maanantaina, elokuuta 30, 2021

American Sugarbush Harlequin Draft ja Sendera Draft

Rotuesittelyt jatkuvat edelleen yleisön toiveilla. Tällä kertaa esittelyyn pääsevät American Sugarbush Harlequin Draft (ASHD) ja Sendera Draft (sendera). Tekstissä sivutaan myös Stonewall Sport Horsea (SSH). Nämä kaksi kylmäverirotua esitellään yhdessä siksi, että niillä on yhteinen historia ja ilmeisesti rekisterit ovat eronneet kasvattajien erimielisyyksien takia, ei niinkään siksi että hevoset olisivat kovin erilaisia.

Historia

ASHD:n varsinainen historia alkaa vasta 90-luvun lopulta. Rodun perustaja ohiolainen Everett Smith omisti The Sugarbush Hitch Companyn, ymmärtääkseni jonkinlaisen valjakkopalveluita (kärryajelut, terapia, näytökset tjsp.) tuottavan yrityksen. Alunperin hänellä oli percheroneja, mutta sitten hän tutustui Stonewall Sport Horse -tyyppiin. SSH oli Michael "Mike" Muirin kehittämä raskastyyppinen lämminverinen, joka on usein tiikerinkirjava väriltään. Muir käytti myös percheroneja jalostustyössään. Smith päätti yrittää jalostaa uuden hevostyypin, jossa yhdistyisi SSH:n väritys ja kestävyys kylmäverityyppiseen rakenteeseen.

Ensimmäisenä ASHD:nä pidetään 1999 syntynyttä oria Sugarbush Harley Quinnea. Sen emä oli puhdas percheron-tamma ja isä tiikerinkirjava 3/4-perche-ori Stonewall Rascal. Smith jatkoi kasvatusta ja toi mukaan harkiten muita hevosia. Hevostyyppi alkoi kiinnostaa muitakin ja niitä alettiin kutsua Smithin yrityksen nimellä Sugarbush Drafteiksi. Melko pian kävi selväksi tarve myös rekisteröidä näitä hevosia, joten Smith perusti Sugarbush Draft Horse Associationin (SDHR) kehittämään ja rekisteröimään rotua. Ilmeisesti nimenomaan Smith perusti myös Stonewall Studbookin (SSB), mutta tästä en ole ihan varma.

Smith vetäytyi eläkkeelle 2008 ja ongelmat yhdistyksen ja rekisterin sisällä alkoivat. Tuloksena näistä ongelmista oli lopulta se, että rotuyhdistys ja rekisteri jakautuivat kahtia vuonna 2013, American Sugarbush Harlequin Draft Associationiin (ASHDA) ja alkuperäisen nimen Sugarbush Draft Horse Registryyn. Sekaanusten välttämiseksi Sugarbush Draft Horse Registry muutti nimensä Sendera Draft Horse Registryksi vuonna 2018. SDHR ei mainitse tästä jakautumisesta mitään historia-osiossaan, ASHDA:n sivuilla sävy on kitkerä ja syyttelevä. Tämä rodun historiikki on kirjoitettu ASHDA:n historian perusteella, koska SDHR:n sivuilla tätä eroa edeltävä historiaosuus on varsin ylimalkainen. ASHDA katsoo olevansa se oikea Smithin jalostustyön jatkaja ja ehkä se onkin, sillä SDHR ei mainitse historiassaan Smithiä tai Muiria lainkaan.

Rakenne

Näillä kahdella rekisterillä on toisistaan hieman poikkeavat rotumääritelmät. Tässä on ASHDA:n rakennekuvaus, käännös ja tulkinnat ovat omiani joten tätä ei voida pitää virallisena:

  • Säkäkorkeus on n. 157-173 cm (15.2-17 hh), mutta erikseen mainitaan että korkeuden perusteella ei saa hylätä hevosta, jos se on muuten oikeata tyyppiä.
  • Pää on selväpiirteinen eikä liian pieni. Profiili on suora tai kyömy.
  • Silmät ovat suuret, hyvin sijoittuneet ja niiden ilme on ystävällinen. Silmien väri voi olla mikä tahansa.
  • Korvat ovat suurehkot mutta hienopiirteiset, tammoilla usein hieman pidemmät.
  • Pään ja kaulan liittymä on avoin.
  • Kaula on keskipituinen, kaareva, lihaksikas muttei saa olla liian paksu. Se liittyy hyvin paitsi päähän myös lapoihin.
  • Lavat ovat lihaksikkaat ja kohtalaisen viistot, jotta ne tarjoavat hyvän längensijan, mutta mahdollistavat myös lisäämisen.
  • Runko on syvä ja leveä.
  • Ylälinjan tulisi olla lyhyempi kuin alalinjan.
  • Selkä ei saa olla liian pitkä eikä notko. Se on vahva ja leveä.
  • Lanne on lyhyt ja lihaksikas.
  • Risti ei ole terävä.
  • Säkä ja risti ovat yhtä korkealla. Jos säkä on hieman korkeammalla, sitä ei katsota virheeksi. Sen sijana takakorkeus on virhe.
  • Lautaset ovat takaapäin katsottuna tasaiset, yleisesti ottaen voimakkaat ja lihaksikkaat. Sivusta katsoen ne viettävät jonkin verran, ovat pyöreämuotoiset ja melko pitkät.
  • Häntä on kiinnittynyt korkealle.
  • Etujaloissa kyynärvarsi on melko lyhyt ja lihaksikas.
  • Nivelet ovat erottuvat.
  • Etujalat ovat suorat ja sijoittuneet hyvin rungon alle.
  • Etuvuohisten kulma on suhteessa lavan kulmaan, jotta se tarjoaa tarvittavan joustavuuden askeleissa.
  • Takajaloissa reisi ja koipi ovat hyvin lihaksikkaat.
  • Kinnernivel on vahva.
  • Kintereet ovat hieman pihdissä sisäänpäin ja takakaviot osoittavat hieman ulospäin.
  • Takajalat eivät saa olla etu- tai takanojoiset.
  • Sekä etu- että takasääret ovat sivusta katsoen leveät, mutta edestä katsoen kapeammat.
  • Kaviot ovat hyvämuotoiset ja ja terveet. Kanta on avoin ja kaviot ovat melko suuret, kuitenkin suhteessa hevosen kokoon. Kapeat tai matalat kaviot eivät ole toivotut.
  • Vuohisissa on jonkin verran pitkää karvoitusta, muttei niin paljon kuin monilla muilla kylmäveriroduilla (kuten shire, clydesdale).
  • Käynnissä on hyvä yliastunta ja se on puhdasta.
  • Ravi on joustavaa, puhdasta eikä se ole liian lyhyttä.
  • Laukka on voimakasta ja sujuvaa.

Senderan rotumääritelmä on ylimalkaisempi, mutta toisaalta siinä mainitaan useita hyvinkin tarkkoja mittasuhteita ideaalille hevoselle. Esimerkiksi pään pituuden tulisi olla sama kuin lapaluun, kaulan pituuden tulisi olla 1,3-1,5 kertaa pään mitta jne.

Väri

Molemmissa rekistereissä ideaalina on tiikerinkirjava väritys, mutta väri ei varsinaisesti ola poissulkeva tekijä. On myös yksivärisiä hevosia. Lehmänkirjavuus on kiellettyä molemmissa rekistereissä, mutta ASHDA määrittelee tämän hevosen ulkoasun perusteella ja SDHR geenitestien perusteella. Senderoilla kielletään tobiano, frame, sabino (SB1), splashed whiten versiot SW2 ja SW3 sekä W-variantit W3, W5 ja W10. Hevonen tulisi testata näiden suhteen jos sen suvussa esiintyy näitä tai näihin viittaavaa kuviointia tai jos hevosella itsellään on näihin viittaavia kuvioita.

ASHDA kieltää nykyään kimot tai ainakin niiden käyttämisen risteytyksissä. Aiemmin tämä on ollut sallittua ja on olemassa kimoja ASHD:ja. Nämä ovat edelleen jalostuskelpoisia, mutta kahta kimoa ei saa risteyttää keskenään.

Käyttö

Erityisesti SDHR:n sivuilla korostetaan sitä, että tämä hevonen on kylmäveriseksi korkeintaan keskiraskas. Toisinaan tämän yhteydessä mainitaan nimitys "riding draft". Nämä eivät tosiaan ole yhtä raskaita kuin monet vanhat eurooppalaiset kylmäveriset, jotka ovat selkeästi työhevosia. Senderat ovat sopivia ratsuiksi ja valjakkohevosiksi.

ASHD:ien kohdalla sitä keveyttä ei niin mainosteta, mutta suunnilleen samankaltaiseen käyttöön nekin mainitaan sopiviksi. Samalla tavoin se näkynee myös rakenteessa, sillä nekään eivät ole mitään supermuhkuja. Jos pitäisi vertailla suomenhevoseen, niin nämä ovat kuitenkin nyky-suomenhevosia jykevämpiä.

Jalostus

SDHR otti alunperin linjakseen sen, että lähes mikä tahansa rotumääritelmän täyttävä hevonen voidaan hyväksyä rekisteriin ja jalostukseen. Näin on ollut ainakin aiemmin, mutta rekisteri työskentelee sen eteen, että se voitaisiin jonakin päivänä sulkea.

Myös ASHDA:n rekisteri on avoin, mutta siihen hyväksyttävien hevosten suku tulisi olla tiedossa ja siinä tulisi olla vain hyväksyttyjä risteytyksiä. Hyväksytyt rodut ovat:

  • Quarter-hevonen (värirajoituksia, ei saa olla tuplarekisteröity paint-rekisteriin)
  • Appaloosa
  • Knabstrupinhevonen
  • Stonewall Sport Horse, appaloosa-kylmäveri-risteytys, joka on rekisteröity SSB:ssä
  • Muu lämminverinen jolla on LP-geeni
  • Perchenhevonen
  • Clydesdalenhevonen
  • Shirenhevonen
  • Suffolkinhevonen
  • Belgiankylmäverinen (brabant)
  • (American Cream Draft,1.1.2022 lähtien ei ole enää sallittu risteytys)
ASHDA on kieltänyt 4.7.2014 jälkeen SDHR-rekisteröidyt hevoset. Myös friisiläisristeytykset kielletään yksiselitteisesti. SDHR ei ota kantaa friisiläisiin, mutta se ei ole muutenkaan listannut ainakaan nettisivuillaan hyväksyttyjä tai kiellettyjä risteytyksiä. Molemmat rekisterit saattavat vaatia risteytyksiin käytetyiltä roduilta tiettyjen geenivirheiden testejä (kuten HERDA, HYPP) tai ainakin niitä suositellaan.

Lähteet

maanantaina, elokuuta 23, 2021

Kesän kuulumiset ja syksyn suunnitelmat

 Hei vain kaikille kesän jälkeen! Nyt tarttisi palata arkeen ja jatkaa esimerkiksi tämän blogin kanssa säännöllisesti. Aloitinkin jo viime viikolla, mutta toisella aiheella, sillä se olisi ollut manaamista kirjoittaa kesän loppuvan ja syksysuunnitelmien painavan päälle kun itse on vielä lomareissussa.

Varsinaisesti tauko ei näkynyt virtuaalihevosten suhteen, sillä sehän koski vain tätä blogia. Noin muuten olen ollut varsin aktiivinen kesällä, ainakin joiltain osin.

Ensimmäinen ja ehkä eniten muillekin näkyvä aktiivisuus on koskenut porrastettuja kilpailuita. Kirjoitin keväällä siitä, että porrastettuihin, erityisesti ARJ-kisoihin osallistuminen hakee vielä muotoaan (Kilpaileminen – hourupäiden hommaa?). Nyt on tainnut löytyä jonkinlainen käytännöllinen rutiini, joka tyydyttää ajoittaisen pilkunniistäjänkin tarpeet noiden luokkien suhteen. ARJ:n lisäksi olen alkanut kilpailuttaa hevosiani muissakin lajeissa. Kyllä, olen koukussa.

Tämänhetkinen ongelma porrastettujen kanssa onkin positiivinen ongelma: hevoset etenevät niin kovin vauhdilla, että minulla ei ole alempien tasojen luokkiin monessakaan lajissa yhtään osallistujaa! Minä kun en rekisteröidessä merkitse hevosille syntymäpäiviä, joten päästäkseen mukaan kisalistoille, minun täytyy käydä muokkaamassa ensin ne syntymäpäivät hevosten profiiliin. Siinä minä olen ollut vähän laiska ja saamaton. Samalla tarkistan myös maksimitasot ja ylipäänsä sen, onko hevonen hengissä edes. Keväällä kävi nimittäin pienimuotoinen moka, kun muutama aikoja sitten kuollut hevonen kilpaili ihan iloisesti porrastettuja, koska en ollut ikinä käynyt merkitsemässä niitä kuolleiksi VRL:ssä.

Lisäksi olen puuhastellut eri rotujen kanssa tässä kesällä. Paso finojen ja paintien joukkoon tuli uusia tulokkaitakin ja muiden kanssa olen puuhastellut kasvattien sivuja ja muuta sen sellaista. Pari sadan hevosen rykäisyä sain rekisteriinkin tässä, puhumattakaan pienemmistä seteistä. Se alkaa tuo hevosten massarekisteröintikin sujua. Pitäisi ehkä joskus kirjoittaa siitäkin ja ennen kaikkea kysellä, että miten muut harrastajat koostavat sen vaaditun csv-muodon.

Syksyksi ei ole sinänsä luvassa mitään kovin suuria muutoksia, uutta ja ihmeellistä. Ajattelin lähiaikoina tehdä vihdoin ja viimein Keskustaan sen lupaamani "ostan melkein mitä vain" -ketjun ja katsotaan sitten mitä kaikkea mielenkiintoista sieltä löytyy. Pointti on se, että myyjien kannattaa tarjota sellaisia rotuja, joita Ionicissa jo on, koska tarvitsen uutta verta jalostukseen kumminkin, mutta myös sellaisia rotuja joita ei ole, koska joskushan pitää se ensimmäinenkin hankkia!

Yleensä olen kertonut vähän jotakin siitä, mitä reaalipuolen kesääni on kuulunut, mutta tänä vuonna koronan vuoksi mitään kovin kummallisia ei ole tullut tehtyä. Mutta jos jotakin pitäisi listata, niin ehkä seuraavat asiat:

  • Hellettä
  • Lisää hellettä
  • Ilmastoitu toimisto heinäkuussa, kun kaikki muut olivat lomalla
  • Banksy-näyttely Mäntässä
  • Lappeenranta-viikonloppu ja liuta yllättävänkin hyviä ravintoloita
  • Saimaan kanava-risteily (edellinen liittyy, kuva samoin)
  • Olympia-kouluratsatusta (ikävää ettei Ruoste pärjännyt)
  • Viikko etätöissä maaseudulla ja ylituottelias kirsikkapuu
  • Juhannusperinteet: maalle paljuun ja syömään, yöllä kotiin ja auton keula täynnä liiskaantuneita itikoita (kyllä, tämä on juhannusperinne jo että reissun jälkeen tarttee pesettää auto)
  • Juhannusbonus: pieni ajelukierros Audi S8:lla (reilu 300 hv V8, oli kiva mutta suuri, en päätynyt uutisotsikoihin)

Mitäpä muiden harrastajien kesään ja syksyyn kuuluu? Suuria suunnitelmia?

– S

maanantaina, elokuuta 16, 2021

Tie Tähtiin 2021 – osallistujan kokemuksia

Keväällä kilpailtiin vuotuinen Tie Tähtiin -cup, tarinaharrastajille suunnattu 5-osainen kilpailusarja. Sillä on jo historiaa, sillä ensimmäinen kerta siinä lienee kisattu vuonna 2018, ehkä jo aiemminkin. En tiedä, koska minähän ei ole varsinaisesti ollut tarinaharrastaja, paitsi viimeiset pari vuotta ja sittenkin vain pienesti. Tänä vuonna kuitenkin osallistuin hahmollani ensimmäistä kertaa TT-cupiin!

Koska minulla tosiaan ei ole tietoa siitä, millainen TT on aiemmin ollut (kuulin huhuja, että se olisi muuttunut viime vuodesta, kenties radikaalistikin?), joten kirjoitan nyt vain tämänvuotisesta cupista. Perusperiaate TT:ssä on suhteellisen yksinkertainen: 4 osakilpailua ja finaali, ja näihin saa lisäarpoja tulosarvontaan joko piirtämällä jotakin TT-cupiin liittyvää tai kirjoittamalla siihen liittyvän, vähintään 300-sanaisen tekstin. Tekstien aiheet olivat vapaat finaalia lukuunottamatta, kunhan se edes jollain tavoin sivusi TT-cupia. Finaalissa oli sitten annettu valmiit aiheet. Tekstien muuta laatua sinänsä ei arvioitu.

Piirtäähän minä en osaa, joten teksteillä menin kokonaan. Ylpeänä voinkin sanoa, että tekstien puolella taisin olla yksi tämän vuoden tuotteliaimmista osallistujista ja se toki näkyi tuloksissakin sitten! Saaliina oli nimittäin yksi voitto, yksi kakkossija, kaksi kolmossijaa ja finaalista kakkonen. Harvoin, jos koskaan olen niin odottanut kisatuloksia kuin tästä...

Tekstien pituusvaatimus, 300 sanaa, osoittautui aika mieluisaksi. Se on noin suunnilleen yhden A4:n pituinen teksti, joten minulta sellainen kyllä luonnistuu vähän heikommallakin inspiraatiolla. Tunnustan kuitenkin, että muutamasta tekstistä paistaa läpi se, ettei ole ollut yhtä hyvää ideaa vaan kaksi huonompaa ja ne on sitten kirjoitettu yhdeksi 300 sanan tarinaksi. Laadustahan ei ollut väliä eikä minulla ole ikinä ollut minkäänlaisia tunnontuskia julkaista ihan sitä itseään (köh). Parin tarinan yhteydessä jouduin huomauttamaan, että jos tuomaristo katsoo ettei sitä voi varsinaisesti laskea TT-tarinaksi, niin olkaa hyvät vain, tiedostan itsekin että yhteydet cupiin ovat melko heikot. Kiltisti nekin kyllä laskettiin aina pisteisiin mukaan.

Aluksi oli havaittavissa hienoista alkukankeutta, kun ei oikein ollut vielä päässyt oikein sisälle koko hommaan. Sitten kun osakilpailut alkoivat pyöriä kunnolla, kirjoittaminen niistä, niihin valmistautumisesta ja niistä toipumisesta oli helpompaa. Kolmannen osakilpailun kuvitteellinen järjestämispaikka Kuusamossa tarjoili tosi paljon inspiraatiota itsessään. Se oli siinä mielessä paras, mutta on kyllä sanottava, että muidenkin osakilpailuiden paikat oli kuvattu tosi hyvin ja niistä sai hyvän taustan omille jutuilleen.

Aionko jatkaa tarinakilpailemista? Ehkä ja kenties, katsotaan nyt. Ei TT-cup teknisesti ottaen ollut ensimmäinen tarinakisa, johon olen osallistunut, mutta ei niitä paljoa historiasta löydy. Olihan tuo pari kuukautta kestänyt tarinointi omalla tavallaan melko tiukka rupeama, kun kuitenkin halusi pärjätä eikä olla mukana vain kokeilemassa tuuriaan. Seppele cupia harkitsin, mutta se tuli niin pian TT:n jälkeen, että siinä kohtaa ei ollut paukkuja. Katsotaan mitä tuleman pitää.

— S