sunnuntaina, kesäkuuta 30, 2019

VRL:n palvelimen lasku on taas tullut

Päivitys
Viestiketjun perusteella näyttäisi siltä että summa on saatu kasaan! Todella hieno juttu, että harrastajat näkevät VRL:n niin tarpeellisena että ovat valmiita tukemaan sitä rahallisesti. Itsehän tietenkin myöhästyin tästä keräyksestä kun en heti saanut aikaiseksi...


Infona kaikille lukijoille: VRL:n vuotuinen palvelinmaksu on taas tullut ja siihen tarvittaisiin rahaa. Keskustassa on asiasta viestiketju, mistä löytyy tarkempia tietoja. Itsekin aion osallistua. Pienikin summa auttaa, mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi asti, 9.7. on eräpäivä!


lähde: Pixabay

keskiviikkona, kesäkuuta 26, 2019

Ionicin pikkurotuja, osa 3

Ja jatkoa seuraa pienten rotujen tilanteen esittelyyn.


Hollanninpuoliveriset, hannoverinhevoset ja brandenburginhevoset
Ionicin hollanninpuoliveriset
Ionicin hannoverinhevoset
Ionicin brandenburginhevoset

Nämä kolme hevosmäärältään suorastaan minimaalista puoliverirotua ovat tarkoitettu ainoastaan FWB:n jalostukseen. Joitain satunnaisia yksilöitä näistäkin roduista vuosien mittaan on syntynyt, mutta en edes pyri mitenkään erikoisesti näitä kasvattamaan, edes sitä vähää kuin esimerkiksi westfaleneita, SWB:itä tai ranskanpuoliverisiä. Hannoverin ja KWPN:n kohdalla syy ehkä on se, että nämä ovat (ainakin olleet, en ole ihan varma nykytilanteesta) suhteellisen yleisiä muilla talleilla, toisin kuin nuo edellä listatut. Mutta FWB-jalostuksessa nämä ovat hyvin arvokkaita ja olenkin ostokannalla aina kun näköpiiriin sattuu sopivia yksilöitä osumaan eteen. Sama toki pätee kyllä muihinkin puoliverisiin, ei sillä.


Hackneyponit
Ionicin hackneyponit

Hackneyponi on ollut vuosikausia yksi kiusankappale: pieni ja harvinainen rotu sekä meillä että muualla. Siksi siitä ei raaskisi mitenkään luopua, mutta jalostaminenkin on vaikeata.
Historiasta sen verran, että ensimmäiset nykyjalostukseen vaikuttaneet ponit taisivat olla ostotammat Cuddly Fortiana ja Cuddly Serenity, jälkimmäinen tosin ei jättänyt meille Ioniciin jälkeläisiä, sen ainoa varsa myytiin muualle.
Nämä kuitenkaan eivät ole ensimmäiset hackneyponit ikinä, näitä aikaisempi hankinta oli Bellicosen kasvattama ori Eamon COS, joka ei vaikuttanut jalostuksessa lainkaan. Onneksi sentäs ori, sen asian voi korjata vielä jälkikäteen ja aionkin sen tehdä!

Noiden tammojen lisäksi alkuaikojen poneihin lukeutui tuontiori Ainsley of Roebuck, mutta itse asiassa nykyjalostuksen varsinainen kantaponi on tamma Aileen Ion (Ainsley of Roebuck – Cuddly Fortiana). Se on varsonut kolme varsaa vieraista oreista ja jos katsotte millaisia sukuja tämän varsoilla on, niin näette kyllä ettei ole juuri tuijotettu sukujen tasaisuutta. Ei vain voi, mutta ihan hyvin voi käyttää suvutonta oria tammalle, jonka suku menee toiseen polveen.

Hackneyponienkin suhteen yritän olla hereillä ja keräillä itselleni kaikki myyntiin tulevat ponit. Lisäksi tietenkin kyttään jos jollain on poneja, jotka eivät ehkä ole myynnissä, mutta joiden varsoja voisi ostaa tai käyttää oreja meidän tammoille. Viimeisin könttäostos on TK:lta puoli tusinaa ponia, muutama suvuton ja näiden varsoja. Tällä hetkellä sanoisinkin että ponilauma on aikas kiva ja jalostuksen kannalta tilanne ei ole pahin mahdollinen.


Gotlanninrussit
Ionicin gotlanninrussit

Russi on vähän hankala rotu, kun on vain muutama pitkäsukuinen poni eikä turhan paljon kuvia. Periaatteessa kauhean kiva rotu kyllä, historia on pitkä virtuaalimaailmassa ja ainakin aikaisemmin russeja on löytynyt muilta harrastajilta paljon. On ollut isoja, pitkäaikaisia kasvattajia, jotka eivät pelkää pitkiä sukuja. En tiedä mikä tilanne on nyt!

Meidän russihistoria alkoi käytännössä ostotamma Niamh Casesta, joka varsoi kaksi varsaa Marinean muinoin omistamasta Coctailsin kasvatista ja yhden sitten Aaron B:stä. Sittemmin on tullut kasvatettua muutama varsa vieraista oreista ja joitain vuosia sitten ostinkin pari pitkäsukuista tammaa. Minä en nyt sitten kuitenkaan tiedä, että mitä noille russeille pitäisi tehdä oikein... Kuvia voisin kyllä ostaa, niin se hätä tulisi hoidettua sillä.


Georgian Grandet
Ionicin Georgian Grandet

GG on risteytysrotu, jossa on pääsääntöisesti saddlebrediä ja jotain raskaampaa, meillä friisiläistä, mutta on mahdollista käyttää myös muita kylmäverisiä. Muistaakseni. Meillä on pitäydytty friisiläissukuisissa hevosissa, yhden vieraan isäoriin suvusta löytyy kyllä irlannintyöhevonen, sekin kyllä on rotuna enemmän lämmin- kuin kylmäverityyppinen ja ehdottomasti ratsu.
Meidän GG-kasvatus alkaa oikeastaan vuonna 2010 syntyneestä oriista Irolas Ion, joka oli ensimmäisen polven fri-sdb-risteytys. Siitä jäi kolme varsaa, joko saddlebred- tai friisitammoista kun ei meillä ollut silloin muita Georgian Grandeja. Näistä varsoista pari on jo jättänyt omaa jälkikasvua ja sitten menin ostamaan yhden vieraan hevosen, pitkäsukuisen kuten nämä meidänkin kasvattamat elukat ovat.

GG on vähän vaikea rotu, kun meillä itsellämme on friisiläisiä niin kovin vähän eikä tilanne näytä siltä että niiden määrä huimasti kasvaisi tulevaisuudessa. Suvut ovat pitkiä ja kuvista on todellinen pula. Melkein tekisi mieli luopua näistä kokonaan, mutta kun se on olevinaan niin vaikeata.


Friisiläiset
Ionicin friisiläiset

Sopivasti sitten päästäänkin niihin friisiläisiin, joita on tällä hetkellä kokonaiset kolme, tosin Heleentjellä on puskurissa pari varsaa, pitäisi sivuja tehdä.

Friisiläiset tulivat Ioniciin alunperin juurikin risteytyskäyttöä varten. Georgian Grandet, moriesianit ja warlanderit kiinnostelivat tuolloin, jossain määrin myös arabo-friisit ja Friesian Sport Horset, mutta näistä kahdesta ei syntynyt kasvatteja koskaan ellei jotain tilareita ole tehty, en ole nyt ihan varma. Meillä oli aluksi muutama oma tuontihevonen, Marjolein fan Ljippe, Tjeerd fan Ljippe ja mahdollisesti muitakin, mutta niistä ei ole nykyisten hevosten suvuissa enää jälkiä. Käytin myös vieraita hevosia jalostuksessa ja jossain vaiheessa ostin useammankin suvullisen durenilaisen.

Friisiläisten kanssa on onneksi se tilanne, että niitä löytyy muualtakin, vaikka isot kasvattajat taitavat olla vähän vähissä. Muutama astutus ja tilausvarsa tuli tässä keväällä nyt sovittua kun en raaskinut noista luopuakaan, mutta katsotaan nyt sitten taas jatkossa. Friisiläinenkin olisi hieno rotu, mutta jotenkin se silti ei jaksa iskeä ihan niin paljon kuin pitäisi, joten se on luopumislistalla pidemmällä aikavälillä. Ehkä, kyllä nämä "luopumiset" on nähty Ionicissa...


Dutch Harness Horset
Ionicin Dutch Harness Horset

DHH:sta ei ole vielä kerrottavaa, koska Ionicin ihan ensimmäinen rodun edustaja tuli talliin viime viikolla! Ihkauuden, valjakkohevosiin keskittyvän Seven Daysin myyntitopikki upposi hedelmälliseen maaperään, sieltä tuli DHH-tamman lisäksi yksi suvullinen cleveland ja frederiksborg myös, lisäksi myin sinne muutamia frederiksborgeja ja yhden cleveland-varsan. Muutama vuosi sitten olen kirjoittanut DHH:sta rotuesittelyn blogiin ja rotu on kyllä ollut kauan sillä luvattoman pitkällä "tarttis hankkia" -listalla.


Dongolat
Ionicin dongolat

Dongola on virtuaalimaailman outolintu, niitä kai on ollut lähinnä vain Zenissä ja sieltä nuo meidänkin otukset ovat peräisin, toinen suvullinen kasvatti, toinen suvuton tuonti. Tänä keväänä näistä kahdesta onkin syntynyt ensimmäinen Ion-dongola ikinä. Poikkeuksellisesti näillä on piirroskuvat, muilta harrastajilta saadut, kiitos siitä heille. Blogissa on esitelty myös dongola silloin kun se tuli ns. ajankohtaiseksi. Se, että mitä hittoa minä teen kahdella dongolalla, ei ole vielä varsinaisesti kirkastunut itsellenikään.


Dartmoorinponit
Ionicin dartmoorinponit

Dartmoorinponi on myös aivan uusi tulokas meillä, joten tarinaa ei ole vielä kirjoitettavaksi asti. Meidän ainokainen tamma on mainittu viimeisimmässä uusia tulokkaita listaavassa postauksessa. Toteanpahan vain, että jo oli korkea aika saada dartmoorikin talliin, sekin kuuluu näihin rotuihin, joita olen pitkään haikaillut.


Cleveland Hunterit
Ionicin Cleveland Hunterit

Näillehän vastikään kirjoittelin "rotumääritelmän". Muutama vanha, pitkäsukuinen hevonen löytyy ja kasvattilistalla on jokunen varsa odottelemassa sivujaan. Ajattelin jatkaa vähän tällä mallilla, kasvattaa pienesti ja silloin kun sattuu huvittamaan. Molempia kantarotujahan löytyy, joten jos ei tallista löydy jollekin hevoselle sopivaa oman rodun edustajaa yhdistettäväksi, käytän jotakin sopivaa kantarodun hevosta. Kuvien kanssa voisin olla vähän vähemmän nirso kyllä.


Campolinot
Ionicin campolinot

En ole vieläkään ihan varma, että mikä aivopieru aikoinaan oli se, että piti näitäkin saada! Taitavat edelleen olla virtuaalimaailman ainoat rotuaan, en ole tainnut muualla niitä juuri nähdä, paitsi tietenkin aikoinaan meiltä Ramya Ranchille lähteneen orivarsan. Se on mielenkiintoisen näköinen rotu kyllä ja kuvia on kohtalainen varasto, joten ihan heti en ole tästä kyllä luopumassa. Pitäisi keksiä muutama hevonen lisää taas.


Australianponit
Ionicin australianponit

Ensimmäinen australianponi ikinä taisi olla tuo Elegy JDB, Jindabynen kasvatti mutta sen jälkeen on tullut muutama ostoponikin ja totta kai myös suvuttomia tuonteja. Itse asiassa olen jopa yllättynyt siitä, että noinkin monta suvullista ponia minulle on myyty! Ihmisillä siis on australianponeja! En kyllä tiedä nykytilanteesta, ehkä niitä jostain nurkasta löytyy edelleen. Itse ajattelin jatkaa näiden jalostusta, yritän pitää sen aika pienimuotoisena, katsotaan miten kauan se päätös pitää.


Australianhevoset
Ionicin australianhevoset

Crampton aloitti vuonna 2015 australianhevosten kasvatuksen, Jindabyne oli tainnut kasvattaa niitä jo aiemmin australianponien lisäksi. Cramptonin puuhista innostuneena hankin itsekin ensin tamman sieltä, sitten oriin ja 2017 syntyi ensimmäinen Ionicin kasvattama australianhevonen. Kauhean kiva rotu (sanon näin kaikista, mutta kun ne on), mutta tulevaisuus vähän huolettaa, sillä Crampton on ollut viime vuonna vain hädin tuskin aktiivinen, ainakin kasvattilistansa perusteella.


Arabian Warmbloodit
Ionicin Arabian Warmbloodit

AWB on virtuaalimaailmaan keksitty puoliverityyppi, jonka rotumääritelmä on valitettavasti tainnut kadota netistä, Web Archivesta voi löytyä vielä mutta nyt juuri en pääse tarkistamaan, ilmoittaa huoltokatkosta. Yksinkertaisesti kyseessä kuitenkin on puoliverinen, jossa on jonkinlainen prosentti arabiverta, vissiin kai minimissään 25% tai 12,5%. Periaatteessa AWB menee ihan tavallisesta puoliverisestä, arabi on sallittu aika monessa kantakirjassa siinä missä englantilaiset täysiveriset ja angloarabitkin, mutta käytännössä arabeja käytetään nykyään puoliverijalostuksessa harvoin. Virtuaalimaailma ei ole tästä varsinainen poikkeus, vaikka täällä sitä toki näkee enemmän. AWB kuitenkin keskittyy juuri siihen, että arabia tulee suvussa olla.

Olen pitänyt kovasti AWB:stä rotuna, se on superhelppo kun puoliverisiä ja arabeja on Ionic väärällään ja jos uhkaa loppua, mistä tahansa muualta löytyy lisää. Kuvien kanssa olen vähän nirso, haluan että hevosten ulkonäössä näkyy edes jollain tavoin se arabimaisuus vaikka puoliverinenhän tuo muuten on. Niin tai näin, tulen jatkamaan AWB:n kanssa kyllä, mutta välttämättä siitä ei kauhean isoa rotua koskaan tule.


Ara-appaloosat
Ionicin ara-appaloosat

Ara-appaloosaa jalostetaan meillä samalla tavoin kuin pintabiania: vähintään 99% arabia ja tiikerinkirjava väritys. Reaalimaailmassa ara-appaloosalla ei ole oikein jalostusmääritelmää eikä rotumääritelmääkään, ara-appaloosiksi (tai AraAppaloosa tai Araloosa) nimitetään vähän kaikenlaisia arabien ja appaloosien risteytyksiä. Ara-appaloosa tällaisena on varsin kiva ja mielenkiintoinen jalostusprojekti, kunpa vain kuvien kanssa ei olisi niin vaikeata. Arabityyppisistä mutta tiikerinkirjavista hevosista on kovin vähän kuvia saatavilla! Minulla kuitenkin on näiden suhteen jonkinlainen ässä hihassa, katsotaan milloin saan sen pelattua. Mutta ara-appaloosat ovat tulleet jäädäkseen!

Historiasta sanottakoon sen verran, että ara-appaloosa-jalostuksen alkulähde on vuonna 2005 syntynyt tamma Caliber Ion, ensimmäisen polven arabi-appaloosa-risteytys, kuten luonnollista on. Siitä lähtee linja nykypäivään asti ja tällä hetkellä elävissä linjan jälkeläisissä on se 99% arabia. Sitten on pakko mainita, että ostin taannoin Liljelunds Vinter Pärla-nimisen tamman, joka on 74% arabi ja ihan vieraasta suvusta.


Appaloosat
Ionicin appaloosat

Appaloosa on harvinaisin näistä kolmesta "western-rodusta" (quarter, paint, appaloosa). Se kuului Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, mutta siitä luovuttiin aika nopeasti. Nyt se on tullut takaisin joitain vuosia sitten, kun Pinkistä siirtelin entisiä laukka-appaloosia Ioniciin ratsupuolen jalostukseen. Pinkissä noita vielä on ihan määrissä, joten jalostuspohjaa löytyy kyllä. Yritän pitää silmäni auki appaloosienkin varalta, jos niitä sattuu tulemaan vastaan.


Angloarabit
Ionicin angloarabit

Tuntuu jotenkin väärältä ajatella että angloarabi olisi pieni rotu, mutta kyllä se sitä on, tällä hetkellä ainakin. Kymmenkunta hevosta ja suunnilleen kai saman verran sivuttomia varsoja kasvattilistalla.

Angloarabikin kuului niihin alkuperäisiin kasvatusrotuihin, jossain vaiheessa siitäkin yritettiin päästä eroon ja taisimmekin päästä, koska vanhimpia angloarabisukuja ei enää meidän hevosista löydy. Sitten tapahtui... jotain, niinkuin aina ja anglot valuivat takaisin valikoimaan, noin vain, ilman lupaa. Ja mikäs on kasvattaessa niitä kun molempia kantarotuja löytyy sekä meiltä että muualta! Kuvaongelma on jonkinlainen, jo kuutisen vuotta sitten purkauduin tästä aiheesta eikä tilanne ole juuri muuttunut. Sama sen väliä, vaikka sopivia kuvia olisi niukasti, ei angloista olla luopumassa. Niitä käytetään myös anglo-trakehnerien, puoliveristen ja RBSH:iden jalostukseen, mahdollista olisi myös käyttää niitä ratsuponi-jalostuksessa. Ja kyllä: meillä on sotkettu angloarabeihinkin shagyaa arabin sijaan!


Andalusianhevoset
Ionicin andalusianhevoset

Andalusianhevonen, tuo hevosmaailman kuninkaallinen! Ai että ne ovat parhaimmillaan niin upeita, ettei mitään rajaa. Ja kuvia riittää ihan kohtalaisesti, onneksi. Tällä hetkellä myös meidän pieni lauma on sukujen suhteen kohtuullisen kivoissa kantimissa, pääasiassa siitä saan kiittää omaa tuontia, mutta muutamia ostohevosiakin on osunut haaviin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että jatkossa pitää keksiä näitä jonkin verran lisää.

–S

sunnuntaina, kesäkuuta 23, 2019

Ionicin pikkurotuja, osa 2

Siitä on reilu puolitoista vuotta kun kirjoittelin siihen mennessä käsittelemieni pikkurotujen tilannetta, joten lienee aika katsoa, mitä muille pikkuroduille kuuluu. Noita isompiahan on esitelty täällä blogissa pitkin matkaa, mutta kustakin pienemmästä rodusta ei yhden postauksen vertaa aina irtoa tarinaa.


Ratsu- ja risteytysponit
Ionicin ratsu- ja risteytysponit

Nimensä mukaisesti täällä on tosiaan kaikki ratsu- ja risteytysponit, myös welsh part-bred. Enin osa poneista on virtuaalisia ratsuponeja (VRP), joka on meidän ihan ikioma keksintö miltei 15 vuoden takaa (katso lisää: Virtuaalinen ratsuponi VRP), lyhyesti sanottuna ratsuponi laajemmalla jalostuspohjalla. Ei siis varsinaisesti mitään hirmuisen eksoottista, tavalliset ratsuponit menevät yleensä VRP:ksi ihan suorilta. Ainoa mitä vähän erikoisempaa tällä hetkellä on, on muutama shagya-sukuinen VRP eikä sekään oikeastaan ole niin kovin erikoista. Shagya on muutamissa rotujärjestöissä (trakehner, jotkin angloarabi-rekisterit) hyväksytty arabien ohessa jalostukseen.
Ionicissa kasvatettiin tuolloin 2005 alkaen VRP:itä jonkin verran mutta se homma jäi kuitenkin. Pienessä mittakaavassa niitä vielä syntyy, lähinnä silloin kun tulee risteyttämisvimma. Minä saan aina vähän tämmöisiä kohtauksia... No, tällaisena tuo rotu tuleekin pysymään, satunnaisesti kasvatettuna ja pienenä. Jos jonkun tekee mieli ostaa näitä, niin siitä vain.


Ranskanpuoliveriset
Ionicin ranskanpuoliveriset

Ranskanpuoliverinen eli ehkä tutummin selle francais on monen muun puoliverirodun tavoin lähinnä tarkoitettu FWB-jalostukseen, mutta pienimuotoista jalostusta on kyllä tästäkin rodusta. Kantahevosia ovat olleet ori Dauphin de Valoy, yksi meidän näyttelytähdistä, pitäisi muistaa kantakirjata se joskus, sekä tammat Utopie du Lanore ja Athénaïs du Lanore, ensinmainittu on jo kuollut, jätti pari sf-varsaa. Sitten on toki ostotamma Haleine DLHS.
Kaikkineen voisi sanoa että kivoja suoritushevosia ja yleisesti ottaen melko vähän nähty rotu virtuaalimaailmassa yleisesti ja FWB-jalostuksessakin jyräävät enemmän saksalaiset kantakirjat. Aion pitää tilanteen tällaisena, pientä puhdasjalostusta ja sitten sekoittelua muihin kantakirjoihin FWB:iden tuottamiseksi.


Quarabit
Ionicin quarabit

Quarab on myös sellainen sekoitelmarotu, joita syntyy silloin kun iskee se mainittu risteyttämiskohtaus tai muu mielenhäiriö. Kuten nyt viimeksi, minulla oli yksi quarab-ori, josta piti päästä eroon, niin astutin sillä sitten peräti kolme tammaa. Juuri kuten suunnittelinkin! Nykyiset kolme quarabia ovat siis kaikki samasta isäoriista, eminä näillä on arabitammat.
Quarab olisi sinänsä ihan kiva rotu, ellei sille olisi niin saakutin vaikea löytää kuvia. Lisäksi menin vielä sotkemaan quarterin ohella niihin paintia eli tarjolla olisi sitten kirjavuuttakin. Se ei paranna kuvatilannetta tipan vertaa. Epäilen että quarabeilla ei tule olemaan kovin kummoista tulevaisuutta Ionicissa, mutta sen nyt taas näkee sitten. Saa ostaa.


Missourinfoxtrotterit
Ionicin missourinfoxtrotterit

Foxtrotter ei ole enää oikeastaan mikään minirotu meillä, 15 hevosta tällä hetkellä. Niiden historia meillä on pitkä ja täynnä valitusta. Vanhat lukijat muistanevat vielä syyn valitukseen, mutta lyhyesti: muutama suvullinen hevonen, pitkät vanhat suvut ja kaikki hevoset tietenkin sukua keskenään. Ei raaski lopettaa, kun siellä on oikeasti vanhoja sukulinjoja, muinoin lopettaneesta Vista Ridgestä ja Kerpalta ja ties mistä, mutta jalostaakaan ei voi eteenpäin kun kaikki ovat tosiaan siitä samasta sukulinjasta.
Nykyään tilanne ei ole enää näin lohduton. Olen tuonut useampia hevosia, ostanut muutamia aina kun on silmiin osunut joku sopiva ja niin edelleen. Mustangille ja Ravenwoodille suuret kiitokset, että heiltä on löytynyt suvullisiakin hevosia! Ja näiden kanssa ei tuijoteta sukujen tasaisuutta, ei vain voi. Näillä mennään eteenpäin jatkossakin, niin että kannattaa tulla tarjoilemaan meille ostohevosia ja muutenkin tiedottaa virtuaalisista foxtrottereista.


Mecklenburginhevoset
Ionicin mecklenburginhevoset

Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mecklenburg-tamma Where the Truth Lies taisi tulla meille jostain ostotopikista. En varmaankaan erityisesti kysellyt mecklenburgien perään, luultavasti olin etsimässä puoliverisiä. Ehkä suvuttomia tai ylipäänsä mitä tahansa. Valjakkopuoliverinen tuskin oli erityisesti ostoslistalla, mutta sellainenkin nyt sitten tuli ja Lisa on synnyttänyt peräti kolme varsaa valjakkopainotteisista oreista, 2 FWB:tä ja yhden mecklenburgin.
Mitä näille sitten jatkossa tapahtuu? No, yhden tamman pohjalta on vaikea aloittaa edes pienimuotoista jalostusta eikä mecklenburg ole sellainen rotunimike, jonka ehdoin tahdoin haluaisin tallissa pitää. Nämä tuovat hyvää uutta verta FWB-linjoihin ja näemmä aloittivat meidän valjakkopainotteisten puoliveristen kasvatuksen. Niitä valjakkohevosia vain pitäisi saada lisää, kantakirjalla ei ole niin väliä.


Lusitanot
Ionicin lusitanot

Lusitanot ovat pääasiassa lähtöisin yhdestä tuontitammasta, Tequilla do Monteirasista. Miksi sen alkujaan keksin, luoja yksin tietää... No, eihän se siihen jäänyt, tietenkään, se varsoi pari varsaa ja muutamia muitakin ostohevosia tarttui matkaan vuosien varrella. Lusitano on kiva rotu, mutta perin harvinainen virtuaalimaailmassa ja kun kuvatkin menevät yksi yhteen andalusianhevosten kanssa, niin tässä on vähän ongelmia sen päättämisessä, että mikä lusitanojen kohtalo tulee olemaan lopulta. Näitäkin siis saa ostaa.


Lipizzanhevoset
Ionicin lipizzanhevoset

Tässä rodussa "pahan alku ja juuri" on tuontitamma 147 Elodia LXXI, joka varmaan keksittiin ihan vain siksi että sattui olemaan kuva tarjolla. No, Elodia varsoi yhden oriin, Maestoso Elodia I:n, jota varten sitten piti keksiä pari suvutonta tammaa, kun ei sitä raaskinnut varsoitta lopettaa. Ja sitten se sama laulu taas: keksin pari lisää, ostin jokusen ja tässä sitä ollaan taas, alle kymmenen hevosta selkeästi, mutta ei se nyt näytä siltä että näistä ihan heti raaskisi hankkiutua eroon. Tilannetta pahensi parin vuoden takainen Wienin-matka, jolloin näin lipizzoja ihan livenä ja ne vähän kolahti. Upeita!


Islanninhevoset
Ionicin islanninhevoset

Kuten en foxtrotteriakaan, en miellä issikkaa enää varsinaisesti pieneksi roduksi, vaikka hevosmäärä ei tusinaa enempää olekaan. Issikka on kuitenkin tullut jäädäkseen ja määrä tulee kasvamaan kyllä, ehkä hitaasti mutta joka tapauksessa varmasti.
Issikalla on pitkä historia, ensimmäinen issikka ikinä Ionicissa oli Snotra frá Syndur, syntynyt ja ostettu vuonna 2007. Sillä kisattiin jonkin verran ARJ:ssa mutta ennen kaikkea se varsoi puolen tusinaa varsaa, virtuaalimaailman ensimmäiset frá Jón-issikat. Ne kuitenkin myytiin kaikki, silloin ei into riittänyt oikein jalostaa näitä pidemmälle ja yhden tamman varsojen pohjalta jalostaminen on tuhoon tuomittu idea jo heti lähtöönsä.
Sitten pitää siirtyä vuoteen 2012, jolloin meille tuli kaksi suvullista teigaholtilaista ja siitä se sitten taas lähti. Brellir ja Krafla ovat nykyisen issikkajalostuksen kantahevoset, jos tosin sain ostettua Kerpalta takaisin vanhan kasvattimme Vakri-Skjónin. Sittemmin olen ollut ostokannalla muutenkin, joten hevosten määrä on kasvanut ja suvuissa on sekä pituutta että vaihtelua. Ajattelin jatkaa tällä linjalla eli ostan aina kun osuu sopiva yksilö haaviin, issikka on sen verran yleinen rotu (onhan? ONHAN?!) että niitä löytyy kyllä muiltakin.

keskiviikkona, kesäkuuta 19, 2019

Cleveland Hunterin "rotumääritelmä"

Cleveland Hunter on ihan itsekeksitty rotutermi, vaikka tällaisia hevosia, clevelandinruunikon ja englantilaisen täysiverisen risteytyksiä on reaalimaailmassa olemassa. Se itse asiassa on jo kauan ollut tunnettu ja tiedetty risteytys, kun halutaan hyviä käyttöhevosia erityisesti ratsuiksi. Metsästysratsuina (engl. hunter) niitä on käytetty mutta myös vaunuhevosina. Nykyään sukupuuttoon kadonnut rotu tai oikeammin rotutyyppi Yorkshire Coach Horse polveutui juurikin clevelandeista ja täysiverisistä, joten käytännössä olen tässä vähän niinkuin luomassa virtuaalista vastinetta sille.

Meillä on näitä hevosia ollut tällä nimellä jo kymmenkunta vuotta. Ensimmäinen tällainen risteytys syntyi jo vuonna 2006 (t. Lady Rebekah Ion), mutta silloin siitä ei vielä puhuttu nimellä Cleveland Hunter eikä tuo tamma jättänyt varsoja. Harmi. Vasta joskus vuoden 2008 tienoilla kehitimme tuon nimityksen ja siitä asti on ollut suunnitelmissa kirjoittaa sille jalostus- ja rotumääritelmät, toisin sanoen tehdä siitä edes jotenkin päin virallinen rotu virtuaalimaailmassa. Vähän pitkissä puissa nämä meidän hommat, kun nyt vuonna 2019 saan aikaiseksi...

CLEVELAND HUNTER
Polveutuminen ja jalostus
Cleveland Hunterin jalostukseen saa käyttää ainoastaan puhdasrotuisia clevelandinruunikoita ja englantilaisia täysiverisiä. Hyväksytyssä Cleveland Hunterissa tulee olla vähintään 12,5% kumpaakin kantarotua, suositeltavaa on, ettei kummankaan kantarodun prosentti ole alle 25%.
Jalostuksessa saa käyttää hevosia, joiden jommankumman kantarodun prosentti on pienempi kuin 12,5%. Tällaista hevosta itseään ei kuitenkaan saa nimittää Cleveland Hunteriksi.

Jalostuksen tavoitteena on luoda laadukas, monipuolinen urheiluhevonen, jossa yhdistyvät kummankin kantarodun parhaat piirteet ratsastuksen ja valjakkoajon kannalta.

Yleistä
Cleveland Hunter on sopusuhtainen, ryhdikäs, yleensä keskiraskas ratsuhevonen. Tyyppi voi kuitenkin vaihdella kevyehköstä melko raskaaseen polveutumisen perusteella. Täysiverileima on sallittu, varsinkin jos suvussa on paljon täysiveristä. Sen sijaan hevonen ei saa olla kylmäverityyppinen. Myös erittäin kevyt tyyppi on virhe.

Sukupuolileima
Molemmilla sukupuolilla on selkeä leima. Oriit ovat maskuliinisia, tammat feminiinisiä.

Säkäkorkeus
Ihanteellinen säkäkorkeus on 160-175 cm. Alle 155 cm säkäkorkeus ei ole hyväksyttävä.

Pää
Pää on sopusuhtaisen kokoinen kaulaan ja runkoon nähden. Profiili on yleensä suora, mutta lievästi kyömy (tai harvemmin lievästi kovera) profiili on sallittu. Pää on kohtuullisen jalo ja kuiva. Silmät ovat suuret, kirkkaat ja ilmeikkäät. Sieraimet ovat suuret. Korvat ovat pystyt. Leukaperät ovat melko selkeät. Yleisesti ilme on rauhallinen, rehellinen ja ystävällinen.

Kaula
Pään ja kaulan liittymä on avoin ja mahdollistaa myötäämisen. Kaula on pitkä, kaareva, ja se kiinnittyy hyvin lapoihin (ts. ylös). Kaula on lihaksikas, tammoilla se ei saa olla liioitellun paksu, oreilla sallitaan massiivisempi orikaula. Alakaulaisuus ja joutsenkaulaisuus ovat virheitä.

Etuosa
Säkä on melko korkea, pitkä ja erottuva, muttei liioiteltu. Se tarjoaa hyvän satulansijan ja liittyy kauniisti sekä kaulaan että selkään. Lapa on pitkä, viisto ja lihaksikas. Runko on syvä ja vähintään kohtalaisen leveä.

Runko
Runko on voimakas ja vankka. Selkä on lyhyt, samoin lanne. Pitkä selkä, pitkä lanne tai avorunkoisuus ovat virheitä, mutta lievä pitkärunkoisuus sallitaan erityisesti tammoilla jos runko on kuitenkin vahva. Satulansija ja ylälinja ovat ratsulle sopivat. Syvyys takapolven edessä on hyvä.

Takaosa
Takaosa on voimakas ja lihaksikas. Lautanen on pitkä, lievästi laskeva. Risti on selkeä, yleensä pyöreämuotoinen. Lyhyt tai jyrkästi laskeva lautanen ovat virheitä, tasainen lautanen on epätyypillinen mutta jos takaosa on muuten hyvä ja määritelmän mukainen, se ei ole virhe. Takaosan kulmaukset ovat hyvät. Hännänkiinnitys on melko korkealla.

Jalat
Jalat ovat hyväasentoiset. Kyynärvarsi, koipi ja reisi ovat lihaksikkaat ja vahvat. Sekä etu- että takasääri ovat lyhyet, vahvat ja kuivat. Nivelet ovat selväpiirteiset. Vuohiset ovat sopivan pituiset ja hyvässä kulmassa maata vasten. Kaviot ovat hyvämuotoiset, kavioaines kovaa. Korkeajalkaisuus on virhe.

Liikkeet
Liikkeet ovat suorat, matkaavoittavat ja tarmokkaat. Kovin korkeat polvien ja kinnerten liike ei ole tavoiteltua. Hevonen kantaa itseään ryhdikkäästi kaikissa askellajeissa, askellajit ovat tahdikkaat. Ravissa ja laukassa liitovaihe on selvä. Sillä on hyvä hyppytekniikka ja se on varmajalkainen myös vaikeammassa maastossa.

Luonne
Cleveland Hunter on rauhallinen, ystävällinen ja järkevä ratsu tai valjakkohevonen. Se ei kuitenkaan saa olla laiska tai flegmaattinen.

Karvapeite ja jouhet
Karvapeite on ohut, lyhyt ja kiiltävä. Jouhet ovat sileät ja kiiltävät, niitä voi olla runsaasti. Cleveland Hunter esitetään näyttelyissä ja ratsastusluokissa ratsuhevosten tavoin siistiksi nypittynä, mahdollisesti letitettynä. Pieni määrä vähän pidempää vuohiskarvaa sallitaan etu- ja takajaloissa.

Värit
Cleveland Hunterin värejä tai merkkejä ei ole rajoitettu eikä sitä, minkä värisiä yksilöitä saa käyttää jalostuksessa, kunhan rotupuhtaudesta pidetään kiinni. Ruunikko on yleisin väri.
Kantarotujen perusteella tiikerinkirjavuus, tobiano, hallakkovärit ja samppanjavärit tuskin tulevat kysymykseen.

–S

sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2019

Linkkilistan päivitystä

Ionicissa on alusta asti ollut linkkilista, ihan oma sivunsa kaikille tärkeille linkeille ja kiinnostaville talleille. Se on melkoinen muinaisjäännös, silloin kun Ionicia pykättiin pystyyn, linkkilista oli kaiketi varsin tärkeä ja oletettu asia virtuaalitallien sivuilla. Nykyään niitä näkee harvoin tai ainakaan itselle ei satu silmään kovin usein. Yleensä etusivulta saattaa löytyä muutaman linkin lista yhteistyötalleista, muutamat tärkeimmät jaokset tai jotain sen tapaista.

Ymmärrän kyllä hyvin, miksi pitkät linkkilistat eivät ole suosiossa. Ne ovat nimittäin hyvin työläitä ylläpitää! Sivustot katoavat, siirtyvät uusiin osoitteisiin, talleja unohdetaan ja lopetetaan tai ne vaihtavat nimeä, kasvatusrodut muuttuvat. Linkkilistalla ei ole mitään pysyvää, paitsi ehkä (ja toivottavasti) VRL. Ja tunnustan itsekin, että linkkilistan ylläpito vaatisi paneutumista ainakin silloin tällöin, mieluusti useammin kuin kerran tai pari vuodessa, köh.

Eikä se koske vain linkkien päivittämistä ja toimimattomien poistamista vaan myös varsinkin tallien lisäämistä listalle. Niin monta kertaa esimerkiksi Keskustassa katson, että onpas kiva uusi tai vähän vanhempikin talli, mutta sitten se unohtuu enkä tule välttämättä koskaan käyneeksi siellä toistamiseen, koska jos se muistuukin mieleen, en välttämättä löydä sitä enää. Ja mitenkään en pysty selittämään esimerkiksi sitä, että lisäsin Oldfinionin linkkilistalle vasta eilen! Oldfinion on kuitenkin toiminut vuosikausia ja osunut minun tutkaani varsin usein, omistan itse asiassa useampiakin Oldfinionin kasvatteja.

Toisaalta vasta eilen poistin linkkilistalta Stableyardin, Kerpan viimeisimmän tallin, joka on ollut aktiivinen ehkä viisi vuotta sitten. Nostalgiapäissäni en ole raaskinnut sitä aikaisemminkaan poistaa, sivuthan ovat vielä tallessa. On helpompi poistaa toimimaton linkki kuin unohdettu tai lopetettu, mutta itselle tärkeä talli, jolla on vielä toimivat sivut. Myönnän, olen joskus hieman hentomielinen.

Minun täytyy tunnustaa, että en käytä Ionicin linkkilistaa juurikaan. En tiedä miksi! Ehkä osittain juuri kehnon ylläpidon takia. VSN:n sivusto on oikeastaan se, jonne menen aina linkkilistan kautta, koska sieltä sen osoite helpoimmin aina löytyy. VRL:n osoitteen muistan ulkoa ja sen alta löytyvät myös jaokset ja kisakalenterit, jos koen niitä tarvitsevani. LJ:n ja TYH:n sivuja en juurikaan käytä nykyisin, harvoin tulee käytyä kantakirjojen tai YLA:nkaan sivuilla. Rotuyhdistysten linkkilistassa onkin jäljellä enää muutama epäaktiivinen sivusto, lähinnä historiallisen mielenkiinnon takia.

Mutta sitten tallilista, jolla kuitenkin aina on ollut jonkin verran mittaa. Käyn siellä olevia talleja läpi varsin harvoin, vaikka olen tosiaan yrittänyt keräillä sinne mielenkiintoisia talleja ja siittoloita. Enemmän muut tallit osuvat silmiin Keskustassa ja se joka rummuttaa siellä talliaan ahkerasti, siellä tulee myös paljon käytyä.

Uudenvuoden lupaukset tuli tehtyä jo mutta juhannuslupauksia voisivat olla seuraavat:
1. Pidä parempi huoli linkkilistasta.
2. Vieraile säännöllisemmin linkkilistan talleilla.
3. Rummuta itse Ionicia, Gin Ahaltekia ja blogia Keskustassa.

Puuttuuko linkkilistalta jokin merkittävä tai mielenkiintoinen talli? Vinkkaa toki joko kommenteissa, sähköpostitse tai Keskustassa. Ja omaansa saa nyt kehua.

–S

keskiviikkona, kesäkuuta 12, 2019

Omat ja muiden sukulinjat eri roduilla

Käytän aika usein termejä "oma sukulinja", "puhtaasti ionicilainen", "muualta lähtöisin" ja vastaavia. Tarkoitan näillä sitä, että onko jokin sukulinja lähtöisin meidän itsekeksimistä kantahevosista (ainakin suurimmaksi osaksi) vai onko sukulinja tullut muualta, olenko esimerkiksi ostanut jonkin hevosen tai käyttänyt vierasta oria tammoilleni. Eri rodut ovat tässä suhteessa hyvin erilaisissa tilanteissa, toisissa roduissa ei ole edes oikein olemassa mitään "ionicilaisia linjoja", toisissa roduissa taas omia linjoja on todella paljon ja jalostus makaa pääasiassa niiden varassa. Harvinaisilla, pienillä roduilla tämä yleensä onkin tilanne, mutta toisaalta jos johonkin pieneen rotuun tulee parikin ostohevosta muualta, tilanne keikahtaa äkkiä hyvin toisenlaiseksi.

Sanottakoon nyt kuitenkin se, etten millään tavoin arvota näitä "omia" tai "vieraita" sukulinjoja toisiinsa nähden. Kummatkin ovat arvokkaita, kumpiakin tarvitaan. Omia sukulinjoja tietenkin yritän säilyttää tulevaisuuteen, mutta usein käytännön jalostuksessa ne vierassukuiset hevoset ovat korvaamattoman arvokkaita. Monesti kyllä mainostan jotain myyntihevosia "puhtaasti ionicilaisista linjoista polveutuvana", mutta näen tämän lähinnä siten että siitä voisi olla enemmän iloa muille harrastajille. Ionic on ollut aina vähän laiska myymään hevosiaan ja niinpä moni Ionicin oma sukulinja saattaa hyvinkin olla tuntematon ja aivan uusi linja jollain muulla tallilla. Tietenkin "ionicilainen sukulinja" tarkoittaa käytännössä myös sitä, että hevosten sivut ovat tallessa ja pääosa niistä on myös VRL:n rekisterissä.

Esittelen tässä joidenkin rotujen tilannetta sukulinjojen kannalta.

Arabianhevoset
Arabeilla on tosi paljon meidän itsekeksimiä sukulinjoja, koska Ioniciin on vuosien saatossa keksitty suuret määrät uusia kantahevosia. En oikein tiedä miksi näin on edes tehty, olisihan sitä luullut että arabeja löytyisi muiltakin talleilta myyntiinkin. Jostain syystä ostohevosia vain on meille varsinkin alkuvuosina tullut kovin vähän. Vieraita oreja on käytetty jonkin verran, mutta aika vähäistä sekin on ollut. Ja tällä hetkellä arabien määrä on hurjan suuri, joten muutama ostohevonen ei sinänsä muuta tilannetta, vaikka ovatkin erittäin tarpeellisia jalostuksessa.
Itse asiassa tämän koko postauksen idea lähtikin siitä että tässä juuri viime viikkoina olen vähän käynyt läpi juurikin arabeja ja olosuhteiden pakosta piti etsiä tammoille ulkopuolisia oreja. Niitä onneksi löytyi ihan määrissä ja nyt kesällä syntyy toistakymmentä varsaa, joiden isät ovat kotoisin muualta. Tätä pitää harrastaa enemmänkin!

FWB:t
FWB on myös suuri rotu meillä, ei nyt lukumääräisesti niin suuri kuin arabi, mutta satakunta hevosta kuitenkin. Sen tilanne on hyvin erilainen kuin arabeilla: varsinkin pitkäsukuiset hevoset ovat kokonaan muualta tulleita. Tietenkin meidän FWB:t polveutuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muista pv-roduista, suvuttomia FWB:itä ei meille ole koskaan keksitty ja emme ole tainneet sellaisia ostaakaan kuin yhden tamman, ei ainakaan muistu mieleen muita. Mutta eivät ne muutkaan puoliveriset kovin usein polveudu Ionicin hevosista, ellei nyt puhuta näistä uudemmista, lyhyistä suvuista. Meillehän on keksitty jonkin verran suvuttomia puoliverisiä, lähinnä westfaleneita, ranskanpuoliverisiä ja ruotsinpuoliverisiä, ja vaikka näitäkin kantakirjoja kasvatetaan pienimuotoisesti, ne on tarkoitettu kuitenkin pääasiassa FWB-jalostuksen materiaaliksi.
Yksi esimerkki meille tyypillisestä FWB:stä on Davidoff Ion. Se on pitkäsukuinen, molemmat vanhemmat ovat meidän omia kasvatteja, mutta emänisää lukuunottamatta kaikki toisen polven vanhemmat ovat ostohevosia. Emänisä on angloarabi, joka taas polveutuu suurimmaksi osaksi meidän omista linjoista.

Knabstrupinhevoset
Knabstrup on iso ja vanha rotu ja koska se on kovin harvinainen, sukulinjat ovat hyvin pitkälle meidän omaa keksintöä. Ainahan sitä kulkee silmät auki, mistä vain löytyisi vierassukuisia knabstrupeja ostoon tai käyttöön, mutta he on ollut aika vähäistä verrattuna siihen, miten paljon meillä niitä nykyään on. Osin tilannetta muuttaa tietenkin muiden rotujen risteytyskäyttö.

Tennesseenwalkerit
Isohko rotu tämäkin on ja nykypäivänä melko harvinainen näky virtuaalimaailmassa. Voisi siis kuvitella, että walkerienkin sukulinjat olisivat pääasiassa meidän omia, mutta eipäs ole! Tai on niitä omiakin linjoja, on toki, mutta ne eivät ole niin hallitsevia kuin knabstrupilla ja arabilla. Varsinkin pitkä- eli vanhasukuisilla walkereilla on tosi paljon muiden tallien tuotantoa. Kasvattajanimissä vilahtelee Tijuana, BRN, Belfalas, MD, RDN, ja myös pienempiä ja vähemmän tunnettuja kuten DD, Ayer, Agapito/AGA, DJH, DLK ja VF. Omat tuontihevoset ovat selkeänä vähemmistönä näiden joukossa. Walkereilla on menneisyydessä ollut hyvin aktiivisia kasvattajia, joiden tuotoksia on uinut meidän nykyisten hevosten sukuihin kiitettävän paljon. Harmi ettei tulevaisuus näytä yhtään niin positiiviselta.

Welsh-ponit
Welshit noin kokonaisuudessaan laskettuna ovat myös isohko rotu ja ne polveutuvat aivan täysin ostoponeista, joita onneksi olen ymmärtänyt ostaa riittävästi. Varsinkin cobeja riittää, kiitos Crialltin lopetusmyynnin, jossa "vähän" hamstrasin.

–S

sunnuntaina, kesäkuuta 09, 2019

Historiaa: Ionicin orlovit

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, vuodet 2005-07 olivat aktiivista raviurheiluaikaa meillä Ionicissa. Peitsareiden lisäksi kilpailimme orlov-ravureilla tavallisissa lämminverilähdöissä ja kasvatimmekin orloveita samalla Iostream-tunnuksella kuin peitsareitakin. Tässä on lyhyt katsaus meidän orlov-kasvatukseemme ja sen kantahevosiin.


© Bob Langrish

Yleisesti voisin todeta, että jos tuohon aikaan peitsareilla meni hyvin, niin kyllä meni orloveillakin. Niitä oli useammalla eri omistajalla, vaikka Rakenlov olikin lopettanut jo kauan ennen tätä. Kerpalla oli ainakin muutama orlov ahkerassa kilpailutuksessa, Ajattomassa oli joitain, se kasvatti ainakin muutaman orlovin tunnuksella Temniy. Kerppa käytti vanhaa, tuttua RDN:ää. Sitten oli sellainen talli kuin Stajnia Jaskier, jonka piti erikoistua nimenomaan orloveihin. Sivujen perusteella toiminta ei kovin kummoiseen alkuun päässyt mutta muistikuvia on, että Jaskier-hevosia olisi ollut enemmänkin. Lisäksi jonkin aikaa oli toiminnassa virtuaalinen orlov-yhdistyskin.

Virginian kiinnostus raveihin ja orloveihin kuitenkin juontaa alkunsa jo ajalta ennen Ionicia. Marineaan oli hankittu orlov-ori Rakenlov Celeb, tuosta mainitusta Rakenlov-siittolasta, taisi olla sen viimeisiä kasvatteja. Jos ihan tarkkoja ollaan, Celeb ei ollut puhdas orlov, sen isänemä Green River oli merkitty amerikkalais-orlovilaiseksi. Celebiä kuitenkin pidettiin aina orlovina ja muu sen suvusta onkin orloveita, joten vahinkoa ei voida sanoa syntyneen. Celeb oli Marinkan ja Virginian ensimmäinen ravihevonen ja sen kanssa he tutustuivat virtuaaliseen ravimaailmaan (ja ravimaailmaan muutenkin, sanoisin).

Celebistä jäi tietojen mukaan useampikin varsa, mutta todennäköisesti ainoa, jolla oli myöhempää merkitystä oli Marinean kasvattama ori MVS Srebra. Se tuli Marineasta Ioniciin ja jossain vaiheessa sitä alettiin kilpailuttaa. Kovin monia startteja se ei juossut eikä sen ennätyskään ole erityisen hyvä, mutta siitoksessa se oli ansioitunut isäori. Ei sen varsoista hillittömiä tähtiä löydy, mutta kohtuullisia juoksijoita kuitenkin, joiden merkitys orlovien jalostuksessa on merkittävä. Ja niin tai näin, Srebra jatkoi eteenpäin vanhan Rakenlovin maineikkaita sukulinjoja, sen emäkin oli ostotamma Rakenlovista.

Sitten kun on yksi ori, niin se johtaa meillä yleensä siihen, että kohta on tamma tai pari. Orlovravuri ei ollut poikkeus! Meille keksittiin useitakin tammoja ja sitten tietysti myös lisää oreja. Ensimmäinen tammoista oli Karelija III, joka teki tosi pitkän uran ensin radoilla ja sitten siitoksessa: 78 starttia ja 10 varsaa. Se oli todellakin meidän orlov-jalostuksen kivijalka! Mitä raviuraan tulee, se juoksi pääasiassa lyhyempiä matkoja, mailia ja 2100 metriä. On sillä jonkin verran 2600 metrinkin startteja ja jopa pidempiä, mutta eniten tosiaan 2100 metriä. Pääasiassa tämä tietenkin johtuu siitä, että noille matkoille on ollut eniten startteja tarjolla. Myös muutama monte-startti löytyy.

Toinen merkittävä tamma oli Kwartira (myöhemmät sivut. Se vasta pitkän juoksu-uran tekikin, 92 starttia ja ennätys tammalle ihan ok, 13,1aly. Kwartira oli selkesti myös lyhyempien matkojen juoksija ja muutamia kokeiluja lukuunottamatta se juoksikin pääasiassa vain maksimissaan 2100 metriä. Montessa silläkin on joitain kertoja startattu, mutta se ei sitten lopulta tuntunut olevan Kwartiran juttu. Ioniciin tamma ehti jättää 3 varsaa, ennenkuin se myytiin Savitaipaleeseen. Uudella omistajalla se jätti tiettävästi ainakin muutaman varsan, pari jenkkioreista mutta ilahduttavasti myös muutaman puhtaan orlovinkin, tamma Revertira S:n (i. Jan Iostream) ja ori Mikwar S:n (i. Mihail Iostream). Olisi kiva tietää, jos nämä ovat vaikuttaneet millään tavoin jalostuksessa myöhemmin.

Vähän myöhäisempi tuonti oli tamma Oxana, jonka ura tai statistiikat eivät ole niin mittavat kuin Karelijalla ja Kwartiralla. Oxanalla kilpailtiin enemmänkin pitkiä matkoja ja se aloittikin kisauran rauhalliseen tahtiin vasta kolmivuotiaana. Montesta on yksi kokeilu, joka ei rohkaissut jatkamaan sitä hommaa. Muutaman varsan se ehti myös jättää, ehkä maininnan arvoinen olisi ori Milos Iostream, joka lähti meiltä Pemberleyihin ja lienee tällä hetkellä kadonnut.

Viimeisin hankinta taisi olla Ajattoman kasvattama tamma Dina Temniy, joka tuli meille heti syntymänsä jälkeen, muttei ehtinyt kuitenkaan kilpailla.

Ennen varsinaisen ravi-innostuksen alkua Ioniciin keksittiin yksi suvuton ori, Metropolija, joka ei koskaan startannut raveissa itse, se oli Virginian sanoin puhdas tallinkoriste, oli kuulemma niin hieno kuva tarjolla. Tästä huolimatta sitä käytettiin aktiivisesti ravihevosjalostuksessa ja varsoista pitää mainita ainakin meidän monte-ekspertti, ori Mihail Iostream. Se kilpaili 6-vuotiskaudesta lähtien lähestulkoon pelkissä monte-lähdöissä ja ihan menestyksekkäästikin. Elinaikanaan se ehti jättää tuon ylämainitun Milos Iostreamin ja myöhemmin pakasteesta yhden varsan, josta ei ravihevosta tainnut tulla. Mihailista olisi edelleen pakastetta saatavilla, jos kiinnostaa harvinaisempi, vanha suku!

Sitten oli tietenkin ori Iskatel, meidän pitkän matkan spesialisti. Silläkin on takana pitkänsorttinen ura, jonka se aloitti kylläkin vasta 8-vuotiaana. Iskatelin varsoista Ioniciin jäi ori Igor Iostream, joka oli isänsä kaltainen stayeri.

En uskalla odottaa, että näitä meidän hevosia löytyisi vielä joidenkin lämminveriravurien suvuista, poislukien ne, jotka ovat syntyneet pakasteesta nyt paljon myöhemmin. Enkä tiedä miten paljon tätä nykyä orloveja virtuaaliraveissa edes näkee vai ovatko jenkit ja mahdolliset harvat ranskalaiset vallanneet radat tyystin.

–S

keskiviikkona, kesäkuuta 05, 2019

Historiaa: Ionicin peitsarit

Vuosina 2005-07 Ionicissa harrastettiin virtuaalista raviurheilua: kilpailutimme ahkerasti omia hevosiamme, kasvatimme ja järjestimme suhteellisen aktiivisesti omia raveja. Kuten kuvaan sopii, eivät kilpa-ajokit olleet niitä ihan perus-lämppäreitä. Tavan ravilähdöissä kilpailutimme orloveita, myös muutamaa puhdasta ranskanravuria, ja sitten meillä oli peitsareita. Tässä kerron nimenomaan meidän peitsareista.

Noina vuosina peitsareilla tuntui menevän varsin hyvin, ehkä ensimmäistä kertaa virtuaalimaailmassa. Peitsari on aina ollut vähän sellainen outolintu tavallisiin ravureihin tottuneessa maailmassa, mutta juuri noihin vuosiin saattoi osua ensimmäinen varsinainen peitsaripiikki. Me emme olleet siihen syyllisiä, emme toki, mutta sujahdimme mukaan helposti kun peitsareita löytyi useilta muiltakin talleilta. Joskus tuolloin perustettiin myös Noble Pacer Stud, joka saattaa edelleen olla ainoa yksinomaan peitsareihin keskittynyt siittola ja kilpatalli, harmillisesti lopettanut tai tainnut suurin osa sivuistakin kadota.


© Bob Langrish

Meidän peitsaripuuhat lähtivät omista tuontihevosista. Aivan ensimmäinen taisi olla tamma Streamline Phasor. En malttanut sillä kilpailla kovin montaa kautta, vaan se siirtyi 14 startin jälkeen siitokseen. Se varsoikin 6 varsaa, niistä kaikki ovat käyneet radoilla ja ainoastaan ilmeisesti Devilish Iostreamilla ja Reactive Iostreamilla ei ole ennätys alle 10,0 (voi ollakin, mutta tiedot ovat kadonneet). Oriit Dealer Iostream ja Futurist Iostream ainakin päätyivät Nobleen.

Toinen tuonti oli ori Deadman Bay, joka teki radoilla tosi pitkän ja menestyksekkään uran, ja – realistista tai ei – astui siinä sivussa tammoja jokusen. Itse asiassa yhdistelmästä Deadman+Streamline on syntynyt peräti 3 varsaa! Kaikkien Deadmanin varsojen raviurassa ei välttämättä ole kehumista, mutta mainittakoon sieltä nyt Noblen kasvattama Napkin Noble (e. Vigorous Fool), joka vuonna 2007 äänestettiin VRER:n Ravigaalassa vuoden peitsariksi. En voi ihan kehua sillä, että se olisi ollut ensimmäinen Vuoden Peitsari ikinä, mutta läheltä piti, Vuoden Peitsari valittiin ensimmäisen kerran edellisenä vuonna. Mitä Napkin Noble sitten teki, sitä en tiedä! Ilmeisesti kilpaili hyvin.

Samoihin aikoihin Deadmanin kanssa meille tuli toinen tuontitamma, Velvetia. Se myös teki pitkän uran radoilla, 46 starttia ja vilkaiskaapa noita lähtömääriä! Meidän ravurit ikääntyivät VHKR:n mukaisesti, joten hevonen ikääntyi vuoden kuukaudessa. Parhaana kautena Velvetiakin keräsi 18 starttia kuukaudessa, kolmannes toki oli meidän omia, mutta silti peitsarilähtöjen määrä oli kyllä suuri. Viime vuonna en päässyt aivan samaan Arlington Heights GA:n kanssa, jos tosin täytyy sanoa, että saatoin olla vähän laiskempi seuraamaan VRER:n kalenteria... Velvetiasta jäi 3 Iostream-varsaa, tammoja kaikki, mutta yhdenkään kohdalla ei voitane oikein puhua menestyksestä radoilla tai siitoksessakaan. Velvetia myytiin myöhemmin Nobleen, sekin, ja siellä se varsoi sitten useampiakin varsoja.

Myöhäisempi tulokas on ori Iron Devil, joka kivan kisauran tehtyään lähtikin Nobleen siitosoriiksi, tosin ehti se astua meilläkin tammoja ennen sitä. Hävettää tunnustaa, mutta Iron Devilin vanha sivu on jyrätty myöhemmin quarter-ori Iron Radonin sivulla, en tiedä miten näin pääsi käymään. Pitäisi joskus korjata mokansa, Iron Devilin vanha sivu on vielä arkistossa tallessa.

Ostohevosista mainittakoon ainakin Ajattoman kasvattama tamma Enemy In Red ja Koronjärvestä ostettu, raviradat jo jättänyt tamma Independence Day, tarkoitus oli jälkimmäisestä siitostammaa tehdä mutta se ehti varsoa vain yhden varsan ja sitten meiltä loppui kiinnostus ravipuoleen.

Olettaisin että nykypeitsareiden suvuista löytyy vielä ainakin Iron Deviliä, todennäköisesti myös Deadman Bayta ja Streamline Phasoria, ehkä Velvetiaakin. Suurin kiitos tästä toki kuuluu Noblelle, mutta myös muille sen aikaisille ja myöhemmille peitsarikasvattajille.

– S

sunnuntaina, kesäkuuta 02, 2019

Väriteoriaa: mushroom

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Ulkonäkö
Mushroomien värisävy nähtävästi vaihtelee aika paljon, selkein piirre on punaisen sävyn puute tai ainakin sen selkeä vähäisyys peitinkarvassa. Peitinkarva on yleensä harmaanruskea, joskus se on myös kellertävä. Tummimmat yksilöt ovat hyvin tummanruskeita, väri muistuttaa suklaata tai kuusenkaarnaa, harmaa sävy ei välttämättä ole mitenkään erityisen silmiinpistävää. Vaaleimmat yksilöt ovat vaalean kellanharmaita.

Jouhet ovat yleensä ainakin osittain vaaleammat kuin peitinkarva. Toisinaan ne ovat aivan vitivalkoiset, mutta useimmilla mushroomeilla on hamppujouhet tai liinahtavat jouhet. Jonkin verran näkee sitä, että häntä on tyvestä vaaleampi kuin alempaa.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Lyhyesti: vaikka mihin! Useimmat mushroomit on tunnistettu raudikoiksi, toisinaan niiden väritys muistuttaa hopeanruunikkoa ja hopeanmustaa. Jotkut vaaleasävyiset mushroomit voivat mennä voikoista tai punahallakoista.

Esimerkkikuvia
hyvin tyypillinen mushroom, tämä on ehkä se "tyyppi-mushroom": harmaanruskea, keskisävyinen peitinkarva ja hyvin vaaleat jouhet.
vaaleahko mushroom, vaaleampi peitinkarva rungossa, sanoisin sävyä aavistuksen kellertäväksi. Tällä pää näyttäisi olevan hieman tummempi, tätä näkee mushroomeilla ainakin toisinaan, joten se voi olla jokin väriin liittyvä piirre. Kaikilla sitä toki ei ole.
tummempi mushroom, edellisiä kuvia tummempi sävy, mutta punaisen värin puute on selkeä ja sävy taittaa sinne harmaan suuntaan. Myös vaaleammat jouhet.
tummahko mushroom, värisävyä pystyy tässä nimenomaisessa kuvassa vertaamaan hyvin tavalliseen raudikkoon. Tällä ponilla on valokuvia pitkältä ajalta, varsasta lähtien. Kolmikuisena se on todella vinkeän näköinen kun vaaleampi varsakarva alkaa väistyä alta paljastuvan aikuisvärin alta. Oletan että tämäntyyppinen karvanlähtö ei ole ominaista pelkästään mushroomeille vaan että yleensäkin varsakarva saattaa lähteä epätasaisesti, tässä kuvassa se vain näkyy sekeästi kun varsakarva ja aikuisväri poikkeavat kovasti toisistaan. Kuukautta myöhemmin otetussa kuvassa poni on jo selvästi tumma mushroom.
tumma mushroomiksi merkitty poni, jonka peitinkarvassa on kyllä jonkin verran punertavaa sävyä verrattuna näihin muihin. Luulisin että mushroom voi olla tuonkin värinen.

Esiintyminen ja yleisyys
Mushroomia esiintyy nykytiedon mukaan vain alkuperäisellä shetlanninponilla. Minulla ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, löytyykö väriä amerikkalaiselta shetlanninponilta lainkaan.

Aiemmin mushroomeja luultiin hopeanmustiksi, mutta geenitestien perusteella ne olivat pohjaväriltään rautiaita ja negatiivisia hopeageenin suhteen. Tämän perusteella alettiin epäillä, että kyseessä voisi olla aivan oma diluutionsa. Väri on vanha, sitä pystytään jäljittämään 1800-luvun loppupuolelle asti kantakirjoista ja oletettavasti se on paljon sitäkin vanhempi. Geeni sen sijaan paikannettiin vasta tänä vuonna, mutta nyt siihen on saatavilla myös geenitesti. Puhtaalla alkuperäisellä shetlanninponilla ei tiettävästi esiinny lainkaan hopeavärejä, amerikkalaiselta shetlanninponilta sitä kyllä löytyy.

Lyhenteet ja nimitykset
Mushroomilla ei ole vakiintunutta suomenkielistä termiä eikä lyhennettäkään.

Vieraskieliset nimet
Englanti: mushroom
Ruotsi: ?
Saksa: ?

Genotyyppi
ee mumu (näkyvä mushroom)
ee MUmu (rautias kantaja)
E mu (ruunikko tai musta kantaja)
(geenimerkintä ei liene vielä vakiintunut, mutta Veterinary Genetics Laboratory käyttää mu-lyhennettä)

Huomattavaa periytymisessä
Mushroom vaikuttaa punaiseen väripigmenttiin. Se näkyy siis selvimmin rautiaassa, mustaan poniin se ei vaikuta lainkaan, ja on epäselvää, näkyykö se ruunikossakaan mitenkään. Jos arvata pitäisi, veikkaisin sen ehkä muuttavan ruunikon peitinkarvan väriä vähemmän punertavaksi, mutta tämä muutos mennee vielä normaalin sävyvaihtelun piikkiin. Ruunikon mustiin jouhiin ja jalkoihin se ei vaikuttaisi.

Mushroom on resessiivinen geeni, joka vaikuttaa vain silloin kun varsa saa molemmilta vanhemmiltaan mu-alleelin. Jos hevosella on vain yksi mu (eli genotyyppi MUmu), se on kantaja, jonka värissä mushroom ei näy, mutta se voi periyttää sitä eteenpäin. Ruunikko ja musta voivat olla myös mushroomin kantajia, niillä voi olla joko MUmu tai mumu, jälkimmäisessä tapauksessa ne periyttävät mu-alleelia kaikille varsoilleen, niiden väristä ja toisesta vanhemmasta sitten riippuu, tuleeko varsasta mushroomia. Toisaalta kahden mushroomin varsa on aina mushroom itsekin.

Genetiikkaosion lähteenä on käytetty Veterinary Genetics Laboratoryn artikkelia.