torstaina, syyskuuta 26, 2019

Ionicin unkarilaisrodut

Noniuksen ja sen tilanteen esittelin vuosi sitten ja shagyat lyhyesti sitä aikaisemmin, mutta muihin unkarilaisrotuihin en ole puuttunut. Tässä katsausta niiden tilanteeseen tällä hetkellä

KISBER-FELVERIT
Ionicin kisberit

Kisbereiden tilanne nojaa vahvasti omiin tuontihevosiimme, joista vanhimpia ovat olleet ori Croesus GA ja tamma Aida Adrienn GA. Aida Adriennista on lähtöisin ns. Aida-nimiperhe, kaikkien sen tammavarsojen nimissä on Aida. Vähän myöhäisempi tulokas on ori Harcos GA.

Myöhäisempiä, 2010-luvun puolella tulleita ovat nämä:
– o. Cenzor GA
– o. Cillag Ágoston (Alegresta)
– t. Édes Érintés GA
– t. Evike GA
– o. Hargit GA
– t. Remenyá GA
– t. Timea GA
– t. Vissza a Fekete (Alegresta)
– o. Viznec GA

Niin harvinainen rotu kuin kisber on olevinaankin, olen löytänyt muutamia hajayksilöitä paitsi Alegresta, myös muilta talleilta. Kasvatteja olen onnistunut ostamaan Lepmetsistä, Cramptonista ja Ponipallerosta, jos tosin monella näistä on meidän hevosia suvuissaan. Kisbereiden kanta on siis aika pieni, mutta toistaiseksi se on ollut kohtuullisen riittävä ja jalostus on rullannut eteenpäin. Voi olla että kohta kuitenkin pitää alkaa keksiä uutta verta tähänkin rotuun.

Kisber on rotuna suhteellisen helppo, se on aika puoliveri- tai täysiverityyppinen ja kuvia on helppo löytää. Nimien keksiminen on hankalaa, mutta niin se on kaikille unkarilaisroduille.

GIDRANIT
Ionicin gidranit

Gidraneiden ensimmäisiä kantahevosia tuli meille varmaankin Djoehemista, ori Senecio v.d. Djoehem ja tamma Valéria v.d. Djoehem. Muita samaan aikaan keksittyjä olivat tammat Maróni GA.

Myöhempiä tuonteja tai ostohevosia ovat olleet nämä:
– o. Csodasag GA
– t. Egyetlen Leánya
– t. Ginus Colby GA
– o. Szablya GA
– t. Szilvi GA

Alegren kautta meille tuli vielä vuonna 2015 Djoehemin kasvattama tamma Anyetta v.d. Djoehem. Vuonna 2016 ostin Vibajalta isomman lauman suvuttomia gidraneita ja niiden varsoja:
– t. Amália
– t. Aranka
– t. Etelka
– t. Eulália MV
– o. Konrad
– o. Lipcse MV
– t. Lipótka
– o. Loránd MV
– t. Málika
– o. Márton
– o. Olivér
– o. Tihamér

Kuten näkyy, gidraneilla on aika laaja tuo jalostuspohja, kiitos juurikin Vibajan hevosten. Niitä ei ole vielä käytetty jalostuksessa kovin voimallisesti, mutten lopeta niitä ennen kuin ne ovat jättäneet suuren jäljen meidän gidran-laumaan.

Kuvista on mainittava, että gidran on periaatteessa helppo rotu, samaan tapaan puoliveri- tai täysiverityyppinen kuin monet muutkin unkarilaisrodut, mutta siinä on yksi hauskuus: väri. Gidranit ovat aina tai ainakin lähes aina raudikoita! Olen sanonut tämän ennenkin: kun puljaa kaikenmaailman erikoisvärien kanssa monen rodun kohdalla, joskus on vain niin helppoa kun valinnanvaraa ei liiemmin ole!

FURIOSOT
Ionicin furiosot

Ensimmäiset kaksi furiosoa olivat tamma Lobbanékony GA ja ori Tivadar GA, ne tulivat Ioniciin 2009 (jolloin nähtävästi rotuvalikoima laajeni muutenkin, lie ensimmäiset kisberit ja gidranitkin tulleet tällöin). Näitä ennen on voinut olla joitain yksittäisiä furiosoja, mutta ne eivät ole jalostukseen jättäneet jälkiä.

Kahdella hevosella ei paljon kasvateta, se on tosiasia ja myöhempinä vuosina piti keksiä uusia kantahevosia:
– o. Abadszlo GA
– o. Blókony GA
– t. Kittinóra GA
– t. Zeslamen GA

Näitä on aika vähän ja lisäksi lopetin aika monen näistä kovin vähillä varsoilla, niin alkuvuodesta piti keksiä uusia hevosia sitten vähän enemmänkin. Tulokkaita olivat ori Jambor GA ja tamma Szrufa GA sukuineen. Näitä en ole vielä käyttänyt jalostuksessa. Furioso on ollut roduista se, jota en ole löytänyt mistään muulta tallilta toistaiseksi. Kerpalla saattoi olla aikoinaan näitä, mutta meille asti ei ole sieltä valunut yhtään hevosta.

–S

keskiviikkona, syyskuuta 18, 2019

Uusia tulokkaita

Esittelin viimeksi toukokuussa lauman uusia tulokkaita, mutta tässä kesän mittaan on tullut niin paljon uusia kivoja hevosia, että pakko esitellä niitä taas.

Ahaltek-ostot Tasnia 'B, Yazli 'B, Yulesha 'B ja Isakar 'B
Branwen myi tässä kesällä kasvattejaan ja ostin peräti kolme lyhytsukuista tekketammaa sekä yhden pitkäsukuisen oriin. Juu, tuon Isakarin suvussa on ori Arashk Vanya peräti 2+2, mutta aikani mietittyä päätin ettei se haittaa. Suvultaan ori on todella hyvä meidän tammoille, kuten mikä tahansa pitkä- ja vierassukuinen ori nyt on.

Andalusia-tuonnit
oriit Burguidor GA, Jubilero GA ja Quantizado GA
tammat Graciana GA, Xanteina GA ja Yacára GA

Kirjoitin kesällä, että andalusianhevosia täytyy hommata lisää ja niin sitten tuli tehtyä. Peräti kuusi suvutonta hevosta! Oreilla on jo kuvat, olen valmiiksi lääpälläni jokaiseen. Tammat ovat harmittavasti vielä kuvattomia, tammojen (hyviä) kuvia on niukemmin tarjolla, mutta kyllä niillekin jossain vaiheessa tulee.

Arabivarsat Doryn Zenya, Zitron Mishaala ja Galaks Bajkonur
Tässä ei ole suinkaan kaikki arabivarsat, joita tässä kesän aikana on syntynyt vieraista oreista, vaan niitä on paljon enemmän, osa vielä sivuttomiakin. En vain jaksanut listata kaikkia. Joka tapauksessa totesin arabeja läpi käydessäni että lyhytsukuisia hevosia on vähän epätasaisesti. Suurin epäsuhta oli kaksipolvisten kanssa: oreja on vain kourallinen, tammoja hirmuisesti. Onneksi arabeja löytyy kuitenkin runsaasti muualta ja laitoin innoissani pystyyn topikkia, jossa etsin lyhytsukuisia arabioreja. Niitähän löytyi ja tässä nyt muutama varsa, joilla isänä on vieras ori.

Australianponi-tuonnit Kanangara Lynda, Kanangara Sea Pearl ja Waimarie of Blythe Hill
Enpäs tiedä miksen listannut näitä kolmea tammaa jo edellisessä postauksessa, kuitenkin keväällä tulleet jo. Joka tapauksessa nämä ovat siitoskäyttöä varten keksittyjä tammoja, kuten arvata saattaa. Ja pakko sanoa että nämä Australian suuntaan viittaavat nimet ovat kivoja keksiä (vaikkakaan eivät liian helppoja vaan mikäpä olisi).

Budjonny-ostot Priton Master Yi ja Priton Yuumi
Olin tietenkin taas tikkana paikalla kun Priton myi kasvattejaan. Ihanaa että budjonnyilla on edes yksi näin innokas kasvattaja!

Hannover-osto Carrot in Cappuccino DFC
Defective on lopettelemassa ilmeisesti toimintaansa ja sieltä palautui yksi oma kasvatti meille. Samalla tarrasin kiinni myös tällaiseen oriin. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa että tuo suku tulee sopimaan suunnilleen kai kaikille meidän pitkäsukuisille puoliveritammoille... Eli erinomainen siitosori tulee olemaan! Ja tykkään vielä tuosta nimestäkin.

FWB-osto Break This Fake
Toinen upeasukuinen puoliveriori. Suvusta löytyy kaikenmoista vanhaa, mutta harva, jos yksikään noista nimistä on sellainen, jota löytyy Ionicista jo entuudestaan.

Westfalen-osto Blazerush Mixed
Tämä puolestaan on Mixedin kasvattimyynnistä mukaan tarttunut kaksipolvinen estetamma.

Westfalen-tuonnit Zikkurat GA ja Heidekorn GA
Tällä menolla westfalenista tulee kohta vähintään keskikokoinen kasvatusrotu! Mutta mikäs siinä. Uutta verta taas tarvittiin kesällä vaikka nämä eivät nyt vielä olekaan päässeet jalostuskäyttöön.

Ja miksi tyytyä vain hevosiin: Ponipalleron Norma Jeane, Saragis Eighteen Yellow Roses ja Saragis Feodor
Koiralauma sen kuin kasvaa vain, tuli dalmatialainen, afgaani ja toinen venäjänvinttikoira. Miten on sellainen kutina, että tämä leviää kohta käsistä...

– S

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2019

Tuomarikommentit 3.8.19 harvinaisten rotujen VSN-luokista

Olin tuomaroimassa Adinan harvinaisten rotujen VSN-näyttelyä, vastuullani olivat clevelandinruunikot, kanadanhevoset, Irish Sport Horset, marwarit ja budjonnyt eli melkoisen sekalainen seurakunta harvoin nähtyjä rotuja. Tässä tuomarikommentit luokista, jotka valitettavasti, vaikkakaan eivät yllättävästi, olivat hyvin pieniä.

2. Clevelandinruunikot
Tässä ainoa osallistuja oli taas vanha tuttu ori Basingstoke, joka niistää minulta aina sellaisen vähän vajaa 40 pistettä. Hieno ori, muttei siitä sen enempää, olen siitä jo muutaman saman kirjoittanut aiemmin.

4. Kanadanhevoset
Mukana oli vain yksi osallistuja ja ikävästi sen kuva ei ole kanadanhevosta nähnytkään. Yleisvaikutelmasta ja rotuleimasta tuli ykköset ja nekin on yläkanttiin. Eikä rakenne muutenkaan vastaa kanadanhevosen ihannetta edes sinne päin. Päästä ja etuosasta annoin kolmoset, kun ne nyt eivät ole noin erikseen arvioituina ihan mahdottoman toivottomia, muista sitten kakkoset mutta olisi voinut antaa ykkösetkin.

5. Irish Sport Horset
Yksi osallistuja tässäkin ja sekin on tuttu ori. Noin yleisesti ottaen ihan ok, pikkuisen kaipailisin enemmän ori-ilmettä ja massaa runkoon ja takaosaan, nyt näyttää varsin hennolta. Varsinainen ongelma löytyy etujaloista, vuohiset ovat pitkät ja vennot. Arvioin ne kakkosen arvoisiksi ja paitsi pudottaa pisteitä, se pudottaa myös enimmät palkinnot pois. Ei siis CH:ta vaikka luokkavoittaja onkin.

6. Marwarinhevoset
Marwareitakaan ei tule tuomarille vastaan kovinkaan usein, en muista että olisin aikaisemmin arvioinut tätä rotua! Ensimmäiseksi pitikin siis lähteä katsomaan, että miltä marwarin tulisi näyttää. Varsinaista rotumääritelmää ei oikein löydy ainakaan englanniksi, joten paras arvaukseni on sirohko, kevyt ratsutyyppi tai oikeastaan ehkä autiomaatyyppi, vähän samaan tapaan kuin vaikka ahaltek tai arabi, muttei niin hienostunut kuin jälkimmäinen. Rotutyypissä merkittävää ovat myös korvat. No, ainoa osallistuja oli tyypeiltään oikein hieno, mutta koska kuva on kovin vinosta otettu ja jouduin jättämään sekä kaulan että takaosan nollille, koska niitä ei vain näe, ei voi odottaa minkäänlaisia pisteitä. Muistakin rakennekohdista tuli kolmosta ja nekin vähän niinkuin säälistä.

10. Budjonnyt
Budjonny-luokassa muhi päivän jättiylläri. Olen budjonnyjen rakennearvostelun haastavuudesta kirjoittanut jo aiemmin (Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä), joten ei siitä sen enempää. Usein budjonnyluokissa pisteet eivät nouse kovin kummoisiksi, koska osallistuvat hevosetkaan eivät ole kovin kummoisia. Toisin oli nyt!

Voittanut ori Priton Viktor on jotakuinkin tajunnanräjäyttävä tapaus. En ole ehkä koskaan nähnyt näin hienoa ja selkeää budjonnya. Okei, on sen rakenteessa omat ongelmansa (ehkä ei nyt voi puhua varsinaisista ongelmista, mutta sanotaan vaikka että eivät ole ihan täydelliset), runko on vähän kevyt eikä oikein suhteessa varsinkaan massiiviseen kaulaan, takaosa on lihakseton ja takajalkojen asennossa ja erityisesti lihaksikkuudessa olisi hieman toivomisen varaa. Mutta katsokaa nyt tuota rotuleimaa. Jos tämä ei huuda budjonnya, en tiedä mikä huutaisi. Pää on hieno myös, oli pakko rokottaa kuitenkin vähän jalouden puutteen takia, vaikka budjonnylta ei nyt odotetakaan erityisen jaloa ja kaunista päätä. Kaula on massiivinen, kuten sanoin, mutta muodoltaan erinomainen. Etuosa on lähellä täydellistä sekin.

Sitten samaan luokkaan osuu toinen erinomaista lähentelevä, hyvätyyppinen budjonnyori, Mironov. Ei ihan niin tyypikäs kuin voittaja, mutta selkeä budjonny joka tapauksessa ja tällä on erityisen hieno pää; runko, takaosat ja jalat ovat myös nelosen arvoisia. En yleensä anna 4 pistettä jaloista, jos kaviot jäävät piiloon, kuten tässä, mutta tällä kertaa kuitenkin sorruin. Etujalat ovat oikein hyvät, takajalkoja mietin kauan, pikkuisen antaisivat vaikutelmaa käyristä kintereistä, mutta on lihaksikkaat ja hyvät, vahvat sääret.

Luokan ainoa tamma jäi valitettavasti sitten melko vähille pisteille, se on hivenen takakorkea ja varsamaisen oloinen. Näiden häikäisevien orien tällä ei ollut paljon jakoa pisteiden suhteen.

– S

keskiviikkona, syyskuuta 04, 2019

Tervetuloa syksy!

Se olisi sitten kesä ja blogiloma taputeltu, tervetuloa siis takaisin!


© ST

Bloggaaminen alkoikin jo, vähän liian pitkäksi aikaa hautumaan jääneet tuomarikommentit laitoin ensimmäisenä tulemaan. Syksyn suurin muutos koskee nimenomaan bloggaamista: jatkossa harvennan postaustahtia puoleen eli kerran viikossa tulee postaus ulos. Tämä kaksi kertaa viikossa -tahti alkoi hivenen hyydyttää jo keväällä. Ei sillä etteikö kirjoitettavaa löytyisi, mutta kun siihen menee aikaa ja sitä ei aina jaksaisi käyttää nimenomaan bloggaamiseen. Ei tämän bloginkaan takia kannata itselleen stressiperäistä mahahaavaa hankkia.

Harvenneesta postaustahdista huolimatta blogin sisältö pysynee kutakuinkin samankaltaisena kuin aiemminkin. Toivon (mutten lupaa) että laatu ehkä parantuu vähäsen, kun ne pikkupaniikissa lonkalta huitaistut täytepostaukset jäävät vähemmälle. Lisäksi sain ennen blogilomaa vihdoin ja viimein tehtyä sen, jota olen vuosikaudet jo suunnitellut: eräs tallinomistaja sai sähköpostiinsa kysymyspatteriston, johon hän suosiollisesti vastasi. Tarkoituksenani on kirjoittaa tavallista perinpohjaisempi talliesittely, jossa siis kuuluu myös omistajan ääni. Nyt kun sanoin tämän ääneen täällä, en voi jättää sitä enää tekemättäkään. Olen nimittäin hautonut sitä tekstiaihiota tässä erinnäisiä viikkoja kuukausia saamatta siihen oikein punaista lankaa, mutta pakko siitä on nyt jotakin saada ulos, mieluummin tietysti ennen joulua.

Muutenhan kesä meni hyvin, sekä virtuaalimaailmassa että sen ulkopuolella. Koska aina pitää vähän brassailla, tässä kesälistaani:
– Rammsteinin konsertti (hillittömät pyrot, mahtava keikka)
– Retki kaverin kanssa Kelventeen saareen, Päijänteen kansallispuistoon (kuva on juurikin sieltä)
– Päiväreissu Fiskarsin ruukinkylään (tälle vahva suositus)
– Mustion linnan puutarha (tälle myös)
– Helsingin kuumimmat päivät ja Ingress-anomalia + Mission Day juuri sinä viikonloppuna (hyvä varautuminen pelasti nestehukalta ja auringossa palamiselta)
– Öljysäiliöstä rakenneltu DIY-palju (tästä en kehdannut laittaa kuvaa)
– Suomen inhimillisen kokoiset museot joita ehtii ja jaksaa kiertää useamman päivässä (käykääpä joskus British Museumissa niin tiedätte mitä tarkoitan)
– Kesäteatteri (paikallista lähihistoriaa ja sen hahmoja Jämsässä)

Mitä teidän kesäänne on kuulunut?

– S

sunnuntaina, syyskuuta 01, 2019

Tuomari- ja järjestäjäkommentit 28.6.19 ranskalaisten rotujen VSN-näyttelyistä

Kesäkuussa tulin järjestäneeksi VSN-näyttelyt ranskalaisille roduille ja tuomaroin niissä kaikki ne luokat, joihin ei ollut tulossa vaikeita rotuja. Reibilille ja Spookinessille menivät sitten ravuri- ja kylmäveriluokat (kiitos muuten heille tuomaroinneista). Koska suurin osa ranskalaisista roduista on harvinaisia, mukaan pääsivät myös vähän muita rotuja, sellaisia yksilöitä, joilla on ranskalaisia sukujuuria:
– lämminveriravurit, joiden suvussa on vähintään puolet ranskanravuria
– puoliveriset, joiden suvussa on vähintään 25% ranskanpuoliveristä
– muut rodut, joissa on vähintään 25% angloarabia

Viimeksi mainittu luokka jäi valitettavasti tyhjäksi, kuten jäi myös angloarabien luokka. Harmillista, onko angloarabeja todellakin näin olemattoman vähän? Olin odottanut että tuohon "vartti-anglojen" luokkaan olisi eksynyt edes joku anglo-trakehner ja FWB tai muu puoliverinen, 25% ei ole järin suuri prosentti, se tarkoittaa käytännössä sitä että toisessa polvessa on yksi angloarabi. Toivoin salaa myös joitain ratsuponeja ja ehkä jopa RBSH:ia, mutta turhaan niitäkin.

Peruttuihin luokkiin kuului myös muiden ranskalaisten ponien (tai poninkaltaisten) luokka, johon olisivat olleet tervetulleita arieget, pottokit, landesit ja camarguet. Tämän peruuntumista osallistujien puutteessa en ihmettele ja toisaalta olen ehkä jossain määrin kiitollinen siitä, koska noiden rotujen rakennearvostelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, ikinä nähnytkään niitä näyttelykehissä. Vähän kuitenkin elättelin toiveita siitä, että jokin yksittäinen camargue olisi löytynyt, muttei näemmä sitten.

Luokka 2. Ranskanpuoliveriset
Luokkavoitto meni todella komealle oriille, joka sai 4,5 pistettä sekä rungosta että takaosasta, niin ja myös yleisvaikutelmasta. Se on muutenkin erinomainen ori, mutta kuva ei ole niitä ihan parhaita rakennearvosteluun, kaula ja pää jäävät vähän arvailun varaan, 3,5 kummastakin tuli silti.

Myös kakkoseksi tullut sai erinomaiset pisteet rungosta ja takaosasta ja muutenkin sillä on ihan samanlainen pisterivi kuin voittajalla, vain yleisvaikutelma jäi 4 pisteeseen ja niinpä se hävisi puolella pisteellä. Jos vertailee näitä kahta ja niiden yleisvaikutelmaa keskenään, niin jako on ihan selvä kyllä, voittaja näyttää mielestäni aavistuksen verran kivemmalta noin kokonaisuutena, vaikkei kakkonenkaan huono ole mitenkään.

Kolmonen oli 36,5 pisteen ori, rakenteeltaan tosi korrekti kyllä, mutta vähän tavanomaisen näköinen. Se vaikutti erityisesti sukupuolileimaan. Etuosa, runko ja takaosa kaikki sen sijaan arvioin nelosiksi, ne ovat eittämättä hyvät.

Neljänneksi sijoittunut sai vielä ihan hyvät pisteet, mutta jätin sen ilman RCH:ta, koska annoin sille kaulasta vain 2 pistettä. Etuosakin jäi vain kolmoseen, sillä lapa on varsin pysty, vaikka erinomaisen pitkä ja säkäkin on hyvä. Sen sijaan se sai neloset tai paremmat päästä, takaosasta ja jaloista. Jalat varsinkin ovat hienot, hyväasentoiset ja kaikin puolin korrektit (etujaloissa lievästi vennot vuohiset, muuten se olisikin saanut etusistaan täydet 5 pistettä) ja tuomarin mieltä lämmittää toki myös se, että jalat näkyvät oikein hyvin, ei tarvitse arvailla kavioita tai vuohisia tai asentoja. Harmittaa sinänsä että jäi ilman palkintoa, mutta tuo kaula nyt vain on mitä on.

Luokka 4. Ranskalaiset ratsuponit
Vastoin pieniä epäilyksiäni, tähän todella tuli yksi osallistuja. Nätti, hieman welshimäinen ori, mutta hivenen korkeajalkaisen ja kevytrunkoisen näköinen. Sitten en osaa oikein sanoa mistä johtuu vaikutelma siitä että se olisi myös aavistuksen notkoselkäinen ja/tai takakorkea, vaikkei se nyt varsinaisesti kumpaakaan ole, mutta jokin tuossa ylälinjassa kiusaa silmää. Siksi yleisvaikutelma jäi 3,5 pisteeseen, muut leimapisteet sitten olivat hyviä. Pääkin on hyvä, kaula sen sijaan sai vain kolmosen, se on hieman... paksu. Vaikka kyseessä on ori, kaulan yläpuoli näyttää jotenkin turhan massiiviselta ja se ei oikein ole hyvä. Ei huonokaan, en minä siitä pysty oikein muuta vikaa osoittamaan. Loput pistekohdat suunnilleen ovatkin 3,5 pisteeseen arvioituja, ihan ok, ei vikoja, muttei suuria ansioitakaan. 36,5 pisteellä kuitenkin saa ihan selkeästi CH:n minulta kun ei rivistä kolmosta pienempää löydy.

Luokka 9. Puoliveriset, joissa vähintään 25% ranskanpuoliveristä
Valitettavasti vetkuttelin näiden tuomarikommenttien kanssa sen verran että kakkoseksi sijoittuneen hevosen sivut eivät toimi ja muistikuvat hevosesta ovat hieman hatarat.
Voittaja on joka tapauksessa hyvin asiallisen näköinen tamma, asento antaa tietyn kuvan ryhdittömyydestä ja se pudottaa yleisvaikutelmaa. Se on kuitenkin hyvin sopusuhtainen rakenteeltaan, pitkälinjainen ja kaunis. Sukupuolileimasta se sai täydet 5 pistettä. Tässä tammassa on paljon piirteitä, joista pidän vaikkeivät ne varsinaisesti olekaan täysien pisteiden arvoisia rakennekohtina: kaula, runko, takaosa nyt ainakin, etuosakin.

Toiselle sijalle tullut jää siis kommentoimatta, kolmanneksi tuli ori, jonka pisteet jäivät sen verran alhaisiksi, että se jäi ilman RCH:ta. Sen rakenteen ongelmat eivät ole mitenkään järjettömän suuria, siitä todistaa se, että yhtään kakkosella alkavaa pistemäärää ei rivistä löydy, mutta koska suurin osa pisteistä jää 3:een tai 3,5:een, niin kokonaispistemäärä ei korkeaksi nouse. Voisin listata rakenteen ongelmia: suht epäjalo pää jossa pieni silmä, alakaulaisuutta eikä päänliittymäkään ole välttämättä paras mahdollinen ratsulle, matalahko säkä ja lapakin saisi olla viistompi, kevyt pitkänlainen runko ja niin edelleen. Mikä on plussaa on ehdottomasti lavan pituus ja etuosa noin muuten sekä rungon malli, se näyttää varsin kivalta noin muodoltaan. Takaosasta voisin sanoa samaa.

– S