sunnuntaina, helmikuuta 26, 2017

Väriteoriaa: perusvärit – musta

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.


Ulkonäkö
Musta on nimensä mukaisesti kokomusta hevonen, poislukien mahdolliset valkoiset merkit.

Mustasta on olemassa ainoastaan yksi sävymuunnos: kulomusta. Kulomusta on ruskehtavan tai kellertävän musta, "kulon polttama". Kulomusta vaalenee yleensä auringonpaisteessa ja hevonen on vaaleimmillaan ennen karvanlähtöä, tummimmillaan puolestaan karvanlähdön jälkeen. Kulomustan jouhet ovat usein varsinkin päältä vaaleat, keltaisen tai punaisen sävyiset.

Mustat syntyvät yleensä harmaina. Väri voi olla varsin vaaleakin, mutta yleensä kuitenkin selkeästi harmaa, ei niinkään punertavan tai ruskean sävyinen.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Musta voi olla vaikea erottaa muista tummista väreistä, kuten sysirautiaasta, mustanruunikosta, ja mustanvoikosta. Erityisen helposti nämä sekoittuvat kulomustan kanssa. Kulomustalla pää on enemmän yksivärinen kuin mustanruunikolla, jonka turvassa yleensä on selkeämmin punertavaa väriä. Papurikkokuviointi on myös melko tyypillistä ruunikoille, ei niinkään kulomustille, mutta joskus niilläkin sitä näkee, joten se ei ole mikään 100% varma keino erottaa näitä toisistaan. Mustanvoikolla on hieman vaaleammat silmät kuin perusvärisillä ja myös vaaleat korvansisustat. Näitä seikkoja ei välttämättä kuitenkaan näe valokuvista.

Esimerkkikuvia
musta, ihan perus-sysimusta hevonen
(kulo)musta, jännä tapaus, jouhet ovat kulomustan, selkeästi ruskehtavat, mutta peitinkarva noin muuten on kyllä hyvinkin musta
kulomusta, sivuilla tämä on merkitty mustaksi ja tuossa kuvassa kyseinen hevonen onkin aika tumma, joskaan ei ainakaan minun silmiini sysimusta. Jos taas katsotaan Sukupostista lisää kuvia, niin huhtikuulla otetussa kuvassa tamma on aivan ruskea. Tamma on kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä kuitenkin kulomusta, ei tummanrautias tai mustanruunikko. Varsakuvassa se on selkeän harmaa, jossa ei näy juuri merkkiäkään punertavasta tai rusehtavasta sävystä.
musta, jolla on varsinkin hännässä jonkin verran kulottuneita jouhia
kulomusta, hentoa papurikkokuviointia väkyvissä, muuten ei erityisen selkeä kulomusta mielestäni vaan menisi ihan mustasta

Esiintyminen ja yleisyys
Musta on perusväreistä harvinaisin, mutta rotukohtaista vaihtelua on yleisyydessä. Friisiläinen on tunnetuin rotu, jolla esiintyy käytännössä vain mustaa väriä (rautiaitakin friisiläisiä löytyy, mutta ne ovat äärimmäisen harvinaisia eivätkä ymmärtääkseni erityisen toivottuja), myös ariegenponi on aina musta. Muita rotuja, joilla musta on yleinen väri ovat ainakin dalesponi, fellponi, ja nonius.
Kulomustia esiintyy enemmän pitkäkarvaisilla alkuperäisroduilla, kuten islanninhevosilla, russeilla, shetlanninponeilla, ja suomenhevosilla. Esimerkiksi puoliverisillä ja lv-ravureilla se on selkeästi harvinaisempi. Islanninhevosilla se on jopa niin yleinen ja helposti tunnistettavissa, että siitä on kaksi eri nimitystä, vaalea kulomusta (móbrún) ja tumma kulomusta (brún).

Lyhenteet
m – musta
klm – kulomusta

Vieraskieliset nimet
Englanti: black (bl/blk)
Ruotsi: svart (sv), joskus myös rapp
Saksa: der Rappe (R)

Genotyyppi
E aa

Huomattavaa periytymisessä
Musta on väistyvä väri suhteessa ruunikkoon. Musta + musta tuottaa useimmiten mustan varsan, tietyillä yhdistelmillä on mahdollista saada myös rautias (jos molemmat vanhemmat ovat Ee), muttei koskaan ruunikko

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2017

Tarinoita nimien takaa, osa 3

Viimeksi toukokuussa esittelin tarinoita kasvattien nimien takaa (Tarinoita nimien takaa, osa 2), joten jos sitä taas vaihteeksi, kun Coolangattankin jälkeen on listoille kertynyt useampiakin kivoja nimiä, joiden takana on jokin idea. Ja koska selittäminen on kivaa...

qh-t. No Tick Tock Ion, Tictactic Ion – Holly Joanie Ion
Tämä on vähän poliittista kommentointia, muttei virtuaalimaailmasta. Liittyy Ingressissä ns. tikkerinmetsästykseen, jota vastapuoli tykkää tehdä huolimatta siitä, että sitä tehdään pääasiassa luvattomilla keinoilla ja muutenkin juttuun liittyy jos jonkinlaista perseilyä.

awb-o. Akbar Shah Ion, Excelsior Ion – Syanid Arba ox
Tämä on saanut nimensä samannimisen timantin mukaan, onhan myös Excelsior timantti.

awb-t. Korloff Noir Ion, Excelsior Ion – Haute Couture Ion
Sama tarina kuin yllä, vain eri timantti.

rmh-t. Caroline Irene Ion, New Rich Ion – Ella Lorena Ion
Tuulen Viemään inspiroima nimi, kuten emänsäkin.

anglo-trak-t. Money Honey Ion, Minetasting Ion – Bad Romance Ion
Lady Gagan kappaleiden mukaan nimetty nimiperhe on mainittu blogissa jo aiemmin, tässä taas yksi.

SGSH-o. Hale-Bopp Ion, Halley Ion – Siofra Ion
Halleyn komeetan tietänevät kaikki, Hale-Bopp on tuntemattomampi. Se löydettiin 1995 ja perihelissä se oli vuonna 1997. Se oli hyvin kirkas ja selkeä, näkyi oikein hienosti paljain silmin yötaivaalla. Ja kyllä, näin sen itsekin! Seuraavaa periheliä saa odottaa muutaman tuhat vuotta.

sdb-t. So Cool Silver Ion, RWR Voodoo Pantheon – So Red Hot Ion
Ensin oli suvuton sdb-tamma Too Hot To Touch, yksi sen varsoista oli Too Hot Girl Ion, joka astutettiin So Long Jimmyllä. Varsasta tuli tietenkin So So Hot Ion. Se puolestaan astutettiin CLA Red Light Nightilla ja varsasta tuli So Red Hot Ion. Tämä varsa ei ole enää hot, vaan cool, ja silver tulee isälinjan kunniaksi, isälinja nimittäin tulee ikivanhasta Ionicin tuontioriista Silver and Platinum.

sdb-o. Platinum Bad Touch Ion, RWR Voodoo Pantheon – Waianae Ion
Tällä on sama isälinja kuin edelliselläkin, Platinum tulee siis sieltä.

ox-rist-t. Grace Hopper Ion, Mathematic Ion – Amab Qaram ox
Grace Hopper oli Yhdysvaltain laivaston lippueamiraali, matematiikan tohtori, tietojenkäsittelytieteen tutkija, ensimmäisen kääntäjän tekijä – ja nainen.

NSH-t. Zalzala Jazeera Ion, Fumarole Ion – Jawahir Zayna ox
Tämä nimi kuuluu taas näihin tulivuori-aiheisiin nimiin (tai ainakin jotain sinne päin), isänsä mukaan siis nimetty. Zalzala Koh tai toisinaan myös Zalzala Jazeeraksi nimetty saari ilmestyi Pakistanin rannikolle maanjäristyksen aiheuttamana vuonna 2013, sen on epäilty olevan mahdollisesti tulivuori. Saari kuitenkin painui nopeasti takaisin merenpinnan alle. Itse pidän tuosta nimestä kovasti, sopii myös jollain tavoin emän nimeen.

SGSH-o. Bloody Sunday Ion, Nikolai Ion – Aesar Ballencia
Kasvatussivulla on muuten virhe, hevosen nimenä lukee Blood Sunday Ion. Pitää korjata, kyllä se on Bloody Sunday Ion. Historiat on tullut luettua (moneen kertaan), tämä viittaa toki Pietarin verisunnuntaihin vuonna 1905, jolloin rauhanomainen mielenosoittajajoukko kokoontui Talvipalatsin eteen. Tarkoitus oli luovuttaa keisari Nikolai II:lle anomus lakiasäätävän kokouksen koollekutsumisesta. Keisari ei kuitenkaan ollut Talvipalatsissa ja ilmeisesti edelleen on epäselvää, mikä tai kuka sai aikaan sen, että sotilaat avasivat tulen mielenosoittajia kohti. Kuolonuhrien määrästäkään ei ole tietoa, viralliset lähteet puhuvat noin sadasta kuolleesta ja muutamasta sadasta loukkaantuneesta. Epävirallisten lähteiden lukemat ovat kymmenkertaiset. Verisunnuntai oli ainakin osasyy myöhemmälle vuoden 1905 vallankumoukselle ja sitä kautta Venäjän keisarikunnan romahtamiselle ja kommunistiselle vallankumoukselle.

rmh-t. Baby Doll Ion, Burnout Ion – Chanel Cinco Knox
Chanelin no 5 lienee maailman tunnetuin parfyymi (cinco on espanjaa ja tarkoittaa viittä), joten sen varsalle valikoitui nimeksi Baby Doll Ion, YSL:n parfyymi, joka on ollut markkinoilla luullakseni ainakin 2000-luvun alusta lähtien.

xx-t. Olivia de Havilland Ion, Magnate Ion xx – Vivien Leigh Ion xx
Hollywoodin kulta-ajan näyttelijöitä kumpainenkin, Vivien Leigh ja Olivia de Havilland, myös 1939 Tuulen Viemään naistähdet. Joko olen sanonut, että minulla on keskivaikea Tuulen Viemää-pakkomielle (ei niinkään leffa vaan kirjat, mutta kuitenkin)?

app-o. General Custer Ion, Colonel Coffee GA – Sandy Shasta GA
Tämä on juuri niitä tilanteita kun nimessä yhdistyy elementtejä molempien vanhempien nimistä. Colonel (suom. eversti) antoi idean siitä, että nimen voisi keksiä jonkun sotilashenkilön mukaan, Kenraali Custer puolestaan oli tunnettu taisteluistaan intiaanien kanssa, ei toki shastojen (shasta on intiaaniheimo myös), vaan lakotojen, cheyennien, ja arapahojen kanssa.

sdb-t. Sheila Carter Ion, Storm Logan Ion – Waianae Ion
sdb-o. Bill Spencer Ion, Storm Logan Ion – Vesuvius Ion
Näitä Kaunari-nimiä.

SGSH-o. Nagant Ion, Russian Roulette Ion – Tabbris
Tämä oli taas näitä, että sai todellakin hieroa aivonystyröitään. Emän nimestä tai suvusta ei saa irti oikein mitään, isäkin on vaikea siinä suhteessa. No, venäläistä rulettia on voitu varmastikin pelata venäläisellä Nagant-revolverilla, että siinä mielessä tämä sopii. Lupaan kuitenkin, että Nagantin varsasta ei tule Kalashnikovia! (hmm, ei se tietysti noin nimenä pahalta kuulostaisi...)

FWB-t. Khaleesi Ion, Regazzoni Ion – Daenerys Ion
Näitä vanhoja, tuttuja Game of Thrones-nimiä.

morgan-o. Five Points Ion, Arcadia Atlanta Soldier – Arcadia Catania Candy
Five Points viittaa suoraan Atlantaan, jossa on Five Points-niminen kaupunginosa, aivan keskellä kaupunkia. Tuulen Viemäänsä lukeneet tunnistanevatkin nimen.

x-t. Deep Champagne Ion, Pink Debian Red xx – Chambermaid Ion x
Tämän isä on Quarter Gray GA, yksi Pinkin monituisista suvuttomista laukkahevosista. Quarter Grayn varsoista muutama sai nimensä värien mukaan (gray velvoittaa), Debian Red on tietenkin suosikkini, kun se viittaa Linux-distroonkin. Jos katsotte vaikkapa Wikipediasta listaa värinimityksistä, niin niitähän riittää, Deep Champagne siellä mukana.

FWB-o. Great Khan Ion, Imperator Ion – Ixia Ion
Isän mukaan tuo nimi tulee, totta kai, mutta Great Khan on saanut paljolti inspiraatiota myös Netflixin Marco Polo -sarjasta (menivät sitten lopettamaan sen kahden kauden jälkeen, murh).

morgan-o. Joe Johnston Ion, Arcadia Atlanta Soldier – Cherilyn Ion
Joseph E. "Joe" Johnston oli Yhdysvaltain sisällissodassa etelävaltioiden kenraali, jonka johdolla Konfederaation joukot perääntyivät Atlantaan ja puolustivat sitä, tosin turhaan. Ja taas: jos olet lukenut Tuulen Viemään, tunnistanet kyllä nimen. Mainitsinko jo pakkomielteeni?

FWB-o. Electronaut Ion, Aten Ion – Just Dance Ion
FWB-t. Frika Ion, Jaehaerys Ion – Just Dance Ion
VNV Nation mainittiin jo aiemmassa nimipostauksessa, nämä jatkavat samaa linjaa.

morgan-t. Mango Colada Ion, Arcadia Atlanta Soldier – Mango Martini Ion
Drinkin mukaan nimetty emänsä tavoin.

VRP-t. Koyaanisqatsi Ion, Eldorado Ion – Tharia BRA
VRP-o. Naqoyqatsi Ion, Aidan Great Silver – Yasit BRA
Nämä pari ratsuponia on nimetty elokuvien mukaan, tosin nämä elokuvat ovat aika marginaali-materiaalia. Koyaanisqatsia on kyllä pidetty jonkinlaisena kulttileffana ja sen olen itsekin nähnyt. Naqoyqatsi on näkemättä, samoin kuin trilogian keskimmäinen osa Powaqqatsi.

FWB-o. Testarossa Ion, Pacific Ion – Corvette Ion
FWB-o. Stingray Ion, Ramones Ion – Corvette Ion
Jos emä on Corvette, ei varsasta voi tehdä Ladaa! Testarossa on nimetty Ferrari Testarossan mukaan, Stingray Corvette Stingrayn mukaan.

paint-ox-t. Cixi Ion, Anjum Gadban ox – Xie Ion
Emä Xie on saanut nimensä useammankin Kiinan keisarinnan mukaan. Cixi oli Kiinan keisarinna myös, ei teknisesti viimeinen mutta viimeisiä.

paint-ox-t. Sorkaktani Ion, Mikeno Rafid ox – Chabi Ion
Tämäkin on näitä Marco Polo -sarjan inspiroimia nimiä. Chabi oli Kublai-kaanin vaimo, Sorkaktani (tai Sorghaghtani Beki) oli puolestaan Kublain äiti.

morgan-t. The Admittance Ion, The Impedance Ion – Arcadia Catania Candy
morgan-t. The Susceptance Ion, The Impedance Ion – Be Burlesque DV
morgan-o. The Reactance Ion, The Impedance Ion – Cherilyn Ion
morgan-t. The Capacitance Ion, Arcadia Atlanta Soldier – The Inductance Ion
morgan-o. The Irradiance Ion, The Impedance Ion – Mango Martini Ion
Tämä sähköfysiikan, sähkömagnetismin ja sen sellaisiin liittyvien suureiden mukaan nimetty linja sai alkunsa Amelien suvuttomasta oriista The Resistance. Se astui yhden meidän tamman ja syntyi ori The Resistor Ion. Sillä puolestaan on kaksi Ioniciin jäänyttä varsaa, tamma The Inductance Ion ja ori The Impedance Ion.

– S

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2017

VSN-näyttelymainos ja muuta VSN-juttelua

Uudenvuodenlupausten seassa oli maininta aktiivisesta VSN:äilystä sekä tuomarina, järjestäjänä että osallistujana (viimeksi mainittua en tainnut sanoa ääneen, mutta kyllä sitä pitää osallistua aina kun voi ja ehtii). Tuomarointipyyntöjä onkin kopsahdellut mailiin säännöllisesti, mutta olen saanut myös omat VSN-näyttelyt pystyynkin: 28.2. VSN-näyttelyt unkarilaisille roduille. Sain näihin houkuteltua ulkopuolisen tuomarin, joten into piukassa länttäsin sinne jo omia hevosiani mukaan. Ei ollut muuten palkitsevaa huomata, että ilman massiivista kuvapäivitystä olisin saanut mukaan vain 4 hevosta kaikkiin rakenneluokkiin yhteensä ja yhden käyttöluokkaan! Nyt kaikki lukijat siis kaivamaan ne pölyttyneet unkarilaisenne esille tallien perukoilta ja näyttelyttämään! (Joo tiedän, että luultavasti saan huudella turhaan. Onpahan sitten tuomarilla pienet luokat, ei ole iso vaiva arvostella...)

Tuomarina olen ollut mielestäni melko aktiivinen, kuten sanoinkin jo edellä, tuomarointipyyntöjä napsahtelee postiin säännöllisesti ja aika useinkin. Yleensä pyrin vastaamaan niihin myöntävästi, tosin minulla on myös rajoitteeni. On roturajoitteet (suomenhevoset, shetlanninponit, kylmäveriset ja kaikki sellaiset luokat joihin näitä on mahdollista ilmoittaa ovat poissuljettuja), mutta myös se, että yksistä näyttelyistä en yleensä ota mielelläni kovin montaa luokkaa tuomaroitavaksi. Yksi tai kaksi per näyttely on hyvä minulle. Ehkä sitten voisin ottaa useampia, jos luokat olisivat oletettavan pieniä, kuten jotain harvinaisten rotukohtaisia luokkia. Jotenkin vain ahdistaa ajatus siitä, että yksistä näyttelyistä tulee puolenkymmentä isoa luokkaa arvosteltavaksi!

Puoliverisiä ja welshejä saa tuomaroida näköjään niin paljon kuin haluaa, newforest-luokkiakin on osunut viime aikoina jokunen. Kaikki mikä näistä poikkeaa on ihan mukavaa vaihtelua, vaikka toki pidän kovasti puoliveristen ja welshien arvostelusta, ovat kauniita molemmat. Voisin sanoa, että western-rodut ovat vähän sellainen uudehko aluevaltaus, olen kyllä tuomaroinut niitä satunnaisesti aiemminkin, mutta nyt sain useamman quarter- ja paint-luokan putkeen tuomaroitavaksi. Nuo rodut ovat vähän haastavia puoliverisiin tottuneelle eikä niiden yleinen näyttelyasento (takajalat hyvin alla) helpota asiaa. Eikä sekään, että quartereitakin on niin montaa erityyppistä, on kevyitä laukkahevosia, supermuhkuja halter-möhköjä, ketteriä reinereitä, melkein puoliverisestä meneviä huntereita ja kaikkea muuta. Kuulen korvissani niin helposti Stiinun huutavan "Ei noin!" kun tuomaroin jotain quarteria ja olen rokottamassa etupainoisesta, ryhdittömän näköisestä olemuksesta, kun olen taas viimeksi tuomaroinut puoliverisiä. Noo, ei saa olla liian helppoa...

– S

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2017

Kuvamuisteluita 2000-luvun alkupuolelta

S:n pyynnöstä ajattelin vähän muistella vanhoja, sieltä jostain virtuaaliharrastukseni muinaishistoriasta, vuosilta 2001-03 (2004 perustin Ionicin ja se ei ole enää mitään muinaishistoriaa... eihän?). Erinnäisiä anekdootteja tuli mieleen kuvakyselyistä ja vastauksista niihin.

Niin, en tiedä miten monta kuvakyselyä olen lähettänyt virtuaalihistoriani aikana. Satoja varmasti, ehkä tuhansiakin. Aika suureen osaan ei koskaan vastattu mitään. Jossain kohdin opin laittamaan kuvakyselyn yhteyteen linkin sivustolle, minkä kuvia kysyin käyttööni, kun myöntävä vastaus tuli puolen vuoden jälkeen eikä minulla ollut hajuakaan, minkä sivuston kuvista mahtoikaan olla kyse. Kirjanpito ei ole ollut koskaan vahvimpia puoliani, toisaalta vanhat sähköpostiohjelmat eivät aina osanneet ketjuttaa vastauksia järkevästi kuten esimerkiksi Google Mail nykyään. Sähköpostien hakutoiminnoissakin oli usein parantamisen varaa.

Joskus kieltävä vastaus oli hyvin yksitavuinen: "No." "No, you may not use my photos" oli jo huomattava parannus ja tuntui kohteliaammalta. Toisinaan, onneksi harvoin tuli suoranaisia haukkuja tyyliin miten kehtaatkaan kysyä kuviani jollekin tyhmälle virtuaalihevoselle, tietenkään et saa käyttää niitä ja miljoona huutomerkkiä perään. Parempi tietysti tämäkin kuin tappouhkaus. Kyllä! Olen saanut kerran suoranaisen tappouhkauksen, tosin se muistaakseni koski sitä tilannetta, että jos kuitenkin kieltävästä vastauksesta huolimatta käytän kuvia omilla sivuillani. En tiedä olisiko yhdysvaltalainen farminomistaja lähtenyt vartavasten Eurooppaan asti toteuttamaan uhkaustaan. Vittuillakseni lähetin vielä sähköpostia takaisin, kiitin kohteliaasta (hah hah...) vastauksesta ja sanoin jättäväni heidän kuvat rauhaan. Harmi että tämä(kin) mailinvaihto tuhoutui Sunpointin mukana.

Myöntävistä vastauksista nousi mieleen eräs tapaus, kun lähetin sähköpostia erään itäeurooppalaisen hevossivuston ylläpitäjälle ja kysyin, mistä kuvat olivat peräisin, olivatko ne hänen ottamiaan. Vastoin arveluitani sain vastauksen kohtuullisen selvällä englanninkielellä, siinä vakuutettiin että kyllä, kuvat ovat hänen ottamiaan ja hän voi niitä antaa käytettäväksi mielellään.
No kiva, osa kuvista oli kyllä sen näköisiä, että ne ovat peräisin jostain muista lähteistä, mutta jonkinlainen osa oli itseotetun näköisiä. Tarkistin asian vielä kohteliaasti.
Ei ei, kyllä ne ovat kaikki hänen.
Selvä, mennään tällä. (Eihän niitä pakko ole käyttää)
Hänellä olisi enemmänkin kuvia kuin mitä netissä on, haluaisitko niitäkin?
No mikä jottei, kyllä kuvat aina kelpaavat.
Miten näitä voisi lähettää? Hänellä on aika paljon, ei voi ladata nettiin mihinkään, sähköpostin liitteisiin ei mahdu. (Juu, tämä oli todellakin aikana ennen Google Drivea, DropBoxia tai oikeastaan yhtään mitään).

Muutaman tyrmätyn ehdotuksen jälkeen päädyimme siihen, että helpointa on jos hän lähettää minulle cd-levyn! Jep-jep. Mietimme parin kaverin kanssa kuumeisesti, miten tuo pitäisi hoitaa. Varmuuden vuoksi otin itselleni hetkeksi postilokero-osoitteen paikallisesta postista, oman kotiosoitteen antaminen tuntui vähän epämiellyttävältä. Cd saapui aikanaan hyvin pakattuna ja ehjänä, joten meillä oli käsissä toinen ongelma: uskaltaako cd:tä lukea millään koneella, tiedä mitä viruksia se sisältää? Kämppäkaveri rakenteli vanhoista osista testirakkineen, johon asennettiin kaikki mahdolliset virusohjelmat ja jota ei kytketty verkkoon, ja cd lykättiin asemaan. Virusskannerit antoivat kaikki puhtaat paperit levylle ja sen sisällölle, tosin perusteellisimpaan skannaukseen meni yksi yö. Se testikone ei ollut todellakaan ihan viimeistä huutoa ja virusskanneri oli aika raskas pyöritettävä sille. Levyltä löytyi kohtuullinen määrä valokuvia, jotka muutaman varmuustoimenpiteen jälkeen siirrettiin omalle koneelleni.

(S:n huomautus: tarkistuksessa kului vuorokausi, koska ensimmäisenä yönä virussofta oli kaatanut koneen. Seuraavana päivänä tarkistus meni läpi.)

Lähetin taas mailia, kerroin levyn tulleen perille ja kiittelin siitä kovasti. Kysyin myös haluaako hän cd:n hinnan ja postikuluja minulta. Ei tarvitse, kuului vastaus. Tinkasin vielä vähän, kyllä minä nyt oikeasti voisin vähän maksaa, eihän tuo ilmaista lystiä kuitenkaan ole ollut. No hyvä on, voisin lähettää hänelle kirjekuoressa rahaa ilmoittamansa summan (mistään PayPalista ei oltu toki kuultukaan tuolloin ja kansainvälinen rahaliikenne oli muutenkin heikompaa). Marssin siis pankkiin vaihtamaan markkoja tai euroja muistaakseni Slovakian korunoiksi. Kuvaajan haluama summa oli jotain kympin luokkaa markoissa, puhutaan siis ehkä parista eurosta. Pankissa oltiin hieman ihmeissään, miksi halusin näin pienen summan vaihtaa rahaa, ja kyseistä valuuttaa ei suoraan löytynyt konttorista, piti mennä OP:n Tampereen pääkonttoriin (pitiköhän sitä sinnekin erikseen tilata, en muista enää, onneksi kuitenkin onnistui näinkin pienelle summalle). Lähetin rahat kirjekuoressa kuvaajalle ja sain myöhemmin vielä sähköpostin, että kuori oli tullut perille, kiiteltiin kovasti.

Jossain vaiheessa kysyin sitä, miten hän haluaa tekijänoikeudet merkittävän kuvien yhteyteen. Ei tarvitse mitään merkintää, vastattiin. Koska tuolloin virtuaalimaailmassa tekijänoikeusmerkinnät oli aivan ehdottomasti tärkein asia ja minut olisi ristiinnaulittu, jos olisin käyttänyt kuvia joiden yhteydessä ei lue jotain, pyysin vielä toistamiseen jotain mielipidettä. Älä ainakaan hänen nimeään käytä, eikös siinä CD:n kannessa ollut joku teksti, millä hän oli merkinnyt sen, voit käyttää sitä, ok? Joo, olihan siinä kaksi kirjainta. Käytetään sitten sitä...

Entä ne kuvat sitten? No, niitä oli parisataa muistaakseni. Osa oli laadultaan niin huonoja, että lensivät roskiin ajan mittaan. Kovinkaan moni kuva ei ollut mikään huippulaadukas, mutta jotenkin päin kelvollisia oli suurin osa, onneksi. Kuvat oli nimetty roduittain, mutta rodut olivat jo ihan silmin katsoen aivan pielessä. Myöhemmin, Google kuvahaun kehityttyä olen yrittänyt jäljittää näitä kuvia ja niiden lähteitä. Suurin osa löytyy netistä jostain, ilman minkäänlaisia järkeviä tekijänoikeusmerkintöjä. Ne lienee alunperin kopioitu tuolta sivustolta (joka ei ole toiminut ainakaan vuosikymmeneen) ja ovat sitten lähteneet kiertämään netin loputtomia random-hevossivustoja. Yhdelle kuvalle löysin toisen nimen kuvaajaksi, se voi olla oikein. Suurin osa saattaa kuitenkin olla peräisin jostain itä-Euroopan perukoilta, osa on aivan selvästi (valitettavan huonolaatuisia) skannauksia vanhoista valokuvista, tiedä minkä perhealbumin kyseinen kaveri on ajanut skannerin läpi.

Cd saattaa olla edelleen muuten tallessa! Luulisin että maasta muuttaessani pakkasin sen äidin luokse jääneeseen "sattumalaatikkoon", jossa olivat kaikki sellaiset tavarat, joita en raaskinut heittää tai antaa pois, mutta jotka eivät minimalistiseen muuttokuormaankaan mahtuneet. Koko episodi oli nimittäin sen verran monipolvinen, että ajattelin jättää cd:n muistoksi. Pitää ehkä tonkia joskus kun käyn äidin luona seuraavan kerran...

– Gin

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2017

Väriteoriaa: perusvärit – ruunikko

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.


Ulkonäkö
Ruunikon peitinkarva on ruskea, jouhet ja jalat ovat mustat. Jalkojen musta väri ylettyy yleensä etupolveen ja kintereeseen asti, se voi levitä ylemmäskin. On kuitenkin olemassa ns. villiruunikko, jonka jaloissa mustaa on ehkä vain vuohiseen asti ja jalat ovat pääasiassa ruskeat, nivelien kohdalla saattaa olla tummempaa väriä.

Ruunikolla esiintyy useita eri värinimityksiä peitinkarvan sävyn mukaan:
– Ruunikko: peitinkarva on keskiruskea, ei punertavansävyinen
– Vaaleanruunikko: peitinkarva on vaaleanruskea, ei punertavansävyinen. Varsinkin alkuperäisroduilla on jauhokuono, vaalea mahanalus ja jalkojen sisäpuolet (ns. pangare-kuviointi)
– Vaaleanpunaruunikko: peitinkarva on vaalea punertavanruskea
– Punaruunikko: peitinkarva on punertavanruskea
– Tummanruunikko: peitinkarva on tummanruskea, ei punertava. Väri on yleensä tummempi ylälinjalla ja vaalenee alaspäin. Papurikkokuviointia voi esiintyä.
– Tummanpunaruunikko: peitinkarva on tumma punertavanruskea. Väri on yleensä tummempi ylälinjalla ja vaalenee alaspäin. Papurikkokuviointia voi esiintyä.
– Mustanruunikko: peitinkarva on pääasiassa musta tai hyvin tummanruskea, turvassa, silmien ympärillä, kainaloissa ja kupeissa on ruskeaa sävyä. Mustanruunikon väri saattaa vaihdella vuodenaikojen mukaan, lyhyessä kesäkarvassa ruskeat alueet näkyvät yleensä selvimmin, pitkässä talvikarvassa hevonen saattaa näyttää kokomustalta. Erityisesti tätä tapahtuu pitkän talvikarvan kasvattavilla roduilla.

Tummat ja punertavat sävyt ovat yleisesti ottaen yleisempiä kuin vaaleat ruunikon sävyt.

Ruunikolla on varsana yleensä vaaleat jalat ja vasta varsakarvan vaihtuessa jalat muuttuvat mustiksi. Vielä varsakarvan vaihduttuakin jotkin nuoret hevoset saattavat muistuttaa vaaleajalkaista villiruunikkoa, mutta jalat tummenevat mustiksi myöhemmin.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Mustanruunikko on helppo sotkea muihin tummiin väreihin: sysirautiaaseen, kulomustaan, mustaan, tai mustanvoikkoon. Varsinkin kuvista ei ruskehtavat alueet välttämättä näy ja hevonen voi näyttää mustalta.
Vaaleanruunikon sekoittaa helposti ruunivoikkoon tai hallakkoon. Ruunivoikolla peitinkarvan värisävy on yleensä selkeästi kellertävä, vaaleanruunikolla enemmän punertavanruskea, vaikkei varsinaisesti vaaleanpunaruunikko olisikaan. Myös hallakko on yleensä keltasävyinen ja sillä yleensä on näkyvissä hallakoille tyypilliset tuntomerkit, kuten seepraraidat jaloissa, siima, ja kaksiväriset jouhet.

Esimerkkikuvia
ruunikko
vaaleanruunikko
punaruunikko
tummanruunikko
tummanpunaruunikko: voidaan neuvotella, onko tämä niin erityisen TUMMA, mutta punaruunikko nyt kuitenkin. Papurikkokuviointi selkeää.
tummanruunikko: alkaa olla jo lähellä mustanruunikkoa, huomatkaa vaaleammat alueet päässä, kainalossa, kupeilla ja istuinkyhmyillä.
vaaleanruunikko
vaaleanruunikko pangare-kuvioinnilla
vaaleanruunikko
mustanruunikko. malliesimerkki mustanruunikosta, oikeastaan sen erottaa mustasta vain ruskehtava sävy kupeilla ja turvassa
mustanruunikon pää: tässä näkyy hienosti turvan punertavanruskea väri
hyvin tumma mustanruunikko, ruskeaa sävyä näkyy oikeastaan vain turvassa. Huomatkaa kuitenkin rungolla näkyvä himmeä papurikkokuviointi, joka on melko tyypillistä tummille ruunikoille.
villiruunikko: jalat ovat likimain muun peitinkarvan väriset, vain vuohisista alaspäin on tummempaa väriä, samoin etupolven ja kintereen kohdilla.

Esiintyminen ja yleisyys
Ruunikko on epäilemättä yleisin perusväreistä ja yleisin väri hevosilla ylipäänsä, tosin rotukohtaista vaihtelua esiintyy. Esimerkiksi suomenhevonen on hyvin rautiasvoittoinen väri ja ruunikko on harvinainen. Clevelandinruunikko lienee ainoa rotu, jolla on sallittu ainoastaan ruunikko väri.

Lyhenteet
rn – ruunikko
vrn – vaaleanruunikko
vprn – vaaleanpunaruunikko
prn – punaruunikko
trn – tummanruunikko
tprn – tummanpunaruunikko
mrn – mustanruunikko

Vieraskieliset nimet
Englanti: bay (b), brown (br) (erit. tumman- ja/tai mustanruunikko)
Ruotsi: brun (br)
Saksa: der Braune (br)

Genotyyppi
ruunikko: E A
villiruunikko: E A+

Huomattavaa periytymisessä
Ruunikko on vallitseva sekä mustaan että rautiaaseen nähden. Mustaa ja rautiasta aiheuttavat geenit voivat periytyä piilossa ruunikon värin alla.
Villiruunikon värin aiheuttaa erillinen alleeli A+, joka on hallitseva A-alleeliin nähden.
Mustanruunikon genetiikasta ei ole tietoa, aiemmin epäiltiin että sen aiheuttaisi AT-alleeli, mutta se teoria ei kuitenkaan pitäne hevosilla paikkaansa.

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2017

Väriteoriaa: perusvärit – rautias

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Ulkonäkö
Rautiaan peitinkarva on ruskea, sävy ja tummuus voi vaihdella. Jalat ovat ruskeat. Jouhien väri voi vaihdella, ne voivat olla ruskeat, joko samanväriset peitinkarvan kanssa, sitä tummemmat (mutta ei mustat), vaaleammat, tai kokonaan valkoiset. Jouhien väriin liittyvät seuraavat nimitykset:
– Liinakko: harja ja häntä ovat valkoiset tai hyvin vaaleat
– Liinahtavat jouhet: jouhet ovat selvästi perusväriä vaaleammat
– Hamppujouhet: jouhet ovat harmaat tai hopeanharmaat, jouhet voivat olla sekaväriset mutta yleiskuva on harmaa
– Hampahtavat jouhet: harmahtavat jouhet tai seassa on paljon harmaita jouhia
– Kulojouhet: sekaväriset jouhet, jossa pääväri on tummanharmaa mutta jouhien kärjet ovat vaaleat
– Tostado: espanjankielinen nimitys raudikolle, jonka jouhet ovat tummemman ruskeat kuin muu peitinkarva

Rautiaasta on mahdollista eritellä seuraavia sävyjä:
– Rautias: keskiruskea hevonen, ei punertavaa sävyä.
– Vaaleanrautias: vaaleanruskea, ei punertavaa sävyä. Sävy on yleensä tummempi hevosen ylälinjalla ja vaalenee vatsaa ja jalkoja kohti. Jouhet ovat usein peitinkarvaa vaaleammat tai liinakot.
– Vaaleanpunarautias: peitinkarvan sävy on vaalea punertavanruskea. Myös tällä väri vaalenee alaspäin vatsan alle ja jalkoihin. Jouhet ovat usein muuta peitinkarvaa vaaleammat.
– Punarautias: punaruskea peitinkarva, värisävy muistuttaa kettua tai suomenpystykorvaa. Jouhet ovat usein peitinkarvan väriset tai vaaleammat.
– Tummanpunarautias: tumma punaruskea peitinkarva, muistuttaa kuparin väriä. Jouhet usein samanväriset kuin peitinkarva.
– Tummanrautias: tummanruskea peitinkarva, ei punertava, muistuttaa suklaata tai kuusen kaarnaa. Jouhet yleensä samanväriset.
– Maksanrautias: maksanvärinen peitinkarva. Yleensä tämä on päällekkäinen nimitys tummanrautiaan kanssa.
– Kulorautias: peitinkarvassa on harmaaseen tai harmaankellertävään vivahtava sävy, Hippos kuvaa sitä sanalla "epämääräinen". Peitinkarvassa on usein papurikkokuviointia. Hamppu- tai kulojouhinen.
– Savakkorautias: harmaankellertävä, "savisen värinen" peitinkarva, hamppu- tai kulojouhet, usein siima selässä. Hippoksen mukaan tämä olisi väärintunnistettu mustanvoikko.
– Sysirautias: hyvin tummanruskea, lähes musta peitinkarva. Jouhet ovat yleensä samansävyiset.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Hyvin vaalea, liinajouhinen rautias on melko helppo sotkea voikkoon. Rautiaalta kuitenkin puuttuu yleensä voikolle tyypillinen keltainen sävy peitinkarvasta, sävy on rusehtava tai punertava.
Sysirautiaan voi sekoittaa kulomustaan, mustaan tai mustanruunikkoon, toisinaan myös mustanvoikkoon.
Vaaleajouhinen, tummanruskeajalkainen hopeanruunikko (toisinaan myös hopeanmusta) näyttää myös äkkiä katsottuna raudikolta, aikaisemmin tästä väristä käytettiin nimitystä kanelinrautias, vaikka kyseessä ei ole rautias.

Esimerkkikuvia
rautias, minä sanoisin että tämä on rautias, ei erityisen vaalea muttei tummakaan eikä mielestäni erityisen punertava. Jouhet ovat jotakuinkin samanväriset peitinkarvan kanssa.
punarautias, tällä on myös rabicano-kuviointi, siitä lisää toisaalla.
tummanpunarautias
punarautias, liinahtavajouhinen
tummanrautias
rautias: huomaa tostado, ts. peitinkarvaa tummemmat jouhet
vaaleanrautias: en osaa oikein sanoa onko tuo nyt vaaleanpunarautias vai ei, mutta liinaharja sillä joka tapauksessa on
vaaleanrautias: tällä näkyy nyt oikein selvästi tuo vaaleampi vatsanalus ja jalat, rungon yläosissa värisävy on tummempi. Myös liinakko.
vaaleanpunarautias: oikein malliesimerkki väristään.
maksanrautias: kuten sanottu, tämä on kyllä tummanrautias varsinaisesti
kulorautias: tästä väristä oli melko hankala löytää hyvää esimerkkikuvaa
sysirautias: karvan punertava sävy näkyy auringonvalossa, muuten helposti sekoitettavissa mustaan tai varsinkin mustanruunikkoon. Ei kuitenkaan voi olla kumpikaan, vaan on tumma rautias.

Esiintyminen ja yleisyys
Rautias on hyvin yleinen väri hevosilla, kuten kaikki perusvärit. Erittäin harvalla rodulla se on ei-toivottu tai sitä ei esiinny lainkaan. Muutamilla roduilla se on erittäin yleinen, näitä ovat ainakin suomenhevonen, frederiksborginhevonen, ja gidran.

Lyhenteet
rt – rautias
vrt – vaaleanrautias
vprt – vaaleanpunarautias
prt – punarautias
trt – tummanrautias
tprt – tummanpunarautias
mksrt – maksanrautias
klrt – kulorautias
sysrt – sysirautias
srt – savakkorautias
lkk/lkko – liinakko
lht – liinahtava
hpjh – hamppujouhet
hphja – hamppuharja
kljh – kulojouhet
klhja – kuloharja

Vieraskieliset nimet
Englanti: chestnut (ch)
Ruotsi: fux (fx)
Saksa: der Fuchs (F)

Genotyyppi
ee

Huomattavaa periytymisessä
Jos molemmat vanhemmat ovat rautiaita, varsa ei voi olla muu kuin rautias. Mustaan ja ruunikkoon nähden rautias on väistyvä väri ja voi periytyä piilossa useita sukupolvia.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2017

Bullet journal virtuaalihevostelun apuna

Törmäsin viime vuoden puolella HS:n artikkeliin aiheesta bullet journal. Termi on kyllä tuttu, netistä löytyy sillä hakusanalla paljon materiaalia, ohjeita, ideoita, ja eritoten kuvia hienosti koristelluista bullet journaleista. Itse pidin moisia juuri tuon koristeellisuuden takia lähinnä askarteluprojekteina ja koska oma peukaloni on suurimman osan ajasta keskellä kämmentä, ei se kiinnostanut.
Tuo Hesarin artikkeli kuitenkin vapautti bullet journalin koristelupakosta: sehän on päiväkirja, kalenteri, to-do-lista ja vaikka mitä muuta hyödyllistä, eikä sen tekemiseen tarvita edes kaunista käsialaa ja värikkäitä kyniä. Vain muistikirja ja kynä. Kuulosti juuri minun jutulta! Kyllähän kännykkään saa kaikenmaailman kalenteria ja muistilista-ohjelmaa, päiväkirjaa ja en keksi heti aihetta, josta ei olisi jo jotain applikaatiota tehty. Mutta se ei poista sitä seikkaa, että kännykällä kirjoittaminen tuntuu kömpelöltä ja muutenkin kännykän näyttö ja kaikki mahdolliset softat ei taivu samaan kuin paperi ja kynä. Plus että olen pahasti fiksoitunut muistikirjoihin.

No, aloitin into piukassa bullet journalin pitämisen joulukuun alussa. Kuukauden verran kesti siinä, että tajusin sen soveltuvan myös virtuaaliasioiden hoitoon. Se alkoi ihan viattomasti: sain pari ideaa uusiin blogipostauksiin ja ajattelin että voisin tehdä niille oman listansa, niitä kuitenkin pulpahtelee mieleen jatkuvasti. Sitten merkkasin viikon to-do-listalle hoidettavan VSN-tuomaroinnin. Ja pari ostohevosta. Ja niin edelleen. Nyt minulla on kk-tasolla kaksi to-do-listaa: real life- ja virtuaali-lista.

Tässä kuva oman BJ:ni yhdestä aukeamasta. Vasemmalla on yhden viikon to-do-lista (joo, oli vähän hektisempi viikko ja ostelin paljon hevosiakin) ja oikealla päivitetyn väriteoria-sarjan kaavailtu sisällysluettelo.

Tämä kuulostaa pieneltä asialta, mutta on itse asiassa melkoinen hyppäys omissa työtavoissani, joita on tähän mennessä kuvannut pääasiassa sana "leväperäinen". Ainoa kirjanpito tärkeiden asioiden suhteen oli merkitä jonkin tekemistä vaativat sähköpostit tähdellä inboxissa. Inboxissa on aika paljon tähdellisiä maileja, joten sekaan saattoi unohtua jokin kiireellisesti hoidettava VSN-tuomarointi. Jos sovin hevosten ostoista jollain foorumilla, ostohevoset saivat sivut jos satuin muistamaan asian. Astutusmerkinnät, kisailmoittautumiset, näistä varmaan 75% jäi lopulta merkitsemättä hevosten sivuille...
En minä toki lupaa, että virtuaalihevostelutani tulee BJ:n ansiosta jotenkin kurinalaisempaa enkä enää unohda ikinä mitään. Nyt on kuitenkin vähän paremmin hanskassa kuin aiemmin ja saatan jopa muistaa paremmin asioita.

Miten muut virtuaalihevostelijat pysyvät selvillä omista tehtävälistoistaan?

– S

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2017

Päivitetty väriteoria-sarja

Alun perin kymmenosainen väriteoria-sarja kirjoitettiin syksyllä 2008 tähän blogiin. Se tägättiin omalla väriteoria-tagillaan, jotta sitä olisi helppo linkittää tarvittaessa muualle. Väriteoria-sarjassa välteltiin genetiikka- ja perinnöllisyysasioita sen takia, että monet harrastajat saattoivat tuntea ne vaikeiksi itselleen ja toisaalta olisi tehnyt sarjasta raskaamman. Tarkoituksena oli tarjota opastusta eri värien tunnistamisessa ja siksi tekstin lisäksi eri väreistä oli tarjolla paljon kuvalinkkejä.

Aika kulkee eteenpäin, linkit lakkaavat toimimasta ja tieto väreistä karttuu. Niinpä väriteoria-sarja alkoi olla vähän vanhentunut, vaikka useimmat perusasiat ovat kyllä pysyneet samoina vuodesta toiseen. Silti päivitetty versio sarjasta alkaa olla paikallaan. Tämä postaus tulee toimimaan uuden, kattavamman ja laajemman väriteoria-sarjan "kansilehtenä" ja sisällysluettelona. Sarja keskittyy edelleen pääasiassa värien tunnistamiseen ja yritän vältellä hankalia genetiikka-pohdintoja mahdollisimman pitkälle. Värien genotyypit on merkitty ja jotain yleistä mainitsen kunkin värin periytymisestä, mutta enimmät pohdinnat genetiikasta jätän sikseen.

Perusvärit
   Rautias
   Ruunikko
   Musta

Diluutiovärit
   Voikkovärit
      Voikko
      Ruunivoikko
      Mustanvoikko
      Tuplavoikot

   Hallakkovärit
      Punahallakko
      Ruunihallakko
      Hiirakko

   Hopeavärit
      Hopeanruunikko
      Hopeanmusta

   Samppanjavärit
      Samppanjanrautias
      Samppanjanruunikko
      Samppanjanmusta

   Vähän tunnetut erikoisvärit
      Mushroom
      Pearl

Valkoista karvaa lisäävät värit
   Kimo
   Päistärikkö
   Rabicano

Kirjavat
   Lehmänkirjavat
      Tobiano
      Sabino
      Splashed white
      Frame
      Tovero

   Tiikerinkirjavat

   Pintaloosa

   Valkomerkkisyys

LÄHTEET
En erikseen merkitse eri osiin lähdeteoksia, koska kaikkein eniten käytän seuraavia lähteitä:
Kathman, L: The Equine Tapestry
Sponenberg, D: Equine Coat Color Genetics
Viitanen, J: Hevosen värit
Wikipedia
Hippoksen väriohjeistus