Pieni ärsytyslista

Koska aina on olemassa asioita, jotka ottavat pattiin vaikka ne teknisesti ottaen olisivat pieniä.

© Stefan Zier / Pixabay

VIP porrastetuissa

Eiks me nyt vaan voitais sopia, että porrastetuissa olisi se viimeinen ilmoittautumispäivä aina päivää ennen kisapäivää? Niin kuin se nyt yleensä onkin. Harva kisajärjestäjä kikkailee näiden päivämäärien kanssa mitään ylimääräistä ja jos kikkaileekin, niin ainakin tälle kisaosallistujalle tulee välittömästi pari harmaata hiusta. Ja voisko se vielä olla niin, että se VIP tulisi kutsuun automaattisesti niin ettei kisajärjestäjän tarvitsisi tehdä muuta kuin ilmoittaa kisapäivä? Siinä olisi heti melkein puolet vähemmän säätöä kisajärjestämisen kanssa.

"Tuo" persoonapronominina

"Niinpä tuo on hiljainen tyyppi..." "Tuon kasvot ovat leveät..." "Ei tuolla ollut suurempia haluja lähteä..." Argh. "Tuo" ei ole sovelias persoonapronomini varsinkaan toistuvasti käytettynä. Se menee tyylikeinona kerran, ehkä, mutta sen käyttäminen jatkuvasti menee minun kirjanpidossani kategoriaan "Rasittavat maneerit". Älä siis käytä, jos et ole ihan 100 % varma. Eli kerran vuodessa, jos silloinkaan.

Painote

Minun tekisi mieli väittää, että painote on virtuaalimaailman ihan oma ärsyte, koska sanaa ei juuri muualla tunnuta käytettävän. Periaatteessa se on ihan pätevä sana, oikein muodostettu ja ymmärrettävä substantiivijohdos enkä minä siitä löydä kieliopillista vikaa siinä mielessä. Toisaalta en ole asiantuntija sanajohdoksissa. Mutta kun mikä vika on sanassa "painotus"?

 

Myöhempi edit: okei okei, annan anteeksi ainakin vähän kaikille niille, jotka käyttävät sanaa "painote". Sen sijaan tuli lusikallinen oksennusta suuhun, kun näin siitä version "painoite".

Tähdet kisaosallistumisissa

Apua. Ja varsinkin jos kisakutsussa ei sanota mitään siitä, että pitääkö ne poistaa vai ei. Näitä näkee aina joskus. Ei usein, onneksi, mutta yksikin kerta on liikaa. Tällaisissa tilanteissa minä yleensä jätän ne tähdet siihen kisaosallistumiseeni ja panen loppuun kommentin, että tein nyt näin koska muutakaan ei ohjeistettu tekemään. Teknisesti ottaen kisaosallistumiseni on siis pilkulleen toivotunlainen ja jos kisajärjestäjä sen hylkää ns. väärän mallisena ilmoittautumisena, on hän tavattoman kurja ihminen.

Itse asiassa jokainen kisajärjestäjä, joka käyttää noita tähtiä ja ei kirjoita ihan siihen osallistumismallin viereen kissankokoisilla kirjaimilla ohjetta tähtien kohteluun, on tavattoman kurja ihminen. Minä en ainakaan viitsi suurennuslasin kanssa lukea kisakutsuja läpi, niin että jos sitä neuvoa ei selkeästi ole heti siinä vieressä, minusta neuvoa ei ole olemassa.

"Rakennearvostelu" laatuarvosteluissa

Olen toiminut nyt jonkin aikaa ARJL:n tuomarina ja vastuullani on mm. rakennearvostelu. Kas kun olen VSN-tuomari ja kaikkea. Mutta eihän se laatisten rakennearvostelu ole mistään kotoisin. Lähinnä siinä lasketaan, että onko hevosella miten monta kuvaa ja näkyykö rakenne tai askellajit tai parhaassa tapauksessa molemmat. Rotu pitää osata tunnistaa, mutta sitten kun antoi täysin vääränrotuisen hevosen kuvasta (vaikka oli rakennekuva) vain yhden pisteen, tuli heti kyselyä, että miksi ja miksi rodunmukaisella liikekuvalla sai paljon paremmat pisteet.

Oikeasti, mitä väliä kuvilla edes on laatuarvosteluissa? Niiden tarkoitushan on pakottaa inspiroida ihmiset kilpailemaan jaostenalaisissa kisoissa ja vain sen yhden tietyn jaoksen. Kuvat ovat turhia tässä savotassa. Tästä pitäisi kirjoittaa kunnon räntti, olisi vähän muutakin sanottavaa.

Uudenvuodenlupausten välikatsaus

Tämä on kyllä yksi sellainen postaus, jota en oikeastaan haluaisi kirjoittaa, mutta kai se nyt pitää... Menin joulukalenterissa nimittäin tekemään taas uudenvuodenlupauksia tälle vuodelle ja nyt olisi vähintäänkin jo korkea aika tehdä puolivälin tsekkausta siitä, mitä niille kuuluu. Tai koska elämme jo syyskuuta, tämä olisi kolmannen kvartaalin tsekkaus...

Yleisesti voisi sanoa että ei näytä hyvältä, ei.

Lue ne väriartikkelit. Parhaassa tapauksessa kirjoita niistä blogiin: juu ei ole tapahtunut, vaikka ne paperiversiot tuossa lojuvatkin kyllä.

Muutenkin pidä blogi hengissä: tämä nyt on kohtuullisissa kantimissa, jos ei lasketa sitä että taukoilin tammikuun ja koko kesän.

Kolme rotuesittelyä: kiire tulee, yhden olen saanut tehtyä, sen hensoninhevosen huhtikuussa.

Älä unohda Gin Ahaltekiä: vähän on päässyt unohtumaan. Tai ei siis teknisesti ottaen unohtumaan, kyllä minä tallini muistan, mutta en ole siellä pitkään aikaan mitään varsinaisesti tehnyt. Pitäisi.

Terskinhevosille sukupolvenvaihdosta: no tätä sentään olen yrittänyt! Tosi monella, ellei peräti ehkä jo kaikilla 2010 syntyneillä hevosilla on suunniteltuna varsa tai useampi tälle vuodelle. Seuraavaksi pitäisi käydä läpi ja suunnitella varsoja varmaan kaikille 2011-13 syntyneille hevosille. Niissä on vielä ainakin joitain varsattomia.

Jatka erityisesti ARJ-porrastettujen järjestämistä ja kisaamista niissä: tässä olen nyt sentään edes onnistunut melko hyvin! Kisoja on kalenterit täynnään ja aika tunnollisesti olen hevosianikin kilpailuttanut. Nyt loman ja muiden reissujen aikana on ollut vähän hiljaisempaa sen kilpailuttamisen kanssa, mutta lupaan että se tulee muuttumaan.

Järjestä kolmet VMRJ-kisat: ... hups...

Järjestä kolmet VSN-näyttelyt: ... öh...

Aktiivisuutta muiden suuntaan: tämäkään ei nyt ole ihan sujunut niin hyvin kuin se voisi. Olen vähän laistanut Keskustassa, en viitsi aina olla suuna päänä kommentoimassa kaikkea. Ja ostamisen ja myymisenkin kanssa on vähän niin sun näin.

Kaiva niitä vanhoja kisatuloksia hevosten sivuille: nno en ole kyllä tehnyt. Se on raivostuttavaa.

Ota sitä ARJ:tä haltuun ja yritä olla aktiivinen jaoksenpitäjä: anteeksi, Mari H! Olen ollut harvinaisen huono jaoksenpitäjä, joka ei ole pahemmin jaksanut perehtyä jaoksen tai laatuarvostelun parantamiseen ja nyt kesällä onnistui sluibaamaan laatistuomaroinneistaankin. Toisaalta tämä ei ole mikään yllätys, joten mietin vain että oliko se alunperinkin virhe lähteä ARJ:n toiseksi ylläpitäjäksi...

Kyllä, menen nyt ruoskimaan itseäni.

Esittelyssä uusia kalliovuortenhevosia

Kolme vuotta sitten viimeksi kirjoitin kalliovuortenhevosista ja niiden tilanteesta, vähän myös historiasta. Perkasin tässä loppukesästä läpi rotua taas, homma on vielä kesken, mutta tarkoituksena olisi saada kaikille vuonna 2016 tai sitä aiemmin syntyneille hevosille edes yksi varsa kalenteriin. Tämä projekti joka tapauksessa inspiroi minua kirjoittamaan blogiin aiheesta ja nyt seuraakin sitten valitusta...

Tuo vuoden 2020 teksti on nimittäin edelleen (ihan liian) ajankohtainen! Ragtime's HiTop, sen emä High Above G., Bay Calypso GA, Copper Mountain GA, Fun With Dun GA, Rich Robe GA ja monta muuta nimeä ovat aina tiellä kun yritän etsiä mätsääviä tammoja oreille ja päinvastoin. Mikään, siis yhtään mikään ei tunnu muuttuneen. Argh!

Totta kyllä, onhan siellä jo nelipolvinen ori Silvery Blue Ion, jonka suku on molemmin puolin noita tuoreempia sukutuonteja ja sinällään se sopii kyllä kaikille pitkä- ja vanhasukuisille tammoille. Minuun on kuitenkin iskenyt niuho, koska jos nyt käytän tuota oria ihan kaikkiin mahdollisiin yhdistelmiin, tulee siitä ja sen suvusta se seuraava ongelma.

Olen yrittänyt tehdä asialle jotakin kyllä. Alkuvuodesta toin täysisisarukset Lord Of Last Days GA:n ja Do Your Magic GA:n sukuineen, nyt loppukesästä tuli lisää, kolmipolviset Redline's Hot Ice ja Redline's Baby Ice. Näistä ja noista vanhemmista sukutuonneista saa kyllä taas kivoja nelipolvisia jalostushevosia, joita pitäisi raaskia käyttää sitten. Muutamia varsoja onkin jo suunniteltu, tosin yhdisteltynä näitä uusia sukuja vanhoihin.

Jälkiviisaus on toki aina niin helppoa, mutta sanonpa vain, että olisin minä ja me voineet keksiä enemmänkin kalliovuortenhevosia silloin vajaa parikymmentä vuotta sitten. Ei tarvitsisi nyt itkeä, kun kaikki pitkäsukuiset on aina sukua keskenään. Tai ei ainakaan tarvitsisi itkeä ehkä ihan niin paljon.

Paluu kesälaitumilta

Se alkaisi taas olla syyskuu ja tämä viimeinenkin maija-myöhäinen palaa takaisin töihin ja nk. kunnolliseen elämään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että blogi palaa takaisin aktiiviseksi: yritän taas saada kerran viikkoon tekstiä aikaiseksi. Ionichan nyt on ollutkin suhteellisen elossa kesän ajan, mutta muuten olen kyllä lusmuillut. Pahoittelen kaikkia laiminlyömiäni ja myöhässä tekemiäni VSN- ja muita tuomarointeja!

Mitään suurta uutta syksy tuskin tuo tullessaan. En ole ainakaan kaavaillut mitään vaikka eihän sitä tiedä, mitä tässä keksii. Se, että kilpailutan hevosiani ahkerasti ARJ:n porrastetuissa, käytän niitä ARJ-laatiksissa, keksin ja kasvatan uusia hevosia, ei ole mitään ihmeellistä vaan ihan sitä samaa vanhaa. Näillä linjoilla ajattelin jatkaakin.

Sen verran voin paljastaa, että suunnitelmissa on tehdä tässä joskus syksyn mittaan taas jättiläismäinen myyntitopikki Keskustaan. Ioniciin on päässyt taas kertymään läjäpäin hevosia, jotka ovat jalostuskäytön näkökulmasta ns. valmiita ja siis rumasti sanottuna minulle tarpeettomia. Yleensähän minä lopetan tällaiset hevoset hyvin herkästi, mutta ajattelin, että sitä voisi yrittää myydäkin vaihteeksi hevosia. Ehkä ne eivät ole muille harrastajille lainkaan tarpeettomia.

Tapanani on ollut listata vähän kesän päätteeksi tekemisiäni tietokoneen ulkopuolelta ja tässä tämän vuoden saldoa:

• Museokortti on sitten oivallinen asia. Kesän aikana kertyi 10 museovisiittiä (plus muutama paikka, jotka eivät olleet museokorttikohteita), koko vuoden saldo tähän mennessä on 16 käyntiä. Ongelmakäyttäjä?
• Kotimaan matkailua tuli harrastettua. Pirkanmaan lähinurkkien lisäksi tuli käytyä mm. kaakkois-Suomessa, Porissa, Turussa, Oulussa ja Helsingissä. Viimeksi mainitussa ei tietysti ole mitään merkittävää, kun toimisto on siellä.
• Ingressissä recursasin ekan kerran ikinä, kymmenen pelivuoden kunniaksi. En kyllä tee toiste.
• Michelin-ravintolat tuli korkattua. Puoliso on käynyt työmatkojensa yhteydessä useammassakin, minulle Turun Kaskis oli ensimmäinen.
• Olen potenut pitkin kesää erinnäisiä kiusallisia, mutta onneksi vaarattomia terveysongelmia (se on vissiin se keski-ikä, mikä alkaa kolkutella vaikkei millään haluaisi myöntää), mutta onneksi ne alkavat nyt vähitellen rauhoittua eivätkä onnistuneet koko kesää pilaamaan.
• Lähdin kaverin seuraneidiksi autokaupoille ja sain itse pahan autokuumeen, siis todella pahan. Ford Mondeo kutittelisi oikein kovasti. Toisaalta tiedostin kyllä riskin lähtiessäni, niin että ihan oma vika.
• Edelliseen liittyen: tosi monissa ns. perheautoissakin on ihan susihuono takapenkki, sellainen ettei siellä aikuinen pysty istumaan edes lähimain mukavasti. Esimerkiksi Nissan Qashqai, joka olisi sopinut muuten spekseihin ja josta minäkin haluaisin tykätä, mutta kun se takaritsi on yhtä "mukava" kuin kirkon penkki. Kai se on suunniteltu turvaistuimia varten.

Mitäpäs lukijoiden kesään on kuulunut?