keskiviikkona, elokuuta 23, 2017

Uusi työskentelytapa Ionicin kanssa

Olen blogissa välillä purnannut tätä suurtallin omistajan ainaista dilemmaa siitä, kun kaikkea on liikaa ja mihinkään ei voi kunnolla keskittyä, muista pikkuharmeista nyt puhumattakaan. Tilanne sinänsä ei ole muuttunut mihinkään, vaikka noistakin blogiteksteistä on vuosi, pari aikaa. Nyt kuitenkin saatoin löytää viisasten kiven, ainakin jonkinlaisen.

Valitsen joka viikolle oman rodun, jonka tilanteen hoidan mahdollisimman hyvään kuntoon siinä viikon aikana. Teen kasvattilistalla roikkuville varsoille sivut, mietin uusia kasvatteja, tarpeen tullen ostan ja keksin uusia hevosia, etsin hevosille kuvia, saatan jopa kirjoittaa luonnekuvauksen tai pari. Viikossa ehtii tehdä kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan ehdi tyystin leipääntyä siihen yhteen rotuun. Kun viikko on ohitse, jatkan seuraavan rodun kanssa samalla tavoin.

Aloitin tämän kokeilun nurinkurisesti sieltä aakkoslistan häntäpäästä, tässä kesän aikana olen käsitellyt ylämaanponit, wielkopolskit, westfalenit, B-welshit ja tällä viikolla keskityn mountteihin. Tuloksia näkee jo näiden rotujen sivuilta ja ylämaanponien ja wielkopolskien tilanteesta olen kirjoittanut blogiinkin jonkinlaista yleiskatsausta.

Toistaiseksi tämä vaikuttaa varsin toimivalta käytännöltä, ehdin keskittyä kunnolla yhteen rotuun (joita kaikkia tietenkin rakastan yli kaiken) mutta kuten sanoin: viikossa ei vielä pitkästy. Toki nämä tällä hetkellä läpikäydyt rodut ovat olleen hevosmäärältään suht pieniä, tilanne on tyystin toinen kun vastaan tulee terskinhevonen, josta löytyy toistasataa yksilöä. Mietin kuumeisesti jo etukäteen, miten minun pitäisi isojen rotujen kanssa toimia. Päädyin nyt ainakin ajatustasolla siihen tulokseen, että teen niiden kanssa sen verran kuin viikossa ehdin. Priorisoin asioita, koska ns. "valmiiksi" en näiden rotujen tilannetta viikossa saa, siihen menisi paljon kauemmin aikaa ja jossain kohtaa iskisi väistämättä se tympääntyminen. Viikko ja sitten seuraavaan rotuun.

Mietin tässä, että jos saisi sellaisen suunnilleen vuoden kestävän kierron tähän hommaan. Meillä on tällä hetkellä 79 eri rotua, mutta joukossa on ainakin pari, joista pitäisi päästä eroon lopullisesti. Enemmän on sellaisia rotuja, jotka ovat pieniä, kenties hyvinkin pieniä ja joita ei ole tarkoitus tai mahdollisuus kasvattaa. Tällaisia ovat ainakin shirenhevonen, vladimirintyöhevonen, dongola, shagya, russi, australianhevonen... On silkkaa turhuutta uhrata viikkoa yksinomaan kahdelle shirenhevoselle, joten näitä pieniä rotuja voisi hoitaa useamman yhden viikon aikana tai hoitaa sen yhtäaikaa jonkin isomman rodun viikolla. Minusta ei kuitenkaan kuulosta mitenkään synkän lohduttomalta, jos ajattelen että palaan tähän ja tuohon rotuun joskus ensi vuonna sitten. Virtuaalihevoset voivat odottaa.

Ei tämä tietenkään mikään täydellinen tapa ole, se on tullut jo huomattua. Jo pienenkin rodun käyminen läpi tällä tavoin vie aikaa ja varsinkin jos lähden ostelemaan hevosia, kuten olen tehnyt. Se taas vaatii säännöllistä elämää ja esimerkiksi lomalla en pystynyt mitenkään hoitamaan näitä juttuja, kun oli kaikkea muuta. Nyt arkena homma rullaa aika nätisti, mutta voin vain kuvitella jos samalle viikolle osuu pari iltamenoa ja sitten vielä vaikka viikonloppu maalla, niin voi olla hankalampaa. Toisaalta tähänkin voisi soveltaa tuota isojen rotujen tapaa, että teen sen minkä kunakin viikkona ehdin ja viitsin ja jos se ei riitä, niin ei se mitään.

Toinen ongelma on se, että tässä kärsivät sitten nuo "juoksevat" hommat ja oikeastaan kaikki, mikä ei liity kunkin viikon rotuun. Näitä ovat esimerkiksi peitsarin kilpailutus, SPC-kilpailutus, ARJ-kilpailutus, sivujen tekeminen ja ilmoittaminen vieraiden orien varsoille, hevosten ostaminen, ostohevosille sivujen tekeminen ja kaikki mailissa odottavat asiat jotka pitäisi päivittää hevosten sivuille. Näille asioille täytyy vain yrittää muistaa ottaa se oma aikansa.

Ongelmista huolimatta aion nyt katsoa ainakin loppuvuoden tällä menolla ja teen sitten jonkinlaisen katsauksen, miten homma toimii. Positiivista tässä on se, että näistä saa myös blogiin materiaalia, osin blogitekstit toimivat itselleni muistilappuina, osin ne taas esittelevät näiden rotujen tilannetta Ionicissa lukijoille. Vaan mitä te lukijat olette mieltä tällaisesta? Harvalla tietenkään on näin massiivista tallia ja rotumäärää, joten ette varmaan paini tismalleen samojen ongelmien kanssa, mutta kommentoida saa toki. Ja ideaa saa kehittää eteenpäin ja muokata kunkin omaan tarpeeseen sopivaksi, jos sellaiseen kokee tarvetta.

–S

sunnuntaina, elokuuta 20, 2017

Ionicin wielkopolskit

Ionicin nykyisten wielkopolskien tarina alkaa vuodesta 2009 kun talliin hankittiin suvullinen ori Brohim v.d. Djoehem. Muistiin ei ole jäänyt, miksi ostimme sen. Ehkä siksi että se oli myynnissä eikä meillä vielä ollut wielkopolskia. Ihan pätevä syy se on. Myöhemmin keksimme pari suvutonta tammaa ja taukovuonna 2011 syntyivät ensimmäiset wielkopolskivarsat. Nämä ensimmäiset tammat olivat Emerycja GA ja Bawelna GA. Myöhemmin keksin muutamia suvuttomia hevosia lisääkin ja käytin joitain Oldsfellin hevosia jalostuksessa, Oldsfell lienee nimittäin Djoehemin ja Ionicin lisäksi ollut ainoita wielkopolski-kasvattajia, en tosin ole ihan varma onko Kerpalla ollut näitä koskaan. Kasvatusrotuna wielkopolski on melko uusi tulokas meillä eikä toistaiseksi mikään suuri, syntyneitä varsoja on vähän toistakymmentä.

Wielkopolski tuli mainittua taannoin, kun esittelin Ionicin huomionarvoisimpia uusia tulokkaita (Muutama uusi tulokas ja avunpyyntö). Totesin nimittäin wielkopolskien sukuja läpikäydessäni, että siellä on hevosia, jotka ovat sukua kaikille muille ja tämä tietenkin on ikävää jalostuksen kannalta. Niinpä keksin pari hevosta ja niille vanhemmat ja isovanhemmat kolmanteen polveen asti. Saatiinpa kerralla kunnon piristysruiske laumaan ja jalostukseen! Ja jalostuskäyttöähän noille on ollutkin, kaikilla tällä hetkellä elossa olevilla wielkopolskeilla on listoilla vähintään pari tulevaa varsaa tai astutusta, useimmilla enemmänkin.

Syystä tai toisesta meidän wielkopolskit ovat aina olleet enimmäkseen este- tai kenttähevosia. Nyt tuli jokunen kouluratsukin noiden uusien hevosten myötä, mutta pääpaino on silti siellä esteradoilla. Aitojen wielkopolskien kuvia on tarjolla erittäin vähän eikä niissäkään ole juuri hurraamista, niinpä olen käyttänyt aika vaihtelevasti erilaisten puoli- ja täysiverityyppisten ratsuhevosten kuvia. Omissa mielikuvissani wielkopolski menee kategoriaan "astetta kolhompi puoliverinen" eikä se liene kovin väärä mielikuva. Wielkopolski on ehdottomasti urheiluhevonen, sen jalostuksen pohja nojaa paljolti trakehnereihin ja englantilaisiin täysiverisiin, mutta myös muihin täysiverisiin ja saksalaisiin puoliverisiin.

Minkäänlaista väri-iloittelua wielkopolskien kanssa ei vietetä, perusvärit jyräävät, edes kimoa ei löydy. En tiedä esiintyykö kimoja lainkaan reaalimaailman wielkopolskeissa, Wikipedia ei tarjonnut asiasta infoa, TheEquinestin mukaan olisi ja hevosroturaamattuni on ihan pikkuisen hukassa. Yksi siittola (jos nyt tulkitsin oikein) esitteli voikkoa oria wielkopolskijalostukseen, oriin kerrottiin olevan trakehner-taustainen, mutta se polveutuu kyllä puolalaisista trakehnereista. Tätä pitää tonkia vielä lisää. Meillä nyt toistaiseksi ei tälle linjalle ole lähdetty lainkaan vaan meidän wielkopolskit ovat perusvärisiä.

–S

keskiviikkona, elokuuta 16, 2017

Ionicin ylämaanponit

Tervetuloa tutustumaan Ionicin ylämaanponeihin!

Ylämaanponi on vanha rotu Ionicissa, ensimmäiset yksilöt taisivat olla peräisin lopettaneesta Marineasta. Vuonna 2004 syntyi 12 ylämaanponivarsaa, mutta sen jälkeen rodusta luovuttiin eikä moneen vuoteen ole syntynyt kuin vain muutamia ylämaanponeja. Vanhat Marinean-aikaiset sukulinjat ovat kadonneet tyystin, ponit joko lopetettiin tai myytiin eikä niistä ole säilynyt jälkeläisiä enää nykypäivään asti.

Jotenkin rodusta ei kuitenkaan ole päästy kokonaan eroon, vuonna 2009 ostettiin muutama suvuton tuontiponi, vuonna 2012 tuli muutama lisää, jossain vaiheessa Swildiestäkin tuli pari kasvattia, jokunen keksittiin itse. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Ionicissa on parikymmentä ponia ja useita kasvatteja odottelemassa kasvattilistalla.

Minä tuossa kesällä laittelin ihan urakalla kuntoon tuota meidän ylämaanponi-puolta. Tällä kertaa ei ollut niinkään tarve lopettaa vanhoja poneja vaan suunnitella uusia kasvatteja ja ostelin pari uutta poniakin. Lisäksi kävin mainitussa Swildiessä kyselemässä astutuksia ja tilausvarsoja, pitäisi ne vielä merkitä kasvattilistalle ja tehdä sivut. Muuten ponilauman suvut ovat aika kivat, Sorcha GA, Bullhead SKO ja Temperament SKO ovat ehkä vähän liian yleisiä nimiä sukutauluissa, mutta toisaalta ne ovatkin nykyisen ylämaanponi-kasvatuksen kantaponeja, ei siis ole mikään yllätys. Pitää vain hankkia erisukuisia poneja, sillä estän sen että näistä mainituista nimistä tulisi liian suuri harmi jalostuksessa.

Huomionarvoista on myös se, että tällä hetkellä kaikilla poneilla on myös kuvat. Kimoja ja hallakkovärejä on paljon, toisinaan nämä tietysti myös yhdistyvät. Kimo on melkoisen hallitseva väri, täytyy olla vähän tarkkana, ettei koko laumasta tule pian kokonaan kimoa! Hallakkoväritkin ovat sen verran yleisiä että melkein nuo perusvärit ruunikko ja musta ovat eksoottisia meidän ylämaanponeilla. Suosikkikuvani löytyy ehkä Maorach of Achnaearnilta, joka on aivan hurmaava sysimusta karvapeikko.

Ylämaanponi on hyväksytty rotu Show Pony Circuitin ykkösryhmässä. Olen satunnaisesti kilpailuttanut ponejani SPC:ssä, ylämaanponeista sinne on rekisteröity ori Suaimhneach Ion, jolla on Novice-palkinto riding-luokista.

–S

sunnuntaina, elokuuta 13, 2017

Väriteoriaa: kirjavat

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.

Kirjava hevonen on nimensä mukaisesti kirjava, kirjavuuskuvio lisää pohjaväriin valkoisia alueita. Nämä valkoiset alueet voivat olla yhtenäisiä tai rikkonaisia tai hevonen voi olla osittain tai kokonaan täplikäs. Valkoisen laikun alla iho on vaaleanpunaista, muualla tummaa (jos pohjaväri ei itsessään aiheuta valkoista ihoa). Kirjavuustyypistä ja yksilöstä riippuen valkoisten laikkujen koko voi vaihdella pienestä, liki huomaamattomasta lähes täysin valkoiseen.

Yleensä kirjavia esitetään olevan kahta tyyppiä, lehmänkirjavaa ja tiikerinkirjavaa, mutta väritiedon ja geenitestauksen tulosten karttuessa mukaan on tullut myös valkomerkkisyys (W-geeni, aiemmin puhuttiin dominanttivalkoisesta), jota pidetään kirjavuuskuviona myös. Lehmänkirjava ja tiikerinkirjava voivat myös yhdistyä, tällöin puhutaan pintaloosasta.

Kirjavat ovat perinteisesti olleet harvinaisia värejä. Joinain aikoina historiassa kirjavia on suosittu niiden näyttävyyden takia, toisin ajoin taas kartettu syistä joita voi vain arvailla. Ehkä niitä on pidetty huonompina, sekaverisinä, naurettavan värisinä. Lehmänkirjavuus on minun näppituntuman mukaan yleisempää kuin tiikerinkirjavuus, mutta toisaalta sekä lehmänkirjavuutta että tiikerinkirjavuutta on jalostettu tiettyihin rotuihin ja niitä pidetään rodun tavaramerkkinä, vaikka nykyään yritetään päästä irti pelkästä värijalostuksesta. Sabinokuviot, valkomerkkisyys ja osin myös splashed white ja frame ovat kuitenkin muuttaneet "värikarttaa" jossain määrin, niitä esiintyy roduilla, joita on perinteisesti pidetty yksivärisinä. Harvinaisia nämä värit ovat yhtä kaikki.

keskiviikkona, elokuuta 09, 2017

Muutama uusi tulokas ja avunpyyntö

Aloitetaan bloggailu kevyellä aiheella, nimittäin tässä kesän kuluessa meille on tullut muutama esittelemisen arvoinen tulokas. Aloitetaan ensin muista kuin hevosista.


Kuten tunnettua on, ostin keväällä suvuttoman dobermanniuroksen ja toukokuussa myin koiranpentuja, ensimmäistä des Ions-pentuetta. Pari pentua on muuten vielä myymättä, tosin ajattelin vaihtaa Atlaszederin sukupuolen nartuksi ja pitää sen itse.

Mutta eihän se siihen jäänyt (mikä meillä ikinä pysyisi hallinnassa ja järkevissä mittasuhteissa, kysynpä vain), kesäkuussa tulin ostaneeksi suvullisen venäjänvinttikoiranartun, Super Fast Figuralnaja Alixin. Syytön minä siihen olen että Eilwen sattui myymään juuri yhden lempirotuni pentuja ja kuvakin vielä luvattiin kaupan päälle. Niin että nyt Ionicissa on myös ikioma vinttikoirakin! Alix on superkaunis tyttö ja jos jollain olisi tarjolla sopiva borzoi-uros, voisi tässä syksyllä olla B-pentueen paikka...


Meidän ainokainen dongola-tamma Nkechinyere on mainittu blogissa muutamaan kertaan eikä syyttä, onhan kyseessä eräs virtuaalimaailman eksoottisimmista roduista ja tamma oli meidän ensimmäinen dongola ikinä. Ostohevonen kuitenkin, toisin kuin niin usein harvinaisten rotujen kohdalla. Nyt Nkechinyere sai sulhasen, samaa rotua edustavan Kwamen, jonka tarinaa on kerrottu oriin sivuilla enemmänkin.

Dongolavarsaan kiinnostusta, anyone?


Jossain mielenhäiriössä menin keksimään suvuttoman peitsaritamman, Arlington Heights GA:n. Se läpäisi taannoin koelähdön, joten ei muuta kuin kilpaa ajamaan. Peitsarilähtöjä ei tuhottoman tiuhaan ole, mutta on nyt muutama lähtö kuitenkin alla. Katsotaan jos tästä saisi paremmankin tykin radoille, mutta joskus joulun jälkeen viimeistään saa vinkkailla, jos on tiedossa sopivaa peitsarioria. Arlington on harmillisesti vielä kuvaton.


Suomenhevosistakin on ollut juttua, uusin tulokas sillä rintamalla on mustanvoikko työhevospuolen tamma Kullantöyrään Kinuskimansikka. Kinuskimansikka on varsonut jo kerran uusimmasta tuontioriista Lännen Lokarista. Varsa, kaunis voikko tamma nimeltään Ionin Kullattu, lähti maailmalle ja on jo niittänyt jonkin verran menestystä helpoissa kouluratsastusluokissa. Omistaja on sama Viiru, jonka vanha lempihevonen on Ionin Apilas.


Wielkopolskeilla oli kovin monta hevosta, joilla ei ollut ainakaan riittävästi varsoja, mutta jotka olivat sukua kaikille muille wielkopolskeille. Ostaakaan ei voi, koska kellään ei ole:
a. sopivasukuisia wielkopolskeja
b. suvullisia wielkopolskeja
c. mitään wielkopolskeja

No, kuten arvata saattaa, keksin kokonaan uuden wielkopolskiperheen. Sen nuorimmat vesat ovat tamma Asyryjska GA ja ori Aramejczyk GA. Kuvia ei vielä ole juuri muilla kuin noilla suvuttomilla kantahevosilla, mutta tulee kun ehtii.


Ja sitten hei: olen viime aikoina taistellut erilaisten merkistöongelmien kanssa (juu, nuo puolalaiset erikoismerkit esimerkiksi, voi nam). Ihan kaikki ei vieläkään toimi, en osaa sanoa joka kohdasta, että miksi näin, mutta ei vain toimi. Joten jos siis näet jossain Ionicin sivuilla jotain outoa, ole kiltti ja ilmoita siitä sähköpostilla (vtionic@gmail.com). Erityisen tarkkaan kannattaa syynätä ©-merkit, joka löytyy jokaisen sivun alatunnisteesta ja hevosten sivuilla myös kuvan alta sekä skandit eli ä ja ö (å harvemmin esiintyy) ja muut erikoiskirjaimet. Ne voivat virheellisesti näkyä kysymysmerkkinä, mustina laatikoina, valkoisina laatikoina tai sitten jonain toisena erikoismerkkinä.

Aivan mahtavaa olisi jos ongelmasta ilmoittaessasi laittaisit sähköpostiin seuraavat asiat:
– Sivun osoite, miltä ongelman löysit
– Kuvakaappaus olettamastasi ongelmakohdasta tai mahdollisimman tarkka kuvaus ongelmasta muuten
– Käyttämäsi selain
– Käyttämäsi käyttöjärjestelmä

Kiitos!

S

sunnuntaina, elokuuta 06, 2017

Tervetuloa takaisin

Kuukauden tauko on taputeltu ja elokuu on täällä. Oli hyvä tauko, vaikka taisinkin potea räkätaudin eri asteita suurimman osan ajasta. En kerro enempää etovia yksityiskohtia, tyydyn vain toteamaan että lentsusta huolimatta heinäkuun saldo jäi selkeästi plussalle. Positiivisia asioita olivat ainakin seuraavat jutut:
– Se räkätauti meni ohitse
– Uusi näyttö
– Kahden viikon loma ja läheskään joka päivä ei satanut
– Uuden asunnon osto (sanoisin kyllä "Jaiks!")
– Erinomainen tauko bloggaamisesta, ei ollut ikävä mutta nyt ei yhtään harmita tarttua näppikseen uudestaan
– Erinomainen parin viikon tauko myös virtuaalihevosista, mistä tuloksena seuraava kohta
– Uusia ideoita ja ajatuksia virtuaalihevosten ja -hevostelun suhteen (ei kannata säikähtää, ei mitään radikaalia ole tapahtumassa)
– Silitin hirveä
– Kotimaanmatkailun tiimoilta löytyi taas uusia, mielenkiintoisia paikkoja: ravintoloita, kahviloita, kauppoja, maisemia, luontokohteita
– Automaatti-ilmastointi ja vakionopeudensäädin! (liittyy osin edelliseen kohtaan)
– Marraskuulle varattiin matka Lontooseen

Blogin loppukesä (kieltäydyn käyttämästä elokuusta nimitystä alkusyksy) näyttää kovin väripainotteiselta, jatkan väriteoria-sarjaani ja muutamia muitakin väreihin liittyviä aiheideoita on pyörinyt päässä. Anteeksi, lupaan sitten myöhemmin kirjoittaa jostain muustakin! Jotenkin juuri nyt kuitenkin nämä väriasiat ovat nyt kovasti pinnalla ajatuksissa, minkäs sille mahtaa. Ja kuten aina, aiheideoita otetaan mielellään vastaan jos teillä lukijoilla sellaisia on.

Loppuun sitten terveisiä reissun päältä:

–S