keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Ahaltek-jalostuksesta

Ht.netin Tekkekasvattajat-viestiketjun tiimoilta alkoi ajatus jyllätä ja tuntui ihan siltä, että pitäisi kirjoittaa enemmänkin tuosta meidän ahaltek-jalostustoiminnasta.

Gin-ahaltekithän ovat suorastaan jo virtuaalimaailman historiaa, sillä ensimmäisen ahalteken hankin syksyllä 2001 ja ensimmäinen Gin-tekke syntyi 16.11.01. Enteellisesti tuon ensimmäisen varsan isä oli Laakson Salomon ja emä Kilimanjaro, molemmat esiintyvät ahaltekien suvuissa vielä tänäkin päivänä, melkein 8 vuotta myöhemmin. Olen kirjoittanutkin tästä Vippokseen kolmisen vuotta sitten otsikolla Viisi vuotta virtuaalitekkejä.
Paljonhan on muuttunut tuossa vuosien varrella, Gin-tekkejä kasvatettiin Marineassa ja pari kertaa niiden kasvatusta ole yrittänyt lopettaa ja Ionicinkin alla syntyi toista sataa tekkevarsaa, edelleen samalla tunnuksella. Nykyisinhän Gin-teket majailevat omassa tallissaa, joka oli alunperin S:n idea.

Gin Ahaltek eli lyhyemmin GA toimii samalla periaatteella kuin Ionic: hevosilla ei kisata, niillä ei ole luonnetta, ne ovat yksinomaan siitoseläimiä. Jalostus perustuu sukuihin ja lajipainotuksiin, jokaiselle hevoselle on merkitty oma painotuslajinsa, enimmäkseen suvun perusteella vaikka ne eivät itse kilpailekaan. Sukujen tasaisuus on myös sellainen toivottava piirre ja pyrimme siihen kun valimoimme oreja tammoille. Tietenkään emme kumpaakaan valintaperustetta noudata ehdottoman ahdasmielisesti vaan tilanteet joustavat eri hevosten ollessa kyseessä.

Ahaltek, erityisesti laukkapainotteinen ahaltek on nyt noussut pinnalle, laukkahevosten omistajia ja kasvattajiakin on muutama isohko talli ja joitain muutaman hevosen omistajia. Ahaltek on ehdottomasti yleisin ja suosituin nelosryhmän roduista, muut ovat tersk, turkmeeni ja berberi. Radoilla kilpailee muutama tersk, joista aika moni on ilahduttavasti ionicilaisia, berbereitä kilpailee silloin tällöin ja turkmeeneja näkee tuskin koskaan.
Olen ehdottomasti laukka-ahaltekien kannattaja siinä mielessä, että kiva saada rodulle muutakin toimintaa kuin vain perinteiset re-ke-ko-kisat. Lisäksi laukkahevosinnostus on saanut monen keksimään uusia, suvuttomia hevosia, joista saadaan jalostettua puhtaasti laukkapainotteisia hevosia.

Onhan meillä itsellämmekin joitain laukkahevosia, mutta me olemme toimineet toisella tavalla niiden kanssa. Meidän laukkahevoset polveutuvat pääasiassa ratsulinjoista, me emme ole keksineet uusia laukkasukuja. Toki meillä on muutama muualta ostettu hevonen, jotka edustavat näitä uusia ja meille vieraita laukkalinjoja. Ne ovat tuoneet varsinaisen piristysruiskeen meidän hevosten sukuihin. Yhdistelemme niitä laukoissa kisanneisiin tai ihan jopa kisaamattomiin, ratsusukuisiin hevosiimme ja toivomme parasta. Parhaat tällaiset ovatkin menestyneet ihan hienosti laukkaradoilla. Laukkatekkien kasvattajien kannattaakin pitää GA mielessä siinä vaiheessa kun oma jalostus on pyörinyt pidemmän aikaa ja pitkäsukuisille hevosille ei enää löydy laukkasukuista kaveria varsanhankintaan, kun kaikilla pitkäsukuisilla on suunnilleen samat nimet suvussa.

Ratsuahaltekien puoli sen sijaan potee vähän kiinnostuspulaa. Aina jostain putkahtaa esiin jokin talli, jolla on muutama ratsu-ahaltek, mutta yleensä en ehdi edes innostua kun se jo katoaa tai vaihtaa rotua. Itse asiassa vuosikausiin ei ole tullut vastaan oikeastaan yhtään sellaista ratsuahaltekien omistajaa, jonka touhuista olisin todellakin innostunut. Quiero oli ainoa, mutta nyt sitäkin ollaan hautaamassa. Tosin Quieron Kerppa oli yhtäläinen pitkän linjan kasvattaja ja melkein yhtä rennosti mm. kilpailemiseen suhtautunut kasvattaja kuin mekin. Harmi että Quierostakin jossain vaiheessa hukattiin aika paljon vanhojen linjojen hevosia.

sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2009

Henkseleiden paukuttelua

Hui kauhistusta! Ei ole hetkeen ollutkaan tällaista tilannetta. Ionicin kasvattilista on ajantasalla! Kaikille tähän mennessä syntyneille kasvateille on tehty sivut! Seuraava syntyy vasta 16.6.! En ymmärrä miten tämä on edes mahdollista... Ei silti kannata rynnätä katsomaan moista ihmettä, ei kasvateissa vielä mitään katsomista ole, ellei satu olemaan yhtä sukuorientoitunut kuin me olemme. Kuvat puuttuvat vielä järjestäen kai jokaiselta.

Ja Gin Ahaltekissa olisi tehtävänä sivut reilulle 50 varsalle, että ei meillä hommat kesken lopu...

torstaina, kesäkuuta 04, 2009

Näin pidät VNT-tuomarin tyytyväisenä

Vähän niinkuin jatkoa tekstille "Miten Virginian saa tuomaroimaan VNT-näyttelyitä".
Tai ainakin että miten saat pidettyä minut tyytyväisenä, en tiedä miten nämä jutut pätevät muihin. Homman helppoutta varmaan arvostaa moni tuomari.

Miksi VNT-tuomarit nyt ylipäänsä pitäisi pyrkiä pitämään tyytyväisinä? Eivätkö ne puusilmät ole itse halunneet tuomarin hommiin, joten eikö heidän pitäisi olla tyytyväisiä ihan mihin tahansa, kunhan vain pääsevät pätemään ja näyttämään paremmuuttaan tavallisten kuolevaisten hevosia arvostelemalla? Miksi VNT-tuomareita muka pitäisi kohdella kuin ihmisiä?
No niin, asian voi tietysti ajatella noinkin. Mutta jos tuomari on tyytyväinen näyttelyiden järjestäjään, niin hän tulee mielellään tuomaroimaan toisenkin kerran. Jos taas kaikki järjestelyt pissivät pahemman kerran alleen ja näyttelyjärjestäjä suhtautuu tuomareihin kuin ruttoa levittävään rottaan, voi seuraavalla kerralla tuomariksi pyydettäessä tulla yllättäviä kiireitä, ettei nyt just pysty, voi harmi... Ja voi tietysti olla, että sana leviää tuomareiden keskuudessa...
Jos tuomaria miellyttää mukaan ilmoitettu hevonen (tai siis sen sivut), niin hän on tuomaroidessaan iloinen tai ainakin tyytyväinen eikä suhtaudu koko elämään ja arvosteltaviin hevosiin nurjamielisesti jo valmiiksi.

Näyttelyjärjestäjät
1. Tuossa "Miten Virginian saa tuomaroimaan VNT-näyttelyitä"-tekstissä jo mainittiinkin että minuun ainakin kannattaa ottaa yhteyttä ensin sähköpostilla ja kysyä, haluanko ja ehdinko tuomaroida jotkin luokat. Sähköpostin asianmukainen otsikointi on kova juttu, ei sen tarvitse olla sen kummempi kuin "Tulisitko tuomariksi VNT-näyttelyihin". VNT on se avainsana.

Sähköpostissa olisi syytä ilmoittaa, että minkä luokkien tuomariksi minua haluaisit, saanko ehkä valita luokista mieluisimmat, milloin näyttelyt ovat ja kisakutsun osoite. Kiva olisi tosiaan tietää heti jo siinä postissa, onko kyse kaikille roduille avoimista luokista (hevosoriit, ponitammat tms) vai jostain tietystä rodusta. Näin pystyy heti jo postia lukiessaan päättelemään, haluaako tuomaroida luokat. Itse en tuomaroi tiettyjä rotuja tai sellaisia luokkia, joihin mahdollisesti tulee näiden rotujen edustajia, niistä kieltäydyn säännönmukaisesti. Teen tämän siksi, etten osaa näitä rotuja arvostella luotettavasti, en siksi että olisin v-mäinen ihminen (ainakaan tässä tapauksessa).

Kohteliaisuus kannattaa aina. Itsestäni ainakin tuntui kivalta kun olin kieltäynyt tuomaroimasta yleistä poniluokkaa, sain pyytäjältä vastauspostin, jossa luki, että kiitos kun perustelit kieltosi, ymmärrän pointtisi. Painoin nimen mieleen, jos kyseinen kaveri tulee pyytämään minua joskus toiste tuomaroimaan sellaista luokkaa, jonka tiedän osaavani tuomaroida luotettavasti, suostun aivan varmasti jos vain on tuomarointioikeuksia vapaana.

2. Jos luokat täyttyvät ennen näyttelyiden päivämäärää, on ihan kiva saada asiasta joko sähköposti tai pikaviesti VRL:n sivujen kautta, että hei, luokka on valmis tuomaroitavaksi. En välttämättä seuraile luokkien tilannetta noin muuten, joten tämä voi jäädä huomaamatta. Ja onhan kaikkien etu ja ilo, että luokat saadaan tuomaroitua mahdollisimman pian.
Niin ja olisi noin muutenkin kauhean kiva, jos luokan täyttyessä sen yhteyteen tulisi ilmoitus: "Luokka täynnä, saa tuomaroida". Nimittäin jos satun surffailemaan kisakutsuja läpi ja huomaan, että jokin tuomaroitavani luokka näyttää olevan täynnä, mutten sitten tiedäkään, mahtaako järjestäjä tehdä vielä joitain viilailuja osallistujiin. Jos luokka on valmis tuomaroitavaksi, kerro se!

Minua ainakin saa hätistellä sähköpostitse tai muuten, jos tuntuu siltä, että olen unohtanut tuomaroida jonkin luokan. Joskus sitä vain on hetken aikaa kokonaan pois virtuaalitouhuista eikä sitten muistakaan että hei, ne näyttelyt olivatkin viime viikolla.

3. Kisakutsusivun olisi kiva olla tietysti selkeä, tuomarit tai heidän VRL-tunnuksensa merkitty selvästi luokkien kohdalle, luokat numeroitu selkeästi ja niin edelleen. Toivoisin myös, että järjestäjä tarkistaisi osallistujien linkkien toiminnan. Joskus tulee vastaan sellaisia, että hevosen VRL-sivun linkki ei toimi, koska osoitteesta puuttuu jonkin piste tai muuta vastaavaa. Tietysti tällaiset ovat aika helppoja tuomarinkin huomata, mutta vähän se kiristää pinnaa silti. Me kuitenkin tuomaroimme joskus suuriakin määriä hevosia enkä minä ainakaan kaipaa yhtään enempää miettimisen ja pohtimisen aihetta kuin mitä hevosten rakenteet teettävät.

Niin ja kiva olisi myös se, että linkin väri vaihtuisi, kun sivulla on käyty. Näin näkisi heti, minkä osallistujan sivun on klikannut jo auki ja minkä ei...

Näyttelyiden osallistujat
1. Ennen kuin ilmoitat hevosesi näyttelyyn, katso sen kuvat läpi kriittisellä silmällä. Hevonen voi olla rakas silmäteräsi, vuosien jalostustyön tulos ja paljon kilpailtu huippuhevonen, johon on vuodatettu hikeä, verta ja kyyneleitä, mutta nämä seikat eivät kiinnosta rakennetuomaria.
Tuomari haluaa nähdä rakennekuvan, yhden selkeän, ison, hyvälaatuisen rakennekuvan hyvästä hevosesta. Seisooko hevonen hyvin, näkyvätkö jalat, erottuuko hevonen taustasta, onko se kohtisuorassa kameraan?
On niin turhaa kiikuttaa näyttelyyn huonorakenteista hevosta, jonka tietää jo valmiiksi jäävän hännille tai hevosta, jolla ei ole kunnon rakennekuvaa. Ei se siitä parane vaikka sen ilmoittaisi kymmeniin näyttelyihin. Tietysti kaikki omistajat eivät tiedä mikä on varsinaisesti hyvä- tai huonorakenteinen hevonen, senhän takia näyttelyitä järjestetään ja tuomarit koulutetaan erikseen. Hevosen voi siis tuoda näyttelyyn kerran kokeiltavaksi, miten se pärjää. Jos sijoitus on häntäpäässä, voi kokeilla ehkä toistamiseen vielä. Jos silloinkin hevonen on selkeästi puolen välin huonommalla puolella, ei kannata enää vaivautua.

2. Hevosen rakennekuvan tulee hypätä sen sivulta silmille heti. Kuvittele, että VNT-tuomari on sokea, kuuro ja älykkyystasoltaan vihannesta heikompi ja hänen täytyy silti löytää hevosesi sivulta rakennekuva. Ideaalitilanne olisi se, että kun hevosen sivun avaa, rakennekuva hyppää silmille heti. Ei tarvitse skrollailla ja hakea ja etsiä.

Tässä muutama esimerkki, miten EI kannata toimia.
- Rasputin Gofine, tunnustan olevani sokea, kuvagalleria-linkkihän on heti tuossa sivun yläreunassa. Yritin epätoivoisesti klikkailla tuota pientä kuvaa ja ihmettelin kun se ei aukea. Kuitenkin tuo yläreunan harmaa palkki tuo mieleen helposti erilaiset mainos- tai navigointipalkit, joten ei ihme että se jäi huomaamatta aluksi. Harmaa väri on vielä melkeinpä huonoin mahdollinen. Lisäksi erillinen kuvagalleriasivu on aina huono ratkaisu. Se tarkoittaa tuomarille yhtä ylimääräistä klikkausta. Pikku juttu, ajattelette, mutta kun näitä turhia klikkauksia tulee kymmenen tai sata tai vieläkin enemmän, ei paljon enää naurata.
- Lancelot BJD, myös tämän sivulla yritin ensimmäiseksi napsutella noita sivun yläosan pikkukuvia auki. Oli nimittäin millin päässä siitä, että olisin hylännyt tämän kunnon rakennekuvien puutteessa. Kuvagalleria löytyi sitten sivun alareunasta. Tuomarin kannalta ajatellen tämä vaikuttaa melkein jo kiusanteolta, ihan kuin hevosen omistaja tehdä ihan tahallaan tuomarin homman hankalaksi. Tiedän, tuskin omistaja on sivuja tehdessään näin ajatellut, muttei ole kyllä ajatellut mitään muutakaan.

Itse en pidä sen paremmin siitäkään, että hevosen kuva aukeaa uuteen ikkunaan. Mieluummin samaa ikkunaan, kiitos. Näin ei mene sekaisin, kun selaimessa on auki 15 ikkunaa.

3. Tarkista, että linkit toimii. Että linkki kuvaan toimii. Että VRL-sivulla on linkki oikein, suoraan hevosen sivulle. Kaikki "tästä uudelle sivulle"-linkin ovat turhia, tarpeettomia ja ärsyttäviä. Tarkista myös, että olet kisailmoittautumisen yhteydessä antanut oikean, toimivan osoitteen VRL-sivulle. Ja että hevosen VRL-tunnus on oikein.

Kwaliteitin VNT: KWPN-luokkien kommentit

Kwaliteit pitää (piti) VNT-näyttelyt 15.6. ja itse lupauduin tuomaroimaan niistä molemman KWPN-luokat. Luokat ovat täyttyneet jo hyvissä ajoin ennen näyttelyiden päivämäärää, joten tuomaroin eilen molemmat luokat. Tässä vielä luokkien kommentit, sikäli jos ne jotakuta kiinnostavat.

Luokka 1: KWPN-orit ja -ruunat
Tässä kärkinelikko (Eucarya Reflexion, Dantoe Qjard, Starlight´s Supernatural Alien ja Eucarya Devlin) oli varsin tasainen. Eucarya Reflexionin noista nyt valikoin parhaaksi ja muutenkin laitoin ne paremmuusjärjestykseen tuossa luetellussa järjestyksessä, mutta toinen tuomari tai minäkin toisena päivänä olisin voinut tehdä paremmuusjärjestyksen toisin. Todella laadukkaita oreja, kaikilla on pääsääntöisesti mainio rakenne, ainoastaan joitain erittäin pieniä vikoja löytyy. Eikä asiaa haittaa sekään, että jokaisella on vähintään kelvollinen kuva. Kaikki saivatkin BICin (Best in Class).

Tämän nelikon ulkopuolelle sijoittui sitten Eendemossel BJD, joka sai RC:n (recommended). VNT:ssä on käytäntönä arvostella hevonen ainoastaan yhdestä rakennekuvasta ja itse olen aloittelevia tuomareita ohjeistanut valitsemaan sen rakennekuvan, jossa hevonen näkyy parhaiten (tietysti) ja jossa se näyttää kaikkein edustavimmalta. Eendemosselin kohdalla se oli ehdottomasti kuvagallerian kolmas kuva, jossa hevonen seisoo tummaa taustaa vasten. Laadultaan kuva ei ole ehkä se paras, mutta hevonen näyttää siinä ehdottomasti parhaalta. Kuvat ovat kuitenkin aika epätasaiset, valitsemassani kuvassa ori näyttää ehdottomasti siis parhaalta ja varsin hyvältäkin oriilta, muissa kuvissa se on huomattavasti vaatimattomamman näköinen. Osittain tämä epätasaisuus johti siihen, että päätin antaa tälle "vain" RC:n.

Kuudenneksi tullut Gamble Away LEI jäi ilman RC:tä osin sen takia, että kuva on aika pieni. Selkeä ja hyvä rakennekuva noin muuten, mutta ehdottomasti pieni. Ori on kuitenkin voimakkaan ja sopusuhtaisen näköinen.
Seitsemännen sijan otti Granted Lexies, jolla on kyllä hyvä, iso ja selkeä kuva, mutta jonka rakennevirheet ovat kiistämättömät. Pahin (tai oikeastaan ainoakin) ongelma on runko, jonka syvyys on puutteellinen, säkä liki olematon ja selkä hieman notko. Sinänsä tietysti harmi jättää näinkin "alas", koska pää, kaula ja lapahan tällä ovat suorastaan mallikelpoiset.
Kahdeksanneksi tuli luokan toinen tuplavoikko, Licht Boter. Rakenteeltaan tämä on kohtalaisen korrekti, ainoa suoranainen vika on köyry lanne. Näin alan tämän kuitenkin tiputti ryhdittömyys ja yleinen vaatimattomuus. Puoliverioriilta on minun mielestäni lupa odottaa enemmän ilmeikkyyttä ja ryhdikkyyttä. Tämän takia Granted Lexies meni sijoituksissa edelle, se on rakenteeltaan heikompi, mutta tyypeiltään ehdottomasti parempi. Myönnän kyllä, että mietin tämän parin sijoittamista kauan, nämä ovat niitä tuomarien kompastuskohtia kun pitää sijoittaa paremmuusjärjestykseen näyttävä isovikainen ja vaatimaton pikkuvikainen. Se ei ole koskaan helppoa.
Yhdeksäs ori, Wincenty FW oli vähän hankala sijoittaa mihinkään tuloksissa. Ori on mukavan ja näyttävänkin näköinen, ensisilmäyksellä monen mielestä varmasti ihan voittaja-ainesta, mutta tarkemmin katsoen sillä on muutamia virheitä. Säkä on matala, lapa on pysty vaikkakin pitkä, lautanen on lyhyehkö eikä kaula ole ainakaan liian pitkä vaikken nyt ehkä suoranaisesti lyhytkaulaiseksi silti sanoisi. Itse pidän myös orileimaa jokseenkin puutteellisena. Nämä kaikki ovat puoliverioriille aika pahoja vikoja ja siksi siis näin alhainen sijoitus.
Kymmenenneksi sijoittui Thunderclap MHN, jolla on mainio kuva laadultaan, mutta hevonen kuvassa ei ole maailman paras esitys. Ensimmäiseksi siinä kiinnittää huomiota iso pää, ohut ja hieman lyhytkin kaula ja korkeajalkaisuus. Minusta jotenkin näyttää siltä, että varsinkaan tuo pää ei ole oikein mitenkään suhteessa mihinkään. Näyttävä ori sinänsä ja runkohan tuolla on ihan kelvollinen, ei tätä täysin toivottomaksi voi siis sanoa.
Yhdennentoista sijan sai Lancelot BJD. Minä tiedän kyllä, että ori on saanut irtoSERTejä ja on jopa champion, mutta siitä huolimatta en lämpene tälle lainkaan. Ensimmäinen silmiinpistävä virhe on vaatimaton pää. Persoonallinen se toki on, ei vähiten leveän läsin ansiosta, mutta jos katsoo tuota pääkuvaa, ei siitä oikein voi sanoa onko kyse pv-oriista vai ehkä jopa jostain ponista. Olen näkevinäni päässä jonkinlaista ponimaisuutta ja se nyt ei puoliverioriille ole oikein meriitti. Rakenteessa on mielestäni muutakin sanomista, säkä on aika onneton, lapa hieman pysty, lanne hieman köyry ja lisäksi hevonen näyttää seisovan aavistuksen vinossa kameraa kohti, joten takaosan arvostelu jää vähän hyvän uskon nojaan.
Kahdenneksitoista tuli Marshmello FW, joka seisoo huonosti, jolla on iso pää, ohut kaula ja ehkä hieman luisu lautanen. Myös tämän orileimasta voidaan keskustella.
Luokan peränpitäjät, Rasputin Gofine ja Nickelfelt ovat molemmat varsin vaatimattoman ja epäjalon näköisiä oreja. Varsinkin Rasputinin kohdalla myös orileima on puutteellinen, ellei suorastaan olematon. Kumpikaan ei ole vapaa rakennevirheistäkään.

Luokka 2: KWPN-tammat
Kärkikolmikko (The Melee LEI, Bandana FW ja Eucarya Addison) olivat kaikki todella hienoja ja laadukkaita tammoja. Jokaisella näistä oli avaimet ihan voittoonkin asti. Sitä en enää muista, millä syyllä valitsin lopulta The Melee LEI:n voittajaksi, jokin pikkuseikka se oli. Oma suosikkini oli kauniisti kimoutumassa oleva, kakkoseksi sijoittunut Bandana FW.
Neljäs ja viideskin tamma (Still Bad DM ja OK's Elenia) saivat myös BICin, ovat nekin laadukkaita tammoja, mutta ehkä aavistuksen heikompia kuin nuo kolme kärkitammaa.
RC:n sai kaksi tammaa, Adora de Joya ja Fierce Wind BJD, jotka nekin ovat varsin varteenotettavia tammoja. Roteva Adora de Joya on oikeastaan suosikkini koko luokasta, yhdessä Bandanan kanssa. Adora olisi vielä ollut ehkä jopa BICinkin arvoinen, mutten voinut jakaa viittä enempää.
Kahdeksanneksi tullut Àfrica SVANT oli sellainen tapaus, että mietin kauan annanko sille RC:n vai en. Tamam on hyvin kaunis ja rakenteeltaan hyvä, kuvassakaan ei ole moittimista vaan se on vähintäänkin kohtalainen laadultaan ja hevonen näkyy hyvin. Ainoastaan pieni varsamaisuus jäi kaivelemaan mieltä ja siksi lopulta jätin sen ilman RC:tä. Jonain toisena kertana, jossain toisessa luokassa tamma saattaa minunkin arvostelemana päätyä korkeammalle sijalle, saada RC:n ja joltain toiselta tuomarilta ehkä jopa BICin.
Loppujen tammojen vikana olivat sitten rakennevirheet, heikonlainen tyyppi tai yleisimmin heikkolaatuiset kuvat.

Yleisesti ottaen näiden kahden luokan tuomarointi oli erittäin mielenkiintoista. KWPN tai oikeammin niiden omistajat ja kasvattajat virtuaalimaailmassa ovat vieraita. Rotu itsessäänhän on normipuoliverinen, mutta näiden näyttelyiden kautta bongasin monta mielenkiintoista ja siistiltä näyttävää tallia, jotka omistavat tai kasvattavat näitä hevosia. Kasvattajanimistä varsinkin hyvin menestynyt Eucarya jäi mieleen. Tarttee katsella enemmänkin kyseistä tallia.