sunnuntaina, toukokuuta 31, 2015

Täydellinen rotuyhdistys

Erilaisia rotuyhdistyksiä on virtuaalimaailmassa ollut kai koko harrastuksen alkuhämäristä lähtien. Välillä ne tuntuivat olevat hyvinkin muodikkaita, välillä niitä taas oli vähemmän. Tällä hetkellä tilanne taitaa olla se, että niitä ei kauheasti ainakaan mainosteta, mutta aina joskus näkyy.

Tyypillistä rotuyhdistyksille tuntuu olevan (myös Virginia kuulemma allekirjoittaa tämän ja hänellä on kokemusta myös aikaisemmilta vuosilta) se, että niitä kyllä innoissaan tunkataan pystyyn ja suunnitellaan kaikenlaista toimintaa, mutta harvoin suunnitelmat ja todellisuus lopulta kohtaavat. Rotuyhdistykset eivät tapaa olla yhtään sen pitkäikäisempiä kuin tallitkaan vaikka toisaalta niiden omistajanvaihdos on ehkä hieman helpompaa kuin tallien, jotka yleensä profiloituvat voimakkaasti omistajiinsa.

Ongelma taitaa olla se, että montaa rotuyhdistystä pyöritetään vähän "vasemmalla kädellä", siinä tallinpidon ja kaiken muun ohessa. Hyvä rotuyhdistys kuitenkin vaatinee enemmän aikaa ja harrastuneisuutta. Tulos onkin se, että moni virtuaalinen rotuyhdistys onkin kovin vajavainen ja ne tuntuvat toistensa kopioilta. Harva poikkeaa joukosta, ainakaan positiivisessa mielessä.

Millainen sitten olisi minun törkeän subjektiivisen mielipiteeni mukaan hyvä tai jopa täydellinen rotuyhdistys?

Rakennetietoa
Siis muutakin pitäisi olla kuin vain rotumääritelmän suora kopio. Ideaalitilanteessa rotuyhdistyksen sivuilta löytyisi valokuvia ja niistä rakennearvostelut jonkun NJ- tai VSN-tuomarin tekemänä. Mukana pitäisi olla sekä oreja että tammoja, hyviä poneja ja vähän huonorakenteisempiakin. Tämä olisi ehdottoman hyödyllinen myös tuomareille, jotka kaipaavat muistinvirkistystä rodun kanssa.

Historiatietoa rodusta
Lyhyt katsaus rodun historiaan reaalimaailmassa riittää, mutta virtuaalihistoriasta olisi kiva lukea vähän enemmänkin. Siinä on vain se ongelma, että virtuaalihistorian selvittely on haastavaa, osin ehkä jopa mahdotonta ja vanhoja harrastajia ei välttämättä enää saa kiinni mitenkään. Joistain roduista on Virtuaaliwikissä kerrottu historiaa, mutta useimmista ei. En tiedä muista, mutta minua kyllä kiinnostaisi kaikenlainen tieto kiinnostavan rodun vanhoista, merkittävistä kasvattajista ja jalostushevosista. No, joidenkin rotujen kohdalla tilanne tietysti on se, että historiaa ei juuri ole tai siitä ei ainakaan ole jäänyt minkäänlaista tietoa.

Muuta tietoa
Rodulla sallitut/kielletyt värit, jalostusmääritelmät, nimeämiskäytäntöjä, rodun käyttö muiden rotujen jalostuksessa, linkkejä lisätiedon hakuun... Kaikkea näitäkin olisi hyvä löytyä, mitä kustakin rodusta nyt tarvitseekaan tietää.

Kasvattajalista
Jos kaikesta muusta pitää tinkia, niin tästä ei voi. Ilman kasvattajia ei ole rotua eikä ilman rotua ole rotuyhdistystä.

Tässä välissä täytyy mainita VSPY ja sen kasvattajalista, joka sisältää myös kasvattajien haastattelut. Tämä on minusta kiva idea, koska lyhyillä esittelyillä ja haastatteluilla eri kasvattajat jäävät paremmin mieleen kuin vain pelkkänä linkkilistana.

Jalostusorilista
Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu: periaatteessa tärkeä, mutta haastava ylläpidettävä, jos aikoo tehdä täydellisen. Pienten rotujen kohdalla ylläpito on helppoa, suurten kanssa mahdotonta, koska orilistan pitäisi olla mahdollisimman kattava, ts. kaikki käytössä olevat oriit pitäisi olla listalla, viis siitä onko niillä laatispalkintoja tai kantakirjatuloksia, koska eiväthän kaikki tammanomistajat vaadi ja edellytä tällaisia meriittejä. Joillekin riittää se, että suku on sopiva tammalle.

Hevosvälitys
Olisi oikea unelma, jos rotuyhdistys pystyisi ylläpitämään kelvollista myyntipalstaa, jossa tarjolla olisi sekä suvullisia, kasvattajien myymiä varsoja että keksittyjä hevosia. Tämän kuvittelisi olevan tärkeä asia, mutta enpä muista, että olisin koskaan nähnyt oikeasti hyvin toimivaa myyntipalstaa.

Kilpailut
En nyt varsinaisesti pidä kilpailuista, mutta monelle harrastajalle ne ovat tärkeitä ja varmasti oman rotuyhdistyksen järjestämät, vain kyseiselle rodulle avoimet kilpailut ovat mieluisia.

Näyttelyt
Näyttelyt ovat myös monelle tärkeitä ja tietylle rodulle avoimet näyttelyt ovat varmasti aina tervetulleita. Näyttelyidenhän ei tarvitse aina olla minkään jaoksen alaisia, esimerkiksi Virginia on aikoinaan tuomaroinut itse pitämiään tekkenäyttelyitä ja ollut tuomarina RBSH-yhdistyksen järjestämissä näyttelyissä, vaikkei ollutkaan minkään jaoksen virallinen tuomari tuolloin.

Yhden vinkin annan ihan ilmaiseksi: varsinaisten rotuluokkien lisäksi voisi järjestää luokkia myös risteytyksille, joissa on esimerkiksi vähintään 25% kyseistä rotua. Connemaraluokkien lisäksi siis luokka sellaisille ratsu- ja risteytysponeille, joilla on vähintään 25% connemaraa suvussa, tai arabiristeytyksille, tai tekkesukuisille RBSH:ille. Ja jos kyseessä on ns. risteytysrotu, kuten FWB, RBSH, angloarabi yms, ei minun mielestäni olisi yhtään hullumpi idea järjestää näyttelyluokkia (ja toki myös muuta toimintaa) myös kantaroduille.

Laatuarvostelut
No, minun mielipiteeni laatuarvosteluista tiedetään, mutta rotuyhdistyksillä onkin vapaat kädet kehittää erityyppisiä laatuarvosteluita. Valitettavan usein nekin kyllä taitavat seurata perinteistä kaavaa: pitää olla kuvat, kisat, luonteet ja suku, vaikka mahdollisuudet olisi auki taivaaseen asti.
Miksi edes tyytyä palkitsemaan hevosia, kun voisi palkita myös kasvattajia? Pitkäjänteisen kasvatustoiminnan kunniamaininta! Vanhojen sukujen säilyttämisen palkinto! Vuoden tulokaskasvattajan arvonimi! Kultamitali genetiikkatietoisesta kasvattamisesta! Kuukauden kisajärjestäjä! Muistaakseni VRER:llä ja mahdollisesti myös PLJ:llä on ainakin ollut tämänkaltaisia palkintoja, osa on jaettu äänestyksenkin perusteella.

Yhteisö
Tiedän, yhteisöllisyyttä on vaikea järjestää eikä se ole virtuaalimaailmassa kovin muodikasta kun kaikki tuntuvat lähinnä pyörivän oman napansa ympärillä. Keinotkin ovat vähän niukat, omaa keskustelupalstaa tuskin kannattaa alkaa pykätä rotuyhdistykselle, koska ne eivät yleensä saa juurikaan suosiota eivätkä edes kävijöitä. Juokseva viestiketju ht.netissä voi olla lopulta parempi keino.
Noin muuten olisi kiva, jos rotujärjestö pitäisi johkinlaista yhteyttä jäseniinsä. Vaikka joukkosähköposti kerran kuussa: mitä rotuyhdistykselle kuuluu, mitä tapahtumia on tulossa, onko tullut uusia kasvattajia, onko vanhoja lopettanut. Rotuyhdistys helposti unohtuu kasvattajilta (puhun tässä omasta kokemuksesta).

Kaikkea muuta
Kaikenlainen muu aktiviteetti on myös kivaa: äänestyksiä, kuukauden jalostusoriin valintoja, parhaassa tapauksessa vapaastikopioitavia kuvia, kaikenlaista muuta apua jäsenille ja kasvattajille...

Tämmöisen pyörittäminen on todellakin täysipäiväistä hommaa ja useimmissa tapauksissa rotuyhdistyksen ylläpitäjä tarvitsee apua muilta harrastajilta.

–S

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2015

Pintabianin jalostus

Pintabian on määritelmänsä (lähde) mukaan hevonen, joka on tobiano-kirjava ja jonka suvussa on yli 99% arabianhevosta. Tarkoituksena on luoda siis kirjava hevonen, joka muistuttaa muuten arabia hyvin paljon. Puhdasrotuinen arabianhevonenhan ei koskaan ole tobiano-kirjava.

Pintabianin jalostus lähtee siitä, että tobiano-kirjava hevonen yhdistetään arabiin ja toivotaan tobianoa varsaa. Jos varsa on tobiano, sekin yhdistetään arabin kanssa ja toivotaan taas tobianoa varsaa. Näin jatketaan seitsemän sukupolven ajan. Projekti on pitkä virtuaalimaailmassa, saati sitten reaalimaailmassa. Sukupostista löytyy parin pintabianin sukutiedot (mm. ori GP Touchof Dandi) ja suvusta näkee, että sen ensimmäinen risteytys on tehty 50-luvulla. Ionicissa ei "aitoa", alusta asti itse tehtyä pintabiania vielä ole, mutta ori Gentoo Ion on jo lähellä, sen arabiveriprosentti ei ihan riitä vielä, mutta sen ja arabitammojen varsat ovat jo pintabianeja (olettaen tietenkin että ovat oikeanvärisiä).

Sinänsä ei ole väliä, mitä muuta rotua käyttää kantahevosena arabin lisäksi, koska sen merkitys lopputuloksessa on häviävän pieni. Tobiano sen on oltava, se yleensä riittää hyvin pitkälle. Paintit ovat yleisiä, luultavasti myös erilaiset pintot, tosin pintoissahan voi olla jo valmiiksi jonkin verran arabia seassa. Mikään tuskin kieltää käyttämästä vaikka jotain tobiano-kirjavaa poniakin värin lähteenä, mutta kylmäveriset jättäisin ainakin itse rauhaan.

Pintabianin jalostus on siitä haastavaa puuhaa reaalimaailmassa, että tässä jalostusvaiheessa tilastollisesti 50% varsoista on käyttökelvottomia. Kun astuttaa oletusarvoisesti heterotsygootin ts. eriperintäisen tobiano-kirjavan arabilla eli ei-tobianolla, se tobiano vanhempi periyttää kirjavuuttaan vain puolelle varsoista. Ja koska tobiano ei dominoivana ominaisuutena hypi sukupolvien ylitse, eivät ne ei-tobianot varsat voi periyttää kirjavuutta eteenpäin, vaikka suvussa olisi kauempana miten paljon kirjavaa tahansa.

Ionicissahan aiottiin silloin aikojen alussa tehdä pintabian-jalostusta realistisesti tässä suhteessa. Tallin ekat pintabianit tosin olivat suvuttomia, valmiita pintabianeja, kuten tamma VD Jazzmeera. Kuten suvusta näkee, sen emä on merkitty arabiksi, joten se on heterotsygootti tobiano. Jazz varsoi useammankin varsan arabioreista ja muutama varsa on ollut ei-tobiano, merkitty varsalistassa risteytykseksi. Tästä tavasta luovuttiin nopeasti, koska onhan se ihan turhaa teettää hevosia, joilla ei ole käyttötarkoitusta. Tosin reaalimaailman pintabian-yhdistys hyväksyy tällaiset hevoset (jos arabia on yli 99%) ns. breeding stock pintabianeina, mutta huomauttaa toki että näitä voi risteyttää vain oikeisiin, tobianoihin pintabianeihin. Värien suhteen on ihan sama käyttääkö breeding stock pintabiania vai puhdasta arabia.

Toinen väreihin ja niiden periytymiseen liittyvä seikka on se, että arabeilla yleinen kimo periaatteessa "pilaa" halutun tobiano-värityksen, koska se peittää kirjavuuden alleen ajan mittaan. Periaatteessa mikään ei estä käyttämästä kimonkirjavia hevosia jalostuksessa eteenpäin, koska periytyyhän se kirjavuus eteenpäin, vaikkei se hevosen ulkoasussa näykään kimon takia. Toisaalta samalla voi kyllä periytyä se kimokin eteenpäin. Virtuaalimaailmassahan tämä toki ei ole riski, koska täällä hevosen värin voi päättää itse, mutta realismisyistä Ionicissa on ainakin pyritty käyttämään pintabian-jalostuksessa ei-kimoja arabeja tai ainakaan arabi ei saa olla homotsygootti kimon suhteen.

Jos haluaa päästä helpolla pintabianien kanssa, keksii itselleen suvuttomia pintabianeja, tällää niille tobiano-kirjavien kuvat, väittää että suvussa on vähintään se vaadittu 99% arabia ja risteyttää niitä keskenään. Varsan arabiprosentti on kuitenkin aina vanhempien prosenttien keskiarvo, joten kahden pintabianin varsojen prosentit ovat aina kunnossa. Ja kun kaksi tobianoa risteyttää keskenään, varsakin on suuremmalla todennäköisyydellä tobiano itsekin (75% jos molemmat vanhemmat ovat heterotsygootteja).

–S

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2015

Rakennearvostelu: welsh cob-tamma

Tällä kertaa rakennearvostelussa on welsh cob-tamma Tylwyth Teg Coedwig Ion. Arvostelu noudattelee VSN:n rakennekohtia ja pisteytystä.

Yleisvaikutelma 4,5p
Hyvin tasapainoisen ja sopusuhtaisen näköinen tamma. Puolen pisteen "miinus" täysistä pisteistä tulee pitkähköstä rungosta (joka tammoilla on yleistä ja ymmärtääkseni osin jopa biologian sanelemaa, joten siitä ei parane hirveästi rokottaa) ja lievästä notkoselkäisyydestä.

Rotuleima 4,5p
Oikein uskottava welsh cobiksi. Voisi siitä vitosenkin antaa...

Sukupuolileima 4,5p
Uskottava myös tammana.

Pää 3,5p
Pää ei näy sivulta, joten arvostelu on vaikeata enkä yleensä näissä tilanteissa anna nelosta tai parempaa. Kuitenkin se mitä päästä näkyy, näyttää oikeinkin hyvältä. Pää on ilmeikäs, jalokin, suuret sieraimet, leveä otsa, hyvinasettuneet korvat ja ponimaisenakin tuota pitäisin.

Kaula 3,5p
Pään asennon takia kaulankin arvostelu on hieman hankalaa. Se kuitenkin tällaisena näyttää riittävän pitkältä (ainakin jos yrittää kuvitella miltä se näyttäisi jos pää ei olisi kääntynyt kameraa kohti). Se on myös ryhdikäs ja lihaksikas, mutta kuitenkin sopivan kevyt tammalle.

Etuosa 3,5p
Lapa ei ole riittävän viisto minun mielestäni. Pitkä se on ja ilmeisen vahva, mutta pysty. Säkääkään ei juuri ole, mutta rotumääritelmä ei sano siitä mitään, joten en rokota siitä. Rungossa on riittävästi syvyyttä.

Runko 4p
Kuten sanottu, hieman pitkä runko ja hieman notko selkä. Rungon pituus ei kuitenkaan tammoilla ole niin paheksuttua ja syvä ja vahvannäköinenhän tuo on siitä huolimatta. Notkoselkäisyyttäkin welsh cobeilla tuntuu esiintyvän jonkin verran, itse en halua sellaisia suuremmin kuitenkaan palkita näyttelyissä. Tällä se nyt ei ole vielä paha ja siksi 4 pistettä.

Takaosa 4p
Rotumääritelmä sanoo lautasesta, että sen pitäisi olla pitkä, vahva ja lihaksikas. Minä en tuota lautasta kovin pitkänä pitäisi, mutta muuten se näyttää ihan hyvältä. Häntä on kiinnittynyt korkealle.

Etujalat 3p
Hennohkot, hieman pitkät, vej vaikuttaisi lievästi sapeliselta. Olkavarsi saisi olla lihaksikkaampi.

Takajalat 3,5p
Asennot vähän huonot, koipi ja reisi saisivat olla lihaksikkaammat.

Yhteensä 38,5/50p
Meikäläisen skaalalla tällainen pistemäärä alkaa tarkoittaa jo hyvinkin laadukasta ponia. Mitään vakavaa vikaa rakenteessa ei ole, kuvassa on muutamia ongelmia, jotka laskevat pisteitä. Kaikki huomautukset ovat hyvin pikkuasioita kokonaisuuden kannalta. Pistemäärän saisi helpostikin neljäänkymmeneen, jos antaisi leimoista täydet 5 pistettä ja päästäkin vaikka nelosen, ei se väärin olisi.

–S

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2015

Uusia tulokkaita Ionicissa

Entivanhaan täällä blogissa on satunnaisesti esitelty tallin uusia, kiinnostavia tulokkaita, joten päätin kaivaa vanhan aiheen esille.

hann-o. Crayon Tonic
Uusi hankinta Cannabialta Crayonista, kolmipolvinen hannover-ori. Tulee erityisesti FWB-jalostuksen tueksi, mutta on meillä sille hannover-morsiankin.

KWPN-o. Eucarya Boston
Tämä tulikin jo mainittua, kun kuukauden tallina esiteltiin kasvattaja Eucarya. Kolmipolvinen, voikko KWPN-ori, jolla värin polveutuminen on kunnossa. Kuva uupuu vielä, mutta voikko siitä tulee.

old-t. Oldfinion Stark Amaryllis
Saattaapa olla ensimmäinen oldfinionilainen hevonen meillä ikinä. Vanhempi hankinta, neljäpolvinen oldenburg, ja tämänkin emälinja tulee Suprantin Honeybeesta. Veikkaan että Honeybeestä tulee meidän tallin oldenburgien parissa vielä varsinainen massanimi, meidän "kantatamma" oli Honeybeen varsa ja sitten näitä muita honeybeeläisiä on jotenkin eksynyt talliin muitakin... Jos sinulla on myynnissä suvullinen oldenburg, jolla ei ole Honeybeetä suvussa, olisin kiinnostunut.

ranskanpuoliveriset o. Dauphin de Valoy ja t. Athénaïs du Lanore
Suvuttomia sellereitä, pääasiassa tarkoitettu FWB-jalostukseen, mutta kyllä noista muutama SF-varsakin syntyy.

DWB-t. Renate Lennstrup
Virginia kai keksi tämän jollekin "tilaustyönä" joskus aikojen alussa, tamman vaiheista meillä ei ole sen tarkempaa tietoa mutta tässä keväällä sain mailia, josko haluaisimme tamman "takaisin". Kiitos tarjouksesta, mieluusti otamme itsellemme suvuttoman DWB-tamman vaikkei sitä meille olisi pakko ollut tarjota.

westfalen-tammat Barcarole GA ja Uxima GA
Nämä kaksi on keksitty lähinnä meidän vanhemman oriin, Skeleton GA:n morsiamiksi.

xx-t. Quiero's Lady Fenton
Viime syksynä Kerpalta ostettu vanhasukuinen ratsutäykkäri. Erityisen arvokkaan tästä tekee suvun 4. polvessa näkyvä Wizzerria, jonka luulin jo kadonneen kokonaan täysiverisuvuista.

RMH-o. Bluegrass King GA sukuineen
Alkoi vähän ahdistaa kalliovuortenhevostenkin jalostuksen kanssa kun lyhytsukuisia oli jäljellä enää kovin vähän, ne eivät sopineet toisilleen suvullisesti ja pitkäsukuistenkin kanssa oli vähän tekemistä. Piti sitten keksiä hevonen ja sille suku.

MFT-o. RWR Twisty King
Hei, missourinfoxtrotter, joka ei ole ikäloppu! Tilausvarsa meidän vanhasta oriista ja Ravenwoodin tammasta.

sdb-o. RWR Voodoo Pantheon
Ravenwoodista tämäkin, pitkäsukuinen saddlebred-ori, jonka isälinjasta löytyy vielä vanha ionicilainen ori Silver And Platinum.

sdb-t. Rochelle of Picar
Lyhytsukuinen saddler-tamma Picarista. Aivan vieraita nimiä meille, joten tulee olemaan superarvokas siitostamma.

andalusianhevoset o. Nouvion Calvino ja Nouvion Laurencia
vastikään juuri nitisin siitä, että andalusiahevosten kanta on pieni ja sisäsiittoinen. Nouvionista löytyi onneksi vähän apuja asiaan.

budj-t. Tshernika GA sukuineen
Vähän oli ahtaat linjat budjonnyillakin, joten keksin vuosi takaperin sitten tämän tamman sukuineen.

dongola-t. Nkechinyere
Ihmettelen edelleenkin kahta seikkaa:
1. Mitä minä teen tällä?
2. Mistä minä sille kuvan hankin?

kladrub-o. Zephyon Portia I sukuineen
Sama tarina kuin Tshernikalla ja Bluegrass Kingillä: piti saada nopeasti lisää jalostusmateriaalia, niin keksin sitten hevonen ja sille sukua. Kladrubeistahan on tullut puhuttua viime aikoina jonkin verran blogissa ja päätin etten aio vielä sittenkään lopettaa niiden kanssa. Tässä tulos.

knn-t. Nouvion Kaja
Koska Nouvionissa oli tarjolla myös knabstrupeja...

shagya-tammat Tharia BRA ja Yasit BRA
Branwenilaisia, lyhytsukuisia shagyatammoja. Luoja tietää mihin minä näitä käytän.

australianponi-o. Wallaburra Leroy
Suvuton tuontiori, tarkoitettu sulhaseksi meidän ainokaiselle tammalle.

exm-t. Alice In Wonderland MCF
Mystic Sharifan omistaja otti viime syksynä yhteyttä poniorien astutusten merkeissä ja siinä samalla sain sitten puhuttua itsellenikin muutaman puoliksi uusisukuisen ponin. Alice on yksi näistä.

nf-t. Breezy Rose Mallow
Breezy Ponies on lopettamassa ja meillekin sieltä löysi tiensä muutama poni, Rose Mallow yksi niistä.

–S

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2015

Off topic: Ingress – maailmanvalloitusta kännykällä

Tämä teksti ei taas vaihteeksi liity millään tavoin hevosiin, ei oikeisiin eikä virtuaalisiin. Älypuhelimiin ja pelaamiseen Ingress kuitenkin liittyy ja koska menin Ionicin Twitter-tilillä mainitsemaan asiasta (twiitti), niin parempi kai avata vähän mistä tässä on kyse, ettei se jää ihan inside-läpäksi. Tämä teksti on muokattu artikkelista, jonka kirjoitin tänä keväänä Nukarin Sanomiin. Lehti on saatavissa PDF:nä Nukarin nettisivuilta.

Mikä on Ingress?
Ingress on älypuhelimella pelattava peli, joka perustuu paikkatietoon ja lisättyyn todellisuuteen (augmented reality). Pelaaja liikkuu tavallisen maailman keskellä, mutta näkee puhelimensa ruudulla toisenlaisen version todellisuudesta. Se on maailmanlaajuinen verkkopeli, joka toimii Android- ja iOS-laitteissa. Pelin on kehittänyt Googlen tytäryhtiö Niantic Labs.

Ingressissä on scifi-henkinen taustatarina, mutta sen tunteminen ei ole välttämätöntä itse pelaamisen kannalta. Taustojen tunteminen selvittää jossain määrin pelimekaniikkaa. Käytännössä Ingressin pelaaminen perustuu portaaleihin, jotka sijaitsevat tietyissä maantieteellisissä kohdissa. Portaalit näkyvät ainoastaan pelin näytössä, niitä ei ole olemassa fyysisessä maailmassa, toisin kuin esimerkiksi geokätköilyn kätköt.

Pelaajat voivat itse ehdottaa portaaleja peliin, mutta pelin ylläpidon, käytännössä siis Nianticin, on hyväksyttävä ne, jotta ne tulevat näkyviin peliruuduille. Tällä hetkellä hyväksymisjono on valitettavan ruuhkainen ja hyväksymisajat ovat yli puoli vuotta. Nianticilla on tietyt säännöt sille, minkälaiset kohteet voivat olla portaaleja (ks. linkkilista). Tässä on vähän listaa siitä, millaisia portaaleja pelissä voi olla:
– kirjastot
– postikonttorit
– kirkot ja kappelit
– museot
– patsaat ja muistomerkit
– puistot
– ulkoilureittien kyltit ja infotaulut
– graffitit
– pysyvät taideteokset
– joukkoliikenneasemat
– uniikit paikalliset kohteet

Ylös, ulos ja pelamaan
Ingress-portaaleja voi vallata, "häkätä" (hack, käytännössä niistä saa pelissä tarvittavia tavaroita) ja linkittää keskenään. Näitä toimia varten portaalin luokse on mentävä ja tämä todella tarkoittaa ihan fyysisesti siirtymistä portaalin läheisyyteen. Tätä peliä ei siis voi pelata kotisohvalta käsin! Puhelimen GPS haistelee koko ajan pelaajan sijaintia ja näyttää pelaajan sijainnin kartalla sekä lähistöllä olevat portaalit.


Screenshot kännykän pelinäkymästä

Tämä onkin ehkä Ingressin paras puoli: se suorastaan pakottaa liikkumaan ja ulkoilemaan. Haja-asutusalueilla portaaleja toki on vähän ja ne ovat kaukana toisistaan, joten auto tai muu kulkuneuvo on kätevä. Sen sijaan kaupungeissa ja muissa isommissa keskustoissa portaaleja on yleensä useita kymmeniä lähietäisyydellä toisistaan ja pelaaminen onnistuu kaikkein parhaiten jalkaisin.

Ingressin toinen hyvä puoli on se, että pelatessa tulee opittua kaikenlaista uutta ja kiinnitettyä huomiota kohteisiin, joita ei muuten ehkä edes huomaisi. Parhaissa tapauksissa portaalin kohteesta on kerrottu jotain, esimerkiksi lyhyt selitys historiallisen kohteen vaiheista. Vierailla paikkakunnilla Ingress kelpaa osittain myös turistioppaaksi ja koska peli on maailmanlaajuinen, ei pelaamista tarvitse lopettaa edes ulkomaanmatkoilla (kannattaa kuitenkin tarkistaa dataliittymän laskutus ulkomailla ja tarvittaessa hankkia vaikka paikallinen prepaid, ettei puhelinlasku yllätä matkan jälkeen).

Pelaaminen on hyvin pitkälle ilmaista. Peli on ilmaiseksi ladattavissa Googlen/Applen kaupoista ja rekisteröityminen pelaajaksi vaatii Google Mail-tunnuksen, ilmainen sekin. Puhelimessa tulee olla GPS-paikannus ja datayhteys, jälkimmäisestä kannattaa tarkistaa mahdolliset käyttörajat, koska Ingress käyttää datayhteyttä varsin paljon.
Ensimmäinen hankinta Ingressiä varten melko usein on vara-akku puhelimeen. Ingress nimittäin kuluttaa virtaa varsin reilusti: näytöllä pyörii koko ajan suhteellisen raskas grafiikka, ja GPS ja datayhteys ovat jatkuvassa käytössä. Paraskaan akku tuskin kestää monen tunnin pelisessioita. Yleensä liikkeellä olevan ingressinpelaajan tunnistaa siitä, että hihasta, taskusta tai repusta tulee virtapiuha kännykkään.

Sosiaalista pelaamista
Ingressissä pelaa vastakkain kaksi joukkuetta, Enlightened (valaistuneet, vihreä joukkue eli "sammakot") ja Resistance (vastarinta, sininen joukkue eli "smurffit"). Nämä joukkueet kilpailevat keskenään portaalien omistuksesta. Tarkoituksena on vallata mahdollisimman paljon portaaleja omalle joukkueelle, linkittää niitä keskenään ja luoda linkittämällä kenttiä portaalien välille. Pelistä ei tule koskaan valmis, koska tilanne muuttuu jatkuvasti: vastapuolen pelaajat käyvät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tuhoamassa aikaansaadut linkit ja kentät, ja tekemässä omat tilalle.

Parhaimmillaan Ingress on myös sosiaalinen peli, jossa tulee tavattua muita pelaajia. Näihin voi törmätä yllättäen portaalien lähistöllä, kun toinen pelaaja sattuu samaan aikaan saman portaalin luo. Tällä tavalla tulee tutustuttua myös vastapuolen pelaajiin. Oman kokemukseni mukaan suurin osa pelaajista ei ota peliä turhan vakavasti ja vastapuolen pelaajien kanssa on tullut juteltua mukavia vaikka samalla käymmekin täysimittaista sotaa keskenämme kännykän näytöllä. Toisinaan järjestetään myös epävirallisia cross-faction-tapaamisia illanistumisen, ei niinkään pelaamisen, merkeissä.

Oman joukkueen sisällä varsinkin samalla alueella liikkuvat pelaajat pitävät yhteyttä keskenään sen lisäksi että tavataan kaupungilla satunnaisesti pelatessa. Pelissä oleva Commia (ns. chatti) ei käytettävyys- ja salaussyistä juuri käytetä pelaajien väliseen kommunikointiin, vaan keskustelut käydään pääosin Hangouteissa, Telegramissa ja Google+-ryhmissä. Ohjeita näihin pääsemiseksi löytyy joukkueiden nettisivuilta. Toki ei ole pakko olla sosiaalinen jos ei halua, peruspelaaminen onnistuu hyvin yksikseenkin. Lähinnä vain suuremmat kenttäoperaatiot edellyttävät tiimityötä onnistuakseen. Yhteistyössä on kuitenkin se hyvä puoli, että usein pelaajat vaihtavat pelitavaroita keskenään sen mukaan mitä itseltä puuttuu ja mitä on liikaa. Kokeneemmat pelaajat myös auttavat aloittelevia pelaajia, näin peliin pääsee kaikkein parhaiten mukaan.

Toisinaan järjestetään myös ryhmäoperaatioita, joihin osallistuu useita pelaajia, joskus kymmeniäkin tai jopa satoja, jos kyseessä on laaja kansainvälinen operaatio. Operaatioiden tarkoitukset vaihtelevat: joskus vain vallataan portaaleja, joskus tarkoituksena on saada alemman tason pelaajille pelikokemusta, ja joskus tehdään suuria kenttiä, jotka yltävät paikkakunnalta toiselle. Kansainvälisissä operaatioissa tarkoituksena on usein tehdä hyvin suuria kenttiä, jotka kulkevat useiden valtioiden päältä, joskus jopa mantereelta toiselle.


Vihreiden operaation tulos 4.3.2015: luotiin kenttiä välillä Vääksy - Lahti - Kuru - Sastamala. Itse toimin tässä operaatiossa ns. intel-operaattorina eli olin se, joka istui kotona tietokoneella tuijottamassa pelikarttaa ja kertoi kentällä liikkuville pelaajille mitä pitää milloinkin tehdä, mihin siirtyä ja milloin linkittää mihin.

Lisäksi Niantic järjestää erilaisia pelitapahtumia ympäri maailmaa, välillä Suomessakin. Maaliskuussa oli First Saturday -event Jyväskylässä, juhannuksena on suurempi pelitapahtuma eli anomalia Helsingissä. (Kyllä. Juhannuksena. Helsingissä. Jenkkien loistoideoita taas eivätkä antaneet periksi, vaikka asiasta huomautettiin.).

Koska peli vaatii liikkumista pitkin poikin, ei Ingressiä erityisesti suositella alaikäisille. Alaikäisiä pelaajia kyllä on, moni heistä pelaa tätä vanhempiensa tai muiden tuttujen aikuisten kanssa, mutta ainakaan Suomessa ei erityisesti yritetä rekrytoida alaikäisiä mukaan. Tietenkin terve varovaisuus on tarpeen myös aikuisille pelaajille, jos liikkuu syrjäisillä seuduilla tai pimeän aikaan. Toisaalta pelaajat itsekin todella voivat vaikuttaa epäilyttäviltä tyypeiltä, he seisoskelevat, kävelevät vähän matkaa, pysähtyvät, kävelevät takaisin päin, ja jossain vaiheessa poistuvat paikalta vähin äänin, koko ajan kännykkäänsä tuijottaen.


Pelaajia Tampereen Näsinpuistossa

Vähän mainosta ja muutama vinkki
Itse pelaan nickillä Sicce Enlightenedin riveissä, tällä hetkellä levelillä 12. Aloitin loppukesällä 2013 ja 8-levelin (korkein ns. taktinen level eli mistä on vielä oikeasti jotain käytännön hyötyä) sain kasaan tammikuussa 2014. Pelaan lähinnä Tampereella, satunnaisesti Nurmijärven suunnassa ja vielä satunnaisemmin Imatra-Ruokolahti-nurkilla tai jossain muualla.

Pelissä käytetään siis pelinickejä. Sähköposti voi olla henkilökohtainen, mutta se ei näy muille pelaajille. Jotkut pelaajat ovat kyllä luoneet pelkästään Ingressiä ja sen tarvitsemaa yhteydenpitoa varten erillisen mailitilin. Pelinickin valintaan kannattaa panostaa, koska pääsääntöisesti sitä ei voi vaihtaa myöhemmin. Omaa nimeä ei välttämättä kannata käyttää. Huhujen mukaan naispelaajien saattaa olla hyvä välttää myös sellaisia nickejä, jotka tunnistaa helposti naiseksi. Oma nickini on "sukupuoleton", mutta aika moni paikallinen pelaaja tietää minunkin olevan nainen eikä siitä ole mitään ongelmia seurannut. Joka koriin mahtuu aina muutama mätä omena, mutta väittäisin silti suurimman osan pelaajista olevan ihan täysjärkisiä tyyppejä.

Ja hei, kannattaa liittyä vihreisiin! Jos satut olemaan tamperelainen, lähden mielelläni mukaan pelaamaan ja auttamaan uutta sammakkoa alkuun. Meikäläisen puoliso, pelinicki Damork, on Tampereen seudun virallinen tutor-pelaaja, mutta tarvittaessa kyllä lähes kaikki kokeneemmat pelaajat neuvovat aloittelijaa. Muiden alueiden tutoreita löytyy listattuna Enlightenedin nettisivulta (ks. linkkilista). Muutamien muidenkin virtuaaliharrastajien tiedän pelaavan, jotkut olen onnistunut rekrytoimaan mukaan virtuaalifoorumin topikissa.
Jos taas satut asumaan Nurmijärvellä tai lähialueilla (ei Helsinki), niin nyt toukokuun loppupuolella ja kesäkuussa ennen juhannusta kannattaa huudella itsestään, jos haluaa apuja. Saatan liikuskella tavallista enemmän niillä nurkilla.

Jos kiinnostaa kokeilla, voit pyytää minulta kutsua peliin (tarvitsen siihen sähköpostiosoitteesi, voit laittaa sen tämän postauksen kommentteihin tai mailata vtionic@gmail.com). Kutsu ei ole välttämätön enkä tiedä tuoko se kutsutulle mitään erikoista hyötyä missään suhteessa, mutta minua se hyödyttäisi mitalien muodossa. Varoituksen sana sitten: tähän jää koukkuun. Ottaen huomioon liikunnan ja ulkoilun, johon pelaaminen väistämättä johtaa, addiktoituminen ei välttämättä ole ihan hirveän huono asia.


Lähde ?

Linkkejä
Wikipedia: Ingress (game)
Wikipedia.fi: Ingress
Ingress.com
Ingress Intel Map (pelikartta, vaatii pelaajatunnukset)
Candidate Portal criteria
Ingress Help Center
Decode Ingress
Ingress Glyphs
Niantic Project Wiki
Ingress (epävirallinen, suomenkielinen ohjeistus)
Ingress Enlightened Finland
Ingress Resistance Finland

–S

(PS: Niin, ne twiitissä mainitut yöjuoksut vieraiden miesten kanssa viittaavat siihen, että tässä viime aikoina olen ollut paljon mukana rakentelemassa isoja kenttiä Tampereen nurkille. Kuskina on yleensä yksi tuttu miespuolinen pelaaja tästä lähistöltä, puolison ja myös minun tuttuja jo aikana ennen Ingressiä. Kun hän on päivät töissä, niin pelireissuille lähdetään illansuussa ja usein ne venyvät yöhön asti, kun ajetaan pitkin maakuntaa portaalien perässä. Oma puoliso ei ole läheskään aina mukana näillä matkoilla, joten vieraan miehen, tai useamman, kanssa olen paljon liikkeellä.)

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2015

Ionicin eka suomenhevosvarsa

Maailmankirjat on tosiaan sen verran väärässä järjestyksessä, että heinäkuun puolivälissä syntyy Ionicin ensimmäinen suomenhevosvarsa. Ikinä. No eihän se nyt mikään salaisuus ole, varsan vanhemmat (Patu ja Santra) on mainittu blogissakin useammin kuin kerran ja varsasuunnitelmistakin on puhuttu. Pari kuukautta vielä, niin se on ihan oikeasti totta.

Tämä on meidän mittapuulla jonkinasteinen merkkitapaus, koska suomenhevonen kuitenkin on yksi virtuaalimaailman yleisimmistä roduista ja kotimainen rotu ja sitten meille syntyy ensimmäinen kasvatti yli kymmenen vuoden tallinpidon jälkeen. Kyseessä on myös minun suosikkirotuni. Gin ei ole koskaan ollut suokeista niin innostunut ja siksi niitä ei aiemmin Ionicissa juuri ole ollutkaan, muutamia harvoja hajayksilöitä lukuunottamatta. Myös kuvien puute on rajoittanut näiden kanssa, mutta viime aikoina sekin tilanne on parantunut ja kirjoitushetkellä sähköpostilaatikossa makaa taas yksi tarjous ostettavista suokkikuvista. Joten kun meille on mahtunut talliin murgenhevosta ja morgania, wielkopolskia ja welshiä, niin toki sitä nyt voi muutaman suomenhevosvarsankin kasvattaa.

Kyselin tovi sitten blogin kyselyssä, että mikä lukijoiden mielestä sopisi suokkivarsalle nimeksi (myönnän ihan suoraan että suomenhevosten kohdalla suomenkieliset nimet ovat se juttu, minkä takia niitä pidän. Tosin olen kyllä vakavasti harkinnut ruotsinkielisiäkin nimiä). Ionin Esikoinen jäi uupumaan listalta, olisi toki luonnollinen valinta nimeksi, mutta vähän tylsä ehkä. Ei sitä hylätty ole vielä, minähän lopullisen päätöksen teen joka tapauksessa.

Kyselyssä annettiin 39 ääntä, niukka voittaja oli Ionin Nollavektori 8 äänellä, toiseksi tullut Ionin Luutnantti Ruoska sai 7 ääntä (pisteet kotiin sille, joka tietää mistä leffasta tuo nimi on, tarkistamatta sitä Googlesta). Viisi ääntä saivat Ionin Hopeamyntti ja Ionin Patrunessa, neljään ääneen pääsivät Ionin Kartanonherra ja Ionin Käämi Palaa (henkilökohtainen suosikkini tuon Luutnantti Ruoskan lisäksi).

Kyselystä jäi kokonaan pois erilaiset muinaisnimet, kalevalaiset ja muut sen sellaiset:
– Ionin Aikamieli
– Ionin Arijoutsi
– Ionin Ikitiera
– Ionin Vihavaino
– Ionin Ikuturso
– Ionin Kalevanpoika
– Ionin Louhi Pohjanakka
– Ionin Helkaneito
– Ionin Kaukopäivä
– Ionin Kanteletar

Oh, vielä tarvittaisiin satamäärin kuvia ja jalostushevosia, mutta nimiä olisi suomenhevoskasvateille valmiina vaikka millä mitalla!

Rehellisesti sanoen minulla ei ole kuitenkaan aavistustakaan, mikä varsan nimeksi tulee. Toisaalta se saattaa olla kyllä myynnissäkin, jos jotakuta kasvattajaa kiinnostaa erisukuinen, lyhytsukuinen varsa. Silloin se saattaa lähteä nimellä Ionin Esikoinen, sehän sopii sekä tammalle että oriille, mutta toki ostajalla on mahdollisuus esittää oma nimitoiveensa.

– S

keskiviikkona, toukokuuta 06, 2015

Miten aloittaa virtuaalihevostelu?

Joskus muinoin Virginia antoi usein aloittelevalle harrastajalle ohjeeksi, ettei kannata ensimmäisenä pykätä omaa tallia pystyyn, parempi keino päästä harrastukseen sisään on hankkia vaikka hoitohevonen joltain tallilta ja sen kautta tutustua virtuaalimaailmaan. En ole itse toistaiseksi ainakaan suoraan neuvonut aloittelijoita, joten en ole joutunut miettimään itse, miten ja mitä pitäisi ohjeistaa. Virginian neuvo on toisaalta kyllä ihan hyvä, mutta tuo hoitaja-osuus taitaa olla hieman aikansa elänyt, koska hoitajatoimintaa on nykyisin aika vähän ja sekin vaatinee jonkinlaista tietoa virtuaalimaailman perusjutuista.

Hyvä ei kuitenkaan ole sekään, että kuulee sanan "virtuaalitalli", kehittelee siitä oman mielikuvansa, tekee nopeasti tallin ja ryntää esittelemään sitä suureen ääneen vanhemmille harrastajille. Parhaassa tapauksessa kukaan ei kommentoi mitään, koska aloittelijaa ei haluta teilata heti, mutta kukaan ei keksi oikein mitään kannustavaakaan. Pahimmassa tapauksessa taas... No, kielenkäyttö voi olla todella rumaa, vaikkei tietenkään saisi. Kumpikaan näistä ei varsinaisesti kuitenkaan anna hirveästi intoa jatkaa harrastusta, yhtä vähän kuin se, että aloittaisi pianonsoiton jostain Mozartin sinfoniasta ja kuuntelemassa olisi ammattimainen musiikkikriitikko.

Aloittelijan kannattaa ensimmäiseksi käydä vilkaisemassa Virtuaaliwikistä löytyvä Virtuaaliopas. Siellä on artikkeleita erilaisista virtuaalimaailmaan liittyvistä asioista, oman kiinnostuksen mukaan niitä voi lukea läpi. Oikeastaan ainoa, johon kehotan kaikkien kiinnittämään huomiota, on tuo tekijänoikeuslaki-osio. Jos jollain on tiedossa jotain muita ohjesivuja, joko suppeita tai laajempia, saa vinkata, koska itse en tiedä muita kuin Virtuaalioppaan.

Yksi hyvä keino päästä vähän sisään virtuaalimaailmaan on rauhassa tutustua talleihin, hevosiin, yhdistyksiin, keskustelufoorumeihin: millaisia erilaisia talleja on olemassa, mitä hevosten sivuilta löytyy, miten kilpaillaan, miten kasvatetaan, mistä foorumeilla puhutaan... Tähän voi käyttää ihan niin paljon aikaa kuin haluaa, tutkittavat sivut eivät lopu kesken!

Jos nyt sitten vielä tämän jälkeenkin tuntuu siltä, että olisi kiva kokeilla itse niin ehkä seuraava askel olisi sitten ensimmäinen oma hevonen. Tai mahdollisesti jonkin ratsastuskoulun toimintaan osallistuminen tai hevosen hoitaminen, jos sellainen kiinnostaa enemmän ja löydät jostain mukavantuntuisen tallin.

Jos kuitenkin lähdet oma hevonen -linjalle, vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: joko keksit itse itsellesi hevosen tai ostat sellaisen joltain tallilta. Moni omistaja ei ainakaan mielellään myy omia kasvattejaan aloittelijoille, lisäksi moni omistaja haluaa hevoselle "aktiivisen" kodin (joka tarkoittaa yleensä sitä, että sillä kilpaillaan paljon jossain lajissa). Sitten on talleja (kuten meidän Ionic), josta myydään lähestulkoon mihin tahansa sillä ehdolla, että ostaja tekee hevoselle sivut ja ilmoittaa ne meille. Ja jos ostaja vielä kertoo olevansa aloittelija ja kaipaavansa joihinkin asioihin neuvoja tai selvennyksiä, niitäkin irtoaa.

Totta kai tässä jossain välissä on ollut syytä tutustua nettisivujen tekemiseen ja niiden saamiseen verkkoon kaikkien näkyville, jos se ei ole tuttua entuudestaan. Siihenhän tämä harrastus perustuu. HTML- ynnä muita oppaita sivujen tekemiseen löytyy netistä ja sivut saa näkyville vaikka joillekin ilmaispalvelimille. Minä en tiedä näistä asioista oikeastaan yhtään mitään. Yleisin käyttämäni lähde on W3Schools.com (se on kyllä ihan hyvä lähde myös aloittelijalle, jos englanninkieli taipuu) ja oma domain on ollut toistakymmentä vuotta, niin että ilmaispalvelinten tilanteesta tai tarjonnasta ei ole mitään käsitystä.

Ja luonnollisesti asioissa auttaa paljon, jos tietää oikeista hevosista jotakin. Vuosien ratsastus- ja/tai hoitokokemusta ei tarvita (ei niistä haittaakaan varmasti ole), ihan perus-teoriatieto riittää hyvinkin pitkälle. Mainittavia asioita ovat ainakin hevosrodut ja eri kilpailulajit. Itse tietysti sanoisin myös väreistä kannattaa opetella jotakin, mutta niistä kyllä riittää aika pitkälle se, että erottaa rautiaan ruunikosta ja tietää että valkoiset hevoset eivät ole valkoisia vaan yleensä kimoja. Netti on näidenkin asioiden kanssa hyvä lähde, esimerkiksi suomenkielisessä Wikipediassa on pääpiirteissään pätevää tietoa tarjolla ja Virtuaaliwikissä samoin.

Tiivistettynä siis sanoisin, että apinoimalla oppii. Virtuaalimaailmassa on monia asioita, jotka tehdään tietyn kaavan mukaan. Niitä ei kannata väheksyä, sillä virtuaalimaailma on ollut kuitenkin olemassa jo viitisentoista vuotta ja siinä ajassa on moni käytäntö hioutunut toimivaksi. Kaikkia virheitä ei kannata tehdä itse ja toisaalta asiallisesti kysyvälle yleensä vastataan Ht.netissäkin asiallisesti (vaikka kyseisen foorumin maine onkin kyseenalainen).
Varoitan kuitenkin tässä vaiheessa, että "hei miten tehään virtuaalitali??!!11" on ehkä maailma huonoin kysymys. Ottamatta kantaa kirjoitusasuun, itse vastaisin siihen jotakuinkin näin: "Tee nettisivu ja kirjoita siihen että se on virtuaalitalli". En minä teknisesti ottaen väärässäkään olisi. Miten paljon tästä sitten on apua kysyjälle, on toinen juttu, mutta toisaalta en tiedä, mikä kysyjän ongelma varsinaisesti on.

–S

sunnuntaina, toukokuuta 03, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Toukokuun valintojen teema on puoliveriset. Oriiksi valikoitui tuore FWB-komistus Billabong Solo, tammaksi brandenburg Brutalia O'Kalász ja talliksi Eucarya Warmbloods, josta tosin puoliveristen lisäksi löytyy vähän muitakin rotuja, mutta ei se niin nuukaa ole.


Billabong Solo tuli meille sen jälkeen kun Solon myyntitopikissa suoraan nenäni edestä vietiin kirjava FWB-ori Kookaburra Solo. Olisin halunnut Kookaburran paitsi värin, myös nimen takia. Lohdutukseksi sain sitten toisen kirjavan varsan ja sille tällättiin nimeksi Billabong Solo. Tämä voi sitten aikanaan jättää varsan, joka nimetään Kookaburra Ioniksi.

Billabong onkin muuten ensimmäinen tobiano-kirjava puoliverinen koskaan (tai ainakaan minulla ei ole muistikuvaa, että aiemmin olisi tällaista ollut)! Tarkoituksena on ollut jo pitkään hankkia tobianoa myös meidän pv-laumaan, mutta ei ole osunut sopivaa silmään. Sopivallahan tarkoitan tietenkin sitä, että kirjavuuden periytymislinja on kunnossa. Tällä se on, joten kyseessä on siis muodollisesti pätevä siitosori.

Muodoista puheenollen, en ole ihan 100% tyytyväinen tuohon kuvaan, mutta sillä nyt kuitenkin mennään ellei satu parempaa jostain silmien eteen. Billabong on käytettävissä myös ulkopuolisille tammoille, jos joku haluaa mahdollisuuden vähän värikkäämpään FWB:hen.


Brutalia tuli meille melko pian syntymänsä jälkeen kasvattajalta Kalászista. Saattoi olla ensimmäinen brandenburg ikinä tai ainakin pitkään aikaan. Ja pitkäsukuinen, olin yllättynyt että virtuaalimaailmasta löytyy noinkin pitkäsukuisia brandenburgeja, se kun on kuitenkin melko harvinainen. Toisaalta, rodulla on ollut muutamia aktiivisia kasvattajia, joten ei se pitkä suku mikään suoranainen ihme ole.

Koska en ole suuremmin noihin brandenburgeihin perehtynyt, en tiedä miten yleisiä tai harvinaisia nimiä tamman suvusta löytyy. Brutalia tulikin hankittua ihan puhtaasti FWB-jalostukseen, johon se pitkä- mutta taatusti erisukuisena tammana soveltuu erinomaisesti. Kuten astutuskalenterista näkyy, sitä onkin tullut yhdistettyä kaikenlaiseen mielenkiintoiseen ja olen varma, että Brutalian varsat tulevat olemaan tärkeitä myös tulevaisuudessa. Kalász lienee lopettanut, kun on kerran kadonnut netistä, mutta olen silti hyvin tyytyväinen, että aikanaan saimme tämän tamman sieltä.


Eucarya on ollut vähän sellainen tuntematon suuruus tähän asti. Periaatteessa tiedän tallin nimen kyllä ja osaan yhdistää sen hollanninpuoliverisiin, mutta siinäpä se sitten on oikeastaan ollutkin. Talli kuitenkin kiinnitti huomiota siinä vaiheessa kun sinne ostettiin kaksi meidän FWB-kasvateista, oriit One Eyed Jack Ion ja Hugo Boss Ion. Siinä vaiheessa tajusin, että tallistahan löytyy myös FWB:itä ja aika paljon kaikenlaista muutakin.

Ensimmäisenä on tietenkin pakko mainita hevosten värit: Eucaryasta löytyy erikoisvärisiä puoliverisiä, voikkovärejä on itse asiassa jopa suhteellisen runsaasti, seassa on myös tobianoa ja sabinoa sekä yksi dominanttivalkoinen täysiveriori (tai miksi noita W-geenin aiheuttamia kuvioita nyt haluaakaan kutsua). Vain päistärikkö puuttuu! Ja kun värien periytymiset näyttävät olevan kunnossa, niin johan minä ensimmäisenä arkipäivänä kiikutan lastin tammoja Eucaryan oreille. Paitsi että voikkovärin takia se ei ole välttämätöntä: ostin nimittäin aivan vastikään sieltä voikon (vielä kuvaton, mutta kyllä siitä voikko tulee) KWPN-ori Eucarya Bostonin.

Eucaryassa on aika paljon hevosia, mikä tietysti on melkoisen tärkeätä ja välttämätöntä, jos aikoo tosissaan kasvattaa hollanninpuoliverisiä. Se kuitenkin on suhteellisen harvinainen puoliverinen virtuaalimaailmassa ja kasvattajan täytyy melko varmasti olla ns. omavarainen jalostushevosten suhteen. Osin hollantilaisten jalostuksessa on käytetty täysiveristä, mikä toki sallittakoon. Muita puoliverisiä ei näihin ole minun nähdäkseni menty sotkemaan ja se on minun mielestäni hyvä.

Monennäköistä hevosta siis on ja myös monenlaista sukua. Noita hollantilaisia en niin tarkkaan syynännyt, mutta muiden puoliveristen (lähinnä FWB) suvuissa on aika paljon vaihtelua. On uutta ja vanhaa, pitkää ja lyhyttä. Plussa tulee myös kuvista, jotka kautta linja ovat hienot ja persoonalliset. Ja kaikista erikoisväreistä huolimatta valikoin suosikkihevosekseni tamma Eucarya Sacristian, mutta kyllä tallista löytyy monta muutakin suosikkia.

–S