Tämän aihepiirin tarjosi jälleen kerran Keskustan topikki, jossa pohdittiin sitä, miten kauan astutus on ns. voimassa. Pääasiassa kyse on siitä, että ori astuu vieraan tamman, mutta varsan sivuja ei jostain syystä tule nopeasti, niin muuttuuko astutus jotenkin tapahtumattomaksi ajan myötä. Vastasin topikkiin jo jotakin nopeaa, mutta asia vaatii mielestäni tarkempaakin pohdintaa. Jos eläisimme täydellisessä virtuaalimaailmassa, kaikki varsat tietenkin saisivat sivut aina, nopealla aikataululla ja kasvattaja ne muistaisi oriinomistajallekin ilmoittaa. Silloin tätäkään asiaa ei tarvitsisi pohtia sen kummemmin. Kuten kuitenkin tiedämme, ei tähän päästä ja tarkoitan tässä kaikkien muiden leväperäisten virtuaaliharrastajien lisäksi myös erityisesti itseäni. Eikä kyse ole aina edes leväperäisyydestä varsinaisesti, topikissa tuli ilmi tilanne että varsa tehdään myyntiin ja se ei mene kaupaksi, joten jossain vaiheessa kasvattaja kyllästyy tyrkyttämään sitä ja päättää unohtaa varsaa koskaan olleenkaan.
Miten meillä sitten tehdään asiat?
Oriinomistajana pyrin astutuksen sovittuani merkitsemään sen myös oriin omalle sivulle, ajankohdan, tamman nimen ja linkin kera. Näin toimin myös omien tammojen astutusten kanssa ja pyhä tarkoitus on että oriiden sivuilla näkyisi täydellinen jälkeläislista. Lisäksi astutusta sovittaessa pyydän, tai ainakin toivon, tammanomistajan ilmoittavan varsan osoitteen kun se omat sivunsa saa. Minulle ei sinänsä ole väliä, tuleeko varsan osoite viikon vai kolmen vuoden kuluttua, kunhan nyt joskus saisin sen.
Mutta koska mainitsin adjektiivin "leväperäinen" tuossa jo kertaalleen, ei ole mitenkään tavatonta että en muista/jaksa/ehdi/viitsi lisätä sitä astutustietoa oriin sivulle kun se on sovittu ja sitten se jää roikkumaan. Välillä on käynyt niin että saan hyvinkin pitkän listan orieni jälkeläisten sivuja sähköpostiin ja orien sivuilla ei ole edes mainintaa mistään astutuksesta. Joskus jos astutus on vanhempi, en välttämättä muista koko asiaa sovitun. Joku voisi nähdä tämän ongelmana, jokuhan voisi "väärinkäyttää" meidän oreja ja ilmoittaa niille vain varsoja vaikka en ole koskaan ehkä hyväksynyt kyseisiä astutuksia. Minä taas en jaksa päätäni vaivata tällaisella, minulla on äärimmäisen harvoin syytä olla suostumatta astutuksiin ja eihän se meiltä ole pois jos joku haluaa meidän oreja käyttää omille tammoilleen. Ja yleensä kyse ei tosiaan ole vilpistä vaan siitä että minä en ole saanut hoidettua omaa osuuttani astutus-asiasta kunnolla.
Huolimatta siitä, onko astutus merkitty oriin sivulle vai ei, se on kuitenkin voimassa "ikuisesti". Se on tapahtunut kun se on kerran sovittu ja siitä pidän kiinni. Harvoin, jos koskaan, poistan edes ikivanhoja astutustietoja oriiden sivuilta. En näe siinä hirveästi pointtia enkä todellakaan kahlaa hevosten sivuja läpi astutuslistoja selaten. Jos reaalimaailmaan verrataan, niin voihan olla että tamma ei ole tullut kantavaksi tai on luonut varsansa tai varsa kuollut tai jotain muuta. Astutus on silti tapahtunut.
Toisinaan käy toki niinkin, että varsa saa sivut mutta niiden osoite ei koskaan tule minulle asti. En pidä sitäkään varsinaisesti omana ongelmanani, vaikka olisihan se osoite kiva aina saada. Satunnaisesti käyn katselemassa tammojen sivuja, jos niiltä löytyisi varsan tietoja. Joskus löytyy, joskus ei, joskus ei ole edes merkintää siitä, että orini olisi tamman astunut. Jos kasvattia ei löydy edes tallin kasvattilistalta (olettaen että löydän sellaisen), saatan vähän ihmetellä että mikä tämä juttu nyt on ja mihin se varsa on kadonnut, mutta annan asian olla. Tässäkään tapauksessa en yleensä poista astutustietoa oriin sivulta. Ja jos olen rehellinen, niin joskus tapahtuu sellaistakin, että varsan sivut ilmoitetaan tunnollisesti minulle, mutten koskaan saa aikaiseksi lisätä sitä oriin sivuille. Anteeksi kaikille, joille näin on käynyt. Asiasta saa muistuttaa. Se ei kuitenkaan tee varsasta yhtään sen vähempää oriini jälkeläistä.
Tammanomistajana olen todennäköisesti oriinpitäjien painajainen. Sovin kyllä astutuksia mielelläni ja aika hyvällä prosentilla lisään ne myös sekä kasvattilistalle että tamman omille sivuille. Kasvattilista on se paikka, jossa on kaikki varsat ja jos varsa sieltä puuttuu, sitä ei ole olemassa. Sivujakin lupaan ilmoittaa, tosin viime vuosina olen pyytänyt oriinomistajia olemaan kärsivällisiä tämän suhteen. Kasvattilista laahaa kolme vuotta jäljessä (minulla on vuonna 2016 syntyneitä kasvatteja, joilla ei ole sivuja vieläkään) ja vaikka vieraiden orien varsojen sivut ovat muita korkeammalla prioriteettilistalla, ei se hommia hirveästi nopeuta. Saattaa siis hyvinkin mennä vuosi tai pari, että varsa saa sivut. Ja rehellinen ollakseni, en aina muista/jaksa/ehdi/viitsi ilmoittaa niitä varsan sivuja... Tästä huolimatta oletan silti, että kerran sovittu astutus on ok kuitenkin, kun se on... no, sovittu.
–S
keskiviikkona, lokakuuta 30, 2019
torstaina, lokakuuta 10, 2019
Tarinoita nimien takaa, osa 4
En olekaan pitkään aikaan esitellyt näitä kasvattien nimien taustoja (edellinen kerta 2,5 vuotta sitten), joten tässä tulee vaihteen vuoksi niitä. Nimet kuitenkin ovat kolmannes virtuaalihevostelun viehätyksestä ja kaikkein parasta ovat ne nimet, jotka liittyvät jotenkin johonkin.
morgan-t. Twin Peaks Ion, RWR Combat Model – Saroyan Ion
TV-sarjojen maailmassa liikutaan. Emänemä oli nimeltään Brennan Ion, Bonesin päähenkilö, Saroyan tulee taas saman sarjan sivuhahmolta Camille Saroyanilta. Mutta kun vanha Bones-fani on käyttänyt noita kivoimpia ja itsestäänselvimpiä nimiä jo muualla, Temperance Ion oli muistaaksei IDH-kasvatti, Bones Ion FWB-tamma ja Seeley Booth GA tuonti-xx, niin piti sitten siirtyä muihin sarjoihin. En ole kyllä koskaan katsonut Twin Peaksia itse, mutta se oli kyllä omana aikanaan jonkin sortin ilmiö.
qh-o. Chilkoot Pass Ion, Pink Empire Big – Pink Cash Only
Varsinaisesti tämä on saanut nimensä emänisä Yukon Cash GA:n mukaan. Yukon on Kanadan territorio ja sen alueella sijaitsee kultaryntäyksestä kuuluisa Klondike. Chilkootin sola (Chilkoot Pass) oli rannikkokaupunki Dyeasta sisämaahan Klondike-joelle ja Skagwayhin johtavan reitin (Chilkoot Trail) varrella oleva vuoristosola. Ja kyllä, se mainitaan myös Don Rosan Roope Setä -tarinoissa!
sdb-o. Lucky Luciano Ion, Al Capone Ion – Donna Logan Ion
Al Capone lienee mafiapomoista tunnetuin, joten oli aika selvää että sen orivarsa saa nimensä mafioson mukaan myös. Al Caponen nimeen puolestaan aikoinaan antoi inspiraation sen isä, Hawan omistama O Gangster Lowryder.
x-o. Hockenheim Ion, Pink Hungaroring – Amorica Ion
Tämä on taas näitä Formula 1-aiheisia nimiä, aika itsestäänselvä. Nimi juontaa juurensa Pinkin laukka-täysiverisistä ja tamma Sepang GA:sta. Näitä on esitelty aikoinaan omassa postauksessaan.
sdb-o. Muon Neutrino Ion, Higgs Boson Ion – CLA Midnight Masquerade
Tämäkin on aika selvä, isän mukaan nimetty ja alkeishiukkasia kumpainenkin. Samaan sarjaan kuuluu myös tamma Positron Ion.
FWB-t. Perplexagon Ion, Arenberg Ion – Just Dance Ion
Emänemä Born This Way J aloitti meillä Lady Gagan kappaleiden nimiperheen, mutta jotenkin nyt tälle varsalle ei kyseisen artistin diskografiasta löytynyt sopivaa. Niinpä nappasin nimen suomalaisen syntikka-muusikon Kebun albumista.
RMH-o. Scaramanga Ion, Regime's Oddjob GA – Todie's June Bug GA
RMH-t. May Day Ion, Regime's Oddjob GA – Bye Maude GA
Oddjob lienee yksi ehkä legendaarisimmista Bond-pahiksista, mutta väittäisin että niin on myös Francisco Scaramanga The Man with the Golden Gunissa (hahmoa muuten esitti Sir Christopher Lee). Myönnän, tämä on aika helppo. Eikä tuo May Day ole oikeastaa sen vaikeampi, Grace Jonesin esittämä hahmo (A View to a Kill) on kuuluisimpia Bondin naispahiksista.
Samasta isästä on syntynyt myös ori Le Chiffre Ion, Casino Royalen antagonisti.
wpb-t. Mirkwood Ion, Mithrim Dawn – Rayen Ion
Kuka on Sormusten Herransa/Hobittinsa lukenut/katsonut, tunnistaa kyllä sekä Mithrimin että Mirkwoodin. Minä tosin sotken Mithrimin aina mithriliin, joka on kyseisessä saagassa kevyt, kestävä, hopeanhohtoinen metalli.
xx-t. Aurora Sinistra Ion xx, Deathly Hallows Ion – Pink Cartier
Harry Potter on toistaiseksi vähän sellainen käyttämätön varanto, mutta eiköhän sekin asia muutu. Tennesseenwalkereissa on jotain Potter-aiheisia nimiä jo. Isä Deathly Hallows sai nimeensä inspiraation emästään Banshee Crysta. Banshee on irlantilaisessa mytologiassa kuolemaan liitetty hahmo, naispuolinen aave, jonka itku tai huuto ennustaa kuolemaa. Kuolemasta tuli sitten mieleen Deathly Hallows, Kuoleman varjelukset.
mft-o. MacGyver Ion, Ozark's Knight Rider GA – Midwest Platinum Blonde GA
mft-t. KITT Ion, Ozark's Knight Rider GA – Mustang's Rock'n Roll Barbie
Knight Rider (mihin myös KITT liittyy) ja MacGyver kuuluvat ainakin minun mielessäni samaan kategoriaan, 80-luvulta peräisin oleviin kulttisarjoihin. Ja kyllä, isoveljeni katsoi molempia, joten olen altistinut...
SGSH-t. Songs of Distant Earth, Fearsome Ion – Thalassa Ion
Joka on lukenut Clarkea, tunnistanee nimen ja vielä senkin mistä nimi tulee. The Songs of Distant Earth (Kaukaisen maan laulut) on erään Clarken kirjan nimi ja siinä oleva planeetta on nimeltään Thalassa. Thalassa voi toki tarkoittaa paljon muutakin, se on esimerkiksi meren jumalatar antiikin Kreikan tarustossa ja sen emä Artemis Ion on jumalattaren mukaan nimetty sekin. The Songs of Distant Earth kuuluu omaan vakiolukemistooni sekä alkuperäiskielellä että suomenkielisenä käännöksenä.
FWB-t. Jonens Libbsticka, Rayon d'Ion – Jonens Vinterkyndel
Kuka sanoi ettei FWB:n nimi voisi olla ruotsinkielinen? Varsinkin jos sen emä on ruotsinpuoliverinen? Nimi-idea tulee emälinjasta, emänemä oli tuonti-SWB Cinnamonum GA, jonka kaikki varsat, FWB:t ja SWB:t nimettiin jollain tavoin mausteiden mukaan. Vinterkyndel on suomeksi talvikynteli ja libbsticka lipstikka eli liperi. Vinterkyndelin
gr-t. Jonens Älskande Nyckelpiga, Jonens Ädelherr – PP’s L’Amourette
Tämä nimi tarkoittaa suomeksi leppäkerttua eikä se liity mitenkään vanhempien tai suvun nimiin, mutta oli minusta niin kiva, että pitihän se käyttää.
– S
morgan-t. Twin Peaks Ion, RWR Combat Model – Saroyan Ion
TV-sarjojen maailmassa liikutaan. Emänemä oli nimeltään Brennan Ion, Bonesin päähenkilö, Saroyan tulee taas saman sarjan sivuhahmolta Camille Saroyanilta. Mutta kun vanha Bones-fani on käyttänyt noita kivoimpia ja itsestäänselvimpiä nimiä jo muualla, Temperance Ion oli muistaaksei IDH-kasvatti, Bones Ion FWB-tamma ja Seeley Booth GA tuonti-xx, niin piti sitten siirtyä muihin sarjoihin. En ole kyllä koskaan katsonut Twin Peaksia itse, mutta se oli kyllä omana aikanaan jonkin sortin ilmiö.
qh-o. Chilkoot Pass Ion, Pink Empire Big – Pink Cash Only
Varsinaisesti tämä on saanut nimensä emänisä Yukon Cash GA:n mukaan. Yukon on Kanadan territorio ja sen alueella sijaitsee kultaryntäyksestä kuuluisa Klondike. Chilkootin sola (Chilkoot Pass) oli rannikkokaupunki Dyeasta sisämaahan Klondike-joelle ja Skagwayhin johtavan reitin (Chilkoot Trail) varrella oleva vuoristosola. Ja kyllä, se mainitaan myös Don Rosan Roope Setä -tarinoissa!
sdb-o. Lucky Luciano Ion, Al Capone Ion – Donna Logan Ion
Al Capone lienee mafiapomoista tunnetuin, joten oli aika selvää että sen orivarsa saa nimensä mafioson mukaan myös. Al Caponen nimeen puolestaan aikoinaan antoi inspiraation sen isä, Hawan omistama O Gangster Lowryder.
x-o. Hockenheim Ion, Pink Hungaroring – Amorica Ion
Tämä on taas näitä Formula 1-aiheisia nimiä, aika itsestäänselvä. Nimi juontaa juurensa Pinkin laukka-täysiverisistä ja tamma Sepang GA:sta. Näitä on esitelty aikoinaan omassa postauksessaan.
sdb-o. Muon Neutrino Ion, Higgs Boson Ion – CLA Midnight Masquerade
Tämäkin on aika selvä, isän mukaan nimetty ja alkeishiukkasia kumpainenkin. Samaan sarjaan kuuluu myös tamma Positron Ion.
FWB-t. Perplexagon Ion, Arenberg Ion – Just Dance Ion
Emänemä Born This Way J aloitti meillä Lady Gagan kappaleiden nimiperheen, mutta jotenkin nyt tälle varsalle ei kyseisen artistin diskografiasta löytynyt sopivaa. Niinpä nappasin nimen suomalaisen syntikka-muusikon Kebun albumista.
RMH-o. Scaramanga Ion, Regime's Oddjob GA – Todie's June Bug GA
RMH-t. May Day Ion, Regime's Oddjob GA – Bye Maude GA
Oddjob lienee yksi ehkä legendaarisimmista Bond-pahiksista, mutta väittäisin että niin on myös Francisco Scaramanga The Man with the Golden Gunissa (hahmoa muuten esitti Sir Christopher Lee). Myönnän, tämä on aika helppo. Eikä tuo May Day ole oikeastaa sen vaikeampi, Grace Jonesin esittämä hahmo (A View to a Kill) on kuuluisimpia Bondin naispahiksista.
Samasta isästä on syntynyt myös ori Le Chiffre Ion, Casino Royalen antagonisti.
wpb-t. Mirkwood Ion, Mithrim Dawn – Rayen Ion
Kuka on Sormusten Herransa/Hobittinsa lukenut/katsonut, tunnistaa kyllä sekä Mithrimin että Mirkwoodin. Minä tosin sotken Mithrimin aina mithriliin, joka on kyseisessä saagassa kevyt, kestävä, hopeanhohtoinen metalli.
xx-t. Aurora Sinistra Ion xx, Deathly Hallows Ion – Pink Cartier
Harry Potter on toistaiseksi vähän sellainen käyttämätön varanto, mutta eiköhän sekin asia muutu. Tennesseenwalkereissa on jotain Potter-aiheisia nimiä jo. Isä Deathly Hallows sai nimeensä inspiraation emästään Banshee Crysta. Banshee on irlantilaisessa mytologiassa kuolemaan liitetty hahmo, naispuolinen aave, jonka itku tai huuto ennustaa kuolemaa. Kuolemasta tuli sitten mieleen Deathly Hallows, Kuoleman varjelukset.
mft-o. MacGyver Ion, Ozark's Knight Rider GA – Midwest Platinum Blonde GA
mft-t. KITT Ion, Ozark's Knight Rider GA – Mustang's Rock'n Roll Barbie
Knight Rider (mihin myös KITT liittyy) ja MacGyver kuuluvat ainakin minun mielessäni samaan kategoriaan, 80-luvulta peräisin oleviin kulttisarjoihin. Ja kyllä, isoveljeni katsoi molempia, joten olen altistinut...
SGSH-t. Songs of Distant Earth, Fearsome Ion – Thalassa Ion
Joka on lukenut Clarkea, tunnistanee nimen ja vielä senkin mistä nimi tulee. The Songs of Distant Earth (Kaukaisen maan laulut) on erään Clarken kirjan nimi ja siinä oleva planeetta on nimeltään Thalassa. Thalassa voi toki tarkoittaa paljon muutakin, se on esimerkiksi meren jumalatar antiikin Kreikan tarustossa ja sen emä Artemis Ion on jumalattaren mukaan nimetty sekin. The Songs of Distant Earth kuuluu omaan vakiolukemistooni sekä alkuperäiskielellä että suomenkielisenä käännöksenä.
FWB-t. Jonens Libbsticka, Rayon d'Ion – Jonens Vinterkyndel
Kuka sanoi ettei FWB:n nimi voisi olla ruotsinkielinen? Varsinkin jos sen emä on ruotsinpuoliverinen? Nimi-idea tulee emälinjasta, emänemä oli tuonti-SWB Cinnamonum GA, jonka kaikki varsat, FWB:t ja SWB:t nimettiin jollain tavoin mausteiden mukaan. Vinterkyndel on suomeksi talvikynteli ja libbsticka lipstikka eli liperi. Vinterkyndelin
gr-t. Jonens Älskande Nyckelpiga, Jonens Ädelherr – PP’s L’Amourette
Tämä nimi tarkoittaa suomeksi leppäkerttua eikä se liity mitenkään vanhempien tai suvun nimiin, mutta oli minusta niin kiva, että pitihän se käyttää.
– S
torstaina, lokakuuta 03, 2019
Rotuesittelyssä gidran
Edellisessä postauksessa esittelin noiden unkarilaisrotujen tilannetta Ionicissa ja nyt puolestaan ajattelin esitellä noista kolmesta suosikkini gidranin.
Historia reaalimaailmassa
Gidranin kantaori, jolta se on nimensäkin saanut, on ori Gidran II (s. 1818, Bábolna). Sen isä oli lähi-idästä tuotu arabiori Siglavy Gidran ja emä Arogante 25, paikallinen tamma, joka oli suvultaan hyvin pitkälle espanjalaissukuinen. Gidran II päätyi Mezőhegyesin kuninkaalliseen siittolaan ja sen vaiheista siellä on hyvin vähän tietoa (ainakin kun ei osaa unkaria sanaakaan), mutta jos pitäisi esittää valistunut arvaus, niin se todennäköisesti astui siellä paljon erityyppisiä tammoja. Todennäköisesti nämä tammat olivat enimmäkseen paikallisen kasvatuksen tuotosta, mutta niiden suvuista saattoi löytää paljon kaikenlaista, arabeista espanjalaisiin ja ehkä jopa kylmäverityyppisiin hevosiin asti.
Vuoteen 1850 mennessä Mezőhegyesissä oli jo jonkinlainen kanta gidran-taustaisia hevosia, vaikkakin niiden tavoitteellinen jalostus alkoi vasta vähän myöhemmin. Näillä main kantaan sekoitettiin täysiverioreja parantamaan rakennetta, mutta Hendricksin mukaan niiden käyttö huononsi samalla luonnetta. Rotu virallistettiin 1885. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rotuun sekoitettiin jonkin verran arabeja (ainakin Mersuch III, Siglavy VI, Gazal III) ja kisbereitä (ainakin Maxim V, Kozma III), osin parantamaan noita luonneongelmia, osin tuomaan lisää uutta verta rotuun, jonka lukumäärä oli pienentynyt sodan aikana. Unkarin poliittinen tilanne oli kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen epävakaa ja jonkinlaisia kahakointeja ainakin Romanian kanssa oli, näissä väitetään menetetyn paljon varsinkin gidran-tammoja Romaniaan.
Vuonna 1943 rotu järjestettiin kolmeen eri verilinjaan:
– A-linja: kantaori Gidran XXXVI (s. 1875)
– B-linja: kantaori Gidran XLII (s. 1881)
– C-linja: kantaori Gidran III (s. 1920)
Nykyään näistä verilinjoista on jäljellä ilmeisesti vain B. Toinen maailmansota oli tuolloin kuitenkin menossa ja kuten niin monet muutkin hevosrodut, gidran kärsi siitä merkittävästi. Toisen maailmansodan jälkeinen kommunistihallinto siirsi rodun pääkannan Dalmandin valtionsiittolaan vuonna 1957. Valtiojohtoisesti hoidettu hevosjalostus ei tainnut suuremmin kunnioittaa vanhoja paikallisia rotuja ja ilmeisesti gidraneitakin risteytettiin paljon muihin rotuihin, yllättäen länsi-eurooppalaisiin ja tulokset olivat sen verran hyviä, että puhtaiden gidraneiden määrä laski hälyttävän pieneksi. Vuonna 1975 oli jäljellä vain 3 puhdasta oria ja 16 tammaa.
Bulgariasta saatiin kuitenkin tuoretta verta vuonna 1977. Gidran oli ollut suosittu ratsu- ja yleishevonen Itävalta-Unkarin alueella tai ainakin siellä valtakunnan itäosissa ja gidraneita löytyi muualtakin kuin vain Unkarista. Borodpusztaan perustettiin uusi valtionsiittola, johon nämä bulgarialaiset tuontihevoset sijoitettiin ja ilmeisesti siellä aloitettiin varsin määrätietoinen jalostustoiminta puhtaan gidranin elvyttämiseksi. Borodpusztan siittola on muuttanut sijaintiaan useamman kerran ja on nyt ilmeisesti yhdistetty Pannon Equestrian Academyyn, joka puolestaan toimii Kaposvárin yliopiston alaisuudessa. Myös Dalmandin tammakanta siirrettiin tähän siittolaan 80-luvulla.
Yhtä kaikki, gidran on edelleen harvinainen rotu. Monet lähteet puhuvat noin 200 yksilöstä, mutta DAD-IS listaa siitostammoja olevan se parisataa ja siihen päälle 20-30 siitosoria, näiden lisäksi olisi tietenkin kaikki ne gidranit, joita ei käytetä jalostukseen. Muissa itä-Euroopan maissa on korkeintaan hyvin pieniä määriä gidraneita. Miten sitten onkin, ei gidraneita paljon ole ja rodulla on FAO:n riskiluokitus. Lähteet ovat jälleen vähän erimielisiä, mutta gidranin jalostuksessa saattaisi olla sallittua käyttää tietyin ehdoin ktäysiverisiä, ehkä myös kisbereitä, arabeja ja angloarabeja.
Rakenne
Hendricksin mukaan gidraneita olisi kahta tyyppiä, keskiraskas ratsutyyppi ja sitä raskaampi vaunuhevonen. Muista lähteistä en ole löytänyt vastaavaa jakoa.
Sen sijaan kaikki ovat yksimielisiä siitä, että gidran on voimakasrakenteinen hevonen, mutta siitä huolimatta vähintään kohtuullisen jalo ja elegantti.
– Pää on pienehkö, sopusuhtainen runkoon nähden ja jalo. Profiili on usein suora.
– Kaula on hieman kaareva ja lihaksikas erityisesti oreilla. Pää on kannettu korkealla ja matalalle sijoittunut tai lihakseton kaula luetaan virheeksi.
– Säkä on erottuva ja lihaksikas.
– Lapa on lihaksikas ja ratsulle hyvässä kulmassa.
– Runko on syvä, kylkiluut hyvin kaareutuneet.
– Jalat ovat lihaksikkaat, vahvaniveliset ja hyväasentoiset, sääret ovat lyhyet.
– Kaviot ovat hyvämuotoiset ja kavioaines kovaa.
– Tiedot säkäkorkeudesta vaihtelevat eri lähteissä, mutta todennäköisesti osuu välille 157-175 cm.
Väri
Tästä on nyt taas kahta tietoa liikkeellä. Toiset sanovat että ne ovat aina rautiaita, toiset sanovat että niillä esiintyy samoja värejä kuin arabeilla, ts. perusvärejä ja kimoa. Luultavasti ensinmainitut ovat oikeassa. Merkit ovat yleisiä.
Käyttö
Historiassaan gidran on ollut yleishevonen, erityisesti laadukas ratsu ja vaunuhevonen, mutta sitä on luultavasti käytetty jonkin verran myös kevyissä maatöissä. Nykyisin se on suorituskykyinen ratsu, vaikka jotkin lähteet väittävät sen hyppykykyä keskinkertaiseksi.
Virtuaalimaailma?
Luulisi, että kun kyseessä on näin harvinainen rotu, sitä löytyisi vain Ionicista. Tällä hetkellä tilanne taitaa sellainen ollakin, mutta aikaisempina vuosina gidraneita oli satunnaisesti siellä täällä. Tuossa unkarilaisten rotujen esittelyssä mainitsin Djoehemin ja Vibajan gidranit, jotka asuivat Mitar Warmbloods-nimisellä tallilla. Djoehem kasvatti aikoinaan puolen tusinaa gidrania, niistä kolme on päätynyt meille ja ne ovat ainakin VRL:n rekisterin mukaan ainoita, jotka ovat jättäneet varsoja. Mitar oli toinen kasvattaja, mutta sekin on lopettanut ja, kuten kerroin, iso osa sen hevosista päätyi meille.
Sitten voisin mainita Kalasz Sporthorsesin, joka kasvatti unkarinpuoliverisiä, mutta josta mutkan kautta päätyi meille yksi suvuton gidran-tamma. En tiedä mikä on Kalaszin rooli gidraneiden kanssa, oliko tuo tamma vain yksittäinen gidran siellä, vai oliko siellä tarkoitus kasvattaa niitä tai käyttää niitä unkarinpuoliverisen kasvatuksessa.
Tällä hetkellä tilanne kuitenkin taitaa olla vähintäänkin lohduton, jos Ionic jätetään huomiotta. Eikä meilläkään niitä niin hillitöntä määrää ole. Jos joltain löytyy jostain jotakin tietoa gidraneista (VRL:n rekisterissä on muutamia hajayksilöitä), haluaisin kuulla mielelläni.
Lähteet
FAO: Domestic Animal Diversity Information System (DAD-IS)
Hendricks, B.: International encyclopedia of Horse Breeds
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: A gidrán lófajta tenyésztési programja (osittain)
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: Gidrán fajtatörténet
Oklahoma State University: Gidran
Wikipedia: Gidran
Wikipedia: Gidraninhevonen
– S
Historia reaalimaailmassa
Gidranin kantaori, jolta se on nimensäkin saanut, on ori Gidran II (s. 1818, Bábolna). Sen isä oli lähi-idästä tuotu arabiori Siglavy Gidran ja emä Arogante 25, paikallinen tamma, joka oli suvultaan hyvin pitkälle espanjalaissukuinen. Gidran II päätyi Mezőhegyesin kuninkaalliseen siittolaan ja sen vaiheista siellä on hyvin vähän tietoa (ainakin kun ei osaa unkaria sanaakaan), mutta jos pitäisi esittää valistunut arvaus, niin se todennäköisesti astui siellä paljon erityyppisiä tammoja. Todennäköisesti nämä tammat olivat enimmäkseen paikallisen kasvatuksen tuotosta, mutta niiden suvuista saattoi löytää paljon kaikenlaista, arabeista espanjalaisiin ja ehkä jopa kylmäverityyppisiin hevosiin asti.
Vuoteen 1850 mennessä Mezőhegyesissä oli jo jonkinlainen kanta gidran-taustaisia hevosia, vaikkakin niiden tavoitteellinen jalostus alkoi vasta vähän myöhemmin. Näillä main kantaan sekoitettiin täysiverioreja parantamaan rakennetta, mutta Hendricksin mukaan niiden käyttö huononsi samalla luonnetta. Rotu virallistettiin 1885. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rotuun sekoitettiin jonkin verran arabeja (ainakin Mersuch III, Siglavy VI, Gazal III) ja kisbereitä (ainakin Maxim V, Kozma III), osin parantamaan noita luonneongelmia, osin tuomaan lisää uutta verta rotuun, jonka lukumäärä oli pienentynyt sodan aikana. Unkarin poliittinen tilanne oli kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen epävakaa ja jonkinlaisia kahakointeja ainakin Romanian kanssa oli, näissä väitetään menetetyn paljon varsinkin gidran-tammoja Romaniaan.
Vuonna 1943 rotu järjestettiin kolmeen eri verilinjaan:
– A-linja: kantaori Gidran XXXVI (s. 1875)
– B-linja: kantaori Gidran XLII (s. 1881)
– C-linja: kantaori Gidran III (s. 1920)
Nykyään näistä verilinjoista on jäljellä ilmeisesti vain B. Toinen maailmansota oli tuolloin kuitenkin menossa ja kuten niin monet muutkin hevosrodut, gidran kärsi siitä merkittävästi. Toisen maailmansodan jälkeinen kommunistihallinto siirsi rodun pääkannan Dalmandin valtionsiittolaan vuonna 1957. Valtiojohtoisesti hoidettu hevosjalostus ei tainnut suuremmin kunnioittaa vanhoja paikallisia rotuja ja ilmeisesti gidraneitakin risteytettiin paljon muihin rotuihin, yllättäen länsi-eurooppalaisiin ja tulokset olivat sen verran hyviä, että puhtaiden gidraneiden määrä laski hälyttävän pieneksi. Vuonna 1975 oli jäljellä vain 3 puhdasta oria ja 16 tammaa.
Bulgariasta saatiin kuitenkin tuoretta verta vuonna 1977. Gidran oli ollut suosittu ratsu- ja yleishevonen Itävalta-Unkarin alueella tai ainakin siellä valtakunnan itäosissa ja gidraneita löytyi muualtakin kuin vain Unkarista. Borodpusztaan perustettiin uusi valtionsiittola, johon nämä bulgarialaiset tuontihevoset sijoitettiin ja ilmeisesti siellä aloitettiin varsin määrätietoinen jalostustoiminta puhtaan gidranin elvyttämiseksi. Borodpusztan siittola on muuttanut sijaintiaan useamman kerran ja on nyt ilmeisesti yhdistetty Pannon Equestrian Academyyn, joka puolestaan toimii Kaposvárin yliopiston alaisuudessa. Myös Dalmandin tammakanta siirrettiin tähän siittolaan 80-luvulla.
Yhtä kaikki, gidran on edelleen harvinainen rotu. Monet lähteet puhuvat noin 200 yksilöstä, mutta DAD-IS listaa siitostammoja olevan se parisataa ja siihen päälle 20-30 siitosoria, näiden lisäksi olisi tietenkin kaikki ne gidranit, joita ei käytetä jalostukseen. Muissa itä-Euroopan maissa on korkeintaan hyvin pieniä määriä gidraneita. Miten sitten onkin, ei gidraneita paljon ole ja rodulla on FAO:n riskiluokitus. Lähteet ovat jälleen vähän erimielisiä, mutta gidranin jalostuksessa saattaisi olla sallittua käyttää tietyin ehdoin ktäysiverisiä, ehkä myös kisbereitä, arabeja ja angloarabeja.
Rakenne
Hendricksin mukaan gidraneita olisi kahta tyyppiä, keskiraskas ratsutyyppi ja sitä raskaampi vaunuhevonen. Muista lähteistä en ole löytänyt vastaavaa jakoa.
Sen sijaan kaikki ovat yksimielisiä siitä, että gidran on voimakasrakenteinen hevonen, mutta siitä huolimatta vähintään kohtuullisen jalo ja elegantti.
– Pää on pienehkö, sopusuhtainen runkoon nähden ja jalo. Profiili on usein suora.
– Kaula on hieman kaareva ja lihaksikas erityisesti oreilla. Pää on kannettu korkealla ja matalalle sijoittunut tai lihakseton kaula luetaan virheeksi.
– Säkä on erottuva ja lihaksikas.
– Lapa on lihaksikas ja ratsulle hyvässä kulmassa.
– Runko on syvä, kylkiluut hyvin kaareutuneet.
– Jalat ovat lihaksikkaat, vahvaniveliset ja hyväasentoiset, sääret ovat lyhyet.
– Kaviot ovat hyvämuotoiset ja kavioaines kovaa.
– Tiedot säkäkorkeudesta vaihtelevat eri lähteissä, mutta todennäköisesti osuu välille 157-175 cm.
Väri
Tästä on nyt taas kahta tietoa liikkeellä. Toiset sanovat että ne ovat aina rautiaita, toiset sanovat että niillä esiintyy samoja värejä kuin arabeilla, ts. perusvärejä ja kimoa. Luultavasti ensinmainitut ovat oikeassa. Merkit ovat yleisiä.
Käyttö
Historiassaan gidran on ollut yleishevonen, erityisesti laadukas ratsu ja vaunuhevonen, mutta sitä on luultavasti käytetty jonkin verran myös kevyissä maatöissä. Nykyisin se on suorituskykyinen ratsu, vaikka jotkin lähteet väittävät sen hyppykykyä keskinkertaiseksi.
Virtuaalimaailma?
Luulisi, että kun kyseessä on näin harvinainen rotu, sitä löytyisi vain Ionicista. Tällä hetkellä tilanne taitaa sellainen ollakin, mutta aikaisempina vuosina gidraneita oli satunnaisesti siellä täällä. Tuossa unkarilaisten rotujen esittelyssä mainitsin Djoehemin ja Vibajan gidranit, jotka asuivat Mitar Warmbloods-nimisellä tallilla. Djoehem kasvatti aikoinaan puolen tusinaa gidrania, niistä kolme on päätynyt meille ja ne ovat ainakin VRL:n rekisterin mukaan ainoita, jotka ovat jättäneet varsoja. Mitar oli toinen kasvattaja, mutta sekin on lopettanut ja, kuten kerroin, iso osa sen hevosista päätyi meille.
Sitten voisin mainita Kalasz Sporthorsesin, joka kasvatti unkarinpuoliverisiä, mutta josta mutkan kautta päätyi meille yksi suvuton gidran-tamma. En tiedä mikä on Kalaszin rooli gidraneiden kanssa, oliko tuo tamma vain yksittäinen gidran siellä, vai oliko siellä tarkoitus kasvattaa niitä tai käyttää niitä unkarinpuoliverisen kasvatuksessa.
Tällä hetkellä tilanne kuitenkin taitaa olla vähintäänkin lohduton, jos Ionic jätetään huomiotta. Eikä meilläkään niitä niin hillitöntä määrää ole. Jos joltain löytyy jostain jotakin tietoa gidraneista (VRL:n rekisterissä on muutamia hajayksilöitä), haluaisin kuulla mielelläni.
Lähteet
FAO: Domestic Animal Diversity Information System (DAD-IS)
Hendricks, B.: International encyclopedia of Horse Breeds
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: A gidrán lófajta tenyésztési programja (osittain)
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: Gidrán fajtatörténet
Oklahoma State University: Gidran
Wikipedia: Gidran
Wikipedia: Gidraninhevonen
– S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)