torstaina, joulukuuta 29, 2011

Kings Ridersin värinäyttelyt 31.1.12

Osuipa ht.netistä silmään kutsu epävirallisiin värinäyttelyihin, jotka järjestää Kings Riders. Näyttelyt pidetään 31.1.12 ja nähtävästi luokissa ei ole kokorajoituksia eli kaikki mahtuvat mukaan.
Ei-jäsen saa ilmoittaa vain kaksi hevosta per luokka ja oli noin millistä kiinni, etten raapustanut jo jäsenanomusta kyseiselle seuralle, koska eihän kaksi hevosta per luokka tunnu meillä missään. En nyt kuitenkaan tehnyt sitä vaan heittelin mukaan aika randomisti pari sopivanväristä hevosta joka luokkaan.

Maailman selkeimmät nuo luokat eivät ehkä ole, esimerkiksi luokkaan yksi otetaan mukaan "kimot ja valkoiset", mutta valkoinenhan ei ole hevosen väri varsinaisesti. Mietinkin, että mahtaisikohan tähän luokkaan tulla sitten nuo likipitäen valkoiset tuplavoikot, jotka kyllä genetiikan puolesta kuuluisivat luokkaan 5, johon sanotaan voikkojen olevan tervetulleita. Samaa mietin mustanvoikkojen ja ruunivoikkojen sekä hopeavärien kohdalla, nehän ovat aikalailla tummia tai ainakin selkeästi ruskeasävyisiä, joten menevätkö ne nyt sitten luokkiin 2/3 vai kenties luokkaan 5...
No, koska asioita on oikeasti turha tehdä näin vaikeiksi (se olen vain minä, yrittäkää ymmärtää!), en lähtenyt sooloilemaan mitään vaan ilmoitin varmasti sopivanvärisiä hevosia mukaan.

lauantaina, joulukuuta 24, 2011

Joulukalenterin luukku 24: mitä joulukalenterista jäi käteen?

Saimme S:n kanssa idean joulukalenterista 30.11. kello 22-jotakin Saksan aikaa:
Toinen: "Joku joulukalenterijuttu olis kiva, kun meillä ei oo koskaan sellaista ollut."
Toinen: "No joo, miksei. Mutta millainen? Mä en ainakaan mitään kuvia ala tarjota, en huutokaupalla enkä muuten."
"No en mäkään eikä mulla sitäpaitsi ole kuin ehkä just 24 hevoskuvaa ja ne on jo kaikki nähty moneen kertaan."
"Mitäs sit keksis?"
"Tjaa... Kirjoittaisko jotakin?"
"Mmm..."
"Joo hei, blogiin joulukalenteri: yksi kirjoitus joka päivä huomisesta jouluaattoon."
"Hei joo! Mutta mistä me kirjoitetaan?"
"No ihan mistä vaan! Ei mulla nyt oo mitään aihepiiriä, mistä vois kirjoittaa 24 erilaista tekstiä. Paitsi tietysti värit ja niistäkin on aika paljon jo sanottu."
"Totta. Ja onhan noita muutamia vakioaiheita, mulla rakennearvostelut ja sulla ne hevosten tarinat että jos ei muuta keksi."
"Niinpä. Sä muuten sit aloitat, koska mä keksin tän idean. Huomisaamuna klo 6 pitää olla teksti julki."
"On muuten harvinaisen ikävä temppu..."

Mitä tästä nyt sitten on jäänyt kouraan? No, 24 säännöllisesti julkaistua blogitekstiä. Viime aikoina on bloggaaminen jäänyt vähän vähemmälle, joten siinä olisi aktiivisille lukijoille ainakin kalenteria kerrakseen. Tosin emmepä voi väittää, että kaikki tekstit olisivat mitään (blogi)maailmankirjallisuuden kirkkaimpia helmiä. Yleensä meillä on ollut aika kiire niitä kirjoittaa ja hyvä blogiteksti vaatisi enemmän aiheiden muhittelua aivoissa. Aika usein on ollut edellisenä iltana pakko raapustaa jotain kun tuli luvanneeksi, vaikkei ole hajuakaan mistä kirjoittaisi. Aika usein ideoita on etsitty ht.netistä ja julmasti kopioitu ilman tekijänoikeusmerkintöjä.

Mutta joka tapauksessa olemme pystyneet päkistämään tekstejä tiiviissä tahdissa ja keksimään aiheita vaikka väkisin. Tämä täytyy pitää mielessä ensi vuonnakin, silloin kun blogi tuntuu hautautuneen unohduksiin. Tämä ei kuitenkaan ole uuden vuoden lupaus.

PS. oma suosikkini joulukalenterin teksteistä on S:n kirjoittama nro 15: jos musta ei olekaan musta.

perjantaina, joulukuuta 23, 2011

Joulukalenterin luukku 23: virtuaaliset rodut yleisesti

Minua on virtuaalimaailmassa aina hämmästyttänyt virtuaalisten rotujen vähyys. Eihän niitä käytännössä ole kuin kaksi: RBSH ja virtuaalinen ratsuponi, jälkimmäisestä harva on kuullut, vielä harvempia edes kiinnostaa, kukaan ei taida kasvattaa. Muinainen HSH ei kuulemma koskaan ottanut tuulta siipiensä alle tarvittavalla tavalla ja on nykyisin pelkkä kuriositeetti Virtuaaliwikin sivuilla.
Sitten oli tietysti karpaaninhevonen, joka oli alusta loppuun asti virtuaalinen, se ei pohjautunut mihinkään oikeaan hevosrotuun ja kuvinakin sillä käytettiin piirroksia. Mielenkiintoinen kokeilu, kieltämättä, en ole kuitenkaan yllättynyt, ettei se idea kantanut pitkälle. Vähän pettynyt kyllä olen.

Mitä yhteistä sitten on RBSH:lla ja VRP:llä? Paitsi että ne ovat Ginin aivoista lähtöisin molemmat, niin se että molemmilla on vastineensa todellisuudessa ja molemmat ovat risteytysrotuja (viittaan siis karpaaninhevoseen, joka ei syntynyt muita rotuja risteyttämällä). Reaalimaailma on täynnä enemmän tai vähemmän järkeviä risteytyksiä, monilla on varsinkin pohjois-Amerikassa jonkinlainen rekisterintapainenkin olemassa. Moni näistä roduista tai yritelmistä olisi ihan soveltuva virtuaalimaailmaankin ja varsinkin, jos niille tekisi reaalimaailmaan nojaavat, mutta virtuaalimaailmaan sovelletut ja yleensä jonkin verran yksinkertaistetut jalostussäännöt.

Virginia on heitellyt vuosien mittaan ilmoille lukemattoman määrän erilaisia virtuaalisia rotuja, joita voisi luoda tänne (palomino, muita risteytysrotuja, cleveland hunter ja kaverit, arabo-haflinger ja muita suunnitelmia ja sitten tietysti se virtuaalinen puoliverinen, mainitakseni muutaman). Monet näistä ovat erittäin simppeleitä, se eilinen palomino-pohdinta on sieltä vaikeimmasta päästä, kun tyyppejä ja rekistereitä olisi niin paljon.

Periaatteessahan (Ginin mukaan) virtuaalisen rodun luominen ei vaadi paljoakaan. Kirjottaa jalostusohjesäännön ja rotumääritelmän ja se on siinä. VRP luotiin tällä tavoin, siitä ei rummutettu koskaan suuremmalle yleisölle sen enempää. RBSH:ta taas aikoinaan esiteltiin paljonkin ja tästä tietysti voi johtua se, että RBSH on ollut suositumpi. Tosin VRP:kin kiinnosti silloin kun meillä niitä kasvatettiin, joten itse ei saisi olla niin perinjuurin laiska. Mehän voisimme alkaa tehtailla rotuja ihan urakalla ja katsoa, alkaako niistä mikään kiinnostaa suurta yleisöä. VPV ja palomino vaatisivat kyllä sitä, että niille perustettaisiin jonkinlainen rekisteri ja ensinmainitulle pidettäisiin omat ktk-tilaisuudet, mutta jos rotu pysyisi pienenä, ei se olisi maailman suurin ongelma.

Ehkä tästä voisi tulla yksi uudenvuoden lupaus?

torstaina, joulukuuta 22, 2011

Joulukalenterin luukku 22: virtuaalinen palomino

Maailman sivu on virtuaalimaailmassa hoettu, ettei palomino ole rotu. Se on totta siinä mielessä, että sillä ei ole suljettua kantakirjaa, johon pääsisivät vain palomino-rotuisten hevosten jälkeläiset. Yhdysvalloissa on ainakin kaksi palomino-rekisteriä, joista toinen (Palomino Horse Association) ihan minkä tahansa hevosen, jos se on voikko. Toinen, Palomino Horse Breeders of America, puolestaan vaatii rekisteröitäviltä hevosilta tunnettua polveutumista ja on myös rajoittanut hyväksytyt rekisterin koskemaan lämminverisiä ratsurotuja. Lisäksi sillä on myös vaatimuksia rakenteelle, jos tosin vaatimukset ovat aika yleisiä, ne mainitsevat lähinnä hyvän ratsun rakenteen.

Palominojen jalostus puolestaan on vähintäänkin haastavaa voikon värin genetiikan takia, olettaen että halutaan siis nimenomaan voikkoja hevosia. Jos astuttaa voikon voikolla, varsan värin todennäköisyysprosentit ovat seuraavat: 50% voikko, 25% rautias ja 25% cremello. Lisäksi voikon varsan voi saada aikaan, vaikkei kumpikaan vanhemmista olisi voikko.

Joskus aikojen saatossa on jonkin aikaa toiminut jonkinlainen voikoille hevosille tarkoitettu rekisteri, mutta siitä ei koskaan tullut sen enempää. Itselläni on mielessä pyörinyt jonkinlaisen virtuaalisen palominon luominen. Siinä on haasteensa enkä ole vielä suinkaan kaikkea pohtinut tarpeeksi perusteellisesti läpi ja tuttuun tapaan tuskin koskaan saan mitään tehtyä asian eteen käytännössä. Mutta saahan sitä omassa blogissaan sekoilla?

Ensiksikin virtuaalipalomino jakautuisi ainakin viiteen tyyppiin:
- puoliverityyppi (käytännössä voikko puoliverinen, engl. täysiverinen tai angloarabi)
- pleasure-tyyppi (rakenne ja tyyppi muistuttaisi arabia, morgania, saddlebrediä tai tennesseenwalkeria, erikoisaskellajeja saisi olla)
- karjatyyppi (quarterin tyyppinen)
- poni (ratsuponityyppinen tai welsh-tyyppinen, säkä 100-148 cm)
- miniatyyri (alle 100 cm)
Täysin mahdoton idea ei olisi barokkityyppikään eli mallia andalusia, lusitano, friisi jne.

Rekisteriin pääsisivät seuraavat rodut:
- puoliveriset (ei RBSH)
- täysiveriset
- morgan ja morab
- saddlebred ja NSH
- tennesseenwalkerja racking horse
- missourinfoxtrotter
- kalliovuortenponi + muut ns. mountain gaited-rodut
- quarter, quarterponi ja quarab
- welsh-ponit ja wpb
- connemara
- newforest
- exmoor
- dartmoor
- ratsuponit
- amerikkalainen shetlanninponi
- hackney ja hackneyponi
- miniatyyrirodut (American miniature, falabella jne)
- mahdollisesti ne barokkirodut: andalusia, lusitano, friisi, kladrub, lipizza, eteläamerikkalaiset pasot jne

Rotulista ei ole täydellinen, harkinnassa on esimerkiksi mustangit. Mutta joka tapauksessa laadukkaita lämminveri- ja ponirotuja.

Varsinaisia rekistereitä olisi useampia:
- varsinainen palominorekisteri: voikko, em. roduista polveutuva hevonen
- jalostusrekisteri: em. roduista polveutuva hevonen, väriltään ruunivoikko, mustanvoikko, cremello, perlino tai smoky cream, mahdollisesti myös yhdistelmävärinen, jossa voikkoväri (hopeanruunivoikko jne)
- voikkorekisteri: jalostussääntöjä täyttämätön (ts. väärän rotuinen) voikko hevonen

Kaikilla rekisteröitävillä tulisi olla värin periytyminen selvillä ja realistinen, ts. esimerkiksi ruunikoista vanhemmista polveutuva voikko ei rekisteriin pääsisi. Kimot ja päistäriköt olisivat rekisteröintikelvottomia, vaikka niiden pohjaväri olisikin jokin voikkoväri. Kirjavia, sabinokirjavuutta lukuunottamatta ei hyväksyttäisi. Jos hevosella olisi kuva, sen tulisi olla voikosta hevosesta, mutta kuva ei olisi välttämätön, hevonen voisi olla kuvaton, kunhan jalostusvaatimukset täyttyvät, voikkoväri mahdollinen ja väriksi määritelty voikko.

Mietin tässä tuota jalostusta ja sitä, että saisiko noita rotuja sitten risteytellä keskenään ja ajattelin että ei. Jokainen hevonen olisi siis oman rotunsa edustaja tai jokin yleisesti hyväksytty risteytys, mutta se olisi samalla myös virtuaalinen palomino. Älkää kysykö, mihin minä tällä pyrkisin...

keskiviikkona, joulukuuta 21, 2011

Joulukalenterin luukku 21: merkillisiä hevosia

Paitsi niin moneen kertaan mainitut erikoisvärit, myös persoonallisilla merkeillä varustetut tavallisemmat värit ovat meidän molempien mieleen. Sabinokuviointi ei ole lainkaan harvinaista Ionicin tai GA:n hevosilla, vaikkei sitä aina olekaan merkitty värin yhteyteen. Ja eivät kaikki suuret merkit ole aina välttämättä sabinoita.

Tässä muutamia hevosia, joista voisi amerikkalaisittain sanoa: "They've lots of chrome" tai ainakin että merkit ovat kivat, jos niitä ei niin paljon olekaan.
Amab Hasna, aika selkeä sabino arabitamma. Tällainen on yksi suosikkivärityksistämme ikinä: kaikissa jaloissa korkeat valkoiset sukat ja päämerkki kaupan päälle. Nam.
Elfat Zalaka on toinen ihan samanlainen, tosin sillä on yksi jalka tumma.

Myös kimojen ns. "verijäljet" ovat usein hauskoja, kuten Kabala Palaulla. Nämäkin ovat tyypillisimpiä arabeilla.

Piekna Marizan kiemurapiirto on yksi hauskimmista, mitä meidän hevosilla ainakaan tällä hetkellä on.

Tässä taas lisää näitä sukkajalkaisia, piirtopäisiä raudikkoarabeja, Anjum Theodoros, jolla kuitenkin on lisäksi myös liinaharja ja liinahtava häntäkin.

Mustilla ja ruunikoilla on yleensä hillitymmät merkit kuin raudikoilla, mutta toisaalta: musta hevonen ei tarvitse kuin pienet sukat ja vähän valkoista päähän näyttääkseen hienolta. Esimerkkinä arabiori Aziza Calibre.

Original Best GA:lla on huonolaatuinen kuva mutta hyvälaatuinen päämerkki.

Step-Up Ionin kuonopilkku on kuin kirsikka kakun päällä. Vähän samanlainen on Bernadette Ionin kuonopiirto.

Chairman Ionin kuva on merkkiensä kanssa yksi meidän kaikkien aikojen puoliverisuosikeista. Fior Fresia SINin ja Miami Ionin kuvat kuuluvat niihin myös.

RBSH:t ovat ainakin tällä hetkellä meillä kovin yksivärisiä, mutta osui sieltäkin silmään oriit Lunatik ja Virtuoz.

Tennesseenwalker-ori Affect Ion on eräs ehkä hienoimmista ja erikoisimmista sabinoista, mitä meillä on, tosin voikko sabino-ori Hillbilly Ion on kyllä vähintään yhtä hieno. Oikeastaan suosikkini walkereista on kuitenkin tamma Lilac Ion, joka on musta sabino.

Myös tersk-ori Sheraga Ionilla on kivat merkit, vaikkei erityisen laajat. Tethys Ionilla sen sijaan on huomattavasti näyttävämmät merkit.

Meidän muiden venäläisrotuisten joukosta ei löydy ihan hirveästi merkkejä, johtunee roduista, jotka eivät tunnetusti ole mitään runsasmerkkisiä. Onneksi poikkeuksiakin on:
- don-ori Gavriil NEF
- budjonny-ori Sibir Ion
- ukrainanratsuhevosori Symon Ion (kuvassa kuitenkin jokin normi-puoliverinen, ei aito ukrh)
- budjonny-tamma Severnaja GA
- budjonny-tamma Vdohnovenie Ion

Valéria v.d. Djoehemilla on persoonallinen päämerkki.

Flash Cube GA:n päämerkit ovat myös kerrassaan hurmaavat: vähän otsalla, vähän kuonolla.

Mikäs sen parempaa kuin erikoisväri koristeltuna suurehkoilla merkeillä? Katsokaa vaikka Cristobal Ion.

Breeze Ionin värissä huomio kiinnittyy erityisesti päämerkkiin, vaikka kaikissa jaloissakin on tasaisesti valkoista.

Yksi harvinaisimmista kuvioista meillä on rabicano ja itse asiassa sitä esiintyy arabeilla (on ainakin esiintynyt? Nyt ei osunut yhtään silmään) ja yhdellä andalusiaoriilla, nyt jo kuolleella Enziano GA:lla.

Ahaltekejä en ala tässä nyt listata, mutta niistä voi kokonaisuudessaan rotuna sanoa, että täysin merkittömät hevoset eivät ole hirveän yleisiä, jos tosin suuria merkkejäkään ei kovin usealla ole.
No, katsokaa nyt ainakin nämä kuitenkin:
- Azart
- Drevko
- Galop
- Gorkij
- Holod
- Timjan
- Voinskij
- Zvonimir
- Amoralnaja
- Bagtly Dost
- Bolgarka
- Chaksiz
- Finalistika
- Karishma (voiko kukaan muka vastustaa hevosta, jolla on kukkasen muotoinen tähti?!)

tiistaina, joulukuuta 20, 2011

Joulukalenterin luukku 20: erikoisia erikoisvärejä

Palataan vaihteeksi meidän lempiaiheeseemme eli väreihin. Virtuaaliwikissä on käyty perus- ja erikoisvärejä läpi ja olen sinne kirjoittanut jotakin myös kahden erikoisvärin yhdistelmistä, lähinnä siis niistä, joissa yhdistyy kaksi diluutiotekijää.
Huolimatta siitä, että meiltä Ionicista löytyy jos jonkin väristä vipeltäjää, ei näitä yhdistelmävärejä ole ihan riesaksi asti meillä. Syy tietysti ovat kuvat ja niiden huono saatavuus. Välillä homma on jopa niin epätoivoista, että vain päätämme jonkin hevosen olevan tietynvärinen ja sitten etsimme epätoivon vimmalla kuvaa, joka olisi edes lähellä tavoiteltua väriä.

Eniten meillä taitaa olla noita yhdistelmävärejä kalliovuortenponeissa, joilla esiintyy paljon hopeaa ja jonkin verran voikko- ja hallakkovärejä.

Cold Black Ion ja Commodore Ion ovat hopeanmustanvoikkoja oreja. Hopeanmustanvoikko on vaikea väri tunnistaa, koska mustaan väriin voikkogeeni ei vaikuta juuri mitenkään ja usein hopeanmustanvoikot näyttävät aika paljon hopeanmustilta. Joillain on karvassaan kuitenkin voikkoväreille tyypillinen kellertävä sävy ja tämä näkyy varsinkin Commodorella. Hyvällä mielikuvituksella myös Cold Blackilla. Kuitenkin hopeanmustalla on niin paljon sävyvaihtelua että nuo kuvat voisivat ihan hyvin mennä tavallisillakin hopeanmustilla.
Romenna Ion puolestaan on hyvin erinäköinen hopeanmustanvoikko. Sillä näkyvät hopeanmustalla aika yleinen papurikkokuviointi ja kellertävää väriä siinäkin jossain määrin on.

Crackle Ion puolestaan on hopeanhallakko eli ruunikko, jossa yhdistyy sekä hopea- että hallakkogeenit. Myönnän ettei tuo ole maailman paras kuva, olisi kiva jos jaloissa olisi näkynyt edes pikkuisen hallakoille tyypillistä seepraraidoitusta, jota usein esiintyy hopeanhallakoilla. Muutenhan kuvan hevosen väri olisi aivan liian vaalea ja keltainen hopeanruunikolle, värisävy on kyllä aika lailla kunnossa.
Tamma Bay Star Ion on toinen hopeanhallakko ja vaikka aluksi tuossa kuvassa oli meidän mielestä jotain perustavanlaatuisesti vialla, kyllä tuo nyt menee hopeanhallakosta.

Montgomery Ion ei ole hopeavärinen lainkaan, vaan siinä yhdistyy voikko ja hallakko. Ruunivoikonhallakko eli valkohallakko on aika vaikea väri tunnistaa, koska voikko ja hallakko aiheuttavat kovin samanlaisen värityksen ja tuon kuvan hevonen menisi ihan täysin myös ruunihallakosta.
Rich Bay Ion on toinen samanlainen, mutta tuon kuvan hevonen on kyllä varsin lähellä tavallista ruunivoikkoa.

Monty Ion on jo kuollut, mutta haluan silti esitellä sen esimerkkinä hopeanruunivoikosta ja kuvassa on oikeasti hopeanruunivoikko ori. Hopean ja voikon tuntomerkit ovat varsin selkeät tällä hevosella ja se onkin oivallinen malli siitä, mitä tapahtuu kun voikko ja hopea yhdistyvät.

Quarter on toinen rotu, jolla esiintyy paljon erikoisvärejä, mutta meillä ei ole kovin montaa quarteria. Sen verran kuitenkin, että pari kivaa sekoitelmaa on saatu aikaiseksi.
Doc Dun Ion on voikonhiirakko eli musta hevonen, jossa yhdistyvät hallakko ja voikko. Sama tarina kuin hopeanmustanvoikolla eli mustaan väriin ei voikkogeeni vaikuta kovin paljon ja niinpä Doc näyttääkin pääosin hiirakolta, mutta on sitä kellertävämpi. En nyt sanoisi tätä ehkä maailman parhaaksi esimerkiksi voikonhiirakosta siltikään.

Holly Fern Ion on puolestaan ruunivoikonhallakko eli sama väri, jota tuossa ylempänäkin esiteltiin. Kaipailisin tällekin raitoja jalkoihin, mutta nyt saavat riittää nuo hännäntyven valkeat jouhet.

Siinä ne sitten taisivat ollakin, tällä hetkellä ei esimerkiksi tennesseenwalkereista löydy yhtään samppanja-voikko-yhdistelmää. Taitaisi olla aika sellainenkin tehtailla...

maanantaina, joulukuuta 19, 2011

Joulukalenterin luukku 19: historiatieto ja sen olennaisuus

Christa on tehnyt suurenlaisen työn tallentaessaan mm. Amelien hevosten kadonneita sivuja nettiin. Itsehän astutimme jonkinlaisen lauman omia hevosiamme Amelien hevosilla silloin kun talli oli aktiivinen ja arvata saattaa, että Amelien lopetus ja erityisesti sen hevosten sivujen totaalinen katoaminen internetistä on närästänyt pahasti. Tuo sivusto onkin vastaus rukouksiini ja täältä suunnasta Christa saa suunnatonta arvostusta. Tosin sen verran skeptinen olen, että tallennan kaikki sivut talteen myös itselleni. Ihan vaan siltä varalta, että jos nuo sivut joskus katoavat myös...

Joku ehti jo ht.netissä kritisoida, että ketä muka kiinnostaa ja mitä hyötyä, kun hevoset ovat täysin panostamattomia ja pikipäiten keksity oloisia. Kyllä taas oma napa puhuu! MINUN hevosten suvuissa ei ole noita nimiä, niin ei niitä sitten muutkaan tarvitse, vai mitä?

Historiatieto on aina ollut virtuaalimaailmassa väheksyttyä ja monet ovat surutta tuhonneet netistä hevostensa sivuja ajatellen, ettei ketään varmaan kiinnosta tai jos kiinnostaakin, niin tuhoajaa itseään ei kiinnosta. Olen sortunut itsekin tähän, esimerkiksi monen ensimmäisen ahaltekeni (Qvinnie K, Kilimanjaro) sivuja ei ole tallessa missään, ei edes omalla koneellani vaan olen myynyt hevoset ja sen jälkeen tuhonnut kaikki tiedot. Sittemmin olen oppinut käyttäytymään, kantapään kautta. Kun meiltä myydään hevonen, sen tiedot jäävät kuitenkin talteen. Poistamme ne sivuilta näkyvistä, mutta niitä ei ole poistettu, ne on vain kommentoitu koodiin ja tiedot on helppo palauttaa.

Virtuaaliwikiä päivittäessäni olen joutunut toisinaan leikkimään varsinaista salapoliisia kadonneiden sivujen ja tietojen kanssa. Aseinani toimivat Geocitiesin arkistosivut (Oocities, Reocities ja Geocities.ws), WaybackMachine ja Google.
Tässä suhteessa nopeasti vaihtuvat omat nettidomainit ovat suurinta p*skaa, mitä ajattelemattomat virtuaalihevostelijat voivat päistään ulos päkistää. Kun kiinnostus loppuu tai domain vaihtuu, vanhat sivut katoavat ja uusia ei välttämättä löydä enää mitenkään. Googlesta ei ole apua, WaybackMachine ei ole ehtinyt välttämättä indeksoida sivuja ja jäljellä ei ole mitään muuta kuin toimimaton linkki. Rekisteröikää ne hevosenne edes VRL:ään ja sitten toivotaan että VRL toimii hamaan tulevaisuuteen asti. Koskaan ei voi tietää milloin joku oikeasti kaipaa sitä sinun hevostasi, jolla ei ollut kuin yksi varsa...

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011

Joulukalenterin luukku 18: nimiperheitä

S on esitellyt aikaisemmin muutamia nimiperheitä, ts. sukulinjoja, joilla on jollain tavoin toisiinsa liittyvät nimet. Teemoja on erilaisia ja yleensä ne ovat syntyneet ihan vahingossa, emme ole miettineet sen tarkemmin asiaa nimetessämme kasvattia tai keksittyä hevosta, sitten on ehkä syntynyt ensimmäinen varsa ja se on saanut samaan aiheeseen liittyvän nimen ja siitä se on alkanut.
Useinhan meillä liittyvät varsojen nimet jollain tavoin toisen (tai molempien) vanhempien nimiin, mutta nämä nimiperheet ovat hieman yhtenäisempiä. Osin tämä lista toimii myös omana muistilappuna noiden nimien kanssa.
Tässä on esitelty arabien, kalliovuortenponien ja puoliveristen nimiperheitä.

Star Wars - nimet (arabit)
Alkujuuri on jo kuollut ori Mikeno Obi-Wan, jolle mietittiin O:lla alkavaa nimeä, koska sen isä oli Okapi GA. Jompikumpi meistä tuli sitten miettineeksi Obi-Wania vaikka periaatteessa nimi ei olekaan sellainen, joita yleensä annamme arabeille. Mutta annoimme sen olla, koska se kuulosti hyvältä (ja molemmat olemme jonkinasteisia Star Wars - faneja).
Kaikki meidän kasvattamat varsat, joilla on Obi-Wan isänä, ovat saaneet nimensä Star Warsin mukaan:
t. Amab Padme
o. Syanid Qui-Gon
o. Ibenka Mace Windu
t. Cosmetik Kamino
o. Taktik Dooku
Näillä ei ole vielä omia varsoja netissä asti, mutta voin kertoa että ainakin Amab Padme tulee varsomaan tamman, jonka nimi on Amab Amidala.

Kaupunkien nimet (arabit)
Kantaisä on meille keksitty suvullinen ori Pariz GA. Tämä nimiperhe ei ole niin selkeä kuin edellä mainittu, joillain varsoista ei ole kaupunginnimeä lainkaan, osalla puolestaan on jokin muu maantieteellinen nimi:
o. Saint Praha
- t. Aziza Pristina
-- t. Aziza Kosovo
-- t. Aziza Kamenika (muunnos Kamenicasta)
- o. Amab Pretoria
-- t. Aziza Papeete
-- o. Piekna Abu Dhabi
- t. Doryn Philadelphia
- o. Thaz Palermo
t. Solanka Pamiers
- o. Solanka Moskva
- t. Solanka Paramaribo
o. Amab Petrozkoj
- o. Elfan Pavlovsk
- o. Piekna Pskov
- t. Abriko Pallasovka
t. Abriko Osaka
- o. Abriko Gaborone
- t. Abriko Zenova (muunnos Genovasta)
t. Piekna Irian Jaya
- o. Piekna Al-Riyad
- t. Piekna Ecuador
- t. Piekna India
- o. Piekna Cape Verde
- o. Piekna Kiribati

Maiden nimet (arabit)
Tämä linja sekoittuu osin tuohon kaupunkiennimien perheeseen, mutta alunperin on lähtenyt ihan itse liikkeelle oriista nimeltä Doryn Ghana. Sen viidestä varsasta neljällä on maan tai muun maantieteellisen paikan nimi:
o. Kabala Comores
- o. Abriko Cordoba
- t. Aziza Cameroon
- o. Thaz Congo
- o. Piekna Cape Verde
o. Kabala Palau
- o. Kabala Armenia
o. Solanka Grenada
- t. Haday Guadeloupe
o. Elfat Brunei

LOTR - nimet (arabit)
Toisin kuin monella muulla, tämän nimiperheen alkuunpanija on tamma, Cosmetik Galadriel. Edellämainittua Star Wars - perheeseen kuuluvaa Kaminoa lukuunottamatta kaikki Galadrielin varsat ovat saaneet nimensä Sormusten Herran ihmisten, paikkojen tai muiden vastaavien mukaan ja ne ovatkin Eomer, Pelennor ja Nazgul ja Pelennor tulee varsomaan vielä Elessarin.

Alkuaine - nimet (arabit)
Tämän alku on ori Thaz Terbium tai oikeastaan sen isä Tantalum GA, mutta Tantalumilla on vain yksi alkuaineiden mukaan nimetty arabivarsa eli Terbium. Toki varsalistalta löytyy myös morab-varsa Cesium Ion.
Terbiumilla on viisi varsaa ja kaikki nimetty alkuaineiden mukaan:
t. Syanid Helium
- o. Syanid Erbium
t. Taktik Thulium
o. Anjum Titanium
o. Korel Krypton
t. Uzac Neon

Tuntuu siltä, että arabeissa saattaa olla pari muutamin nimiperhettä syntymässä. Toisen ensimmäinen edustaja olisi jo edellä mainittu ori Piekna Al-Riyad, jonka varsat ovat Al-Raiz ja Al-Rawya.
Toinen saattaisi olla lähtöisin oriista Anjum Dar-Al-Baida, jonka ensimmäinen varsa on Dua-Al-Amna ja toinen varsa, jolla ei ole vielä sivua, tulee olemaan Duha-Al-Zukra.

Yhdysvaltojen osavaltioiden nimet (kalliovuortenponit)
Alkujuuri on suoraan Arizona Ion, joka sai nimen isänsä Grand Canyon Coyoten mukaan, Grand Canyon näet sijaitsee Arizonassa. Arizonan varsat olivat California, Alabama ja Vermont, jos tosin vain Vermont näi Ioniciin. Sillä oli varsat Kentucky ja Carolina ja Kentuckylläkin on orivarsa nimeltä Montana, sen tammavarsat on nimetty muuten.

Ohjelmointikielien nimet (kalliovuortenponi)
Nämä nimet alkavat tammasta nimeltä Java Ion. Javan varsoista toinen oli yllämainittu ori Alabama Ion, mutta toinen oli nimeltään Cobol Ion ja se jäi meille Ioniciin. Cobolilla puolestaan oli kaksi tammavarsaa, Dibol ja Assembly. Dibolin varsat olivat Coding ja Delphi. Codingilla on toistaiseksi yksi varsa, nimeltään ColdFusion ja lisää on tulossa. Assemblyn varsat ovat Adenine, Visual Basic, Unicon ja Algol. Adeninellakin on jo varsa nimeltään AppleScript, joten sen suvusta löytyy kolmesta polvesta jo näitä koodausnimiä.

Juomien nimet (kalliovuortenponit)
Nämä nimet lähtevät tammasta nimeltä Caipirinha Ion. Minulla ei ole enää mitään muistikuvia, miksi tamma aikanaan sai tällaisen nimen, mutta sen varsta nimettiin asiaankuuluvasti Caipiroscaksi ja Mojitoksi. Caipiroscalla on varsat Cava ja Cosmopolitan ja Cavalla Caribou sekä Cosmopolitanilla Cosmoquila ja More Wine. Mojitonkin ainoa varsa on nimeltän Daiquiri.

jalokivien nimet (puoliveriset)
Kohtalaisen uusi ja pieni nimiperhe alkaa alunperin tuonti-holsteintamma Rubinetta GA:sta. Sen varsat olivat Sancy, Gold'n Gems (ei jatka nimilinjaa toistaiseksi) ja Kohinoor. Sancylla on varsa nimeltä Briolette ja Briolettekin varsoi jo Ocean Dream Ion - nimisen varsan, joka meni Pemberleyihin.

Ydinkoe - nimet (puoliveriset)
Tämä nimilinja alkaa tamma Bikini Ionista jonka varsat saivat nimet Crossroads ja Mururoa. Crossroadsilla ei ole varsoja, mutta Mururoan kaksi varsaa ovat saaneet nimet Arikaree ja Area 51 (ei varsinaisesti ydinkoealue?).

lauantaina, joulukuuta 17, 2011

Joulukalenterin luukku 17: puoliverijalostus

Puoliverijalostus on nykyisin vähintään yhtä sekavaa kuin ratsuponijalostuskin, mutta toisella tavalla. Kuulemma silloin joskus aikojen alussa oli vain yksi tapa jalostaa puoliverisiä: ns. puhdasjalostus ja sitten jos eri pv-rotuja sekoiteltiin, niistä tuli automaattisesti FWB:itä. Tätä tapaa käytetään edelleen ja monen pv-jalostajan ja muun aiheesta kiinnostuneen mielestä se on ainoa oikea tapa. Todennäköisesti homma on saanut alkunsa hevoskirjoista, joissa hannover esitetään omana rotunaan ja holstein ja muut puoliveriset ominaan, aivan kuin ne olisivat aivan erillisiä, toisistaan poikkeavia rotuja.

Reaalimaailmaanhan tämä ei tietysti nojaa millään tavoin. Kuten niin moneen kertaan on selitetty, siellä linjat ovat aivan sekaisin. Yksi hevonen voidaan hyväksyä useamman eri rodun kantakirjaan, jolloin se saa jalostuskäyttöoikeuden. Erityisesti menestyneet oriit saattavat olla hyväksyttyjä jopa kymmeniin eri kantakirjoihin, tammat harvemmin, muttei se mahdotonta ole. Hevosen syntymämaa saattaa määrittää "rodun" tai olla määrittämättä, Suomessa esimerkiksi syntyy hollanninpuoliveri-rekisteriin kelvollisia varsoja, mutta periaatteessa Suomessa syntynyt KWPN-varsa saattaisi olla rekisterikelpoinen myös RJL:ään (jos vanhemmat on hyväksytty FWB-jalostukseen). Tai Hannoveriin. Tai Ruotsiin. Tai mihin vain. On ihan vain omistajasta kiinni, mihin sen rekisteröi (edelleen: sen rajoissa, mihin rekistereihin vanhemmat ovat kelvollisia). Trakehner on poikkeus, muttei tällä kertaa puututa siihen.

Tätä periaatetta sitten jotkut pv-kasvattajat ovat lähteneet soveltamaan virtuaalimaailmassakin. Holstein + trakehner - varsa voidaan merkitä hannoveriksi, oldenburg-kasvattajan ei tarvitse ostaa itselleen oldenburgeja, ihan mikä tahansa puoliverinen käy, mutta varsa on silti oldenburg. Tai westfalen. Tai unkarinpuoliverinen. Se on tietysti kätevää, voi vaihtaa kasvatusrotuaan ilman että tarvitsee myydä vanhoja hevosia eikä ostaa uusia, ilmoittaa vain että meillä ei enää synnykään oldenburgeja vaan ranskanpuoliverisiä.

Tällainenhan ei ole ihan 100% reaalimaailman mukaista, koska ei siellä voida käyttää kaikkea kaiken jalostukseen vaan vain niitä hevosia, jotka ovat hyväksyttyjä kyseisen rekisterin jalostukseen tai on kantakirjattu niihin kantakirjoihin, jotka hyväksytään kyseisen liiton jalostukseen. Esimerkiksi RJL:llä on tietty lista kantakirjoista, joihin hyväksytyt hevoset ovat hyväksyttyjä myös FWB:n jalostukseen ilman erillistä kantakirjausta Hippokseen. Tämähän ei ole kuitenkaan ollut virtuaalimaailman tapa, koska täällä ei kantakirjoilla ole ollut samanlaista merkitystä kuin reaalimaailmassa.

Minä en itse oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Gin pohti jo aiemmin samaa ongelmaa ja heitti ilmoille käsitteen virtuaalinen puoliverinen, jolloin hävitettäisiin kaikki hannoverit, oldenburgit ja muut (edelleen trakehneria lukuunottamatta) tai ainakin jatkettaisiin niiden jalostusta pelkkänä perintesenä puhdasjalostuksena. Jos haluaisi sekoitella rotuja, ne olisivat kaikki virtuaalisia puoliverisiä, ei tarvitsisi miettiä, minkä maan puoliveriseksi tämä ja tuo varsa nyt oikein merkittäisiin. Ja virtuaalimaailmassahan kaikki virtuaalitallit "oikeasti" sijaitsevat.
En oikeastaan näe mitään hyötyä siitä, että kasvattajat saavat kasvattaa mitä tahansa mistä tahansa. Kuten sanottu, se ei ole ollut tapana ja se on omiaan lisäämään erilaisten sekaannusten riskiä. Ja se myös tekee liian helposti koko pv-jalostuksen.

Vaikka pyörihän meillä asian tiimoilta kuolematon ajatuskin mielessä: me perustamme IPV-rekisterin, siis luomme rodun nimeltä ionicinpuoliverinen. Sen jalostus toimisi vahvasti reaalimaailmaan pohjautuen: jalostuksessa saa käyttää vain siihen hyväksyttyjä hevosia. Meillä on asiansa osaava pv-rakennetuomari (Gin), joka arvostelee ktk-tilaisuuden ja hyväksyy tai hylkää tarjokkaat kantakirjaa. Hän pystyy olemaan sen verran puolueeton, että voi arvostella myös meidän omien hevosteen rakenteen. Jos rakenne ei riitä tai hevosella ei ole rakennekuvaa, voi rekisteriin päästä kilpailusuorituksilla, mutta niissä ei katsota sijoitusten määrää vaan sijoitusprosentteja.
Jos varsan molemmat vanhemmat ovat IPV-hyväksyttyjä, varsaa voidaan nimittää ionicinpuoliveriseksi, mutta jalostusoikeuden se saa vasta ktk-tilaisuudessa. Jos sitä käytetään jalostukseen ennen ktk-tilaisuutta, ei varsa ole IPV-kelpoinen riippumatta toisesta vanhemmasta.
Ja luonnollisesti FWB:itä lukuunottamatta hevosen tulee olla ns. puhdasjalostuksen tulos eli hannoverin suvusta ei saa löytyä mitään muuta kuin hannovereja. Trakehnerin kohdalla hyväksytään tietysti täysiveriset.

No joo, tämä on taas näitä meidän ajatuksenkulkuja. Ei tule tapahtumaan (vaikka kieltämättä kiinnostaisi...)

perjantaina, joulukuuta 16, 2011

Joulukalenterin luukku 16: tarinoita kuvien takaa

Kuvista on taas käyty keskustelua harvinaisten rotujen yhteydessä, joten sen inspiroimana kertoilen vähän joistain valikoiduista kuvista, mitä meidän hevosilta löytyy.

Dariuz Ion
RBSH-ori, isä ahaltek ja emä angloarabi ja minä olen todella, todella tyytyväinen tähän kuvaan. Ensiksi jos ajattelette rotuja, tuossa hevosessa näkyy molemman rodun piirteitä, ahaltekin piirteet tietysti ovat varsin selvät. Ja jos katsotte vanhempien kuvia, on tuo hevonen juuri siitä välimaastosta. Rakenteeltaan ei täydellinen ratsu, mutta tällaiseksi risteytykseksi hieno.
Ja kuvassa onkin muuten ahaltekin ja jonkin puoliverisen risteytys!

Andrej Ion
Tässä on muuten sitten ihan ehta terskinhevonen kuvassa! Tunnen itse asiassa hevosen omistajineen, asustelevat Saksassa. Hevonen on ruuna ja luonteeltaan niin rakastettava kuin vain voi olla.

Urbain Ion
Toinen terskinhevonen, mutta kuvan hevonen on arabi. Kyllä, kaikesta huolimatta kuulemma puhdas arabi, venäläisen verilinjan edustaja ja nähtävästi sen raskaamman suunnan...

Aviarejs Ion
Suosikkikuvani orlov-rostoptshinille, mutta kuvassa ei ole rodun edustaja vaan orlov-ravuri! Kieltämättä siinä on tiettyjä ravurimaisiakin piirteitä, mutta siitä huolimatta tuo ei ole minusta lainkaan hassumpi esitys ratsurodullekaan. Ja kaunishan se on kuin mikä.

Gevorg Ion
Tässä on ehta kabardinhevonen kuvassa. Ja ihan sieltä kamalimmasta päästä noiden rakennevirheidensä kanssa.

Pecandio Ion
Tässä puolestaan aito gidran.

Lobbanékony GA
Ja tässä aito furioso.

Hey It's Jazz Ion
Joo, tiedetään että sivuilla väitetään tobianoksi vaikka onkin kirjava. Se onkin isohkomerkkinen sabino ja tunnetusti arabeillakin esiintyy sabinokuviointia, tosin ei yleensä näin laajoilla merkeillä.

torstaina, joulukuuta 15, 2011

Joulukalenterin luukku 15: jos musta ei olekaan musta?

Tämä ei oikeastaan liity virtuaalihevosiin, mutta värien periytymiseen kylläkin, joten menköön tässä blogissa tämän kerran. Törmäsin näet Sukupostissa ori Veksaukseen, joka on todella komea musta ori.

Musta, niin. Jokainen voi itse noista kuvista katsoa, miten musta se on. Jossain kuvassa nyt vähän rusehtavaa sävyä, mutta mustilla se ei ole erityisen harvinaista, varsinkaan kesäaikaan.
Mutta kun katsoo Veksauksen vanhempia, huomaa että molemmat ovat raudikoita ja joka paikassahan on toitotettu, että rautias + rautias on aina rautias, ei ikinä ruunikko eikä varsinkaan musta. Lisäksi koko suku on täynnä erisävyisiä raudikoita, joten kyse ei voi olla mistään väärästä tunnistuksesta vanhempien kohdalla, sillä tuskin neljän sukupolven aikana olisi tunnistettu kaikkia ei-rautiaita värejä väärin. Aika monella esivanhemmalla on värikuvakin, josta voi itse käydä katselemassa raudikoita.

Mietin kovasti, että mikä tämä juttu oikein voi olla. Sehän horjuttaa perusgenetiikan perusteita! Paitsi tietenkin, jos isä tai emä on väärä. Tokko sellaista kuitenkaan tapahtuisi. Katselin läpi Veksauksen varsat, niitä on 11 kappaletta tällä hetkellä ja yllättäen kaikki rautiaita. Tilastollisesti vähintään 50% mustan hevosen varsoista pitäisi olla joko mustia tai ruunikoita. Yhtä lukuunottamatta kaikkien varsojen emätammat ovat rautiaita. Ja rautias + rautias on aina rautias...
Lisäksi se joukon yksi ruunikkotamma on genotyypiltään Ee-Aa, jos vanhempien väritunnistukset pitävät paikkaansa ja sellainen ruunikko yhdistettynä rautiaaseen oriin tuottaa 50% todennäköisyydellä rautiaan varsan.

Voisiko siis olla niin, että Veksaus olisikin todella, todella tumma rautias? Kuvista sitä on mahdotonta sanoa, todennäköisesti ei auta yhtään vaikka hevosen näkisi ihan luonnossakin. Suvun puolesta se on kuitenkin ainoa vaihtoehto ja jälkeläisten perusteella erittäin todennäköistä. Värienkään maailmassa kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää, tässä taitaa olla ihan kouriintuntuva todiste siitä.

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011

Joulukalenterin luukku 14: suuri ratsuponisekaannus

Silloin joskus muinoin ratsuponi oli yksinkertainen asia: otetaan ponirotu x ja hevosrotu y ja yhdistetään ne (x:llä ja y:llä on rajoituksensa) ja -tadaa!- meillä on ratsuponi. Jalostus seuraili aika tarkalleen Hippoksen jalostusohjesääntöä, joka on varsin selkeä lukuunottamatta yhtä pikku juttua:

Jalostuksessa hyväksytyt rodut:

  • täysiveri- ja puoliverihevoset
  • newforest
  • connemara
  • welsh
  • welsh part-bred
  • russ
  • ulkomaiset ratsuponit


Jalostusohje:

  • P: Rotuponi * hevonen
  • F1: Em. risteytys * rotuponi tai hevonen tai ratsuponi
  • F2: Kolmannen polven risteytyksessä on oltava vähintään 25 % poniverta


Sitten kehittelimme me VRP:n, virtuaalisen ratsuponin, joka on oikeastaan ihan sama asia kuin suomalainen ratsuponikin, mutta sen rotuvalikoima on laajempi ja siten soveltuvampi virtuaalimaailmaan. Jokainen rotu, joka poikkeaa suomalaisen ratsuponin jalostusohjeesta, on erikseen perusteltu. Emme ole koskaan kuulleet ainoatakaan poikkipuolista sanaa siitä, että tuossa VRP:n jalostusohjesäännössä tai sen perusteluissa olisi kenenkään mielestä mitään vikaa, tosin nykyisin se saattaisi kyllä kaipailla jonkinlaista päivittämistä.

Ongelma tässä on Hipposen termi "ulkomainen ratsuponi" ja meidän käyttämä termi "ratsuponi". Mikä on ulkomainen ratsuponi? Tästä on liikkeellä paljon mutua ja aika vähän faktaa, olkoonkin, että eri kantakirjojen jalostussääntöihin on voinut vuosien mittaan tulla muutoksia. Pääosin homma toimii samalla tavalla, on poneja ja on hevosia ja niitä risteytetään. Jotkut hyväksyvät vain brittiläiset ponirodut, toisen hyväksyvät hevosista vain englantilaisen ja arabialaisen täysiverisen sekä angloarabin, toisissa on korkeampi vaatimus poniveriprosentille kuin toisissa. Näissä pikkuyksityiskohdissa onkin ollut jo pitkän aikaa siemeniä kunnon riitaan ja parkuun siitä, mikä on ratsuponi ja mikä ei.

Otetaanpa muutamia esimerkkejä.
Iso-Britannia
The National Pony Society: British Riding Pony Studbook

  • säkäkorkeus ei ylitä 153 senttiä
  • sallitut rodut
    • ns. mountain & moorland (M&M) - rodut
    • englantilainen täysiverinen
    • arabialainen täysiverinen
    • angloarabi

  • M&M-rotuja ovat seuraavat:
    • connemara
    • dartmoor
    • dales
    • exmoor
    • fell
    • new forest
    • shetlanninponi
    • ylämaanponi
    • welshit (part-brediä ei mainittu)



Tanska
Dansk Sports Ponyavl: Avlsplan

  • new forest
  • connemara
  • welsh
  • dartmoor
  • DWB
  • trakehner
  • DSAH-rodut:
    • shagya
    • arabi
    • angloarabi

  • englantilainen täysiverinen
  • saksalainen ratsuponi seuraavista järjestöistä:
      Verband der pony- und Kleinpferdezüchter Hannover e.V.
    • Rheinisches Pferdestammbuch e. V.
    • Pferdestammbuch Schleswig-Holstein/Hamburg e.V.
    • Pferdestammbuch Weser-Ems e.V.
    • Westfälisches Pferdestammbuch

  • ruotsalainen ratsuponi
  • norjalainen ratsuponi
  • hollantilainen ratsuponi:
    • NRPS
    • NWR
    • WPBR



Saksa, Rein-Pfalz-Saarin alue
Pferdezuchtverbandes Rheinland-Pfalz-Saar e.V.

  • angloarabi
  • arabi
  • Arabisches Halbblut (arabiristeytys, luultavasti tälle on tarkempia speksejä)
  • baijerinhevonen
  • belgialainen ratsuponi
  • brandenburginhevonen
  • brittiläinen ratsuponi (NPS, kts. yllä)
  • connemara
  • tanskalainen ratsuponi
  • dartmoor
  • Deutsches Reitpferd (tarkoittanee yleisesti saksalaisia puoliverisiä?)
  • englantilainen täysiverinen
  • hannover
  • hesseninhevonen
  • hostein
  • italialainen ratsuponi
  • Kleines Deutsches Reitpferd (älkää kysykö...)
  • ranskalainen ratsuponi (Le Poney Français de Selle)
  • lewitzer
  • mecklenburginhevonen
  • NPA
  • newforest
  • itävaltalainen ratsuponi
  • oldenburg
  • Palomino Pony
  • Pinto Pony
  • reininhevonen
  • saksinhevonen
  • saksin-anhaltinhevonen
  • ruotsalainen ratsuponi
  • sveitsiläinen ratsuponi
  • shagya
  • thüringeninhevonen
  • trakehner
  • welsh part-bred (hollantilainen, sektio K)
  • welshit B, C ja D
  • westfalen
  • württemberger
  • zweibrücker
  • toisaalta esimerkiksi wikipediassa esitetään huomattavasti suppeampi skaala roduille: brittiläiset ponit, täysiveriset ja puoliveriset. Luultavasti vaatimukset vaihtelevat alueittain.


Ruotsi
Avelsföreningen Svensk Ridponny: Vad är en ridponny

  • hyväksytään ainakin seuraavat rodut:

    • connemara
    • newforest
    • russ
    • dartmoor
    • welsh cob
    • puoliverinen


  • seuraavatkin hyväksytään todennäköisesti (Som förädlare räknas...):

    • englantilainen täysiverinen
    • angloarabi
    • arabi
    • shagya
    • muut ratsuponit
    • welsh A, B, ja C


  • säkäkorkeus rajoitettu 148 senttiin


Ranska
French Saddle Pony (Poney Francais de Selle) (joudun käyttämään lähteenä englanninkielistä wikipediaa, koska ranskankielen taitoni on heikko eli olematon)

  • arabi
  • connemara
  • newforest
  • welsh
  • ranskanpuoliverinen
  • ariege
  • pottock
  • landes
  • jos olen oikein ymmärtänyt, PFS:n kanssa voi tehdä ns. poniristeytyksiä eli esimerkiksi connemara-pottock-risteytys olisi PFS. En ole kuitenkaan varma asiasta.


Tässä on siis vasta muutama ja erot ovat selkeät. Mikä neuvoksi? Mikä on minkäkin maan ratsuponi?

tiistaina, joulukuuta 13, 2011

Joulukalenterin luukku 13: rakennearvostelu puoliveritammasta

Seuraavana rakennearvostelussa on puoliveritamma Briolette Ion.

Pisteskaala 0-5p:
0 - ei voi arvostella (EVA) tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen

Yleisvaikutelma 2p
Kaikista puutteistaan huolimatta kohtuullisen sopusuhtainen eläin.

Rotuleima 2p
Kyllähän tuon puoliveriseksi saattaa uskoa, mutta mitenkään selkeän puoliverimäinen se ei ole.

Sukupuolileima 3p
Keskivertopisteet. Kyllä tuo tammasta menee, muttei minusta ainakaan niin silmiinpistävän feminiininen, että pitäisi korkeampia pisteitä antaa.

Pää 1p
En antanut tästä EVAa, koska pään yleisilmeestä voi jotain sanoa, mutta koska profiilia ei näe, pisteet vähenevät yhteen. Eikä tuo pää tästä kulmasta näytä kovin kummalliselta. Tammamainen, aika vaatimaton, leveät korvat.

Kaula 0p
Pääliittymä EVA. Kaikin puolin kaula näyttää kelvottomalta ratsulle: paksu, lyhyt, hieman alakaulainen. Ei tällaista puoliveriselle.

Etuosa 2p
Säkä matala ja piirteetön, mutta lapa on hyvä.

Runko 4p
Lyhyt, tiivis, hyvä ylälinja. Ihan mainio runko puoliveriselle.

Takaosa 3p
Lautanen on hieman laskeva, mutta muuten takaosa on varsin kelvollinen.

Etujalat 3p
Tukevat ja todella lyhyet etusääret, mielestäni puoliverisellä voisi olla hieman sirommatkin jalat, mutta eiköhän ne tuollaisenakin kelpaa. Oikea vuohinen näyttää lyhyeltä, johtunee kuitenkin asennosta, joten en voi luotettavasti arvostella.

Takajalat 2p
Seisoo hieman huonosti arvostelua varten. Oikea vuohinen näyttää lyhyeltä ja pystyltä.

Yhteensä 22/50p
Heikkolaatuinen tamma ja sen näkee pisteistä. Selkeästi alle keskiverron (30p). Puutteet ovat kiistattomat sekä kuvan (huono asento) että hevosen kohdalla. Jos tästä samasta hevosesta olisi ollut kunnon kuva, olisi pistemäärä voinut nousta 25 pisteeseen, mutta se olisi silti ollut alle keskiarvon. Kaulan puutteet ovat sieltä vakavimmasta päästä, mitä ratsurodulla voi olla.

maanantaina, joulukuuta 12, 2011

Joulukalenterin luukku 12: uuden vuoden lupausten status

Viime joulukuussa alkoi jo tuntua hieman tuo virtuaalilama, jota olemme poteneet koko vuoden. Siksi tuolloin tehdyt uuden vuoden lupaukset olivat aika kesyjä, mutta toisaalta niistäkin vähistä on vain aniharva tullut täytettyä sataprosenttisesti...

Katsotaanpas tarkemmin.
... pitää ainakin Ionicin ja GA:n pystyssä ja Pinkinkin jos suinkin vain löytyy aikaa kisauttaa hevosia järkevästi.
Hmm, Ionic ja GA nyt ovat pystyssä, joten siinä mielessä joo. Pinkin kanssahan totesimme olevamme ihmeessä jo aikaisessa vaiheessa ja se on jäänyt silleen. Luultavasti lopetamme sen virallisesti joskus.

... olla unohtamatta tätä blogia, vaikka kirjoitustahti ei kummoinen olisikaan.
Tämä sentään on toteutettu.

... olla muuttamatta radikaalisti tallien toimintaa tai ulkoasua
Tämäkin lienee toteutettu, jos ei laske sitä, että toiminta ja hidastunut noin sadasosaan aktiivisimmista ajoista.

... jatkaa laajamittaista, useiden eri rotujen kasvatusta
Ähym, koska tänä vuonna ei ole ollut juuri kasvatustoimintaa, tämän lupauksen tilanne on vähän epävarma.

... keksiä tai ostaa ensi vuoden aikana jokin meille ihan uusi rotu Ioniciin
Just forget it...

... pitää Vippos horjuvilla jaloillaan
Haa haa, Vippos jäi silleen. Harmi kyllä. Uusi innokas päätoimittaja kyllä ilmaantui, mutta nyt on ollut hetken aikaa hiljaista sillä rintamalla.

... jos nyt ensi vuonna saisi jompikumpi meistä taiteiltua sen yhden piirretyn ja itsetehdyn kuvan Ioniciin tai GA:han. Odotukset eivät kuitenkaan ole kovin suuret.
Noo, tästä saa kätevästi uuden lupauksen ensi vuoden listaan.

Tai no, ehkä meidän ensi vuoden lupaus näyttää tältä: yritämme jotakin.

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2011

Joulukalenterin luukku 11: 10 suosikkirotuani

Gin esitti jo aikoja sitten oman listansa suosikkiroduistaan ja minulle annettiin sama nakki, mutta olin unohtanut sen kokonaan. Tämäkään ei ole mikään ehdoton paremmuusjärjstys, mutta ehkä vähän sinne päin.

1. Suomenhevonen
Okei, nyt moni lukija putoaa tuoliltaan, mutta kyllä: huolimatta siitä ettei Ionicissa ole ainoatakaan suomenhevosta (ja Ginillä on rotuun jonkinlainen viha-einiinrakkaus-suhde), minusta suomenhevonen on ehdottomasti niiden kiinnostavimpien rotujen joukossa. Syitä ei tarvinne toisille suomalaisille selittää: monipuolisuus, vaatimattomuus, rotevuus, sotahevosta en edes mainitse ja niin edelleen.
Miksei meillä ole sitten virtuaalisia suomenhevosia? No jaa, mahtuisihan sinne ja muutama kuvakin olisi tarjolla, joten ehkä vielä jonain päivänä. En tosin tiedä, että kenelle siitä olisi mitään suurempaa iloa, mutta onhan Ionicissa kautta aikojen ollut erilaisia "huvin vuoksi"-hevosia, jotka ovat suvuttomia, jotka eivät kilpaile ja jotka eivät koskaan vaikuta jalostuksessa.

2. Arabianhevonen
Tarvinneeko tätäkään erityisesti perustella... Kaunis ja niin monen rodun taustalla, monikäyttöinen myös virtuaalisessa jalostuksessa ja ihan monipuolinen rotunakin.

3. Ahaltekinhevonen
Minun ja Ginin ahaltek-kuumeella on yhteinen tausta ja taidan olla pääsyyllinen siihen, että Gin rodusta aikanaan kiinnostui. Kaunis, poikkeuksellinen rotu, mutten voi väittää olevani lainkaan niin syvällä rodun kanssa virtuaalisesti tai reaalisesti kuin Gin.

4. Andalusianhevonen
Barokkirotujen kantaisä. Virtuaalimaailmassa tämäkin rotu on meillä hieman paitsiossa, ehkä jossain vaiheessa niitäkin tulee enemmän. Toivottavasti ainakin.

5. Englantilainen täysiverinen
Voin yhtyä Ginin kommenttiin hevosmaailman kuninkaallisesta. Virtuaalimaailmassa monipuolinen myös risteytysjalostuksessa.

6. Puoliveriset
Ah, tarvitseeko tätäkään perustella? Näyttäviä, suosittuja, monipuolisuutta löytyy roduista ja tyypeistä.

7. RBSH
Nerokas idea jo alkuaankin ja minusta on todella hienoa, että juuri tämä rotu on Ginin luoma ja että juuri tämä rotu on ottanut ilmaa siipiensä alle virtuaalimaailmassa, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys virtuaalisten rotujen kohdalla.

8. Pasot
Ainakin jossain määrin barokkityyppisiä rotuja ja plussana erikoisaskellajit. Otan itselleni ison osan siitä kunniasta, että meillä Ionicissa on pasoja niinkin paljon kuin on. Enemmänkin voisi olla, ei sen puoleen.

9. Welsh part-bred ja ratsuponi
Miellyttävännäköisiä risteytysrotuja, olen aina ihaillut näiden rotujen yksilöiden kuvia. Yhdistää ponimaisen kauneuden ja puoliveristen sliipatun ulkonäön ja tietysti suorituskyvyn.

10. Saddlebred ja National Show Horse
Todella näyttäviä rotuja ulkoisesti, mutta toivoisin kovasti näkeväni näitä rotuja käytettynä monipuolisemmin kuin nykyisin vain askellajikisoihin ja saddle seatiin. Ovat oikeasti hyviä ratsuhevosia vaikkapa koulukentillä.

lauantaina, joulukuuta 10, 2011

Joulukalenterin luukku 10: vanhan "hyvät" ajat

Tästä on kirjoiteltu aikaisemminkin, mutten tähän hätään löydä aiempaa tekstiä mistään. Joka tapauksessa aiheesta kirjoitellaan myös ht.netissä säännöllisinä väliajoin, miten ennen olivat ihmiset kivempia, hevosilla ei kisattu, ulkoasut olivat vähän mitä sattuu, oli hoitajia ja päiväkirjoja ja kaikki yleisesti ottaen paremmin.

Monessa yhteydessä olen todennut näin: aika kultaa muistot. Eivät asiat nyt niin paljon paremmin olleet aikaisemmin, toki toisella tavalla kuin nykyään enkä minä suinkaan pidä kaikista nykyisen virtuaalimaailman kotkotuksista. Ja minulta sentään luulisi löytyvän jonkinlaista näkökulmaa asiaan kun olen tätä puuhaa katsellut yli kymmenen vuotta jossain määrin säännöllisesti.

Muun muassa en kaipaa seuraavia asioita muinaisilta ajoilta:
- Expage-tallit ja sivut (enkä varsinkaan niitä animaatioita, suoralinkitystä, taustamusiikkeja)
- hevosia täysin naurettavilla tiedoilla, pahoja puutteita rotutiedoissa (170-senttiseen hiirakkoon arabiin on tullut joskus törmättyä, mutta toisaalta onhan tuollaisia talleja vieläkin, itse vain tajuan pysytellä pois niiltä oman mielenterveyteni tähden)
- kasvatustoiminnan vähäisyys ja sekalaisuus
- laukkatoiminnan lähes täydellinen puute
- järjestäytymättömyys (en keksi oikeastaan yhtään asiaa, minkä nykymuotoinen VRL olisi tehnyt huonommaksi)
- kehykset, varsinkin järjettömät iframe-viritykset

Mitä vanhoilta ajoilta sitten voisi palautella mieliin?
- puuttuvan tai erittäin lepsun kilpailuttamisen
- kilpailutulosten lähes täydellisen ignoroinnin
- kevyemmät, yksinkertaisemmat ulkoasut (ei silti kehyksiä!)
- laatuarvostelupalkintojen lähes totaalisen puutteen
- lyhyemmät ja ytimekkäämmät luonnekuvaukset, enemmän variaatiota (ks. edellinen luukku)

perjantaina, joulukuuta 09, 2011

Joulukalenterin luukku 9: kiltteys valtaa ylaa

Olen toiminut taas taukoilujen jälkeen YLAn tuomarina luokkia vaihdellen. Kuluneen vuoden aikana olen arvostellut täysiverisiä, puoliverisiä ja lämminverisiä eli rotuvalikoimaa ja hevosia on riittänyt, vaikka viimeisimmän tilaisuuden täysiveriluokissa oli peräti kolme hevosta. Luonnekuvauksia on tullut luettua läpi sen verran, että voin väittää tietäväni aiheesta jotakin.

Yksi asia on alkanut erityisesti pistää silmään: kiltteys. Hevoset ovat kautta linjan kilttejä tai ainakin suht hyvätapaisia. Juuri niin, sellaisia soveliaita kilpahevosia, eivät mitään ihan aloittelijoiden ratsastettavissa olevia lussuja, mutta kokeneemman alla kuuliaisia, tottelevaisia, sopivan säpäköitä ja loistavia omassa lajissaan. Puhumattakaan nyt siitä, että ovat kovin rauhallisia kisapaikoilla ja kuljetuksissa. Ei stressiä, ei syömättömyyttä, ei nirsoilua, sellainen kun käy mahan ja kisakunnon päälle.
Tälle on luonnollisesti selitys: kilpaileminen. YLAan tuodaan mielellään sellaisia hevosia, jotka on kilpailtu jalattomiksi jo hyvissä ajoin ennen nelivuotissyntymäpäivää (minun henkilökohtainen mielipide, ei YLA-tuomari-Virginian mielipide), joten vaatiihan se tietysti hevoselta jossain määrin nöyrää luonnetta ja hyvää ratsastettavuutta sekä muuta soveliaisuutta kilpailemiseen.
YLAssa ei saa rokottaa kisakalenterin epärealistisuudesta eikä hevosen liiallisesta kiltteydestä edes niiden täysiveriorien kohdalla. Toisaalta realistisuus- ja koulutustasopisteisiin vaikuttaa alentavasti se, että hevosen koulutustaso on epärealistisen korkea, jos se on hankala tai suorastaan mahdoton ratsastettava tai että huolimatta ankarasta kisa- ja kuljetusstressistä, hevosella on 68 sijoitusta ja 1347 kisaa.

Kisaamisen ihannointi vaikuttaa siis luonnekuvauksiin yksipuolistavasti. Ja YLA-tuomariin se vaikuttaa unettavasti. Kun huomaa ajattelevansa uuden hevosen kohdalla jotakuinkin näin: "Jos tää kaakki on nyt taas kiva ratsastettava ja ihan huippu jossain lajissa ja kaikki muut kliseet samassa kasassa, niin mä en kyllä ala...", on syytä miettiä, onko vika vain tyhmässä puusilmä-tuomarissa vai siinä, että hevosten luonteet ovat lautta linjan toistensa kopioita, on vain sanottu sama asia eri sanoilla.

Mihin ovat kadonneet ne kipenöivän kiukkuiset nelijalkaiset tappajat, joita ei saa edes tallista ulos ilman henkilövahinkoja, saati sitten kisakentille? Missä ovat ne rauhalliset, alati luotettavat mussukat, jotka eivät loista kisakentillä, mutta kylläkin alkeiskurssien rakastetuimpina luottoratsuina? Ja ne kaikki muut siltä väliltä, ne jotka eivät ole huippukisaratsuja?
Niin, siellähän ne ovat toki, virtuaalisten ratsastuskoulujen harvalukuisessa joukossa. Niillä ei ehkä kilpailla eikä rakennekuva ole välttämätön, suvusta ei ole tietoakaan, saati sitten varsoista, mutta niissä on jotain persoonallista. Ei niillä YLAssa ole mitään saumaa, kun siellä loistavat ne kiltit kisatykit. Huoh.

torstaina, joulukuuta 08, 2011

Joulukalenterin luukku 8: upeita ahaltek-kuvia

Kuten sanottu, ahaltekeille on tullut paljon uusia kuvia. Koska S hoitaa nykyisin pääosan meidän kuvajutuista, oli siellä minulle tarjolla yllätyksiä. Kivoja yllätyksiä. Kiva yllätys on hieno kuva, joka ei välttämättä ole hieno rakennekuva tai rakennekuva lainkaan. Tässä muutamia poimintoja (joukossa on kyllä vanhempiakin kuvia, sanotaan siis vaikka että kyseessä on minun kuvasuosikkini).

Gin Azart: rakastan tämän päämerkkiä.
Gin Fedor: tässäkin on persoonallisuutta.
Gin Germogen: upea, upea pääkuva!
Gin Hypnos: tässä on oikeastaan kaikki kohdallaan. Erikoinen, kaunis väri, upea hevonen ja mahtava liikekuva.
Gin Pellegrino: yksi ehkä kauneimmista ahaltekeistä, joita olen koskaan nähnyt. Rotutyypillinen ja hoikka, muttei liioiteltu (vaikka pidän kyllä siitä liioitellustakin mallista).
Gin Velikij: toinen kaunis pääkuva.
Gin Alanija: on vain niin ihana kuva!
Gin Bolgarka: myös yksi kestosuosikkikuvistani.
Gin Gorica: taas näitä upeita pääkuvia.
Gin Grazhdanka: mikä laadusta puuttuu, se korvataan yleisellä kauneudella, sekä hevosen että liikkeen.
Gin Katenka: tuo silmä!
Gin Rashida: nuo korvat!
Gin Zelda: tuo väri!

keskiviikkona, joulukuuta 07, 2011

Joulukalenterin luukku 7: värinäyttelyt

Joskus muinoin, kun meillä on järjestetty näyttelyitä, on mukana ollut toisinaan ns. väriluokka, jonne on otettu rodusta riippumatta kaikki hevoset, jotka eivät ole ruunikoita, rautiaita, mustia tai kimoja. Siis ovat jotain erikoisvärisiä. Olen myöhemmin järjestänyt ht.netissä muutamat "väripikiksetkin".

Mikä tämä tämmöinen nyt siis on?
Ei ainakaan mikään virallinen luokka ja hevosten väreillehän ei ole olemassa mitään standardeja, joihin niitä verrattaisiin ja voittaja olisi sitten se, joka täyttää parhaiten oman värinsä standardin. Toisaalta en valitse voittajaa ihan puhtaasti omien mieltymysteni mukaankaan, koska tällöin voittaisi joka kerta se upea voikko tai hopeanruunivoikko tai samppanja.
Usein luokan voittaa se, jonka väri on erityisen "selkeä", ts. hyvin tyypillinen värinsä edustaja, jossa on näkyvillä kaikki kyseisen värin tunnusmerkit. Eräissä pitämissäni väripikanäyttelyissä voittajaksi selviytyi hiirakko quarter, jolla oli aivan erityisen selkeästi näkyvillä tummempi pää, jouhien kaksivärisyys ja jalkojen seepraraidoitus ja muutenkin se oli niin selvä hiirakko ettei olisi ollut varaa sekoittaa sitä mihinkään toiseen väriin.

Yleensä nämä tämmöiset luokat ovat pääasiassa itseni huvittamista varten, minä tykkään katsella minkä värisiä hevosia muilla ihmisillä on. Ehkä niistä on jotain apua myös osallistujille, koska kirjoitan yleensä muutaman sanan väristä ja saatan esimerkiksi kommentoida, että väri on tunnistettu väärin hevosen sivuilla (esimerkiksi sabino onkin kuvan perusteella frame tms).
Useimmiten väriluokkiini ovat tervetulleita myös piirroskuvalliset hevoset, jotka harmi kyllä ovat olleet hieman vähemmistössä. Piirtämällä itse saisi vaikka minkälaisia hopeansamppanjanpäistärikköjä, joista on suht turhaa etsiä netistä kuvia.

Ehkä sitä pitäisi taas jonain päivänä pitää väripikiksetkin...

tiistaina, joulukuuta 06, 2011

Joulukalenterin luukku 6: ahaltekien värit

Jatketaan taas väriaiheella, koska olen tässä viime päivinä päivittänyt ahaltekeille kuvia. Meidän tekkien kuvatilannehan on ollut pitkään aika onneton, kun (liian) iso osa hevosista on ollut ilman kuvia, joten nyt ajattelin vähän parannella tilannetta. Tässä vähäsen väritilastoa aiheesta.

TAMMAT (125 kuvallista tammaa)
ruunikkoja 40 kpl ~ 32%
mustia 7 kpl ~ 5,6%
rautiaita 14 kpl ~ 11,2%
ruunivoikkoja 27 kpl ~ 21,6%
mustanvoikkoja 8 kpl ~ 6,4%
voikkoja 7 kpl ~ 5,6%
perlinoja 12 kpl ~ 9,6%
smoky creameja 2 kpl ~ 1,6%
cremelloja 3 kpl ~ 2,4%
kimoja 8 kpl ~ 6,4%

ORIIT (86 kuvallista oria)
ruunikkoja 25 kpl ~ 29,1%
mustia 5 kpl ~ 5,8%
rautiaita 4 kpl ~ 4,7%
ruunivoikkoja 18 kpl ~ 20,9%
mustanvoikkoja 4 kpl ~ 4,7%
voikkoja 4 kpl ~ 4,7%
perlinoja 6 kpl ~ 7,0%
smoky creameja 3 kpl ~ 3,5%
cremelloja 5 kpl ~ 5,8%
kimoja 12 kpl ~ 14,0%

VÄRIRYHMITTÄIN
perusvärit (m, rn, rt): tammat 50,4% / oriit 39,5%
yksinkertaiset voikkovärit (rnvkko, vkko, mvkko): tammat 33,6% / oriit 30,2%
tuplavoikot (cre, perl, sc): tammat 13,6% / oriit 16,3%
kimot: tammat 6,4% / oriit 14,0%

KIMOJEN POHJAVÄRIT
ruunikko: tammat 1 kpl / oriit 4 kpl
musta: tammat 2 kpl / oriit 3 kpl
rautias: tammat 0 kpl / oriit 0 kpl
voikko: tammat 1 kpl / oriit 0 kpl
ruunivoikko: tammat 3 kpl / oriit 3 kpl
mustanvoikko: tammat 0 kpl / oriit 2 kpl
perlino: tammat 0 kpl / oriit 0 kpl
smoky cream: tammat 0 kpl / oriit 0 kpl
cremello: tammat 1 kpl / oriit 0 kpl

Mitä johtopäätöksiä noista luvuista nyt voi tehdä? No ainakin sen, että voikkovärejä on aika tuhottomasti, mutta sehän nyt ei ole ihme. Jos lasketaan kimojen pohjavärit mukaan, oreista 47,7% ja tammoista 51,2% ovat perusvärisiä, muilla on voikkogeeni matkassa. Oreissa siis hieman enemmän kuin puolet on voikkovärisiä!
Ruunikko ja ruunikkopohjaiset värit ovat jokaisessa väriryhmässä kärjessä, musta- ja rautiaspohjaiset värit ovat vähemmistönä. Näinhän se menee reaalimaailmassakin, jossa ruunikko on ahaltekin väreistä yleisin.

maanantaina, joulukuuta 05, 2011

Joulukalenterin luukku 5: yksi talli, kaksi omistajaa

Ihme juttu, mutta emme ole koskaan kirjoittaneet erityisesti tästä aiheesta vaikka tässä on viitisen vuotta menty kahden omistajan voimin. Eri virtuaalifoorumeissa kysellään harva se päivä eri talleille kakkosomistajaa, mutten ole koskaan kuullut kenenkään sen paremmin kehuvan kuin moittivankaan kahden omistajan tilannetta. En siis tiedä miten tällaiset kahden käytännössä katsoen vieraan ihmisen pyörittämät tallit oikein toimivat kulissien takana. Jotenkin minulla on sellainen hatara käsitys, että kahden omistajan tallit toimisivat harvoin molempia tyydyttävällä tavalla, mutta se on vain käsitys. Faktoja minulla ei ole.

Meidän tilanne on kuitenkin ratkaisevalla tavalla erilainen, minulla ja S:llä on historiaa jo kauan ennen vuosituhannen vaihdetta, tutustuimme aivan muuta kautta kuin netissä tai virtuaalihevosten parissa. Itse asiassa asuimme jonkin aikaa jopa kämppäkavereina ja kolmannen kämppäkaverin pikkusisko oli Marinka, jonka vanhimmat harrastajat muistavat Marinean perustajana ja omistajana (enkä ole koskaan kiistänyt olleeni aika vahva takapiru, mitä tulee Marinean ulkoasuun, grafiikoihin, rotuvalintoihin, kasvatukseen ja erityisesti RBSH:n lanseeraukseen).
Tällöin myös S oli jossain määrin mukana virtuaalihevosharrastuksissa ja itsekin puljasi hevosaiheiden kanssa. Teimme paljon asioita yhdessä, koski se sitten reaali- tai virtuaalihevosia. Joten kun S astui Ionicin puikkoihin keväällä 2005, hän ei ollut suinkaan mikään keltanokka asioiden kanssa vaikka silloin vasta hyppäsi ekaa kertaa julkisesti "framille".
Ja sittenhän se jatkui sillä mallilla, että olemme jo monta vuotta pyörittäneet Ionicia ja S:n alunperin ideoimaa Gin Ahaltekiä yhdessä, tasavertaisina omistajina.

Käytännössä hoidamme päivityksiä aika lailla itsenäisesti, meillä on jonkinlainen task-lista, josta napsimme itsellemme hommia välttääksemme päällekkäisyydet. Varsinaiset tiedostot ovat meillä palvelimella, jossa niitä päivitämme ja sitten joskus ja jouluna ajamme päivitykset nettiin asti.
Lisäksi meillä on tallien tiedostot omilla koneillamme ja ainakin minulla myös ulkoisella kovalevyllä varmuuskopiona. Aikamoinen levyrikko saa tapahtua ja pari tulipaloa lisäksi, että tallien materiaalit katoaisivat tyystin.

Tärkeintä palvelimella on task-listan lisäksi meidän oma chattipalsta, jonka kautta lähetämme toisillemme viestejä ja toinen saa ne heti kun kirjautuu palvelimelle. Emme ole siis riippuvaisia siitä, että pitäisi olla samaan aikaan koneella ja pelkkä email on hieman kömpelö. Chatti onkin meidän "elämänlanka", jossa juttelemme, suunnittelemme, ideoimme, valitamme ja mitä tahansa muuta. Ilman sitä tästä ei tulisi mitään.

Toisaalta iso talli antaa molemmille omistajille tilaa leikkiä niillä asioilla, jotka itseä kiinnostaa. Pienemmällä, tiukemmin rajatulla tallilla se voisi olla huomattavasti vaikeampaa. Minua ei häiritse pätkän vertaa, jos S keksii meille lisää murgenhevosia ja kasvattaa niitä. Ja vaikka S kiristelee hampaitaan jokaiselle raudikoksi määritellylle hevoselle, voi hän silti nukkua rauhassa, koska tallilla on niin paljon muunkin värisiä hevosia.

Siitä huolimatta ei ole lainkaan vähäinen asia, että haluamme virtuaaliharrastukseltamme samoja asioita: rentoutta, monia rotuja ja kasvatusta kilpailemisen, arvostuksen ja laatuarvostelupalkintojen kustannuksella. Emme pystyisi puhaltamaan yhteen hiileen, jos toinen haluaisi kaksi kisahuorattua puoliveristä ja toinen kaksisataa pitkäsukuista ahaltekiä.

Meillä S vastaa pääosin kasvattien nimeämisestä ja kuvista, minä puolestani teen enimmät kasvatussuunnitelmat ja hevosten keksimisen, jos tosin jälkimmäisessä S saattaa avittaa nimien kanssa. Kasvateille yritämme tehdä sivuja molemmat, mutta kuten onnettomista kasvattilistoista näkee, se ei ole ollut kummankaan to-do-listalla ihan hirveän korkealla...

Kun nämä asiat (kommunikaatio, samat tavoitteet, tila) ovat kunnossa, kahden omistajan tilanne on maailman paras. Vuorotellen potkimme toisiamme eteenpäin, vuorotellen voimme jättää tallit toisen huostaan, kun itsellä on kiirettä. Vuorotellen saamme loistavia (pimeitä?!) ideoita, joita toinen kehittää eteenpäin. Rehellisesti sanoen luulen, että olisin ehkä lopettanut jossain vaiheessa tai ainakin tympääntynyt pahoin koko hommaan ilman S:ää.

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2011

Joulukalenterin luukku 4: IE NetRenderer

IE, tuo miespuolisten sivuntekijöiden päitä kaljuunnuttava kyhäelmä. Tuo naispuolisten sivuntekijöiden naamaan ryppyjä rypistelevä selain. Jos sivu toimii hienosti Firefoxilla ja Chromella, se yleensä on siedettävä myös Operalla ja ehkä jopa mobiiliselaimilla, jos suunnittelijalla/toteuttajalla on ollut hajuakaan skaalautuvuudesta ja sen toteuttamisesta, mutta mikään ei takaa, että se ylipäänsä edes toimisi IE:llä, saati että näyttäisi siedettävältä, saati hyvältä.

Windows-koneilta IE löytyykin vakiona, mutta Linuxilta tai Macilta harvemmin, vaikka testausta varten se olisikin ihan hyvä olla olemassa. Ehkäpä juuri siksi on kehitetty IE NetRenderer, nettipalvelu, johon syötetään sivun osoite, valitaan haluttu IE:n versio ja sitten katsotaan, miltä se näyttää. Helppo ja nähtävästi aika toimivakin palvelu. Myös Facebookissa voi tykätä.

Viitisen vuotta sitten eli aivan 2000-luvun alkupuoliskolla selainten erot olivat toisenlaiset. Jos sivun optimoi IE:lle (joka tuolloin oli valtaselain, FF:n aikakausi alkoi vasta myöhemmin), se toimi yleensä kokolailla kivasti myös Mozillalla (joka tuli maisemiin 2004 tienoilla) ja ehkä myös Operalla (vuodesta 2001 eteenpäin, muistan vielä Operan mainokset). Chromea ei silloin ollutkaan. Suurin murheenkryyni oi Netscape Navigator, joka 90-luvun puolivälissä oli valtaselain ja 90-luvun lopulla käytiin selainsotaa IE:n ja Netscapen kanssa, jonka IE voitti, lähinnä kai siksi että IE tuli vakiona jokaisen Windows 98:n mukana. Koska IE ja NN olivat tuolloin ne valtaselaimet, oli sivujen virittämisessä toimiviksi molemmilla todellista haastetta. Nimim. "Kokemusta".

lauantaina, joulukuuta 03, 2011

Joulukalenterin luukku 3: Germa tarinoi

No jo oli aikakin, että ehdottoman ykkösrodun edustaja pääsee ääneen! Se, että tämän blogin satuilu-aiheen saa aloittaa joku pikkusievä arabitamma on lähestulkoon pyhäinhäväistys. Tällä kertaa kynää kavioissaan pitelen minä, Gin German, tallin komein ahaltek-ori ja se on jo paljon se, kun talli on täynnä toinen toistaan komeampia saman rodun oreja.

Olen nyt kirjoitushetkellä vähän yli 16-vuotias ja kuulemma olisin urani huipulla, jos minulla jotain uraa ylipäänsä olisi. Meikäläinen on kyllä opetettu kouluratsuksi ja vaikeatkin asiat sujuvat hyvän ja tutun ratsastajan alla oikein kauniisti, mutta kisoihin en ole joutunut taitojani esittelemään. Omistajat muistuttavat aina, etteivät Wienin espanjalaisen ratsastuskoulunkaan lipizzaoriit kilpaile, mutta ovat silti kouluratsujen aatelia. Minä en niistä epsanjalaisista tiedä, mutta voin kyllä väittää kuuluvani kouluratsujen aateliin ainakin täällä omalla kotitallillani.

Meikäläinen sai viettää pitkän lapsuuden, ei puhettakaan siitä että olisi alettu jo ihan nuorena tunkea satulan päälle ratsastajaa. Laukkahevoset on eri asia ja kyllähän minullekin opetettiin tämmöiset satula- ja suitsijutut aikaisessa vaiheessa, mutta satulaan ei noustu kuin vähän kolmivuotiaana, silloinkin vaan harjoituksen vuoksi. Olin jo varsasta asti aika isokokoinen, mutta kuulemma epäsuhtainen, niin antoivat minun varttua kunnolla aikuiseksi ennenkuin vakavampi ratsastusharjoittelu aloitettiin.

Paitsi isokokoinen, olen ollut myös aika omapäinen ja villikin. Minkäs tekee, kun on niin paljon menohaluja aina, ettei tahdo jaksaa odotella sitä ihmistä siellä? Vanhemmiten olen kyllä ikäväkseni todennut, että nuo ihmiset ovat pahuksen sitkeitä, ihan joka kerta jaksavat nalkuttaa siitä, jos ei tehdä just niinkuin he haluavat ja ihan vielä siinä tahdissakin... Aina joskus pitää kuitenkin kokeilla, että jos sitä vaikka voisi rynniä talutettaessa, tiedä vaikka olisivat lepsuuntuneet ajan myötä. Eivät vielä ole, mutta toivossa on hyvä elää.

Se ratsastuspuuha on oikeastaan aika hauskaakin, varsinkin jos suoriutuu hyvin ja saa paljon kehuja. Meikäläisen ratsastaja on vielä niin hyvä, että sen kanssa tullaan hienosti toimeen keskenämme. Minä tiedän heti pienimmästäkin vihjeestä, että mitä se nyt haluaa ja toisaalta se ratsastaja tietää ne jutut, joita ei saa kovin paljon treenata ja myös ne jutut, joissa olen hyvä ja joista pidän. Enkä minä oikeastaan viitsi sille tehdä kaikkia metkujani, joita on tullut joskus vieraampien ratsastajien kanssa treenailtua. Se ei olisi reilua, eihän?

Silloin ihan alkuaikoina, kun ratsastuspuuhaa aloiteltiin, me menimme vain käyntiä ja käyntiä ja käyntiä ja joskus joku oli taluttamassakin, niin opeteltiin näitä kaikkia ohjausjuttuja, että mihin suuntaan pitää mennä kun ratsastaja tekee jotakin. Ei se niin hirveän vaikeaa ollut eikä sitä tehty kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Sitten myöhemmin alettiin ravaillakin pitkin kenttää ja sitten alkoi nousta hiki pintaan jo meikäläiselläkin aika ajoin.

Laukkaamistakin treenailtiin, vaikka jotenkin silloin aluksi oli ihan vaikeata käsittää, että miten sitä laukkaa oikein nostetaan. Kyllä se yleensä nousi, mutta jotenkin jännitin sitä aina vähän ja sotkin jalkani ihan solmuun ja sitten mentiin joka sortin ristilaukkaa. Se ristilaukka tai mikä lienee possukönkkäys on aina ollut vähän meikäläisen kompastuskivi. Silloin aluksi siitä päästiin eroon kun otettiin aina laukannosto uudestaan ja rauhallisesti. Sitten kun laukka nousi oikein kerralla, lopetettiin yleensä ratsastus ja pääsin tarhaan.
Myöhemmin kun harjoiteltiin laukanvaihtoa, aluksi kävi helposti niin että etujalat kyllä vaihtoi laukan, mutta takajalat ei ja taas mentiin kuin kolmijalkainen kameli. Mutta siitäkin päästiin eroon ja nykyisin vaihdan laukan oikein helposti ja kauniisti. Joskus vaihdan laukan ihan huviksenikin vaikkei ratsastaja sitä pyytäisikään. Silloin ratsastaja yleensä naurahtaa ja pyytää vaihtamaan takaisin ja ollaan molemmat tyytyväisiä.

Hassua muistella noita keltanokka-aikoja, kun silloin mentiin niin helppoja juttuja ja nythän mä osaan jo vaikka mitä: piruetit ja väistöt ja piaffit ja passaget ja laukanvaihtosarjat ja lisäämiset ja kokoamiset ja vaikka mitkä. Piaffi on kanssa aina sellainen, että ratsastaja on niin iloinen kun se onnistuu hyvin. Meikäläisen piaffi ei ole kuulemma sieltä korkeimmasta päästä, mutta pysyy yleensä hyvin kasassa. Sitä on joskus ihan videoitukin talteen.

Mutta eihän mun elämä nyt ihan kokonaan ole pelkkää koulupylperrystä. Itse asiassa ei ollenkaan. Käyn useampia kertoja viikossa maastossa ratsastajan kanssa, joskus tehdään ihan pitkiäkin lenkkejä, ollaan pois tallilta melkein koko päiväkin parhaimmillaan. Ja sitten joskus hypätään esteitäkin, vaikka olenkin kuulemma kouluratsu. Se on hauskaa puuhaa, vaikka välillä vähän epäilyttääkin jotkut esteet.

Heh, kai sitä pitää kertoa nuoruudesta sellainen juttu, että minähän ihan pelkäsin kun näin ekan kerran eläissäni estepuomin. Se lojui kentällä ihan vaarattoman näköisenä ja mä tuijotin sitä ja pörisin ja pärskyin sille kun en tiennyt oikein että mikä se on, jos vaikka vaarallinenkin. Kun ei voi tietää. Sitten ratsastaja houkutteli meikäläisen sen luo ja pääsin sitten tutkimaan sitä paremmin. Kun olin sitä aikani tuijotellut ja nuuskinut ja kaviollakin kopauttanut, totesin, ettei se varmaan ole vaarallinen. Sitten me mentiin ratsastajan kanssa sen ylitse eikä se purrut.
Sen jälkeen ei ole puomit pelottaneet, vaikka niiden yli on saanut jalkojensa kanssa steppailla. Meikäläisen ratsastajalla on meinaan joku ihme fiksaatio noihin puomeihin, niitä on sitten ollut erilaisina kujamuodostelmina ja muina tarjolla tässä vuosien mittaan niin paljon, että ihmettelen jos se keksii jonkin sellaisen yhdistelmän, mitä mä en ole vielä nähnyt!

perjantaina, joulukuuta 02, 2011

Joulukalenterin luukku 2: keksityt hevoset

Hevosten "tuominen" eli keksiminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi virtuaalimaailmassa. Olen sivusilmällä seuraillut ht.netissä käytävää keskustelua tuontihevosista ja tuomisesta enkä ihan aika jaksa ymmärtää.

Usein näkee topikkeja, joissa pyydetään tuomaan hevosia ja joskus niihinkin on tullut itse vastailtua, silloin kun aktiivisemmin pyörin siellä. Nykyisinhän Gin hoitaa pääosan meidän PR-hommista. Oudoimpia ovat kautta aikojen olleet ne pyynnöt, joissa kerrotaan jotain tämänkaltaista: "Haluaisin 135-senttisen kiltin ruunikon nf-tamman, joka on syntynyt Britanniassa ja on nyt 3-vuotias. Toisitko minulle sellaisen?" Mitäs siinä tarvitaan enää oikeastaan muuta kuin nimi hevoselle ja mahdollisesti vanhempien nimet? Ne kun vielä keksisi, niin siinä olisi jo hevosen perustiedot kasassa eikä mitään "tuomista" tarvittaisi.

No juu, kukin tyylillään eikä tuo nyt vielä niin hullua ole. Hullumpaa on se, että tuollaiseen viestiin vastaa joku, keksii hevoselle kivan nimen, kopioi muut tiedot aloitusviestistä, keksii vanhempien nimet ja osaa vielä tällätä EVM-merkinnän niiden perään, kirjoittaa luonteen kuvailuksi "kiltti ja rauhallinen" ja kaiken tämän suunnattoman vaivannäön jälkeen pyytää, että uusi omistaja muistaisi mainita hänet maahantuojana hevosen sivuilla. Miten nimenkipeitä ihmiset ovatkaan! Eihän tämä "tuoja" tehnyt oikeastaan mitään kuin keksi sen nimen ja silti pitää oma nimi saada hevosen sivuille siitä hyvästä.
Meidänkin kasvateille kysellään toisinaan nimiehdotuksia muilta ihmisiltä, joten pitäisiköhän tällaisten kasvattien perustietoihin lisätä seuraavanlainen rivi: "Sylikummi: nimenkeksijä"?

Asia ihan erikseen on tietysti se, jos joku pyörittää tuontitallia tai -foorumia, jonne keksitään uusia hevosia ja niitä saavat halukkaat sieltä ostaa ja vaikka välillä keksittäisiin hevonen ostajan tilauksesta ja toiveesta. Tällaisessa tilanteessa ymmärrän sen, että hevosen sivuille halutaan tuojan nimi ja linkki, koska se on sen tallit/foorumin "liiketoimintaa" ja jokainen sieltä myyty hevonen voi toimia jonkinlaisena mainoksena, samalla tavoin kuin kasvatin sivuille kuuluu linki kasvattajatallille. Yleensä tällaiset tuontitallit kuitenkin näkevät hieman enemmän vaivaa hevosten keksimisen eteen kuin vain sen verran että nimen keksivät.

Sen myös vielä jotenkin ymmärtää, jos kasvattaja haluaa kasvatilla kilpailtavan ja muutenkin oltavan aktiivisia, mutta että tuontihevosille asetetaan samanlaisia toiveita. Ei sitä niin kovin montaa viikkoa ole, kun luin em. foorumilta miten hevosia tuoneet kuorossa valittelivat, että kun heidän tuonnillaan ei ole tehty mitään ja onkohan se edes sivuja saanut ja kuinka heille ne satunnaiset tuontihevoset ovat ihan yhtä tärkeitä kuin omat kasvatitkin. Lyömättömänä perusteluna oli luonnollisesti se, että kun tälläsi sille tuonnille niin kivan nimen, jolle olisi ollut käyttöä omallakin tallilla.
Lapset, täti opettaa: jos sinulla on mielessä kiva nimi, kirjoita se ylös ja käytä itse. Älä "anna" kaverille ja sitten itke perään, kun hieno nimi meni siinä.

Ja mitä tulee tuontihevosilta vaadittuun aktiivisuuteen, niin se jos mikä saa ainakin minulta niskakarvat pystyyn. Tuontihevoset ovat kivoja juuri siksi, että niiden kanssa ei ole kukaan huohottamassa niskassa ja vaatimassa suorituksia vaan että niiden kanssa taa tehdä tai olla tekemättä mitä vain. Se, että joku itkee foorumilla kuinka hänen tuomansa hevonen unohdettiin ihan täysin, ei tietysti vaikuta periaatteessa mihinkään, mutta voi luoda kuitenkin paineita kilpailuttaa tuontihevosia.
Se jos mikä on väärin. Suvuttomat hevoset ovat yleensä arvokkaita jalostuksen kannalta ja niitä on aina liian vähän, joten jos nyt alkaa tulla yleisemmäksikin tavaksi vaatia myös niiltä aktiivisuutta (eli yleensä paljon aikaa vievää kisaamista), niitä halutaan ja voidaan hankkia entistä vähemmän. Pidemmällä aikavälillä kasvatus tulee kärsimään, jos pahasti käy ja ihmiset eivät opi itse keksimään hevosia, joilla ei tarvitse kilpailla.

Me kuitenkin lupaamme, että meiltä saa ostaa aina sekä suvullisia että suvuttomia hevosia, joilla ei tarvitse kilpailla eipä ylipäänsä tehdä muuta kuin sivut.

torstaina, joulukuuta 01, 2011

Joulukalenterin luukku 1: hevosten värit

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan...
Kunnon joulukalenterin tavoin tästä päivästä aattoon asti saatte avata yhden luukun eli uuden tekstin joka päivä. Kaikenlaisia aiheita on tarjolla ja koska kaikille päiville ei ole vielä valmiina aihetta, saati tekstiä, ehdotuksiakin otetaan vastaan. Tekstien laadusta, saati kiinnostavuudesta ei luonnollisesti ole takeita.

-------
Luukku 1: hevosten värit
Kellekään vähänkään vakituisemmalle lukijalle ei liene yllätys eikä uusi asia, että me olemme S:n kanssa jonkinasteisia värifriikkejä, kuten tapaamme itseämme nimittää. Hevosten värit ja niiden periytyminen on ainakin pääpiirteissään hanskassa ja pahimmillaan värikeskustelu saattaa mennä kaikenlaisiin rabicanon eri asteisiin, brindleen, Birdcatcher-täpliin, niiden periytymiseen ja sen sellaisiin, joista moni muu harrastaja on pihalla, koska heillä on elämä.

Mutta emme mekään ole mitään 100% väriguruja joka asiassa. Esimerkiksi shetlanninponeilla toisinaan esiintyvä mushroom on jäänyt meille molemmille aika vieraaksi. Pearl-väreihin minä itse tutustuin vasta vähän aikaa sitten. Sabinon periytymisestä emme ole perillä edes sitä vähää, mitä siitä nykyisin tiedetään ja tiikerinkirjavien kuvioiden periytyminen on myös vähän retuperällä. Eikä dominanttivalkoinenkaan muunnoksineen ole ihan selvää kauraa...

Meidän hevosten (kaikki rodut mukaanlukien) nuo kaikkein erikoisimmat värit puuttuvatkin pääasiassa. Lopulta me olemme todella tylsiä värien suhteen: meillä on perusvärejä, kimoja, päistärikköjä, yksin- ja kaksinkertaisia voikkoja, joitain hallakoita, hopeaa, muutama samppanja, tiikerinkirjavaa, lehmänkirjavasta useimpia muunnoksia, muutama harva rabicano (ainakin ollut) ja sitten joitain, joissa yhdistyy pari eri tekijää. Ei siis mitään todella jännittävää.
Todella jännittävien värien ongelma on luonnollisesti kuvien heikko saatavuus, vaikka olemmekin jo kohta pari vuotta uhanneet piirtää/maalata itse edes yhden kuvat. Emme kuitenkaan varmasti ikinä pääse värien ja itsetehtyjen kuvien kanssa samalle tasolle kuin esimerkiksi Stiinu mahtavilla quarter-kuvillaan.

S on maininnut aiemmin termin "kimokammo", jota meikäläinen potee arabien, terskien, RBSH:iden ja puoliveristen kanssa. Kahdella viimeksi mainitulla rodulla kimon välttäminen on periaatteessa vähän pakon sanelemaa, koska kuvat ovat tiukemmassa kuin tummien värien. Arabeilla sen sijaan ei olisi kimoista kuvista pulaa, kun se nyt sattuu olemaan arabien ylivoimaisesti yleisin väri ainakin Suomessa ja todennäköisesti tilanne on sama ympäri maailman. Mutta kimo on vain jotenkin niin tylsä väri arabeilla. Vaikka onhan se myönnettävä, että parhaimmillaan kimo on todella kaunis väri.
Jotta asiat eivät arabien kohdalla olisi näin yksinkertaisia, S:llä on jonkinlainen raudikkokammo. Kieltämättä rautias on geneettisesti hankala väri, jos sitä alkaa paljon olla hevoskannassa, koska rautias + rautias on aina rautias.
Musta olisi hieno väri, mutta kuvia ei turhan paljon ole, niin että jos meidän arabilaumamme on aika ruunikko-pitoista, sille on ihan syynsä.

Ahaltekien kohdalla on puhuttu jo muutama vuosi sitten siitä, että meillä alkaa olla aika paljon voikkoja ja tuplavoikkoja. Tuplavoikot lisäävät voikkovärien määrää melko tavalla radikaalisti, koska kaikki niiden varsat ovat aina voikkovärisiä toisen vanhemman väristä riippumatta. Olemme yrittäneet hieman kääntää meidän väriskaalaa pois sieltä voikkojen parista, mutta koska viime ajoilta ei ole ahaltekien väritilastoja, en tiedä missä mennään. Ja myönnettävä on että voikot ovat kivoja.