Kilpailukeskus, welshien sukuarkisto ja mitä yleistä keksin sanoa tietotekniikasta

Tässä viime aikoina olen törmännyt pariin uutuuteen virtuaalimaailmassa, nimittäin Welshien sukuarkistoon (WSA) ja Tillin tekemään virtuaaliseen kilpailukeskukseen. Ensin mainittu tallentaa historiaa ja toinen tekee kilpailemisesta entistä helpompaa, joten kukaan tuskin ihmettelee sitä, miksi minä näistä olen niin innoissani. Joka tapauksessa nämä molemmat ovat minun mielestäni tosi hienoja juttuja ja siksi halusin nostaa ne ihan blogipostauksen aiheeksi.

No, oikeastihan nuo eivät ole sinänsä mitään erityisen uusia ideoita. WSA sanoo jo heti etusivullaan ottaneensa mallia Marsupienen russiarkistosta, joka sekin oli tosi hieno juttu, harmi ettei toimi enää. Virtuaalisen kilpailukeskuksen idea ei niin kovin paljon poikkea vanhasta SPC:stä ja mahtaako nykyinen laukkajaos toimia samalla tavalla. Toki näissä ei ollut tuota uuden kilpailukeskuksen automaattista kilpailuttamista ja lajivalikoimatkin ovat hyvin toisenlaiset. Vaan ei sen väliä, täysin uusien ideoiden keksiminen on perin harvinaista. Mutta vaikka pyörän keksiminen uudestaan ei kannata, pyörän parantaminen kyllä kannattaa.

Kauas on tultu niistä virtuaalimaailman alkuajoista, jolloin VRL:kin toimi käsipelillä. Silloin 20 vuotta sitten osasin kyllä haaveilla kaikenlaisesta, mutten koskaan uskonut haaveiden toteutuvan. Kehitys onneksi kehittyy ja haluan nostaa hattua jokaiselle harrastajalle, joka tällaisia projekteja kehittelee virtuaalimaailmaan.

Samalla vähän hävettää salaa. Ionicin takana on kaksi ohjelmistotekniikan insinööriä (toinen melkein valmiskin jopa, köh) ja kumpikaan meistä ei ole saanut virtuaalimaailman eteen tehtyä yhtään mitään. Tosin vetoan siihen, että meistä kumpikaan ei ole varsinaisesti koodari ammatiltaan. En kyllä tiedä, ovatko nuo muutkaan vai innokkaita harrastajia. Virginia erikoistui jo ajat sitten tietoliikennetekniikan puolelle. Minä puolestani ajauduin dokumentointihommiin. Esimerkiksi DITAsta osaisin sanoa paljonkin, mutten ole vielä keksinyt sille käyttöä virtuaalimaailmassa.

Mutta onneksi ei ole tarvinnut! Onneksi on muitakin harrastajia, joilta onnistuu tällaisten systeemien tekeminen! Ja haluan myös mainita VRL:n ja sen taustatiimin! Kiitos! 

Tekoälyn eettiset ongelmat

Tekstin kirjoittamisessa on käytetty apuna ChatGPT:tä, niin kornilta kuin se kuulostaakin.

Tekoäly nousi puheenaiheeksi Keskustassa taannoin ja puolesta-vastaan -keskustelu oli välillä kärjekästäkin. Se ei varsinaisesti yllättänyt ainakaan minua. 

Kirjoitin jo pari vuotta sitten tänne blogiin otsikolla Virtuaalihevoset ja tekoäly. Totesin tuossa tekstissä, että tekoäly varmasti tulee jossain muodossa uimaan virtuaalimaailmaan. Emme me elä missään umpiossa. Samoin esitin omasta puolestani vienon toiveen, ettei siitä kuitenkaan tulisi mitään suurta kahtiajakajaa, että olisi me hyvät ja fiksut ja nuo toiset tyhmät. Se olisi vahingollista virtuaalimaailmalle. En tiedä miten asiassa lopulta käy, kirjoittamishetkellä keskustelu osoittaa laantuneen.

En nyt puutu tässä tuohon keskusteluun tai tekoälyyn erityisesti virtuaalimaailmassa, vaan tekoälyn eettisiin ongelmiin yleisesti. Keskustelu nimittäin lähti kahden tekoälyyn liittyvän ongelman nimeämisestä (tekijänoikeudet ja sähkönkulutus), mutta eiväthän ongelmat niihin rajoitu. ChatGPT itse osasi listata peräti 8 eettista ongelmaa, joita tekoälyn käyttöön voi liittyä (oh the irony...):

• Vääristymät ja syrjintä
• Tietosuoja ja yksityisyys
• Väärän tiedon levittäminen ja manipulointi
• Läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden puute
• Tekoälyn vaikutus työmarkkinoihin
• Tekoälyn käyttö asejärjestelmissä
• Ylivoimaisen tekoälyn, ts. superälyn riskit
• Eettisten sääntöjen ja lainsäädännön puute

Näiden lisäksi tunnistan itse vielä yhden eettisen ongelman: halpatyövoiman käyttö ja epäasialliset työolot tekoälyn kouluttamisessa ja koulutusmateriaalin seulonnassa. Tämäkään lista tuskin on kattava, vaan todennäköisesti asiaan liittyy muitakin ongelmia, joita en osaa ajatella itse tai jotka eivät ole vielä käyneet ilmi.

Käyn tässä läpi lyhyesti ja hyvin pintapuolisesti noita ongelmia tarkemmin. En ole mikään asiantuntija enkä varsinkaan tarjoa ratkaisuehdotuksia, koska ei minulla niitä ole. Saatan myös olla väärässä joissain asioissa. Vaikka käytinkin tuon listan kokoamiseen tekoälyä, minä en ole tekoäly. Ja voi se tekoälykin olla väärässä.

Tekijänoikeudet

ChatGPT:kin sen myönsi: tekoälyn kehityksessä ja käytössä voi syntyä tekijänoikeusrikkomuksia, ja nykyisiä tekoälymalleja, kuvageneraattoreita ja koodia tuottavia järjestelmiä on saatettu hyvinkin kouluttaa materiaalilla, joka on tekijänoikeuden suojaamaa. Jotkin tekoälymallit on toki koulutettu pelkästään avoimilla tai lisensoiduilla aineistoilla, mutta minään yleisenä käytäntönä tätä tuskin voidaan pitää.

Oikeudellisesti ei ole lainkaan selvää, onko tekijänoikeuden suojaaman materiaalin käyttö tekoälyn kouluttamisessa sallittua vai ei. Voidaan vedota USA:n ns. Fair Use -periaatteeseen, joka sallii tekijänoikeuden alaisten materiaalien rajoitetun käytön esimerkiksi tutkimuksessa ja analysoinnissa. Se, että meneekö tekoälyn kouluttaminen Fair Usen käyttötapauksiin, on kysymysmerkki. EU:ssa on oma teksti- ja datanlouhintadirektiivinsä, joka sallii tiettyjen materiaalien louhinnan tekoälyjen kouluttamiseen, mutta oikeudenhaltijat voivat erikseen kieltää sen.

Tekijänoikeuksiin liittyvät oikeudenkäynnit esimerkiksi OpenAI:ta vastaan ovat kesken, joten oikeudellista tulkintaa asioista ei vielä ole.

Ympäristövaikutukset

Tekoäly vaatii laskentatehoa, mutta en usko, että se ainakaan vielä on suurin sähkönkuluttaja ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja ICT-alalla. Tulevaisuudessa siitä voi kyllä tulla se isoin sähkönkuluttaja. Tämä on yksi hyvä syy suosia päästöttömiä sähköntuotantotapoja.

ICT-ala vastaa 1,8-2,8 % maailman hiilidioksidipäästöistä /1/. Minulla ei ole lähdettä tähän väitteeseen, mutta olen jostain saanut sellaisen käsityksen, että suurimmat sähkösyöpöt olisivat video- ja audiostreamaus, kryptovaluuttojen louhinta ja ehkä myös internet-mainonta. Sähkönkulutuksen lisäksi suuret konesalit ja supertietokoneet vaativat vettä jäähdytykseen. /11/

Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kaikki laskentatehoa vaativa asia, joka ei tapahdu omalla tietokoneella tai älypuhelimella, tapahtuu jossain muualla ja vie sähköä jossain muualla. Maailmassa on viitisen miljardia internetin käyttäjää, joten internetin sähkönkulutus on ihan merkittävä seikka. Jos oma sähkönkulutus huolettaa, kannattaa vilkaista Climate Impact Partnersin vähän jo vanhempi artikkeli The carbon footprint of the internet. Sieltä löytyy sähkönkulutuksen vähentämiseen käytännön vinkkejä, jotka ainakin maatiaisjärjellä kuulostavat ihan päteviltä.

Tietenkin tekoälyt kehittyvät myös tehokkaammiksi. Vastikään julkaistu DeepSeek on niin iso juttu nimenomaan siksi, että se on merkittävästi tehokkaampi kuin muut tekoälyt. Se vaatii vähemmän laskentatehoa /7/ ja pienempi laskentateho tarkoittaa pienempää sähkönkulutusta, mahdollisesti myös pienempää jäähdytystarvetta. Nimenomaan tehokkuutensa takia se on heilutellut siruvalmistaja NVidian osaketta, koska DeepSeek on toteutettu käyttäen halvempia siruja kuin NVidian parhaat. Mutta ennen kuin lähdet liputtamaan DeepSeekin puolesta, kannattaa lukaista vähän pidemmälle...

Vääristymät ja syrjintä

Tekoälyllä ei ole moraalia, sillä on vain se koulutusdatansa. Ja koska koulutusdata on peräisin ihmisten luomasta materiaalista, se sisältää erittäin todennäköisesti myös kaikki ihmisten ennakkoluulot ja syrjivät asenteet. Tämä voi johtaa eriarvoisuuden kasvuun ja suoranaiseen syrjintään. Koska toiminta ei ole läpinäkyvää, vääristymiä ja syrjintää tuskin voidaan osoittaa mitenkään. 

Tässä pelissä naiset ovat altavastaajina (eivät toki ainoita), koska karrikoidusti voidaan sanoa, että tekoälyä kehittävät miehet miehille. Teknologia nyt yleisestikin on kovin miesvaltainen ala ja se on näkynyt jo tähän mennessä useissa tapauksissa ihan ilman tekoälyäkin /8/ /9/ /10/. Tekoälyllä ei ole moraalia, muttei se ymmärrä tasa-arvostakaan mitään.

Tietosuoja ja yksityisyys

Luettelen tässä kolme otsikkoon liittyvää asiaa: koulutusmateriaalin mahdolliset yksityisyysloukkaukset, tekoälyn käyttö ihmisten valvonnassa ja tekoälylle syötetyn materiaalin tietosuoja. Lista tuskin on täydellisen kattava.

Kukaanhan ei voi taata, etteikö tekoälyn kouluttamiseen käytetty materiaali voisi sisältää henkilötietoja, kuten nimiä, osoitteita ja sähköpostiosoitteita. Näitä on todennäköisesti kerätty ilman käyttäjien suostumusta ja niiden poistaminen tekoälyjärjestelmistä voi olla hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Miten tekoäly käyttää näitä tietoja, sitä ei tiedä kukaan.

Yritykset ja valtiot voivat käyttää ja käyttävätkin tekoälyä ihmisten seuraamiseen. On kasvojentunnistusta, työntekijöiden valvontaa, sensuuria ja muuta semmoista. Tähän ei suinkaan aina ole kysytty valvotuilta lupaa ja Kiinahan käyttää jo laajamittaista tekoälyvalvontaa kansalaisiinsa. Valvontaa on tietenkin tehty jo ennen tekoälyä, mutta se todennäköisesti tekee siitä paljon tehokkaampaa.

Tietosuoja kannattaa ottaa huomioon myös silloin, kun itse syöttää jotain tietoa tekoälylle. Siitä ei nimittäin ole minkäänlaisia takeita, mihin sisältö päätyy. Itse olen erityisen varovainen kaikenlaisten yrityksen sisäisten tietojen kanssa. Niitä ei ikinä lykätä minkään tekoälyn paranneltaviksi (ellei kyseessä ole yrityksen oma tekoäly, jonka ei ainakaan pitäisi vuotaa sinne syötettyjä tietoja yhtään mihinkään).

Väärän tiedon levittäminen, manipulointi ja propaganda

Tekoälyllä voidaan luoda helposti uskottavan näköistä sisältöä, joka ei kuitenkaan ole totta: valeuutisia, deepfake-videoita ja niin edelleen. Kun siihen lisätään sosiaalisen median algoritmit, on soppa valmis. Vaalivaikuttamistahan somessa on nähty jo /2/, tekoälyn lisääminen sekaan tekee siitä todennäköisesti entistä tehokkaampaa.

Ja nythän uutuutena on tuo kiinalainen DeepSeek, joka sensuroi itse itseään, kun kysytään Kiinan hallinnon epäkohdista /3/. Ei se toki suoraan valehtelemaan alkanut tuossa lähdeartikkelin videolla, mutta eipä sekään olisi yllättänyt sinänsä. Tekoälyhän tietää vain sen, mitä sille on kerrottu eikä se harrasta lähdekritiikkiä. 

Läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden puute

Tekoälystä voi tulla ns. musta laatikko: se tekee päätöksiä, joiden perusteita ihmiset eivät täysin ymmärrä. Päätösten oikeudenmukaisuutta ja perusteluja ei välttämättä pystytä selvittämäänkään. Tämä on vakava asia, varsinkin yhdistyessään tuohon vääristymät ja syrjintä -kohtaan. Ja koska "vastuu" on tekoälyn, kukaan muu ei sitä vastuuta halua todennäköisesti ottaa.

Sinänsähän tässä ei ole mitään erityisen uutta, koska sama ongelma koskee jo sosiaalisen median algoritmeja. Yritykset eivät ole halukkaita avaamaan algoritmiensa toimintaa juuri millään tavoin, mutta ne vaikuttavat vahvasti siihen, mitä näemme selatessamme somea.

Tekoälyn vaikutus työmarkkinoihin

Voidaan tietysti keskustella, onko tämä varsinaisesti eettinen ongelma, mutta se nyt on tässä listassa joka tapauksessa. Asiasta on puhuttu jo kauan ja yleensä juuri pelottelu edellä: tekoäly vie työpaikkasi. Todennäköisesti työpaikkasi vie ihminen, joka osaa käyttää tekoälyä. Joka tapauksessa osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä voivat olla hyvin erilaiset kuin nyt ja se on tietysti aina ongelma yksilölle, mutta myös yhteiskunnalle.

Tekoälyn käyttö asejärjestelmissä

Tämä toki on mahdollisimman kaukana virtuaalimaailmasta, mutta riski joka tapauksessa. Tällä hetkellä autonomisissa asejärjestelmissä ihmisillä on edelleen päätösvalta voimankäytöstä (human in the loop -periaate), mutta sitä ei tiedä kukaan, että tuleeko näin olemaan jatkossakin. 

Kuka on vastuussa, jos tekoälyn ohjaama drooni hyökkääkin itsenäisesti jostain odottamattomasta syystä tai jonkin virheen takia? Tai jos tekoäly erehtyy kohteesta ja drooni pudottaa pomminsa oman puolen joukkojen päälle? Tai GPS-häirinnän takia drooni ei olekaan vastapuolen linjojen päällä, kuten se kuvittelee olevansa, vaan sairaalan kohdalla ja tekoäly päättää pudottaa pomminsa sinne? Jos ihmiset eivät saa kolmatta maailmansotaa aikaiseksi, tekoäly voi sen tehdäkin. Kyllä, olen välillä pessimisti.

Ylivoimainen tekoäly

Tämä saattaa kuulostaa scifi-hommilta enkä pysty ennustamaan, tuleeko siitä kenties totta joskus. Mutta mitä jos tekoälystä kehittyy tai kehitetään ihmistä huomattavasti älykkäämpi ns. superäly, ja mitä jos sen tavoitteet ovat ristiriidassa ihmiskunnan etujen kanssa? Tuleeko orjasta isäntä ja isännästä orja? Voisiko tekoäly likvidoida koko ihmiskunnan, koska eiväthän ihmiset yleisesti ottaen ole kovin viisaita? Ehkä tekoäly katsoo, etteivät nuo tohelot saa aikaiseksi kuin ongelmia (sodat, ympäristön saastuminen, ilmastonmuutos jne) eikä se välttämättä olisi edes väärässä. Ikävä tietysti meille.

Eettisten sääntöjen ja lainsäädännön puute

Tekoälyn kehitys on ollut nopeaa ja lainsäädäntö ei pysy perässä. Tätähän sivuttiin jo tuolla tekijänoikeus-kysymyksen kohdalla. Kansainvälinen sääntely on vaikeata, koska todennäköisesti aina on jokin maa, joka sallii jotain, jonka toiset kieltävät. Esimerkiksi EU ja USA saattavat päättää, että  autonomisissa asejärjestelmissä on sovellettava aina human in the loop -periaatetta (hatusta heitetty esimerkki), jolloin joku ihminen on loppukädessä vastuussa voimankäytöstä. Kiina, Venäjä tai Pohjois-Korea saattaa hyvinkin todeta, että ei koske meitä, me teemme täysin tekoälyyn perustuvia asejärjestelmiä.

Tekoälyä kehittävät yritykset ja niiden tarkoitus on tuottaa rahaa, ei tehdä hyväntekeväisyyttä, joten ne taatusti yrittävät estää tai ainakin jarruttaa kaikenlaista sellaista sääntelyn kehitystä, joka mahdollisesti pienentää tuottoja ja kehitysmahdollisuuksia. Koska näillä yrityksillä on rahaa ja valtaa, ne todennäköisesti pystyvät vaikuttamaankin lainsäädäntöön. Enkä usko, että yrityksillä on minkäänlaisia moraalisia ongelmia siirtää kehitystyötään tai myydä järjestelmiä maihin, joissa sääntely on vähäisempää tai olematonta, jos sieltä vain löytyy osaavaa työvoimaa. 

Halpatyövoiman käyttö ja epäasialliset työolot

ChatGPT:n aiempien versioiden ongelmana oli se, että se saattoi yllättäen tuottaa rasistista, väkivaltaista, seksististä tai muuta haitallista materiaalia. Tietenkin, sehän oli koulutettu internetistä poimitulla materiaalilla ja kyllä netistä tätä laatua löytyy. Kuten sanoin, tekoälyllä ei ole moraalia. Ongelman ratkaisuksi kehitettiin tekoälypohjainen mekanismi, joka tunnistaa haitallisen materiaalin ja torjuu sen /4/.

Mutta kuka sille mekanismille tarjoaa ne esimerkit, joita sen pitäisi osata tunnistaa ja torjua? Ihmiset tietysti. OpenAI ulkoisti homman kenialaiselle Sama-yritykselle. Työntekijät saivat kymmeniä tuhansia tekstinpätkiä, jotka piti lukea ja merkitä sisällön perusteella, voidaanko niitä käyttää tekoälymekanismin kouluttamiseen eli sisältävätkö ne haitallista materiaalia. Työntekijät saivat alle kahden dollarin tuntipalkan työstään.

Jo tuo tuntipalkka kuulostaa toki varsin vähäiseltä, mutta Keniassa se voi olla kohtalainen. En tiedä, mutta hyvät rahat Sama todennäköisesti kääri siitä välistä. Suurempi ongelma kuitenkin oli se, että läpikäydyt tekstit sisälsivät hyvinkin kuormittavaa materiaalia, kaikkea mitä nyt voi kuvitella löytyvän internetin pimeimmistä kolkista. Työntekijöiden henkiseen jaksamiseen ei juurikaan panostettu /5/.

Tekoälyyn liittyen tarjolla on myös uudentyyppistä alustatyötä, johon rekrytään ihmisiä Suomestakin. Esimerkiksi Outlier tarjoaa freelance-perustaista tietotyötä tekoälyn parissa. Osalla työntekijöistä palkat ovat melko alhaiset, osalla ihan hyvät, joten Outlieria ei voi suoraan syyttää halpatyövoiman käytöstä. Mutta sen kohdalla on raportoitu paljon muista ongelmista: tuntipalkka ei ollutkaan sitä mitä luvattiin, mitään ihmiskontaktia yritykseen ei ole, projekteista voidaan potkaista ulos yllättäen ilman selityksiä, valituksia ei juuri käsitellä, ohjeet voivat muuttua kesken kaiken. Hesarin artikkelissa haastatellun Outlierin työntekijän mukaan ihmiset ovat siinä yrityksessä koneiston osia ja sillä tavalla heitä myös kohdellaan /6/. 

Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä?

ChatGPT tarjosi näihin kaikkiin ongelmiin ratkaisuehdotuksia, mutta suurin osa ratkaisuehdotuksista perustui siihen, että pitäisi olla valvontaa, lainsäädäntöä ja halua kehittää vastuullista tekoälyä. No, eipä ole juuri näkynyt. Lainsäädäntö ja siihen liittyvä valvonta tulevat joka tapauksessa aina perässä, se kuuluu vähän niiden luonteeseen. Vastuullisuus noin yleisesti ei ole kovin muodikasta ja se jää turhan helposti taloudellisten seikkojen jalkoihin.

Me täällä virtuaalimaailmassa emme voi ratkaista näitä asioita, harmi kyllä (minulla ainakin olisi pari ideaa). Toisaalta tuntuisi vähän hullulta yrittää sulkea silmät tekoälyltä, kieltää sen käyttö kaikin tavoin ja yrittää olla kuin sitä ei olisi olemassakaan. Ei se sillä katoa. Minun ehdotukseni on se, että yritämme pysytellä kärryillä kehityksessä ja yrittää löytää ja jakaa toisillemme niitä vastuullisia tapoja käyttää tekoälyä. Jos sitä siis haluaa käyttää, pakkohan ei toki ole. Virtuaalihevosia on harrastettu yli 20 vuotta ihan ilman tekoälyä ja näin varmasti voi tehdä jatkossakin. 

Lähteet

1. Istrate, R. et al. Nature.com. The environmental sustainability of digital content consumption.

2. Wikipedia. Facebook–Cambridge Analytica data scandal.

3. Yle. Video osoittaa, kuinka sensaatioksi noussut kiinalainen tekoäly sensuroi tietoa – ja jää siitä kiinni.

4. Pulkkinen, J. HS. Chat GPT -tekoälyn taustalla halpa­työvoimaa: Työntekijät lukivat järkyttävää materiaalia alle kahden euron tunti­palkalla.

5. Perrigo, B. Time. OpenAI Used Kenyan Workers on Less Than $2 Per Hour to Make ChatGPT Less Toxic.

6. Storås, N. HS. Älykkäiden armeija. (maksumuurin takana)

7. Hukkanen, V., Mäntylä, J-M. Yle. Suomalaiset tekoälyasiantuntijat: Deepseek on yksi harppaus eteenpäin ja kohta tulee seuraava.

8. Eveleth, R. The Atlantic. How Self-Tracking Apps Exclude Women. 

9. Tatman, R. Gender and Dialect Bias in YouTube’s Automatic Captions.

10. Forman, J. et al. Automobile injury trends in the contemporary fleet: Belted occupants in frontal collisions.

11. Tekniikan maailma. Tekoälyllä on jano: jokainen 5–50 kysymyksen sarja ChatGPT:ltä kuluttaa puoli litraa vettä, tutkijat arvioivat.

Virtuaalihevoset ja tekoäly

Tekoäly (artificial intelligence, AI) on ollut julkisessa keskustelussa kovasti tapetilla viime marraskuun jälkeen. Silloin julkaistiin Chat GPT, tekoälyä käyttävä chatbot, joka antaa hyvin uskottavan oloisia ja useimmiten päteviä vastauksia kysymyksiin ja se toimii suomeksikin. Tekoälyn käytössä nähdään paljon mahdollisuuksia, toki myös uhkia, mutta Chat GPT:n myötä voisi sanoa tekoälyn olevan nyt täällä, kaikkien saatavilla.

© Sujo26, Pixabay

Tekoälystä on alettu keskustella myös Keskustassa, mikä on toki luonnollista: emmehän me elä missään tyhjiössä. Keskustelu taisi alkaa alunperin tekoälyn avulla luoduista hevoskuvista ja sittemmin on sivuttu sen käyttöä myös tekstien luomisessa ja nimien keksimisessä. Todennäköisesti se taipuu aika moneen muuhunkin asiaan, mutta nämä kolme seikkaa lienevät ne tärkeimmät ja selkeimmät, mihin AI voisi tarjota auttavaa kättään virtuaalihevosmaailmassa.

Itse toivottaisin tervetulleeksi eritoten kuvia generoivan tekoälyn, joka hallitsisi rotu- ja sukupuolityypilliset hevoskuvat ja varsinkin värit. Haaveilen jo automaatista, josta saisi klikkailla rodun, sukupuolen, värin, mahdollisesti kuvatyypin (rakenne, ratsastus, laidun, pää jne) ja kenties joitain muitakin määreitä, ja saisin tulokseksi oikeanlaisen, kauniin ja parhaassa tapauksessa uniikin hevoskuvan. Ai että, sitten minua ei kyllä pitelisi erikoisvärien suhteen mikään! Sellainenkin voisi olla kiva lisä, että tähän yhdistettäisiin arvontakone: saisi syöttää hevosen vanhempien värit ja tekoäly arpoisi mahdollisista väreistä jonkin ja tekisi sille valmiin kuvan sitten.

Nimigeneraattorikaan ei olisi pahasta. Yhteen olen tutustunut jo ohimennen, mutta se epäonnistui Star Trek -testissä. Chat GPT saattaa toimia tässä paremmin. Testaillessani pyysin sitä keksimään englanninkielisen nimen oriille, jonka isä on Sleepy Walking ja emä Nyota Uhura (taktisesti jätin kasvattajatunnukset pois sotkemasta). Chat GPT:n ehdotus oli Starlit Dreamwalker. Voin kyllä sanoa, että on Ionicissa huonompiakin hevosennimiä kuin tuo ja ihan meikäläisen oman korvienvälin tuotantoa.

Vaan käyttäisinkö tekoälyä luonteiden kirjoittamiseen virtuaalihevosille? No, enpä tiedä. En minä niitä luonnekuvauksia ole liki kahdenkymmenen vuoden aikana kaivannut varsinaisesti. Kirjoittelen niitä pyydettäessä tai jos inspiraatio iskee. Tietysti voisin teettää homman tekoälyllä, mutten ole oikein varma siitä, että olisiko siinä varsinaisesti pointtia. Ehkä joissain tilanteissa.

Minulla ei ole siis henkilökohtaisesti mitään tekoälyn käyttöä vastaan. Ainoa mikä mietityttää varsinaisesti ovat tekijänoikeusasiat, sillä kenelle kuuluu AI:n luomien tekstien ja kuvien tekijänoikeudet? En ole perehtynyt tähän asiaan ja siksi valikoin tämänkin blogitekstin kuvitukseen varmasti luvallisen kuvan Pixabaysta sen sijaan että olisin teettänyt jonkin robottihevosen kuvan tekoälyllä. Varmuuden vuoksi ja epävarmuuden välttämiseksi, tapasi faija sanoa. Jään siis vielä odottelemaan tähän jonkinlaista selvyyttä.

Mutta virtuaalimaailmassa muuten voi tekoälyn käyttö aiheuttaa epäilyksiä ja ihan hyvästä syystä, ehkä. Monissa laatuarvosteluissa arvioidaan tekstejä, juuri niitä luonnekuvauksia, mutta myös sukuselvityksiä, päiväkirjamerkintöjä ja valmennuskertomuksia. Sanalla sanoen arvioidaan ja pisteytetään hevosen omistajan viitsimistä ja vaivannäköä. Jos nämä on teetetty tekoälyllä, vaivannäkö on aika minimaalista. Toisaalta nytkin teetetään näitä samoja tekstejä muilla sopivaa korvausta vastaan. Siinä mielessä asia ei ole uusi eikä se minun mielestäni poikkea tekoälyn käytöstä millään tavoin. Tekstin kirjoittaa joku tai jokin muu kuin hevosen omistaja. Tämä on kuitenkin ollut ymmärtääkseni kohtuullisen pienimuotoista, loppujen lopuksi. Tekoäly voisi tehdä tästä valtavirtaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia ja miten laatuarvostelut suhtautuvat niihin (miten ne suhtautuvat nykyään muun kuin omistajan kirjoittamiin teksteihin?), niin sitä pitää kyllä pohtia.

Se, missä Chat GPT:n kaltainen suomenkieltä osaava tekoäly voisi tarjota auttavaa kättään, on tekstien laadun parantaminen. Jos se saisi ruovittua pois ne pienet inhoittavat lyönti-, yhdyssana-, pilkku- ja muut virheet, niin sekin olisi jo hyvä juttu, mutta jos se osaa tehdä tekstistä laadullisesti parempaa, niin sehän olisi vähintäänkin mahtavaa. Törmäilen joskus talleihin ja hevosiin, joiden tekstejä tekee pahaa lukea, mutta eivät ne omat tekstitkään aina niin huippuja ole.

Kuvien kanssa saattaa käydä lopulta siten, että valokuvien ja piirroskuvien rinnalle näyttelyihin tulee kolmas kuvatyyppi: AI-kuvat eli ne, jotka eivät ole oikeita valokuvia oikeista hevosista eivätkä kenenkään ihmistaiteilijan tekemiä. Se voisikin olla reilua varsinkin virtuaalimaailman piirtäjiä kohtaan, koska tekoälyä ja sen nopeutta vastaan on muuten varmasti paha pärjätä.

Jos pitäisi ennustaa, tekoäly tulee virtuaalimaailmaan mukaan tavalla tai toisella. Miten siihen suhtaudutaan, on sitten toinen asia. Mielipiteet varmasti jakautuvat, mutta toivon, ettei siitä tule mitään suurta kahtiajakautumista. Virtuaalimaailma ei ehkä kestäisi sitä, kun piirit ovat aika pienet jo nyt. Niinpä suosittelisin olemaan avoin tekoälyn käytön suhteen. Ja voi, jos joku todella saisi aikaiseksi tuon kuvailemani hevoskuvageneraattorin...

Ps. värigenetiikka-kysymyksissä Chat GPT ei vielä ihan loista. Kannattaa mennä kyselemään Keskustan värikeskustelusta ennemmin. Vai mitä sanotte tästä:

© Chat GPT

Pps. Chat GPT:n vääristä, mutta huvittavista vastauksista hevoskysymyksiin saisi varmaan oman postauksensa niistäkin. Ei ole vielä mikään hevosekspertti se!

Muutama uusi tulokas ja avunpyyntö

Aloitetaan bloggailu kevyellä aiheella, nimittäin tässä kesän kuluessa meille on tullut muutama esittelemisen arvoinen tulokas. Aloitetaan ensin muista kuin hevosista.

---

Kuten tunnettua on, ostin keväällä suvuttoman dobermanniuroksen ja toukokuussa myin koiranpentuja, ensimmäistä des Ions-pentuetta. Pari pentua on muuten vielä myymättä, tosin ajattelin vaihtaa Atlaszederin sukupuolen nartuksi ja pitää sen itse.

Mutta eihän se siihen jäänyt (mikä meillä ikinä pysyisi hallinnassa ja järkevissä mittasuhteissa, kysynpä vain), kesäkuussa tulin ostaneeksi suvullisen venäjänvinttikoiranartun, Super Fast Figuralnaja Alixin. Syytön minä siihen olen että Eilwen sattui myymään juuri yhden lempirotuni pentuja ja kuvakin vielä luvattiin kaupan päälle. Niin että nyt Ionicissa on myös ikioma vinttikoirakin! Alix on superkaunis tyttö ja jos jollain olisi tarjolla sopiva borzoi-uros, voisi tässä syksyllä olla B-pentueen paikka...

---

Meidän ainokainen dongola-tamma Nkechinyere on mainittu blogissa muutamaan kertaan eikä syyttä, onhan kyseessä eräs virtuaalimaailman eksoottisimmista roduista ja tamma oli meidän ensimmäinen dongola ikinä. Ostohevonen kuitenkin, toisin kuin niin usein harvinaisten rotujen kohdalla. Nyt Nkechinyere sai sulhasen, samaa rotua edustavan Kwamen, jonka tarinaa on kerrottu oriin sivuilla enemmänkin.

Dongolavarsaan kiinnostusta, anyone?

---

Jossain mielenhäiriössä menin keksimään suvuttoman peitsaritamman, Arlington Heights GA:n. Se läpäisi taannoin koelähdön, joten ei muuta kuin kilpaa ajamaan. Peitsarilähtöjä ei tuhottoman tiuhaan ole, mutta on nyt muutama lähtö kuitenkin alla. Katsotaan jos tästä saisi paremmankin tykin radoille, mutta joskus joulun jälkeen viimeistään saa vinkkailla, jos on tiedossa sopivaa peitsarioria. Arlington on harmillisesti vielä kuvaton.

---

Suomenhevosistakin on ollut juttua, uusin tulokas sillä rintamalla on mustanvoikko työhevospuolen tamma Kullantöyrään Kinuskimansikka. Kinuskimansikka on varsonut jo kerran uusimmasta tuontioriista Lännen Lokarista. Varsa, kaunis voikko tamma nimeltään Ionin Kullattu, lähti maailmalle ja on jo niittänyt jonkin verran menestystä helpoissa kouluratsastusluokissa. Omistaja on sama Viiru, jonka vanha lempihevonen on Ionin Apilas.

---

Wielkopolskeilla oli kovin monta hevosta, joilla ei ollut ainakaan riittävästi varsoja, mutta jotka olivat sukua kaikille muille wielkopolskeille. Ostaakaan ei voi, koska kellään ei ole:
a. sopivasukuisia wielkopolskeja
b. suvullisia wielkopolskeja
c. mitään wielkopolskeja

No, kuten arvata saattaa, keksin kokonaan uuden wielkopolskiperheen. Sen nuorimmat vesat ovat tamma Asyryjska GA ja ori Aramejczyk GA. Kuvia ei vielä ole juuri muilla kuin noilla suvuttomilla kantahevosilla, mutta tulee kun ehtii.

---

Ja sitten hei: olen viime aikoina taistellut erilaisten merkistöongelmien kanssa (juu, nuo puolalaiset erikoismerkit esimerkiksi, voi nam). Ihan kaikki ei vieläkään toimi, en osaa sanoa joka kohdasta, että miksi näin, mutta ei vain toimi. Joten jos siis näet jossain Ionicin sivuilla jotain outoa, ole kiltti ja ilmoita siitä sähköpostilla (vtionic@gmail.com). Erityisen tarkkaan kannattaa syynätä ©-merkit, joka löytyy jokaisen sivun alatunnisteesta ja hevosten sivuilla myös kuvan alta sekä skandit eli ä ja ö (å harvemmin esiintyy) ja muut erikoiskirjaimet. Ne voivat virheellisesti näkyä kysymysmerkkinä, mustina laatikoina, valkoisina laatikoina tai sitten jonain toisena erikoismerkkinä.

Aivan mahtavaa olisi jos ongelmasta ilmoittaessasi laittaisit sähköpostiin seuraavat asiat:
– Sivun osoite, miltä ongelman löysit
– Kuvakaappaus olettamastasi ongelmakohdasta tai mahdollisimman tarkka kuvaus ongelmasta muuten
– Käyttämäsi selain
– Käyttämäsi käyttöjärjestelmä

Kiitos!

– S

Virtuaalimaailman lama – voiko sille edes tehdä mitään?

Jälleen kerran tämä aihe on pöllitty ht.netistä (topic Millä virtuaalitallit nousuun?), mutta tottahan hyvä aihe kestää useammankin tarkastelun ja minusta tämä on ihan aiheellinen asia pohdittavaksi.

Onhan sitä jo monta vuotta pohdittu, että harrastajamäärät eivät kasva, ainakaan kovin ripeästi, uutta porukkaa tulee kyllä virtuaalimaailmaan, mutta a. samalla vanhaa poistuu, ja b, eivät ne uudet välttämättä ole pitkäikäisiä harrastajia. Samoin harrastajien keski-ikä on noussut hurjasti, täysi-ikäinen virtuaalihevostelija ei ole enää poikkeus vaan enemmänkin jo sääntö. Virginia voisi kertoa omakohtaisista kokemuksista 2000-luvun alkuvuosilta, jolloin hän oli käytännössä ainoa täysi-ikäinen harrastaja tai ainakin hyvin, hyvin harvojen joukossa. Samoin ht.netin virtuaalitalli-aiheinen palsta on hiljentynyt lähes hälyttävästi eikä välttämättä sen takia, että nykyisin panostettaisiin enemmän keskustelujen laatuun. Hevoskaupan ja jalostuksen vähäisyydestä mekin kannamme huolta, emmekä ole ainoita.

Sallittakoon ensin pieni määrä vanhojen muistelua (vaikken olekaan aloittanut virtuaalihevostelua kovin aikaisin, olin toki "ollut netissä" jo silti hyvän tovin ennen kuin sain Ionicin-puolikkaan). 2000-luvun alussa internet oli uusi ja hieno juttu aika monelle, silloin se vasta oikeastaan alkoi lyödä itseään läpi muidenkin kuin vain kovaksikeitettyjen nörttien keskuudessa. Oli sähköposti, oli irc, oli nyyssit, jonkinlaisia chatteja, keskustelupalstoja, ja hienointa kaikesta oli, kun oli omat kotisivut.

Tällöin internetin sisältö ja vähäiset palvelut oli suunnattu pääosin miehille, yleinen mielikuva oli etteivät naiset, varsinkaan nuoret tytöt, käyttäneet internetiä muuta kuin ehkä johonkin sähköpostin lukemiseen. Virginia oli innoissaan siitä, että virtuaalihevosmaailma oli näiden nuorten tyttöjen itse itselleen kehittämä asia (toki mallia oli otettu ulkomailta tähän), se oma juttu netissä, jossa sai treenata omia nettitaitojaan ja kaiken lisäksi se oli vielä ilmainen. Internet ei jäisi pelkästään miesten leikkikentäksi. Virtuaalihevosmaailman tuolloisen suosion ymmärtää: se yhdisti uuden, hienon internetin omaan kiinnostuksen kohteeseen, hevosiin.

Tilanne on nyt ihan kokonaan toinen. Netti ei ole enää uutta ja hienoa vaan arkipäivää ja välttämättömyys. Sisältöjä ja palveluita ei kehitetä enää yksiviivaisesti miesten mieltymykset edellä (ainakaan useimmiten). Sosiaalinen media ja vanha kunnon Web 2.0 ovat vallanneet itselleen tilaa netissä ja ihmisten elämässä. On blogeja, vlogeja, Facebook, Twitter, Instagram, Tumblr. Keskustelupalstat eivät vedä enää väkeä, kun kavereiden kanssa jutellaan Hangouteissa, Telegramissa, WhatsAppissa ja ties minkä muiden kautta.

Näiden lisäksi internet on siirtynyt taskuun ja käytettäväksi kosketusnäytöillä. Harvalla lienee enää rehellistä pöytäkonetta käytössä, läppäreitä varmaan löytyy, mutta jos trendit pitävät paikkaansa, tabletit ja älypuhelimet ovat tulleet hyppimään läppäreiden tontille. Huomaan sen itsekin: lyhyelle viikonloppureissulle en pakkaa enää mukaan läppäriä, nykyään en edes tablettia, ellei ole jotain hyvää syytä siihen. Puhelimella pärjää pitkälle. Puhelimella voi kyllä suhteellisen kivuttomasti surffailla virtuaalitalleja ja vaikka ht.netiä, mutta en minä sillä, enkä edes tabletillakaan, pystyisi ylläpitämään talleja. Se vaatii omalla kohdallani html:n kirjoittamista ja auta armias, että tekisin sitä kosketusnäytöllä! Mieluummin vaikka nirhaan ranteeni auki lusikalla. Enkä minä oikein helposti pystyisi kirjoittamaan monimutkaista kisaosallistumis-sähköpostiakaan kosketusnäytöllä, jossa pitäisi olla luokat ja osallistumismuoto VRL- ja VH-tunnuksineen ja kaikkine html-koodeineen.

Niin, onko aika ajanut (nykymuotoisen) virtuaalihevosharrastuksen ohi? Ehkä. Tälle lajille ei taida olla enää niin kovasti tilausta kuin aiemmin oli. Vanhat fanit roikkuvat mukana vielä ja aina joku uusikin koukuttuu, mutta käytännössä täällä me pyörimme omissa liemissämme palvoen sitä vanhaa mallia, jonka perusta luotiin joskus vuosina 2000-2005.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Älkää minua katsoko, en minä tiedä. Lupaan kyllä kertoa, jos saan jonkin hyvän idean.

– S

CSS-ongelma ja sen ratkaisu

Ulkoinen CSS-tiedosto on ehkä parasta, mitä suurtallin omistaja tietää, mutta törmäsin itse taannoin raivostuttavaan ongelmaan sen kanssa. Jostain syystä CSS ei toiminut lainkaan joillain sivuilla ja selaimilla, mutta useimmilla se toimi täysin moitteettomasti, sama html-koodi ja sama CSS.

Ongelman suurin ydin oli Ionicin kasvattilista. Se toimi erinomaisesti Operalla, sekä omalla koneella että palvelimelta käsin. Screenshot löytyy alta, mutta todennäköisesti ja toivottavasti kaikki muutkin käyttäjät näkevät saman näkymän tuolla kasvattajasivulla. Suunnilleen samalta sivun pitäisi näyttää myös IE:llä katsottuna.

Mutta sitten oli Firefox ja Chrome. Molemmilla kasvattisivu näytti omalla koneella siltä, kuin siitä olisi unohtunut CSS-tiedosto kokonaan:

Firefoxilla sivu näytti samalta myös palvelimella, Chromella palvelimella oleva sivu ja CSS-tiedosto sen sijaan toimivat moitteettomasti. Kuitenkin sama CSS-tiedosto toimi täysin oikein ja ilman mitään ongelmia kaikilla muilla sivuilla ja kaikilla selaimilla. Esimerkiksi hevoslistaus-sivu käyttää samaa CSS-tiedostoa ja se toimii CSS:n kanssa, katsoi sitä millä selaimella tahansa.

Vika ei siis ollut CSS-tiedostossa, muttei se ollut kasvatti-sivun koodissakaan, koska tismalleen sama koodi toimi siellä hevoset.html-sivulla:

Hyökkäsin ongelman kimppuun käyttämällä Chromen ja Firefoxin developer tooleja. Chromen työkalun kanssa törmäsin sitten todella outoon käytökseen.

Kun avasin sivun ja developer toolin, kaikki näytti ensin olevan ihan kunnossa, lukuunottamatta sivun ulkoasua:

Klikkasin sitten itseni jollekin kasvatin sivulle listalta, niillä CSS toimi moitteettomasti ja developer toolin näkymä näytti ihan samalta kuin kasvatti-sivullakin. Kun palasin takaisin kasvattilistaan, minua odotti yllätys: CSS toimii yhtäkkiä!

Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, koska päivittäessäni sivun CSS-määritykset katosivat ja CSS-tiedoston sisältö developer toolissa muuttui japaniksi! Onneksi tämä tapahtui vain developer toolissa, itse CSS-tiedosto oli kyllä ihan koskematon.

Tässä vaiheessa alkoi loppua hakusanat kesken, edes Google ei tarjonnut yhtään mitään järkevää hakusanoilla "chrome developer tool changes css into japanese". Mieleen jäi kuitenkin kaivamaan ajatus siitä, että tämä voisi olla jonkinlainen merkistöongelma, tuo haiskahti jotenkin sellaiselta. Viis siitä että vihaan kaikenlaisia merkistöongelmia. Jostain kaivellessani ratkaisua tai ihan mitä tahansa törmäsin väitteeseen siitä, että html pitäisi olla tallennettuna joko ANSIna tai UTF-8:na (jälkimmäinen, jos sisältää erikoismerkkejä). Ja enkös minä vain ollut tallentanut Unicodena... Ratkaisun avain oli tässä: CSS toimii täydellisesti, kun tallensin kasvatti-sivun uudelleen, mutta valitsin encodingiksi UTF-8:n!

Tämä ongelma ei ole uusi, toisinaan olen törmännyt siihen omien hevosteni sivuilla jo vanhemmankin CSS-tiedoston kanssa. Näiden kohdalla tilanne ei ole ollut niin kovin kriittinen, joten en ole lähtenyt sen paremmin selvittelemään mikä voisi olla vikana. Ja koska käytän pääselaimena Operaa, jolla tällaisia ongelmia ei ole koskaan ollutkaan, en ole jaksanut vaivata päätäni muutaman hevosen sivuilla. Tuo kasvattisivun toimimattomuus nyt oli sen verran suuri ongelma, että siihen piti paneutua enemmän.

Nyt sitten pitäisi enää löytää ne kaikki sivut, jotka on tallennettu Unicodena...

–S

Pientä viipymistä

Vajaa viikko sitten raportoin tuosta hajonneesta kovalevystä. Paljon kuvia (sekä omia valokuvia että hevoskuvagalleriaa) pystyin pelastamaan viime kesän varmuuskopioista, vaikka Murphyn lain mukaisesti sekin ulkoinen USB-levy alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Asiat ovat siis kohtuullisen hyvällä mallilla siihen pahimpaan skenaarioon nähden ja kun ostin vielä uuden, hienon läppärinkin, niin ei tässä suurempaa valittamisen aihetta ole. Sitä paitsi se vanha läppäri oli päivityslistalla joka tapauksessa, vissiin kuuli sen yhden puhelun systerin kanssa ja päätti vähän nopeuttaa prosessia...

Varsinaisesti täysin menetetyksi dataksi voidaan laskea kaikki päivitykset, joita tein talleille 3.3.-21.3. mutten päivittänyt serverille enkä nettiin, Picasan kuvadatat, ja Operan kirjanmerkit. Harmi kyllä, nämä kaikki vaikuttavat nimenomaan virtuaalihevosharrastukseen ja nimenomaan hidastavasti. Tässä menee ylimääräistä aikaa tähän kaikkeen säätöön ja uudelleen tekemiseen.

Keulin aikaisemmin olevani tekemässä Ioniciin sekä uutta CSS:ää ja sitä myötä uutta ulkoasua sekä uutta hevosten jaottelua. Ne kaikki katosivat, onneksi ideat ovat edelleen aivoissa olemassa. Samoin katosi monen kasvatin ja uuden hevosen valmiiksi tehdyt sivut, osa tietysti jo uuden leiskan mukaisia. Seassa ei ollut kuin yksi varsinainen ostohevonen, jonka sivujen viipymisestä ilmoittelin kasvattajalle jo. Mutta tehdyn työn menetys harmittaa siitä huolimatta. Hopeareuna tässä pilvessä on kuitenkin se, että nyt kun väännän kasaan sitä uutta CSS-tiedostoa, pystyn välttämään ne muutaman kompastuskivet, joihin törmäsin edellisen version kanssa. Mutta olisi se silti ollut kiva, jos siitä ekasta versiosta olisi tallessa edes jotain, se oli jo sen verran pitkällä...

Pinkissä ongelman muodostavat kadonneet kisailmoittautumiset ja tulokset. Onneksi LJ:n kisakalenteria selaamalla näkee, mihin laukkoihin olen mitäkin hevosia ilmoittanut ja Pinkissä tilanne onkin jo melko hyvällä tolalla. Kaikilla hevosilla pitäisi olla sivuillaan laukkailmoittautumiset, tuloksia ei ole vielä kaikilla. Pinkin kanssa ahertaessa tässä enin aika on mennytkin, koska kisailmoittautumisten VIPit juoksevat koko ajan ja pitäisi yrittää ehtiä mukaan.

Gin Ahaltekiin en ole aikoihin tehnyt mitään, joten siitä tallista löytyi palvelimelta ihan ajantasainen versio. En nyt tiedä onko se kovin hyvä asia, että se talli on ollut niin retuperällä viime vuodet, mutta tässä tapauksessa se ei hirveästi harmita.

Picasan datojen katoaminen on iso juttu, koska hallinnoin kuvia nimenomaan siellä ja sinne (ja vain ainoastaan sinne) oli merkitty, millä hevosella mikin kuva on käytössä. Meillä on noita hevosia ja kuvia niin paljon, etten mitenkään voi muistaa enää tuhansien kuvien joukosta, mikä oli käytössä ja mikä ei. Ennen kuin kuvien hallinnointi siirtyi yksinomaan minulle, tapahtui aina silloin tällöin sitä, että kahdella hevosella oli sama kuva. Tätä ollaan nyt yritetty vältellä sillä, että kuvat ovat ainoastaan minun hoidossa ja olen tosiaan aina merkinnyt kun otan jonkin kuvan jollekin hevoselle käyttöön. Periaatteessa voisi jotain toiveita olla ainakin osan datan palauttamisesta, kun varmuuskopioissa on mukana niitä picasa.ini-tiedostoja. Jos niistä vaikka löytyisi noita datoja, täytyy yrittää perehtyä asiaan. Kaikkia datoja ei kuitenkaan tule löytymään.

Operan kirjanmerkeissä oli jäljitettävissä lähes koko selaushistoriani vuodesta 2000 tjsp. lähtien, jolloin vaihdoin pääselaimeksi Operan. Siellä oli varsin laaja linkkilista kaikkea hevosaiheista sivustoa ja niiden katoaminen surettaa. Toinen tärkeä juttu oli kokoelma nimi- ja kieliaiheisia linkkejä, jotka olivat kullanarvoisia nimiä keksittäessä. Tärkeimmät muistanen kyllä ulkoakin ja Google on onneksi kaveri, mutta silti nyppii. Toisaalta, miltei 15 vuoden aikana moni sivu on kadonnut netistä tyystin, joten positiivisesti ajatellen tämä oli ihan tervetullut täyssiivous kirjanmerkkilistaan. Saanpahan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. No, ei se kyllä lohduta ihan hirveästi.

Ja onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että se kaikkein tärkein eli inssityön uusin versio, on työpaikan verkkolevyllä suht hyvässä tallessa.

- S

Konerikko

Viisitoista vuotta siinä meni. Viisitoista vuotta ilman levyrikkoja tuudittaa hyvään uskoo siitä, ettei se osu kohdalle. Joten miksipä niitä varmuuskopioita tekemään, varsinkin USB-hubin hajotessa ei sille ulkoiselle kovalevyllekään jäänyt enää omaa liitintä. Niin kamalan vaikeata! Eikä sitä aina viitsi serverillekään siirtää niitä juttuja mitä on viimeksi virtuaalitalleille tehnyt, keskeneräistä ja vaikka mitä.

Niin siinä sitten kävi, että tänä aamuna läppäri käynnistettäessä sanoi ettei bootattavaa mediaa löydy ja kovalevyä pyörittäessä kuului pahaenteinen riih-riih -ääni. Ei tarvita insinööriä tajuamaan sitä, että jotain on nyt vialla. Kun se ei toennut siitä Ubuntun boottilevylläkään, levähti katastrofi naamalle: levyrikko. Kaikki mitä viimeisen 15 vuoden aikana olen tehnyt, on siellä levyllä. Varmuuskopiot? Ehe-ehe. Jotain olen joskus ottanut, mutta kun se automaatti-backup ei oikein toiminut ja ja ja...

Virtuaalitallit tässä on pienin ongelma, niistä löytyvät muutaman viikon vanhat versiot serveriltä. Harmi vain että sen jälkeen olen vääntänyt sitä lupaamaani uutta ulkoasua ja rotujaottelua Ioniciin, ja nehän eivät ole missään muualla kuin omalla kovalevyllä. Suurempi ongelma ovat valokuvat, itseotetut ja se laaja hevoskuvagalleria, jota virtuaalitalleja varten olemme keränneet. Se oli kokonaan minun kovalevylläni. Jotain vanhoja kopioita löytyy kotipalvelimelta, joten ihan kaikki ei ole menetetty, jonkin verran kuitenkin. Ne viimekesäiset Windowsin back-upit osoittautuivat turhiksi, joko levyllä tai back-upeissa itsessään on jotain rikki, koska käytännössä niistä ei löydy mitään ja alunperinkään tiedostokansioita ei niissä ollut mukana. Vakavassa harkinnassa on vielä vanha kovalevy tietojenpalautukseen, olkoonkin että se maksaa mansikoita ja hunajaa (sen lisäksi, että kävin hakemassa tänään jo uuden läppärin, joka ei ollut ihan halvimmasta päästä, kun vaatimuksena oli SSD-kiintolevy, jostain kumman syystä...).

Rakkaat kanssavirtuaalihevostelijat, nyt tulee kullanarvoinen neuvo: automaattinen varmuuskopiointi on pakollista. Säästytte monelta, monelta kirosanalta.

- S

Joulukalenteri 21: hakukoneoptimointi

Hakukoneoptimointi (Search Engine Optimization) tarkoittaa juuri sitä, mitä nimi sanoo: tietyt asiat nettisivuilta muutetaan sellaisiksi, että hakukoneet löytävät ne helposti, osaavat yhdistää ne oikeisiin hakusanoihin ja mielellään vielä niin, että sivu näkyy hakutuloksissa mahdollisimman ylhäällä. Käytännössä tämä teksti on suomenkielinen lyhennelmä Googlen tarjoamasta ohjeesta Search engine Optimization Starter Guide. Kyseinen dokumentti on kirjoitettu tietysti vain Googlea ja sen hakukonetta varten, mutta suunnilleen samoilla periaatteilla toimivat myös muut hakukoneet ja niiden robotit ja toisaalta Google nyt on ylivoimaisesti maailman johtava hakukone, niin että sitä varten kannattaa erityisesti optimoidakin.

Ensimmäiseksi täytyy kuitenkin huomauttaa, että nettisivut tulee tehdä tietenkin käyttäjiä varten, ei hakukoneita varten ja kaikkein vähiten sivujen omistajaa itseään varten. Useimmat näistä ohjeista saattavatkin kuulostaa tutuilta eikä ihme: niissä on hyvin paljon samoja teemoja kuin Virginian toistakymmentä vuotta jatkuneissa käytettävyyssaarnoissa. Ne vain ovat hyviä periaatteita, ei siitä mihinkään pääse.

Title
Title-tagi tulisi olla aivan jokaisella sivulla eikä sitä saisi jättää tyhjäksi! Tämän lisäksi sen tulisi olla uniikki, kuvaava, ja lyhytkin vielä. Title on se, joka näkyy hakutulosten ns. otsikkona ja on ihan eri asia, lukeeko otsikkona "Julian Justus" tai "1. polvi, 2. polvi...". Tämän takia on myös hyvin, hyvin suositeltavaa käyttää titlessa sanaa "virtuaalitalli" tai "virtuaalihevonen", jos niistä on kyse vaikkei VRL sitä vaadikaan (taisi kuitenkin suositella).
Titleä käytetään myös sivujen indeksointiin, joten se on tärkeä paitsi hakijan, myös hakurobottien kannalta.

URL
Toinen asia, mikä hakutuloksissa näkyy, on sivun URL ja sekin kertoo käyttäjälle paljon. Tähänkin voin antaa esimerkin, jossa haetaan virtuaalihevosta nimeltä Julian Justus: kumpi URL houkuttelee klikkaamaan enemmän, "www.virtuaalitalli-julia.net/julian-justus.html" vai "www.tpu.fi/~eesita/BREEDS/omat/vtj/01.html"? Kummasta voisit kuvitella löytäväsi hevosen sivun? Kyllä, nämä ovat ihan yksinkertaisia, jokapäiväisiä ja maalaisjärjellä käsitettävissä olevia asioita, ei suinkaan mitään rakettitiedettä. URL:ssa pitäisi siis käyttää sanoja, hakijan lisäksi sanoja ymmärtää myös hakurobotit.

Meta-tagi
Head-tagin sisään kuuluu titlen lisäksi myös meta-tagi. Sillä on paljon erilaisia atribuutteja, mutta tärkein on description, joka puolestaan hakukoneelle ja sitä kautta kävijälle lyhyen kuvauksen sivun sisällöstä. Tagin tulisi näyttää tältä:
<META NAME="description" CONTENT="Virtuaalihevonen Julian Justus">
Meta-kuvauksen sisältö näkyy myös hakukoneen tuloksissa käyttäjälle. Senkin pitäisi olla uniikki ja kuvata mahdollisimman tarkasti, vaikkakin lyhyesti, mitä sivu pitää sisällään. Edelläoleva esimerkki on oivallinen myös sen takia, että se sisältää paitsi kuvauksen sivun sisällöstä, myös sivun kaksi tärkeintä avainsanaa: "Julian Justus" ja "virtuaalihevonen". Tästä hakurobotit tykkäävät.
Jos meta-tagia ei ole, hakutuloksissa näkyy sivulla olevan tekstin alkuosa.

Navigointi
Helppo, selkeä navigointi on myös sellainen asia, joka auttaa kävijöitä ja hakurobotteja. Nimittäin samoin kuin ihmiset, hakurobotit seurailevat linkkejä. Tämän takia navigaation luomisessa ei tulisi käyttää ns. "vaikeita" tekniikoita, kuten flashia tai java scriptiä, hakukoneet nimittäin eivät välttämättä tajua näitä. Ihan yksinkertaiset tekstilinkit ovat parhaita.
Yksi tärkeä tekijä on informatiivinen 404-virhesivu. Jos ei muuta, sen pitäisi tarjota ainakin linkki sivuston pääsivulle. Kauniit kuvat tai muka-vitsikkäät tekstit eivät auta ketään.

Sisältö
Tässäkin asiassa käyttäjät ja hakurobotit tykkäävät samanlaisista asioista: helposta luettavuudesta, kieliopillisesta oikeellisuudesta, ja selkeästä, hyvinorganisoidusta rakenteesta. Sisällön pitäisi myös olla uniikkia ja mielellään tuoretta: Google kuulemma tykkää säännöllisesti päivittyvistä sivustoista ja jättää helposti vähemmälle huomiolle ne, joita on viimeksi muokattu vuonna 2005.

Sisältöön liittyvät myös otsikot. Niitäkin pitäisi osata käyttää loogisesti ja järkevästi. Ideaalitilanteessa jokaisella sivulla pitäisi olla yksi ja vain yksi ykköstason otsikko (h1) ja sen alla otsikkotasojen pitäisi olla loogisessa järjestyksessä: ykköstason alla kakkostason otsikoita, kakkostason alla kolmostason otsikoita jne. Eli vaikka näin:
H1
 | H2
 |  | H3
 |  | H3
 |  | H3
 | H2
 |  | H3
 |  |  | H4
 |  |  | H4
 | H2

Linkit
Navigoinnin yhteydessä näistä jo mainittiinkin noin sivumennen, mutta hakurobottien kannalta tekstilinkit ovat kaikkein parhaita. Linkkitekstien pitäisi olla mielellään lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta kuvata sitä, mihin linkki vie. Kaikenlaiset Klikkaa tästä! ja mene tänne -linkit ovat ehdottoman huonoja, joista on kovin vähän iloa kellekään.
Ja muistipas Googlekin mainita, että linkkien pitäisi erottua muusta tekstistä kunnolla. Tästä ei hakukone tietysti tajua mitään, mutta käyttäjät sitäkin enemmän.

Kuvat
Hakurobotit eivät oikein tajua kuvia, joten kuvissa pitäisikin olla aina kuvaava, lyhyt alt-teksti. Erityisen tärkeätä tämä on silloin, jos kuvaa käytetään linkkinä (mikä taas ei ole suositeltavaa). Myös kuvan tiedostonimen olisi hyvä olla sekä lyhyt että kuvaava.

Mutta mites virtuaalimaailma?
Miten tämä kaikki nyt sitten soveltuu virtuaalimaailmaan? Hakukoneoptimointi kun on erityisen tärkeätä yrityksille ja kovin hyödyllistä myös erilaisille järjestöille, kouluille ynnä muille. Virtuaalitallien puolella tämä ei ole niin kovin kriittinen asia, vaikka tietysti onhan se kiva, että Google löytää kateissa olleen virtuaalihevosen sivun ja listaa sen hakutuloksissa mahdollisimman ylös, että sen bongaa sieltä heti. VRL:n rekisterisivut ovat hakutuloksissa yleensä hyvin korkealla, oman näppituntumani mukaan ihan kärkipäässä, heti ensimmäisenä tai viimeistään toisena.
Mutta kuten kirjoitin ylempänä, suurin osa näistä ohjeista on ihan nettisivujen peruskäytettävyysasioita, jotka pitäisi olla kunnossa vaikkei haluaisi sivujensa näkyvän hakukoneiden kautta lainkaan. Lisäksi näiden asioiden tietämisestä on paljon hyötyä ja iloa silloin, jos tekee jotain muitakin nettisivuja. Kannattaa lukea tuo lähdedokumentti huolella läpi, jos asia kiinnostaa enemmän. Netistä löytyy myös paljon muuta tietoa aiheesta.

- S

Joulukalenteri 14: miten turha se hiiren kakkospainikkeen esto oikeasti on

Joku anonyymi kommentoija vetäisi taas herneen nenäänsä, kun kehtasimme kritisoida hiiren kakkospainikkeen estoa. Palkokasvin imppaamisen syynä oli se, että se oikean napin esto kuulemma oikeasti estää kopiointia tai ainakaan lapset eivät sitä osaa kiertää ja me inhottavina aikuisina (tämä piti taas mainita!) ihmisinä nyt sitten houkuttelemme kiltit piltit paheen tielle. Myös pedofiilikortti käytettiin jo aikaisemmin.

Ehkä me olemme todellakin keskittyneet liiaksi vain itseemme tässä asiassa.
Sehän nimittäin ei ole alunperin meidän idea, että tuommoiset estot eivät auta mitään tai että ne ovat turhia ja tyhmiä. Ei kuulkaa, sitä mieltä on aika moni muukin. Ja sitä mieltä ollaan oltu jo yli 10 vuotta, että kyseessä ei ole mikään ihan uusi asia. Luojan kiitos virtuaalitalleilla on todellakin päästy tästä idioottimokasta lähes kokonaan eroon, mutta aina joku jaksaa näemmä kitkuttaa.

Tässä kuitenkin lähdeaineistoa taustatueksi ynnä tietenkin mehukkaimmat lainaukset. Näidenkin kirjoittajat ovat useimmissa tapauksissa aikuisia ihmisiä ja kun englanniksi kirjoitetaan, on lukijajoukko paljon suurempi kuin meidän pienellä suomenkielisellä blogilla:

SitePoint: Don’t Disable Right Click!
"It’s annoying!"
"It’s pointless!"
"It’s unprofessional!"
"It’s insulting!" (Tässä on muuten hyvä huomautus siitä, että suurin osa kävijöistä tulee sivulle tekemään jotain ihan muuta kuin kopioimaan kuvia. Miksi siis kiusata heitä?)

Web Page Mistakes: Disable Right Click
"If you don’t want people to steal your stuff, don’t put it on the internet." (ikävää mutta totta)
"I think everyone who disables right click should be -- banned from making websites." (kommenteista voi lukea koko version)

Half-Elf on Tech: Don’t Bother Disabling Right-Click
"If I then view the page source, I get the URL of your image, load that into a new browser window, and download your stuff. Or I can drag-and-drop the image to my desktop, if you disable view-source. Those don’t work? Why not check the cache of what my browser automatically downloaded when I visited your page? Or how about a screen shot of what’s active on my screen right now? That’s all stuff I can do without even needing to be code-savvy."

Fog Creek Software: Why disable right-click on web pages?
"Stupidest thing ever."
"I've seen 12 year old girls "borrow" images from sites using [right-click disabling]."

Lifehacker: RightToClick Enables Right Clicking on Sites that Disable It
Tässä siis esitellään Firefoxiin saatava lisäosa RightToClick, joka disabloi kakkospainikkeen estoja. Me emme todellakaan ole ainoita, joita tämä ottaa nuppiin. Tuo lisäosa ei nimittäin ole meidän tekemä, siltä varalta, että joku niin erehtyi luulemaan.
Tämän saa Firefoxiinsa seuraavasti: valitse Työkalut-valikosta (Tools) Lisäosat (Add-Ons) - Lataa lisäosia (Get Add-Ons) ja hakukenttään kirjoita "RightToClick". Saat sieltä hakutuloksia ja joukossa on myös tuo RightToClick - lisäosa. Sen voi asentaa ilmaiseksi, mutta se vaatii selaimen uudelleenkäynnistyksen. En kyllä suosittele tuota käyttämään, se ainakin laajimmilla asetuksilla teki Google Mailin käyttöliittymästä käyttökelvottoman.
Vastaava laajennus on saatavana myös Chromeen, nimeltään Allow Right Click. En testaillut sitä, miten se toimii.

Expertise Not Evangelism: Websites that disable right-click: stupid, ineffective and just plain wrong
"Kind of like taking away the f, u, c, and k keys off every keyboard in order to prevent people from typing naughty words, it breaks far more than the issue it's trying to prevent."
"Disabling right-click kills user experience"

TycoonTalk keskustelufoorumi: How to disable right click in html
"You'd better forget about it."
"All that does is piss people off"
"there's no point"
"Make a site as user-friendly as possible."
"you cannot "protect" anything you put on the net"

Intothedarkroom: How to disable Right-Click
"we think this is a complete waste of time, and all it will do is remove real, existing, helpful information found in the browser right-click menu"

About.com: Disable No Right Click Scripts
"A no right click script does nothing of the sort but it may interfere with your navigation of their site in – – browsers where it does anything at all."

Stack Overflow: How do I disable right click on my web page?
"DON'T DO IT."
"If it's out of some misplaced belief that you can protect your source code or images that way, think again: you can't."

Koodikielellä: Kuvien "kopiointiesto"
"Se on rasittava."
"Se ei välttämättä toimi"
"Se on helppo kiertää"
"Se loukkaa lukijoitasi"
(Tämä ei ole meidän ylläpitämä blogi.)

Koodikielellä: Kuvien "kopiointiesto" 2
"paljoakaan järkeä tällaisen scriptin käytössä ei ole"
(Tässä postauksessa kuitenkin neuvotaan se tuskattomin vaihtoehto eli missä kakkospainike on disabloitu vain kuvien päällä, ei koko sivulla. Tämän voi vielä hyväksyäkin, muttei sekään mitään auta.)

warp.povusers.org: WWW-sivujen ärsyttävyydet / Mozillan ylistystä tai Näin teet webbisivustasi mahdollisimman ärsyttävän
"Tämä on pahinta häiriköintiä mitä sivu voi tehdä"
"Hiiren oikea nappi on olennainen osa selaamista"
"Oikean napin toiminnallisuuden estäminen tai hankaloittaminen on pahimmanlaatuista webbiterrorismia mitä vain voi olla."
(Tämäkään saitti ei ole meidän ylläpitämä eikä teksti meidän kirjoittama.)

Pointti ei ole edelleenkään se, että kuvien luvaton käyttö netissä olisi meistä laillista tai edes hyväksyttävää, mutta että tuolla kakkospainikkeen estolla ei sitä asiaa auteta vaan haitataan paljon kaikkea muuta. Eikä tämän faktan esilletuomisesta kannata meille mussuttaa, kun ei se ole meidän ideamme alunperinkään.
Muistutan kuitenkin, että kuvien kopiointi on 100% sallittua. Se on se luvatta julkaiseminen, mikä on kiellettyä. Kuka tahansa saa kopioida mistä tahansa minkä tahansa kuvan omalle tietokoneelleen kunhan ei julkaise sitä missään (tietynlaisen kuvamateriaalin hallussapito on kyllä laitonta, mutta meidän blogi käsittelee virtuaalihevosia ja hevoskuvagallerian saa tehdä).

- S

Joulukalenteri 11: Koodaustunti

Koodaustunti osa kansainvälistä ohjelmaa (Hour of Code), jonka tarkoituksena on opettaa netinkäyttäjille perusteita ohjelmoinnista ja erityisesti se, ettei ohjelmointi ole mitään varsinaista rakettitiedettä; mystistä säätämistä, josta suoriutuu vain jo vauvana tuttiinsa itkuhälyttimen integroinut supernörtti.

Koodaustunti on suunnattu nähdäkseni suht nuorille, ala-asteikäisille, mutta tarjoaa se aivojumppaa vanhemmillekin. Aiempaa ohjelmointikokemusta ei tarvita, englanninkielentaidosta on hyötyä, muttei sekään 100% välttämätöntä näytä olevan.

- S

Mitä vikaa Suntuubi-talleissa?

Ht.netissä on jo muutamaan otteeseen käyty kädenvääntöä siitä, onko Suntuubi-talli koskaan hyvä vai ovatko ne aina oletusarvoisesti huonoja ja mikseivät muut tallit myy niille hevosia vaan pilkkaavat ja hyljeksivät. Minä en tiedä Suntuubista mitään, en ole tutustunut siihen lainkaan ja Suntuubi-talleillakin käyn harvoin jos koskaan.
Mutta tiedättekö mitä? Minä olen lukenut nämä kaikki samat keskustelut jo kymmenen vuotta sitten. Silloin ei ollut Suntuubia, mutta oli Expage, jota monet halveksivat ja pienehkö joukko puolusti henkeen ja vereen, kuten Suntuubia nyt. Siitä minulla on kokemusta ja aionkin kertoa Expagesta.

Expagen valtti ja samalla pahin ongelma oli sen suunnaton helppous. Käyttäjän ei tarvinnut osata muuta kuin muutama lause englantia. Kirjaudu sisään, klikkaa tuosta, valitse tausta, kirjoita teksti, tallenna ja -tadaa!- sinulla on nettisivu tehtynä kahdessa minuutissa. Ja ihan varmasti oli kahdessa minuutissa tehdyn näköinenkin. Varsin nopeasti joku myös kirjoitti suomenkieliset ohjeet Expagen käyttöön, jolloin ei tarvittu enää edes sitä englanninkieltä. Kynnys virtuaalitallin tekemiseen Expagessa oli... No, sitä ei ollut.

Minä henkilökohtaisesti uskon siihen, että mikä tehdään kahdessa minuutissa, on helppo myös unohtaa kahdessa minuutissa. Moni Expage-talli oli erinomainen todiste tästä. En minä väitä, että kaikki muut tallit olisivat silloin olleet tai edes nykyään olisivat sen pitkäikäisempiä, kyllähän sen näkee miten paljon lopetetaan ja unohdetaan ihan sellaisiakin talleja, jotka ovat omistajan omalla domainilla.
Joka tapauksessa Expagea varten ei tarvinnut opetella mitään, ei tarvinnut harkita että onko tämä virtuaalihevosharrastus nyt oikeasti sen vaivan arvoista, että opettelen kirjoittamaan vähän html:ää tai käyttämään jotain monimutkaisempaa sivueditoria. Kun ei tarvinnut harkita mitään, moni ei harkinnut ja teki tallin siis harkitsematta. Ei ihme jos tällainen sitten unohtuu viikossa tai kuukaudessa, kun ei se nyt sitten ollutkaan kivaa. Eikä ihme, että kukaan vähänkään itseään kunnioittava kasvattaja ei halunnut myydä tällaiselle tallille kasvattejaan, vaikka tuolloin oltiin vielä varsin liberaaleja sen suhteen, millaiselle tallille ja millaiseen käyttöön kasvatteja myydään. Ei silloin kyselty kisanäyttöjen ja laatispalkintojen perään. Mitään laatuarvosteluita ei tuolloin tainnut edes olla ja jos olikin, ne olivat vain harvojen tiedossa olevia outoja kuriositeetteja, joita kukaan ei kunnioittanut.

Lyhytikäisyyden lisäksi Expage-tallien mainetta mustensi myös luvattomat kuvat sekä luvaton suoralinkitys, Expageen kun ei saanut ladattua omia kuvia vaan ne piti linkittää jostain muualta. Ja tässä oli taas se sama kuin missä tahansa palvelussa, jota nuoret lapset käyttävät: ei heillä ole mitään käsitystä tekijänoikeuksista ja he kopioivat ja käyttävät sivuillaan mitä tahansa kuvia mitä sattuvat löytämään. Se ei tietenkään ole palvelun vika, mutta kuten sanottu, se huonontaa kyseiseen palveluun tehtyjen sivujen mainetta, kun palvelun nimestä tulee suorastaan synonyymi tekijänoikeuksien noudattamatta jättämiselle.
Asiaa ei parantanut tippaakaan se, että Expagen sivueditori tarjosi oletusarvoisesti käyttöön taustamusiikkia, pieniä animoituja giffejä ja sekavia taustakuvia. Kun yhdisti tähän nuoren, kokemattoman sivujentekijän, jolla ei ollut juuri käsitystä nettisivuista, olivat katastrofin ainekset kasassa. Moni Expage-sivu kirjaimellisesti räjähti silmille ja korville eikä mitenkään positiivisessa merkityksessä. En väitä, että kaikilla Expage-talleilla olisi ollut räikeät sivut ja luvattomat kuvat, mutta aika monella kuitenkin oli, siitä ei päästä mihinkään.

Expagen sivueditori oli siis helppo, mutta myös äärimmäisen rajoittunut. Jo se, että sivuille sai kuvan muualta kuin Expagen omasta valikoimasta vaati html-koodia. Yleisestikin Expagella oli (liian) helppo tehdä karmivan ruma sivu, jonka tekstistä ei saanut selvää, mutta jos halusi huolitellumpaa ulkoasua, se vaati jo kunnolla asiaan perehtymistä. Expagella sai aikaiseksi varsin siistiä ja hienoakin jälkeä, en todellakaan kiellä sitä. Se taisi olla nimeltään talli Hallakko, jonka muistan tyylikkäänä ja todella hyvännäköisenä Expage-tallina, se peittosi ulkoasullaan monet Geocities-tallit aivan kuusi-nolla. Se, että talli oli Geocitiesissä tai Angelfiressa tai Megaonessa tai jossain muualla ei todellakaan tarkoittanut tuolloin sitä, että ulkoasu olisi ollut hyvä tai edes parempi kuin Expage-talleilla. Vaikka useimmiten näin asia kyllä olikin, sekin vaan on fakta.

Tämä tietenkin johti siihen, että jos ei lopettanut Expage-talliaan nopeasti, tuli yleensä väistämättä halu kehittää tallia eteenpäin, kuten millä tahansa muullakin alustalla. Expagella minkään perustekstiä, linkkejä ja bullettilistoja monimutkaisemman tekeminen vaati html:n osaamista. Expage ei kuitenkaan tukenut kovin monia html:n tarjoamia ominaisuuksia ja lisäksi sivujen pituus oli erittäin rajoitettu, yläraja tuli helposti vastaan koodia kirjoittaessa. Moni harrastaja varmaan siis opetteli html:ää Expagea varten, mutta totesi melko nopeasti, että Expage ei tue tätä eikä tuota juttua. Kiusaus siirtyä paremman editorin tarjoavaan Geocitiesiin tai ehkä alkaa kirjoittaa koodia suoraan itse ja ladata sivut nettiin omalta koneelta alkoi olla suuri. Luulen, että Geocitiesin laajemmasta wysiwyg-editorista siirtyminen html:n kirjoittamiseen oli harvinaisempaa kuin Expagesta, koska Geon wysiwyg-editorin tekniset rajoitteet eivät tulleet vastaan lainkaan niin pian kuin Expagessa.

Niin, pitkäikäisiä Expage-talleja ei juuri ollut. Ne joko unohdettiin tai siirryttiin parempiin ympäristöihin. Moni vanha harrastaja varmasti on tullut virtuaalimaailmaan Expagen kautta. Minäkin, minun ensimmäiset hevoset olivat Expagessa, eivät kuitenkaan sen takia etten olisi osannut mitään muuta, mutta kuvittelin tuolloin että se Expage nyt vain on "must", kun kaikki tietämäni tallit siellä olivat. Taisin kuitenkin kuukaudessa tajuta, etteivät kaikki tallit ja hevoset ole Expagessa ja että Expage on oikeasti ihan p*ska, ja siirryin kirjoittamaan html:ää itse ja latasin sivut muistaakseni Sunpointiin (ah, sitä komentokehote-ftp:tä). Se, että moni vanha harrastaja on aluksi Expagea käyttänyt ei kuitenkaan tee Expagesta mitenkään hyvää nettisivupalvelua eikä Expage-talleista hienoja.

Se Expagesta. En tiedä miten pitkälle nämä samat asiat pätevät Suntuubiin ja Suntuubi-talleihin, vai pätevätkö lainkaan. Suntuubi ei taida olla aivan yhtä rajoittunut kuin Expage oli, sen ymmärrän pelkästään katsomalla Suntuubiin tehtyjä sivuja. Ovatko yhteisiä piirteitä sitten käyttäjien nuoruus, käytön helppous ja siitä johtuva helppous myös hylätä tallit nopeasti? Kertokoon se, jolla on enemmän tietoa ja kokemusta asiasta

- Gin

Jälkihuomautus: sama teksti on sovellettavissa myös Firmala-talleihin, mutta kuten Suntuubikin, sen editori ei ollut käsittääkseni yhtä rajoittunut kuin Expagen. Muut asiat kyllä siihen pätivät ja Firmala-tallit olivat kokolailla halveksuttuja niin kauan kuin niitä oli pystyssä.

Miten turha on hiiren kakkospainikkeen esto?

Suora vastaus otsikon kysymykseen: se on erittäin turha. Olen jo aiemmin blogissa perustellut, miksi se on haitallinen (kaikki kakkospainikkeen käyttö ei ole kuvien kopiointia vaan esimerkiksi Operan hiirieleitä, joita käytetään navigointiin), mutta tässä on vielä todistelut siitä, miten "hyvin" se oikeasti estää kuvien kopioinnin, mihin sitä virtuaalimaailmassa on tavattu käyttää. Luojan kiitos kuitenkin kaikki fiksut ovat tajunneet siitä luopua jo vuosia sitten. Tämän postauksen jälkeen pitäisi loppujenkin tajuta hankkiutua moisesta turhasta riesakkeesta eroon. Korostan edelleen, että moinen toiminto voi olla todellinen riesa sivujen normaalille käytölle.

Testiympäristö
Alla olevassa kuvassa on S:n luoma testisivu. Siinä on kuva, jota ei saa kopioida, kuten sivuilla sanotaan. Sivujen koodissa on yksinkertainen JavaScript-koodi pop-upille:

<script language='' JavaScript''>
function click()
{if (event.button==2)alert('Hähhähhää senki tyhmä rikollinen!! Etpäs voikaan kopioida kuvaa! harmittaaks?!');}
document.onmousedown=click;
</script>

Seuraavassa esitetään, miten eri selaimet käyttäytyvät tämän koodin kanssa.

Opera (versio 11.62)
Kun klikataan kuvan päällä hiiren kakkospainiketta, ensin tulee näkyviin pop-up. Kaikki siis toimii niinkuin pitääkin...

... mutta kun käyttäjä klikkaa Ok-painiketta, pop-up katoaa ja tilalle ilmestyy normaali valikko.

Ja näinhän siinä käy:

Firefox (versio 12.0)
Firefox ei näytä koko pop-upia vaan kuva on kopioitavissa suoraan.

IE (versio 9.0.8112.16421)
Myös IE unohtaa koko turhan pop-upin ja kuvan kopiointi ei voisi helpompaa ollakaan.

Chrome (versio 19.0.1084.46)
Chrome sen sijaan näyttäisi toimivan niinkuin sivujen tekijä onkin ajatellut. Näyttää pop-upin muttei valikkoa. Onko sivujen tekijä siis sittenkin ilkeätä rikollista fiksumpi ainakin niin kauan kuin rikollinen käyttää Chromea?

No ei ole. Ilkeämielinen kuvien kopioija klikkaa muokkaus- ja hallinnointikuvaketta ja valitsee sieltä "Tallenna sivu nimellä..."

Ja tallentaa sivun haluamallaan nimellä tietokoneelleen.

Ja kas! Tietokoneelta löytyy paitsi sivu, myös kaikki sen sisältämät kuva alikansiosta, myös tuo paljon varjeltu hieno heppakuva. Tämä keino toimii yleensä myös niille sivuille, joissa on jokin monimutkaisempi koodi, joka toimii tässä esitettyä paremmin myös muilla selaimilla.

Tarkoitukseni ei ole yllyttää ihmisiä kopioimaan toisten kuvia luvatta, saati käyttämään laittomia kuvia vaan tarkoitus on kertoa, että tuo kakkospainikkeen estokoodi ei estä kuvien kopiointia millään tavalla. Jos joku haluaa kuvan talteen, vaikkapa vain omalle tietokoneelle itse ihasteltavaksi (joka muuten ei ole laitonta!), hän sen myös saa. Niinpä tiivistän koko pitkän tekstin yhteen lauseeseen: älä käytä kakkospainikkeen estoa koskaan. Sille vain ei ole perusteita, vain tyhmät luulevat sen estävän kuvien kopiointia.

- Gin ("taiteesta" vastasi S)

Vanhat, ei-niin-hyvät ajat...

Katsokaapas mitä löysin tuossa surffaillessani virtuaalitalleja:

Sivun tekijän pyynnöstä screenshot on poistettu. Kuvassa kuitenkin oli pop-up-viesti, joka ilmestyy kun sivulla painetaan hiiren oikeata nappia. Pop-up-viestin teksti kuului suunnilleen näin: "Hyihyii! Olet kirottu koko loppuelämäsi. Yritit kopioida LAITTOMASTI sivuiltani kuvia!! AAARGH! Kidutu!" Aion pitää tämän tekstin tässä koska se oivalla tavalla esimerkin kautta esittää sen, mikä on tulos kun halutaan olla oikein epäkohteliaita ajattelematta lainkaan käytöstapoja tai netikettiä. Se on toinen pointti sen lisäksi, että tällaisten koodien käyttäminen on turhaa, älytöntä ja haitallista.

Kyllä! Se on pop-up-viesti, joka tulee kun sivulla painaa hiiren kakkosnäppäintä. Minä tosissani luulin, että tätä on viimeksi käytetty vuonna 2003.

Vuonna 2012 kuitenkin luulisi jokaisen tietävän, että tuo koodi ei estä mitään. Ei kuvien kopiointia, ei koodin näkemistä, ei mitään. Varsinkaan kun sivuilla olevista thumbnail-kuvista on linkki varsinaisiin kuviin, jotka aukeavat yksikseen selaimeen ja josta ne paremmat kuvat voi suoraan kopioida niin halutessaan. Tässä kohdassa viimeistään tulee purskahtaa huutonauruun.

Vuonna 2012 luulisi jokaisen myös tietävän, että hiiren kakkosnäppäintä voi selaimessa käyttää muuhunkin kuin vain kuvien kopiointiin. Itse törmäsin tuohon niin hassunhauskaan viestiin siinä vaiheessa, kun käytin Operan "hiirieleitä" (engl. mouse gesture, en tiedä tuolle suomennosta, lisää tietoa), joilla voi kätevästi liikkua selaimessa sivulta toiselle. Niihin liittyy kakkospainikkeen käyttöä.

Jos nyt vielä jäi jotain epäselväksi, niin väännetään rautalangasta: älkää käyttäkö ikinä, koskaan, missään tilanteessa, millään perusteella sivuillanne kakkospainikkeen "estoa". Syyt: siitä ei ole mitään hyötyä, se ei estä mitään etkä saavuta sillä mitään. Mutta siitä voi olla haittaa niille, jotka eivät olleet kopioimassa rakkaita valokuviasi.

-Gin

Kymmenen vihatuinta webbisuunnittelumokaa

Jo muinaiset roomalaiset...
Ei ihan, mutta vuonna 2005 käytettävyysguru Jacob Nielsen listasi kymmenen pahinta käytettävyysmokaa. Internet, saati internetin käyttäjät (eli me ihmiset) eivät ole muuttuneet seitsemässä vuodessa niin paljon, että tuo lista olisi missään määrin vanhentunut.
Surullista kyllä, liian moni noista listalla olevista asioista on yleisiä virtuaalitallien sivuilla huolimatta siitä, että Gin on vuosikausia paasannut niistä enemmän tai vähemmän ponnekkaasti (viime vuosina ollut kyllä pääosin hiljaa, hyvistä syistä). Silti edelleen virtuaalimaailmasta löytyy nenäkkäitä teinejä, jotka nykäisevät niskojaan ja toteavat, että sehän on vain sinun mielipide, minusta tämä on parempi näin.

Nyt voin sanoa, että tähän seuraavaan blogitekstiin saa olla eri mieltä sitten, kun on tohtorintutkinto sopivasta aihepiiristä. Jacob Nielseniltä löytyy tohtorinarvo aiheesta human-computer interaction (jota en osaa suomentaa oikein, mutta joka tapauksessa ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusta käsittelee). Jos ei moista paperia löydy takataskusta, olkaa hiljaa ja ottakaa opiksenne.

Tässä virtuaalimaailmaan sovitettuna käännökset kriittisimmistä kohdista.

----
1. luettavuusongelmat
Eniten valituksia keräsi liian pieni fonttikoko, liian heikko kontrasti taustaan nähden ja se, että fonttikokoa ei voinut käyttäjä säätää.

2. Ei-standardinmukaiset linkit
(suora käännös)
Seuraavat ovat viisi pääohjetta linkeille:
- tee selväksi, mitä voi klikata: tekstilinkeissä käytä värillistä, alleviivattua tekstiä (älä alleviivaa tekstiä, joka ei ole linkki)
- erottele vieraillut ja vielä vierailemattomat linkit
- kerro mitä käyttäjä löytää linkin takaa ja lisää joitain tärkeimpiä termejä linkkitekstiin lisätäksesi tekstin silmäiltävyyttä ja hakukoneoptimointia. Älä käytä "klikkaa tästä" tai muita ei-informatiivisia linkkitekstejä
- vältä JavaScriptiä ja muita "hienoja" tekniikoita, jotka rikkovat linkkien käsittelyn standardin
- älä avaa sivuja uuteen ikkunaan, poikkeuksena PDF ja vastaavat

Linkit ovat webin tärkein vuorovaikutuselementti. Rikkomalla yleisiä odotuksia siitä kuinka linkit toimivat aiheutat varmasti epätietoisuutta ja viivästyksiä. Pahimmassa tapauksessa huonosti toimivat linkit estävät koko sivuston käytön.

(miten monta kertaa Gin on tästä asiasta sanonut, täh? Miten monta??!)

3. Flash
Ei yleensä löydy virtuaalitalleilta ja hyvä niin. Joissain paikoissa ihan toimiva ja paikallaan, mutta yleensä ei toimi esim. mobiiliselaimilla. Jos esimerkiksi navigointi tehdään flashilla, on sivu täysin käyttökelvoton mobiilikäyttäjille.
Hyvänä nyrkkisääntönä toimii: When in doubt, leave it out ("Jos epäilyttää, ÄLÄ!")

4. Sisältö, jota ei ole kirjoitettu webbiin
Liittyy minusta jossain määrin ykköskohtaan, mutta joka tapauksessa netissä julkaistun tekstin tulee olla nettikäyttöä varten optimoitua. Ohjeet ovat helpot: lyhyt, silmäiltävä ja vain se asia.
Lisää luettavaa aiheesta.

5. Huono hakutoiminto
Ei yleensä koske virtuaalitalleja, täällä pääsee pitkälle selkeällä navigointirakenteella.

6. Toimivuusongelmat selainten kanssa
Viimeisen kappaleen sanoma on selkeä: kenen tallilla on niin paljon kävijöitä, että omistajalla on varaa pyllistää tietyn selaimen käyttäjille siten ettei sivusto toimi kunnolla jollain selaimella?
Ei ole katastrofi, jos sivusto ei näytä tismalleen samanlaiselta kaikilla selaimilla tai jos jollain asiat nyt ovat vähän sekaisin, mutta kunhan sitä pystyy käyttämään.

7. Kömpelöt lomakkeet
Tässä VRL on kunnostautunut vuosien mittaan, mutta koskee harvemmin virtuaalitalleja.

8. Puuttuvat yhteystiedot (ja yritysinfo)
Tässä asiassa aika iso osa virtuaalitalleja voi taputtaa itselleen, koska useimmiten edes se sähköpostiosoite löytyy. Tarkista nyt vielä kuitenkin kertaalleen, että se on oman tallisi sivuilla, pääsivulla ja/tai erillisellä yhteystietosivulla.

9. Skaalautumattomat ulkoasut, kiinteästi määritellyt leveydet
Virtuaalitallien helmasynti jo kymmenen vuotta! Pienellä näytöllä joutuu skrollaamaan sivusuunnassa, isolla näytöllä ruutu näyttää tyhjältä. Kännyköiden näytöistä en halua edes puhua (te kuitenkin kysytte: "Kuka hullu surffaa kännykällä virtuaalitalleja?". Esimerkiksi minä toisinaan.)

10. Puutteellisesti toteutettu kuviensuurennus
Teksti nyt taas käsittelee pääasiassa kaupallisia nettisivuja, mutta nappaan sieltä virtuaalitalleille sopivat kohdat.
Jos sivuilla on kuva ja sitä voi klikata, käyttäjä ei halua nähdä samankokoista kuvaa kuin sivulla vaan isomman. Jos ei ole isompaa kuvaa kuin se mikä sivuilla on, älä tarjoa mahdollisuutta "isompaan" kuvaan.
Sivuilla tulisi käyttää pienempää kuvaa selkeyden ja latausaikojen takia, vaikka nykyään eletäänkin laajakaistojen valtakautta.
(suomeksi: tehkää kunnon thumbnailit, älkää vain html-koodissa pienentäkö isoja kuvia näkymään pienempinä sivuilla).
----

Nyt se on sanottu suomeksi, lähteet on tarjolla jokaisen tarkistettavaksi, samoin alkuperäisen kirjoittajan taustat. Tässä on siis faktaa alan asiantuntijalta, joten kukaan ei voi sanoa, että tuo on vain sinun mielipiteesi, ei minun siitä tarvitse välittää.
Tietenkin voit olla noudattamatta näitä ohjeita, mutta samalla hyväksyt sen, että kaikki käsittävät sinut idiootiksi, joka ei osaa ottaa oppia viisaampien neuvoista. Tässä tapauksessa se viisaampi osapuoli en siis ole minä (olen vain onneton kääntäjä) vaan Jacob Nielsen. Voit toki väittää vastaan Nielsenille, mutta sitten olisi hyvä olla jotain pohjaa niille väitteille, kun mielipide ei ihan riitä faktaa kumoamaan.

-S

Joulukalenterin luukku 4: IE NetRenderer

IE, tuo miespuolisten sivuntekijöiden päitä kaljuunnuttava kyhäelmä. Tuo naispuolisten sivuntekijöiden naamaan ryppyjä rypistelevä selain. Jos sivu toimii hienosti Firefoxilla ja Chromella, se yleensä on siedettävä myös Operalla ja ehkä jopa mobiiliselaimilla, jos suunnittelijalla/toteuttajalla on ollut hajuakaan skaalautuvuudesta ja sen toteuttamisesta, mutta mikään ei takaa, että se ylipäänsä edes toimisi IE:llä, saati että näyttäisi siedettävältä, saati hyvältä.

Windows-koneilta IE löytyykin vakiona, mutta Linuxilta tai Macilta harvemmin, vaikka testausta varten se olisikin ihan hyvä olla olemassa. Ehkäpä juuri siksi on kehitetty IE NetRenderer, nettipalvelu, johon syötetään sivun osoite, valitaan haluttu IE:n versio ja sitten katsotaan, miltä se näyttää. Helppo ja nähtävästi aika toimivakin palvelu. Myös Facebookissa voi tykätä.

Viitisen vuotta sitten eli aivan 2000-luvun alkupuoliskolla selainten erot olivat toisenlaiset. Jos sivun optimoi IE:lle (joka tuolloin oli valtaselain, FF:n aikakausi alkoi vasta myöhemmin), se toimi yleensä kokolailla kivasti myös Mozillalla (joka tuli maisemiin 2004 tienoilla) ja ehkä myös Operalla (vuodesta 2001 eteenpäin, muistan vielä Operan mainokset). Chromea ei silloin ollutkaan. Suurin murheenkryyni oi Netscape Navigator, joka 90-luvun puolivälissä oli valtaselain ja 90-luvun lopulla käytiin selainsotaa IE:n ja Netscapen kanssa, jonka IE voitti, lähinnä kai siksi että IE tuli vakiona jokaisen Windows 98:n mukana. Koska IE ja NN olivat tuolloin ne valtaselaimet, oli sivujen virittämisessä toimiviksi molemmilla todellista haastetta. Nimim. "Kokemusta".

Tietovuodot

Sen verran minäkin seurailen suomalaista mediaa, että olen tietoinen viime aikoina tapahtuneista tietovuodoista, joissa julkisuuteen on päässyt sähköpostiosoitteita ja salasanoja. Asia koskee luonnollisesti myös virtuaalihevostelijoita, joilla nyt yleensä on ainakin sähköpostiosoite ja oman tallin käyttäjätilit olemassa. Mitä siis tehdä, ettei joudu murtautujien uhriksi?
Eri lähteissä on esitetty tusinoittain neuvoja, mitä kannattaa ja pitää tehdä ja toisaalta mitä taas ei. Tässä jonkinlainen kooste niistä.

1. vahva salasana on kullanarvoinen
Tämän toivottavasti kaikki ovat kuulleet: isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja mahdollisesti vielä erikoismerkkejäkin sekä riittävän pitkä. Jotkut ovat jo sanoneet ettei 8 merkkiä riitä, en ota kantaa siihen onko se riittävä pituus vai ei, mutta mitä pidempi, sen parempi. Omat salasanani ovat joitain poikkeuksia lukuunottamatta yli 12-merkkisiä.
MPC: Näin teet vahvan ja helposti muistettavan salasanan

2. vaihda salasanoja edes joskus
Eritoten tällaisten vuotojen jälkeen ei ole liioiteltua vaihtaa varsinkin niiden tärkeimpien palveluiden salasanoja vaikka ne vanhatkin olisivat tarpeeksi vahvoja (kts. edellinen kohta).
Muutenkin salasanojen vaihtaminen silloin tällöin ei ole huono idea. Joissain yrityksissä työntekijät joutuvat vaihtamaan tiliensä salasanat esimerkiksi kolmen kuukauden välein.

3. älä halua tietää, oletko kenties murtolistalla
Tällaisten tapauksien jälkeen on netissä pyörinyt sivuja, joille voi syöttää sähköpostiosoitteensa ja siitä luvataan tarkistaa, oletko murtolistalla vai et. Oivallinen keino kalastella lisää sähköpostiosoitteita esimerkiksi roskapostilistoille! En tietenkän väitä, että kaikki tällaisten tarkistussivujen tekijät käyttäisivät saamiaan säpo-osoitteita epäilyttäviin tarkoituksiin, mutta koskaanhan ei voi tietää. Eli jätä tällaiset palvelut omaan arvoonsa.

4. jaa käyttäjätilit tärkeisiin ja ei-niin-tärkeisiin
Kautta aikojen on hoettu, että samaa salasanaa ei saa käyttää kahdessa, saati useammassa eri palvelussa. Yeah. Kun on kuusi sähköpostia, kolmetoista eri foorumia ja sitten kaikki domainit, facebookit, wikit ja muut päälle, niin että jokaiselle oma salasana, jonka muistaisi ulkoa sekä töissä että kotona on toiveajattelua. Nyt on muutamilla tahoilla jo herätty siihen, että ehkä tämä ei ole välttämätöntä.
Tärkeitä palveluita ovat ne, joihin olet joutunut syöttämään henkilötietojasi (esim. Facebook, Huuto.net) tai jolle murtautumalla voidaan saada aikaan paljon pahaa (esim. oma kotisivu, henkilökohtainen maili). Näillä tärkeillä käyttäjätileillä pitäisi olla yksilöllinen, vahva salasana.
Sitten on näitä vähemmän tärkeitä palveluita, esimerkiksi foorumit ynnä muut, joihin ei syötetä henkilökohtaisia tietoja tai niille murtautumisella ei saavuteta aikaan mitään muuta kuin pientä kiusaa. Tällaisilla tileillä voi jotakuinkin huoletta käyttää samoja salasanoja.

5. yleinen järjenkäyttö sallittua, jopa suotavaa
Kannattaa ihan oikeasti miettiä tarkkaan, mille tahoille haluaa antaa henkilötietojaan: kotiosoitetta, puhelinnumeroa, henkilöturvatunnusta, saati sitten pankkiyhteystietojaan tai luottokortin numeroa. Jälkimmäistä tarvitaan useissa verkkokaupoissa, mutta ennen ostamista kannattaa googlettaa verkkokaupan nimellä, onko sen kanssa tullut ongelmia. Ja tarkista myös selaimen osoiteriviltä, että tiedot lähetetään salattuna eli osoitteen alku on https://.
Muistathan myös, että pankin, poliisin tai ylipäänsä minkään tahon ei oikeasti tarvitse tietää pankkikorttisi tai verkkopankkisi käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Niitä ei anneta koskaan kellekään.

Wikitalkia

(ei, en aio pyydellä anteeksi sitä, että kukaan ei ole kirjoittanut blogiin kuukauteen tjsp. Me taidamme olla tauolla, joten pitäisiköhän siitä tehdä virallinen statement?)

Tauko ei selkeästikään koske millään tavoin Virtuaaliwikiä, johon olen koukuttunut vakavasti. Nyt olen uskaltautunut luomaan jo omia sivujakin ja mielessä pyörii monta uutta aihetta.
Kalmoniemestä haluaisin kirjoittaa, mutta totuus on se, että tiedän Kalmoniemestä vain surullisen vähän, siltä ajalta kun se oli Meepun omistuksessa eikä keskinnynyt puoliverisiin. Tietääkseni talli on ollut joko ennen sitä tai sen jälkeen tai molempina aikoina enimmäkseen puoliveritalli. Kasvattajatunnus taisi olla KN?
Angelniemi myös olisi sellainen, joka vaatisi ehdottomasti oman artikkelinsa. Se oli aikanaan hyvinkin vaikutusvaltainen talli.
Nétts pitäisi ehdottomasti esitellä kasvatteineen myös. Tosin en tiedä Néttsistä kovinkaan paljon, muutaman kuuluisan kasvatin lähinnä.
Liinun virtuaalitalli vaatii selkeästi kasvattilistaa, Koululaakson lista on surullisen keskeneräinen eikä Greymaskinkaan lista vielä täydellinen ole. Ai että minä sitten rakastan sukeltaa web Archiven syvyyksiin kaivamaan pienenpieniä vinkkejä hevosista, joita on ehkä ollut kymmenen vuotta sitten. Tiedän, hoitoon...
Rotuartikkeleitakin on jonossa vaikka kuinka paljon ja vanhoja sopisi parannella.

Ja sitten lempilapseni nettisivujen käytettävyys. Se ansaitsisi oman sivunsa tai peräti kategoriansa, jos minulta kysytään, koska on epävarmaa pystynkö kokoamaan kaiken yhdelle sivulle... Yritin tuossa jo kaivella lähdemateriaalia tueksi esittämilleni väitteille. Paras lähde tähän on luonnollisesti Useit.com ja viime aikoina olenkin kammannut läpi erityisesti Alertboxeja, joita Jacob Nielsen on kirjoittanut vuodesta 1995. Nii-in, vuodesta 1995, tiedän että jotkut tätä lukevat eivät olleet tuolloin varmasti vielä syntyneetkään, harva oli edes koulussa vielä ja yo-tutkintoa ei ollut varmaan kellään.
Osa teksteistä on tietysti ajan syömiä eivätkä enää ajankohtaista luettavaa, paitsi ehkä historialliselta kannalta. Mutta perusasiat yleisestä käytettävyydestä ovat pysyneet samoina huolimatta tekniikan edistymisestä. Ja vaikkapa Top Ten Web Design Mistakes of 2005 on edelleen ihan ajankohtainen.