tiistaina, tammikuuta 31, 2012

RBSH:n kymmenvuotispäivitys?

Olen tässä pohtinut sitä hehkuttamaani SGSH:ta ja sen rotumääritelmää. Lisäksi meiltä pyydettiin englanninkielistä käännöstä RBSH:n rotu- ja jalostusmääritelmistä, jolloin jouduttiin miettimään ihan tosissaan, mitä siinä RBSH:n rotumääritelmässä halutaan sanoa.

Niinpä mietin, että ollessani RBSH-rodun päädiktaattori (ei kukaan minulle moista titteliä ole antanut, muttei ole tarvinnutkaan, koska otan sen ihan itse käyttöön) voisi jonkinlainen päivitys olla paikallaan. Lähinnä siis rotumääritelmän päivitys, jalostusohjesääntöön en halua koskea enkä näe siinä tarvettakaan. Eikä rotumääritelmäänkään tulisi mitään suuria linjamuutoksia, lähinnä vain pieniä tarkennuksia ja lisäyksiä.

RBSH kehitettiin syksyllä 2002 joten siitä tulee kohta kuluneeksi vuosikymmen. Pieni kasvojenkohotus voisi siis olla ajankohtaista. No, en kuitenkaan aio ihan vielä tehdä mitään, vain vähän kypsytellä ajatusta. Ongelmahan on se, että RBSH:lla ei ole mitään rotuyhdistystä tms. olemassa, joka virallisesti ottaisi asiakseen tiedottaa rotumääritelmän muutoksista. Ainoa mitä minä voin tehdä on se, että julkaisen päivitetyn rotumääritelmän täällä blogissa, ht.netin foorumilla ja kirjoitan sen virtuaaliwikiin.

lauantaina, tammikuuta 28, 2012

Virtuaalihelppi?

Edellistä valituslistaa kirjoittaessani tajusin, että muutamille asioille minä ja S voisimme konkreettisesti tehdä jotakin. Tai ainakin tarjota apua, eri asia sitten haluavatko ihmiset neuvoja asioista.
Me voisimme perustaa neuvontapalstan.

Olemmehan jo monessa yhteydessä sanoneet, että hei, jos on kysyttävää, niin ottakaa yhteyttää, me kyllä vastailemme ihan mielellämme varsinkin väri- tai käytettävyysasioihin. Muutamat ihmiset ovat tästä vaarin ottaneetkin ja käyttäneet meitä härskisti hyväkseen erityisesti erilaisissa rotu- ja väriasioissa. Useimmiten nämä kyselijät ovat kuitenkin olleet tuttuja pidemmältä ajalta, niitä jotka nyt tuntevat meidät hyvin ja tietävät, että me saatamme jotakin tietää asioista tai ettemme pahastu siitä, jos meiltä kysellään outoja asioita.
Vaan sitten ovat ne muut, vähemmän kokeneet harrastajat, jotka sitä apua oikeasti tarvitsisivat ja haluaisivatkin, mutteivät uskalla lähestyä meikäläistä, koska olen vanha ja pelottava täti, joka syö tuommoisia alaikäisiä aloittelijoita alkuruuaksi. Myönnän etten aina esimerkiksi ht.netissä tai täällä blogissa anna itsestäni kuvaa maailman helpoimmin lähestyttävänä ihmisenä. Enkä minä nyt oikeasti syö ketään. Ei se ole tyhmä joka kysyy, vaan se joka ei vastaa, vaikka tietää vastauksen (tässä on muuten slogan-ainesta).

Niin, siis se neuvontapalsta. Yksinkertaisesti nettisivu, jossa kerrotaan että jos sinulla on kysyttävää tällaisista ja tuollaisista asioista, niin laita postia, me yritämme parhaan taitomme mukaan vastata. Tai vieraskirja tai jokin muu tällainen. Ja me nyt voisimme vastailla ainakin seuraaviin aihepiireihin:
- käytettävyys: yleisiä ohjeita ja sitten voisimme yksittäisistä nettisivuista antaa palautetta
- tekstien luettavuus: kuten yllä
- tekstien oikoluku: suomi, englanti, virheiden korjaus, parempia ehdotuksia tönkköjen lauserakenteiden korjaamiseen
- tiettyjen rotujen rakennearvostelu: meidän näkemys siihen onko kuvassa x miten hyvärakenteinen rotunsa edustaja
- värien tunnistus: minkä värinen on kuvan hevonen, sopiiko väri rodulle y
- värien periytyminen: haluan z-värisen varsa, minkä väriset vanhempien pitäisi olla; minkä värinen varsa voi syntyä näistä vanhemmista, Coat Color Calculator-neuvonta, genotyyppien neuvonta, mahdollisesti merkitseminen
- hevosen tietojen realistisuus: rodulle sopiva säkäkorkeus, väri jne
- muu yleinen neuvonta, koodin kanssa emme auta emmekä ihmissuhdeongelmissa, mutta jos juttu muuten liittyy virtuaalimaailmaa, niin bring it on

Ja kaikki tämä ilmaiseksi! Emme me mitään palkkaa vaadi vastauksista.
Semminkin kun useimpiin noista asioista ei ole välttämättä olemassa yhtä ainoata oikeaa vastausta, osa on ihan mielipidekysymyksiäkin, mutta väitän että meidän mielipiteillä saattaa olla jonkin verran jopa painoarvoa, koska meillä kuitenkin on jonkin verran näkemystä ja kokemusta virtuaalimaailmasta. Ja yleensä nyt osaamme esittää mielipiteemme toisin kuin "Tämä on ainoa oikea tapa tehdä asioita!!11"

Vitsit, tässä olisi oikeasti kehittämisen arvoinen idea...

perjantaina, tammikuuta 27, 2012

Ärsytykset

Ht.netissä kyseltiin taas ärsyttäviä asioita virtuaalihevosissa ja -talleissa. Koska olen vanha, ahdasmielinen fossiili, on minulla paljon valittamista, mutta ajattelin kirjoittaa valitusvirteni tänne blogiin, koska täältä se ei katoa ja unohdu niin nopeasti kuin ht.netissä.
Ja mikään asiahan ei ole liian pieni tai mitätön, etteikö siitä voisi ärsyyntyä.

1. katoavat virtuaalihevoset, toimimattomat linkit, vaihdetut domainnimet
2. väkisin yritetty englanti, väärät termit, Google translate-käännökset
3. sivut, jotka eivät toimi Operalla
4. liian isot kuvat ja grafiikat
5. liian pitkät luonnekuvaukset
6. huonosti luettavat tekstit
7. linkit jotka eivät näytä linkeiltä
8. linkit jotka eivät vaihda väriä kun sivulla on käyty
9. paniikki siitä että jonkun hevosen suvussa nyt esiintyy pari nimeä useammin kuin kerran joskus 5. polvessa
10. hevoset, joilla on rodulle ehdottomasti soveltumattomat nimet
11. sikakisaus
12. sikakisauksen vaatiminen muilta
13. epärealistiset koulutustasot ikään, kokoon ja rotuun nähden
14. epärealistinen värien periytyminen
15. kilpailut, jotka täyttyvät nopeammin kuin ehtii sähköpostinsa avata
16. kilpailut, joista ei koskaan tule tuloksia
17. epärealistiset kuvat ts. olematon rotuleima, selkeästi toisen rodun kuvat
18. hevosten kiltteytyminen laatispisteiden toivossa
19. pelkkien sijoitusten merkitseminen hevosten sivuille
20. ihmiset jotka ottavat nokkiinsa kun joku on eri mieltä ja vaikka on perustelut omalle kannalleen
21. ihmiset jotka eivät osaa erottaa mielipidettä ja faktaa toisistaan
22. omat domainit, joita vaihdellaan ja lopetetaan surutta (ks. kohta 1)
23. ulkoasut, jotka eivät skaalaudu
24. ulkoasut, jotka ovat muuten huonoja käyttää
25. oikeiden hevosten, tallien tms nimet hevosilla (ei voi aina välttää, mutta kun virtuaalimaailmassa näkee BWT Magicin, niin jo alkaa keittää)
26. liian kovat myyntiehdot, kasvattajan niskaanhuohottaminen
27. liiallinen tiukkapipoisuus eri asioissa
28. kivojen tallien lopettaminen/unohtaminen
29. aktiivisten virtuaaliblogien vähäisyys
30. Vippoksen ongelmat (kyllä, olemme olleet tähän pääsyyllisiä vähän aikaa)
31. virtuaaliwikin jatkuva roskapostitus
32. VNT:n katoaminen
33. erikoisväristen hevosten kuvien vähäisyys ja omien piirrustustaitojen puutteellisuus
34. ne ihmiset, jotka tulevat tällaisiin viesteihin (nimettöminä) huutelemaan, että ihan tyhmää tommonen, tee asioille jotakin äläkä valita
35. harvinaisten rotujen vähyys, pysyttely vain niissä tutuissa ja turvallisissa suokeissa ja puokeissa
36. se ettei itsellä riitä aika toteuttamaan niitä kaikkia hienoja suunnitelmia, mitä on kehitetty
37. se että joku perustaa jonkin kivaa, harvinaista rotua kasvattavan tallin eikä tule kertomaan siitä meille. Meitä ihan totta kiinnostaisi, mutta kun emme seuraa ja huomaa aina kaikkea.
38. väärin tunnistetut hevosten värit, väärät värit roduilla. Tämän voisi välttää esimerkiksi kysymällä meiltä. Vastailemme värikysymyksiin aina tosi mielellämme.
39. ihmisten epäaktiivisuus virtuaaliwikin päivittämisessä (eihän siellä herran jumala ole kuin MINÄ!)
40. kirjoitusvirheet, oli sitten suomenkielisessä tai englanninkielisessä tekstissä
41. VRL:n uusimmat byrokratiat
42. rahan pyytäminen ja maksaminen, erityisesti jos maksetaan rahaa ulkoasusta, joka on käytettävyydeltään huono (noin 95% virtuaalitallien ulkoasuista on aika kehnoja tässä suhteessa)
43. tekijänoikeusterroristit, jotka kuvittelevat saavansa sulan hattuun siitä että mahdollisimman ikävästi haukkuvat ihmisiä, joiden talleilla on mahdollisesti luvattomia kuvia
44. "järkkäritasoiset kuvat", "filmikamerakuvat" ynnä muut nonsense-sanat
45. se ettei ymmärretä ettei se tekijänoikeuslaki tosiaankaan suojaa ihan kaikkea (ks. kohta 43)
46. pelko siitä että ihan mikä tahansa voi kadota, jos minä itse en istu sen päällä. Esimerkiksi wiki, kuka estää vetämästä virtuaalihevoset.netiä lopullisesti jojoon ja minä ja jokunen muukin olemme vuodattaneet sinne sormenpäistä verta kerätessämme ja kirjoittaessamme tietoja.
47. pelko siitä että kehykset, erityisesti iframet tai brushimuoti tulee takaisin

Noin, 47 kohtaa puoleen tuntiin. Olen todella kärttyisä vanha täti.

torstaina, tammikuuta 26, 2012

Sim Game Sport Horse

Hevostalli.netissä on nyt ahkerasti pyöritetty pari päivää Aavistuksen ideaa virtuaalisesta urheiluhevosesta, joka on taidettu nyt epävirallisest kastaa Sim Game Sport Horseksi eli lyhyemmin SGSH:ksi (minulta tahtoo mennä sekaisin G ja H, jos siis kirjoitan SHSG, niin tarkoitan kuitenkin ihan samaa asiaa).

Juttu sai alkunsa Aavistuksen blogitekstistä, mutta ht.netissä sitä on jalostettu pitkälle eteenpäin (topic 1, topic 2, topic 3 ja lisääkin varmaan on tulossa). Itse en koskaan ehtinyt kommentoida mitään tuohon varsinaiseen blogitekstiin, mutta foorumilla olen kyllä kantanut oman korteni kekoon sekä kantarotujen, jalostusmääritelmän että rotumääritelmän kehittämiseen.

Enkä voi muuta sanoa kuin että olen niin innoissani. Tämä on mahtava idea ja Aavistus on lähtenyt liikkeelle tosi ennakkoluulottomasti noiden kantarotujen kanssa. Itsehän kaavailin joskus esimerkiksi jotain East-European Warmbloodia, jossa olisi puoliveristen seurana näistä unkarilaisia ja puolalaisia puoliverisen tyyppisiä rotuja (gidran, kisber, shagya, malopolski jne), mutta SGSH kattaa sen ja todella paljon muutakin. Siellä on mm. barokkirotuja (andalusia, lusitano, friisi, kladrub jne), amerikkalaisia rotuja (saddlebred, appaloosa, morgan jne), venäläisiä rotuja (RBSH, budjonny, ahaltek, don jne), knabstrup, frederiksborg ja paljon muita. Näitä siis yhdistellään eri puoliverirotuihin, puoliveristä tarvitsee olla SGSH:ssa jokin määrä, luultavasti 12,5% on saanut nyt eniten kannatusta.

Toivon vain, että täysiverisen käytöstä päästään jonkinlaiseen järkevään lopputulokseen. Alunperin SGSH:ksi voitaisiin laskea myös pv+xx-risteytys, jotka ovat perinteisesti olleet puoliverisiä, koska täysiverinen on sallittu pv-jalostuksessa aika pitkälle. Tämä ei minusta ole kovin ok, koska haluaisin pitää puoliveriset sinänsä erillään tästä, niitä voisi ja pitäisi käyttää SGSH:n jalostuksessa, mutta ne eivät voisi olla SGSH:ita itse.

Oma ehdotukseni tämän sudenkuopan välttämiseksi oli se, että kantarodut jaetaan kolmeen ryhmään: puoliverisiin, lämminverisiin ja täysiverisiin.
Puoliverisiin kuuluvat nämä perinteiset puoliveriset, joita hevosessa on pakko olla tietty määrä, muttei toivottavasti ihan 100%.
Lämminverisiin kuuluvat sitten nämä rodut, joita ei perinteisesti pv-jalostuksessa hyväksytä eli just barokin, cleveland, venäläiset jne. Näitäkin rotuja hevosessa pitäisi olla ainakin jonkin verran.
Kolmas lista kattaa vain täysiveriset eli arabi, angloarabi ja englantilainen täysiverinen. Näitä hevosessa saisi olla, mutta se ei olisi pakko, kunhan samalla on joitain rotuja kahdesta edellämainitusta listasta myös.

Tällä periaatteella siis meidän cleveland hunter (cb+xx) ei olisi SGSH, mutta se kelpaisi SGSH:n jalostukseen, jos se yhdistettäisiin puoliveriseen. Sama juttu olisi myös noiden ukrainanratsuhevos+xx-risteytysten kanssa, joita niitäkin meillä on. FWB+xx-risteytys sekään ei olisi SGSH, vaan FWB, kuten perinteisesti onkin ollut ja sinällään aivan kelpaava SGSH-jalostukseen.

Nähtäväksi jää, ottaako tuo idea tulta. Plussanahan siinä olisi se, että iso osa noista lämminverilistan hevosista on aika harvinaisia ja ne rodut saisivat SGSH:sta nostetta myös itselleen. Että niitä voi käyttää SGSH:n jalostuksessa, niitä täytyy ensin olla. Näin kävi aikoinaan RBSH:nkin kanssa: kun sitä alettiin jalostaa, syntyi siinä vähän niinkuin sivutuotteena myös kantarotujen varsoja, puhdasta ahaltekiä, budjonnya ja terskiä. Haluaisin niin nähdä tämän tapahtuvat myös noiden moninaisten rotujen kohdalla, jotka tällä hetkellä on hyväksytty SGSH:n jalostukseen puoli- ja täysiveristen ohella.

Omat suunnitelmat Ionicin voimallisesta SGSH-kasvatuksesta on kirjattu jo muistiin ja jaettu toiselle osapuolelle, joka hänkin on aivan into piukassa asian suhteen. Meiltä löytyy puoliverisiä ja noita muita kantarotuja jo aika kiva valikoima ja ajattelimme lähteä liikkeelle itäeurooppalaisella painotuksella: gidraneita, furiosoja, noniuksia, kisbereitä, wielkopolskeja, ukrainanratsuhevosia, muita venäläisiä, RBSH:ita. Toisaalta meillähän on noita jo mainittuja knabstrupeja, kladrubeja, frederiksborgeja, amerikkalaisia ja vielä jokunen cb-xx-risteytyskin. Olen varma, että esimerkiksi terskinhevosen yhdistäminen puoliverisiin on maailman paras idea.
Maltan tuskin odottaa!

tiistaina, tammikuuta 24, 2012

Birgir tarinoi

Tällä kertaa sanaisen arkkunsa saa avata frederiksborg-ori Birgir Fjerden, eräs Ionicin uusimmista tulokkaista.

----
Tanskasta terve! Olen kotiutunut tänne Ioniciin vasta vähän aikaa sitten, mutta kyllähän tätä nyt sopii kodiksi jo kutsua. Sapuska on ok ja uloskin pääsee usein, mutta tammojen kanssa en ole päässyt vielä heilastelemaan juurikaan vaikka uhkasivat minusta siitosoriin tehdä. Sitä odotellessa siis...

Totta puhuakseni minun piti tarinoida varsinaisesti yhdestä ratsastuskerrasta sillä vaikka minusta pitäisi täysipäiväinen siitosori tehdä, ei kuulemma saa unohtaa ratsastuksen kiemuroitakaan. No höh. Meikäläinen on joutunut siellä Tanskassa vääntämään kentällä ihan tarpeeksi, kisoissakin asti vaikkei niistä nyt enää puhuta. Kisoihin eivät aikoneet täällä enää viedä, mutta taitojen ylläpitäminen ja uuden oppiminen kuulemma pitävät mielen virkeänä ja kropan notkeana. Kukaan taas ottanut huomioon, että notkeuteen auttaisi kovasti pukkisarjat laitumella ja mielenterveyteen tammojen treffailu.

No niin, menee taas tilityksen puolelle. Eräänä kauniina päivänä meikun ratsastaja tuli hakemaan mua tarhasta ja sitten puunaukseen ja satulointiin. Tavallisen lusmuiluratsastuksen sijasta menimmekin kentälle, jossa odotti varsinainen kiduttaja. Valmentajaksi sanoivat sitä.
Aluksi sain köpsytellä käyntiä vähän oman mieleni mukaan, venytellä kaulaa alas ja semmoista. Rentoudesta puhuttiin, mutta olepa siinä rentona kun kauempana taluteltiin tammoja tarhoihin. Jos joku väittää, että meikäpoika olisi vähän liian innokas naisten perään, niin sitä ei pidä kuunneltaman. Vaikka saattaa tuo olla oikeassakin...
Ja sitten käynnistä raviin. Joo-joo, nää alkuverryttelyt on nähty jo moneen kertaan, voisko niinkuin mitenkään keksiä mitään uutta? Ajattelin nostaa laukan tai vetäistä pienen pukkisarjan, mutta sitten alkoikin simputus: väänny, käänny, heitä voltti, keikistele kiemuroita, avotaivutusta ja sulkutaivutusta ja peruutusta ja vaikka mitä. Hei tää mikään alkuverryttely ole, kun joutuu töitä tekemään!

No, olin minä sen jälkeen nyt sitten ainakin vertynyt joka suuntaan. Tahtoo näin vanhemmiten olla vähän sellaista vikaa, että jos jäykkänä tulee karsinasta kentälle, niin ei tahdo kaikki jutut taipua ihan niin kuin nuorena meni. Vanha herra vaatii vähän verryttelyä. Sitten astui valmentaja kuvioihin ja ilmoitti päivän aiheen olevan laukkatyöskentelyn.

Minä kuvittelin osaavani jo kaikenlaista laukkapuuhaa ja aluksi sainkin tehdä laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Se sujuu ihan mukavasti, tuttu juttu nääs, mutta sitten piti kokeilla vaihtaa kaksi kertaa joka askeleella. Olen minä sitäkin treenaillut ja yleensä sekin sujuu aika kivasti, mutta vain muutaman kerran putkeen, sitten menee jotenkin jalat sekaisin ja koko homma leviää kuin yliajettu mato asvaltille.
Tämä valmentaja oli ovela kettu, se pyysi ensin kahta vaihtoa askeleessa peräkkäin, sitten mentiin muutama askel vaihtamatta, jolloin sain koottua itseni taas kasaan ja ratsastajakin hoideltua omat raajansa oikeille paikoille. Sitten taas pari vaihtoa askeleessa ja pari askelta laukkaa ja vaihto ja pari askelta laukkaa ja taas vaihto.
Minä olen jotekin oikeakavioinen, vaihto vasemmasta laukasta oikeaan on paljon kivempi kuin oikeasta vasempaan. Tämäkin on vanha juttu jo ja sen takia olen joutunut treenaamaan aikoinani paljonkin vasenta laukkaa. Voin kyllä tunnustaa, että joskus kun ei oikein kiinnostanut, esitin oikein hienoa vastalaukkaa kun menin vasemmassa kaarteessa oikeata laukkaa enkä suostunut vaihtamaan vasempaan lainkaan. Tulipahan treenailtua vastalaukkaakin.

Tällä kertaa kuitenkaan ei viitsitty noiden vaihtojen kanssa pylpertää sen enempää. Sain lävistäjällä esitellä pariin kertaan lisättyä laukkaani ja sitten koota se uudelleen kun tultiin uralle ja tietysti vaihdot lopussa, että pysyttiin myötälaukassa. Ensimmäisellä kerralla jouduin nyppimään päätäni lisätyssä laukassa, kun ratsastajalta ei tahtonut tulla tarpeeksi ohjaa, mutta sitten valmentaja puuttui asiaa ja seuraavalla kerralla sitten sain tarpeeksi pituutta kaulalle ja taputukset loistavasta lisätystä laukasta. Kiitos ja porkkana päälle, niin ei muistella pahalla.

Kun lisäykset löytyi, niin sitten alettiin koota sitä laukkaa ihan äärimmilleen. Se on myös yksi meikäläisen bravuureista, minähän pystyn laukkaamaan melkein paikallani jos tarve vaatii (ja sattuu kiinnostamaan). Siitä on helppo pyörähtää sitten puolipiruetti tai täysipiruetti ympäri tai vaikka kaksikin, jos niikseen tulee. Luulin olevani eteväkin siinä puuhassa, mutta kuulemma se piruetin keskikohtana oleva takajalka seilaa ihan missä sattuu ja piruetti ei ole kunnolla keskitetty. No totta hitossa se seilaa jos ratsastajan omat ketarat ei pysy paikoillaan ja käsi vispaa kuin yleiskone! Stana, yrittäkää itse!

Valmentajalla on oikeasti pelisilmää, kun se huomasi että meikäläisen korvat painuu niskaa myöten ja mäkerrän kuolainta hampaillani ja tajusi että nyt ei kaikki ole ok. No ei TO-DEL-LA-KAAN ole. Se olikin noin millin päässä, etten alkanut protestoida ihan oikeasti, siinä olisi sitten lentänyt jo muukin kuin hiekka kavioista ja sylki valkun suusta, voin kertoa.
Piruettiharkat sikseen, vähän vapaammassa muodossa eteenpäin vauhdilla ja ratsastajalle syiden ja seurausten selitys. Uusi yritys toimi vähän paremmin, avut tuli ainakin jo vähän sinne päin ja muutenkin tuntuma oli vakaampi. Minua vain ei oikein napannut polkea sitä piruettia, ei tässä mitään lastentarhanopettajia olla. Jos ratsastaja ei osaa, niin alkeiskurssille sitten takaisin ja raajat hallintaan. Sitten vasta meikäläisen selkään, sanon minä. Eikä siitä sitten mitään loistopiruettia tullut sittenkään.
Valmentaja käski sitten ratsastajan alas selästä, veti itse potan päähänsä ja kiipesi kyytiin. Ei se ole valmentaja turhan takia, heti oli paljon varmemmat otteet ja niin me saimmekin aikaiseksi todella nätin piruetin. Meikäläisenkin korvat alkoivat taas sojottaa oikeaan suuntaan, konstikos se tällaisen ratsastajan kanssa on vääntää juttuja.

Vielä kerran kokeiltiin sitä puolipiruettia ratsastajankin kanssa ja tällä kertaa se meni kaikkien pitkällisten selitysten jälkeen jo paremmin. Kai se raukka vaan jännitti sitä piruettia itse ja kun ei se ole mulla montaa kertaa ratsastanutkaan. No mä tunnustan että mä olin kans vähän höveli ja tein kiltisti vähän sinnepäin. Ihan hyvä siitä tuli, sain taputukset ja vapaat ohjat.

Siinähän sitä olikin jo yhdeksi kerraksi riittämiin, joten ratsastaja tuli alas, löysäsi satulan ja lähdimme vähän jäähdyttelemään metsän siimekseen. Sitten oli vuorossa pesu ja plankkaus, sen verran oli hikeäkin pukannut pintaan ja kenttä pöllynnyt, että pesu oli ihan paikallaan.

tiistaina, tammikuuta 17, 2012

Rakennearvostelu: RBSH-ori

Vaihteeksi taas rakennearvosteluita. Tällä kertaa vuorossa on RBSH-ori Originalnyj Ion.
Saatteeksi haluaisin jokaisen lukevan virtuaaliwikin sivuilta RBSH:n rotumääritelmän ja sen kommentit. Olen sinne raapustanut pitkiä selityksiä siitä, mitä RBSH:lta toivotaan ja mitkä ovat virheitä.

Muistutuksena pisteskaala 0-5p:
0 - ei voi arvostella tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen

Yleisvaikutelma 3p
Toisaalta sopusuhtainen, kevyt ja jäntevä, kuten ihanteellisen RBSH:n tulee ollakin, mutta hieman etupainoisen oloinen vaikkei ole takakorkea.

Rotuleima 4p
Rotuleima on RBSH:lla vaikea asia, koska kyseessä on virtuaalinen rotu eikä virtuaali-RBSH:ita voi mennä vertailemaan reaalimaailman RBSH:ihin, koska jälkimmäisiä ei ole. Lisäksi kantarotujen monimuotoisuus tekee RBSH:sta parhaimmillaan hyvin vaihtelevan rodun. Mutta tältä puuttuu paheksuttu pv-leima täysin ja täysiverileimaa puolestaan on runsain mitoin, joten 4 pistettä ei ole todellakaan liioiteltua. Lepsumpi antaisi täydet 5 pistettä eikä sekään olisi vielä liioittelua.

Sukupuolileima 3p
Rotumääritelmässä ei puhuta sukupuolileimasta halaistua sanaa, mutta oletettavaa on, että sukupuolileima on ihanteellisessa tapauksessa selkeä kummallakin sukupuolella. Tämä on kohtuullisen orimainen, erityisesti pää ja sen ilme sen tekevät, muutenhan tuo ei tyypiltään ole mikään maskuliinisuuden huippu.

Pää 4p
Tässä olisi melkeinpä täydellinen pää RBSH:lle: kuiva, jalo, ilme rohkea. Kooltaan sopiva, profiili ok sen verran mitä sitä näkee, ei liioiteltu mihinkään suuntaan. Miinusta on hieman pieni ja ylösasettunut silmä, ilman sitä olisin antanut täydet pisteet.

Kaula 3p
Asiaa voisi parantaa, jos hevonen seisoisi ryhdikkäämmin kaula enemmän pystyssä. Nyt se näyttää hieman matalalta ja aavistuksenomaista alakaulaa on nähtävissä. Kuitenkin kaula on kevyt, riittävän pitkä ja liittymän molemmissa päissä erinomaiset.

Etuosa 4p
Säkä täydellinen, lapa likimain täydellinen. Tällä on oikeasti mainio säkä, erottuva, muttei liioiteltu, tarjoaa varmasti mainion satulansijan. Lapakin on pitkä ja mielestäni riittävän viistokin sekä selkeän lihaksikas.

Runko 3p
Syvyys edestä on loistava, mutta vatsanlinja on aika nouseva ja sungon syvyys takapolven edestä on puutteellinen. Lanne on pikkuisen liian pitkä ja yleisesti hevonen on lievästi avorunkoinen, mutta kumpikaan näistä ei ole kovin pahasti vialla.

Takaosa 2p
Risti on kyllä ok, mutta lautanen on hieman liian luisu. Muuten takaosa on säännöllinen ja lihaksikas. Hännänkiinnitys voisi olla vähän korkeampi.

Etujalat 3p
Hieman takanojoiset tässä kuvassa, muuten tosi asialliset. Olkavarsi lihaksikas, etusääri ei liian pitkä, asennot ok. Vuohiset ovat mielestäni hieman pitkät, mutta koska ne eivät ole vennot, ei se mielestäni ole ongelma.

Takajalat 4p
Takaset ovat hieman huonosti, mutta mielestäni todella korrektit. Reidessä ja koivessa on lihasta, sääri ei liian pitkä, luusto riittävä ja asennoissa ei huomauttamista.

Yhteistulos 33/50
Keskiarvon (30p) yläpuolella ja toisaalta minun tiukkaan arvosteluun mahtuu harvoin vitosia, vaikka tälle hevoselle pari vitosta (rotuleima, etuosa) olisi ollut ihan perusteltavissa. Joten kyseessä on varsin laadukas ori, ainoa suoranainen murhe on tuo takaosa, josta tuli vain 2 pistettä, muutenhan kaikki oli likimain hyvää.

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2012

Knabstrup-jalostusta

Vajaa pari vuotta sitten blogissa esiteltiin uusia knabstrupeja, joiden toinen vanhempi oli jokin muu kuin knabstrup. Nyt nuo varsat ovat alkaneet itse vähitellen vaikuttaa jalostuksessa ja kun vuonna 2010 syntyneille varsoille saadaan sivuja väsättyä vähitellen, on sieltä löytynyt pitkäsukuisia knabstrupeja, joiden sivuista löytyy niitä käytettyjä täysi- ja puoliverisiä.

Tuorein on ori Ionin Paulus, jonka emänisä on meidän ihailema Merchant Man RVC xx. Toinen on myös ori, nimeltään Ionin Hermanni ja siltä emänisän kohdalta löytyy pitkäsukuinen trakehnerori Saruin NON. Ori Godafrid Ionin emänemä on meidän oma täysiveritamma Nereia ion xx.

Ja kyllä, näitte oikein, osalla meidän knabstrupeista on suomenkielinen nimi ja Ionin-kasvattajatunnus. Olemme jo aikoja sitten valitelleet tanskalaisten rotujen kasvattien nimeämisen vaikeutta, kun kaikki fiksut nimet on käytetty jo kertaalleen. Koska reaalimaailman knabstrupeilta löytyy useita suomalaistyylisiä nimiä, ajattelimme ettei olisi maailman pahin tyylirikko nimetä virtuaalisia knabstrupeja suomalaisittain. Ja historian saatossa tallilta on löytynyt puhdas clevelandinruunikkotamma Ionin Sinikataja.

maanantaina, tammikuuta 09, 2012

Voihan VRL, pitkästä aikaa

Emme ole kumpikaan olleet hirveästi tekemisissä VRL:n kanssa sen jälkeen kun se palasi takaisin yli vuoden tai jotain kestäneeltä tauoltaan. Olemme luonnollisesti ottaneet kiitollisena vastaan hevosrekisterin paluun toimintaan, mutta koska tunnukset ja samalla rekisterilinkit vaihtuivat tauon aikana, olemme tyytyneet vain päivittämään vastaantulleiden hevosten sukuihin muuttuneet linkit.

Koska hevosrekisteri on ilman muuta hyvä ja kannatettava asia, ajattelin itse kokeilla kepillä jäätä ja kokeeksi päivittää vanhojen hevosten tietoja ja rekisteröidä vaikka muutaman uudenkin. Gin itki vuonna 2008 siitä, miten kamalan jähmeäksi hevosten tietojen muokkaus oli tehty. Ilokseni huomasin, että muokkaus ainakin oli tehty huomattavan paljon käyttäjäystävällisemmäksi, kerralla onnistui klikkaamaan puuttuvat ja muuttuneet tiedot ja kuolleeksi merkitseminenkin oli kahden klikkauksen päässä.

Ehdoton parannus koko hommassa on se, että niin talleille kuin hevosillekin voi määritellä useamman kuin yhden omistajan. Esimerkiksi kaikki meidän tallithan ovat olleet historiallisista syistä minun nimissäni VRL:ssä, vaikka se ihan väärin onkin ollut. Samoin hevosrekisterissä on ollut suoranaisia väärennöksiä, kun hevosen sivuilla omistajan kohdalla lukee Ionic, VRL:ssä minä olen omistanut Ionicin mutta Gin on rekisteröinyt hevosia omiin nimiinsä. Nyt tähän on tullut loppu ja kaikkein parasta on se, että hevoselle saa määritellä myös kotitallin, meilläkin kun on kolme tallia VRL:ssä, Ionic, Pink ja GA.

Innoissani sitten laitoin muutaman hevosen rekisterijonoon. Olin täyttävinäni kaikki kohdat mahdollisimman huolellisesti, tosin ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja katsoa mitä tapahtuu, jos VRL:ään laitan suvuttoman frederiksborgin syntymämaaksi Tanskan, vaikkei asiasta ole hevosen omilla sivuilla mitään mainintaa. Syntymämaallahan ei ole periaatteessa väliä niin kauan kuin kyse ei ole ratsuponista, frederiksborg on frederiksborg.

Rekisteröinnin käsittelyajaksi luvattiin viikkoa, mutta annas olla: jo muutaman tunnin kuluttua yksityisviesteihin kopsahti vastaus ensimmäisestä rekisteröinnin epäonnistumisesta. Syy: hevosen sivuilta tulee löytyä omistajan VRL-tunnus ja nimenomaan sen omistajan, joka rekisteröintihakemuksen täyttää.

Voi kilin vehkeet ja ketun villat! Okei, myönnän etten lukenut läpi rekisteröintiohjeita, mutta siitä huolimatta tuo on taas vaihteeksi täysin naurettavaa meidän näkökulmasta katsoen. Minä en omista yhtäkään virtuaalihevosta. Gin ei omista yhtäkään virtuaalihevosta. Kaikkien hevosten omistajaksi on merkitty TALLI, jolla ei ole VRL-tunnusta. Me kyllä omistamme puoliksi nuo mainitut tallit ja tietysti hevoset sen kautta.
Voisimmehan me toki lisätä meidän molempien VRL-tunnukset kaikkien virtuaalihevosten sivuille. Meillä vain on turhankin hyvässä muistissa se, kun kävimme samalla tavalla läpi kaikki hevosemme siinä vaiheessa kun VRL:stä todettiin että pelkkä otsikkorivillä lukeva "virtuaalihevonen"-teksti ei riitä, vaan se pitää lukea myös hevosten sivuilla. Niinpä satojen ja satojen hevosten sivuille liitimme johonkin kohtaan sen kyseisen tekstin. Siitä huolimatta vielä joskus tulee vastaan vanhoja ionicilaisia, joissa sitä ei sivuilla varsinaisesti lue.
Ja pieni vinkki: meidän hevosmäärä ei ole vuodesta 2007 tai niiltä tienoin ainakaan vähentynyt. Joutuisimme painamaan ctrl+v:tä luultavasti tuhansia kertoja.

Luultavasti joutuisimme vain ojasta allikkoon, jos lähtisimme tätä toteuttamaan (mitä emme kyllä halua). Hevoset ovat meidän yhteisiä, koska tallit ovat meidän yhteisiä ja sivuille on siis merkittävä sekä minun että Ginin VRL-tunnus. Minä en siis voisi rekisteröidä hevosia omiin nimiini, koska sivuilla lukisi Gininkin tunnus, mitä sekin nyt on sellainen varastaminen, että yrittää vain puoliksi omistamansa virtuaalihevosen omiin nimiinsä rekisteröidä. Ginkään ei voisi rekisteröidä niitä omiin nimiinsä, sama juttu toisin päin.
Sitten ihan pohdintaa, kenen etua palvelee se, että VRL-tunnuksen pitää löytyä hevosen sivuilta. Jos hevonen on rekisteröity, se löytyy VRL:n rekisteristä omistajatietoineen ja sieltä löytyvät sitten yhteystiedot, jos löytyvät. Yhteystietojahan useimmiten omistajasta kaivataan.

Tällä tehdään kätevästi mahdottomaksi se, että VRL:n rekisteriin voisi lisätä vanhoja hevosia, joilla on jonkinlaiset sivut ja jotka vaikuttavat edelleen suvuissa, mutta jotka on unohdettu aikoja sitten. Minä ja Gin olemme tätä tehneet paljon ahaltekien kanssa, VATYn kadonneiden listalta melkein kaikki hevoset on rekisteröity jommankumman nimiin, vaikka hevosista on jäljellä vain tuo muistosivu ja omistussuhteet ovat yleensä vähintäänkin epäselvät, selvää vain on se, että kukaan muu kuin me ei niitä ole vuosikymmeneen kaivannut. Lisäksi vielä silloin kun Geocities toimi, rekisteröimme esimerkiksi Whitewoodin ahaltekejä tuonne ihan kylmästi omissa nimissämme, WW oli lopettanut, mutta sivut olivat vielä netissä. Se tosin taisi olla aikaa ennen kuin nipotettiin edes siitä "virtuaalihevonen"-tekstistä. (Jostain syystä näiden hevosten sivuille vievät linkit ovat tuhoutuneet eikä niitä pääse enää editoimaan, kun ne pirut on merkitty kuolleiksi)

Tässä on jäljellä ainoastaan yksi ratkaisu: joko S tai Gin "kuolee". Katoaa. Lopettaa olemisensa ja näkymisensä virtuaalimaailmassa tai ainakin VRL:ssä. Kaikki virtuaalihevoset, tallit ja kaikki muut siirretään jäljelle jääneen nimiin ja toisen VRL-tunnus tuhotaan sen jälkeen, toivottavasti sen nyt edes pystyy tuhoamaan lopullisesti. Sen jälkeen jäljellä oleva S tai Gin (historiallisista syistä todennäköisesti Gin, mutta toisaalta minulla on pienemmän numeron VRL-tunnus) luovuttaa tunnuksensa ja salasanansa tälle "vainajalle", joka voi halutessaan rekisteröidä jäljelle jääneen hevosia jäljelle jääneen nimiin. Toivottavasti VRL:ssä nyt ei seurailla mistä päin maailmaa tietyn tilin liikenne tulee, koska sitten luultavasti se jäljellä olevakin tili lukitaan epäiltynä tietovarkautena...

Tai sitten me vain yksinkertaisesti annamme VRL:n muhia omissa liemissään.

(Ja joo joo, me ollaan kuultu monta kertaa se virsi, että pitäisi tulla sanomaan henkilökohtaisesti ovelle koputtaen, että nyt ei kuulkaa ole kaikki VRL:ssä hyvin ja tässä olisi pari parannusehdotusta kirjallisesti kolmena kappaleena koodisnippeteineen, jotka käsitellään tulevana vuonna tuohikuussa eikä varsinkaan saisi sanoa ääneen missään epävirallisessa, mutta julkisessa mediassa, että asiat ovat pielessä, kun eihän siten voi vaikuttaa asioihin mitenkään ja se on vain lapsellista käninää, jota passiiviset parkupetterit pitävät omien kuppikuntiensa ympärillä eivätkä ne onnettomat raukat tajua, ettei siitä ole mitään hyötyä kenenkään kannalta ja onhan se nyt tosi ikävää että kaikki muut ovat raataneet niska limassa vuosikaudet VRL:n eteen ja sitten joku homeperselusmu ei tykkää, kun sillä homeperselusmulla on vähän liikaa hevosia ja laiska luonteenlaatu, puhumattakaan nyt siitä, että säännöt ovat luonnollisesti kaikille samat eikä ole olemassa niin hyvää tai edes huonoa syytä, että niistä pitäisi joustaa millään verukkeella ja sääntöjen muutosprosessi kestää noin kolme vuotta kaikkine valitusasteineen ettei oikeastaan kannata edes vaivautua)

sunnuntaina, tammikuuta 08, 2012

Monta uutta kiinnostavaa virtuaalitallia

Viime aikoina olen törmännyt ilahduttavan usein talleihin, joista löytyy kokoa, näköä ja harvinaisia rotuja. Erityisesti viimeksi mainittuja. Nyt täytyy vähän mainostaa niitä täälläkin ja parastahan on se, että linkit jäävät itsellekin kätevästi talteen.

Ensimmäinen on Camelot, Miragen ja Welbyn yhteinen talli. Minua hämäsi ensin hieman se, että miksi ihmeessä esimerkiksi knabstrup on merkitty Norjan lipun alle, mutta kyseessähän ei siis ole rotujen kotimaat vaan Camelotin useassa eri maassa sijaitsevat tallit, joilla kaikilla on omat rotunsa. Ja jos katsotte noita rotuja, mitä tallien alle on listattu, niin arvaatte varmaan, miksi tärisen innoissani. Aztecoja! Ahaltekejä! Irlannintyöhevosia! Clevelandeja! Hackneyita! Suffolkeja! Terskejä! Kabardiineja! Pintabianeja! Oijoijoi... Kovin montaa hevosta tallilla ei vielä ole, mutta toivossa on hyvä elää ja virtuaalimaailmassahan ei aika lopu kesken, sanoo vuosikymmenen harrastaja.
Sain myytyä tuonne jo läjän sleesianhevosia, ne kaikki Ionicin vanhat, jotka olisi pitänyt tappaa, mutta joita ei ole käytetty jalostukseen, kun kaikki ovat sukua toisilleen. Taidan seuraavaksi yrittää myydä sinne myös doninhevoset ja kladrubit.
Loistavaa tallissa on myös luonnekuvaukset, ei siis niiden puute vaan se, että luonne on kirjoitettu muutamalla ranskalaisella viivalla. Mahtavaa, tällaista ollaankin kaivattu. Pitäisiköhän sitä soveltaa itsekin? Niin ja bongasin ainakin yhdeltä hevoselta värin genotyypin merkittynä.
Kyllä, tässä on todellakin talli Ginin makuun!

Chinét Ranch on oikeastaan vanha tuttu, meillä on pari chinetiläistä ollutkin Ionicissa, mutta talli ansaitsee silti maininnan täälläkin. Nimensä mukaisesti siellä on paljon amerikkalaisia rotuja, quartereita, painteja, walkereita ja miniatureja, mutta myös muutama eurooppalainenkin rotu, kuten niitä knabstrupeja, joiden varsoja ostinkin jo peräti kolme kappaletta.

Malibulla on paitsi hienot ympäristökuvaukset englanniksi ja suomeksi (vuosikymmenen ulkomailla asuneena tuo englanninkielinen versio tuntui jotenkin luontevammalta, kunnes tajusin haksahdukseni), myös vallan mainio rotuvalikoima vaikkei hevosia olekaan (vielä?) kovin paljon. Yksi knabstrup sieltäkin löytyy, itseäni ilahduttavat mys dhh:t ja quarterit.

Knabstrupeja löytyy jokunen myös Hexistä. Omistaja on joskus muinoin ostanut meiltä knn-tamma Nattina Ionin ja teetti sillä vielä varsan, joten ionicilaistakin verta löytyy. Mahtavaa! Pitäisiköhän meidän alkaa markkinoida noita meidän knabstrupeja enemmänkin, haistan tässä olevan jonkinlaisen knn-buumin menossa?

Sitten on yksi nähtävästi nimetön talli, joka vaikuttaa vielä hieman keskeneräiseltä, kun kaikki pääsivun linkit eivät toimi, mutta jo valmiistakin osioista löytyy niin paljon rotuvalikoimaa, etten ole nahoissani pysyä. Useat kylmäveriset, ariegenponit ja noniukset varsinkin lämmittävät mieltä.

Arcadia Morgans - talli on ohimennen mainittu jo muutamassa yhteydessä ja pääsihän seIonicin kuukauden talliksikin. Arcadian omistaja muuten pyörittää Malibuakin, toivottavasti into riittää molempien kanssa hamaan tulevaisuuteen, mutta toivottavasti ainakin Arcadia on pitkäikäinen talli. Arcadiankin morganeilla on ranskalaisilla viivoilla kerrottu luonne ja niin mahtavat kuvat kautta linjan, että lähetän tallinomistajalle kohta laskun kuolatusta näppäimistöstä. Erityisplussana mainittava vielä voikkovärien runsaus ja toistaiseksi vallan aktiivinen blogi.

perjantaina, tammikuuta 06, 2012

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain ostettua, jotain kuollutta

Päätimme poistaa taukoiluilmoituksen Ionicin pääsivulta ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Huonoa huumoria: mitään ei ole todellisuudessa tapahtunutkaan, olemme edelleen lusmuilleet kasvattien kanssa ja kasvattien sivuja on tekemättä lokakuusta 2010 eteenpäin... Mutta kuitenkin tästä jatketaan nyt sitten "virallisen" aktiivisesti eteenpäin.

Ja siltä varalta, että blogin lukijat ovat jo vuosia sitten väsyneet kuulemaan "meidän pitäisi tehdä jotain rodun X kanssa"-virttä, niin tällä kertaa olemme oikeasti tehneet jotain asioiden eteen emmekä vain suunnitelleet. Me jatkamme frederiksborgien kanssa! Meillähän oli vanhasta jalostustoiminnasta tähteellä kolme 2008 syntynyttä, pitkäsukuista tammaa. Niistä on hyvä aloittaa, mutta pelkästään niillä ei saada mitään aikaiseksi. Niinpä teimme sen mitä yleensä ennenkin tällaisissa tilanteissa: keksimme hevosen ja sille kolme polvea vanhempia. Saa siis ihastella ori Geffle af Saddholmea ja sen sukua. Kuvia on vasta pienellä osalla noista hevosista, mutta pyydän silti kiinnittämään huomiota emänemänemä Tara af Evengaardiin, joka on ruunivoikko! Oli onnea löytää ruunivoikon tamman kuvat, sekä muutaman voikonkin frederiksborgin, ikävä kyllä ruunikkoja ei ole tullut vastaan yhtään (paitsi että FHF:n orilistauksista bongailin muutamia ruunikkoja ja ainakin yhden mustan oriin, mutta että kuvia saisi, niin aika toivotonta).

Toinen tanskalaisrotumme knabstrup sai sekin pienen piristysruiskeen, kun ostin Chinét Ranchilta peräti kolme yksipolvista knabstrupvarsaa. Niiden sivuissa ei tietenkään vielä ole mitään näkemisen arvoista, mutta suvut nyt ainakin ovat täysin poikkeavat siitä, mitä meillä on. Ja kenttäpainotteisia hevosia voi käyttää sekä koulu- että estehevosille. Varsat ovat oriit CHR Espen, CHR Lidenskap ja porukan ainoa tamma CHR Adelia.

Muutama vähän vanhempikin ostohevonen ansaitsee esittelyn. Uusi morgan-talli Arcadia Morgans sai kunnian olla tämän kuun kuukauden talli Ionicin etusivulla, mutta jo kuukausi sitten ostimme sieltä pari suvullista morgania, oriin nimeltä Arcadia Atlanta Soldier ja tamman Arcadia Malibu Certified. Noilla saadaan helposti piristystä meidän niin kovin suppeaan morgankantaan ja mikä tietysti tärkeintä: erikoisvärejä! Molempien vanhemmissa on voikkovärejä, Soldierin isä on peräti perlino, joten poika on ainakin yksinkertainen voikko väriltään.

Kun voikkoväreistä tuli puhe, niin jo aiemmin syksyllä ostimme Calasta cremellon saddlebred-oriin CLA Red Light Nightin. Todennäköisesti tulemme kiristelemään hampaitamme tämän takia, koska kaikki sen varsat ovat aina voikkovärisiä ja on myönnettävä, että meidän varastoista ei ihan järjettömiä määriä löydy voikkoväristen saddlebredien kuvia. NSH:t ovat vielä toivottomampi juttu, mutta toisaalta jos tuolla astutetaan kimoja arabi-tammoja, voi varsoista tulla kimoja myös ja sittenhän voimme väittää, että siellä alla on ruunivoikko tai voikko tai joku.

Sitten meillä olisi myynnissä kolmisenkymmentä vanhahkoa kladrubinhevosta, nimittäin kaikki meidän kladrubit. Joukosta on tänään listitty kaikki ne, jotka ovat oman osuutensa jalostuksessa tehneet ja jäljelle jäivät vain ne, joilla ei vielä ole sopivia varsoja. En ole katsonut sen tarkemmin noita sukuja, mutta epäilen vahvasti että ne ovat kaikki sukua keskenään, kun alkavat suvut olla niin pitkiä. Koska rotu ei nyt kuulu niihin ihan tärkeimpiin, yritämme myydä kaikki pois, tosin yritämme kyllä varsojakin noista vielä saada aikaiseksi.

Keksittiin meille muuten yksi uusi kabardiiniori, Tsarvanist GA. Komea kaveri, eikö vain? Muuten noista venäläisistä doninhevoset ovat myynnissä, tammat ainakin, niistäkin on karsittu pois ne vanhat kävyt, oreille se pitää vielä tehdä. Osa doninhevosista varmasti jää meille ja ne tulevat jatkossa vaikuttamaan enimmäksen RBSH-puolella.

Tijuanan hevoset

Tijuana Stables on ollut toiminnassa useita vuosia ja ollut varsin merkittävä (joskus jopa ainoa!) tekijä useiden harvinaisten rotujen jalostuksessa. Niinpä Tijuanan lopetusuutinen ei ollut iloinen asia. Vielä pahempi oli se, että Tijuana oli omistajansa palvelimella, jonka sopimus irtisanotaan helmikuussa, joten hevoset tulisivat katoamaan virtuaalimaailmasta tyystin. Ja sehän nyt ei millään käy.
Niinpä me otimme yhteyttä omistajaan ja tarjouduimme ottamaan hoteisiimme Tijuanan hevosten sivut. Ja sehän onneksi onnistui! Saimme kaikkien hevosten sivut itsellemme näppärästi zip-pakettina ja nyt ne on purettu Ionicin alle. Sivulistaus löytyy osoitteesta http://www.hevosmaailma.net/Ionic/Arkisto/Tijuana/. Se on toistaiseksi pelkkä listaus, mutta tarkoitus olisi tehdä sille jonkinlainen pääsivu, josta löytyisivät hevosten oikeat nimet ja linkit sivuille.
Hevoset katsotaan kuolleiksi, niitä ei myydä mihinkään, ei kilpailuteta eikä käytetä jalostukseen, vaikkei sivuilla olisikaan merkintää hevosen kuolemasta. Kuitenkin olisi toivottavaa, että jos joku on tuosta hevoslistasta takavarikoinut kasvattinsa takaisin (sen saa toki tehdä), ilmoittaisi siitä meille, niin voisimme päivittää uuden linkin tuonne arkistoon.

Muistutuksen vuoksi: Amelien (ja mahdollisesti muutaman muunkin lopettaneen ja sivut hukanneen tallin) hevoset löytyvät arkistoituna osoitteesta http://pelastetut.99k.org/lista.html.

torstaina, tammikuuta 05, 2012

Pienimuotoinen paluu laukkamaailmaan

Me olemme tehneet pienimuotoinen paluun laukkamaailmaan. Äkää vielä innostuko, kyseessä on siis todella pienimuotoinen paluu ja vähän niinkuin pakonkin sanelema, melkein.
Ioniciin syntyi marraskuussa 2010 muutamia laukkasukuisia varsoja Pinkin hevosista ja pari niistä on nyt saanut sivut ja päässyt aloittelemaan uraansa, vaikka ikää on CASin mukaan jo 5 vuotta.

Ensimmäinen kisakin on takana, meidän ISH-oriimme Aodhagan Ion osallistui 3.1. Stormskyn laukkoihin ja nappasi sieltä toisen sijan. Hienoa!
Toinen on risuesteille suunniteltu RBSH-tamma Oh Dear Ion, jolla ei ole vielä sivuja netissä, mutta se on ilmoitettu Townsendin risulaukkoihin 31.1. Tosin sen jälkeen LJ:n kalenteriin on ilmestynyt parit muutkin sopivat risulaukat, joten ehkä ilmoittelen tammaa niihinkin.

Silloin kun me puuhasimme aktiivisemmin laukkureiden parissa, pohdiskelin ainakin kerran täällä blogissakin laukkamaailman sikakisausta ja sitä, että yhden tai kahden laukkahevosen omistajat ovat tässä vaarallisempia, kun tekee mieli ilmoittaa se oma ainokainen kaikkiin mahdollisiin lähtöihin, kun niitä kerran on tarjolla.
Nyt olemme siis itse tässä tilanteessa, mutta voin sanoa, että kummankaan hevosen kohdalla ei sikakisauttamisen vaaraa kyllä taida suuremmin olla. Vaikka hevosen ilmoittaisi kaikkiin mahdollisiin lähtöihin, ei niitä sopivia lähtöjä ole tarjolla näille ryhmille turhan paljon...