sunnuntai, joulukuuta 24, 2023

Hyvää joulua!

 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

maanantaina, joulukuuta 18, 2023

Suomenhevosten nimet vuonna 2023

Vuodesta 2018 lähtien Ionicin suomenhevoskasvatit on nimetty vuosittain vaihtuvan teeman mukaan. Tänä vuonna teemana oli alkuaineet tai oikeastaan yhdyssanat, joiden ensimmäinen osa on alkuaineen nimi. Lähdin lisäksi vielä keksimään nimiä alkuaineiden järjestysluvun mukaan, ensimmäiselle varsalle vety, toiselle helium, kolmannelle litium ja niin edelleen. Ainoastaan argon (18) jäi välistä, kun en keksinyt siitä mitään kivaa nimeä.

Tässä lista tämän vuoden suomenhevosvarsoista:

Ensi vuoden nimiteema on sienet. Siellä jos missä vasta hauskoja nimiä on! Vai miltä kuulostaa nokilakki, mesihelokka, kermaraspikka tai suklaakesikkä?

Ja loppuun vielä linkit aiempien vuosien kasvattilistoihin ja teemoihin:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

maanantaina, joulukuuta 11, 2023

Viimeaikaisia havaintoja

Tässä lista asioista, joita olen tullut ajatelleeksi viime aikoina.

Järkevä ajankäyttö: joo ei ole näkynyt

Järkevä ajankäyttö on asia, jossa minä en ole mikään varsinainen mestari. Vai mitäpä sanotte tästä: minulla olisi muutamat VSN-näyttelyt tuomaroitavana ja sadoittain kasvatteja ilman sivuja ynnä muuta päivitettävää tallien suunnalla. Sitten minä kulutan aikani siihen, että kaivan vuosittaisia kasvattilistoja läpi merkitäkseni Ionicin kasvattilistalle kasvattien syntymävuodet. En nimittäin ole tehnyt sitä aikaisemmin, ylipäänsä lisäsin tuon Syntymävuosi-sarakkeen tuonne vasta vuosi tai pari sitten. Kun syntyneitä kasvatteja on lähemmäs kahdeksan tuhatta, niin onhan tässä vähän askartelemista.

Toisaalta tästä on ollut hyötyäkin. Kasvattilistalta on puuttunut joitain hevosia, joten olen saanut niitä sinne tämän projektin tiimoilta. Samoin olen bongannut muutamia aiemmin havaitsematta jääneitä tuplanimiä (tätä minä kyllä vihaan) ja kirjoitusvirheitäkin olen löytänyt. Tässä ne jäävät kiinni. Ja minkä sitä ihminen itselleen mahtaa, jos tykkää nysväämisestä?

Vanhat VRL-rekisteröinnit: kiitos, kiitos ja kiitos

Kun olen tässä samalla myös puuhannut tuon kadonneiden hevosten listan kanssa, niin sanonpahan vain olevani aivan ylitsevuotavaisen kiitollinen jokaiselle omistajalle, joka on näiden vuosien aikana lykännyt hevosiaan rekisteriin. Varsinkin monet vanhat omistajat, jotka ovat tunnollisesti rekisteröineet isojakin hevosmääriä, ovat tehneet jälkipolville palveluksen, jota minä ainakin kiitän ja arvostan. Sillä kun muutakaan ei löydy, VRL-profiilisivu kelpaa oikein mainiosti minulle linkiksi sukutauluun. Se on kuitenkin hyvin kouriintuntuva todiste siitä, että tämmöinen virtuaalihevonen on ollut olemassa.

Harvinaistahan tämä on, mutta voin sentään sanoa, että tässä asiassa minä itse olen myös hyvisten kerhossa. Vaikka se aina ottaa aikansa, niin kyllä jokainen Ioniciin päätynyt tai syntynyt hevonen rekisteröidään jossain vaiheessa. Nykyään se toki on jotakuinkin oletusarvo, koska ilman rekisteröintiä ei pääse kilpailemaan eikä näyttelyihin, mutta menneinä vuosina se ei ollut niin justiinsa.

Rotuesittelyt: ei niin helppoa kuin äkkiä luulisi

Joku saattaisi kuvitella että noiden rotuesittelyiden tekeminen on hyvinkin helppoa. Ensin vain summamutikassa plärää hevosroturaamatusta (Hendriksin International Encyclopedia of Horse Breeds) jonkin aukeaman, valikoi siltä rodun ja sitten kirjoittaa siitä. Vaihtoehtoisesti voi tulostaa VRL:n rotulistan seinälle ja heittää siihen tikkaa. Niinhän sitä luulisi!

Mutta ei. Ensinnä sille rotuesittelylle pitäisi olla tarve, aivan sama miten teoreettinen tarve tahansa, mutta jokin tarve. Tämän takia minä tykkään siitä, että minulta pyydetään näitä rotuesittelyitä, sillä jos jokin rotu kiinnostaa jotakuta muutakin kuin vain minua, niin onhan se tarve.

Pelkkä tarve ei kuitenkaan riitä. Rodusta pitäisi löytyä jotakin tietoa jostain lähteistä. Olisi melko toivotonta kirjoittaa mitään vaikkapa naryminhevosesta, josta tuo hevosroturaamattuni kertoo kahden lyhyen kappaleen verran ja Wikipedia saman verran, samat asiat. Ei siitä kovin kummoista esittelyä saa aikaiseksi, vaikka miten yrittäisi. Tuo deliboz oli vähän siinä rajoilla, että materiaalia ei ollut todellakaan riesaksi asti. Olen oikeastaan jopa ylpeä, että sain raavittua edes tuon verran asiaa kasaan keksimättä itse varsinaisesti mitään.

Mutta ei se siellä toisessakaan päässä helppoa ole. Minulla olisi tässä suunnitteilla murgenhevosen esittely ja siitä on tarjolla tietoa vähän turhankin paljon! Laiska ei jaksaisi kahlata kaikkea läpi ajatuksella ja tehdä vielä muistiinpanoja, että pääsisi jonkinlaiseen kokonaiskuvaan.

Ionicin kansiorakenne: logiikkaakaan ei ole näkynyt

Vajaa kymmenen vuotta sitten uudistin Ionicin hevoslistausta ja sillä ollaan nyt menty sen jälkeen, koska se on hyvä. Uudistus ei vain koskaan mennyt sinne konepellin alle. Eihän se käyttäjälle näy juurikaan eikä vaikuta käyttökokemukseen, mutta itseäni välillä nakertaa Ionicin kansiorakenne. Pahinta lienee ehkä johdonmukaisuuden puute.

Osalle roduista on oma kansionsa (Arabit, Walkerit, Rockyt, XXt, Terskit, Knabstrupit, Frederiksborgit), osan sivut majailevat kokoelmakansioissa (PV, Gaited, Ponit) ja sitten kaikki loput ovat Muut-kansiossa. Tarkimmat huomaavat tuossa jo nimeämis-mokia, kun on yksi englanninkielinen nimi (Gaited) vaikka muut ovat suomalaisia, osa on lyhenteitä, Rockyt on suomalaistettu versio englanninkielisestä nimestä, PV ei ole monikossa vaikka kaikki muut ovat ja niin edelleen. Näille nyt tietysti ei voi tehdä tässä vaiheessa enää mitään.

Kansioiden käyttökään ei ole ihan kauhean järkiperäistä. RBSH:t asuvat PV-kansiossa, SGSH:t Muut-kansiossa. DHH:t ovat myös Muut-kansiossa vaikka oikeasti kyseessä on puoliverirotu. DHH, hackney, hackneyponi, morgan ja muutamat muutkin rodut ovat teknisesti ottaen ARJ-rotuja, vaikka Gaited-termi kyllä viittaa minun mielestäni enemmän erikoisaskellajirotuihin ja niitä taas siitä kansiosta löytyy.

Olen tässä hautonut ajatusta tehdä enemmän ja järkevämpää kansiojaottelua roduille. Moni rotu alkaa olla sen verran iso, että oma kansio voisi olla ihan perusteltu. Kylmäveriset kaipaisivat omaa kimppakansiotaan, samaan tapaan kuin poneilla on jo. Muutamilla roduilla on olemassa ikivanha kansio sieltä Ionicin alkuajoilta (esimerkiksi clevelandeilla, saddlebredeillä, muistaakseni morganeillakin), joten niitäkin voisi ottaa uudelleen käyttöön, vaikka nykyiset hevoset ovatkin Muut-kansiossa.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

maanantaina, joulukuuta 04, 2023

Rotuesittelyssä North American Spotted Draft Horse

Jatkan kylmäverirodulla näitä rotuesittelyitäni ja vuorossa on North American Spotted Draft Horse (NASDH). On syytä huomata, että VRL:oon rekisteröitävä Spotted Draft Horse (SDH) on todennäköisesti hieman eri asia tai on ainakin ollut. Minulla on nimittäin hatara käsitys, että kyseessä olisi virtuaalinen rotu, joka kylläkin olisi luotu aika pitkälti NASDH:n tai vastaavan pohjalta. Tavoitteena oli sama asia (kirjava kylmäverinen) ja käytössä samat keinot (risteyttää vakiintuneita kylmäverirotuja kevyempien lehmänkirjavien rotujen kanssa). Muistelen, että SDH:lle olisi ollut olemassa jonkinlainen jalostusmääritelmä ja rotumääritelmäkin, mutta ne ovat kadonneet jälkiä jättämättä. 

Tässä kuitenkin käyn läpi NASDH:n rotumääritelmää. Yhdysvalloissa on ainakin yksi toinenkin vastaava rekisteri, Spotted Draft Horse Registry, mutta sen säännöt näyttävät olevan erilaiset.

Historia
Varsinaisesti NASDH:n historia ei liene pitkä, North American Spotted Draft Horse Association (NASDHA) perustettiin 1995. Sinänsä hevostyyppi, lehmänkirjava kylmäverinen, on kyllä hyvinkin vanhaa perua.

Jalostus
NASDHA hyväksyy jalostukseen 6 puhdasta kylmäverirotua:
  • American Cream Draft
  • Belgiantyöhevonen (brabant)
  • Clydesdalenhevonen
  • Perchenhevonen
  • Shirenhevonen
  • Suffolkinhevonen
Näiden lisäksi Drum Horse -yksilöitä voidaan käyttää jalostuksessa, jos NASDHA on myöntänyt sille jonkinlaisen tunnistusasiakirjan (certification of identification). Yhdistyksen säännöistä ei suoraan selviä, mitä tämä varsinaisesti tarkoittaa ja mitä sen saamiseksi vaaditaan.

Kylmäveristen lisäksi on sallittua käyttää lämminverirotuja, joilta yleensä tulee se lehmänkirjava väritys. Näiden käyttöön on seuraavia rajoituksia:
  • Hevosen tulee olla korkeudeltaan vähintään 152 cm (15 hh).
  • Suvussa ei saa olla appaloosaa (mahdollisesti ei muitakaan tiikerinkirjavia hevosia).
  • Suvussa ei saa olla aasia tai muulia.
  • Suvussa ei saa olla erikoisaskellajirotuja eikä saddlebrediä.
  • Suvussa ei ilmeisesti saa olla ponirotuja.
  • Suvussa ei ilmeisesti saa olla Gypsy Vanneria tai Irish Tinkeriä (irlannincob).
Paintit ja pintot lienevät värinsä takia yleisimpiä risteytysrotuja. Dutsonin mukaan percheron on suosituin kylmäverirotu. Tässä kohdin on syytä muistaa, että suurin osa Yhdysvaltojen percheroneista on mustia ja kimot ovat varsin harvinaisia, toisin kuin rodun kotimaassa Ranskassa.

NASDHA rekisteröi hevosia kolmessa luokassa:
  • Premium Class: lehmänkirjava hevonen, jonka suvussa on vähintään 87,5 % (7/8) sallittua kylmäveristä.
  • Regular Class: lehmänkirjava hevonen, jonka suvussa on 50-87,5 % sallittua kylmäveristä. Tähän luokkaan voidaan rekisteröidä myös ruunat, joiden suku on tuntematon, mutta jotka täyttävät muuten rodun ulkonäkövaatimukset.
  • Breeding Stock: yksivärinen hevonen, joka sukunsa puolesta olisi kelvollinen joko Premium Classiin tai Regular Classiin ja jonka toinen vanhempi vähintään on väriltään lehmänkirjava. Tämä on avoin vain tammoille ja oreille.
Näiden lisäksi on ollut myös ns. Indexing Registry, johon on rekisteröity hevoset, jotka eivät ole täyttäneet sukuvaatimuksia, mutta jotka muuten on katsottu soveltuviksi NASDHA:n rekisteriin ja jalostuskäyttöön. Tämä rekisteri on ilmeisesti suljettu vuonna 2003.

Rakenne
NASDHA ei tarjoa kovinkaan kummoista rakennemääritelmää. Toisaalta kun katsoo jo noita jalostuksessa sallittuja kylmäverirotuja, ne ovat rakenteeltaan melko erityyppisiä keskenään. On siis mahdollista, että NASDH:ssa on olemassa erilaisia linjoja, belgialaistyyppinen linja, perche-linja jne. Usein NASDH on hieman kevyempi kuin sen kylmäveriset kantavanhemmat, koska seassa on kevyempää rotua jonkin verran.

Tavoitteena on kuitenkin selkeän kylmäverityyppinen hevonen. Rakennemääritelmä on oma käännökseni ja tulkintani eikä virallinen.
  • Pää on hyvämuotoinen.
  • Kaula on kaareva, päänliittymä suhteellisen avoin.
  • Lavat ovat usein pystyt.
  • Runko on syvä ja leveä.
  • Selkä on lyhyt, leveä ja vahva.
  • Takaosa on leveä ja takaosan tulisi olla jossain määrin tasainen. Usein se kyllä ei omien havaintojeni perusteella ole, vaan selkeästi laskeva lautanen tuntuu olevan kenties jopa tyypillinen.
  • Jalat ovat vahvat ja tukevat ja sijoittuneet hyvin rungon alle.
  • Kyynärvarsi etujaloissa ja reisi ja koipi takajaloissa ovat lihaksikkaat.
  • Jaloissa ei aina ole pitkää vuohiskarvaa, mutta oletan että joillain yksilöillä voi olla, erityisesti jos suvussa on shireä tai clydesdalea.
  • Säkäkorkeuden tulee olla yli 152 cm (15 hh). Yleensä se on välillä 162-172 cm (16-17 hh), mutta voi olla korkeampikin.
  • Hevosen rakenteessa tai ulkomuodossa yleisesti ei saa näkyä merkkejä aasi- tai muuli-perimästä tai ponista.
  • Hevonen ei saa osoittaa taipumusta erikoisaskellajeihin.

Väri
Väri tuli jo mainittua: NASDH:n tulee olla lehmänkirjava. Tobiano on kirjavuuskuvioista yleisin, mutta myös overo (frame, mahdollisesti myös sabino ja splashed white) sekä tovero hyväksytään. Kuviosta riippumatta hevosella tulee kuitenkin olla vähimmillään määrätynkokoinen valkoinen laikku jalkojen ja pään ulkopuolella. Jos hevonen on kokovalkoinen, sillä tulee olla vastaavan kokoinen tumma laikku.

Pohjaväriä ei ole rajoitettu, mutta perusvärit ovat yleisimpiä. Kimosta pohjaväristä ei ole mainintaa, joten olettaisin ettei se ole ongelma, muttei välttämättä kovin toivottukaan. Siniset silmät ovat ok. Tiikerinkirjavuuden tuntomerkkejä ei saa olla.

Käyttö
Muiden keskiraskaiden kylmäveristen tavoin NASDH on ennen kaikkea työhevonen, mutta soveltuu moneen muuhunkin käyttöön, kuten valjakkohevoseksi ja harrasteratsuksi. Luonteeltaan niiden tulisi olla rauhallisia, sitkeitä ja miellyttämisenhaluisia.

Mites virtuaalimaailma?
Virtuaalimaailmassa ei taida olla ikinä ollut varsinaista NASDH:ta, tällä rotunimikkeellä siis. Niitä SDH:eja on ollut jonkin verran, mutta kuten kirjoitin yllä, se ei välttämättä ollut ihan prikulleen sama asia kuin tämä NASDH vaan luotu virtuaalimaailman tarpeisiin. Koska jäljetkin SDH:n mahdollisista rotu- ja jalostusmääritelmistä ovat kadonneet, minusta voisimme käyttää jatkossa SDH:n määritelmänä tätä.

Lähteet
Dutson, J: 96 Horse Breeds of North America.
Lynghaug, F: The Official Horse Breeds Standards Guide.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

maanantaina, marraskuuta 27, 2023

Rotuesittelyssä deliboz

Tällä kertaa rotuesittelyyn pääsee deliboz.

Historia
Deliboz on kotoisin Azerbaidžanin luoteiskulmasta Ağstafasta, Qazaxista ja Tovuzista, ja sentyyppisiä hevosia löytyy myös lähivaltioista Armeniasta ja Georgiasta. Rodun historia on vähän hämärä lähteiden epämääräisyyden vuoksi. Se polveutuu azerbaidžaninhevosesta tai on mahdollisesti yksi azerbaidžaninhevosen alalinjoista. Muut alatyypit olisivat Quba, Shirvan ja (Lesser) Caucasian, en tiedä tälle suomenkielistä käännöstä. 

Azerbaidžanista on kotoisin myös karabahinhevonen, joka joskus ilmeisesti luetaan azerbaidžaninhevosen tyypiksi samaan tapaan kuin deliboz, mutta toiset lähteet väittävät, että se eroaisi näistä muista ainakin siinä, että sitä olisi jalostettu puhtaana, kun taas azerbaidžaninhevoseen ja sen alatyyppeihin olisi alettu 1800-luvulla risteyttää muita rotuja, mm. juuri karabahinheosta.

Nämä kaikki rodut, tyypit, linjat tai mitä ne ikinä nyt ovatkaan, ovat ainakin alunperin olleet suhteellisen samankaltaisia hevosia: itämaistyyppisiä (ei kuitenkaan arabialaistyyppisiä) ratsu- ja kuormahevosia. Kaukasuksen alueella lienee ollut oma paikallinen hevoskantansa kenties jo vuosituhansia ja niihin on sekoittunut jonkin verran lähialueiden hevosia (iranilaiset hevoset, turkmeeni).

Deliboz-tyyppi syntyi 1800-luvun lopulla, ilmeisesti karabah-risteytyksistä. Myöhemmin, 1930-40-luvuilla paikallisista hevosista etsittiin deliboz-tyyppiset ja niitä parannettiin arabianhevosilla ja ratsutyyppisillä karabahinhevosilla. Myöhemmin on käytetty edelleen arabianhevosia ja myös terskinhevosia kannan parantamiseen. 

Rakenne
Delibozista on vaikea sanoa yleisesti mitään, sillä se ei ole mitenkään erityisen erottuva rotu. Toki olen nähnyt siitä kuvia hyvin vähän. Tämän verran lähteet siitä kuitenkin kertovat:
  • Pää on lyhyt ja kuiva.
  • Otsa on leveä mutta pää kapenee turpaa kohden.
  • Kaula on kompakti, raskaahko, voi olla myös lyhyt.
  • Runko on massiivinen, ylälinja hyvä.
  • Selkä on pitkähkö ja tasainen.
  • Lautanen on melko tasainen.
  • Jalat ovat kuivat ja niissä on erittäin vankka luusto.
  • Korkeajalkaisuus saattaa olla jossain määrin yleistä.
  • Säkäkorkeus on 137-152 cm.
  • Väriltään se on yleensä ruunikko tai kimo, muut värit (rautias, musta) ovat harvinaisia, sikäli jos niitä esiintyy lainkaan.
  • Ainakin joillain yksilöillä on periytyvä taipumus jonkinlaiseen passikäyntiin.

Käyttö
Delibozit ovat olleet vuoristoisen kotialueensa ratsuja ja kantojuhtia. Ilmeisesti ne ovat myös vetäneet vaunuja, milloin mahdollista ja niitä on käytetty myös kevyisiin maatöihin. Yleisesti ottaen ne ovat käyttökelpoisia, vahvoja ja varmajalkaisia hevosia. Niitä on käytetty myös laukkakilpailuissa ja saatetaan käyttää edelleen. 

Rotu virtuaalimaailmassa
Deliboz on eittämättä sieltä harvinaisimmasta päästä rotuja. VRL:n rekisterissä niitä on kolmisenkymmentä, joista melkein puolet on rekisteröity ennen vuotta 2011. Sen jälkeen niitä on rekisteröity lähinnä vain yksittäisiä hevosia vuodessa. Kasvattajia ei ole juurikaan ollut, Aavistuksen Immortelle Parkissa syntyi aikoinaan joitain varsoja ja sitten bongasin VRL:stä Rasselas-nimisen tallin, joka mainitsi itsensä deliboz-siittolaksi, mutten tiedä pääsikö talli ja toiminta koskaan jaloilleen. 

Deliboz on sallittu rotu RBSH:n jalostuksessa, mutta hyvin harvoin, jos koskaan, sitä näkee siinä käytetyn.

Lähteet
Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.
Oklahoma State University: Deliboz Horses.
Wikipedia: Azerbaijan Horse.
Wikipedia: Deliboz.
Wikipedia: Dilbaz atı.
Muut määrittelemättömät lähteet.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

maanantaina, marraskuuta 20, 2023

Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias

Tällä kertaa rotuesittelyssä on kylmäverirotu, saksalainen schwarzwaldinrautias. Katsotaan sitten, jos jatkan koko loppuvuoden rotuesittelyillä, sillä onhan maailmassa kymmenittäin kiinnostavia rotuja.

© Bob Langrish


Historia
Schwarzwaldinrautias on nimensä mukaisesti kotoisin Schwarzwaldista, metsäiseltä vuoristoalueelta lounais-Saksasta. Se on läheistä sukua eteläsaksankylmäveriselle ja joskus schwarzwaldinrautiasta on pidetty eteläsaksankylmäverisen kevyempänä tyyppinä. Niin tai näin, molemmat polveutuvat norikerista tai sen tyyppisestä kannasta ja ovat hyvinkin vanhoja rotuja, oletettavasti peräisin jo keskiajalta. 

Schwarzwaldinrautiasta on kasvatettu St. Märgenin luostarissa, mistä juontaa rodun vanha nimi St. Märgener (Fuchs). Luostari perustettiin jo 1100-luvulla. Myös muut alueen luostarit ovat ilmeisesti kasvattaneet näitä. Toisaalta paikalliset maanviljelijät tarvitsivat hevosia maa- ja metsätöihin, kuljetuksiin ja muuhun sellaiseen. Koska kaikki maanviljelijät eivät suinkaan olleet varakkaita, he tarvitsivat monikäyttöisen hevosen, joka oli sopeutunut alueen oloihin ja taloudellinen pitää.

Rotuyhdistys perustettiin 1896 ja kantakirja avattiin samana vuonna. Ilmeisesti tässä vaiheessa yritettiin rotua parantaa ja sen kokoa kasvattaa käyttämällä belgialaisia kylmäverioreja, mutta nämä eivät olleet kovin soveltuvia käyttöön. Sinänsä vieraiden hevosten, erityisesti orien, käyttö schwarzwaldinrautiaan jalostuksessa ei ollut mikään uusi asia, sitä lienee tehty aiemminkin.  Vierasta verta on käytetty myös sittemmin rodun parantamiseen, mutta paremmin tuloksin. Hevosten määrä väheni 1970-luvulle tultaessa radikaalisti ja jos tulkitsin oikein, tässä vaiheessa on rotuun tuotu harkitusti muutamia vieraita rotuja, kuten norikeria, freiberginhevosta ja schleswig-holsteininhevosta, ehkä myös tanskalaista jyllanninhevosta. Nykyään rotua kasvatetaan Marbachin siittolassa.

Rakenne
Schwarzwaldinrautias on kylmäverinen, mutta sieltä kevyemmästä päästä. Minun tekisi vähän mieli lukea se samankaltaiseksi yleishevoseksi kuin suomenhevonen on, toki schwarzwaldinrautias on suokkia raskaampi. 

Tämä rakennepiirteiden listaus on oma käännökseni ja tulkintani, joten se ei ole virallinen.
  • Yleiskuva on tiivis, voimakas ja kompakti hevonen, joka ei kuitenkaan ole liian raskas.
  • Pää on lyhyt, viehättävä ja hienostunut.
  • Otsa on leveä, mutta pää kapenee turpaa kohti.
  • Silmät ovat suuret ja ilmeikkäät.
  • Korvat ovat pienet.
  • Kaula on lyhyt ja lihaksikas, päänliittymä on kuitenkin avoin.
  • Kaula on kiinnittynyt hyvin lapoihin.
  • Säkä ei ole kovin korkea ja erottuva.
  • Lapa on viisto, voimakas ja lihaksikas.
  • Runko on leveä ja syvä.
  • Selkä on lyhyt.
  • Lautanen on laskeva ja hännänkiinnitys matala.
  • Jalat ovat vahvat.
  • Pitkää vuohiskarvoitusta ei juurikaan ole, sen sijaan jouhet ovat yleensä runsaat, kihartuvat ja pitkät.
  • Tammojen säkäkorkeus 148-156 cm, orien säkäkorkeus menee 160 cm:iin asti, yleensä välillä 150-160 cm.
  • Luonteeltaan ne ovat työteliäitä, vilkkaita ja hyväluontoisia.

Väri
Kuten nimikin kertoo, schwarzwaldinrautias on tavallisimmin rautias. Tyypillinen ja ehkä tavoitelluinkin väri on tumma rautias vaalein jouhin. Väri on toisinaan hyvin tumma, mustaa lähentelevä, kuten tämän kirjoituksen kuvituskuvassa. Päämerkit ovat yleisiä, erityisesti piirrot ja läsit. Jaloissa sen sijaan ei ole sukkia ihan niin usein, vaikkeivät ne mitään tavattomia ole. Jalostusvalinta erityisesti tähän tummaan liinakkoväritykseen aloitettiin ilmeisesti jo 1800-luvulla ennen kantakirjan avaamista.

Rodussa on satunnaisia ruunikoita yksilöitä ja kimoista ja mustistakin puhutaan, vaikka niistä en ole nähnyt kuvia kyllä missään ainakaan toistaiseksi. Marbachista löytyy pari kappaletta ruunikoita schwarzwald-oreja. Ne ovat harvinaisia värejä, väittäisin ehkä että jopa erittäin harvinaisia.

Schwarzwaldinrautiaalta on löydetty harvinaisena myös hopeageeni. Koska suurin osa hevosista on raudikoita, hopeageeni ei tietenkään näy, mutta teknisesti ottaen olisi mahdollista syntyä hopeanruunikko tai hopeanmusta schwarzwaldinrautias. Rodun tyypillinen tumma liinakkoväritys muistuttaa kyllä hopeanmustaa, mutta kyseessä on kuitenkin raudikko.

Käyttö
Kuten historia-osiossa kerroin, schwarzwaldinrautias on alunperin ollut työhevonen, niin kuin kylmäveriset yleensäkin. Nykyisin työkäyttö on toki vähäistä tai peräti olematonta. Schwarzwaldinrautias kevyehkönä, enemmänkin ehkä yleishevosen tyyppisenä rotuna soveltuu hyvin valjakkohevoseksi ja myös harrasteratsuksi.

Rodun nimet
Schwarzwaldinrautias tunnetaan kotimaassaan nimillä Schwarzwälder Kaltblutpferd (schwarzwaldinkylmäverinen) tai lyhyemmin Schwarzwälder Kaltblut tai sitten Schwarzwälder Fuchs (schwarzwaldinrautias). Tuossa yllä tuli jo mainittua myös vanhempi nimitys St. Märgener tai St. Märgener Fuchs. Näiden lisäksi Oklahoma State University listaa myös Wälderpferdin. Englanniksi rotu tunnetaan useimmiten nimellä Black Forest Horse, mutta joskus näkee käytettävän myös termejä Black Forest Coldblood tai Black Forest Chestnut.

Rotu virtuaalimaailmassa
Nyt on nostettava kädet pystyyn ja sanottava, ettei ole kyllä hajuakaan schwarzwaldinrautiaan historiasta virtuaalimaailmassa. Ennen vuotta 2011 niitä on rekisteröity VRL:oon reilu 30 kappaletta. Kerpalla oli näistä muutamia ja jokunen RDN-kasvattikin syntyi. Minulla on hämärä muistikuva, että jokin yksittäinen hevonen olisi ostettu Ioniciinkin, mutta ensinnäkään ei ole mahdotonta ettenkö sekoittaisi sitä johonkin toiseen ja eipä se ole ainakaan varsaa täällä tehnyt. Ensimmäiset Ionicin schwarzwald-varsat syntyivät 2021.

Vuoden 2010 jälkeen schwarzwaldinrautiaita on rekisteröity vain muutamia vuotta kohti ja välivuosiakin on ollut, jolloin ei ole yhtään rekisteröintiä. Nyt tänä vuonna käyrä näyttää ylöspäin, koska Ioniciin syntyi kymmenkunta kasvattia ja sen lisäksi toin kymmenen suvutonta hevostakin. Lisäksi Lavender Fieldsissä näyttäisi olevan yksi tamma.

Lähteet
Haupt- und Landgestüt Marbach: Das Schwarzwälder Kaltblut.
Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.
Oklahoma State University: Schwarzwälder Fuchs Horses.
Schwarzwälder Pferdezuchtgenossenschaft e.V.: Das Schwarzwälder Kaltblutpferd (St. Märgener Fuchs).
Wikipedia: Black Forest Horse.
Muut määrittelemättömät lähteet.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

maanantaina, marraskuuta 13, 2023

Kadonneiden hevosten lista

Kadonneista hevosista ja toimimattomista linkeistä olen paahtanut aiemminkin vaan en kyllä mitenkään tarpeeksi enkä varsinkaan turhaan, sillä se on virtuaaliharrastuksen ehdottomasti ärsyttävin asia. Kasvatin sivujen tekemiseen uppoaa melkoinen määrä aikaa ja vaivaa, jos pitkäsukuisen varsan sukutauluun tarvitsee kaivaa pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä osoitteita vanhojen ja toimimattomien tilalle. Google, Web Archive ja VRL vain laulavat, mutta minua ei laulata (paitsi jos päänsisäisessä karaokessa sattuu soimaan Ismo Alangon Vittu kun vituttaa). Lisäksi monta kertaa kaivan myös omien hevosteni sivuja, kun muistan että juuri viime viikolla tai joskus löysin tälle ja tuollekin hevoselle osoitteet, mutta kenen hevosen sivuille se nyt tulikaan, kun ei voi muistaa...

Tähän jälkimmäiseen ongelmaan olen yrittänyt kehitellä ratkaisua: listaa hevosista, joiden jokin osoite on kadonnut, mutta joille löytyy jokin uusi osoite jostain tai sitten ei. Näitä listoja olen koonnut arabianhevosista ja tennesseenwalkereista, mutta eihän se tietysti mihinkään riitä. Lisäksi tuommoinen lista on vähän kömpelö päivittää.

Sittemmin olen siirtynyt käyttämään Google Sheetsiä ja tätä nykyä sieltä löytyykin Kadonneet hevoset -niminen dokumentti, johon kaikilla on katselu- ja kommentointioikeudet. Siitä on siis mahdollisesti hyötyä muillekin, vaikken yritä siitä tehdä mitään kaikenkattavaa kadonneiden hevosten listaa. Se olisi mahdotonta. Kerään sinne lähinnä vain sellaisten hevosten osoitteita, joita löytyy omien hevosteni suvuista. Kuten näkyy, on se jo silti melko laaja. Listan tarkoitus on se, että kun hevoselle sivuja tehdessäni törmään toimimattomaan osoitteeseen, löytäisin listalta toimivan osoitteen tai sitten ainakin tiedon, jos hevonen on kadonnut tyystin.

Seuraavaksi pieni katsaus siihen, mitä listalta löytyy ja miten sitä käytetään.



  • A-sarakkeessa (1) näkyy kullakin välilehdellä se rotu, jonka hevosia sille välilehdelle on listattu ja sitten se nimilista. 
  • B-sarakkeessa (2) on hevosen sukupuoli. 
  • C-sarakkeesta (3) löytyy VRL-tunnus tai yleisimmin linkki VRL-profiiliin, jos hevosella sellainen on, tai sitten tieto, että hevonen ei ole VRL:n rekisterissä (merkintä NA). Jos tämä sarake on tyhjä, niin en ole ehtinyt vielä tarkistaa onko hevonen rekisterissä.
  • D-sarakkeessa (4) on toimiva URL, jos hevosella on sellainen.
  • E-sarakkeesta (5) ja sitä seuraavissa sarakkeissa on listattuna hevosen vanhoja osoitteita, jos niitä on tiedossa. Joskus E-sarakkeesta tai sitä seuraavissakin sarakkeissa on lisää hevosen toimivia osoitteita, jos niitä löytyy useampia.
Sivun alareunassa (6) näkyvät dokumentin välilehdet, joiden nimenä on aina kunkin rodun lyhenne. Ensimmäinen välilehti on ns. mallilehti, jonka pohjalta teen uudet välilehdet. Välilehdet on järjestetty lyhenteen mukaan aakkosjärjestykseen.
Koska välilehtiä on kovin paljon, kaikki eivät näy, mutta niitä pääsee selaamaan oikean reunan nuoli-ikoneista (7). Kolme viivaa -ikonin (6a) takaa löytyy myös valikko, josta voi valita haluamansa välilehden.

Pyrin siihen, että hevoslistaukset olisivat aina aakkosjärjestyksessä, mutta ihan aina en muista järjestää listaa päivittämisen jälkeen. Pystyt kuitenkin itse järjestämään hevoslistauksen aakkosjärjestykseen (tarvittaessa myös muiden sarakkeiden mukaan) näin:


  • Vie hiiren kursori sarakkeen otsikkosolun päälle.
  • Paina otsikkosolun oikeaan reunaan ilmestyvää alasvetovalikon ikonia (8). Alasvetovalikko aukeaa. 
  • Valitse haluamasi lajittelujärjestys (9).

Kopioi URL tai avaa linkki näin:

  • Jos URL ei ole linkitetty (se näkyy solussa mustalla tekstillä ilman alleviivausta), valitse solu, kopioi sen sisältö ja liitä selainikkunan osoiteriville.
  • Jos URL on linkitetty (se näkyy solussa sinisellä tekstillä alleviivattuna), vie hiiren kursori solun päälle. Solun alapuolelle aukeaa valikko. Paina osoitetta (10), jos haluat avata sivun uuteen selaimen välilehteen. Paina Kopioi-ikonia (11), jos haluat kopioida URL:n.

Se on tuosta listasta kuitenkin sanottava, että mitenkään täydellinen ja virheetön se ei ole, eikä siitä koskaan sellaista tulekaan. Saattaa hyvinkin olla, että jollain hevosella onkin VRL-tunnus, vaikken minä ole sitä itse hakiessani löytänyt. Ja aina on varmasti niitäkin hevosia, jotka ovat löytäneet tiensä uudelle omistajalle ja minun listalla on linkki Web Archiveen jonnekin kivikautiseen osoitteeseen. Siksipä siellä on kommentointimahdollisuus ja muutenkin jos ihmisiä kiinnostaa osallistua tuon päivittämiseen, niin kuulen mielelläni vinkkejä listan hevosista ja myös listan ulkopuolisista hevosista.

Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: ,

maanantaina, marraskuuta 06, 2023

Esittelyssä muutama mielenkiintoinen uusi tulokas

Keskustassa oli taannoin lopetusmyynti, jossa Welby myi Einfallin puoliverisiä ja Carterin laukka-täysiverisiä. Tapani mukaan olisin halunnut ostaa kaikki tai ainakin melkein, mutta pystyin jollain ihme konstilla tiivistämään ostoslistani suunnilleen puoleen tusinaan hevoseen. Sitä auttoi myös se, etten ollut paikalla ensimmäisenä ja muutama kiinnostava hevonen oli ehditty jo varata. Pahus!

Joka tapauksessa onnistuin kaivamaan sieltä muutaman suvullisesti niin mielenkiintoisen tapauksen, että ne on pakko esitellä nyt heti. Tai oikeastaan ne kaikki ovat suvullisesti kiinnostavia.

Ainoa mukaan tarttunut puoliverinen on trakehner-ori Weyanoke. Sillä on hieman epätasainen suku, mutta pääosin kuitenkin pitkä. Ja toki vanha, sillä kun sanon "mielenkiintoinen suku", tarkoitan lähes aina "vanha suku".
Emän puolelta löytyy Alté peräti niinkin läheltä kuin neljännestä polvesta. Enpä taida olla hetkeen nähnyt tällaista hevosta, kun yleensä Alté kumppaneineen on siellä jossain viidennen polven takana ja siis käytännössä jo näkymättömissä. Lisäksi Alté löytyy isän puolelta peräti kolme kertaa, jos laskin oikein! Weird Relationship SZ:n suvussa se on kaksi kertaa ja Greymask's Opalin suvussa kerran. Altén lisäksi isän puolen suvusta löytyy kasakaupalla kaikkea muutakin vanhaa: Oroaq, My Name Is Bond Cinchin Fox, Regina Orwill, Echo V, Autumn Avenue ja Lady Graniit, isoimmat nimet mainitakseni.

Mutta näiden tuttujen nimien lisäksi Weyanoken suvusta löytyy vieraitakin nimiä ja nehän toki ovat jalostuksellisesti enemmän kuin tervetulleita. Isän ja sen vanhempien kasvattaja Manór on itselleni ihan tuntematon nimi ja isänemän vanhemmat vieraita. Emän puolella on jonkin verran tuollaista semi-tuttua nimeä, mutta tokkopa niitäkään nyt liiaksi asti Ionicista löytyy.

Se pääasia Weyanoken hankintaan tulikin jo mainittua: iiee. Greymask's Opal. Tamma oli meidän omistuksessa viimeisen vuotensa ja jätti sinä aikana neljä Ion-kasvattia. Harmi kyllä tuolloin oli menossa puoliverisistä luopuminen ja ne kaikki lähtivät myyntiin. On vähän sylettänyt nyt myöhemmin, mutta onneksi sain Weyanoken korjaamaan vähän tilannetta!

Laukka-täysiveristen sukujen kanssa olen pääasiassa ihan ulapalla, sillä minä en ole kymmeneen vuoteen seurannut yhtään mitä laukkamaailmassa tapahtuu. Sitä ennenkin se jalostustoiminta oli lähinnä omien hevosten astuttamista toisillaan. Mutta laukka-täysiverisissä on yleensä se hyvä puoli, että niiden suvut ovat niin erilaiset verrattuna ratsupuolen täysiverisiin, että ne tuovat ratsukasvatukseen sitä paljon kaivattua uutta verta. Itse olen päättänyt ihan surutta yhdistää noita laukkahevosia omiin ratsuhevosiini ja väittää varsoja ratsuiksi. Niin olen tehnyt ennemminkin ja siksi nyt hyökkäsin Carterin pitkän hevoslistan kimppuun.

No, minullahan oli todellakin "pätevät" kriteerit ostamilleni täysiverisille: olisi kiva jos löytyisi Pinkin tuontihevosia tai kasvatteja suvusta. Onnistuinkin niitä muutaman löytämään enkä vienyt vielä edes kaikkia. Kiva nähdä että Pinkin toiminnalla on ollut jotain väliä.
Kolmipolvisia täysiverisiä tarttui mukaan kolme, oriit Rio De Janeiro CTB ja Solario CTB sekä tamma Teresaofcalcutta CTB. Teresan molempien vanhempien isälinja menee pinkkiläisiin, suosikkeihini The Stig GA:han ja JM Fangio GA:han. Molemmat olivat ihan kovan luokan tekijöitä radalla, mutta tärkeämpää toki ovat niiden kivat nimet. Jep, prioriteetit kunnossa jne. 
Solarion suvussa on pari Pinkin kasvattia, Pink Argentine ja Pink Never Again ja tamma Neva Eva GA kertautuu 3+3. Linjaus ei haittaa pätkän vertaa, koska kyseessä on ihan huippuluokan siitostamma, jota on blogissa esitelty kymmenen vuotta sitten.
Rion suvussa on kolme kappaletta pinkkiläisiä tammoja, joista yksikään ei ole erityisen huomionarvoinen omilta tuloksiltaan, mutta varsoista löytyy parempia laukkahevosia.

Pitkäsukuisempia täysiverisiä ostin kaksi kappaletta. Toinen on ori Plantagenet CTB, josta tunnustan suoraan, että se on ihan nimen perusteella ostettu. Historianörtti vauhdissa taas. Muttei sen sukua voi moittia, tulee sopimaan meidän pitkäsukuisille ratsutammoille kuin nenä päähän.

Sitten on tamma Gentle Storm CTB, jonka suvusta löytyi paljon mieluisia yllätyksiä, kun aloin sitä perata sivuille. Ensimmäiseksi on mainittava emänisä GVR Double Falcon, joka ei minulle suoraan sanonut mitään, mutta oli jonkinlainen kutina, että ihan kuin olisin kuullut nimen joskus, jossain. Sen varsalistasta löytyi parikin Marinean kasvattia vuodelta 2003! Virginia osasi kertoa, että kyseessä oli jonkinlainen nimiori aikoinaan vai mahtoiko olla vain hänen ja Marinkan supersuosikki. Ainakin sillä oli kuulemma upeat kuvat, joista osa vielä jopa toimii. Kuvissa on todennäköisesti RL-ori Hopalong Cassidy. Giniltä sain peukkua Gentle Stormin ostosta.

Isän puolelta löytyi sitten seuraava yllätys, nimittäin Gold Kid. Sinänsä se ei kaiketi ole mitenkään erityisen huomionarvoinen ori, mutta se on meillä hyvin, hyvin tuttu nimi, sillä se on MVS Lord Fentonin isä. Fentonhan on Marinean kasvatti ja sen emä on Wizzerria. Fenton esiintyy meidän pitkäsukuisten täysiveristen ja vähän muunrotuistenkin hevosten (RBSH, FWB, anglo-trakehner) suvuissa useammin kuin kukaan jaksaa laskea, sillä Fenton ja erityisesti sen poika SK Grand Duke olivat todella paljon käytettyjä oreja, ei vähiten sen Wizzerrian takia. Joka tapauksessa on kiva saada Gold Kid mukaan sukuihin muutenkin kuin vain Fentonin kautta.

Emän puolelta löytyy mm. Oré, joka kuulemma oli jonkinlainen nimiori sekin, sekä tamma OG Amélie. Itse en tiedä tästä tammasta sen enempää enkä juuri sen suvustakaan, paitsi että sieltä löytyy jostain kauempaa ori Faraol de Trans, jonka osaan myös nimetä ainakin tosi vanhaksi oriiksi, mahdollisesti suosituksikin. Mutta Virginia tiesi heti kertoa että OG on ikivanhan Oak's Gnomen kasvattajatunnus ja että hän ennen Marinean perustamista kävi kenttävalmennuksissa OG:ssä tersk-ori Dopizalla, jos muisti ei pahoin petä. Tässä puhutaan taas yli 20 vuoden takaisista asioista, että tulipahan kerralla ostettua kasa historiaa Ioniciin.
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , ,

maanantaina, lokakuuta 30, 2023

Laatuarvostelut ja niiden pisteytys

Keskustassa on ollut erinomaisen kiinnostava keskustelu tekstien merkityksestä lajikohtaisissa laatuarvosteluissa ja se jatkuu vielä. Minusta tämä keskustelu on tosi tervetullut! Heitin sinne jo omia ajatuksiani, mutta yritän tässä nyt kasata niitä ajatuksia vielä vähän lisää. 

Erityisen tervetullutta minusta on sen myöntäminen, että jo pitkään ja edelleen lajikohtaiset laatuarvostelut ja niiden arvosteluperusteet määrittävät todella vahvasti sen, mitä pidetään "laadukkaana" virtuaalihevosena. Perinteisesti siihen on kuulunut se, että hevosella itsellään on kisattu kyseisen jaoksen alaisissa kisoissa, sillä on kisatut ja mielellään palkitut vanhemmat (tai EVM-hevosella sukuselvitys), pari kisattua varsaa, luonnekuvaus, kuva tai useampi, päiväkirja ja/tai valmennustekstejä. Vuosien varrella tästä on ollut vähän erilaisia painotuksia ja lajijaoksilla on ainakin teoriassa vapaat kädet päättää omasta pisteytystavastaan, mutta yksikään jaos ei ole lähtenyt merkittävästi sooloilemaan tässä asiassa. Erot ovat lähinnä kosmeettisia.

Kun nämä asiat ja se ERJ-I/KRJ-I/jne. -rimpsu on saatu sinne hevosen sivuille, se on laadukas hevonen, muuten ei. No, ehkä kakkospalkinto on vielä ollut ihan hyväksyttävä, mutta joskus vuosikymmen sitten true-harrastajat puhuivat ainakin verhotusti säälikolmosista, joka oli heille epäonnistuminen. Minä puhun niistä edelleen, toki ironisesti, koska pääasiassa niitä minä käyn ARJ-laatiksista hakemassa hevosilleni.

Tämän mallinen pisteytys on ihan suora kopio alkuperäisestä YLAn pisteytyksestä. Virginia jos kuka sen tietää, koska hän alunperin kehitti koko YLAn idean ja sen ensimmäiset pisteytysmallit. Vuosi oli 2001 tai 2002. Tätä ennen ei ollut olemassa minkäänlaisia laatuarvosteluita tai vastaavia, joissa olisi huomioitu kuvan lisäksi sukua, tekstejä tai kisoja. Tuolloin hyvän hevosen määritelmä oli VIR MVA Ch -titteli. Siinä mielessä YLA oli aikanaan vastaisku valtavirtaharrastamiselle (kyllä, Gin oli vastarannankiiski jo silloin!) ja jotakin tosi ainutlaatuista ja uutta, mutta kyllä Virginia on sitä ideaansa katunut myöhempinä vuosina katkerasti. Sillä mistä muualta lajilaatikset olisivat tämän mallin apinoineet elleivät YLAsta? Se on tietenkin loogista, sillä alkuvuosina YLA-palkinnosta tuli arvostettu ja tavoiteltu asia. Ei siis ihme, että lajilaatikset halusivat tehdä jotain samanlaista.

Miksi Virginia nyt sitten niin katuu YLAa ja miksi minäkin puhun lajilaatiksista kuin ne olisivat pahakin asia? Koska ne ovat! Kirjoitin jo vuonna 2015 blogiin tekstin Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan enkä ole vielä nähnyt yhtäkään syytä siihen, miksi tuo teksti ei pitäisi paikkaansa, olkoonkin että se on vähän karrikoitu. Koko ongelman ydin on se, että yksinomaan lajilaatikset ovat niin pitkään määränneet sen, mikä on "hyvä" ja "laadukas" hevonen ja samalla käytännössä myös sen, mikä on "oikeanlaista" harrastamista. Ja se, että harrastaa "väärin", vaatii aika paljon uskoa itseensä ja tekemiseensä sekä jonkin verran paksua nahkaa. Minä luulisin tästä asiasta jotakin tietäväni noin 18 vuoden kokemuksella.

Olen vuosikausia kyllä ollut sitä mieltä ja aina joskus sen ääneenkin sanonut, että lajilaatikset ovat tosi epäreiluja siihen nähden, että ne ovat niin merkittävässä asemassa virtuaalimaailmassa, juurikin siinä hevosen ja harrastamisen hyvyyden määrittelyssä. Niiden ei ehkä olisi koskaan pitänyt päästä näin määräävään asemaan, mutta niin nyt kävi. En tiedä miten sen olisi pystynyt estämään. Ei ehkä mitenkään, koska vaihtoehtoja ei ollut eikä niitä ole vieläkään. Siksi on hyvä käydä keskustelua siitä, että voisiko se hyvän hevosen ja harrastamisen muotti olla vähän väljempi ja ottaa huomioon laajemmin eri harrastustapoja.

Omakohtaisesti pahin laatisten epäreiluus on ehkä se, että Ionicin kohta 20 vuotta kestänyt aktiivinen jalostustoiminta kymmenien rotujen parissa on lajilaatisten näkökulmasta väärää ja tarpeetonta harrastamista. Henkilökohtaisesti palkintojen puute ei ole ongelma, vaan se että myös moni harrastaja on sitä mieltä, että Ionicin hevoset ja kasvatustoiminta eivät ole kelvollisia, koska niistä ei saa pisteitä lajilaatiksissa. 

Tässä vuosien mittaan on varmaan satoja kertoja jätetty myymättä hevosia Ioniciin, koska niillä ei tultaisi kisaamaan. Tuhansia kertoja olen jättänyt kirjoittamatta ostopyynnön kiinnostavasta hevosesta, koska niiltä on vaadittu "aktiivisuutta". Yhtä lailla varmaan tuhansia kertoja olen jättänyt kirjoittamatta myyntitarjouksen, kun joku on halunnut ostaa hevosia, joilla halutaan laatiksiin eli niillä pitää olla kisatut vanhemmat. Harvoin näitä ihan suoraan sanotaan, mutta kyllä sieltä takaa paistavat ne lajilaatisten vaatimukset. Ja Ionicin hevoset tai harrastustapa eivät niitä täytä. 

Aina jaksaa närästää myös se, että keksitty suvuton hevonen voi olla lajilaatisten silmissä arvokkaampi kuin Ionicin kasvatti. EVM-hevosten puuttuvia sukupisteitä voi korvata kirjoittamalla sukuselvityksen, mutta jos hevosella on olemassaolevat vanhemmat, ei näiden kisaamattomuutta voi korvata millään (laatiskohtaisia eroja on, mutta näin on ainakin ERJ:ssä kirjoitushetkellä, tarkistin sen). Se on nolla pistettä, tsero poäng. Toki kolmospalkinnolle on mahdollista, joskin ehkä vähän vaikeaa yltää kisaamattomilla vanhemmilla, mutta se säälikolmonen tuli jo mainittua. Kuka sellaiseen rutukoniin tyytyisi?

En minäkään ole immuuni lajilaatisten vaatimuksille, vaikka vastarannankiiski olenkin. ARJ-II -palkinnon saaminen tekstittömällä, porrastetuissa kisatulla hevosella (esimerkki) tuntuu huijaamiselta, koska mitä vaivaa minä tuonkin eteen olen nähnyt: en yhtään mitään. Kyllä sitä hyvällä hevosella pitää tekstejä olla sivuillaan (se että jossain alitajunnassa ajattelen näin, tuntuu sairaalta). Minäkin puhun naureskellen niistä säälikolmosista. Uutinen: ainakin ARJ:n laatiksessa ARJ-III -palkitusta vanhemmasta tai varsasta saa ihan yhtä paljon suku- tai varsapisteitä kuin korkeammistakin palkinnoista. Ja itsepähän en ole niitä osto- tai myyntitarjouksia kirjoittanut.

Toivon siis kovasti, että keskustelu lajilaatiksien pisteytyksestä jatkuu ja että niihin tehtäisiin ehkä radikaalejakin muutoksia. Sitä sen sijaan en odota enkä tarvitse, että joku keksisi palkintokategorian, jolla Ionicin hevosille saataisiin laatispalkintoja. Se sotisi laatisten perustarkoitusta vastaan. Lajilaatisten perustarkoitus minun mielestäni on saada ihmiset kilpailemaan kyseisen jaoksen kisoissa ja kun minä en kisaa niissä (paitsi satunnaisesti jotakin ja ARJ:ta), ei minulle palkintojakaan pidä antaman. Olisin kuitenkin tyytyväinen siihen, että lajilaatiksissa palkittaisiin nykyistä laajemmin erilaisista harrastamisen tavoista eikä kaikkien tarvitsisi olla siitä yhdestä muotista tehtyjä. Jos tämä johtaisi siihen, että nykyistä erilaisemmat hevoset miellettäisiin hyviksi ja laadukkaiksi, niin sehän ei voisi olla kuin plussaa.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

maanantaina, lokakuuta 23, 2023

Väriristeytys-esimerkki: hopeanruunivoikonhallakko + musta

Vuosia sitten kirjoittelin blogiin muutamia esimerkkejä erilaisista väriyhdistelmistä ja siitä, miten niistä selvitetään, minkä värinen varsa kustakin yhdistelmästä voi tulla (esimerkiksi Kimo + kirjava). Sittemmin postausaihe unohtui, mutta nyt muistin sen taas.

Tällä kertaa tarkasteltavana on RMH-tamma Headspinner Ion, jonka isä on hopeanruunivoikonhallakko ja emä musta. Molemmille vanhemmille on merkitty värien genotyypit sivuille, isä on Ee, Aa, CCCR, Dd, Zz ja emä Ee, aa.

Jos ymmärtää genotyypeistä jotakin, näkee heti, että nyt on tarjolla runsaasti värivaihtoehtoja, kun on kolme eri diluutiogeeniä (voikko CCR, hallakko D ja hopea Z), kaikki heterotsygootteja ja pohjaväritkin ovat heterotsygootteja milloin mahdollista.

Tavallisesti menisin vaivaamaan Horse Coat Color Calculatoria (jonka ulkoasu on muuten uusiutunut aika radikaalisti siitä, mitä minä muistan, mutta sama sen väliä, toimii silti). Tällä kertaa CCC:ssä on pieni puute, sillä ainakaan minä en löydä pohjavärien listasta hakemallakaan isän väriä, englanniksi silver buckskin dun tai silver dunskin. Lista on pitkä, mutta olen selannut sen läpi useita kertoja enkä mitenkään bongaa tällaista väritermiä sieltä. Korjatkaa jos olen väärässä ja vain onnistunut missaamaan sen. Minun mielestäni hopeanruunivoikonhallakon ei pitäisi olla mikään mahdoton väri, joten liekö ihan vain inhimillinen virhe tullut, mutta se haittaa tässä tapauksessa kovasti Headspinnerin värin määritystä!

Asiaan on kuitenkin suhteellisen yksinkertainen ratkaisu: unohdetaan hetkeksi että isäoriilla on hopean ja voikon lisäksi hallakko-geeni. Lasketaan todennäköisyydet siis siten, että isän väriksi valitaan hopeanruunivoikko (silver buckskin) ja pannaan kaikki genotyypit kohdilleen sen mukaan. Emän kohdalla ei ole mitään ongelmia kun se on ihan perus-musta.

Saamme tulokseksi tällaisen listauksen:

Rautias 12,50 %
ee/aa = 3,1250 %
ee/Aa = 3,1250 %
ee/aa/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)
ee/Aa/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

Ruunikko 9,38 %
Ee/Aa = 6,2500 %
EE/Aa = 3,1250 %

Musta 9,38 %
Ee/aa = 6,2500 %
EE/aa = 3,1250 %

Voikko 12,50 % (rautias + voikkogeeni)
ee/aa/nCr = 3,1250 %
ee/Aa/nCr = 3,1250 %
ee/aa/nCr/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)
ee/Aa/nCr/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

Ruunivoikko 9,38 % (ruunikko + voikkogeeni)
Ee/Aa/nCr = 6,2500 %
EE/Aa/nCr = 3,1250 %

Mustanvoikko 9,38 % (musta + voikkogeeni)
Ee/aa/nCr = 6,2500 %
EE/aa/nCr = 3,1250 %

Hopeanruunikko 9,38 % (ruunikko + hopeageeni)
Ee/Aa/nZ = 6,2500 %
EE/Aa/nZ = 3,1250 %

Hopeanmusta 9,38 % (musta + hopeageeni)
Ee/aa/nZ = 6,2500 %
EE/aa/nZ = 3,1250 %

Hopeanruunivoikko 9,38 % (ruunikko + voikkogeeni + hopeageeni)
Ee/Aa/nCr/nZ = 6,2500 %
EE/Aa/nCr/nZ = 3,1250 %

Hopeanmustanvoikko 9,38 % (musta + voikkogeeni + hopeageeni)
Ee/aa/nCr/nZ = 6,2500 %
EE/aa/nCr/nZ = 3,1250 %

Sitten otamme mukaan sen hallakon. Koska ori on heterotsygootti hallakon suhteen (Dd), se voi jättää sekä hallakkovärisen varsan että ei-hallakkovärisen. Mahdolliset ei-hallakkovärit onkin jo tuossa listassa, mutta niiden lisäksi on mahdollista saada kaikki nuo värit, joihin on vielä yhdistynyt se hallakkogeeni. Niiden värien lista näyttäisi tältä:
  • Punahallakko (rautias + hallakko)
  • Ruunihallakko (ruunikko + hallakko)
  • Hiirakko (musta + hallakko)
  • Voikonhallakko (rautias + voikko + hallakko)
  • Ruunivoikonhallakko (ruunikko + voikko + hallakko)
  • Voikonhiirakko (musta + voikko + hallakko)
  • Hopeanruunihallakko (ruunikko + hallakko + hopea)
  • Hopeanhiirakko (musta + hallakko + hopea)
  • Hopeanruunivoikonhallakko (ruunikko + voikko + hallakko + hopea)
  • Hopeanvoikonhiirakko (musta + voikko + hallakko + hopea)

Yhteensä siis 20 eri väriä vaihtoehtona! Että onhan sitä siinä valinnanvaraa.

Miten sitten saadaan lasketuksi näiden värien todennäköisyysprosentit? Se on helppoa, jaetaan vain CCC:llä lasketun tuloslistan prosenttiyksiköt kahdella ja saadaan todennäköisyysprosentti sekä värille ilman hallakkoa että hallakon kanssa. Esimerkiksi voikon todennäköisyys on 6,25 % ja voikonhallakon saman verran. Genotyypitkin ovat samat kuin CCC:n tuloslistassa, hallakkoväreissä on vain se Dd siellä mukana.

Voisimme toki tehdä tämän operaation niinkin, että hallakon sijaan "unohtaisimme" joko hopean tai voikon ja merkitsisimme isäoriin väriksi ruunivoikonhallakon (dunskin) tai hopeanruunihallakon (silver bay dun). Metodi on kuitenkin sama.

PS: Myöhemmin tajusin että tähän tilanteeseen on paljon helpompikin keino kuin "unohtaa" se hallakko. "Siirretään" se hallakko emälle eli merkitään emä mustan sijaan hiirakoksi, merkitään D:n genotyypiksi Dd, niin saadaan heti suoraan valmis lista kaikkine mahdollisine genotyyppeineen ja todennäköisyysprosentteineen. Oikeastaan tämä ylläneuvottu tapa on turhan hankala tähän verrattuna, mutta kun tuli jo kirjoitettua ja kello on niin paljon su-iltana etten viitsi alkaa kirjoittaa koko tekstiä uusiksi...
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

maanantaina, lokakuuta 16, 2023

Tarinoita nimien takaa, osa 6

Siitä on taas pari vuotta (Tarinoita nimien takaa, osa 5) kun listasin viimeksi kasvattien nimiä, joiden takaa löytyy jokin tarina tai muu asia, jonka halusin kertoa. Että se voisi olla taas aika katsastella, miksi jotkut hevoset ovat saaneet sellaiset nimet kuin ovat.

Tämä sai inspiraatiota isän nimestä (Caboom Nax), mutta kyseessä on ruotsalaisen Roxetten albumi ja albumin nimikappale. Vuonna 1994 julkaistu albumi taisi olla se, joka ampui bändin menestykseen. Itse en kyllä ole koskaan ollut erityinen fani, mutta viis siitä, nimi istui tälle ponille.

Norfolk Royal Russet on omenalajike ja se onkin sopiva aasinsilta emän nimeen (Drake Hill Appleblossom).

En muista enää syytä, miksi nimesin tämän isän Szent István Ionin kuten nimesin. Szent István on unkarinkielinen nimi pyhälle Stefanokselle (pyhä Tapani). Ori ei ole edes syntynyt tapaninpäivänä. Pyhimysteema jatkuu varsan nimessä, se on saanut nimensä pyhän Scholastikan mukaan.

Tämän isä Norton's Equivalent Ion on mainittu vuonna 2015 blogissa (Tarinoita nimien takaa) nimensä vuoksi: kun vanhempien nimistä ei irronnut kertakaikkiaan mitään, niin piti repiä sitten jotakin jostakin. Aihepiiriksi päätyi virtapiirit, en yhtään muista mistä sen keksin. No, virtapiirien maailmasta Galvanic Isolatorkin tulee (suom. galvaaninen erotus). Ei sillä mitään tekemistä sinänsä ole Nortonin teoreeman kanssa.

Tämä on helppo: Draconidien meteoriparvi ja isä sattuu olemaan Pebblethorne Meteor. Isän varsoista löytyy myös Meteorina ja Meteor Shower samaan teemaan liittyen.

Kuka on nähnyt Oopperan kummituksen, tunnistanee kyllä. Tätä voisi pitää jonkinlaisena pienenä nimiperheenä, jonka juuret ovat Pinkissä. Asia on mainittu kymmenen vuotta sitten blogissa (Pinkin nimiperheet). Nimiperheen alku ja juuri on suvuton, Pinkkiin keksitty laukkaori Opera Phantom GA xx, jolla oli muutama Oopperan kummituksen mukaan nimetty varsa. Näistä ori Pink Comte de Chagny xx päätyi Ioniciin ja se on näiden molempien emänisä. 

Tässä on toinen alunperin Pinkistä lähtöisin oleva nimiperhe, F1-radat. Se on myös mainittu tuossa edelliseen linkkaamassani postauksessa. Näiden molempien isä on Pink Hungaroring xx ja se on jättänyt muitakin formula-teeman mukaan nimettyjä varsoja, myös FWB-ori Tamburello Ionin. Jos joku ihmettelee, Tamburelloksi on nimettä eräs mutka Imolan radalla, jossa Ayrton Senna ajoi ulos ja kuoli. En tiedä tarkalleen onko mutkaa enää olemassa, ei ainakaan samanlaisena ymmärtääkseni.

Kyseessä on elokuvahahmon nimi elokuvasta The Thomas Crown Affair, jonka 1999 version voinen lukea omiin suosikkielokuviini. Tämän isä on Max Burdett Ion ja leffahahmo se sekin on eikä ole sattumaa että sekin on Pierce Brosnanin näyttelemä hahmo, samoin kuin vuoden -99 Thomas Crown. Max Burdett oli päähenkilö elokuvassa After The Sunset. Naispääosa puolestaan oli Lola Cirillo, joka taas on Max Burdettin emä... 
Lolakaan ei saanut nimeään ihan tyhjästä, sillä sen emä on CHR Gracie Hart, muistelisin että oli tilausvarsa, jonka nimen sain itse päättää joskus aikoinaan. Kyseessähän on Miss Congenialityn päähenkilö, että tämä tämmöinen leffateema jatkuu nyt jo siis neljättä sukupolvea.

Tämä kuuluu näihin Ankka-maailman nimiin, tunnetaan Suomessa yleensä neiti Näpsänä (etunimi toisinaan Sirkku). Näitä nimiä riittää walkereiden puolella, sillä nimiperheen alkusolu Goldie O'Gilt Ion oli tuottelias siitostamma ja sen varsoillakin on aika paljon jälkeläisiä. Emily Quackfaster on ehkä suurin suosikkini näistä Ankka-nimistä, mutta pahoja kilpailijoita on kyllä useita, kuten Mad Madam Mim Ion, Trudy Van Tubb Ion, Commander's Brigitta McBridge, Flintheart Glomgold Ion...

Molempien isä on ori Six-Shooter Ion, kuudestilaukeava eli revolverista joskus muinoin käytetty nimitys. Ei siis lie ihme, että varsatkin ovat saaneet nimensä aseiden mukaan. Kyseessä ovat tsekkiläisen asevalmistaja CZ:n mallit Shadow 2 ja Tactical Sport, kumpikin ysimillisiä kilpapistooleita. Ihan noin vain en nimennyt kasvatteja juuri näiden mallien mukaan, vaan kyseessä ovat omat lempiaseeni. (Olen harrastanut pistooliammuntaa muutaman vuoden, omaa kalustoa ei ole, mutta kunhan saan aikaiseksi hoitaa byrokratian, ostoslistalla olisi nimenomaan tuo Shadow 2.)

Mississauga on kaupunki Kanadassa, aivan Toronton kainalossa. Yhteys emän nimeen on selvä, kun muistaa Sarnian olevan myös kanadalainen kaupunki.

app-t. X-Wing Ion, app-o. Rebel Alliance Ion ja app-t. Podracer Ion
Nämä kaikki ovat samasta isäoriista, Star Fighter Ionista ja nimet liittyvät Star Wars -saagaan tavalla tai toisella. Starfighter on kaiketi yleisnimi kaikille pienille taistelualuksille, X-Wing on ymmärtääkseni yksi starfigher-tyyppi. Rebel Alliance on kapinaliitto, ts. Star Warsin hyvikset ja podracerit olivat yhden henkilön kilpa-aluksia (nuori Luke kilpaili tällaisella The Phantom Menacessa ja ilmeisesti niitä on ollut myös peleissä.

Taas liikutaan aseissa eikä sinänsä ihme, jos tamman emä on Beretta In My Pocket (Beretta on asevalmistaja). Tosiasiassa tämä on kuitenkin saanut inspiraationsa Skyfall-elokuvasta ja siinä eräästä Bondin repliikistä: "Only a certain kind of woman wears a backless dress with a Beretta 70 strapped to her thigh."

Tämä on taas niitä hevosia, jonka vanhempien nimistä ei saanut raavittua yhtään mitään, ei niin minkäänlaista edes hataraa ideanpoikasta. Vihaan sellaisia. Sitten piti keksiä jotakin muuta ja avasin sekalaisten, pääosin kehnojen, nimi-ideoiden listani. Sieltä löytyi Nite Train, tamperelainen yökerho jostain vuosituhannen vaihteesta. No, saa nyt luvan kelvata NSH-oriille...
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

maanantaina, lokakuuta 09, 2023

Rotuesittelyssä australianponi

Tällä kertaa esittelyvuorossa on australianponi, toiselta puolelta maapalloa kotoisin oleva ratsuponirotu.

Historia
Australiassa ei hevosia ollut ennen kuin eurooppalaiset siirtolaiset niitä sinne toivat. Ensimmäiset hevoset tulivat sinne vuonna 1786 ns. ensimmäisen laivaston mukana. Australianponin historian voidaan katsoa alkaneen vasta 1803, jolloin Australiaan tuotiin Indonesiasta timorinponeja. Näitä pidetään alkuperäisen ponikannan kantavanhempina. Myöhempinä vuosina Australiaan tuotiin poneja ja myös hevosia muualta, pääosin kait Isosta-Britanniasta. Tuontiponien joukossa oli paljon kaikenlaista: exmoorinponeja, hackneyponeja, shetlanninponeja, connemaroja ja niin edelleen. Tuontihevosista mainitaan erityisesti arabianhevoset ja englantilaiset täysiveriset.

Australianponi mitä oletettavammin syntyi samasta tarpeesta kuin muutkin ratsuponit: haluttiin saada urheilullinen, kevyt ja kaunispiirteinen ratsuponi lapsille. Reseptikin oli sama: risteytetään alkuperäisponeja kevyisiin hevosrotuihin, juurikin niihin arabialaisiin ja täysiverisiin. Jo 1920-luvulla alkoi australianponikanta olla jossain määrin vakiintunutta. Vuonna 1931 perustettiin ponikantakirja, joka kantakirjasi kolmea ponia: shetlanninponeja, hackneyponeja ja sitten kaikkia muita, jotka jäivät korkeudeltaan alle 142 sentin. Tämä kolmas kantakirja oli se, josta nykyiset australianponit polveutuvat.

Kantakirja ei ole ollut täysin suljettu koko tätä aikaa. Arabiristeytykset sallittiin jonkin aikaa 40-luvulla ja 60-luvulta lähtien australianponeiksi on voitu rekisteröidä myös welsh A/B-sektion ja rekisteröidyn australianponin jälkeläinen.

Rakenne
Australianponin tarkoitus on olla laadukas ratsuponi ja rotumääritelmä tähtää nimenomaan siihen. Tämä rakennekuvaus on oma käännökseni ja osittain myös oma tulkintani rotuyhdistyksen määritelmästä eikä siis varsinaisesti virallinen.
  • Yleiskuvaltaan laadukas, näyttävä ja ponimainen. Welsh-leima on yleensä melko selvä.
  • Korkeus ei saa ylittää 142 senttiä (14 hh).
  • Pää on yleiskuvaltaan jalo ja laadukas.
  • Silmät ovat suuret ja tummat.
  • Sieraimet ovat suuret.
  • Korvat ovat pienet ja pystyt.
  • Kaulanliittymä on hyvämuotoinen ja avoin.
  • Kaula on lievästi kaareva ja pitkä, se ei saa olla raskas.
  • Lavat ovat pitkät ja loivat, eivät saa olla raskaat.
  • Rintakehä ei saa olla liian leveä, muttei myöskään liian kapea.
  • Säkä on erottuva.
  • Runko on syvä.
  • Selkä ja risti ovat vahvat, liittyvät hyvin toisiinsa.
  • Takaosa on pyöreämuotoinen, sopusuhtainen ja vahva.
  • Häntä on kiinnittynyt korkealle.
  • Jalat ovat vahvat mutteivät karkeatekoiset.
  • Nivelet ovat hyvämuotoiset.
  • Sääriluut ovat lyhyet ja suorat.
  • Vuohiset ovat kohtuullisessa kulmassa ja sopivan pituiset.
  • Kaviot ovat vahvat ja hyvämuotoiset.
  • Nivelet taipuvat liikkeissä hyvin, mutta ilman liioittelua. Korkea askellus ei ole toivottua. Askellus on pitkää ja matkaavoittavaa.
Värit
Rotuyhdistys hyväksyy kaikki värit. Käytännössä yleisimmät värit ovat perusvärit ja kimo, joka on ymmärtääkseni varsin yleinen. Yksinkertaisia voikkovärejä (voikko, ruunivoikko, mustanvoikko) esiintyy myös, mutta niiden yleisyydestä en osaa sanoa mitään. Sen sijaan tuplavoikkojen status on vähän kyseenalainen, koska toisaalla rotumääritelmässä mainitaan tummat silmät ja tuplavoikoillahan silmät ovat siniset...

Welsh-risteytyksiltä on mahdollista tulla päistärikköä ja teoriassa myös hopea- ja hallakkovärejä, mutta nämä kaksi viimeistä ovat kovin harvinaisia welsheilläkin. Welsheillä olisi tarjolla myös sabino (SB1), suomenkirjavuus (SW1) ja W20. Näistä tuo suomenkirjavuus on myös vähän kyseenalainen, koska se voi aiheuttaa herasilmiä. Muiden kirjavuuskuvioiden esiintymisestä en tiedä, en muista itse koskaan törmänneeni esimerkiksi tobianokirjavaan australianponiin, mutta sehän ei tarkoita sinänsä mitään. En minä ole kaikkia maailman australianponeja nähnyt. 

Jalostus
Kuten mainitsin historia-osiossa, APSB (Australian Pony Stud Book Society) hyväksyy australianponirekisteriin sellaiset ponit, joiden toinen vanhempi on welsh A tai B ja toinen rekisteröity australianponi. Australianponi-vanhempi ei saa olla ainakaan ensimmäisen polven welsh-risteytys.

Joissain lähteissä vilahtelee kuitenkin myös termi "Traditional Australian Pony", joka luokitellaan harvinaiseksi ja jopa katoamisvaarassa olevaksi. Tässä Traditional Australian Ponyssa saa olla vierasta verta (ts. welshiä) alle 20 % eli käytännössä 3. sukupolvessa saa olla yksi puhdas welsh. Mieluiten vierasta verta ei saisi olla yhtään.

Tässä kohdin ei passaa antaa erilaisten rotunimikkeiden sekoittaa itseään, sillä Australiasta löytyy rekisterit myös sellaisille nimikkeille kuin Australian Riding Pony, APSB Riding Pony, Australian Saddle Pony, Australian Sports Pony, Waler Pony ja tiedä vielä mitä kaikkea muita. Osa näistä on ymmärtääkseni eurooppalaistyyppisiä ratsuponirekistereitä, jotkin rekisteröivät ehkä kaikkea mikä on alle ponimitan. Australianponi on kuitenkin oma rotunsa, huolimatta sallituista welsh-risteytyksistä.

Australianponit virtuaalimaailmassa
Australianponi on harvinainen näky virtuaalimaailmassa ja ollut sitä aina. Kasvattajia on ollut aina vähänlaisesti enkä tiedä valehtelenko kovin pahasti, jos sanon että ehkä ainoa vähänkään vakavammin otettava kasvattaja oli Christa W:n Jindabyne. Se kasvatti parisenkymmentä australianponivarsaa vuosikymmen sitten. Ja voi tietysti sanoa, että Ionic on toinen merkittävä kasvattaja reilulla 30 kasvatilla toistaiseksi.

Muitakin kasvattajia on kyllä ollut, mutta osaan nimetä ainoastaan pienen Rivendellin ja senkin vain siksi, että sen raunioilta meille ostettiin pari kasvattia. Knoxdalestakin on yksi kasvatti tullut ja sitten olen nähnyt australianponeja satunnaisesti vähän siellä ja täällä. Ja onneksi ovat nämä tuoreemmat suurtallit, kuten Namyshill, Halluharja, Lavender Fields, Kaukovalta ja Anarchie, joista aussiponeja löytyy.

Minun tietääkseni virtuaalimaailman jalostustavoissa ei olla toistaiseksi lähdetty lainkaan risteytyslinjalle, vaan australianponeja on jalostettu ts. traditional-mallilla: vain puhdasrotuisia poneja yhdistellään.

Lähteet
Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: ,

maanantaina, lokakuuta 02, 2023

VRL:oon rekisteröityjen rotujen lukumäärät vuosittain

Minähän olen muutaman postauksen tehnyt VRL:n rekisteridatan perusteella ja ne ovat itsestäni aina tosi mielenkiintoisia. Vajaa pari vuotta sitten esittelin kuvaajia ja jotakin analyysiäkin VRL:n koko siihenastisesta rekisteröintidatasta ja alkuvuodesta vuorossa oli viime vuoden rekisteröintitilastot. Kaikki datahan on näkyvillä myös taulukkomuodossa, jos kiinnostaa tarkemmin lukuja pläräillä.

Se minkä seikan olen ihan onnellisesti unohtanut noissa tilastoissa on kunakin vuonna rekisteröityjen rotujen määrä. Havahduin asiaan vasta tässä taannoin, kun katselin vähän miltä tämän vuoden tilastot alkavat näyttää (en siis mitenkään kieli pitkällä odota vuodenvaihdetta, että pääsen uusien numeroisen kimppuun...). VRL:n hevosrekisterin vuosittaiset statistiikat löytyvät Statistiikka-sivulta.

Koostin sitten kuvaajaa siitä, miten paljon rotuja on vuosittain rekisteröity:


Vuoden 2010 luvussa on mukana kaikkien edellisten vuosien rekisteröinnit, joten se ei ole sinänsä kovin hyödyllistä dataa. Se nyt kuitenkin kertoo, että vuoden 2010 loppuun mennessä oli rekisteröity yksilöitä 231 rodusta. Sen jälkeen rotumäärät ovat pyörineet melko säännönmukaisesti 150:n ja 200n välillä, noin karkeasti. Poikkeus on vuosi 2021 268:lla rodulla, mutta se vuosi oli poikkeus muutenkin. Sinä vuonna nimittäin VRL uudistui ja kaikkiin jaoksenalaisiin kilpailuihin vaadittiin VRL-tunnus hevoselle. Piikkihän näkyy myös rekisteröintidatassa.

Mutta tämä kuluva vuosi! Kolme kuukautta vuotta on vielä jäljellä ja nyt jo rekisterissä on 225 eri rotua! Joukossa on useita tosi harvinaisuuksia, sellaisiakin joita ei ole vuosikausiin rekisteröity ainoatakaan. Esimerkiksi kaikki aiemmat Spotted Draft Horset on rekisteröity vuonna 2010 tai sitä aiemmin, mutta tänä vuonna tuli nyt yksi ainakin. Mitä nyt on meneillään? Olenko missannut jotakin?

Olen vähän yrittänyt selvittää, että mistä tässä on kyse. En toki aiokaan klikkailla auki kaikkien kahdeksan tuhannen tänä vuonna rekisteröidyn hevosen sivuja ja koota niistä jotakin statistiikkaa, vaan olen katsellut sieltä täältä rekisteröityjä hevosia ja niiden tietoja. Näiden harvinaisuuksien kohdalla nousee ehkä jossain määrin esiin se, että laukkahevosia on rekisteröity aika paljon. Varsinkin laukkaponien joukossa on sitten niitä eksoottisempiakin eläjiä, kuten bosnianponi, eriskaynponi, jakutianponi ja ties mitä muuta. Näitä löytyy aivan erityisesti Anarchiesta.

Toinen vaikuttava tekijä varsinkin harvinaisten puolella on eräs yksittäinen talli ja se ei ole muuten Ionic. Ei, kyseessä on täällä keväällä esitelty Lavender Fields, jossa on reilusti toistasataa rotua tälläkin hetkellä. Ja seassa on todellakin niitä harvinaisuuksia. Vähän vähemmän esiin nousi Halluharjantila, jossa sielläkin on kaikenlaista erikoisempaa. Varmasti harvinaisia rotuja rekisteröineitä talleja ja omistajia on muitakin, nämä kolme mainittua nyt nousivat erikoisesti esille.

Se mikä tästä rekisteridatan penkomisesta on haitta, niin Ionicin reilun 70:n rodun valikoima alkaa vaikuttaa tosi mitättömältä ja tavanomaiselta, suorastaan tylsältä. Eihän minulla ole mitään erikoista siellä, ellei lasketa campolinoja! Gelderlandeja ja groningeneita voisi ja pari baskirianponia, niille saattaisi olla kuviakin. Niin ja niitä iomudeja, kustanairinhevosia ja delibozeja, jos ei muuten niin RBSH-jalostukseen. Ja miksei samalla vaikka American Walking Ponyja (olikohan ne ARJ-kelpoisia... oli varmaan), konikeja, mustangeja, daleseja, berbereitä... Unohtamatta toki joulukalenterissa esiteltyä hevosrotujen toivelistaa! Ah, tämä ei pääty hyvin.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

maanantaina, syyskuuta 25, 2023

Pieni ärsytyslista

Koska aina on olemassa asioita, jotka ottavat pattiin vaikka ne teknisesti ottaen olisivat pieniä.

© Stefan Zier / Pixabay

VIP porrastetuissa
Eiks me nyt vaan voitais sopia, että porrastetuissa olisi se viimeinen ilmoittautumispäivä aina päivää ennen kisapäivää? Niin kuin se nyt yleensä onkin. Harva kisajärjestäjä kikkailee näiden päivämäärien kanssa mitään ylimääräistä ja jos kikkaileekin, niin ainakin tälle kisaosallistujalle tulee välittömästi pari harmaata hiusta. Ja voisko se vielä olla niin, että se VIP tulisi kutsuun automaattisesti niin ettei kisajärjestäjän tarvitsisi tehdä muuta kuin ilmoittaa kisapäivä? Siinä olisi heti melkein puolet vähemmän säätöä kisajärjestämisen kanssa.

"Tuo" persoonapronominina
"Niinpä tuo on hiljainen tyyppi..." "Tuon kasvot ovat leveät..." "Ei tuolla ollut suurempia haluja lähteä..." Argh. "Tuo" ei ole sovelias persoonapronomini varsinkaan toistuvasti käytettynä. Se menee tyylikeinona kerran, ehkä, mutta sen käyttäminen jatkuvasti menee minun kirjanpidossani kategoriaan "Rasittavat maneerit". Älä siis käytä, jos et ole ihan 100 % varma. Eli kerran vuodessa, jos silloinkaan.

Painote
Minun tekisi mieli väittää, että painote on virtuaalimaailman ihan oma ärsyte, koska sanaa ei juuri muualla tunnuta käytettävän. Periaatteessa se on ihan pätevä sana, oikein muodostettu ja ymmärrettävä substantiivijohdos enkä minä siitä löydä kieliopillista vikaa siinä mielessä. Toisaalta en ole asiantuntija sanajohdoksissa. Mutta kun mikä vika on sanassa "painotus"?
 
Myöhempi edit: okei okei, annan anteeksi ainakin vähän kaikille niille, jotka käyttävät sanaa "painote". Sen sijaan tuli lusikallinen oksennusta suuhun, kun näin siitä version "painoite".

Tähdet kisaosallistumisissa
Apua. Ja varsinkin jos kisakutsussa ei sanota mitään siitä, että pitääkö ne poistaa vai ei. Näitä näkee aina joskus. Ei usein, onneksi, mutta yksikin kerta on liikaa. Tällaisissa tilanteissa minä yleensä jätän ne tähdet siihen kisaosallistumiseeni ja panen loppuun kommentin, että tein nyt näin koska muutakaan ei ohjeistettu tekemään. Teknisesti ottaen kisaosallistumiseni on siis pilkulleen toivotunlainen ja jos kisajärjestäjä sen hylkää ns. väärän mallisena ilmoittautumisena, on hän tavattoman kurja ihminen.
Itse asiassa jokainen kisajärjestäjä, joka käyttää noita tähtiä ja ei kirjoita ihan siihen osallistumismallin viereen kissankokoisilla kirjaimilla ohjetta tähtien kohteluun, on tavattoman kurja ihminen. Minä en ainakaan viitsi suurennuslasin kanssa lukea kisakutsuja läpi, niin että jos sitä neuvoa ei selkeästi ole heti siinä vieressä, minusta neuvoa ei ole olemassa.

"Rakennearvostelu" laatuarvosteluissa
Olen toiminut nyt jonkin aikaa ARJL:n tuomarina ja vastuullani on mm. rakennearvostelu. Kas kun olen VSN-tuomari ja kaikkea. Mutta eihän se laatisten rakennearvostelu ole mistään kotoisin. Lähinnä siinä lasketaan, että onko hevosella miten monta kuvaa ja näkyykö rakenne tai askellajit tai parhaassa tapauksessa molemmat. Rotu pitää osata tunnistaa, mutta sitten kun antoi täysin vääränrotuisen hevosen kuvasta (vaikka oli rakennekuva) vain yhden pisteen, tuli heti kyselyä, että miksi ja miksi rodunmukaisella liikekuvalla sai paljon paremmat pisteet.
Oikeasti, mitä väliä kuvilla edes on laatuarvosteluissa? Niiden tarkoitushan on pakottaa inspiroida ihmiset kilpailemaan jaostenalaisissa kisoissa ja vain sen yhden tietyn jaoksen. Kuvat ovat turhia tässä savotassa. Tästä pitäisi kirjoittaa kunnon räntti, olisi vähän muutakin sanottavaa.
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , ,

maanantaina, syyskuuta 18, 2023

Uudenvuodenlupausten välikatsaus

Tämä on kyllä yksi sellainen postaus, jota en oikeastaan haluaisi kirjoittaa, mutta kai se nyt pitää... Menin joulukalenterissa nimittäin tekemään taas uudenvuodenlupauksia tälle vuodelle ja nyt olisi vähintäänkin jo korkea aika tehdä puolivälin tsekkausta siitä, mitä niille kuuluu. Tai koska elämme jo syyskuuta, tämä olisi kolmannen kvartaalin tsekkaus...

Yleisesti voisi sanoa että ei näytä hyvältä, ei.

Lue ne väriartikkelit. Parhaassa tapauksessa kirjoita niistä blogiin: juu ei ole tapahtunut, vaikka ne paperiversiot tuossa lojuvatkin kyllä.

Muutenkin pidä blogi hengissä: tämä nyt on kohtuullisissa kantimissa, jos ei lasketa sitä että taukoilin tammikuun ja koko kesän.

Kolme rotuesittelyä: kiire tulee, yhden olen saanut tehtyä, sen hensoninhevosen huhtikuussa.

Älä unohda Gin Ahaltekiä: vähän on päässyt unohtumaan. Tai ei siis teknisesti ottaen unohtumaan, kyllä minä tallini muistan, mutta en ole siellä pitkään aikaan mitään varsinaisesti tehnyt. Pitäisi.

Terskinhevosille sukupolvenvaihdosta: no tätä sentään olen yrittänyt! Tosi monella, ellei peräti ehkä jo kaikilla 2010 syntyneillä hevosilla on suunniteltuna varsa tai useampi tälle vuodelle. Seuraavaksi pitäisi käydä läpi ja suunnitella varsoja varmaan kaikille 2011-13 syntyneille hevosille. Niissä on vielä ainakin joitain varsattomia.

Jatka erityisesti ARJ-porrastettujen järjestämistä ja kisaamista niissä: tässä olen nyt sentään edes onnistunut melko hyvin! Kisoja on kalenterit täynnään ja aika tunnollisesti olen hevosianikin kilpailuttanut. Nyt loman ja muiden reissujen aikana on ollut vähän hiljaisempaa sen kilpailuttamisen kanssa, mutta lupaan että se tulee muuttumaan.

Järjestä kolmet VMRJ-kisat: ... hups...

Järjestä kolmet VSN-näyttelyt: ... öh...

Aktiivisuutta muiden suuntaan: tämäkään ei nyt ole ihan sujunut niin hyvin kuin se voisi. Olen vähän laistanut Keskustassa, en viitsi aina olla suuna päänä kommentoimassa kaikkea. Ja ostamisen ja myymisenkin kanssa on vähän niin sun näin.

Kaiva niitä vanhoja kisatuloksia hevosten sivuille: nno en ole kyllä tehnyt. Se on raivostuttavaa.

Ota sitä ARJ:tä haltuun ja yritä olla aktiivinen jaoksenpitäjä: anteeksi, Mari H! Olen ollut harvinaisen huono jaoksenpitäjä, joka ei ole pahemmin jaksanut perehtyä jaoksen tai laatuarvostelun parantamiseen ja nyt kesällä onnistui sluibaamaan laatistuomaroinneistaankin. Toisaalta tämä ei ole mikään yllätys, joten mietin vain että oliko se alunperinkin virhe lähteä ARJ:n toiseksi ylläpitäjäksi...

Kyllä, menen nyt ruoskimaan itseäni.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

maanantaina, syyskuuta 11, 2023

Esittelyssä uusia kalliovuortenhevosia

Kolme vuotta sitten viimeksi kirjoitin kalliovuortenhevosista ja niiden tilanteesta, vähän myös historiasta. Perkasin tässä loppukesästä läpi rotua taas, homma on vielä kesken, mutta tarkoituksena olisi saada kaikille vuonna 2016 tai sitä aiemmin syntyneille hevosille edes yksi varsa kalenteriin. Tämä projekti joka tapauksessa inspiroi minua kirjoittamaan blogiin aiheesta ja nyt seuraakin sitten valitusta...

Tuo vuoden 2020 teksti on nimittäin edelleen (ihan liian) ajankohtainen! Ragtime's HiTop, sen emä High Above G., Bay Calypso GA, Copper Mountain GA, Fun With Dun GA, Rich Robe GA ja monta muuta nimeä ovat aina tiellä kun yritän etsiä mätsääviä tammoja oreille ja päinvastoin. Mikään, siis yhtään mikään ei tunnu muuttuneen. Argh!

Totta kyllä, onhan siellä jo nelipolvinen ori Silvery Blue Ion, jonka suku on molemmin puolin noita tuoreempia sukutuonteja ja sinällään se sopii kyllä kaikille pitkä- ja vanhasukuisille tammoille. Minuun on kuitenkin iskenyt niuho, koska jos nyt käytän tuota oria ihan kaikkiin mahdollisiin yhdistelmiin, tulee siitä ja sen suvusta se seuraava ongelma.

Olen yrittänyt tehdä asialle jotakin kyllä. Alkuvuodesta toin täysisisarukset Lord Of Last Days GA:n ja Do Your Magic GA:n sukuineen, nyt loppukesästä tuli lisää, kolmipolviset Redline's Hot Ice ja Redline's Baby Ice. Näistä ja noista vanhemmista sukutuonneista saa kyllä taas kivoja nelipolvisia jalostushevosia, joita pitäisi raaskia käyttää sitten. Muutamia varsoja onkin jo suunniteltu, tosin yhdisteltynä näitä uusia sukuja vanhoihin.

Jälkiviisaus on toki aina niin helppoa, mutta sanonpa vain, että olisin minä ja me voineet keksiä enemmänkin kalliovuortenhevosia silloin vajaa parikymmentä vuotta sitten. Ei tarvitsisi nyt itkeä, kun kaikki pitkäsukuiset on aina sukua keskenään. Tai ei ainakaan tarvitsisi itkeä ehkä ihan niin paljon.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

maanantaina, syyskuuta 04, 2023

Paluu kesälaitumilta

Se alkaisi taas olla syyskuu ja tämä viimeinenkin maija-myöhäinen palaa takaisin töihin ja nk. kunnolliseen elämään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että blogi palaa takaisin aktiiviseksi: yritän taas saada kerran viikkoon tekstiä aikaiseksi. Ionichan nyt on ollutkin suhteellisen elossa kesän ajan, mutta muuten olen kyllä lusmuillut. Pahoittelen kaikkia laiminlyömiäni ja myöhässä tekemiäni VSN- ja muita tuomarointeja!

Mitään suurta uutta syksy tuskin tuo tullessaan. En ole ainakaan kaavaillut mitään vaikka eihän sitä tiedä, mitä tässä keksii. Se, että kilpailutan hevosiani ahkerasti ARJ:n porrastetuissa, käytän niitä ARJ-laatiksissa, keksin ja kasvatan uusia hevosia, ei ole mitään ihmeellistä vaan ihan sitä samaa vanhaa. Näillä linjoilla ajattelin jatkaakin.

Sen verran voin paljastaa, että suunnitelmissa on tehdä tässä joskus syksyn mittaan taas jättiläismäinen myyntitopikki Keskustaan. Ioniciin on päässyt taas kertymään läjäpäin hevosia, jotka ovat jalostuskäytön näkökulmasta ns. valmiita ja siis rumasti sanottuna minulle tarpeettomia. Yleensähän minä lopetan tällaiset hevoset hyvin herkästi, mutta ajattelin, että sitä voisi yrittää myydäkin vaihteeksi hevosia. Ehkä ne eivät ole muille harrastajille lainkaan tarpeettomia.



Tapanani on ollut listata vähän kesän päätteeksi tekemisiäni tietokoneen ulkopuolelta ja tässä tämän vuoden saldoa:
  • Museokortti on sitten oivallinen asia. Kesän aikana kertyi 10 museovisiittiä (plus muutama paikka, jotka eivät olleet museokorttikohteita), koko vuoden saldo tähän mennessä on 16 käyntiä. Ongelmakäyttäjä?
  • Kotimaan matkailua tuli harrastettua. Pirkanmaan lähinurkkien lisäksi tuli käytyä mm. kaakkois-Suomessa, Porissa, Turussa, Oulussa ja Helsingissä. Viimeksi mainitussa ei tietysti ole mitään merkittävää, kun toimisto on siellä.
  • Ingressissä recursasin ekan kerran ikinä, kymmenen pelivuoden kunniaksi. En kyllä tee toiste.
  • Michelin-ravintolat tuli korkattua. Puoliso on käynyt työmatkojensa yhteydessä useammassakin, minulle Turun Kaskis oli ensimmäinen.
  • Olen potenut pitkin kesää erinnäisiä kiusallisia, mutta onneksi vaarattomia terveysongelmia (se on vissiin se keski-ikä, mikä alkaa kolkutella vaikkei millään haluaisi myöntää), mutta onneksi ne alkavat nyt vähitellen rauhoittua eivätkä onnistuneet koko kesää pilaamaan.
  • Lähdin kaverin seuraneidiksi autokaupoille ja sain itse pahan autokuumeen, siis todella pahan. Ford Mondeo kutittelisi oikein kovasti. Toisaalta tiedostin kyllä riskin lähtiessäni, niin että ihan oma vika.
  • Edelliseen liittyen: tosi monissa ns. perheautoissakin on ihan susihuono takapenkki, sellainen ettei siellä aikuinen pysty istumaan edes lähimain mukavasti. Esimerkiksi Nissan Qashqai, joka olisi sopinut muuten spekseihin ja josta minäkin haluaisin tykätä, mutta kun se takaritsi on yhtä "mukava" kuin kirkon penkki. Kai se on suunniteltu turvaistuimia varten.
Mitäpäs lukijoiden kesään on kuulunut?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

maanantaina, kesäkuuta 19, 2023

Kesätauko!

Se olisi taas perinteellisen kesätauon paikka. Blogi palannee aktiiviseksi syyskuun puoliväliin mennessä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa kesää!



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

maanantaina, kesäkuuta 12, 2023

Ionicin kasvatit kautta vuosien

Olen täällä blogissa välillä ilmoittanut sivulauseessa, että Ionicin kokonaiskasvattimäärää ei ole koskaan laskettu ja että pitäisi. Ja etten edes tiedä miten monesta rodusta kasvatteja on edes syntynyt ja että sekin pitäisi laskea. No, nyt laskin!

Ionicin kokonaiskasvattimäärä vuoden 2022 loppuun mennessä on 7846 kasvattia. Lukumäärässä voi olla jonkin verran heittoa, koska nämä on kuitenkin käsin laskettu varsinkin niistä alkuvuosien kasvattilistoista. 
Kasvatusvuosia on takana 19 ja tämä lukema tarkoittaakin, että keskimäärin vuodessa on syntynyt 413 kasvattia. Eli enemmän kuin kasvatti per päivä. Kun silloin alkuvuosina joku Ionicin vihaaja ilmoitti tallin olevan järkyttävä hevostehdas, niin kaveri oli kyllä ihan oikeassa! Lisäksi ahaltekit siirtyivät Ionicista pois vuonna 2006 ja syntyneitä tekkejä ei ole tietenkään laskettu sen jälkeen Ionicin kasvateiksi.

Yhteensä kasvatteja on syntynyt 122 eri rodusta. 16 rodun kasvattimäärä on yli 100, mutta vain yksi rotu pääsee yli tuhanteen. Tässä lista suurimmista kasvatusroduista kautta aikojen:
  1. Arabianhevonen, 1244 kasvattia
  2. Knabstrupinhevonen, 572 kasvattia
  3. Terskinhevonen, 424 kasvattia
  4. Kalliovuortenhevonen, 396 kasvattia
  5. Suomalainen puoliverinen 300 kasvattia
  6. RBSH, 229 kasvattia
  7. Tennesseenwalker, 228 kasvattia
  8. Frederiksborginhevonen, 218 kasvattia
  9. Englantilainen täysiverinen, 213 kasvattia
  10. Budjonnynhevonen, 154 kasvattia
  11. Saddlebred, 152 kasvattia
  12. Ahaltekinhevonen, 143 kasvattia
  13. Quarter-hevonen, 137 kasvattia
  14. Kladrubinhevonen, 131 kasvattia
  15. Morganinhevonen, 125 kasvattia
  16. Paso fino, 107 kasvattia
Lisäksi on mainittava, että sadan kasvatin kerhon oveen koputtelee pontevasti venäjänratsuhevonen 99 syntyneen kasvatin kanssa ja trakehnereitakin (ml. anglo-trakehner) on syntynyt 97 kappaletta.

Näiden ohessa on myös 18 rotua, joista on vuosien mittaan syntynyt vain yksi varsa:
  • Altainhevonen
  • American Bashkir Curly
  • Anglo-argentino
  • Appendix QH
  • Berberihevonen
  • Dartmoorinponi
  • Dongola
  • Gelderlandinhevonen
  • Hackney
  • Hollanninpuoliverinen
  • Huzul
  • Irlannincob
  • Kaspianponi
  • Marwarinhevonen
  • Mecklenburginhevonen
  • Ranskanravuri
  • Spotted Draft
  • Suffolkinhevonen
Laskeskelin tuossa myös huvikseni sitäkin, miten monesta rodusta kasvatteja on syntynyt vuotta kohti. Keskiarvo on 44 rotua vuodessa. Alin lukumäärä on 12 eri rotua, se on silloin taukovuodelta 2011. Vuonna 2017 puolestaan on huippu, silloin syntyi 65 eri rodun varsoja.

Semmoisia lukemia! En voi sinänsä väittää olleeni suunnattoman yllättynyt oikeastaan... mistään. Noh, ehkä en olisi osannut arvata, että noita rotuja on tullut kahlattua läpi noinkin paljon, vaikka toki nytkin Ionicin rotumäärä lienee jossain 70:n pinnassa. Jos kiinnostaa tarkemmin katsoa Ionicin numeroita, niin tässä on linkki taulukkoon: Ionicin kasvatit vuosittain.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)