torstaina, marraskuuta 26, 2009

Jalostusasiaa

Ei liene uutinen, että me rakastamme suuria talleja, joissa on monia eri rotuja, harvinaisiakin. Ne ovat meille kaikkein käytännöllisimpiä.

Vaikka yleensä meidän kasvatustoiminta onkin sitä, että astutamme oman tamman omalla oriilla ja kumpikin vanhemmista on joko omia tuonteja tai omia kasvatteja; ymmärrämme liiankin hyvin, miten tärkeätä on pitää jalostuspohja laajana. Siihen on vain kaksi tapaa: joko keksii itse jatkuvasti ja paljon suvuttomia hevosia tai käyttää vieraita hevosia joko ostamalla muiden kasvatteja tai astuttamalla omia tammojaan muiden oreilla.

Arabien ja knabstrupien kohdalla olemme hyvin pitkälle käyttäneet ensimmäistä tapaa, siis keksineet jatkuvasti uusia ja yhä uusia hevosia ja sukuja. Meidän arabi- ja knabstrupkasvatus onkin melkein puhtaasti oman navan kaivelua. Knabstrupien kohdalla se tietysti on ymmärrettävää, knabstrupeja on muualla niin vähän eikä vakavasti otettavia kasvattajia ole juuri ollut. Ovalon Knabstruppersilta toivon paljon, mutta odotan vähän.
Arabilaumassamme on kai aina ollut vähän vierasta verta, aina joskus on silmiin sattunut jokin upea ori, jolla olemme astuttaneet tammamme tai sitten muuten vain järkevä nuori kasvatti, jonka olemme voineet ostaa. Kuitenkin arabien määrään nähden tämä on ollut hyvin vaatimatonta toimintaa, ylivoimaisesti suurin osa arabeistamme polveutuu meidän omista tuonneista. Kuten nyt vaikkapa tamma Abriko Ghaila, täydet neljä polvea sukua, joka ainoa suvun hevonen on meidän keksimä tai kasvattama.

Sitten on kuitenkin näitä pienempiä rotuja, joiden kannan laajuuden säilyttämiseksi meidän täytyisi keksiä kymmenittäin hevosia, jos haluaisimme puuhailla vain itseksemme. Tässä tulevat kuitenkin kuvaan muut tallit.
Viimeksi juuri Amelien omistaja sai sähköpostia, jossa pyydettiin astutuksia ainakin parillekymmenelle Ionicin tammalle. Ensi vuoden puolella meille syntyy siis iso lauma varsoja, joiden isä on kotoisin jostain muualta kuin Ionicista, useimmissa tapauksissa vieläpä täysin erisukuinen meidän hevosiin nähden.
Syksyllä meille syntyi toistakymmentä varsaa Tijuanan oreista, nyt marraskuussa syntyy kymmenkunta varsaa Djoehemin oreista ja myös jokunen arabivarsa, joiden isä asustelee Rajabissa.

Tällaiset tallit kuin Amelie, Djoehem ja Tijuana tekevät meidän harrastuksesta niin paljon helpompaa. Dalek näyttää myös lupaavalta tallilta. Niissä on paljon rotuja, paljon hevosia, sekä harvinaisia että yleisempiä rotuja. Tällaisista talleista on todellakin mahdollista löytää ori parillekymmenelle tammalle helposti eikä tarvitse surffailla läpi tusinaa tallia ja raapustella saman verran sähköposteja ja jäädä sitten odottamaan, viitsiikö tallinomistaja vastata meille ja kelpaavatko meidän tammat hänen überupeille oreilleen...

lauantaina, marraskuuta 21, 2009

Yli-ikäiset virtuaalihevostelijat juhlivat ympäri maailmaa!

Tänään on minun ja Ginin yhdistetty syntymäpäivä. Gin täytti vuosia eilen, minä huomenna, niin 21.11. on sellainen sopiva puolenvälin juhlapäivä. Minä juhlin Suomessa, Gin jossain etelämeren saarilla, joten maantieteellistäkin laajuutta bileillä on.

Ja yhteisiä ikävuosia tuli täyteen 60. Olemme samanikäiset, joten siitä voi laskea miten paljon kullekin kertyi vuosia täyteen. Virtuaalionnitteluja otetaan vastaan.

torstaina, marraskuuta 19, 2009

Immortelle on palannut

Vaihteeksi virtuaalimaailmasta kuuluu hienoja uutisia. Aavistus ja tallinsa Immortelle Park ovat palanneet takaisin kuvioihin! Me opimme aikoinaan tuntemaan Immortelle erityisesti venäläisiin ja RBSH:iin painottuvana tallina, mutta tottahan tuolta löytyy kaikenmoista muutakin:
- oriasema Immortelle Stallions
- siittola Immortelle Pretty Ladies & Foals
- ratsutalli Immortelle Park
- ponitalli Immortelle Funny Ponies
- ravitalli Immortelle Park
- yksityistalli Kissankäpälärinne

Ja näemmä myös blogi on palannut toimintaan sekin.

Tervetuloa takaisin!

maanantaina, marraskuuta 16, 2009

Täysiveristen ja puoliveristen kuvat

Vaikka toisin saattaisi luulla, englantilaisille täysiverisille on minusta vaikeata löytää kuvia. Varsinkin ratsutäysiverisille, laukkahevoset ovat helpompia ja varsinkin jos tyytyy muihin kuin rakennekuviin.

Monissa tapauksissa varsinkin ratsutäysiverisen ja kevyehkön puoliverisen kuvat menevät aika hyvin yksiin. Ongelmana vain on näissä tapauksissa hevosen olemus. Useat puoliveriset ovat jotenkin niin... puoliverisen näköisiä, kun itse toivoisin täysiveriseltä sitä tiettyä ilmettä ja olemusta. Puoliveriset ovat sliipatumpia, pyöreämuotoisempia, täysiveriset saattavat usein olla hieman kolhompia ja ennen kaikkea täysiverisen ilmeen tulisi olla tietynlainen, rohkea. Sitä on vaikea selittää.
Tietenkin on olemassa puoliverisiä, jotka menevät uskottavasti täysiverisestä ja toisaalta täysiverisiä, joilta tämä hakemani ilme ja olemus puuttuvat, joten ihan täysin yksiselitteinen asia ei ole.

Tässä muutamia esimerkkikuvia siitä, mitä ajan takaa.
- xx-o Edenbeast: niin täydellinen kuin täysiverinen olla ja voi. Koska rakennekin on kohdillaan, voitti tämä juuri tuomaroimani xx-orien VNT-luokan. Joka tapauksessa tätä on mahdotonta luulla rivipuoliveriseksi, tässä on täysiverinen parhaimmillaan. Tosin laukkatäysiverinen, vaikea kuvitella tuota kouluradoille punkeropuoliveristen sekaan.
- xx-tamma Jessamine Ion, kuvassa taitaa olla jokin puoliveriori, mutta tuo ilme on niin sopiva täysiveriselle, että saa luvan mennä. Tuossa ilmeessä on tosiaan rohkeutta ja sellaista tyyntä itsevarmuutta, tähän verrattuna monet puoliveriset näyttävät joko pikkunäteiltä tai uhoavilta (oriit varsinkin).
- xx-ori Viscount Ion, myös täst paistaa kauas, että kyse on täysiverisestä. Rakennehan on ratsulle ihan ok, lautanen on vähän lyhyt ja jyrkkä ja lapakin voisi olla hieman viistompi. Mutta ilme ja olemus ovat täysiverisen, ei tuo kuva kelpaisi puoliveriselle.
- myös tässä kuvassa näkyy hyvin tuo pään ilme ja pää muutenkin, miten kuiva se on

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Tarinoita kuvien takaa

Gin kirjoitti jo aikaisemmin meidän kuvakäytännöistä ja teki selväksi, että kuvissa on kaksi tärkeätä asiaa: rodunmukaisuus ja hevosen realistinen väri. Väristä en puhu tällä kertaa, roduista kylläkin.

Monissa tapauksissa olemme iloisia, jos onnistumme löytämään jollekin harvinaisen rodun yksilölle oikean rotuisen hevosen kuvan. Ei sillä ole väliä, vaikka kuva olisi pieni ja huonolaatuinen, ehkä vain pelkkä liikekuva tai pääkuva. Ja hevonenkin voi näyttää melko kehnolta rakenteellisesti. Silti se on meistä hieno kuva, se on ainakin aito noin rodun kannalta.
Takana tässä on ajatus siitä, että samalla näytämme muille virtuaaliharrastajille, että tämä rotu voi näyttää tällaiselta. Toivottavasti se myös rohkaisee joitain harrastajia kaivelemaan harvinaisempia kuvia netistä itsekin.

Mutta on myös tiettyjä rotuja, joille ei vain löydy hyviä oman rodun kuvia, ei sitten millään. Tai ehkä niitä ei edes ole! Virtuaalirotu RBSH on yksi tällainen, aina joskus harvoin saattaa jostain tulla vastaan jonkin ahaltek-risteytyksen kuva, mutta meidän RBSH-määrään nähden se on täysin riittämätöntä. On siis unohdettava rotu ja katsottava, mikä kuva olisi sopiva kullekin.
Se on haasvataa mutta mielenkiintoista ja joskus palkitsevaakin puuhaa. Täytyy vain pitää mielensä avoimena ja oikeasti "nähdä" kuvan hevonen, ei vain tuijottaa sitä rotua.

Ja loppuun muutamia esimerkkejä.
Brohim v.d. Djoehem, kuvassa on todellakin ehta wielkopolski, tosin seassa on hieman täysiveristä, jos oikein muistan. Reaalimaailmassa wielkopolskeihin risteytetään edelleen täysiverisiä.

noniustammat Ildiko GA ja Irenna v.d. Djoehem, nämä ovat nyt näistä mistä puhuin: kuvat ovat pieniä ja kehnolaatuisia ja varsinkin Ildiko näyttää todella vaatimattomalta. Kyseessä on kuitenkin oikeat noniukset, joiden kuvia on netissä äärimmäisen vähän.

Bartlomiej Ion, yksi niitä harvoja kuvia, joissa todellakin on terskinhevonen. Tersk tunnetusti on meillä sellainen rotu, että kuvia ei ole ja sitten käytetään mitä sattuu: arabeja, shagyoita, puoliverisiä, risteytyksiä...
Kuten esimerkiksi Uraniz Ion, kuvassa komeilee angloarabiori.
Ja Godivan kuvassa on shagya.
Tässä puolestaan puoliverinen ja tässä jokin lipizzaristeytys.

Kladrub-tamma Senhan kuvassa on oikeasti lipizza, mutta niinpä nämä kaksi rotua ovatkin hyvin läheisiä toisilleen.

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Lyhyt perehdytyspaketti raviurheiluun

Samanlainen perehdytyspaketti on kirjoitettu jo laukkaurheilusta, joten tehdään samanlainen ravipuoleltakin. Mehän olemme aikoinaan olleet varsin aktiivisiakin ravipuolella, vaikka nykyisin ei ole enää yhtään juoksevaa ravuria.

VRER - virtuaaliravien edistämisryhmä
VRER on ravipuolen ylin taho, jonka sivuilta löytyy kaikki tarpeellinen virtuaalisesta raviurheilusta.

Mitkä hevoset kilpailevat raveissa?
Raveissa kilpaillaan lämminveristen, kylmäveristen ja peitsareiden lähdöissä, lisäksi on myös ponilähdöt A- ja B-poneille. En puutu tässä tekstissä ponilähtöihin, koska niihin en ole tutustunut.
Lämminveriravureihin luetaan amerikanravuri, ranskanravuri, orlov-ravuri, venäjänravuri, näiden risteytykset ja muut lämminveriset ravurirodut (jotka usein polveutuvat amerikkalaisesta kannasta).
Kylmäverisiin luetaan suomenhevonen, pohjoisruotsinhevonen ja dölehevonen.
Peitsarit ovat aina amerikanravureita, usein näitä ja varsinaisia ravureita kuitenkin jalostetaan erillään. Peitsareista löytyy lisää tietoa peitsari-info - artikkelistani.

Kaikille näille ryhmille voidaan järjestää joko tavallisia kärrylähtöjä tai harvinaisempia monte- eli raviratsastuslähtöjä.

Ikä- ja muut rajoitukset
Lämminveriset: kilpailuikä 2-14 vuotta, 2-vuotiaat kilpailevat vain omissa lähdöissään, eivät avoimissa lähdöissä. 2-vuotiaat eivät kilpaile yli 2500 (2100?) metrin matkoilla eivätkä kolmivuotiaatkaan yli 3000 metrin matkoilla.
Peitsarit: sama kuin lämminverisillä
Kylmäveriset: kilpailuikä 3-16 vuotta, 3-vuotiaat juoksevat omissa lähdöissään. Luultavasti samansuuntaisia rajoituksia myös iän ja juostavan matkan suhteen.
Ponit: kilpailuikä 3-18 vuotta

Montessa saa startata vähintään 4-vuotias lämminverinen ja vähintään 5-vuotias kylmäverinen.

Juostavat matkat
Hevosten juoksemat matkat ovat yleensä välillä 1600-4100 metriä, poneilla on huomattavasti lyhyemmät matkat. Tyypillisimmät perusmatkat lähdöissä ovat 1600/1609 metriä (maili), 2100 metriä, 2600 metriä ja 3100 metriä, mutta tuosta väliltäkin löytyy toki matkoja ja joskus harvoin noita 4100 metrin superpitkiä matkoja.

Hevoset saattavat erikoistua jossain määrin eri matkoille, joku voi juosta enimmäkseen 1600 ja 2100 metrin matkoja, joku toinen erikoistuu 2100 metriä pidemmille matkoille. Oma näppituntumani kuitenkin on, että ravipuolella hevoset juoksevat enemmän kaikkia matkoja eikä erikoistuminen ole niin selkeätä kuin laukkapuolella.

Autolähtö ja volttilähtö
Raveissa käytetään kahta eri tapaa lähettää valjakot liikkeelle.
Autolähdössä hevoset kiihdyttävät auton takaa matkaan. Voltti- eli tasoituslähdössä hevoset kiertävät tiettyjen sääntöjen mukaan volttia radalla ja kuuluttajan ohjeiden mukaan starttaavat voltilta kilpailusuuntaan.
Volttilähdössä voi valjakoita lähteä myös takamatkalta, toisin sanoen jos perusmatka on esimerkiksi 2100 metriä, paalulta lähtevät hevoset juoksevat sen matkan, takamatkalta lähtevät hevoset voivat lähteä 20m, 40m, 60m (tai enemmänkin) näiden takaa. Siitä nimi tasoituslähtö, paremmat hevoset siis joutuvat antamaan tasoitusta lähtemällä kauempaa kuin heikommat.
Autolähtö antaa yleensä paremmat ajat kuin volttilähtö.
Autolähdössä voi olla maksimissaan 12 valjakkoa, tasoituslähdössä 16.

Montessa voidaan lähteä sekä voltista että auton takaa.

Ajat
Jokaisissa raveissa tulisi arpoa tai muuten määritellä osallistuneille hevosille sen saaman ajan. Ajat ilmoitetaan juossusta matkasta riippumatta kilometriaikoina.
Jos hevonen juoksee tasan 2000 metriä ajassa 2.30.2, sen kilometriaika on tuolloin 1.15,1, joka ilmoitetaan 15,1. Ajan yhteydessä useimmiten ilmoitetaan lähdön tyyppi ja juostu matka sekä mahdolliset laukat. Eri kirjaimet tarkoittavat seuraavaa:
a - autolähtö
m - montelähtö
p - peitsari (yleensä ennätyksen edessä)
ly - lyhyt matka (1600-1999m)
ke - keskimatka (2000-2499m)
kp - keskipitkä matka (2500-2999m)
pi - pitkä matka (3000m tai yli)
ep - epäpuhdas juoksu
x - laukannut
xx - laukannut kahdesti (kolme laukkakertaa tuottaa hylkäyksen)

Kilometriaika voidaan siis kirjoittaa vaikkapa muotoon p16,2aly ep. Tämä kertoo heti että kyse on peitsarista (p), joka on startannut lyhyen matkan (ly) autolähdöss (a), mutta juossut epäpuhtaasti (ep).
Kilometriaika voi olla myös tällainen: 36,4mkex. Hevonen on siis juossut montelähdössä (m), joka on lähtenyt voltista (ei a-merkintää), matka on ollut keskimatka (ke) ja hevonen on startissa laukannut kerran (x).

Aikoihin vaikuttavat seikat
VRER:n sivuilla pitäisi olla aikataulukot kaikille ryhmille, mutta tällä hetkellä sivu ei toimi. Olen itse kirjannut lämminveristen SE- ja ME-ajat taulukkoon, taulukko on muutaman vuoden vanha nyt, mutta luulenpa ettei mitään järkyttävän suuria muutoksia ole tapahtunut. Tuosta saa ainaki osviittaa siihen, mitä nopeampia aikoja ei kannata antaa.

Yleisiä sääntöjä ajoista:
- peitsarit ovat nopeimpia, kautta linjan muutaman sekunnin lämminverisiä nopeampia
- kylmäveriset ovat huomattavasti hitaampia kuin lämminveriset
- autolähdöstä saa yleensä paremman ajan kuin tasoituslähdöstä
- nuoret juoksevat hitaampia aikoja kuin parhaassa iässä olevat aikuiset. Tämä johtuu pääasiassa siitä, ettei nuoria valmenneta vielä niin täysipainoisesti kuin aikuisia
- montelähdöissä juostaan hitaammin kuin kärrylähdöissä
- pitkien matkojen km-ajat ovat hitaampia kuin lyhyiden
- raskas rata ja talvikeli huonontavat aikoja

Ennätys
Ennätys on hevosen saavuttama paras kilometriaika. Yleensä hevosille ilmoitetaan erikseen sen ennätys autolähdöstä, volttilähdöstä ja mahdollisesti montesta, jos se on siinä kilpaillut.

Starttimäärät
Reaalimaailmassa hevoset starttaavat yleensä vuoden aikana vain ehkä joitain kymmeniä kertoja. Yleisempää lienee se, että starttimäärä liikkuu jossain 10-25 startin välissä, vaikka poikkeuksia tietysti löytyy suuntaan ja toiseen. Koko uran starttimäärä voi nousta joillain harvoilla yksilöillä jopa yli 200 startin, mutta jo 50-70 starttia koko elämän aikana on varsin hyvä saavutus. Virtuaalimaailmaan on levinnyt ainakin jossain määrin tällainen massakisaus, jossa hevonen juoksee pitkälle yli 100 starttia, jotkut yli 200, mutta ei ole realistista, että joka tallista löytyy kymmenen tällaista hevosta.

Voittosummat
VRER:n alaisissa raveissa voittosummat ovat huomattavasti pienemmän, jos niitä verrataan vaikka laukkakisojen voittosummiin. Tavallisessa startissa voittajan saama summa on rajattu 2500 virtuaalieuroon. Yleensä voitonjako menee samalla tavalla kuin laukkamaailmassakin: voittaja saa voittosumman, kakkonen saa 60%, kolmonen 40%, nelonen 20%, viides ja sitä huonommat 10% voittosummasta.
Rahaa jaetaan yleensä vähintään viidelle parhaalle, mutta meillä ainakin oli käytöntänä se, että puolet osallistuneista saa rahaa. Jos lähdössä on siis vaikkapa 16 hevosta, rahaa jaetaan siten, että sijat 5, 6, 7 ja 8 saavat kaikki saman summan.

Hylkäykset
Raveissa voidaan hevosille merkitä myös hylkäyksiä. Välttämättä joka lähdössä ei hylätä yhtään hevosta, mutta toisissa lähdöissä voi tulla useampiakin hylkyjä. Hylkäyssyyt merkitään tuloksiin lyhentein. Hylätty hevonen ei saa lähdöstä aikaa itselleen.
Hylkäyssyyt merkitään usein lyhentein, lyhenteiden selvennöksiä löytyy mm. Hevosmaailma.netin sanastosta.

Koelähtö
Ennen kuin ravuri voi kilpailla, sen täytyy suorittaa koelähtö hyväksytysti. VRER järjestää erityisiä koelähtöraveja joka kuukauden 1. ja 15. päivä ja hevosen tulee osallistua niihin. Ennen koelähtöä hevonen voi osallistua ns. opetuslähtöön. Jos hevonen ei suorita koelähtöä hyväksytysti, sen tulee osallistua koelähtöön toistamiseen (mahd. välissä opetuslähtöön).
Koelähdöstä se saa ensimmäisen km-ajan, joka ei ole virallinen ennätys, mutta raveihin osallistuttaessa sen voi ilmoittaa hevosen ennätykseksi merkinnällä kl: Polle 27,8ke (kl).

torstaina, marraskuuta 05, 2009

Muut eläimet virtuaalitalleilla

En ole itse kovinkaan paljon perehtynyt muihin virtuaalieläimiin kuin hevosiin. Ionicin tallikoiraa, dobermann-narttu Ingel's Ashleyta käytettiin näyttelyissä joitain kertoja, mutta innostus lopahti kun näyttelyitä oli niin vähän ja niistä vähistäkään ei tullut tuloksia. En tiedä mitä virtuaaliselle koiramaailmalle nykyään kuuluu, olen hukannut kaikki osoitteet ja sekin ainoa, joka on tallessa, vFCI on unohdettu.

Virtuaalikissoille on vuosien saatossa aina joskus joku innokas ollut järjestämässä jotain toimintaa, mutta mitään pysyvää ei näistä ole käsiin jäänyt. Ei ainakaan meille, vaikka meillä onkin kastraattikolli Killiäinen Ionicissa.

Kaneja lienee ainakin joillain virtuaalitalleilla maskotteina, myynnissäkin niitä näkee joskus. Marsuista tai pienemmistä jyrsijöistä en ole koskaan kuullutkaan. Tosin aina joskus törmää muissa yhteyksissä "virtuaalikaniloihin", "virtuaalihamsteriloihin" ynnä muihin, mitenköhän paljon näitä mahtaa olla netissä?

Muista kotieläimistä puhutaan esim. ht.netissä melko säännöllisesti. Lipunkantajana taitaa toimia virtuaalinen kotieläintila Pemberley, jossa on tiettävästi ainakin ollut erilaisia kotieläimiä, nyt vain en löydä muita kuin hevosia. Hevosten lisäksi siellä on myös joitain villieläimiä sekä pienempiä lemmikkejä. Hauskana kuriositeettina siellä on myös pari zorsea, hevosen ja seepran risteytystä.

Aina silloin tällöin tulee jonkinasteinen mieliteko hankkia joitain muita eläimiä maskotiksi Ioniciin. Kasvatustoimintaa tuskin muiden kuin hevosten kohdalla edes harkitsemme, mutta mielenkiinnosta voisi hankkia vaikkapa toisen koiran ja naudan tai pari ja vaikka riikinkukkoja tai jotain sellaista.

tiistaina, marraskuuta 03, 2009

Uusi arabisuku

Kun ryhdytään keksimään hevosia, niin keksitään sitten kunnolla, se on meidän motto (yksi niistä monista). Niinpä nytkin haluan esitellä meidän uuden arabi"perheen", siis ori Al Mazud GA:n ja sen sisaren Al Zahia GA:n sekä näiden suvun. Kaikki siis aivan uusia tuontihevosia.

Juttu lähti siitä, kun Gin totesi arabien verilinjoja koskevassa blogitekstissään sen kylmän faktan, että meillä on kovin vähän venäläisen linjan arabeja ja vielä vähemmän sekä englantilaisia että espanjalaisia, mutta että varsinkin venäläisten vähyys keljuttaa. Tämä on nyt pieni parannuskeino siihen, saimme kerralla 4 uutta suvutonta venäläistä jälkeläisineen ja kaksi espanjalaista sekä kaksi englantilaista varsoineen.

Toisin kuin yleensä, tällä kertaa yritimme hieman etsiä kuvia sen mukaan, miltä kuvittelemme eri linjojen edustajien näyttävän. Emme onnistuneet mitenkään sataprosenttisesti ja verilinjoihin paremmin perehtyneet arabi-ihmiset todennäköisesti nauravat itsensä tärviölle. Jotenkin vain se kuvien etsiminen oli vaikeata. Englantilaisten ja venäläisten kohdalla meillä oli kohtuullisen selkeä visio siitä, miltä niiden tulisi näyttää, mutta sihen mielikuvaan sopivia kuvia löytyi erittäin nihkeästi.
Venäläisten kuvista olen tyytyväinen ainoastaan Korelin, Poslovitsan ja Povstanetsin kuviin, muissa on sitten enemmän sellaisia wannabe-venäläisiä. Kaikille kolmelle englantilaiselle löytyi mielestäni kohtuullisen kelvolliset kuvat.
Espanjalainen verilinja sen sijaan on vaikea, koska kummallakaan meistä ei ole lopulta kovin selkeätä kuvaa siitä, millaiselta espanjalaisen tulisi todella näyttää. Lukuunottamatta suuria, kauniita silmiä. Niinpä meidän espanjalaisten kuvat ovatkin sitten ihan mitä sattuu. Yucaza menisi varmasti aika vakuuttavasta egyptiläisestä.