torstaina, joulukuuta 24, 2015

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2015

Hiljentyvää loppuvuotta

Mainitsin asiasta ohimennen jo edellisessä postauksessa ja ht.netissä, mutta sanottakoon se nyt ihan ääneenkin: minulla on uusi työpaikka.

Jaa että mitäkö sillä on tekemistä virtuaalihevosten kanssa? Sitä tietenkin, että aikaa ja aivokapasiteettia tälle harrastukselle ei nyt juuri ole ihmeemmin, kuten ei muillekaan harrasteille. Ne on aina nämä ekat viikot uudessa työpaikassa vähän sellaisia, että ne vievät suunnattomasti energiaa. Yhdistettynä vuoden pimeimpään aikaan ja orastavaan joulustressiin tässä on tuntunut siltä, että töiden lisäksi ei ehdi eikä jaksa juuri muuta (onneksi aikuisille voi hankkia joululahjat tammikuussa ja lähipiirin lapset joko ovat niin pieniä, etteivät vielä ymmärrä tai niin isoja, että siskon kanssa hankittiin yhteinen lahjakortti, tai puoliso hoitaa lahjapuolen). Ingressin sojouner pysyy hengissä pääasiassa siksi, että työpaikan pihassa on yksi portaali.

Joten jo perinteeksi muodostunut puolen kuun myyntipostaus on tulossa ensi viikolla ja yritän sen saada hoidettua kunnialla, mutta sen enempää tavaraa en sitten lupailekaan blogiin tulevaksi ennen vuodenvaihdetta. Silloin pitäisi taas jostain repäistä kuukauden valinnat, joten jos on toiveita tai vinkkejä, vaikkapa jokin kiva talli tiedossa (omaansa saa nyt vapaasti kehua!), niitä otetaan vastaan lämpimästi. Muuten voi käydä niin ikävästi, että kuukauden tallin sijaan esittelen viime viikon repeatilla soineen soittolistani, joka koostuu vain RMB:stä ja VNV Nationista.

Odotan kauhulla sitä hetkeä kun mailiin alkaa pudota muistutuksia VSN-tuomaroinneista, joita olen avokätisesti luvannut tehdä. Joo, tämä työpaikka tuli vähän yllättäen ja puskista, minun piti vain mennä hieman sparraamaan poikia... Uskon (ja totisesti toivon), että eiköhän tilanne tästä tasoitu ensi vuoteen mennessä ja alkaa taas löytyä aikaa ja intoa virtuaalihevosillekin. Eikä tässä nyt hätää ole oikeasti, ei ole tenttejä, ei tarvitse muuttaa, työmatka on 300 metriä että siihen ei mene reilua kahta tuntia päivittäin, ei tarvitse järjestää kenenkään 100-vuotisjuhlia. Piece of nakki.

Niille joita kiinnostaa tirkistely meikäläiseen työasioihin, niin tässä jotakin niistä.
Tittelini kuuluu edelleen tekninen kirjoittaja, mutta tällä kertaa en tee sitä sisällöntuotantoon erikoistuneessa firmassa vaan puolisoni pienessä it-yrityksessä (joku kysyy kuitenkin: istutaan eri huoneissa ja puoliso ei ole suora esimies).
Joka tapauksessa töiden alku oli hyvin toisenlainen kuin jossain isossa firmassa, jossa ensimmäiset päivät menevät yleensä linjaesimiehen ja hr-päällikön kanssa perehtyessä kaikenlaiseen uuteen byrokratiaan ja tavatessa tusinoittain uusia kollegoja. Ehei: tässä on avaimet, tuossa turvadokkari luettavaksi ja allekirjoitettavaksi, tässä sähköposti ja osoite firman sisäiseen wikiin, kaikki työkaverit tunnetkin jo valmiiksi. Ja ei kun töihin sitten.

Olen muutaman vuoden nalkuttanut puolisolleni heidän firmansa dokumentaatiosta – tai lähinnä sen puutteesta – joten kun sitä alkoivat sitten asiakkaat kaivata, löytyi apu hyvin läheltä. Siitä vain suoraan syvään päähän, kirjoittamaan teknistä white paperia eräästä tietoliikennejärjestelmien serverityypistä, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Jos se tuntuu liian helpolta, voi itseään viihdyttää dokumentaation tyylioppaan luomisella (tyhjästä tietenkin, ainoastaan kielivaatimus oli selvillä: australianenglanti, joka onneksi on sama asia kuin brittienglanti. Kai.) tai mahdollisten dokumentaatiotyökalujen etsimisellä ja demoamisella (devaajat tykkäisivät kirjoittaa mark-upia, DITAkin olisi suotavaa, sitten ulos pitäisi saada nättiä html:ää ja PDF:ää. Luojan kiitos FrameMaker ei täytä speksejä).

–S

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2015

Uuden vuoden lupaukset

Vuosi sitten tuli luvattua taas kaikenlaista virtuaalimaailmaan liittyvää. Kaikkea ei saatu aikaan, ei läheskään jos rehellisiä ollaan, mutta pitäähän tavoitteet asettaa korkealle. Se nimittäin olisi kamalaa, jos tavoitteet olisivat helpot ja löysät, eikä saisi saavutettua niitäkään... Mutta katsotaanpas miten tänä vuonna suoriuduttiin lupauksista.

Uusia rotuja on aina kiva hankkia.
Ehkä hieman yllättävää, mutta tämä meni nyt ihan puihin. Eihän meille tullut tämän vuoden aikana kuin kaksi uutta rotua listoille, dongola ja nyt ihan joulukuussa vuonohevonen. Ei voida pitää erityisen hyvänä suorituksena, vai mitä?

Tallien toiminta ja ulkoasut pidetään jotakuinkin samoina, ei radikaaleja muutoksia.
Tämä on helppo luvata ja ainakin omasta mielestäni suoriuduin ihan kunnialla. Eihän tämän eteen tarvitse oikeastaan tehdä mitään muuta kuin jatkaa vanhoilla linjoilla.

Blogiin jos saisi tekstin kerran viikkoon, niin olisi kiva.
Suurimman osan vuottahan tekstejä tuli kaksi viikossa, kun maaliskuussa totesin sen olevan melkoista velttoilua raapustaa vain teksti viikkoon. Ei se ihan aina helppoa ole ollut keksiä aihetta, varsinkin nyt syksyllä, heinäkuun tauon jälkeen on tuntunut välillä tosi tukkoiselta keksiä yhtään mitään kirjoittamisen aihetta. Siitä huolimatta olen kyllä saanut aikaan kaikenlaista mielenkiintoistakin tekstiä (ainakin omasta mielestäni). En ymmärrä miten tämä on mahdollista.

Ja jos taas yrittäisi luopua tai tehdä jotain muuta niille roduille, joiden tilanne on vähän niin ja näin.
Tätäkin olen tehnyt jonkin verran. Kabardit lähtivät, doneista, Georgian Grandeista, ja Moriesianeista on enää yksi yksilö jäljellä kustakin. Vielä tätäkin jää kyllä tehtäväksi.

Uusia sukulinjoja pitää haalia vanhoihin rotuihin keinolla millä hyvänsä.
Tätä on tullut tehtyä useammankin rodun kohdalla, joillain isommin, joillain vähän pienemmässä mittakaavassa. Tämäkin lupaus voitaneen siis katsoa täytetyksi melko hyvin, täydellisestihän tällaista ei koskaan voi tehdä.

Taas pitäisi saada sitä jalostusta eteenpäin ja sukupolvia vaihtumaan, ts. vanhat hevoset käyttöön ja kuoppaan.
Myös tämä lupaus on täytetty ainakin jollain tavalla, joidenkin rotujen kohdalla. Tai no likimain kai kaikki rodut ovat saaneet tästä osansa ainakin siinä muodossa, että vanhoja, jo jalostuksessa käytettyjä yksilöitä on lopetettu melkoiset määrät. Ja onhan niitä kasvattejakin taas syntynyt.

Tallin kieli saattaa vaihtua englanniksi vähitellen.
No, sitähän se on tehnyt, paino sanalla vähitellen.

Piirrä itse hevonen!
Köh tuota... Ehkä ensi vuonna sitten.

Aktiivisuutta muiden suuntaan pitäisi harjoittaa myös ja lopettaa se ikuinen oman navan kaivaminen.
Vähän on ollut taannehtivaa ja minua on näkynyt vain satunnaisesti esim. ht.netissä tai virtuaalifoorumilla.

Krhm, Gin Ahaltek. Ettei vain olisi päässyt unohtumaan, että Ionicin lisäksi on toinenkin siittola. Olisi ihan kiva jos saisi jotain näkyvää aikaiseksi tämänkin kanssa.
Aloitin syksyllä orilaumassa joukkotuhonnan, mutta sekin on vielä kesken. Siinäpä ne saavutukset sitten GA:n kohdalla olivatkin. Ei hyvä.

Ensi vuodelle jäi siis taas kaikenlaista toteutettavaa, mutta on hivenen kyseenalaista taas, että miten ehdin, jaksan, ja viitsin varsinkaan alkuvuodesta tehdä yhtään mitään virtuaalimaailman eteen. Työrintamalla tuli vastaan kiinnostava projekti (josta toivottavasti poikisi pidempiaikainen työpaikkakin), joka syö aivokapasiteettia jatkossa. Jospa siis lupaisin suunnilleen samat asiat kuin viime vuonnakin, blogitekstien määrää saatan joutua karsimaan jonkin verran, mutta katsotaan nyt miten käy.

–S

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Vaikeimmat blogitekstit kautta aikojen

Blogiin on tullut suollettua tekstiä jo hyvän aikaa ja olemmehan me olleet tuotteliaita, ainakin mitä määrään tulee, laatuahan se toki ei takaa. Blogiteksteissä on kuitenkin eroja: jotkut kirjoittaa suoraan lonkalta nopeasti, joidenkin kanssa taas saa painia enemmänkin. En tiedä välittyykö ero lukijoille, ehkä ja toivottavasti. Ajattelin nyt kuitenkin tehdä vähän listaa siitä, mitkä tekstit ovat olleet mielestäni haastavimpia kirjoitettavia. Lista ei ole mitenkään vaikeusjärjestyksessä.

Walkerit ja soring
Tämä oli yksi ensimmäisiä tekstejä, joita tähän blogiin ylipäänsä kirjoitin ja oikeastaan se on kopio jostain foorumipostauksesta. Aihe itsessään oli kohtuullisen etova jo lähtökohtaisesti, materiaalia oli tarjolla melkoisen paljon, mutta varsinaista tarkkaa tietoa oli aika vähän, sitäkin enemmän oli julistusta soringin pahuudesta ja vääryydestä (toki se on paha asia ja ehdottomasti väärin, en minä sillä). Jouduin siis kahlaamaan melkoiset määrät tekstejä läpi saadakseni edes yleiskuvan aiheesta. Sen lisäksi se piti vielä tiivistää näppärän mittaiseksi tekstiksi, jossa tulevat kaikki pääkohdat käydyksi läpi, kuitenkin ilman turhia yksityiskohtia. Se on minulle aina vaikeata, koska pidän kovasti yksityiskohdista.

Tennesseenwalkerit ja kouluratsastus, osa 1
Toinen teksti tennesseenwalkereista, mutta se sivuaa jossain määrin myös muita askellajirotuja. Tämänkin tekstin kanssa taustatiedon etsiminen oli suhteellisen haasteellista, koska se ei näemmä ole yhtään itsestäänselvää, mitä askellajeja rodun X edustaja voi/pitää/ei saa hallita. Ja sitten vielä näiden kaikkien askellajien erot keskenään, onko diagonaalinen, onko lateraalinen, tasatahtinen, liitovaihetta vai ei, ja ennen kaikkea miten näitä kaikkia nimitetään. Siinä on myös sellainen Pandoran lipas, etten ole tohtinut oikein avata sitä vielä 7 vuoden jälkeenkään... Ehkä pitäisi, aihehan on mitä kiinnostavin.

Arvontakoneet: oikeasti satunnaisia vai leikisti satunnaisia?
Tämän tekstin pihvi on periaatteessa simppeli: miten tietokone generoi täysin satunnaisen luvun tai lukusarjan? Vastaus siihen on kaikkea muuta kuin simppeli, koska tietokoneet eivät noin vain voi keksiä mitään dataa. Onneksi kotoa löytyy kovaksikeitetty nörtti, jolta sain varsin perusteellisen selvityksen asiasta, sen tueksi mitä olin itse tonkinut. Siihen tosin meni yksi iltapäivä.

Väriteoria-sarja
Tämä väriteoria-sarja itsessään ei ollut ihan hirveän työläs kirjoitettava, se liikkuu aika perusasioissa eikä puutu esimerkiksi genetiikkaan juuri lainkaan. Aikaahan toki meni kymmenen tekstin kirjoittamiseen (ja ainakin tuo viimeisin dominanttivalkoista käsittelevä teksti on vanhentunut). Ylivoimaisesti eniten aikaa vei kuitenkin esimerkkikuvien etsiminen. Sitten muutaman vuoden kuluttua ei naurattanut yhtään, kun Sukuposti uusi ilmeisesti rakenteensa ja kaikki kuvalinkit menivät rikki. Siellä on myös muita rikkinäisiä linkkejä tällä hetkellä, mutta suurin osa toimii. Uskon vakaasti siihen, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun
Aina kun otsikossa on sana "lyhyt" tai "pikaopas" tai jokin tällainen vastaava termi, se tietää sitä, että ensin on kirjoitettu teksti, josta on sitten viilattu puolet tai kaksi kolmannesta pois kadottamatta kuitenkaan faktoja. Ja se ei ole koskaan helppoa.

Knabstrupin jalostus
Tämän tekstin kohdalla taustatietoa piti toki kaivaa jonkin verran (sekä osittain kääntää sitä tanskasta), mutta haastavin, samalla onneksi hyödyllisin, osuus oli muotoilla se, että miten me teemme knn-jalostuksen ja millä perusteilla. Ionicissa oli aloitettu muiden rotujen sekoittaminen knabstrupeihin jo aikaisemmin, mutta jossain vaiheessa kävi selväksi, että jotain linjanvetoa tarvitsee tehdä sen suhteen, mitä rotuja meillä käytetään ja mitä ei. Sitten piti lähteä tutkimaan reaalimaailman rekisterien ohjeita ja niistä sitten soveltaa meille sopiva jalostusohjesääntö.

Sisäsiitos ja linjasiitos
Tämä on yksi niitä postauksia, jossa on tarjolla tiukkaa tietoa reaalimaailmankin asioista. Harmi vain ettei minulla tuolloin ollut tapana merkitä käyttämiäni lähteitä. Joka tapauksessa taustatiedon hankkimiseen sai upotettua tunteja.

Mikä vikana allowance-starteissa
Tämä teksti ei sinällään ole mitenkään erikoinen, valitan vain yhdestä asiasta eikä teksti ole enää edes ajankohtainen missään määrin. Huomionarvoisaa on se, että tällä kertaa minulla oli esittää ihan numerofaktoja valittamastani aiheesta: olin todella laskenut tietyltä aikaväliltä tietyt kriteerit täyttävät ykkösryhmän allowance-startit, niiden matkat ja osallistujamäärät. Pystyin siis osoittamaan epäsuhdan. Arvata tosin saattaa, millainen työ oli näiden kaikkien seikkojen laskemisessa käsin.

Viivat: milloin niitä käytetään ja miten ne saadaan aikaan
Tässä on nyt sitten jo lähdeluettelokin merkitty, sieltä voi käydä tarkistamassa etten ole kirjoittanut ihan puutaheinää. Tämän artikkelin eteen todellakin tuli nähtyä vaivaa kaikkine esimerkkeineen ja tämä kuuluu niihin teksteihin, joista olen ylpeä vielä tänäkin päivänä. Ja jota pitäisi itsekin kertailla säännöllisesti.

RBSH in English
Tuollaisen rotumääritelmän kääntäminen suomesta englanniksi ei ole todellakaan mikään läpihuutojuttu. Ehei, siinä täytyy olla tarkkana termien kanssa, että englanninkielinen versio kuvaa mahdollisimman tarkasti samat asiat kuin originaali.

Noki-geeni
Gulastra Plume
Joulukalenteri 8: Tetrarch-, Birdcatcher- ja Bend Or -täplät
Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit
Joulukalenteri 3: mosaismi, kimeeri, ja brindle
Joulukalenteri 12: sabino ja sen kaltaiset kuviot
Pearl
Tässä on listattu iso läjä erilaisia väriaiheisia postauksia. Useimpien lopussa on mittavahkot lähdeluettelot, jotka kielivät siitä, että tekstejä nyt vain ei ole suoraan käännetty jostain yksittäisestä lähteestä. Ja se taas yleensä korreloi tekstin vaatimaan aikaan ja ajatustyöhön. Noista erityisen haastava oli mosaikismi, kimeeri, ja brindle -teksti, koska lähteissä käsitellyt asiat menivät osiltaan ymmärryksestäni yli kovaa ja korkealta. Sen takia siinä onkin disclaimer alussa. Toinen maininnan arvoinen on tuo uusin pearl-teksti, jossa päänvaivaa aiheutti erityisesti se periytymistaulukko.

Arabien säkäkorkeudet
Tätä tekstiä varten listasin tunnollisesti ensin kaikkien Ionicin arabien säkäkorkeudet (ja hevosten määrä lasketaan sadoissa) sekä Sukupostista löytämäni datan arabien säkäkorkeuksista. Onneksi taulukko-ohjelmat sentään laskivat noita keskiarvoja ja muita lukuja, ettei niitä pitänyt enää alkaa käsin veivata.

Joulukalenteri 19: pää rakennearvostelussa
Tämä teksti on mainittu aikaisemminkin: ensimmäisenä iltana etsitään tietoa, toisena iltana kirjoitetaan, ja kolmantena iltana kahlataan lähdemateriaalia vielä, luetaan tekstiä läpi, editoidaan, ja editoidaan vielä vähän lisää.

Eri puoliverirotujen värit
Nämä väriasiat ovat kyllä työllistäneet minua kovasti ja tämäkin teksti on yksi sellainen, jonka takia olen surffannut edestakaisin netissä, selannut sukutietokantoja, kuvia, seurannut pieniäkin johtolankoja. Eikä teksti ole vielä valmis, se ei ole sitä ikinä vaan päivitän sitä aina kun on tarvis.

Hevosten jaottelu virtuaalitalleilla
Tässä jo pelkkä tekstin pituus kielii siitä, ettei se ole syntynyt ihan vartissa. Yleensä tämänkaltaiset tekstit syntyvät siten, että hakkaan ensin puolihurmiossa näppistä aikani, haluan sanoa kaiken kaikesta. Jätän sen sitten hautumaan ja alan seuraavana päivänä katsoa uudestaan, että mitäs sitä tulikaan kirjoitettua. Sitten alkaa rankka editointi, jonka seurauksena teksti yleensä lyhenee ja asiat järjestyvät edes jotenkin loogiseksi kokonaisuudeksi.

Hevoskaupan merkitys virtuaalimaailmassa
Jalostuksen merkitys virtuaalimaailmassa
Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan
Nämä ovat kolme toisiinsa osin liittyvää tekstiä, joita märehdin viikkotolkulla, hylkäsinkin ajatuksen jo kertaalleen, ja lopulta päätin jakaa kolmeen osaan.

Metsästämässä päistärikköjä RL-cobeja
Voikkoväriset RL-cobit
Nämä kaksi – jälleen kerran – väriaiheista postausta ovat lähteneet liikkeelle satunnaisesta Sukupostin selaamisesta. Joka tapauksessa se ovat vaatinut paljon Sukupostin ja muiden tietokantojen ja lähteiden penkomista, että olen saanut tehtyä jonkinlaiset johtopäätökset värien periytymislinjoista. Se on vaatinut myös paljon arvailua, molemmissa teksteissä on selitettykin sitä, miksi värien periytymislinjat eivät ole katkeamattomat.

–S

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Joulukuussakaan ei ole mitään erikoisempaa teemaa kuukauden valintojen suhteen:
– SGSH-ori Black Orlov Ion
– morgan-tamma Be Burlesque DV
L'amour aux Chevaux


SGSH ei kiinnostavuudestaan huolimatta ole ottaenut oikein tuulta alleen, ei meillä eikä varsinkaan muualla. Itse olen vähän epävarma, mitä rodun kanssa pitäisi ja kannattaisi tehdä, ottaa se tehokäsittelyyn ja alkaa jalostaa sitä tosissaan, vai antaa olla, antaa hiipua vähitellen.

Niin tai näin, Black Orlov on suosikki. Tuo kuva, tuo nimi, tuo suku. Ensinnäkin, onko hienompaa kuin pikimusta hevonen, jolla on suuret valkoiset merkit? No ei, jos minulta kysytään. Ja Black Orlov on niin täydellinen nimi oriille, joka on musta, jonka isä on venäjänratsuhevonen, ja jonka emäkin on nimetty tunnetun timantin mukaan. Mitä sukuun tulee, niin isä Aviarejs Ion on myös yksi suosikeistani ja myös emä sukuineen on aina miellyttänyt minua.


Itse muistan Be Burlesque DV:n kasvattajan Douglasvillen erityisesti clevelandinruunikko- ja fell-siittolana, nämähän olivat muistaakseni tallin kaksi ensimmäistä päärotua. Myöhemmin sinne otettiin vähäisessä määrin muitakin rotuja, onhan meillä Burlesquen lisäksi sieltä yksi paso fino-tammakin. Harmi kyllä Douglasville on ollut reilun pari vuotta unohduksissa.

Burlesque itse ostettiin meille jalostushevoseksi, kuinkas muutenkaan. Sen suku on isän puolelta vähän tuntemattomampaa arcadialaista ja emän puolelta Douglasvillen omia hevosia, joten noista nimistä ei yksikään taida esiintyä meidän muiden morganien suvuissa. Joten arvokas siitostamma on kyseessä. Ja meillä onkin orien puolella useampi tapaus, jotka sopivat erinomaisesti Burlesquelle. Pitäisi vain saada aikaan.


L'amour aux Chevaux, eli lyhyemmin LAC, kuuluu ikänsä puolesta samaan ikänestorien kaartiin kuin Ionic. Ensimmäinen tallin kasvatti on syntynyt listan mukaan 12.12.2005, joten kymmenvuotisia juhlittaneen paraikaa. Jos kasvattilistasta voi mitään päätellä, suurempia taukoja ei ole ollut ja nimikin lienee pysynyt samana, ainakin LAC-liitettä on käytetty vuodesta 2007 lähtien. Se on kunnioitettava suoritus, jonka haluaisin palkita virtuaalisella kukkakimpulla.

Minulle LAC on tutuin welsheistään, joita tallissa runsain määrin onkin. Se ei suinkaan ole koko totuus LAC:ista vaan tallista löytyy melkoinen valikoima kaikenlaista muutakin. Saattaisin kyllä väittää, että pääpaino on poneissa, welsheissä ja muissa, mutta sekin saattaa olla väärä olettama. Jos katsoo vaikkapa tämän vuoden kasvattilistaa, rotuvalikoima on ihan huomattava: on lämminveriravuria, russeja, shettiksiä, angloarabikin, suomenhevosia, irlannincobeja, friisiläisiä, niitä welshejä, connemaroja, puoliverisiä. Ionicin (toistaiseksi) ainoa LAC-kasvatti on shirenhevostamma!

LAC:ia läpi surffaillessa tulee mieleen vastustamaton halu uudistaa Ionicin navigointirakenne täysin. Se on niin monimutkainen verrattuna tähän! Tunne tosin ei ole uusi, se tulee vastaan monien samankaltaisten, yksinkertaisten tallien kanssa. Ja asia on listalla, pitäisi vain löytää aikaa, viitsimystä, inspiraatio, ja idea. Ei siis paljon mitään...

–S