tiistaina, elokuuta 30, 2011

Ahaltek-kysely

Kyselin ht.netissä virtuaalisten ahaltekien perään (ketju), haluan tietää hevosia, omistajia ja kasvattajia. Tämän tauon aikana ja vähän jo ennemminkin olen pudonnut tyyten kärryiltä siinä, missä virtuaalisen ahaltekin tilanne menee. Omaa napaa on kyllä ronkittu huolella ja omia hevosia kasvatettu ja paapottu, mutta vieraita hevosia en ole ostanut enkä käyttänyt Dhamar Bellamyn oston jälkeen. Sen ostopäivämäärä on lahjomattomasti viime vuoden marraskuulta...

Tähän mennessä vastauksia ei ole vielä paljon tullut, mutta onneksi Prestaan voi aina luottaa!

torstaina, elokuuta 18, 2011

Wikinää

Lempilapseni virtuaaliwiki voi kohtuullisen hyvin, mutta minä kyllä otan siitä kaiken kunnian itselleni. Vilkaiskaa joutessanne tuoreiden päivitysten listaa, ajassa saadaan mennä jotakuinkin kuukausi taaksepäin ennen kuin tulee vastaan jonkun muun tekemä päivitys. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että aikamoinen osa minunkin päivityksistä on erilaista rakenteellista editointia, kategorisointia ja vanhan parantelua, ihan liikaa en ole tuottanut uutta materiaalia.

Nyt kuitenkin pääsin kiinni siihen kultasuoneen, mitä olen pidemmän aikaa (lue: alusta asti) suunnitellut: merkittävät ahaltekinhevoset! Noiden vanhojen tietojen kaivelu nyt vain on niin hauskaa puuhaa. Jälkeläislistoja kirjoittaessa tosin tulee vastaan todella, todella paljon Gin-hevosia, joku kohta luulee että olen vain omaa napaani tuijotteleva itsekäs kakkiainen, joka käyttää jopa virtuaaliwikiä kohentaakseen omaa egoaan ja tuodakseen kasvattejaan näkyville. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kylmä fakta on että ahaltekien historiasta ei vain voi kirjoittaa mainitsematta suurinta ja pitkäaikaisinta kasvattajaa: minua. En ole itsekäs väittäessäni näin, mutta olisi turhaa vaatimattomuutta väittää mitään muutakaan. 16.11.2011 tulee muuten kuluneeksi tasan vuosikymmen ensimmäisen Gin-ahaltekin syntymästä. Repikää siitä.

Yksi asia virtuaaliwikissä huolettaa: pysyvyys. Olen kirjoittanut sinne sivukaupalla tekstiä, entä jos wiki ajetaan alas jonain kauniina päivänä? Geocitiesin kadottua ja VRL:n foorumin häivyttyä olen tullut hysteeriseksi tämän suhteen. Geon mukana meni vanhoja Vippos-artikkeleitani, joita ei enää ole välttämättä missään tallessa eikä Waybackmachine tai Reocities & kumpp. joka kerta pysty auttamaan. VRL:n foorumin VNT-osioon kirjoitin pitkät pätkät eri roduista ja niiden rakennearvosteluista, tein tehtäviä tuomarikokelaille ja raapustelin yhtä ja toista rakennearvostelusta yleisesti. Kaikki tämä katosi foorumin myötä. Arvatkaa muuten sylettääkö? Eipä juuri...

perjantaina, elokuuta 12, 2011

Kohtuullisuus on oikeasti hyve

Törmäsinpä tässä päivänä muutamana virtuaalihevoseen, jonka kerrottiin olevan omistajansa lemmikki ja huoliteltu silmäterä. No sen huomasi, jos ei muusta niin ainakin luonnekuvauksen pituudesta. Se oli nimittäin täysin kohtuuton, sitä jatkui näyttökaupalla alaspäin, onneksi sentään oli väliin ripoteltu vähän kuvia pätkimään romaania. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että tekstiä oli liikaa.

Ai miten niin muka voi olla liikaa tekstiä nettisivulla? No sitenniin.
Yli kymmenen vuotta sitten johtava käytettävyysasiantuntija Jacob Nielsen kirjoitti lukunopeuden näytöltä olevan 25% hitaampi kuin lukunopeus paperilta (lähde) ja toisaalta myös, että ihmiset eivät mielellään lähde lukemaan ajatuksen kanssa pitkää tekstiä läpi netistä. Näistä seikoista päästään siihen, että nettiin pitäisi kirjoittaa noin puolet siitä, mitä kirjoittaisi samasta asiasta paperille. Tiivistäminen, tiivistäminen ja tiivistäminen.
(Nielsen kylläkin kirjoitti että huipputarkat näytöt tulevat yleistymään 10 vuoden kuluessa, mutta näin ei ole käynyt vaan todella hyviä näyttöä on tällä hetkellä lähinnä vain e-kirjalaitteissa.)

Siis harrypotterin kirjoittaminen nettiin ei kannata, koska kukaan ei viitsisi lukea sitä sieltä.

Ikävä kyllä, jos tämän hevosen omistaja päättäisi tuoda hevosensa YLAan, jonkun tuomariparan pitäisi lukea se luonneteksti läpi ajatuksen kanssa ja huolella. Harva asia ärsyttää ainakin minua niin paljon kuin pitkät luonnekuvaukset, koska se luonneosion arvostelu on tuomaroinnin aikasyöppö. Rakenteen arvostelen yleensä varsin nopeasti, arvosteluun ja pisteytykseen on kehittynyt jo rutiini ja enää harvan rodun kanssa joudun etsimään rakennetietoa netistä. Kilpailujen pisteytys on myös hyvin yksiviivaista, suvunkin jossain määrin.
Ylivoimaisesti suurin aika menee siis luonteen kanssa tuhratessa. Jos luonnekuvaus on liioitellut pitkä, sen kanssa menee entistä enemmän aikaa ja useissa YLA-luokissa osallistujia on paljon. Tällöin iskee joskus jopa epätoivo: en saa ikinä tätä luokkaa valmiiksi! Asiaa ei auta tippaakaan se, että foorumeilla huudellaan epäystävälliseen sävyyn tulosten viipymisestä, yleensä vielä jonkin viivanickin takaa, niin ettei voi edes mennä kiukkupäissään sanallisesti rökittämään vinkujaa oman hevosen luonnekuvauksen pituudesta.

Voisinkohan YLA-tuomarina kieltäytyä tuomaroimasta selkeästi ylimittaisia luonnekuvauksia yhteisen hyödyn nimissä?