maanantaina, lokakuuta 09, 2023

Rotuesittelyssä australianponi

Tällä kertaa esittelyvuorossa on australianponi, toiselta puolelta maapalloa kotoisin oleva ratsuponirotu.

Historia
Australiassa ei hevosia ollut ennen kuin eurooppalaiset siirtolaiset niitä sinne toivat. Ensimmäiset hevoset tulivat sinne vuonna 1786 ns. ensimmäisen laivaston mukana. Australianponin historian voidaan katsoa alkaneen vasta 1803, jolloin Australiaan tuotiin Indonesiasta timorinponeja. Näitä pidetään alkuperäisen ponikannan kantavanhempina. Myöhempinä vuosina Australiaan tuotiin poneja ja myös hevosia muualta, pääosin kait Isosta-Britanniasta. Tuontiponien joukossa oli paljon kaikenlaista: exmoorinponeja, hackneyponeja, shetlanninponeja, connemaroja ja niin edelleen. Tuontihevosista mainitaan erityisesti arabianhevoset ja englantilaiset täysiveriset.

Australianponi mitä oletettavammin syntyi samasta tarpeesta kuin muutkin ratsuponit: haluttiin saada urheilullinen, kevyt ja kaunispiirteinen ratsuponi lapsille. Reseptikin oli sama: risteytetään alkuperäisponeja kevyisiin hevosrotuihin, juurikin niihin arabialaisiin ja täysiverisiin. Jo 1920-luvulla alkoi australianponikanta olla jossain määrin vakiintunutta. Vuonna 1931 perustettiin ponikantakirja, joka kantakirjasi kolmea ponia: shetlanninponeja, hackneyponeja ja sitten kaikkia muita, jotka jäivät korkeudeltaan alle 142 sentin. Tämä kolmas kantakirja oli se, josta nykyiset australianponit polveutuvat.

Kantakirja ei ole ollut täysin suljettu koko tätä aikaa. Arabiristeytykset sallittiin jonkin aikaa 40-luvulla ja 60-luvulta lähtien australianponeiksi on voitu rekisteröidä myös welsh A/B-sektion ja rekisteröidyn australianponin jälkeläinen.

Rakenne
Australianponin tarkoitus on olla laadukas ratsuponi ja rotumääritelmä tähtää nimenomaan siihen. Tämä rakennekuvaus on oma käännökseni ja osittain myös oma tulkintani rotuyhdistyksen määritelmästä eikä siis varsinaisesti virallinen.
  • Yleiskuvaltaan laadukas, näyttävä ja ponimainen. Welsh-leima on yleensä melko selvä.
  • Korkeus ei saa ylittää 142 senttiä (14 hh).
  • Pää on yleiskuvaltaan jalo ja laadukas.
  • Silmät ovat suuret ja tummat.
  • Sieraimet ovat suuret.
  • Korvat ovat pienet ja pystyt.
  • Kaulanliittymä on hyvämuotoinen ja avoin.
  • Kaula on lievästi kaareva ja pitkä, se ei saa olla raskas.
  • Lavat ovat pitkät ja loivat, eivät saa olla raskaat.
  • Rintakehä ei saa olla liian leveä, muttei myöskään liian kapea.
  • Säkä on erottuva.
  • Runko on syvä.
  • Selkä ja risti ovat vahvat, liittyvät hyvin toisiinsa.
  • Takaosa on pyöreämuotoinen, sopusuhtainen ja vahva.
  • Häntä on kiinnittynyt korkealle.
  • Jalat ovat vahvat mutteivät karkeatekoiset.
  • Nivelet ovat hyvämuotoiset.
  • Sääriluut ovat lyhyet ja suorat.
  • Vuohiset ovat kohtuullisessa kulmassa ja sopivan pituiset.
  • Kaviot ovat vahvat ja hyvämuotoiset.
  • Nivelet taipuvat liikkeissä hyvin, mutta ilman liioittelua. Korkea askellus ei ole toivottua. Askellus on pitkää ja matkaavoittavaa.
Värit
Rotuyhdistys hyväksyy kaikki värit. Käytännössä yleisimmät värit ovat perusvärit ja kimo, joka on ymmärtääkseni varsin yleinen. Yksinkertaisia voikkovärejä (voikko, ruunivoikko, mustanvoikko) esiintyy myös, mutta niiden yleisyydestä en osaa sanoa mitään. Sen sijaan tuplavoikkojen status on vähän kyseenalainen, koska toisaalla rotumääritelmässä mainitaan tummat silmät ja tuplavoikoillahan silmät ovat siniset...

Welsh-risteytyksiltä on mahdollista tulla päistärikköä ja teoriassa myös hopea- ja hallakkovärejä, mutta nämä kaksi viimeistä ovat kovin harvinaisia welsheilläkin. Welsheillä olisi tarjolla myös sabino (SB1), suomenkirjavuus (SW1) ja W20. Näistä tuo suomenkirjavuus on myös vähän kyseenalainen, koska se voi aiheuttaa herasilmiä. Muiden kirjavuuskuvioiden esiintymisestä en tiedä, en muista itse koskaan törmänneeni esimerkiksi tobianokirjavaan australianponiin, mutta sehän ei tarkoita sinänsä mitään. En minä ole kaikkia maailman australianponeja nähnyt. 

Jalostus
Kuten mainitsin historia-osiossa, APSB (Australian Pony Stud Book Society) hyväksyy australianponirekisteriin sellaiset ponit, joiden toinen vanhempi on welsh A tai B ja toinen rekisteröity australianponi. Australianponi-vanhempi ei saa olla ainakaan ensimmäisen polven welsh-risteytys.

Joissain lähteissä vilahtelee kuitenkin myös termi "Traditional Australian Pony", joka luokitellaan harvinaiseksi ja jopa katoamisvaarassa olevaksi. Tässä Traditional Australian Ponyssa saa olla vierasta verta (ts. welshiä) alle 20 % eli käytännössä 3. sukupolvessa saa olla yksi puhdas welsh. Mieluiten vierasta verta ei saisi olla yhtään.

Tässä kohdin ei passaa antaa erilaisten rotunimikkeiden sekoittaa itseään, sillä Australiasta löytyy rekisterit myös sellaisille nimikkeille kuin Australian Riding Pony, APSB Riding Pony, Australian Saddle Pony, Australian Sports Pony, Waler Pony ja tiedä vielä mitä kaikkea muita. Osa näistä on ymmärtääkseni eurooppalaistyyppisiä ratsuponirekistereitä, jotkin rekisteröivät ehkä kaikkea mikä on alle ponimitan. Australianponi on kuitenkin oma rotunsa, huolimatta sallituista welsh-risteytyksistä.

Australianponit virtuaalimaailmassa
Australianponi on harvinainen näky virtuaalimaailmassa ja ollut sitä aina. Kasvattajia on ollut aina vähänlaisesti enkä tiedä valehtelenko kovin pahasti, jos sanon että ehkä ainoa vähänkään vakavammin otettava kasvattaja oli Christa W:n Jindabyne. Se kasvatti parisenkymmentä australianponivarsaa vuosikymmen sitten. Ja voi tietysti sanoa, että Ionic on toinen merkittävä kasvattaja reilulla 30 kasvatilla toistaiseksi.

Muitakin kasvattajia on kyllä ollut, mutta osaan nimetä ainoastaan pienen Rivendellin ja senkin vain siksi, että sen raunioilta meille ostettiin pari kasvattia. Knoxdalestakin on yksi kasvatti tullut ja sitten olen nähnyt australianponeja satunnaisesti vähän siellä ja täällä. Ja onneksi ovat nämä tuoreemmat suurtallit, kuten Namyshill, Halluharja, Lavender Fields, Kaukovalta ja Anarchie, joista aussiponeja löytyy.

Minun tietääkseni virtuaalimaailman jalostustavoissa ei olla toistaiseksi lähdetty lainkaan risteytyslinjalle, vaan australianponeja on jalostettu ts. traditional-mallilla: vain puhdasrotuisia poneja yhdistellään.

Lähteet

1 kommentti:

  1. Tobianoja australianponeja tulee vastaan silloin tällöin, mm. australialaisen Deekays Parkin Facebook-sivuilla on kuvia tobianoista ja sinisilmäisistä varsoista.

    VastaaPoista