Piirrettyjen tuomarointia

Piirrettyjen maailma on jotain mihin en ole tutustunut ikinä, sanottakoon se nyt ensimmäiseksi. Aina silloin tällöin eksyn piirroshevosten sivuille tai joskus jopa ihan piirrostallille ja jaksan aina ihailla niitä. Hieno kuva on hieno kuva, tekniikasta riippumatta.

Poiketen piirrettyjen muusta näyttely- ja kantakirjaustoiminnasta, VSN:n piirrettyjen näyttelyissä hevosten arvosteluperusteet ovat samat kuin valokuvilla. Piirroksistakin arvostellaan siis rakenne, ei väritystä, piirrostekniikkaa tai muita taiteellisia ansioita. Siksi olen satunnaisesti tuomaroinut piirrettyjäkin luokkia, mutta minun pöydälle niitä tulee aika harvoin vaikka minun tuomarointitiedoissa lukeekin piirretyt yhtenä preferenssinä. Piirrettyjen luokkia taitaa VSN:n puolella olla tarjolla melko harvoin ja minulla puolestaan on näitä muita roturajoituksia, jotka koskevat myös piirrettyjä.

Tuomaroin taannoin Kaihovaaran VSN-näyttelyt, jotka olivat avoimet piirretyille puoliverisille. En uskalla oikein kirjoittaa tuosta luokasta varsinaisia tuomarikommentteja sillä vaikka piirrettyjen tuomarointi onkin teoriassa samanlaista kuin valokuvien, on se silti jollain tavoin... erilaista.

Sitä noin niinkuin periaatteessa voisi kuvitella, että piirrosten arvostelu on helppoa kun kaikki ovat täydellisiä ja pisteet nousevat helposti korkeiksi. Ja kun sillä taiteellisella vaikutelmalla ei ole merkitystä VSN:n puolella, niin pärjäämisen luulisi olevan helppoa. Sillä kuka nyt tieten tahtoen piirtäisi hevosen, jonka rakenne ei ole täydellinen? No, asia ei ole ihan niin, ei Kaihovaarankaan näyttelyissä nähty 4:lla alkavia kokonaispisteitä. Siellä oli paljon hyvärakenteisia hevosia, myönnän, mutta minä olen varsinkin puoliveristen kanssa aika niuho eikä pisteitä minulta saa helpolla. Eikä sen täydellisen rakenteen piirtäminen varmasti ole helppoa tai näin minä ainakin kuvittelisin. Minulle jo hevoselta näyttävän hevosen piirtäminen on ihan tarpeeksi haasteellista, muttei mennä nyt siihen.

Tuomarina saattaisin siis surra hevosia, joilla ei ole täydellinen rakenne vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta näin kuvaorientoituneena harrastajana olen siitä vain kiitollinen. Täydellisten hevosten luokka mahtaisi olla tylsä tuomaroida! Nyt hevosissa on särmää, persoonaa ja se viehättää aina minua, oli kyseessä sitten valokuva tai piirros. Tällä särmällä ei tietenkään saa niitä täydellisiä pisteitä, mutta pysyypähän tuomarin mielenkiinto yllä ja sitten ne todelliset huiput erottuvat joukosta.

Valokuvia arvostellessa pitää katsoa tiettyjä asioita vähän sormien läpi: niinkuin nyt esimerkiksi se että hevosen kavioita ei näy ainakaan kokonaan tai että pää on kääntynyt vähän kameraan päin. En voi mennä antamaan nollia jokaisesta rakennekohdasta, joka ei täydellisesti näy. Tai voisin, mutta siitä tulisi varmasti sanomista eikä se olisi itsestänikään reilua. Useimmat harrastajat ovat valokuvien suhteen riippuvaisia muista ja silloin on käytettävä sitä mitä sattuu saamaan.

Piirroskuvapuolella tätä ongelmaa ei olisi, joten oli houkutus rangaista ns. huonoista rakennekuvista. Mutta olisiko se sitten reilua? Ei oikein, kun kerran tuomarointiperusteet ovat samat kuin valokuvallisten hevosten. Ja ymmärrän minä oikein hyvin senkin, että piirtäjä ei halua aina piirtää sitä suoraan sivusta, eteen päin katsovaa hevosta (jolla on täydellinen rakenne). Sekin olisi tylsää ja luulen että piirtäjät piirtävät enemmän omaksi ilokseen kuin voittaakseen kaikki mahdolliset näyttelypalkinnot.

Yksi asia kuitenkin on sama sekä valokuva- että piirros-VSN:ssä: jaloista saa erittäin harvoin vitosia!

– S

Case study: miten paljon hevosten sivuja katoaa

Olen valittanut valittamasta päästyänikin sitä, miten paljon virtuaalihevosten sivuja katoaa netistä ja miten se on epätoivottavaa. Ei sille tietenkään mahda varsinaisesti mitään. Ilmaispalvelinten lopettamiseen tai muuhun typerään toimintaan (puhun sinusta, Webs!) eivät harrastajat juuri voi vaikuttaa ja onhan se nyt tietenkin loogista, että jos virtuaalihevostelu ei vuosikausiin kiinnosta, ei sen oman domainin vuosikustannuksia viitsi maksaa loputtomiin. Tiettyyn rajaan asti voi vaikuttaa itse, katoavatko hevosen sivut netistä kokonaan ja lopullisesti vai eivät (ohjeita mm. Näin pidät hevoseen sivut tallessa), mutta sitten päästään taas tähän että mitä jos Web Archive lopettaa? Tai VRL:n palvelimella käy konerikko ja rekisterin tiedot menevät sen siliän tien? No, ei puututa nyt siihen, painajaisia näkee vähemmälläkin.

Viikonloppuna tein sivut jälleen yhdelle kasvatille, kyseessä oli pitkäsukuinen FWB-ori Cirith Ungol Ion. Minulla on yleensä tapana sivujen tekohetkellä tarkistaa ja tarvittaessa etsiä suvun linkit niin että ne mahdollisimman hyvin toimivat sillä päivämäärällä. Kopioin yleensä sukutaulun vanhempien sivuilta (jos ovat omia hevosia, kuten Cirithin tapauksessa) ja kun sivut muuten ovat valmiit, alan perata sukua läpi. Cirithin suku oli siinä mielessä jopa epätoivoinen, että todella moni suvun hevosista on tavalla tai toisella kadonnut. Linkkejä kuitenkin on varsin kattavasti, kiitos juurikin Archiven ja VRL:n, ja varsinaisesti vain yksi hevonen hevonen jäi niin kadoksiin ettei sille löytynyt mitään linkitettävää. Ihan hyvä selvitysprosentti siis.

Tässä vähän statistiikkoja tuosta 5-polvisesta sukutaulusta.

Sukutaulussa näkyviä hevosia yhteensä	62
Ionicin omistuksissa olevia (ts. sivut tallessa)	5
Täysin kadoksiin jääneitä	1
Tallessa olevia (ts. jotkin sivut löytyi)	8
Geocitiesin arkistoissa olevia (geocities.ws, oocities.com)	2
VRL:stä löytyviä	9
Web archivesta löytyviä	36

Aika pahat lukemat noin kun ajattelee, vai mitä? Yli puolet on kadonnut ja ne löytyvät archivesta. Vain 21% on oikeasti tallessa ja niistäkin jonkinlainen osa on itse omistamiani hevosia.

Tietenkin Cirith on tietyllä tapaa huono hevonen tällaisen esittelyyn. Sen suvussa on tosi paljon sekä Poemsin (ja muita Kerpan omistuksissa olleita) ja Special Ringin hevosia, ja nämä molemmat ovat nyt kadonneet. Mutta kuten sanoin, tilanne voisi olla huonompi ja hevosia löytyä vähemmän Archivesta. Kerppa.net on vanha domain ja sen alta löytyvistä hevosista suuri osa on tallentunut vuosien saatossa Archiveen. Myös Special Ringin hevosia löytyi Archivesta oikein hyvällä prosentilla.

Tietenkään tämä nk. tilastodata ei ole mitenkään aukotonta. Tunnustan etten kaivanut kaikkea Googlesta vaan lykkäsin vanhan osoitteen melko suoraan Archiven hakuun ja linkkasin jos jotakin löytyi sieltä. Joillain hevosilla voi siis olla olemassaolevat sivut, jossain muualla kuin vanhassa sukutaulussa ollut osoite. Itselläni oli vuosia sitten Kerpalta ostettuja hevosia, joiden uusia sivuja ei koskaan päivitetty niiden vanhoille sivuille tai laitettu ylipäänsä mitään merkintää siitä, että ne on myyty. Niinpä moni voi edelleen ihan oikeutetusti luulla, että vaikkapa Cirithin isänemä Dreamie de Poemé on edelleen Kerpan ja että sen sivut ovat kadonneet kerppa.netin myötä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Google ei tarjoa juurikaan valaistusta asiaan, eri asia sitten jos hoksaa käydä etsimässä erikseen VRL:n rekisteristä.

Toisinaan tilanne on se, että jokin hevonen on kadonnut, mutta siitä huolimatta sille löytyy useampia mahdollisia sivuja, minne voisi suvusta linkittää. Meillä on yleensä tapana "arvottaa" nämä sivut siten, että jos hevoselle löytyy olemassaolevat sivut, linkitän ensisijaisesti ne. Poikkeuksen saatan tehdä siinä tapauksessa että löytyneet sivut ovat jotenkin epätäydelliset, keskeneräiset tai sisältävät räikeän virheellistä tietoa. Tällöin linkitän mieluummin Archiveen, jos sieltä löytyy tallennettu versio jostain toisesta sivusta, joka on ollut täydellisempi. Jos sivuja ei suosiolla löydy, linkitän Archiveen. Jos Archivekaan ei tarjoa mitään, Linkitän VRL:n rekisterisivulle. Joissain tapauksissa hevonen saattaa löytyä myös jostain muusta tietokannasta, lähinnä tulee mieleen ViLaSuTi, en taida tietää onko muita vastaavia olemassa. Tietenkin sitä toivoisi, että vanhat linkit toimisivat aina tai että ainakin niiltä olisi linkki uusille, toimiville sivuille, mutta mikäpä sitä tässä maailmassa täydellistä olisi.

– S

Walker-muisteluita

Viimeviikkoinen teksti walkereista ja niiden historiasta sai tämän fossiilin innostumaan vanhojen muistelusta. Ajattelin koota tähän hajanaisia tiedonmurusia walkerien historiasta, ainakin osittain ajalta ennen Ionicia.

Sillä minähän puljasin walkereiden kanssa jo Marinean aikana! Vuonna 2003 syntyi puolen tusinaa Gin-walkeria ja saman verran Marinean (Marinean tai MVS) kasvattajatunnukselle syntyneitä. Tässä lista niistä:
– o. Gin Vanilla Sky, s. 14.2.2003, Golden Attitude – Summer's Sandy
– o. Gin Skywalker, s. 3.3.2003, Black's Krivoi Rog – Summer's Sandy
– t. Gin Serleena, s. 23.3.2003, Rattle-A-Snake – Summer's Sandy
– o. Gin Yugiri, s. 7.4.2003, Roxygen's Frozen Image – Call Me Gray One
– t. Gin Lady Marian, s. 9.4.2003, Golden Attitude – Summer's Sandy
– t. Marinean Penelope, s. 15.4.2003, Gin Vanilla Sky – Roxygen Sakura
– t. Marinean Ami-Dala, s. Gin Skywalker – Call Me Gray One
– o. Marinean Stargate, s. 30.8.2003, Me Toca Severus – Roxygen Sakura
– o. MVS Phantom Menace, s. 30.8.2003, Seventh Promise – Marinean Ami-Dala
– t. MVS Solitaire, s. 1.9.2003, ST Thou Shall Die – Gin Serleena

Kun näiden vanhempia katsoo, Marinean tai minun keksimiä olivat ainakin ori Golden Attitude ja tammat Summer's Sandy ja Call Me Gray One. Sandy kuoli Marineassa ollessaan, Goldie myytiin tuntemattomaksi jääneelle Niinantallille (myöhemmät sivut) ja Call Me Gray One meni Whitewoodiin. Goldien mahdollisesta myöhemmästä jalostuskäytöstä ei ole merkintöjä, Gray varsoi Whitewoodissa tammavarsan White's Gray Call (i. Geronimo), mutten tiedä saiko tamma koskaan sivuja itselleen saati että vaikuttiko se myöhemmin jalostuksessa. Todennäköisin vastaus on "ei" molempiin kohtiin, mutta olisin mielelläni väärässä.

Golden Attitude sen sijaan löytyy vielä nykyisten walkerien sukutaulusta! Hirvittävän pitkältä, mutta löytyypä kuitenkin. Sirpa mainitsi edellisessä postauksessa 2006 syntyneen ori MD Absurd Bondin ja sen suvusta tamma Nevermind Sofian, joiden jälkikasvua Ionicista vielä löytyy. Nevermind Sofian eee. on Roxygen's Genie in a Bottle. Se on Golden Attituden ja Crystal River's Isabellan varsa. Jos laskin oikein, se löytyy 13. sukupolvesta esimerkiksi Agent Jay Ionilta ja kun tuo Hermine Ion (i. MD Absurd Bond) mainittiin melko yleiseksi nimeksi sukutauluissa, sen kautta Golden Attitudekin monen hevosen suvusta löytyy löytyy, jos vain jaksaa tarpeeksi pitkälle penkoa.

Sitten on pakko mainita Rattle-A-Snake, jonka kyllä muistin olleen Stiinun omistama, mutta tuo löytämäni vanha sivu kertoo omistajaksi toisen henkilön, vaikka Eirithin alla sivu näyttää olevan. Oli miten oli, sillä oli Freckled Generatorin kuvat (tämä ja muutama muu kuva lisäksi). Se oli tuolloin hienoin ori ikinä ja herätti paljon ihastusta myös niissä, jotka eivät walkereita niin tunteneet. Sen väri oli aikoinaan melkoinen kiistanaihe, kun väritietämys oli pääosin kehnommalla tolalla. Muistan käyneeni omistajan kanssa jonkinmoisen keskustelun siitä että mikä se väri mahtaa olla (kyllä, minulta jo tuolloin kyseltiin paljon väriasioita, mutta koska en tiennyt itse niistä tuohon aikaan vielä kovinkaan paljon, konsultoin Sirpaa). Päädyimme sabinoon, mahdollisesti yhdistettynä päistärikköön. Olen edelleen sitä mieltä että se saattaa olla paikkaansapitävä tuomio. Tämä ei tietenkään estänyt joitain haukkumasta omistajaa siitä että kun ei tunnista selkeätä kimoa tai päistärikköä, tai että on keksinyt ihan itse värille nimen, jota ei ole olemassa...

Kuvissa oleva Freckled Generator on mysteeri sinänsä. Sen nimellä ei löydy yhtään mitään tietoa. Ainoa johtolanka on todennäköisesti samanniminen virtuaalihevonen, jonka suvussa lukee Real eli ne nimet ovat oikeita hevosia. Tällä sivulla listatut vanhemmat löytyvätkin All Breed Pedigreestä. Tuonnimistä varsaa tai edes mitään sitä lähentelevää kuitenkaan ei näiden jälkeläislistoilla ole. Kuvan oriin nettisivu on ollut walking-horse.com-domainin alla ja muistaisin sen verran, että se ei ollut virtuaalihevonen. Eiväthän nuo kuvat ole tyhjästä tulleet, kyllä tuollainen hevonen on ollut olemassa vaikkei internet sitä enää muistakaan.

Nuo pari oria (Me Toca Severus, ST Thou Shall Die ja Seventh Promise) asustelivat tallilla nimeltä Libertad, joka oli myös pelkkiin walkereihin keskittyvä siittola. Myöhemmin se muutti nimensä Eleganteksi enkä tiedä saiko talli kummallakaan nimellä kovin paljon aikaiseksi walkerien suhteen. Yksi varma tieto kuitenkin on: sen kasvatti, ori Libertad's Don't Forget Joe päätyi Saharaan ja se on taas Ionicin ostaman tamma Janan Kamil Sahin isä. Sen sijaan Janan Kamil Sahin emä on merkitty tyystin EVM-hevoseksi, todennäköisesti minulla on ollut hyvä syy siihen. Saharaakin pitäisi joskus muistella, se oli aikoinaan ihan kiinnostava talli (walkereiden lisäksi ainakin frederiksborgeja ja paso finoja).

–Virginia

Ionicin tennesseenwalkerit

Enpäs tiedä minkä takia jätin pari vuotta sitten esittelemättä kokonaan meidän tennesseenwalkerit! Se taisi osua joulukuun ja vuodenvaihteen tienoille ja jäi sitten välistä siinä hässäkässä. Mutta otan vahingon takaisin nyt.

Walker kuuluu niihin Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin vuodelta 2004. Ionicissa oli tuolloin paljon tosi hienoja hevosia, esimerkiksi muutama Roxygenin kasvatti. Roxygen oli yksi ehkä ensimmäisiä walker-kasvattajia ja tänäkin päivänä kuuluu siihen erittäin harvalukuiseen joukkoon, joka keskittyi yksinomaan walkereihin. Väite perustuu Virginian hatariin muistikuviin, joten 100% totuutena sitä ei kannata ehkä pitää, mutta jotain sinne päin. Näitä roxygeniläisiä olivat ainakin tamma Roxygen's Nevermind, jonka kaikki varsat nimettiin Never-teemalla, ori Roxygen's Kurojaki, jonka vanhemmat olivat kadonneet jo vuonna 2004, mutta ovat silti olleet olemassa, tästä Virginia on kuulemma valmis panemaan päänsä pantiksi sekä vähemmälle huomiolle jäänyt ori Roxygen's Frozen Image.

Ensimmäisiin hevosiin kuuluvat myös Saharasta ostetut suvuttomat Poison Heartless, Thou Shall Not Fall ja Seventh Promise; itse keksityt Incendio, Gill's Miss Flashy CC ja tamma Classical Jetset. Saharasta ostettiin/vuokrattiin myös kolme suvullista hevosta, ori Sétif Sah, tamma Janan Kamil Sah ja näiden poika Seteh Sah.

Jossain vaiheessa walkereista piti kai luopua tai ainakin yritin/yritimme sitä ja paljon kasvatteja lähti maailmalle. Niinpä suurinta osaa näistä tässä mainituista hevosista ei välttämättä enää löydä meidän nykyisten walkerien suvuista. Toki jos löytyisi, ne olisivat todennäköisesti siellä 5. sukupolven takana. Mutta walker ei koskaan oikein poistunut kokonaan valikoimasta ns. kunnolla, varsojakin on syntynyt joka vuosi, lukuunottamatta taukovuotta 2011. Herääkin kysymys, että yritettiinkö siitä luopua tosissaan vai mitä oikein tapahtui, mutta harmillisesti kuitenkin ne alkuvuosien kasvatit loistavat kokolailla poissaolollaan nykyisissä suvuissa.

Toki joitain vielä löytyy! Esimerkiksi vuonna 2006 syntynyt tamma Henriette Ion (i. Belfalas Medhros, e. Harriet Ion, ee. Poison Heartless) jätti peräti 3 varsin paljon käytettyä varsaa ja on tällä hetkellä (vähän turhankin) yleinen näky sukutauluissa. Samoin vuonna 2006 meille tuli osto-ori MD Absurd Bond, joka oli jo tuolloin pitkäsukuinen ja sen isälinja menee Poison Promise Ionin kautta Seventh Promiseen. Isän puolen suvusta löytyy Nevermind Sofian takaa Roxygen's Kurojaki ja Roxygen's Nevermind. Sen emän suvusta löytyy meidän kasvatti, Belfalasissa melko paljon käytetty tamma Satirist Ion, jonka suvussa ovat nuo mainitut Thou Shall Not Fall, Roxygen's Kurojaki ja Poison Heartless.

Kun mainitsin Satirist Ionin, pitänee mainita myös tamma Cassiopeia Ion (i. Ramsay's Andromeda, e. Meek's Lady Viola), joka myytiin meiltä Branweniin ja se varsoi siellä nähtävästi ainakin muutaman varsan, jotka nekin puolestaan pätyivät jalostukseen.

Niin, vuosien mittaan walkereita on kasvattanut melkoinen määrä aktiivisia ja isoja kasvattajia. Roxygen ja Sahara olivat ehkä ensimmäiset, mutta maininnan arvoisia ovat myös Branwen (BRN), Belfalas, Metsämäki (MD), Kerppa (RDN), Chinet Ranch (CHR) ja erityisesti Tijuana's. Pienempiä kasvattajia ovat olleet ainakin Whitewood (WW), Agapito (AGA/Agapito's), Ayer Walkers (Ayer), Djoehem (DJH), Dalek (DLK) ja varmasti monia muitakin. Ja tietenkin Ionic, ei meidänkään walker-kasvatus ole ollut mitenkään pientä tai mitätöntä.

Mietin toisinaan että mitä varten walker on ollut näinkin suosittu rotu. Tuossa on listattu jo toistakymmentä kasvattajaa ja moni niistä on ollut todella isoja. Jos mietitään muita amerikkalaisia askellajirotuja niin ehkä vain saddlebred pääsee kasvattien määrässä lähellekään samaa tasoa ja sekin nojaa muutamaan isoon kasvattajaan. Muut vastaavat, kuten NSH, missourinfoxtrotter tai kalliovuortenhevonen ovat aivan pikkutekijöitä walkeriin verrattuna, ei voi puhua edes samana päivänä. Toki walkereille on saatavissa paljon kuvia, laadukkaitakin ja väreissä riittää valikoimaa, mutta ovatko nämä riittäviä tekijöitä siihen, että näin harvinainen ja Suomessa täysin tuntematon rotu oli aikoinaan noinkin suosittu. En tiedä, ehkä?

Kun näin on ollut näin monia kasvattajia yli 15 vuoden aikana ja vanhoja sukulinjoja on paljon vielä jäljellä, ei ole vaikea arvata että paljon hevosia on myös kadonnut. Tämä on ollut ongelma jo vuosikausia, ja siitä on 9 vuotta kun aloin koota itselleni muistilistaa kadonneista walkereista ja niiden sivuista. Lisäksi sain Tijuanan arkiston itselleni tallin lopettaessa (ja periaatteessa minulla on myös lupa päättää kuolleiden orien mahdollisesta usiokäytöstä). Sen lisäksi olen saanut haltuuni myös sekalaisen arkiston, josta löytyy ainakin Metsämäen ja Bayou d'Armensin walkereita. Toki molemmissa arkistoissa on myös muita rotuja kuin walkereita, mutta niitäkin on paljon. Tällä hetkellä harmittaa eniten Branwenin webs-sivujen ja kerppa.netin katoaminen, jälkimmäisen sivuja on tosin hyvin tallessa Web Archivessa.

Muutama vuosi sitten kirjoitin johonkin yhteyteen, että Ionicin walkerien tilanne on hyvä jalostuksen kannalta. Hevosia on aika kivasti ja niillä on laajalti erilaisia sukuja, vaikka suvut ovatkin pitkiä. Nyt kun olen perannut taas jonkin verran noita sukuja uusia varsoja suunnitellessani, muutama nimi toistuu hieman turhan usein. Aiemmin mainitsin jo tamma Henriette Ionin ja sen varsat, erityisesti nuo tammat Hermine Ion ja Henrica Ion. Toinen murheenkryyni on Chinetin omistama ori Harvard BRN ja erityisesti sen poika, ikävästi kadonnut CHR Hartigan. Kolmas on oma kasvatti, tamma Lilac Ion ja sen varsa Orange Ion. Jos vilkaisette Orangen varsalistaa, niin voitte kyllä todeta että itsepä tätä kerjäsin. Sillä nimittäin on peräti 8 Ioniciin jäänyttä varsaa! En tiedä mikä aivopieru tämä aikoinaan oli...

Walker on erityisesti väriensä takia yksi suosikkirotuja ja taitaa olla Ionicin värikkäin rotu tällä hetkellä, quarter ja paint ovat toki kovia haastajia tässä suhteessa, mutta niille on erikoisväristen hevosten kuvia vähemmän tarjolla, niin on pitänyt vähän rajoittaa.

–S

Astutusten voimassaoloaika

Tämän aihepiirin tarjosi jälleen kerran Keskustan topikki, jossa pohdittiin sitä, miten kauan astutus on ns. voimassa. Pääasiassa kyse on siitä, että ori astuu vieraan tamman, mutta varsan sivuja ei jostain syystä tule nopeasti, niin muuttuuko astutus jotenkin tapahtumattomaksi ajan myötä. Vastasin topikkiin jo jotakin nopeaa, mutta asia vaatii mielestäni tarkempaakin pohdintaa. Jos eläisimme täydellisessä virtuaalimaailmassa, kaikki varsat tietenkin saisivat sivut aina, nopealla aikataululla ja kasvattaja ne muistaisi oriinomistajallekin ilmoittaa. Silloin tätäkään asiaa ei tarvitsisi pohtia sen kummemmin. Kuten kuitenkin tiedämme, ei tähän päästä ja tarkoitan tässä kaikkien muiden leväperäisten virtuaaliharrastajien lisäksi myös erityisesti itseäni. Eikä kyse ole aina edes leväperäisyydestä varsinaisesti, topikissa tuli ilmi tilanne että varsa tehdään myyntiin ja se ei mene kaupaksi, joten jossain vaiheessa kasvattaja kyllästyy tyrkyttämään sitä ja päättää unohtaa varsaa koskaan olleenkaan.

Miten meillä sitten tehdään asiat?
Oriinomistajana pyrin astutuksen sovittuani merkitsemään sen myös oriin omalle sivulle, ajankohdan, tamman nimen ja linkin kera. Näin toimin myös omien tammojen astutusten kanssa ja pyhä tarkoitus on että oriiden sivuilla näkyisi täydellinen jälkeläislista. Lisäksi astutusta sovittaessa pyydän, tai ainakin toivon, tammanomistajan ilmoittavan varsan osoitteen kun se omat sivunsa saa. Minulle ei sinänsä ole väliä, tuleeko varsan osoite viikon vai kolmen vuoden kuluttua, kunhan nyt joskus saisin sen.

Mutta koska mainitsin adjektiivin "leväperäinen" tuossa jo kertaalleen, ei ole mitenkään tavatonta että en muista/jaksa/ehdi/viitsi lisätä sitä astutustietoa oriin sivulle kun se on sovittu ja sitten se jää roikkumaan. Välillä on käynyt niin että saan hyvinkin pitkän listan orieni jälkeläisten sivuja sähköpostiin ja orien sivuilla ei ole edes mainintaa mistään astutuksesta. Joskus jos astutus on vanhempi, en välttämättä muista koko asiaa sovitun. Joku voisi nähdä tämän ongelmana, jokuhan voisi "väärinkäyttää" meidän oreja ja ilmoittaa niille vain varsoja vaikka en ole koskaan ehkä hyväksynyt kyseisiä astutuksia. Minä taas en jaksa päätäni vaivata tällaisella, minulla on äärimmäisen harvoin syytä olla suostumatta astutuksiin ja eihän se meiltä ole pois jos joku haluaa meidän oreja käyttää omille tammoilleen. Ja yleensä kyse ei tosiaan ole vilpistä vaan siitä että minä en ole saanut hoidettua omaa osuuttani astutus-asiasta kunnolla.

Huolimatta siitä, onko astutus merkitty oriin sivulle vai ei, se on kuitenkin voimassa "ikuisesti". Se on tapahtunut kun se on kerran sovittu ja siitä pidän kiinni. Harvoin, jos koskaan, poistan edes ikivanhoja astutustietoja oriiden sivuilta. En näe siinä hirveästi pointtia enkä todellakaan kahlaa hevosten sivuja läpi astutuslistoja selaten. Jos reaalimaailmaan verrataan, niin voihan olla että tamma ei ole tullut kantavaksi tai on luonut varsansa tai varsa kuollut tai jotain muuta. Astutus on silti tapahtunut.

Toisinaan käy toki niinkin, että varsa saa sivut mutta niiden osoite ei koskaan tule minulle asti. En pidä sitäkään varsinaisesti omana ongelmanani, vaikka olisihan se osoite kiva aina saada. Satunnaisesti käyn katselemassa tammojen sivuja, jos niiltä löytyisi varsan tietoja. Joskus löytyy, joskus ei, joskus ei ole edes merkintää siitä, että orini olisi tamman astunut. Jos kasvattia ei löydy edes tallin kasvattilistalta (olettaen että löydän sellaisen), saatan vähän ihmetellä että mikä tämä juttu nyt on ja mihin se varsa on kadonnut, mutta annan asian olla. Tässäkään tapauksessa en yleensä poista astutustietoa oriin sivulta. Ja jos olen rehellinen, niin joskus tapahtuu sellaistakin, että varsan sivut ilmoitetaan tunnollisesti minulle, mutten koskaan saa aikaiseksi lisätä sitä oriin sivuille. Anteeksi kaikille, joille näin on käynyt. Asiasta saa muistuttaa. Se ei kuitenkaan tee varsasta yhtään sen vähempää oriini jälkeläistä.

Tammanomistajana olen todennäköisesti oriinpitäjien painajainen. Sovin kyllä astutuksia mielelläni ja aika hyvällä prosentilla lisään ne myös sekä kasvattilistalle että tamman omille sivuille. Kasvattilista on se paikka, jossa on kaikki varsat ja jos varsa sieltä puuttuu, sitä ei ole olemassa. Sivujakin lupaan ilmoittaa, tosin viime vuosina olen pyytänyt oriinomistajia olemaan kärsivällisiä tämän suhteen. Kasvattilista laahaa kolme vuotta jäljessä (minulla on vuonna 2016 syntyneitä kasvatteja, joilla ei ole sivuja vieläkään) ja vaikka vieraiden orien varsojen sivut ovat muita korkeammalla prioriteettilistalla, ei se hommia hirveästi nopeuta. Saattaa siis hyvinkin mennä vuosi tai pari, että varsa saa sivut. Ja rehellinen ollakseni, en aina muista/jaksa/ehdi/viitsi ilmoittaa niitä varsan sivuja... Tästä huolimatta oletan silti, että kerran sovittu astutus on ok kuitenkin, kun se on... no, sovittu.

–S

Tarinoita nimien takaa, osa 4

En olekaan pitkään aikaan esitellyt näitä kasvattien nimien taustoja (edellinen kerta 2,5 vuotta sitten), joten tässä tulee vaihteen vuoksi niitä. Nimet kuitenkin ovat kolmannes virtuaalihevostelun viehätyksestä ja kaikkein parasta ovat ne nimet, jotka liittyvät jotenkin johonkin.

morgan-t. Twin Peaks Ion, RWR Combat Model – Saroyan Ion
TV-sarjojen maailmassa liikutaan. Emänemä oli nimeltään Brennan Ion, Bonesin päähenkilö, Saroyan tulee taas saman sarjan sivuhahmolta Camille Saroyanilta. Mutta kun vanha Bones-fani on käyttänyt noita kivoimpia ja itsestäänselvimpiä nimiä jo muualla, Temperance Ion oli muistaaksei IDH-kasvatti, Bones Ion FWB-tamma ja Seeley Booth GA tuonti-xx, niin piti sitten siirtyä muihin sarjoihin. En ole kyllä koskaan katsonut Twin Peaksia itse, mutta se oli kyllä omana aikanaan jonkin sortin ilmiö.

qh-o. Chilkoot Pass Ion, Pink Empire Big – Pink Cash Only
Varsinaisesti tämä on saanut nimensä emänisä Yukon Cash GA:n mukaan. Yukon on Kanadan territorio ja sen alueella sijaitsee kultaryntäyksestä kuuluisa Klondike. Chilkootin sola (Chilkoot Pass) oli rannikkokaupunki Dyeasta sisämaahan Klondike-joelle ja Skagwayhin johtavan reitin (Chilkoot Trail) varrella oleva vuoristosola. Ja kyllä, se mainitaan myös Don Rosan Roope Setä -tarinoissa!

sdb-o. Lucky Luciano Ion, Al Capone Ion – Donna Logan Ion
Al Capone lienee mafiapomoista tunnetuin, joten oli aika selvää että sen orivarsa saa nimensä mafioson mukaan myös. Al Caponen nimeen puolestaan aikoinaan antoi inspiraation sen isä, Hawan omistama O Gangster Lowryder.

x-o. Hockenheim Ion, Pink Hungaroring – Amorica Ion
Tämä on taas näitä Formula 1-aiheisia nimiä, aika itsestäänselvä. Nimi juontaa juurensa Pinkin laukka-täysiverisistä ja tamma Sepang GA:sta. Näitä on esitelty aikoinaan omassa postauksessaan.

sdb-o. Muon Neutrino Ion, Higgs Boson Ion – CLA Midnight Masquerade
Tämäkin on aika selvä, isän mukaan nimetty ja alkeishiukkasia kumpainenkin. Samaan sarjaan kuuluu myös tamma Positron Ion.

FWB-t. Perplexagon Ion, Arenberg Ion – Just Dance Ion
Emänemä Born This Way J aloitti meillä Lady Gagan kappaleiden nimiperheen, mutta jotenkin nyt tälle varsalle ei kyseisen artistin diskografiasta löytynyt sopivaa. Niinpä nappasin nimen suomalaisen syntikka-muusikon Kebun albumista.

RMH-o. Scaramanga Ion, Regime's Oddjob GA – Todie's June Bug GA
RMH-t. May Day Ion, Regime's Oddjob GA – Bye Maude GA
Oddjob lienee yksi ehkä legendaarisimmista Bond-pahiksista, mutta väittäisin että niin on myös Francisco Scaramanga The Man with the Golden Gunissa (hahmoa muuten esitti Sir Christopher Lee). Myönnän, tämä on aika helppo. Eikä tuo May Day ole oikeastaa sen vaikeampi, Grace Jonesin esittämä hahmo (A View to a Kill) on kuuluisimpia Bondin naispahiksista.
Samasta isästä on syntynyt myös ori Le Chiffre Ion, Casino Royalen antagonisti.

wpb-t. Mirkwood Ion, Mithrim Dawn – Rayen Ion
Kuka on Sormusten Herransa/Hobittinsa lukenut/katsonut, tunnistaa kyllä sekä Mithrimin että Mirkwoodin. Minä tosin sotken Mithrimin aina mithriliin, joka on kyseisessä saagassa kevyt, kestävä, hopeanhohtoinen metalli.

xx-t. Aurora Sinistra Ion xx, Deathly Hallows Ion – Pink Cartier
Harry Potter on toistaiseksi vähän sellainen käyttämätön varanto, mutta eiköhän sekin asia muutu. Tennesseenwalkereissa on jotain Potter-aiheisia nimiä jo. Isä Deathly Hallows sai nimeensä inspiraation emästään Banshee Crysta. Banshee on irlantilaisessa mytologiassa kuolemaan liitetty hahmo, naispuolinen aave, jonka itku tai huuto ennustaa kuolemaa. Kuolemasta tuli sitten mieleen Deathly Hallows, Kuoleman varjelukset.

mft-o. MacGyver Ion, Ozark's Knight Rider GA – Midwest Platinum Blonde GA
mft-t. KITT Ion, Ozark's Knight Rider GA – Mustang's Rock'n Roll Barbie
Knight Rider (mihin myös KITT liittyy) ja MacGyver kuuluvat ainakin minun mielessäni samaan kategoriaan, 80-luvulta peräisin oleviin kulttisarjoihin. Ja kyllä, isoveljeni katsoi molempia, joten olen altistinut...

SGSH-t. Songs of Distant Earth, Fearsome Ion – Thalassa Ion
Joka on lukenut Clarkea, tunnistanee nimen ja vielä senkin mistä nimi tulee. The Songs of Distant Earth (Kaukaisen maan laulut) on erään Clarken kirjan nimi ja siinä oleva planeetta on nimeltään Thalassa. Thalassa voi toki tarkoittaa paljon muutakin, se on esimerkiksi meren jumalatar antiikin Kreikan tarustossa ja sen emä Artemis Ion on jumalattaren mukaan nimetty sekin. The Songs of Distant Earth kuuluu omaan vakiolukemistooni sekä alkuperäiskielellä että suomenkielisenä käännöksenä.

FWB-t. Jonens Libbsticka, Rayon d'Ion – Jonens Vinterkyndel
Kuka sanoi ettei FWB:n nimi voisi olla ruotsinkielinen? Varsinkin jos sen emä on ruotsinpuoliverinen? Nimi-idea tulee emälinjasta, emänemä oli tuonti-SWB Cinnamonum GA, jonka kaikki varsat, FWB:t ja SWB:t nimettiin jollain tavoin mausteiden mukaan. Vinterkyndel on suomeksi talvikynteli ja libbsticka lipstikka eli liperi. Vinterkyndelin

gr-t. Jonens Älskande Nyckelpiga, Jonens Ädelherr – PP’s L’Amourette
Tämä nimi tarkoittaa suomeksi leppäkerttua eikä se liity mitenkään vanhempien tai suvun nimiin, mutta oli minusta niin kiva, että pitihän se käyttää.

– S

Rotuesittelyssä gidran

Edellisessä postauksessa esittelin noiden unkarilaisrotujen tilannetta Ionicissa ja nyt puolestaan ajattelin esitellä noista kolmesta suosikkini gidranin.

Historia reaalimaailmassa
Gidranin kantaori, jolta se on nimensäkin saanut, on ori Gidran II (s. 1818, Bábolna). Sen isä oli lähi-idästä tuotu arabiori Siglavy Gidran ja emä Arogante 25, paikallinen tamma, joka oli suvultaan hyvin pitkälle espanjalaissukuinen. Gidran II päätyi Mezőhegyesin kuninkaalliseen siittolaan ja sen vaiheista siellä on hyvin vähän tietoa (ainakin kun ei osaa unkaria sanaakaan), mutta jos pitäisi esittää valistunut arvaus, niin se todennäköisesti astui siellä paljon erityyppisiä tammoja. Todennäköisesti nämä tammat olivat enimmäkseen paikallisen kasvatuksen tuotosta, mutta niiden suvuista saattoi löytää paljon kaikenlaista, arabeista espanjalaisiin ja ehkä jopa kylmäverityyppisiin hevosiin asti.

Vuoteen 1850 mennessä Mezőhegyesissä oli jo jonkinlainen kanta gidran-taustaisia hevosia, vaikkakin niiden tavoitteellinen jalostus alkoi vasta vähän myöhemmin. Näillä main kantaan sekoitettiin täysiverioreja parantamaan rakennetta, mutta Hendricksin mukaan niiden käyttö huononsi samalla luonnetta. Rotu virallistettiin 1885. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rotuun sekoitettiin jonkin verran arabeja (ainakin Mersuch III, Siglavy VI, Gazal III) ja kisbereitä (ainakin Maxim V, Kozma III), osin parantamaan noita luonneongelmia, osin tuomaan lisää uutta verta rotuun, jonka lukumäärä oli pienentynyt sodan aikana. Unkarin poliittinen tilanne oli kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen epävakaa ja jonkinlaisia kahakointeja ainakin Romanian kanssa oli, näissä väitetään menetetyn paljon varsinkin gidran-tammoja Romaniaan.

Vuonna 1943 rotu järjestettiin kolmeen eri verilinjaan:
– A-linja: kantaori Gidran XXXVI (s. 1875)
– B-linja: kantaori Gidran XLII (s. 1881)
– C-linja: kantaori Gidran III (s. 1920)

Nykyään näistä verilinjoista on jäljellä ilmeisesti vain B. Toinen maailmansota oli tuolloin kuitenkin menossa ja kuten niin monet muutkin hevosrodut, gidran kärsi siitä merkittävästi. Toisen maailmansodan jälkeinen kommunistihallinto siirsi rodun pääkannan Dalmandin valtionsiittolaan vuonna 1957. Valtiojohtoisesti hoidettu hevosjalostus ei tainnut suuremmin kunnioittaa vanhoja paikallisia rotuja ja ilmeisesti gidraneitakin risteytettiin paljon muihin rotuihin, yllättäen länsi-eurooppalaisiin ja tulokset olivat sen verran hyviä, että puhtaiden gidraneiden määrä laski hälyttävän pieneksi. Vuonna 1975 oli jäljellä vain 3 puhdasta oria ja 16 tammaa.

Bulgariasta saatiin kuitenkin tuoretta verta vuonna 1977. Gidran oli ollut suosittu ratsu- ja yleishevonen Itävalta-Unkarin alueella tai ainakin siellä valtakunnan itäosissa ja gidraneita löytyi muualtakin kuin vain Unkarista. Borodpusztaan perustettiin uusi valtionsiittola, johon nämä bulgarialaiset tuontihevoset sijoitettiin ja ilmeisesti siellä aloitettiin varsin määrätietoinen jalostustoiminta puhtaan gidranin elvyttämiseksi. Borodpusztan siittola on muuttanut sijaintiaan useamman kerran ja on nyt ilmeisesti yhdistetty Pannon Equestrian Academyyn, joka puolestaan toimii Kaposvárin yliopiston alaisuudessa. Myös Dalmandin tammakanta siirrettiin tähän siittolaan 80-luvulla.

Yhtä kaikki, gidran on edelleen harvinainen rotu. Monet lähteet puhuvat noin 200 yksilöstä, mutta DAD-IS listaa siitostammoja olevan se parisataa ja siihen päälle 20-30 siitosoria, näiden lisäksi olisi tietenkin kaikki ne gidranit, joita ei käytetä jalostukseen. Muissa itä-Euroopan maissa on korkeintaan hyvin pieniä määriä gidraneita. Miten sitten onkin, ei gidraneita paljon ole ja rodulla on FAO:n riskiluokitus. Lähteet ovat jälleen vähän erimielisiä, mutta gidranin jalostuksessa saattaisi olla sallittua käyttää tietyin ehdoin ktäysiverisiä, ehkä myös kisbereitä, arabeja ja angloarabeja.

Rakenne
Hendricksin mukaan gidraneita olisi kahta tyyppiä, keskiraskas ratsutyyppi ja sitä raskaampi vaunuhevonen. Muista lähteistä en ole löytänyt vastaavaa jakoa.
Sen sijaan kaikki ovat yksimielisiä siitä, että gidran on voimakasrakenteinen hevonen, mutta siitä huolimatta vähintään kohtuullisen jalo ja elegantti.

– Pää on pienehkö, sopusuhtainen runkoon nähden ja jalo. Profiili on usein suora.
– Kaula on hieman kaareva ja lihaksikas erityisesti oreilla. Pää on kannettu korkealla ja matalalle sijoittunut tai lihakseton kaula luetaan virheeksi.
– Säkä on erottuva ja lihaksikas.
– Lapa on lihaksikas ja ratsulle hyvässä kulmassa.
– Runko on syvä, kylkiluut hyvin kaareutuneet.
– Jalat ovat lihaksikkaat, vahvaniveliset ja hyväasentoiset, sääret ovat lyhyet.
– Kaviot ovat hyvämuotoiset ja kavioaines kovaa.
– Tiedot säkäkorkeudesta vaihtelevat eri lähteissä, mutta todennäköisesti osuu välille 157-175 cm.

Väri
Tästä on nyt taas kahta tietoa liikkeellä. Toiset sanovat että ne ovat aina rautiaita, toiset sanovat että niillä esiintyy samoja värejä kuin arabeilla, ts. perusvärejä ja kimoa. Luultavasti ensinmainitut ovat oikeassa. Merkit ovat yleisiä.

Käyttö
Historiassaan gidran on ollut yleishevonen, erityisesti laadukas ratsu ja vaunuhevonen, mutta sitä on luultavasti käytetty jonkin verran myös kevyissä maatöissä. Nykyisin se on suorituskykyinen ratsu, vaikka jotkin lähteet väittävät sen hyppykykyä keskinkertaiseksi.

Virtuaalimaailma?
Luulisi, että kun kyseessä on näin harvinainen rotu, sitä löytyisi vain Ionicista. Tällä hetkellä tilanne taitaa sellainen ollakin, mutta aikaisempina vuosina gidraneita oli satunnaisesti siellä täällä. Tuossa unkarilaisten rotujen esittelyssä mainitsin Djoehemin ja Vibajan gidranit, jotka asuivat Mitar Warmbloods-nimisellä tallilla. Djoehem kasvatti aikoinaan puolen tusinaa gidrania, niistä kolme on päätynyt meille ja ne ovat ainakin VRL:n rekisterin mukaan ainoita, jotka ovat jättäneet varsoja. Mitar oli toinen kasvattaja, mutta sekin on lopettanut ja, kuten kerroin, iso osa sen hevosista päätyi meille.
Sitten voisin mainita Kalasz Sporthorsesin, joka kasvatti unkarinpuoliverisiä, mutta josta mutkan kautta päätyi meille yksi suvuton gidran-tamma. En tiedä mikä on Kalaszin rooli gidraneiden kanssa, oliko tuo tamma vain yksittäinen gidran siellä, vai oliko siellä tarkoitus kasvattaa niitä tai käyttää niitä unkarinpuoliverisen kasvatuksessa.

Tällä hetkellä tilanne kuitenkin taitaa olla vähintäänkin lohduton, jos Ionic jätetään huomiotta. Eikä meilläkään niitä niin hillitöntä määrää ole. Jos joltain löytyy jostain jotakin tietoa gidraneista (VRL:n rekisterissä on muutamia hajayksilöitä), haluaisin kuulla mielelläni.

Lähteet
FAO: Domestic Animal Diversity Information System (DAD-IS)
Hendricks, B.: International encyclopedia of Horse Breeds
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: A gidrán lófajta tenyésztési programja (osittain)
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: Gidrán fajtatörténet
Oklahoma State University: Gidran
Wikipedia: Gidran
Wikipedia: Gidraninhevonen


– S

Ionicin unkarilaisrodut

Noniuksen ja sen tilanteen esittelin vuosi sitten ja shagyat lyhyesti sitä aikaisemmin, mutta muihin unkarilaisrotuihin en ole puuttunut. Tässä katsausta niiden tilanteeseen tällä hetkellä

KISBER-FELVERIT
Ionicin kisberit

Kisbereiden tilanne nojaa vahvasti omiin tuontihevosiimme, joista vanhimpia ovat olleet ori Croesus GA ja tamma Aida Adrienn GA. Aida Adriennista on lähtöisin ns. Aida-nimiperhe, kaikkien sen tammavarsojen nimissä on Aida. Vähän myöhäisempi tulokas on ori Harcos GA.

Myöhäisempiä, 2010-luvun puolella tulleita ovat nämä:
– o. Cenzor GA
– o. Cillag Ágoston (Alegresta)
– t. Édes Érintés GA
– t. Evike GA
– o. Hargit GA
– t. Remenyá GA
– t. Timea GA
– t. Vissza a Fekete (Alegresta)
– o. Viznec GA

Niin harvinainen rotu kuin kisber on olevinaankin, olen löytänyt muutamia hajayksilöitä paitsi Alegresta, myös muilta talleilta. Kasvatteja olen onnistunut ostamaan Lepmetsistä, Cramptonista ja Ponipallerosta, jos tosin monella näistä on meidän hevosia suvuissaan. Kisbereiden kanta on siis aika pieni, mutta toistaiseksi se on ollut kohtuullisen riittävä ja jalostus on rullannut eteenpäin. Voi olla että kohta kuitenkin pitää alkaa keksiä uutta verta tähänkin rotuun.

Kisber on rotuna suhteellisen helppo, se on aika puoliveri- tai täysiverityyppinen ja kuvia on helppo löytää. Nimien keksiminen on hankalaa, mutta niin se on kaikille unkarilaisroduille.

GIDRANIT
Ionicin gidranit

Gidraneiden ensimmäisiä kantahevosia tuli meille varmaankin Djoehemista, ori Senecio v.d. Djoehem ja tamma Valéria v.d. Djoehem. Muita samaan aikaan keksittyjä olivat tammat Maróni GA.

Myöhempiä tuonteja tai ostohevosia ovat olleet nämä:
– o. Csodasag GA
– t. Egyetlen Leánya
– t. Ginus Colby GA
– o. Szablya GA
– t. Szilvi GA

Alegren kautta meille tuli vielä vuonna 2015 Djoehemin kasvattama tamma Anyetta v.d. Djoehem. Vuonna 2016 ostin Vibajalta isomman lauman suvuttomia gidraneita ja niiden varsoja:
– t. Amália
– t. Aranka
– t. Etelka
– t. Eulália MV
– o. Konrad
– o. Lipcse MV
– t. Lipótka
– o. Loránd MV
– t. Málika
– o. Márton
– o. Olivér
– o. Tihamér

Kuten näkyy, gidraneilla on aika laaja tuo jalostuspohja, kiitos juurikin Vibajan hevosten. Niitä ei ole vielä käytetty jalostuksessa kovin voimallisesti, mutten lopeta niitä ennen kuin ne ovat jättäneet suuren jäljen meidän gidran-laumaan.

Kuvista on mainittava, että gidran on periaatteessa helppo rotu, samaan tapaan puoliveri- tai täysiverityyppinen kuin monet muutkin unkarilaisrodut, mutta siinä on yksi hauskuus: väri. Gidranit ovat aina tai ainakin lähes aina raudikoita! Olen sanonut tämän ennenkin: kun puljaa kaikenmaailman erikoisvärien kanssa monen rodun kohdalla, joskus on vain niin helppoa kun valinnanvaraa ei liiemmin ole!

FURIOSOT
Ionicin furiosot

Ensimmäiset kaksi furiosoa olivat tamma Lobbanékony GA ja ori Tivadar GA, ne tulivat Ioniciin 2009 (jolloin nähtävästi rotuvalikoima laajeni muutenkin, lie ensimmäiset kisberit ja gidranitkin tulleet tällöin). Näitä ennen on voinut olla joitain yksittäisiä furiosoja, mutta ne eivät ole jalostukseen jättäneet jälkiä.

Kahdella hevosella ei paljon kasvateta, se on tosiasia ja myöhempinä vuosina piti keksiä uusia kantahevosia:
– o. Abadszlo GA
– o. Blókony GA
– t. Kittinóra GA
– t. Zeslamen GA

Näitä on aika vähän ja lisäksi lopetin aika monen näistä kovin vähillä varsoilla, niin alkuvuodesta piti keksiä uusia hevosia sitten vähän enemmänkin. Tulokkaita olivat ori Jambor GA ja tamma Szrufa GA sukuineen. Näitä en ole vielä käyttänyt jalostuksessa. Furioso on ollut roduista se, jota en ole löytänyt mistään muulta tallilta toistaiseksi. Kerpalla saattoi olla aikoinaan näitä, mutta meille asti ei ole sieltä valunut yhtään hevosta.

–S

Uusia tulokkaita

Esittelin viimeksi toukokuussa lauman uusia tulokkaita, mutta tässä kesän mittaan on tullut niin paljon uusia kivoja hevosia, että pakko esitellä niitä taas.

Ahaltek-ostot Tasnia 'B, Yazli 'B, Yulesha 'B ja Isakar 'B
Branwen myi tässä kesällä kasvattejaan ja ostin peräti kolme lyhytsukuista tekketammaa sekä yhden pitkäsukuisen oriin. Juu, tuon Isakarin suvussa on ori Arashk Vanya peräti 2+2, mutta aikani mietittyä päätin ettei se haittaa. Suvultaan ori on todella hyvä meidän tammoille, kuten mikä tahansa pitkä- ja vierassukuinen ori nyt on.

Andalusia-tuonnit
oriit Burguidor GA, Jubilero GA ja Quantizado GA
tammat Graciana GA, Xanteina GA ja Yacára GA
Kirjoitin kesällä, että andalusianhevosia täytyy hommata lisää ja niin sitten tuli tehtyä. Peräti kuusi suvutonta hevosta! Oreilla on jo kuvat, olen valmiiksi lääpälläni jokaiseen. Tammat ovat harmittavasti vielä kuvattomia, tammojen (hyviä) kuvia on niukemmin tarjolla, mutta kyllä niillekin jossain vaiheessa tulee.

Arabivarsat Doryn Zenya, Zitron Mishaala ja Galaks Bajkonur
Tässä ei ole suinkaan kaikki arabivarsat, joita tässä kesän aikana on syntynyt vieraista oreista, vaan niitä on paljon enemmän, osa vielä sivuttomiakin. En vain jaksanut listata kaikkia. Joka tapauksessa totesin arabeja läpi käydessäni että lyhytsukuisia hevosia on vähän epätasaisesti. Suurin epäsuhta oli kaksipolvisten kanssa: oreja on vain kourallinen, tammoja hirmuisesti. Onneksi arabeja löytyy kuitenkin runsaasti muualta ja laitoin innoissani pystyyn topikkia, jossa etsin lyhytsukuisia arabioreja. Niitähän löytyi ja tässä nyt muutama varsa, joilla isänä on vieras ori.

Australianponi-tuonnit Kanangara Lynda, Kanangara Sea Pearl ja Waimarie of Blythe Hill
Enpäs tiedä miksen listannut näitä kolmea tammaa jo edellisessä postauksessa, kuitenkin keväällä tulleet jo. Joka tapauksessa nämä ovat siitoskäyttöä varten keksittyjä tammoja, kuten arvata saattaa. Ja pakko sanoa että nämä Australian suuntaan viittaavat nimet ovat kivoja keksiä (vaikkakaan eivät liian helppoja vaan mikäpä olisi).

Budjonny-ostot Priton Master Yi ja Priton Yuumi
Olin tietenkin taas tikkana paikalla kun Priton myi kasvattejaan. Ihanaa että budjonnyilla on edes yksi näin innokas kasvattaja!

Hannover-osto Carrot in Cappuccino DFC
Defective on lopettelemassa ilmeisesti toimintaansa ja sieltä palautui yksi oma kasvatti meille. Samalla tarrasin kiinni myös tällaiseen oriin. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa että tuo suku tulee sopimaan suunnilleen kai kaikille meidän pitkäsukuisille puoliveritammoille... Eli erinomainen siitosori tulee olemaan! Ja tykkään vielä tuosta nimestäkin.

FWB-osto Break This Fake
Toinen upeasukuinen puoliveriori. Suvusta löytyy kaikenmoista vanhaa, mutta harva, jos yksikään noista nimistä on sellainen, jota löytyy Ionicista jo entuudestaan.

Westfalen-osto Blazerush Mixed
Tämä puolestaan on Mixedin kasvattimyynnistä mukaan tarttunut kaksipolvinen estetamma.

Westfalen-tuonnit Zikkurat GA ja Heidekorn GA
Tällä menolla westfalenista tulee kohta vähintään keskikokoinen kasvatusrotu! Mutta mikäs siinä. Uutta verta taas tarvittiin kesällä vaikka nämä eivät nyt vielä olekaan päässeet jalostuskäyttöön.

Ja miksi tyytyä vain hevosiin: Ponipalleron Norma Jeane, Saragis Eighteen Yellow Roses ja Saragis Feodor
Koiralauma sen kuin kasvaa vain, tuli dalmatialainen, afgaani ja toinen venäjänvinttikoira. Miten on sellainen kutina, että tämä leviää kohta käsistä...

– S

Tuomarikommentit 3.8.19 harvinaisten rotujen VSN-luokista

Olin tuomaroimassa Adinan harvinaisten rotujen VSN-näyttelyä, vastuullani olivat clevelandinruunikot, kanadanhevoset, Irish Sport Horset, marwarit ja budjonnyt eli melkoisen sekalainen seurakunta harvoin nähtyjä rotuja. Tässä tuomarikommentit luokista, jotka valitettavasti, vaikkakaan eivät yllättävästi, olivat hyvin pieniä.

2. Clevelandinruunikot
Tässä ainoa osallistuja oli taas vanha tuttu ori Basingstoke, joka niistää minulta aina sellaisen vähän vajaa 40 pistettä. Hieno ori, muttei siitä sen enempää, olen siitä jo muutaman saman kirjoittanut aiemmin.

4. Kanadanhevoset
Mukana oli vain yksi osallistuja ja ikävästi sen kuva ei ole kanadanhevosta nähnytkään. Yleisvaikutelmasta ja rotuleimasta tuli ykköset ja nekin on yläkanttiin. Eikä rakenne muutenkaan vastaa kanadanhevosen ihannetta edes sinne päin. Päästä ja etuosasta annoin kolmoset, kun ne nyt eivät ole noin erikseen arvioituina ihan mahdottoman toivottomia, muista sitten kakkoset mutta olisi voinut antaa ykkösetkin.

5. Irish Sport Horset
Yksi osallistuja tässäkin ja sekin on tuttu ori. Noin yleisesti ottaen ihan ok, pikkuisen kaipailisin enemmän ori-ilmettä ja massaa runkoon ja takaosaan, nyt näyttää varsin hennolta. Varsinainen ongelma löytyy etujaloista, vuohiset ovat pitkät ja vennot. Arvioin ne kakkosen arvoisiksi ja paitsi pudottaa pisteitä, se pudottaa myös enimmät palkinnot pois. Ei siis CH:ta vaikka luokkavoittaja onkin.

6. Marwarinhevoset
Marwareitakaan ei tule tuomarille vastaan kovinkaan usein, en muista että olisin aikaisemmin arvioinut tätä rotua! Ensimmäiseksi pitikin siis lähteä katsomaan, että miltä marwarin tulisi näyttää. Varsinaista rotumääritelmää ei oikein löydy ainakaan englanniksi, joten paras arvaukseni on sirohko, kevyt ratsutyyppi tai oikeastaan ehkä autiomaatyyppi, vähän samaan tapaan kuin vaikka ahaltek tai arabi, muttei niin hienostunut kuin jälkimmäinen. Rotutyypissä merkittävää ovat myös korvat. No, ainoa osallistuja oli tyypeiltään oikein hieno, mutta koska kuva on kovin vinosta otettu ja jouduin jättämään sekä kaulan että takaosan nollille, koska niitä ei vain näe, ei voi odottaa minkäänlaisia pisteitä. Muistakin rakennekohdista tuli kolmosta ja nekin vähän niinkuin säälistä.

10. Budjonnyt
Budjonny-luokassa muhi päivän jättiylläri. Olen budjonnyjen rakennearvostelun haastavuudesta kirjoittanut jo aiemmin (Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä), joten ei siitä sen enempää. Usein budjonnyluokissa pisteet eivät nouse kovin kummoisiksi, koska osallistuvat hevosetkaan eivät ole kovin kummoisia. Toisin oli nyt!

Voittanut ori Priton Viktor on jotakuinkin tajunnanräjäyttävä tapaus. En ole ehkä koskaan nähnyt näin hienoa ja selkeää budjonnya. Okei, on sen rakenteessa omat ongelmansa (ehkä ei nyt voi puhua varsinaisista ongelmista, mutta sanotaan vaikka että eivät ole ihan täydelliset), runko on vähän kevyt eikä oikein suhteessa varsinkaan massiiviseen kaulaan, takaosa on lihakseton ja takajalkojen asennossa ja erityisesti lihaksikkuudessa olisi hieman toivomisen varaa. Mutta katsokaa nyt tuota rotuleimaa. Jos tämä ei huuda budjonnya, en tiedä mikä huutaisi. Pää on hieno myös, oli pakko rokottaa kuitenkin vähän jalouden puutteen takia, vaikka budjonnylta ei nyt odotetakaan erityisen jaloa ja kaunista päätä. Kaula on massiivinen, kuten sanoin, mutta muodoltaan erinomainen. Etuosa on lähellä täydellistä sekin.

Sitten samaan luokkaan osuu toinen erinomaista lähentelevä, hyvätyyppinen budjonnyori, Mironov. Ei ihan niin tyypikäs kuin voittaja, mutta selkeä budjonny joka tapauksessa ja tällä on erityisen hieno pää; runko, takaosat ja jalat ovat myös nelosen arvoisia. En yleensä anna 4 pistettä jaloista, jos kaviot jäävät piiloon, kuten tässä, mutta tällä kertaa kuitenkin sorruin. Etujalat ovat oikein hyvät, takajalkoja mietin kauan, pikkuisen antaisivat vaikutelmaa käyristä kintereistä, mutta on lihaksikkaat ja hyvät, vahvat sääret.

Luokan ainoa tamma jäi valitettavasti sitten melko vähille pisteille, se on hivenen takakorkea ja varsamaisen oloinen. Näiden häikäisevien orien tällä ei ollut paljon jakoa pisteiden suhteen.

– S

Tervetuloa syksy!

Se olisi sitten kesä ja blogiloma taputeltu, tervetuloa siis takaisin!

© ST

Bloggaaminen alkoikin jo, vähän liian pitkäksi aikaa hautumaan jääneet tuomarikommentit laitoin ensimmäisenä tulemaan. Syksyn suurin muutos koskee nimenomaan bloggaamista: jatkossa harvennan postaustahtia puoleen eli kerran viikossa tulee postaus ulos. Tämä kaksi kertaa viikossa -tahti alkoi hivenen hyydyttää jo keväällä. Ei sillä etteikö kirjoitettavaa löytyisi, mutta kun siihen menee aikaa ja sitä ei aina jaksaisi käyttää nimenomaan bloggaamiseen. Ei tämän bloginkaan takia kannata itselleen stressiperäistä mahahaavaa hankkia.

Harvenneesta postaustahdista huolimatta blogin sisältö pysynee kutakuinkin samankaltaisena kuin aiemminkin. Toivon (mutten lupaa) että laatu ehkä parantuu vähäsen, kun ne pikkupaniikissa lonkalta huitaistut täytepostaukset jäävät vähemmälle. Lisäksi sain ennen blogilomaa vihdoin ja viimein tehtyä sen, jota olen vuosikaudet jo suunnitellut: eräs tallinomistaja sai sähköpostiinsa kysymyspatteriston, johon hän suosiollisesti vastasi. Tarkoituksenani on kirjoittaa tavallista perinpohjaisempi talliesittely, jossa siis kuuluu myös omistajan ääni. Nyt kun sanoin tämän ääneen täällä, en voi jättää sitä enää tekemättäkään. Olen nimittäin hautonut sitä tekstiaihiota tässä erinnäisiä viikkoja kuukausia saamatta siihen oikein punaista lankaa, mutta pakko siitä on nyt jotakin saada ulos, mieluummin tietysti ennen joulua.

Muutenhan kesä meni hyvin, sekä virtuaalimaailmassa että sen ulkopuolella. Koska aina pitää vähän brassailla, tässä kesälistaani:
– Rammsteinin konsertti (hillittömät pyrot, mahtava keikka)
– Retki kaverin kanssa Kelventeen saareen, Päijänteen kansallispuistoon (kuva on juurikin sieltä)
– Päiväreissu Fiskarsin ruukinkylään (tälle vahva suositus)
– Mustion linnan puutarha (tälle myös)
– Helsingin kuumimmat päivät ja Ingress-anomalia + Mission Day juuri sinä viikonloppuna (hyvä varautuminen pelasti nestehukalta ja auringossa palamiselta)
– Öljysäiliöstä rakenneltu DIY-palju (tästä en kehdannut laittaa kuvaa)
– Suomen inhimillisen kokoiset museot joita ehtii ja jaksaa kiertää useamman päivässä (käykääpä joskus British Museumissa niin tiedätte mitä tarkoitan)
– Kesäteatteri (paikallista lähihistoriaa ja sen hahmoja Jämsässä)

Mitä teidän kesäänne on kuulunut?

– S

Tuomari- ja järjestäjäkommentit 28.6.19 ranskalaisten rotujen VSN-näyttelyistä

Kesäkuussa tulin järjestäneeksi VSN-näyttelyt ranskalaisille roduille ja tuomaroin niissä kaikki ne luokat, joihin ei ollut tulossa vaikeita rotuja. Reibilille ja Spookinessille menivät sitten ravuri- ja kylmäveriluokat (kiitos muuten heille tuomaroinneista). Koska suurin osa ranskalaisista roduista on harvinaisia, mukaan pääsivät myös vähän muita rotuja, sellaisia yksilöitä, joilla on ranskalaisia sukujuuria:
– lämminveriravurit, joiden suvussa on vähintään puolet ranskanravuria
– puoliveriset, joiden suvussa on vähintään 25% ranskanpuoliveristä
– muut rodut, joissa on vähintään 25% angloarabia

Viimeksi mainittu luokka jäi valitettavasti tyhjäksi, kuten jäi myös angloarabien luokka. Harmillista, onko angloarabeja todellakin näin olemattoman vähän? Olin odottanut että tuohon "vartti-anglojen" luokkaan olisi eksynyt edes joku anglo-trakehner ja FWB tai muu puoliverinen, 25% ei ole järin suuri prosentti, se tarkoittaa käytännössä sitä että toisessa polvessa on yksi angloarabi. Toivoin salaa myös joitain ratsuponeja ja ehkä jopa RBSH:ia, mutta turhaan niitäkin.

Peruttuihin luokkiin kuului myös muiden ranskalaisten ponien (tai poninkaltaisten) luokka, johon olisivat olleet tervetulleita arieget, pottokit, landesit ja camarguet. Tämän peruuntumista osallistujien puutteessa en ihmettele ja toisaalta olen ehkä jossain määrin kiitollinen siitä, koska noiden rotujen rakennearvostelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, ikinä nähnytkään niitä näyttelykehissä. Vähän kuitenkin elättelin toiveita siitä, että jokin yksittäinen camargue olisi löytynyt, muttei näemmä sitten.

Luokka 2. Ranskanpuoliveriset
Luokkavoitto meni todella komealle oriille, joka sai 4,5 pistettä sekä rungosta että takaosasta, niin ja myös yleisvaikutelmasta. Se on muutenkin erinomainen ori, mutta kuva ei ole niitä ihan parhaita rakennearvosteluun, kaula ja pää jäävät vähän arvailun varaan, 3,5 kummastakin tuli silti.

Myös kakkoseksi tullut sai erinomaiset pisteet rungosta ja takaosasta ja muutenkin sillä on ihan samanlainen pisterivi kuin voittajalla, vain yleisvaikutelma jäi 4 pisteeseen ja niinpä se hävisi puolella pisteellä. Jos vertailee näitä kahta ja niiden yleisvaikutelmaa keskenään, niin jako on ihan selvä kyllä, voittaja näyttää mielestäni aavistuksen verran kivemmalta noin kokonaisuutena, vaikkei kakkonenkaan huono ole mitenkään.

Kolmonen oli 36,5 pisteen ori, rakenteeltaan tosi korrekti kyllä, mutta vähän tavanomaisen näköinen. Se vaikutti erityisesti sukupuolileimaan. Etuosa, runko ja takaosa kaikki sen sijaan arvioin nelosiksi, ne ovat eittämättä hyvät.

Neljänneksi sijoittunut sai vielä ihan hyvät pisteet, mutta jätin sen ilman RCH:ta, koska annoin sille kaulasta vain 2 pistettä. Etuosakin jäi vain kolmoseen, sillä lapa on varsin pysty, vaikka erinomaisen pitkä ja säkäkin on hyvä. Sen sijaan se sai neloset tai paremmat päästä, takaosasta ja jaloista. Jalat varsinkin ovat hienot, hyväasentoiset ja kaikin puolin korrektit (etujaloissa lievästi vennot vuohiset, muuten se olisikin saanut etusistaan täydet 5 pistettä) ja tuomarin mieltä lämmittää toki myös se, että jalat näkyvät oikein hyvin, ei tarvitse arvailla kavioita tai vuohisia tai asentoja. Harmittaa sinänsä että jäi ilman palkintoa, mutta tuo kaula nyt vain on mitä on.

Luokka 4. Ranskalaiset ratsuponit
Vastoin pieniä epäilyksiäni, tähän todella tuli yksi osallistuja. Nätti, hieman welshimäinen ori, mutta hivenen korkeajalkaisen ja kevytrunkoisen näköinen. Sitten en osaa oikein sanoa mistä johtuu vaikutelma siitä että se olisi myös aavistuksen notkoselkäinen ja/tai takakorkea, vaikkei se nyt varsinaisesti kumpaakaan ole, mutta jokin tuossa ylälinjassa kiusaa silmää. Siksi yleisvaikutelma jäi 3,5 pisteeseen, muut leimapisteet sitten olivat hyviä. Pääkin on hyvä, kaula sen sijaan sai vain kolmosen, se on hieman... paksu. Vaikka kyseessä on ori, kaulan yläpuoli näyttää jotenkin turhan massiiviselta ja se ei oikein ole hyvä. Ei huonokaan, en minä siitä pysty oikein muuta vikaa osoittamaan. Loput pistekohdat suunnilleen ovatkin 3,5 pisteeseen arvioituja, ihan ok, ei vikoja, muttei suuria ansioitakaan. 36,5 pisteellä kuitenkin saa ihan selkeästi CH:n minulta kun ei rivistä kolmosta pienempää löydy.

Luokka 9. Puoliveriset, joissa vähintään 25% ranskanpuoliveristä
Valitettavasti vetkuttelin näiden tuomarikommenttien kanssa sen verran että kakkoseksi sijoittuneen hevosen sivut eivät toimi ja muistikuvat hevosesta ovat hieman hatarat.
Voittaja on joka tapauksessa hyvin asiallisen näköinen tamma, asento antaa tietyn kuvan ryhdittömyydestä ja se pudottaa yleisvaikutelmaa. Se on kuitenkin hyvin sopusuhtainen rakenteeltaan, pitkälinjainen ja kaunis. Sukupuolileimasta se sai täydet 5 pistettä. Tässä tammassa on paljon piirteitä, joista pidän vaikkeivät ne varsinaisesti olekaan täysien pisteiden arvoisia rakennekohtina: kaula, runko, takaosa nyt ainakin, etuosakin.

Toiselle sijalle tullut jää siis kommentoimatta, kolmanneksi tuli ori, jonka pisteet jäivät sen verran alhaisiksi, että se jäi ilman RCH:ta. Sen rakenteen ongelmat eivät ole mitenkään järjettömän suuria, siitä todistaa se, että yhtään kakkosella alkavaa pistemäärää ei rivistä löydy, mutta koska suurin osa pisteistä jää 3:een tai 3,5:een, niin kokonaispistemäärä ei korkeaksi nouse. Voisin listata rakenteen ongelmia: suht epäjalo pää jossa pieni silmä, alakaulaisuutta eikä päänliittymäkään ole välttämättä paras mahdollinen ratsulle, matalahko säkä ja lapakin saisi olla viistompi, kevyt pitkänlainen runko ja niin edelleen. Mikä on plussaa on ehdottomasti lavan pituus ja etuosa noin muuten sekä rungon malli, se näyttää varsin kivalta noin muodoltaan. Takaosasta voisin sanoa samaa.

– S

Avautuminen

Kesätauosta huolimatta on pakko avautua tänne, koska on pakko.

Minähän kirjoitin keväällä Hopiavuoresta ja siitä miten niin kiinnostaisi lähteä mukaan. Huolimatta siitä että torppasin idean julkisesti (siellä on 5 syytä miksi se ei olisi hyvä idea), olen hautonut sitä tässä nyt kuitenkin. Mitään valmista toki ei ole (no, kävin minä katsomassa vähän W3Schoolsin sivuja jos kokeilisi hevosen EHKÄ MAHDOLLISESTI tulevilla sivuilla jotakin uutta ja pari käsinkirjoitettua tekstinraakilettakin on, niin ja tietenkin hahmojen nimiä tässä miettinyt, siis kertakaikkiaan ei yhtään mitään), mutta ajatus todellakin jäi kaikertamaan mielen päälle. Että jos kuitenkin lähtisi mukaan sillai... vähän?

No!

Nyt Hopiavuoreen on ilmestynyt uusi hahmo. Kiva, ajattelin ensin (siis enhän toki lue foorumin tekstejä vähintään kerran päivässä. Enpä.), mutta kun olin päässyt hevoseen asti, suustani putoili liuta ärräpäitä. Hevonen on juuri sellainen, minkä itse olisin tallille tuonut. Järkevä, kiltti puoliverinen, paitsi että tämä uusi hevonen on aivan päräyttävän värinen, voikko ja todennäköisesti vielä splashed white. Miten minä muka kehtaisin tuoda sinne perus-mustan puokkiruunan, joka muuten on ihan samanlainen?

Tästä takaiskusta voisi vielä selvitäkin, mutta kävin samaan kasaan lukemassa hevosen päiväkirjan. Ensimmäinen teksti kertoo siitä, miten hahmo oli hevosensa hankkinut. Arvatkaa ihan huviksenne mitä yksi noista mainituista kirjoittamistani tekstinpätkistä käsittelee? Jep. Juuri samaa aihetta: miten minun hahmostani tuli hevosenomistaja. Joten jos nyt lähtisin kirjoittamaan samaa tuonne, niin copycatiksihän minua luultaisiin, että olisin varastanut idean (pidetyn idean vieläpä) ja yrittäisin kalastella positiivisia kommentteja matkimalla sitä. No, ehkä nyt liioittelen vähän, lisäksi hahmoni olisi kyllä suorastaan korostetun erilainen, mutta kyllä tässä silti sielua korpeaa.

Pahin ongelmahan tuollaisen aivan puhtaan fiktion kirjoittamisessa on se kirjoittaminen itse. Aivoissa kyllä on syntynyt jo kokonainen elämä: historia, perhe, suku, työ, kaverit, naapurit, asunnot, auto, tunteet ja kaikki. Tietenkin tämän lisäksi aivoissa on aimo läjä kohtauksia tästä keksitystä elämästä, jotka voisi kirjoittaa tarinoiksi. Näiden kaikkien siirtäminen paperille vain on hirvittävän vaikeata! Joskus, valitettavan harvoin tosin, näppäimistö suoltaa erinomaista tekstiä, suoraan sieltä aivoista juuri niinkuin olin sen kuvitellutkin ja sellaisena ettei tarvitse juuri edes editoida. Valitettavan usein sen sijaan käy niin, että teksti kyllä kertoo ne asiat, joita mielessäni kuvittelin, mutta se vain ei näytä hyvältä paperilla. Siitä puuttuu tunnelma, se on vain mekaanista kuvailua. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin kirjoitan ja kirjoitan, takerrun matkan varrella kaikkiin pikkuseikkoihin ja en pääse asiaan ikinä, saati että saisin asiaa loppuun asti. Joskus se loppukin on auki (vaikuttaa tietenkin kirjoittamiseen kun ei tiedä mihin tarinan pitäisi päästä). Tämä blogikirjoittaminenhan on suorastaan helppoa tuohon verrattuna!

–S

Kesätaukoa!

Se olisi taas perinteisen kesätauon paikka täällä blogissa. Varsinaisesti loma ei ole alkanut eikä juuri tällä hetkellä ole mitään järjetöntä muuta hulinaakaan (jos ei lasketa Harry Potter Wizards Unitedia), mutta blogiloma on paikallaan kyllä kesäisin silti. Palataan viimeistään syyskuun alussa!

–S

Ps. Muuten olen kyllä tavoitettavissa, sähköpostista ja Keskustassa.

Ionic: kierros ympäri ja alusta uudelleen

Siitä on miltei kaksi vuotta kun keksin uuden tavan toimia Ionicin kanssa (esittely, lyhyesti: käsittelen yhden rodun viikossa, teen kasvateille sivuja, mietin uusia kasvatteja, lopetan vanhoja hevosia, yleisesti kartoitan tilannetta, saatan ostaa jne). Olen sittemmin raportoinut kuulumisia täällä blogissa (12/2017, 02/2019) ja maininnut asiaa monen postauksen sivulauseessa. Itse asiassa nuo rotujen statusesittelytkin ovat sieltä peräisin, olen yrittänyt aina kirjoittaa sellaisen kun olen saanut jonkin rodun "käsiteltyä" ja tiedän sen tilanteen hyvin. Ne toimivat samalla vähän muistilappuna itsellenikin.

Nyt ollaan siinä pisteessä että rotulista on käyty läpi! Tai ainakin sinne päin, myönnän että joidenkin rotujen kohdalla on tullut vähän velttoiltua ja muutenkaan homma ei ole ollut kovin säntillistä, on ollut luppoviikkoja. Ei mitään uutta auringon alla siis, kun minusta ja minun virtuaaliharrastuksesta on kyse. Arvioidun vuoden sijaan siihen meni kaksi, tosin viime vuonna varsinkin kesä ja loppuvuosi olivat ns. heikkoa aikaa virtuaalihevosten kannalta. Eikä niitä statusesittelyitäkään ole joka rodusta kirjoitettu. Niin tai näin: tällä viikolla olisivat vuorossa taas ylämaanponit (minähän aloitin "loogisesti" sieltä aakkoslistan häntäpäästä). Tai oikeastaan voisin kyllä aloittaa Gin Ahaltekistä ja sen hevosista.

Mitä tästä ajattelen nyt sitten? No, erinomainen idea, vaikka itse sanonkin. Tämä on tuonut jonkinlaista järkeä tähän virtuaalielämään, kun se aikaisemmin oli lähinnä toivotonta räpiköimistä reilun tuhannen hevosen ja 70 inspiroivan rodun kanssa. En ymmärrä miten tämän keksimiseen meni reilu kymmenen vuotta tai että Virginiakaan sitä ikinä tullut ajatelleeksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanovat. Idean saa vapaasti varastaa jaa soveltaa, vaikka virtuaalimaailmassa ei taida olla toista tallia, jonka hevos- ja rotumäärät olisivat lähelläkään Ionicin tasoa.

Tällä toisella kierroksella aion pääpiirteissään noudatella samoja suuntaviivoja, aion kyllä lisätä rotujen to-do-listalle sen, että rekisteröi hevosia VRL:oon. Myös aikataulun kanssa aion olla joustavampi enkä tuijota ihan niin tarkkaan sitä viikkoa, vaikka se onkin hyvä lähtökohta. Aina ei yksi rotu vain jaksa kiinnostaa viikkoa, toisaalta on rotuja, joiden kanssa voisi touhuta puoli vuotta ennen kuin asiat olisivat mitenkuten kunnossa ja luonnollisesti aina on erilaisia viikkoja virtuaalimaailman ulkopuolella. Viimeisin kohta on toki todettu jo aikaisemminkin. Ja yritän aina muistaa tämän yhden rodun lisäksi keskittyä muihinkin asioihin, kuten Keskustan seuraamiseen, sopivien ostohevosten bongailuun (rodusta riippumatta), myyntiinkin, nimien keksimiseen ja muuhun sekalaiseen.

–S

VRL:n palvelimen lasku on taas tullut

Päivitys
Viestiketjun perusteella näyttäisi siltä että summa on saatu kasaan! Todella hieno juttu, että harrastajat näkevät VRL:n niin tarpeellisena että ovat valmiita tukemaan sitä rahallisesti. Itsehän tietenkin myöhästyin tästä keräyksestä kun en heti saanut aikaiseksi...

Infona kaikille lukijoille: VRL:n vuotuinen palvelinmaksu on taas tullut ja siihen tarvittaisiin rahaa. Keskustassa on asiasta viestiketju, mistä löytyy tarkempia tietoja. Itsekin aion osallistua. Pienikin summa auttaa, mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi asti, 9.7. on eräpäivä!

lähde: Pixabay

Ionicin pikkurotuja, osa 3

Ja jatkoa seuraa pienten rotujen tilanteen esittelyyn.

---

Hollanninpuoliveriset, hannoverinhevoset ja brandenburginhevoset
Ionicin hollanninpuoliveriset
Ionicin hannoverinhevoset
Ionicin brandenburginhevoset

Nämä kolme hevosmäärältään suorastaan minimaalista puoliverirotua ovat tarkoitettu ainoastaan FWB:n jalostukseen. Joitain satunnaisia yksilöitä näistäkin roduista vuosien mittaan on syntynyt, mutta en edes pyri mitenkään erikoisesti näitä kasvattamaan, edes sitä vähää kuin esimerkiksi westfaleneita, SWB:itä tai ranskanpuoliverisiä. Hannoverin ja KWPN:n kohdalla syy ehkä on se, että nämä ovat (ainakin olleet, en ole ihan varma nykytilanteesta) suhteellisen yleisiä muilla talleilla, toisin kuin nuo edellä listatut. Mutta FWB-jalostuksessa nämä ovat hyvin arvokkaita ja olenkin ostokannalla aina kun näköpiiriin sattuu sopivia yksilöitä osumaan eteen. Sama toki pätee kyllä muihinkin puoliverisiin, ei sillä.

---

Hackneyponit
Ionicin hackneyponit

Hackneyponi on ollut vuosikausia yksi kiusankappale: pieni ja harvinainen rotu sekä meillä että muualla. Siksi siitä ei raaskisi mitenkään luopua, mutta jalostaminenkin on vaikeata.
Historiasta sen verran, että ensimmäiset nykyjalostukseen vaikuttaneet ponit taisivat olla ostotammat Cuddly Fortiana ja Cuddly Serenity, jälkimmäinen tosin ei jättänyt meille Ioniciin jälkeläisiä, sen ainoa varsa myytiin muualle.
Nämä kuitenkaan eivät ole ensimmäiset hackneyponit ikinä, näitä aikaisempi hankinta oli Bellicosen kasvattama ori Eamon COS, joka ei vaikuttanut jalostuksessa lainkaan. Onneksi sentäs ori, sen asian voi korjata vielä jälkikäteen ja aionkin sen tehdä!

Noiden tammojen lisäksi alkuaikojen poneihin lukeutui tuontiori Ainsley of Roebuck, mutta itse asiassa nykyjalostuksen varsinainen kantaponi on tamma Aileen Ion (Ainsley of Roebuck – Cuddly Fortiana). Se on varsonut kolme varsaa vieraista oreista ja jos katsotte millaisia sukuja tämän varsoilla on, niin näette kyllä ettei ole juuri tuijotettu sukujen tasaisuutta. Ei vain voi, mutta ihan hyvin voi käyttää suvutonta oria tammalle, jonka suku menee toiseen polveen.

Hackneyponienkin suhteen yritän olla hereillä ja keräillä itselleni kaikki myyntiin tulevat ponit. Lisäksi tietenkin kyttään jos jollain on poneja, jotka eivät ehkä ole myynnissä, mutta joiden varsoja voisi ostaa tai käyttää oreja meidän tammoille. Viimeisin könttäostos on TK:lta puoli tusinaa ponia, muutama suvuton ja näiden varsoja. Tällä hetkellä sanoisinkin että ponilauma on aikas kiva ja jalostuksen kannalta tilanne ei ole pahin mahdollinen.

---

Gotlanninrussit
Ionicin gotlanninrussit

Russi on vähän hankala rotu, kun on vain muutama pitkäsukuinen poni eikä turhan paljon kuvia. Periaatteessa kauhean kiva rotu kyllä, historia on pitkä virtuaalimaailmassa ja ainakin aikaisemmin russeja on löytynyt muilta harrastajilta paljon. On ollut isoja, pitkäaikaisia kasvattajia, jotka eivät pelkää pitkiä sukuja. En tiedä mikä tilanne on nyt!

Meidän russihistoria alkoi käytännössä ostotamma Niamh Casesta, joka varsoi kaksi varsaa Marinean muinoin omistamasta Coctailsin kasvatista ja yhden sitten Aaron B:stä. Sittemmin on tullut kasvatettua muutama varsa vieraista oreista ja joitain vuosia sitten ostinkin pari pitkäsukuista tammaa. Minä en nyt sitten kuitenkaan tiedä, että mitä noille russeille pitäisi tehdä oikein... Kuvia voisin kyllä ostaa, niin se hätä tulisi hoidettua sillä.

---

Georgian Grandet
Ionicin Georgian Grandet

GG on risteytysrotu, jossa on pääsääntöisesti saddlebrediä ja jotain raskaampaa, meillä friisiläistä, mutta on mahdollista käyttää myös muita kylmäverisiä. Muistaakseni. Meillä on pitäydytty friisiläissukuisissa hevosissa, yhden vieraan isäoriin suvusta löytyy kyllä irlannintyöhevonen, sekin kyllä on rotuna enemmän lämmin- kuin kylmäverityyppinen ja ehdottomasti ratsu.
Meidän GG-kasvatus alkaa oikeastaan vuonna 2010 syntyneestä oriista Irolas Ion, joka oli ensimmäisen polven fri-sdb-risteytys. Siitä jäi kolme varsaa, joko saddlebred- tai friisitammoista kun ei meillä ollut silloin muita Georgian Grandeja. Näistä varsoista pari on jo jättänyt omaa jälkikasvua ja sitten menin ostamaan yhden vieraan hevosen, pitkäsukuisen kuten nämä meidänkin kasvattamat elukat ovat.

GG on vähän vaikea rotu, kun meillä itsellämme on friisiläisiä niin kovin vähän eikä tilanne näytä siltä että niiden määrä huimasti kasvaisi tulevaisuudessa. Suvut ovat pitkiä ja kuvista on todellinen pula. Melkein tekisi mieli luopua näistä kokonaan, mutta kun se on olevinaan niin vaikeata.

---

Friisiläiset
Ionicin friisiläiset

Sopivasti sitten päästäänkin niihin friisiläisiin, joita on tällä hetkellä kokonaiset kolme, tosin Heleentjellä on puskurissa pari varsaa, pitäisi sivuja tehdä.

Friisiläiset tulivat Ioniciin alunperin juurikin risteytyskäyttöä varten. Georgian Grandet, moriesianit ja warlanderit kiinnostelivat tuolloin, jossain määrin myös arabo-friisit ja Friesian Sport Horset, mutta näistä kahdesta ei syntynyt kasvatteja koskaan ellei jotain tilareita ole tehty, en ole nyt ihan varma. Meillä oli aluksi muutama oma tuontihevonen, Marjolein fan Ljippe, Tjeerd fan Ljippe ja mahdollisesti muitakin, mutta niistä ei ole nykyisten hevosten suvuissa enää jälkiä. Käytin myös vieraita hevosia jalostuksessa ja jossain vaiheessa ostin useammankin suvullisen durenilaisen.

Friisiläisten kanssa on onneksi se tilanne, että niitä löytyy muualtakin, vaikka isot kasvattajat taitavat olla vähän vähissä. Muutama astutus ja tilausvarsa tuli tässä keväällä nyt sovittua kun en raaskinut noista luopuakaan, mutta katsotaan nyt sitten taas jatkossa. Friisiläinenkin olisi hieno rotu, mutta jotenkin se silti ei jaksa iskeä ihan niin paljon kuin pitäisi, joten se on luopumislistalla pidemmällä aikavälillä. Ehkä, kyllä nämä "luopumiset" on nähty Ionicissa...

---

Dutch Harness Horset
Ionicin Dutch Harness Horset

DHH:sta ei ole vielä kerrottavaa, koska Ionicin ihan ensimmäinen rodun edustaja tuli talliin viime viikolla! Ihkauuden, valjakkohevosiin keskittyvän Seven Daysin myyntitopikki upposi hedelmälliseen maaperään, sieltä tuli DHH-tamman lisäksi yksi suvullinen cleveland ja frederiksborg myös, lisäksi myin sinne muutamia frederiksborgeja ja yhden cleveland-varsan. Muutama vuosi sitten olen kirjoittanut DHH:sta rotuesittelyn blogiin ja rotu on kyllä ollut kauan sillä luvattoman pitkällä "tarttis hankkia" -listalla.

---

Dongolat
Ionicin dongolat

Dongola on virtuaalimaailman outolintu, niitä kai on ollut lähinnä vain Zenissä ja sieltä nuo meidänkin otukset ovat peräisin, toinen suvullinen kasvatti, toinen suvuton tuonti. Tänä keväänä näistä kahdesta onkin syntynyt ensimmäinen Ion-dongola ikinä. Poikkeuksellisesti näillä on piirroskuvat, muilta harrastajilta saadut, kiitos siitä heille. Blogissa on esitelty myös dongola silloin kun se tuli ns. ajankohtaiseksi. Se, että mitä hittoa minä teen kahdella dongolalla, ei ole vielä varsinaisesti kirkastunut itsellenikään.

---

Dartmoorinponit
Ionicin dartmoorinponit

Dartmoorinponi on myös aivan uusi tulokas meillä, joten tarinaa ei ole vielä kirjoitettavaksi asti. Meidän ainokainen tamma on mainittu viimeisimmässä uusia tulokkaita listaavassa postauksessa. Toteanpahan vain, että jo oli korkea aika saada dartmoorikin talliin, sekin kuuluu näihin rotuihin, joita olen pitkään haikaillut.

---

Cleveland Hunterit
Ionicin Cleveland Hunterit

Näillehän vastikään kirjoittelin "rotumääritelmän". Muutama vanha, pitkäsukuinen hevonen löytyy ja kasvattilistalla on jokunen varsa odottelemassa sivujaan. Ajattelin jatkaa vähän tällä mallilla, kasvattaa pienesti ja silloin kun sattuu huvittamaan. Molempia kantarotujahan löytyy, joten jos ei tallista löydy jollekin hevoselle sopivaa oman rodun edustajaa yhdistettäväksi, käytän jotakin sopivaa kantarodun hevosta. Kuvien kanssa voisin olla vähän vähemmän nirso kyllä.

---

Campolinot
Ionicin campolinot

En ole vieläkään ihan varma, että mikä aivopieru aikoinaan oli se, että piti näitäkin saada! Taitavat edelleen olla virtuaalimaailman ainoat rotuaan, en ole tainnut muualla niitä juuri nähdä, paitsi tietenkin aikoinaan meiltä Ramya Ranchille lähteneen orivarsan. Se on mielenkiintoisen näköinen rotu kyllä ja kuvia on kohtalainen varasto, joten ihan heti en ole tästä kyllä luopumassa. Pitäisi keksiä muutama hevonen lisää taas.

---

Australianponit
Ionicin australianponit

Ensimmäinen australianponi ikinä taisi olla tuo Elegy JDB, Jindabynen kasvatti mutta sen jälkeen on tullut muutama ostoponikin ja totta kai myös suvuttomia tuonteja. Itse asiassa olen jopa yllättynyt siitä, että noinkin monta suvullista ponia minulle on myyty! Ihmisillä siis on australianponeja! En kyllä tiedä nykytilanteesta, ehkä niitä jostain nurkasta löytyy edelleen. Itse ajattelin jatkaa näiden jalostusta, yritän pitää sen aika pienimuotoisena, katsotaan miten kauan se päätös pitää.

---

Australianhevoset
Ionicin australianhevoset

Crampton aloitti vuonna 2015 australianhevosten kasvatuksen, Jindabyne oli tainnut kasvattaa niitä jo aiemmin australianponien lisäksi. Cramptonin puuhista innostuneena hankin itsekin ensin tamman sieltä, sitten oriin ja 2017 syntyi ensimmäinen Ionicin kasvattama australianhevonen. Kauhean kiva rotu (sanon näin kaikista, mutta kun ne on), mutta tulevaisuus vähän huolettaa, sillä Crampton on ollut viime vuonna vain hädin tuskin aktiivinen, ainakin kasvattilistansa perusteella.

---

Arabian Warmbloodit
Ionicin Arabian Warmbloodit

AWB on virtuaalimaailmaan keksitty puoliverityyppi, jonka rotumääritelmä on valitettavasti tainnut kadota netistä, Web Archivesta voi löytyä vielä mutta nyt juuri en pääse tarkistamaan, ilmoittaa huoltokatkosta. Yksinkertaisesti kyseessä kuitenkin on puoliverinen, jossa on jonkinlainen prosentti arabiverta, vissiin kai minimissään 25% tai 12,5%. Periaatteessa AWB menee ihan tavallisesta puoliverisestä, arabi on sallittu aika monessa kantakirjassa siinä missä englantilaiset täysiveriset ja angloarabitkin, mutta käytännössä arabeja käytetään nykyään puoliverijalostuksessa harvoin. Virtuaalimaailma ei ole tästä varsinainen poikkeus, vaikka täällä sitä toki näkee enemmän. AWB kuitenkin keskittyy juuri siihen, että arabia tulee suvussa olla.

Olen pitänyt kovasti AWB:stä rotuna, se on superhelppo kun puoliverisiä ja arabeja on Ionic väärällään ja jos uhkaa loppua, mistä tahansa muualta löytyy lisää. Kuvien kanssa olen vähän nirso, haluan että hevosten ulkonäössä näkyy edes jollain tavoin se arabimaisuus vaikka puoliverinenhän tuo muuten on. Niin tai näin, tulen jatkamaan AWB:n kanssa kyllä, mutta välttämättä siitä ei kauhean isoa rotua koskaan tule.

---

Ara-appaloosat
Ionicin ara-appaloosat

Ara-appaloosaa jalostetaan meillä samalla tavoin kuin pintabiania: vähintään 99% arabia ja tiikerinkirjava väritys. Reaalimaailmassa ara-appaloosalla ei ole oikein jalostusmääritelmää eikä rotumääritelmääkään, ara-appaloosiksi (tai AraAppaloosa tai Araloosa) nimitetään vähän kaikenlaisia arabien ja appaloosien risteytyksiä. Ara-appaloosa tällaisena on varsin kiva ja mielenkiintoinen jalostusprojekti, kunpa vain kuvien kanssa ei olisi niin vaikeata. Arabityyppisistä mutta tiikerinkirjavista hevosista on kovin vähän kuvia saatavilla! Minulla kuitenkin on näiden suhteen jonkinlainen ässä hihassa, katsotaan milloin saan sen pelattua. Mutta ara-appaloosat ovat tulleet jäädäkseen!

Historiasta sanottakoon sen verran, että ara-appaloosa-jalostuksen alkulähde on vuonna 2005 syntynyt tamma Caliber Ion, ensimmäisen polven arabi-appaloosa-risteytys, kuten luonnollista on. Siitä lähtee linja nykypäivään asti ja tällä hetkellä elävissä linjan jälkeläisissä on se 99% arabia. Sitten on pakko mainita, että ostin taannoin Liljelunds Vinter Pärla-nimisen tamman, joka on 74% arabi ja ihan vieraasta suvusta.

---

Appaloosat
Ionicin appaloosat

Appaloosa on harvinaisin näistä kolmesta "western-rodusta" (quarter, paint, appaloosa). Se kuului Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, mutta siitä luovuttiin aika nopeasti. Nyt se on tullut takaisin joitain vuosia sitten, kun Pinkistä siirtelin entisiä laukka-appaloosia Ioniciin ratsupuolen jalostukseen. Pinkissä noita vielä on ihan määrissä, joten jalostuspohjaa löytyy kyllä. Yritän pitää silmäni auki appaloosienkin varalta, jos niitä sattuu tulemaan vastaan.

---

Angloarabit
Ionicin angloarabit

Tuntuu jotenkin väärältä ajatella että angloarabi olisi pieni rotu, mutta kyllä se sitä on, tällä hetkellä ainakin. Kymmenkunta hevosta ja suunnilleen kai saman verran sivuttomia varsoja kasvattilistalla.

Angloarabikin kuului niihin alkuperäisiin kasvatusrotuihin, jossain vaiheessa siitäkin yritettiin päästä eroon ja taisimmekin päästä, koska vanhimpia angloarabisukuja ei enää meidän hevosista löydy. Sitten tapahtui... jotain, niinkuin aina ja anglot valuivat takaisin valikoimaan, noin vain, ilman lupaa. Ja mikäs on kasvattaessa niitä kun molempia kantarotuja löytyy sekä meiltä että muualta! Kuvaongelma on jonkinlainen, jo kuutisen vuotta sitten purkauduin tästä aiheesta eikä tilanne ole juuri muuttunut. Sama sen väliä, vaikka sopivia kuvia olisi niukasti, ei angloista olla luopumassa. Niitä käytetään myös anglo-trakehnerien, puoliveristen ja RBSH:iden jalostukseen, mahdollista olisi myös käyttää niitä ratsuponi-jalostuksessa. Ja kyllä: meillä on sotkettu angloarabeihinkin shagyaa arabin sijaan!

---

Andalusianhevoset
Ionicin andalusianhevoset

Andalusianhevonen, tuo hevosmaailman kuninkaallinen! Ai että ne ovat parhaimmillaan niin upeita, ettei mitään rajaa. Ja kuvia riittää ihan kohtalaisesti, onneksi. Tällä hetkellä myös meidän pieni lauma on sukujen suhteen kohtuullisen kivoissa kantimissa, pääasiassa siitä saan kiittää omaa tuontia, mutta muutamia ostohevosiakin on osunut haaviin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että jatkossa pitää keksiä näitä jonkin verran lisää.

–S

Ionicin pikkurotuja, osa 2

Siitä on reilu puolitoista vuotta kun kirjoittelin siihen mennessä käsittelemieni pikkurotujen tilannetta, joten lienee aika katsoa, mitä muille pikkuroduille kuuluu. Noita isompiahan on esitelty täällä blogissa pitkin matkaa, mutta kustakin pienemmästä rodusta ei yhden postauksen vertaa aina irtoa tarinaa.

---

Ratsu- ja risteytysponit
Ionicin ratsu- ja risteytysponit

Nimensä mukaisesti täällä on tosiaan kaikki ratsu- ja risteytysponit, myös welsh part-bred. Enin osa poneista on virtuaalisia ratsuponeja (VRP), joka on meidän ihan ikioma keksintö miltei 15 vuoden takaa (katso lisää: Virtuaalinen ratsuponi VRP), lyhyesti sanottuna ratsuponi laajemmalla jalostuspohjalla. Ei siis varsinaisesti mitään hirmuisen eksoottista, tavalliset ratsuponit menevät yleensä VRP:ksi ihan suorilta. Ainoa mitä vähän erikoisempaa tällä hetkellä on, on muutama shagya-sukuinen VRP eikä sekään oikeastaan ole niin kovin erikoista. Shagya on muutamissa rotujärjestöissä (trakehner, jotkin angloarabi-rekisterit) hyväksytty arabien ohessa jalostukseen.
Ionicissa kasvatettiin tuolloin 2005 alkaen VRP:itä jonkin verran mutta se homma jäi kuitenkin. Pienessä mittakaavassa niitä vielä syntyy, lähinnä silloin kun tulee risteyttämisvimma. Minä saan aina vähän tämmöisiä kohtauksia... No, tällaisena tuo rotu tuleekin pysymään, satunnaisesti kasvatettuna ja pienenä. Jos jonkun tekee mieli ostaa näitä, niin siitä vain.

---

Ranskanpuoliveriset
Ionicin ranskanpuoliveriset

Ranskanpuoliverinen eli ehkä tutummin selle francais on monen muun puoliverirodun tavoin lähinnä tarkoitettu FWB-jalostukseen, mutta pienimuotoista jalostusta on kyllä tästäkin rodusta. Kantahevosia ovat olleet ori Dauphin de Valoy, yksi meidän näyttelytähdistä, pitäisi muistaa kantakirjata se joskus, sekä tammat Utopie du Lanore ja Athénaïs du Lanore, ensinmainittu on jo kuollut, jätti pari sf-varsaa. Sitten on toki ostotamma Haleine DLHS.
Kaikkineen voisi sanoa että kivoja suoritushevosia ja yleisesti ottaen melko vähän nähty rotu virtuaalimaailmassa yleisesti ja FWB-jalostuksessakin jyräävät enemmän saksalaiset kantakirjat. Aion pitää tilanteen tällaisena, pientä puhdasjalostusta ja sitten sekoittelua muihin kantakirjoihin FWB:iden tuottamiseksi.

---

Quarabit
Ionicin quarabit

Quarab on myös sellainen sekoitelmarotu, joita syntyy silloin kun iskee se mainittu risteyttämiskohtaus tai muu mielenhäiriö. Kuten nyt viimeksi, minulla oli yksi quarab-ori, josta piti päästä eroon, niin astutin sillä sitten peräti kolme tammaa. Juuri kuten suunnittelinkin! Nykyiset kolme quarabia ovat siis kaikki samasta isäoriista, eminä näillä on arabitammat.
Quarab olisi sinänsä ihan kiva rotu, ellei sille olisi niin saakutin vaikea löytää kuvia. Lisäksi menin vielä sotkemaan quarterin ohella niihin paintia eli tarjolla olisi sitten kirjavuuttakin. Se ei paranna kuvatilannetta tipan vertaa. Epäilen että quarabeilla ei tule olemaan kovin kummoista tulevaisuutta Ionicissa, mutta sen nyt taas näkee sitten. Saa ostaa.

---

Missourinfoxtrotterit
Ionicin missourinfoxtrotterit

Foxtrotter ei ole enää oikeastaan mikään minirotu meillä, 15 hevosta tällä hetkellä. Niiden historia meillä on pitkä ja täynnä valitusta. Vanhat lukijat muistanevat vielä syyn valitukseen, mutta lyhyesti: muutama suvullinen hevonen, pitkät vanhat suvut ja kaikki hevoset tietenkin sukua keskenään. Ei raaski lopettaa, kun siellä on oikeasti vanhoja sukulinjoja, muinoin lopettaneesta Vista Ridgestä ja Kerpalta ja ties mistä, mutta jalostaakaan ei voi eteenpäin kun kaikki ovat tosiaan siitä samasta sukulinjasta.
Nykyään tilanne ei ole enää näin lohduton. Olen tuonut useampia hevosia, ostanut muutamia aina kun on silmiin osunut joku sopiva ja niin edelleen. Mustangille ja Ravenwoodille suuret kiitokset, että heiltä on löytynyt suvullisiakin hevosia! Ja näiden kanssa ei tuijoteta sukujen tasaisuutta, ei vain voi. Näillä mennään eteenpäin jatkossakin, niin että kannattaa tulla tarjoilemaan meille ostohevosia ja muutenkin tiedottaa virtuaalisista foxtrottereista.

---

Mecklenburginhevoset
Ionicin mecklenburginhevoset

Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mecklenburg-tamma Where the Truth Lies taisi tulla meille jostain ostotopikista. En varmaankaan erityisesti kysellyt mecklenburgien perään, luultavasti olin etsimässä puoliverisiä. Ehkä suvuttomia tai ylipäänsä mitä tahansa. Valjakkopuoliverinen tuskin oli erityisesti ostoslistalla, mutta sellainenkin nyt sitten tuli ja Lisa on synnyttänyt peräti kolme varsaa valjakkopainotteisista oreista, 2 FWB:tä ja yhden mecklenburgin.
Mitä näille sitten jatkossa tapahtuu? No, yhden tamman pohjalta on vaikea aloittaa edes pienimuotoista jalostusta eikä mecklenburg ole sellainen rotunimike, jonka ehdoin tahdoin haluaisin tallissa pitää. Nämä tuovat hyvää uutta verta FWB-linjoihin ja näemmä aloittivat meidän valjakkopainotteisten puoliveristen kasvatuksen. Niitä valjakkohevosia vain pitäisi saada lisää, kantakirjalla ei ole niin väliä.

---

Lusitanot
Ionicin lusitanot

Lusitanot ovat pääasiassa lähtöisin yhdestä tuontitammasta, Tequilla do Monteirasista. Miksi sen alkujaan keksin, luoja yksin tietää... No, eihän se siihen jäänyt, tietenkään, se varsoi pari varsaa ja muutamia muitakin ostohevosia tarttui matkaan vuosien varrella. Lusitano on kiva rotu, mutta perin harvinainen virtuaalimaailmassa ja kun kuvatkin menevät yksi yhteen andalusianhevosten kanssa, niin tässä on vähän ongelmia sen päättämisessä, että mikä lusitanojen kohtalo tulee olemaan lopulta. Näitäkin siis saa ostaa.

---

Lipizzanhevoset
Ionicin lipizzanhevoset

Tässä rodussa "pahan alku ja juuri" on tuontitamma 147 Elodia LXXI, joka varmaan keksittiin ihan vain siksi että sattui olemaan kuva tarjolla. No, Elodia varsoi yhden oriin, Maestoso Elodia I:n, jota varten sitten piti keksiä pari suvutonta tammaa, kun ei sitä raaskinnut varsoitta lopettaa. Ja sitten se sama laulu taas: keksin pari lisää, ostin jokusen ja tässä sitä ollaan taas, alle kymmenen hevosta selkeästi, mutta ei se nyt näytä siltä että näistä ihan heti raaskisi hankkiutua eroon. Tilannetta pahensi parin vuoden takainen Wienin-matka, jolloin näin lipizzoja ihan livenä ja ne vähän kolahti. Upeita!

---

Islanninhevoset
Ionicin islanninhevoset

Kuten en foxtrotteriakaan, en miellä issikkaa enää varsinaisesti pieneksi roduksi, vaikka hevosmäärä ei tusinaa enempää olekaan. Issikka on kuitenkin tullut jäädäkseen ja määrä tulee kasvamaan kyllä, ehkä hitaasti mutta joka tapauksessa varmasti.
Issikalla on pitkä historia, ensimmäinen issikka ikinä Ionicissa oli Snotra frá Syndur, syntynyt ja ostettu vuonna 2007. Sillä kisattiin jonkin verran ARJ:ssa mutta ennen kaikkea se varsoi puolen tusinaa varsaa, virtuaalimaailman ensimmäiset frá Jón-issikat. Ne kuitenkin myytiin kaikki, silloin ei into riittänyt oikein jalostaa näitä pidemmälle ja yhden tamman varsojen pohjalta jalostaminen on tuhoon tuomittu idea jo heti lähtöönsä.
Sitten pitää siirtyä vuoteen 2012, jolloin meille tuli kaksi suvullista teigaholtilaista ja siitä se sitten taas lähti. Brellir ja Krafla ovat nykyisen issikkajalostuksen kantahevoset, jos tosin sain ostettua Kerpalta takaisin vanhan kasvattimme Vakri-Skjónin. Sittemmin olen ollut ostokannalla muutenkin, joten hevosten määrä on kasvanut ja suvuissa on sekä pituutta että vaihtelua. Ajattelin jatkaa tällä linjalla eli ostan aina kun osuu sopiva yksilö haaviin, issikka on sen verran yleinen rotu (onhan? ONHAN?!) että niitä löytyy kyllä muiltakin.