Kesäsarja: suosikkipikselit osa 10, belgianpuoliverinen

BWP-t. Adelhais GA

Belgianpuoliverinen on oikeastaan uusimpia tulokkaita edes tämänkään kokoisena rotuna kuin se nyt on, vajaa parikymmentä hevosta. Itse asiassa tiettävästi ensimmäinen BWP tai ainakin ensimmäinen BWP tosi pitkään aikaan tuli Ioniciin vasta vajaa pari vuotta sitten. Kyseessä oli suvullinen ostotamma Fabiana '88, jonka hankin ihan vain FWB-jalostusta silmällä pitäen. Minun nähdäkseni BWP on ollut tosi vähän käytetty rotu FWB-jalostuksessa ja Ionicissa ei ole BWP-sukuisia FWB:itä ollut varmaan ikinä. Jo siinä mielessä Fabiana oli hyvä hankinta.

Alkuvuodesta sain jonkin ihmeellisen puoliveripuuskan, jonka innoittamana keksin useita suvuttomia puoliverisiä useampaan eri rotuun, tai pitäisi ehkä puhua kantakirjasta tai rekisteristä. Oikeastaan tällä puuskalla oli syynsäkin: Ionicissa on kovin vähän lyhytsukuisia puoliverisiä käytettäväksi FWB-jalostuksessa. BWP oli yksi niistä roduista joihin tuli kasakaupalla uusia hevosia, kahdeksan ori ja saman verran tammoja. Näistä tulee syntymään Ionicin ensimmäiset BWP-kasvatit ikinä, vaikka toki kaikkia käytetään myös FWB-jalostuksessa.

Adelhaisissa itsessään ei ole mitään niin kummallista, ainakaan toistaiseksi, mutta sillä on tosi kiva kuva! Vähän tuommoinen ei-niin-perinteinen otos virtuaalihevosella, mutta minä tykkään siitä kovasti.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 9, australianponi

austrp-o. Ionin Byamee

Byamee on yksi pitkäsukuisimpia aussiponeja, joita meillä on. Nelipolvinen muuten, mutta emän puolelta menee paikoin viidenteen polveen asti. Itse asiassa ori Greace AU:lla on vielä vanhemmat olemassa, kadonneet toki, mutta että siltä osin Byameen suku menee kuudenteenkin polveen asti. Byameen emä on muutenkin vastuussa noista pitkäsukuisista kasvateista, sillä australianponi on lopultakin suht uusi tulokas ja pieni rotu, josta ei juurikaan polvea tai paria pidempiä sukuja löydy.

Jos lyhyesti katsastetaan läpi, mitä Byameen suvusta löytyy, niin siellä on paljon kaikenlaista vanhaa ja kadonnutta. Isänisä on Ionicin kasvatti, mutta molemmat vanhemmat ovat Rivendell's-poneja. En tiedä tämmöisestä tallista juurikaan mitään, se oli aikoinaan Suntuubissa ja keskittyi ilmeisesti nimenomaan australianponeihin. Kasvatteja ei ilmeisesti kovin montaa ehtinyt koskaan syntyä, mutta joka tapauksessa olen tyytyväinen, että onnistuin kaksi niistä haalimaan Ioniciin. Ovat olleet tärkeitä poneja meidän jalostuksessa.

Isänemä puolestaan on Ionicin oma sukutuonti, taisi olla ensimmäisiä sellaisia australianponeissa. Enkä ole varma, olenko myöhemmin tuonut varsinaisesti australianponi-sukuja, yksittäisiä poneja kyllä runsaamminkin. Tärkeitä poneja nämä myös.

Emänisä Gold Coin's Splendor on Knoxdalen kasvatti vuodelta 2016, mutta sen vanhemmat ovat syntyneet jo niinkin aikaisin kuin 2007. En tiedä tai ainakaan muista, mikä näiden historia on Knoxdalessa ollut. Niin tai näin, Splendor on sekin ollut tärkeä jalostusori.

Emänemä puolestaan on ollut Ponipalleron omistama ja Chinookin kasvattama, jonka suku on suhteellisen vanhaa. Chinook on jotensakin tutunoloinen nimi noin kasvattajanimenä ja VRL:n kasvattajasivu juoruaa, että se on ollut jossain määrin aktiivinen pitkään, kun ensimmäiset rekisteröidyt kasvatit syntyivät 2009 ja viimeinen 2018. Noin muuten en tiedä Chinookista kuitenkaan mitään tallina. 

Eikä tässä vielä kaikki! Chinook's Loorean suvusta löytyy djoehemiläisiä! Djoehemista on puhuttu blogissa useasti aiemminkin ja siitä voi hyvällä omalla tunnolla todeta, että mitäpä Djoehemissa ei olisi ollut. Siellä on tuntunut olevan tosi paljon kaikenlaista. Harmi, että sivut ovat perusteellisesti kadonneet, mutta hienoa, että joitain nimiä on saatu pelastettua nykyhevosten sukutauluihin useammassa rodussa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 8, australianhevonen

austr-t. Hocus-Pocus Ion

Vastustin mielihaluani valita esiteltäväksi tamma Crampton Barabara, joka on Ionicin ensimmäinen (muistaakseni) australiahevonen, tosi nätti tamma, kantakirjattukin oikein ja kaikin tavoin suosikki. Mutta ei aina pidä olla niin ennalta-arvattava!

Hocus on taas näitä kavereita, joiden isänä on Namyshillin ori. Sieltä on peräisin Hocusin hieman poikkeava lajipainotus. Se on nimittäin esteratsu isänsä tavoin, kun lähes kaikki muut Ionicin australianhevoset ovat western-hevosia ja matkaratsuja.

Lajivalinnan sinetöi se seikka, että onnistuin löytämään sille tuon kuvan. Minusta se on aivan ihana! En nyt tiedä, onko kuvan rodunmukaisuus ihan täysi kymppi, mutta kai sitä joskus saa vähän venytellä rajoja ja periaatteitaan.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 7, Arabian Warmblood

Tällä kertaa valikoin esiteltäväksi yhden mielenkiintoisen tapauksen Arabian Warmbloodeista.

AWB-o. Roentgenium Ion

Roentgenium on aika poikkeuksellinen tapaus suvultaan, ollakseen Ionicissa kasvatettu AWB. Nimittäin sen suvussa kaksi ekaa sukupolvea ovat kaikki AWB:itä! Kolmannessakin polvessa on vielä aika monta AWB:tä. Tosi monella AWB:llä nimittäin on kantarotuja hyvinkin lähellä suvussaan, sillä teetän usein sellaisia risteytyksiä, joissa toinen vanhempi on AWB ja toinen joko tavan puoliverinen tai puhdas arabi. Itse asiassa, sama ilmiö toistuu monen muunkin risteytysrodun kohdalla, ainakin niiden, joiden jalostuksessa ei tähdätä mahdollisimman korkeaan veriprosenttiin jonkin rodun kohdalla (kuten pintabian).

Jalostan tosi usein näitä risteytysrotuja siten, että yhdistelen olemassaoleviin yksilöihin usein niitä kantarotuja. En oikein tiedä, että miksi teen näin. Kenties se tuntuu helpommalta, koska usein suvultaan sopiva kantarodun yksilö on helpompi löytää kuin toinen saman risteytysrodun yksilö. Näin on usein varsinkin pitkäsukuisilla hevosilla. Tähän liittyy myös se, että kantarotuja käyttämällä saadaan yleensä laajennettua sen risteytysrodun jalostuspohjaa.

Toinen seikka on se, että yritän monissa tapauksissa tasapainottaa kantarotujen prosenttimääriä. Yksi esimerkki tästä on vaikkapa angloarabi-ori Karakum Ion x, sen isä on puhdas täysiverinen, jonka valitsin juuri tästä syystä sen angloarabiemälle, koska emä on kovin arabisukuinen. Angloarabeissa tähtään jossain määrin pieneen arabiveriprosenttiin, mutta teetän silti jalostuksellisista syistä joskus arabi+angloarabi -risteytyksiä. Niille sopivat sitten hyvin nämä puhtaat täysiveriset, että saadaan seuraavalle sukupolvelle taas painettua se arabiveren määrä alle puoleen.

Arabian Warmbloodien suhteen minulla ei ole mitään erityisiä veriprosentti-tavoitteita. AWB on aina ollut minulle tietynlainen hyvänmielen projekti, josta tuloksena on nättejä puoliverisiä. Tällä hetkellä AWB-lauma arabiveriprosentit vaihtelevat välillä 25-70 % eli monenlaista on. Monella se arabin osuus pyörii kyllä siinä 50 %:n tienoilla ja vaikkei minulla mitään varsinaista ihannetta ole sen suhteen, se tuntuu kuitenkin sopivalta. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 6, arabianhevonen

Kesäsarja jatkuu arabitamman esittelyllä. Arabitammoissa olisi ollut tosi monta pitkä-, vanha- ja upeasukuista kaunotarta, mutta päätin valita jotain muuta nyt, etten tulisi toistaneeksi itseäni niin kovin monta kertaa.

ox-t. Zefir Macieja

Macieja on ihan uusimpia tulokkaita arabilaumassa, syntynyt tämän vuoden tammikuussa. Äkkiä katsoen joku voisi ajatella, että yet another Ionicin arabi, yksipolvinen saddleseat-hevonen, kuvatonkin vielä, kuten niin moni muukin. Mutta on syytä katsoa tammaa kuitenkin vähän lähempää.

Ionicissa ei ole koskaan keskitytty mihinkään erityiseen verilinjaan ja sen vaalimiseen. Ylivoimaisesti suurin osa hevosista on domesticeja, jotka virtuaalimaailman tapaan ovat useimmiten sekoitus kahta tai useampaa verilinjaa. Ionicin arabijalostus nimittäin potkaistiin tulille ennen kuin verilinja-ajattelu kuulemma valui virtuaalimaailmaan. Niistä ei silloin historian alkuvuosina tiedetty oikein mitään.

Omat henkilökohtaiset suosikkini verilinjoista ovat venäläinen ja puolalainen, lähinnä siksi, että pidän molempia ns. käyttöarabeina. Puolalaisethan testataan laukkaradalla ja ymmärtääkseni myös venäjänarabeja käytetään paljon laukkahevosina. Toki en missään tapauksessa väheksy muiden linjojen käyttökelpoisuutta. Englantilaiset Crabbet-arabithan ovat nimenomaan olleet hack-ratsuja, espanjalaisia jalostettiin alunperin kai armeijan tarpeisiin, ainakin risteytyskäyttöä varten ja egyptiläiset polveutuvat niistä beduiinien ihan alkuperäisistä autiomaahevosista eivätkä ne todellakaan mitään koristeita olleet.

Mutta suosikki tai ei, minkään verilinjan puhdas edustaja on harvinainen näky Ionicissa. En minä sillä tavalla niitä verilinjoja kasvata, kuten sanoin. Mutta jos tilaisuus tulee, teetän ja ostan kyllä tosi mielelläni eri verilinjojen hevosia. Macieja onkin puolalainen, ainoa sen verilinjan edustaja meillä emänsä kanssa.

Maciejan isä on Namyshillin puolalaisori Maalik Mahir. Kyllästyin nimittäin siihen, että aina vain lupaan ja lupaan käyttäväni tämän ja tuon tallin oreja ja ostan varsoja ja mitä kaikkea nyt aina lupaankaan. Niitä lupauksia voisi joskus oikeasti lunastaakin, auttaisi myös omassa jalostuksessa! Otin Namyshillin oritarjonnan tarkempaan syyniin ja olen tässä alkuvuodesta alkaen lähetellyt Irethille suunnilleen kerran kuussa pitkiä astutuspyyntölistoja. 

Käyn kerrallaan muutaman Namyshillin rodun läpi, mietin astutuksia meidän tammoille ja mailaan pyyntölistan. Irethiltä tulee poikkeuksetta myönteinen vastaus, joten alan tehdä varsoille sivuja. Kun ne ovat valmiit, käyn samalla tavoin läpi seuraavat rodut ja niin edelleen. Niinpä tämän vuoden puolella on syntynyt jo useampia kymmeniä varsoja eri roduista, joiden isänä on namyshilliläinen ori. Macieja on yksi niistä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 5, arabianhevonen

Arabianhevosia on niin tuhottomasti, että päätin valita sekä oriin että tamman. Tamman esittelen seuraavassa tekstissä, mutta tähän pitäisi nyt osata valita jokin ori satojen joukosta...

ox-o. Sameer al Rayydan

Sameer on monin tavoin poikkeuksellinen Ionicin arabiorien laumassa. Ensinnäkin se on ostohevonen. On niitä ostohevosia toki monia muitakin, mutta arabien määrään nähden kuitenkin varsin pieni prosentti. Mutta kuka myisi minulle sata arabioria? Ja kuka ne sivut tekisi... 

Toinen poikkeuksellinen seikka on lajipainotus, Sameer on nimittäin kouluratsu! Ionicin arabit ovat lähestulkoon kokonaan saddleseat-hevosia, muihin lajeihin erikoistuneet ovat todella vähissä. Sameerilla ei ole kylläkään kilpailtu.

Ja tietysti pakko sanoa suvustakin sananen. Isän puoli suvusta on jossain määrin vanhaa, puhutaan nähtävästi hyvinkin 2000-luvun ensivuosikymmenestä, joskaan ei ehkä ihan niistä ensimmäisistä vuosista. Lisäksi suku on minulle tosi tuntematonta, joiltain osin myös amerikkalaista.

Emän puolen suku on sitten hyvinkin vanhaa! Sieltä viidennen polven jälkeen löytyy vaikka mitä: Olympos Campiglion, Metsälän Alibaba, Dasaij Florina, Metsälän Al Panderat, Goldhoof's Brenda ja Liinun Olympiana, muutaman tunnetuimman mainitakseni.

Eikä tässä vielä kaikki! Sameerille on syntymässä oma pieni nimiperhe. Ionicin arabithan nimetään emälinjan nimellä ja hevosen "oma nimi" alkaa samalla alkukirjaimella kuin isän "oma nimi". Mutta Sameerin kohdalla kaikki varsat saavat emälinjan jälkeen nimeensä Amir (oriit) tai Amira (tammat). Se tulee Sameerin isälinjasta, ori Amir Shael al Bahreynilta. Sen jälkeen vasta tulee hevosen oma nimi, joten Sameerin varsat saavat kolmiosaisen nimen, kun yleensä arabien nimet ovat kaksiosaisia. On näitä muitakin tällaisia nimiperheitä, mutta harvakseltaan.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 4, ara-appaloosa

Seuraavana eri rotujen hevosia esittelevässä kesäsarjassa on ara-appaloosa.

arapp-o. Winter Oasis Ion

Ara-appaloosa on kuvien suhteen hirveä murheenkryyni: sopivia kuvia ei vain ole. Winter Oasiksellakaan ei ole kuvaa olemassa. Kunpa osaisi piirtää! Tai edes värittää, minulla olisi yksi arabi-line nimittäin olemassa... 

Teknisesti ottaen Winter Oasis ei ole ara-appaloosa vaan arabi-appaloosa -risteytys. Sen suvusta 87 % ja rapiat on arabia, loppu sitten muuta, tässä tapauksessa tietysti appaloosaa. Sen emä on ostotamma, jolla on mielenkiintoinen ja vähän rikkonainen suku. Sen takia sen aikoinaan ostinkin ja se jätti kaksi varsaa arabioreista.

Ara-appaloosa on myös jalostuksen suhteen vähän murheenkryyni, ei vain kuviensa kanssa. Suomenkielinen Wikipedia väittää, että virallisessa ara-appaloosassa pitäisi olla vähintään 90 % arabiverta, sen lisänä toki tiikerinkirjava väritys. Lähteenä on muinainen Hevosmaailma.net eli allekirjoittanut. Mistä tuon prosenttimäärän olen löytänyt, sitäpä en muistakaan! Minulla ei tuolloin ollut tapana merkitä käyttämiäni lähteitä enkä välttämättä osannut tuolloin harrastaa vielä kunnollista lähdekritiikkiä. Tuohon prosenttimäärään kannattaa siis suhtautua epäluuloisesti, sillä mistään nykylähteistä en tuota tietoa löydä.

Täydellisen hukassa on myös rotujärjestö AraAppaloosa and Foundation Breeders' International (AAFBI), joka ilmeisesti on ara-appaloosan rekisteri, mutta internet ei tiedä siitä mitään. Tai no, postiosoite löytyy ja kenties puhelinnumerokin, mutten nyt viitsi lähteä soittelemaan tai lähettämään kirjettä kysyäkseni rotu- ja jalostusmääritelmiä. 

Ainoa lähde, josta löydän jotakin tietoa ara-appaloosan veriprosenteista on Fran Lynghaugin kirja The Official Horse Breeds Standards Guide (2009). AAFBI:n tämäkin kirja listaa rotujärjestöksi ja nämä etuliitteet ovat kuulemma AAFBI:n käyttämiä. Tässä suora lainaus ja käännös kirjasta:

Rekisteritodistuksissa on etuliitteen luokitus, numero ja pääteliitteen luokitus, kuten A 44 ap. Tässä esimerkissä A-luokitus tarkoittaa, että hevosessa on vähintään 50 % arabia; 44 on rekisterin numero; ja ap tarkoittaa, että hevosessa on vähemmän kuin 50 % appaloosaa. Koko luokituslista on seuraava:

• "a": vähintään 25 % arabia
• "ap": enintään 50 % appaloosaa
• "A": vähintään 50 % arabia
• "2A": vähintään 75 % arabia
• "2Ap": vähintään 75 % appaloosaa

Otapa tuosta nyt sitten selvä, mutta tämän perusteella voisi vaikuttaa siltä, että ara-appaloosarekisteriin pääsee aika monen sorttiset arabi-appaloosa -risteytykset. Minä itse olen tainnut noiden nimitysasioiden kanssa mennä pintabianin mallilla: jos hevosen suvussa on vähintään 99 % arabiverta, sanon sitä ara-appaloosaksi, jos sen alle, se on arabi-appaloosa -risteytys.

Ehkä Winter Oasista pitäisi sitten nimittää ara-appaloosaksi. Ja voisi muutenkin höllätä pipoa noiden veriprosenttien suhteen, tuskin kukaan kieltäisi yhdistämästä ara-appaloosaa appaloosaan ja varsan väittämistä ara-appaloosaksi. Tulisi samalla vähän uusia sukulinjoja myös. Ja itse asiassa, voisihan sitä tehdä niitä ekan polven risteytyksiäkin vaihteen vuoksi. Enpä ole tainnut sellaista tehdä sitten vuoden 2005...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 3, appaloosa

Kesäsarjassa seuraavana vuorossa appaloosa:

app-t. Lost My Money Ion

Appaloosista oli vähän vaikea valita sitä omaa suosikkiaan enkä väitä, että Lost My Money olisi mikään varsinainen ykkössuosikki. Tiikerinkirjava väritys tekee tästä rodusta yhden lempiroduistani. Toki säännönmukaisesti revin myös hiuksia päästäni appaloosakuvien kanssa, kun olisi kiva saada kaikenlaisia erikoisvärejä sun muita mukaan myös, mutta kuvia ei sellaisille löydy.

Joka tapauksessa rakastan varauksettomasti Lost My Moneyn kuvaa. Ja tiedän kyllä, että kuvassa saattaa olla mahdollisesti ruuna, ei niinkään tamma. Lisäksi sen roduksi on määritelty Fee Fotografien sivuilla amerikanravuri (Amerikanischer Traber), mutta sitä en suostu ihan tältä istumalta nielemään. Mutta oli nyt mikä oli, kuva on kiva ja kuvissa oleva hevonen on myös kivannäköinen ilmestys.

Lisäksi tuota kuvaa voisi sanoa jotensakin virkistäväksi poikkeukseksi appaloosien joukossa. Kuvan hevonen on kovin siro tapaus. Monet Ionicin appaloosista tapaavat olla sellaisia quarter-tyyppisiä muhkuja. Tiedän myös sen, että niin ovat Lost My Moneyn vanhemmatkin eikä sen suvussa muutenkaan ole mitään risteytysrotuja. Sovitaan kuitenkin, että se kevyt rakenne ja tyyppi nyt vain tulevat jostain.

Eikä Lost My Moneyn sukuakaan tarvitse hävetä. Sen isä on nimittäin Ravenwoodin kasvattama ja omistama ori, jonka suku taitaa olla muuten täysin vierasta Ionicissa. Emänisäkin on vieras ori ja niin on emänemänisäkin, niin että jos katsotaan tamman sukutaulun kolmatta polvea, ainoastaan eee. Babydoll Bronco GA on omia sukulinjoja. Ei huono!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 2, angloarabi

Kesäsarjassa esitellään suosikkihevosia tai muuten vain maininnanarvoisia tapauksia roduittain. Rotulistalla seuraavana vuorossa on angloarabi.

x-t. Lebanon Ion

Lebanonissa erityisen huomionarvoisaa on suku, varsinkin isä. Lebanon on nimittäin näitä pakasteesta syntyneitä varsoja, joita toisinaan teetän vanhoista oreista ja nykyisistä tammoista. Lebanonin isä Lemon Ion x oli 2006 syntynyt angloarabiori, joka myytiin muualle ennen kuin se jätti varsoja, ja se katosi sittemmin. Vuonna 2019 päätin sitten käyttää Singapore Ionille Lemonin pakastetta ja siitä sai alkunsa Lebanon.

En väitä olevani mikään asiantuntija vanhoissa täysiverinimissä ja -kasvattajissa, mutta sen verran kuitenkin pystyn sanomaan, että Lemonin suvussa mennään tosi vanhoihin aikoihin. Toki siellä on MVS Lord Fenton xx ja sen takana Wizzerria. Tässäkin puhutaan jo ajasta ennen Ionicia. Sen lisäksi siellä on Angelniemen kasvatteja, ainakin yksi Nice-n-Easy -hevonen ja muuta sen sellaista. Ennen kaikkea siellä on paljon nimiä, joita en oikeastaan tunne, oletan niiden siis olevan vähintäänkin harvinaisia nykyhevosten suvuissa.

Emänkin puolelta löytyy kaikenlaista vanhaa. On Ionicin aikaisimpia arabeja, joista ainakin muutama tuli Ioniciin Marinean raunioilta. Se MVS Lord Fenton xx kummittelee täälläkin ja arabipuolen nimioreista Olympos Campiglion ja sen poika Jaguar's Olympos. 

Niin että siinäpä vasta täysiverikasvatuksen historiapläjäys!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 1, andalusianhevonen

Vaikka viikko sitten julistin kesätauon blogiin, en nyt vain malta olla toteuttamatta jo jonkin aikaa mielessä pyörinyttä suunnitelmaa esitellä suosikkihevosiani. Niinpä tässä kesällä aina parillisina päivinä julkaisen lyhyen esittelyn jostain kivasta tai muuten vain mainitsemisen arvoisesta hevosesta. Valitsen aina yhden hevosen kustakin rodusta esittelyyn ja ajattelin edetä aakkosjärjestyksessä, niin että aloitamme nyt andalusianhevosesta.

PRE-o. Pragmio di Sierra

Andalusianhevosissa olisi ollut tosi monta tosi hienoa hevosta, mutta lopulta Pragmion valinta oli aika selvä: kuva ja väri. Ensinnäkään Ionicissa ei ole turhan monia piirroskuvallisia hevosia. Sain kuvan muuten kasvattajalta itseltään valmiina, että kiitos siitä Nikkille.

Ja sitten tietysti tuo väri, kun Pragmio on ruunikko, jolla on sekä voikko- että pearl-geenit. On nimittäin ensimmäinen (näkyvä) pearl-värinen hevonen Ionicissa, merkittävä tapaus siis jo sinänsä! Muistelen, että juurikin andalusianhevosissa olisi saattanut olla jokin kantaja, mutten jaksa nyt kaivaa.

Pearl on monin tavoin hankala tapaus, noin värinä ja genetiikan kannalta, joten ei ole sinänsä mikään ihme, jos näitä ei ole aiemmin Ionicissa ollut. Ensiksikin pearlia esiintyy kovin harvalla rodulla. Andalusianhevosilla sitä nyt todistettavasti on ja ymmärtääkseni myös lusitanoilla, lähisukuisia kun ovat. Quartereilla ja painteillakin sitä esiintyy, mutta varsin harvinaisena, semminkin kun se ei yksinkertaisena näy hevosen ulkoasussa. Nämä rodut listataan useimmilla sivuilla, joissa pearlista puhutaan (kuten Wikipedia, UC Davis), mutta minä lisäisin listalle vielä irlannincobin ja perunpason. Olen nimittäin lukenut väitteitä siitä, että sitä esiintyisi näilläkin ja muistelisin jopa nähneeni joskus kuvia pearliksi epäillystä irlannincobista.

Pearlia pidetään resessiivisenä värigeeninä, joka yksinkertaisena esiintyessään ei näy hevosen ulkonäössä, vaan siihen vaaditaan kaksi pearl-geeniä. En siis varsinaisesti ymmärrä, miksi edellä mainittu UC Davis merkitsee geenin sivuillaan isolla alkukirjaimella, kuten dominoivat geenit tavataan merkitä. Toisaalta olen kuullut väitteitä siitä, että yksinkertainen pearl-geeni voisi vaalentaa hevosen perusväriä vähän, ei niin paljon, että sitä voisi erottaa tavanomaisesta värivaihtelusta, joten se resessiivisyys ei nyt ehkä ole ihan sataprosenttisesti totta, mutta melkein kuitenkin. Joskus näistä ei ota pirukaan selvää.

Pearl ilmenee samassa geenissä kuin voikko-geenikin ja jos yksinkertainen voikko-geeni yhdistyy yksinkertaiseen pearl-geeniin, se vaalentaa hevosen väriä enemmän kuin kumpikaan geeni itsekseen. Olen kirjoittanut tästä perinnöllisyysasiasta blogiin kymmenen vuotta sitten (Pearl) enkä ole vielä nähnyt mitään väitettä siitä, etteikö tuo postaus olisi edelleen paikkaansapitävä ainakin pääpiirteissään.

Nimityksien kanssa ollaankin sitten ongelmissa, koska suomenkielisiä nimityksiä ei ole ja englanninkielessäkään ei ole vakiintuneita termejä. Lisäksi pearlin lyhenne prl sekaantuu varsinkin asiaa tarkemmin tuntemattomien mielessä helposti perlinoon, jonka minä lyhennän perl ja lienee se käytössä muuallakin virtuaalimaailmassa. Ja koska Pragmio on ensimmäinen näkyvästi pearl Ionicissa, en ole itsekään joutunut miettimään noita nimityskäytäntöjä, mutta nyt joudun.

Oma ehdotukseni toistaiseksi olisikin tämä:

– Ei-voikkojen pearlin kantajien (CC^prl) väriksi merkitään hevosen pohjaväri, oli se sitten musta, ruunikko, samppanjanrautias tobiano, punahallakko tai jokin muu. Väritietoon merkitään värin perään, että kyseessä on pearlin kantaja. Samoin tämä voidaan merkitä sukutauluihin vaikkapa näin: vprn (prl). 

Itse menettelen näin hopeaa kantavien raudikoiden tai rautias-pohjaisten värien kanssa. Hopeahan ei rautiaassa näy eikä ole olemassa hopeanrautiasta väriä. Se on rautias, mutta se hevonen voi jättää kyllä sitä hopeaa varsoilleen. Olen merkinnyt näitä sukutauluihin juurikin näin: rt (hp). Joskus se hp siellä perässä on jäänyt poiskin.

– "Oikeista" pearleista (C^prlC^prl) käytetään nimitystä, jossa yhdistyy pohjaväri ja sen perässä erikseen kirjoitettuna pearl, esimerkiksi musta pearl, samppanjanrautias pearl tobiano jne. Lyhenteenä olisi sitten pohjaväri ja sen perässä erillään prl, esimerkiksi m prl, gch prl tob jne.

– Tuo voikko+pearl-yhdistelmä on sitten se kiusankappale. Itse olen toistaiseksi käyttänyt sellaista hirvitystä, joka Pragmionkin sivulla näkyy: ruunikko voikko+pearl, lyhennettynä varmaankin sitten rn vkko+prl. Moni käyttäisi tästä termiä ruunivoikko pearl ja samaan tapaan voikko pearl ja mustanvoikko pearl ja ne olisivatkin ihan päteviä termejä kyllä.

Minä vierastan tuota kuitenkin siitä syystä, että se voi johtaa genetiikkaa tarkalleen tuntematonta harhaan. Joku voi hyvinkin ajatella, että mustanvoikko pearl on sama kuin mustanvoikko + musta pearl eli E aa C^CR C^prlC^prl ja tämähän on mahdoton, koska yhdestä geenistä voi olla vain kaksi alleelia, ei koskaan kolmea. Tällaisesta harhaluulosta voitaisiin päästä sellaiseenkin hyvin virheelliseen ajatukseen, että olisi olemassa cremello pearl, perlino pearl tai smoky cream pearl, tai että mustanvoikko pearl vanhempi voisi periyttää varsalle SEKÄ voikkogeenin ETTÄ pearl-geenin. Kumpikaan näistä skenaarioista ei kuitenkaan ole mahdollinen. Siksi minä pitäydyn tuossa voikko+pearl-merkinnässä.

Pearl on kuitenkin kovin harvinainen väri, joten harva harrastaja tämmöisiin ongelmiin törmää koskaan. Ja tulipas tästä nyt pitkä postaus! Seuraavista kesäsarjan osista ei varmastikaan tule yhtä pitkiä, ei ainakaan ole tarkoitus.