maanantaina, marraskuuta 23, 2020

Matkaa ratsastamaan!

Keväästä alkaen Keskustassa on rummutettu sen verran Virtuaalisesta Matkaratsastusjaoksesta (VMRJ), että se on saanut minutkin havahtumaan. En tiedä jaoksen historiaa, onko se ollut jotenkin hiljaiselolla ja nyt sitten aktivoitunut vai osuiko se muuten vain minunkin tutkaani.

Koska olen harvinaisten lajien ystävä, toivotin VMRJ:n tervetulleeksi omaan harrastamiseeni. Olen varsinkin nyt syksyn mittaan kilpailuttanut jonkin verran hevosiani VMRJ-kisoissa. Kisaaminen on vähän toisenlaista kuin VRL-jaosten alaisissa lajeissa ja minulle tapahtui muutamia kömmähdyksiä alkutaipaleella.

Ensimmäinen ero on kisamäärä, yleisesti ja hevosta kohti. Yksi hevonen saa kilpailla vain yhdessä lähdössä per kilpailu eikä VMRJ:ssä ei juurikaan harrasteta könttäkutsuja. Matkaratsastuksessa ei ole tarkoitus kasvattaa sijoitusmäärää mahdollisimman nopeasti mahdollisimman suureksi. Syitä tähän lienevät jonkinlainen realismin tavoittelu ja laatuarvostelutoiminnan puute (ainakin toistaiseksi). Ei vain ole realistista, että matkaratsulla olisi tuloksia sadoista ja sadoista kilpailuista lyhyellä aikavälillä. Sama tosin kyllä pätisi mihin tahansa muuhunkin lajiin, muttei mennä nyt siihen...

Laatuarvostelusta on nähtävästi olemassa jonkinlainen suunnitelma, mutta tilaisuuksia ei ole ainakaan vielä ollut (edit: idea haudattu, ei ole kuulemma tulossakaan). Sen sijaan VMRJ:n arvonimiä on tarjolla jo! Tässä kohdin tulee esiin VMRJ:n toinen ero perinteisempiin lajeihin nähden: jokainen startti merkitsee, ei vain ne joissa sijoittuu. Jokainen hyväksytty tulos VMRJ-kisoista kasvattaa hevosen pistesaldoa ja todellakin myös luokan viimeiseksi jäänyt hevonen saa yhden pisteen, sijoituksista tietenkin enemmän. 

Kun pisteitä on tarpeeksi kasassa, voi hevoselle anoa arvonimeä. Arvonimen saaminen on pelkkä laskutoimitus, sen saa kun pisteitä on tarpeeksi. Hyvin simppeliä ja mielestäni kiva juttu, kun palkitaan oikeasti se yksi hevonen siitä asiasta mistä halutaan eikä vaadita panostusta kaikenlaiseen muuhun ja muihin hevosiin.

Tämä pisteasia taas johtaa siihen, että todellakin jokainen startti tuloksineen kannattaa merkitä hevosen sivuille. Älkää siis tehkö kuten minä tein aluksi ja kirjasin vain sijoittuneiden tulokset hevosten kisakalenteriin vaan aivan kaikki, jotka ovat saaneet hyväksytyn tuloksen. Piste se yksikin piste on. Tämä on tietenkin omiaan myös hillitsemään sitä hevosten kisamäärää, koska niissä tuloksissa on aina oma työnsä. 

Toinen kompastuskivi minulle oli se, että jokaisen ratsukon tulisi aloittaa kilpaileminen 15 km matkalta ja saada siitä hyväksytty tulos. Mainitaanpa säännöissä sekin, että kilpailemisen olisi hyvä olla nousujohteista. Luin säännöt ehkä vähän huonosti, joten ilmoitin aluksi suhteellisen surutta hevosiani suoraan pitkille matkoille. Hups. En ota tästä kuitenkaan sen kummempaa stressiä, koska muuttujia on useampia:

  • Joillain vanhoilla hevosilla on olemassa aataminaikuisia osallistumisia matkaratsastuskilpailuihin, joita en ole tietenkään merkinnyt sivuille.
  • Tahtoo vähän jäädä kisakalenterin päivitys jälkeen nytkin, joten en aina tiedä kuka hevosista on saanut hyväksytyn tuloksen ja kuka ei.
  • Suuri osa kisahevosista on suht vanhoja, joten voitaisiin olettaa niitä harjoitetun matkaratsastukseen jo ennen kuin ne varsinaisesti aloittivat kisauransa.
  • Edellämainitusta johtuen olen ilmoittanut hevosia myös sen hyväksytyn 15 km tuloksen jälkeen suoraan pitkille matkoille.
  • Laatuarvosteluihin en koskaan kuitenkaan hevosiani vie ja jos tämä "vääränlainen" kilpailutus blokkaa arvonimien saannin, niin eipä sekään maailmanloppu ole.
Totta puhuen innostuin lajista ja kaiken byrokratian yksinkertaisuudesta sen verran, että järjestin itsekin jo parit kisat. Ne menivät kivasti kaikkinensa, mutta minun täytyy keksiä jokin muu konsti noiden kisojen järjestämiseen kuin blogialusta. Mutta ottakaahan te muutkin koppia lajista ja rohkeasti vain kilpailemaan!

– S

maanantaina, marraskuuta 16, 2020

Joulukalenterin paluu! Ideoita kaivataan

Siitä on rahtusen verran aikaa kun blogissa on viimeksi kirjoitettu joulukalenteria. Tarkalleen ottaen vuosi oli 2014. Koska olen ollut tämän vuoden laiska bloggaaja, ajattelin korvaukseksi tehdä joulunajan kurinpalautuksen ja satsata joulukalenteriin. 24 tekstiä joulukuun ekasta päivästä aattoon asti. Siinä on ihan tekemistä, mutta mikään ei ole niin hyvä inspiraatio kuin pakko, paitsi ehkä viime hetken paniikki (nämä elämänohjeet eivät sitten ole minkään virallisen tahon sertifioimia).

Ehkä saan Virginiankin avaamaan sanaisen arkkunsa. Syytä ainakin olisi, nimittäin tammikuussa 2021 tulee kuluneeksi 20 vuotta kun hän keksi ensimmäisen virtuaalihevosensa. Että! Minähän olen "vasta" vuonna 2005 aloittanut "nyyppä".

Itselläni on jo jonkin verran idealistaa koossa. Tulossa on nimiasioita, erityisen paljon uusien tulokkaiden esittelyä, yleisiä sukujuttuja, jokunen värijuttu, ehkä rotuesittelyitä ja rakennearvosteluitakin. Jälkimmäisten suhteen saa esittää toiveita. Saatan kirjoittaa myös laatuarvosteluista, jos saan ajatukseni jotenkin järkeväksi kokonaisuudeksi ja viitsin olla joulun alla ilkeä.

Muitakin ideoita saa heitellä, jos teillä on jotakin, mistä haluaisitte lukea. Ehdotuksia voi esittää kommenttikentässä, Keskustassa privaviestillä tai sitten laittaa ihan sähköpostiin (vanha, tuttu vtionic@gmail.com). Jos jollain on toiveissa, että pääsisin vihdoin ja viimein ylös tuosta sabino-suosta, niin ollos rauhoitettu, viimeisin oli vika osa. Paitsi että on tulossa vielä yksi asiaa sivuava postaus, mutta vedetään nyt ensin henkeä vähän ja kirjoitetaan jostakin muusta.

–S

maanantaina, marraskuuta 09, 2020

Suuri sabino-sekaannus, osa 4

Postaus on osa laajempaa sarjaa. Muut osat:

TUNNISTAMINEN – MAHDOTTOMUUS?

Jos eteen lykätään hevonen, joka on jonkin sortin lehmänkirjava, muttei frame eikä tobiano, mistä voimme tietää mikä se on väriltään?

Lyhyesti: emme mistään. Sori. Jos meillä ei ole mitään muuta tietoa hevosesta tai edes valistunutta arvausta, tehtävä on oikeastaan mahdoton. Ulkonäkö voi antaa viitteitä, sulkea joitain W-variantteja pois ja esimerkiksi herasilmän voi arvata kuuluvan splashed whitelle, ainakin jos hevonen ei ole kokovalkoinen.

Kokovalkoisen hevosen kanssa valikoima ei pysy edes tässä käsittelyn kohteena olevassa triossa (sabino, W, SW) vaan hevonen voi olla jotakin muutakin, kuten tovero-yhdistelmä, joka tuottaa kokovalkean värityksen. Aina pelkän ulkonäön perusteella ja varsinkaan valokuvasta ei pystytä sulkemaan pois few-spotted leopardia tai ehkä jopa tuplavoikkoja, samppanjanvoikkoja tai pearl-voikko-yhdistelmiä.

ROTU JA SUKU VIHJEINÄ

Jos tiedämme hevosen rodun, mahdollisten vaihtoehtojen määrä vähenee monissa tapauksissa. Lähes kokovalkoinen arabianhevonen on nykytiedon mukaan W3, mutta tässä auttaisi toki hevosen suvun tietäminen. Jos arabin suvusta löytyy R Khasper, W3 on suhteellisen varma valinta (ainakin niin varma kuin hevosten värien kanssa voi ikinä olla).

Toisinaan hevosen vanhempien värien tietäminen avittaa tunnistamisessa, vaikka kyseessä ei olisikaan yhdestä tietystä kantahevosesta lähtevä väri. Ainakin niistä voi tehdä joitakin päätelmiä. Jos meillä on lähes kokovalkoinen hevonen, jonka molemmilla vanhemmilla on suuria, rikkoreunaisia merkkejä, ja rotu sattuu sopimaan, voimme olettaa hevosen tupla-sabinoksi. Tosin se voi olla myös sabino+W20 tai sitten jotakin muuta. Mistä päästäänkin seuraavaan...

RATKAISU: LABORATORIO

Ainoa fakta taitaa olla se, että ilman geenitestausta emme voi koskaan olla varmoja juuri mistään. Tässä on nimittäin tullut kaikenlaisia yllätyksiä pitkin matkaa. Hillittömimpiä ovat varmaankin ne tapaukset, joissa hevosen ulkonäkö ei anna mitään merkkiä kirjavuuskuviosta, mutta se silti löytyi testatessa. Näiden ongelma on se, että harva omistaja (tai se joka testaamisen maksaa) pitää järkevänä testata yksivärisen näköisiä hevosia kirjavuusgeenien suhteen.

Geenitestikään ei välttämättä tarjoa vastausta, jos kyseessä on jokin aivan uusi, tunnistamaton mutaatio. Varsinkin W-geenistä niitä tuntuu tupsahtelevan siellä ja täällä. Jos tällainen hevonen testataan rutiininomaisesti vaikkapa SB1:n, W20:n ja SW1:n suhteen, tulokset eivät kerro muuta kuin että se ei ole mitään näistä. Minä en tiedä mitä tarkemmin ottaen tarvitaan siihen, että jokin uusi mutaatio tunnistetaan uudeksi kuvioksi.

KUVIOT VIRTUAALIHEVOSILLA

Virtuaalihevosten kohdalla pääsemme onneksi helpommalla: jos hevonen näyttää tietyn väriseltä, voimme täällä pitää sitä sen värisenä. Ongelmia tulee siinä kohdin, jos jokin hevonen näyttää sabinolta, mutta rotu onkin sellainen, jolla sabinoa ei (toistaiseksi) tiedetä esiintyvän.

Tämä palautuu takaisin siihen alkuperäiseen sabino-sekaannukseen, sillä sabino on löytänyt tiensä ihmisten tietoisuuteen ja sanastoon. Tottahan se olikin, että jossain vaiheessa kaikenlaisia isomerkkisiä pidettiin sabinoina, mutta kuten tässä sarjassa on todettu, ne eivät välttämättä sitä ole.

Täydellisessä virtuaalimaailmassa nimittäisimme hevosten kuvioita sen mukaan kuin mitä ne tämänhetkisen tiedon mukaan voisivat realistisimmin olla. Kaikki harrastajat eivät kuitenkaan ole kovaksikeitettyjä värinörttejä eivätkä viitsi opetella ulkoa W-geenin muunnoksia rotuineen tai SW:n eri variantteja. Jonkinlainen osa ei varmaan edes tiedä näistä ja niiden esiintymisestä.

Lisäksi tieto muuttuu ja sitä tulee lisää. Olisimme saattaneet hyvinkin päätyä tilanteeseen, että vuonna 2010 welsh-ponimme oli sabino, vuonna 2015 se ei ollut sabino vaan W20 ja tänä vuonna se on taas sabino (jolla voi olla myös W20).

Jos minulla olisi jokin hyvä ehdotus tähän ongelmaan, esittäisin sen tässä. Valitettavasti täytyy todeta, etten tiedä mitään sopivan simppeliä ratkaisua.

– S

maanantaina, marraskuuta 02, 2020

Suuri sabino-sekaannus, osa 3

Postaus on osa laajempaa sarjaa. Muut osat:

MITÄ NYT VIELÄ?

Olisi ollut kauhean kiva, jos olisin voinut lopettaa edellisen osan toteamalla, että W20 on nyt "uusi sabino", joka selittää kaikki oudot valkomerkkiset hevoset. Houkutus olisi suuri, koska se ihan testatusti on varsin laajalle levinnyt ja suhteellisen turvallisin mielin voitaisiin arvella sitä esiintyvän likimain jokaisella rodulla, josta ei olla jalostettu merkkejä kokonaan pois. Niin kuin nyt esimerkiksi suomenhevosella.

MYÖS SPLASHED WHITE YLLÄTTÄÄ

Otsikko huijaa, ei splashed white (SW1) ketään yllättänyt. Tai ei sen ainakaan olisi pitänyt, sillä jo 30-luvulla Valto Klemola teki tutkimusta SW1:n kaltaisesta kuviosta ja sen esiintymisestä suomenhevosilla (ja olikohan muistaakseni welsheilläkin). Ja niistä vanhoista kirjavista suomenhevosista on jokunen kuvakin olemassa, voi ihan itse käydä katsomassa. 

Mutta 2000-luvun alkuvuosina SW1 tunnettiin lähinnä painteilla ja miniatyyreilla. Toki sitä tiedettiin esiintyvän harvinaisena islanninhevosilla, ääriharvinaisena gotlanninrussilla ja mahdollisesti joillain muillakin roduilla, mutta niilläkin se oli hyvin harvinainen eikä lainkaan varma. Suomenhevosissa ei ollut enää vuosikymmeniin esiintynyt selkeän kirjavaa väritystä. Merkkejähän suokeilla on, joskus melko suuriakin eivätkä laikut mahan alla tai herasilmät ole mitenkään täysin tavattomia. Vaan ei sellaisia nyt ennenkään kirjaviksi ole luettu...

Niin että kyllä se lopulta ehkä oli jonkinasteinen yllätys kun kymmenkunta vuotta sitten levisi julkisuuteen tieto, että nykysuomenhevosilta on testattu ja löydetty SW1. Ensimmäiset nimet, jotka minä bongasin olivat tamma Intiaani ja ori (tuolloin vielä varsa) Hagelundin Aarre. Nämä molemmat ovat varsin suurimerkkisiä, joten sinänsä SW1 ei ollut suuri ihme. Sittemmin on testattu ja löydetty muitakin kirjavia suomenhevosia.

VAIKEAKSI SE MENI KUITENKIN

Olisinpa nyt päässyt sanomaan, että splashed white on helppo ja yksinkertainen kuvio: isomerkkinen, yhden geenin aikaansaama ja esiintyy paintilla, minillä ja muutamalla pohjoismaisella alkuperäisrodulla. Juu, aina sitä toivoa saa, mutta ei se tietenkään niin simppeliä ole.

Splashed whiten kaltaisia kuvioita aiheuttavia geenimuunnoksia on löytynyt tällä hetkellä jo 6 kappaletta. SW1 oli niistä ensimmäinen, oletettavasti myös laajimmalle levinnyt eikä sitä tiettävästi ole liitetty mihinkään terveysongelmiin. Muut muunnokset ovat nykytiedon mukaan harvinaisempia. Joihinkin liitetään kuurous, toisiin letaalius ja pari viimeisintä taitavat vielä olla niin tuoreita löytöjä, että niistä tiedetään kovin vähän.

Rotuvalikoima on kasvanut myös. SW1:stä epäillään löytyvän monesta eri rodusta, osa näistä on testaamalla varmistettukin jo: englantilainen täysiverinen, trakehner (en pitäisi mahdottomuutena että olisi muillakin puoliverisillä), morgan, kylmäveriravuri ja shetlanninponi. SW2:n tiedettiin esiintyvän alunperin quarterilla ja paintilla, mutta sitä on löydetty myös muutamalta lipizzalta ja norikerilta. SW2:n esiintyminen onkin tällä hetkellä kysymysmerkki: onko se kenties kovinkin laajalle levinnyt kuvio? SW3 ja SW4 ovat löytyneet toistaiseksi vasta yhdysvaltalaisilta karjaroduilta, samoin kuin kai myös SW5 ja SW6, mutta näistä kahdesta viimeisestä en tiedä vielä varmaksi sanoa.

ERINÄKÖISET SPLASHED WHITET

Kaiken lisäksi splashed whiten ulkonäkö vaihtelee sekin varsin paljon. Samanperintäisenä esiintyessään SW1 aiheuttaa (ainakin yleensä ja oletettavasti) selkeän kirjavuuden, jossa valkoista on paljon, kuviolle tyypillisesti jaloissa ja rungon/kaulan alaosassa. Erityisen suurikuvioinen SW1-hevonen voi olla kokovalkoinen, jolla on tumma laikku niskassa tai etuselässä. 

Eriperintäinen SW1 on yleensä vähemmän kuvioitu, mutta siinäkin on paljon vaihtelua. Se voi olla kirjavaksi tunnistettava, suurimerkkinen, pienimerkkinen tai pelkästään herasilmäinen. Nähtävästi se voi olla myös kokonaan merkitön! Vieno-Kaneli on testattu SW1:ksi, mutta tammasta ei löydy kuin muutamia yksittäisiä valkoisia karvoja. Gotlanninrusseilla putkahtelee satunnaisesti selkeän kirjavia splasheja lähes yksivärisistä vanhemmista, joten nämä lähes merkittömät tapaukset lienevät sitten kirjavia itsekin, vaikkeivät siltä näytä. SW2:iksi testatut lipizzat ja norikeritkaan eivät varsinaisesti näyttäneet splashed whiteilta.

Tyypillisesti merkkien rajat ovat suorat ja selkeät, mutta siinäkin on vaihtelua. Muutamilla testatuilla suomenhevosilla on päistärkarvaa ja monimutkaisempia merkkejä. Ehkä ihan samanlaista “pitsikuviota” niiltä ei löydy kuin sabinolta ja joiltain W-muunnoksilta, mutta enpä menisi tästäkään vielä julistamaan mitään.

Lopputulos tästä sabino-sekaannuksesta on siis se, että meillä on tiedossa 3 eri kuviota, jotka aiheuttavat suunnilleen samankaltaista kirjavuutta. Tosin kirjavuuskuvioiden laajuus vaihtelee merkittömästä kokovalkoiseen. Kahdesta kuviosta on löytynyt useampia eri muunnoksia ja rotujen määräkin on suuri. Mistä sitä nyt sitten tietää onko hevonen jokin näistä ja jos on, niin mikä?

–S