Ionicin andalusianhevosest

Pitkästä aikaa jatkan näitä Ionicin rotujen esittelyitä ja tällä kertaa vuoron saa andalusianhevonen. Sivusin rotua lyhyesti muutama vuosi sitten blogissa (Ionicin pikkurotuja, osa 3), mutta nyt on paremman tilannetsekin aika. Eikä andalusianhevostakaan voi oikeastaan enää sanoa kovin pieneksi roduksi sillä niitä on päälle 40 kappaletta.

Ensin sananen rodun historiasta Ionicissa. Ensimmäiset andalusiat, olettaisin ainakin, jotka Ioniciin tulivat ja löytyvät vielä suvuista, lienevät suvuttomat tammat Ylvania ja Canderosa LXXVI. Molemmat keksittiin vuonna 2007 ja Ylvanialle syntyi myös ensimmäinen andalusiakasvattimme ikinä, tamma Yasmina Ion. En muista ihan tarkalleen, että mitä varten minä nuo tammat keksin, mutta olin noihin aikoihin kiinnostunut erilaisista risteytyksistä. Ylvaniakin varsoi yhden Spanish Norman -varsan ja Canderosa aztecan, warlanderin ja Gaited Baroquen. Nuo pääasiassa ovatkin ne rodut, joiden jalostukseen andalusianhevosia tarvitaan.

Ne risteytysrodut eivät koskaan varsinaisesti lähteneet lentoon, kiitos kuvien puutteen. Niiden jalostus loppui siis muutamassa vuodessa. Andalusiat sen sijaan eivät lähteneet mihinkään vaan niitä alkoi tulla lisääkin. Tässä jonkinlainen lista noista muista alkuaikojen suvuttomista tuonneista:

• o. Enziano GA
• o. Habanero GA
• o. Novato GA
• t. Clasica GA
• t. Noemia GA

Tuontien lisäksi varsinkin myöhemmin on tullut myös ostohevosia aina silloin kun on löytynyt sopivia. Luonnollisesti olen käyttänyt tammoille myös vieraita oreja tilaisuuden tullen. Vuonna 2019 tuli isompi satsi tuontihevosia, 3 oria ja 3 tammaa, jotka on esitelty blogissakin (Uusia tulokkaita).

Mutta huolimatta näistä tuonneista, ostohevosista ja muista vierassukuisista, ei tuo andalusialaisten kanta nykyisellään ole ehkä niin laaja kuin voisi toivoa. Ei tilanne vielä mikään katastrofi ole, mutta kyllä tuolla on jo varsinkin noita pitkäsukuisia kavereita, joille on taatusti hankala löytää ainakaan itseltä mitään järkevää oria/tammaa. Minun pitää keskittyä ahkerasti noihin lyhytsukuisempiin hevosiin ja niiden jalostuskäyttöön, aivan erityisesti niihin uusiin tulokkaisiin, jotka olen ostanut muualta tai joiden suku on osittain vierasta. Niin ja tietenkin ostaa hevosia aina kun sattuu tulemaan vastaan.

Andalusianhevosen taipaleesta virtuaalimaailmassa yleisesti en tiedä oikeastaan mitään. Virtuaaliwiki osaa kertoa, että sitä ovat aikoinaan kasvattaneet sellaiset tunnetut tallit kuin Greymask's ja Whitewood, jälkimmäinen oikein paljonkin. Näistä ei kuitenkaan taida olla tallella enää mitään vaikka muissa roduissa tuon ajan ja noiden kasvattajien hevosia on säilynyt. Entä oliko muita kasvattajia kuin nuo tuolla mainitut?

Niin, 10 vuotta sitten aloitti toki High Twelve Farm, jota ihastelin tuolloin blogissa ja joka myöhemmin vaihtoi nimekseen Yeguada Alta Doce. Sitten oli sellainen kuin Proseco, josta en tiedä mitään sinänsä, mutta sen hevosia löytyy joidenkin meidän hevosten suvuista. Lisäksi löytyy Infinity, Malibu, Namyshill, Ponipallero, Delmenhorst, tietenkin RDN ja joukko muita omistajia, joista joillain saattaa olla pienimuotoista kasvatustoimintaakin. Olisin kiinnostunut kuulemaan näitä, vanhoista ja uusista yhtä lailla. Ja jos joltain löytyy jotakin tosi vanhoja sukulinjoja, niistä vasta kiinnostunut olisinkin!

Andalusianhevosestakin voi hyvin sanoa, että se on tullut jäädäkseen. Olkoonkin että alunperin ei ehkä ollut tarkoitus alkaa kasvattaa sitä varsinaisesti, mutta niin siinä nyt vain on käynyt. Ja hyvä niin! Ei harmita, sillä rotuhan on parhaimmillaan todella komea. Ionicin andalusiat ovat pääasiallisesti kouluratsuja ja ne kilpailevat siellä ihan korkeimmalla tasolla asti, silloin kun kilpailevat. Jotkin ovat päätyneet porrastettujen listoille myös ja tavoitteena olisi saada andalusianhevosia enemmänkin mukaan porrastettuihin.

Andalusianhevonen on sallittu rotu ARJ:n saddleseat-luokissa, mutta jostain syystä en ole innostunut kilpailuttamaan niitä sillä puolella lainkaan. Ehkä syynä on se, että näen rodun niin selkeästi kouluratsuna eikä se mielikuva oikein sovellu saddleseat-puolelle. Luulen kuitenkin, että pärjäilen ARJ-puolella ilman andalusianhevosiakin.

– S

Esittelyssä Ionicin muut eläimet

Olen hyvin eläinrakas vaikkakin samalla myös laiska ja mukavuudenhaluinen. Tällaiselle kombinaatiolle virtuaalieläimet soveltuvat erinomaisen hyvin ja kirjoitin jo vuosia sitten blogiin muiden eläinlajien toivelistaa. Tuolle listalle voisi tätä nykyä lisätä myös lemmikkikäärmeet, ainakin kuningaspytonin sekä harmaapapukaijat.

Hevoset kuitenkin dominoivat tätä virtuaalielämääni, mutta Ionic on silti koti kahdelle kissalle ja vähitellen kasvaneelle koiralaumalle. Tässä esittelyt niistä.

Killiäinen, ihan ensimmäinen tallikissa

Minä olin juuri hypännyt Ionicin puikkoihin, kun hommasin jo kissaa keväällä 2005. Tallille saapuikin harmaaraidallinen kolli, sittemmin konsultti nimeltä Killiäinen. Olen aina vihannut sen nimeä, jonka keksin kyllä itse. Ohjeena oli vain myyjän puolelta että pitäisi alkaa K:lla enkä viikkojen miettimisestä huolimatta keksinyt mitään järkevää. Mutta eihän nimi kissaa pahenna, jos ei kissa nimeä, tai jotain sinne päin.

Huomatkaa muuten, että kehitys kehittyy ja vuonna 2005 oikein mainitsin, että kissanpentu luovutettiin vasta 12 viikon ikäisenä. Nykyään suositeltu luovutusikä on muistaakseni jo 14 viikkoa.

ORANGE Lynx, seuraava tallikissa

Killiäinen alkaa saada jo ikää, meinaan vaikka ikääntyisi ihan reaalisti, ja pari vuotta sitten kyselin sille seuralaista ja manttelinperijää. Sitä olikin hankalampi löytää, tosin osasin vain Keskustassa kysellä, josko kellään olisi kissaa. Yksi ainoa myyjä löytyi, Orange Wood Ranch ja sieltä sekarotuinen tyttökissa ORANGE Lynx. Missä mennään virtuaalikissojen kanssa? Kadonnutta kansanperinnettä?

Kannattaa muuten katsoa tuo Lynxin kuvan lähde eli Catza.net. Uusia kuvia sinne ei enää ole vuosiin tullut, mutta siellä on tuhansittain kissanäyttelykuvia jaossa CC-lisenssillä.

Dobermannit

Olen myös listannut suosikkikoirarotujani. Lista on taatusti yhtä laaja kuin suosikkihevosrotujen lista, mutta dobermanni on kyllä siellä ihan TOP5:ssa. Ei siis ollut lainkaan sattumaa, että tallin ensimmäinen koira oli juurikin dobermanni, nyt jo edesmennyt narttu Ingel's Ashley. Sille hankittiin sulhaseksi Mumblescape Reign of Terror ja näistä kahdesta syntyi keväällä 2017 Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa virtuaalikoirapentue. Siitä jäi itselle kotiin narttu Augenblickswert des Ions. Muut myytiin, mutta ne ovat tainneet ikävästi kadota kaikki sittemmin. Harmillista!

Vasikankokoinen sylikoira?

Suurin osa ostamistani koirista kuuluu niihin super-lempparirotuihini, mutta tanskandoggi on jonkinasteinen poikkeus. Kyllä juu, olen minä sen tuolla koirarotujen toivelistallani maininnut, mutta en minä silti nähnyt sitä tulevaksi Ioniciin. Mutta jos pennun nimi on Goldane's ET Phone Home, niin ei kai sitä voi ostamattakaan olla... Olenhan minä ostanut hevosiakin nimen perusteella. Ja ei siinä, tanskandoggi on tosi näyttävä rotu, niin iso!

Näen täpliä!

Olen joskus jossain toisessa yhteydessä kirjoittanut (nyt jo lopettaneesta) Ponipallerosta, että mitäpä sieltä ei löytyisi. Sen verran monipuolinen se oli hevosrotujen suhteen, mutta oli siellä koiriakin! En tosin tiedä, että mitä kaikkia koiria, mutta meille sieltä tuli ainakin dalmatiankoira Ponipalleron Norma Jeane.

Pidän dalmatiankoirista samasta syystä kuin knabstrupinhevosistakin: ne ovat täplikkäitä! 

Suosikkivinttikoirani saluki ja afgaani

Olen vinttikoirien ystävä. Tämä seikka varmasti käy ilmi tuolta lempirotujeni listalta, sillä siellä on melkein kaikki vinttikoirarodut lueteltu. Varsinaisista vinttikoirista sieltä puuttuvat vain galgo, sloughi ja puolan- ja unkarinvinttikoirat ja oikeastaan nekin voisi sinne lisätä. Mutta ehdottomia suosikkirotujani ovat saluki ja afgaani! Joku voikin pitää keksikokoisena ihmeenä sitä, että vasta viime kesänä Ioniciin tuli ensimmäinen salukinarttu, Hippulat Vinkuen Diamond Dreams. No, myönnän etten minä niin ahkerasti näitä koirien myynti-ilmoituksia lue ja viime kesänä vasta osui silmään salukipentueen myyntitiedot. 

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa afgaani, Saragis Eighteen Yellow Roses, tuli muutama vuosi sitten Saragis-kennelistä. Saragis on ennen kaikkea vinttikoirakasvattaja ja tämä afgaanineitokainen ei todellakaan ole ainoa Saragisin kasvatti, mitä meillä on...

Tuulennopean borzoit

On kyllä oikeastaan ihan väärin mainita nimenomaisesti saluki ja afgaani suosikkivinttikoirinani, sillä kyllä venäjänvinttikoira eli borzoi on sitä myös! Siitä rodusta todennäköisesti tulee syntymään jossain maailman vaiheessa Ionicin toinen koirapentue, sillä meillä on niitä kaksi, uros Saragis Feodor ja narttu Super Fast Figuralnaja Alix.

Muut vinttikoirat

Saragisia saan kiittää siitä, että Ioniciin on päätynyt muitakin vinttikoiria sillä meillä on näiden lisäksi vielä kolme muuta ripakinttua: whippet-narttu Saragis Say Something, italiano-uros Saragis Under Attack ja azawakh-narttu Saragis Vanille Crème Caramel.

Sellainen kissa- ja koiralauma! Hevosten määrään nähden tämä on tietenkin hyvin vaatimaton eikä tarkoitus olekaan kasvattaa näiden määrää hillittömäksi. Minkäslaisia muita eläimiä tai kenties kokonaisia talleista erotettuja kenneleitä lukijoilla on? Olisin kiinnostunut katselemaan ja mistä sen tietää vaikka sopivan kohteen sattuessa näkyviin vetäisin ostohousutkin jalkaan.

– S

Hopea- ja hallakkovärit reaalimaailman tennesseenwalkereilla

Tennesseenwalker tunnetaan virtuaalimaailmassa värikkäänä rotuna. Siltä löytyy ainakin näitä värejä:

• Voikkovärit (sekä yksinkertaiset että kaksinkertaiset)
• Samppanjavärit
• Tobiano-kirjavuus
• Sabino SB1
• Päistärikkö
• Kimo
• Splashed white SW1
• Hallakkovärit
• Hopeavärit

Keskityn tässä noihin kahteen viimeksimainittuun, hallakko- ja hopeaväreihin. Joskus 15+ vuotta sitten niiden esiintyminen walkereilla oli mysteeri ja muistan itse pitäneeni niitä epätodennäköisinä, kenties jopa kokonaan puuttuvina väreinä. Kun ei niitä missään kuvissa tullut vastaan ikinä!

Sittemmin olen kyllä törmännyt molempiin väreihin reaalimaailmassa. Ne ovat harvinaisia, sillä molemmat tulevat ehkä vain parista kantatammasta. Tein pientä kaivelua netissä ja All Breed Databasessa ja onnistuin jäljittämään molempia värejä 1960-luvulle asti, mutta sitten jäljet päättyvät. Olettaisin että tällä hetkellä elossa olevien hallakko- tai hopeaväristen tennesseenwalkerien lukumäärä lasketaan korkeintaan kymmenissä.

Hallakkovärit

Hallakkoväreille löysin yhden selkeän kantatamman, vuonna 1966 syntyneen Midnight Adiosin. Sekään ei sinänsä ole varma, koska kuten tamman infossa lukee, se on rekisteröity ruunivoikkona, jolla on "punaiset jouhet". Tämä on tulkittu punahallakoksi. Tamman isä on merkitty mustaksi ja kuvan perusteella siltä näyttääkin. Emän värinä on ruunikko ja pidemmältä suvusta ei hallakkomerkintöjä löydy. Ei sieltä löydy ruunivoikkojakaan, joiden voitaisiin arvella olevan väärintunnistettuja ruunihallakoita. Sen sijaan jo parista seuraavasta polvesta löytyy päistärikköjä ja kimoja, joiden pohjaväristä ei aina voida sanoa varmaksi mitään, kimoilla varsinkaan.

Toinen vähemmän selkeä kantatamma on Dun Royally Blu My Chance, syntynyt 2007 ja on väriltään mustanvoikonhiirakko. Sen suvusta ei löydy sen tarkemmin mitään vihjettä hallakkoväreistä, mutta toki sen emälle ei ole tietokantaan merkitty väriä lainkaan ja isä on perlino, jonka alle voi piiloutua yhtä ja toista. Kauempaa suvusta ei löydy hallakkovärisiksi merkittyjä hevosia, mutta ruunivoikkoja kyllä ja on sielläkin päistärikköjä. Puhumattakaan nyt siitä, että punahallakon erottaminen rautiaasta voi olla joskus vaikeata eikä sitä välttämättä olla osattu edes tehdä menneinä vuosikymmeninä.

Dun Royally Blu My Chance itse on jättänyt pari hallakkoväristä varsaa, mutta punahallakosta oriista, jonka värilinjan pystyy johtamaan Midnight Adiosiin. Dun Royally Blu My Chancen väitetään kuitenkin olevan testattu Dd eli jostain se väri tulee. Midnight Adiosia suvusta ei löydy, mutta kylläkin sen isä Midnight Sun, tosin sen tuomitsin jo kertaalleen mustaksi kuvansa perusteella. Vähän mysteeritapaus tässä, mutta on sanottava, että tällaisessa kaivelussa on tosi paljon epätarkkuustekijöitä: puuttuvat värit, virheellisesti tunnistetut värit, virheelliset sukumerkinnät ja niin edelleen.

Hopeavärit

Hopeageeni on vielä hallakkoakin piilottelevampi tapaus, sehän ei näy rautiaassa sitäkään vähää kuin hallakko. Lisäksi hopeanmustat ja -ruunikot saattavat mennä rekisteriin raudikoina (muistamme tässä kohdin suomenkielisen nimityksen kanelinrautias, josta luovuttiin kun tajuttiin ettei kyseessä olekaan rautias). Kun siis mainitsin tuossa aiemmin niistä epätarkkuustekijöistä hallakoiden suhteen, niin täsmälleen samat ongelmat tulevat vastaan hopeavärienkin periytymislinjoja seuratessa.

Hopeaväreillekin löysin kaksi potentiaalista kantatammaa. Vanhempi niistä on hopeanruunikoksi väitetty Sun Dust Doll (1966), joka juurikin on tietojen perusteella rautiaaksi merkitty rekisteriin. Sen molemmat vanhemmat on merkitty rautiaiksi, mutta on tosiaan syytä olettaa että niistäkin jompikumpi on väärin tunnistettu hopeanruunikko tai hopeanmusta. Kahdesta rautiaastahan ei voi syntyä muuta kuin rautias noin muuten.

Toinen tamma on pari vuotta nuorempi, vuonna 1968 syntynyt Diamond Mine. Sekin on rekisterissä raudikkona, mutta ilmeisesti ennemmin hopeanmusta. Näillä kahdella tammalla ei ole mitään merkittävän läheisiä yhteisiä sukulaisia. Tuo hallakkovärien kohdalla mainittu musta ori Midnight Sun kyllä kummittelee molempien suvuissa, mutta jos oriilla on yli 2500 jälkeläistä, niin se on ollut aikanaan todella käytetty ja suosittu ori. En siis usko että sillä olisi mitään tekemistä hallakko- tai hopeavärien kanssa.

Näiden esiteltyjen tammojen lisäksi voi löytyä muitakin kantahevosia, en väitä kääntäneeni jokaista kiveä metsästäessäni hopeaväristen (tai hallakkoväristenkään, sen puoleen) walkereiden sukuja. 

– S

Virtuaalimaailman terminologia

Olen tässä suorittamassa avoimessa yliopistossa terminologian ja erikoisalaviestinnän kurssia. Se liittyy jossain määrin työhöni, mutta tulin tässä pohtineeksi, että mitä näillä aihepiireillä on tekemistä virtuaalihevosmaailman kanssa. Tämä postaus ei ole kovin jäsennelty tai kattava, koska ensi viikolla on juurikin tentti ja siihen valmistautuminen on vienyt aikaa ja aivokapasiteettia.

On aivan selvää, että meillä täällä virtuaalimaailmassa käytetään omaa erikoiskieltä. Tieteen termipankki määrittelee erikoiskielen näin: "Jonkin tieteen-, ammatti- tai harrastealan kielimuoto, joka eroaa yleiskielestä lähinnä sanastonsa vuoksi". Lisäselityksenä se kertoo, että "erikoiskielen tehtävänä on jäsentää alansa käsitemaailmaa sekä siirtää tietoa alan sisäisessä viestinnässä". Jep, ihan juuri sitä mitä virtuaalimaailmassakin käytetään, kuten miltei missä tahansa muuallakin.

Virtuaalimaailman erikoiskieli käyttää paljon muiden erikoiskielien sanastoa, hevosalalta, tietotekniikasta, osin myös taiteesta, valokuvauksesta, biologiasta ja perinnöllisyystieteestä (liittyy hevosalaan), urheilusta ja varmaan muistakin. Hevosala ja tietotekniikka lienevät kuitenkin ne tärkeimmät, luonnollisesti. Mutta näiden lisäksi virtuaalimaailmaan on luotu paljon ihan omaa termistöä. Jo pelkkä "virtuaalihevonen" on käsite, joka on luotu ihan vain virtuaalimaailmaa varten ja joka on tosi-tosi peruskäsite täällä. Ja miettikää vaikka kaikkia laatuarvosteluihin, kilpailemiseen tai jalostamiseen liittyviä käsitteitä! Tilausvarsa, jaoksen alainen kisa, porrastettu, ARJ, sijoitukset, VH-tunnus...

Miten sitten määriteltäisiin käsite "virtuaalihevonen" ns. klassisen sisältömääritelmän mukaan? No vaikkapa näin: Virtuaalihevonen on verkkosivu, joka kuvailee kuvitteellisen hevosen. Ilman muuta virtuaalihevonen on verkkosivu, sillä koko sen olemassaolo pohjautuu siihen, että on verkkosivu. Vihkotallien hevoset eivät ole varsinaisesti virtuaalihevosia, vaikkakin ovat kyllä kuviteltuja hevosia. Virtuaalihevoseen liittyy vahvasti se oletus, että se on internetissä oleva sivu. Verkkosivu on virtuaalihevosen yläkäsite. Virtuaalihevonen ei kuitenkaan ole mikä tahansa verkkosivu, vaan sieltä täytyy löytyä tarpeelliset tiedot. Se kuvailee siis kuviteltua hevosta ja tämä piirre erottaa virtuaalihevosen jonkin oikean hevosen verkkosivuista.

Toisaalta virtuaalihevosen voisi määritellä myös näin: Virtuaalihevonen on kuvitteellinen hevonen, jonka tiedot ovat saatavilla (vain) internetissä. Tällöin yläkäsitteenä olisi kuvitteellinen hevonen ja vieruskäsitteinä olisivat kaikki muut kuvitteelliset hevoset, esimerkiksi ne mainitut vihkohevoset, kirjoissa esiintyvät kuvitteelliset hevoset ja elokuvissa esiintyvät kuvitteelliset hevoset, nyt ainakin muutaman mainitakseni. Näistä muista kuvitteellisista hevosista virtuaalihevonen eroaa siinä, että sen tiedot ovat saatavilla vain netissä.

Kumpi näistä olisi parempi määritelmä? Periaatteessa käsitteellä ei voi olla kahta määritelmää, joten jompikumpi pitäisi valita. Onko virtuaalihevonen siis kuvitteellinen hevonen vai verkkosivu? Se on kumpaakin! Voi olla että noita määritelmiäkin pitäisi viilata.

Minkälaisia alakäsitteitä virtuaalihevosella voi sitten olla? Tämä on vaikea, koska näitä on todella vähän luokiteltu suoranaisesti. Yksi selkeä jakoperuste on olla kuvan tyyppi, sillä termit "valokuvallinen" ja "piirroskuvallinen" ovat ihan yleisiä ja hevoset jaetaan näyttelyissä näiden perusteella. Tähän jaotteluun voisi kuulua ehkä myös "kuvaton" virtuaalihevonen. Toinen mieleentuleva jakoperuste on suku: on suvuttomia eli EVM-sukuisia ja suvullisia virtuaalihevosia. Suvulliset virtuaalihevoset jakautuvat vielä suvun pituuden mukaan, tähän tapaan:

Virtuaalihevonen voidaan myös jakaa osiin ja esittää siis koostumussuhteisena käsitejärjestelmänä:

Virtuaalihevonen siis koostuu näistä asioista. Tämä diagrammi ei ota kantaa siihen, mitkä elementit ovat pakollisia ja mitkä valinnaisia. VRL:lla on toki omat vaatimuksensa ja minäkin olen muutama vuosi sitten esittänyt asiasta mielipiteitä blogissa (Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: perustiedot, Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: suku, Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: kaikki muu). Ne kuitenkin kuuluvat toiseen keskusteluun.

– S

Diagrammit on luotu MindMupilla.