Ionic, Gin Ahaltek ja Pink

Virtuaalihelppi?

2012-01-28T09:32:00.002+01:00

Edellistä valituslistaa kirjoittaessani tajusin, että muutamille asioille minä ja S voisimme konkreettisesti tehdä jotakin. Tai ainakin tarjota apua, eri asia sitten haluavatko ihmiset neuvoja asioista.
Me voisimme perustaa neuvontapalstan.

Olemmehan jo monessa yhteydessä sanoneet, että hei, jos on kysyttävää, niin ottakaa yhteyttää, me kyllä vastailemme ihan mielellämme varsinkin väri- tai käytettävyysasioihin. Muutamat ihmiset ovat tästä vaarin ottaneetkin ja käyttäneet meitä härskisti hyväkseen erityisesti erilaisissa rotu- ja väriasioissa. Useimmiten nämä kyselijät ovat kuitenkin olleet tuttuja pidemmältä ajalta, niitä jotka nyt tuntevat meidät hyvin ja tietävät, että me saatamme jotakin tietää asioista tai ettemme pahastu siitä, jos meiltä kysellään outoja asioita.
Vaan sitten ovat ne muut, vähemmän kokeneet harrastajat, jotka sitä apua oikeasti tarvitsisivat ja haluaisivatkin, mutteivät uskalla lähestyä meikäläistä, koska olen vanha ja pelottava täti, joka syö tuommoisia alaikäisiä aloittelijoita alkuruuaksi. Myönnän etten aina esimerkiksi ht.netissä tai täällä blogissa anna itsestäni kuvaa maailman helpoimmin lähestyttävänä ihmisenä. Enkä minä nyt oikeasti syö ketään. Ei se ole tyhmä joka kysyy, vaan se joka ei vastaa, vaikka tietää vastauksen (tässä on muuten slogan-ainesta).

Niin, siis se neuvontapalsta. Yksinkertaisesti nettisivu, jossa kerrotaan että jos sinulla on kysyttävää tällaisista ja tuollaisista asioista, niin laita postia, me yritämme parhaan taitomme mukaan vastata. Tai vieraskirja tai jokin muu tällainen. Ja me nyt voisimme vastailla ainakin seuraaviin aihepiireihin:
- käytettävyys: yleisiä ohjeita ja sitten voisimme yksittäisistä nettisivuista antaa palautetta
- tekstien luettavuus: kuten yllä
- tekstien oikoluku: suomi, englanti, virheiden korjaus, parempia ehdotuksia tönkköjen lauserakenteiden korjaamiseen
- tiettyjen rotujen rakennearvostelu: meidän näkemys siihen onko kuvassa x miten hyvärakenteinen rotunsa edustaja
- värien tunnistus: minkä värinen on kuvan hevonen, sopiiko väri rodulle y
- värien periytyminen: haluan z-värisen varsa, minkä väriset vanhempien pitäisi olla; minkä värinen varsa voi syntyä näistä vanhemmista, Coat Color Calculator-neuvonta, genotyyppien neuvonta, mahdollisesti merkitseminen
- hevosen tietojen realistisuus: rodulle sopiva säkäkorkeus, väri jne
- muu yleinen neuvonta, koodin kanssa emme auta emmekä ihmissuhdeongelmissa, mutta jos juttu muuten liittyy virtuaalimaailmaa, niin bring it on

Ja kaikki tämä ilmaiseksi! Emme me mitään palkkaa vaadi vastauksista.
Semminkin kun useimpiin noista asioista ei ole välttämättä olemassa yhtä ainoata oikeaa vastausta, osa on ihan mielipidekysymyksiäkin, mutta väitän että meidän mielipiteillä saattaa olla jonkin verran jopa painoarvoa, koska meillä kuitenkin on jonkin verran näkemystä ja kokemusta virtuaalimaailmasta. Ja yleensä nyt osaamme esittää mielipiteemme toisin kuin "Tämä on ainoa oikea tapa tehdä asioita!!11"

Vitsit, tässä olisi oikeasti kehittämisen arvoinen idea...

Ärsytykset

2012-01-27T08:00:00.000+01:00

Ht.netissä kyseltiin taas ärsyttäviä asioita virtuaalihevosissa ja -talleissa. Koska olen vanha, ahdasmielinen fossiili, on minulla paljon valittamista, mutta ajattelin kirjoittaa valitusvirteni tänne blogiin, koska täältä se ei katoa ja unohdu niin nopeasti kuin ht.netissä.
Ja mikään asiahan ei ole liian pieni tai mitätön, etteikö siitä voisi ärsyyntyä.

1. katoavat virtuaalihevoset, toimimattomat linkit, vaihdetut domainnimet
2. väkisin yritetty englanti, väärät termit, Google translate-käännökset
3. sivut, jotka eivät toimi Operalla
4. liian isot kuvat ja grafiikat
5. liian pitkät luonnekuvaukset
6. huonosti luettavat tekstit
7. linkit jotka eivät näytä linkeiltä
8. linkit jotka eivät vaihda väriä kun sivulla on käyty
9. paniikki siitä että jonkun hevosen suvussa nyt esiintyy pari nimeä useammin kuin kerran joskus 5. polvessa
10. hevoset, joilla on rodulle ehdottomasti soveltumattomat nimet
11. sikakisaus
12. sikakisauksen vaatiminen muilta
13. epärealistiset koulutustasot ikään, kokoon ja rotuun nähden
14. epärealistinen värien periytyminen
15. kilpailut, jotka täyttyvät nopeammin kuin ehtii sähköpostinsa avata
16. kilpailut, joista ei koskaan tule tuloksia
17. epärealistiset kuvat ts. olematon rotuleima, selkeästi toisen rodun kuvat
18. hevosten kiltteytyminen laatispisteiden toivossa
19. pelkkien sijoitusten merkitseminen hevosten sivuille
20. ihmiset jotka ottavat nokkiinsa kun joku on eri mieltä ja vaikka on perustelut omalle kannalleen
21. ihmiset jotka eivät osaa erottaa mielipidettä ja faktaa toisistaan
22. omat domainit, joita vaihdellaan ja lopetetaan surutta (ks. kohta 1)
23. ulkoasut, jotka eivät skaalaudu
24. ulkoasut, jotka ovat muuten huonoja käyttää
25. oikeiden hevosten, tallien tms nimet hevosilla (ei voi aina välttää, mutta kun virtuaalimaailmassa näkee BWT Magicin, niin jo alkaa keittää)
26. liian kovat myyntiehdot, kasvattajan niskaanhuohottaminen
27. liiallinen tiukkapipoisuus eri asioissa
28. kivojen tallien lopettaminen/unohtaminen
29. aktiivisten virtuaaliblogien vähäisyys
30. Vippoksen ongelmat (kyllä, olemme olleet tähän pääsyyllisiä vähän aikaa)
31. virtuaaliwikin jatkuva roskapostitus
32. VNT:n katoaminen
33. erikoisväristen hevosten kuvien vähäisyys ja omien piirrustustaitojen puutteellisuus
34. ne ihmiset, jotka tulevat tällaisiin viesteihin (nimettöminä) huutelemaan, että ihan tyhmää tommonen, tee asioille jotakin äläkä valita
35. harvinaisten rotujen vähyys, pysyttely vain niissä tutuissa ja turvallisissa suokeissa ja puokeissa
36. se ettei itsellä riitä aika toteuttamaan niitä kaikkia hienoja suunnitelmia, mitä on kehitetty
37. se että joku perustaa jonkin kivaa, harvinaista rotua kasvattavan tallin eikä tule kertomaan siitä meille. Meitä ihan totta kiinnostaisi, mutta kun emme seuraa ja huomaa aina kaikkea.
38. väärin tunnistetut hevosten värit, väärät värit roduilla. Tämän voisi välttää esimerkiksi kysymällä meiltä. Vastailemme värikysymyksiin aina tosi mielellämme.
39. ihmisten epäaktiivisuus virtuaaliwikin päivittämisessä (eihän siellä herran jumala ole kuin MINÄ!)
40. kirjoitusvirheet, oli sitten suomenkielisessä tai englanninkielisessä tekstissä
41. VRL:n uusimmat byrokratiat
42. rahan pyytäminen ja maksaminen, erityisesti jos maksetaan rahaa ulkoasusta, joka on käytettävyydeltään huono (noin 95% virtuaalitallien ulkoasuista on aika kehnoja tässä suhteessa)
43. tekijänoikeusterroristit, jotka kuvittelevat saavansa sulan hattuun siitä että mahdollisimman ikävästi haukkuvat ihmisiä, joiden talleilla on mahdollisesti luvattomia kuvia
44. "järkkäritasoiset kuvat", "filmikamerakuvat" ynnä muut nonsense-sanat
45. se ettei ymmärretä ettei se tekijänoikeuslaki tosiaankaan suojaa ihan kaikkea (ks. kohta 43)
46. pelko siitä että ihan mikä tahansa voi kadota, jos minä itse en istu sen päällä. Esimerkiksi wiki, kuka estää vetämästä virtuaalihevoset.netiä lopullisesti jojoon ja minä ja jokunen muukin olemme vuodattaneet sinne sormenpäistä verta kerätessämme ja kirjoittaessamme tietoja.
47. pelko siitä että kehykset, erityisesti iframet tai brushimuoti tulee takaisin

Noin, 47 kohtaa puoleen tuntiin. Olen todella kärttyisä vanha täti.

Sim Game Sport Horse

2012-01-26T08:39:00.002+01:00

Hevostalli.netissä on nyt ahkerasti pyöritetty pari päivää Aavistuksen ideaa virtuaalisesta urheiluhevosesta, joka on taidettu nyt epävirallisest kastaa Sim Game Sport Horseksi eli lyhyemmin SGSH:ksi (minulta tahtoo mennä sekaisin G ja H, jos siis kirjoitan SHSG, niin tarkoitan kuitenkin ihan samaa asiaa).

Juttu sai alkunsa Aavistuksen blogitekstistä, mutta ht.netissä sitä on jalostettu pitkälle eteenpäin (topic 1, topic 2, topic 3 ja lisääkin varmaan on tulossa). Itse en koskaan ehtinyt kommentoida mitään tuohon varsinaiseen blogitekstiin, mutta foorumilla olen kyllä kantanut oman korteni kekoon sekä kantarotujen, jalostusmääritelmän että rotumääritelmän kehittämiseen.

Enkä voi muuta sanoa kuin että olen niin innoissani. Tämä on mahtava idea ja Aavistus on lähtenyt liikkeelle tosi ennakkoluulottomasti noiden kantarotujen kanssa. Itsehän kaavailin joskus esimerkiksi jotain East-European Warmbloodia, jossa olisi puoliveristen seurana näistä unkarilaisia ja puolalaisia puoliverisen tyyppisiä rotuja (gidran, kisber, shagya, malopolski jne), mutta SGSH kattaa sen ja todella paljon muutakin. Siellä on mm. barokkirotuja (andalusia, lusitano, friisi, kladrub jne), amerikkalaisia rotuja (saddlebred, appaloosa, morgan jne), venäläisiä rotuja (RBSH, budjonny, ahaltek, don jne), knabstrup, frederiksborg ja paljon muita. Näitä siis yhdistellään eri puoliverirotuihin, puoliveristä tarvitsee olla SGSH:ssa jokin määrä, luultavasti 12,5% on saanut nyt eniten kannatusta.

Toivon vain, että täysiverisen käytöstä päästään jonkinlaiseen järkevään lopputulokseen. Alunperin SGSH:ksi voitaisiin laskea myös pv+xx-risteytys, jotka ovat perinteisesti olleet puoliverisiä, koska täysiverinen on sallittu pv-jalostuksessa aika pitkälle. Tämä ei minusta ole kovin ok, koska haluaisin pitää puoliveriset sinänsä erillään tästä, niitä voisi ja pitäisi käyttää SGSH:n jalostuksessa, mutta ne eivät voisi olla SGSH:ita itse.

Oma ehdotukseni tämän sudenkuopan välttämiseksi oli se, että kantarodut jaetaan kolmeen ryhmään: puoliverisiin, lämminverisiin ja täysiverisiin.
Puoliverisiin kuuluvat nämä perinteiset puoliveriset, joita hevosessa on pakko olla tietty määrä, muttei toivottavasti ihan 100%.
Lämminverisiin kuuluvat sitten nämä rodut, joita ei perinteisesti pv-jalostuksessa hyväksytä eli just barokin, cleveland, venäläiset jne. Näitäkin rotuja hevosessa pitäisi olla ainakin jonkin verran.
Kolmas lista kattaa vain täysiveriset eli arabi, angloarabi ja englantilainen täysiverinen. Näitä hevosessa saisi olla, mutta se ei olisi pakko, kunhan samalla on joitain rotuja kahdesta edellämainitusta listasta myös.

Tällä periaatteella siis meidän cleveland hunter (cb+xx) ei olisi SGSH, mutta se kelpaisi SGSH:n jalostukseen, jos se yhdistettäisiin puoliveriseen. Sama juttu olisi myös noiden ukrainanratsuhevos+xx-risteytysten kanssa, joita niitäkin meillä on. FWB+xx-risteytys sekään ei olisi SGSH, vaan FWB, kuten perinteisesti onkin ollut ja sinällään aivan kelpaava SGSH-jalostukseen.

Nähtäväksi jää, ottaako tuo idea tulta. Plussanahan siinä olisi se, että iso osa noista lämminverilistan hevosista on aika harvinaisia ja ne rodut saisivat SGSH:sta nostetta myös itselleen. Että niitä voi käyttää SGSH:n jalostuksessa, niitä täytyy ensin olla. Näin kävi aikoinaan RBSH:nkin kanssa: kun sitä alettiin jalostaa, syntyi siinä vähän niinkuin sivutuotteena myös kantarotujen varsoja, puhdasta ahaltekiä, budjonnya ja terskiä. Haluaisin niin nähdä tämän tapahtuvat myös noiden moninaisten rotujen kohdalla, jotka tällä hetkellä on hyväksytty SGSH:n jalostukseen puoli- ja täysiveristen ohella.

Omat suunnitelmat Ionicin voimallisesta SGSH-kasvatuksesta on kirjattu jo muistiin ja jaettu toiselle osapuolelle, joka hänkin on aivan into piukassa asian suhteen. Meiltä löytyy puoliverisiä ja noita muita kantarotuja jo aika kiva valikoima ja ajattelimme lähteä liikkeelle itäeurooppalaisella painotuksella: gidraneita, furiosoja, noniuksia, kisbereitä, wielkopolskeja, ukrainanratsuhevosia, muita venäläisiä, RBSH:ita. Toisaalta meillähän on noita jo mainittuja knabstrupeja, kladrubeja, frederiksborgeja, amerikkalaisia ja vielä jokunen cb-xx-risteytyskin. Olen varma, että esimerkiksi terskinhevosen yhdistäminen puoliverisiin on maailman paras idea.
Maltan tuskin odottaa!

Birgir tarinoi

2012-01-24T11:17:00.002+01:00

Tällä kertaa sanaisen arkkunsa saa avata frederiksborg-ori Birgir Fjerden, eräs Ionicin uusimmista tulokkaista.

----
Tanskasta terve! Olen kotiutunut tänne Ioniciin vasta vähän aikaa sitten, mutta kyllähän tätä nyt sopii kodiksi jo kutsua. Sapuska on ok ja uloskin pääsee usein, mutta tammojen kanssa en ole päässyt vielä heilastelemaan juurikaan vaikka uhkasivat minusta siitosoriin tehdä. Sitä odotellessa siis...

Totta puhuakseni minun piti tarinoida varsinaisesti yhdestä ratsastuskerrasta sillä vaikka minusta pitäisi täysipäiväinen siitosori tehdä, ei kuulemma saa unohtaa ratsastuksen kiemuroitakaan. No höh. Meikäläinen on joutunut siellä Tanskassa vääntämään kentällä ihan tarpeeksi, kisoissakin asti vaikkei niistä nyt enää puhuta. Kisoihin eivät aikoneet täällä enää viedä, mutta taitojen ylläpitäminen ja uuden oppiminen kuulemma pitävät mielen virkeänä ja kropan notkeana. Kukaan taas ottanut huomioon, että notkeuteen auttaisi kovasti pukkisarjat laitumella ja mielenterveyteen tammojen treffailu.

No niin, menee taas tilityksen puolelle. Eräänä kauniina päivänä meikun ratsastaja tuli hakemaan mua tarhasta ja sitten puunaukseen ja satulointiin. Tavallisen lusmuiluratsastuksen sijasta menimmekin kentälle, jossa odotti varsinainen kiduttaja. Valmentajaksi sanoivat sitä.
Aluksi sain köpsytellä käyntiä vähän oman mieleni mukaan, venytellä kaulaa alas ja semmoista. Rentoudesta puhuttiin, mutta olepa siinä rentona kun kauempana taluteltiin tammoja tarhoihin. Jos joku väittää, että meikäpoika olisi vähän liian innokas naisten perään, niin sitä ei pidä kuunneltaman. Vaikka saattaa tuo olla oikeassakin...
Ja sitten käynnistä raviin. Joo-joo, nää alkuverryttelyt on nähty jo moneen kertaan, voisko niinkuin mitenkään keksiä mitään uutta? Ajattelin nostaa laukan tai vetäistä pienen pukkisarjan, mutta sitten alkoikin simputus: väänny, käänny, heitä voltti, keikistele kiemuroita, avotaivutusta ja sulkutaivutusta ja peruutusta ja vaikka mitä. Hei tää mikään alkuverryttely ole, kun joutuu töitä tekemään!

No, olin minä sen jälkeen nyt sitten ainakin vertynyt joka suuntaan. Tahtoo näin vanhemmiten olla vähän sellaista vikaa, että jos jäykkänä tulee karsinasta kentälle, niin ei tahdo kaikki jutut taipua ihan niin kuin nuorena meni. Vanha herra vaatii vähän verryttelyä. Sitten astui valmentaja kuvioihin ja ilmoitti päivän aiheen olevan laukkatyöskentelyn.

Minä kuvittelin osaavani jo kaikenlaista laukkapuuhaa ja aluksi sainkin tehdä laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Se sujuu ihan mukavasti, tuttu juttu nääs, mutta sitten piti kokeilla vaihtaa kaksi kertaa joka askeleella. Olen minä sitäkin treenaillut ja yleensä sekin sujuu aika kivasti, mutta vain muutaman kerran putkeen, sitten menee jotenkin jalat sekaisin ja koko homma leviää kuin yliajettu mato asvaltille.
Tämä valmentaja oli ovela kettu, se pyysi ensin kahta vaihtoa askeleessa peräkkäin, sitten mentiin muutama askel vaihtamatta, jolloin sain koottua itseni taas kasaan ja ratsastajakin hoideltua omat raajansa oikeille paikoille. Sitten taas pari vaihtoa askeleessa ja pari askelta laukkaa ja vaihto ja pari askelta laukkaa ja taas vaihto.
Minä olen jotekin oikeakavioinen, vaihto vasemmasta laukasta oikeaan on paljon kivempi kuin oikeasta vasempaan. Tämäkin on vanha juttu jo ja sen takia olen joutunut treenaamaan aikoinani paljonkin vasenta laukkaa. Voin kyllä tunnustaa, että joskus kun ei oikein kiinnostanut, esitin oikein hienoa vastalaukkaa kun menin vasemmassa kaarteessa oikeata laukkaa enkä suostunut vaihtamaan vasempaan lainkaan. Tulipahan treenailtua vastalaukkaakin.

Tällä kertaa kuitenkaan ei viitsitty noiden vaihtojen kanssa pylpertää sen enempää. Sain lävistäjällä esitellä pariin kertaan lisättyä laukkaani ja sitten koota se uudelleen kun tultiin uralle ja tietysti vaihdot lopussa, että pysyttiin myötälaukassa. Ensimmäisellä kerralla jouduin nyppimään päätäni lisätyssä laukassa, kun ratsastajalta ei tahtonut tulla tarpeeksi ohjaa, mutta sitten valmentaja puuttui asiaa ja seuraavalla kerralla sitten sain tarpeeksi pituutta kaulalle ja taputukset loistavasta lisätystä laukasta. Kiitos ja porkkana päälle, niin ei muistella pahalla.

Kun lisäykset löytyi, niin sitten alettiin koota sitä laukkaa ihan äärimmilleen. Se on myös yksi meikäläisen bravuureista, minähän pystyn laukkaamaan melkein paikallani jos tarve vaatii (ja sattuu kiinnostamaan). Siitä on helppo pyörähtää sitten puolipiruetti tai täysipiruetti ympäri tai vaikka kaksikin, jos niikseen tulee. Luulin olevani eteväkin siinä puuhassa, mutta kuulemma se piruetin keskikohtana oleva takajalka seilaa ihan missä sattuu ja piruetti ei ole kunnolla keskitetty. No totta hitossa se seilaa jos ratsastajan omat ketarat ei pysy paikoillaan ja käsi vispaa kuin yleiskone! Stana, yrittäkää itse!

Valmentajalla on oikeasti pelisilmää, kun se huomasi että meikäläisen korvat painuu niskaa myöten ja mäkerrän kuolainta hampaillani ja tajusi että nyt ei kaikki ole ok. No ei TO-DEL-LA-KAAN ole. Se olikin noin millin päässä, etten alkanut protestoida ihan oikeasti, siinä olisi sitten lentänyt jo muukin kuin hiekka kavioista ja sylki valkun suusta, voin kertoa.
Piruettiharkat sikseen, vähän vapaammassa muodossa eteenpäin vauhdilla ja ratsastajalle syiden ja seurausten selitys. Uusi yritys toimi vähän paremmin, avut tuli ainakin jo vähän sinne päin ja muutenkin tuntuma oli vakaampi. Minua vain ei oikein napannut polkea sitä piruettia, ei tässä mitään lastentarhanopettajia olla. Jos ratsastaja ei osaa, niin alkeiskurssille sitten takaisin ja raajat hallintaan. Sitten vasta meikäläisen selkään, sanon minä. Eikä siitä sitten mitään loistopiruettia tullut sittenkään.
Valmentaja käski sitten ratsastajan alas selästä, veti itse potan päähänsä ja kiipesi kyytiin. Ei se ole valmentaja turhan takia, heti oli paljon varmemmat otteet ja niin me saimmekin aikaiseksi todella nätin piruetin. Meikäläisenkin korvat alkoivat taas sojottaa oikeaan suuntaan, konstikos se tällaisen ratsastajan kanssa on vääntää juttuja.

Vielä kerran kokeiltiin sitä puolipiruettia ratsastajankin kanssa ja tällä kertaa se meni kaikkien pitkällisten selitysten jälkeen jo paremmin. Kai se raukka vaan jännitti sitä piruettia itse ja kun ei se ole mulla montaa kertaa ratsastanutkaan. No mä tunnustan että mä olin kans vähän höveli ja tein kiltisti vähän sinnepäin. Ihan hyvä siitä tuli, sain taputukset ja vapaat ohjat.

Siinähän sitä olikin jo yhdeksi kerraksi riittämiin, joten ratsastaja tuli alas, löysäsi satulan ja lähdimme vähän jäähdyttelemään metsän siimekseen. Sitten oli vuorossa pesu ja plankkaus, sen verran oli hikeäkin pukannut pintaan ja kenttä pöllynnyt, että pesu oli ihan paikallaan.

Rakennearvostelu: RBSH-ori

2012-01-17T07:48:00.002+01:00

Vaihteeksi taas rakennearvosteluita. Tällä kertaa vuorossa on RBSH-ori Originalnyj Ion.
Saatteeksi haluaisin jokaisen lukevan virtuaaliwikin sivuilta RBSH:n rotumääritelmän ja sen kommentit. Olen sinne raapustanut pitkiä selityksiä siitä, mitä RBSH:lta toivotaan ja mitkä ovat virheitä.

Muistutuksena pisteskaala 0-5p:
0 - ei voi arvostella tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen

Yleisvaikutelma 3p
Toisaalta sopusuhtainen, kevyt ja jäntevä, kuten ihanteellisen RBSH:n tulee ollakin, mutta hieman etupainoisen oloinen vaikkei ole takakorkea.

Rotuleima 4p
Rotuleima on RBSH:lla vaikea asia, koska kyseessä on virtuaalinen rotu eikä virtuaali-RBSH:ita voi mennä vertailemaan reaalimaailman RBSH:ihin, koska jälkimmäisiä ei ole. Lisäksi kantarotujen monimuotoisuus tekee RBSH:sta parhaimmillaan hyvin vaihtelevan rodun. Mutta tältä puuttuu paheksuttu pv-leima täysin ja täysiverileimaa puolestaan on runsain mitoin, joten 4 pistettä ei ole todellakaan liioiteltua. Lepsumpi antaisi täydet 5 pistettä eikä sekään olisi vielä liioittelua.

Sukupuolileima 3p
Rotumääritelmässä ei puhuta sukupuolileimasta halaistua sanaa, mutta oletettavaa on, että sukupuolileima on ihanteellisessa tapauksessa selkeä kummallakin sukupuolella. Tämä on kohtuullisen orimainen, erityisesti pää ja sen ilme sen tekevät, muutenhan tuo ei tyypiltään ole mikään maskuliinisuuden huippu.

Pää 4p
Tässä olisi melkeinpä täydellinen pää RBSH:lle: kuiva, jalo, ilme rohkea. Kooltaan sopiva, profiili ok sen verran mitä sitä näkee, ei liioiteltu mihinkään suuntaan. Miinusta on hieman pieni ja ylösasettunut silmä, ilman sitä olisin antanut täydet pisteet.

Kaula 3p
Asiaa voisi parantaa, jos hevonen seisoisi ryhdikkäämmin kaula enemmän pystyssä. Nyt se näyttää hieman matalalta ja aavistuksenomaista alakaulaa on nähtävissä. Kuitenkin kaula on kevyt, riittävän pitkä ja liittymän molemmissa päissä erinomaiset.

Etuosa 4p
Säkä täydellinen, lapa likimain täydellinen. Tällä on oikeasti mainio säkä, erottuva, muttei liioiteltu, tarjoaa varmasti mainion satulansijan. Lapakin on pitkä ja mielestäni riittävän viistokin sekä selkeän lihaksikas.

Runko 3p
Syvyys edestä on loistava, mutta vatsanlinja on aika nouseva ja sungon syvyys takapolven edestä on puutteellinen. Lanne on pikkuisen liian pitkä ja yleisesti hevonen on lievästi avorunkoinen, mutta kumpikaan näistä ei ole kovin pahasti vialla.

Takaosa 2p
Risti on kyllä ok, mutta lautanen on hieman liian luisu. Muuten takaosa on säännöllinen ja lihaksikas. Hännänkiinnitys voisi olla vähän korkeampi.

Etujalat 3p
Hieman takanojoiset tässä kuvassa, muuten tosi asialliset. Olkavarsi lihaksikas, etusääri ei liian pitkä, asennot ok. Vuohiset ovat mielestäni hieman pitkät, mutta koska ne eivät ole vennot, ei se mielestäni ole ongelma.

Takajalat 4p
Takaset ovat hieman huonosti, mutta mielestäni todella korrektit. Reidessä ja koivessa on lihasta, sääri ei liian pitkä, luusto riittävä ja asennoissa ei huomauttamista.

Yhteistulos 33/50
Keskiarvon (30p) yläpuolella ja toisaalta minun tiukkaan arvosteluun mahtuu harvoin vitosia, vaikka tälle hevoselle pari vitosta (rotuleima, etuosa) olisi ollut ihan perusteltavissa. Joten kyseessä on varsin laadukas ori, ainoa suoranainen murhe on tuo takaosa, josta tuli vain 2 pistettä, muutenhan kaikki oli likimain hyvää.

Knabstrup-jalostusta

2012-01-11T08:27:00.002+01:00

Vajaa pari vuotta sitten blogissa esiteltiin uusia knabstrupeja, joiden toinen vanhempi oli jokin muu kuin knabstrup. Nyt nuo varsat ovat alkaneet itse vähitellen vaikuttaa jalostuksessa ja kun vuonna 2010 syntyneille varsoille saadaan sivuja väsättyä vähitellen, on sieltä löytynyt pitkäsukuisia knabstrupeja, joiden sivuista löytyy niitä käytettyjä täysi- ja puoliverisiä.

Tuorein on ori Ionin Paulus, jonka emänisä on meidän ihailema Merchant Man RVC xx. Toinen on myös ori, nimeltään Ionin Hermanni ja siltä emänisän kohdalta löytyy pitkäsukuinen trakehnerori Saruin NON. Ori Godafrid Ionin emänemä on meidän oma täysiveritamma Nereia ion xx.

Ja kyllä, näitte oikein, osalla meidän knabstrupeista on suomenkielinen nimi ja Ionin-kasvattajatunnus. Olemme jo aikoja sitten valitelleet tanskalaisten rotujen kasvattien nimeämisen vaikeutta, kun kaikki fiksut nimet on käytetty jo kertaalleen. Koska reaalimaailman knabstrupeilta löytyy useita suomalaistyylisiä nimiä, ajattelimme ettei olisi maailman pahin tyylirikko nimetä virtuaalisia knabstrupeja suomalaisittain. Ja historian saatossa tallilta on löytynyt puhdas clevelandinruunikkotamma Ionin Sinikataja.

Voihan VRL, pitkästä aikaa

2012-01-09T22:10:00.003+01:00

Emme ole kumpikaan olleet hirveästi tekemisissä VRL:n kanssa sen jälkeen kun se palasi takaisin yli vuoden tai jotain kestäneeltä tauoltaan. Olemme luonnollisesti ottaneet kiitollisena vastaan hevosrekisterin paluun toimintaan, mutta koska tunnukset ja samalla rekisterilinkit vaihtuivat tauon aikana, olemme tyytyneet vain päivittämään vastaantulleiden hevosten sukuihin muuttuneet linkit.

Koska hevosrekisteri on ilman muuta hyvä ja kannatettava asia, ajattelin itse kokeilla kepillä jäätä ja kokeeksi päivittää vanhojen hevosten tietoja ja rekisteröidä vaikka muutaman uudenkin. Gin itki vuonna 2008 siitä, miten kamalan jähmeäksi hevosten tietojen muokkaus oli tehty. Ilokseni huomasin, että muokkaus ainakin oli tehty huomattavan paljon käyttäjäystävällisemmäksi, kerralla onnistui klikkaamaan puuttuvat ja muuttuneet tiedot ja kuolleeksi merkitseminenkin oli kahden klikkauksen päässä.

Ehdoton parannus koko hommassa on se, että niin talleille kuin hevosillekin voi määritellä useamman kuin yhden omistajan. Esimerkiksi kaikki meidän tallithan ovat olleet historiallisista syistä minun nimissäni VRL:ssä, vaikka se ihan väärin onkin ollut. Samoin hevosrekisterissä on ollut suoranaisia väärennöksiä, kun hevosen sivuilla omistajan kohdalla lukee Ionic, VRL:ssä minä olen omistanut Ionicin mutta Gin on rekisteröinyt hevosia omiin nimiinsä. Nyt tähän on tullut loppu ja kaikkein parasta on se, että hevoselle saa määritellä myös kotitallin, meilläkin kun on kolme tallia VRL:ssä, Ionic, Pink ja GA.

Innoissani sitten laitoin muutaman hevosen rekisterijonoon. Olin täyttävinäni kaikki kohdat mahdollisimman huolellisesti, tosin ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja katsoa mitä tapahtuu, jos VRL:ään laitan suvuttoman frederiksborgin syntymämaaksi Tanskan, vaikkei asiasta ole hevosen omilla sivuilla mitään mainintaa. Syntymämaallahan ei ole periaatteessa väliä niin kauan kuin kyse ei ole ratsuponista, frederiksborg on frederiksborg.

Rekisteröinnin käsittelyajaksi luvattiin viikkoa, mutta annas olla: jo muutaman tunnin kuluttua yksityisviesteihin kopsahti vastaus ensimmäisestä rekisteröinnin epäonnistumisesta. Syy: hevosen sivuilta tulee löytyä omistajan VRL-tunnus ja nimenomaan sen omistajan, joka rekisteröintihakemuksen täyttää.

Voi kilin vehkeet ja ketun villat! Okei, myönnän etten lukenut läpi rekisteröintiohjeita, mutta siitä huolimatta tuo on taas vaihteeksi täysin naurettavaa meidän näkökulmasta katsoen. Minä en omista yhtäkään virtuaalihevosta. Gin ei omista yhtäkään virtuaalihevosta. Kaikkien hevosten omistajaksi on merkitty TALLI, jolla ei ole VRL-tunnusta. Me kyllä omistamme puoliksi nuo mainitut tallit ja tietysti hevoset sen kautta.
Voisimmehan me toki lisätä meidän molempien VRL-tunnukset kaikkien virtuaalihevosten sivuille. Meillä vain on turhankin hyvässä muistissa se, kun kävimme samalla tavalla läpi kaikki hevosemme siinä vaiheessa kun VRL:stä todettiin että pelkkä otsikkorivillä lukeva "virtuaalihevonen"-teksti ei riitä, vaan se pitää lukea myös hevosten sivuilla. Niinpä satojen ja satojen hevosten sivuille liitimme johonkin kohtaan sen kyseisen tekstin. Siitä huolimatta vielä joskus tulee vastaan vanhoja ionicilaisia, joissa sitä ei sivuilla varsinaisesti lue.
Ja pieni vinkki: meidän hevosmäärä ei ole vuodesta 2007 tai niiltä tienoin ainakaan vähentynyt. Joutuisimme painamaan ctrl+v:tä luultavasti tuhansia kertoja.

Luultavasti joutuisimme vain ojasta allikkoon, jos lähtisimme tätä toteuttamaan (mitä emme kyllä halua). Hevoset ovat meidän yhteisiä, koska tallit ovat meidän yhteisiä ja sivuille on siis merkittävä sekä minun että Ginin VRL-tunnus. Minä en siis voisi rekisteröidä hevosia omiin nimiini, koska sivuilla lukisi Gininkin tunnus, mitä sekin nyt on sellainen varastaminen, että yrittää vain puoliksi omistamansa virtuaalihevosen omiin nimiinsä rekisteröidä. Ginkään ei voisi rekisteröidä niitä omiin nimiinsä, sama juttu toisin päin.
Sitten ihan pohdintaa, kenen etua palvelee se, että VRL-tunnuksen pitää löytyä hevosen sivuilta. Jos hevonen on rekisteröity, se löytyy VRL:n rekisteristä omistajatietoineen ja sieltä löytyvät sitten yhteystiedot, jos löytyvät. Yhteystietojahan useimmiten omistajasta kaivataan.

Tällä tehdään kätevästi mahdottomaksi se, että VRL:n rekisteriin voisi lisätä vanhoja hevosia, joilla on jonkinlaiset sivut ja jotka vaikuttavat edelleen suvuissa, mutta jotka on unohdettu aikoja sitten. Minä ja Gin olemme tätä tehneet paljon ahaltekien kanssa, VATYn kadonneiden listalta melkein kaikki hevoset on rekisteröity jommankumman nimiin, vaikka hevosista on jäljellä vain tuo muistosivu ja omistussuhteet ovat yleensä vähintäänkin epäselvät, selvää vain on se, että kukaan muu kuin me ei niitä ole vuosikymmeneen kaivannut. Lisäksi vielä silloin kun Geocities toimi, rekisteröimme esimerkiksi Whitewoodin ahaltekejä tuonne ihan kylmästi omissa nimissämme, WW oli lopettanut, mutta sivut olivat vielä netissä. Se tosin taisi olla aikaa ennen kuin nipotettiin edes siitä "virtuaalihevonen"-tekstistä. (Jostain syystä näiden hevosten sivuille vievät linkit ovat tuhoutuneet eikä niitä pääse enää editoimaan, kun ne pirut on merkitty kuolleiksi)

Tässä on jäljellä ainoastaan yksi ratkaisu: joko S tai Gin "kuolee". Katoaa. Lopettaa olemisensa ja näkymisensä virtuaalimaailmassa tai ainakin VRL:ssä. Kaikki virtuaalihevoset, tallit ja kaikki muut siirretään jäljelle jääneen nimiin ja toisen VRL-tunnus tuhotaan sen jälkeen, toivottavasti sen nyt edes pystyy tuhoamaan lopullisesti. Sen jälkeen jäljellä oleva S tai Gin (historiallisista syistä todennäköisesti Gin, mutta toisaalta minulla on pienemmän numeron VRL-tunnus) luovuttaa tunnuksensa ja salasanansa tälle "vainajalle", joka voi halutessaan rekisteröidä jäljelle jääneen hevosia jäljelle jääneen nimiin. Toivottavasti VRL:ssä nyt ei seurailla mistä päin maailmaa tietyn tilin liikenne tulee, koska sitten luultavasti se jäljellä olevakin tili lukitaan epäiltynä tietovarkautena...

Tai sitten me vain yksinkertaisesti annamme VRL:n muhia omissa liemissään.

(Ja joo joo, me ollaan kuultu monta kertaa se virsi, että pitäisi tulla sanomaan henkilökohtaisesti ovelle koputtaen, että nyt ei kuulkaa ole kaikki VRL:ssä hyvin ja tässä olisi pari parannusehdotusta kirjallisesti kolmena kappaleena koodisnippeteineen, jotka käsitellään tulevana vuonna tuohikuussa eikä varsinkaan saisi sanoa ääneen missään epävirallisessa, mutta julkisessa mediassa, että asiat ovat pielessä, kun eihän siten voi vaikuttaa asioihin mitenkään ja se on vain lapsellista käninää, jota passiiviset parkupetterit pitävät omien kuppikuntiensa ympärillä eivätkä ne onnettomat raukat tajua, ettei siitä ole mitään hyötyä kenenkään kannalta ja onhan se nyt tosi ikävää että kaikki muut ovat raataneet niska limassa vuosikaudet VRL:n eteen ja sitten joku homeperselusmu ei tykkää, kun sillä homeperselusmulla on vähän liikaa hevosia ja laiska luonteenlaatu, puhumattakaan nyt siitä, että säännöt ovat luonnollisesti kaikille samat eikä ole olemassa niin hyvää tai edes huonoa syytä, että niistä pitäisi joustaa millään verukkeella ja sääntöjen muutosprosessi kestää noin kolme vuotta kaikkine valitusasteineen ettei oikeastaan kannata edes vaivautua)

Monta uutta kiinnostavaa virtuaalitallia

2012-01-08T10:28:00.002+01:00

Viime aikoina olen törmännyt ilahduttavan usein talleihin, joista löytyy kokoa, näköä ja harvinaisia rotuja. Erityisesti viimeksi mainittuja. Nyt täytyy vähän mainostaa niitä täälläkin ja parastahan on se, että linkit jäävät itsellekin kätevästi talteen.

Ensimmäinen on Camelot, Miragen ja Welbyn yhteinen talli. Minua hämäsi ensin hieman se, että miksi ihmeessä esimerkiksi knabstrup on merkitty Norjan lipun alle, mutta kyseessähän ei siis ole rotujen kotimaat vaan Camelotin useassa eri maassa sijaitsevat tallit, joilla kaikilla on omat rotunsa. Ja jos katsotte noita rotuja, mitä tallien alle on listattu, niin arvaatte varmaan, miksi tärisen innoissani. Aztecoja! Ahaltekejä! Irlannintyöhevosia! Clevelandeja! Hackneyita! Suffolkeja! Terskejä! Kabardiineja! Pintabianeja! Oijoijoi... Kovin montaa hevosta tallilla ei vielä ole, mutta toivossa on hyvä elää ja virtuaalimaailmassahan ei aika lopu kesken, sanoo vuosikymmenen harrastaja.
Sain myytyä tuonne jo läjän sleesianhevosia, ne kaikki Ionicin vanhat, jotka olisi pitänyt tappaa, mutta joita ei ole käytetty jalostukseen, kun kaikki ovat sukua toisilleen. Taidan seuraavaksi yrittää myydä sinne myös doninhevoset ja kladrubit.
Loistavaa tallissa on myös luonnekuvaukset, ei siis niiden puute vaan se, että luonne on kirjoitettu muutamalla ranskalaisella viivalla. Mahtavaa, tällaista ollaankin kaivattu. Pitäisiköhän sitä soveltaa itsekin? Niin ja bongasin ainakin yhdeltä hevoselta värin genotyypin merkittynä.
Kyllä, tässä on todellakin talli Ginin makuun!

Chinét Ranch on oikeastaan vanha tuttu, meillä on pari chinetiläistä ollutkin Ionicissa, mutta talli ansaitsee silti maininnan täälläkin. Nimensä mukaisesti siellä on paljon amerikkalaisia rotuja, quartereita, painteja, walkereita ja miniatureja, mutta myös muutama eurooppalainenkin rotu, kuten niitä knabstrupeja, joiden varsoja ostinkin jo peräti kolme kappaletta.

Malibulla on paitsi hienot ympäristökuvaukset englanniksi ja suomeksi (vuosikymmenen ulkomailla asuneena tuo englanninkielinen versio tuntui jotenkin luontevammalta, kunnes tajusin haksahdukseni), myös vallan mainio rotuvalikoima vaikkei hevosia olekaan (vielä?) kovin paljon. Yksi knabstrup sieltäkin löytyy, itseäni ilahduttavat mys dhh:t ja quarterit.

Knabstrupeja löytyy jokunen myös Hexistä. Omistaja on joskus muinoin ostanut meiltä knn-tamma Nattina Ionin ja teetti sillä vielä varsan, joten ionicilaistakin verta löytyy. Mahtavaa! Pitäisiköhän meidän alkaa markkinoida noita meidän knabstrupeja enemmänkin, haistan tässä olevan jonkinlaisen knn-buumin menossa?

Sitten on yksi nähtävästi nimetön talli, joka vaikuttaa vielä hieman keskeneräiseltä, kun kaikki pääsivun linkit eivät toimi, mutta jo valmiistakin osioista löytyy niin paljon rotuvalikoimaa, etten ole nahoissani pysyä. Useat kylmäveriset, ariegenponit ja noniukset varsinkin lämmittävät mieltä.

Arcadia Morgans - talli on ohimennen mainittu jo muutamassa yhteydessä ja pääsihän seIonicin kuukauden talliksikin. Arcadian omistaja muuten pyörittää Malibuakin, toivottavasti into riittää molempien kanssa hamaan tulevaisuuteen, mutta toivottavasti ainakin Arcadia on pitkäikäinen talli. Arcadiankin morganeilla on ranskalaisilla viivoilla kerrottu luonne ja niin mahtavat kuvat kautta linjan, että lähetän tallinomistajalle kohta laskun kuolatusta näppäimistöstä. Erityisplussana mainittava vielä voikkovärien runsaus ja toistaiseksi vallan aktiivinen blogi.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain ostettua, jotain kuollutta

2012-01-06T16:14:00.004+01:00

Päätimme poistaa taukoiluilmoituksen Ionicin pääsivulta ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Huonoa huumoria: mitään ei ole todellisuudessa tapahtunutkaan, olemme edelleen lusmuilleet kasvattien kanssa ja kasvattien sivuja on tekemättä lokakuusta 2010 eteenpäin... Mutta kuitenkin tästä jatketaan nyt sitten "virallisen" aktiivisesti eteenpäin.

Ja siltä varalta, että blogin lukijat ovat jo vuosia sitten väsyneet kuulemaan "meidän pitäisi tehdä jotain rodun X kanssa"-virttä, niin tällä kertaa olemme oikeasti tehneet jotain asioiden eteen emmekä vain suunnitelleet. Me jatkamme frederiksborgien kanssa! Meillähän oli vanhasta jalostustoiminnasta tähteellä kolme 2008 syntynyttä, pitkäsukuista tammaa. Niistä on hyvä aloittaa, mutta pelkästään niillä ei saada mitään aikaiseksi. Niinpä teimme sen mitä yleensä ennenkin tällaisissa tilanteissa: keksimme hevosen ja sille kolme polvea vanhempia. Saa siis ihastella ori Geffle af Saddholmea ja sen sukua. Kuvia on vasta pienellä osalla noista hevosista, mutta pyydän silti kiinnittämään huomiota emänemänemä Tara af Evengaardiin, joka on ruunivoikko! Oli onnea löytää ruunivoikon tamman kuvat, sekä muutaman voikonkin frederiksborgin, ikävä kyllä ruunikkoja ei ole tullut vastaan yhtään (paitsi että FHF:n orilistauksista bongailin muutamia ruunikkoja ja ainakin yhden mustan oriin, mutta että kuvia saisi, niin aika toivotonta).

Toinen tanskalaisrotumme knabstrup sai sekin pienen piristysruiskeen, kun ostin Chinét Ranchilta peräti kolme yksipolvista knabstrupvarsaa. Niiden sivuissa ei tietenkään vielä ole mitään näkemisen arvoista, mutta suvut nyt ainakin ovat täysin poikkeavat siitä, mitä meillä on. Ja kenttäpainotteisia hevosia voi käyttää sekä koulu- että estehevosille. Varsat ovat oriit CHR Espen, CHR Lidenskap ja porukan ainoa tamma CHR Adelia.

Muutama vähän vanhempikin ostohevonen ansaitsee esittelyn. Uusi morgan-talli Arcadia Morgans sai kunnian olla tämän kuun kuukauden talli Ionicin etusivulla, mutta jo kuukausi sitten ostimme sieltä pari suvullista morgania, oriin nimeltä Arcadia Atlanta Soldier ja tamman Arcadia Malibu Certified. Noilla saadaan helposti piristystä meidän niin kovin suppeaan morgankantaan ja mikä tietysti tärkeintä: erikoisvärejä! Molempien vanhemmissa on voikkovärejä, Soldierin isä on peräti perlino, joten poika on ainakin yksinkertainen voikko väriltään.

Kun voikkoväreistä tuli puhe, niin jo aiemmin syksyllä ostimme Calasta cremellon saddlebred-oriin CLA Red Light Nightin. Todennäköisesti tulemme kiristelemään hampaitamme tämän takia, koska kaikki sen varsat ovat aina voikkovärisiä ja on myönnettävä, että meidän varastoista ei ihan järjettömiä määriä löydy voikkoväristen saddlebredien kuvia. NSH:t ovat vielä toivottomampi juttu, mutta toisaalta jos tuolla astutetaan kimoja arabi-tammoja, voi varsoista tulla kimoja myös ja sittenhän voimme väittää, että siellä alla on ruunivoikko tai voikko tai joku.

Sitten meillä olisi myynnissä kolmisenkymmentä vanhahkoa kladrubinhevosta, nimittäin kaikki meidän kladrubit. Joukosta on tänään listitty kaikki ne, jotka ovat oman osuutensa jalostuksessa tehneet ja jäljelle jäivät vain ne, joilla ei vielä ole sopivia varsoja. En ole katsonut sen tarkemmin noita sukuja, mutta epäilen vahvasti että ne ovat kaikki sukua keskenään, kun alkavat suvut olla niin pitkiä. Koska rotu ei nyt kuulu niihin ihan tärkeimpiin, yritämme myydä kaikki pois, tosin yritämme kyllä varsojakin noista vielä saada aikaiseksi.

Keksittiin meille muuten yksi uusi kabardiiniori, Tsarvanist GA. Komea kaveri, eikö vain? Muuten noista venäläisistä doninhevoset ovat myynnissä, tammat ainakin, niistäkin on karsittu pois ne vanhat kävyt, oreille se pitää vielä tehdä. Osa doninhevosista varmasti jää meille ja ne tulevat jatkossa vaikuttamaan enimmäksen RBSH-puolella.

Tijuanan hevoset

2012-01-05T23:15:00.005+01:00

Tijuana Stables on ollut toiminnassa useita vuosia ja ollut varsin merkittävä (joskus jopa ainoa!) tekijä useiden harvinaisten rotujen jalostuksessa. Niinpä Tijuanan lopetusuutinen ei ollut iloinen asia. Vielä pahempi oli se, että Tijuana oli omistajansa palvelimella, jonka sopimus irtisanotaan helmikuussa, joten hevoset tulisivat katoamaan virtuaalimaailmasta tyystin. Ja sehän nyt ei millään käy.
Niinpä me otimme yhteyttä omistajaan ja tarjouduimme ottamaan hoteisiimme Tijuanan hevosten sivut. Ja sehän onneksi onnistui! Saimme kaikkien hevosten sivut itsellemme näppärästi zip-pakettina ja nyt ne on purettu Ionicin alle. Sivulistaus löytyy osoitteesta http://www.hevosmaailma.net/Ionic/Arkisto/Tijuana/. Se on toistaiseksi pelkkä listaus, mutta tarkoitus olisi tehdä sille jonkinlainen pääsivu, josta löytyisivät hevosten oikeat nimet ja linkit sivuille.
Hevoset katsotaan kuolleiksi, niitä ei myydä mihinkään, ei kilpailuteta eikä käytetä jalostukseen, vaikkei sivuilla olisikaan merkintää hevosen kuolemasta. Kuitenkin olisi toivottavaa, että jos joku on tuosta hevoslistasta takavarikoinut kasvattinsa takaisin (sen saa toki tehdä), ilmoittaisi siitä meille, niin voisimme päivittää uuden linkin tuonne arkistoon.

Muistutuksen vuoksi: Amelien (ja mahdollisesti muutaman muunkin lopettaneen ja sivut hukanneen tallin) hevoset löytyvät arkistoituna osoitteesta http://pelastetut.99k.org/lista.html.

Pienimuotoinen paluu laukkamaailmaan

2012-01-05T08:56:00.002+01:00

Me olemme tehneet pienimuotoinen paluun laukkamaailmaan. Äkää vielä innostuko, kyseessä on siis todella pienimuotoinen paluu ja vähän niinkuin pakonkin sanelema, melkein.
Ioniciin syntyi marraskuussa 2010 muutamia laukkasukuisia varsoja Pinkin hevosista ja pari niistä on nyt saanut sivut ja päässyt aloittelemaan uraansa, vaikka ikää on CASin mukaan jo 5 vuotta.

Ensimmäinen kisakin on takana, meidän ISH-oriimme Aodhagan Ion osallistui 3.1. Stormskyn laukkoihin ja nappasi sieltä toisen sijan. Hienoa!
Toinen on risuesteille suunniteltu RBSH-tamma Oh Dear Ion, jolla ei ole vielä sivuja netissä, mutta se on ilmoitettu Townsendin risulaukkoihin 31.1. Tosin sen jälkeen LJ:n kalenteriin on ilmestynyt parit muutkin sopivat risulaukat, joten ehkä ilmoittelen tammaa niihinkin.

Silloin kun me puuhasimme aktiivisemmin laukkureiden parissa, pohdiskelin ainakin kerran täällä blogissakin laukkamaailman sikakisausta ja sitä, että yhden tai kahden laukkahevosen omistajat ovat tässä vaarallisempia, kun tekee mieli ilmoittaa se oma ainokainen kaikkiin mahdollisiin lähtöihin, kun niitä kerran on tarjolla.
Nyt olemme siis itse tässä tilanteessa, mutta voin sanoa, että kummankaan hevosen kohdalla ei sikakisauttamisen vaaraa kyllä taida suuremmin olla. Vaikka hevosen ilmoittaisi kaikkiin mahdollisiin lähtöihin, ei niitä sopivia lähtöjä ole tarjolla näille ryhmille turhan paljon...

Kings Ridersin värinäyttelyt 31.1.12

2011-12-29T07:36:00.003+01:00

Osuipa ht.netistä silmään kutsu epävirallisiin värinäyttelyihin, jotka järjestää Kings Riders. Näyttelyt pidetään 31.1.12 ja nähtävästi luokissa ei ole kokorajoituksia eli kaikki mahtuvat mukaan.
Ei-jäsen saa ilmoittaa vain kaksi hevosta per luokka ja oli noin millistä kiinni, etten raapustanut jo jäsenanomusta kyseiselle seuralle, koska eihän kaksi hevosta per luokka tunnu meillä missään. En nyt kuitenkaan tehnyt sitä vaan heittelin mukaan aika randomisti pari sopivanväristä hevosta joka luokkaan.

Maailman selkeimmät nuo luokat eivät ehkä ole, esimerkiksi luokkaan yksi otetaan mukaan "kimot ja valkoiset", mutta valkoinenhan ei ole hevosen väri varsinaisesti. Mietinkin, että mahtaisikohan tähän luokkaan tulla sitten nuo likipitäen valkoiset tuplavoikot, jotka kyllä genetiikan puolesta kuuluisivat luokkaan 5, johon sanotaan voikkojen olevan tervetulleita. Samaa mietin mustanvoikkojen ja ruunivoikkojen sekä hopeavärien kohdalla, nehän ovat aikalailla tummia tai ainakin selkeästi ruskeasävyisiä, joten menevätkö ne nyt sitten luokkiin 2/3 vai kenties luokkaan 5...
No, koska asioita on oikeasti turha tehdä näin vaikeiksi (se olen vain minä, yrittäkää ymmärtää!), en lähtenyt sooloilemaan mitään vaan ilmoitin varmasti sopivanvärisiä hevosia mukaan.

Joulukalenterin luukku 24: mitä joulukalenterista jäi käteen?

2011-12-24T06:00:00.001+01:00

Saimme S:n kanssa idean joulukalenterista 30.11. kello 22-jotakin Saksan aikaa:
Toinen: "Joku joulukalenterijuttu olis kiva, kun meillä ei oo koskaan sellaista ollut."
Toinen: "No joo, miksei. Mutta millainen? Mä en ainakaan mitään kuvia ala tarjota, en huutokaupalla enkä muuten."
"No en mäkään eikä mulla sitäpaitsi ole kuin ehkä just 24 hevoskuvaa ja ne on jo kaikki nähty moneen kertaan."
"Mitäs sit keksis?"
"Tjaa... Kirjoittaisko jotakin?"
"Mmm..."
"Joo hei, blogiin joulukalenteri: yksi kirjoitus joka päivä huomisesta jouluaattoon."
"Hei joo! Mutta mistä me kirjoitetaan?"
"No ihan mistä vaan! Ei mulla nyt oo mitään aihepiiriä, mistä vois kirjoittaa 24 erilaista tekstiä. Paitsi tietysti värit ja niistäkin on aika paljon jo sanottu."
"Totta. Ja onhan noita muutamia vakioaiheita, mulla rakennearvostelut ja sulla ne hevosten tarinat että jos ei muuta keksi."
"Niinpä. Sä muuten sit aloitat, koska mä keksin tän idean. Huomisaamuna klo 6 pitää olla teksti julki."
"On muuten harvinaisen ikävä temppu..."

Mitä tästä nyt sitten on jäänyt kouraan? No, 24 säännöllisesti julkaistua blogitekstiä. Viime aikoina on bloggaaminen jäänyt vähän vähemmälle, joten siinä olisi aktiivisille lukijoille ainakin kalenteria kerrakseen. Tosin emmepä voi väittää, että kaikki tekstit olisivat mitään (blogi)maailmankirjallisuuden kirkkaimpia helmiä. Yleensä meillä on ollut aika kiire niitä kirjoittaa ja hyvä blogiteksti vaatisi enemmän aiheiden muhittelua aivoissa. Aika usein on ollut edellisenä iltana pakko raapustaa jotain kun tuli luvanneeksi, vaikkei ole hajuakaan mistä kirjoittaisi. Aika usein ideoita on etsitty ht.netistä ja julmasti kopioitu ilman tekijänoikeusmerkintöjä.

Mutta joka tapauksessa olemme pystyneet päkistämään tekstejä tiiviissä tahdissa ja keksimään aiheita vaikka väkisin. Tämä täytyy pitää mielessä ensi vuonnakin, silloin kun blogi tuntuu hautautuneen unohduksiin. Tämä ei kuitenkaan ole uuden vuoden lupaus.

PS. oma suosikkini joulukalenterin teksteistä on S:n kirjoittama nro 15: jos musta ei olekaan musta.

Joulukalenterin luukku 23: virtuaaliset rodut yleisesti

2011-12-23T06:00:00.001+01:00

Minua on virtuaalimaailmassa aina hämmästyttänyt virtuaalisten rotujen vähyys. Eihän niitä käytännössä ole kuin kaksi: RBSH ja virtuaalinen ratsuponi, jälkimmäisestä harva on kuullut, vielä harvempia edes kiinnostaa, kukaan ei taida kasvattaa. Muinainen HSH ei kuulemma koskaan ottanut tuulta siipiensä alle tarvittavalla tavalla ja on nykyisin pelkkä kuriositeetti Virtuaaliwikin sivuilla.
Sitten oli tietysti karpaaninhevonen, joka oli alusta loppuun asti virtuaalinen, se ei pohjautunut mihinkään oikeaan hevosrotuun ja kuvinakin sillä käytettiin piirroksia. Mielenkiintoinen kokeilu, kieltämättä, en ole kuitenkaan yllättynyt, ettei se idea kantanut pitkälle. Vähän pettynyt kyllä olen.

Mitä yhteistä sitten on RBSH:lla ja VRP:llä? Paitsi että ne ovat Ginin aivoista lähtöisin molemmat, niin se että molemmilla on vastineensa todellisuudessa ja molemmat ovat risteytysrotuja (viittaan siis karpaaninhevoseen, joka ei syntynyt muita rotuja risteyttämällä). Reaalimaailma on täynnä enemmän tai vähemmän järkeviä risteytyksiä, monilla on varsinkin pohjois-Amerikassa jonkinlainen rekisterintapainenkin olemassa. Moni näistä roduista tai yritelmistä olisi ihan soveltuva virtuaalimaailmaankin ja varsinkin, jos niille tekisi reaalimaailmaan nojaavat, mutta virtuaalimaailmaan sovelletut ja yleensä jonkin verran yksinkertaistetut jalostussäännöt.

Virginia on heitellyt vuosien mittaan ilmoille lukemattoman määrän erilaisia virtuaalisia rotuja, joita voisi luoda tänne (palomino, muita risteytysrotuja, cleveland hunter ja kaverit, arabo-haflinger ja muita suunnitelmia ja sitten tietysti se virtuaalinen puoliverinen, mainitakseni muutaman). Monet näistä ovat erittäin simppeleitä, se eilinen palomino-pohdinta on sieltä vaikeimmasta päästä, kun tyyppejä ja rekistereitä olisi niin paljon.

Periaatteessahan (Ginin mukaan) virtuaalisen rodun luominen ei vaadi paljoakaan. Kirjottaa jalostusohjesäännön ja rotumääritelmän ja se on siinä. VRP luotiin tällä tavoin, siitä ei rummutettu koskaan suuremmalle yleisölle sen enempää. RBSH:ta taas aikoinaan esiteltiin paljonkin ja tästä tietysti voi johtua se, että RBSH on ollut suositumpi. Tosin VRP:kin kiinnosti silloin kun meillä niitä kasvatettiin, joten itse ei saisi olla niin perinjuurin laiska. Mehän voisimme alkaa tehtailla rotuja ihan urakalla ja katsoa, alkaako niistä mikään kiinnostaa suurta yleisöä. VPV ja palomino vaatisivat kyllä sitä, että niille perustettaisiin jonkinlainen rekisteri ja ensinmainitulle pidettäisiin omat ktk-tilaisuudet, mutta jos rotu pysyisi pienenä, ei se olisi maailman suurin ongelma.

Ehkä tästä voisi tulla yksi uudenvuoden lupaus?

Joulukalenterin luukku 22: virtuaalinen palomino

2011-12-22T06:00:00.002+01:00

Maailman sivu on virtuaalimaailmassa hoettu, ettei palomino ole rotu. Se on totta siinä mielessä, että sillä ei ole suljettua kantakirjaa, johon pääsisivät vain palomino-rotuisten hevosten jälkeläiset. Yhdysvalloissa on ainakin kaksi palomino-rekisteriä, joista toinen (Palomino Horse Association) ihan minkä tahansa hevosen, jos se on voikko. Toinen, Palomino Horse Breeders of America, puolestaan vaatii rekisteröitäviltä hevosilta tunnettua polveutumista ja on myös rajoittanut hyväksytyt rekisterin koskemaan lämminverisiä ratsurotuja. Lisäksi sillä on myös vaatimuksia rakenteelle, jos tosin vaatimukset ovat aika yleisiä, ne mainitsevat lähinnä hyvän ratsun rakenteen.

Palominojen jalostus puolestaan on vähintäänkin haastavaa voikon värin genetiikan takia, olettaen että halutaan siis nimenomaan voikkoja hevosia. Jos astuttaa voikon voikolla, varsan värin todennäköisyysprosentit ovat seuraavat: 50% voikko, 25% rautias ja 25% cremello. Lisäksi voikon varsan voi saada aikaan, vaikkei kumpikaan vanhemmista olisi voikko.

Joskus aikojen saatossa on jonkin aikaa toiminut jonkinlainen voikoille hevosille tarkoitettu rekisteri, mutta siitä ei koskaan tullut sen enempää. Itselläni on mielessä pyörinyt jonkinlaisen virtuaalisen palominon luominen. Siinä on haasteensa enkä ole vielä suinkaan kaikkea pohtinut tarpeeksi perusteellisesti läpi ja tuttuun tapaan tuskin koskaan saan mitään tehtyä asian eteen käytännössä. Mutta saahan sitä omassa blogissaan sekoilla?

Ensiksikin virtuaalipalomino jakautuisi ainakin viiteen tyyppiin:
- puoliverityyppi (käytännössä voikko puoliverinen, engl. täysiverinen tai angloarabi)
- pleasure-tyyppi (rakenne ja tyyppi muistuttaisi arabia, morgania, saddlebrediä tai tennesseenwalkeria, erikoisaskellajeja saisi olla)
- karjatyyppi (quarterin tyyppinen)
- poni (ratsuponityyppinen tai welsh-tyyppinen, säkä 100-148 cm)
- miniatyyri (alle 100 cm)
Täysin mahdoton idea ei olisi barokkityyppikään eli mallia andalusia, lusitano, friisi jne.

Rekisteriin pääsisivät seuraavat rodut:
- puoliveriset (ei RBSH)
- täysiveriset
- morgan ja morab
- saddlebred ja NSH
- tennesseenwalkerja racking horse
- missourinfoxtrotter
- kalliovuortenponi + muut ns. mountain gaited-rodut
- quarter, quarterponi ja quarab
- welsh-ponit ja wpb
- connemara
- newforest
- exmoor
- dartmoor
- ratsuponit
- amerikkalainen shetlanninponi
- hackney ja hackneyponi
- miniatyyrirodut (American miniature, falabella jne)
- mahdollisesti ne barokkirodut: andalusia, lusitano, friisi, kladrub, lipizza, eteläamerikkalaiset pasot jne

Rotulista ei ole täydellinen, harkinnassa on esimerkiksi mustangit. Mutta joka tapauksessa laadukkaita lämminveri- ja ponirotuja.

Varsinaisia rekistereitä olisi useampia:
- varsinainen palominorekisteri: voikko, em. roduista polveutuva hevonen
- jalostusrekisteri: em. roduista polveutuva hevonen, väriltään ruunivoikko, mustanvoikko, cremello, perlino tai smoky cream, mahdollisesti myös yhdistelmävärinen, jossa voikkoväri (hopeanruunivoikko jne)
- voikkorekisteri: jalostussääntöjä täyttämätön (ts. väärän rotuinen) voikko hevonen

Kaikilla rekisteröitävillä tulisi olla värin periytyminen selvillä ja realistinen, ts. esimerkiksi ruunikoista vanhemmista polveutuva voikko ei rekisteriin pääsisi. Kimot ja päistäriköt olisivat rekisteröintikelvottomia, vaikka niiden pohjaväri olisikin jokin voikkoväri. Kirjavia, sabinokirjavuutta lukuunottamatta ei hyväksyttäisi. Jos hevosella olisi kuva, sen tulisi olla voikosta hevosesta, mutta kuva ei olisi välttämätön, hevonen voisi olla kuvaton, kunhan jalostusvaatimukset täyttyvät, voikkoväri mahdollinen ja väriksi määritelty voikko.

Mietin tässä tuota jalostusta ja sitä, että saisiko noita rotuja sitten risteytellä keskenään ja ajattelin että ei. Jokainen hevonen olisi siis oman rotunsa edustaja tai jokin yleisesti hyväksytty risteytys, mutta se olisi samalla myös virtuaalinen palomino. Älkää kysykö, mihin minä tällä pyrkisin...

Joulukalenterin luukku 21: merkillisiä hevosia

2011-12-21T06:00:00.002+01:00

Paitsi niin moneen kertaan mainitut erikoisvärit, myös persoonallisilla merkeillä varustetut tavallisemmat värit ovat meidän molempien mieleen. Sabinokuviointi ei ole lainkaan harvinaista Ionicin tai GA:n hevosilla, vaikkei sitä aina olekaan merkitty värin yhteyteen. Ja eivät kaikki suuret merkit ole aina välttämättä sabinoita.

Tässä muutamia hevosia, joista voisi amerikkalaisittain sanoa: "They've lots of chrome" tai ainakin että merkit ovat kivat, jos niitä ei niin paljon olekaan.
Amab Hasna, aika selkeä sabino arabitamma. Tällainen on yksi suosikkivärityksistämme ikinä: kaikissa jaloissa korkeat valkoiset sukat ja päämerkki kaupan päälle. Nam.
Elfat Zalaka on toinen ihan samanlainen, tosin sillä on yksi jalka tumma.

Myös kimojen ns. "verijäljet" ovat usein hauskoja, kuten Kabala Palaulla. Nämäkin ovat tyypillisimpiä arabeilla.

Piekna Marizan kiemurapiirto on yksi hauskimmista, mitä meidän hevosilla ainakaan tällä hetkellä on.

Tässä taas lisää näitä sukkajalkaisia, piirtopäisiä raudikkoarabeja, Anjum Theodoros, jolla kuitenkin on lisäksi myös liinaharja ja liinahtava häntäkin.

Mustilla ja ruunikoilla on yleensä hillitymmät merkit kuin raudikoilla, mutta toisaalta: musta hevonen ei tarvitse kuin pienet sukat ja vähän valkoista päähän näyttääkseen hienolta. Esimerkkinä arabiori Aziza Calibre.

Original Best GA:lla on huonolaatuinen kuva mutta hyvälaatuinen päämerkki.

Step-Up Ionin kuonopilkku on kuin kirsikka kakun päällä. Vähän samanlainen on Bernadette Ionin kuonopiirto.

Chairman Ionin kuva on merkkiensä kanssa yksi meidän kaikkien aikojen puoliverisuosikeista. Fior Fresia SINin ja Miami Ionin kuvat kuuluvat niihin myös.

RBSH:t ovat ainakin tällä hetkellä meillä kovin yksivärisiä, mutta osui sieltäkin silmään oriit Lunatik ja Virtuoz.

Tennesseenwalker-ori Affect Ion on eräs ehkä hienoimmista ja erikoisimmista sabinoista, mitä meillä on, tosin voikko sabino-ori Hillbilly Ion on kyllä vähintään yhtä hieno. Oikeastaan suosikkini walkereista on kuitenkin tamma Lilac Ion, joka on musta sabino.

Myös tersk-ori Sheraga Ionilla on kivat merkit, vaikkei erityisen laajat. Tethys Ionilla sen sijaan on huomattavasti näyttävämmät merkit.

Meidän muiden venäläisrotuisten joukosta ei löydy ihan hirveästi merkkejä, johtunee roduista, jotka eivät tunnetusti ole mitään runsasmerkkisiä. Onneksi poikkeuksiakin on:
- don-ori Gavriil NEF
- budjonny-ori Sibir Ion
- ukrainanratsuhevosori Symon Ion (kuvassa kuitenkin jokin normi-puoliverinen, ei aito ukrh)
- budjonny-tamma Severnaja GA
- budjonny-tamma Vdohnovenie Ion

Valéria v.d. Djoehemilla on persoonallinen päämerkki.

Flash Cube GA:n päämerkit ovat myös kerrassaan hurmaavat: vähän otsalla, vähän kuonolla.

Mikäs sen parempaa kuin erikoisväri koristeltuna suurehkoilla merkeillä? Katsokaa vaikka Cristobal Ion.

Breeze Ionin värissä huomio kiinnittyy erityisesti päämerkkiin, vaikka kaikissa jaloissakin on tasaisesti valkoista.

Yksi harvinaisimmista kuvioista meillä on rabicano ja itse asiassa sitä esiintyy arabeilla (on ainakin esiintynyt? Nyt ei osunut yhtään silmään) ja yhdellä andalusiaoriilla, nyt jo kuolleella Enziano GA:lla.

Ahaltekejä en ala tässä nyt listata, mutta niistä voi kokonaisuudessaan rotuna sanoa, että täysin merkittömät hevoset eivät ole hirveän yleisiä, jos tosin suuria merkkejäkään ei kovin usealla ole.
No, katsokaa nyt ainakin nämä kuitenkin:
- Azart
- Drevko
- Galop
- Gorkij
- Holod
- Timjan
- Voinskij
- Zvonimir
- Amoralnaja
- Bagtly Dost
- Bolgarka
- Chaksiz
- Finalistika
- Karishma (voiko kukaan muka vastustaa hevosta, jolla on kukkasen muotoinen tähti?!)

Joulukalenterin luukku 20: erikoisia erikoisvärejä

2011-12-20T06:00:00.003+01:00

Palataan vaihteeksi meidän lempiaiheeseemme eli väreihin. Virtuaaliwikissä on käyty perus- ja erikoisvärejä läpi ja olen sinne kirjoittanut jotakin myös kahden erikoisvärin yhdistelmistä, lähinnä siis niistä, joissa yhdistyy kaksi diluutiotekijää.
Huolimatta siitä, että meiltä Ionicista löytyy jos jonkin väristä vipeltäjää, ei näitä yhdistelmävärejä ole ihan riesaksi asti meillä. Syy tietysti ovat kuvat ja niiden huono saatavuus. Välillä homma on jopa niin epätoivoista, että vain päätämme jonkin hevosen olevan tietynvärinen ja sitten etsimme epätoivon vimmalla kuvaa, joka olisi edes lähellä tavoiteltua väriä.

Eniten meillä taitaa olla noita yhdistelmävärejä kalliovuortenponeissa, joilla esiintyy paljon hopeaa ja jonkin verran voikko- ja hallakkovärejä.

Cold Black Ion ja Commodore Ion ovat hopeanmustanvoikkoja oreja. Hopeanmustanvoikko on vaikea väri tunnistaa, koska mustaan väriin voikkogeeni ei vaikuta juuri mitenkään ja usein hopeanmustanvoikot näyttävät aika paljon hopeanmustilta. Joillain on karvassaan kuitenkin voikkoväreille tyypillinen kellertävä sävy ja tämä näkyy varsinkin Commodorella. Hyvällä mielikuvituksella myös Cold Blackilla. Kuitenkin hopeanmustalla on niin paljon sävyvaihtelua että nuo kuvat voisivat ihan hyvin mennä tavallisillakin hopeanmustilla.
Romenna Ion puolestaan on hyvin erinäköinen hopeanmustanvoikko. Sillä näkyvät hopeanmustalla aika yleinen papurikkokuviointi ja kellertävää väriä siinäkin jossain määrin on.

Crackle Ion puolestaan on hopeanhallakko eli ruunikko, jossa yhdistyy sekä hopea- että hallakkogeenit. Myönnän ettei tuo ole maailman paras kuva, olisi kiva jos jaloissa olisi näkynyt edes pikkuisen hallakoille tyypillistä seepraraidoitusta, jota usein esiintyy hopeanhallakoilla. Muutenhan kuvan hevosen väri olisi aivan liian vaalea ja keltainen hopeanruunikolle, värisävy on kyllä aika lailla kunnossa.
Tamma Bay Star Ion on toinen hopeanhallakko ja vaikka aluksi tuossa kuvassa oli meidän mielestä jotain perustavanlaatuisesti vialla, kyllä tuo nyt menee hopeanhallakosta.

Montgomery Ion ei ole hopeavärinen lainkaan, vaan siinä yhdistyy voikko ja hallakko. Ruunivoikonhallakko eli valkohallakko on aika vaikea väri tunnistaa, koska voikko ja hallakko aiheuttavat kovin samanlaisen värityksen ja tuon kuvan hevonen menisi ihan täysin myös ruunihallakosta.
Rich Bay Ion on toinen samanlainen, mutta tuon kuvan hevonen on kyllä varsin lähellä tavallista ruunivoikkoa.

Monty Ion on jo kuollut, mutta haluan silti esitellä sen esimerkkinä hopeanruunivoikosta ja kuvassa on oikeasti hopeanruunivoikko ori. Hopean ja voikon tuntomerkit ovat varsin selkeät tällä hevosella ja se onkin oivallinen malli siitä, mitä tapahtuu kun voikko ja hopea yhdistyvät.

Quarter on toinen rotu, jolla esiintyy paljon erikoisvärejä, mutta meillä ei ole kovin montaa quarteria. Sen verran kuitenkin, että pari kivaa sekoitelmaa on saatu aikaiseksi.
Doc Dun Ion on voikonhiirakko eli musta hevonen, jossa yhdistyvät hallakko ja voikko. Sama tarina kuin hopeanmustanvoikolla eli mustaan väriin ei voikkogeeni vaikuta kovin paljon ja niinpä Doc näyttääkin pääosin hiirakolta, mutta on sitä kellertävämpi. En nyt sanoisi tätä ehkä maailman parhaaksi esimerkiksi voikonhiirakosta siltikään.

Holly Fern Ion on puolestaan ruunivoikonhallakko eli sama väri, jota tuossa ylempänäkin esiteltiin. Kaipailisin tällekin raitoja jalkoihin, mutta nyt saavat riittää nuo hännäntyven valkeat jouhet.

Siinä ne sitten taisivat ollakin, tällä hetkellä ei esimerkiksi tennesseenwalkereista löydy yhtään samppanja-voikko-yhdistelmää. Taitaisi olla aika sellainenkin tehtailla...

Joulukalenterin luukku 19: historiatieto ja sen olennaisuus

2011-12-19T06:00:00.001+01:00

Christa on tehnyt suurenlaisen työn tallentaessaan mm. Amelien hevosten kadonneita sivuja nettiin. Itsehän astutimme jonkinlaisen lauman omia hevosiamme Amelien hevosilla silloin kun talli oli aktiivinen ja arvata saattaa, että Amelien lopetus ja erityisesti sen hevosten sivujen totaalinen katoaminen internetistä on närästänyt pahasti. Tuo sivusto onkin vastaus rukouksiini ja täältä suunnasta Christa saa suunnatonta arvostusta. Tosin sen verran skeptinen olen, että tallennan kaikki sivut talteen myös itselleni. Ihan vaan siltä varalta, että jos nuo sivut joskus katoavat myös...

Joku ehti jo ht.netissä kritisoida, että ketä muka kiinnostaa ja mitä hyötyä, kun hevoset ovat täysin panostamattomia ja pikipäiten keksity oloisia. Kyllä taas oma napa puhuu! MINUN hevosten suvuissa ei ole noita nimiä, niin ei niitä sitten muutkaan tarvitse, vai mitä?

Historiatieto on aina ollut virtuaalimaailmassa väheksyttyä ja monet ovat surutta tuhonneet netistä hevostensa sivuja ajatellen, ettei ketään varmaan kiinnosta tai jos kiinnostaakin, niin tuhoajaa itseään ei kiinnosta. Olen sortunut itsekin tähän, esimerkiksi monen ensimmäisen ahaltekeni (Qvinnie K, Kilimanjaro) sivuja ei ole tallessa missään, ei edes omalla koneellani vaan olen myynyt hevoset ja sen jälkeen tuhonnut kaikki tiedot. Sittemmin olen oppinut käyttäytymään, kantapään kautta. Kun meiltä myydään hevonen, sen tiedot jäävät kuitenkin talteen. Poistamme ne sivuilta näkyvistä, mutta niitä ei ole poistettu, ne on vain kommentoitu koodiin ja tiedot on helppo palauttaa.

Virtuaaliwikiä päivittäessäni olen joutunut toisinaan leikkimään varsinaista salapoliisia kadonneiden sivujen ja tietojen kanssa. Aseinani toimivat Geocitiesin arkistosivut (Oocities, Reocities ja Geocities.ws), WaybackMachine ja Google.
Tässä suhteessa nopeasti vaihtuvat omat nettidomainit ovat suurinta p*skaa, mitä ajattelemattomat virtuaalihevostelijat voivat päistään ulos päkistää. Kun kiinnostus loppuu tai domain vaihtuu, vanhat sivut katoavat ja uusia ei välttämättä löydä enää mitenkään. Googlesta ei ole apua, WaybackMachine ei ole ehtinyt välttämättä indeksoida sivuja ja jäljellä ei ole mitään muuta kuin toimimaton linkki. Rekisteröikää ne hevosenne edes VRL:ään ja sitten toivotaan että VRL toimii hamaan tulevaisuuteen asti. Koskaan ei voi tietää milloin joku oikeasti kaipaa sitä sinun hevostasi, jolla ei ollut kuin yksi varsa...

Joulukalenterin luukku 18: nimiperheitä

2011-12-18T06:00:00.002+01:00

S on esitellyt aikaisemmin muutamia nimiperheitä, ts. sukulinjoja, joilla on jollain tavoin toisiinsa liittyvät nimet. Teemoja on erilaisia ja yleensä ne ovat syntyneet ihan vahingossa, emme ole miettineet sen tarkemmin asiaa nimetessämme kasvattia tai keksittyä hevosta, sitten on ehkä syntynyt ensimmäinen varsa ja se on saanut samaan aiheeseen liittyvän nimen ja siitä se on alkanut.
Useinhan meillä liittyvät varsojen nimet jollain tavoin toisen (tai molempien) vanhempien nimiin, mutta nämä nimiperheet ovat hieman yhtenäisempiä. Osin tämä lista toimii myös omana muistilappuna noiden nimien kanssa.
Tässä on esitelty arabien, kalliovuortenponien ja puoliveristen nimiperheitä.

Star Wars - nimet (arabit)
Alkujuuri on jo kuollut ori Mikeno Obi-Wan, jolle mietittiin O:lla alkavaa nimeä, koska sen isä oli Okapi GA. Jompikumpi meistä tuli sitten miettineeksi Obi-Wania vaikka periaatteessa nimi ei olekaan sellainen, joita yleensä annamme arabeille. Mutta annoimme sen olla, koska se kuulosti hyvältä (ja molemmat olemme jonkinasteisia Star Wars - faneja).
Kaikki meidän kasvattamat varsat, joilla on Obi-Wan isänä, ovat saaneet nimensä Star Warsin mukaan:
t. Amab Padme
o. Syanid Qui-Gon
o. Ibenka Mace Windu
t. Cosmetik Kamino
o. Taktik Dooku
Näillä ei ole vielä omia varsoja netissä asti, mutta voin kertoa että ainakin Amab Padme tulee varsomaan tamman, jonka nimi on Amab Amidala.

Kaupunkien nimet (arabit)
Kantaisä on meille keksitty suvullinen ori Pariz GA. Tämä nimiperhe ei ole niin selkeä kuin edellä mainittu, joillain varsoista ei ole kaupunginnimeä lainkaan, osalla puolestaan on jokin muu maantieteellinen nimi:
o. Saint Praha
- t. Aziza Pristina
-- t. Aziza Kosovo
-- t. Aziza Kamenika (muunnos Kamenicasta)
- o. Amab Pretoria
-- t. Aziza Papeete
-- o. Piekna Abu Dhabi
- t. Doryn Philadelphia
- o. Thaz Palermo
t. Solanka Pamiers
- o. Solanka Moskva
- t. Solanka Paramaribo
o. Amab Petrozkoj
- o. Elfan Pavlovsk
- o. Piekna Pskov
- t. Abriko Pallasovka
t. Abriko Osaka
- o. Abriko Gaborone
- t. Abriko Zenova (muunnos Genovasta)
t. Piekna Irian Jaya
- o. Piekna Al-Riyad
- t. Piekna Ecuador
- t. Piekna India
- o. Piekna Cape Verde
- o. Piekna Kiribati

Maiden nimet (arabit)
Tämä linja sekoittuu osin tuohon kaupunkiennimien perheeseen, mutta alunperin on lähtenyt ihan itse liikkeelle oriista nimeltä Doryn Ghana. Sen viidestä varsasta neljällä on maan tai muun maantieteellisen paikan nimi:
o. Kabala Comores
- o. Abriko Cordoba
- t. Aziza Cameroon
- o. Thaz Congo
- o. Piekna Cape Verde
o. Kabala Palau
- o. Kabala Armenia
o. Solanka Grenada
- t. Haday Guadeloupe
o. Elfat Brunei

LOTR - nimet (arabit)
Toisin kuin monella muulla, tämän nimiperheen alkuunpanija on tamma, Cosmetik Galadriel. Edellämainittua Star Wars - perheeseen kuuluvaa Kaminoa lukuunottamatta kaikki Galadrielin varsat ovat saaneet nimensä Sormusten Herran ihmisten, paikkojen tai muiden vastaavien mukaan ja ne ovatkin Eomer, Pelennor ja Nazgul ja Pelennor tulee varsomaan vielä Elessarin.

Alkuaine - nimet (arabit)
Tämän alku on ori Thaz Terbium tai oikeastaan sen isä Tantalum GA, mutta Tantalumilla on vain yksi alkuaineiden mukaan nimetty arabivarsa eli Terbium. Toki varsalistalta löytyy myös morab-varsa Cesium Ion.
Terbiumilla on viisi varsaa ja kaikki nimetty alkuaineiden mukaan:
t. Syanid Helium
- o. Syanid Erbium
t. Taktik Thulium
o. Anjum Titanium
o. Korel Krypton
t. Uzac Neon

Tuntuu siltä, että arabeissa saattaa olla pari muutamin nimiperhettä syntymässä. Toisen ensimmäinen edustaja olisi jo edellä mainittu ori Piekna Al-Riyad, jonka varsat ovat Al-Raiz ja Al-Rawya.
Toinen saattaisi olla lähtöisin oriista Anjum Dar-Al-Baida, jonka ensimmäinen varsa on Dua-Al-Amna ja toinen varsa, jolla ei ole vielä sivua, tulee olemaan Duha-Al-Zukra.

Yhdysvaltojen osavaltioiden nimet (kalliovuortenponit)
Alkujuuri on suoraan Arizona Ion, joka sai nimen isänsä Grand Canyon Coyoten mukaan, Grand Canyon näet sijaitsee Arizonassa. Arizonan varsat olivat California, Alabama ja Vermont, jos tosin vain Vermont näi Ioniciin. Sillä oli varsat Kentucky ja Carolina ja Kentuckylläkin on orivarsa nimeltä Montana, sen tammavarsat on nimetty muuten.

Ohjelmointikielien nimet (kalliovuortenponi)
Nämä nimet alkavat tammasta nimeltä Java Ion. Javan varsoista toinen oli yllämainittu ori Alabama Ion, mutta toinen oli nimeltään Cobol Ion ja se jäi meille Ioniciin. Cobolilla puolestaan oli kaksi tammavarsaa, Dibol ja Assembly. Dibolin varsat olivat Coding ja Delphi. Codingilla on toistaiseksi yksi varsa, nimeltään ColdFusion ja lisää on tulossa. Assemblyn varsat ovat Adenine, Visual Basic, Unicon ja Algol. Adeninellakin on jo varsa nimeltään AppleScript, joten sen suvusta löytyy kolmesta polvesta jo näitä koodausnimiä.

Juomien nimet (kalliovuortenponit)
Nämä nimet lähtevät tammasta nimeltä Caipirinha Ion. Minulla ei ole enää mitään muistikuvia, miksi tamma aikanaan sai tällaisen nimen, mutta sen varsta nimettiin asiaankuuluvasti Caipiroscaksi ja Mojitoksi. Caipiroscalla on varsat Cava ja Cosmopolitan ja Cavalla Caribou sekä Cosmopolitanilla Cosmoquila ja More Wine. Mojitonkin ainoa varsa on nimeltän Daiquiri.

jalokivien nimet (puoliveriset)
Kohtalaisen uusi ja pieni nimiperhe alkaa alunperin tuonti-holsteintamma Rubinetta GA:sta. Sen varsat olivat Sancy, Gold'n Gems (ei jatka nimilinjaa toistaiseksi) ja Kohinoor. Sancylla on varsa nimeltä Briolette ja Briolettekin varsoi jo Ocean Dream Ion - nimisen varsan, joka meni Pemberleyihin.

Ydinkoe - nimet (puoliveriset)
Tämä nimilinja alkaa tamma Bikini Ionista jonka varsat saivat nimet Crossroads ja Mururoa. Crossroadsilla ei ole varsoja, mutta Mururoan kaksi varsaa ovat saaneet nimet Arikaree ja Area 51 (ei varsinaisesti ydinkoealue?).

Joulukalenterin luukku 17: puoliverijalostus

2011-12-17T06:00:00.004+01:00

Puoliverijalostus on nykyisin vähintään yhtä sekavaa kuin ratsuponijalostuskin, mutta toisella tavalla. Kuulemma silloin joskus aikojen alussa oli vain yksi tapa jalostaa puoliverisiä: ns. puhdasjalostus ja sitten jos eri pv-rotuja sekoiteltiin, niistä tuli automaattisesti FWB:itä. Tätä tapaa käytetään edelleen ja monen pv-jalostajan ja muun aiheesta kiinnostuneen mielestä se on ainoa oikea tapa. Todennäköisesti homma on saanut alkunsa hevoskirjoista, joissa hannover esitetään omana rotunaan ja holstein ja muut puoliveriset ominaan, aivan kuin ne olisivat aivan erillisiä, toisistaan poikkeavia rotuja.

Reaalimaailmaanhan tämä ei tietysti nojaa millään tavoin. Kuten niin moneen kertaan on selitetty, siellä linjat ovat aivan sekaisin. Yksi hevonen voidaan hyväksyä useamman eri rodun kantakirjaan, jolloin se saa jalostuskäyttöoikeuden. Erityisesti menestyneet oriit saattavat olla hyväksyttyjä jopa kymmeniin eri kantakirjoihin, tammat harvemmin, muttei se mahdotonta ole. Hevosen syntymämaa saattaa määrittää "rodun" tai olla määrittämättä, Suomessa esimerkiksi syntyy hollanninpuoliveri-rekisteriin kelvollisia varsoja, mutta periaatteessa Suomessa syntynyt KWPN-varsa saattaisi olla rekisterikelpoinen myös RJL:ään (jos vanhemmat on hyväksytty FWB-jalostukseen). Tai Hannoveriin. Tai Ruotsiin. Tai mihin vain. On ihan vain omistajasta kiinni, mihin sen rekisteröi (edelleen: sen rajoissa, mihin rekistereihin vanhemmat ovat kelvollisia). Trakehner on poikkeus, muttei tällä kertaa puututa siihen.

Tätä periaatetta sitten jotkut pv-kasvattajat ovat lähteneet soveltamaan virtuaalimaailmassakin. Holstein + trakehner - varsa voidaan merkitä hannoveriksi, oldenburg-kasvattajan ei tarvitse ostaa itselleen oldenburgeja, ihan mikä tahansa puoliverinen käy, mutta varsa on silti oldenburg. Tai westfalen. Tai unkarinpuoliverinen. Se on tietysti kätevää, voi vaihtaa kasvatusrotuaan ilman että tarvitsee myydä vanhoja hevosia eikä ostaa uusia, ilmoittaa vain että meillä ei enää synnykään oldenburgeja vaan ranskanpuoliverisiä.

Tällainenhan ei ole ihan 100% reaalimaailman mukaista, koska ei siellä voida käyttää kaikkea kaiken jalostukseen vaan vain niitä hevosia, jotka ovat hyväksyttyjä kyseisen rekisterin jalostukseen tai on kantakirjattu niihin kantakirjoihin, jotka hyväksytään kyseisen liiton jalostukseen. Esimerkiksi RJL:llä on tietty lista kantakirjoista, joihin hyväksytyt hevoset ovat hyväksyttyjä myös FWB:n jalostukseen ilman erillistä kantakirjausta Hippokseen. Tämähän ei ole kuitenkaan ollut virtuaalimaailman tapa, koska täällä ei kantakirjoilla ole ollut samanlaista merkitystä kuin reaalimaailmassa.

Minä en itse oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Gin pohti jo aiemmin samaa ongelmaa ja heitti ilmoille käsitteen virtuaalinen puoliverinen, jolloin hävitettäisiin kaikki hannoverit, oldenburgit ja muut (edelleen trakehneria lukuunottamatta) tai ainakin jatkettaisiin niiden jalostusta pelkkänä perintesenä puhdasjalostuksena. Jos haluaisi sekoitella rotuja, ne olisivat kaikki virtuaalisia puoliverisiä, ei tarvitsisi miettiä, minkä maan puoliveriseksi tämä ja tuo varsa nyt oikein merkittäisiin. Ja virtuaalimaailmassahan kaikki virtuaalitallit "oikeasti" sijaitsevat.
En oikeastaan näe mitään hyötyä siitä, että kasvattajat saavat kasvattaa mitä tahansa mistä tahansa. Kuten sanottu, se ei ole ollut tapana ja se on omiaan lisäämään erilaisten sekaannusten riskiä. Ja se myös tekee liian helposti koko pv-jalostuksen.

Vaikka pyörihän meillä asian tiimoilta kuolematon ajatuskin mielessä: me perustamme IPV-rekisterin, siis luomme rodun nimeltä ionicinpuoliverinen. Sen jalostus toimisi vahvasti reaalimaailmaan pohjautuen: jalostuksessa saa käyttää vain siihen hyväksyttyjä hevosia. Meillä on asiansa osaava pv-rakennetuomari (Gin), joka arvostelee ktk-tilaisuuden ja hyväksyy tai hylkää tarjokkaat kantakirjaa. Hän pystyy olemaan sen verran puolueeton, että voi arvostella myös meidän omien hevosteen rakenteen. Jos rakenne ei riitä tai hevosella ei ole rakennekuvaa, voi rekisteriin päästä kilpailusuorituksilla, mutta niissä ei katsota sijoitusten määrää vaan sijoitusprosentteja.
Jos varsan molemmat vanhemmat ovat IPV-hyväksyttyjä, varsaa voidaan nimittää ionicinpuoliveriseksi, mutta jalostusoikeuden se saa vasta ktk-tilaisuudessa. Jos sitä käytetään jalostukseen ennen ktk-tilaisuutta, ei varsa ole IPV-kelpoinen riippumatta toisesta vanhemmasta.
Ja luonnollisesti FWB:itä lukuunottamatta hevosen tulee olla ns. puhdasjalostuksen tulos eli hannoverin suvusta ei saa löytyä mitään muuta kuin hannovereja. Trakehnerin kohdalla hyväksytään tietysti täysiveriset.

No joo, tämä on taas näitä meidän ajatuksenkulkuja. Ei tule tapahtumaan (vaikka kieltämättä kiinnostaisi...)

Joulukalenterin luukku 16: tarinoita kuvien takaa

2011-12-16T06:00:00.003+01:00

Kuvista on taas käyty keskustelua harvinaisten rotujen yhteydessä, joten sen inspiroimana kertoilen vähän joistain valikoiduista kuvista, mitä meidän hevosilta löytyy.

Dariuz Ion
RBSH-ori, isä ahaltek ja emä angloarabi ja minä olen todella, todella tyytyväinen tähän kuvaan. Ensiksi jos ajattelette rotuja, tuossa hevosessa näkyy molemman rodun piirteitä, ahaltekin piirteet tietysti ovat varsin selvät. Ja jos katsotte vanhempien kuvia, on tuo hevonen juuri siitä välimaastosta. Rakenteeltaan ei täydellinen ratsu, mutta tällaiseksi risteytykseksi hieno.
Ja kuvassa onkin muuten ahaltekin ja jonkin puoliverisen risteytys!

Andrej Ion
Tässä on muuten sitten ihan ehta terskinhevonen kuvassa! Tunnen itse asiassa hevosen omistajineen, asustelevat Saksassa. Hevonen on ruuna ja luonteeltaan niin rakastettava kuin vain voi olla.

Urbain Ion
Toinen terskinhevonen, mutta kuvan hevonen on arabi. Kyllä, kaikesta huolimatta kuulemma puhdas arabi, venäläisen verilinjan edustaja ja nähtävästi sen raskaamman suunnan...

Aviarejs Ion
Suosikkikuvani orlov-rostoptshinille, mutta kuvassa ei ole rodun edustaja vaan orlov-ravuri! Kieltämättä siinä on tiettyjä ravurimaisiakin piirteitä, mutta siitä huolimatta tuo ei ole minusta lainkaan hassumpi esitys ratsurodullekaan. Ja kaunishan se on kuin mikä.

Gevorg Ion
Tässä on ehta kabardinhevonen kuvassa. Ja ihan sieltä kamalimmasta päästä noiden rakennevirheidensä kanssa.

Pecandio Ion
Tässä puolestaan aito gidran.

Lobbanékony GA
Ja tässä aito furioso.

Hey It's Jazz Ion
Joo, tiedetään että sivuilla väitetään tobianoksi vaikka onkin kirjava. Se onkin isohkomerkkinen sabino ja tunnetusti arabeillakin esiintyy sabinokuviointia, tosin ei yleensä näin laajoilla merkeillä.

Joulukalenterin luukku 15: jos musta ei olekaan musta?

2011-12-15T06:00:00.002+01:00

Tämä ei oikeastaan liity virtuaalihevosiin, mutta värien periytymiseen kylläkin, joten menköön tässä blogissa tämän kerran. Törmäsin näet Sukupostissa ori Veksaukseen, joka on todella komea musta ori.

Musta, niin. Jokainen voi itse noista kuvista katsoa, miten musta se on. Jossain kuvassa nyt vähän rusehtavaa sävyä, mutta mustilla se ei ole erityisen harvinaista, varsinkaan kesäaikaan.
Mutta kun katsoo Veksauksen vanhempia, huomaa että molemmat ovat raudikoita ja joka paikassahan on toitotettu, että rautias + rautias on aina rautias, ei ikinä ruunikko eikä varsinkaan musta. Lisäksi koko suku on täynnä erisävyisiä raudikoita, joten kyse ei voi olla mistään väärästä tunnistuksesta vanhempien kohdalla, sillä tuskin neljän sukupolven aikana olisi tunnistettu kaikkia ei-rautiaita värejä väärin. Aika monella esivanhemmalla on värikuvakin, josta voi itse käydä katselemassa raudikoita.

Mietin kovasti, että mikä tämä juttu oikein voi olla. Sehän horjuttaa perusgenetiikan perusteita! Paitsi tietenkin, jos isä tai emä on väärä. Tokko sellaista kuitenkaan tapahtuisi. Katselin läpi Veksauksen varsat, niitä on 11 kappaletta tällä hetkellä ja yllättäen kaikki rautiaita. Tilastollisesti vähintään 50% mustan hevosen varsoista pitäisi olla joko mustia tai ruunikoita. Yhtä lukuunottamatta kaikkien varsojen emätammat ovat rautiaita. Ja rautias + rautias on aina rautias...
Lisäksi se joukon yksi ruunikkotamma on genotyypiltään Ee-Aa, jos vanhempien väritunnistukset pitävät paikkaansa ja sellainen ruunikko yhdistettynä rautiaaseen oriin tuottaa 50% todennäköisyydellä rautiaan varsan.

Voisiko siis olla niin, että Veksaus olisikin todella, todella tumma rautias? Kuvista sitä on mahdotonta sanoa, todennäköisesti ei auta yhtään vaikka hevosen näkisi ihan luonnossakin. Suvun puolesta se on kuitenkin ainoa vaihtoehto ja jälkeläisten perusteella erittäin todennäköistä. Värienkään maailmassa kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää, tässä taitaa olla ihan kouriintuntuva todiste siitä.

Joulukalenterin luukku 14: suuri ratsuponisekaannus

2011-12-14T06:00:00.013+01:00

Silloin joskus muinoin ratsuponi oli yksinkertainen asia: otetaan ponirotu x ja hevosrotu y ja yhdistetään ne (x:llä ja y:llä on rajoituksensa) ja -tadaa!- meillä on ratsuponi. Jalostus seuraili aika tarkalleen Hippoksen jalostusohjesääntöä, joka on varsin selkeä lukuunottamatta yhtä pikku juttua:

Jalostuksessa hyväksytyt rodut:

täysiveri- ja puoliverihevoset
newforest
connemara
welsh
welsh part-bred
russ
ulkomaiset ratsuponit

Jalostusohje:

P: Rotuponi * hevonen
F1: Em. risteytys * rotuponi tai hevonen tai ratsuponi
F2: Kolmannen polven risteytyksessä on oltava vähintään 25 % poniverta

Sitten kehittelimme me VRP:n, virtuaalisen ratsuponin, joka on oikeastaan ihan sama asia kuin suomalainen ratsuponikin, mutta sen rotuvalikoima on laajempi ja siten soveltuvampi virtuaalimaailmaan. Jokainen rotu, joka poikkeaa suomalaisen ratsuponin jalostusohjeesta, on erikseen perusteltu. Emme ole koskaan kuulleet ainoatakaan poikkipuolista sanaa siitä, että tuossa VRP:n jalostusohjesäännössä tai sen perusteluissa olisi kenenkään mielestä mitään vikaa, tosin nykyisin se saattaisi kyllä kaipailla jonkinlaista päivittämistä.

Ongelma tässä on Hipposen termi "ulkomainen ratsuponi" ja meidän käyttämä termi "ratsuponi". Mikä on ulkomainen ratsuponi? Tästä on liikkeellä paljon mutua ja aika vähän faktaa, olkoonkin, että eri kantakirjojen jalostussääntöihin on voinut vuosien mittaan tulla muutoksia. Pääosin homma toimii samalla tavalla, on poneja ja on hevosia ja niitä risteytetään. Jotkut hyväksyvät vain brittiläiset ponirodut, toisen hyväksyvät hevosista vain englantilaisen ja arabialaisen täysiverisen sekä angloarabin, toisissa on korkeampi vaatimus poniveriprosentille kuin toisissa. Näissä pikkuyksityiskohdissa onkin ollut jo pitkän aikaa siemeniä kunnon riitaan ja parkuun siitä, mikä on ratsuponi ja mikä ei.

Otetaanpa muutamia esimerkkejä.
Iso-Britannia
The National Pony Society: British Riding Pony Studbook

säkäkorkeus ei ylitä 153 senttiä
sallitut rodut
- ns. mountain & moorland (M&M) - rodut
- englantilainen täysiverinen
- arabialainen täysiverinen
- angloarabi
M&M-rotuja ovat seuraavat:
- connemara
- dartmoor
- dales
- exmoor
- fell
- new forest
- shetlanninponi
- ylämaanponi
- welshit (part-brediä ei mainittu)

Tanska
Dansk Sports Ponyavl: Avlsplan

new forest
connemara
welsh
dartmoor
DWB
trakehner
DSAH-rodut:
- shagya
- arabi
- angloarabi

englantilainen täysiverinen
saksalainen ratsuponi seuraavista järjestöistä:
- Rheinisches Pferdestammbuch e. V.
- Pferdestammbuch Schleswig-Holstein/Hamburg e.V.
- Pferdestammbuch Weser-Ems e.V.
- Westfälisches Pferdestammbuch
ruotsalainen ratsuponi
norjalainen ratsuponi
hollantilainen ratsuponi:
- NRPS
- NWR
- WPBR

Saksa, Rein-Pfalz-Saarin alue
Pferdezuchtverbandes Rheinland-Pfalz-Saar e.V.

angloarabi
arabi
Arabisches Halbblut (arabiristeytys, luultavasti tälle on tarkempia speksejä)
baijerinhevonen
belgialainen ratsuponi
brandenburginhevonen
brittiläinen ratsuponi (NPS, kts. yllä)
connemara
tanskalainen ratsuponi
dartmoor
Deutsches Reitpferd (tarkoittanee yleisesti saksalaisia puoliverisiä?)
englantilainen täysiverinen
hannover
hesseninhevonen
hostein
italialainen ratsuponi
Kleines Deutsches Reitpferd (älkää kysykö...)
ranskalainen ratsuponi (Le Poney Français de Selle)
lewitzer
mecklenburginhevonen
NPA
newforest
itävaltalainen ratsuponi
oldenburg
Palomino Pony
Pinto Pony
reininhevonen
saksinhevonen
saksin-anhaltinhevonen
ruotsalainen ratsuponi
sveitsiläinen ratsuponi
shagya
thüringeninhevonen
trakehner
welsh part-bred (hollantilainen, sektio K)
welshit B, C ja D
westfalen
württemberger
zweibrücker
toisaalta esimerkiksi wikipediassa esitetään huomattavasti suppeampi skaala roduille: brittiläiset ponit, täysiveriset ja puoliveriset. Luultavasti vaatimukset vaihtelevat alueittain.

Ruotsi
Avelsföreningen Svensk Ridponny: Vad är en ridponny

hyväksytään ainakin seuraavat rodut:
- connemara
- newforest
- russ
- dartmoor
- welsh cob
- puoliverinen

seuraavatkin hyväksytään todennäköisesti (Som förädlare räknas...):
- englantilainen täysiverinen
- angloarabi
- arabi
- shagya
- muut ratsuponit
- welsh A, B, ja C

säkäkorkeus rajoitettu 148 senttiin

Ranska
French Saddle Pony (Poney Francais de Selle) (joudun käyttämään lähteenä englanninkielistä wikipediaa, koska ranskankielen taitoni on heikko eli olematon)

arabi
connemara
newforest
welsh
ranskanpuoliverinen
ariege
pottock
landes
jos olen oikein ymmärtänyt, PFS:n kanssa voi tehdä ns. poniristeytyksiä eli esimerkiksi connemara-pottock-risteytys olisi PFS. En ole kuitenkaan varma asiasta.

Tässä on siis vasta muutama ja erot ovat selkeät. Mikä neuvoksi? Mikä on minkäkin maan ratsuponi?

Joulukalenterin luukku 13: rakennearvostelu puoliveritammasta

2011-12-13T06:00:00.002+01:00

Seuraavana rakennearvostelussa on puoliveritamma Briolette Ion.

Pisteskaala 0-5p:
0 - ei voi arvostella (EVA) tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen

Yleisvaikutelma 2p
Kaikista puutteistaan huolimatta kohtuullisen sopusuhtainen eläin.

Rotuleima 2p
Kyllähän tuon puoliveriseksi saattaa uskoa, mutta mitenkään selkeän puoliverimäinen se ei ole.

Sukupuolileima 3p
Keskivertopisteet. Kyllä tuo tammasta menee, muttei minusta ainakaan niin silmiinpistävän feminiininen, että pitäisi korkeampia pisteitä antaa.

Pää 1p
En antanut tästä EVAa, koska pään yleisilmeestä voi jotain sanoa, mutta koska profiilia ei näe, pisteet vähenevät yhteen. Eikä tuo pää tästä kulmasta näytä kovin kummalliselta. Tammamainen, aika vaatimaton, leveät korvat.

Kaula 0p
Pääliittymä EVA. Kaikin puolin kaula näyttää kelvottomalta ratsulle: paksu, lyhyt, hieman alakaulainen. Ei tällaista puoliveriselle.

Etuosa 2p
Säkä matala ja piirteetön, mutta lapa on hyvä.

Runko 4p
Lyhyt, tiivis, hyvä ylälinja. Ihan mainio runko puoliveriselle.

Takaosa 3p
Lautanen on hieman laskeva, mutta muuten takaosa on varsin kelvollinen.

Etujalat 3p
Tukevat ja todella lyhyet etusääret, mielestäni puoliverisellä voisi olla hieman sirommatkin jalat, mutta eiköhän ne tuollaisenakin kelpaa. Oikea vuohinen näyttää lyhyeltä, johtunee kuitenkin asennosta, joten en voi luotettavasti arvostella.

Takajalat 2p
Seisoo hieman huonosti arvostelua varten. Oikea vuohinen näyttää lyhyeltä ja pystyltä.

Yhteensä 22/50p
Heikkolaatuinen tamma ja sen näkee pisteistä. Selkeästi alle keskiverron (30p). Puutteet ovat kiistattomat sekä kuvan (huono asento) että hevosen kohdalla. Jos tästä samasta hevosesta olisi ollut kunnon kuva, olisi pistemäärä voinut nousta 25 pisteeseen, mutta se olisi silti ollut alle keskiarvon. Kaulan puutteet ovat sieltä vakavimmasta päästä, mitä ratsurodulla voi olla.

Joulukalenterin luukku 12: uuden vuoden lupausten status

2011-12-12T06:00:00.002+01:00

Viime joulukuussa alkoi jo tuntua hieman tuo virtuaalilama, jota olemme poteneet koko vuoden. Siksi tuolloin tehdyt uuden vuoden lupaukset olivat aika kesyjä, mutta toisaalta niistäkin vähistä on vain aniharva tullut täytettyä sataprosenttisesti...

Katsotaanpas tarkemmin.
... pitää ainakin Ionicin ja GA:n pystyssä ja Pinkinkin jos suinkin vain löytyy aikaa kisauttaa hevosia järkevästi.
Hmm, Ionic ja GA nyt ovat pystyssä, joten siinä mielessä joo. Pinkin kanssahan totesimme olevamme ihmeessä jo aikaisessa vaiheessa ja se on jäänyt silleen. Luultavasti lopetamme sen virallisesti joskus.

... olla unohtamatta tätä blogia, vaikka kirjoitustahti ei kummoinen olisikaan.
Tämä sentään on toteutettu.

... olla muuttamatta radikaalisti tallien toimintaa tai ulkoasua
Tämäkin lienee toteutettu, jos ei laske sitä, että toiminta ja hidastunut noin sadasosaan aktiivisimmista ajoista.

... jatkaa laajamittaista, useiden eri rotujen kasvatusta
Ähym, koska tänä vuonna ei ole ollut juuri kasvatustoimintaa, tämän lupauksen tilanne on vähän epävarma.

... keksiä tai ostaa ensi vuoden aikana jokin meille ihan uusi rotu Ioniciin
Just forget it...

... pitää Vippos horjuvilla jaloillaan
Haa haa, Vippos jäi silleen. Harmi kyllä. Uusi innokas päätoimittaja kyllä ilmaantui, mutta nyt on ollut hetken aikaa hiljaista sillä rintamalla.

... jos nyt ensi vuonna saisi jompikumpi meistä taiteiltua sen yhden piirretyn ja itsetehdyn kuvan Ioniciin tai GA:han. Odotukset eivät kuitenkaan ole kovin suuret.
Noo, tästä saa kätevästi uuden lupauksen ensi vuoden listaan.

Tai no, ehkä meidän ensi vuoden lupaus näyttää tältä: yritämme jotakin.

Joulukalenterin luukku 11: 10 suosikkirotuani

2011-12-11T06:00:00.002+01:00

Gin esitti jo aikoja sitten oman listansa suosikkiroduistaan ja minulle annettiin sama nakki, mutta olin unohtanut sen kokonaan. Tämäkään ei ole mikään ehdoton paremmuusjärjstys, mutta ehkä vähän sinne päin.

1. Suomenhevonen
Okei, nyt moni lukija putoaa tuoliltaan, mutta kyllä: huolimatta siitä ettei Ionicissa ole ainoatakaan suomenhevosta (ja Ginillä on rotuun jonkinlainen viha-einiinrakkaus-suhde), minusta suomenhevonen on ehdottomasti niiden kiinnostavimpien rotujen joukossa. Syitä ei tarvinne toisille suomalaisille selittää: monipuolisuus, vaatimattomuus, rotevuus, sotahevosta en edes mainitse ja niin edelleen.
Miksei meillä ole sitten virtuaalisia suomenhevosia? No jaa, mahtuisihan sinne ja muutama kuvakin olisi tarjolla, joten ehkä vielä jonain päivänä. En tosin tiedä, että kenelle siitä olisi mitään suurempaa iloa, mutta onhan Ionicissa kautta aikojen ollut erilaisia "huvin vuoksi"-hevosia, jotka ovat suvuttomia, jotka eivät kilpaile ja jotka eivät koskaan vaikuta jalostuksessa.

2. Arabianhevonen
Tarvinneeko tätäkään erityisesti perustella... Kaunis ja niin monen rodun taustalla, monikäyttöinen myös virtuaalisessa jalostuksessa ja ihan monipuolinen rotunakin.

3. Ahaltekinhevonen
Minun ja Ginin ahaltek-kuumeella on yhteinen tausta ja taidan olla pääsyyllinen siihen, että Gin rodusta aikanaan kiinnostui. Kaunis, poikkeuksellinen rotu, mutten voi väittää olevani lainkaan niin syvällä rodun kanssa virtuaalisesti tai reaalisesti kuin Gin.

4. Andalusianhevonen
Barokkirotujen kantaisä. Virtuaalimaailmassa tämäkin rotu on meillä hieman paitsiossa, ehkä jossain vaiheessa niitäkin tulee enemmän. Toivottavasti ainakin.

5. Englantilainen täysiverinen
Voin yhtyä Ginin kommenttiin hevosmaailman kuninkaallisesta. Virtuaalimaailmassa monipuolinen myös risteytysjalostuksessa.

6. Puoliveriset
Ah, tarvitseeko tätäkään perustella? Näyttäviä, suosittuja, monipuolisuutta löytyy roduista ja tyypeistä.

7. RBSH
Nerokas idea jo alkuaankin ja minusta on todella hienoa, että juuri tämä rotu on Ginin luoma ja että juuri tämä rotu on ottanut ilmaa siipiensä alle virtuaalimaailmassa, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys virtuaalisten rotujen kohdalla.

8. Pasot
Ainakin jossain määrin barokkityyppisiä rotuja ja plussana erikoisaskellajit. Otan itselleni ison osan siitä kunniasta, että meillä Ionicissa on pasoja niinkin paljon kuin on. Enemmänkin voisi olla, ei sen puoleen.

9. Welsh part-bred ja ratsuponi
Miellyttävännäköisiä risteytysrotuja, olen aina ihaillut näiden rotujen yksilöiden kuvia. Yhdistää ponimaisen kauneuden ja puoliveristen sliipatun ulkonäön ja tietysti suorituskyvyn.

10. Saddlebred ja National Show Horse
Todella näyttäviä rotuja ulkoisesti, mutta toivoisin kovasti näkeväni näitä rotuja käytettynä monipuolisemmin kuin nykyisin vain askellajikisoihin ja saddle seatiin. Ovat oikeasti hyviä ratsuhevosia vaikkapa koulukentillä.

Joulukalenterin luukku 10: vanhan "hyvät" ajat

2011-12-10T06:00:00.002+01:00

Tästä on kirjoiteltu aikaisemminkin, mutten tähän hätään löydä aiempaa tekstiä mistään. Joka tapauksessa aiheesta kirjoitellaan myös ht.netissä säännöllisinä väliajoin, miten ennen olivat ihmiset kivempia, hevosilla ei kisattu, ulkoasut olivat vähän mitä sattuu, oli hoitajia ja päiväkirjoja ja kaikki yleisesti ottaen paremmin.

Monessa yhteydessä olen todennut näin: aika kultaa muistot. Eivät asiat nyt niin paljon paremmin olleet aikaisemmin, toki toisella tavalla kuin nykyään enkä minä suinkaan pidä kaikista nykyisen virtuaalimaailman kotkotuksista. Ja minulta sentään luulisi löytyvän jonkinlaista näkökulmaa asiaan kun olen tätä puuhaa katsellut yli kymmenen vuotta jossain määrin säännöllisesti.

Muun muassa en kaipaa seuraavia asioita muinaisilta ajoilta:
- Expage-tallit ja sivut (enkä varsinkaan niitä animaatioita, suoralinkitystä, taustamusiikkeja)
- hevosia täysin naurettavilla tiedoilla, pahoja puutteita rotutiedoissa (170-senttiseen hiirakkoon arabiin on tullut joskus törmättyä, mutta toisaalta onhan tuollaisia talleja vieläkin, itse vain tajuan pysytellä pois niiltä oman mielenterveyteni tähden)
- kasvatustoiminnan vähäisyys ja sekalaisuus
- laukkatoiminnan lähes täydellinen puute
- järjestäytymättömyys (en keksi oikeastaan yhtään asiaa, minkä nykymuotoinen VRL olisi tehnyt huonommaksi)
- kehykset, varsinkin järjettömät iframe-viritykset

Mitä vanhoilta ajoilta sitten voisi palautella mieliin?
- puuttuvan tai erittäin lepsun kilpailuttamisen
- kilpailutulosten lähes täydellisen ignoroinnin
- kevyemmät, yksinkertaisemmat ulkoasut (ei silti kehyksiä!)
- laatuarvostelupalkintojen lähes totaalisen puutteen
- lyhyemmät ja ytimekkäämmät luonnekuvaukset, enemmän variaatiota (ks. edellinen luukku)

Joulukalenterin luukku 9: kiltteys valtaa ylaa

2011-12-09T06:00:00.003+01:00

Olen toiminut taas taukoilujen jälkeen YLAn tuomarina luokkia vaihdellen. Kuluneen vuoden aikana olen arvostellut täysiverisiä, puoliverisiä ja lämminverisiä eli rotuvalikoimaa ja hevosia on riittänyt, vaikka viimeisimmän tilaisuuden täysiveriluokissa oli peräti kolme hevosta. Luonnekuvauksia on tullut luettua läpi sen verran, että voin väittää tietäväni aiheesta jotakin.

Yksi asia on alkanut erityisesti pistää silmään: kiltteys. Hevoset ovat kautta linjan kilttejä tai ainakin suht hyvätapaisia. Juuri niin, sellaisia soveliaita kilpahevosia, eivät mitään ihan aloittelijoiden ratsastettavissa olevia lussuja, mutta kokeneemman alla kuuliaisia, tottelevaisia, sopivan säpäköitä ja loistavia omassa lajissaan. Puhumattakaan nyt siitä, että ovat kovin rauhallisia kisapaikoilla ja kuljetuksissa. Ei stressiä, ei syömättömyyttä, ei nirsoilua, sellainen kun käy mahan ja kisakunnon päälle.
Tälle on luonnollisesti selitys: kilpaileminen. YLAan tuodaan mielellään sellaisia hevosia, jotka on kilpailtu jalattomiksi jo hyvissä ajoin ennen nelivuotissyntymäpäivää (minun henkilökohtainen mielipide, ei YLA-tuomari-Virginian mielipide), joten vaatiihan se tietysti hevoselta jossain määrin nöyrää luonnetta ja hyvää ratsastettavuutta sekä muuta soveliaisuutta kilpailemiseen.
YLAssa ei saa rokottaa kisakalenterin epärealistisuudesta eikä hevosen liiallisesta kiltteydestä edes niiden täysiveriorien kohdalla. Toisaalta realistisuus- ja koulutustasopisteisiin vaikuttaa alentavasti se, että hevosen koulutustaso on epärealistisen korkea, jos se on hankala tai suorastaan mahdoton ratsastettava tai että huolimatta ankarasta kisa- ja kuljetusstressistä, hevosella on 68 sijoitusta ja 1347 kisaa.

Kisaamisen ihannointi vaikuttaa siis luonnekuvauksiin yksipuolistavasti. Ja YLA-tuomariin se vaikuttaa unettavasti. Kun huomaa ajattelevansa uuden hevosen kohdalla jotakuinkin näin: "Jos tää kaakki on nyt taas kiva ratsastettava ja ihan huippu jossain lajissa ja kaikki muut kliseet samassa kasassa, niin mä en kyllä ala...", on syytä miettiä, onko vika vain tyhmässä puusilmä-tuomarissa vai siinä, että hevosten luonteet ovat lautta linjan toistensa kopioita, on vain sanottu sama asia eri sanoilla.

Mihin ovat kadonneet ne kipenöivän kiukkuiset nelijalkaiset tappajat, joita ei saa edes tallista ulos ilman henkilövahinkoja, saati sitten kisakentille? Missä ovat ne rauhalliset, alati luotettavat mussukat, jotka eivät loista kisakentillä, mutta kylläkin alkeiskurssien rakastetuimpina luottoratsuina? Ja ne kaikki muut siltä väliltä, ne jotka eivät ole huippukisaratsuja?
Niin, siellähän ne ovat toki, virtuaalisten ratsastuskoulujen harvalukuisessa joukossa. Niillä ei ehkä kilpailla eikä rakennekuva ole välttämätön, suvusta ei ole tietoakaan, saati sitten varsoista, mutta niissä on jotain persoonallista. Ei niillä YLAssa ole mitään saumaa, kun siellä loistavat ne kiltit kisatykit. Huoh.

Joulukalenterin luukku 8: upeita ahaltek-kuvia

2011-12-08T06:00:00.002+01:00

Kuten sanottu, ahaltekeille on tullut paljon uusia kuvia. Koska S hoitaa nykyisin pääosan meidän kuvajutuista, oli siellä minulle tarjolla yllätyksiä. Kivoja yllätyksiä. Kiva yllätys on hieno kuva, joka ei välttämättä ole hieno rakennekuva tai rakennekuva lainkaan. Tässä muutamia poimintoja (joukossa on kyllä vanhempiakin kuvia, sanotaan siis vaikka että kyseessä on minun kuvasuosikkini).

Gin Azart: rakastan tämän päämerkkiä.
Gin Fedor: tässäkin on persoonallisuutta.
Gin Germogen: upea, upea pääkuva!
Gin Hypnos: tässä on oikeastaan kaikki kohdallaan. Erikoinen, kaunis väri, upea hevonen ja mahtava liikekuva.
Gin Pellegrino: yksi ehkä kauneimmista ahaltekeistä, joita olen koskaan nähnyt. Rotutyypillinen ja hoikka, muttei liioiteltu (vaikka pidän kyllä siitä liioitellustakin mallista).
Gin Velikij: toinen kaunis pääkuva.
Gin Alanija: on vain niin ihana kuva!
Gin Bolgarka: myös yksi kestosuosikkikuvistani.
Gin Gorica: taas näitä upeita pääkuvia.
Gin Grazhdanka: mikä laadusta puuttuu, se korvataan yleisellä kauneudella, sekä hevosen että liikkeen.
Gin Katenka: tuo silmä!
Gin Rashida: nuo korvat!
Gin Zelda: tuo väri!

Joulukalenterin luukku 7: värinäyttelyt

2011-12-07T06:00:00.002+01:00

Joskus muinoin, kun meillä on järjestetty näyttelyitä, on mukana ollut toisinaan ns. väriluokka, jonne on otettu rodusta riippumatta kaikki hevoset, jotka eivät ole ruunikoita, rautiaita, mustia tai kimoja. Siis ovat jotain erikoisvärisiä. Olen myöhemmin järjestänyt ht.netissä muutamat "väripikiksetkin".

Mikä tämä tämmöinen nyt siis on?
Ei ainakaan mikään virallinen luokka ja hevosten väreillehän ei ole olemassa mitään standardeja, joihin niitä verrattaisiin ja voittaja olisi sitten se, joka täyttää parhaiten oman värinsä standardin. Toisaalta en valitse voittajaa ihan puhtaasti omien mieltymysteni mukaankaan, koska tällöin voittaisi joka kerta se upea voikko tai hopeanruunivoikko tai samppanja.
Usein luokan voittaa se, jonka väri on erityisen "selkeä", ts. hyvin tyypillinen värinsä edustaja, jossa on näkyvillä kaikki kyseisen värin tunnusmerkit. Eräissä pitämissäni väripikanäyttelyissä voittajaksi selviytyi hiirakko quarter, jolla oli aivan erityisen selkeästi näkyvillä tummempi pää, jouhien kaksivärisyys ja jalkojen seepraraidoitus ja muutenkin se oli niin selvä hiirakko ettei olisi ollut varaa sekoittaa sitä mihinkään toiseen väriin.

Yleensä nämä tämmöiset luokat ovat pääasiassa itseni huvittamista varten, minä tykkään katsella minkä värisiä hevosia muilla ihmisillä on. Ehkä niistä on jotain apua myös osallistujille, koska kirjoitan yleensä muutaman sanan väristä ja saatan esimerkiksi kommentoida, että väri on tunnistettu väärin hevosen sivuilla (esimerkiksi sabino onkin kuvan perusteella frame tms).
Useimmiten väriluokkiini ovat tervetulleita myös piirroskuvalliset hevoset, jotka harmi kyllä ovat olleet hieman vähemmistössä. Piirtämällä itse saisi vaikka minkälaisia hopeansamppanjanpäistärikköjä, joista on suht turhaa etsiä netistä kuvia.

Ehkä sitä pitäisi taas jonain päivänä pitää väripikiksetkin...

Joulukalenterin luukku 6: ahaltekien värit

2011-12-06T06:00:00.000+01:00

Jatketaan taas väriaiheella, koska olen tässä viime päivinä päivittänyt ahaltekeille kuvia. Meidän tekkien kuvatilannehan on ollut pitkään aika onneton, kun (liian) iso osa hevosista on ollut ilman kuvia, joten nyt ajattelin vähän parannella tilannetta. Tässä vähäsen väritilastoa aiheesta.

TAMMAT (125 kuvallista tammaa)
ruunikkoja 40 kpl ~ 32%
mustia 7 kpl ~ 5,6%
rautiaita 14 kpl ~ 11,2%
ruunivoikkoja 27 kpl ~ 21,6%
mustanvoikkoja 8 kpl ~ 6,4%
voikkoja 7 kpl ~ 5,6%
perlinoja 12 kpl ~ 9,6%
smoky creameja 2 kpl ~ 1,6%
cremelloja 3 kpl ~ 2,4%
kimoja 8 kpl ~ 6,4%

ORIIT (86 kuvallista oria)
ruunikkoja 25 kpl ~ 29,1%
mustia 5 kpl ~ 5,8%
rautiaita 4 kpl ~ 4,7%
ruunivoikkoja 18 kpl ~ 20,9%
mustanvoikkoja 4 kpl ~ 4,7%
voikkoja 4 kpl ~ 4,7%
perlinoja 6 kpl ~ 7,0%
smoky creameja 3 kpl ~ 3,5%
cremelloja 5 kpl ~ 5,8%
kimoja 12 kpl ~ 14,0%

VÄRIRYHMITTÄIN
perusvärit (m, rn, rt): tammat 50,4% / oriit 39,5%
yksinkertaiset voikkovärit (rnvkko, vkko, mvkko): tammat 33,6% / oriit 30,2%
tuplavoikot (cre, perl, sc): tammat 13,6% / oriit 16,3%
kimot: tammat 6,4% / oriit 14,0%

KIMOJEN POHJAVÄRIT
ruunikko: tammat 1 kpl / oriit 4 kpl
musta: tammat 2 kpl / oriit 3 kpl
rautias: tammat 0 kpl / oriit 0 kpl
voikko: tammat 1 kpl / oriit 0 kpl
ruunivoikko: tammat 3 kpl / oriit 3 kpl
mustanvoikko: tammat 0 kpl / oriit 2 kpl
perlino: tammat 0 kpl / oriit 0 kpl
smoky cream: tammat 0 kpl / oriit 0 kpl
cremello: tammat 1 kpl / oriit 0 kpl

Mitä johtopäätöksiä noista luvuista nyt voi tehdä? No ainakin sen, että voikkovärejä on aika tuhottomasti, mutta sehän nyt ei ole ihme. Jos lasketaan kimojen pohjavärit mukaan, oreista 47,7% ja tammoista 51,2% ovat perusvärisiä, muilla on voikkogeeni matkassa. Oreissa siis hieman enemmän kuin puolet on voikkovärisiä!
Ruunikko ja ruunikkopohjaiset värit ovat jokaisessa väriryhmässä kärjessä, musta- ja rautiaspohjaiset värit ovat vähemmistönä. Näinhän se menee reaalimaailmassakin, jossa ruunikko on ahaltekin väreistä yleisin.

Joulukalenterin luukku 5: yksi talli, kaksi omistajaa

2011-12-05T06:00:00.000+01:00

Ihme juttu, mutta emme ole koskaan kirjoittaneet erityisesti tästä aiheesta vaikka tässä on viitisen vuotta menty kahden omistajan voimin. Eri virtuaalifoorumeissa kysellään harva se päivä eri talleille kakkosomistajaa, mutten ole koskaan kuullut kenenkään sen paremmin kehuvan kuin moittivankaan kahden omistajan tilannetta. En siis tiedä miten tällaiset kahden käytännössä katsoen vieraan ihmisen pyörittämät tallit oikein toimivat kulissien takana. Jotenkin minulla on sellainen hatara käsitys, että kahden omistajan tallit toimisivat harvoin molempia tyydyttävällä tavalla, mutta se on vain käsitys. Faktoja minulla ei ole.

Meidän tilanne on kuitenkin ratkaisevalla tavalla erilainen, minulla ja S:llä on historiaa jo kauan ennen vuosituhannen vaihdetta, tutustuimme aivan muuta kautta kuin netissä tai virtuaalihevosten parissa. Itse asiassa asuimme jonkin aikaa jopa kämppäkavereina ja kolmannen kämppäkaverin pikkusisko oli Marinka, jonka vanhimmat harrastajat muistavat Marinean perustajana ja omistajana (enkä ole koskaan kiistänyt olleeni aika vahva takapiru, mitä tulee Marinean ulkoasuun, grafiikoihin, rotuvalintoihin, kasvatukseen ja erityisesti RBSH:n lanseeraukseen).
Tällöin myös S oli jossain määrin mukana virtuaalihevosharrastuksissa ja itsekin puljasi hevosaiheiden kanssa. Teimme paljon asioita yhdessä, koski se sitten reaali- tai virtuaalihevosia. Joten kun S astui Ionicin puikkoihin keväällä 2005, hän ei ollut suinkaan mikään keltanokka asioiden kanssa vaikka silloin vasta hyppäsi ekaa kertaa julkisesti "framille".
Ja sittenhän se jatkui sillä mallilla, että olemme jo monta vuotta pyörittäneet Ionicia ja S:n alunperin ideoimaa Gin Ahaltekiä yhdessä, tasavertaisina omistajina.

Käytännössä hoidamme päivityksiä aika lailla itsenäisesti, meillä on jonkinlainen task-lista, josta napsimme itsellemme hommia välttääksemme päällekkäisyydet. Varsinaiset tiedostot ovat meillä palvelimella, jossa niitä päivitämme ja sitten joskus ja jouluna ajamme päivitykset nettiin asti.
Lisäksi meillä on tallien tiedostot omilla koneillamme ja ainakin minulla myös ulkoisella kovalevyllä varmuuskopiona. Aikamoinen levyrikko saa tapahtua ja pari tulipaloa lisäksi, että tallien materiaalit katoaisivat tyystin.

Tärkeintä palvelimella on task-listan lisäksi meidän oma chattipalsta, jonka kautta lähetämme toisillemme viestejä ja toinen saa ne heti kun kirjautuu palvelimelle. Emme ole siis riippuvaisia siitä, että pitäisi olla samaan aikaan koneella ja pelkkä email on hieman kömpelö. Chatti onkin meidän "elämänlanka", jossa juttelemme, suunnittelemme, ideoimme, valitamme ja mitä tahansa muuta. Ilman sitä tästä ei tulisi mitään.

Toisaalta iso talli antaa molemmille omistajille tilaa leikkiä niillä asioilla, jotka itseä kiinnostaa. Pienemmällä, tiukemmin rajatulla tallilla se voisi olla huomattavasti vaikeampaa. Minua ei häiritse pätkän vertaa, jos S keksii meille lisää murgenhevosia ja kasvattaa niitä. Ja vaikka S kiristelee hampaitaan jokaiselle raudikoksi määritellylle hevoselle, voi hän silti nukkua rauhassa, koska tallilla on niin paljon muunkin värisiä hevosia.

Siitä huolimatta ei ole lainkaan vähäinen asia, että haluamme virtuaaliharrastukseltamme samoja asioita: rentoutta, monia rotuja ja kasvatusta kilpailemisen, arvostuksen ja laatuarvostelupalkintojen kustannuksella. Emme pystyisi puhaltamaan yhteen hiileen, jos toinen haluaisi kaksi kisahuorattua puoliveristä ja toinen kaksisataa pitkäsukuista ahaltekiä.

Meillä S vastaa pääosin kasvattien nimeämisestä ja kuvista, minä puolestani teen enimmät kasvatussuunnitelmat ja hevosten keksimisen, jos tosin jälkimmäisessä S saattaa avittaa nimien kanssa. Kasvateille yritämme tehdä sivuja molemmat, mutta kuten onnettomista kasvattilistoista näkee, se ei ole ollut kummankaan to-do-listalla ihan hirveän korkealla...

Kun nämä asiat (kommunikaatio, samat tavoitteet, tila) ovat kunnossa, kahden omistajan tilanne on maailman paras. Vuorotellen potkimme toisiamme eteenpäin, vuorotellen voimme jättää tallit toisen huostaan, kun itsellä on kiirettä. Vuorotellen saamme loistavia (pimeitä?!) ideoita, joita toinen kehittää eteenpäin. Rehellisesti sanoen luulen, että olisin ehkä lopettanut jossain vaiheessa tai ainakin tympääntynyt pahoin koko hommaan ilman S:ää.

Joulukalenterin luukku 4: IE NetRenderer

2011-12-04T06:01:00.005+01:00

IE, tuo miespuolisten sivuntekijöiden päitä kaljuunnuttava kyhäelmä. Tuo naispuolisten sivuntekijöiden naamaan ryppyjä rypistelevä selain. Jos sivu toimii hienosti Firefoxilla ja Chromella, se yleensä on siedettävä myös Operalla ja ehkä jopa mobiiliselaimilla, jos suunnittelijalla/toteuttajalla on ollut hajuakaan skaalautuvuudesta ja sen toteuttamisesta, mutta mikään ei takaa, että se ylipäänsä edes toimisi IE:llä, saati että näyttäisi siedettävältä, saati hyvältä.

Windows-koneilta IE löytyykin vakiona, mutta Linuxilta tai Macilta harvemmin, vaikka testausta varten se olisikin ihan hyvä olla olemassa. Ehkäpä juuri siksi on kehitetty IE NetRenderer, nettipalvelu, johon syötetään sivun osoite, valitaan haluttu IE:n versio ja sitten katsotaan, miltä se näyttää. Helppo ja nähtävästi aika toimivakin palvelu. Myös Facebookissa voi tykätä.

Viitisen vuotta sitten eli aivan 2000-luvun alkupuoliskolla selainten erot olivat toisenlaiset. Jos sivun optimoi IE:lle (joka tuolloin oli valtaselain, FF:n aikakausi alkoi vasta myöhemmin), se toimi yleensä kokolailla kivasti myös Mozillalla (joka tuli maisemiin 2004 tienoilla) ja ehkä myös Operalla (vuodesta 2001 eteenpäin, muistan vielä Operan mainokset). Chromea ei silloin ollutkaan. Suurin murheenkryyni oi Netscape Navigator, joka 90-luvun puolivälissä oli valtaselain ja 90-luvun lopulla käytiin selainsotaa IE:n ja Netscapen kanssa, jonka IE voitti, lähinnä kai siksi että IE tuli vakiona jokaisen Windows 98:n mukana. Koska IE ja NN olivat tuolloin ne valtaselaimet, oli sivujen virittämisessä toimiviksi molemmilla todellista haastetta. Nimim. "Kokemusta".

Joulukalenterin luukku 3: Germa tarinoi

2011-12-03T06:00:00.003+01:00

No jo oli aikakin, että ehdottoman ykkösrodun edustaja pääsee ääneen! Se, että tämän blogin satuilu-aiheen saa aloittaa joku pikkusievä arabitamma on lähestulkoon pyhäinhäväistys. Tällä kertaa kynää kavioissaan pitelen minä, Gin German, tallin komein ahaltek-ori ja se on jo paljon se, kun talli on täynnä toinen toistaan komeampia saman rodun oreja.

Olen nyt kirjoitushetkellä vähän yli 16-vuotias ja kuulemma olisin urani huipulla, jos minulla jotain uraa ylipäänsä olisi. Meikäläinen on kyllä opetettu kouluratsuksi ja vaikeatkin asiat sujuvat hyvän ja tutun ratsastajan alla oikein kauniisti, mutta kisoihin en ole joutunut taitojani esittelemään. Omistajat muistuttavat aina, etteivät Wienin espanjalaisen ratsastuskoulunkaan lipizzaoriit kilpaile, mutta ovat silti kouluratsujen aatelia. Minä en niistä epsanjalaisista tiedä, mutta voin kyllä väittää kuuluvani kouluratsujen aateliin ainakin täällä omalla kotitallillani.

Meikäläinen sai viettää pitkän lapsuuden, ei puhettakaan siitä että olisi alettu jo ihan nuorena tunkea satulan päälle ratsastajaa. Laukkahevoset on eri asia ja kyllähän minullekin opetettiin tämmöiset satula- ja suitsijutut aikaisessa vaiheessa, mutta satulaan ei noustu kuin vähän kolmivuotiaana, silloinkin vaan harjoituksen vuoksi. Olin jo varsasta asti aika isokokoinen, mutta kuulemma epäsuhtainen, niin antoivat minun varttua kunnolla aikuiseksi ennenkuin vakavampi ratsastusharjoittelu aloitettiin.

Paitsi isokokoinen, olen ollut myös aika omapäinen ja villikin. Minkäs tekee, kun on niin paljon menohaluja aina, ettei tahdo jaksaa odotella sitä ihmistä siellä? Vanhemmiten olen kyllä ikäväkseni todennut, että nuo ihmiset ovat pahuksen sitkeitä, ihan joka kerta jaksavat nalkuttaa siitä, jos ei tehdä just niinkuin he haluavat ja ihan vielä siinä tahdissakin... Aina joskus pitää kuitenkin kokeilla, että jos sitä vaikka voisi rynniä talutettaessa, tiedä vaikka olisivat lepsuuntuneet ajan myötä. Eivät vielä ole, mutta toivossa on hyvä elää.

Se ratsastuspuuha on oikeastaan aika hauskaakin, varsinkin jos suoriutuu hyvin ja saa paljon kehuja. Meikäläisen ratsastaja on vielä niin hyvä, että sen kanssa tullaan hienosti toimeen keskenämme. Minä tiedän heti pienimmästäkin vihjeestä, että mitä se nyt haluaa ja toisaalta se ratsastaja tietää ne jutut, joita ei saa kovin paljon treenata ja myös ne jutut, joissa olen hyvä ja joista pidän. Enkä minä oikeastaan viitsi sille tehdä kaikkia metkujani, joita on tullut joskus vieraampien ratsastajien kanssa treenailtua. Se ei olisi reilua, eihän?

Silloin ihan alkuaikoina, kun ratsastuspuuhaa aloiteltiin, me menimme vain käyntiä ja käyntiä ja käyntiä ja joskus joku oli taluttamassakin, niin opeteltiin näitä kaikkia ohjausjuttuja, että mihin suuntaan pitää mennä kun ratsastaja tekee jotakin. Ei se niin hirveän vaikeaa ollut eikä sitä tehty kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Sitten myöhemmin alettiin ravaillakin pitkin kenttää ja sitten alkoi nousta hiki pintaan jo meikäläiselläkin aika ajoin.

Laukkaamistakin treenailtiin, vaikka jotenkin silloin aluksi oli ihan vaikeata käsittää, että miten sitä laukkaa oikein nostetaan. Kyllä se yleensä nousi, mutta jotenkin jännitin sitä aina vähän ja sotkin jalkani ihan solmuun ja sitten mentiin joka sortin ristilaukkaa. Se ristilaukka tai mikä lienee possukönkkäys on aina ollut vähän meikäläisen kompastuskivi. Silloin aluksi siitä päästiin eroon kun otettiin aina laukannosto uudestaan ja rauhallisesti. Sitten kun laukka nousi oikein kerralla, lopetettiin yleensä ratsastus ja pääsin tarhaan.
Myöhemmin kun harjoiteltiin laukanvaihtoa, aluksi kävi helposti niin että etujalat kyllä vaihtoi laukan, mutta takajalat ei ja taas mentiin kuin kolmijalkainen kameli. Mutta siitäkin päästiin eroon ja nykyisin vaihdan laukan oikein helposti ja kauniisti. Joskus vaihdan laukan ihan huviksenikin vaikkei ratsastaja sitä pyytäisikään. Silloin ratsastaja yleensä naurahtaa ja pyytää vaihtamaan takaisin ja ollaan molemmat tyytyväisiä.

Hassua muistella noita keltanokka-aikoja, kun silloin mentiin niin helppoja juttuja ja nythän mä osaan jo vaikka mitä: piruetit ja väistöt ja piaffit ja passaget ja laukanvaihtosarjat ja lisäämiset ja kokoamiset ja vaikka mitkä. Piaffi on kanssa aina sellainen, että ratsastaja on niin iloinen kun se onnistuu hyvin. Meikäläisen piaffi ei ole kuulemma sieltä korkeimmasta päästä, mutta pysyy yleensä hyvin kasassa. Sitä on joskus ihan videoitukin talteen.

Mutta eihän mun elämä nyt ihan kokonaan ole pelkkää koulupylperrystä. Itse asiassa ei ollenkaan. Käyn useampia kertoja viikossa maastossa ratsastajan kanssa, joskus tehdään ihan pitkiäkin lenkkejä, ollaan pois tallilta melkein koko päiväkin parhaimmillaan. Ja sitten joskus hypätään esteitäkin, vaikka olenkin kuulemma kouluratsu. Se on hauskaa puuhaa, vaikka välillä vähän epäilyttääkin jotkut esteet.

Heh, kai sitä pitää kertoa nuoruudesta sellainen juttu, että minähän ihan pelkäsin kun näin ekan kerran eläissäni estepuomin. Se lojui kentällä ihan vaarattoman näköisenä ja mä tuijotin sitä ja pörisin ja pärskyin sille kun en tiennyt oikein että mikä se on, jos vaikka vaarallinenkin. Kun ei voi tietää. Sitten ratsastaja houkutteli meikäläisen sen luo ja pääsin sitten tutkimaan sitä paremmin. Kun olin sitä aikani tuijotellut ja nuuskinut ja kaviollakin kopauttanut, totesin, ettei se varmaan ole vaarallinen. Sitten me mentiin ratsastajan kanssa sen ylitse eikä se purrut.
Sen jälkeen ei ole puomit pelottaneet, vaikka niiden yli on saanut jalkojensa kanssa steppailla. Meikäläisen ratsastajalla on meinaan joku ihme fiksaatio noihin puomeihin, niitä on sitten ollut erilaisina kujamuodostelmina ja muina tarjolla tässä vuosien mittaan niin paljon, että ihmettelen jos se keksii jonkin sellaisen yhdistelmän, mitä mä en ole vielä nähnyt!

Joulukalenterin luukku 2: keksityt hevoset

2011-12-02T06:00:00.005+01:00

Hevosten "tuominen" eli keksiminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi virtuaalimaailmassa. Olen sivusilmällä seuraillut ht.netissä käytävää keskustelua tuontihevosista ja tuomisesta enkä ihan aika jaksa ymmärtää.

Usein näkee topikkeja, joissa pyydetään tuomaan hevosia ja joskus niihinkin on tullut itse vastailtua, silloin kun aktiivisemmin pyörin siellä. Nykyisinhän Gin hoitaa pääosan meidän PR-hommista. Oudoimpia ovat kautta aikojen olleet ne pyynnöt, joissa kerrotaan jotain tämänkaltaista: "Haluaisin 135-senttisen kiltin ruunikon nf-tamman, joka on syntynyt Britanniassa ja on nyt 3-vuotias. Toisitko minulle sellaisen?" Mitäs siinä tarvitaan enää oikeastaan muuta kuin nimi hevoselle ja mahdollisesti vanhempien nimet? Ne kun vielä keksisi, niin siinä olisi jo hevosen perustiedot kasassa eikä mitään "tuomista" tarvittaisi.

No juu, kukin tyylillään eikä tuo nyt vielä niin hullua ole. Hullumpaa on se, että tuollaiseen viestiin vastaa joku, keksii hevoselle kivan nimen, kopioi muut tiedot aloitusviestistä, keksii vanhempien nimet ja osaa vielä tällätä EVM-merkinnän niiden perään, kirjoittaa luonteen kuvailuksi "kiltti ja rauhallinen" ja kaiken tämän suunnattoman vaivannäön jälkeen pyytää, että uusi omistaja muistaisi mainita hänet maahantuojana hevosen sivuilla. Miten nimenkipeitä ihmiset ovatkaan! Eihän tämä "tuoja" tehnyt oikeastaan mitään kuin keksi sen nimen ja silti pitää oma nimi saada hevosen sivuille siitä hyvästä.
Meidänkin kasvateille kysellään toisinaan nimiehdotuksia muilta ihmisiltä, joten pitäisiköhän tällaisten kasvattien perustietoihin lisätä seuraavanlainen rivi: "Sylikummi: nimenkeksijä"?

Asia ihan erikseen on tietysti se, jos joku pyörittää tuontitallia tai -foorumia, jonne keksitään uusia hevosia ja niitä saavat halukkaat sieltä ostaa ja vaikka välillä keksittäisiin hevonen ostajan tilauksesta ja toiveesta. Tällaisessa tilanteessa ymmärrän sen, että hevosen sivuille halutaan tuojan nimi ja linkki, koska se on sen tallit/foorumin "liiketoimintaa" ja jokainen sieltä myyty hevonen voi toimia jonkinlaisena mainoksena, samalla tavoin kuin kasvatin sivuille kuuluu linki kasvattajatallille. Yleensä tällaiset tuontitallit kuitenkin näkevät hieman enemmän vaivaa hevosten keksimisen eteen kuin vain sen verran että nimen keksivät.

Sen myös vielä jotenkin ymmärtää, jos kasvattaja haluaa kasvatilla kilpailtavan ja muutenkin oltavan aktiivisia, mutta että tuontihevosille asetetaan samanlaisia toiveita. Ei sitä niin kovin montaa viikkoa ole, kun luin em. foorumilta miten hevosia tuoneet kuorossa valittelivat, että kun heidän tuonnillaan ei ole tehty mitään ja onkohan se edes sivuja saanut ja kuinka heille ne satunnaiset tuontihevoset ovat ihan yhtä tärkeitä kuin omat kasvatitkin. Lyömättömänä perusteluna oli luonnollisesti se, että kun tälläsi sille tuonnille niin kivan nimen, jolle olisi ollut käyttöä omallakin tallilla.
Lapset, täti opettaa: jos sinulla on mielessä kiva nimi, kirjoita se ylös ja käytä itse. Älä "anna" kaverille ja sitten itke perään, kun hieno nimi meni siinä.

Ja mitä tulee tuontihevosilta vaadittuun aktiivisuuteen, niin se jos mikä saa ainakin minulta niskakarvat pystyyn. Tuontihevoset ovat kivoja juuri siksi, että niiden kanssa ei ole kukaan huohottamassa niskassa ja vaatimassa suorituksia vaan että niiden kanssa taa tehdä tai olla tekemättä mitä vain. Se, että joku itkee foorumilla kuinka hänen tuomansa hevonen unohdettiin ihan täysin, ei tietysti vaikuta periaatteessa mihinkään, mutta voi luoda kuitenkin paineita kilpailuttaa tuontihevosia.
Se jos mikä on väärin. Suvuttomat hevoset ovat yleensä arvokkaita jalostuksen kannalta ja niitä on aina liian vähän, joten jos nyt alkaa tulla yleisemmäksikin tavaksi vaatia myös niiltä aktiivisuutta (eli yleensä paljon aikaa vievää kisaamista), niitä halutaan ja voidaan hankkia entistä vähemmän. Pidemmällä aikavälillä kasvatus tulee kärsimään, jos pahasti käy ja ihmiset eivät opi itse keksimään hevosia, joilla ei tarvitse kilpailla.

Me kuitenkin lupaamme, että meiltä saa ostaa aina sekä suvullisia että suvuttomia hevosia, joilla ei tarvitse kilpailla eipä ylipäänsä tehdä muuta kuin sivut.

Joulukalenterin luukku 1: hevosten värit

2011-12-01T06:00:00.006+01:00

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan...
Kunnon joulukalenterin tavoin tästä päivästä aattoon asti saatte avata yhden luukun eli uuden tekstin joka päivä. Kaikenlaisia aiheita on tarjolla ja koska kaikille päiville ei ole vielä valmiina aihetta, saati tekstiä, ehdotuksiakin otetaan vastaan. Tekstien laadusta, saati kiinnostavuudesta ei luonnollisesti ole takeita.

-------
Luukku 1: hevosten värit
Kellekään vähänkään vakituisemmalle lukijalle ei liene yllätys eikä uusi asia, että me olemme S:n kanssa jonkinasteisia värifriikkejä, kuten tapaamme itseämme nimittää. Hevosten värit ja niiden periytyminen on ainakin pääpiirteissään hanskassa ja pahimmillaan värikeskustelu saattaa mennä kaikenlaisiin rabicanon eri asteisiin, brindleen, Birdcatcher-täpliin, niiden periytymiseen ja sen sellaisiin, joista moni muu harrastaja on pihalla, koska heillä on elämä.

Mutta emme mekään ole mitään 100% väriguruja joka asiassa. Esimerkiksi shetlanninponeilla toisinaan esiintyvä mushroom on jäänyt meille molemmille aika vieraaksi. Pearl-väreihin minä itse tutustuin vasta vähän aikaa sitten. Sabinon periytymisestä emme ole perillä edes sitä vähää, mitä siitä nykyisin tiedetään ja tiikerinkirjavien kuvioiden periytyminen on myös vähän retuperällä. Eikä dominanttivalkoinenkaan muunnoksineen ole ihan selvää kauraa...

Meidän hevosten (kaikki rodut mukaanlukien) nuo kaikkein erikoisimmat värit puuttuvatkin pääasiassa. Lopulta me olemme todella tylsiä värien suhteen: meillä on perusvärejä, kimoja, päistärikköjä, yksin- ja kaksinkertaisia voikkoja, joitain hallakoita, hopeaa, muutama samppanja, tiikerinkirjavaa, lehmänkirjavasta useimpia muunnoksia, muutama harva rabicano (ainakin ollut) ja sitten joitain, joissa yhdistyy pari eri tekijää. Ei siis mitään todella jännittävää.
Todella jännittävien värien ongelma on luonnollisesti kuvien heikko saatavuus, vaikka olemmekin jo kohta pari vuotta uhanneet piirtää/maalata itse edes yhden kuvat. Emme kuitenkaan varmasti ikinä pääse värien ja itsetehtyjen kuvien kanssa samalle tasolle kuin esimerkiksi Stiinu mahtavilla quarter-kuvillaan.

S on maininnut aiemmin termin "kimokammo", jota meikäläinen potee arabien, terskien, RBSH:iden ja puoliveristen kanssa. Kahdella viimeksi mainitulla rodulla kimon välttäminen on periaatteessa vähän pakon sanelemaa, koska kuvat ovat tiukemmassa kuin tummien värien. Arabeilla sen sijaan ei olisi kimoista kuvista pulaa, kun se nyt sattuu olemaan arabien ylivoimaisesti yleisin väri ainakin Suomessa ja todennäköisesti tilanne on sama ympäri maailman. Mutta kimo on vain jotenkin niin tylsä väri arabeilla. Vaikka onhan se myönnettävä, että parhaimmillaan kimo on todella kaunis väri.
Jotta asiat eivät arabien kohdalla olisi näin yksinkertaisia, S:llä on jonkinlainen raudikkokammo. Kieltämättä rautias on geneettisesti hankala väri, jos sitä alkaa paljon olla hevoskannassa, koska rautias + rautias on aina rautias.
Musta olisi hieno väri, mutta kuvia ei turhan paljon ole, niin että jos meidän arabilaumamme on aika ruunikko-pitoista, sille on ihan syynsä.

Ahaltekien kohdalla on puhuttu jo muutama vuosi sitten siitä, että meillä alkaa olla aika paljon voikkoja ja tuplavoikkoja. Tuplavoikot lisäävät voikkovärien määrää melko tavalla radikaalisti, koska kaikki niiden varsat ovat aina voikkovärisiä toisen vanhemman väristä riippumatta. Olemme yrittäneet hieman kääntää meidän väriskaalaa pois sieltä voikkojen parista, mutta koska viime ajoilta ei ole ahaltekien väritilastoja, en tiedä missä mennään. Ja myönnettävä on että voikot ovat kivoja.

Carita tarinoi

2011-11-22T10:58:00.004+01:00

Heipä vain, olen Carita, viralliselta nimeltäni Abriko Chariat. Nuo ihmiset tahtovat aina hienostella nimien kanssa, mutta Caritaksi minua sanotaan. Olen jo kypsään ikään ehtinyt arabialaistamma, mutta silti edelleen nuorekas kuin mikä. Ikähän on vain numeroita, sanovat.

Njoo, meikäläisen historia alkaa tammikuusta 2010, synnyin silloin. Varsa-aika sujui mukavasti kun oli paljon suunnilleen samanikäistä nujuamisseuraa. Äiteeltä tahtoi palaa joskus hermo meikäläisen kanssa, kun en ollut hetkeäkään aloillani. Tosin olin äidin eka varsa, toisen varsan kanssa sekin osasi ottaa jo rennommin. Äiti oli vähän mustasukkainenkin minusta, ei aina tahtonut päästää ihmisiäkään ihan lähelle vaikka minä en ihmisiä pelännyt ollenkaan.
Sitten eräänä päivänä huomasin, ettei äiteetä ollut missään, kavereita oli kyllä iso lauma mutta äiti oli hukassa. Vieroitetaan, sanoivat ihmiset. Edelleen sain riekkua kavereiden kanssa isolla laitumella, joten sinänsä ei tullut olo yksinäiseksi. Ja ruokaakin piisasi, siitä pitivät ihmiset huolen.

Parivuotiaana sitten alettiin sovitella satulaa selkään ja kuolaimia suuhun. Meikälikka on ollut aina kauhean utelias kaiken uuden suhteen (se äiteetäkin hirvitti joskus, kun tervejärkisen hevosen pitäisi juosta karkuun eikä jäädä katselemaan kaikkia pelottavia asioita), niin että se oli aluksi tosi jännää, mutta totuin niihin varusteisiin nopeasti. Sit meinasikin tulla totaalinen tenkkapoo, kun sinne satulan päälle alkoi joku ihminen kingetä istumaan! Olinhan minä nähnyt muita hevosia, joilla on satulat ja ihmiset selässä, mutta että minullekin?! Ei se pelottavaa ollut, mutta outoa, perinjuurin outoa.

Miksi muka noin aikaisin alettiin ratsastaa, kun monien muiden ratsun ura alkaa vasta joskus kolmi- tai nelivuotiaana? No homman nimi oli se, että musta yritettiin tehdä laukkaratsua ja niiden pitää aloittaa kilpaileminenkin heti kolmivuotiaana. Minä kun olin jo niin isokokoinen ja hyvin kehittynyt nuorena, niin päättivät alkaa treenailla heti kolmivuotiskauden alkuun. Ja mikäs siinä, pääsi juoksemaan radalle muiden kanssa ja se jos mikä oli hauskaa. Varsinkin se muiden päihittäminen oli hauskaa, tylsempää oli se kun ratsastaja pidätteli meikäläistä muiden rinnalla. Ei saa väsyttää muka itseään, kissan villat...

Sit tuli ne ekat kisat. Muistan sen päivän kuin eilisen vaikka siitä on monta, monta VHKR-vuotta jo aikaa. Heti aamusta meikäläinen kyörättiin kaverien ja muutaman vieraammankin hevosen kanssa kuljetusautoon ja sit lähdettiin. Mä en oikein tykännyt silloin kuljetusautoista ja olinkin vähän hermona vaikkei se ollut edes eka kerta kun olin kuljetuksessa.
Ja oikeastaan haluaisin kyllä unohtaa ne ekat kisat myös, koska ne meni ihan penkin alle. Siellä oli niin paljon kaikkea, vieraita hevosia ja ihan outo ratakin juosta, keskity siinä sitten juoksemiseen! Jäin melkein viimeiseksi mutta silti tuo omistajatäti vaan taputteli ja syötti porkkanoita ja sanoi että ihan hyvät ekat kisat kun juoksin jotakuinkin oikeaan suuntaan koko ajan.

Sitten kun mentiin seuraaviin kisoihin, niin totesin, että hei, tää onkin ihan tuttu juttu, mutta jos tällä kertaa sit vaikka juostaisiin. Ja mähän juoksin ja pesin koko muun sakin! Omistajatädit ei olleet pysyä nahoissaan sit sen kisan jälkeen, ne halaili toisiaan ja mua ja mun ratsastajaa ja kaikkia ympärillä olevia. Ihan oli lepakoita tapulissa.

Ja sitten mut vietiin seuraaviin kisoihin ja mä voitin ja sit seuraaviin ja mä taas voitin ja voitin ihan kaikki... No, ikävä kyllä en voi ihan tuohon sävyyn kertoilla kisahistoriaani, mutta kyllä mä voitin vielä kolmivuotiaana toisekin kerran ja sit pääsin nelivuotiaana aloittamaan vaikeammalta tasolta. Silloin piti sit tunnustaa, että nyt on muut parempia. Ne juoksi ihan järjettömän kovaa! Kyllä mä nyt yritin niille pistää kampoihin minkä parhaani taisin, mutta aina joku riivatun lentokavio kiri mun ohi, jos ei muuten niin sitten just ennen maalia. On muuten harvinaisen ärsyttävää, voin kertoa!

Sit mua ei oikeastaan enää kiinnostanut hirveästi koko touhu ja mä sain vähän lomaa. Olin jonkin aikaa ihan vaan laitumella muitten kanssa, mikä oli kivaa ja sitten alettiin ratsastella taas vähän kerrallaan. Vielä mut pari kertaa raijattiin radalle ja mulla oli kyllä ihan intoakin juosta, mutten edelleenkään pärjännyt niille parhaille. Sitten noi ihmiset ynnäili vähän aikaa mun statistiikkoja ja voittosummia ja katseli kalenteria ja kisalähtöjä ja totesi, että mä pääsen eläkkeelle.

No hei, mä olin viisivuotias ja eläkkeellä. Luulin ihan vakavissani että nyt mä pääsen loppuiäkseni kaikkien kavereitten kanssa elbaamaan laitumelle. Aluksi kyllä pääsinkin, mutta sitten alkoivat ihmiset taas esitellä satulaa ja suitsia mulle. Hei c'moon, mä olen nyt eläkkeellä, ei mitään työnteolta haisevaa! Ne ei taas arvostaneet mun mielipidettä.

Sitten se uusi satula oli ihan erinäköinen ja kokoinen kuin edellinen satula ja ratsastuskin tapahtui leikkikehässä, sillä samalla aidatulla kärpäsenläjän kokoisella alueella, jossa mä aluksi opettelin sitä ratsastushommaa. Pari kunnon laukka-askelta kun ottaa, niin johan siinä aidat rytisee. Mut eheiii, en mä laukkaamaan päässyt. Me köpsyteltiin käyntiä ja harjoiteltiin pysähtymisiä ja mua käänneltiin ja väänneltiin sinne tänne. Ihan sai mennä kieli keskellä suuta, kun ei koskaan tiennyt että mitä se ratsastaja siellä selässä saa seuraavaksi päähänsä multa pyytää. Mutta koska ratsatuksen jälkeen pääsi aina kavereiden kanssa tarhailemaan ja sai porkkanoita ja rapsuttelua, niin oli mulla ihan hyvät syyt yrittää olla mahdollisimman mieliksi.

Sitten joskus harjoiteltiin ravijuttujakin ja eräänä päivänä se ratsastaja pyysi laukkaa. Vanhat tavat iski selkäytimestä takaisin ja meikälikka lähti kuin tykin suusta parasta vauhtiaan. Ja pah, selästä tulee heti komento, että nyt hiljempaa. Voi huokaus, ei tää ollutkaan niin yksinkertainen juttu kuin mä pienissä aivoissani kuvittelin. Mä hoksasin kyllä aika nopeasti, että täällä kärpäsläjäaitauksessa ei kaahata vaan kun pyydetään laukkaa, niin sitten laukataan nätisti ja tehdään kaikenmaailman kiemuroita ja vaikka mitä. Ratsastajan mielikuvitus on kyllä tosi vilkas kun pitää keksiä uusia jumppaliikkeitä meikäläisen pään menoksi.

Se oli vaan sellaista harrasteluratsastelua, ei mua ole viety mihinkään kisoihin vaikka kotona taivutellaan kyllä niin että joogagurutkin tulisi kateelliseksi jos vain näkisivät miten hienosti mä väännän itseni vaikka solmuun. Tämmöisen kuviokellunnan lisäksi ollaan harjoiteltu hyppäämistä, sellaisia pikkuisia esteitä ollaan menty ja tietysti lorvittu maastossa vaikka kuinka paljon. Mä sitten rakastan sitä, kun pääsee pois sieltä kärpäsläjäaitauksesta ja köpötellään kaikessa rauhassa pitkin maita ja mantuja. Ratsastajakin heittää ohjat löysiksi eikä patistele mua mihinkään suuntaan, me vaan mennään eteenpäin minne nenä osoittaa. Usein on kavereitakin mukana ja vaikka aina joku kaahopää on hirveän täpinöissään, niin mä otan lunkisti. Laukkapätkät on vähän tiukkoja tilanteita mulle, aina tulee muistoja mieleen niiltä laukkaradoilta ja voittajakehistä ja tekisi niin mieli painaa kaasu pohjaan. Koitin mä kerran, mutta sen kurinpalautuksen jälkeen olen kyllä sisäistänyt, että parempi vaan nöpötellä pikkulaukkaa. Ei tule sanomista.

(En ole koskaan kirjoittanut mitään hevosen tai muunkaan eläimen näkökulmasta, joten olkaa armollisia. Ja vastoin kirjoittajatietoa, tämän on kirjoittanut S, tosin Ginin ideasta.)

Walkerien väritilastoa

2011-11-21T09:45:00.003+01:00

Olen monessa yhteydessä maininnut että kalliovuortenponien ohella tennesseenwalkerit ovat värikkäimpiä rotuja, mitä Ionicista löytyy. On voikkoa, päistärikköä ja samppanjaa, sekä kirjavista tobianoa ja sabinoa. Näistä saa jo melkoisen värikirjon aikaiseksi.

Tällä hetkellä kuvallisten hevosten väritilasto onkin tämännäköinen:
Perusvärit
ruunikko 3 kpl
rautias 3 kpl
musta 3 kpl

Voikkovärit
voikko 2 kpl
ruunivoikko 1 kpl

cremello 2 kpl

Samppanjavärit
gold champagne 1 kpl
amber champane 1 kpl

Päistäriköt
ruunikonpäistärikkö 2 kpl

Tobianot
ruunikko tobiano 4 kpl
rautias tobiano 1 kpl
musta tobiano 3 kpl
ruunivoikko tobiano 1 kpl

Sabinot
rautias sabino 2 kpl
musta sabino 2 kpl
voikko sabino 1 kpl

Väriryhmistä dominoivat yksiväriset perusvärit sekä tobiano ja sabino eri pohjaväreillä. Samppanjaa ja päistärikköä on aika vähän, voikkoja sen sijaan on jonkin verran, kun lasketaan mukaan nuo voikkopohjaiset kirjavat, joita ja kaksi kappaletta. Huomattava on kuitenkin, että samppanjanvärisillä hevosilla on muutama varsa, joilla ei ole vielä kuvaa eli väriä ei ole määritelty. Samppanjaa on tulossa todennäköisesti siis lisää. Päistäriköillä hevosilla ei ole toistaiseksi varsoja, mutta niitä pitää teettää, jotta sekä sukulinjat että väri jatkuvat meillä vielä tulevaisuuteenkin.
Erikoisvärien ja kirjavien yhdistäminen on ongelmallista, koska kuvia on kehnosti saatavilla. Joidenkin hevosten kohdalla on jouduttu venyttelemään jo nyt genetiikan rajoja ("Mutta jos toi isä onkin perlinon lisäksi myös tobiano, vaikka ihan pienimerkkinen, niin se ei ehkä näy tossa karvassa...").

Tietovuodot

2011-11-18T10:43:00.004+01:00

Sen verran minäkin seurailen suomalaista mediaa, että olen tietoinen viime aikoina tapahtuneista tietovuodoista, joissa julkisuuteen on päässyt sähköpostiosoitteita ja salasanoja. Asia koskee luonnollisesti myös virtuaalihevostelijoita, joilla nyt yleensä on ainakin sähköpostiosoite ja oman tallin käyttäjätilit olemassa. Mitä siis tehdä, ettei joudu murtautujien uhriksi?
Eri lähteissä on esitetty tusinoittain neuvoja, mitä kannattaa ja pitää tehdä ja toisaalta mitä taas ei. Tässä jonkinlainen kooste niistä.

1. vahva salasana on kullanarvoinen
Tämän toivottavasti kaikki ovat kuulleet: isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja mahdollisesti vielä erikoismerkkejäkin sekä riittävän pitkä. Jotkut ovat jo sanoneet ettei 8 merkkiä riitä, en ota kantaa siihen onko se riittävä pituus vai ei, mutta mitä pidempi, sen parempi. Omat salasanani ovat joitain poikkeuksia lukuunottamatta yli 12-merkkisiä.
MPC: Näin teet vahvan ja helposti muistettavan salasanan

2. vaihda salasanoja edes joskus
Eritoten tällaisten vuotojen jälkeen ei ole liioiteltua vaihtaa varsinkin niiden tärkeimpien palveluiden salasanoja vaikka ne vanhatkin olisivat tarpeeksi vahvoja (kts. edellinen kohta).
Muutenkin salasanojen vaihtaminen silloin tällöin ei ole huono idea. Joissain yrityksissä työntekijät joutuvat vaihtamaan tiliensä salasanat esimerkiksi kolmen kuukauden välein.

3. älä halua tietää, oletko kenties murtolistalla
Tällaisten tapauksien jälkeen on netissä pyörinyt sivuja, joille voi syöttää sähköpostiosoitteensa ja siitä luvataan tarkistaa, oletko murtolistalla vai et. Oivallinen keino kalastella lisää sähköpostiosoitteita esimerkiksi roskapostilistoille! En tietenkän väitä, että kaikki tällaisten tarkistussivujen tekijät käyttäisivät saamiaan säpo-osoitteita epäilyttäviin tarkoituksiin, mutta koskaanhan ei voi tietää. Eli jätä tällaiset palvelut omaan arvoonsa.

4. jaa käyttäjätilit tärkeisiin ja ei-niin-tärkeisiin
Kautta aikojen on hoettu, että samaa salasanaa ei saa käyttää kahdessa, saati useammassa eri palvelussa. Yeah. Kun on kuusi sähköpostia, kolmetoista eri foorumia ja sitten kaikki domainit, facebookit, wikit ja muut päälle, niin että jokaiselle oma salasana, jonka muistaisi ulkoa sekä töissä että kotona on toiveajattelua. Nyt on muutamilla tahoilla jo herätty siihen, että ehkä tämä ei ole välttämätöntä.
Tärkeitä palveluita ovat ne, joihin olet joutunut syöttämään henkilötietojasi (esim. Facebook, Huuto.net) tai jolle murtautumalla voidaan saada aikaan paljon pahaa (esim. oma kotisivu, henkilökohtainen maili). Näillä tärkeillä käyttäjätileillä pitäisi olla yksilöllinen, vahva salasana.
Sitten on näitä vähemmän tärkeitä palveluita, esimerkiksi foorumit ynnä muut, joihin ei syötetä henkilökohtaisia tietoja tai niille murtautumisella ei saavuteta aikaan mitään muuta kuin pientä kiusaa. Tällaisilla tileillä voi jotakuinkin huoletta käyttää samoja salasanoja.

5. yleinen järjenkäyttö sallittua, jopa suotavaa
Kannattaa ihan oikeasti miettiä tarkkaan, mille tahoille haluaa antaa henkilötietojaan: kotiosoitetta, puhelinnumeroa, henkilöturvatunnusta, saati sitten pankkiyhteystietojaan tai luottokortin numeroa. Jälkimmäistä tarvitaan useissa verkkokaupoissa, mutta ennen ostamista kannattaa googlettaa verkkokaupan nimellä, onko sen kanssa tullut ongelmia. Ja tarkista myös selaimen osoiteriviltä, että tiedot lähetetään salattuna eli osoitteen alku on https://.
Muistathan myös, että pankin, poliisin tai ylipäänsä minkään tahon ei oikeasti tarvitse tietää pankkikorttisi tai verkkopankkisi käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Niitä ei anneta koskaan kellekään.

Tasan 10 vuotta ekasta tekkekasvatista

2011-11-16T08:36:00.002+01:00

Kas niin, tällä päivämäärällä on kulunut tasan kymmenen vuotta siitä, kun virtuaalimaailmaan putkahti ensimmäinen Gin-tekke. Se oli ori nimeltä Gin Pervyj, enteellisesti sana pervyj tarkoittaa venäjän kielessä ensimmäistä. Se siis syntyi 16.11.2001, emä oli tamma Kilimanjaro ja isä Quierossa tuolloin majaileva Laakson Salomon. Pervyj myytiin 4.1.2002 Quieroon. Alunperin se oli musta.

Harmi kyllä, oriin myöhemmistä vaiheista ei ole muuta tietoa kuin että se kilpaili maastoestekisoissa joitain kertoja ja astui Angelniemen tamman Crossing Hills K:n, mutta varsasta ei ole tallessa edes nimeä. Enkä tiedä mikä Pervyjin kohtalo muutenkaan oli, lähtikö se Quierosta jonnekin, mutta tyystin kadonnut se on nykyisen tekkekasvattajan näkökulmasta.

Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että eihän se jalostus jäänyt siihen. Kunhan saan kaikki tähän mennessä suunnitellut tekkekasvatit nimettyä ja listattua, eiköhän Gin-hevosten määrä nouse jo toiselle tuhannelle.

Rakennearvostelu: ahaltek-ori

2011-11-15T10:25:00.002+01:00

Vaihteeksi taas rakennearvostelua. Tällä kertaa vuorossa on ahaltek-ori Gin Horatio.

Muistutuksena pisteskaala 0-5p:
0 - ei voi arvostella tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen

Yleisvaikutelma 2p
Tämä on epäsopusuhtainen ja takakorkea.

Rotuleima 4p
Kieltämättä ihan selkeä rotuleima, mutta on myös piirteitä, jotka eivät ole erityisen tekkemäisiä. Pidän rotuleimaa silti hyvänä.

Sukupuolileima 3p
Kuten sanottua, tekke on aika sukupuoleton rotu eli tällä ei tule olla kovin suurta painoarvoa arvosteluissa. Tämä ori ei ole mikään erityisen orimainen, mutta kuitenkin enemmän maskuliininen kuin suorastaan feminiininen. Eli kohtalainen orileima.

Pää 2p
Totta kyllä, päässä on tekkemäisiä piirteitä: se on pitkä ja hieman kiilamainen, profiili on hieman kyömy ja myös korvat ovat hyvät. Haluaisin kuitenkin nähdä hieman kapeamman tai kiilamaisemman pään eikä silmänkään muoto/koko/sijoituskohta ole mielestäni aivan optimaalinen.

Kaula 4p
Vaikka onkin hieman joutsenkaulainen, tällä on moitteeton ahaltekin kaula. Jos joutsenkaulaisuus menisi tuosta vielä paljonkin pahemmaksi, siitä pitäisi alkaa jo rokottaa. Kuitenkin kaula on sopivan pitkä, pysty, liittyy hyvin päähän ja myös lapoihin.

Etuosa 2p
Syvyys on kohtuullinen, säkä ihan ok, mutta lapa hieman pysty, vaikkakin pitkä. Ehkä olen ankara tänään, voisi tuolle kolme pistettäkin antaa, ei se lapa niin paha ole. Ja ihan riittävän pitkä se on.

Runko 2p
Pitkä ja avorunkoinen, aivan liian pitkä lanne. Ahaltekeilla ei kohtuullinen pitkärunkoisuus ole virhe, mutta tämä alkaa mennä jo ylitse. Erityisesti runko aiheuttaa sitä mainitsemaani epäsopusuhtaisuutta.

Takaosa 2p
Lautanen on lyhyt, vaikka se onkin aika sopivan laskeva. Risti selkeä.

Etujalat 3p
Hyvinasettuneet, suorat, riittävän sirot, lyhyet sääret, mutta ainakin vasemmassa etusessa näyttäisi olevan todella lyhyt ja pysty vuohinen.

Takajalat 3p
Aika pitkät takasääret, mutta ei vielä liian pitkät rodulle. Muuten mielestäni ok.

Yhteistulos siis 27/50
Keskivertoa (30p) hieman huonompi ori ja olihan sen rakenteessa sanomista aika monessa kohdassa. Ei kuitenkaan täysin kehno esitys.

Neljä vuotta virtuaaliblogiakin jo

2011-11-04T17:40:00.002+01:00

Noh, oikeastaan blogin nelivuotista elämää olisi pitänyt juhlia reilu kuukausi sitten, 17.9.2007 nimittäin lähti maailmalle kaikkien aikojen ensimmäinen blogipostaus tähän blogiin, joka silloin aluksi kyllä keskittyi ainoastaan tekkeihin. Sen jälkeen ei olekaan kulunut kuukautta ilman postausta, tosin pahimpina aikoina tuli postailtua 61 postausta kuukaudessa (elokuu 2008). Ai miten niin kaksi aktiivikirjoittajaa vauhdissa?

S, tuo niin monen loistavan inspiraation lähde! Olisinko ikinä törmännyt niihin yksiin ihaniin tekkesivuihin ja -kuviin joskus vuonna 2000 ellei hän olisi niitä into piukassa esitellyt? Niistä sivuista ja kuvista nimittäin lähti liikkeelle minun virtuaalinen ja reaalielämäänkin levinnyt tekkefanitus. Niin ja olisihan tämä blogikin saattanut jäädä perustamatta, ellei S olisi ollut jo tuolloin aktiivinen bloggaaja ja innostanut minuakin aloittamaan. Silloin vuonna 2007 ei vielä tunnettu juuri virtuaaliblogin käsitettä, mutta kun ajatus ei kummastakaan tuntunut oikeastaan yhtään hölmöltä, niin siitä sitten vain kokeilemaan. Tässä sitä ollaan, kaiketi meitä voidaan kutsua tällä alalla jonkinlaisiksi uranuurtajiksi.

Gin suosittelee: virtuaalinen peitsariyhdistys

2011-10-19T11:41:00.003+02:00

Törmäsin htnetissä virtuaaliseen peitsariyhdistykseen (VPY) ja voin vain todeta: WAU! Tällaista on oikeasti kaivattu, kaikki tarvittava tieto peitsareiden historiasta ja nykytilasta yhdessä osoitteessa. Isälinjoja, emälinjoja, entisiä kasvattajia, nykyisiä kasvattajia, oritilastoja, peitsariraveja ja kaikkea muuta. Jos ikinä minkään sivun, niin juuri tämän soisi pysyvän aktiivisena hamaan tulevaisuuteen asti. Tuo jos mikä on tärkeätä tai ainakin mielenkiintoista tietoa kaikille peitsareista kiinnostuneille.

Minä luonnollisesti kävin läpi noita nykyisiä peitsaritalleja ja katselin hevosten sukuja. Kivasti näkyy edelleen noblelaisia ja jonkin verran myös Ionicin kantahevosia (lähinnä oriit Iron Devil ja Deadman Bay sekä Dealer Iostream), mutta mikä ehkä vieläkin tärkeämpää: uutta verta on talleilla paljon. Suvuttomia hevosia, kasvatteja minulle tuntemattomista nimistä. Mikään jalostus ei mene eteenpäin pelkkien historiallisten hevosten varassa, ainakaan jos niitä vanhoja hevosia on niin vähän kuin virtuaalisia peitsareita vuosina 2005-07. Vanhojen linjojen hävittäminen ei kuitenkaan ole koskaan hyvä idea.

Vieläköhän sitä Ionicissa menisi pari peitsaria...

Kymmenen vuotta virtuaalitekkejä

2011-10-18T07:30:00.002+02:00

Viisi vuotta sitten kirjoitin Vippokseen artikkelin otsikolla Viisi vuotta virtuaalitekkejä. Siihen mennessä olin tehnyt pitkän uran virtuaalisten ahaltekien kanssa, mutta sen jälkeen on tultu samanlainen matka eteenpäin. Vuosikymmen. Ja ensi kuussa, tarkalleen sanoen 16.11.2011 tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta virtuaalimaailman ensimmäisen Gin-teken, ori Gin Pervyjin syntymästä. Olisipa sen silloin tiennyt tai edes osannut arvata, mitä siitäkin seuraa!

Voi veljet, täytyy kyllä myöntää että tämä vuosikymmen virtuaalisten ahaltekien parissa on ollut melkoisen hauskaa aikaa. Ja mitä sinä aikana on saatu aikaan! Hevosia, joilla on paikoin kymmenenkin polvea sukua, joiden suvussa on ainakin neljä ensimmäistä polvea miltei pelkkiä Gin-tekkejä. Värijalostus, orilinjat, tammalinjat ja niin edelleen.

Erityisen ylpeä olen siitä, että noista alkuaikojen sukulinjoista miltei kaikki ovat säilyneet jollain tavoin Gin-hevosten suvuissa ja säilyvät edelleen. En tosin tiedä, minkä takia säilytän niitä, pitkäsukuiset hevoset ovat harvoin muodissa eivätkä nuo suvut itsessään kiinnosta kuin harvaa harrastajaa. Ja tietenkin minua itseäni, mikä sekin on riittävä syy niiden kanssa puljaamiseen.

Joskus kyllä tuntuu vähän siltä, että onko tässä koko hommassa järkeä muutenkaan ja mikä on saanut minut jämähtämään tämän harrastuksen pariin näin pahasti. Muut harrastajat tulevat ja menevät, aloittavat, unohtavat, lopettavat, katoavat. Onneksi sentään löytyy muutama kivikautinen, mutta silti aktiivinen aikuisharrastaja, etten ihan yksin ole, vaikka ahaltekien kanssa aika yksin olenkin.

Rakennearvosteluita

2011-10-13T11:21:00.002+02:00

Väkertäessäni tässä eräitä harjoitusarvosteluita ja tuli S:n kanssa aiheesta puhe, ajattelin että mitäpä jos tänne blogiinkin tekisi malliksi joitain perusteellisia rakennearvosteluita eri hevosista. Ahaltekeistä luonnollisesti, kun se on minun lempirotuni ja toisaalta monelle rotu ja erityisesti sen rakenne on vieraampi. Olenhan minä kirjoitellut eru paikkoihin juttuja siitä, millainen ahaltekin rakenteen tulee olla ja niin edelleen, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä, ei varmaan ole monelle niin itsestään selvää.
Ehkä se auttaisi myös muita kuin rakennearvostelijoita ymmärtämään, miten kuvista oikeasti arvostellaan, mitä niistä voi arvostella, millaisista kuvista voi arvostella ja muuta tällaista. Tuomareita kun on kautta vuosien tykätty syyttää erilaisista asioista tajuamatta sitä, että kaikki ei ole ihan mahdollista tai järkevää.

Tuossa vieressä on kyselykin aiheeseen liittyen, kertokaa jos aihepiiri kiinnostaa tai ei kiinnosta. Ehkä jossain vaiheessa voin ottaa arvosteluesimerkeiksi myös muiden omistamia hevosia, mutta aluksi lähdetään nyt kotimaisen kaartin voimin.

Ja tässä loppuun olisi sitten yksi esimerkkiarvostelu, tällaisista siis tulisi olemaan kyse. Pisteskaala on 0-5p:
0 - ei voi arvostella tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen

Ja ensimmäisenä kunnian saa ahaltek-tamma Gin Quimunda
Yleisvaikutelma 4p
Eittämättä sopusuhtainen ja muutenkin hyvä.

Rotuleima 4p
Ei voi erehtyä luulemaan muunrotuiseksi. Ahaltekillä rotuleima on tärkeä arvostelukohta, koska rotu on niin poikkeava. Tällä rotuleima on tosiaankin hyvä.

Sukupuolileima 3p
Ei erityisen tammamainen, tosin ahaltekeillä ei sukupuolileima ole kovin tärkeä tekijä noin yleisesti, molemmat sukupuolet ovat usein melko lailla "sukupuolettomia", joten tälle pistearvolle ei saa panna liian suurta painoarvoa ahaltekien kanssa.

Pää 4p
Hieman epätarkka kuva, mutta tuosta näkee kuitenkin että pää on kokolailla sellainen kuin pitääkin: pitkä, siro, jalo, kuiva, suora profiili, suuret silmät ja sieraimet, pitkät korvat.

Kaula 3p
Vähän siinä ja tässä antaisinko 4 pistettä. Tyypillinen ja hyvä kaula ahaltekille. Lievä alakaulaisuus ei haittaa, siro ja pysty kuten pitääkin, mutta pieni lisäpituus ei minusta tekisi huonoa vaikka ei tuota kaulaa voi ainakaan selkeästi liian lyhyeksi teilata.

Etuosa 2p
Pysty lapa pudottaa pisteitä näin. Säkä on hyvä, erottuva muttei liioiteltu ja lavoissakin on pituutta ihan hyvin. Pysty lapa on aika paha virhe rodulle.

Runko 3p
Nouseva vatsalinja on ookoo rodulle, samoin pitkä ja hyvin kevyt runko. Pisteitä laskee kuitenkin pitkä lanne. Satulavyön kohdalta rungon syvyys on hyvä. Tälle voisi tiukalla päällä ollessaan antaa kaksikin pistettä, koska lievä pitkärunkoisuus ei ole luettavissa virheeksi, mutta onko tuo nyt enää lievää...

Takaosa 2p
Oivallinen risti, mutta lautanen on liian lyhyt.

Etujalat 4p
Annan jaloista harvoin kovin korkeita pisteitä siitä syystä että ne ovat harvoin mitenkään erinomaiset, useimmiten asennot ovat ookoo, mutteivät erityisen ansiokkaat. Tällä on kuitenkin hyvät jalat niin että se saa enemmän kuin sen 3p. Ne ovat asettuneet hyvin rungon alle, pituus hyvä, asennot hyvät, ei liian pitkä sääri, sirot ja kuivat.

Takajalat 3p
Mielestäni ehkä hieman pystyhköt vuohiset vaikka takavuohiset ovat aina etuvuohisia pystymmät. Pituutta kuitenkin on vuohisissa hyvin ja muuten jaloissa ei ole huomauttamista.

Pistemäärä siis 32/50
Hieman keskivertoa parempi tamma siis, paljon hyvää, mutta myös joitain heikompia kohtia.

Pihkarinne

2011-10-11T08:04:00.002+02:00

Tulipa taas foorumilla vastaan jotain mielenkiintoista, nimittäin blogiin perustetty Pihkarinteen talli. Tuo on nyt vihdoin ja viimein sitä, mitä alunperin ajattelin virtuaalitallien olevan, silloin yli kymmenen vuotta sitten kun kuulin moisen termin ensimmäistä kertaa. No, oikeastaanhan tuo ei ole virtuaalitalli, vaan pikemminkin jonkin sortin romaani, mutta tuolla tavalla pätkittynä se toimii netissä ja plussaa on tietysti se, että taustamateriaalia löytyy (esittely ja hevosinfo jne).
En ole ihan 100% varma, jaksaako tuo teksti sinänsä kiinnostaa enää minua, kaikella ystävällisyydellä, mutta se tuntuu olevan vähän nuoremmille lukijoille suunnattua ja tuo eittämättä mieleen jonkin Nummela-sarjan tms. Vaan vilkaiskaa läpi nuo hevoset ja niiden esittelyt! Mihin tarvitsee niitä kilometrien luonnekuvauksia kun kaiken tärkeän voi esittää yhdessä järkevän pituisessa kappaleessa?! Tai persoonattomia rakennekuviakaan, sen puoleen? rakastuin ensilukemalta tallin kaikkiin hevosiin ja se on jo paljon sanottu tällaiselle kaiken nähneelle ja kokeneelle virtuaalimaailman fossiilille.

Tällaisesta Pihkarinteestä haaveilin itse jo heti harrastukseni alkuaikoina, mutten ole koskaan jaksanut sellaista projektia alkaa väsätä. Vielä ei toki ole liian myöhäistä, voisihan tänne blogiinkin kirjoittaa aina viitsiessään jotain Ionicin tai GA:n päiväkirjaa vähän samaan tapaan. Tietenkään siitä ei tulisi niin tiivistä kuin tuo Pihkarinteen tarina, mutta ehkä se toisi pikkuisen eloa tähän muuten niin minimalistiseen virtuaaliharrastukseemme.

Kaksi uutta ahaltek-tammaa

2011-10-08T16:43:00.002+02:00

Voi vitsit, en ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani virtuaalimaailmassa. Ostin Prestasta pari nuorta ahaltek-tammaa. Molemmat ovat laukkasukuisia, mutta meillä niitä tullaan surutta yhdistelemään este- ja kenttälinjoihin. Molemmilla on muutama laukkastartti alla, muttei sen kummoisempaa menestystä, ovat jotakuinkin nelivuotiaita VHKR:n mukaan. Toinen on Presta Glorija ja toinen Presta Markella. Kuten näkyy, suvut ovat nelipolvisia. Ja mkä tärkeintä, molempien suvuissa on enimmäkseen meille entuudestaan tuntemattomia nimiä!

Molempien emälinja on vanha tuttu Khalejik Q' Jellatartarin kautta ja emänemänisänä on vieläkin tutumpi San Grande (Grannuke - Nice-n-Easy Cross Your Brains), mutta molempien emänemät ovat jo sellaisia nimiä, ettei meillä ole. Markellalla ee on San Kitiara ja Glorijalla San Cleopatra.

Glorian isälinjakin on periaatteessa tuttu, se menee meidän Jady-Syriin sen ainoan orivarsan Dashamalin kautta. Jady-Syrin orilinja on aika pieni, joten siinäkin mielessä Glorija on ihan arvokas lisä meidän jalostuksessa, vaikkei tammana tietenkään jatka tuota orilinjaa.
Loput Glorijan suvusta onkin sitten lähestulkoon sellaisia nimiä, joita meillä ei kertakaikkiaan ole ollut aiemmin. Jambantroe on tuttu nimi meidän vanhan laukkaori Akeem BRAn suvusta, samoin tamma May Iacint. Ridiculous' Glasslike Jackdaw oli meidän omistaman KF Stakanin suvussa.
Ieie Ejderha on suvuton laukkatamma, joka on pärjäillyt radoilla vallan mainiosti, vaikkei se olekaan rakenteeltaan mikään loistoyksilö. Tosin minä rakastan sen päätä! Myös ieee Yan Cizgiin minulla on jonkinasteinen rakkaussuhde, se voitti muinoin pitämässäni match show'ssa palkinnon "näyttelyn hoikin".
Emänisän takaa löytyy pari todella suurikokoista tekkeä, ori Miitri Kipro AET (169 cm) ja Mikhail (165 cm) ja viimeksi mainittu on muutenkin todella mainio rakenteeltaan, samoin kuin aika moni muukin suvun hevosista. Isoa kokoa olen yrittänyt jalostaa jossain määrin oiin hevosiini, mutta meillä vain aniharva ylittää 162 cm.

Markellan isänemä on meidän kasvattama Gin Gaelle, mutta senkään suku ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Isä on edellä mainittu "vieras" ori Akeem BRA ja emä Gin Gaea (Ada Sewgi - Gara-Polat). Isälinjasta löytyy Allu Expressin hevosia, jotka ovat aina olleet piirrettyjen ahaltekien aatelia. Myös emänisän takaa löytyy upearakenteisia hevosia. Ja mikä parasta: suvussa ei ole yhtään väriongelmia vaan periytyminen on ollut oikeanlaista.

Arabo-haflinger ja muita risteytyksiä

2011-10-05T20:17:00.002+02:00

Raapustelin virtuaaliwikiin pohjan haflingerille ja huomasin ajattelevani, että kuinka virtuaalimaailmassa kukaan ei ole innostunut koskaan arabo-haflingereista. Okei, se ei ole (tiettävästi) virallinen rotu, mutta äkkiäkös siitä sellaisen loisi virtuaalimaailmassa? Ei se ole sen vaikeampaa kuin määritellä vain jalostuspohja (miten suuri/pieni % arabiverta on sallittua, sallitaanko shagya jne) ja rotumääritelmä (ihannerakenne), kun rodulle on olemassa jo jonkinlaista pohjaa reaalimaailmassa. Mutta jos totta puhutaan, en muista nähneeni virtuaalimaailmassa koskaan ainoatakaan arabi-hafliger-risteytystä.

Haflinger oli hetken aikaa melkoinen hittirotu tuossa joskus 2000-luvun alussa. Vielä kun muistaisi sen buumin aloittaneen tallin nimen ja sen yhdysvaltalaisen farmin, jolta sai mahtavia kuvia haflingereille! Mutta haflingerin tarina onkin tainnut jäädä siihen, myöhempinä vuosina on ollut vain valjuja yrityksiä haflingereiden kasvattamiseksi. Silloin tällöin joltain tallilta löytyy haffu tai pari, muttei sen enempää. Ja se jos mikä on ihme, koska kuvittelisi haflingerin olevan suhteellisen helppo rotu ainakin kuvien suhteen.

Risteytysjalostus ei ole koskaan ollut erityisen suosittua virtuaalimaailmassa. Reaalimaailmassa sille on tilausta jossain määrin enemmän, siellä oma hevonen, rotua x astutetaan jollain sopivalla, kyvykkäällä tai lähellä sijaitsevalla hevosella, rotua y ja toivotaan, että varsa olisi käyttökelpoinen hevonen. Siellä kaikilla ei ole varaa niihin puhtaisiin arabialaisiin tai puoliverisiin, toisin kuin virtuaalimaailmassa, jossa voi pärjätä vaikka sillä matontamppaustelineellä ja löytää sille samanrotuisen kaverin jälkeläisten tuottamiseksi. Sen sijaan hevoselle, jonka ei ole järkevää jatkaa sukua, ei ole virtuaalimaailmassa oikein käyttöä.

Onhan noita erilaisia "lähes-virallisia" risteytyksiäkin olemassa: quarab, morab, warlander jne, joita on myös reaalimaailmassa. Siksi onkin vähän outoa, että arabo-haflinger loistaa poissaolollaan. Toki näiden kanssa on usein kuvaongelmia eli risteytyksien kuvia on saatavilla vähän tai ei lainkaan ja se tekee hommasta heti paljon haastavampaa. En tiedä mikä on arabo-haflingerien kuvien saatavuus netissä.

Joskus tekisi itse mieli lähteä risteyttelemään mielivaltaisesti rotuja keskenään. Onhan meillä jos jonkinlaisia xx-painteja ja AWB:tä ja cleveland hunteria ja joku amerikanponiristeytyskin oli, sekä suosikkini Hostile Ion, knabstrupin ja morganin risteytys, jolle ei ole löytynyt vielä kuvaa, koska näen päiväunia tiikerinkirjavasta, hyvin morganin tyyppisestä hevosesta.
Vaan miltä kuulostaisivat seuraavat kreisi-risteytykset:
- ariege/dales/fell + friisiläinen, tuloksena ponikokoinen, hyvin friisiläisen tyyppinen varsa
- andalusia/frederiksborg + pv, raskastyyppisempi pv, hieman barokkihevosen tyyppiä
- cleveland/irlannintyöhevonen + pv, sama kuin yllä, mutta enemmän urheilullinen
- appaloosa + morgan, sama kuin yllä esitetty morgan + knn
- knabstrup + kladrub, tiikerinkirjava, kladrubin tyyppinen hevonen
- tennesseenwalker + arabi, walkerin askellajit, mutta jalompi rakenne
- kalliovuortenponi + arabi, hopeavärinen arabityyppinen hevonen
- perche + pv/ox/xx/x, käytännössä siis HSH:n luominen uudelleen, tälle on pohjaa reaalimaailmassakin
- lv-ravuri + lipizza, teoriassa the ultimate valjakkohevonen, ravurilta sopivaa rakennetta ja nopeutta, lipizzalta tuhdimpaa rakennetta, vetokykyä ja loistavia askellajeja
- knabstrup + friisiläinen, friisiläistyyppinen, tiikerinkirjava hevonen

Siinä nyt joitain mietelmiä. Ehkä vielä jonain päivänä...

(ps. jos jotakuta kiinnostaa arabo-haflinger, minulla olisi mielessäni joitain ehdotuksia rotumääritelmään ja jalostusohjesääntöön)

Suurtalli

2011-09-27T19:12:00.002+02:00

Kun aikoinaan suunnittelin Ionicia, ei mieleeni edes juolahtanut sana "suurtalli", vaikka nyt tiesinkin että sinne tulee monia eri rotuja ja paljon hevosia. En pitänyt sitä silloin mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mielessä kajastelivat sellaiset suurehkot, tunnetut tallit kuin Whitewood, Greymask's, Quiero, Angelniemi ja monet muut. Nekin olivat suuria talleja ainakin sen ajan mittapuun mukaan, jokaisen hevosmäärä nousi useisiin kymmeniin ja rotujakin löytyi laidasta toiseen. Silloin tallin koko ei ollut se uusi tai ihmeellinen asia, pikemminkin stressaamattomuus kuvien, luonteiden tai kisaamisen suhteen. Se oli kapinallista se.

No, enhän minä tietenkään silloin arvannut mihin tämän homman kanssa päädyn. Likimain tuhannen virtuaalihevosen lauma ei tuntunut realistiselta tavoitteelta ja toisaalta minulle se pelkkä lukumäärä ei ole koskaan ollut tavoite sinänsä, vaan se että on kaikkia kiinnostavia rotuja niin että mielenkiinto pysyy yllä. Jos joku kuvittelee että homma on vedetty ihan tarkoituksella överiksi, niin ei se ole.

Tämän pohdinnan taustalla on taas kerran ht.net ja viestiketju Mitä mieltä suurtalleista/-siittoloista?
Tuotahan ei meikäläinen voi lukea punastelematta hämmennyksestä ja mielihyvästä. Kerrankin ei ketjuun ole eksynyt erilaisia piste- ja viivanickejä trollaamaan tyyliin "ne o niinqu iha p3rseestä!!11". Useampi kuin yksi kommentoija on perustellut miksi pitää suurtalleista ja perustelut ovat hyviä, voin allekirjoittaa ne kaikki, mutta samalla myös hämmentää: miksen tullut ajatelleeksi näitä asioita jo kauan sitten? Jos olisin tajunnut, olisin perustanut suurtallin jo kauan ennen Ionicia ja vuotta 2004!

Koska viestiketju kadonnee jossain vaiheessa, otetaanpa maukkaimmat lainaukset tähän.

Lähettäjä: Ireth
Päivämäärä: 26.9.11 17:04:48

....
Ostan mielelläni kasvatteja tällaisilta talleilta, sillä ne harvemmin harjoittavat kamalia myyntiehtoja (tyyliin se-ja-se määrä sijoituksia yms) ja ovat muutenkin rennompia. Tietysti ymmärrän, että kaikki eivät tällaisesta pidä, vaan haluavat panostaa yhteen hevoseen kunnolla jne. Kukin harrastakoon tavallaan, itse tykkään isoista talleista :)

Tähän on kuitenkin kommentoitava, että voihan pikkutallikin olla ns. lepsu myyntiehtojensa kanssa, mutta suurtallien omistajien on pakko. Kun kasvatteja syntyy kymmeniä tai satoja ja aina niistä jokunen lähtee maailmallekin, niin niiden kymmenien myytyjen kasvattien perään ei huohota yksikään ihminen, joka ei ole kasvanut kiinni tietokoneeseensa. Epäilyksistä huolimatta edes minä en ole siihen tilaan vielä joutunut.

Lähettäjä: Janna
Päivämäärä: 26.9.11 17:15:31

Olen ostanut Ionicista monen monta hevosta, niiden suvut on aivan ihania (: En juurikaan välitä onko hevosella viisikymmentä sijoitusta vai viisi kisaa, kun merkitsen itse kaikki kisat enkä tähtää esim esteratsastusjaoksen laatiksiin.

(Eikä hyvällä laukkahevosella muutenkaan kuulu olla läjää sijoituksia...)

Suvut, suvut, suvut! Nehän tässä ovat meikäläisen suurin intohimo, vanhat suvut, uudet suvut, niiden säilyttäminen ja luominen. Tämä on sellainen asia, että hevosia on pakko olla paljon, jos aikoo siinä onnistua. Yksi pääsky ei vielä tee kesää eikä kyllä kaksikymmentäkään, välttämättä.

Lähettäjä: stiinu
Päivämäärä: 26.9.11 19:10:28

Miten niin ei panosteta? Esimerkkitalleilla on hoidettu poikkeuksellisen hyvin tärkein asia: perustietojen ja sukujen realistisuus. Hevoset eivät joudu hukkaan, vaan on saanut luottaa siihen, että vielä 5 vuodenkin päästä ko. tallilta löytää tasan varmasti hevosten sukulaiset — tai ainakin niiden tiedot.
Lisäksi erityisesti Ionicilla kuvien valintaan on panostettu ja ne ovat persoonallisia. (Muista suurtalleista ei ole riittävän laajaa kokemusta kaikkien rotujen tms. osalta, jotta voisin nostaa erikseen esiin.)

Totta hitossa ostan tällaisten tallien kasvatteja. Heiltä saa aika varmasti tilanteeseen kuin tilanteeseen hevosen, jota jatkossa voi käyttää jalostukseen. En luota 99% 'pikkutallien' pitäjistä, koska kokemukseni sanoo niiden kaatuvan ja hukkaavan kaiken tiedon kasvattiensa suvuista yms. alta aikayksikön. Tai jos ei huku tiedot, vaihtuu omistajat ja perustiedot noin 15 kertaa hevosen elämän aikana.
Yksi iso tekijä on sitten se, että suurin osa pienemmistä talleista kasvattaa tiettyjen linjojen/tiettyjen yhdistelmien hevosia, joten kasvateista tulee helposti saman- tai massasukuisia, mikä merkittävästi voi vaikeuttaa niiden jatkokäyttöä jalostuksessa. Isot tallit (hyvin toimiessaan) tekevät arvokasta työtä geenipohjan laajentamisessa.

Minulle ei myöskään kisatulokset (arvontatulokset) merkitse kissan pierua — ei se, että niitä on, kerro juuri panostuksesta. Jos puhuttaisiin 100 tarinaluokkastartista, voisi vähän respektiä heruakin.
Tietyissä tapauksissa vähän katson statistiikkoja ja muuten kisaustouhun realistisuutta, mutta muuten...

Siitä tuli Stiinulla monta nuolta ja jokainen napakymppiin. Paitsi ehkä ensimmäinen: suurtalli ei välttämättä tarkoita pitkäikäistä, saati ikuista tallia. Voi tietysti olla että Stiinu mietti tuota kirjoittaessaan erityisesti omaa talliaan ja Ionicia, jotka molemmat ovat kyllä pitkäaikaisia ja ainakin Ionic tulee pysymään netissä hamaan tulevaisuuteen asti, vaikka meiltä loppuisi innostus sen pitämiseen.

Mutta tosiaan, jos aikoo jalostaa yhtään mitään, on hevosia oltava paljon. Parin hevosen, olkoon ne millaisia laatuarvosteluvoittajia tahansa, kanssa ollaan umpikujassa ennen kuin ehtii sanoa: "Hyi, kisaamaton hevonen". Kuka väittää muuta, on väärässä. Mitä vähemmän hevosia, sen mahdottomampaa mikään yhtään pidemmälle tähtäävä jalostustoiminta on, sen massasukuisempia ne ovat ja suurella todennäköisyydellä pikkutallin hevoset ovat sukua toisilleen. Yleisten rotujen kanssa tätä ongelmaa pystyy kiertämään ostamalla muilta hevosia ja käyttämällä ulkopuolisia oreja jalostukseen, mutta jos rotu on vähänkään harvinaisempi... ei toivoa.

Lähettäjä: Tierra
Päivämäärä: 26.9.11 19:41:01

Ionicin ja Tijuana stablesin tapaiset tallit pitävät pahimmillaan yksin pystyssä muutamien rotujen tilannetta virtuaalimaailmassa. Täältä heruu rispektiä ja paljon kun jaksaa pitää tuollaista laitosta pystyssä! Kyllä ostaisin poneja noista jos sattuisi olemaan soppelin rotuisia, nyt ei ole vain tarvetta ostaa niistä mitään ^^

Näinhän se on, ikävää tietysti sinänsä, mutta parempi näinkin. Knabstrupien kanssa Ionic on ollut melkein aina yksin, pitkä- ja vanhasukuiset ahaltekit olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman Gin Ahaltekia enkä edes viitsi mainita kladrubeja, terskejä tai kalliovuortenponeja.

Tiivistettynä siis suurtallin edut:
- mahdollisuus kasvattaa useita eri rotuja oman mieltymyksensä mukaan
- mahdollisuus tehdä laajamittaisempaa kuin polven tai parin kasvatustyötä, kun omasta tallista löytyy paljon erisukuisia jalostushevosia
- ei tarvitse murehtia, että kun se yksi rakas kasvatti on sijoittunut vain 10 kertaa, voi voi, nyt menee kasvatustoiminnalta maine
- voi säilyttää vanhoja sukulinjoja sekä luoda uusia
- ei ole niin riippuvainen muiden kasvattajien ja omistajien toiminnasta tai edes olemassaolosta

Aikuisuus virtuaalimaailmassa

2011-09-22T10:44:00.002+02:00

Jotakuta tai joitakuita tuntuu ht.netissä närästävän nykyisin ihan kamalasti se, että minä aikuisena (32 vuotta, hui kamala!) ihmisenä, suoranaisena vanhuksena kerron siellä mielipiteeni suhteellisen suoraan. Vai mitä mieltä olette seuraavista lainauksista:

Lähettäjä: Sietäisitte
Päivämäärä: 22.9.11 11:05:57

Sietäisitte hävitä, jopa Virginia, on täällä aikuisena lyttäämässä muita ihmisiä, vaikka normaalisti olevinaan pidetään niin ihmeellisenä ihmisenä.

(lähde)

Lähettäjä: Kerstin
Päivämäärä: 19.9.11 12:00:42
...

Virginian mielipidettä ei kaivata missään se tiedetään tuollaisista vanhemmista ihmisistä, että mielellään tullaan nuorille viisastelemaan.

(lähde)

Enpä ole aiemmin tällaiseen ilmiöön törmännyt, vaikka olen aina ollut vähintään 5 vuotta normi-virtuaalihevostelijoita vanhempi enkä ole koskaan pyrkinyt peittelemään ikääni. Ja takana on sentään 10 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivista kirjoittelua virtuaalimaailmassa! Mitä tähän siis pitäisi sanoa? Olikohan näiden kirjoittaja(t) sitä mieltä, ettei aikuisella saa olla mielipiteitä tai että jos onkin, niin vain positiiviset mielipiteet saa esittää julkisesti? Tai että aikuisen ihmisen mielipide on jotenkin nolo nuorempien kansoittamassa foorumissa? Että minun pitäisi olla pullantuoksuinen täti, joka hymyilee pikkuisille lapsukaisille vähän sivusta, kun nämä touhuavat innoissaan omia juttujaan?

Ei pitäisi nähdä tuollaisia unia.
Ihan uutisena: ihminen minäkin olen, iästäni huolimatta. Minulla on mielipiteitä, usein varsin voimakkaitakin sellaisia. Mielipiteiden lisäksi minulla on myös tietoa eri asioista jonkin verran. Minusta on täysin sallittua jakaa sitä tietoa muillekin ihmisille siitä huolimatta, että kuulostan saarnaavalta viisastelijalta. Sorrun joskus ylilyönteihin kritiikissäni, vaikka yleensä pyrin olemaan asiallinen. Jos jotain pitää haukkua, haukun mieluummin asioita kuin ihmisiä. Toivottavasti ei tullut kellekään yllätyksenä, että aikuisena ei välttämättä ole ihan täydellinen ihminen.

Tämä siis ihan vain ilmoitusluonteisena asiana. Minun hiljentämiseen vaaditaan aika paljon enemmän kuin pari puskista huutelijaa. Lisäksi virtuaalihevostelussa ei minun tietääkseni ole yläikärajaa.

10 suosikkirotuani

2011-09-19T09:43:00.002+02:00

Bongasin tällaisen haasteen jostain reaalimaailman blogeista, mutta soveltuuhan se toki virtuaalimaailmaankin. Tarkoituksena on siis listata 10 suosikkihevosrotua virtuaalimaailmassa ja mielellään perusteluiden kera.
Tässä siis minun. En väitä että olisivat paremmuusjärjestyksessä, paitsi että tekke luonnollisesti pitää ansaittua ykkössijaa.

1. Ahaltek
Noh, minun kohdallani ei vaatine perusteluita? Perustelen kuitenkin.
Persoonallinen, erinäköinen ja KAUNIS rotu, niin kuvissa kuin ihan livenäkin. Upeita, upeita hevosia. Virtuaalimaailmassa minulla alkaa olla jo vuosikymmenen historia ahaltekien parissa ja jos virtuaalimaailmassa jaettaisiin tittelit "pitkäaikaisin tekkekasvattaja" tai "suurin tekkekasvattaja" tai ehkä "tunnetuin tekkekasvattaja", saisin ne ilman muuta ja vielä kukkakimpun kaupanpäällisiksi.

2. Arabi
Kaunis ja monikäyttöinen rotu, joka virtuaalimaailmassa on kai aina hieman kärsinyt yleisyydestään ja epärealistisista omistajista. Erinomaisen käyttökelpoinen myös risteytysjalostuksessa.

3. Kalliovuortenponi
Hyvin erinäköinen ja oloinen kuin nämä kaksi ensinmainittua aavikon kaunotarta. Kalliovuortenponeissa kiehtoo niiden väritys, askellaji, mahtava luonne ja monikäyttöisyys (voin muuten kehuskella päässeeni katselemaan rockyja lähietäisyydeltä, ovat vielä kauniimpia ja hurmaavampia kuin kuvissa ikinä). Virtuaalimaailmassa ehkä tärkein piirre on niiden laaja värivalikoima, erityisesti hopeavärien yleisyys, kun muilla roduilla hopea on harvinainen.

4. Knabstrup
Myös tämän rodun kanssa on tullut virtuaalimaailmassa puuhattua erinnäisiä vuosia. Tälläkin väritys on se "juttu", mikä kiinnostaa. Kiinnostaisi "tuoda" virtuaalimaailmaankin reaalimaailman tyypit (sport, baroque, pony ja miniature), mutta on tunnustettava että kuvien kanssa on hankalaa ilmankin.

5. RBSH
Oma, rakas keksintöni, joka alkaa kohta lähennellä vuosikymmenen ikää ja englantilaisittain: "still going strong". On vakiinnuttanut paikkansa ja tunnettavuutensa virtuaalimaailmassa kiitettävällä tavalla. Plussaa luonnollisesti on se, että koostuu monista mielenkiintoisista roduista. Myönnän, että vaikka olenkin järkeillyt RBSH:n suosion syitä, se suosio on silti yllättänyt, koska minusta yksikään noista linkitetyssä tekstissä luetelluista syistä ei ole sellainen, että se yksistään riittäisi takaamaan suosion ja tunnettuuden (voi, antakaa anteeksi nämä sanat!) näin pitkäksi aikaa. Taputtelen itseäni salaa harteille RBSH:n takia.

6. Quarter
Kiitos Stiinun kattavan quarter-tietouden ja sen auliin jakamisen, olen alkanut tajuta tätä rotua vuosien varrella aina vain paremmin. Rakennetyypeistä ei silti ihan tajua hirveästi vieläkään, mutta olen ajatellut että ehkä tällaiselle kevytharrastajalle se ei ole ihan 100% välttämätöntäkään. Ja -voi mikä yllätys- quartereiltakin löytyy kai kaikkia tarjolla olevia erikoisvärejä.

7. Englantilainen täysiverinen
Hevosrotujen aatelia, eittämättä. Monikäyttöinen, kelpaa laukkojen lisäksi myös olympialajeihin sekä monen eri sortin risteytysjalostukseen.

8. Morgan
Näyttävä, monikäyttöinen, kaunis ja sitten kun netistä löytyy vielä kuviakin, niin mikä sen parempi? En ihan aina jaksa muistaa, mitkä olivat ne syyt miksi Ionicin aikanaan laaja morganjalostus ajettiin alas. Ja taas asiaa miettiessäni olen entistä varmempi, että tämän rodun kanssa jatketaan tulevaisuudessa huomattavasti suuremmalla skaalalla.

9. Puoliveriset, erityisesti trakehner ja oldenburg
Puoliveriset ovat komeita, siitä ei pääse mihinkään vaikka miten haluaisi. Noiden suosikkirotujen valinta kertonee aika paljon minun hevosmausta: trakehner on se kevein ja siroin (no ei aina), oldenburg on taas perinteisesti ollut sieltä raskaimmasta päästä. Minä pidän kaikenlaisista ääripäistä siis, mutta kyllä ne "keskikastinkin" puoliveriset jaksavat kiinnostaa.

10. Terskinhevonen
Myös tämä on rotu, jonka kanssa minulla on pitkä historia virtuaalimaailmassa. Sitä ei olisi, jos en todella, todella pitäisi kyseisestä rodusta kovasti. Kaunis, monipuolinen, vaihteleva, siinä päällimmäiset syyt rodun suosioon.

Sitten on tusinoittain rotuja, jotka voisi kirjata "bubbling under" - otsikon alle ja minua harmittaa että jätin mainitsematta ainakin saddlebredin, paso finon, irkun, tennesseenwalkerin, andalusian, budjonnyn, furioson ja gidranin, kladrubin ja niin monen muun.

Nyt haastankin kaikki muut virtuaalibloggaajat tarttumaan tähän haasteeseen, kirjoittamaan samanlaisen listan omista suosikkiroduistaan omaan blogiinsa ja linkkaamaan sen vaikkapa tänne. Myös ne lukijat, joilla omaa blogia ei ole, voivat erittäin mieluusti kirjoittaa kommentteihin oman listansa.

Rotuhaaveita

2011-09-14T08:28:00.002+02:00

(kuten siis totesin edellisen, sinänsä pelottavasti otsikoidun tekstin lopussa, en to-del-la-kaan ole lopettamassa)

Jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti lisää tai voisin lopettaa nukkumisen pääosin, hankkisin välittömästi Ioniciin paljon uusia rotuja! Se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, että pinnan alla kuplii kaikenlaisia suunnitelmia, jotka eivät yleensä koskaan toteudu ainakaan täysimittaisina.

Frederiksborg
Vanha kasvatusrotu, jota pitäisi kyllä alkaa kasvattaa uudestaan, koska näitä ei virtuaalimaailmassa ole. Muutama ikivanha tamma on edelleen jäljellä, voisi keksiä vähän uusia hevosia ja jatkaa siitä.

Irlannintyöhevonen
Ihan sama juttu kuin frederiksborginkin kanssa, tallista löytyisi vielä pitkäsukuisia hevosia, joiden suvuista löytyy niitä alkuperäisiä whitewoodilaisia. Näillä tuli aikanaan vastaa se, että hevosilla alkaa olla kovin pitkät suvut ja kaikki ovat sukua keskenään. Uutta verta, uutta verta...

Englantilainen täysiverinen
No onhan meillä näitä vielä ja vähäistä jalostustoimintaakin, mutta rotu ansaitsisi suurempaa panostusta.

Angloarabi
Näitäkin syntyy satunnaisesti, mutta voin sanoa samaa kuin enkunkin kohdalla: ansaitsisi suurempaa panostusta. Paljon suurempaa.

Trakehner, oldenburg, selle francais ja hannover
Kaksi ensin mainittua kuuluivat Ionicin repertuaariin tallin kaukaisessa esihistoriassa, sittemmin kasvatus on loppunut. Hannover kiinnostaisi myös. Oikeastaan anglo-trakehnerkin kiinnostaisi. Juu, tunnustan että tällainen harvinaisten rotujen friikkikin tuntee ajoittain voimakasta vetoa mahtaviin puoliverisiin.

Andalusia ja lusitano
Kumpaakin löytyy muutama kappale, espanjalaisia enemmän, portugalilaisia vain emä ja sen orivarsa. Hienoja, hienoja hevosia, soveltuvat joiltain osin myös risteytysjalostukseen, joten näitä voisi mahduttaa talliin enemmänkin.

Hackney ja hackney-poni
Poneja meillä muutama kappale onkin, isompia versioita ei taas ole ollut... ööö... koskaan? Häpeällistä. Kuvista on vähän puutetta, mutta kyllä sitä nyt muutamalle elikolle kuvatkin löytäisi. Löytäisihän? Ja sitä itse piirtämistähän me olemme mainostaneet jo vaikka kuinka kauan, tässä olisi oiva kohde.

Welshit
Varsinkin vanhat tutut B, cob ja part-bred! Näitähän meillä oli, ikävä kyllä vanhat sukulinjat on hukattu aikoja sitten, mutta ei siinä niin kovin montaa vuotta ole kun joitain tuttuja nimiä vielä bongailin muiden welsh-siittoloiden hevosten sukutauluista. Nämä olisivat niin ihania.

Muut Brittein saarten ponit
Miinus ehkä shetlanninponi. Ylämaanponi, fell, dales, darmoor, exmoor, nyffi, connis, miksei myös kerry bog. Ylämaanponejahan meillä on kasvatettu, exmoorejakin on ollut pari kappaletta. Nyffi ja connis olisivat ihan uusia rotuja, varsinkin jälkimmäiset ovat parhaimmillaan kuolettavan komeita. Ja oikeastaan aika harvinaisiakin, onko nykyään olemassa näiden kasvattajia lainkaan?

Quarter, paint, appaloosa
Ensimmäistä ja viimeistä on joskus kasvatettukin, kaikkia taitaa löytyä tälläkin hetkellä ainakin joitain hajayksilöitä ja Pinkissähän olisi ikääntyneitä laukkureita tarjolla. Quarterin kanssa pääsisi kikkailemaan väreillä oikein kunnolla ja kirjavat nyt aina ovat kivoja.

Raskaat kylmäveriset
Ja luonnollisesti sieltä harvinaisimmasta päästä: percheroneja, poitounhevosia, shirejä, suffolkeja, vladimirintyöhevosia, American Cream Draft... Miksei ehkä jokunen clydesdalekin, ardenner, belgiantyöhevonen. Minä en ole koskaan profiloitunut kylmäveristen ystävänä, mutta tunnustan salassa niitäkin fanittavani vaikken tajuakaan niiden rakenteesta mitään.

Budjonny ja orlov-rostoptshin
Näitä löytyy ja jonkinlaista kasvatustoimintaakin. Itse asiassa budjonnyilla jo jossain määrin laajaa. Kaipaisivat kyllä vieläkin enemmän panostusta ja budjonny varsinkin virallisen kasvatusrodun aseman.

Marwari
Superharvinaisuus, meiltä on joskus historian hämärissä tainnut löytyä yksi tamma ja jos en ihan väärin muista, se varsoikin kerran. Juu, vuosi oli 2006. Kuvapula on akuutti, mutta muutaman sentään saisi.

Mustangi
Näitäkin meillä on ollut tallin alkuaikoina. Elelivät tammalaumassa, jossa oli joka VHKR-vuosi eri ori. Olisi mahtavaa jos näitä vielä jaksaisi ja ehtisi kasvattaa, edes vähän.

Criollo
Myös vanha tuttu, jota aika ajoin (itse asiassa aika useinkin) kaipaan kovasti. Kiinnostava, mutta harvinainen rotu.

Gelderlandinhevonen
Näitäkin on ollut sen verran että yksi varsa on syntynyt joskus aikojen saatossa (2007 jos nyt oikein tulkitsin taulukkoa). Kuvia ei ihan turhan paljon ole saatavilla, silti kiinnostaisi.

Dutch Harness Horse
Hieman tuntemattomampi rotu, mutta niin näyttävä että tätä pitäisi kokeilla. En tiedä onko tällä rodulla enää aktiivisia kasvattajia.

Islanninhevonen
Värifriikin päiväuni ja askellajihevosiahan ei koskaan voi olla liikaa (vaikkei niitä nykyisiäkään kilpailuta).

Clevelandinruunikko
Edelleen vanha tuttu rotu, nyt just en muista löytyisikö vanhasukuisia fossiileja vielä Ionicista. Ainakin noita cb-xx-risteytyksiä on, joka sekin olisi mielenkiintoinen kasvatusprojekti. Mahtavia, mahtavia hevosia!

Unkarilaiset rodut
Poislukien unkarinpuoliverinen, joka nyt on ihan normaali pv kaikkinensa. Joitainhan meillä on ja pienimuotoista kasvatustoimintaakin, mutta ansaitsisivat ehdottomasti edes yhden aktiivisen kasvattajan. Kuvien löytäminen ei ole maailman helpoin temppu, varsinkaan noniukselle tai shagyalle (kaikki shagyakuvat ovat nyt terskeillä), mutta ehkä siitä jollain konstilla selviäisi.

Malopolski ja wielkopolski
Ei varmaan tarvitse perustella?

Olisihan noita muitakin vielä, tässä nyt vain ne ekana mieleen tulleet. Voi että, vielä jonain päivänä näitä meille tulee!

Mitä jos lopettaisi?

2011-09-12T08:58:00.002+02:00

Niin, mitä sitten?

Tässä tauon aikana on tullut laistettua ihan kunnolla noista virtuaalisista velvollisuuksista, jotka nyt eivät ole oikeastaan ihan velvollisuuksia, mutta jotka nyt kuitenkin pitäisi tehdä. Tuntuu vähän karulta raapustella kasaan sivuja kasvateille, jotka ovat syntyneet vuosi sitten. Sitä tulee väkisinkin ajatelleeksi, että mitä jos heittäisi hanskat kehään? Antaisi olla? Kuka siihen kuolisi?

Niinpä. Iso parkuhan lopetusilmoituksesta tulisi eri foorumeissa, mutta todennäköisesti vain harva muistaisi sitä enää puolen vuorokauden jälkeen. Eihän Ionic ole mikään kisajärjestäjä, meiltä ei myydä hevosia, meille ei osteta hevosia suurissa määrin. Lopettamispäätös koskisi vain harvaa ja luonnollisesti me jättäisimme sivut silleen olemaan, joten edes hevosten sivut eivät kadonneet mihinkään.

Tällä hetkellä lopettamispäätös ei tuntuisi edes pahalta, sen verran paljon noita tekemättömiä töitä on rästissä Ionicin ja erityisesti GA:n tiimoilta ja se ärsyttää tietyllä tapaa. Koko tallin pyöritys tuntuu hieman raskaalta, rotujen ja hevosten määrä on kertakaikkiaan liian suuri ja kun ei haluaisi tietysti mistään luopuakaan. Päinvastoin, mielessä pyörii tusinan verran rotuja, jotka ovat sillä "näitä pitäisi alkaa kasvattaa"-listalla. (Tusina?! Vakavaa aliarviointia. Ennemminkin neljä tusinaa rotua...)

Mikä kuitenkin on todennäköisyys, että vaikka lopettaisimmekin Ionicin, ainakin minä palaisin takaisin virtuaalimaailmaan ennen kuin pöly ehtisi kunnolla edes laskeutua? Itseni tuntien todennäköisyys olisi lähempänä 100% kuin 75%. Se on nähty niin monta kertaa aikaisemminkin. Eli lopettaminen on kertakaikkiaan pois laskuista. Jatkamme siis taukoilua ja palaamme ennemmin tai todennäköisesti myöhemmin takaisin aktiivisiksi.

Mieliteko

2011-09-05T20:35:00.002+02:00

Että kun tekisi mieli palata takaisin laukkamaailmaa. Viitosryhmä tarvitsee kipeästi kisajärjestäjiä (mutta hei, voisimmehan me järjestää laukkoja, vaikkei olisi omia hevosia kisaamassa?), risuestelaukoillekin olisi ehkä kysyntää ja kaiken huipuksi ykkösryhmälle on tarjolla niin paljon erilaisia arvokisoja, ettei voi todeta kuin huaaa! Kaukana näyttävät olevan ne ajat kun ei ollut tarjolla juuri muuta kuin BC, TC ja niiden prepit.

Jos sitä hevosen tai pari...

Ahaltek-kysely

2011-08-30T10:34:00.002+02:00

Kyselin ht.netissä virtuaalisten ahaltekien perään (ketju), haluan tietää hevosia, omistajia ja kasvattajia. Tämän tauon aikana ja vähän jo ennemminkin olen pudonnut tyyten kärryiltä siinä, missä virtuaalisen ahaltekin tilanne menee. Omaa napaa on kyllä ronkittu huolella ja omia hevosia kasvatettu ja paapottu, mutta vieraita hevosia en ole ostanut enkä käyttänyt Dhamar Bellamyn oston jälkeen. Sen ostopäivämäärä on lahjomattomasti viime vuoden marraskuulta...

Tähän mennessä vastauksia ei ole vielä paljon tullut, mutta onneksi Prestaan voi aina luottaa!

Wikinää

2011-08-18T07:28:00.002+02:00

Lempilapseni virtuaaliwiki voi kohtuullisen hyvin, mutta minä kyllä otan siitä kaiken kunnian itselleni. Vilkaiskaa joutessanne tuoreiden päivitysten listaa, ajassa saadaan mennä jotakuinkin kuukausi taaksepäin ennen kuin tulee vastaan jonkun muun tekemä päivitys. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että aikamoinen osa minunkin päivityksistä on erilaista rakenteellista editointia, kategorisointia ja vanhan parantelua, ihan liikaa en ole tuottanut uutta materiaalia.

Nyt kuitenkin pääsin kiinni siihen kultasuoneen, mitä olen pidemmän aikaa (lue: alusta asti) suunnitellut: merkittävät ahaltekinhevoset! Noiden vanhojen tietojen kaivelu nyt vain on niin hauskaa puuhaa. Jälkeläislistoja kirjoittaessa tosin tulee vastaan todella, todella paljon Gin-hevosia, joku kohta luulee että olen vain omaa napaani tuijotteleva itsekäs kakkiainen, joka käyttää jopa virtuaaliwikiä kohentaakseen omaa egoaan ja tuodakseen kasvattejaan näkyville. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kylmä fakta on että ahaltekien historiasta ei vain voi kirjoittaa mainitsematta suurinta ja pitkäaikaisinta kasvattajaa: minua. En ole itsekäs väittäessäni näin, mutta olisi turhaa vaatimattomuutta väittää mitään muutakaan. 16.11.2011 tulee muuten kuluneeksi tasan vuosikymmen ensimmäisen Gin-ahaltekin syntymästä. Repikää siitä.

Yksi asia virtuaaliwikissä huolettaa: pysyvyys. Olen kirjoittanut sinne sivukaupalla tekstiä, entä jos wiki ajetaan alas jonain kauniina päivänä? Geocitiesin kadottua ja VRL:n foorumin häivyttyä olen tullut hysteeriseksi tämän suhteen. Geon mukana meni vanhoja Vippos-artikkeleitani, joita ei enää ole välttämättä missään tallessa eikä Waybackmachine tai Reocities & kumpp. joka kerta pysty auttamaan. VRL:n foorumin VNT-osioon kirjoitin pitkät pätkät eri roduista ja niiden rakennearvosteluista, tein tehtäviä tuomarikokelaille ja raapustelin yhtä ja toista rakennearvostelusta yleisesti. Kaikki tämä katosi foorumin myötä. Arvatkaa muuten sylettääkö? Eipä juuri...

Kohtuullisuus on oikeasti hyve

2011-08-12T07:03:00.002+02:00

Törmäsinpä tässä päivänä muutamana virtuaalihevoseen, jonka kerrottiin olevan omistajansa lemmikki ja huoliteltu silmäterä. No sen huomasi, jos ei muusta niin ainakin luonnekuvauksen pituudesta. Se oli nimittäin täysin kohtuuton, sitä jatkui näyttökaupalla alaspäin, onneksi sentään oli väliin ripoteltu vähän kuvia pätkimään romaania. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että tekstiä oli liikaa.

Ai miten niin muka voi olla liikaa tekstiä nettisivulla? No sitenniin.
Yli kymmenen vuotta sitten johtava käytettävyysasiantuntija Jacob Nielsen kirjoitti lukunopeuden näytöltä olevan 25% hitaampi kuin lukunopeus paperilta (lähde) ja toisaalta myös, että ihmiset eivät mielellään lähde lukemaan ajatuksen kanssa pitkää tekstiä läpi netistä. Näistä seikoista päästään siihen, että nettiin pitäisi kirjoittaa noin puolet siitä, mitä kirjoittaisi samasta asiasta paperille. Tiivistäminen, tiivistäminen ja tiivistäminen.
(Nielsen kylläkin kirjoitti että huipputarkat näytöt tulevat yleistymään 10 vuoden kuluessa, mutta näin ei ole käynyt vaan todella hyviä näyttöä on tällä hetkellä lähinnä vain e-kirjalaitteissa.)

Siis harrypotterin kirjoittaminen nettiin ei kannata, koska kukaan ei viitsisi lukea sitä sieltä.

Ikävä kyllä, jos tämän hevosen omistaja päättäisi tuoda hevosensa YLAan, jonkun tuomariparan pitäisi lukea se luonneteksti läpi ajatuksen kanssa ja huolella. Harva asia ärsyttää ainakin minua niin paljon kuin pitkät luonnekuvaukset, koska se luonneosion arvostelu on tuomaroinnin aikasyöppö. Rakenteen arvostelen yleensä varsin nopeasti, arvosteluun ja pisteytykseen on kehittynyt jo rutiini ja enää harvan rodun kanssa joudun etsimään rakennetietoa netistä. Kilpailujen pisteytys on myös hyvin yksiviivaista, suvunkin jossain määrin.
Ylivoimaisesti suurin aika menee siis luonteen kanssa tuhratessa. Jos luonnekuvaus on liioitellut pitkä, sen kanssa menee entistä enemmän aikaa ja useissa YLA-luokissa osallistujia on paljon. Tällöin iskee joskus jopa epätoivo: en saa ikinä tätä luokkaa valmiiksi! Asiaa ei auta tippaakaan se, että foorumeilla huudellaan epäystävälliseen sävyyn tulosten viipymisestä, yleensä vielä jonkin viivanickin takaa, niin ettei voi edes mennä kiukkupäissään sanallisesti rökittämään vinkujaa oman hevosen luonnekuvauksen pituudesta.

Voisinkohan YLA-tuomarina kieltäytyä tuomaroimasta selkeästi ylimittaisia luonnekuvauksia yhteisen hyödyn nimissä?

Hyvä kasvatti?

2011-07-26T17:02:00.002+02:00

Jollain foorumilla kyseltiin ihmisten mielipiteitä siitä, millainen on hyvä kasvatti. Ajattelin jo raapustaa itsekin jotakin, mutta jäin sitten miettimään, että millainen oikeasti on hyvä kasvatti. Meillä syntyy satoja varsoja vuodessa, mutta yksikään ei ole huono. Tosin kovin harva, jos yksikään, jää edes minun itseni mieleen loistamaan erityisen mainiona kasvattina. Ne kaikki ovat minun mielestä hyviä kasvatteja ja hyviä hevosia.

Mikä niistä sitten tekee niin hyviä? Eihän raukoilla ole luonnetta, kisatuloksista puhumattakaan, osalla ei edes kuvia. No, mitä jää jäljelle? Suku. Jokainen varsa, joka jatkaa omia sukulinjojaan tulevaisuuteen, on automaattisesti hyvä hevonen ja hyvä kasvatti. Siinä meidän kasvatustavoitteemme on täyttynyt. On se helppoa meillä.

Peitsareita?

2011-07-22T07:27:00.004+02:00

Raapustelin taas wikiin juttuja peitsareista ja meidän sekä Noble Studin kasvatuksesta. Sen innoittamana lähdin tsekkailemaan VRER:stä, että mitä peitsareille nykyisin kuuluu. No, kuuluuhan niille, jos nyt ei erityisen hyvää, mutta on niitä edelleen. Lähtöjä järjestetään ainakin silloin tällöin ja pari omistajaakin löytyy. Ikävä kyllä, meidän vanhat sukulinjat ovat tainneet kadota tyystin, en ainakaan bongannut yhtään hevosta, jolla olisi suvussa Iron Devil, Deadman Bayta, Velvetiaa tai Streamline Phasoria. Tosi harmi!

Historiaa sen verran, että Ionicissahan oli todella aktiivista ravi- ja peitsaritoimintaa vuosina 2005-06, meille syntyi muutama kymmenen kasvattiakin, pääosin orloveita ja peitsareita. Sitten homma loppui, sitä yriteltiin herätellä henkiin joskus vuonna 2007 perustamalla Iostream, mutta se ei lähtenyt koskaan lentoon. Myöhemmin hankimme lainaan orlov-sukuisen Boogey Boogey Ugon, kilpailutimme sitä muutaman kuukauden ja totesimme, että ravimaailma on ihan arsesta: raveja on liian vähän, niihin on liikaa osallistujia ja tulosten saaminen on epävarmaa plus että siinä kestää.

Mutta hei, peitsaripuoli ei varmasti olisi niin paha, eihän? Sanokaa ettei ole, sillä Iostreamin raunioista löytyi vielä muutama suvullinen peitsari, jotka eivät ole virallisesti kuolleita. Osa on jonkin verran kilpailtujakin, joten niistä saisi vanhempia muutamalle peitsarivarsalle ja elvytettyä sukuihin vielä suurimman osan meidän aikanaan niin tunnetuista nimistä. En lupaa mitään, mutta arvaatte varmaan, miten tuollaiset kulta-aarteet polttelisivat.

(ps. olisi siellä tähteellä muutama suvullinen orlovikin. Löysin muutaman orlovin nykyisiltä ravitalleilta, mutta ne olivat kaikki joko suvuttomia tai sitten niistä EVM-linjoista jalostettuja. Vanhoja nimiä ei ole enää missään, vaikka meillä sentään oli varteenotettavinta orlov-jalostusta sitten Rakenlovin!)

Tauon vaikutukset

2011-07-14T10:25:00.004+02:00

Kiitos suuren hevosmäärän ja sen, ettei tallien toiminta ole koko ajan mitenkään erityisen optimoitua, on meillä jatkuvasti ollut jalostuksellinen katastrofi päällä, jo ihan ennen tätä "taukoakin"(*). Aina oli olemassa laumoittain vanhentuvia hevosia, joilla ei ollut riittävästi jälkikasvua. Viime vuoden projektihan oli saattaa kaikki 2008 syntyneet eli VHKR:n mukaan parikymppiset hevoset sille mallille, että niillä kaikilla oli yleensä vähintään se kaksi varsaa. No, sitä projektia tässä on nyt sitten tahkottu kasaan kun niitä varsoja on syntynyt viime vuoden puolella noin miljoona.

Ikävä vain, vuosi on vaihtunut tässä välissä ja nyt pitäisi alkaa luopua vuonna 2009 syntyneistä hevosista. Ja niitähän on sadoittain ja koska viime vuosi meni noiden vanhempien kanssa puljatessa, suuri osa vuoden 2009 hevosista on ihan unholassa. Voitte vain arvata millainen soppa tässä on menossa...

Onneksi virtuaalihevosten ikääntymistä voi kuitenkin venytellä itselleen sopivasti ja olemmekin päättäneet, että jos vuonna 2012 saataisiin se vuoden 2009 hevoset kuoppaan. Ankarasti VHKR:n mukaan laskettaessahan ne olisivat jo sataprosenttisia ikäloppuja eikä ainakaan enää soveltuvia jalostukseen, mutta hei: tämähän on vain virtuaalimaailmaa.
Lisäksi olemme katsoneet, että varsinkin noiden ei-virallisten kasvatusrotujen kanssa riittää se, että oriista jää yksi orivarsa ja tammasta yksi tammavarsa, ei välttämättä edes siis sitä kahta varsaa (yleensä ori ja tamma).

Muitakin päätoksiä olemme tehneet. Pink tulee jäämään täysin syrjään, luultavasti se lopettaa kokonaan. Kaikki hevoset ovat myynnissä (paitsi 2- ja 4-ryhmät), ei niistä paljon enää laukkahevosiksi ole kun ovat niin ikääntyneitä, mutta puskahevosiksi, jalostukseen, ratsuiksi whatever. Nyt olisi siis tarjolla suvuttomia hevosia: täysiveristä, angloarabia, RBSH:ta, ISH:ta, quartereita, appaloosia, painteja, quarabeja! Halvalla lähtee!
ionicin kladrubeista olisi kiva päästä eroon tai jättää itselle ehkä vain muutama sopivan erisukuinen hevonen, mutta kellepä ne saisi myytyä? Varsinkin kun hevosia on ihan määrissä. Vuonna 2008 syntyneet varmaan joutavat tämän vuoden aikana kuoppaan ja luultavasti myös osa 2009 hevosista. Mutta on siellä vielä noita viime vuonnakin syntyneitä hevosia ja kyseessähän on pitkäikäiseksi tunnettu rotu.

(*) Tauko on kirjoitettu lainausmerkeissä siksi, että ei tämä oikeastaan mikään varsinainen tauko ole, koko ajan puuhaamme vanhojen kasvattien sivuja valmiiksi ja suunnitelmia uusien hevosten keksimiseen on vaikka kuinka paljon. Uusia kasvatusrotujakin pitäisi saada. Me vain emme päivitä juttuja nettiin asti kovin usein emmekä stressaa siitä, että kasvattien sivut tehdään vuoden päästä niiden syntymästä.

Kaksosvarsat

2011-07-13T09:07:00.001+02:00

Reaalimaailmassa hevosten kaksosvarsat ovat kovin harvinaisia (noin 1 per 10000, lähde) eivätkä juuri koskaan toivottuja, koska yleensä vähintään toinen varsoista on hyvin pienikokoinen ja heikko, eikä sen (tai mahdollisesti molempien varsojen) hengissäselviäminen ole kovin todennäköistä. Poikkeuksia tietysti on, mutta harvoin ja yleensä ultraäänitutkimuksissa havaittu tupla-alkio tuhotaan hyvin aikaisessa vaiheessa, jolloin syntyy vain yksi varsa. (lähde).

Joskus vuosituhannen vaihteessa oli virtuaalimaailmassa menossa jonkinlainen kaksosvarsabuumi. Jostain syystä useista vanhemmista haluttiin ilman muuta yhden varsan sijaan kaksi. Nykyisin ei ole omiin silmiini osunut yhtään tietoa virtuaalisista kaksosvarsoista, joten homma lienee muuttunut tässä suhteessa realistisemmaksi. (Koiramaailmasta sellainen havainto, että siellä oli ainakin jossain vaiheessa tapana teettää nartulla vain yksi pentue. Kerralla tietysti saattoi syntyä kymmenkunta pentua, joten se riitti hyvin turvaamaan suvun jatkon.)

Minulle on syntynyt kymmenen vuoden ja noin kolmen tuhannen kasvatin aikana peräti kolmet kaksosvarsat, jotka ovat selvinneet hengissä aikuisiksi asti. Ensimmäinen pari oli ahaltektamma Gin Devora ja ori Gin Daniel (s. 6.5.04, i. Q'Zarbabad, e. Gin Dabranac). Daniel jäi itselleni ja Devora meni Kerpalle Quieroon.
Toinen kaksospari syntyi 17.1.07 ja ne olivat arabiristeytyksiä, myös tamma ja ori. Tamma oli Cynara Ion ja ori Sunspot Sensation Ion.
Kolmas kaksospari syntyi 23.2.10 ja oli oikeastaan puhdas vahinko, kun jompikumpi meistä oli onnistunut myymään yhden varsan kahteen kertaan. Toiselle ostajalle ehdotettiin nimenvaihtoa ja niin tulivat maailmaan andalusiatammat Zoraida Ion ja Zarita Ion.

Okei, yksi kaksospari tuhatta kasvattia kohti, ei kovin realistista, vai mitä? No, ehkä mennään nyt sinne kymmeneen tuhanteen kasvattiin asti ilman seuraavia kaksosia ja jos pakko on kaksoset teettää, niin teetetään sitten. Virtuaalimaailmaahan tämä enkä rehellisesti sanoen usko, että ketään suuresti heilauttaa puoleen tai toiseen, jos meille joskus kaksosvarsoja syntyy.

Tekstikateus

2011-06-13T14:03:00.002+02:00

Olen hieman ihmetellyt, miksei lempilapseni Virtuaaliwiki ole saanut tuon suurempaa suosiota. Kai siellä kävijöitä on, mutta viime aikaiset kirjoittajat voi laskea yhden käden peukalolla, jos mainosbotit jätetään huomiotta. Luulisi, että aktiiviset virtuaalihevostelijat olisivat riemusta kiljuen kirjoittamassa sinne... no, jos nyt ei muuta niin ylistyssanoja omista merkittävistä hevosistaan tai ainakin niistä kuuluisista, jotka esiintyvät omien huippuhevosten suvuissa. Ja talleistaan ja omista kasvatusroduistaan ja sen sellaisesta. Väärässäpä olin.

Taisin kuitenkin keksiä, mistä kenkä puristaa. Wikiin pitäisi kirjoittaa ilmaiseksi. Eihän kukaan vähänkään varteenotettava virtuaalihevostelija tänä päivänä kirjoita sanaakaan tekstiä, ellei siitä ole suoraa hyötyä itselle. Hevosten luonnekuvaukset kirjoitetaan YLA-palkinto mielessä, tallien esittelytekstit kirjoitetaan vain siksi, että VRL:n talliarvostelu palaa joskus toimintaan ja silloin niistäkin saa pisteitä. Foorumeihin kirjoitetaan siksi, että voidaan mainostaa omaa tallia ja jotkut kirjoittavat tekstejä palkkioiksi, kunhan joku ensin kisaa hevosilla tai antaa hienon leiskan tai kuvan. Mutta että ilmaiseksi, ihan vain hyvää hyvyyttään pitäisi kirjoittaa? Ei tule kuuloonkaan!

Ja mikä kaikkein pahinta: wikissä voi kuka tahansa korjailla, muuttaa tai jopa kokonaan poistaa toisen kirjoittaman tekstin. Se oma teksti ei olekaan oma ja mitä todennäköisimmin nykyinen virtuaalihevostelija haluaa nähdä oman artikkelinsa juuri sellaisena kuin sen itse kirjoitti. Viis siitä vaikka toinen olisikin ehkä parantanut tekstin ulkoasua, luettavuutta, lauserakenteita ja lisännyt vielä kasakaupalla uutta tietoa.
Ilmeisesti Wikien käsite ei ole todellakaan tuttu virtuaalihevostelijoille, mikä taas kummastuttaa minua suunnattomasti. Luulin ihan tosissani, että virtuaalihevostelijat ovat sitä erilaisten internetyhteisöjen aktiivisinta porukkaa muutenkin. Että wikien editointi ja ylipäänsä niiden perusperiaate olisi isolle osalle tuttua eikä tarvitsisi näristä siitä, että joku on nyt mennyt muuttamaan sitä vaivalla kirjoitettua tekstiä.

No, eihän se tietysti minua haittaa, kivahan tuolla on loistaa kirkkaimpana tähtenä, ainakin mitä tulee editointimääriin. Jos tilanne jatkuu tämänkaltaisena, tulee wiki täyttymään kaikesta harvinaisempiin rotuihin liittyvästä tiedosta. Suomenhevoset, puoliveriset ja suurin osa poniroduista kuitenkin jää ihan paitsioon.

Tauko!

2011-05-24T18:21:00.002+02:00

Nyt se on sitten ihan jo niin virallista, että se lukee tallien etusivuillakin: olemme tauolla. Ensimmäisellä ikinä, ainakin sellaisella, jonka loppumisesta ei ole annettu eikä päätetty mitään päivämäärää eikä varsinaisesti edes sitä, palaavatko tallit ikinä takaisin toimintaan.

Kuulostaa dramaattiselta, eikö? No, minä en olisi huolissani, olen aikoinani yrittänyt lopettaa virtuaalihevostelua useasti ja tässä sitä vielä ollaan. Lisäksi wikin päivitystahdista näkyy, etten minä ole mihinkään katoamassa. S puuhastelee tallien kanssa yhtä ja toista, ne vain eivät päivity nettiin ainakaan kovin usein. Tallin mailista vastataan edelleen osto- ja astutuspyyntöihin, ei ehkä kovin nopeasti, mutta siinä suhteessa olemme edelleen maisemissa. Ja ehkä tämä blogikin saa osansa huomiosta.

Ei kuulosta kovin perusteelliselta tauolta, ha? Niinpä, me emme osaa tehdä mitään kunnolla, emme edes taukoilla.

Antakaa mulle aikaa!

2011-04-16T10:15:00.002+02:00

Päätin etten ota näiden tallien ja koko virtuaalihevosharrastuksen taukoilusta mitään paniikkia itselleni, mutta olisihan se pitänyt tietää miten siinä käy. Tekisi niin kauheasti mieli tehdä kaikenlaista, esimerkiksi anglot, frederiksborgit ja irkut olisi kivat ottaa uudestaan kasvatusroduiksi. Niiden lisäksi pitäisi keksiä todella paljon uusia venäläisiä ja itäeurooppalaisia rotuja. Donit pitäisi myydä, budjonnyja ja orlov-rostoptshineja ostaa lisää. Saddlebredejä ja NSH:ita tarvittaisiin ehdottomasti lisää ja paljon! Pasoja myös, tosin ne edellisetkin odottavat vielä kuvia.
GA:n puolella on myös suurta kuvakatoa ilmassa, tosin kuvien kanssa asiaa vaikeuttaa suunnattomasti se, että vaihdettuani käyttiksen Windows 7:aan vanha Photoshoppini ei suostu asentumaan enää koneelle. Olisi pitänyt uskoa S:ää, jolla oli samoja ongelmia. Gimpin ja Paint.netin kanssa en ole päässyt oikein vielä yhteisymmärrykseen kuvien muokkaamisen kanssa ja tällä hetkellä vihaan perin juurin muokata kuvia mihinkään suuntaan.
Pinkissä olisi kiva järjestää laukkojakin välillä, mutta niin vain unohtui Steeplechase Seriesin kutsujen teko. Jos mentäisiin vanhalla kaavalla, pitäisi ensimmäinen osakilpailu olla ensi maanantaina tai tiistaina, kun uusi CAS-vuosi alkaa. Tietysti sen voisi lykätä loppuvuoteen ja alkaa nyt väsätä Pretty In Pinkin kutsuja, kun sen nyt haluaisi vetää läpi.

Mutta kuka tekee?! Kuka keksii, kuka tekee sivut, kun kellään ei ole aikaa?! Ymmärrän täysin S:n tilanteen, työt, pitkät työmatkat, omakotitalon hoito ja sitten vielä etäopiskelu siihen päälle ovat sellainen yhtälö, että huh. Ja itselläni on työkiireitä ja muita harrastuksia ja sen suuntaisia kiireitä eikä sitä viitsi istua yökaudet tietokoneella näpyttämässä virtuaalihevosia (alanko minä tulla vanhaksi muka?).
Huokaus. Ehkä tämä tästä vielä joskus. Onneksi virtuaalihevoset eivät kärsi.

Wikitalkia

2011-03-24T12:24:00.002+01:00

(ei, en aio pyydellä anteeksi sitä, että kukaan ei ole kirjoittanut blogiin kuukauteen tjsp. Me taidamme olla tauolla, joten pitäisiköhän siitä tehdä virallinen statement?)

Tauko ei selkeästikään koske millään tavoin Virtuaaliwikiä, johon olen koukuttunut vakavasti. Nyt olen uskaltautunut luomaan jo omia sivujakin ja mielessä pyörii monta uutta aihetta.
Kalmoniemestä haluaisin kirjoittaa, mutta totuus on se, että tiedän Kalmoniemestä vain surullisen vähän, siltä ajalta kun se oli Meepun omistuksessa eikä keskinnynyt puoliverisiin. Tietääkseni talli on ollut joko ennen sitä tai sen jälkeen tai molempina aikoina enimmäkseen puoliveritalli. Kasvattajatunnus taisi olla KN?
Angelniemi myös olisi sellainen, joka vaatisi ehdottomasti oman artikkelinsa. Se oli aikanaan hyvinkin vaikutusvaltainen talli.
Nétts pitäisi ehdottomasti esitellä kasvatteineen myös. Tosin en tiedä Néttsistä kovinkaan paljon, muutaman kuuluisan kasvatin lähinnä.
Liinun virtuaalitalli vaatii selkeästi kasvattilistaa, Koululaakson lista on surullisen keskeneräinen eikä Greymaskinkaan lista vielä täydellinen ole. Ai että minä sitten rakastan sukeltaa web Archiven syvyyksiin kaivamaan pienenpieniä vinkkejä hevosista, joita on ehkä ollut kymmenen vuotta sitten. Tiedän, hoitoon...
Rotuartikkeleitakin on jonossa vaikka kuinka paljon ja vanhoja sopisi parannella.

Ja sitten lempilapseni nettisivujen käytettävyys. Se ansaitsisi oman sivunsa tai peräti kategoriansa, jos minulta kysytään, koska on epävarmaa pystynkö kokoamaan kaiken yhdelle sivulle... Yritin tuossa jo kaivella lähdemateriaalia tueksi esittämilleni väitteille. Paras lähde tähän on luonnollisesti Useit.com ja viime aikoina olenkin kammannut läpi erityisesti Alertboxeja, joita Jacob Nielsen on kirjoittanut vuodesta 1995. Nii-in, vuodesta 1995, tiedän että jotkut tätä lukevat eivät olleet tuolloin varmasti vielä syntyneetkään, harva oli edes koulussa vielä ja yo-tutkintoa ei ollut varmaan kellään.
Osa teksteistä on tietysti ajan syömiä eivätkä enää ajankohtaista luettavaa, paitsi ehkä historialliselta kannalta. Mutta perusasiat yleisestä käytettävyydestä ovat pysyneet samoina huolimatta tekniikan edistymisestä. Ja vaikkapa Top Ten Web Design Mistakes of 2005 on edelleen ihan ajankohtainen.

Kapulakielen ollessa epäselvä sitä kuitenkin näytetään käytettävän virtuaalisia hevosia koskevilla internet-sivuilla

2011-02-24T18:30:00.001+01:00

Jahas, huolimatta uuden vuoden lupauksista, tämä blogi on jäänyt pikkuisen unholaan. Syytän tällä kertaa ajanpuutteen sijaan virtuaaliwikiä, johon olen innostunut kirjoittelemaan melko paljon. No, totta puhuakseni tuoreimpien muokkauksien listassa minun tekemät muokkaukset ovat täysin yliedustettuina ja vieraammasta näyttää varmaan siltä, että minähän sitä itsekseni pyöritän, mutta todellisuudessa suurin osa tekemistäni muutoksista on hyvin pieniä virheiden ja sanamuotojen korjauksia ja lisäyksien tekemistä valmiille sivuille. Tunnustan että silloin kun sattuu olemaan aikaa, saatan valita sieltä jonkin täysin satunnaisen sivun (se satunnainen sivu-linkki on ahkerassa käytössä) ja muokkailla siitä pois silmiin osuvat kirjoitusvirheet ja korjailla kökköjä lauserakenteita ja tehdä muuta sellaista pientä editointia. Itse olen täysin uusia sivuja luonut melko vähän.

Jo sen on huomannut monella virtuaalitallillakin, mutta wikissä erityisesti iskee silmään tekstien joskus aivan uskomaton kapulakielisyys. Kapulakieli on melkein virallinen nimitys vaikeaselkoiselle virkamieskielelle, jossa yksinkertainenkin asia sanotaan hankalasti. Internetistä löytyy esimerkkejä kapulakielestä, mutta tässä muutamia, mitä itse olen korjannut wikistä.
tallin omistajan ollessa jaoksen johdossa -> koska tallinomistaja on myös jaoksen ylläpitäjä
kirjoitusasun ollessa vaihtoehtoisesti -> kirjoitusasu voi olla vaihtoehtoisesti
annettu huolestuneita raportteja -> on aiheuttanut huolestuneisuutta (tai ehkä vielä paremmin, monet vanhemmat ovat huolestuneita)
Hyvä virtuaalihevonen, joka on painotettu raveihin, omaa sivuillaan... -> Virtuaalisen ravihevosen sivuilla on perustietojen lisäksi...
perustettu -- perustajansa X toimesta -> X on perustanut --
historia jäi -- lyhyeksi sen lopettaessa toimintansa -> historia jäi -- lyhyeksi, koska yhdistys lopetti toimintansa
päämääränä on ensisijaisesti -> tärkein päämäärä on
keskieurooppalaisten pv-rotujen suosion lisäännyttyä -> koska keskueurooppalaisten puoliveristen suosio kasvoi

Kalliovuortenponien kenttäkilpailu?

2011-02-08T08:03:00.002+01:00

Tämä teksti kuuluu taas luokkaan "Aikaisen aamun ajatuksia" eli toisin sanoen olisi parempi sujauttaa se suoraan mappi ö:hön eikä suinkaan julkisuuteen.

11-10 Vippoksessa murehdin kalliovuortenponi - artikkelissani sitä, että virtuaalimaailmassa tuo rotu on lähes pelkästään askellajiratsu, vaikka reaalimaailmassa se on erittäin monipuolinen harrastehevonen lähestulkoon lajiin kuin lajiin. Jos nyt en ihan väärin muista, kalliovuortenponilla ei ole samaa ongelmaa ravin suhteen kuin esimerkiksi tennesseenwalkerilla (joka ei siis osaa ravata lainkaan tavallista kaksitahtista, diagonaalista ravia), vaan se hallitsee siis sekä ravin että amblen. Rocky kelpaa siis myös kouluratsuksi askellajiensa puolesta.
No, voisihan niitä siis kilpailuttaa muissakin lajeissa kuin vain askellajikisoissa, joissa ei viimeisimmän havaintoni (viime kesältä, ehkä?) mukaan ole yleensä juuri omia luokkia kalliovuortenponeille.
Mutta mitäpä jos kehittäisi oman "kenttäkilpailunsa" kalliovuortenponeille: kouluosuuden korvaisi askellajiratsastuskoe, jossa hevoset pääsisivät esittämään sitä amblea, maasto-osuuden korvaisi matkaratsastusosuus ja esteosuuden korvaisi trail-kilpailu. Siitä saataisiin monipuolinen ja kattava kilpailukokonaisuus, jossa tulisi paremmin esiin myös muita asioita kuin vain se askellaji.
Tarkemmin ajatellen tällainen kaava sopisi todella hyvin myös muille askellajihevosille. Esimerkiksi walkerit ja foxtrotterit ovat samalla tavalla soveltuvia matkaratsuiksi ja pääsääntöisesti hyväluonteisina, rauhallisina ja järkevinä hevosina myös trailiin.

Vielä kun olisi aikaa järjestää tällaisia kilpailuja...

Steeplechase Series puolivälissä

2011-02-02T19:55:00.003+01:00

Uuden CAS-vuoden Steeplechase Series - sarjasta on juostu nyt kaksi ensimmäistä osakilpailua. Kaksi on vielä jäljellä, joten puolivälissä siis mennään.
Tällä hetkellä sarjan johdossa on Karma&Effectin 7-vuotias täysiveritamma Lemon Tree. Se on sijoittunut molemmissa starteissa kolmanneksi. Heti kakkosena tulee meidän täysiveritammamme Hatsumiyo GA, joka oli ensimmäisessä startissa toinen ja toisessa viides. Hyvin lähellä näitä tulevat melkein tasalukemissa Morenon Bulletproof CC ja Karman Happy Harmony. Morenon Grdot Kropskayankaan peli on kaikkea muuta kuin pelattu vielä. Toisaalta tähän mennessä heikommin pärjänneilläkin voi olla hyvinkin mahdollisuuksia vielä, sillä tähän mennessä osallistujia on osakilpailulähdöissä ollut sen verran paljon, että parilla hyvällä sijoituksella saattaa kisaindeksi nousta kovastikin.

Kaikki vain siis mukaan vielä pariin seuraavaankin kisaan, niin saadaan kunnon kisat aikaan!

Virtuaaliwiki

2011-01-25T19:23:00.002+01:00

En tiedä onko kukaan vähänkään missään foorumeissa palloileva harrastaja voinut välttyä kuulemasta Virtuaaliwikistä. No, oli tai ei, parasta mainostaa tuota mainiota sivustoa täälläkin. Sillä tuo on luultavasti paras idea kolmeen vuoteen (reilu kolme vuotta sitten älysin ruveta pitämään tätä blogia, se ehkä yltää idean nerokkuudessa edes lähelle samaa tasoa kuin vw), mitä virtuaalimaailmassa on nähty.

Olen harrastanut virtuaalihevosia 10 vuotta ja noin 8 viimeistä vuotta olen ollut sitä mieltä, että on suuri vääryys, kun virtuaalimaailman historiaa ei kirjoiteta talteen millään tavoin. Ei talleja, ei hevosia, ei ihmisiä, ei tapahtumia, ei ajankohtia. Minusta historia ja sen edes osittainen tunteminen olisi kovin tärkeätä myös virtuaalimaailmassa. Tai en minä muista tiedä, mutta minulle se luo jonkinlaista jatkuvuuden tunnetta. Lisäksi on eittämättömän hienoa, että jokin sukulinja on pysynyt niin epävarmassa ja hatarassa paikassa kuin virtuaalimaailma elossa esimerkiksi vuosikymmenen. Ja onhan siinä toki omanlaistaan nostalgiaa muistella niitä vanhoja talleja ja hevosia.

Itsehän olen yrittänyt omalta pieneltä osaltani pitää jotain tietoja menneestä tallessa. Tätä on ihan selvästi esimerkiksi virtuaalihistoriani, Vippos-artikkelini ja VATYn historiaosuus sekä kadonneiden hevosten sivusto. Eikä toki sovi unohtaa alunperin S:n aloittamaa linkkilistaa vanhoista tennesseenwalkereista ja niiden nykysijainneista.

Myös VW:hen olen jo saanut jotain pientä kirjoitetuksi nimenomaan historiasta: Marinea, Gin - kasvattajatunnus, Ionic sekä tehnyt muutamille muiden tekemille sivuille lisäyksiä ja korjailuja. Enkä tietysti voinut pitää näppejäni erossa värigenetiikkasivusta...
Paljon sanottavaa olisi kuitenkin vielä. Ahaltekille pitäisi kirjoittaa oma rotusivunsa, malliksi sopii quarterin rotusivu, jonka kanssa Stina on tehnyt pelottavan perusteellista työtä. Myös RBSH:n sivu saattaisi kaivata minun kädenjälkeäni. Samoin terskinhevoset, knabstrupit, kalliovuortenponit, nyt ensimmäiseksi mieleen tulevia mainitakseni.

Mistä, voi mistä saisi vuorokauteen edes pari tuntia lisää aikaa?

Fience Cupista suurmenestys

2011-01-22T18:59:00.002+01:00

Tämän CAS-vuoden Fience Cupista on tulokset tulleet jo (vaikka ainakin muutaman preppilähdön tulokset uupuvat vielä?) ja täytyy sanoa tuloslistojen olevan komeaa katsottavaa meille.
Ensimmäisessä lähdössä, FC Easy Juvenilessa meidän oma kasvattimme, vasta 3-vuotias appaloosa-ori Chiricahua Ion oli toinen. FC Easysta tuli kaksoisvoitto, voiton nappasi paint-tamma Valentine Lost Ga ja kakkoseksi tuli quarter-ori Zan Kay Cody GA.
Turfin voitti Quadron's Eagle GA, mutta toisaalta kuuden hevosen lähdössä olikin kolme hevosta Pinkistä ja Dirty Dynamo GA:n (4.) ja Kelly Thornin (6.) sijoitukset eivät suurempia hurrauksia kirvoita. En ole perehtynyt tähän uuteen arvontamenetelmään, mutta mielestäni Dynamolla olisi ollut parhaat mahdollisuudet numeroiden perusteella. Dynamon ura on muutenkin ollut menestyksekäs ja se onkin varattu Driftiin, tullee siitoshevoseksi suoraan ja mikäs on siirtyessä siitostammaksi tuollaisilla statistiikoilla, vaikka tämä kauden ja uran päätösstartti menikin vähän kehnosti.
FC Mares- tai Colts-lähtöihin meiltä ei ollut osallistujia, mutta Dean omistama Another April GA voitti Maresin. Onnittelut!
Ja päivän rahakkaimmasta lähdöstä, FC Quarters' Specialista me kuorimme kermat päältä. Meiltä oli kaksi tammaa siihen prepannut ja niinpähän vain tuli kaksoisvoitto! Zips O Lena GA voitti ja Newnellyvan GA oli toinen. Molemmat ovat lopettamassa uraansa ja menossa Driftiin siitokseen.

CAS-vuosi on siis lopuillaan ja muistakin arvokisoista odotellaan vielä tuloksia. Uusia on jo tulossa, meidän jonkinlaisesta epäaktiivisuudesta huolimatta järjestämme nyt toista kertaa Steeplechase Series-kilpailusarjan risuhevosille ja se starttaa ensi tiistaina. Neljä lähtöä viikon (siis CAS-kuukauden) välein, tarjolla on rahaa ja mainetta. Myös Pretty In Pink järjestettäneen, vaikka kisakutsuja ei olekaan vielä tehty. Pitäisi kohta ja pahimmassa tapauksessa aloitamme PIP:in rinnalla samantyyppisen sarjan, joka on tarkoitettu oreille. Ja voisihan sitä järjestää samantapaisia juttuja muillekin roturyhmille... Kuten näkyy, ei meidän tauko ole tauko, me vain emme saa mitään aikaiseksi.

Kymmenvuotisjuhla?

2011-01-05T21:24:00.002+01:00

Huomasinpa tuossa aivan yllättäen että näinä päivinä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun itse lähdin mukaan virtuaalimaailmaan itse keksimäni angloarabi-ruuna Zoom Dynamicin viemänä. Siitä lähtien sitä sitten ollaankin oltu mukana, vaikka muutamia kertoja olenkin uhonnut kovin lopettavani. Jokin tässä virtuaalihevosmaailmassa vain kiehtoo niin ettei siitä pääse eroon.

Mitä minä voisin sanoa tästä kuluneesta kymmenestä vuodesta? No ainakin sen, että kun löysi sen oman juttunsa ja karsi kaikki "tää nyt vaan kuuluu tehdä näin"-jutut pois harrastuksesta, on tämän homman mielekkyys saavuttanut ihan uudenlaisia tasoja. Pelkäsin hieman, mitä innolle tapahtuu vuonna 2005 alkaneen puolentoista vuoden Brasilian-matkan aikana, mutta kukaan ei varmaan huomannut että olin edes pois, sen verran aktiivisesti sieltäkin käsin tuli harrastettua. Lisäksi sen reissun ehdoton plussapuoli oli se, että S tuli sen myötä mukaan virtuaalimaailmaan, koska Ionic tarvitsi itselleen pitäjän.

Minä en kaipaa vanhoja, "hyviä" aikoja, koska eivät ne olleet niin kovin hyviä. Monet asiat ovat nykyisin paremmin, eivät toki kaikki. Tiettyä yhteisöllisyyttä noilta alkuajoilta kuitenkin kaipaan ainakin joskus, mutta osin saan syyttä siitä ihan itseäni ja ehkä myös ikääni, olen kertakaikkiaan kasvanut ulos esimerkiksi ht.netin keskusteluista. Nykyisin yhteisöllisyyden korvaa hyvin pitkälle se, että käymme S:n kanssa joskus pitkiäkin nettikeskusteluja eri aiheista. Se on kivaa, mutta lienee ehkä muiden harrastajien häviö (tai voitto, eivät ne meidän keskustelut aina niin kaksisia ole).
Niin ja tietysti joitain hevosia ja talleja kaipaan noilta ajoilta. Itse asiassa aika moniakin. Whitewood, Liinu, Vaahtera, Hepohullu, Oak's Gnome, Lumite, sitten se yksi friisiläistalli, ensimmäisiä lajissaan ja olikohan se Dollari, jossa oli ainakin russeja ja niin monta muuta, joiden nimetkin ovat painuneet jo unholaan. Omista hevosistani mieleen ovat erityisesti jääneet Zoom Dynamicin lisäksi Wizzerria, White Speedster, Dopiza, Greymask's Arkansas ja... No, en minä aio tässä listata kaikkia hevosiani, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta mieleen, niitä nimittäin riittää.

Eipä tässä muuta, toista vuosikymmentä jatketaan ja katsotaan miten pitkälle innostus riittää. Tällä hetkellä innostuksessa ei ole mitään vikaa, mutta aikaa vain on liian vähän.

Uuden vuoden lupaukset

2010-12-30T20:36:00.002+01:00

Ensi vuodellekin pitäisi kai tavan mukaan keksiä joitain lupauksia, mutta nyt onkin vähän vaikeata keksiä mitään kovin roheita lupauksia. Mutta jos nyt aluksi lupaamme ainakin...
... pitää ainakin Ionicin ja GA:n pystyssä ja Pinkinkin jos suinkin vain löytyy aikaa kisauttaa hevosia järkevästi.
... olla unohtamatta tätä blogia, vaikka kirjoitustahti ei kummoinen olisikaan.
... olla muuttamatta radikaalisti tallien toimintaa tai ulkoasua (tiedän, kopio viime vuodelta)
... jatkaa laajamittaista, useiden eri rotujen kasvatusta
... keksiä tai ostaa ensi vuoden aikana jokin meille ihan uusi rotu Ioniciin
... pitää Vippos horjuvilla jaloillaan (hei kirjoittajat, deadline ensi lehteen lähestyy!)
... jos nyt ensi vuonna saisi jompikumpi meistä taiteiltua sen yhden piirretyn ja itsetehdyn kuvan Ioniciin tai GA:han. Odotukset eivät kuitenkaan ole kovin suuret.

Joo, mitään kovin suurta aktiviteettia ei ole tiedossa, mutta näillä mennään.

Totta puhuakseni meillä on muutamia suunnitelmia rotujen suhteen, joita voisimme harkita Ioniciin ostavamme/keksivämme.
- amerikanponi
- australianponi
- berberihevonen
- lisää puoliverisiä, erit. kinskyjä
- kylmäverisiä: American Cream Drafteja, boulonnaiseja, percheroneja, shireja, clydesdaleja, poitouita jne (niin, unohduksissa ne entisetkin ovat)
- clevelandinruunikko
- mustangi ja abstang
- criollo
- dartmoor
- dongola
- fell ja/tai dales
- frederiksborgeja ja irlannintyöhevosia olisi kiva herätellä henkiin
- hackney
- kanadanhevonen
- miniatureja
- vjatkanponeja

Hyvä suku virtuaalihevosella

2010-12-26T14:39:00.002+01:00

Suvun hyvyys on sellainen asia, josta voidaan virtuaalimaailmassa taittaa peistä hamaan loppuun asti. Ei sen määritys reaalimaailmassakaan ole helppoa, mutta siellä sentään on olemassa kilpailutuloksia, jotka oikeasti mittaavat hevosen suorituksia. Enkä puutu siihen nyt.
Joka tapauksessa, jos me ilmoitamme haluavamme ostaa hyväsukuisen hevosen, millaista kaviokasta kannattaisi tarjota?

1. Suvun tasaisuus
Tästä on kirjoitettukin jo, mutta sekään ei ole mikään orjallisesti noudatettava ja kiveen hakattu teesi meille. Eikä se meitä oikeasti haittaa, jos epätasaisuutta on vähän, ts. isä suvuton ja emällä yksi polvi sukua. Mitä pidemmällä suvussa epätasaisuus on, sen vähemmän se merkitsee. Ja esimerkiksi tällaistakin tammaa on käytetty jalostuksessa, nimet suvussa ovat paljon tärkeämmät kuin suvun tasaisuus. Jos katsotte Nealan varsojen sukutauluja, ei tuollainen suku yhdistettynä pitkäsukuiseen oriin näytä mitenkään hölmöltä meidänkään mielestä.

2. Nimet suvussa
Rodusta riippuen meillä on tiettyjä nimiä, joita emme vain voi vastustaa. Tai minulla enemmänkin, kun olen S:ää pidemmän aikaa ehtinyt virtuaalimaailmassa tallustaa.
Monilla vanhoilla nimillä on jo suorastaan nostalgia-arvoa ja toisaalta jaksan kunnioittaa niitä kasvattajia, jotka ovat säilyttäneet vanhoja sukuja uudelle virtuaalihevostelijoiden sukupolvelle. Yritän tietysti omalta osaltani säilyttää Ionicissa vanhoja linjoja.
Myös monet Ionicista, Marineasta tai muista projekteistani lähteneet hevoset ovat sellaisia nimiä, joita mielelläni näen sukutauluissa. Mikään ei ilahduta kasvattajaa enemmän kuin nähdä muidenkin kasvattaneen omista hevosista jotain uutta. Jalostuksellisesti ei tietysti ole kovin fiksua ostaa sellaisia hevosia, joiden suvuissa on samoja nimiä kuin jo nykyisillä hevosilla, mutta kai sitä joskus saa vähän epäfiksumpiakin ostoksia tehdä?

3. Suvun sopivuus
No, tämä ei ehkä suoranaisesti kuulu kategoriaan "miten määrittelen hyvän suvun", mutta jos kuvitellaan tilanne että olemme ostamassa itsellemme hevosta, haluamme toki sellaisen hevosen, jolla on mahdollisuuksia jalostuskäytössä. Toisin sanoen suvun pituuden pitäisi olla sopiva siihen nähden millaisia hevosia meillä itsellämme on, suvusta ei saisi löytyä niitä samoja yleisiä nimi kuin meidän hevosilla on (sotii kovin edellistä kohtaa vastaan) ja painotukseltaan ynnä muilta mahdollisilta seikoiltaan pitäisi olla soveltuva meidän hevosjalostukseen.

4. Vanhemmat
Varsinkin nuoren hevosen vanhemmat ovat ehkä viime kädessä se tekijä, joka ratkaisee eniten siinäkin tilanteessa, että hevosella olisi pitkäkin suku. Jos vanhemmat ovat sikakisattuja hirviöitä, ostan sellaisen hevosen vain pitkin hampain, vaikka varsalla itsellään ei oletettaisi kisattavan yhtään. Jos vanhemmilla on persoonallinen luonnekuvaus, upea kuva tai muuten vain ovat mielestäni merkittäviä hevosia jollain tavoin (siihen ei tarvita välttämättä kuin eksoottinen väri), niiden varsa ei voi olla huono hevonen.

Hyvää joulua jokaiselle!

2010-12-24T11:56:00.001+01:00

Me molemmat toivotamme oikein hyvää ja rauhaisaa joulua jokaiseen taloon ja torppaan, jossa tätä blogia luetaan!

t. S & Gin

Pretty In Pinkin lopulliset tulokset

2010-12-19T20:40:00.002+01:00

Toista kertaa järjestettävä Pretty In Pink - arvokilpailusarja on nyt saatu päätökseen ja suureksi ilokseni voin todeta, että osallistujia oli paremmin kuin viime vuonna ja että useimmista sarjoista saatiin jakaa se ylimääräinen palkinto voittajalle (jonka rajana on 0,45:ttä parempi kisaindeksi). Mukana oli todella kovia tammoja ja kisa oli tiukka ihan loppumetreille asti. Siitä kirjoitinkin toiseksi viimeisen osakilpailun jälkeen.

Juvenilen sarjavoiton vei odotetusti Trihaltonin Zora Juice hurjalla 0,3:n kisaindeksillä ja sijoituksin 1/3, 1/5, 2/6 ja 2/6. Kehottaisin panemaan visusti mieleen tamman nimen siinä vaiheessa kun aletaan järjestää preppilähtöjä BC Juvenile Filliesiin. Ei tarvita kovin kummoista ennustajaa, jotta voisi kuvitella tamman pärjäävän.

Sprinterissä voitti myös melko odotetusti Farleigh Legacy (om. Driftaway), mutta Crown Stablen Mystery Island oli tiukka vastus loppuun asti ja sijoittui tänäänkin paremmin kuin Farleigh Legacy. Sen kisaindeksi oli 0,41, mutta se jäi huonommaksi kuin Legacyn 0,35.

Ja Milerin meni voittamaan meidän oma Unity Spirit GA! Sehän oli ennen viimeistä osakilpailua niukasti jäljessä Crown Stablen k. Lost Soulia. k. Lost Soul joutui kuitenkin tänään antamaan periksi sekä Unitylle että Trihaltonin Mysophobia RVC:lle, joka muuten voitti viimeisen startin. Ja lopputulos oli äärimmäisen tiukka, Unityn kisaindeksi oli 0,40, Mysophobian 0,43 ja k. Lost Soulin 0,45. Tämä on huikea saavutus kaikilta tammoilta ja harmittaa etten voi jakaa ylimääräistä palkintorahaa näille kahdelle.

Dirt Milerin voitti Karman Valentina CTB, mutta koska sen kisaindeksi jäi 0,56:een, se ei saanut ylimääräistä palkintosummaa sarjavoitostaan. Tämän päivän Dirt Miler oli kuitenkin meidän pinkkiläisten päivä, sillä tammamme Lazy Lene GA ja Going To Ibiza GA ottivat kaksoisvoiton! Lenellä on tältä kaudelta jo alla Churchill Downs Stakesin voitto ja kolmas sija True North Handicapissa, jonka myötä se käsittääkseni on prepannut BC Sprintiin sekä sinne pisteitä tuomassa voitot kaikilta grade-tasoilta tänä CAS-vuonna.

Semistayerin voitti ylivoimaisesti Driftawayn Townsend Mayzie, muilla osallistujilla ei ollut mitään jakoa. Sen kisaindeksi on 0,38 ja sijoitukset 3/6, 1/4, 1/4 ja 2/4. Myös tämän tamman nimi kannattaa painaa muistiin siinä vaiheessa kun juostaan tämän vuoden Breedersiä. Toivon mukaan se nähdään siellä.

Stayerissa käytiin lopulta tiukanlainen kisa Karman Hate That I Love Youn ja Carterin Shamandalie CTB:n kesken, sillä Shamandalien kisaindeksi oli sekin hieno 0,43. Tosin Hate That I Love You on tehnyt selvää jälkeä PIP-lähdöissä ja sen kisaindeksi oli päivän paras Zora Juicen ohella eli 0,3. Kehotan kuitenkin pitämään tulevaisuudessa silmällä myös kolmanneksi tullutta Carterin Feminine Fancy RVC:tä, joka voitti kaksi viimeistä osakilpailua ylivoimaisesti. Nouseva lupaus, sanoisin.

Onnittelut kaikille voittajille ja muille, jotka ovat saaneet sijoituksia ja palkintorahoja PIP-lähdöistä!

Loppukatsaus vuoden 2010 lupauksiin

2010-12-19T09:58:00.002+01:00

Muutama muukin virtuaalibloggaaja oli tehnyt täksi vuodeksi lupauksia ja nyt joulun kolkutellessa ovelle onkin hyvä aika tehdä tiliä siitä, mitä tuli luvattua ja mitä varsinaisesti tehtyä. Mekin lupailimme erinnäisiä asioita ja kesäkuussa oli välitsekkaus, mutta nyt katsotaan kokonaisuutena, miten meidän lupauksillemme kävi.

... järjestää edelleen aktiivisesti laukkoja
Tämä voidaan katsoa hoidetuksi, jos nyt oikein laskin niin satakunta laukkapäivää on tänä vuonna järjestetty. No ilmankos siihen onkin mennyt niin paljon aikaa...

... kasvattaa ja keksiä paljon uusia hevosia monista eri roduista
Ionicissa on syntynyt kasvatteja yli 40 eri rodusta, lopullisia tilastoja ei ole vielä tehty, mutta kyllähän rotuvalikoimaa on. Hevosia on myös keksitty, eniten tietysti laukkapuolelle (ryhmät 1, 3, 5 ja risuestehevoset), mutta Ioniciinkin on tullut jonkin verran uusia hevosia.

... ottaa entistäkin rennommin
Tästä ei ole esitettäväksi numeerisia faktoja, mutta jos minulta kysytään omaa pers-tuntumaa tähän asiaan, niin luulen tämänkin onnistuneen

... kommentoida muiden blogeja useammin
Tämän kanssa saamme kyllä hävetä silmät päästämme, koska kovin niukasti olemme muiden blogeja kommentoineet.

... olla unohtamatta omaa blogiamme
Ei ole yhtään kuukautta, ettemmekö olisi kirjoittaneet tänne edes jotakin, niin että tämä katsotaan täytetyksi lupaukseksi.

... yrittää olla aktiivisempia suhteissa muihin talleihin
No jaa-a, taitaa olla vähän heikkoa. Onhan noita hevosia tullut ostettua ja myytyä, muttei mitenkään suunnattomia määriä. Astutuksia olemme varailleet myös vieraille oreille ja omat oriimme ovat astuneet vieraita tammoja. Kisoissa ei ole tullut juuri käytyä lukuunottamatta tietysti laukkoja. Ei siis ihan heikosti, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä.

... jatkaa edelleen ahaltek-kasvatusta
Juu, tekkelauma senkuin kasvaa vain!

... yrittää saada vihdoin ne VRER-ravit järjestettyä
Tulihan tuossa alkuvuodesta paritkin järjestettyä, joten lupaus sinänsä on täytetty. Ehkä kuitenkin jatkossa pysyttelemme pääsääntöisesti erossa ravipuolesta, ei tahdo riittää aika semmoiseen.

... tehdä tästä harrastuksesta vieläkin hauskempaa
Muista en tiedä, mutta meillä ainakin on ollut hauskaa!

... piirtää tai maalata edes yksi hevoskuva ja käyttää sitä jollain hevosistamme
Äh ja voih, tämä on edelleen tekemättä. Täytyyhän sitä jättää ensi vuodellekin jotain tavoitetta, vai kuinka?

... olla muuttamatta radikaalisti tallien toimintaa tai ulkoasua
Tämäkin katsotaan täytetyksi lupaukseksi, koska hyvin samoilla linjoilla mennään edelleen.

Aika hyvällä prosentilla olemme noita lupauksia saavuttaneet.

Pretty In Pink heinäkuu

2010-12-13T00:01:00.003+01:00

Pretty In Pinkin toiseksi viimeinen osakilpailu on nyt juostu ja tässä vähän kuulumisia kisojen kokonaistilanteesta.

Juvenilessa Trihaltonin Zora Juice on siis voittanut kaksi ekaa lähtöä, nyt se kolmannessa tuli toiseksi ja on edelleen selkeässä johtoasemassa. Voittoa siltä eivät muut osallistujat pysty enää viemään ja ellei viimeisessä startissa tule aivan täydellistä epäonnistumista, kisaindeksi jää alle 0,45:n.

Sprinterissä Driftawayn omistama Farleigh Legacy oli tällä kertaa kolmas viiden hevosen startissa, mutta pitää edelleen kokonaistilanteen kärkipaikkaa 0,3:n kisaindeksillä. Tänään kuitenkin Crown Stablen Mystery Island oli Farleigh Legacya parempi kakkossijallaan ja Mystery Islandilla on myös mahdollisuudet sekä voittoon että alle 0,45:n kisaindeksiin. Tämän päivän voittajalla Skiptango RVC:llä sen sijaan on enää ainoastaan aivan teoreettiset mahdolliset voittoon, se edellyttäisi vähintään 12 hevosen starttia elokuussa ja sekä Mystery Islandin että Skiptango RVC:n täydellistä epäonnistumista. Se on siis mahdollista, muttei kovinkaan todennäköistä, ellei jostain saada elokuulle suurta määrää uusia osallistujia ja sittenkin se vaatisi erinomaista onnea.

Miler-sarjassa on menossa tiukka kisa kahden kolmivuotiaan kesken. Crown Stablen k. Lost Soul pitää tällä hetkellä johtopaikkaa, sen kisaindeksi on 0,4, mutta meidän Unity Spirit GA:lla on 0,44:n kisaindeksi. Tämän päivän lähdön voitti kuitenkin Trihaltonin Mysophobia RVC, jolla silläkin on edelleen jossain määrin realistiset mahdollisuudet voittoon, vaikka se kyllä edellyttää kahden johtohevosen mokaamista viimeisessä startissa.

Dirt Mileria johtaa tällä hetkellä Karma & Effectin Valentina CTB, mutta sen kisaindeksi on 0,54. Teoriassa silläkin on edelleen mahdollisuus hilata kisaindeksinsä alle 0,45:n, mutta se edellyttäisi elokuun starttiin paljon osallistujia ja voittoa siitä. Hyvin epävarmaa siis, kun tänäänkään ei ollut juoksemassa kuin neljä tammaa.

Semistayerin ykkössijaa pitää aika vakuuttavasti hallussaan Driftawayn Townsend Mayzie. Sekin voi tietysti vielä pahasti möhliessään saada 0,45:sta huonomman kisaindeksin, mutta eipä muilla osallistuneilla ole enää edes teoreettisia mahdollisuuksia saada omia kisaindeksejään alle 0,45:n. Niinpä, PIP on siinä mielessä mielenkiintoinen sarja, että sarjan voitto ei vielä tarkoita välttämättä mitään sen kummempaa, ylimääräisen voittosumman saa vasta jos se kisaindeksi on alle 0,45.

Stayerissa tilanne on edelleen jännittävä. Karma & Effectin Hate That I Love You on tällä hetkellä niin hyvissä asemissa, että se voi jäädä viimeisessä startissa viimeiseksi ja silti sen kisaindeksi olisi tällöin tasan 0,45. Kuitenkin Carterin Shamandalie CTB:n, joka muuten voitti tänään, kisaindeksi on myös hyvän matkaa alle 0,45 ja se voi hyvinkin viedä voiton Hate That I Love Youlta, jos se epäonnistuu ja Shamandalie puolestaan pärjää hyvin. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Farleighin Black Widow Feigillä on myös ihan realistiset mahdollisuudet saada kisaindeksinsä vielä alle 0,45:n ja kahden edellämainitun tamman epäonnistuessa se voisi hyvinkin olla voittaja!

Historian siipien havinaa

2010-12-08T09:23:00.002+01:00

Jatkanpa minäkin nyt tätä samaa kyselyä, johon Chigeonin ja Ruutilan omistajat ovat jo vastanneet.

Ensimmäinen talli...
... jolla olin hoitajana?
Koska aloitin virtuaalihevostelun omista hevosista, ensimmäinen ja muistaakseni myös ainoa talli, jolla olen hoitanut, oli Greenwood, jonka nimeä en olisi muistanut, ellei arkistoistani olisi löytynyt vanhan hoitohevoseni sivua.

... jonka omistin itse?
Blue Angelin kilpatalli / Virginian kilpatalli

... jossa olen ollut osaomistajana?
Marinea

... jossa on ollut hevoseni yksityisenä?
Se oli Expage-talli nimeltä Pollenpila.

Ensimmäinen hevonen...
... jota hoidin?
Trakehner-ori Agent

... jolla kisasin?
X-ruuna Zoom Dynamic ja jos en väärin muista, myös hannover-tamma Anna Karenina

... joka oli omani?
Edellä mainitut Zoom Dynamic ja Anna Karenina

... joka oli puoliksi minun?
Tällaisia ei oikeastaan olekaan, mitä nyt teoriassa kaikki hevoset siitä asti, kun S tuli Ionicin ja myöhemmin muiden tallien kakkosomistajaksi.

Hiljentyvää

2010-12-07T16:18:00.002+01:00

Vaikka yleensä julkisesti väitämmekin pyörittävämme kaikkia kolmea talliamme sataprosenttisesti kaksistaan S:n kanssa, on käytännön totuus vähän toinen. Johan sen näkee tämän bloginkin kirjoitustahdista: minä kirjoitan tänne aniharvoin, S sen sijaan useammin. Muutenkin tallien pito on ollut aika pitkälle S:n harteilla, minulla tahtoo olla muutenkin vähän ongelmia ajan riittävyyden kanssa.

No, nyt sitten nähdään, mihin me repeämme, koska S onnistui hankkimaan itselleen ensi kevääksi kunnon nakin, hän on yhtäaikaa töissä ja opiskelee etänä! Voi siis olla, että tallien pito jää todellakin lapsipuolen asemaan. Ensimmäisenä tästä tulee kärsimään Pink ja siellä erityisesti laukkojen järjestäminen, ikävä kyllä. Tällä hetkellä viimeisin laukkapäivä meillä on 20.12. jolloin juostaan PIP:n viimeinen osakilpailu ja se saadaan pakettiin. Sen jälkeen laukkoja ei ole suunnitteilla hetkeen, vasta keväämmällä näkee, millaiseksi homma menee, riittääkö aikaa ja energiaa laukkojen järjestämiseen. Pyhä tarkoitus olisi kyllä saada pidettyä ensi CAS-vuonna Steeplechase Series ja PIP, mutta se jää nähtäväksi.

Pinkin hevosia yritämme kilpailuttaa jatkossakin, mutta minulla ainakin on vahva epäily siitä, että varsinkin nopeasti ikääntyvät ryhmät 2 ja 4 (niiden hevoset ovat Ionicista tai GA:sta ja noudattavat VHKR:ää) tulevat kärsimään tästä ja niiden kilpailutus laukoissa voi loppua kokonaan. Pahimmassa tapauksessa myymme osan tai kaikki laukkahevosistamme tai ainakin ne, jotka ovat vielä kisaiässä ja Pink vetäytyy pitkälle tauolle.

Ionicia ja GA:ta ei luonnollisesti harkitakaan ajettavaksi alas eikä varmaan voida puhua edes kunnon tauosta. Niiden toiminta on kuitenkin hyvin erilaista kuin Pinkin, jonka kisatoiminta edellyttää lähes jatkuvaa seurantaa ja tekemistä. Ionicissa ja GA:ssa sen sijaan vain kasvatetaan ja se ei vaadi niin paljon aikaa eikä energiaa. Suunnitellut varsat ovat siellä kalentereissa näkyvillä ja sivuja niille tehdään kun ehditään.

Tällaisilla eväillä siis mennään jatkossa eteenpäin. Vippos yritetään pitää pystyssä toistaiseksi ja minä vastaan omista velvoitteistani YLA-tuomarina.

Pretty In Pink puolivälissä

2010-12-06T09:00:00.002+01:00

Pretty In Pinkin neljästä osakilpailusta on nyt juostu ensimmäiset kaksi eli puolivälissä ollaan. Tässä vaiheessa lieneekin sopivaa tehdä vähän katsausta siitä, missä mennään.

Juvenilessa Trihaltonin omistama Zora Juice on nyt voittanut molemmat startit ja tämänhetkinen kisaindeksi on 0,26667. Se onkin ylivoimaisesa johdossa, tosin lopuissakin starteissa on pärjättävä jollain tavoin, jotta se voittaisi ja saisi kisaindeksinsä alle määrätyn 0,45:n. Tosin Carterin Plan Bee CTB:lläkin voi olla vielä sanansa sanottavana, ainakin jos kaksi viimeistä starttia menevät loistavasti eivätkä lähdöt jää ihan kääpiölähdöiksi.

Sprintterissä kärkisijaa pitää ylivoimaisesti Driftin Farleigh Legacy, joka on voittanut myös molemmat lähdöt, mutta se ei voi yhtään hölläillä kahdessa viimeisessä startissa, koska tällä hetkellä sekä Mystery Islandin että Millionsaheadin kisaindeksit keikkuvat siitä 0,45:n tienoilla. Jos ne pärjäävät ja Farleigh Legacy ei, saa viimeksi mainittu vilkuttaa sarjavoitolle.

Milerissa johtoa pitää tällä hetkellä meidän Unity Spirit GA, se voitti ensimmäisen startin ja oli kakkonen nyt tänään. Tällä hetkellä sen pahimmalta uhkaajalta näyttää toinen kolmivuotias tamma k. Lost Soul. Mutta oikeastaan kenenkään tamman peli on tuskin vielä pelattu, joten nämäkin tammat joutuvat vielä tekemään töitä selviytyäkseen voittajiksi.

Dirt Milerin tilannetta johtaa niukasti Belinda Crown, Valentina CTB on vain muutaman kymmenesosan päässä. Meidän Going To Ibiza GA on hävinnyt molemmat startit tähän mennessä ja oikeastaan menettänyt jo pelinkin kokonaan, mutta se juoksee vielä nuo loputkin startit, antaen siten muille tammoille mahdollisuuden parempiin kisaindekseihin ja vähän tietysti kannatuksenkin vuoksi. Tosin lähdöt kaipaisivat vähän enemmän osallistujia muutenkin, jotta edes teoriassa olisi mahdollista saada kisaindeksi alle 0,45:n.

Townsend Mayzie johtaa Semistayeria melko selvästi, mutta ainakin teoriassa sekä meidän Ulrika Eleonora GA:lla että Carterin Funky Girl CTB:llä on mahdollisuudet päihittää se.

Stayerissa kärkisijaa pitää Karman Hate That I Love You, mutta Black Widow Feigin tilanne on myös melko hyvä ja Shamandalie CTB:lläkin lienee vielä mahdollisuuksia. Enkä sano etteikö muillakin osallistujilla, voi olla vaikeata kyllä saada kisaindeksiksi 0,45, mutta sarjavoitto voi tulla silti, jos nyt johdossa olevat möhlivät loput startit.

Triple Crown: The Preakness Stakes

2010-12-05T13:09:00.004+01:00

Tänään on juostu sitten Triple Crownin toinenkin osakilpailu, The Preakness Stakes ja muita suurkilpailupäivän lähtöjä. Meiltä oli taas kerran mukana hevosia, mutta tällä kertaa ei startit menneet ihan niin hyvin kuin Kentucky Derbyn päivänä.

Baltimore City Turf Sprintissä (UG) juoksi Churchill Downs Stakesissa viimeiseksi jäänyt ori Ctrl-X Ctrl-S GA, mutta se ei paljon parantanut otteitaan, sija oli 4/6. Oriin kisaura lieneekin tässä, se on voittanut G2-tasolla, mutta ei ole yleisesti ottaen pärjännyt kovin hyvin grade-tasoilla lainkaan eikä sitä siirretty alunperinkään G1-tasolla sen G2-voiton jälkeen. Kaksivuotiskaudella se nyt sai vielä kohtuullisesti rahaa, mutta sen jälkeen meno on ollut takkuisampaa, vaikka häviöiden sekaan mahtuukin muutamia hyviä sijoituksia.
Tästä saisi joku kasvattaja kokeiltavaksi sprintteri-siitosoriin, jos kiinnostaa?

G3-tasoisessa Hirsch Jacobs Stakesissa meidän Press Reset GA otti voiton kolmen hevosen lähdössä ja se on hieno juttu, paitsi että Press on edelleen varattuna Sirioniin. No, se nousee nyt G2-tasolle eikä lainkaan hullummilla suorituksilla.

Woody Stephens Breeders' Cup Stakes oli samalla preppi BC Sprintiin ja kolmen hevosen lähdössä meidän The Tornado GA jäi viimeiseksi ja oli samalla myös ainoa osallistujista, joka ei prepannut BC-lähtöön. Pahus sentään, tämmöinen jaksaa aina keljuttaa.

Kentucky Derby-päivänä Churchill Downs Stakesin voittanut tamma Lazy Lene GA otti nyt sitten pahemman kerran takkiinsa G3-tasoisessa Maryland Breeders' Cup Sprint Handicapissä ja sekin oli lähtönsä viimeinen. Tämä syö miestä ja naistakin ihan kympillä.

Dixie Stakesissa (G2) kilpailivat meiltä Churchill Downs Distaff Turf Milessa hieman heikosti esiintynyt tamma Thatblackfillie GA ja tämän vuoden kaksivuotias superlupaus, ori You-Mean-It-Not GA. Fillie oli viiden yhdentoista hevosen lähdössä saaden viimeiset palkintorahat ja YMIN kuudes, jääden rahoja paitsi. Ei se kuudes sija huono sijoitus silti ole, ottaen huomioon että ori oli lähdön ainoa 2-vuotias, eka startti G2-tasolla, eka minkäänlainen arvokisastartti ja ylipäänsäkin vasta neljäs startti koko uralla.

Ja sitten päivän päälähtö, The Preakness Stakes! Meidän Eliodeangelis GA oli siis ilmoitettu tähänkin lähtöön vaikka KD:ssä tuli sija 4/5. Tällä kertaa kuitenkin Elio tuli toiseksi lähdössä ja se on mahtava juttu se. Samalla se preppasi BC Classiciin, vaikka se on sinne jo saanut osallistumisoikeuden voitettuaan Fountain of Youth Stakesin, joka oli preppilähtö sekä Triple Crowniin että Breedersiin. Elio ei osallistu enää The Belmont Stakesiin vaan katselemme sille joitain muita sopivia kisoja tässä BC:tä odotellessa. Ehkä se vaihteen vuoksi pääsee juoksemaan joitain helpompia lähtöjä, niin on sitten iskussa BC:ssä.

Triple Crown: Kentucky Derby

2010-12-02T14:59:00.002+01:00

Triple Crownin ensimmäinen osakilpailu, Kentucky Derby juostiin eilen ynnä tietysti monta muuta kovaa lähtöä nähtiin päivän aikana. Meiltä oli mukana kohtuullinen joukko hevosia kilpailemassa ja tässä kuulumisia.

Päivän ensimmäinen lähtö oli Churchill Downs Stakes (G2) ja meiltä oli siihen ilmoitettu kaksi hevosta, nelivuotias tamma Lazy Lene GA ja nelivuotias ori Ctrl-X Ctrl-S GA. Jälkimmäinen epäonnistui pahoin lähdössä ja jäi viimeiseksi. Lazy Lene sen sijaan otti ja voitti koko lähdön. Emme olleet uskoa silmiämme! Se siirtyykin nyt kilpailemaan G1-tasolla tämän jälkeen.
Lene on ollut sellainen tasaisen varma suorittaja tai siis oikeastaan kaikkea muuta kuin varma, koska silloin tällöin tulee totaalisia rökäletappioita ja tamma jää lähtönsä hännille, mutta aika usein se kuitenkin on ollut rahasijoilla. Nyt nelivuotiaana se on voittanut sekä G3- että G2-tason ja katsotaan miten käy G1-tasolla. Mahdollisesti ilmoitan sen mukaan jäljellä oleviin PIP-lähtöihin.

Toinen lähtö oli Churchill Downs Distaff Turf Mile (G3), 1600 metrin nurmilähtö 3-vuotiaille ja vanhemmille tammoille. Yhdeksän tamman lähdössä meidän kaksi kilpuria, Millie Q GA ja Thatblackfillie GA sijoittuivat keskijoukkoon, Millie neljäs ja Fillie viides.
Ihan kivat sijat, Millie on myös nyt nelivuotiaana näyttänyt hyvältä, se on voittanut nopeasti sekä maidenin että allowancen ja tämä oli ensimmäinen kokeilu G3-tasolla, joten siihen nähden vallan mainio suoritus.
Fillie sen sijaan vähän alisuoriutui, se kilpailee normaalisti G2-tasolla ja starttaa seuraavan kerran Dixie Stakesissa. Fillie on ollut vähän epävarma juoksija, joskus tulee loistavia voittoja, mutta niiden seassa on huonompia sijoituksia jonkin verran.

Kolmivuotiaiden tammojen La Troienne Stakesissa meiltä oli mukana vain Press Reset GA, joka on varattu Sirioniin, mutta sija 4/5 ei ole mikään maailman paras suoritus.

Humana Distaff on puolestaan G1-tason lähtö tammoille, mutta meiltä ei siihen riittänyt osallistujia, koska kaikki hurjat neljä G1-tasolla kilpailevaa tammaa on ilmoitettu PIP-lähtöihin, jotka syövät kalenterista tehokkaasti tilaa ja toisaalta ei viitsi ihan sikana kilpailuttaa.

Woodford Reserve Turf Classic oli samalla preppilähtö BC Turfiin ja meiltä oli mukana kaksi oria, viime vuoden komeetta, nelivuotias ori JM Fangio GA ja yhtä lailla nelivuotias, mutta hieman vaatimattomampaa uraa tehnyt Hunter City GA. Fangio oli neljäs ja preppasi sillä itsensä BC Turfiin. Hunter City sen sijaan hyytyi toiseksi viimeiselle sijalle.
Fangion kohdalla on edelleen muistissa viime vuoden BC Classicissa tapahtunut totaalihyytyminen, vaikkei se nyt ennakkosuosikkeihin kuulunut alun perinkään. Katsotaan nyt, voisi tuota Turfiakin kokeilla.
Hunter City oli alkukaudesta todella hienossa iskussa, se voitti putkeen kaikki grade-tasot, sitten onkin tullut G1-tasolta pari häntäsijaa. Se nyt ei ole aiemminkaan ollut mikään järin varma juoksija, mutta nuo kolme peräkkäistä voittoa antoivat niin suurta toivoa, että nyt karvastelee kovin. Toiveissa toki on, että tämänkin saisi vielä johonkin sopivaan BC-starttiin prepattua.

Kentucky Oaksissa tuli pettymys myös, koska meidän Unity Spirit GA oli kolmen hevosen lähdön viimeinen. Tulihan siitä rahaa ja noin, mutta viimeinen sija on aina viimeinen sija. Ja niin hienosti kun se muutama päivä sitten voitti ensimmäisen PIP Milerin osalähdön!

Ja sitten päästään vihdoin päivän päälähtöön, Kentucky Derbyyn. Meiltä mukana oli siis ori Eliodeangelis GA, jolla oli kohtuulliset statistiikat, sen ura on ollut suorastaan loistava tähän mennessä, mutta siltä puuttuvat ne muutamat alkupisteet, joita tulisi vanhempien ja suvun arvokilpailusaavutuksista. En nyt tiedä miten paljon sillä olisi ollut merkitystä, mutta sija 4/5 ei hirveästi anna rohkaisua.
Elio kilpailee vielä Preakness Stakesissa 5.12. mutta sen jälkeen katsomme, miten käy Belmont Stakesin. Kuten S kirjoitti jo aiemmin, Elio ei ole niin pitkien matkojen hevonen kuin Belmont vaatisi (2400m), kun KD ja PS:kin ovat jo vähän ylimitoitettuja sille.

Joulumyynti

2010-12-01T20:09:00.002+01:00

Tässä olisi muutama kasvatti myynnissä. Ostotarjoukset mailitse (vtionic@gmail.com), olisi kiva nähdä millaiselle tallille ne ovat menossa tai muuta sivunäyttöä. Kisata ei tarvitse ekä muutenkaan hevosen kanssa tarvitse tehdä mitään muuta kuin että jos saat sille sivut väännettyä. Annettuja värivaihtoehtoja olisi syytä noudattaa.

EUROOPPALAISET RODUT
Chlapec Selena I, kladrub-ori, väri kimo
Sabroso Selena I, kladrub-ori, värit kimo tai musta/ruunikko
Lagun Senta I, kladrub-ori, väri kimo
Seraphina, kladrub-tamma, värinä kimo, musta/ruunikko
Cristoforo Ion, bardianponiori, väri ruunikko
Fulviana Ion, bardianponitamma, väri ruunikko
Gianpaolo Ion, murgenhevosori, väri musta
Nolene Ion, andalusiatamma, värinä ruunikko, musta (rabicano)
Germana Ion, murgetamma, väri musta
Ferruccio Ion, bardianponiori, väri ruunikko
Sonja, kladrub-tamma, väri kimo
Teija Ion, knabstrup-tamma, väri tiikerinkirjava
Korbinian Ion, haflinger-ori, väri liinakko

VENÄLÄISET RODUT
Taline Ion, kabard-tamma, väri ruunikko
Lesja Ion, iomud-tamma, väri ruunikko, rautias, musta, kimo
Gevorg Ion, kabard-ori, väri ruunikko
Brilliant Ion, ukrainanratsuhevos-ori, väri ruunikko, rautias, musta
Svarog Ion, don-ori, väri rautias
Galka Ion, don-tamma, väri rautias
Cartier Ion, tersk-tamma, värit ruunikko tai musta
Darja Ion, RBSH-tamma, värit musta, ruunikko, rautias
Kuzma Ion, tersk-ori, värit ruunikko, rautias, kimo
Gin Valerija, ahaltek-tamma, värit rautias, ruunikko, musta, voikko, ruunivoikko, mustanvoikko, cremello, perlino, smoky cream
Gin Vasilisa, ahaltek-tamma, värit ruunikko, ruunikonkimo
Gin Blagorodnyj, ahaltek-ori, värit ruunikko, musta

AMERIKKALAISET RODUT
Cantinera Ion, paso fino-tamma, värit musta, ruunikko, rautias
All In Ion, tennesseenwalker-tamma, värit ruunikko, rautias, musta, amber champagne, classic champagne tai gold champagne yksivärisenä tai tobianokirjavana
Dark Bay Ion, kalliovuortenponi-ori, värit ruunikko, rautias, ruunivoikko, voikko
Irolas Ion, Georgian Grande-ori, väri musta, ruunikko, mustanvoikko, ruunivoikko
Delfina Ion, paso fino-tamma, värit ruunikko, musta, rautias, kimo
Kiya Ion, kalliovuortenponitamma, värit ruunikko tai musta

MUUT RODUT
Excelsior Ion, AWB-ori, väri rautias tai voikko
Chandler Ion, cleveland-xx-risteytys-ori, väri ruunikko
Helado Ion, gaited baroque-ori, värit musta, ruunikko, rautias, kimo
Elfat Quidas, arabiori, värit ruunikko tai rautias
Amab Sharik, arabiori, väri rautiaankimo
Kabala Ardana, arabitamma, värit ruunikko, rautias, musta, kimo
Cosmetik Ariss, arabiori, värit ruunikko, musta, rautias
Zitron Polumesjats, arabiori, värit rautias, ruunikko, kimo

Miksi meillä on risuesteruunia?

2010-11-30T22:52:00.002+01:00

En tiedä onko sitä kukaan koskaan ihmetellyt, miksi lähestulkoon kaikki meidän risuhevosemme ovat ruunia tai tammoja ja miksi ruunaamme (ainakin melkein) kaikki sileiltä risuille siirtyvät hevoset. No, ihmetelty tai ei, mutta syy siihen on ihan selvä: reaalimaailma! Jos katsotte läpi minkään risu- tai sekaestekilpailun tuloslistoja tai varsinkaan tunnetuimpien kisojen voittajalistoja, ne ovat täynnä ruunia. Oreja ja tammoja näkee perin juurin harvakseltaan.
Jokin lähde tarjosi tähän selitykseksi sen, että risuesteillä vauhti on niin kova ja esteet niin vaikeita, että siinä ei parane olla hormoneja sekoittamassa touhua, kun kaikki hevosen(kin) huomio on kiinnityttävä niiin esteisiin ja niistä selviämiseen. Siksi siis ruunia. Tammojen vähyyttä ihmettelen osin, mutta toisaalta eipä tammat juuri juhli sileiden arvokisojen voittajalistoilla.
Nähtävästi muut risuestehevosten omistajat eivät tätä joko tiedä tai eivät välitä siitä, koska risuilla kilpailee paljon oreja. Itse asiassa nimenomaan meiltä löytyvät ne ainoat risuesteruunat (no, eipä niitä ruunia juuri sileälläkään näy).

Tämä tekee risuestehevosten jalostamisen hivenen haastavaksi. Kyllä, meillä on joitain harvoja oreja, jotka ovat risuilla kilpailleet ja jotkut yksilöt jopa pärjänneet. Mutta jotta saataisiin risulinjoja ja jalostusta vietyä eteenpäin siitä yhdestä tai kahdesta polvesta, ei muutama hassu ori riitä. Niinpä olemmekin käyttäneet joitakin sileällä juosseita oreja risuestetammoille. Siinä on se pieni hakaus, että vaikka ori olisi voittanut G1-tason sileällä, se on risuilla kilpailemattoman hevosen asemassa eli sen myötä ei varsa saa parannettua sukuluokitustaan risuilla. Tietysti voisimme käyttää muiden risuesteoreja, kun niitä kerran on, mutta jotenkin se vain tökkii.

Suur- ja arvokisoja tuloillaan

2010-11-28T15:19:00.002+01:00

Laukkamaailmassa aletaan elää suht hektisiä hetkiä, Pretty In Pinkin ensimmäinen osakilpailu juostaan huomenna. Osallistujia on mukavasti joka lähdössä, sekä PIP-lähdöissä että muissakin. Jännittää niin perkuleesti, koska neljässä PIP-lähdössä on tällä kertaa mukana omia tammoja: Guerrilla Girl GA Sprinterissä, Unity Spirit GA Milerissa, Going To Ibiza GA Dirt Milerissa ja Ulrika Eleonora GA Semistayerissa.
Juvenileen ei ole ainakaan kaikkiin lähtöihin sopivaa hevosta, koska suurin osa kaksivuotiaista on ylipäänsä vasta aloittanut kilpailemisensa eikä meillä ole niitä suvullisia, jotka heti maidenin voitettuaan pääsisivät G3-tasolle vaan niiden kaikkien on kahlattava läpi myös allowance eikä nuoria viitsi kilpailuttaa niin kovin rankasti. On meillä kyllä yksi kaksivuotias, suvuton varsa, joka on selvittänyt tiensä jo G2-startteihin, mutta se on harmikseen ori ja PIP Juvenile on avoin vain tammoille.

Myös Triple Crown ja Triple Tiara löytyvät LJ:n kalenterista jo. TC:n ensimmäinen osakilpailu Kentucky Derby juostaan 1.12. ja ilmoittautumisia otetaan vastaan jo. Meiltä on prepannut TC:hen peräti kaksi hevosta, äsken mainittu kolmivuotias tamma Unity Spirit GA ja kolmivuotias ori Eliodeangelis GA. Mietimme kovasti, että mitä teemme tuon Unityn kanssa kun harmillisesti noita TC:n startteja menee päällekkäin tai ainakin liian lähekkäin PIP-starttien kanssa. Unity Spirit ei osallistu ainakaan kaikkiin TC-startteihin. 1.12. se juoksee tammoille suunnatun Kentucky Oaksin ja vain Elio on ilmoitettu Kentucky Derbyyn. Katsomme myöhemmin sitten, ilmoitammeko Unitya TC- tai TT-startteihin ja jos ilmoitamme, miten moneen.

Elion ongelma on se, että se on oikeastaan lyhyempien matkojen juoksija kuin millä matkoilla TC-startit juostaan. Kentucky Derby juostaan 2000 metrillä, Preakness Stakes 1900 metrillä ja Belmont Stakes peräti 2400 metrin matkalla. Ja Elio on enemmän sprintti- ja mailin matkojen juoksija! No, se ilmoitettiin nyt kokeilumielessä tuohon KD:hen ja todennäköisesti se juoksee myös lyhyimmän Preaknessin. Millainen on menestys näissä starteissa ratkaisee sen, ilmoitammeko sen Belmontiin.
Eliolla on hyvä statistiikka, se on seitsemästä lähdöstä voittanut 5, mutta viimeisimmän startin sijoitus oli 5., G1-tasolta ei ole voittoa ja toisaalta sillä ei ole sukua, jonka avulla voisi saada jotain lisähyötyä TC:n startteihin. En ole perehtynyt tuohon TC:n suhteutettuun arvontaan ja arvailun varaan jääkin täysin se, millaisen mahdollisuudet Eliolla on menestyä. Ja varsinkin kun vielä ei ole tietoa, millaisia ovat kilpakumppanit...

Hevoselle kuva vai toisin päin?

2010-11-27T20:24:00.002+01:00

Meillä on ollut aikaisemmin tapana valita hevosille kuvia sen perusteella, että ensin katsomme hevosen, jolle haluamme kuvan ja sen jälkeen etsimme sellaisen kuvan, joka sopii väriltään, sukupuoleltaan ja mahdollisesti myös tyypiltään kyseiselle hevoselle. Koska meillä on paljon kuvia järjestettyinä kansioihin roduittain ja kuvaajien/lähteiden mukaan, se on ollut varsin aikaa vievää puuhaa etsiä kaikkien kuvien seasta sitä sopivaa. Lisäharmina on se, että joskus kun sovelias kuva löytyy, se onkin käytössä jo jollain hevosella entuudestaan. Pyrimme välttämään yhden kuvan käyttöä kahdella hevosella samanaikaisesti, mutta aina se ei onnistu, koska kirjanpitomme ei ole aukotonta.

Tällä hetkellä meillä on sekä Gin Ahaltekissä että Ionicissa (Pinkin hevosille emme enää edes teoriassa etsi kuvia) kymmeniä ja satoja uusia ja vähän vanhempiakin hevosia ilman omaa kuvaa. Tämä on eräänlainen ongelma, koska kuvattomien joukossa on sellaisia hevosia, joita on käytetty jo jalostuksessa ja niillä on varsa tai useampia. Varsoille ei voida päättää väriä, jos molempien vanhempien väri ei ole määritelty. Ja koska meille kuva = väri, ei hevosilla ole väriä ennen kuin niillä on kuva...

Nyt alkaa olla sitten pakko kääntää ajatusmaailma kuvien suhteen toisin päin ja ajatella näin: minulla on tässä kansio, jossa on x kappaletta rodun y kuvia. Otan kansiosta ensimmäisen kuvan. Kas, se on ruunikon tamman kuva. Sitten etsin rodusta y kuvattoman tamman, joka voi olla ruunikko ja tällään kuvan sille. Seuraava kuva kansiosta, perlino laukkaori. Etsin kuvattoman perlinon laukkaoriin ja se saa siitä kuvan. Tällä tavalla käyn läpi kaikki kuvat kansiossa ja kun se on käsitelty, siirryn seuraavaan kansioon.

Minä en tiedä miten muut virtuaalihevostelijat värkkäävät kuviensa kanssa, jollekin tämä voi olla ihan normaalia eikä hän ymmärrä mitä ihmeellistä tällaisessa toimintatavassa on. Ja onhan toki niitäkin, joilla on ensin luvat kivoihin kuviin ja niihin lähdetään sitten etsimään sopivaa hevosta, joko itseltä tai muilta. Meillä juttu vain on ollut aina toisin päin, emme ole etsineet kuviin sopivaa hevosta vaan hevoselle sopivaa kuvaa. Se vain ei toimi enää oikein hitauden takia ja on ollut pakko siirtyä tekemään homma toisin päin.

Muita kuin laukkajuttuja

2010-11-24T13:03:00.003+01:00

Tämä blogi on viime aikoina pyörinyt niin laukkajuttujen ympärillä, että epäileväisimmät alkavat kohta ehdotella Ionicin ja Gin Ahaltekin lopettamista ja keskittymistä pelkästään Pinkkiin. No ei tule tapahtumaan! Se on kyllä ihan totta, että Pink vie tällä hetkellä eniten aikaa ja siellä järjestetään eniten toimintaakin (eihän Ionicissa saati GA:ssa ole ollut minkäänlaista kisatoimintaa ikuisuuksiin), joten tietysti se vie myös enemmän aikaa, mutta siinä sivussa Ionic ja joskus myös GA saavat oman osansa huomiosta.

GA:n kasvattilistan tilanne on kyllä lohduton, siitä ei pääse mihinkään. Sivuja on tehty vasta niille, jotka ovat syntyneet toukokuun lopulla plus sitten muutama myöhemmin syntynyt laukkavarsa. Siellä on kuitenkin kymmeniä varsoja odottamassa sivujaan ja muutama kymmenen odottelee myös nimen ja sukupuolen päättämistä. Niin ja on siellä vielä tähteellä muutamia vanhoja oreja, joiden pitäisi astua muutama tamma, että ne voisi häätää lopullisesti bittitaivaaseen.

Ionicissa on vähän sama tilanne, mutta siellä ollaan kasvateissa päästy elokuulle asti sentään. Sieltä juuri lähti muutamia vanhoja arabeja vihreämmille laitumille ja muutenkin vuoden 2008 arabit alkavat olla "paketissa", hengissä on enää muutama tamma, jotka varsovat vielä joulukuulla, mutta muuten ne on kaikki poistuneet nuorempien tieltä. Ja riemukseni voin sanoa että joka ainoalta on vähintään kaksi varsaa jäänyt jatkamaan sukulinjoja. Kolme muuta suurta rotua, knabstrup, kalliovuortenponi ja tersk eivät ole ihan yhtä hyvällä mallilla, mutta paljon niistäkin on syntymässä varsoja. Lisää myös suunnitellaan koko ajan.

Kladrubinhevosen, joka ihan yllättäen on kivunnut meillä varsin isoksi roduksi, ainakin jos hevosmäärää katsoo (74 hevosta tällä hetkellä) tilanne on yllättäen todella hyvä vaikkemme ole tehneet mitään erityistä projektia niiden jalostuksen eteen. Kaikilla 2008 syntyneillä hevosilla näyttäisi olevan vähintään varsa tai pari. Lisäksi kladrub on tunnettu paitsi hitaasta kehityksestä, myös pitkäikäisyydestään, joten varsinkin oreja voitaneen käyttää jalostuksessa vähän ikääntyneempinäkin.

Monen hevosen kohdalla on kuitenkin tulossa ongelmia, sillä Amelie lopettaa nyt virallisesti ja hevoset tulevat todennäköisesti katoamaan. Osaa hevosista myydään, osaa varmaan ei ja jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, vanhat sivut tulevat katoamaan jossain vaiheessa ja uusia sivuja ei koskaan löydy mistään. Yritän ottaa parhaani mukaan talteen noita sivuja itselleni, että ihan kaikki tiedot eivät katoaisi lopullisesti.

Steeplechasen lopputulokset

2010-11-23T15:12:00.003+01:00

Virtuaalimaailman ensimmäinen Steeplechase Series - arvokilpailusarja on saatu nyt juostua ja tulokset on julkaistu tuolla sarjan nettisivulla.

Voittajaksi selviytyi varsin ylivoimaisesti Karma & Effectin omistama ish-ori Radical TImeway, jonka sivut eivät valitettavasti toimi, joten en pysty sanomaan oriin edellisestä urasta tai mahdollisesta suvusta mitään. Blogin mukaan ori kuitenkin vetäytyy radoilta ja on käytettävissä siitokseen. Pitäneepä vilkaista omat risutammat läpi, jos sieltä löytyisi sopivia morsiamia.

Kakkossijakin meni Karmaan ja sen vei 7-vuotias täysiveritamma The Last Dance. Senkään sivut eivät toimi, mutta yhtälailla sekin jää nyt pois radoilta ja astutettaneen RBSH-oriilla.

Kolmannen sijan vei koko sarjan nuorin osallistuja, 5-vuotias täysiveritamma Mississippi Queen, jonka omistaa Driftaway. Sen kisakalenteri on valitettavasti pahasti jäljessä, joten sen uran kulusta en osaa sanoa mitään sen enempää. Suvuton tamma kuitenkin kyseessä. Jos minulle kuitenkin annetaan mitään valtaa ennustaa tamman tulevaisuutta, en usko että sitä vielä vedetään pois radoilta vaan että se jatkaa varmasti ainakin tämän CAS-vuoden loppuun ja todennäköisesti sekä toivottavasti myös ensi vuonna, jolloin se kokeneempana voi olla todella kova pala Steeplechasessa.

Neljäs sija meni Driftiin myös, sen vei Mississippi Queenin ikätoveri, täysiveriori Mr Crowley. SE on yhtä lailla suvuton ori eikä senkään kisakalenteria ole näkyvillä.

Viidennellä sijalla on sitten meidän 7-vuotias xx-ruuna Athabaska GA. Sinänsä pettymys, että meidän paras hevonen päätyi näin huonolle sijalle, mutta toisaalta kun katsoo Athabaskan kisahistoriaa, pääsy G1-tasolle risuesteillä on jo saavutus. Athabaska epäonnistui sileällä ja se ruunattiin ja siirrettiin risuille, kuten moni muukin meidän risuhevosista. Risuilla se on menestynyt ihan kivasti ja Steeplechasesta ajattelinkin sen uralle mainiota loppuhuipennusta, mutta jäi tulematta... Athabaska on tehnyt oman uransa ja siirtyy eläkkeelle tämän jälkeen. Ruunana siitä ei jalostukseen ole, mutta jos joku uskoo edelleen harrastehevosiin, tästä sellaisen saisi.

Kuudennen sijan jakavat Steeplechasen ainoat angloarabit, Driftin ori Nothing's Forever ja Karman tamma C'est La Vie GA. Kumpikin ovat suvuttomia hevosia, C'est La Vie on tietysti kotoisin alunperin meiltä.

Seitsemännen ja viimeisen sijan jakavat meidänxx-ruuna Gravedigger GA ja Moreno Valleyn ainoa osallistuja rbsh-ori Grdot Kropskaya. Gravedigger on myös näitä sileällä epäonnistuneita juoksijoita, jotka ovat tehneet sitten kohtuullisen menestyksellisen uran risuilla ruunaamisen jälkeen.
Kropskaya on suvuton, ensimmäisen polven harvinainen kustanair-xx-risteytys, joka on kisakalenterinsa mukaan noussut varsin nopeassa tahdissa G1-tasolle. Kuusivuotiskauden kisoista ei ole vielä tietoa, sikäli jos se on osallistunut mihinkään muihin kisoihin kuin Steeplechaseen. Todennäköisesti ensmmäinen Steeplechase-lähtö oli oriin debyytti G1-tasolla. Kovaan seuraan siis heti! Ori on vasta kuusivuotias eli suht nuori kaveri vielä risuestehevoseksi ja toivottavasti jatkaa uraansa vielä pitkään ja menestyksekkäästi. Pitäkää nimi mielessä ensi vuoden Steeplechasessa.

Steeplechase Series loppusuoralla

2010-11-20T09:57:00.002+01:00

Pinkin ensimmäinen Steeplechase Series - risuestearvokilpailusarja on nyt jännittävimmässä vaiheessaan, finaali juostaan maanantaina 22.11.2010. Kolme osakilpailua on siis takana ja viimeinen, pisin ja haastavin on vielä jäljellä.

Sarjan selkeätä johtopaikkaa pitää tällä kertaa Karma & Effectin kuusivuotias Irish Sport Horse-ori Radical Timeway ja jos se ei hyydy aivan täysin viimeisessä startissa, on meillä tässä voittaja. Kisaindeksi kolmen startin jälkeen on 0,2593.

Kakkostilaa pitää tällä hetkellä niukasti hallussaan Driftawayn täysiveritamma Mississippi Queen, sen kisaindeksi on 0,4074 eli sekin vielä alle 0,45:n vaatimuksen. Lähellä sitä kuitenkin on 0,444:n kisaindeksillä Karman täysiveritamma The Last Dance ja näiden tammojen välillä voi tapahtua vielä mitä tahansa. Kummallakin on aseet jopa koko sarjan voittoon, jos viimeisessä startissa menestyvät hyvin ja toisaalta taas ennakkosuosikki Radical Timeway epäonnistuu.

Neljännellä ja viidennellä tilalla ovat Driftin Mr. Crowley ja Pinkin Athabaska GA, joiden kisaindeksit ovat tällä hetkellä siinä 0,5:n pinnassa. Niillä ei ole enää mahdollisuutta saada kisaindeksiään alle 0,45:n, joten ne ovat ulkona varsinaisesta voittokamppailusta.

Keskeisimmät uutiset

2010-11-18T11:09:00.003+01:00

Uppistakeikkaa, blogi on jäänyt vähän taka-alalle. Tässä nopea päivitys tapahtuneista asioista.

1. Se Vippos saatiin oikeasti pihalle 15.11. Artikkeleita on ihan mukavasti siihen nähden, mitä aluksi pelättiin. Uutta lehteä aletaan työstää heti, vaikka sen pitäisikin ilmestyä vasta 15.1.11. Artikkeleita, juttuideoita, kuvatarjouksia ja kaikenlaista otetaan vastaan sähköpostiosoitteeseen vtionic@gmail.com.
Vippoksentekijöille pitäisi kehittää jokin järkevä tiedotussysteemi, postituslista, blogi, foorumi, joku tällainen, mitä kautta saataisiin helposti hoidettua kaikki tiedotukset. Vippoksen "spämmilistalle" voi liittyä kuka tahansa, joka haluaa tietoa siitä, mitä Vippoksen suhteen kulissien takana tapahtuu. Laita vain postia tuohon osoitteeseen ja kerro, että haluat jatkossa Vippos-posteja itsellesi.

2. Sitten huomio kaikki te, jotka olette ostaneet Pinkistä suvuttomia laukkahevosia, jotka nyt ovat kolmivuotiaita CAS:in mukaan. Luultavasti niille kaikille on merkitty väärä syntymäaika 12.2.10. Jos ne tosiaan olisivat syntyneet tuolloin eli vuonna CAS XIV, ne olisivat nyt nelivuotiaita.
Oikea syntymäaika onkin 22.2.10, jolloin ne ovat siis syntyneet aivan CAS XV-vuoden alussa ja siis kolmivuotiaita.

3. LJ järjestää laukkahevosten huutokaupan ensi tammikuussa (CAS XVIII lokakuu), johon meiltäkin on ilmoitettu tähän mennessä muutamia laukkahevosia myyntiin. Toistaiseksi me olemme ilmoittaneet sinne ainoastaan uransa lopettaneita, hyvin menestyneitä siitoshevosia, mutta katsotaan, jos laitamme sinne joitain kisaikäisiäkin jossain vaiheessa. Voisi myös katsoa, jos laittelisi noita omia kasvatteja eli VHKR:n mukaan ikääntyviä, suvullisia tekkejä ja arabeja. Katsotaan sitten miten menevät kaupaksi.
Meillähän nimittäin satunnaisesti syntyy esimerkiksi arabeja hienoista laukkavanhemmista. Yksi uusimmista ja toistaiseksi myös parhaista tulokkaista on ori Thaz Fayiz, jonka molemmat vanhemmat ovat voittaneet G2-tasolla ja niinpä Fayizkin siirtyi heti maidenin voitettuaan G2-tasolle sukunsa turvin. Se voittikin heti kolmivuotiskautensa avajaisiksi sekä maidenin että sen G2:n, joten se jatkaa nyt sitten G1-tasolla.

BC:n tulokset vihdoin tulleet

2010-11-06T22:10:00.002+01:00

Viime CAS-vuoden Breeders' Cupin tulokset ovat vihdoin tulleet kokonaisuudessaan. Täytyy sanoa, että meidän menestys oli erinomaisen heikkoa tänä vuonna.
Ainoat voitot tulivat ensimmäisen päivän ungraded-lähdöistä, kun Postmanringstwice GA voitti Marathonin ja Guerrilla Girl GA Filly & Mare Sprintin. Nämä ovat tietysti ilahduttavia tuloksia molemmille jo vaikka ihan pelkän voittosumman takia. Dirt Milessakin tuli kakkos- ja kolmossijat.
Mutta sitten alkoi tämä viimeisten sijojen suoranainen kahminta. Filly & Mare Turfissa viimeinen oli Going To Ibiza GA. Sprintissä peräti kaksi viimeistä sijaa meni meidän hevosille. Turf Milessa sentään tuli toinen sija, mutta niinpä osallistujiakin oli vain kolme. Pahasti kärventää penkin alle mennyt Steeplechase, viiden hevosen lähdössä Winter Egg GA oli kolmas ja Power Vector viimeinen. Tosin se sentään on positiivista, että hevosia oli mukana peräti se viisi. Viime vuonnahan se juostiin vain pinkkiläisten voimin ja vaikka voitto tuli, ei siitä irronnut enempää iloa kuin tämän vuoden kökkösijoista.
Sen sijaan Turfissa tuli ehkä paras sijoitus, kun Jacuruxy GA oli kolmas kuuden hevosen lähdössä. Tosin sielläkin peränpitäjänä oli meidän Red Mulberry GA.
Ja päälähtö Classic meni sitten ihan puhtaasti taas penkin alle, sijat viimeinen ja toiseksi viimeinen...

No, ei auta valittaa, kyllä me tiedämme miten BC:ssä saa hyvät alkupisteet: sikakisauttamalla hevosia rankasti. Kyllä sieltä aina tipahtelee sijoituksia ja voittoja, joilla saa hyvin kalasteltua alkupisteitä. Niistähän se tälläkin kertaa oli paljolti kiinni, voitte lukea vaikka alkupisteiden perusteella tehdyn analyysin tämän vuoden BC:n suosikeista ja aika moni niistä voitti lähtönsä tai ainakin sijoittui hyvin. Eihän täysiin pisteisiin teoriassa tarvita kuin neljä G1-tason starttia, joista kaikista tulee voitto, mutta harvassapa tällaiset hannuhanhet ovat.

Steeplechase Series January

2010-10-31T21:14:00.002+01:00

Steeplechase Series January

"Tervetuloa kaikki seuraamaan päivän viimeistä lähtöä, jota kaikki ovat odottaneet. Se on Steeplechase Seriesin ensimmäinen osakilpailu ja siihen osallistuu koko virtuaalimaailman risuestelaukkaajien parhaimmisto. Luvassa on siis huikean jännittävä lähtö!
Keli ei valitettavasti ole maailman parhain. Neljännen lähdön edellä alkanut sade on kastellut radan aivan märäksi ja edellisissä lähdöissä onkin nähty pahoja liukasteluita. Hevoset on toki hokitettu, mutta aina sekään ei auta. Toivottavasti näistä arvokkaista hevosista kukaan ei telo itseään radalla.

Ratsukot ovat asettumassa juuri lähtöviivalle. Hevoset ovat hieman hermostuneita sateen takia ja kai nekin vaistoavat, että nyt on tosi kyseessä. Kello soi ja hevoset säntäävät matkaan! Lähtö on hyvin tasainen, hevoset lähtevät melkein yhtenä rintamana. Edessä on pitkä alkusuora, yli puoli kilometriä ennen ensimmäistä estettä.

Hevoset saapuvat sille miltei rinta rinnan, Grdot Kropskaya ja Gravedigger GA melkein törmäävät toisiinsa esteellä, mutta selviytyvät kuitenkin ilman kaatumisia tai kompastumisia. Gravedigger GA jää vähän jälkeen muusta joukosta, samoin Mississippi Queen ja Nothing's Forever. Matkaa seuraavalle esteelle on muutama sata metriä, ensimmäinen este hajotti hevosia hieman, nyt melko selkeässä johdossa ovat The Last Dance ja kotiradan Athabaska GA.

Toisella esteellä kaikki sujuu hyvin, ensimmäisenä sen selvittää Athabaska GA, muut seuraavat perässä melko tasaisena joukkona. Välimatkaa kolmannelle esteelle ei ole paljoa, vain vajaa 100 metriä ja kolmas este on koko joukon pahin, täysikorkuinen risueste ja sen takana vesihauta. Lisäksi ennen estettä on pieni ylämäki. Tämä jos mikä karsii jyvät akanoista!
Athabaska GA tulee esteelle ensimmäisenä ja hyppääkin sen ensimmäisenä, mutta kompuroi pahasti vesihaudassa. Onneksi kukaan muu ei ole tulossa juuri samasta kohtaa ylitse vaan ohittavat Athabaskan siististi kauempaa. The Last Dance selvittää esteen ensimmäisenä kunnialla, heti sen perässä seuraavat Radical Timeway ja Mississippi Queen.

Neljäs este on helpohko aitatyyppinen este, jonka edessä on kuiva hauta. Neljännen esteen jälkeen on kaarros vasempaan, joten jo esteen kohdalla alkaa olla radan vasemmassa reunassa tungosta. Radical Timeway on kaikkein kauimpana vasemmalla, se hyötyy kaarteesta eniten ja siirtyykin johtoon kaarteen jälkeen. Enää kaksi estettä jäljellä!

Kaarteen jälkeen seuraa melko nopeasti viides este, joka on yksinkertainen risueste. Radical Timeway johtaa esteelle tullessa, keskijoukoista hyvin mukaan päässyt C'est La Vie GA on toisena heti perässä, The Last Dance ja Grdot Kropskaya seuraavat ja niiden perässä tulevat Mr. Crowley ja Mississippi Queen.

Viidennen ja kuudennen esteen väli ei ole pitkä, mutta sen jälkeen alkaa puolen kilometrin pituinen maalisuora. Erittäin tarkasti hyppäävä Radical Timeway johtaa viimeisellä esteellä, C'est La Vie GA kompuroi pahasti ja jää pahasti jälkeen. Myös Nothing's Foreverillä on ongelmia viimeisellä esteellä ja samoin Gravedigger GA, joka tosin on kompuroinut muutamalla muullakin esteellä ja on selkeästi jäänyt muista.

Loppusuoralla jockeyt yrittävät kannustaa hevosia parhaaseen mahdolliseen vauhtiin, mutta Radical Timeway on ilman muuta vahvin ja se tuleekin voittoon kahden hevosenmitan johtoasemassa. Toiseksi tulee vain turvan mitalla Mr. Crowley, joka jättää Mississippi Queenin kolmanneksi. The Last Dance ei jaksa puolustaa hyviä asemiaan ja jää neljänneksi, vaikka onhan sekin toki hieno saavutus. Viidentenä Grdot Kropskaya, kuudentena Athabaska GA, seitsemäntenä Nothing's Forever, kahdeksantena C'est La Vie GA ja viimeisenä, yhdeksäntenä Gravedigger GA."

(ps. kyllä vähintään risuestelaukoissa pitäisi pystyä jakamaan keskeytyksiä ainakin kaatumisten takia)

Breeders' Cupin tuloksia odotellessa

2010-10-26T09:30:00.002+02:00

Tämän CAS-vuoden Breeders' Cup on käynnissä juuri nyt. Eilen oli Ladies' Day, tänään Main Day. Tuloksia ei ole vielä tullut, mutta niitä odotetaan kovasti kiinnostuneena ainakin meillä.
Erityisen positiivista on se, että BC Steeplechasessa on tänä vuonna muitakin kuin vain meidän hevosia. Mietin tuossa vain, että voisihan Steeplechasenkin arpoa samalla tavalla kuin muutkin BC-lähdöt (eli alkupisteitä tämän CAS-vuoden sijoitusten perusteella) vaikkei siihen lähtöön preppejä järjestetäkään. Toisi vähän enemmän jännitystä siihenkin. Täytyy ehkä ehdottaa ensi CAS-vuodelle.

Alkupisteiden perusteella voisin omasta puolestani julistaa ennakkosuosikeiksi seuraavat:
BC Juvenile Fillies menee melko varmasti Driftawayn Post Some Secretille, kahteen muuhun osallistujaan verrattuna tällä on aivan ylivoimaiset alkupisteet. Lähdössä juoksee myös Pretty In Pink Juvenilenn voittanut Farleighin Celeritas, mutta sillä ei tunnu olevan mitään jakoa lähdössä.

BC Filly & Mare Turfin ennakkosuosikki on Pretty In Pink Stayer-lähdöissä pari kertaa voittanut ja kerran kakkoseksi sijoittunut RTW Slewsive (om. Crown Stable). Driftawayn Wind N' Fire on selkeä kakkossuosikki eikä niin kovin paljon RTW Slewsiveä jäljessä.

BC Ladies' Classicin voitosta ei alkupisteiden perusteella käydä edes minkäänlaista kamppailua, Driftawayn Queen Dowager '91 on niin selvä ennakkosuosikki. Ihmeitä pitää tapahtua, jotta joku kahdesta muusta tammasta voittaisi.

BC Juvenilea ei järjestetä ollenkaan, koska mukana on vain yksi osallistuja. Hyvä, siellä on toinenkin ilmoitettu, meidän TAMMA Unity Spirit GA, joka preppasi kyllä Juvenileen, mutta se on rajattu oreille ja ruunille. Miten tamma voi siihen prepata, ihmettelen vain enkä sitten osallistumispostia kirjoittaessani huomannut sitä oriit ja ruunat-kohtaa. Se olisi ollut todella tasainen lähtö, Unity Spiritillä olisi ollut aivan pieni etumatka Farleighin Demon Feigiin.

BC Sprintin tilanne on aika tasainen, kaikkien viiden osallistujan alkupisteet ovat välillä 10-20. Niukka ennakkosuosikki on Cullamoren Cool Patrol, mutta heti sen perässä tulee Driftin Cat Catcher RVC 18 pisteellä ja meidän Really Cool GA ja Driftin Appleton Faire RVC ovat kolmantena 16 pisteellä.

BC Turf Milen ennakkosuosikki on Driftin (mikä yllätys...) omistama Turn Away '91, meidän Party Pride ja Driftin Ophir tappelevat sitten kakkossijasta, Party Pride on muutaman pisteen johtoasemassa.

BC Turfissa on peräti kuusi osallistujaa ja tilanne on siinäkin hyvin tasainen. Driftawayn Farleigh Extreme on niukka ennakkosuosikki, mutta lähellä on Jennan Shy Monarch RVC.

Ja päivän päälälhtö BC Classic juostaan viiden hevosen voimin. Melko ylivoimainen suosikki on Crown Stablen vasta kolmivuotias tamma Belinda Crown. Kakkossuosikkikin tulee Crown Stablesta, se on S Formula One. Kolmossuosikki on meidän JM Fangio GA.

Minimalismia

2010-10-22T00:16:00.004+02:00

Joskus vain löytää sanan, joka selittää paljon. Tämän päivän sana on minimalismi. Ja minkähän takia en ole keksinyt tätä aikaisemmin?
Tämä minun ja meidän tapa harrastaa virtuaalihevosia on nimenomaan minimalismia. Ei ihan äärimmilleen vietyä, mutta aika pitkälle vietyä kuitenkin. Me emme enää edes yritä teeskennellä, että meidän virtuaalihevosillamme olisi minkäänlaisia vastineita reaalimaailmassa. Meidän virtuaalihevoset eivät ole oikeastaan enää virtuaalihevosia (tai riippuu tietysti miten "virtuaalihevonen" määritellään) vaan ne ovat nimiä, perustietoja, sukuja ja kuvia. Nimi yksilöi hevosen, perustiedot ja suku ovat jalostustietoja ja se kuva on ylimääräistä kivaa, joka myös määrittää värin, vaikka väri voitaisiin toki määrittää ilman kuvaakin.
Jos haluaisimme viedä minimalismin loppuun asti, jättäisimme kuvat pois tai ehkä tekisimme hevosille yksinkertaiset geneeriset piirroskuvat, joissa jokaisen hevosen kohdalla vaihtuisi vain väri. Tietysti kaikilla rautiailla olisi sama piirroskuva. Siis hevosen ääriviivat ja sen sisällä sovelias väri. Koska minä ainakin olen sen verran riippuvainen (valo)kuvista ja pidän itse asiassa hevosten kuvia koko harrastuksen miltei parhaana antina, tätä ei tule tapahtumaan.

Luonnekuvaukset, sukuselvitykset ja kisaamiset ovat niitä asioita, jotka on täytynyt heittää pois, koska eihän meillä yksinkertaisesti ole ollut aikaa moisiin ja alunperin koin nämä asiat turhina ja raskaina. Siihenhän Ionicin perusidea perustui, tehdään sitä mikä tuntuu hauskalta. Siksi alkuaikoina hevosilla oli jonkinlaisia luonnekuvauksia ja vähän kisakalenterin tynkääkin, koska se oli hauskaa. Sen jälkeen on kuitenkin hevosia ja talleja tullut lisää, aikaa moisten väkertämiseen on entistä vähemmän ja luonnekuvausten puolella ideat on ammennettu loppuun.
Meistä on huomattavasti mukavampaa jalostaa hevosia kuin väkertää niille luonnetekstejä, joten teemme sitten sitä ja jätämme tekstien kirjoittamiset vähemmälle. Jonkun toisen mielestä on tietysti sanoinkuvaamattoman typerää käyttää jalostuksessa hevosia, joiden luonteesta ei tiedetä mitään, mutta so what? Me teemme niin, toiset voivat tehdä omalla tavallaan (silti luonnekuvausten kirjoituttaminen muilla vain sen takia että virtuaalihevosella nyt vain kuuluu olla luonnekuvaus on minun mielestäni vielä typerämpää). Voin silti väittää että jonkinlainen minimalismi on ainoa järkevä tapa hoitaa yhtäaikaa isoa määrää virtuaalihevosia.

Niin että voisimmekin kehittää uuden bannerin tekstillä: "Minimalismia maksimaalisissa puitteissa".

Suurkisaodotusta Pinkissä

2010-10-19T20:34:00.003+02:00

CAS-vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja meillä ainakin jo odotetaan into piukassa vuosittaisten suurkisojen kutsujen julkistamista. Tulossahan on siis ykkösryhmälle Breeders' Cup, kolmosille Pratap Cup ja vitosryhmälle Fience Cup. Preppilähtöjä on pidetty ja aika moni meidän juoksijoista on onnistunut preppaamaan itsensä suurkisoihin. Tässä katsaus tämän hetken tilanteeseen ja oletettuihin suurkisajuoksijoihin.

xx-tamma Over The Ocean GA, BC Ladies' Classic
Sijoittui toiseksi G2-tasoisessa Louisville Stakesissa, muttei ole voittanut G2-tasoa, joten ilman voittoa ei ole asiaa vuoden päälähtöön. Odotamme kieli pitkällä 18.10. Driftin tuloksia, sieltä pitäisi tulla voitto. Tosin se lähtö on BC Classic-preppi, ei siis helppo voitettava ja voitto taas takaisi paikan BC Classiciin. Meiltä on kyllä jo prepannut pari hevosta tuohon lähtöön eli vaikka Ocean lähdön voittaisikin, menisi se suurella todennäköisyydellä Ladies' Classiciin. Hirveän hyviltä sen saavutukset tänä vuonna eivät näytä, joten menestystä tuskin on luvassa.

xx-tamma Going To Ibiza GA, BC Filly & Mare Turf
Voitti San Gorgonio Handicapin ja sitä myöten sekä kvaalautui Mare & Filly Turfiin sekä sai oikeuden kilpailla G1-tasolla. Huomenna eka startti sillä tasolla Choroungessa. Toivottavasti menisi hyvin, sillä muuten ei ole suuria toiveita pärjäämisestä. Tosin en tiedä voisiko edes voitto nostaa tamman alkupisteitä niin että sillä olisi suuria mahdollisuuksia pärjätä. Riippuu kilpakumppaneista.

xx-ruuns Jacuruxy GA, BC Turf
Tämäkin on startannut tänään Trickeryssä, mutta muuten ei ihan hirveitä odotuksia BC Turfiin.

xx-ori JM Fangio GA, BC Classic
Viime vuoden varsatähti (ja BC Juvenilessa pahoin hyytynyt) Fangio jaksaa punnertaa edelleen ja preppasi itsensä kauden päälähtöön. Olemme tietysti tyytyväisiä, mutta kaudelta on kaksi voittoa G1-tasolla eikä sitten muuta, riittääkö se tuomaan edes sen verran alkupisteitä, että olisi mahdollisuuksia, en tiedä.

xx-ori Mint Julep GA, BC Sprint
On kyllä prepannut Sprintiin mutta on melko kyseenalaista, ilmoitammeko sitä kys. lähtöön lainkaan. Ei ole kovin kummoinen kausi takana enkä usko menestykseen. Tietysti jonkunhan täytyy ne viimeisetkin sijat saada...

xx-ori Party Pride GA, BC Turf Mile
Voitto, kakkos- ja kolmossija löytyy G2-tasolta ja katsotaan vielä miten käy Del Mar Mile Handicapissä (G2). Ei odoteta voittoa, mutta kiva sijoitus olisi hieno juttu. Miten mahdollista se on, se jää nähtäväksi.

xx-ori Reallycool GA, BC Sprint
Tällekin voisi odottaa tai ainakin toivoa vähintään rahasijaa, voittoon tuskin on asiaa, ellei käy ihan hurja tuuri. Ja taas riippuu paljon siitä, miten kovia kilpakumppaneita on vastassa.

xx-tamma Ulrika Eleonora GA, BC Classic
Voitto ja kakkossija G2:sta, kakkossija G1:stä ja eilisen Brooklyn Handicapin tuloksia odotellaan vielä. Toivotaan parasta, tämä tamma on ehkä meidän suurin toivo BC:ssä, ei välttämättä kovin realistinen toivo, mutta kuitenkin.

xx-tamma Unity Spirit GA, BC Juvenile
Ei prepannut Juvenile Filliesiin, mutta Juvenileen kylläkin. Tämän kauden kaksivuotias komeetta, tosin iso osa voitoista on tullut tosi helpoista lähdöistä, mutta niitähän ei BC:ssä lasketa. Voitto ja kolmossija G3- ja G2-tasoilta, ei huono kaksivuotiaalle, katsotaan mihin se riittää. Tämän voisi nimetä meidän toiseksi toivoksi.

x-tamma Adanya Ion, PC Turf
G1-tasolla on sijoittunut tällä kaudella joitain kertoja, mutta voittoa ei ole eivätkä alkupisteet muutenkaan kovin ihmeelliset ole. Ei suuria odotuksia, rahasija olisi jo hieno juttu, kolmen parhaan joukkoon superyllätys.

RBSH-tamma Adrijana Ion, PC Mares
Pari kakkossijaa G1-tasolta, tämän päivän tuloksia Trickerystä odotetaan kieli pitkällä. Vähän sama juttu kuin Adanyallakin, ei suuria odotuksia.

ish-tamma Hickory Creek GA, PC Mares
Viime vuonna hyytyi viimeiseksi samassa lähdössä, tälle vuodelle toivotaan vähän parempaa suoritusta, mutta jos rahaa vähän saa, niin sekin on hyvä juttu.

RBSH-ori Notarius GA, PC Colts
Tällä sen sijaan on voittoja ja sijoituksia sen verran, että voisi odottaa nyt ainakin sitä rahasijaa, jos ei kolmen parhaan joukkoon yllä. Taas riippuu paljon siitä, millaisia kilpakavereita on vastassa. Tässä vaiheessa CAS-vuotta aina toivoo että olisi vain tunkenut hevosensa kaikkiin mahdollisiin lähtöihin eikä olisi yrittänyt pitää kiinni edes jossain määrin järkevästä kilpailuttamistahdista...

ish-ori Old Fenian GA, PC Colts
Viime vuoden nelonen, tälle vuodelle sama sijoitus olisi aika mahtava juttu. Ei suuria odotuksia.

RBSH-ori Spokoinyi GA, PC Colts
Voittanut peräkkäin G3-, G2- ja G1-tason ja G3:sta vielä kolmossija alkukaudesta. Tästä pitäisi irrota alkupisteitä jo jonkin verran ja toivotaan kovasti että voittoputki jatkuisi vielä. Toiveissa ainakin rahasija.

ish-tamma Unsinkable Molly GA, PC Turf
Ei ihan hirveitä odotuksia, vaikka voittikin Rhabarbarum Stakesin. Toivotaan tietysti rahasijaa, mutta ei nuo alkupisteet nyt niin kummoiset ole.

x-tamma Xarpathia GA, PC Mares
Salida Stakesin (G2) voitto on tietysti hieno asia, mutta muuten ei isoja odotuksia. Riippuu taas miten paljon ja millaisia osallistujia muita on tulossa.

x-ori Zane Noir GA, PC Turf
Ei tältäkään voi tämän kauden näyttöjen perusteella paljoa odottaa. Agripin Stakesin voitto on tietysti kiva asia, mutta siinä tämän kauden saavutukset sitten oikeastaan ovatkin. Kannatuksen vuoksi ilmoitan kyllä mukaa, sanoinhan jo kertaalleen että täytyy siellä olla joitain pitämässä peräsijojakin.

qox-tamma Anomalistic GA, FC Turf
Jännittää vähän, ei ole perinteisesti pärjännyt nurmella kovin kummoisesti, Fience Oklahoma Cupin voitto olikin iso yllätys ja nyt mennään sitten FC Turfiin katsomaan miten käy. Pari voittoa G1-tasolta ja muutama kolmossija, sillä pitäisi irrota mukavasti alkupisteitä, joten toiveet ovat kyllä korkealla.

qh-ori Night Flight GA, FC Colts
Voitto Fience Ohio Cupissa, kakkossija Fience Idaho Cupissa, voitto G2-tasolla ja pari sijaa G1-tasolla, niin tälle voisi toivoa kenties sijoitusta jo kolmen parhaan joukkoon. Jopa voittoa, riippuen millaisia hevosia on vastassa.

qh-tamma Toybox Diva GA, FC Quarter Special
Harmi, että on meidän harvoja G1-tason quartereita (ja että edellä oleva Night Flight preppasi Coltsiin), jotka ylipäänsä saattoivat osallistua Quarter Specialin preppeihin. Kaksi voittoa preppilähdöissä (G2 ja G1) sekä yksi ei-arvokisavoitto G2-tasolta, pitäisi tulla alkupisteitä jonkin verran ja tältä odotetaankin kohtuullista suoritusta.

app-tamma Very Veena GA, FC Mares
Viime vuoden Fience Cup Easyn voittaja ja tänä vuonnakin on voittanut Fience Maryland Cupin, joten odotukset ovat korkealla. Vähintään kohtuullista sijoitusta odotetaan.

qox-ori Yellow Lemon GA, FC Colts
Ei voittoja tällä kaudella eikä sitä odoteta nytkään. Eikä ole sijoituksia kolmen joukkoon muita kuin pari kakkossijaa. Tämän sijoittuminen rahasijoille olisi jo yllätys, riippuen taas siitä miten paljon lähdössä on hevosia.

Kasvattajan vastuu virtuaalimaailmassa

2010-10-18T14:58:00.002+02:00

Bongasinpa Pjortoin sivuilta tekstin otsikolla kasvattajan vastuu ja kyse on siis virtuaalihevosista. Mutta mikä on oikeasti virtuaalihevosen omistajan tai kasvattajan vastuu?

Kasvattajan vastuu voisi olla se, että jos myy kasvattinsa, myy sen vain yhdelle, ettei tule näitä jakautuneita hevospersoonia. Tietysti myös kovin läheisen ja/tai perustelemattoman linjasiitoksen välttäminen voisi kuulua kasvattajan vastuuseen vanhempia valitessaan. Eihän sillä oikeasti ole virtuaalimaailmassa niin väliä, täällähän hevosilla ei ole perinnöllisiä ongelmia, mutta kun sitä nyt yleensä vältellään ja ihan hyvä niin.
Omistajan vastuu... No, jos nyt saisi pidettyä ne omistamiensa hevosten sivut netissä vielä senkin jälkeen, kun itseltä kiinnostus koko harrastusta kohtaan on kadonnut. Tämäkin tuntuu olevan ihan liikaa vaadittu turhan useilta eikä Geon alasajo yhtään helpottanut asiaa.
Tietysti omistajan vastuulla on myös toteuttaa ne myyntiehdot, joita hän ostaessaan kasvattajalle lupasi. Se mitä lupaa, on pidettävä, olivatpa ne ehdot miten naurettavia tahansa. Kaikkeen ei ole pakko suostua, mutta sitten voi jäädä tiettyä hevosta vaille (vinkki: meiltä saa useamman rodun hevosia sillä ehdolla, että tekee sivut sille ja ilmoittaa ne meille).

Mutta että varsan pitäisi olla parempi tai ainakin samantasoinen kuin vanhempansa? No tämä on tietysti reaalimaailman kasvatuksen kivijalka, se tärkein syy, miksi kasvattamista ylipäänsä tapahtuu. Jos tätä ei yritettäisi, voitaisiin vain keskittyä lisäämään yksilöiden määrää muusta piittaamatta. Lemmikkipuolella tätä kutsutaan nimellä pentutehtailu.
Miten tämä soveltuu virtuaalimaailmaan? Huonosti, suvun lisäksi virtuaalihevonen ei peri vanhemmiltaan mitään. Sen voidaan kuvitella perivän, siihenhän perustuu esimerkiksi meidän värijalostus ja se, että toisinaan yritetään valikoida varsoille sellaisten hevosten kuvia, joiden rakenteessa on jotain samaa. Emme kuitenkaan vaadi tätä kasvattiemme ostajilta ja vähän vaikeata se olisikin.

Paras mahdollinen nettisivu henkisesti ja fyysisesti on sitten makuasia. Jonkun mielestä se tarkoittaa pitkää luonnekuvausta, toisen mielestä mahtavaa kuvaa ja rakennetta, jonkun mielestä oikeannäköistä sukua, joidenkin mielestä sikapitkää kisakalenteria, joillekin realistisuutta niin kisaamisessa, koulutustasossa kuin väreissäkin. Siitä saa sitten valita, millä perusteella käyttää hevosia jalostuksessa ja miellyttääkö tämä valittu peruste kaikkia.

Ja hevosen ns. "hyvyys" (jos sillä ei tarkoiteta yksinomaan sukua) on edelleen täysin riippuvainen sen omistajasta ja hänen viitseliäisyydestään. Kisakalenteri, luonnekuvaus, kuva, kaikki nämä riippuvat siitä, miten omistaja haluaa hevoseensa panostaa ja mitä hän katsoo hevosen parhaaksi. Ei siinä kasvattajalla lopulta ole paljon sanomista, ellei halua jatkuvasti läähättää omistajan niskassa vahtimassa, että kasvatilla nyt varmasti on puhtaimmat virtuaalipurut karsinassa ja kovin kilpailutustahti, mitä kuunaan on nähty.

Minä joskus yritin tällaista reaalimaailmaan nojaavaa jalostusta ja sen perusteella jätin käyttämättä jalostuksessa erästä luonnevikaiseksi keksimääni tekketammaa. Sen ainoan varsan ruunasin eikä se koskaan varsonut toista varsaa. Se oli äärimmäisen typerä temppu, koska sen seurauksena kuoli Little Dinosaurin tammalinja ja se katosi suvuista muutenkin melkein täysin. Nyt reilun viiden vuoden jälkeen se kaduttaa.

Puhumattakaan nyt siitä, että laki ei suoranaisesti määritä nettisivuille soveltuvia elintiloja tai eläinlääkärit parantamaan sairaita nettisivuja... Hyvä teksti tuo Pjortoin juttu olisi, jos kyse olisi tosiaan reaalikasvattajasta, mutta virtuaalimaailmassa tuo on muualta kopioidun oloinen eikä sovellu tänne juuri lainkaan.

PS. Joskus Ionicin alkuaikoina joku huolestunut sielu tuli vieraskirjassa tivaamaan, miten kuvittelemme pystyvämme esimerkiksi ulkoiluttamaan kaikki tuolloin meillä olleet 400 hevosta. Se on hyvin yksinkertaista: pannaan läppäri reppuun, reppu selkään ja lähdetään lenkille. Sillä ne nettisivut tulee ulkoilutettua.

Värikäs varsa

2010-10-17T14:24:00.002+02:00

Meille syntyi vaihteeksi sellainen varsa, että vaikka vanhemmille olisi laskettu värien genotyypitkin, niin värivaihtoehtoja on kolmisenkymmentä. Kyse on tietenkin kalliovuortenponivarsasta. Tulimme näet yhdistäneeksi ruunivoikonhallakon oriin ja hopeanmustanpäistärikön tamman ja ne jotka väreistä jotain tietävät, voivat tässä vaiheessa jo laskeskella värien määrää, kun kaikki muut paitsi E-geeni ovat heterotsygootteja vanhemmilla. Joten siis kaikkia ruunikko- ja mustapohjaisia värejä on mahdollista syntyä.
Tämä varsa on tamma nimeltä Unicon Ion ja siinä todella yhdistyy kaikki perusvärejä muokkaavat tekijät, joita meidän kalliovuortenponikannasta löytyy. Samppanja ja kimo puuttuvat ja saavat luvan puuttuakin... Syötin nuo vanhempien genotyypit jo Coat Color Calculatoriin ja tulos näyttää tältä:
3.13% - Buckskin Roan (ruunivoikonpäistärikkö, rn + vkko + päis)
3.13% - Bay (ruunikko)
3.13% - Silver Bay Dun (hopeanruunikonhallakko, rn + hkko + hp)
3.13% - Silver Bay (hopeanruunikko, rn + hp)
3.13% - Grullo Roan (hiirakonpäistärikkö, m + hkko + päis)
3.13% - Grullo (hiirakko, m + hkko)
3.13% - Silver Bay Roan (hopeanruunikonpäistärikkö, rn + hp + päis)
3.13% - Dunskin (ruunivoikonhallakko tai valkohallakko, rn + vkko + hkko)
3.13% - Silver Black (hopeanmusta, m + hp)
3.13% - Buckskin (ruunivoikko rn + vkko)
3.13% - Blue Roan (mustanpäistärikkö, m + päis)
3.13% - Black (musta)
3.13% - Bay Roan (ruunikonpäistärikkö, rn + päis)
3.13% - Bay Dun Roan (hallakonpäistärikkö, rn + hkko + päis)
3.13% - Bay Dun (hallakko, rn + hkko)
3.13% - Dunskin Roan (ruunivoikonhallakonpäistärikkö, rn + vkko + hkko + päis)
3.13% - Silver Grullo Roan (hopeanhiirakonpäistärikkö, m + hkko + hp + päis)
3.13% - Smoky Grullo (voikonhiirakko, m + vkko + hkko)
3.13% - Smoky Blue Roan (mustanvoikonpäistärikkö, m + vkko + päis)
3.13% - Smoky Black (mustanvoikko, m + vkko)
3.13% - Silver Smoky Grullo Roan (hopeanvoikonhiirakonpäistärikkö, m + vkko + hkko + hp + päis)
3.13% - Silver Smoky Grullo (hopeanvoikonhiirakko, m + vkko + hkko + hp)
3.13% - Silver Bay Dun Roan (hopeanhallakonpäistärikkö, rn + hkko + hp + päis)
3.13% - Silver Smoky Black (hopeanmustanvoikko, m + vkko + hp)
3.13% - Smoky Grullo Roan (voikonhiirakonpäistärikkö, m + vkko + hkko + päis)
3.13% - Silver Grullo (hopeanhiirakko, m + hkko + hp)
3.13% - Silver Dunskin Roan (hopeanruunivoikonhallakonpäistärikkö, rn + vkko + hkko + hp + päis)
3.13% - Silver Dunskin (hopeanruunivoikonhallakko, rn + vkko + hkko + hp)
3.13% - Silver Buckskin Roan (hopeanruunivoikonpäistärikkö, rn + vkko + hp + päis)
3.13% - Silver Buckskin (hopeanruunivoikko, rn + vkko + hp)
3.13% - Silver Black Roan (hopeanmustanpäistärikkö, m + hp + päis)
3.13% - Silver Smoky Blue Roan (hopeanmustanvoikonpäistärikkö, m + vkko + hp + päis)

Toivottavasti ei tullut virheitä noihin väreihin ja geeneihin, nuo englanninkieliset nimitykset eivät ole täysin järjestelmälliset. Siitä sitten vain valitsemaan väriä...

Risuestevarsoja!

2010-10-15T11:43:00.004+02:00

Kerrankin saamme jotain aikaiseksi pelkän puhumisen sijaan. Ensi CAS-vuoden alussa meille syntyy 4 kappaletta risuestevarsoja. Tai ainakin niiden emät ovat kokeilleet kykyjään risuilla, kaikki eivät ole mitään menestyneitä juoksijoita, mutta toivossa on hyvä elää että jospa ne periyttäisivät parempia kuin mitä itse olivat.

Varattu Heti vuoden alkajaisiksi, 1.11. syntyy meidän huippuvarsa. Emä on xx-tamma Giselle II GA (G1, 23: 5-8-7-2, vs. 1.350.000v€, prosentit 21,7% & 95,6%) ja isä vielä kilpaileva ISH-ori Dubhlinn GA, joka sekin on voittanut G1-tasolla. Varsa siis pääsisi risuilla maidenin voitettuaan heti G1-tasolle, jos omistaja niin haluaa.

Varattu Toinen varsa on angloarabi, emä on angloarabi-tamma Jodélie GA x, joka ei pärjännyt sileällä eikä oikein risuillakaan ja sen takia siirrettiin pois radoilta. Isä Baudouin GA x puolestaan ei ole risuilla käynytkään, mutta sileällä se on pärjännyt mainiosti, G1-tasolta on voitto ja muutenkin mukavasti rahaa sekä mukavat prosentit. Tämä varsa voisi pärjätä siis myös sileillä.

Kolmas varsa on RBSH. Senkään emä, x-tamma My Athina GA ei ole risuilla esittänyt mitään erikoista, vaan napsinut lähinnä viimeisiä sijoja. Isä on sileällä juossut RBSH-ori Ermitash GA (G1, 21: 6-4-4-1, vs. 912.000v€, prosentit 28,6% & 65,2%). Tämäkin saattaisi siis pärjäillä myös sileillä, vaikka emä virallisesti risuestehevonen onkin.

Varattu Ja viimeinen varsa on sitten puhdas englantilainen täysiverinen. Emä on taas näitä meidän kehnosti juosseita tammoja, My Bonnie Blue GA ja isä sileillä kohtuukivasti pitkiä matkoja juossut Crimescene GA. Tämänkin varsan tulevaisuus on siis auki, onko siitä risuhevoseksi vai pärjäisikö se paremmin kenties pitkillä, sileillä matkoilla.

Kaikki nämä varsat ovat myös myynnissä! Tuolle ensimmäiselle varsalle haluaisin vakavasti risuestehevosiin satsaavan omistajan, mutta muut lähtevät suunnilleen ensimmäiselle kysyjälle. Ei ole pakko käyttää edes laukkahevosena, myydään myös ratsuiksi.

Etsitään meidän vanhoja hevosia

2010-10-12T15:19:00.003+02:00

Laitoin ht.netiinkin jo ilmoituksen, mutta haluaisimme kuulla meidän vanhojen hevosten, kasvattien ja muiden vähänkään meihin liittyvien hevosten kuulumisia. Tässä tuo ilmoitusteksti tännekin, kommentteihin saa kirjoitella hevosten kuulumisia ja muuta aiheeseen (lähes) liittyvää.

Omistatko hevosen, jonka omassa nimessä tai suvusta löytyy seuraavia tunnuksia:
- Ion, Ionin, Iostream (jälkimmäiset ravureita tai peitsareita)
- Gin (pääasiassa ahaltekejä)
- MVS, BDJ, AZT, Marinean (vanhempia hevosia)
- GA (nimen perässä, suvuttomilla tuontihevosilla, enimmäkseen laukkahevosia, mutta myös muita)
- tai muita hevosia, joiden tiedätte tai edes epäilette joskus olleen minun, Marinkan, Marinean, Ionicin, Gin Ahaltekin tai Pinkin omistamia, tuomia tai muuten vain on jotain yhteyttä näihin.

Haluaisin kuulla tällaisista hevosista tai niiden sukulaisista KAIKEN. Linkittäkää tähän hevosianne, kertokaa kuulumisia, hehkuttakaa, kaivaka ne unohtuneet yksilöt jostain (emme me suutu siitä että joku on hevosensa unohtanut) ja ihan mitä tahansa. Kiitos!

Vippos-tiedotus

2010-10-11T15:23:00.003+02:00

Gin kirjoitti jokin aika sitten Vippoksen paluusta, jota me kaksi olemme orkestroimassa täyttä päätä. Tänään lähti lehden tekoon halukkaiksi ilmoittautuneille ihmisille ensimmäinen Vippos-tiedotus, jossa kerrotaan vähän perusasioita siitä, miten me nyt aiomme Vipposta luotsata ainakin aluksi eteenpäin. Ja mikä tärkeintä: ensimmäiseen numeroon tulevat artikkelit tulisi lähettää meille 1.11. mennessä, niin saadaan lehti julkaistua luultavasti marraskuun puolivälissä. Siihen editointiin varmasti menee oma aikansa, joten ihan marraskuun alkuun emme lehteä siis lupaa.
Tuossa sivussa on kysely kirjoittamishalukkuudesta Vippokseen ja moni lupailisi kirjoittaa ainakin satunnaisesti. Jos ette ole ilmoittaneet meille sähköpostiosoitettanne, tehkää se nyt, niin saatte tekin oman Vippos-postinne nyt ja myös jatkossa. Postituslistalla oleminen ei sido teitä mihinkään ja siltä pääsee aina pois, jos siltä tuntuu. Jos haluatte joskus jonkin yksittäisen artikkelin kirjoittaa, ei se edellytä sitä että teidän pitäisi olla postituslistalla, artikkeleita voi meille lähetellä milloin vain. Osoite on vanha tuttu vtionic@gmail.com.

Liitän kuitenkin tuon ensimmäisen Vippos-postin tähänkin:

Hei kaikki vastaanottajat!
Saatte tämän sähköpostin siksi, että olette jossain menneet puhumaan ohi suunne ja lupaamaan että voisitte ainakin ehkä satunnaisesti avittaa virtuaalilehti Vippoksen kanssa.
Tämä on ensimmäinen tiedotusposti lehden tekijöille. Tarkoitus olisi saada ensimmäinen Vippoksen numero ilmestymään joko ensi marraskuussa tai viimeistään joulukuun alussa ja jatkaa siitä kahden kuukauden välein ilmestyvällä lehdellä. Minä ja S vastaamme toistaiseksi jonkinlaisen ulkoasun kyhäämisestä ja ainakin aluksi lehti tulee majailemaan hevosmaailma.netin palvelimella.

Ensimmäiseen numeroon tulevien artikkelien tulisi olla lähetettynä meille kolmen viikon kuluttua eli 1.11. Olisi kiva jos lähettäisitte ainakin meille päätoimittajille artikkelinne otsikon etukäteen, jos teillä on aihe valmiina. Monen kanssa onkin keskusteltu jo sopivista aiheista, mutta varmistakaa ne vielä, niin tiedämme mitä lehteen on tulossa.

Palstanpitäjiäkin kaivattaisiin. Suunnitelmissa on ainakin laukkapalsta, ravipalsta, talli-/hevosesittelyjä, harrastajien haastattelupalsta, jonkin tallin päiväkirjapalsta, sarja vanhoista, legendaarisista kasvattajista sekä Stinan quarter-palsta. Omia ideoitaan saa esittää palstan aiheeksi ja muutamalle palstalle voisi ottaa peräti kaksikin pitäjää, jotka kirjoittavat vuorotellen.

Artikkelit voitte lähettää tähän osoitteeseen, olisi kiva jos otsikoisitte postinne Vippos-jotain, niin tiedämme mitä posti koskee. Olkaa kilttejä ja lähettäkää artikkelinne ihan pelkkänä tekstinä, ei mieluusti edes liitetiedostona. Me editoimme artikkelit sopivaan muotoon, teidän ei periaatteessa tarvitse siis pitää huolta muusta kuin kappalejaosta. Jos haluatte (ja ihan suositeltavaakin on) merkitkää artikkeleihinne ingressit ja väliotsikot. Erityistä oikolukua emme tee artikkeleille toistaiseksi, korjaamme artikkeleista toki vastaankävelevät kirjoitusvirheet ja saatamme muuten muokata sitä sujuvampaan suuntaan. Jos teemme isoja muutoksia tekstiin, lähetämme sen ennen julkaisua kirjoittajalle hyväksyttäväksi ja jos tuntuu siltä, että olemme ihan jyränneet sinun artikkelisi, voit ilman muuta kieltää meitä julkaisemasta muokattua versiota (emme kyllä välttämättä julkaise sitä alkuperäistä siinä tapauksessa).

Kuvituksen tarjoajia on joukossa pari kappaletta. Teiltä haluaisin vastauksia siihen mitä kuvia voi käyttää, mistä niitä löytyy, miten saa muokata, millaiset tekijänoikeusmerkinnät haluatte kuviinne ja mitä muita ehtoja haluatte sille, että Vippokseen saisi teidän kuvianne.

Jos ette tunne kuuluvanne tälle listalle ettekä halua jatkossa osallistua Vippoksen tekemiseen tai haluatte saada nämä Vippos-postit johonkin toiseen osoitteeseen, niin laittakaa ilmoitusta tulemaan.