© Bob Langrish
Ulkonäkö
Tyypillisesti tobianon valkoiset laikut ovat isoja ja suorareunaisia. Laikun raja on yleensä tarkka, tosin joskus siinä voi olla varjostusta, mutta se ei ole rikkonainen. Valkoinen kuvio on yleensä pystysuora ja ylittää selkälinjan jostain kohdasta. Päässä tobianolla on hyvin vähän valkoista, usein vain tavanomainen piirto, tähti tai pilkku, jos mitään. Herasilmiä ei yleensä esiinny. Jaloissa on yleensä sukat, useimmiten korkeat tai jalat voivat olla myös kokovalkoiset. Hännän ja harjan kaksivärisyys on melko yleistä. Toisinaan valkoisilla alueilla esiintyy pieniä tummia täpliä, joita kutsutaan englanninkielisissä maissa termillä paw prints (tassunjäljet) tai ink spots (musteläikät). Tätä pidetään yleensä homotsygootin ts. samanperintäisen tobianon merkkinä, mutta asia ei liene satavarma toistaiseksi.
Pienikuvioinen tobiano voi olla hankala tunnistaa kirjavaksi, pienimmillään tobianolla on suorareunaiset sukat ja valkoinen laikku kainalossa, hännäntyvessä tai säkän kohdalla. Suurimmillaan tobiano on kokovalkoinen, jolla on pääosin tumma pää ja tummaa väriä mahdollisesti rinnassa ja kupeilla.
Mihin on mahdollista sekoittaa?
Tobianoa on yleensä aika vaikea sekoittaa mihinkään toiseen kirjavuustyyppiin, mutta pieni- tai suurimerkkisenä esiintyessään sitä voi erehtyä luulemaan esimerkiksi sabinoksi, valkomerkkiseksi, splashed whiteksi tai joksikin muuksi. Kaikkein pienimerkkisimmät yksilöt voivat näyttää yksivärisiltä, joilla on vain sukat.
Esimerkkikuvia
– Hallakko tobiano, erittäin selkeä kuvio, oikeastaan kaikki luetellut tuntomerkit löytyvät: valkoinen ylittää selän, valkoisen ja tumman alueen raja on selkeä ja suora, valkoinen laikku on iso, kuvio on selkeästi pystysuora, päässä ei näy ylimääräistä valkoista, jaloissa valkoista sen sijaan on.
– Ruunikko tobiano, erittäin selkeä kuvio myös, vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään toiseen kirjavuuskuvioon.
– Ruunikko tobiano, toisinaan tobianoilla esiintyy tuollaista päistärkarvaisuudelta näyttävää epätarkkuutta laikkujen rajoilla. Yleensä tämä on melko paikallista. Valkoiset laikut ovat sijoittuneet kuten tobianolla on tyypillistä.
– Rautias tobiano, tällä näkyy noita pieniä täpliä ja jonkin verran myös varjostusta paikoin. Laikkujen rajat eivät ole niin suorat kuin esimerkiksi yllä esitellyllä hallakolla tobianolla, mutta kyllä ne tällaisetkin voivat olla.
– Ruunikko tobiano, tällä on varsin paljon valkoista, se keskittyy erityisesti tuonne hevosen ylälinjalle, mutta huomatkaa että pää on tumma.
– Rautias tobiano, tällä puolestaan valkoista on melko vähän, mutta kuvion pystysuoruus on erityisen selkeätä. Huomatkaa vasemman takajalan sukka, josta lähtee valkoinen "silmäpako" ylös. Sukan raja on kuitenkin hyvin selkeä, toisin kuin sabinolla ja sabinonkaltaisilla kuvioilla yleensä, joilla tätä "silmäpakoa" esiintyy myös, mutta ne ovat huomattavasti rikkoreunaisempia.
– Ruunikko tobiano, varsin isokuvioinen ja tällä on myös pää melko valkoinen, poskilla, korvissa ja silmien ympärillä on kuitenkin tummaa väriä, mihin sitä tobianoilla useimmiten jääkin. Ei ole poissuljettua, etteikö kuvan hevosella voisi tobianoon yhdistyä jokin toinenkin kirjavuuskuvio (sabino tai valkomerkkisyys ehkä), mutta tobiano voi olla kyllä tämänkin näköinen.
– Rautias tobiano, hyvin pienikuvioinen, tuollainen harjassa näkyvä valkoinen raita on yksi hyvä pienikuvioisen tobianon tuntomerkki.
– Rautias tobiano, hyvin pienikuvioinen, takaosassa oikeastaan näkyy pieni valkoinen juova ja jaloissa on korkeat sukat. Islanninhevoset ovat yleisesti ottaen melko merkittömiä, korkeat valkoiset sukat ovat muuten harvinainen näky. Toki issikoilla esiintyy myös splashed whitea, mutta se on tobianoa harvinaisempi ja tämä ei mielestäni ole splash. Kuvassa näkyvä varsa on kirjava myös ja melko pienikuvioinen sekin.
– Musta tobiano, melko epätyypillinen siinä mielessä että on herasilmäinen. Suurikuvioinen ja koska kyseessä on islanninhevonen, voisi tässä olla yhdistynyt splashed white tobianoon. Tamma on kuitenkin jättänyt yhden selkeästi tobianon varsan yksivärisestä oriista, joten tobiano on.
– Musta tobiano, tällä näkyy tuota epätarkkuutta, osa laikun rajasta on päistärkarvaista eikä värien raja ole niin selkeä kuin yleensä.
– Musta tobiano, erittäin pienimerkkinen: takajaloissa matalat sukat, pieni valkoinen täplä kaulalla ja kaksivärinen häntä. Sukunsa perusteella voi olla tobiano kyllä. Emä on äärimmäisen pienimerkkinen myös, mutta on jättänyt yksivärisestä oriista selkeästi tobianon varsan, joka kyllä on myös varsin tumma, valkoista on vain takaosassa.
Esiintyminen ja yleisyys
Tobiano on todennäköisesti yleisin kirjavuuskuvio, sitä esiintyy melko laajasti eri roduilla:
– Amerikanravuri (äärimmäisen harvinainen, esiintyy vain australialaisissa ja uusiseelantilaisissa peitsarilinjoissa)
– Campolino (melko yleinen?)
– Huzul (melko yleinen?)
– Irlannincob (hyvin yleinen)
– Islanninhevonen (vajaa 10% Suomen islanninhevosista on tobianoja)
– Marwarinhevonen (melko harvinainen?)
– Miniatyyrihevonen (yleinen tai melko yleinen)
– Missourinfoxtrotter ja muut lähisukuiset rekisterit (melko harvinainen?)
– Mustangi (yleisyys riippuu linjasta)
– Pottokponi (melko yleinen?)
– Paint horse (hyvin yleinen)
– Puoliveriset (erittäin harvinainen, kantakirjakohtaisia rajoituksia on, oletettavasti suurin osa tulee tobianoista trakehnereista)
– Saddlebred (melko harvinainen)
– Shetlanninponi (yleinen tai melko yleinen)
– Tennesseenwalker ja muut lähisukuiset rekisterit (melko harvinainen)
Lyhenteet ja nimitykset
Tobianolla ei ole virallista lyhennettä olemassa, lyhenteessä loppuliite -krj tarkoittaa mitä tahansa kirjavaa. Virtuaalimaailmassa tobiano lyhennetään joskus tob värimerkinnän jälkeen, esimerkiksi m tob (musta tobiano).
Vieraskieliset nimet
Englanti: Tobiano
Ruotsi: dorsalskäck (selänpuoleinen kirjavuus), myös tobianoa käytetään
Saksa: Tobiano
Genotyyppi
TO
Huomattavaa periytymisessä
Tobianon periytyminen on yksiviivaista: se on yhden dominoivan geenin aikaansaama väritys. Vähintään toisen vanhemman pitää olla tobiano, jotta varsa voisi sellainen olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti