sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2018

Väriristeytys-esimerkki: kimo + kirjava

Tämä postaus jatkaa samoilla linjoilla kuin aiemmin tänä vuonna julkaistu teksti Väriristeytys-esimerkki: classic cream champagne + mustankimo. Käyn siis läpi taas yhden risteytysesimerkin, tällä kertaa esimerkkinä on FWB-tamma Tabbris, jonka isä on rautiaankimo ja emä ruunikko tobiano. Tällä kertaa risteytys on kimurantimpi siinä mielessä, että vanhempien genotyyppejä ei tiedetä eikä niitä pääosin pystytä suvun perusteella selvittämäänkään. Mutta lähdetään katsomaan mitä vanhemmista ja suvusta saadaan irti.

Isän väri ja genotyyppi
Isä Dunkel's Blade on siis rautiaankimo, mutta sen vanhemmille ei ole määritelty väriksi muuta kuin kimo molemmille, ei edes kimon pohjaväri ole tiedossa. Varmaksi tiedetään siis, että Dunkel's Bladen genotyyppi on ee-GR. A-geeniä ei tiedetä, koska se ei vaikuta rautiaaseen, joten se voi olla mitä tahansa: aa, Aa tai AA. Ja koska molemmat Dunkel's Bladen vanhemmat ovat kimoja, voi ori itse olla joko heterotsygootti (Gg) tai homotsygootti (GG).

Isän kaikki mahdolliset genotyypit ovat siis seuraavat:
– ee aa Gg
– ee aa GG
– ee Aa Gg
– ee Aa GG
– ee AA Gg
– ee AA GG

Emän väri ja genotyyppi
Theliel on ruunikko tobiano ja sen suvusta pystymme päättelemään sen, että se on heterotsygootti (TOto) tobianon suhteen. Thelielin emä on yksivärinen ruunikko, joten Theliel itse voi saada tobiano-geenin vain isältään. Koska molemmat sen vanhemmista ovat ruunikkoja, emme pysty sanomaan E- ja A-geenistä sen enempää kuin että Theliel on tyyppiä E-A eli käytännössä se voi olla Ee-Aa, EE-Aa, Ee-AA tai EE-AA.

Emän mahdolliset genotyypit ovat nämä:
– Ee Aa TOto
– EE Aa TOto
– Ee AA TOto
– EE AA TOto

Mahdolliset pohjavärit
Tabbrisin vanhempien pohjavärit ovat siis rautias (ee) ja ruunikko (E-A). Seuraavissa periytymistaulukoissa isän genotyyppi on esitetty vaakarivillä, emän pystysarakkeessa.

Vanhempien alleelit e-a e-A
E-A Ee-Aa Ee-AA
E-a Ee-aa Ee-Aa
e-A ee-Aa ee-AA
e-a ee-aa ee-Aa

Tästä yhdistelmästä (kun ei tunneta genotyyppejä) on mahdollista syntyä siis raudikkoja ja ruunikkoja, mutta on myös pieni todennäköisyys, että syntyy musta varsa.

Kimo
Kimonkaan genotyyppiä ei tiedetä, mutta jos Dunkel's Blade on homotsygootti GG, se periyttäisi kaikille varsoilleen kimoa väriä. Varsa olisi siis joko rautiaan-, ruunikon- tai mustankimo aina.
Mutta jos Dunkel's Blade on heterotsygootti (Gg), olisi vain 50% todennäköisyys, että Tabbris olisi saanut siltä kimo-geenin. Tabbris voisi siis olla rautias, ruunikko tai mustakin.

Tobiano
Kuten yllä totesin, tobianon genotyyppi tiedetään, se on TOto eli 50% todennäköisyydellä Tabbris saa tobianokirjavuuden emältään, mutta yhtä lailla on mahdollista, että se on yksivärinen.

Niin että minkävärinen Tabbris nyt voi olla?
Kaikki perusvärit, rautias, ruunikko, ja musta, siis ovat mahdollisia pohjavärejä. Koska ei ole 100% varmaa, että Tabbris saisi joko kimon tai kirjavan vanhemmiltaan, se voi olla aivan perusvärinen ilman kimoa tai tobianoa.
Jos oletetaan, että se perii kimon isältään, mutta ei tobianoa emältään, väri voi olla rautiaan-, ruunikon- tai mustankimo.
Jos Tabbris ei peri kimoa, mutta tobianon kyllä, se on tobiano, jonka pohjaväri on ruunikko, rautias tai musta.
Jos Tabbris perisi sekä kimon että kirjavan, siitä tulisi kimonkirjava, jonka pohjaväri olisi jokin noista perusväreistä. Käytännössä iän myötä kimo peittäisi kirjavuuden alleen ja se näyttäisi vanhemmiten ihan tavalliselta kimolta, mutta se kirjavuus kyllä voisi periytyä varsoille eteenpäin.

Coat Color Calculator ja todennäköisyydet
Minä en tässä nyt laskenut todennäköisyyksiä eri väreille, koska se on vähän harhaanjohtavaa puuhaa kun noita genotyyppejä ei tiedetä tarkalleen. CCC kuitenkin laskee nekin, joten syötetään tiedot sille ja katsotaan tulos.

Ensimmäiseen lomakkeeseen annetaan vanhempien pohjavärit (red ja bay) sekä merkitään isän kohdalle rasti, että se on kimo ja emän kohdalle haetaan toisesta pudotusvalikosta solidin (yksivärinen) sijaan tobiano.

Seuraavassa lomakkeessa jätetään lähes kaikki kohdat koskematta. Isän A-geeniä ei tiedetä, siinä on oletuksena unknown. Koska kyseessä on puoliverinen, voimme rauhassa olettaa, että se ei kanna hopeageeniä eli jätämme silver dilution kohtaan oletusvastauksen eli Non Silver Carrier.
Sen sijaan kimon kohdalla pitäisi valita, että onko ori nyt heterotsygootti vai homotsygootti, vaikka emme tiedä sitä. Oletuksena siihen on merkitty heterotsygootti Gg ja se on hyvä valinta tässä kohdassa, vaikkemme tiedä sitä varmaksi. Gg-valinnalla saamme kuitenkin tulokseen kaikki vaihtoehdot.

Emän kohdalla emme tiedä sen paremmin E- kuin A-geeninkään kombinaatiota, joten unknown on paras. Ja sen tobianon tiesimmekin jo suvun perusteella olevan TOto. Jos tobianon kohdalla olisi sama tilanne kuin kimon eli emme voisi olla varmoja onko Theliel TOto vai TOTO, olisi samoin perustein turvallista valita edelleen se TOto.

CCC antaa tulokseksi tällaiset todennäköisyysprosentit:
– 16.41% ruunikko
– 16.41% ruunikonkimo
– 16.41% ruunikonkirjava
– 16.41% ruunikonkimonkirjava
– 6.25% rautias
– 6.25% rautiaankimo
– 6.25% rautiaankirjava
– 6.25% rautiaankimonkirjava
– 2.34% musta
– 2.34% mustankimo
– 2.34% mustankirjava
– 2.34% mustankimonkirjava

Lisäpohdintaa
Kun genotyyppejä ei tiedetä, saadaan risteytyksistä vastaukseksi laajin lista mahdollisia värejä. Genotyypit voivat rajoittaa radikaalistikin värien määrää, jos sattuvat osumaan sopivasti. Esimerkiksi Tabbrisin värivaihtoehdot rajoittuisivat varsin vähäisiksi, jos isä olisi homotsygootti kimo GG ja emän pohjavärin genotyyppi olisi EE-AA. Kumpikin on aivan mahdollinen vaihtoehto, mutta silloin Tabbris voisi olla joko ruunikonkimo tai ruunikonkimonkirjava, muut värit olisivat mahdottomia!

– S

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2018

Ionicin oldenburgit

Ilmoitettakoon täten, että kevättauko blogissa on ohitse. Ainakin joksikin aikaa, tässä on vähän jännittäviä asioita tulossa, joten kohta voi taas tulla taukoa, mutta kirjoitan nyt kun kerran on sopiva tilaisuus.

Tällä kerralla esittelen Ionicin oldenburgit.


© Bob Langrish

Oldenburg on vanha rotu Ionicissa, kuului trakehnerin ohella ensimmäisiin kasvatusrotuihin silloin vuonna 2004, kun Ionicia pykättiin pystyyn. Ensimmäiset hevoset tulivat siirtona Marinean raunioilta. Tammat Sigfrieda II ja WW Beronica olivat ainakin vanhoja Marinean hevosia, samoin muualle myyty ori Götterdämmerung, joka siis vissiin ei ollut koskaan Ionicissa, vaikka joskus onkin saattanut minulta tai Virginialta lipsahtaa että ori olisi ionicilainen. Marinealainen, kyllä, muttei ionicilainen. Ensimmäinen (ja ehkä myös ainoa?) tuontiori Ionicissa oli Irrealist.

Näistä kahdesta tammasta, Irrealistista, vieraista oreista ja näiden jälkeläisistä syntyi kymmenkunta Ion-oldenburgia vuosina 2004-05. Sitten piti oldenburgeista päästä eroon, vanhoja lopetettiin, nuorempia myytiin ja niin ne sitten katosivat Ionicista. Seuraavan kerran oldenburg ilmestyi valikoimaan vuonna 2012 tamma Suprant Honeysucklen muodossa. Suprantilainen tamma kivasta suvusta, olihan se pakko ostaa ja varsinkin kun tuolloin nostimme puoliveripuolta pystyyn uudemman kerran ihan tosissaan. FWB-jalostukseenhan Honeysucklea varmasti kaavailtiin, mutta se jättikin 5 puhdasta oldenburg-varsaa.

Honeysuckle on siis meidän nykyisen jalostuksen kantatamma, hyvässä ja pahassa. Se paha on tamman emä Honeybee, josta olen varmasti rutissut joka kerta kun puoliverisuvut tulevat puheeksi. Se vain on vähän liian yleinen nimi meidän oldenburg-suvuissa, osittain siksi että käytin Honeysucklea niin paljon, mutta on meille uinut ostohevosiakin, joiden suvussa on Honeybee. En kyllä tiedä mitä silloin on ajateltu, oletettavasti ei juuri mitään...

No, kun tietää ongelmansa, on niitä helppo lähteä korjaamaankin. Olenkin ollut ostotuulella oldenburgien suhteen ja lauma on kasvanut tässä viime aikoina varsin kivasti. Olen onnistunut haalimaan myös vanhoja sukulinjoja meille, tuo vanha Götterdämmerung löytyy ja Geraldina Ionin kautta myös Sigfrieda II:n suora tammalinja. Erinomaista! Lisäksi katselin että WW Beronican jälkeläisissä on jokunen kiva ori, joiden pakastetta voisi käyttää. Beronican sukuhan on 100% kuolattava.

Mutta fossiilitkin tarvitsevat uusia sukulinjoja niiden vanhojen kylkeen, joten meillä on useampiakin hevosia, joilla on ihan tuoreet suvut. On lyhyttä sukua ja pidempääkin. Olen haalinut Ioniciin useammankin Olfinionin kasvatin, mutta myös Alondrasta, Crayonista ja Ephemeralista joitain. Kunhan nuo alkavat tehdä määrissä oldenburg-varsoja, eiköhän Honeybee-ongelma ala olla menneen talven lumia.

Olen sanonut aiemminkin (monta kertaa) puoliveristen yhteydessä sen, että nykyään kantakirjakohtaisia eroja ei juuri enää ole. Entivanhaan oldenburg oli sieltä raskaimmasta päästä kun puhuttiin saksalaisista ja keski-eurooppalaisista puoliverisistä, mutta tyyppi on alkanut muuttua urheilullisempaan suuntaan viimeistään 80-luvulla. Realistista tai ei, mutta meillä suositaan oldenburgeissa törkeästi sitä raamikkaampaa tyyppiä, tosin ei meidän hevosista kaikki suinkaan ole mitään mörssäreitä. Ja isokokoisiakin ne ovat yleensä.

Kaikki oldenburgit ovat tällä hetkellä myös koulupainotteisia. Osin se johtuu juurikin tuosta tuhdimmasta rakenteesta, osin siitä että se kouluratsastus nyt vain on minun lempilaji, mutta suurimmaksi osaksi syynä on tietenkin se, että talliin on tarttunut niitä koulusukuisia oldenburgeja. Ehkä tuo nyt ei niin vakavaa ole, onhan Oldfinionkin erikoistunut koulu-oldenburgeihin.

Oldenburg taitaa olla meidän puoliverisistä värikkäimpiä FWB:n kanssa. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että löytyy kimojen lisäksi sekä voikkovärejä että tobianoa. Väistämättä jossain kohdin tullaan tilanteeseen, jossa yhdistyy tobiano voikkoväriin ja voin sanoa että niin paljon kuin haluaisinkin voikonkirjavan puoliveriset, kuvatilanne tuskin antaa periksi moiseen! Pitäisi ehkä vihdoin ottaa asiakseen opetella piirtämään jotain muuta kuin tikkujalkahevosia.

– S

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2018

YLA2-palkinto!

Tauko ei ole varsinaisesti ohi, mutta tuli nyt sen kertaluokan uutisia, että minä halkean jos en pääse leveilemään. Meidän perche-ori Gilles de Beauregard meinaan nappasi maaliskuun YLA-tilaisuudesta peräti kakkospalkinnon!

Tunnustan toki, että valmistauduin tilaisuuteen kovasti, kirjoitin historiaa ja vähän päiväkirjaakin (millaista fuskaamista kirjoittaa päiväkirjaa vuosien takaisilla päivämäärillä, mutta kun en keksinyt muutakaan!), kaivoin kisatuloksia ja viilasin luonnekuvausta. Sukuselvitys oli kuitenkin kirjoitettu jo aikaisemmin ja varsojenkin tilanne oli oikein hyvä. Kuva oli myös jo vanhastaan, vaikkei siinäkään hurraamista ole.

Gillesin pistesaalis oli 28 (18+10) - 24 (14+10) - 17 - 15 - 3 = 87p

Jos lähdetään ensin noista tekstipisteistä eli luonnekuvaus ja muut tekstit. Luonteesta tuli tuo 18/20 pistettä ja olen tosi iloinen siitä. Luonnekuvaus on kirjoitettu vuosia sitten enkä muista tarkalleen mistä sain inspiraation siihen, mutta itse olen aina tykännyt tuosta kovasti. Kiva että muutkin tykkäävät. Lisäsin YLAa varten luonnetekstiin vain viimeisen kappaleen, jossa kerrotaan hoitamisesta.

Muista teksteistä tuli 10/20 pistettä:
– Historia-osuus 2 pistettä
– Päiväkirja 4 pistettä: 4 kappaletta yli 50 mutta alle 100 sanan tekstejä, 0,5p per merkintä, omistajan kirjoittamista teksteistä saa lisää 0,5p per merkintä
– "Pitkäjänteisyys" 1 piste
– Lisäpisteet mitä ilmeisimmin sitten 3 pistettä

Jalostusosiossa suvusta tuli 14/21 pistettä. Gillesille on kirjoitettu sukuselvitystä kahdesta polvesta, kolmeen polveen asti on merkitty väri ja säkäkorkeus. Ilmeisesti sain näistä kahdesta ensimmäisestä polvesta täydet sukuselvityspisteet, koska 1. polven hevosista voi saaja 2,5p/hevonen eli yhteensä 5 ja toisen polven hevosista 2p/hevonen eli 8. Ja sitten vielä sain kahdeksasta 3. polven hevosesta 0,125p/hevonen, kun niillä tosiaan oli ne säkäkorkeudet ja värit merkitty eli yhteensä yksi piste. Tästä tulee Leinon laskuopin mukaan 14 pistettä. Yllättävää on se, että sain näinkin hyvät pisteet, vaikka sukuselvitys onkin aika tiivis eikä yhdestä hevosesta ole kerrottu mitenkään laveasti. Yhteismittaa sukuselvityksellä on 380 merkkiä ja kun siinä 6 hevosta on esitelty, yhdelle hevoselle on uhrattu vain vähän yli 60 merkkiä tekstiä. Minä ihan luulin että sukuselvityksissäkin lasketaan sanoja ja mitä pidempi, sen parempi (vaikka oikeasti se on ihan päinvastoin).

Varsapisteitä tuli 10/12 pistettä. Gillesillä on 4 varsaa, kaikilla on sivut, joten 4 pistettä tulee siitä. Remyllä on kuva ja sijoituksia, joten siitä sai 2 pistettä lisää. Liloulla on kuva ja varsoja, joten toiset 2 pistettä. Näistä pitäisi tulla 8 pistettä enkä ymmärrä, että mistä tuo 10 on saatu. Amédéella on kuva ja yksi sijoitus ja yksi astutus (varsaa sopii odotella syntyväksi heinäkuussa); Géraudilla ei ole kuvaa, mutta useampi astutus merkittynä. Olisiko siis tuomarilla käynyt lipsahdus ja olisi antanut Amédéesta 2 pistettä lisää vai olisiko niin että Amédéesta olisi saanut yhden pisteen ja Géraudista yhden pisteen myös. Tosin pisteytysohjeessa ei puhuta mitään siitä, että voi jakaa 2 lisäpisteen sijaan yhden pisteen. No, ei sillä, en minä valita noista lisäpisteistä.

Kisapisteet ovat 17/22. Tavallisia kisaosallistumisia on päälle 40, näistä saa 10 pistettä, ja sijoituksia 8, joilla saa jo maksimipisteet 7.

Rakennepisteitä tuli 15/20 ja niistä minä en sano mitään. Kuvan laadun ja hevosen asennon huomioonottaen pistemäärä on mielestäni vähän yläkantissa. Muuten en osaa sanoa sitä enkä tätä että onko tuo nyt hyvä- vai huonorakenteinen percheron.

Lisäpisteitä tuli 3/10. Suvulla ei luonnollisesti YLA-palkintoja ole, eikä niitä löydy varsoiltakaan, joten oletan Gillesin saaneen 2 pistettä sivujen selkeydestä ja yhden pisteen ulkoasun persoonallisuudesta (vaikka siellä just sanotaan, että persoonallinen ei ole teksti valkoisella taustalla). Kritisoin hieman tuota "persoonallisuuden" vaatimusta jo Köpin YLA-palkintoa ruotiessani ja totesin silloin, että virtuaalimaailmassa edelleen musta teksti valkoisella taustalla ja sinisillä linkeillä on varsin harvoin nähty kombinaatio ja sen takia sitä voidaan pitää persoonallisena valintana, vaikkei se räjähdäkään silmille värien ilotulituksena, mikä oli "persoonallisen" ulkoasun määritelmä joskus 15 vuotta sitten...

Mutta ulkoasun toimivuus! Gillesin sivut ovat vielä Ionicin vanhan leiskan mukaiset ja sen viritelmän, mikä Ionicin ulkoasu alunperin oli, ei olisi koskaan pitänyt päästä mihinkään julkisesti saataville. Se koodi on meinaan niin hirveää risukkoa ja koko sivun toteutus on niin tyhmä. Okei, se voi näyttää selaimessa hyvällä tsägällä ihan kivalta ja siistiltä, mutta ei se toimi. No, eipä YLA ole koskaan keskittynyt sivujen teknisiin ratkaisuihin, mutta kai minä nyt saan itsekseni vähän nauraa tuolle "toimivuudelle" ja siitä saadulle yhdelle pisteelle.

Eipä siinä, kyllähän minä ihan tosissani lähdin hakemaan palkintoa Gillesille, mutta olisin ollut siihen kolmoseenkin tyytyväinen. Ja erityisen tyytyväinen olen siitä, että Remyä lukuunottamatta kaikki jutut ovat ihan itse tekemiäni, ei ole kasvattaja kilpailuttanut enkä ole ostanut valmennuksia tai luonnekuvauksia muilta. Kyllä tämä sydäntä lämmittää ja olen oikein ylpeä itsestäni!

–S