sunnuntaina, marraskuuta 18, 2018

Historian havinaa: "Sä oot niin pentu!"

Sirpan pyynnöstä ajattelin muistella vähän virtuaalimaailman menoa silloin aivan oman harrastukseni alkuaikoina. Eräs mieleenpainuvimmista tapauksista on ollut case Pentu.


© Pixabay
(Kuva ei liity mitenkään tekstiin, mutta oli vaikea keksiä mitään parempaakaan.)

Ah, pentu. Vuonna 2001 ei pahempaa haukkumasanaa voinut ollakaan Hevostalli.netin Nuorten Nurkassa (silloin ei ollut vielä virtuaaliharrastajille omaa foorumiaan vaan virtuaalikeskustelua käytiin NN:ssä). Se oli hirveintä ja loukkaavinta mitä toiselle saattoi sanoa. Sanan käytössä kunnostautui erityisesti nimimerkki McGarmiwa, Koululaakson ylläpitäjä. Yläasteikäisen ylemmyydellä hän pennutteli likipitäen kaikkia, jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä. Sitä en tiedä oliko hän ihan itse pentu-termin keksinyt, ehkä olikin. Satunnaisesti muutkin kokeneemmat harrastajat taisivat yrittää pennutella nuorempia/kokemattomampia, mutta kyllä se lopulta oli McGarmiwan tavaramerkki.

Tähän väliin täytyy kertoa silloisesta virtuaalimaailmasta, jossa harrastajat jakautuivat eri seikkojen perusteella eri kasteihin. Ensiksikin se ikäasia, yläasteikäiset kuuluivat vanhimpiin harrastajiin, minä olin tuolloin todennäköisesti ainoa täysi-ikäinen ja sinänsä siis poikkeus. Varsin suuri osa porukasta oli alakoululaisia ja välillä vastakkainasettelu nuorempien ja vanhempien välillä oli varsin näkyvää.
Toinen seikka oli harrastuksen kesto. Vuonna 2001 virtuaalimaailma oli kovin uusi juttu, ensimmäiset suomalaiset virtuaalitallit oli perustettu tietääkseni vuonna 1999. McGarmiwa ilmeisesti oli mukana harrastuksessa likimain alusta lähtien, joten häntä voi pitää siinä vaiheessa pitkän linjan harrastajana. Ja jos sanoin jotakin vastakkainasettelusta nuorien ja vähän vanhempien harrastajien välillä, niin kyllä sitä oli uusien ja kokeneempien harrastajienkin välillä...
Kolmas seikka liittyy melko olennaisesti harrastusvuosiin: virtuaalimaailmassa oli muutamia erittäin suosittuja talleja, kuten Liinu, Greymask, Hepohullu, Sprietland ja mitähän muita niitä nyt oli. Koululaakso kuului näihin talleihin myös. Muistelen, että ainakin Liinun tallilla oli käytössä hoitojono jossain vaiheessa, sillä vaikka siellä olikin paljon hevosia sen ajan mittapuulla, ei kaikille halukkaille riittänyt omaa hoitohevosta ja sitä piti jonottaa! Lisäksi näiden tallien omistajat ylläpitivät aikaisimpia versioita VRL:stä, NJ:stä ja muista vastaavista. Koululaaksonhan oli alunperin tarkoitus olla jonkinlainen VRL:n koulutallialue tai vastaava.

Niin että virtuaalimaailmassa oli tuolloin ehkä 10-20 harrastajan "seurapiiri", jonka jäseniä muut harrastajat todellakin katsoivat ylöspäin. Kenties siihen oli aihettakin. Onneksi se ei kovin monelle noussut päähän pahasti. Itse muistan nimenomaan McGarmiwan varsinaisena foorumin riivinrautana, vaikka välillä muutkin harrastajat melko säälimättä sättivät nuorempia/kokemattomampia, ja toisaalta McGarmiwakin osasi kyllä keskustella kun sille päälle sattui.

No, kun tällainen harrastaja haukkuu muita pennuksi, se on epäilemättä loukkaavaa ja sellaiseksi tarkoitettuakin. Kyllä siitä paljon kahinaa syntyikin ja jossain vaiheessa se oli lähes päivittäinen keskustelunaihe NN:ssä. Muistan McGarmiwan puolustelleen pennuksi haukkumista sillä, että ensinnäkin "pentuus" ei ole kiinni iästä vaan käytöksestä. Itse kyllä räksytin hyvinkin ärhäkkäästi vastaan, silti McGarmiwa ei koskaan minua pennuksi sanonut. Ei vissiin kehdannut sitten kuitenkaan, olin niin selkeästi häntä vanhempi (vaikken lopulta kuin ehkä kuutisen vuotta, tuossa iässä sillä oli toki paljonkin merkitystä). Toinen "peruste" oli se, että teini-iässä kuulemma kehittyi mystinen asia nimeltä elegantti intelligenssi ja jos sitä ei ollut, niin sitten sai sanoa pennuksi ihan luvan kanssa. Tietenkin yläasteikäinen oli tämän elegantin intelligenssin huipentuma... On jäänyt termi päähän, niin paljon se aikoinaan nauratti.

Pentu-keskustelu laantui kokonaan viimeistään siinä vaiheessa kun McGarmiwa lopetti harrastuksensa loppuvuodesta 2002. Mielestäni hän muuttui NN:ssä melko epäaktiiviseksi jo ennen sitäkin tai ainakin väsyi pennutteluunsa, koska minusta se oli kuitenkin suhteellisen lyhyt ajanjakso, jolloin tästä väännettiin NN:ssä. Tai sitten muistan väärin, siitä kuitenkin on yli 15 vuotta aikaa. Mutta niin tai näin, ei ole ikävä ainakaan tuota ilmiötä!

–Gin

sunnuntaina, marraskuuta 11, 2018

Onko virtuaaliharrastuksesta mitään hyötyä?

Tulin taannoin teilanneeksi koko nykymuotoisen virtuaaliharrastuksen suorastaan kivikautiseksi jäänteeksi jostain vuodelta 2005 (teksti Virtuaalihevosmaailman tulevaisuus), joka tulee kaatumaan omaan vanhanaikaisuuteensa. Onko tämä koko pulaaminen virtuaalihevosten kanssa siis aivan turhaa ja hyödytöntä? (En nyt lähde lainkaan siihen, että suurin osa harrastuksista voidaan lukea turhiksi ja hyödyttömiksi, mutta jos ne ovat harrastajan mielestä kivoja niin niillä on paikkansa maailmassa.)

Sanoisin ettei välttämättä. Mieli tekisi huutaa: "Ei todellakaan!" Maailma muuttuu, se on ihan totta, mutta eivät kaikki virtuaalihevosharrastuksen opettamat asiat ole suinkaan tarpeettomia nykyään eivätkä oikeastaan vanhanaikaisiakaan.

Ensimmäinen asia on netiketti, käytöstavat ja muu sen sellainen. Kirjoitin tästä aiheesta jo jotakin pohdintaa vuosi sitten otsikolla Virtuaalihevostelijoiden valtakunta ja olen edelleen sitä mieltä, että meillä on täällä aika kiva yhteisö. Eivät virtuaalihevostelijat aina ole kunnostautuneet maailman kauneimmin käyttäytyvinä ihmisinä, varsinkaan ht.netin aikoina, mutta nykyään Keskustassa meno on todella siistiä (ja ht.net likipitäen kuollut). En nyt väitä tämän olevan poikkeuksellista, mutta ei joka paikassa tällaista ole. Toivon että harrastajat ottavat tästä mallia omaan käytökseensä muissakin yhteisöissä ja muistavat että netissäkin pitää olla jonkinlaiset käytöstavat.

Tätä läheltä liippaa kommunikaatio ja varsinkin hyvä ja toimiva kommunikaatio, joka ei ole mikään itsestäänselvyys. Sitäkin pitää harjoitella, ei se mikään sisäsyntyinen taito tai lahja ole. Jos nyt vaikka mietitään sitä, että joku haluaa tilausvarsan joltain toiselta, on tämä asia pystyttävä selkeästi kommunikoimaan molempiin suuntiin: millainen varsa, mihin tulee, mistä vanhemmista, milloin syntyy, millainen nimi, entä sukupuoli ja niin päin pois. En muista viimeisen vuosikymmenen aikana enää saaneeni sähköpostia, jossa lukisi lyhyesti ja ytimekkäästi: "Haluan tilausvarsan" (usein toki ilman isoa kirjainta, parin typon ja muutaman huutomerkin kera). Virtuaalimaailman alkuaikoina näitäkin tuli kyllä vastaan, Virginialla olisi varmasti muutama sananen kerrottavana ja muistan kyllä itsekin joitain tapauksia. Niitä sai sitten aina miettiä, että viitsiikö tästä nyt lähteä kyselemään tarkentavia kysymyksiä vai deletoidaanko posti suoraan ja leikitään ettei se koskaan tullut perille.

Tuossa tulevaisuus-tekstissä mainitsin että sähköposti saattaa suhteellisen outo käsite nykynuorelle. Vanha kunnon email on viimeisen viiden tai kymmenen vuoden aikana kokenut vähän inflaatiota ja kommunikaatiota on siirtynyt muihin kanaviin. Tästä on ihan omakohtaistakin kokemusta, lähetin viime kuussa henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteestani 4 sähköpostia, joista 2 koski yhtä laskua, yhdessä oli tilitietoja siskolle asiasta joka oli jo sovittu puhelimessa ja yhdessä oli liitetiedostona artikkeli kaverille. Ei hääppöinen saldo eikä lokakuu ollut mitenkään poikkeuksellisen "vähämailinen".
Työelämässä (toki vähän alasta ja firmasta riippuen) tilanne on kuitenkin ihan toinen. Ainakin minä lähetän helposti sen 4 mailia päivässä. Eli väitän sähköpostiakin edelleen tarvittavan ja käytettävän, ja tässä on vähän sama juttu kuin yllä: ei edes ns. diginatiivien sukupolvi osaa käyttää sähköpostia syntyessään, sekin on taito jota pitää treenailla ihan siitä alkaen että otsikoi kunnolla ja kirjoita nimesi sinne loppuun. Ja virtuaalimaailmassahan treenataan! Täällä edelleen tosi paljon asioita hoidetaan nimenomaan mailitse.

Kun nyt itseeni pääsin, niin ainakin minulle on toisinaan töissä ollut suunnatonta hyötyä siitä, että koodaan HTML:ää unissani, kas kun olen sitä Ionicin ja muiden tallien kanssa treenannut kovasti jo toistakymmentä vuotta. Minä en tiedä josko HTML kuuluu nykyään johonkin peruskoulun opetusohjelmaan (olisi syytä kyllä IMHO), mutta ei se ainakaan omassa ikäluokassani välttämättä mikään perustaito ole. Kyse ei ole vain siitä, että osaan nimenomaan HTML:ää, mutta olen käyttänyt töissä todella paljon DITAa ja Docbookia, jotka ovat samankaltaisia markup-kieliä, koodi on samannäköistä, tagit vain vaihtelevat. Opetteluprosessi on ollut varsin helppo. Tokihan näihinkin on ollut tarjolla WYSIWYG-editorit, jolloin sitä koodia ei tarvitse edes nähdä, mutta sitten kun asiat menevät solmuun eikä editori tottele, on aina niin helppo käydä katsomassa että miltä koodi näyttää ja korjata asiat siellä.
Ja kyllä sitä HTML:ääkin on tarvinnut. Viimeistä edellisessä työpaikassa piti eräässä projektissa tehdä "monimutkainen" taulukko. Käytetyn työkalun varsin alkeellinen WYSIWYG-editori ei siihen taipunut, vaan se piti tehdä käsin ja nimenomaan HTML:llä. Taulukko oli lähestulkoon samanlainen kuin kaksipolvinen sukutaulu, niin että sehän tuli selkärangasta viidessä minuutissa. Kollegoilta sateli kiitoksia, kun olivat kuulemma itse räpeltäneet sen kanssa hyvän tovin.

Vähän sama koskee kuvankäsittelytaitoja, niitäkin saattaa työelämässä tarvita vaikkei varsinainen graafikko olisikaan. Se että osaa rajata kuvan, muuttaa sen kokoa ja mahdollisesti vähän parannella värejä nopeasti voi säästää hyvinkin paljon aikaa, kun sitä ei tarvitse teettää jollain toisella. Ja kun tähän lisätään virtuaalihevostelijoiden yleisesti hyvällä tasolla oleva tekijänoikeuksien tuntemus, ei tule vastaan tapauksia, joissa todetaan että joo, otin tämän ja tuon kuvan ihan vaan netistä, eikö olisi saanut. Kyllä, näitäkin on näkynyt ihan yritysten sivuilla asti.

Niin ja samaa voisin sanoa oikeastaan kirjoittamisestakin, mutta sitäkin käsittelin jo tuossa Virtuaalihevosten valtakunta-tekstissä, joten totean nyt vain että harvemmin siitäkään on haittaa, että on treenannut hyvän tekstin tuottamista, vaikka sitten virtuaalihevosilla.

Loppukaneettina voinkin sanoa, että ei tätä harrastusta niin muinaisena kannata pitää. Tai että jos vähän vanhanaikaiseksi joku tätä haukkuisikin, ei se välttämättä ole lainkaan huono asia.

–S

sunnuntaina, marraskuuta 04, 2018

RL: Kavion irtoseinäisyysoireyhtymä (HWSD)

Olen esitellyt blogissa jo muutamia geenivirheistä aiheutuvia sairauksia (LFS, HERDA, WFFS), nyt on vuorossa kavion irtoseinäisyysoireyhtymä (hoof wall separation disease, HWSD).


lähde: Pixabay

Samoin kuin nuo muutkin esitellyt, HWSD on resessiivisen geenivirheen aiheuttama oireyhtymä. Jos hevosella on vain yksi kopio virheellisestä geenistä, se on oireyhtymän kantaja, mutta itse oireeton. HWSD-hevonen syntyy vain jos molemmilla vanhemmilla on vähintään yksi virheellinen kopio. HWSD ei ole kaikissa tapauksissa niin "tappava" kuin aiemmin esitellyt ja koska oireiden vakavuus vaihtelee, on ainakin teoriassa mahdollista että HWSD-hevonen elää sen ikäiseksi asti, että se voi saada omia jälkeläisiä. Niinpä tässä alla on esitetty periytymistaulukko eri kombinaatioille:

N/N (ei kantaja)N/HWSD (kantaja) HWSD/HWSD (sairastunut)
N/NN/N (100%) N/N (50%)
N/HWSD (50%)
N/HWSD (100%)
N/HWSDN/N (50%)
N/HWSD (50%)
N/N (25%)
N/HWSD (50%)
HWSD/HWSD (25%)
N/HWSD (50%)
HWSD/HWSD (50%)
HWSD/HWSDN/HWSD (100%) N/HWSD (50%)
HWSD/HWSD (50%)
HWSD/HWSD (100%)

Kuten nimestä voi päätellä, HWSD aiheuttaa kavion irtoseinäisyyttä. Kavion ulkoseinämä ei ole kunnolla "kiinnittynyt" sisempiin kerroksiin ja se lohkeaa irti helposti. Lohjennut reuna on usein rakenteeltaan karhea ja kuitunen, kavioaines on kiillotonta. Oireyhtymä vaikuttaa kaikkiin kavioihin. Vastasyntyneellä varsalla ei ole oireita, mutta lohkeilu alkaa yleensä viimeistään puolen vuoden iässä.

Koska hevosen paino kohdistuu nimenomaan tälle kavion kovalle ulkoseinämälle, seinämän lohkeaminen aiheuttaa sen että paino kohdistuu anturaan. Vakavimmissa tapauksissa hevonen joudutaan lopettamaan erilaisten komplikaatioiden takia ja kärsimysten välttämiseksi, lievemmissä tapauksissa ja oikein hoidettuna hevonen pystyy liikkumaan ja laiduntamaan, mutta käyttöhevosiksi näistä ei tietääkseni ole. Kengitys on hankalaa ja naulat eivät yleensä pysy kiinni hauraassa kaviossa. Modernit kengitystavat, kuten kenkien liimaus tai ns. hoof bootit voivat olla parempi vaihtoehto. Ruokinnalla pystytään auttamaan näitä lieviä HWSD-tapauksia jonkin verran, lähinnä kai sen takia että kavioaines ei ainakaan puutostilojen takia mene huonommaksi. Oireyhtymä on kuitenkin parantumaton ja hoito on vain oireiden lievittämistä.

HWSD:tä on löydetty ainoastaan connemaranponeilta. Teoriassa se olisi mahdollinen myös niillä roduilla joihin saa risteyttää connemaroja, lähinnä siis ratsuponeilla, mutta tiettävästi tapauksia ei ole löydetty. HWSD:tä löytyy ympäri maailman, se ei ole ilmeisestikään sidottu mihinkään tiettyyn maahan tai sukulinjaan. Irlannin connemarakantakirja vaatii oreilta HWSD-testin, mutta HWSD-kantajia ei suljeta pois jalostuksesta jotta rodun geenipooli ei supistuisi liikaa. Tällä hetkellä kantajia on noin 15-20 prosenttia ponikannasta.

Lähteet
Animal Genetics Inc.: Hoof Wall Separation Disease (HWSD)
Connemara Pony Breeders Society: Hoof Wall Separation Disease
Connemara Pony Research Group: FINLAND: Kavion irtoseinäisyysoireyhtymä (Hoof Wall Separation Syndrome [HWSS])
Logie, S: Hoof wall separation disease
Practical Horse Genetics: Hoof wall separation disease (HWSD)
Sandman, J: Hoof wall separation disease and the genetics of it in Connemara Pony
Suomen connemarayhdistys ry: Kavion irtoseinäisyysoireyhtymä, Hoof Wall Separation Syndrome (HWSD)
Wikipedia: Hoof wall separation disease