SUKUTAULU
No, se nyt vain on ihan selviö, että suku – jos hevosella on sellainen – pitäisi olla merkittynä sen sivuille. Tarkoitan tässä sekä olemassa olevaa sukua että EVM-sukua, jos suvuttomalle hevoselle sellaista on keksitty. Ei siitä sen enempää.
Jos minulta kysytään, kätevintä ja helpointa suku on esittää sukutaulu-muodossa. Niin yleensä tehdäänkin nykyään. Gin muistaa harrastuksensa alkuajoilta käytännön, jossa suku vain listattiin. Okei, parempi sekin kuin jättää suku kokonaan merkitsemättä, mutta kyllä se taulukko on kaikin tavoin parempi vaihtoehto.
Miten pitkä sukutaulun pitäisi sitten olla? Täydellisessä maailmassa sen tietenkin pitäisi olla mahdollisimman pitkä, jotta siihen mahtuu kaikki mahdollinen informaatio. Käytännössä tällaisten näpertämisessä menisi ikä ja terveys, ainakin jos hevosia on satoja, kuten eräällä... Itse käytän tässä nyrkkisääntönä sitä, että sukutaulu on vähintään niin pitkä kuin hevosen olemassaoleva suku, maksimissaan kuitenkin 5-polvinen (joissain tilanteissa 6-polvinen). Jos hevosella on siis kaksi polvea sukua, kaksipolvinen sukutaulu on riittävä, kolmipolvinen vielä parempi, ainakin jos niille 2. polven isovanhemmille on keksitty EVM-sukua.
Haluaisin mielelläni tehdä kaikille hevosille mahdollisimman täydelliset sukutaulut, mutta käytännössä rajaan suvut maksimissaan siihen 5 sukupolveen. Tähän on pari käytännön syytä. Ensinnäkin sukutaulun tekemisen vaiva on jotenkin järjellinen. Toisekseen 5-polvisen sukutaulun luettavuus on vielä hyvä, sen näkee helposti yhdellä ruudullisella. Joskus nimittäin tulee vastaan joitain 8-polvisia sukutauluja ja ne ovat jo niin pitkiä että niitä joutuu skrollaamaan ja varsinaista yleiskuvaa suvusta ei oikein synny. Kolmas syy on se, että jalostuksen kannalta minulle on jotakuinkin yhdentekevää, mitä sieltä 5. sukupolven takaa löytyy. Saman nimen kertautuminen niin kaukana ei mielestäni vaikuta sitä tai tätä.
Sukutaulujen ja yleensä sukutietojen tärkeys on siinä, että niistä löytyy tietoa hevosista, jotka ovat ehkä kadonneet. Ainakin minulle erilaiset sukutiedot ovat hyvin tärkeitä ja kokonaan kadoksiin päätynyt hevonen on aina suuri harmi, varsinkin jos siitä ei löydy yhtään mitään tietoa mistään. Niin monta kertaa on käynyt siten, että jokin hevonen on kadonnut, mutta sen tietoja löytyy muiden hevosten sukutauluista: vanhemmat, isovanhemmat, EVM-vanhemmat, parhaassa tapauksessa vaikka väri ja säkäkorkeuskin.
SUVUN TIEDOT
Edellisessä kappaleessa tulikin jo mainittua väri ja säkäkorkeus, jotka ovat ainakin minulle sellainen nice-to-know -asia. Väri tietysti ilahduttaa aina värifriikkiä ja säkäkorkeuskin on ihan tärkeä asia.
Näiden lisäksi joskus on hyvä merkitä sukutauluun myös rotu. Näin kannattaa tehdä varsinkin silloin kun kyseessä on jokin risteytysrotu: ratsuponi, RBSH, FWB, angloarabi, mitä näitä nyt on. Welshien kohdalla sektioiden merkitseminen on myös hyvä idea, kun niitä kuitenkin sekoitellaan keskenään. Ja minä ainakin haluan nähdä, jos havittelemani puoliverisen (muun kuin FWB:n) suvussa on jotakin muuta "rotua" kuin sitä minä kyseistä puoliveristä tarjotaan. Kas kun olen muiden puoliveristen kohdalla puhdasjalostaja.
Laatuarvostelut taitavat vaatia vielä lisää. YLA:ssa ainakin saa vanhempien YLA-palkinnosta pisteitä, jos ne on merkitty arvosteltavan hevosen sivuille eli käytännössä sukutauluun. Samoin lisäpisteitä saa EVM-hevosista, joille on merkitty säkäkorkeus ja väri. Olettaisin lajilaatisten ja kantakirjankin vaativan vanhempien kohdalle merkinnät mahdollisista palkinnoista, jotta niistä saa pisteitä tai kantakirjaukseen on oikeus suvun perusteella.
EVM-MERKINNÄT OIKEIN
Keksin harvoja asioita, jotka pännivät yhtä pahasti kuin se, että olemassaollut hevonen – olkoon miten muinainen ja kadonnut tahansa – on merkitty jonkun toisen hevosen sukutaulussa EVM-hevoseksi! Minä suosittelisin lämpimästi, että jos on olemassa epäilys, pienikin, että jokin suvun hevonen on ehkä voinut olla joskus olemassa, ei sen nimen perään merkitä EVM:ää. Tai ainakin kysymysmerkki perään: EVM? Ja selvyyden vuoksi suosittelen myös, että EVM-merkintää käytetään aina kun siihen on tarve, sen jättäminen kategorisesti pois on suurta idiotismia kaikkien kannalta. Joo kyllä, joskus se unohtuu itseltäkin joidenkin yksittäisten nimien perästä, ei tässä täydellisiä olla.
Suosikkiesimerkkini EVM-merkinnöissä olleista epäselvyyksistä ja sukumerkintöjen puutteista on nyt jo edesmennyt FWB-ori Benedictus SS, joka myytiin meille kaksipolvisena. Virginiaa alkoi kiusata isänemän ja sen isän tutunoloiset kasvattajatunnukset ja ankaran googlailun tuloksena oli se, että isänemän takaa löytyykin sukua monta monituista sukupolvea taaksepäin. Tässä tapauksessa löytö oli hieno asia, saimmehan yllättäen talliimme todella vanhoja sukulinjoja. Painajainen sen sijaan olisi ollut se, että suvusta olisi löytynyt joitain täydellisen vääränrotuisia hevosia, joita olisi ehkä yritetty piilotella epätarkoin sukumerkinnöin. Tällaisiakin tapauksia on joskus tullut vastaan ja ne harvoin päättyvät hyvin, koska internet ei unohda.
LINKIT
Jos sukua on, tietenkin pitää olla linkit vanhempien ja esivanhempien sivuille. Selviö tämäkin, mutta käytännössä hevoset tuppaavat vaihtamaan osoitteita tai muuten vain katoamaan, joten linkkien toimivuudessa on aina toivomisen varaa.
Pitäisikö toimimaton linkki sitten poistaa? Tästä on olemassa kahta koulukuntaa ja molemmilla on pointtinsa. Toimimaton linkki on huono linkki, joten sen poistaminen on ihan loogista. Selvyyden vuoksi ja siksi ettei hevosesta tule muutaman vuoden päästä EVM-nimeä on hyvä merkitä sukutauluun "kadonnut" kyseisen hevosen kohdalle. Yllälinkatun Benedictus SS:n suvussa näin onkin tehty.
Kannattaa kuitenkin tutkia Googlea ennen kuin toteaa jonkin hevosen tyystin kadonneeksi, koska netistä voi löytyä uusi (tai vanha) sivu, jonka voi linkittää. Myös Web Archive on ystävä, jos hevoselle löytyy toimimattomia sivuja: joku on voinut tallentua aikoinaan Archiven syövereihin. Tulevaisuuden harrastajat saattavat olla jonain päivänä ylitsevuotavaisen kiitollisia mistä tahansa linkistä. Omasta mielestäni myös VRL-profiili on täysin käyttökelpoinen sivu linkattavaksi sukutauluun. VRL:n rekisterin ylivoimainen etu on se, että jos hevonen on rekisterissä, on se väistämättä ollut olemassa, koska rekisteröijä on sen tarkistanut.
Mutta jos ei jaksa leikkiä salapoliisia aamuyötä myöden kaivamassa pientäkin vihjettä jostain hevosesta (tositarina...), kannattaa sitten reilusti kirjoittaa hevosen kohdalle sukutauluun se kadonnut-merkintä ja mahdollisesti vaikka kysymysmerkkikin vielä perään. Se auttaa taas seuraavaa sukutaulun väkertäjää, koska hän näkee tästä merkinnästä sen, että tämä hevonen on ehkä ollut joskus olemassa ja kannattaa siis googlata.
Moni ei kuitenkaan poista toimimatonta osoitetta hevosen sukutaulusta vedoten siihen, että onpa tulevilla harrastajilla sitten edes jotakin tietoa kyseisestä hevosesta ja Web Archivestakin voi etsiä jos on vanha osoite tiedossa. Minä itse en juuri koskaan poista linkkejä jo olemassaolevilta sivuilta juuri tämän takia (ja tietenkin siksi, että olen äärilaiska). Kun teen uudelle hevoselle sivua, yritän sen sukutauluun saada toimivat linkit mahdollisimman hyvin ja merkitsen kadonneeksi ne esivanhemmat, joille en kerrassaan löydä mitään. Se on sen hetken tilanteen mukaan tehty sukutaulu ja kuten tiedämme, tilanteet vaihtelevat toimivien ja toimimattomien linkkien kanssa.
–S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti