Kaikki lukijat, jotka eivät kelaa uusinta tekstiä alemmas: tehkää nyt se, sillä oikealla palstalla, blogiarkiston alapuolella on meidän uusi virtuaaliblogilista! Oletusarvoisesti siinä näkyy kymmenen äskettäin päivittynyttä blogia, mutta varsinaisesti listalla on kuitenkin paljon enemmän blogeja. Kaikki saa näkyviin klikkaamalla sitä pientä "Näytä kaikki"-linkkiä listan lopussa.
Tuon listauksen sisältö ilmeisesti (ja toivottavasti) päivittyy samaa tahtia meidän Google Readerin päivitysten mukaan. Kirjoitinhan jokin aika sitten, että seuraamme nykyisin virtuaaliblogeja Readerin kautta, mutta nyt meidän seuraamia blogeja voi katsella tästä blogin listauksesta.
Ja me edelleen otamme mieluusti vastaan vinkkejä virtuaaliblogeista sekä tietysti näemme nykyisetkin blogit aktiivisesti päivittyvinä.
Gin Ahaltekin ja Ionicin yhteinen blogi. Asiaa virtuaalihevosten kasvatuksesta, omistamisesta, kilpailuttamisesta, kilpailemattomuudesta, kuvista ja ylipäänsä kaikenlaisista virtuaalimaailman ilmiöistä. Kommentoida saa.
keskiviikkona, kesäkuuta 30, 2010
tiistaina, kesäkuuta 29, 2010
Nolot kirjoitusvirheet
Kun luen muiden tekstejä, takerrun jokaiseen kirjoitusvirheeseen kuin purkka tukkaan, mutta omille teksteilleni olen 100% sokea. Tai no, saatan bongata jostain vanhasta bloggauksesta virheen 3 kuukauden kuluttua sen kirjoittamisesta. Enkä tietenkään jaksa ikinä korjata sitä.
Pari lyöntivirhettä on jäänyt mieleen niiden nolouden (tai joku voisi sanoa hauskuuden) takia. Eivät onneksi ole kovin vakavia, mutta... no, noloja. Toisen onneksi jaan ainakin S:n kanssa ja se on perunpaso, josta tulee niin hirveän helposti peruspaso. Olemme harkinneet vakavasti siirtymistä termiin pasohevonen tai johonkin muuhun yhtä älykkääseen viritelmään.
Ja mikä virhe olikaan nimetä eräs tersk-oriimme pahamaineisen venäläisen munkin mukaan! Rasputinista tulee ihan liian usein Rapsutin eikä sitä edes huomaa kuin vasta sitten kun se on keikkunut sivuilla puoli vuotta. Nimimerkillä "Korjasin sen just äsken".
Pari lyöntivirhettä on jäänyt mieleen niiden nolouden (tai joku voisi sanoa hauskuuden) takia. Eivät onneksi ole kovin vakavia, mutta... no, noloja. Toisen onneksi jaan ainakin S:n kanssa ja se on perunpaso, josta tulee niin hirveän helposti peruspaso. Olemme harkinneet vakavasti siirtymistä termiin pasohevonen tai johonkin muuhun yhtä älykkääseen viritelmään.
Ja mikä virhe olikaan nimetä eräs tersk-oriimme pahamaineisen venäläisen munkin mukaan! Rasputinista tulee ihan liian usein Rapsutin eikä sitä edes huomaa kuin vasta sitten kun se on keikkunut sivuilla puoli vuotta. Nimimerkillä "Korjasin sen just äsken".
perjantaina, kesäkuuta 18, 2010
Knabstrup-kasvatuksen uudet tuulet
Knabstrup on jo monena vuonna ollut sellainen hankalahko rotu kasvattaa. Se on ollut Ionicin valikoimassa alusta alkaen ja niinpä nykyiset hevoset alkavatkin olla pitkäsukuisia. Ja kaikki sukua keskenään! Tässä törmätään siihen, että me emme ole keksineet tarpeeksi kantahevosia ja nyt linjat ovat kaikki sotkussa keskenään. Olemmehan me toki yrittäneet keksiä hevosia, mutta knabstrup on vaikea rotu nimiensä puolesta, joskus jo kasvateillekin on tuskallista keksiä hyviä nimiä, niin entä sitten muutamalle kymmenelle uudelle hevoselle... Ja en halua taipua tuon(kaan) rodun kohdalla mihinkään epätyypillisiin nimiin.
Valittelimme tätä blogissa joskus aikaisemminkin ja joku kommenteissa totesi, että reaalimaailmassa knabstrupiin on sallittua risteyttää puoli- ja täysiverisiä ja muitakin rotuja ennen kaikkea knabstrup-poneihin. Hakkasin itseäni päähän hetken aikaa sen luettuani, niinpä tietysti, miksen minä ollut tuota tajunnut?
Nyt meille onkin syntynyt muutamia knabstrupeja, joiden toinen vanhempi ei olekaan knabstrup. Vilkaiskaapa nämä läpi!
Ori Hårdhjertet Ion, isä on anglo-trakehner-ori Poem's Heartless ja emä eräs meidän pitkäsukuisimpia koulutammoja. Isokokoisia puoliverisiä käyttämällä saadaan näppärästi myös kokoa knabstrupeihinkin, tähän asti meidän knabstrupien koko on harvoin ylittänyt 162 senttiä, mutta tämänkin isäori on 169-senttinen. Ja katsokaa mitä vanhoja, jaloja nimiä tuolta suvusta löytyy: Oré xx, Gothard, Black River's Angelbell... Meillä ei ole ainoatakaan puoliveristä, jonka suvussa olisi noita!
Ori Mondeo Ion on ihan toisennäköinen suvultaan, molemmat vanhemmat ovat suvuttomia. Isä on meidän vanha knabstrup-ori, jolle ei enää löytynyt meiltä sopivaa tammaa, joka olisi voinut jättää orilinjalle jatkajan. Täysiveripuolelta sen sijaan löytyi sopiva koulupainotteinen tamma Granadalle. Ja tässäkin on iso varsa, kun emä on 168-senttinen.
Ori Odysseia Ion on taas pitkäsukuinen, isäksi valikoitui Evergreyn hannoverori Odyssey Celt. Eikä senkään sukua voi moittia, sieltä löytyy Lanzinger, Rembrant ja Routinier. Olen 100% varma etteivät tuollaiset nimet tee yhtään pahaa knabstrup-jalostuksessa!
Tamma Fianchetta Ionin isä on puolestaan meidän pitkäsukuinen angloarabiori Checkmate Ion.
Gilda Ionin isä on evergreyläinen trakehnerori Saruin NON, jota ei periaatteessa voisi käyttää knabstrupien jalostukseen, koska se on kimo. Kuitenkin päätimme tehdä poikkeuksen, koska sukunsa puolesta Saruin ei voi olla kimo, sen molemmat vanhemmat ovat tummia ja kimo ei hypi sukupolvien ylitse. Niinpä me suljemme silmämme tässä kohtaa hevoselle merkityltä väriltä ja toteamme, että se on hyvä, mikä on hyvä. Saruininkaan ei tarvitse hävetä sukuaan noiden muiden puoliveristen joukossa, Alté löytyy vanhoista nimistä sieltäkin.
Jenna Ion on puolestaan puoliksi täyttä verta, sen isä on meidän täysiveriori Majestic Ion. Senkin suvusta löytyvät minun vanhoja suosikkeja roppakaupalla: Wizzerria, MVS Lord Fenton, SK Grand Duke, Blond Lord ja kauempaa vielä DS Wehi.
Miljan omistama täysiveriori Merchant Man RVC on niin upea ori, että se astui meillä peräti kuusi knabstrup-tammaa. Siinä vain natsasi kaikki kohdalleen. Meistä laukkatausta ei ole suinkaan paha juttu este- ja erityisesti kenttähevosten jalostuksessa ja toisaalta Merchant on näemmä hypännytkin vähäsen. Lisäksi se on kuolattavan komea, niin emme me muuta tarvitse. Pari Merchantin varsaa on vielä ilman sivuja ja sieltä on tulossa orivarsojakin, mutta tähän mennessä sivut löytyvät Marlisilta, Saverialta, Taikalta ja Vickanilta.
Tämähän ei tietysti poista sitä tosiseikkaa, että uusia sukuja on keksittävä riippumatta siitä miten vähän niille on kuvia tai nimiä. Mutta vähäsen tämä muiden rotujen käyttö kuitenkin laajentaa noita sukulinjoja juuri nyt tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Siinä mielessä tuo Merchant Manin noin laaja käyttö ei ehkä ole fiksua, mutta ehkä siitä nyt ei seuraa katastrofia.
Valittelimme tätä blogissa joskus aikaisemminkin ja joku kommenteissa totesi, että reaalimaailmassa knabstrupiin on sallittua risteyttää puoli- ja täysiverisiä ja muitakin rotuja ennen kaikkea knabstrup-poneihin. Hakkasin itseäni päähän hetken aikaa sen luettuani, niinpä tietysti, miksen minä ollut tuota tajunnut?
Nyt meille onkin syntynyt muutamia knabstrupeja, joiden toinen vanhempi ei olekaan knabstrup. Vilkaiskaapa nämä läpi!
Ori Hårdhjertet Ion, isä on anglo-trakehner-ori Poem's Heartless ja emä eräs meidän pitkäsukuisimpia koulutammoja. Isokokoisia puoliverisiä käyttämällä saadaan näppärästi myös kokoa knabstrupeihinkin, tähän asti meidän knabstrupien koko on harvoin ylittänyt 162 senttiä, mutta tämänkin isäori on 169-senttinen. Ja katsokaa mitä vanhoja, jaloja nimiä tuolta suvusta löytyy: Oré xx, Gothard, Black River's Angelbell... Meillä ei ole ainoatakaan puoliveristä, jonka suvussa olisi noita!
Ori Mondeo Ion on ihan toisennäköinen suvultaan, molemmat vanhemmat ovat suvuttomia. Isä on meidän vanha knabstrup-ori, jolle ei enää löytynyt meiltä sopivaa tammaa, joka olisi voinut jättää orilinjalle jatkajan. Täysiveripuolelta sen sijaan löytyi sopiva koulupainotteinen tamma Granadalle. Ja tässäkin on iso varsa, kun emä on 168-senttinen.
Ori Odysseia Ion on taas pitkäsukuinen, isäksi valikoitui Evergreyn hannoverori Odyssey Celt. Eikä senkään sukua voi moittia, sieltä löytyy Lanzinger, Rembrant ja Routinier. Olen 100% varma etteivät tuollaiset nimet tee yhtään pahaa knabstrup-jalostuksessa!
Tamma Fianchetta Ionin isä on puolestaan meidän pitkäsukuinen angloarabiori Checkmate Ion.
Gilda Ionin isä on evergreyläinen trakehnerori Saruin NON, jota ei periaatteessa voisi käyttää knabstrupien jalostukseen, koska se on kimo. Kuitenkin päätimme tehdä poikkeuksen, koska sukunsa puolesta Saruin ei voi olla kimo, sen molemmat vanhemmat ovat tummia ja kimo ei hypi sukupolvien ylitse. Niinpä me suljemme silmämme tässä kohtaa hevoselle merkityltä väriltä ja toteamme, että se on hyvä, mikä on hyvä. Saruininkaan ei tarvitse hävetä sukuaan noiden muiden puoliveristen joukossa, Alté löytyy vanhoista nimistä sieltäkin.
Jenna Ion on puolestaan puoliksi täyttä verta, sen isä on meidän täysiveriori Majestic Ion. Senkin suvusta löytyvät minun vanhoja suosikkeja roppakaupalla: Wizzerria, MVS Lord Fenton, SK Grand Duke, Blond Lord ja kauempaa vielä DS Wehi.
Miljan omistama täysiveriori Merchant Man RVC on niin upea ori, että se astui meillä peräti kuusi knabstrup-tammaa. Siinä vain natsasi kaikki kohdalleen. Meistä laukkatausta ei ole suinkaan paha juttu este- ja erityisesti kenttähevosten jalostuksessa ja toisaalta Merchant on näemmä hypännytkin vähäsen. Lisäksi se on kuolattavan komea, niin emme me muuta tarvitse. Pari Merchantin varsaa on vielä ilman sivuja ja sieltä on tulossa orivarsojakin, mutta tähän mennessä sivut löytyvät Marlisilta, Saverialta, Taikalta ja Vickanilta.
Tämähän ei tietysti poista sitä tosiseikkaa, että uusia sukuja on keksittävä riippumatta siitä miten vähän niille on kuvia tai nimiä. Mutta vähäsen tämä muiden rotujen käyttö kuitenkin laajentaa noita sukulinjoja juuri nyt tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Siinä mielessä tuo Merchant Manin noin laaja käyttö ei ehkä ole fiksua, mutta ehkä siitä nyt ei seuraa katastrofia.
lauantaina, kesäkuuta 12, 2010
Taas VRL:n tauosta
VRL:n tauko on kestänyt puolisen vuotta. Ihmiset jaksavat edelleen ht.netissä a. esittää arvauksia ja/tai mutu-tietoa, milloin tauko päättyy, b. haikailla kisojen perään. Minä suorastaan toivon, että tauko kestäisi vielä ainakin toiset puoli vuotta, niin että lopullisesti saataisiin virtuaalimaailmasta häädettyä pois nuo rakkaat sikakisaajat. Minulta alkaa nimittäin mennä hermo jo siihen, että hoetaan sitä miten kurjaa on kun VRL on tauolla ja ettei ole mitään tekemistä ja ettei voi kisata ja niin edelleen. Jopa eräs omien sanojensa mukaan pari vuotta sitten lopettanut paluumuuttaja mietti eräässä topikissa, onko paluu kannattavaa, koska mitä muka voi tehdä kun ei ole jaosten alaisia kisoja. Voi että, olin purskahtaa itkuun. Kiukusta vai säälistä, sitä en osaa sanoa.
VRL:stä saisi palata takaisin toimintaan hevosrekisteri ja VNT, mutta muuten se saa minun puolestani taukoilla vaikka hamaan iäisyyteen asti. Se voisi tehdä oikein, oikein hyvää virtuaalimaailmalle. Eikä sitä VNT:täkään välttämättä kaivata.
VRL:stä saisi palata takaisin toimintaan hevosrekisteri ja VNT, mutta muuten se saa minun puolestani taukoilla vaikka hamaan iäisyyteen asti. Se voisi tehdä oikein, oikein hyvää virtuaalimaailmalle. Eikä sitä VNT:täkään välttämättä kaivata.
keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010
Joskus (itse asiassa vähän turhankin usein minun makuuni) tulee vastaan ihmisiä, jotka esittelevät foorumeilla suunnitelmiaan tehdä jotain aivan uutta: he valikoivat rodun, keksivät suvuttomia hevosia ja aloittavat jalostustoiminnan tältä pohjalta. Ihan itse, ihan yksin, he eivät edes halua käyttää muiden hevosia jalostuksessa.
Minusta se on vähän hölmöä ja yleensä suunnitelmista paistaa läpi, että sitä ei oikeastaan ole suunniteltu yhtään omaa nenää pidemmälle. Ensinnäkin virtuaalimaailma on yhteisö ja on oikeastaan kaikkien etu, jos edes suht aktiivisesti kasvattajat ja muut ihmiset olisivat tekemisissä toistensa kanssa: ostetaan, myydään, astutetaan, pyydetään ja tehdään tilausvarsoja. Yksin omaan lokoseensa ahtautumalla ei saavuta oikeastaan mitään.
Eikä tällainen jalostus kanna kauas, ensimmäiseen tai toiseen polveen korkeintaan. Jos pidemmälle haluaa, on keksittävä varsin paljon kantahevosia. Monet tahtovat vain näperrellä muutaman hevosen kanssa eikä niistä saada kuin sukupolvi tai pari uusia kasvatteja. Jos haluaa jalostaa oikeasti pidemmälle on joko keksittävä paljon suvuttomia hevosia tai sitten käytettävä muiden hevosia jalostuksessa jossain vaiheessa. Mieluiten tietysti heti alusta asti, jolloin sukutauluihin saadaan vaihtelua välittömästi. Vaikka toisaalta usein tällaisten projektien aloittajat myös kyllästyvät siihen projektiinsa vuodessa, minkä aikana on ehditty kasvattaa ehkä se pari sukupolvea ja sitten kaikki myydään. Tai tuhotaan. Sellaisille kasvattajille tällainen tapa toki sopii.
Monen rodun kohdalla tällaisten kokonaan uusien sukujen keksiminen ja kasvattaminen sitä paitsi on turhaa. Useimmista roduista löytyy jonkin verran vanhaa kantaa, kasvattajia ja kuina kantahevosia, joita voi omassa jalostuksessa hyödyntää. En minä sano etteikö saisi keksiä uusia hevosia, itse asiassa se on yleensä (ellei peräti aina) hyödyllistä rodulle kuin rodulle. Mikään virtuaalirotu tuskin on niin laaja, ettei uudet nimet olisi hyvä asia. Mutta tässäkin tilanteessa jalostuksen pitäisi olla sitä, että yhdistetään uusia sukuja vanhoihin. Kuten sanoin, tällä tavoin jalostuksesta voi olal jopa jotain hyötyäkin. Ja sitten tietysti on niin harvinaisia rotuja, että on pakko lähteä pakertamaan yksin omien hevosten kanssa. Siihen kunnianhimoisetkin harvinaisten rotujen kasvatusyritykset yleensä päättyvät, kun kantahevosia on liian vähän ja jossain vaiheessa ei kasvateille löydy enää sopivaa hevosta astutukseen.
Onhan tietysti miinuspuolensakin sillä, että lähteeä käyttämään muiden hevosia. Ne katoavat, sukulaiset katoavat, vaihtavat värejään, vaihtavat osoitteita, tietoja ja niin edelleen. Kasvatteja ostamalla saa liian usein niskaansa määräykset kisaamisesta ja muusta aktiviteetista, pahimmissa tapauksissa myös rajoituksia jalostuskäyttöön.
Me itse asiassa toimimme aika monen rodun kohdalla juuri näin: keksimme hevosia ja kasvatamme niistä ihan omia linjojamme emmekä paljon muille kasvattajille huutele niistä. Siksi me tiedämmekin erittäin hyvin homman miinuspuolet. Meillä ei yleensä ole juuri niitä rajoituksia, ettemmekö voisi keksiä kymmenittäin suvuttomia hevosia itsellemme, mutta aina jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, ettei sekään riitä. Mitä enemmän hevosia keksii, sen kauemmas se hetki siirtyy, mutta edessä se on kuitenkin jossain vaiheessa.
Joskus tällaisten omien linjojen jalostaminen voi olla kyllä palkitsevaakin: omille tammoille on helppo löytää vieraita oreja, kun on varsin varma ettei samoja nimiä löydy suvuista. Yksi muualta ostettu, vierassukuinen hevonen voi tuoda kasvatukseen aivan uutta potkua, kun sitä voi käyttää miltei mille tahansa tammalle ilman pelkoa sukusiitoksesta. Ja monet kasvattajat löytävät meiltä samoin uutta verta linjoihinsa. Mutta jos yrittäisimme pysytellä niissä parissa, kolmessa hevosessa ja katsoa yksinomaan omaan napaamme, niin siitä ei tulisi mitään.
Mistä tulikin mieleen, että täytyypä taas lähteä katselemaan tammoille sopivia oreja muilta talleilta...
Minusta se on vähän hölmöä ja yleensä suunnitelmista paistaa läpi, että sitä ei oikeastaan ole suunniteltu yhtään omaa nenää pidemmälle. Ensinnäkin virtuaalimaailma on yhteisö ja on oikeastaan kaikkien etu, jos edes suht aktiivisesti kasvattajat ja muut ihmiset olisivat tekemisissä toistensa kanssa: ostetaan, myydään, astutetaan, pyydetään ja tehdään tilausvarsoja. Yksin omaan lokoseensa ahtautumalla ei saavuta oikeastaan mitään.
Eikä tällainen jalostus kanna kauas, ensimmäiseen tai toiseen polveen korkeintaan. Jos pidemmälle haluaa, on keksittävä varsin paljon kantahevosia. Monet tahtovat vain näperrellä muutaman hevosen kanssa eikä niistä saada kuin sukupolvi tai pari uusia kasvatteja. Jos haluaa jalostaa oikeasti pidemmälle on joko keksittävä paljon suvuttomia hevosia tai sitten käytettävä muiden hevosia jalostuksessa jossain vaiheessa. Mieluiten tietysti heti alusta asti, jolloin sukutauluihin saadaan vaihtelua välittömästi. Vaikka toisaalta usein tällaisten projektien aloittajat myös kyllästyvät siihen projektiinsa vuodessa, minkä aikana on ehditty kasvattaa ehkä se pari sukupolvea ja sitten kaikki myydään. Tai tuhotaan. Sellaisille kasvattajille tällainen tapa toki sopii.
Monen rodun kohdalla tällaisten kokonaan uusien sukujen keksiminen ja kasvattaminen sitä paitsi on turhaa. Useimmista roduista löytyy jonkin verran vanhaa kantaa, kasvattajia ja kuina kantahevosia, joita voi omassa jalostuksessa hyödyntää. En minä sano etteikö saisi keksiä uusia hevosia, itse asiassa se on yleensä (ellei peräti aina) hyödyllistä rodulle kuin rodulle. Mikään virtuaalirotu tuskin on niin laaja, ettei uudet nimet olisi hyvä asia. Mutta tässäkin tilanteessa jalostuksen pitäisi olla sitä, että yhdistetään uusia sukuja vanhoihin. Kuten sanoin, tällä tavoin jalostuksesta voi olal jopa jotain hyötyäkin. Ja sitten tietysti on niin harvinaisia rotuja, että on pakko lähteä pakertamaan yksin omien hevosten kanssa. Siihen kunnianhimoisetkin harvinaisten rotujen kasvatusyritykset yleensä päättyvät, kun kantahevosia on liian vähän ja jossain vaiheessa ei kasvateille löydy enää sopivaa hevosta astutukseen.
Onhan tietysti miinuspuolensakin sillä, että lähteeä käyttämään muiden hevosia. Ne katoavat, sukulaiset katoavat, vaihtavat värejään, vaihtavat osoitteita, tietoja ja niin edelleen. Kasvatteja ostamalla saa liian usein niskaansa määräykset kisaamisesta ja muusta aktiviteetista, pahimmissa tapauksissa myös rajoituksia jalostuskäyttöön.
Me itse asiassa toimimme aika monen rodun kohdalla juuri näin: keksimme hevosia ja kasvatamme niistä ihan omia linjojamme emmekä paljon muille kasvattajille huutele niistä. Siksi me tiedämmekin erittäin hyvin homman miinuspuolet. Meillä ei yleensä ole juuri niitä rajoituksia, ettemmekö voisi keksiä kymmenittäin suvuttomia hevosia itsellemme, mutta aina jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, ettei sekään riitä. Mitä enemmän hevosia keksii, sen kauemmas se hetki siirtyy, mutta edessä se on kuitenkin jossain vaiheessa.
Joskus tällaisten omien linjojen jalostaminen voi olla kyllä palkitsevaakin: omille tammoille on helppo löytää vieraita oreja, kun on varsin varma ettei samoja nimiä löydy suvuista. Yksi muualta ostettu, vierassukuinen hevonen voi tuoda kasvatukseen aivan uutta potkua, kun sitä voi käyttää miltei mille tahansa tammalle ilman pelkoa sukusiitoksesta. Ja monet kasvattajat löytävät meiltä samoin uutta verta linjoihinsa. Mutta jos yrittäisimme pysytellä niissä parissa, kolmessa hevosessa ja katsoa yksinomaan omaan napaamme, niin siitä ei tulisi mitään.
Mistä tulikin mieleen, että täytyypä taas lähteä katselemaan tammoille sopivia oreja muilta talleilta...
tiistaina, kesäkuuta 01, 2010
Uuden vuoden lupaukset ja mitä niille kuuluu
Jos joku vielä muistaa, niin joulukuun lopussa teimme julkisia uuden vuoden lupauksia. Nyt kun kesäkuu alkoi, lienee syytä tehdä pieni tsekkaus, että mitä niille kuuluukaan.
... järjestää edelleen aktiivisesti laukkoja
Tässä olemme kyllä onnistuneet, tämän vuoden puolella Pinkissä on järjestetty jo 50 laukat ja lisää on tulossa.
... kasvattaa ja keksiä paljon uusia hevosia monista eri roduista
Kasvattilistalla on ihan ähky menossa kun varsoja syntyy niin paljon ja tuttuun tapaan rotuvalikoimaa riittää. Keksimisen suhteen emme ole olleet ehkä niin aktiivisia, mutta kyllä uusia hevosia meille on tullut. Siinä on kyllä silti vielä parantamista.
... ottaa entistäkin rennommin
Eiköhän tämäkin ehto ole täytetty.
... kommentoida muiden blogeja useammin
Nyt tulee sapiskaa, koska edelleen me käymme varsin harvoin sanomassa mitään kenenkään blogiin... Niskasta kiinni vain ja menoksi.
... olla unohtamatta omaa blogiamme
No ei tätä unohdettu ole, vaikka hiljaisempaa on viime kuukausina ollutkin.
... yrittää olla aktiivisempia suhteissa muihin talleihin
Hah ja hah. Olemme ihan samanlaisia oman navan kaivelijoita kuin ennenkin. Tätä pitää parantaa.
... jatkaa edelleen ahaltek-kasvatusta
Juu, sitä jatketaan edelleen. Vielä kun joku vääntäisi niille sadoille kasvateille sivuja...
... yrittää saada vihdoin ne VRER-ravit järjestettyä
Järjestetty! Itse asiassa useammatkin. Voisi taas harkita.
... tehdä tästä harrastuksesta vieläkin hauskempaa
Tähän on nyt vaikea sanoa mitään, mutta ei virtuaalihevostelu nyt ainakaan tylsemmäksi ole muuttunut.
... piirtää tai maalata edes yksi hevoskuva ja käyttää sitä jollain hevosistamme
Oi voi, tämä oli se kohta, jonka olemme unohtaneet tyystin.
... olla muuttamatta radikaalisti tallien toimintaa tai ulkoasua
Logon uusimista ei voitane pitää radikaalina ulkoasun muutoksena. Muuten homma jatkuu samoilla suuntaviivoilla niin toiminnan kuin ulkoasujenkin suhteen.
Tekikö kukaan muu uuden vuoden lupauksia ja mikä niiden tilanne on?
... järjestää edelleen aktiivisesti laukkoja
Tässä olemme kyllä onnistuneet, tämän vuoden puolella Pinkissä on järjestetty jo 50 laukat ja lisää on tulossa.
... kasvattaa ja keksiä paljon uusia hevosia monista eri roduista
Kasvattilistalla on ihan ähky menossa kun varsoja syntyy niin paljon ja tuttuun tapaan rotuvalikoimaa riittää. Keksimisen suhteen emme ole olleet ehkä niin aktiivisia, mutta kyllä uusia hevosia meille on tullut. Siinä on kyllä silti vielä parantamista.
... ottaa entistäkin rennommin
Eiköhän tämäkin ehto ole täytetty.
... kommentoida muiden blogeja useammin
Nyt tulee sapiskaa, koska edelleen me käymme varsin harvoin sanomassa mitään kenenkään blogiin... Niskasta kiinni vain ja menoksi.
... olla unohtamatta omaa blogiamme
No ei tätä unohdettu ole, vaikka hiljaisempaa on viime kuukausina ollutkin.
... yrittää olla aktiivisempia suhteissa muihin talleihin
Hah ja hah. Olemme ihan samanlaisia oman navan kaivelijoita kuin ennenkin. Tätä pitää parantaa.
... jatkaa edelleen ahaltek-kasvatusta
Juu, sitä jatketaan edelleen. Vielä kun joku vääntäisi niille sadoille kasvateille sivuja...
... yrittää saada vihdoin ne VRER-ravit järjestettyä
Järjestetty! Itse asiassa useammatkin. Voisi taas harkita.
... tehdä tästä harrastuksesta vieläkin hauskempaa
Tähän on nyt vaikea sanoa mitään, mutta ei virtuaalihevostelu nyt ainakaan tylsemmäksi ole muuttunut.
... piirtää tai maalata edes yksi hevoskuva ja käyttää sitä jollain hevosistamme
Oi voi, tämä oli se kohta, jonka olemme unohtaneet tyystin.
... olla muuttamatta radikaalisti tallien toimintaa tai ulkoasua
Logon uusimista ei voitane pitää radikaalina ulkoasun muutoksena. Muuten homma jatkuu samoilla suuntaviivoilla niin toiminnan kuin ulkoasujenkin suhteen.
Tekikö kukaan muu uuden vuoden lupauksia ja mikä niiden tilanne on?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)