Off topic: Wienin Espanjalainen Ratsastuskoulu

Wienin Espanjalaisen Ratsastuskoulun tuntevat varmasti lähes kaikki hevosharrastajat ja aika moni muukin tunnistaa kuvan valkoisesta lipizzaoriista takajaloillaan, selässään vanhanaikaiseen univormuun pukeutunut ratsastaja. Myös aivan Wienin historiallisessa keskustassa sijaitsevan barokkimaneesin tietää moni.

© ST

Maineeseen on syynsä, onhan kyseessä vanhin maailmassa toimiva ratsastuskoulu ja eittämättä se on eräs tunnetuimmista klassisen kouluratsastuksen vaalijoista. Ei siis ihme, että Espanjalainen Ratsastuskoulu on listattu UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön kohteeksi.

Matkustin itse viime viikonloppuna Wieniin ensimmäistä kertaa ja olikin aivan selvä, että Espanjalaista Ratsastuskoulua ei voi jättää väliin. Eihän ihminen voi edes vakavissaan väittää käyneensä Wienissä, jos ei ole nähnyt lipizzanhevosia! En kuitenkaan ollut hankkinut näytöslippuja etukäteen, osin sen takia, että ne ovat kirvelevän kalliita ja toiseksi asia pääsi vähän unohtumaan (en kyllä ymmärrä miten se on mahdollista). Sen verran olin tarkistanut aikatauluja, että tiesin lauantaiaamuna olevan aamuharjoitusten ja sunnuntaina olisi varsinainen näytös.

Aamuharjoituksia pidetään lähes joka päivä klo 10-12. Liput maksavat 15 euroa ja niitä ei voi ymmärtääkseni ostaa etukäteen. Paikkavarauksia ei sen paremmin ole, ensimmäinen jonossa pääsee ensimmäisenä sisään ja istumaan. Maneesin päädyssä olevat parhaat istumapaikat (parterreloge ja hofloge) eivät ole käytössä, vaan yleisö pääsee kahdessa kerroksessa sijaitseviin gallerioihin istumaan ja seisomaan. Lippukauppa aukeaa klo 9.00 ja jonossa kannattaa olla mahdollisimman aikaisin. Tämä siitä huolimatta, että itse olin siellä käymässä ennen pahimman turistikauden alkua, toisaalta lauantaiaamu on varmasti ruuhkaisempi kuin arkiaamut, mutta tällä kertaa arkiaamu ei ollut vaihtoehto.

Aamuharjoitukset ovat nimensä mukaisesti harjoitukset, eivät mikään varsinainen esitys. Esimerkiksi hyppyjä tai levadea ei tehdä joka kerta harjoituksissa. Harjoitukset koostuvat neljästä ryhmästä, kukin harjoittelee puolisen tuntia kerrallaan, sitten hevoset, usein ratsastajatkin vaihtuvat. Osa hevosista on nuoria oreja, joita ei nähdä näytöksissä. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että kaikki hevoset eivät ole vielä rutinoituneita esiintyjiä yleisön edessä ja muutenkin hevoset saattavat olla vähän... hm... energisiä. Hevosia ne ovat lipizzatkin!

Aamuharjoitukset ovat takuulla kiinnostavaa katsottavaa hevosihmisille, mutta jos mukana on ei-hevosihminen, tehkää palvelus ja jättäkää hänet hotellille tai katselemaan muita nähtävyyksiä. Kahden tunnin melko jäsentelemättömän näköinen hortoilu ei välttämättä kuulemma vastaa käsitystä "parhaasta, mitä Wienissä voi nähdä". Kyllä, kävin asiasta keskustelun puolisoni kanssa. Emme ymmärtäneet lainkaan toistemme kantoja asiasta. Toki harjoituksista voi lähteä pois kesken ja lipun hinta on perin huokea, että jos ei-hevosihminen vain haluaa nähdä ne hevoset, niin sitten ehkä. Minä kuitenkin suosittelen erittäin lämpimästi näytöslipun hankkimista.

© Bob Langrish

Sillä onhan se näytös aivan mahtava! Piti sekin sitten käydä katsomassa. Lauantaiaamuna kysyin harjoitukseen lippuja ostaessani varovasti, että mahtaisiko vielä olla yhtään paikkaa seuraavan päivän näytökseen. Pari lippua löytyi vielä, otin sen halvemman, joka maksoi "vain" 142 euroa, mutta oli se kyllä sitten hyvä paikkakin, parterrelogen kolmannen rivin päätypaikka. Sen verran mitä sihtailin näkymiä maneesista, lipun hinta korreloi suoraan näkyvyyteen ja jos vain budjetti antaa myöten, sijoittakaa sen verran rahaa lippuihin, että saa paikan joko parterrelogesta (mieluusti muutamasta ensimmäisestä rivistä) tai sitten ihan hoflogesta. Näkyvyyden lisäksi maksaa samalla mukavuudesta, sivugallerioiden puupenkit ovat rahtusen karut. Toki ainakin alemmasta galleriasta näkee ihan kohtuullisesti, samalla sivulla kulkevat hevoset jäävät kuitenkin pois näkökentästä. Ylemmästä galleriasta en osaa sanoa, mutta siellä ehkä parhaat paikat lienevät sisääntulopäädyssä.

Näytös kesti reilun tunnin, se koostui viidestä osasta, joiden välissä oli juonnot saksaksi ja englanniksi. Jokainen osa kesti suunnilleen vartin verran. Kannattaa myös ostaa esittelyvihko, joita myydään maneesissa ennen näytöksen alkua, niitäkin on tarjolla sekä englanniksi että saksaksi ja hinta on vajaa kymppi. Vihkon välistä löytyi myös päivän näytöksen tiedot: kussakin osassa esiintyvät hevoset, ratsastajat ja musiikki.

Ensimmäisessä osassa nähtiin 6 nuorta oria, jotka esittivät klassisen musiikin säestämänä perusaskellajit molempiin suuntiin. Oriit olivat kuulemma 4-6-vuotiaita, mitä en kyllä olisi uskonut siinä mielessä, että ne käyttäytyivät pääsääntöisesti varsin fiksusti. Toki pientä kohkaamista oli välillä ja juonnossakin sanottiin etukäteen, että nuorukaiset saattavat olla hieman "lively". Kerrassaan sympaattisia kavereita!

Toisessa osassa esiintyi 4 vanhempaa oria, jotka esittivät jo oikeastaan kaikki muut hienoudet, paitsi levadea ja hyppyjä. Siellä tuli piaffit, passaget, piruetit, sulkutaivutukset, avotaivutukset ja vaihtosarjat. Tässä näimme myös ratsastuskoulun tummanruunikon oriin, perinteiden mukaisesti ratsastuskoulussa kuulemma on aina yksi tumma ori, se tuo onnea.

Kolmannessa osassa nähtiin työskentelyä ratsain ja maasta käsin. Viisi oria esittivät edellisessä osassa nähtyjen liikkeiden lisäksi levaden ja capriolen, nämä nähtiin myös sekä ratsastajan kanssa että ilman. Sen sijaan courbettea tai pilarien välissä työskentelyä ei esitetty tässä näytöksessä lainkaan. Sinänsä se ei minua haitannut, koska lauantain harjoituksissa oli yksi ori treenaillut vähän courbettea, joten en jäänyt varsinaisesti mistään paitsi.

Neljäs osa oli Pas de deux, kahden hevosen katrilli. Tämä oli ns. perus-kouluratsastusta eli hyppyjä ei nähty.

Viides ja viimeinen osa oli kahdeksan hevosen katrilli, tässäkään ei esitetty hyppyjä. Tämä oli mielestäni koko näytöksen ehdoton kohokohta, se oli niin harmoninen esitys, vaikea kuvitella kahdeksan ratsukon kulkevan täydellisesti keskenään. Jonot viivasuorat, taivutukset samassa kulmassa eikä mitään koheltamista, vaikka kaksi osastoa risteää toistensa kanssa eikä hevosten välissä ole takuulla montaa tuumaa ylimääräistä tilaa. Kellontarkkaa työskentelyä. Niin ja sekä harjoituksissa että näytöksissä ratsastus on minun amatöörisilmään hyvin kaunista ja eleetöntä. Ratsastajat istuivat satulassa kuin liimatut (paitsi jos sattuu nuoren hevosen kanssa keventämään) enkä ole edes olympialaisissa nähnyt koskaan ratsastettavan erittäin kaunista passagea nivelkuolaimella löysin ohjin.

Niin että sanoinko jo suosittelevani.

Sitten jos lippujen jälkeen jää vielä ylimääräistä rahaa, ne voi kätevästi tuhlata ratsastuskoulun yhteydessä olevassa matkamuistomyymälässä. Sieltä löytyy kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Tarjolla on myös ratsastus- ja koulutusoppaita, suurin osa tosin vain saksaksi. Postikortit kotiin ja kavereille ovat tietenkin ehdottomat, tosin kaupassa ei myydä postimerkkejä.

Huomautan myös sen asian, että sekä harjoituksissa että näytöksissä hevosten kuvaaminen on kiellettyä. Muutaman kuvan otin sisältä maneesista ennen näytösten alkua. Onnenkantamoinen oli sekin, että satuimme lauantaina näkemään kadulla muutaman ratsukon seurueen. Onnistuin siis nappaamaan lipizzakuvan!

© ST

Onko lukijoista joku käynyt Espanjalaisessa Ratsastuskoulussa tai haaveilee sinne pääsemisestä?

– S