Sikakisaus laukkamaailmassa

LJ on yrittänyt vallan kiitettävästi tuoda esille juttua laukkahevosen realistisesta kilpailuttamisesta ja siitä, mikä oikeasti tekee hyvän laukkahevosen. Ei siis starttien tai sijoitusten määrä tai voittosumma vaan voitto- ja sijoitusprosentit. Aiheesta on kirjoitettu Sasnakin blogiin (yleinen kilpaileminen, laadukas laukkahevonen, kaikista ei tule parhaita) ja myös me olemme puineet asiaa pariin otteeseen (lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun, hyvä laukkahevonen ja hyvä laukkakisaaminen). Olemmekin eläneet siinä uskossa, että laukkamaailmasta puuttuu täysin tämä minun sikakisaamiseksi nimittämäni ilmiö.

Mutta noinkohan vain on? Epäilyksiä alkoi herättää jo se, kun jokin aika sitten kyselimme blogin gallupissa, että miksi lukijat kilpailuttavat hevosiaan ungrade-lähdöissä. Olin pöyristynyt kun parikin oli vastannut "Haluan saada hevosilleni enemmän startteja". Eijeijei! Se on väärä vastaus! Laukkahevonen ei tarvitse satoja startteja, ei edes kymmeniä ollakseen hyvä laukkahevonen. Pikemminkin päinvastoin.
Eikä sillä hetkellä minkään roturyhmän laukkatilanne ollut sellainen, että ylipäänsä kilpailuttaakseen hevostaan olisi pitänyt tyytyä ungraded-lähtöihin. Paitsi ehkä risuilla ja tuolloin ei ollut risuille tarjolla ungraded-lähtöjä lainkaan, joten sekään ei kelpaa selitykseksi.

Vaan mitä voi sanoa hevosesta, joka tällä viikolla kilpailee kilometrin lähdössä ja ensi viikolla 2500 metrillä? Ja sitä seuraavalla viikolla risuesteillä?! On kuulkaa totta, nimeä en sano, mutta sähköpostilla voi kysyä jos ei muuten usko. Löytyy kisakutsuista todisteet. Säälittävää, naurettavaa, epärealistista ja ennen kaikkea vaarallista laukkamaailman rentouden kannalta. Tänne ei todellakaan kaivata ratsupuolen veristä tappelua sijoitusmääristä. Onneksi ilmiö ei ole missään määrin laajalle levinnyt ja toivottavasti ei leviäkään.

Laukkapuolen ihmisten tulisi kerta kaikkiaan kerrasta toiseen selventää uusille tulokkaille kilpailemisen periaatetta. Monet heistä tulevat ratsupuolelta, joka on yhtä helvettiä kilpailemisen kanssa ja toisaalta ainakin osa ravipuolestakin taitaa nykyisin olla samanlaista hullunmyllyä. Joten on niin helppo siirtää näitä muualla opittuja tuttuja tapoja muuten uuteen laukkamaailmaan ja sehän nyt ei millään sovi.

Tässä suhteessa ehkä nuo yhden laukkahevosen omistajat ovat niitä vaarallisimpia. Kun heillä vain on se yksi ainoa kullanmuru eivätkä he jaksa odottaa millään, että viikon päästä pidettävistä laukoista tulisi tulokset, niin helpostihan siinä tulee mieleen: "Jospa ilmoittaisin sen noihin kaikkiin tämän viikon laukkoihin? Kun niissä kerran on tilaa..."
Näin loogisesti ajatellen yhden laukkurin omistajat ovat myös potentiaalisesti niitä, jotka viis veisaavat hevosen järkevästä kilpailutuksesta noin muutenkaan. Sen ainoan kanssa tahkotaan maidenia parikymmentä kertaa, että saadaan se voitto ja sitten jatketaan samaa allowancessa ja kun on startattu 25 kertaa ja saatu kaksi voittoa ja muutama sijoitus, kuvitellaan että tässä on nyt grade-tason hevonen. Isolla tallilla tämä on niin paljon helpompaa: yksi ei pärjää, siirretään se syrjään, otetaan seuraava tilalle. Sen yhden hevosen huono menestys ei ole ongelma, koska joku toinen voi samalla menestyä paljon paremmin. Meillä tämä on vielä helpompaa, koska käytämme suvuttomia hevosia eikä varsoille aseteta minkäänlaisia odotuksia suvun perusteella.

En tarkoita tällä parjata yhden tai muutaman hevosen omistajia, mutta haluan muistuttaa siitä, että ensinnäkin laukkamaailmassa ei startteja kerätä kuin mansikoita aholta ja toiseksi kaikista hevosista ei tule hyvää laukkahevosta. Kaikista ei tule edes kelvollista laukkahevosta ja se voi olla juuri se sinun kultapallerosi, vaikka se miten olisi surkeata.