maanantaina, syyskuuta 30, 2013

Laukkahehkutusta

Silläkin uhalla, että hehkuttamisen jälkeen alkaa taas mennä kaikki päin metikköä, hehkutan silti. Meillä nimittäin on Pinkissä muutama sellainen hevonen, joita todellakin kannattaa varoa erityisesti suhteutetuissa arvonnoissa!

Ensimmäinen on vasta kaksivuotias täysiveriori Pink Devil's Hole, jonka ura on ollut yhtä tähtihetkeä. Tällä hetkellä, ennen tämän päivän startin tuloksia sillä on 7 lähtöä, kuusi voittoa ja yksi kakkossija. Se on myös erittäin lähellä Juvenile Grand Slamin voittoa, kaksi ensimmäistä osakilpailua se on hoitanut jo kotiin ja kolmannen tuloksia odotellaan parhaillaan kynsiä pureskellen.
Yksi murhe Devilin uralla on: yksikään starteista ei ole BC-preppilähtö ja nähdäkseni tänä vuonna ei enää järjestetä yhtään Juvenile-lähtöjen (lähinnä Classicin) preppilähtöä suhteutetulla arvonnalla. Niinollen kauden luultavasti parasta kaksivuotiasta (en puhu nyt vain Pinkistä, vaan koko laukkamaailmasta) ei ehkä nähdä Breedersissä. Tietenkin voisin ilmoittaa sen johonkin tavalliseen lähtöön, mutta siinä on aina riskinä kauneusvirhe muuten niin hienoon statistiikkaan. Kun kerran tällainen kultakimpale on käsissä, on sen kilpailuttamisen kanssa syytä olla hyvin varovainen. Ja koska kyseessä on sprintteri, sitä tuskin tullaan näkemään kolmivuotiaana Triple Crownissa.
Devilistä tekee niin arvokkaan meille se, että se on oma kasvatti ja sen vanhemmat ovat kehnonlaisia kilpahevosia. Devil ei ole siis sukunsa avulla päässyt suoraan maideneista grade-lähtöihin vaan se on kiertänyt kaikki tasot pitkän kaavan mukaan.

(edit: kuten sanoin, ei kannattaisi hehkuttaa. Sillä aikaa kun raapustelin tätä blogipostausta, arvottiin viimeisej JGS:n osakilpailun tulokset ja Devil joutui taipumaan sijalle 3/4... Mitä tästä opimme? Omiaan ei kannata julkisesti kehua. Saatana.)

Toinen huomionarvoinen hevonen on nyt 5-vuotias (VHKR:n mukaan) arabiori Narza Gehir, jonka statistiikka on ihan samannäköinen kuin Devilin: 7: 6-1-0-0. Sekin on saavuttanut viimeisimmät voittonsa suhteutetuissa Arabian Cup preppien arvonnoissa, mutta on sillä ollut onneakin mukana. Ja toisin kuin täysiveristen suhteutetussa arvonnassa, AC prepeissä on käytetty suppeampaa arvontamenetelmää, joka ei palkitse vanhempien saavutuksista. Gehirin emä kun olisi G1-voittaja.
Niin tai näin, Gehir on prepannut tänä CAS-vuonna niin AC Classiciin, Turfiin kuin Specialiinkin. Luultavasti se nähdään Classicissa, se on voittanut kaksi Classicin preppiä, se on matkaltaan sopivin lähtö ja myös AC-päivän rahakkain lähtö.

Kolmannen olen maininnut blogissa jo muutaman kerran aikaisemminkin, se on nimittäin meidän tällä hetkellä paras risuestetäysiverinen, ori Pink Anthony. Se ei pysty kehuskelemaan ihan noin kovilla voittoprosenteilla kuin Devil ja Gehir, mutta aina sekin on sijoituksilla ollut. Statistiikka Japan Daishogain jälkeen on 12: 6-4-2-0, rahaa on lähemmäs kolme miljoonaa virtuaalieuroa ja uralle mahtuu voitot Laukkajaos Chasesta ja Juvenile Hurdlesta jo kolmivuotiaana ja tämän vuoden Grand National -voitto, jota itse arvostan ehkä kaikkein korkeimmalle, vaikka se onkin "vain" G3-tasoinen lähtö eikä BC-preppi. On se Breedersiinkin prepannut, viime vuodelta on kakkossija jo plakkarissa ja täksi vuodeksi toivotaan parasta. Totuus kuitenkin on se, että virtuaalimaailman risuestehevoset ovat harvassa, mutta ne harvat ovat kovia. Anthony oli näillä statistiikoillaan vain niukka ennakkosuosikki Japan Daishogaihin ja Daymorista, Farleighista ja Sasnakista on luultavasti odotettavissa tiukkaakin tiukempi vastus BC Steeplechaseen.

–S

tiistaina, syyskuuta 17, 2013

Kasvattajanimistä ja niiden kielestä

Nykyään moni harrastaja tuntuu paheksuvan hevosten nimiä, joissa on sekoitettu kahta eri kieltä. Monet laukovat foorumeilla kärkkäitäkin mielipiteitä siitä, että kasvattajanimi ei saa olla eri kieltä kuin varsinainen nimi ja lisäksi näiden on vielä rimmattava kasvatin rodun kanssa. Tietyillä roduilla (mieleen tulee lähinnä issikka ja suomenhevonen) tämän ymmärtää, mutta välillä tulee kyllä itselleni mieleen, että onko sen nyt oikeasti oltava niin tarkkaa.

Nimittäin eksyin tuossa päivänä muutamana Virtuaaliwikiin ja bongailin sieltä vanhoja, kuuluisiakin kasvattajia, joiden kasvattien nimissä oli suloisesti sekaisin eri kieliä, yleensä suomea ja jotain muuta. Tietääkseni tuolloin, vuosikymmen sitten, ketään ei närästänyt sellaiset nimet kuin Liinun Everlasting, Laakson Praying Eyes, Taikajoen Vacra Mona, Metsähaan Paranormal Activity, Hevosenkengän Life is Life, Liinahaan Dancer's Amaze, Dollarin Smile To Winner, Tulimäen Charming Fortune, Jouhelan Green Magic, ja niin edelleen. Eikä tämä ole mikään outo ilmiö reaalimaailmassakaan, Sukupostista löytyi hyvin yksinkertaisella haulla esimerkiksi seuraavat nimet: Kotimäen Happy Girl, Tähkäpään Silver Marquis, Voutilan Summer Flame, Nauriskydön Podarok, Kotimäen Principal, ja Liukkaan Shery Lee. Siis ei mikään tavaton tai vieras ilmiö.

Olen itse miettinyt tätä tässä vähän aikaa, kun minun on tunnustettava, että Ionin Once In A Lifetime kuulostaa nimenä paremmalta kuin Once In A Lifetime Ion. Ja tokihan tuommoisen nimen voisi lykätä vaikka englantilaiselle täysiveriselle, mutta parhaiten se ehkä istuisi jollekin ponille, newforestille tai connemaralle.

Heräsipä tässä toinenkin villi ajatus: jos vaikka vahingossa kasvattaisi suomenhevosvarsan tai pari, niin tottahan ne pitäisi nimetä ruotsalaisilla nimillä! Koska se on sallittua, Hippos hyväksyy suomenhevosille suomen- ja ruotsinkieliset nimet. Kasvattajatunnusta sopisi pohtia, olisiko se Jonens, Joners, vai Jonernas. Tätähän voisi käyttää tarvittaessa myös russeilla.

Ja kun nyt kerran alettiin pohtia, niin welsheille pitäisi käyttää Ion-tunnuksen sijasta muotoa Ïon...

–S

sunnuntaina, syyskuuta 01, 2013

Esittelyssä kuukauden valinnat

Viime kuussa kuukauden valinnat olivat sieltä erikoisemmasta päästä, tässä esillä on kaikille tuttuja rotuja: kuukauden ori on suomenhevonen Raalan Patruuna, tamma russi Niamh Case ja talli Venice Manor.


Raalan Patruuna on ensimmäinen suomenhevonen pitkään, pitkään aikaan Ionicissa. Onhan tallissa liki vuosikymmenen aikana ollut joitain suomenhevosia, Patua edeltävä taisi olla suvuton raviori Mörkö-Majuri (olisi muuten kiva tietää, meneekö Mörkö vielä jossain ja mahtaako sillä olla varsoja). Siinä mielessä Patruuna on kuitenkin aito ionicilainen, että sen lajipainotus on harvinaisempi työajo ja väriksikin valikoitui tietysti jokin muu kuin perusrautias: se on hopeanruunikko.

Yleisesti poikkeuksellista on se, että Patruuna on oikeasti kilpaillut jossain lajissa, meidän mittapuulla jopa paljon. Se on kisannut nimenomaan noissa työhevoskisoissa ja toistaiseksi se on saanut sijoituksia lähinnä metsäajosta, käyttöajosta ja kynnöstä. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä Patusta sellainen yleishevonen, jolla olisi kokeiltu vähän joka lajia, siksi sillä ei ole erityisen työpainotteisen suomenhevosen kuvaakaan (sitä paitsi hopeanruunikon työhevosoriin kuvan löytäminen olisi lottovoittoon verrattava tapahtuma harvinaisuudeltaan. Jos nyt jollain sattuu sellainen lojumaan arkistossaan, mieluusti rakenne- ja/tai työkuva, niin ottakaapa mailitse yhteyttä, meiltä saattaisi irrota moisesta rahaa enemmänkin kuin euro tai pari. Ei tartte välttämättä olla erityisen työhevostyyppinenkään). Harkitsimme jopa Patun kokeilemista ravurina, mutta toistaiseksi oriin tulokset TYH:n juoksukokeissa eivät oikein rohkaise tällaiseen.

Jo pelkästään nimi, Raalan Patruuna, tekee hevosesta minulle erityisen. Ei liene vaikea arvata, mistä olen kotoisin... Ori ei luonnollisesti ole myytävänä, mutta jos joku haluaa tammalleen tätä käyttää, niin se käy kyllä. Saattaisimme olla myös kiinnostuneita ostamaan tammavarsan Patruunasta ja jostain suvuttomasta, mielellään työ- tai ravipainotteisesta sh-tammasta (erikoisväristä plussaa muttei ole pakko).


Russitamma Niamh Case oli Virginian heräteostos, sen suku on kuulemma vanha ja huomionarvoinen. Ja onhan tuo nyt sievä! Pyhä tarkoitus oli käyttää tuota siitostammana, mutta toistaiseksi ei sopivasukuisia oreja ole oikein kävellyt vastaan. Asiaa tietysti auttaisi, jos vaikka yrittäisi etsiä niitä... Yhden varsan Niamh on tehnyt jo, Marinean ikivanhasta oriista. Varsa, tamma Ädelsten Ion, on starttaillut harvakseltaan ravilähdöissä, mutta ilman sen suurempaa menestystä ja pakko se on todeta, ettei tuo ravipuoli enää ole meitä varten.


Venice Manoria sivuttiin jo toukokuun valintojen esittelyssä, kun silloin kuukauden tamma oli Venicen knn-kasvatti Agathe Venice. Venice ei kuitenkaan ole mikään erityinen harvinaisten rotujen talli vaan jo heti etusivulla painotetaan sanaa "huippu-urheilu". Kuten arvata sopii, tallista löytyy pääasiassa puoliverisiä ja siellä täällä on sitten jokin eksoottisempi elikko. Sieltä löytyy tosiaan yksi knabstrup-ori, yksi aivan törkeän komea lusitano, voikkovärisiä puoliverisiä, haflinger, friisiläinen, varsin paljon poneja, pääasiassa connemaroja ja kirsikkana kakun päällä ihanan värinen xx-ori. Huomaatteko? Urheiluhevosten ei ole pakko olla tylsiä!

Minun mielestäni virtuaalitalli on yleensä yhtä hyvä kuin sen hevoset. Jos hevoset ovat tylsiä, on tallikin tylsä. Kuten siis todettu, Venicen hevoskanta ei ole tylsää nähnytkään, mutta hevoset myös yksilöinä ovat persoonallisia. Kuvat ovat kautta linjan hienot ja laadukkaatkin, mutteivät suinkaan joka hevosella ne tylsät, samasta pakasta vedetyt rakennekuvat. Ratsastuskuvat näyttävät jyräävän.
Hevosten luonnekuvauksia (kaikilla ei niitä toistaiseksi näytä olevan, ei haittaa ainakaan minua) voisi useimpien kohdalla kuvata maailman parhailla ylistyssanoilla: lyhyet, ytimekkäät, persoonalliset. Sukuselvitykset ovat joskus uuvuttavan pitkät, mutta semmoista sattuu. Luonnekuvaukset kuitenkin yleensä jaksaa ja viitsii lukea läpi. Muutenkin tallin tekstit ovat varsin maltilliset.

Löysin tallista myös oman suosikkini, se on ilman muuta trakehner-ori Veyronlike Venice. Nimi, kuvat, luonne, tämä on kuolattavan täydellinen hevonen. Tarvinnee ottaa yhteyttä tallinomistajaan ja kysyä, jos ori voisi astua jonkin meidän tammoista. Tai vaikka useammakin!

–S