sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2017

Mietiskelyä laatuarvosteluista

Tässä viime aikoina olen pohtinut noita laatuarvostelu-juttuja jonkin verran. Viimeisin pohdinta johtui mounttiori Köpistä ja sen saavuttamasta YLA3-palkinnosta. Huolimatta kuitenkin tuosta YLA-palkinnosta, oriilla ei ole minkäänlaisia pärjäämisen mahdollisuuksia KRJ:n tai ERJ:n laatuarvosteluissa. Reilu vuosi sitten esittelin knn-ori Ionin Kimmon kuukauden hevosena ja totesin myös sen kohdalla, että laatuarvostelut YLAa lukuunottamatta ovat täysin tavoittamattomissa.
Ajattelin myös jossain vaiheessa että jos ARJ:n laatuarvostelu on toiminnassa, niin ainakin Hahana Loa Ion voisi osallistua niihin. Paitsi että ilman palkintoa sekin jäisi vaikka kirjoittaisin sille luonteen ja päiväkirjaa ja kilpailisin sijoitukset täyteen.

Minulla on tässä kolme omasta mielestäni kohtuullista hevosta, jotka laatuarvostelujen perusteella kuitenkin ovat arvottomia luuskia, jotka eivät ole edes alimman palkinnon arvoisia.

Ongelma on se, että yhteen hevoseen tai yhteen osa-alueeseen panostaminen ei riitä laatuarvosteluissa. Koko paketti pitää olla viilattu kuntoon. Tai ainakin kisattu kuntoon.

Kimmon ja Hahanan kohdalla ongelmana on suku: vanhemmat eivät ole kilpailtuja, joten niistä ei saa pisteitä. ARJ-laatiksessa suvullisten vanhempien sijoitusten puutetta voi sentään yrittää paikkailla sukuselvityksellä, KRJ:ssä ja ERJ:ssä ei. Sama koskee varsoja: ei kisoja, ei pisteitä. Tämä koskee Köpiä, jolla taas ei ole omia sijoituksia kuin 20 per laji, mikä ei riitä. ERJ:n ja KRJ:n laatuarvosteluissa vanhempien ja varsojen kisapisteet muodostavat merkittävän osan pisteistä, niistä saa maksimissaan yhtä paljon pisteitä kuin hevosen omasta kisamenestyksestä. Pelkällä kisaamisella saa ainakin jo teoriassa kolmospalkinnon, ei tarvita kuvia, luonnekuvauksia tai muitakaan tekstejä, vain kilpailemista.

Toisaalta se tekee kilpailemisen välttämättömäksi, ei siis vain hevoselle itselleen vaan myös sen vanhemmille ja jälkikasvulle. Edes kolmospalkintoa on varsin vaikea, ellei jopa mahdotonta saavuttaa, jos vanhempien ja varsojen sijoituksista ei saa yhtään pisteitä. Esimerkiksi KRJ:ssä kolmospalkinnon alaraja on 75 pistettä. Jos hevonen saa maksimipisteet rakenteesta (10), omista sijoituksista (40) ja lisäpisteistä (15), se jää vielä kymmenen pistettä vajaaksi kolmospalkinnosta. Cup- ja champions-pisteillä tätä voi yrittää paikkailla, mutta niiden saaminen taitaa olla erittäin hankalaa, kuvittelisin ainakin niin.

Kilpaillun suvun vaatiminen tarkoittaa sitä, että ei voi keskittyä yhteen hevoseen, paitsi jos ostaa hevosen kilpailleista vanhemmista ja myy hevosen varsat kilpaileville omistajille. Ionicin tilanteessa tämä on tietenkin melko utopistinen ajatus ja toisaalta se tarkoittaa että Ionicin jalostustoiminta on turhaa laatuarvostelujen näkökulmasta. Eihän se nyt mikään uutinen sinänsä ole eikä se minua harmita, etteivät nuo yksittäiset mamman panostusponit pärjää laatiksissa. En minä niillä sen takia ole kisannut (Köpillä itse asiassa en ole kisannut lainkaan, kasvattaja kisasi).

Onko laatuarvosteluiden kolmospalkinnolla sitten mitään arvoa? Kilpailla pitää paljon, että saa edes sen kolmosen kasaan, mutta siitä on suhteellisen helppo ponnistaa kakkos- ja ykköspalkintoonkin asti hyvällä kuvalla ja teksteillä. Siinä mielessä en siis ihmettele, että välillä kuuluu sellaisia ääniä ettei kolmospalkinnon hevosella mitään virkaa ole, kolmonen on pettymys, kakkosen katkera kalkki voidaan niellä kunnialla ja ykkönen on ainoa, mikä merkitsee mitään. Miksi tyytyisi huonompaan kun parempaakin on käden ulottuvilla?

Mietin tässä sellaista, että miten kannattavaa olisi jakaa laatuarvosteluja vähän erityyppisiin luokkiin. Olisi kisahevoset, joilla itsellään on paljon sijoituksia ja ne arvostellaan niiden perusteella. Olisi sukuarvostelu, jossa arvioidaan suvun sijoitukset. Olisi periyttäjäpalkinto, jossa laskettaisiin varsojen sijoitukset. Tuskin se kuitenkaan tilannetta muuttaisi mihinkään, koska edelleen: miksi tyytyä vain yhteen palkintoon, jos voi saada monta? Tai jos laatuarvosteluissa säilyisi jonkinlainen nykyisen tyyppinen "kokonaisarvosteluluokka", kaikki tavoittelisivat edelleen sen ykköspalkintoa ja nämä pienempien luokkien palkinnot olisivat yhtä tyhjän kanssa.

Kuten sanoin, asialla ei itsessään väliä minulle henkilökohtaisesti, koska pysyttelen kaukana laatuarvosteluista ja yleensä myös kisakentistä. Se kuitenkin tietyllä tavalla närästää, että laatuarvosteluiden ja niihin tiukasti tähtäävien harrastajien näkökulmasta Ionicin jalostustoiminta on tarpeetonta. Meidän hevoset ovat arvottomia, arvottomampia kuin EVM-nimet sukutauluissa, niistä sentään voi kirjoittaa sukuselvityksen ja saada pisteitä, toisin kuin sitkeästi kisaamattomista, olemassa olleista vanhemmista. Se, että meillä kasvatetaan paljon, yritetään säilyttää vanhoja sukulinjoja ja luoda uusia, ei merkitse mitään laatuarvosteluissa. Tätä olen sivunnut pari vuotta sitten blogissa: Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan.

– S

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä on ihan loogista, että kilpailujaosten ympärille rakentuneet laatuarvostelut vaativat kisoja ja paljon, kukin omasta lajistaan. Mun mielestä kisoilla voisi olla jopa isompi painoarvo ja tekstillä, kuvilla yms voisi olla pienempi. Ts. hevoseen ei tarvitsisi panostaa niin kokonaisvaltaisesti, vaan pelkillä kisoilla voisi saada jo esim kakkospalkinnon. Nythän pelkillä kisoilla saa kai "vain" kolmospalkinnon.

Kuvilla voidaan kuitenkin saavuttaa näyttelymenestystä ja -arvonimiä ja eikös tekstejä varten ole tavallaan YLA, joten miksi esim. rakennetta arvostellaan erikseen lajilaatiksissa, jos hepalla on jo esim ktk-palkinto.

S + Gin kirjoitti...

Tämä on tosi hyvä pointti kyllä! En tullut itse ajatelleeksikaan tuota, että jos oikeasti haluaa vain kilpailla, niin ei sillä tosiaan kolmospalkintoa kummempaa saa. Jos siis haluaisi yksinomaan kilpailla, pitää silti parempaan laatispalkintoon pyrkiessään tehdä muutakin. Toisaalta senhän näkee foorumeilla, missä kysellään luonnekuvauksia, pvk-merkintöjä, valmennuksia ja sukuselvityksiä. Niin ja tietenkin myös kuvia.

Virginia kirjoitti joskus siitä, että tavallaan nämä lajijaosten laatuarvostelut ovat tulleet hyppimään YLAn tontille kun vaaditaan niitä tekstejä ja kuvia, samoin kuin YLAssa. Onko se sitten hyvä vai ei, siitä voidaan olla montaa mieltä.
Onhan se toisaalta ihan realistista vaatia lajikohtaisissa laatuarvosteluissa kyseiseen lajiin soveltuvaa luonnetta ja rakennetta, mutta toisaalta miten hyvin tuomarit osaavat oikeasti arvostella näitä asioita. Ja esimerkiksi heikko rakenne ei välttämättä estä hevosta hyppäämästä hyvin. Voisin mainita takavuosien tähtihyppääjän Jappeloupin, joka oli ymmärtääkseni rakenteeltaan aika mitäänsanomaton, silti huippuhyppääjä.

Anonyymi kirjoitti...

Itse haen joskus kolmosia siitoshevosilleni kun niiden (usein enemmän kisatut) jälkeläiset hyötyvät niistä sukupisteytyksessä. Pitkään kärsin kyllä kolmosen kammosta ja vieläkin se kirpaisee pienen hetken. Tekstien painoarvo lajijaoksen arvosteluissa saisi olla pienempi ja sanojen laskemisen lopettaa. Yleislaatuarvostelussa ymmärrän tekstien painoarvon.

S + Gin kirjoitti...

Tuota sanamäärien laskemista en ymmärrä itsekään, tosin siitä syystä, että kun nettiin kirjoittaa, lyhyempi on parempi. Sanamäärärajoitus voi johtaa siihen, että keksitään tekstiä keksimisen vuoksi, ei siksi että olisi mitään sanottavaa. Mutta se menee nyt vähän ohitse aiheesta.

Miten pahasti virtuaalimaailman perusteet järkkyisivät, jos nämä lajikohtaiset laatuarvostelut laskisivat vain sijoitukset ja palkinto määräytyisi niiden perusteella? Se tekisi palkinnoista reilut kaikille, tietty määrä sijoituksia = tietty palkinto eikä tarvitsisi miettiä ja arpoa että mites paljon nyt saa pisteitä rakenteesta ja tykkääkö tuomari luonnekuvauksesta. Ja tosiaan ei tarvitsisi kirjoittaa tekstejä, jos ei halua tai taidot riitä, voisi keskittyä siihen kilpailemiseen. Sitten jos haluaisi teksteistään palkinnon, voisi mennä YLAan ja jos haluaisi kuvista palkinnon, niin NJ tai VSN.

TK kirjoitti...

Piti tulla ihan kommentoimaan kun oli ARJ mainittu! Meillä on itse asiassa juuri mennyt ohi viimeinen tilaisuus sivuilla näkyvällä pisteytyksellä ja seuraavaan tilaisuuteen mennessä tehdään pisteytykseen muutoksia. Tätä aihetta on käsitelty Keskustan topikissa, sinne ehtii vielä mukaan keskusteluun! Suurin muutos on varmasti se, että tulevaisuudessa meillä on mahdollista saada osa jälkeläispisteistä myös ilman niitä jälkeläisten sijoituksia.

Mutta se siitä aiheesta. Olen ensimmäisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että on ihan loogista että kilpailujaos tosiaan vaatii niitä kilpailuja. Meillä ainakin ARJ:n kanssa on se ajatus, että sen hyvin palkitun hevosen pitää erottua edukseen muista ja olla laadukas, että se on sen palkintonsa arvoinen. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä siitä millainen on laadukas virtuaalihevonen, mutta laatikset noudattavat yleensä sitä enemmistön kantaa. Omistan itse monenlaisia hevosia - enimmäkseen tekstittömiä ja kisattomia - mutta olen itsekin sitä mieltä, että laadukkaalla hevosella on muutakin sivuillaan kuin perustiedot ja kuvat ja ehkä lista sijoituksia.

Voiko tähän oikein muuta sanoa, kuin että erilaisten laatisten kaipaajien kannattaisi lähteä suunnittelemaan sellaista itse. Ihan varmasti olisi mielenkiintoa vaikkapa jollekin jalostuslaatikselle, missä niitä hevosia palkittaisiin sukunsa ja sen jatkamisen perusteella. Tällä hetkellä enemmistölle harrastajista kuitenkin nykytilanne näyttäisi riittävän, joten eipä asioihin tule muutosta jos kukaan ei sitä muutosta lähde ajamaan.

"Miten pahasti virtuaalimaailman perusteet järkkyisivät, jos nämä lajikohtaiset laatuarvostelut laskisivat vain sijoitukset ja palkinto määräytyisi niiden perusteella?"
Ihan mielenkiintoinen idea sinänsä, mutta toteutus vaikuttaa toistaiseksi aika hankalalta. En itse ainakaan laatiksenpitäjänä ole mitenkään halukas romuttamaan nykysysteemiä kokonaan, mutta en kiellä etteikö tuon tyyppistä systeemiä voitaisi kehitellä siihen rinnalle. Siitä päästään vaan siihen, että pitäisi kehittää systeemit pisteytystä varten ja mikä olisi sellainen määrä sijoituksia, että se korvaisi jälkeläiset, vanhemmat ja muun panostuksen eli tekstit.

Ulkomaisilla virtuaaliharrastajillahan tuo systeemi taitaa olla ainoa, mikä on käytössä - ainakin jenkkiharrastajilla. Hevoset kilpailevat, "sijoituksista" (champion, reserve champion ja top ten) saa pisteitä ja pisteillä saa arvonimiä. Ensimmäisen arvonimen saa 200 pisteellä ja esimerkiksi National-showt antavat luokkavoittajalle 12 pistettä, kakkoselle 10 ja lopuille top tenille 8. Pisteitä kertyy hitaasti sillä yhdessä luokassa voi olla osallistujia kirjaimellisesti satoja, mutta heillä hevoset ikääntyvätkin reaalitahtia. Itse pidän oikeasti hyvänä AHAC-hevosena hevosta jonka pistemäärä ylittää 1000. Omat parhaimmat hevoseni ovat ihan lähiakoina ylittäneen 2000 pistettä ja kyseiset hevoset ovat kilpailleet useita IRL-vuosia.

Tämä nyt lähinnä esimerkkinä olemassa olevasta pelkillä sijoituksilla palkitsevasta systeemistä. Jotain tuon kaltaista varmaan kannattaisi lähteä rakentelemaan jos sellaista suomalaisiin harrastusoloihin haluaa. Ilmeisesti myöskin showponeille on joku oma tuon tyyppinen systeeminsä, missä kisasijoituksista saa pisteitä ja sijoituksista arvonimiä. En ole siihen kauheasti tutustunut joten en sen tarkemmin siitä tiedä.

Tästäkin tekstistä taisi jo kadota ajatus, mutta pointtina se että nykyiset laatuarvostelusysteemit kuvastavat lähinnä sitä tapaa, millä enemmistö haluaa harrastaa. Vaihtoehtoisia ratkaisuja voi aina kehitellä ja niille varmasti löytyy kannattajansa.

S + Gin kirjoitti...

TK, kiitos laajasta vastauksesta, tässä tulee samanlainen vastineeksi :)

ARJ:llähän tuo suvun ja jälkeläisten arviointi on erilaista kuin muilla, joissa suvun ja varsojen sijoituksia ei voi korvata mitenkään, ymmärtääkseni. Toisaalta, kuten sanoitkin, on vain järkevää, että lajikohtaiset laatikset vaativat niitä kisoja, sillä käytännössä pakotetaan ihmiset kilpailuttamaan hevosiaan nimenomaan jaosten alaisissa kisoissa.

Olen aina ajatellut, että nämä lajikohtaiset laatuarvostelut ovat erinomainen keino markkinoida jaosten alaisia kilpailuja, koska sijoituspisteitä ei saa villeistä kisoista. Tietenkin mitalin kääntöpuoli on se, että nyt jaoksilla on lähes täysi monopoli kilpailujen suhteen, villejä kisoja ei juuri enää järjestetä. Ennen lajikohtaisia laatiksia villejä kisoja oli paljon enemmän. YLAhan ei ole koskaan vaatinut jaosten alaisia kisoja ja sijoituksia.

Show-poneilla on tosiaan oma kisasysteeminsä, jossa niitä arvonimiä saa pelkistä sijoituksista, ilmeisesti siis samanlainen kuin tuo mainitsemasi AHAC. Olen tutustunut SPC-kisaamiseen itse vähän, joillain poneistani on jo titteleitäkin! SPC:llä on automaattiset kisajärjestelmät ja laskurit ponien pisteille ja palkinnoille, sen kuvittelisi olevan hyvin yksinkertainen ja helppo systeemi, mitään varsinaista laatuarvostelua tai tilaisuuksia ei tarvita, kun sijoitukset ja palkinnot päivittyvät automaattisesti ponien sivuille ja tuloslistoille.

Minä en näe että pelkkiin sijoituksiin perustuva laatuarvostelu olisi hankala, vaikkei tällaista automatisoitua systeemiä olisikaan. Sehän voisi olla ihan samanlainen kuin nykyinen laatuarvostelu tilaisuuksineen, mutta jätetään rakenne-, teksti- ja sukuarvostelut tekemättä, tuomari laskee vain ne sijoitukset. Pisterajat ei ole ongelma: siirretään vanhemmilta ja varsoilta vaaditut sijoitukset vaatimuksiksi hevoselle itselleen. Nyt KRJ:ssä/ERJ:ssä hevoselta vaaditaan 40 sijoitusta, vanhemmilta molemmilta 20 ja vähintään kahdelta varsalta 20 sijoitusta per varsa, niin tässä "hevoskohtaisessa", pelkästään hevosen omiin sijoituksiin perustuva laatuarvostelu vaatisi 120 sijoitusta. Kuvia ja tekstejä ei tietenkään sijoituksia voi kuvitella mitenkään korvaavansa, mutta nehän ovat kisaamisen ja kisajaosten näkökulmasta turhia.

Laadukkaan hevosen määritelmä ei ole yksiselitteinen eikä pysyvä, nykyinen "koko paketti pitää olla kasassa" nojaa alunperin YLAan, YLA oli ensimmäinen laatuarvostelu ja se oli aikanaan kuulemma radikaali keksintö, kun siellä piti hevosilla olla kuvan lisäksi kisoja, suku, luonne ja varsoja. Ennen YLAa laadukas hevonen tarkoitti NJ-menestystä, YLA muutti koko käsityksen. Nyt tästä laadukkaan hevosen määritelmästä on tullut mielestäni liian hallitseva ja laatuarvosteluista liian tärkeitä, että se haittaa jo koko virtuaalimaailmaa (perustelut). Se, että "suuri enemmistö" harrastaa tällä nykyisellä tavalla ei välttämättä johdu siitä että kaikki haluaisivat nimenomaan harrastaa näin, vaan siitä, että vaihtoehtojakaan ei ole.

S + Gin kirjoitti...

Ja se vielä jäi sanomatta, että näitä minun ideoitani saa aivan vapaasti varastaa, jos jotakuta kiinnostaa alkaa kehittää jotain uutta näiden tekstien pohjalta. Voi jopa ottaa yhteyttä, jos jokin asia kaipaa selvennystä tai muuten vain haluaa lisäajatuksia aiheesta. Itselläni ei aika eikä into riitä Ionicin lisäksi yhtään mihinkään muuhun, sitä on turha toivoa tai ehdotella.

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä jotain tällaista jalostuslaatuarvostelua joskus puuhattiinkin, mutta en tiedä, jäikö suunnitteluasteelle vai mitä sille kävi. Vai oliko vain ideoiden pallottelua ja thats it :D Samoin mun mielestä jotain tekstilaatuarvostelua kyhäiltiin, mutta se ei varmaan voinut sellaisenaan kilpailla YLAn kanssa, joka kuitenkin on vakiinnuttanut asemansa "tekstilaatiksena". Myös mun mielestä yleisesti nämä paljon tarinoivat ihmiset eivät ole hirveän laatiskeskeisiä/kiinnostuneita mistään palkinnoista (varmaan se, että tarinan juoni, henkilöt yms kehittyy on paljon arvokkaampaa eikä ulkopuolisen mielipidettä kaivata - tärkeintä on, että esim. hoitajat osallistuu tarinaan myös) eli olisiko pelkälle tekstilaatikselle edes käyttäjiä.

Jalostuslaatuarvostelu olisi ihan mielenkiintoinen viritelmä nähdä ja kokeilla omillakin hepoilla. Nythän kisajaoksilla on jalostukseen enemmän panostaville tarjolla myös jälkeläispalkintoja, mutta koska kyseessä on kisajaos, pitää varsoilla tietysti kisata kyseisen jaoksen kisoissa ja olla sijoituksia/laatispalkintoja, jotta ne voidaan lukea laadukkaiksi ja niistä jotain hyötyy :) Eli nämä yhdistävät kisaaminen + varsojen teko, mutta sellaista mikä perustuisi pelkkiin varsoihin ja kasvatettuihin sukupolviin ei taida olla.

S + Gin kirjoitti...

Joo, onhan sitä jalostusarvostelua puhuttu, mutta en ole myös koskaan kuullut, että olisi mitään kouriintuntuvaa tullut näistä puheista ja ajatuksista. Ei toki tarkoita mitään, minulla on erinomainen filtteri, joka suodattaa silmistäni pois kaiken mikä koskee laatuarvosteluita...

Loppuviimeksi laatuarvosteluiden ongelma on se, että niiden pitäisi mitata virtuaalihevosten laatua, noin niinkuin sananmukaisesti. No, kuten yllä on todettu, ei yksiselitteistä laatua ole olemassa, kukin arvostaa sitä mitä pitää arvokkaana. Tietenkin laatuarvosteluita voisi tehdä eri näkökulmista, yksi pitäisi laadukkaan hevosen merkkinä hyviä tekstejä, toinen jalostuskäyttöä, kolmas kilpailemista, neljäs kuvaa ja niin edelleen. Nyt laatuarvostelut arvioivat hevoset vain yhdestä näkökulmasta ja se on se sama vanha kuin YLAssakin eli pitää olla kaikkea. Ulkopuolelle tästä systeemistä jäävät ne harrastajat, jotka eivät ole sitä mieltä että tämä olisi yksiselitteinen ja ainoa laadun tae, mutta nämä harrastajat kärsivät asiantilasta eniten, viittaan taas tuohon vanhempaan tekstiin siitä että hevoskauppa ja jalostus eivät toimi kunnolla laatuarvosteluvaatimuksen takia.