sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2019

Hopiavuori

Myönnän: en ole koskaan kovin syvällisesti tutustunut tarinapainotteisiin talleihin. Kyllä minä tiedän millaisia ne ovat ja mitä niissä tehdään, mutta jotenkin varsinaisten tarinoiden lukeminen on aina jäänyt tekemättä. Ehkä osin siksi, että joillain talleilla, toteutustavasta riippuen, tarinoita ei välttämättä jaeta julkisesti edes. Tai ainakin olen kuvitellut niin tai joskus oli niin tai tai tai... Miten vain, ei vain ole osunut silmiin tai en ole jaksanut lukea niitä sen ihmeemmin.

Sitten tuli vastaan Hopiavuori.

Sehän ei ole ollut pystyssä kuin vasta ehkä kuukauden, itse eksyin tallin sivuille ensin blogin kautta (tallinomistajan blogi löytyy tuosta meidän blogin sivupalkista ja kun se on yksi niitä valitettavan harvoja edes suhteellisen aktiivisesti päivittyviä blogeja, se keikkuu listan kärkipäässä) ja sitten Keskustankin kautta. Melkoista altistusta. Ihastuin talliin melko lailla välittömästi, tallin miljöö, hevoset ja ihmiset on kuvattu hyvin ja tarinat ovat kivoja. Lisäksi se on realistinen ja omaa fossiili-ikäistä mieltä lämmittää se, että ihan kaikki hahmot eivät ole niitä parikymppisiä, vastikään teini-iän ylittäneitä.

Tarinoita olen lukenut ahkerasti, kas kun ne ovat siellä foorumilla kaikkien luettavina. Joskus menee vähän ihmiset sekaisin, pitää aina tarkistaa että kuka oli kuka ja teki mitä. Foorumilla on jo tosi paljon tekstejä, esittelyitä, hevosten päiväkirjoja, tallin tapahtumia ja ehkä mielenkiintoisimpana hahmojen spin-off-päiväkirjat. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että tarinatallin hahmoilla "voi" ja "saa" olla elämä siellä tallin ulkopuolellakin ja että se kiinnostaisi jotakuta.

No, meikäläisen ei koskaan niin kauhean sikeästi nukkuva mielikuvitus starttasi ja noin viidessä minuutissa loin mielessäni jo hahmon Hopiavuoreen, mutta muutaman päivän mietittyäni olen päättänyt toistaiseksi olla sotkeutumatta tuohon.
Syy nro 1: aika. Sitä ei ole varsinkaan Ionicin jälkeen ja tässä olisi vähän muutakin, relevantimpaa kirjoitusprojektia mitä pitäisi saada edistettyä.
Syy nro 2: inspiraatio. Olen melko varma että vaikka nyt onkin ajatuksia ja ideoita hahmon suhteen, niin ensihuuman laannuttua inspiraatiokin saattaisi osoittautua heikoksi.
Syy nro 3: hahmo. Ei se hahmo ehkä kantaisi lopultakaan kovin pitkälle. Realismista uupuu myös.
Syy nro 4: spin-offit. Hah! En muuta tekisikään kuin kirjoittaisi sille spin-off-tarinoita. Yhteydet hevosiin olisivat hatarat.
Syy nro 5: yhteisöllisyys ja Hopiavuoren sanelemat puitteet. Tuntuu vaikealta asettaa se hahmo lopulta puitteisiin, joista ei ole ihan kauhean varma. Ja sitten kun ei kokemustakaan ole tarinatoiminnasta niin rimakauhua pukkaa.

Mutta never say never, ehkä sitä joskus.

– S

(ps. Mietin kyllä sitäkin, että tekisin omaan blogiini jatkokertomuksen tästä hahmosta, mutta eihän se liittyisi Ioniciin millään tavoin ja hevosiinkin aika vähän, hahmon tarina lähti elämään toiseen suuntaan. Niin että se siitä.)

keskiviikkona, huhtikuuta 24, 2019

Esimerkki nimien keksimisestä

Kirjoitin taannoin siitä, että tässä vaiheessa harrastusta nimien keksiminen alkaa käydä jotakuinkin työstä (Siitä nimien keksimisestä vielä), jossa inspiraatiolla on vain vähän tekemistä. No, se ei ihan täsmällisesti ottaen pidä paikkaansa, sillä on inspiraatiollakin sijansa. Pitää vain aina nähdä ne mahdollisuudet ja ideat mitä sinänsä ehkä aivan tavanomaiset asiat antavat!

Virtuaalihevosten nimet eivät ole ainoa asia, jossa tarvitaan nimiä. Olen nimittäin järjestänyt melko paljon SPC-kisoja ja nekin ovat aina vaatineet nimiä, vähän toisentyyppisiä toki kuin hevosten nimet. Nimissä on ollut aina ensimmäisenä sana Ionic, mutta jatko on sitten ainakin yrittänyt olla persoonallinen. Luovuin jo miltei heti "järjestäjäurani" alussa siitä, että kisojen nimien pitäisi liittyä mitenkään hevosiin, kilpailemiseen tai kilpailtaviin lajeihin. Ei niitä vain määräänsä enempää keksi ja toisaalta oli hauskaa ja hyödyllistäkin tehdä nimistä uniikkeja. Ionic Pony Show No. 256 ei eroa hirveästi Ionic Pony Show No. 257:sta.

Niinpä järjestämieni SPC-kisojen nimet ovat vaihdelleet kovasti, englanninkielisiä ovat kaikki olleet mutta siihen yhteneväisyydet jäävätkin. Jotkin ovat helppoja: Ionic New Year vuodenvaihteessa, Ionic Oktoberfest syksyllä, samoin kuin Ionic Trick Or Treat. Sitten on ollut kappaleiden nimiä, jouluna oli muutama setti joululauluja, elokuvia, säähän liittyviä. Voinette arvata millainen keli on ollut sinä päivänä kun olen lykännyt hyväksyntäjonoon kisan nimeltä Ionic Slush’n Sleet. Sitten on ollut henkilökohtaisempiakin nimiä: Ionic Aussie Guests, Ionic Hen Night, Ionic Daddy I Love You.


Sitten se esimerkki: millaisia nimiä saa irti yhdestä pikkupaikkakunnalle suuntautuvasta työmatkasta? Äkkiä voisi sanoa etteihän semmoisesta nyt mitään irtoa. Väärin!
Ionic Goes Business Trip ja Ionic Factory Visit ovat ilmiselviä, mutta sitten oli tietysti Ionic Small Village Show, kun varsinainen kohde oli semmoisessa suhteellisen pienessä kylässä. Ionic Remote Town Show tuli siitä, että hotelli oli lähikaupungissa, mutta kotoa katsottuna vähän "remote" paikkakunta.
Ionic Tempered Glass liittyi tuotteisiin, vaikka minä en ollut siellä varsinaisesti tuotteiden vaan käyttöönottoprojektin takia, siihen taas liittyy Ionic I Look.
Projektin toiseen henkilöön liittyvät läheisesti Ionic London Calling ja Ionic Gonna Miss Ya, vaikka kohtalon oikusta tuo Gonna Miss Ya -bundle jäikin viimeiseksi järjestämäkseni SPC-kisaksi, SPC:tä ollaan nimittäin ajamassa alas ja voin kyllä sanoa jääväni kaipaamaan sitä(kin). Ehkä samaan teemaan voisi sanoa littyvän myös Ionic A Bit Too Nice Guy, vaikkei se työkaveri mitenkään "too" nice ollut, mutta tosi kiva tyyppi kuitenkin.

Ja kyllä siitä reissusta tarttui mukaan yksi hevosennimikin. Se asiakkaan mukava käyttöönottoinsinööri sai kaimansa virtuaalimaailmaan ja viime vuoden puolella syntynyt knabstrup-ori on nimetty Ionin Janneksi!

– S

sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2019

Tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyiden welsh C/D-luokasta

Ionicissa järjestetään 5.5. VSN-näyttelyt brittiroduille, tosin joukosta on pudotettu pois irlannincob ja shetlanninponi. Isojen welshien luokka täyttyi jo hyvissä ajoin ja arvostelin sen heti pois alta. Tässä tuomarikommentit siitä.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Welsh C- ja D-sektiot ovat rakennearvostelun kannalta identtisiä, niitä erottaa vain säkäkorkeus. Itse odotan näkeväni näiltä tuhtia, tasapainoista rakennetta, vahvoja jalkoja ja erinomaista poni- ja welsh-leimaa. Jälkimmäinen näkyy erityisesti päästä, jonka pitää olla ns. nätti ja selkeästi tunnistettavissa welshiksi. Jonkin verran näillä näkee erittäin notkoa selkää ja takakorkeutta, ihan näyttelykuvissa. En tiedä mitä mieltä emämaan tuomarit ovat tällaisista, mutta itse ainakin rankaisen niistä. Periaatteessa rotumääritelmä ei sano asiasta suoraan mitään, "lihaksikkaat ja voimakkaat selkä ja lanne" ei ota kantaa sen tarkemmin rungon malliin. Minun tuomaroimissa luokissa notkoselällä ei kuitenkaan saa arvonimiä.

Ionicin näyttelyissä luokkavoittaja on erinomainen tamma minun silmiini, nelosta sai joka kohdasta paitsi jaloista (osin siksi ettei niitä näe vuohisista alaspäin). Erityisesti pidän tuon tamman rungosta, vaikka se ehkä onkin hieman pitkänsorttinen. Myös takaosa on hyvä eikä muissakaan rakennekohdissa oikeasti moittimista ole.

Kakkoseksi sijoittunut on juuri niin komea ja massiivinen ori kuin haluankin nähdä ja jouduin melkein antamaan itselleni luunappeja etten olisi vallan täysin hurmioitunut antamaan sille pelkkiä vitosia. Mieli teki. Tämän ehkä heikoin kohta on pää, joka vähän tuollainen tavanomaisen näköinen. Saisi olla jalompi, ehkä vähän pienempi ja ehdottomasti welshimäisempi. Tällä on vähän merkkiä tuosta mainitusta rungosta, selkä on lievästi notko, runko on lievästi pitkä, mutta kumpikaan ei ole vielä pahasti silmiinpistävä.

Kolmantena on musta ori, tyypiltään selkeästi kevyempi kuin tuo kakkonen, mutta aivan yhtä pätevä welsh silti. Ei se tukevuus mikään ehdoton vaatimus ole eikä tämäkään mikään varsinainen rimpula ole. Takaosa on erinomainen.

Neljänneksi sijoittuneella on mielestäni vähän ongelmia rotutyypin kanssa, tuo ei suoraan huuda kuvasta että hei, minä olen welsh. Hieman korkeajalkainen ja pää saisi olla jalompi. Kaula, etuosa, ja runko sen sijaan ovat hyvät ja takajalat suorastaan erinomaiset.

Viidentenä, juuri RCH-sijojen ulkopuolella on taas ori, jonka rivistössä on varsin laajalla skaalalla pisteitä. Etuosasta on peräti vitonen, se on erinomainen kaikin tavoin. Sen sijaan rungosta on 2,5 pistettä, se alkaa olla myös tuota "welsh-notkoa", vaikka selkä ei kovin pahasti notko olekaan. Mutta runko on pitkä ja syvyydessäkin olisi vähän toivomista, ei niinkään etuosassa mutta takapolven edessä.

Kuudennella on vähän sama juttu: etuosasta myös vitonen, mutta rungon arvioin vain 2 pisteen arvoiseksi. Tuolla rungossa on syvyyttä kyllä, mutta se on ihan liian pitkä ja notkokin.

Luokan hännillä on sitten se ori, joka sai rungosta sen ykkösen, koska se vain on niin notko että pahaa tekee katsoa. Osansa tuossa tekee tietenkin myös tuo näyttelyasento, liikekuvissa selkä ei näytä niin pahalta.

– S

keskiviikkona, huhtikuuta 17, 2019

Ionin fellponit

Tässä tekstissä kerron Ionicin fellponien kuulumisia.


© Bob Langrish

Fell on pieni eikä kovin vanha rotu meillä. Nykyisten ponien vanhimmat kantaponit ovat ori Brackwaith Orrell ja tamma Ellwater Dawn Heather, kumpikin keksitty meille vuonna 2012. Samana vuonna syntyi ensimmäinen Ion-fellponikin, juuri näistä vanhemmista. Aivan ensimmäisiä fellponeja nämä kaksi kuitenkaan eivät olleet, vuonna 2006 meille hankittiin Radonista suvullinen ori Liam of Radon, mutta se kuoli vuonna 2009 astumatta yhtään tammaa. Aion käyttää Liamin pakastetta tammoille, kun eivät nuo nyky-fellien sukulinjat niin kovin laajat ole. Olen muuten viime syksynä kirjoittanut fellponien esittelyn blogiin ja siellä on mainittu varhaisimpina löytäminäni fell-niminä Liamin iee. Laakson Cathleen.

Mitä nykyponeihin tulee, niin ihan hirveästi en ole toistaiseksi keksinyt suvuttomia poneja itse, itse asiassa Orrellin ja Heatherin lisäksi olen keksinyt vain yhden oriin, Brackholme Norman II:n. Muuten olen käyttänyt muilta löytyviä fellponeja jalostuksessa ja ostanutkin milloin on eteen tullut. Fell ei ole yleinen rotu, ei lainkaan, mutta hajayksilöitä ja välillä vähän useampiakin löytyy kyllä ainakin satunnaisesti. Olenkin pystynyt hankkimaan kohtuullisen kivan fell-lauman, jossa tällä hetkellä ei ole aivan akuuttia riskiä liiallisesta samansukuisuudesta. Suurin osa on lyhytsukuisia, kuten ymmärrettävää onkin, suvuttomiakin on jokunen. Näiden lisäksi löytyy muutama yllättävän pitkäsukuinen yksilö, oma kasvattini ori Tenney Ion, jonka pitkästä (mutta epätasaisesta) suvusta vastaa sen isä, Elenin omistama Frostbay Flashy. Sitten on Tenneyn ja hieman lyhytsukuisemman tamman tilausvarsa, aivan tuore tulokas Kaukovallan Hannelore.

Haluaisin sanoa, että fellponi on tullut Ioniciin jäädäkseen, mutta saas nähdä miten kauan se pitää paikkansa. Näiden harvinaisten pikkurotujen kanssa on aina se vaara olemassa, että kohta lauma on pitkäsukuinen ja kaikki sukua keskenään, joten jalostus loppuu siihen kun muualtakaan ei tuoretta verta löydy. Toivon että olen vain inhoittava pessimisti ja väärässä tässä suhteessa. Ja itsehän voisin toki tässä vaiheessa tehdä asian eteen paljonkin, ainakin lykätäkseni tätä mahdollisimman pitkälle: keksiä uusia poneja!

– S

keskiviikkona, huhtikuuta 10, 2019

RL: Naked Foal Syndrome (NFS)

Viime vuoden puolella esittelin täällä muutamia geenivirheiden aiheuttamia sairauksia, HWSD ja kumppanit (HWSD:n tekstissä on linkit muihin). Jatkan nyt Naked Foal Syndromen (NFS) esittelyllä.

Nykytiedon perusteella NFS on yhden geenin (ST14) mutaation aiheuttama sairaus. Tämä virhe periytyy autosomaalisesti (ts. sukupuoli ei vaikuta siihen, kumpikin sukupuoli voi olla kantaja ja NFS-varsa) ja resessiivisesti, samoin kuin kaikki nuo muutkin tähän mennessä esitellyt sairaudet. NFS-kantaja on itse oireeton, mutta jos kaksi tällaista kantajaa risteytetään keskenään, varsa on 50% todennäköisyydellä kantaja itsekin ja 25% todennäköisyydellä sillä on varsinainen NFS-sairaustila.

NFS:n nimi kertoo jo paljon: varsa syntyy karvattomana tai ainakin karvoja on erittäin vähän. Harjassa ja hännässä ei ole jouhia, myös silmäripset ja turvan alueen tuntokarvat puuttuvat. Varsa myös pysyy kaljuna kasvaessaan. Iho on herkästi kuivuva ja hilseilevä. NFS-varsoilla on tiettävästi raportoitu myös herkkyyttä auringossa palamiseen ja vaikeasti paraneviin haavoihin ja muihin ihovaurioihin, nämä johtunevat pääasiassa kuitenkin siitä, ettei varsalla ole ihoa suojaavaa peitinkarvaa.

Ainoalla toistaiseksi kuolemansa jälkeen tarkasti tutkitulla NFS-varsalla oli poikkeavat karvatupet. Karvatupet olivat heikosti kehittyneet ja ne karvat, joita varsalla oli, olivat ohuita ja rakenteeltaan myös poikkeavia. Tällä varsalla oli myös merkkejä muista kehitysongelmista, kuten vesipäisyydestä ja sydämen rakenneviasta, mutta on epävarmaa, liittyvätkö nämä nimenomaan NFS:ään. Muilla NFS-varsoilla on tiettävästi raportoitu erilaisia muita ongelmia, kuten hidaskasvuisuutta, ruuansulatusongelmia, jatkuvaa ripulia, poikkeavaa hampaiden kasvua ja kaviokuumeen kaltaisia, hoitoon reagoimattomia oireita kavioissa.

NFS aiheuttaa varsan kuoleman yleensä joidenkin päivien tai viikkojen kuluessa syntymästä. Tällä hetkellä kuoleman aiheuttajaa ei varsinaisesti tiedetä. Jotkin yksilöt ovat eläneet lähes kolmivuotiaiksi, ilmeisesti tehokkaan hoidon tukemina, mutta tarkempaa tietoa näistä tai niiden myöhemmistä vaiheista ei ole. Käytännössä NFS:ää tulee pitää tappavana tilana.

Muutamallakin eri rodulla on todettu NFS:ää muistuttavia sairauksia, mutta varsinainen ST14-geenin mutaation aiheuttamaa NFS:ää esiintyy nykytiedon mukaan vain ahaltekeillä. Ensimmäiset tapaukset on kirjattu muistiin vuodelta 1938, mutta varsinaista tieteellistä tutkimusta on tehty vasta 2010-luvulla (2017, Bauer et al). Ahaltekien ongelma on kannan pienuus ja menneinä vuosikymmeninä usein käytetty linjasiitos. Tällä hetkellä mutaatiolle on olemassa geenitesti ja esimerkiksi Yhdysvaltojen ahaltek-yhdistys suosittaa jalostushevosten testaamista. Hevosten vähyyden ja muutenkin suppean geenipoolin takia kantajia ei kuitenkaan haluta sulkea pois jalostuksesta kokonaan. Muutamia tiedettyjä kantajia on olemassa ja listattukin, mutta ilmeisesti mutaatio on jossain määrin laajalle levinnyt eikä ainakaan toistaiseksi ole tiedossa jotain yhtä tiettyä esivanhempaa, jota voisi pitää mutaation alkulähteenä.

Lähteet
Animal Genetics Inc: Naked Foal Syndrome (NFS)
ATAA: Naked Foal Syndrome (NFS) – Hairless born foals in the Akhal-Teke horse breed
Bauer et al, 2017: A Nonsense Variant in the ST14 Gene in Akhal-Teke Horses with Naked Foal Syndrome
Genes to Genomes: Cause of fatal naked foal syndrome revealed
Horsetalk.co.nz: Hairless horses: Researchers explore genetic cause of unusual syndrome in Central Asia
University of California: Naked Foal Syndrome in Akhal Teke
Wikipedia.org: Akhal-Teke: Genetic diseases

keskiviikkona, huhtikuuta 03, 2019

Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä

Järjestin itse Ionicissa 19.3. VSN-näyttelyt venäläisille roduille, tosin olin jättänyt tällä kertaa ahaltekin pois. Muutenkin rotulista oli aika karsittu, luokkia oli vain budjonnyille, terskeille, RBSH:ille ja venäjänratsuhevosille. Juu, harvinaisia rotuja, tiedän, mutta siltä oli järjetön pettymys, että kaikki muut paitsi budjonnyjen kaksi luokkaan jouduttiin perumaan kun niihin ei tullut ketään! Olen minä aiemminkin järjestänyt noille omia luokkia ja aina jostain on muutama yksilö kaivautunut esiin. Tällä kertaa kuitenkaan ei ja budjonnyluokatkin olivat super-pieniä, oriluokassa 3 hevosta ja tammoissa 2. Meh.

Koska näyttelyt kutistuivat näin pieneen, kirjoitan yleisten tuomarikommenttien sijaan arvioni kaikista osallistujista linkkien kera.

Sanottakoon nyt kuitenkin alkuun, että budjonny ei ole arvosteltavana rotuna sieltä helpoimmasta päästä. En oikein tiedä mitä ihanteelliselta edustajalta pitäisi odottaa ja vaatia. Se on kuitenkin selvää, että se on ratsuhevonen. Se ei kuitenkaan ole puoliverinen, varsinaisesti, mutta jotkut yksilöt kyllä näyttävät aika puoliverimäisiltä. Yleisesti laskisin budjonnyt monen muun itäeurooppalaisen ratsurodun kanssa kategoriaan "vähän kolhommansorttinen puoliverinen", mutten oikein tiedä miten paljon sillä on todellisuuspohjaa. Että olisiko täysiverinen parempi lähtökohta? Täysiverisistähän rotu paljolti polveutuu. Entäs sitten tyyppi noin muuten, pitäisikö olla kevyttä, raskasta vai jotain siltä väliltä? Vähän kaikenlaisia olen nähnyt. Jaloutta ja korrektia rakennetta noin muuten pitäisi kaiketi olettaa mutta tässäkään todellisuus ei ihan aina täsmää tavoitteisiin, että miten paljon sitä sitten pitäisi antaa anteeksi vai pitäisikö lainkaan? Kyllä, tuli taas mieleen että pitäisi varmaan lopettaa nämä tuomarin hommat kun en tiedä yhtään mitään...

LUOKKA 1, BUDJONNYORIIT

1. Angren Bronislav, 3,5+4+4+3,5+3+3+3+3+3+3 = 33p, CW
– Yleisvaikutelmasta varovainen 3,5 pistettä, ihan ok kaikkinensa muttei mikään helmi. Kohtuullisen sopusuhtainen, mutta vähän ryhdittömän oloinen.
– Rotuleima 4 pistettä, ihan uskottava budjonny minun mielestäni ja yritän olla ajattelematta sitä, että tunnistan itse kuvan ja tiedän siinä olevan budjonnyn. Ei menisi puoliverisestä.
– Sukupuolileimasta 4 pistettä eli hyvä, mutta en nyt tiedä. On se ehkä budjonnylle hyvä, puoliverisellä olisi jäänyt kolmoseen. Ei tuo mikään maskuliinisuuden multihuipentuma ole.
– Pää 3,5 pistettä, vähän pitkänlainen pää, ei niin jalo kuin voisi olla, muuten ihan perus-ok.
– Kaula (3p) on matala, lihaksikkuus kohtuullinen, pituus samoin, hyvin lievää alakaulaisuutta olisin näkevinäni. Päänliittymä on paksu, se on aika paha juttu.
– Etuosasta 3p, kohtalainen. Säkä on matalahko, mutta erottuu nyt kuitenkin. Lapa on melko pitkä, mutta hieman pysty.
– Rungosta annoin taas 3p, se on kohtalainen. Pituus on hyvä, saisi ehkä olla vähän syvyyttä enemmän. Satulansija sen sijaan on aika riittämätön, selkä on kovin suora.
– Takaosasta myös se kohtuullinen kolmonen. Ihan ok, mutta lihakseton. Ehkä se parantaisi tuota lautastakin, jossa on mielestäni jotain vikaa, en vain oikein osaa sanoa että mitä. Lyhyehkö ehkä. Hännänkiinnitys on korkealla, ei kovin tyypillistä budjonnyille, mutta siitä en kyllä rankaisisi.
– Etujalkojen (3p) asento on vähän vinksin vonksin, muuten kyllä sirot, melko pitkät ja lihaksia saisi olla kyynärvarressa enemmän. Sen verran mitä tuosta vasemmasta vuohisesta näkee, niin sanoisin että on ok, mutta kaviot ovat ehkä hieman pitkänlaiset.
– Takajalat (3p) ovat vähän paremmin asennossa, lihaksia kaipaisin sinnekin, vuohiset näyttävät vähän pystyiltä ja/tai lyhyiltä, muttei paljon. Kaviot ovat mielestäni selvästi paremman näköiset.

2. Volhv, 3+4+3,5+3,5+3+4+3+3+4+2 = 33p
– Yleisvaikutelma 3p, epäsopusuhtainen selkeästi. En tiedä olisiko pitänyt oikeastaan antaa vähemmänkin.
– Rotuleima 4p, vähän sama kuin yllä, ihan uskottava budjonny, vaikkei mikään loistoyksilö.
– Sukupuolileima 3,5p ja vähän mietin tätäkin että mahdoinko nyt olla liian lepsu. Ei todellakaan mikään erityisen orimainen, mutta päästä ja ilmeestä kyllä näkee (ainakin hyvällä mielikuvituksella), että voisi olla kuitenkin enempi ori kuin tamma.
– Pää 3,5p, ihan kohtuullinen, ei mitään vakavaa vikaa oikeastaan ole, muttei suurempia ansioitakaan. Koko on ihan sopiva, silmät suuret ja sieraimetkin vähintään kohtuulliset. En odota budjonnyiltä erityisen ns. kaunista päätä.
– Kaulasta 3 pistettä, se näyttäisi olevan vähän eri paria rungon ja etuosan kanssa. Lyhyesti: ohut ja lyhyt. Muoto on kyllä kiva ja päänliittymä ehkä jopa erinomainen (varsinkin jos vertaa luokkavoittajaan), mutta kyllä pitäisi olla enempi lihaksia ja pituuttakin, että tämän parempaa saisi minulta.
– Etuosa 4p eli hyvä. Vähän tuollainen kulmikkaan oloinen, voisi olla lihaksikkaampi, mutta noin pääpiirteissään kyllä ihan hyvä. Säkä on aika ulkoneva, lyhyenlainenkin, se on ehkä se mikä eniten silmään pistää (negatiivisessa mielessä), mutta lavat ovat viistot ja pituuttakin niissä on riittävästi.
– Runko 3p, tällä on taas sitten aika paha notkoselkä, selän linja niiaa kovasti tuosta säkän takaa heti ja vähän niinkuin takakorkeakin olisi. Rungon pituus kuitenkin on hyvä ja syvyyskin vähintään riittävä, joten notkoselkäisyydestä huolimatta en pudottanut pisteitä kakkosella alkaviksi.
– Takaosasta 3p myös, kovin jyrkkä lautanen. Kulmaukset kuitenkin ovat ok, lautanen on pitkähkö ja mielestäni tuo on ainakin välttävän lihaksikaskin, toki sitä on kuvien perusteella aina vähän vaikea sanoa. Mutta ei silti kolmosta parempaa tipu.
– Etuset (4p) ovat hyvät. Sirot kuten usein budjonnyilla on, mutta sopivan pituiset. Saisi taas olla vähän enemmän lihaksia siellä kyynärvarressa ja nivelet voisivat olla erottuvammat. Vuohiset ovat mielestäni aika kivat, ehkä aavistuksen pitkänomaiset.
– Takasista tuli sitten se kakkonen, kun näyttävät olevan kovasti käyrät. Koska hevonen noin muuten näyttää seisovan aika kivasti ja tasapainossa, en voi tätä nyt oikein panna ilmiselvästi huonon kuvausasennon piikkiinkään. Takasääret ovat asiallisen näköiset, vuohisista on paha mennä sanomaan mitään.

3. Priton Spyridon, 3+3,5+3+3+2+4+3+3+2,5+2,5 = 29,5p
– Yleisvaikutelma 3p, vaatimattoman näköinen hevonen, korkeajalkainen eikä muutenkaan mikään sopusuhtaisuuden huipentuma.
– Rotuleimaa (3,5p) tämä silmiinpistävä vaatimattomuus heikentää myös, sillä vaikka voin kohtuullisen helposti uskoa tämän hevosen budjonnyksi, en usko että tämä on tavoite.
– Sukupuolileima (3p) kärsii kovin samasta asiasta myös. Tästä olisi voinut antaa kakkosenkin, mutta vähän tuo pää taas pelasti: ei se nyt tammaltakaan näytä suoraan.
– No, se pää (3p) ei nyt kuitenkaan ole mitenkään kummoinen. Vähän jaloutta kaipaisin ja sitä ori-ilmettä, muuten ihan kohtuullinen eli kolmosen arvoinen.
– Kaula (2p) on sitten selkeästi siellä heikolla puolella, lyhyt, ohut ja alakaulainenkin. Jos positiivisia asioita pitäisi keksiä niin liittymät molemmissa päissä ovat kivat, mutta muuten ei kyllä saa armoa.
– Etuosa (4p) on aikas kiva, sanoisin pitkälti samaa kuin tuolla luokan kakkosella. Tällä säkä on matalahko, mutta olemassa kuitenkin. Lavassa on riittävä pituus ja on se ihan kivan loivakin. Etujalat ovat kyllä sijoittuneet tosi eteen.
– Runko (3p) ja erityisesti lanne on pitkä. Syvyys takapolven edessä on jossain määrin puutteellinen. Hyvää on syvyys edessä ja satulansija (varsinkin kun vertaa noihin kahteen muuhun oriin).
– Takaosan (3p) arvostelu on vähän hankalaa, kun se ei ihan kunnolla näy, mutta tästäkin kulmasta voi kyllä sanoa että laskeva on lautanen. Kulmauksista en uskalla sanoa mitään.
– Etujalat (2,5p) ovat sirot, lihaksettomat ja vuohiset ovat varsin pitkät.
– Takasista myös 2,5p, taas tuo kuvakulma tekee arvioinnin vähän haastavaksi, mutta kintereet näyttävät tosi suorilta tästä kulmasta. Kintereen pää on aika ulkoneva, en tiedä onko tämä nyt vielä varsinainen kinnerpatti. Ja lihaksia kaivattaisiin koipeen ja reiteen.


LUOKKA 2, BUDJONNYTAMMAT

1. CH Priton Ninette, 4+3,5+4+4+3+3,5+4+3+3,5+4 = 36,5p
– Yleisvaikutelmasta 4p, sopusuhtainen ja kaikkinensa järkevännäköinen tamma.
– Rotuleimasta vähän varovainen 3,5p, hieman puoliverimäinen, mutta kuten sanottu: tyyppi vaihtelee ja kyllä tuon budjonnysta menee ilman että tarvitsee suuresti mielikuvitustaan käyttää.
– Sukupuolileimasta myös 4p, ihan uskottava tamma
– Pää on myös 4 pisteen arvoinen eli hyvä, koko ok, riittävän jalo, kaikinpuolin asiallinen, ei huomauttamista kyllä jos tosin en suuria kehun aiheitakaan tästä oikein löydä.
– Kaula 3p, alakaulainen ja se ei ole ratsurodulle hyvä asia. Muuten kaula on ihan kohtuullinen, liittymät kelvolliset, päänliittymää sanoisin ehkä jopa jo hyväksi, lihaksiakin löytyy, pituus ok.
– Etuosasta 3,5p, jos tuo lapa olisi vähän loivempi, niin tässä olisi kyllä 4 pisteen etuosa tai jopa enemmän. Ansiot ovat kiistämättömän: hyvä säkä, pitkä lapa, rungon syvyys erinomainen. Mutta sitten taas: se lavan asento on aika merkittävä asia ratsurodulle ja siksi ei nyt 3,5 pistettä enempää.
– Runko on 4p, se syvyys edestä tulikin jo mainittua että oikein hyvä, syvyys takapolven edestä sen sijaan vähän puutteellinen. Runko on pitkänlainen, tammoille se on tyypillistä enkä siitä pahasti rokotakaan. Lanne näyttäisi aavistuksen köyryltä, mutta kyllä tämä silti oikein hyvä runko on.
– Takaosasta annoin vain 3 pistettä, kulmaukset eivät ole mielestäni ihan niin hyvät kuin voisi. Lautanen on vähän lyhyensorttinen myös, vaikkakin suhteellisen tasainen ja hännänkiinnitys on ylhäällä.
– Etujaloista 3,5p, ovat asiallisen näköiset muuten, mutta ihan kuin olisin näkevinäni pientä koukkupolvisuutta. Vuohiset ovat myös hieman pystyt ja lyhyet.
– Takajaloista sen sijaan päivän paras eli 4 pistettä. Vähän lyhyet vuohiset tässäkin päässä, mutta muuten kyllä hyvät takaset.

2. Priton Yelena, 3,5+4+3,5+3+3+3,5+4+4+3,5+3,5 = 35,5p
– Yleisvaikutelma 3,5p, vähän kevyt ja korkeajalkainen, tekee yleiskuvasta hieman varsamaisen oloisen.
– Rotuleima 4p on selkeästi hyvä, uskottava budjonny eikä suoraan huuda kuvasta että hei, minä olen puoliverinen/täysiverinen/jotain muuta.
– Sukupuolileima 3,5p, tuo varsamaisuus syö vähän tätäkin ja muutenkin, ei tuo ole mitenkään erityisen selkeä tamma, jos nyt ei erityisen selkeä orikaan.
– Päästä 3p, kun ei sitä oikein näe mutta tuosta mitä näkee, ei pysty oikein virheitä esittämään. Leveä otsa, näyttää ihan jalolta tästä kulmasta, mielestäni pätevä budjonnylle.
– Kaulasta annoin sen saman 3p, vaikka senkin arvostelu jää kameraa kohti kääntyneen pään takia vähän puolitiehen. Liittymä runkoon on ihan hyvä, pituuttakin voisi olettaa olevan vähintään välttävästi, ei ole liian hento. Se päänliittymä nyt jää pimentoon. Tämän pään ja kaulan takia jätin jakamatta RCH:n vaikka tamma olisikin ollut sääntöjen puitteissa siihen oikeutettu. RCH kuitenkin tarkoittaa ktk-kelpoisuutta ja oli kuitenkin aika lähellä etten antanut kaulasta nollaa, koska ei voi arvostella.
– Etuosasta 3,5p, vaikka se ei ole kovin kummoinen. Lapa voisi olla viistompi, säkä, jos sitä on, jää vähän tuonne harjan alle piiloon. Mutta lavan pituus on ihan ok, rungon syvyys myös ja noin muuten etuosa istuu muuhun hevoseen nähden ihan kivasti, joten hellyin nyt antamaan 3,5 pistettä vaikka 3 pistettäkin olisi ollut ihan perusteltu.
– Rungosta tämä sai 4p, vaikka se on vähän hento. Pituus on ok ja muutenkin se on ihan kivannäköinen.
– Takaosasta myös 4p, kaipaisi lihaksia ehkä sekin ja ehkä hieman laskeva lautanen, mutta muuten tosi kiva. Kulmaukset ovat hyvät ja lautasessa on pituutta mukavasti.
– Etuset (3,5p) ovat hieman pitkät, etusääret varsinkin ja aika sirot myös, vaikkeivät mielestäni ihan vielä liian ohuet. Kyynärvarsi on pitkä ja vuohiset mielestäni hyvät.
– Takajalat (3,5p) ovat myös pitkät, säärten mitta on kuitenkin ok eivätkä ole liian hennot lainkaan. Koipi ja reisi ovat pitkät vaikka voisivat olla ehkä hieman lihaksikkaammat. Vuohiset ovat aika pystyt ja lyhyet.

– S