Arabianhevosten yhteydessä puhutaan usein verilinjoista, puolalaisesta (PPA), venäläisestä (SRA), egyptiläisestä (SEA), espanjalaisesta (SSA tai joskus ESP) ja englantilaisesta eli Crabbetista. Näiden lisäksi on myös domestic (DOM), joka virtuaalimaailmassa tarkoittaa yleensä eri verilinjojen risteytystä tai määrittelemätöntä verilinjaa.
Kaikki nämä verilinjat ovat yhtä lailla puhtaita arabianhevosia ja niihin pätee myös arabin yleinen rotumääritelmä. Verilinjat ovat saaneet alkunsa siitä, että tietyillä alueilla ja tietyissä siittoloissa jalostustavoitteet olivat hieman erilaiset ja ehkä tärkeämpänä syynä se, että eri siittoloihin tuli hieman erityyppisiä jalostushevosia.
Loppuviimeksi ulkoiset erot eri verilinjojen välillä ovat nykyään aika pienet. Niinpä tämäkin lista on vähän keinotekoinen enkä mene väittämään, että tämä pitäisi ehdottomasti paikkaansa aina ja joka tilanteessa.
Egyptinarabi
Egyptiläistä verilinjaa pidetään linjoista "puhtaimpana", toisin sanoen siihen ei tiettävästi ole sekoittunut muita verilinjoja. Se polveutuu Abbas Pasha I:n ja Ali Pasha Serifin hevosista sekä beduiinien hevosista (desert-bred). Niiden sanotaan olevan melko pienikokoisia, jaloja ja tunnettuja erityisesti kauniista päästä. Egyptissä on käytetty jossain määrin linjasiitosta jalostuksessa, joten varmasti osittain siksi egyptinarabi periyttää ominaisuuksiaan vahvasti eteenpäin.
Puolanarabi
Ainakin jossain historiansa vaiheessa puolanarabi oli jakautunut kahteen erilaiseen tyyppiin, Seglawiin ja Kuhailaniin. Seglawi oli tunnettu jaloudesta ja kauneudesta, Kuhailan oli urheilullisempi. En tiedä ovatko nämä myöhemmin sulautuneet keskenään, sillä puolanarabi tunnetaan sekä kauniista ulkonäöstä että urheilullisuudesta. Myös sen liikkeet ovat laadukkaat.
Puolanarabeista suurin osa testataan kolmivuotiaina laukkaradalla. Tarkoitus ei ole niinkään voitot ja sijoitukset vaan sillä testataan hevosten ominaisuuksia, kuten kykyä kantaa ratsastajaa pitkiä matkoja nopeasti, palautumista ja rakenteen kestävyyttä.
Venäjänarabi
Venäjänarabin koti on erityisesti Terskin siittola, jossa on myös kehitetty terskinhevonen, arabialaistaustainen rotu sekin. Venäläiseen verilinjaan ovat vaikuttaneet ainakin Crabbet, puolalaiset arabianhevoset ja aikoinaan myös suorat tuonnit Lähi-idästä. Venäjänarabia on käytetty ja käytetään edelleen erityisesti laukkahevosena.
Venäjänarabit ovat melko pitkäjalkaisia ja rakenteeltaan hieman raskaampia kuin useimmat muut.
Englanninarabi (Crabbet)
Crabbet Parkin omistajat Lady Anne ja Sir Wilfrid Blunt aloittivat kasvatustoiminnan 1878. He matkustivat yhdessä ja Lady Anne myöhemmin ilmeisesti myös yksin Lähi-idässä ja Egyptissä ostamassa beduiinien hevosia. Jossain vaiheessa he omistivat Sheykh Obeydin siittolan myös Egyptissä. Englantilainen verilinja pohjautuu hyvin pitkälle näihin tuontihevosiin. Se on myös ollut erittäin suosittu verilinja ja sitä on viety paljon ympäri maailmaa.
Huolimatta paljolti egyptiläisistä juurista, englanninarabin pää ei ole yhtä jalo kuin egyptinarabilla vaikka kaunismuotoinen onkin. Se on rakenteeltaan myös yleensä hieman pyöreämuotoisempi, josta tulee mieleen englantilainen hack. Ne ovat myös hyvin käyttökelpoisia ratsuja.
Espanjanarabi
Espanjanarabi on verilinjoista harvinaisin. Espanjan alueella armeija vastasi pitkään arabianhevosten kasvatuksesta Alunperin arabeja käytettiin pääasiassa muiden hevosten parantamiseen ja vasta 1900-luvun alussa alkoi tavoitteellinen puhtaiden arabien kasvatus.
Espanjanarabi tunnetaan hyvästä luonteesta, sopusuhtaisesta ja tiiviistä rakenteesta, suurista silmistä ja hyvästä koulutettavuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti