maanantaina, lokakuuta 02, 2023

VRL:oon rekisteröityjen rotujen lukumäärät vuosittain

Minähän olen muutaman postauksen tehnyt VRL:n rekisteridatan perusteella ja ne ovat itsestäni aina tosi mielenkiintoisia. Vajaa pari vuotta sitten esittelin kuvaajia ja jotakin analyysiäkin VRL:n koko siihenastisesta rekisteröintidatasta ja alkuvuodesta vuorossa oli viime vuoden rekisteröintitilastot. Kaikki datahan on näkyvillä myös taulukkomuodossa, jos kiinnostaa tarkemmin lukuja pläräillä.

Se minkä seikan olen ihan onnellisesti unohtanut noissa tilastoissa on kunakin vuonna rekisteröityjen rotujen määrä. Havahduin asiaan vasta tässä taannoin, kun katselin vähän miltä tämän vuoden tilastot alkavat näyttää (en siis mitenkään kieli pitkällä odota vuodenvaihdetta, että pääsen uusien numeroisen kimppuun...). VRL:n hevosrekisterin vuosittaiset statistiikat löytyvät Statistiikka-sivulta.

Koostin sitten kuvaajaa siitä, miten paljon rotuja on vuosittain rekisteröity:


Vuoden 2010 luvussa on mukana kaikkien edellisten vuosien rekisteröinnit, joten se ei ole sinänsä kovin hyödyllistä dataa. Se nyt kuitenkin kertoo, että vuoden 2010 loppuun mennessä oli rekisteröity yksilöitä 231 rodusta. Sen jälkeen rotumäärät ovat pyörineet melko säännönmukaisesti 150:n ja 200n välillä, noin karkeasti. Poikkeus on vuosi 2021 268:lla rodulla, mutta se vuosi oli poikkeus muutenkin. Sinä vuonna nimittäin VRL uudistui ja kaikkiin jaoksenalaisiin kilpailuihin vaadittiin VRL-tunnus hevoselle. Piikkihän näkyy myös rekisteröintidatassa.

Mutta tämä kuluva vuosi! Kolme kuukautta vuotta on vielä jäljellä ja nyt jo rekisterissä on 225 eri rotua! Joukossa on useita tosi harvinaisuuksia, sellaisiakin joita ei ole vuosikausiin rekisteröity ainoatakaan. Esimerkiksi kaikki aiemmat Spotted Draft Horset on rekisteröity vuonna 2010 tai sitä aiemmin, mutta tänä vuonna tuli nyt yksi ainakin. Mitä nyt on meneillään? Olenko missannut jotakin?

Olen vähän yrittänyt selvittää, että mistä tässä on kyse. En toki aiokaan klikkailla auki kaikkien kahdeksan tuhannen tänä vuonna rekisteröidyn hevosen sivuja ja koota niistä jotakin statistiikkaa, vaan olen katsellut sieltä täältä rekisteröityjä hevosia ja niiden tietoja. Näiden harvinaisuuksien kohdalla nousee ehkä jossain määrin esiin se, että laukkahevosia on rekisteröity aika paljon. Varsinkin laukkaponien joukossa on sitten niitä eksoottisempiakin eläjiä, kuten bosnianponi, eriskaynponi, jakutianponi ja ties mitä muuta. Näitä löytyy aivan erityisesti Anarchiesta.

Toinen vaikuttava tekijä varsinkin harvinaisten puolella on eräs yksittäinen talli ja se ei ole muuten Ionic. Ei, kyseessä on täällä keväällä esitelty Lavender Fields, jossa on reilusti toistasataa rotua tälläkin hetkellä. Ja seassa on todellakin niitä harvinaisuuksia. Vähän vähemmän esiin nousi Halluharjantila, jossa sielläkin on kaikenlaista erikoisempaa. Varmasti harvinaisia rotuja rekisteröineitä talleja ja omistajia on muitakin, nämä kolme mainittua nyt nousivat erikoisesti esille.

Se mikä tästä rekisteridatan penkomisesta on haitta, niin Ionicin reilun 70:n rodun valikoima alkaa vaikuttaa tosi mitättömältä ja tavanomaiselta, suorastaan tylsältä. Eihän minulla ole mitään erikoista siellä, ellei lasketa campolinoja! Gelderlandeja ja groningeneita voisi ja pari baskirianponia, niille saattaisi olla kuviakin. Niin ja niitä iomudeja, kustanairinhevosia ja delibozeja, jos ei muuten niin RBSH-jalostukseen. Ja miksei samalla vaikka American Walking Ponyja (olikohan ne ARJ-kelpoisia... oli varmaan), konikeja, mustangeja, daleseja, berbereitä... Unohtamatta toki joulukalenterissa esiteltyä hevosrotujen toivelistaa! Ah, tämä ei pääty hyvin.

maanantaina, syyskuuta 25, 2023

Pieni ärsytyslista

Koska aina on olemassa asioita, jotka ottavat pattiin vaikka ne teknisesti ottaen olisivat pieniä.

© Stefan Zier / Pixabay

VIP porrastetuissa
Eiks me nyt vaan voitais sopia, että porrastetuissa olisi se viimeinen ilmoittautumispäivä aina päivää ennen kisapäivää? Niin kuin se nyt yleensä onkin. Harva kisajärjestäjä kikkailee näiden päivämäärien kanssa mitään ylimääräistä ja jos kikkaileekin, niin ainakin tälle kisaosallistujalle tulee välittömästi pari harmaata hiusta. Ja voisko se vielä olla niin, että se VIP tulisi kutsuun automaattisesti niin ettei kisajärjestäjän tarvitsisi tehdä muuta kuin ilmoittaa kisapäivä? Siinä olisi heti melkein puolet vähemmän säätöä kisajärjestämisen kanssa.

"Tuo" persoonapronominina
"Niinpä tuo on hiljainen tyyppi..." "Tuon kasvot ovat leveät..." "Ei tuolla ollut suurempia haluja lähteä..." Argh. "Tuo" ei ole sovelias persoonapronomini varsinkaan toistuvasti käytettynä. Se menee tyylikeinona kerran, ehkä, mutta sen käyttäminen jatkuvasti menee minun kirjanpidossani kategoriaan "Rasittavat maneerit". Älä siis käytä, jos et ole ihan 100 % varma. Eli kerran vuodessa, jos silloinkaan.

Painote
Minun tekisi mieli väittää, että painote on virtuaalimaailman ihan oma ärsyte, koska sanaa ei juuri muualla tunnuta käytettävän. Periaatteessa se on ihan pätevä sana, oikein muodostettu ja ymmärrettävä substantiivijohdos enkä minä siitä löydä kieliopillista vikaa siinä mielessä. Toisaalta en ole asiantuntija sanajohdoksissa. Mutta kun mikä vika on sanassa "painotus"?

Tähdet kisaosallistumisissa
Apua. Ja varsinkin jos kisakutsussa ei sanota mitään siitä, että pitääkö ne poistaa vai ei. Näitä näkee aina joskus. Ei usein, onneksi, mutta yksikin kerta on liikaa. Tällaisissa tilanteissa minä yleensä jätän ne tähdet siihen kisaosallistumiseeni ja panen loppuun kommentin, että tein nyt näin koska muutakaan ei ohjeistettu tekemään. Teknisesti ottaen kisaosallistumiseni on siis pilkulleen toivotunlainen ja jos kisajärjestäjä sen hylkää ns. väärän mallisena ilmoittautumisena, on hän tavattoman kurja ihminen.
Itse asiassa jokainen kisajärjestäjä, joka käyttää noita tähtiä ja ei kirjoita ihan siihen osallistumismallin viereen kissankokoisilla kirjaimilla ohjetta tähtien kohteluun, on tavattoman kurja ihminen. Minä en ainakaan viitsi suurennuslasin kanssa lukea kisakutsuja läpi, niin että jos sitä neuvoa ei selkeästi ole heti siinä vieressä, minusta neuvoa ei ole olemassa.

"Rakennearvostelu" laatuarvosteluissa
Olen toiminut nyt jonkin aikaa ARJL:n tuomarina ja vastuullani on mm. rakennearvostelu. Kas kun olen VSN-tuomari ja kaikkea. Mutta eihän se laatisten rakennearvostelu ole mistään kotoisin. Lähinnä siinä lasketaan, että onko hevosella miten monta kuvaa ja näkyykö rakenne tai askellajit tai parhaassa tapauksessa molemmat. Rotu pitää osata tunnistaa, mutta sitten kun antoi täysin vääränrotuisen hevosen kuvasta (vaikka oli rakennekuva) vain yhden pisteen, tuli heti kyselyä, että miksi ja miksi rodunmukaisella liikekuvalla sai paljon paremmat pisteet.
Oikeasti, mitä väliä kuvilla edes on laatuarvosteluissa? Niiden tarkoitushan on pakottaa inspiroida ihmiset kilpailemaan jaostenalaisissa kisoissa ja vain sen yhden tietyn jaoksen. Kuvat ovat turhia tässä savotassa. Tästä pitäisi kirjoittaa kunnon räntti, olisi vähän muutakin sanottavaa.

maanantaina, syyskuuta 18, 2023

Uudenvuodenlupausten välikatsaus

Tämä on kyllä yksi sellainen postaus, jota en oikeastaan haluaisi kirjoittaa, mutta kai se nyt pitää... Menin joulukalenterissa nimittäin tekemään taas uudenvuodenlupauksia tälle vuodelle ja nyt olisi vähintäänkin jo korkea aika tehdä puolivälin tsekkausta siitä, mitä niille kuuluu. Tai koska elämme jo syyskuuta, tämä olisi kolmannen kvartaalin tsekkaus...

Yleisesti voisi sanoa että ei näytä hyvältä, ei.

Lue ne väriartikkelit. Parhaassa tapauksessa kirjoita niistä blogiin: juu ei ole tapahtunut, vaikka ne paperiversiot tuossa lojuvatkin kyllä.

Muutenkin pidä blogi hengissä: tämä nyt on kohtuullisissa kantimissa, jos ei lasketa sitä että taukoilin tammikuun ja koko kesän.

Kolme rotuesittelyä: kiire tulee, yhden olen saanut tehtyä, sen hensoninhevosen huhtikuussa.

Älä unohda Gin Ahaltekiä: vähän on päässyt unohtumaan. Tai ei siis teknisesti ottaen unohtumaan, kyllä minä tallini muistan, mutta en ole siellä pitkään aikaan mitään varsinaisesti tehnyt. Pitäisi.

Terskinhevosille sukupolvenvaihdosta: no tätä sentään olen yrittänyt! Tosi monella, ellei peräti ehkä jo kaikilla 2010 syntyneillä hevosilla on suunniteltuna varsa tai useampi tälle vuodelle. Seuraavaksi pitäisi käydä läpi ja suunnitella varsoja varmaan kaikille 2011-13 syntyneille hevosille. Niissä on vielä ainakin joitain varsattomia.

Jatka erityisesti ARJ-porrastettujen järjestämistä ja kisaamista niissä: tässä olen nyt sentään edes onnistunut melko hyvin! Kisoja on kalenterit täynnään ja aika tunnollisesti olen hevosianikin kilpailuttanut. Nyt loman ja muiden reissujen aikana on ollut vähän hiljaisempaa sen kilpailuttamisen kanssa, mutta lupaan että se tulee muuttumaan.

Järjestä kolmet VMRJ-kisat: ... hups...

Järjestä kolmet VSN-näyttelyt: ... öh...

Aktiivisuutta muiden suuntaan: tämäkään ei nyt ole ihan sujunut niin hyvin kuin se voisi. Olen vähän laistanut Keskustassa, en viitsi aina olla suuna päänä kommentoimassa kaikkea. Ja ostamisen ja myymisenkin kanssa on vähän niin sun näin.

Kaiva niitä vanhoja kisatuloksia hevosten sivuille: nno en ole kyllä tehnyt. Se on raivostuttavaa.

Ota sitä ARJ:tä haltuun ja yritä olla aktiivinen jaoksenpitäjä: anteeksi, Mari H! Olen ollut harvinaisen huono jaoksenpitäjä, joka ei ole pahemmin jaksanut perehtyä jaoksen tai laatuarvostelun parantamiseen ja nyt kesällä onnistui sluibaamaan laatistuomaroinneistaankin. Toisaalta tämä ei ole mikään yllätys, joten mietin vain että oliko se alunperinkin virhe lähteä ARJ:n toiseksi ylläpitäjäksi...

Kyllä, menen nyt ruoskimaan itseäni.

maanantaina, syyskuuta 11, 2023

Esittelyssä uusia kalliovuortenhevosia

Kolme vuotta sitten viimeksi kirjoitin kalliovuortenhevosista ja niiden tilanteesta, vähän myös historiasta. Perkasin tässä loppukesästä läpi rotua taas, homma on vielä kesken, mutta tarkoituksena olisi saada kaikille vuonna 2016 tai sitä aiemmin syntyneille hevosille edes yksi varsa kalenteriin. Tämä projekti joka tapauksessa inspiroi minua kirjoittamaan blogiin aiheesta ja nyt seuraakin sitten valitusta...

Tuo vuoden 2020 teksti on nimittäin edelleen (ihan liian) ajankohtainen! Ragtime's HiTop, sen emä High Above G., Bay Calypso GA, Copper Mountain GA, Fun With Dun GA, Rich Robe GA ja monta muuta nimeä ovat aina tiellä kun yritän etsiä mätsääviä tammoja oreille ja päinvastoin. Mikään, siis yhtään mikään ei tunnu muuttuneen. Argh!

Totta kyllä, onhan siellä jo nelipolvinen ori Silvery Blue Ion, jonka suku on molemmin puolin noita tuoreempia sukutuonteja ja sinällään se sopii kyllä kaikille pitkä- ja vanhasukuisille tammoille. Minuun on kuitenkin iskenyt niuho, koska jos nyt käytän tuota oria ihan kaikkiin mahdollisiin yhdistelmiin, tulee siitä ja sen suvusta se seuraava ongelma.

Olen yrittänyt tehdä asialle jotakin kyllä. Alkuvuodesta toin täysisisarukset Lord Of Last Days GA:n ja Do Your Magic GA:n sukuineen, nyt loppukesästä tuli lisää, kolmipolviset Redline's Hot Ice ja Redline's Baby Ice. Näistä ja noista vanhemmista sukutuonneista saa kyllä taas kivoja nelipolvisia jalostushevosia, joita pitäisi raaskia käyttää sitten. Muutamia varsoja onkin jo suunniteltu, tosin yhdisteltynä näitä uusia sukuja vanhoihin.

Jälkiviisaus on toki aina niin helppoa, mutta sanonpa vain, että olisin minä ja me voineet keksiä enemmänkin kalliovuortenhevosia silloin vajaa parikymmentä vuotta sitten. Ei tarvitsisi nyt itkeä, kun kaikki pitkäsukuiset on aina sukua keskenään. Tai ei ainakaan tarvitsisi itkeä ehkä ihan niin paljon.

maanantaina, syyskuuta 04, 2023

Paluu kesälaitumilta

Se alkaisi taas olla syyskuu ja tämä viimeinenkin maija-myöhäinen palaa takaisin töihin ja nk. kunnolliseen elämään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että blogi palaa takaisin aktiiviseksi: yritän taas saada kerran viikkoon tekstiä aikaiseksi. Ionichan nyt on ollutkin suhteellisen elossa kesän ajan, mutta muuten olen kyllä lusmuillut. Pahoittelen kaikkia laiminlyömiäni ja myöhässä tekemiäni VSN- ja muita tuomarointeja!

Mitään suurta uutta syksy tuskin tuo tullessaan. En ole ainakaan kaavaillut mitään vaikka eihän sitä tiedä, mitä tässä keksii. Se, että kilpailutan hevosiani ahkerasti ARJ:n porrastetuissa, käytän niitä ARJ-laatiksissa, keksin ja kasvatan uusia hevosia, ei ole mitään ihmeellistä vaan ihan sitä samaa vanhaa. Näillä linjoilla ajattelin jatkaakin.

Sen verran voin paljastaa, että suunnitelmissa on tehdä tässä joskus syksyn mittaan taas jättiläismäinen myyntitopikki Keskustaan. Ioniciin on päässyt taas kertymään läjäpäin hevosia, jotka ovat jalostuskäytön näkökulmasta ns. valmiita ja siis rumasti sanottuna minulle tarpeettomia. Yleensähän minä lopetan tällaiset hevoset hyvin herkästi, mutta ajattelin, että sitä voisi yrittää myydäkin vaihteeksi hevosia. Ehkä ne eivät ole muille harrastajille lainkaan tarpeettomia.



Tapanani on ollut listata vähän kesän päätteeksi tekemisiäni tietokoneen ulkopuolelta ja tässä tämän vuoden saldoa:
  • Museokortti on sitten oivallinen asia. Kesän aikana kertyi 10 museovisiittiä (plus muutama paikka, jotka eivät olleet museokorttikohteita), koko vuoden saldo tähän mennessä on 16 käyntiä. Ongelmakäyttäjä?
  • Kotimaan matkailua tuli harrastettua. Pirkanmaan lähinurkkien lisäksi tuli käytyä mm. kaakkois-Suomessa, Porissa, Turussa, Oulussa ja Helsingissä. Viimeksi mainitussa ei tietysti ole mitään merkittävää, kun toimisto on siellä.
  • Ingressissä recursasin ekan kerran ikinä, kymmenen pelivuoden kunniaksi. En kyllä tee toiste.
  • Michelin-ravintolat tuli korkattua. Puoliso on käynyt työmatkojensa yhteydessä useammassakin, minulle Turun Kaskis oli ensimmäinen.
  • Olen potenut pitkin kesää erinnäisiä kiusallisia, mutta onneksi vaarattomia terveysongelmia (se on vissiin se keski-ikä, mikä alkaa kolkutella vaikkei millään haluaisi myöntää), mutta onneksi ne alkavat nyt vähitellen rauhoittua eivätkä onnistuneet koko kesää pilaamaan.
  • Lähdin kaverin seuraneidiksi autokaupoille ja sain itse pahan autokuumeen, siis todella pahan. Ford Mondeo kutittelisi oikein kovasti. Toisaalta tiedostin kyllä riskin lähtiessäni, niin että ihan oma vika.
  • Edelliseen liittyen: tosi monissa ns. perheautoissakin on ihan susihuono takapenkki, sellainen ettei siellä aikuinen pysty istumaan edes lähimain mukavasti. Esimerkiksi Nissan Qashqai, joka olisi sopinut muuten spekseihin ja josta minäkin haluaisin tykätä, mutta kun se takaritsi on yhtä "mukava" kuin kirkon penkki. Kai se on suunniteltu turvaistuimia varten.
Mitäpäs lukijoiden kesään on kuulunut?

maanantaina, kesäkuuta 19, 2023

Kesätauko!

Se olisi taas perinteellisen kesätauon paikka. Blogi palannee aktiiviseksi syyskuun puoliväliin mennessä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa kesää!



maanantaina, kesäkuuta 12, 2023

Ionicin kasvatit kautta vuosien

Olen täällä blogissa välillä ilmoittanut sivulauseessa, että Ionicin kokonaiskasvattimäärää ei ole koskaan laskettu ja että pitäisi. Ja etten edes tiedä miten monesta rodusta kasvatteja on edes syntynyt ja että sekin pitäisi laskea. No, nyt laskin!

Ionicin kokonaiskasvattimäärä vuoden 2022 loppuun mennessä on 7846 kasvattia. Lukumäärässä voi olla jonkin verran heittoa, koska nämä on kuitenkin käsin laskettu varsinkin niistä alkuvuosien kasvattilistoista. 
Kasvatusvuosia on takana 19 ja tämä lukema tarkoittaakin, että keskimäärin vuodessa on syntynyt 413 kasvattia. Eli enemmän kuin kasvatti per päivä. Kun silloin alkuvuosina joku Ionicin vihaaja ilmoitti tallin olevan järkyttävä hevostehdas, niin kaveri oli kyllä ihan oikeassa! Lisäksi ahaltekit siirtyivät Ionicista pois vuonna 2006 ja syntyneitä tekkejä ei ole tietenkään laskettu sen jälkeen Ionicin kasvateiksi.

Yhteensä kasvatteja on syntynyt 122 eri rodusta. 16 rodun kasvattimäärä on yli 100, mutta vain yksi rotu pääsee yli tuhanteen. Tässä lista suurimmista kasvatusroduista kautta aikojen:
  1. Arabianhevonen, 1244 kasvattia
  2. Knabstrupinhevonen, 572 kasvattia
  3. Terskinhevonen, 424 kasvattia
  4. Kalliovuortenhevonen, 396 kasvattia
  5. Suomalainen puoliverinen 300 kasvattia
  6. RBSH, 229 kasvattia
  7. Tennesseenwalker, 228 kasvattia
  8. Frederiksborginhevonen, 218 kasvattia
  9. Englantilainen täysiverinen, 213 kasvattia
  10. Budjonnynhevonen, 154 kasvattia
  11. Saddlebred, 152 kasvattia
  12. Ahaltekinhevonen, 143 kasvattia
  13. Quarter-hevonen, 137 kasvattia
  14. Kladrubinhevonen, 131 kasvattia
  15. Morganinhevonen, 125 kasvattia
  16. Paso fino, 107 kasvattia
Lisäksi on mainittava, että sadan kasvatin kerhon oveen koputtelee pontevasti venäjänratsuhevonen 99 syntyneen kasvatin kanssa ja trakehnereitakin (ml. anglo-trakehner) on syntynyt 97 kappaletta.

Näiden ohessa on myös 18 rotua, joista on vuosien mittaan syntynyt vain yksi varsa:
  • Altainhevonen
  • American Bashkir Curly
  • Anglo-argentino
  • Appendix QH
  • Berberihevonen
  • Dartmoorinponi
  • Dongola
  • Gelderlandinhevonen
  • Hackney
  • Hollanninpuoliverinen
  • Huzul
  • Irlannincob
  • Kaspianponi
  • Marwarinhevonen
  • Mecklenburginhevonen
  • Ranskanravuri
  • Spotted Draft
  • Suffolkinhevonen
Laskeskelin tuossa myös huvikseni sitäkin, miten monesta rodusta kasvatteja on syntynyt vuotta kohti. Keskiarvo on 44 rotua vuodessa. Alin lukumäärä on 12 eri rotua, se on silloin taukovuodelta 2011. Vuonna 2017 puolestaan on huippu, silloin syntyi 65 eri rodun varsoja.

Semmoisia lukemia! En voi sinänsä väittää olleeni suunnattoman yllättynyt oikeastaan... mistään. Noh, ehkä en olisi osannut arvata, että noita rotuja on tullut kahlattua läpi noinkin paljon, vaikka toki nytkin Ionicin rotumäärä lienee jossain 70:n pinnassa. Jos kiinnostaa tarkemmin katsoa Ionicin numeroita, niin tässä on linkki taulukkoon: Ionicin kasvatit vuosittain.

maanantaina, kesäkuuta 05, 2023

Miksi välttelen vastuuhommia?

Jollekulle toiselle virtuaalibloggaajalle esitettiin aihetoive, että miksi hän ei osallistu vastuuhommiin, vaikka kuitenkin kilpailee, kantakirjaa hevosiaan ja niin edelleen. Tunsin piston sydämessäni, sillä siihen nähden miten aktiivinen harrastaja olen (ainakin ajassa mitattuna), olen tosi huonosti mukana missään yhteisessä hyvässä.

Teoriassa olisin varmasti kelpo ehdokas hoitamaan erilaisia vastuutehtäviä: tosiaankin aikaa harrastamiselle on ja pitkän historian takia on myös kokemusta ja näkemystä, vaikkakin ne näkemykset poikkeavat tietyissä kohdin valtavirrasta. Lisäksi ilman suurempaa itsekehua olen oletettavasti jossain määrin tunnettu hahmo virtuaalimaailmassa, ehkä moni pitää luotettavanakin.

Onhan minulla sentään joitakin vastuutehtäviä täällä. Olen pitkäaikainen VSN-tuomari, vuoden alusta asti olen ollut myös ARJ:n toinen ylläpitäjä ja toimin siellä laatuarvosteluissa tuomarina tai ainakin varatuomarina. Tarkoituksena olisi alkaa järjestää Mari H:n kanssa vuorokuukausin myös ARJ Cupia, nythän se on pidetty vain joka toinen kuukausi.

Jokainen, joka on ikinä pyytänyt minua tuomaroimaan VSN-luokkia voi melkein jo arvata mistä asia kiikastaa. Nimittäin jos johonkin voi luottaa niin siihen, että minä olen se joka lähettää luokkiensa tulokset viikon myöhässä. Siis ei viikon kuluttua siitä kun tuli ilmoitus, että saa tuomaroida vaan viikon siitä, kun tulokset piti viimeistään palauttaa. Miten monta kertaa olenkaan saanut näyttelyjärjestäjältä muistutuspostia siitä, että minun tulokset uupuu vielä ja dedis on huomenna eilen viime viikolla. Olen mestari jättämään asioita tekemättä! Luen kyllä sähköpostit ja merkitsen tärkeät tähdellä, mutta sitten ne jotenkin vain... jäävät sinne postilaatikkoon.

Eikä VSN-tuomaroinnit ole ainoa asia, mistä sluibaan. Ostohevosille sivujen tekeminen, myytyjen hevosten poistaminen Ionicista ja siirtäminen VRL:ssä uudelle omistajalle, vieraiden varsojen merkitseminen orien sivuille, voi, näistä kaikista voi laistaa! Eikä lista ole mitenkään täydellinen. Minussa on vähän sitä vikaa, että jos en jotakin asiaa tee heti, se jää sitten helposti unohduksiin. Tämä tällainen sopii vastuuhommiin kuin otsatukka sialle, joten ihan yleisen hyvän takia olen pysytellyt isommista saappaista pois.

Puhumattakaan nyt sitten muista ikävistä luonteenpiirteistäni, kuten vaikkapa siitä, että kaikenlainen sivistynyt, aikuinen ja rakentava käytös karisee sekunnin murto-osassa, jos törmään jonkin epäasialliseen tai epäreiluun käytökseen. Vielä pahempi, jos tämä kohdistuu johonkuhun itselleni tärkeään ihmiseen: silloin on helvetti irti ihan välittömästi. No, nykyisin ht.netin poistuttua käytännössä käytöstä tilanne on ehkä parempi kuin se joskus oli, uskon ainakin niin, mutta silti. Vielä huonommin siedän minkäänlaista epäsuoraa vihjailua ja kuiskuttelua siellä täällä. Tahtoo jo sekin närästää, kun kuulen tällaista tapahtuneen jossain asiassa, joka ei koske minua edes lainkaan. 

Siis itseäni säästääkseni ja yleisen ilmapiirin kannaltakin koen tekeväni jopa jonkinasteisen palveluksen, kun en kovin hanakasti ole vastuuhommiin itseäni työntämässä. Olen joka tapauksessa kiitollinen kaikille, jotka vastuuhommia virtuaalimaailmassa tekevät, koska ilman teitä tämä olisi tosi paljon kurjempi paikka. Kiitos ja anteeksi.

maanantaina, toukokuuta 29, 2023

Linkkimätä ja sen aiheuttamat ongelmat

Linkkimätä (engl. link rot) tai linkkirutto taitaa nykyään olla terminä suhteellisen vähän käytetty, mutta ilmiönä harmittavan yleinen. Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, että linkki ei vie sinne, minne sen piti tai että linkin osoitteesta ei löydy enää mitään. Siis jokin sivu tai muu on kadonnut.

Virtuaalimaailmassahan tämä on tuttuakin tutumpaa. Käsi pystyyn, joka ei ole koskaan törmännyt kadonneeseen virtuaalihevoseen, virtuaalitalliin, kisakutsuun tai muuhun vastaavaan. Ei tainnut yhtäkään kättä nousta. Kadonneet hevoset ovat hyvinkin yleinen mieliharmi ja siitä on ihan seurauksia harrastamisen kannalta: laatuarvosteluissa hevosen suvun tai varsan toimimattomasta linkistä seuraa se, että kyseisen hevosen pisteet jäävät saamatta. Ymmärtääkseni asian korjaamiseen ei riitä edes VRL-profiilin linkki, ainakaan perinteisten kilpailuiden kanssa, mutten ole varma tästä. Se on sitten toinen keskustelu, että onko se oikein, että laatuarvostelut tietyllä tapaa rankaisevat hevosen omistajaa pistemenetysten muodossa asiasta, johon hän ei välttämättä voi missään määrin vaikuttaa.

Lähes vuosikymmen sitten kirjoitin jo ohjeita siihen, miten voi itse edesauttaa omien hevostensa sivujen pysymistä tallessa: Näin pidät hevosen sivut tallessa. Ironista sinänsä, että tuoltakin löytyy toimimaton linkki muinaiselle Virtuaalifoorumille. Mitään varsinaista viisastenkiveä sivujen säilyttämiseen ei kuitenkaan ole olemassa. Archive on hyvä ja se on toki toiminut 90-luvulta lähtien, mutta lopulta sekin on vain yksi internet-sivusto ja samalla tavalla sekään ei välttämättä ole ikuisesti toiminnassa. Tällä hetkellä se kuitenkin on paras konsti.

Kadonnut sivu ja toimimaton osoite on tietysti harmittava asia jo sinänsä, mutta se voi saada ikävämpiäkin piirteitä. Joskus tulee vastaan linkkejä, jotka vievät irtisanotulle domainille. Jos tuloksena tulisi vain 404-virhesivu, se ei olisi suuri ongelma, mutta kun jokin taho on mainostarkoituksissa tehnyt tästä domain-osoitteesta uudelleenlinkityksen (en tiedä mikä on oikea termi tähän) ja kaikki tälle domainille osoittavat linkit ohjataan mainossivulle, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen domainin sisällön kanssa. Jokin random-mainossivu nyt vielä ehkä menisikin, mutta kun pahimmillaan vastaan saattaa tulla aikuisviihdettä. Silläkin on toki paikkansa, muttei se virtuaalimaailmaan kuulu, jos minulta kysytään.

Tuorein murhe on reocities, muinaisen Geocitiesin jonkinlainen peili-sivusto. Näitähän oli Geocitiesin kaaduttua kolme kappaletta: oocities.com, geocities.ws ja tämä reocities. Koska näistä löytyi aina vähän eri sivuja, ei voinut keskittyä käyttämään vain yhtä. Reocities lakkasi toimimasta joitain vuosia sitten jo, mutta nyt reocities-sivuilta saa ensimmäisenä vastaansa selaimen varoituksen malwarea levittävästä sivustosta, jonne ei kannattaisi mennä. 

Lisäksi Google selvästi käy näitä läpi omissa palveluissaan ja esimerkiksi minä sain taannoin ilmoituksen kadonneita ahaltekejä listaavasta blogistani, että yksi postauksista on poistettu näkyvistä, koska se rikkoo Googlen yhteisösääntöjä. Tämän tarkempaa tietoa siitä, mikä varsinainen ongelma oli, ei tarjottu, mutta pystyin päättelemään, että kyseessä oli linkki reocities-sivulle. Poistin linkin ja pyysin postauksen uudelleenarviointia ja se palautettiin takaisin näkyville. Nyt tuli samanlainen viesti julkisesti jakamastani kadonneiden hevosten taulukosta, johon oli myös eksynyt reocities-alkuinen linkki. (Ja itse asiassa tätäkään postausta ei saatu julki, kun täällä oli mainittu reocities-piste-com, vaikkei se ollut edes linkki).

Kadonneista hevosista ja muista sivuista on tietysti harmia meille, mutta pornosivustot ja haittaohjelmat alkavat todellakin käydä meikäläisen huumorintajun päälle. Valitettavasti minulla ei ole ratkaisua asiaan. Yritän tietysti poistaa noita linkkejä Ionicista ja muilta talleiltani, mutta olisi tässä muutakin tekemistä.

maanantaina, toukokuuta 22, 2023

Virtuaalihevoset ja tekoäly

Tekoäly (artificial intelligence, AI) on ollut julkisessa keskustelussa kovasti tapetilla viime marraskuun jälkeen. Silloin julkaistiin Chat GPT, tekoälyä käyttävä chatbot, joka antaa hyvin uskottavan oloisia ja useimmiten päteviä vastauksia kysymyksiin ja se toimii suomeksikin. Tekoälyn käytössä nähdään paljon mahdollisuuksia, toki myös uhkia, mutta Chat GPT:n myötä voisi sanoa tekoälyn olevan nyt täällä, kaikkien saatavilla.

© Sujo26, Pixabay

Tekoälystä on alettu keskustella myös Keskustassa, mikä on toki luonnollista: emmehän me elä missään tyhjiössä. Keskustelu taisi alkaa alunperin tekoälyn avulla luoduista hevoskuvista ja sittemmin on sivuttu sen käyttöä myös tekstien luomisessa ja nimien keksimisessä. Todennäköisesti se taipuu aika moneen muuhunkin asiaan, mutta nämä kolme seikkaa lienevät ne tärkeimmät ja selkeimmät, mihin AI voisi tarjota auttavaa kättään virtuaalihevosmaailmassa.

Itse toivottaisin tervetulleeksi eritoten kuvia generoivan tekoälyn, joka hallitsisi rotu- ja sukupuolityypilliset hevoskuvat ja varsinkin värit. Haaveilen jo automaatista, josta saisi klikkailla rodun, sukupuolen, värin, mahdollisesti kuvatyypin (rakenne, ratsastus, laidun, pää jne) ja kenties joitain muitakin määreitä, ja saisin tulokseksi oikeanlaisen, kauniin ja parhaassa tapauksessa uniikin hevoskuvan. Ai että, sitten minua ei kyllä pitelisi erikoisvärien suhteen mikään! Sellainenkin voisi olla kiva lisä, että tähän yhdistettäisiin arvontakone: saisi syöttää hevosen vanhempien värit ja tekoäly arpoisi mahdollisista väreistä jonkin ja tekisi sille valmiin kuvan sitten.

Nimigeneraattorikaan ei olisi pahasta. Yhteen olen tutustunut jo ohimennen, mutta se epäonnistui Star Trek -testissä. Chat GPT saattaa toimia tässä paremmin. Testaillessani pyysin sitä keksimään englanninkielisen nimen oriille, jonka isä on Sleepy Walking ja emä Nyota Uhura (taktisesti jätin kasvattajatunnukset pois sotkemasta). Chat GPT:n ehdotus oli Starlit Dreamwalker. Voin kyllä sanoa, että on Ionicissa huonompiakin hevosennimiä kuin tuo ja ihan meikäläisen oman korvienvälin tuotantoa.

Vaan käyttäisinkö tekoälyä luonteiden kirjoittamiseen virtuaalihevosille? No, enpä tiedä. En minä niitä luonnekuvauksia ole liki kahdenkymmenen vuoden aikana kaivannut varsinaisesti. Kirjoittelen niitä pyydettäessä tai jos inspiraatio iskee. Tietysti voisin teettää homman tekoälyllä, mutten ole oikein varma siitä, että olisiko siinä varsinaisesti pointtia. Ehkä joissain tilanteissa.

Minulla ei ole siis henkilökohtaisesti mitään tekoälyn käyttöä vastaan. Ainoa mikä mietityttää varsinaisesti ovat tekijänoikeusasiat, sillä kenelle kuuluu AI:n luomien tekstien ja kuvien tekijänoikeudet? En ole perehtynyt tähän asiaan ja siksi valikoin tämänkin blogitekstin kuvitukseen varmasti luvallisen kuvan Pixabaysta sen sijaan että olisin teettänyt jonkin robottihevosen kuvan tekoälyllä. Varmuuden vuoksi ja epävarmuuden välttämiseksi, tapasi faija sanoa. Jään siis vielä odottelemaan tähän jonkinlaista selvyyttä.

Mutta virtuaalimaailmassa muuten voi tekoälyn käyttö aiheuttaa epäilyksiä ja ihan hyvästä syystä, ehkä. Monissa laatuarvosteluissa arvioidaan tekstejä, juuri niitä luonnekuvauksia, mutta myös sukuselvityksiä, päiväkirjamerkintöjä ja valmennuskertomuksia. Sanalla sanoen arvioidaan ja pisteytetään hevosen omistajan viitsimistä ja vaivannäköä. Jos nämä on teetetty tekoälyllä, vaivannäkö on aika minimaalista. Toisaalta nytkin teetetään näitä samoja tekstejä muilla sopivaa korvausta vastaan. Siinä mielessä asia ei ole uusi eikä se minun mielestäni poikkea tekoälyn käytöstä millään tavoin. Tekstin kirjoittaa joku tai jokin muu kuin hevosen omistaja. Tämä on kuitenkin ollut ymmärtääkseni kohtuullisen pienimuotoista, loppujen lopuksi. Tekoäly voisi tehdä tästä valtavirtaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia ja miten laatuarvostelut suhtautuvat niihin (miten ne suhtautuvat nykyään muun kuin omistajan kirjoittamiin teksteihin?), niin sitä pitää kyllä pohtia.

Se, missä Chat GPT:n kaltainen suomenkieltä osaava tekoäly voisi tarjota auttavaa kättään, on tekstien laadun parantaminen. Jos se saisi ruovittua pois ne pienet inhoittavat lyönti-, yhdyssana-, pilkku- ja muut virheet, niin sekin olisi jo hyvä juttu, mutta jos se osaa tehdä tekstistä laadullisesti parempaa, niin sehän olisi vähintäänkin mahtavaa. Törmäilen joskus talleihin ja hevosiin, joiden tekstejä tekee pahaa lukea, mutta eivät ne omat tekstitkään aina niin huippuja ole.

Kuvien kanssa saattaa käydä lopulta siten, että valokuvien ja piirroskuvien rinnalle näyttelyihin tulee kolmas kuvatyyppi: AI-kuvat eli ne, jotka eivät ole oikeita valokuvia oikeista hevosista eivätkä kenenkään ihmistaiteilijan tekemiä. Se voisikin olla reilua varsinkin virtuaalimaailman piirtäjiä kohtaan, koska tekoälyä ja sen nopeutta vastaan on muuten varmasti paha pärjätä.

Jos pitäisi ennustaa, tekoäly tulee virtuaalimaailmaan mukaan tavalla tai toisella. Miten siihen suhtaudutaan, on sitten toinen asia. Mielipiteet varmasti jakautuvat, mutta toivon, ettei siitä tule mitään suurta kahtiajakautumista. Virtuaalimaailma ei ehkä kestäisi sitä, kun piirit ovat aika pienet jo nyt. Niinpä suosittelisin olemaan avoin tekoälyn käytön suhteen. Ja voi, jos joku todella saisi aikaiseksi tuon kuvailemani hevoskuvageneraattorin...

Ps. värigenetiikka-kysymyksissä Chat GPT ei vielä ihan loista. Kannattaa mennä kyselemään Keskustan värikeskustelusta ennemmin. Vai mitä sanotte tästä:

© Chat GPT

Pps. Chat GPT:n vääristä, mutta huvittavista vastauksista hevoskysymyksiin saisi varmaan oman postauksensa niistäkin. Ei ole vielä mikään hevosekspertti se!

maanantaina, toukokuuta 15, 2023

Lavender Fields

Katariina A:n Lavender Fields on uusi ja vielä keskeneräinen talli, mutta otan silti asiakseni esitellä sen blogissa, koska se on kovasti kiinnostava. Toivon lisäksi, että talli saa ilmaa siipiensä alle ja siitä tulee pitkäikäinen, toivottavasti suorastaan ikuinen talli.

Kiinnostavinta Lavender Fieldsissä ovat tietysti rodut. Heti lähtöönsä talli painottuu harvinaisiin ja kuulemma erityisesti kylmäverisiin. Loistava yhdistelmä, sillä moni kylmäverinen onkin harvinainen ja kylmäverisiä (poislukien suomenhevoset, vuonohevoset ja issikat, jos nämä luetaan kylmäverisiksi). Ja jo nyt, keskeneräisenäkin, hevosrotujen valikoima on niin laaja, että Ionic vaikuttaa tylsältä sen rinnalla! Auxois, muraközinhevonen, dölehevonen, perunpaso, kanadanhevonen, American Walking Pony, landesinponi, vain muutamia mainitakseni.

Toki sekaan mahtuu yleisiäkin rotuja. On arabianhevosia, welshejä, ratsuponeja, FWB:itä, trakehnereita ja niitä suomenhevosia. Eli siinäkin mielessä talli muistuttaa Ionicia, on vain valikoimaltaan laajempi. Tuntuukin vähän siltä että mitä tahansa etsitkin, niin kaikkea löytyy. Ja minä sitten rakastan tällaisia talleja! Voin kuvitella mielessäni jo sen sähköpostin, jolla on pituutta kuin joulupukin parralla: kymmenittäin astutuspyyntöjä ja vähintään pari tusinaa tilausvarsaa. Ehkäpä yritän vielä post scriptumissa kaupata muutamaa omaa kasvattia tallille.

Ulkoisestikin talli miellyttää. Okei, minä olen helppo: violetti väri ja kukkakuvio, niin olen myyty (toki myös muunväriset kukat kelpaavat ja väreistä sininen). Talli on tosi yksinkertainen tai itse asiassa niin yksinkertainen, että minua alkaa vähän hävettää Ionicin ja GA:n kanssa. Mitäpä sitä muuta tarvitsee kuin hevoslistan, kasvatussivun ja pääsivun. No, ehkä jonkinlainen info, jonne voi lykätä kaiken muun, jota ei halua pitää pääsivulla ja joka ei sovi muille sivuille. Valitettavasti talli sortuu virtuaalitallien ja vähän muidenkin sivustojen helmasyntiin: linkkien väri ei vaihdu kun sivulla on käyty. Ison rotu- ja hevosmäärän kanssa se olisi aika tärkeätä nähdä, missä on käynyt jo, kun selailee.

Siitä minulla ei ole vielä tietoa, millaista käyttöä hevosille aiotaan. Nähtävästi kaikki tai ainakin miltei kaikki ovat käyneet RMP:ssä ja siihen kuulemma jalostuskin nojaa. Sitten on toki jalostuskäyttöä, jota on ainakin jo aloiteltu. Moni nähtävästi kilpailee myös porrastetuissa, mikä on tietysti ison hevosmäärän kanssa helpompi ratkaisu kuin työläät perinteiset kisat. Kuvissa ei ole lähdetty tarpeettomasti hienostelemaan, vaan käytössä on tosi paljon kaikkea vapaastikopioitavaa eikä kaikilla todellakaan ole rakennekuvaa. Sen sijaan kuvien rodunmukaisuus on erinomaisella tolalla. Eli tässäkin mielessä se noudattelee varsin samoja linjoja kuin Ionic.

Kuten sanoin, toivotan Lavender Fieldsille pitkää ikää ja mainioita vuosia harvinaisten rotujen parissa. Minä ainakin arvostan kovasti tallia jo nyt!

maanantaina, toukokuuta 08, 2023

Millä roduilla saa kilpailla ARJ:ssä ja missä luokissa?

Silloin tällöin varsinkin porrastettujen puolella on harrastajille hieman epäselvää, mitkä rodut saavat osallistua mihinkin luokkiin. Koska VRL:n porrastettujen systeemiä ei ole erityisesti tehty roturajoitettua ARJ:tä varten, ei osallistujista karsita missään vaiheessa vääränrotuisia hevosia pois ja näin vääränrotuisella hevosella on mahdollista kilpailla ARJ-porrastettuja. Kuitenkin porrastetuissa luokissa pätevät samat säännöt kuin perinteisissäkin kilpailuissa.

ARJ:llä on olemassa oma rotulista, jota tulee siis noudattaa. Rotulista ei kuitenkaan kerro ihan kaikkea vaan erityisesti erikoisaskellajiluokista suurin osa on rajattu yhdelle tai muutamalle rodulle. Nämä rajoitukset mainitaan kyllä luokan nimen yhteydessä. Porrastettujen luokkalista löytyy VRL:stä.

Lähestyn tässä listassa kuitenkin asiaa rodun näkökulmasta. Jos siis omistat rodun x hevosen, tästä näet heti, missä luokissa se saa kilpailla ARJ:ssä, joko porrastetuissa tai perinteisissä kisoissa. 

Kilpailuluokat
Koska luokkia on niin paljon, olen niputtanut niitä seuraavasti:

  • Islanninhevosluokat: 
    • Helppo töltti (isl)
    • Töltti T.1 (isl)
    • Töltti T.2 (isl)
    • Helppo 4-käynti (isl)
    • 4-käynti V.1 (isl)
    • Helppo 5-käynti (isl)
    • 5-käynti F.1 (isl)
    • Kouluratsastus FS1 (isl)
    • Passikoe PP.1 (isl)
    • 250 metrin passijuoksu P.1 (isl)
    • Speedpassi P.2 (isl)
  • SDB/NSH-luokat: 
    • 5-käynti (sdb, nsh)
    • Slow gait (sdb, nsh)
    • Rack (sdb, nsh)
  • TWH-luokat: 
    • Nelitahtikäynti (twh)
    • Juoksukäynti (twh)
    • Keinutuolilaukka (twh)
  • MFT-luokka: 
    • Foxtrot (mft)
  • RMH-luokka: 
    • Amble (rmh)
  • Platform-luokka: 
    • Platform Walk (rmh, pasot)
  • Pasoluokat: 
    • Paso Largo (pasot)
    • Paso Corto (pasot)
    • Fino Clasico (pasot)
  • Mangalarga-luokat: 
    • Marcha Picada (mangalarga)
    • Marcha Batida (mangalarga)
  • Käyntiluokat: 
    • 3-käynti 
    • 4-käynti 
    • 5-käynti
  • Saddleseat-luokat: 
    • Classic pleasure / Classic pleasure driving / Classic country combination 
    • Country pleasure / Country pleasure driving / Country combination 
    • English pleasure / English pleasure driving / Informal combination 
    • Show pleasure / Show pleasure driving / Informal show combination 
    • Park / Park harness / Formal combination
  • Ajoluokat: 
    • Roadster 
    • Fine Harness 
    • Pleasure driving
  • Hackneyponi-luokat: 
    • Cobtail (hackneyponi) 
    • Road Pony (hackneyponi) 
    • Harness Pony (hackneyponi)
Rotulista
Tähdellä on merkitty ne rodut, joita VRL ei ainakaan nykyään rekisteröi. Nimien kirjoitusasu saattaa poiketa ARJ:n listasta, ne on muokattu VRL:n käyttämiksi.
  • Aasi: ajoluokat
  • American Bashkir Curly: käyntiluokat
  • American Miniature Horse: ajoluokat
  • American Walking Pony: käyntiluokat
  • Amerikanshetlanninponi: ajoluokat
  • Andalusianhevonen: saddleseat-luokat
  • Appaloosa: saddleseat-luokat
  • Ara-appaloosa: saddleseat-luokat
  • Arabialainen täysiverinen: saddleseat-luokat, ajoluokat
  • Arabo-friesian*: saddleseat-luokat
  • Buurinponi: käyntiluokat
  • Campolina: käyntiluokat
  • Colorado Ranger: saddleseat-luokat
  • Connemaranponi: ajoluokat
  • Dutch Harness Horse: saddleseat-luokat, ajoluokat
  • Euroopan miniatyyrihevonen: ajoluokat
  • Florida Cracker: käyntiluokat
  • Friesian Sport Horse: saddleseat-luokat
  • Friisiläishevonen: saddleseat-luokat, ajoluokat
  • Galiceño: käyntiluokat
  • Gaited Baroque: käyntiluokat
  • Gaited mule*: käyntiluokat
  • Georgian Grande: saddleseat-luokat
  • Hackney: saddleseat-luokat, ajoluokat
  • Hackneyponi: saddleseat-luokat, ajoluokat
  • Hispano: saddleseat-luokat
  • Islanninhevonen: islanninhevosluokat
  • Kalliovuortenhevonen: RMH-luokka, platform-luokka, käyntiluokat, saddleseat-luokat
  • Kentucky Mountain Saddle Horse: käyntiluokat
  • Lusitano: saddleseat-luokat
  • Mangalarga: mangalarga-luokat, käyntiluokat
  • Marwarinhevonen: käyntiluokat
  • McCurdy Plantation Horse*: käyntiluokat
  • Missourinfoxtrotter: MFT-luokka, käyntiluokat, saddleseat-luokat
  • Mongolianhevonen: käyntiluokat
  • Montana Travler*: käyntiluokat
  • Morab: saddleseat-luokat, ajoluokat
  • Morganinhevonen: saddleseat-luokat, ajoluokat
  • Moriesian: saddleseat-luokat
  • Mountain Pleasure Horse*: käyntiluokat
  • Muuli/muuliaasi: ajoluokat
  • National Show Horse: SDB/NSH-luokat, saddleseat-luokat, ajoluokat
  • North American Single-Footing Horse*: käyntiluokat
  • Paso Creole: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
  • Paso Fino: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
  • Perunpaso: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
  • Pintabian: saddleseat-luokat
  • Pohjoisnorjanponi: käyntiluokat
  • Racking Horse*: käyntiluokat, saddleseat-luokat
  • Saddlebred: SDB/NSH-luokat, saddleseat-luokat, ajoluokat
  • Spotted Saddle Horse: käyntiluokat, saddleseat-luokat
  • Tennesseenwalker: TWH-luokat, saddleseat-luokat
  • Virginia Single-Footer*: käyntiluokat
  • Walkaloosa: käyntiluokat, saddleseat-luokat
  • Warlander: saddleseat-luokat
  • Welsh-ponit (sektiot A-D, part-bredin status epäselvä): ajoluokat

Miten tätä listaa tulee lukea? Etsi ensin listasta rotu, jolla haluat kilpailla. Sen perässä lukevat ne luokat, joihin se voi osallistua. Ylemmästä kilpailuluokat-listasta löydät kaikki ne luokat, joita kuhunkin luokkaryhmään kuuluu. 

Jos sinulla on esimerkiksi islanninhevonen, saat kilpailla sillä kaikissa islanninhevosluokissa, muttet missään muussa. Esimerkiksi käyntiluokat 3-, 4- ja 5-käyntiluokat ovat issikoilta suljettuja, vaikka ovatkin melkein samannimisiä kuin issikoiden omat 4- ja 5-käyntiluokat. 

Pleasure driving
Ajoluokista pleasure driving on poikkeus: siihen saavat osallistua kaikki rodut, vaikka muut ajoluokat eivät olekaan kaikille avoimia. Puoliverisellä, suomenhevosella ja vaikka shirenhevosella tai batakinponilla voi siis kilpailla ARJ:ssä, jos haluaa! Kunhan osallistuu vain pleasure drivingiin.

maanantaina, toukokuuta 01, 2023

Mikä on kirjava?

Kirjavista hevosista, niiden eri kirjavuuskuvioista, miltä ne voisivat teoriassa näyttää ja miltä ne näyttävät käytännössä on puhuttu paljon erityisesti Keskustan värikeskustelussa. Tämä kirjoitus nojaakin paljolti muutamiin vastauksiin ja pohdintoihini, mitä olen tuolla Keskustassa esittänyt. Olen kirjoittanut asiasta myös blogissa eri näkökulmista (esimerkiksi Suuri sabinosekaannus, osat 1-4), mutta tästä en varsinaisesti, vaikka sitä on pariinkin otteeseen kyselty siellä ja täällä. 

Mikä siis on kirjava hevonen ja mikä taas on yksivärinen hevonen? Mitä siis voidaan nimittää kirjavaksi? Yksinkertainen kysymys, mutta yksinkertaista vastausta siihen ei ole olemassa.


© Pixabay

Genetiikan kannalta vastaus on suhteellisen yksinkertainen: jos hevosella on kirjavuusgeeni, se on kirjava, muuten ei. Kirjavuusgeeneinä on "perinteisesti" pidetty näitä ("perinteisesti" on lainausmerkeissä siksi, että eihän näitä asioita ole tunnettu tai tutkittu kovinkaan kauaa):

  • Tobiano
  • Frame (overo)
  • Splashed white
  • Sabino
  • Tiikerinkirjavuuteen liittyvät LP ja PATN1
  • (Valkomerkkisyys W)

Tuo valkomerkkisyys eli tunnettu harminkappale W kymmenine eri variantteineen on vähän kysymysmerkki, sillä "perinteisesti" sitä ei ole pidetty kirjavuutena. Alkuperäinen dominanttivalkoinen väritys oli kokovalkoinen ja sitten taas yleisin ja laajimmalle levinnyt variantti eli W20 ei näytä kirjavalta yleensä. Mutta joka tapauksessa W lisää valkoista väriä hevoseen ja lisäksi se on vielä sijoittunut samaan lokukseen tobianon ja sabinon kanssa, niin että on hyviä syitä pitää sitäkin kirjavuuskuviona.

Kuitenkin tämä genetiikan sinänsä selkeä jako kirjaviin ja yksivärisiin soveltuu aika huonosti reaalimaailmaan ja sitä kautta virtuaalihevosiin. Ensinnäkin, tosi harva reaalihevonen lopulta geenitestataan. Testit eivät ole ilmaisia ja väri ei ole sinänsä merkitsevä asia. Toki selkeästi kirjavat hevoset tunnistaa kirjaviksi ilman geenitestejäkin pelkästään ulkonäön perusteella. Tähänkään ei ihan aina voi luottaa, koska voi olla olemassa hevosia, jotka näyttävät kirjavilta, mutteivät ole sitä geneettisesti. Tällaisia ovat ainakin sopivasti sattuessaan ääriharvinaiset mosaiikki- ja kimeeri-tapaukset.

Yleensä murheenkryyneinä ovatkin ne kaikki rajatapaukset eli hevoset, joilla on isoja merkkejä, muttei kuitenkaan vielä "perinteistä" kirjavuutta. Ilman geenitestausta emme voi pelkästä ulkonäöstä tietää, onko jollain suurimerkkisellä hevosella vaikkapa W20 tai SW1 tai molemmat tai jotain muita kirjavuuskuvioita. Toisaalta olen monta kertaa sanonut, että itse uskon vielä siihen, että hevosella on mahdollista olla ainakin jonkin kokoisia merkkejä ilman kirjavuutta. En tiedä olenko oikeassa tässä asiassa, mutta merkkien muodostumiseen vaikuttaa perinnöllisten tekijöiden lisäksi jossain määrin myös sattuma tämänhetkisen tiedon perusteella.

Hankalaksi tämän nimitysasian tekee myös se, että on olemassa näitä hevosia, jotka ovat geneettisesti kirjavia, mutteivät näytä siltä. Suosikkiesimerkkini on nyt jo edesmennyt suomenpienhevostamma Vieno-Kaneli, joka on tietääkseni ihan testattu SW1:ksi ja on periyttänyt sitä varsoilleenkin. Tammalla itsellään on Sukupostin mukaan vain muutama hassu sekakarva, ei edes splashille tyypillisiä herasilmiä. Voidaanko tätä nyt sitten nimittää kirjavaksi, kun ei hevosessa ole näkyvää valkoista lainkaan, kas siinä pulma!

Näitä esimerkkejä on toki enemmänkin. Russiori Zidane Zojvide on homotsygootti eli samanperintäinen SW1, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että sekä sen isän että emän on molempien oltava SW1-kirjavia. Sen isällä on toisessa takasessa vähän valkeaa ruununrajassa ja emällä kuonopilkku, ei varsinaisesti kovin kirjavia siis noin ulkomuodoltaan.

Sitten on olemassa aina näitä perinteitä. Isomerkkisiä suomenhevosia ei yleensä ole nimitetty kirjaviksi, koska pitkään on ollut vallalla uskomus, ettei suomenhevonen ole kirjava tai ainakin kirjavuutta on pidetty merkkinä vierasverisyydestä. Kuitenkin nykytiedon mukaan suomenhevosista on löytynyt sekä tuo mainittu SW1 että W20. Sen sijaan Paint Horseilla kirjavuus on ollut aina tavoiteltua ja tietynlainen rodun tavaramerkkikin, ja niinpä siellä on kirjaviksi nimitetty niitäkin splashed whiteja ja sabinoja, joilla ei ole ollut suuria valkoisia laikkuja vaan ne ovat muistuttaneet enemmänkin isomerkkistä hevosta.

Täällä virtuaalimaailmassa emme ole sidottuja siihen, mitä kuvissa olevat hevoset oikeasti ovat väriltään. Jos meillä on kuva isomerkkisestä hevosesta, voimme sanoa sen olevan splashed white, sabino, jokin sopiva W-variantti tai sitten todeta, että tämä on yksivärinen isoilla merkeillä. Tietysti on mahdollista merkitä jokin hevonen vain kirjavaksi ja jättää tarkemmin määrittelemättä, että mikä kirjava se on. Jos haluaa realismista pitää kiinni, voi näitä asioita kysellä tuolla Keskustan värikeskustelussa, siellä on useampia harrastajia, jotka jaksavat pohtia näitä hankaliakin kirjavuusasioita.

maanantaina, huhtikuuta 24, 2023

Uudet rodut ja VRL

Huomasin taannoin VRL:n tiedotuksen, jossa käsiteltiin uusien rotujen lisäämistä VRL:oon. Se onkin tervetullut lisäys, koska vuosien mittaan käytännöt ovat vaihdelleet ja olleet välillä vähintäänkin sekavia. Nyt jos saadaan jonkinlaista järjestelmällisyyttä tähänkin hommaan, niin sehän ei voi olla kuin plussaa. 

Images: Pixabay

Silloin joskus alkuaikoina lähes mikä tahansa kelpasi rekisteriin roduksi, kuka vain viitsi mitäkin ilmoittaa jollain perusteella. Luulen, että tältä ajalta periytyy muutama rotulistan kummajainen, kuten hackneyarabi. Tuolloin myös keksityt virtuaalirodut menivät aivan sukkana VRL:n listalle. Toki niille oli hakuvaiheessa jo mahdollista tarjota jonkinlaiset rotu- ja jalostusmääritelmät ja se taisi silloin riittää. Näitä olivat ainakin SGSH vuonna 2012, ja Sim Sport Pony ja Sim Sport Horse vuonna 2014.

Jossain vaiheessa myöhemmin listalle lisättävältä rodulta odotettiin jonkinlaista linkkiä rotumääritelmään tai reaalimaailman rotuyhdistykseen. Sitten taisi tulla sellainen vaatimus, että rodusta piti olla suomenkielinen esittely olemassa. Ei sen virallinen tarvinnut olla, mutta jokin teksti jossain. Minähän olen tässä tarjoutunut auttamaan ja blogista löytyy useampikin rotuesittely, joiden avulla rotuja on VRL:oon lisätty. Ainakin Sugarbush Draft ja Kentucky Mountain Saddle Horse ovat tällaisia ja menorcanhevostakin ehkä yritettiin, mutta sitä ei VRL:stä löydy.

Virtuaalisten rotujen kohdalla on sitten ollut enemmän vaihtelua siinä, että miten ne on saatu listoille vai onko saatu lainkaan. Vuosi tai pari sitten taisi jostain suunnasta tulla ukaasi, että virtuaalisia rotuja ei VRL:oon enää oteta lainkaan ja sillä hyvä. Se närästi montaa harrastajaa, minuakin vähän, vaikka ymmärsin periaatteessa kyllä pointin, mutta toisaalta jotkin virtuaaliset rodut ovat ihan oikeasti jääneet elämään virtuaalimaailmaan, "oma" RBSH pitkäikäisimpänä esimerkkinä.

No, nyt sekin on sitten muuttunut näemmä. Tuossa VRL:n tiedotuksessa ei erotella millään tavoin oikeata rotua ja virtuaalista rotua, vaan molemmilla on samat vaatimukset. Se on hyvä! Ja minusta nuo vaatimuksetkin ovat hyvät. Suomenkielinen rotuinfo on minusta paikallaan ja voi, jos niitä kerättäisiin linkkilistaksi johonkin, niin että harrastajat pääsisivät lukemaan niitä törmätessään uuteen, outoon rotunimikkeeseen. Virtuaaliwikiä voisi toki hyödyntää tässä.

Mikä vielä parempaa, rodulta odotetaan "olemassaoloa" ennen kuin se lisätään VRL:n listalle. Rodun yksilöitä täytyy löytyä ja useammalta kuin yhdeltä omistajalta eivätkä ne saa olla mitään pikaisesti kokoon kyhättyjä täytehevosia. Tämä on mielestäni tosi hyvä juttu, koska tällä karsitaan joukosta mahdolliset pilat ja pikaistuksissa keksityt rodut, joilla ei ole sitä menneisyyttä eikä luultavasti tulevaisuuttakaan vaan ne jäisivät roikkumaan VRL:n rotulistalle pelkkinä outoina kuriositeetteina. Vähän niinkuin se mainitsemani hackneyarabi, mutta palaan siihen joskus myöhemmin vielä.

Käytännössä nämä vaatimukset varmistavat aika hyvin sen, että uudelle rodulle on aito tarve. Tilannehan on se, että reaalimaailman rotuja on VRL:n rotulistalla jo tosi kattavasti. Moni niistä ei nykypäivänä läpäisisi yhtäkään noista uusista vaatimuksista. Mutta rotu on rotu ja minun mielestäni ei ole syytä harmitella kaiken maailman guangxeja, egyptinhevosia ja tiibetinponeja. On niitä kaikkia joskus maailmanvaiheessa joitain yksilöitä rekisteröity.

Uudet tarjokkaat rotulistalle ovatkin nyt ja tulevaisuudessa todennäköisesti useimmiten keksittyjä virtuaalirotuja. On hyvä, jos niillä on mahdollisuus päästä VRL:n viralliseksi roduksi, muttei ilman tarvetta.

maanantaina, huhtikuuta 17, 2023

Arabien värit 2023

Huomasinpa tuossa, että arabianhevosten väritilastoja ei ole blogissa esitelty melkein 15 vuoteen. Ainoat tilastot ovat vuodelta 2008 (Väritilastoja) ja orien väritilasto vuodelta 2009 (Arabiorien värejä). Köh. Toisaalta, arabeja on tosi paljon ja aika iso prosentti on ilman kuvaa eli samalla myös minun kirjanpidossa ilman väriä, niin että mitä sitä vajavaisia tilastoja tekemään...

Ajattelin nyt kuitenkin laskeskella tämänhetkisten arabien värit. Siinä on pieni epäsuhta, sillä orien puolella on vain reilu 50 kuvallista hevosta, tammoja sen sijaan on satakunta. Jostain syystä nyt viime aikoina on osunut tosi paljon tammojen kuvia eteen.

© Dorota Kudyba / Pixabay

Tuossa vuoden 2008 tilastossa on mainittu suomalaisten reaalimaailman arabien värien jakauma. Lähdettä en ole merkinnyt, mutta muistelisin sen olleen SAHY:n nettisivut, joten varsin luotettavana lähteenä sitä pitäisin. Sen mukaan suomalaisista arabeista kimoja on 49 %, rautiaita 26 %, ruunikoita 24 % ja mustia sitten loput eli ehkä prosentin verran, jos sitäkään.

Tässä sitten nämä Ionicin tulokset.

  • Musta 10,37 % (oriit 10 kpl, 17,86 %, tammat 7 kpl, 6,48 %)
  • Ruunikko 23,17 % (oriit 13 kpl, 23,21 %, tammat 25 kpl, 23,15 %)
  • Rautias 20,73 % (oriit 13 kpl, 23,21 %, 21 kpl, 19,44 %)
  • Kimo 45,73 % (oriit 20 kpl, 35,71 %, tammat 55 kpl, 50,93 %)

Eivät ne nyt ihan ole samanlaiset kuin reaalimaailman osuudet, mutta vähän sinne päin kuitenkin. Mustien osuus on tosi paljon isompi kuin reaalimaailmassa, mutta koska kuvia kerran on tuon verran, niin saa minun puolestani olla. On kai se musta arabi(ori) kaikkien pienten hevostyttöjen salainen unelma, joten menköön vaikka sen piikkiin. 

Ruunikot ja rautiaat ovat Ionicin tilastossa "väärin päin", ruunikoita on enemmän kuin raudikkoja, vaikka reaalimaailmassa rautiaat päihittävät ruunikot parilla prosenttiyksiköllä. Rautias on genetiikan kannalta vähän ongelmallinen, koska kahden rautiaan varsa on aina rautias. Jos rautiaiden määrä pääsee siis kasvamaan jossain hevoskannassa, ollaan ongelmissa, ainakin jos ei tykkää kovin yksivärisestä laumasta.

Kimoja ei ole vieläkään ihan niin paljon kuin pitäisi, mutta aletaan kuitenkin olla lähellä jo. Tammoissa kimoja on jo suunnilleen puolet, oreilla vain reilu kolmannes. Virginian kimokammo alkaa vissiin olla historiaa, vihdoin. (Se, että Gin teki tuossa tekstissä ikävän teräviä havaintoja minun raudikkokammostani, ei liity mitenkään tähän asiaan...)

Kuten tunnettua, arabien maailmassa ei juuri erikoisväreillä juhlita. Niiltä on löytynyt muutamaa eri W-varianttia (W3, W15, W19, W23), mutta minä pysyttelen niistä kaukana. Yksi syy ovat kuvat, joita ei ole tarjolla ja toinen syy on se, että kaikki noista listatuista ovat peräisin yhdestä tietystä yksilöstä, jota tietysti virtuaalimaailmassa ei ole. Minusta olisi hieman vierasta omistaa virtuaalinen arabi, jolla on vaikkapa W3-geeni, mutta sen suvussa ei ole värin kantaisää R Khasperia. No, hiuksien halkomista toki, voisihan meillä olla omat kantahevosemme näille väreille eikä niiden tarvitse olla edes suvuttomia, koska satunnaisista mutaatioistahan nuokin lienevät syntyneet.

Isomerkkisiä arabeja kyllä on ainakin satunnaisesti. En ole merkinnyt niille mitään erityistä selitystä suurille merkeille, en edes W20 tai mainintaa sabinonkaltaisesta värityksestä. Niiden kohdalla pyrin ainakin osittain siihen, että merkit olisivat jossain määrin periytyneet vähintään toiselta vanhemmalta varsalle, mutta aina niin ei käy. Yksi esimerkki kuitenkin on tamma Amab Pantaleia, jonka emällä on isot merkit. Emälinjasta löytyy myös korkeasukkaiset Abia Ion ja sen isä Rikky Rikkardo. 

Myös rabicanoa Ionicin arabeista löytyy! Vanha kantatamma värille oli Oziria GA, joka on periyttänyt sitä eteenpäin. Rabicanon periytymistä ei tunneta, joten en minäkään ole keksinyt sille mitään geeniä merkkaavia kirjaimia, olen vain kirjoittanut perusvärin perään että on myös rabicano. 

Pääpiirteissään olen pyrkinyt siihen, että rabicano periytyisi dominoivasti eli näkyisi aina hevosessa (paitsi jos se on kimo, joka peittää alleen kaiken muunkin), mutta ihan aina en ole tähän päässyt. Tämmöinen on esimerkiksi ori Ozir Madani, Ozirian tammalinjaa, kuten nimestä näkyy, mutta sen ja Ozirian välillä on pari sukupolvea, joissa ei rabicanoa näy. Madani silti on itse rabicano.

Nyt on sitten uusi rabicano-linja olemassa, nimittäin viime vuoden puolella keksitty tamma Qirah Idat GA on rabicano myös (joo, sama kuva kuin Madanilla, se nyt vain tapahtui) ja vaikka sillä ei vielä ole varsoja, joilla olisi väri määritelty, niin kyllä tästäkin linjasta rabicanoa tulee syntymään.

maanantaina, huhtikuuta 10, 2023

Rotuesittelyssä hensoninhevonen

Hensoninhevonen on yksi varmasti vähiten tunnetuista roduista virtuaalimaailmassa ja väittäisin, että myös reaalimaailmassa, paitsi ehkä kotiseuduillaan pohjois-Ranskassa. Kirjalähteet eivät sitä juurikaan tunne ja kaikki tähänkin tekstiin koottu tieto on peräisin internet-lähteistä.

Hensoninhevosen historia

Hensoninhevonen sai alkunsa 1970-luvulla koillis-Ranskassa Picardiessa, tarkemmin sanoen Somme-joen suistoalueella. Sen luojina pidetään Bernard Bizet'ä ja Lionel ja Marc Berquinia. Bizet hankki itselleen muutamia vuonohevosia vuonna 1972. Hän oli tutustunut rotuun aiemmin Tanskassa ja piti sitä hyvänä valintana harrastehevoseksi erityisesti nuorille ja kestävänä alkuperäisrotuna se selvisi myös ulkona elämisestä vuoden ympäri, varsinkin Ranskassa. Ratsastusharrastus oli tuolloin kasvattanut suosiotaan Ranskassakin, erityisesti yhdistettynä luontomatkailuun. Tähän tarkoitukseen piti saada hevosia.

Bizet ei kuitenkaan astuttanut vuonotammojaan saman rodun oriilla vaan käytti niille angloarabeja. Tuloksena syntyneistä varsoista kiinnostuttiin ilmeisesti laajemmaltikin niiden käyttöominaisuuksien takia ja niitä teetettiin lisää. Angloarabien lisäksi käytettiin muitakin rotuja, mm. ravureita ja ranskanpuoliverisiä, mutta angloarabi-risteytykset todettiin parhaiksi. Risteytyksissä yhdistyi vuonohevosten hallakkoväritys, rauhallinen luonne ja kestävyys angloarabien eloisuuteen, suurempaan kokoon, keveyteen ja urheilullisuuteen.

Vuonna 1982 perustettiin Association des Cavaliers de la Baie de Somme. Sen tarkoituksena oli luoda vuonohevosristeytyksistä oma rotunsa. Nimi Henson oli keksitty jo aiemmin, mutta sen alkuperää eivät lähteet tiedä tai kerro. Vuonohevosristeytyksistä koottiin mahdollisimman laaja ja laadukas ns. ensimmäinen sukupolvi. Kantakirja suljettiin vuonna 1995 ja siihen pääsevät nykyään vain ne yksilöt, joiden molemmat vanhemmat ovat rekisteröityjä hensoninhevosia. Vuonohevosen osuus suvussa tulisi olla 25-50 %. Alkuperäisiä vuonohevosristeytyksiä ei enää tehdä.

Rakenne

Yleiskuva hensoninhevosesta muistuttaa minusta ns. yleishevosta: keskikokoinen, rakenteeltaan kompakti, jonkinasteista jaloutta on havaittavissa, mutta kuitenkin enemmän tukevammanpuoleinen kuin puoliverimäinen ratsu.

  • Säkäkorkeus on 150-160 cm.
  • Hyvärakenteinen, ei liian raskas.
  • Pää on hienostunut, ilmeikäs ja kevyt.
  • Leukaperät ovat suhteellisen isot.
  • Profiili on suora tai lievästi kovera.
  • Korvat ovat lyhyet ja sirot.
  • Silmissä on vireä, mutta rauhallinen ilme. Silmien ympäryksen iho on tummaa.
  • Kaula on riittävän pitkä eikä saa olla liian raskas. Se on kiinnittynyt hyvin lapoihin.
  • Rintakehä on leveä.
  • Lavat ovat pitkät ja loivat.
  • Runko on usein tuhti.
  • Selkä on lyhyehkö tai keskimittainen, ja leveä.
  • Takaosa on voimakas.
  • Vuohiset ovat melko lyhyet.
  • Jalat ovat yleisesti ottaen lihaksikkaat ja vahvat.
  • Kavioaines on kovaa ja sen tulee olla mustaa.
  • Hyvät, matkaavoittavat liikkeet, erityisesti takajalkojen työskentely on voimakasta.

Väritys

Tavoitelluin väri on ruunihallakko, mutta ruunikko hyväksytään myös Hevosilla tulee olla siima. Jouhet ovat joko mustat tai kaksiväriset. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja ja niitä ei siitosoreilla sallita lainkaan. Koska kyseessä on kuitenkin varsin tuore risteytysrotu, voi valkoisia merkkejä esiintyä silloin tällöin. Myös muita värejä voi esiintyä (musta, rautias, hiirakko, punahallakko), mutta en tiedä hyväksytäänkö niitä.

Hallakkoväritys ei ole useimmissa tapauksissa niin vaalea kuin vuonohevosilla vaan tummempisävyinen. Tässä on kuitenkin vaihtelua.

Käyttö

Hensoninhevosen sanotaan olevan luonteeltaan rauhallinen ja ystävällinen, mikä luonnollisesti sopii sen tärkeimpään käyttötarkoitukseen, harrasteratsastukseen. Se on monipuolinen hevonen, joka sopii myös ajohevoseksi.

Hensoninhevosia pidetään varsinkin rodun kotialueella edelleen paljon ulkona vuoden ympäri. Ne selviytyvät hyvin karuhkossa luonnossa, joka koostuu hiekkaisesta ja paikoin soisesta maastosta. 

Hensoninhevoset virtuaalimaailmassa

Minulla ei ole varsinaisesti tietoa virtuaalisista hensoninhevosista. VRL:n rekisterissä niitä on kirjoitushetkellä 5 kappaletta (VRL:n tilasto). Jotkut hensoneista ovat ensimmäisen polven vuonohevosristeytyksiä.

Lähteet

maanantaina, huhtikuuta 03, 2023

Merkkien lyhenteet

Joulukalenterissa listasin värien lyhenteitä, mutta nyt ajattelin tehdä kattavan listan hevosten merkeistä. Ionicissa ei hevosten merkkejä sillä tavalla listata hevosten sivuille eivätkä lyhenteet ole niin tuttuja kuin värilyhenteet. Peruslyhenteet ovat kyllä selvät ja helposti pääteltävissäkin, mutta kun niitäkin voidaan yhdistellä erilaisiin määreisiin, niin tuloksena on joskus vaikeasti hahmotettavia lyhenteitä. 

Tähän nyt yritin kasata mahdollisimman kattavan listan näitä lyhenteitä, ettei tarvitse joka kerta oudompaan lyhenteeseen törmätessä pähkiä, että mikä kumma se tämä oli. Lähteiden lisäksi olen kahlannut läpi myös Sukupostia ja etsinyt sieltä oudompia lyhenteitä. Korjauksia ja lisäyksiä otan mielelläni vastaan.

Pään merkit

Alahuuli valkea – ahv
Herasilmä – hrs
Jauhokuono – jhkn
Jänispilkku – jpku
Kapea piirto – kapea pt (joskus myös kap pt)
Katkopiirto – ktpt
Kuono ja alahuuli valkea – kahv
Kuonoläsi – klsi, knlsi
Kuonopilkku – kpku
Kuonopilkun aihe – kpkua
Kuonopiirto – kpt (knpt)
Lehmänläsi – lehlsi
Läsi – lsi
Molemmat herasilmät – mhrs
Oikea herasilmä – ohrs
Otsaläsi – olsi
Otsapiirto – opt
Piirronaihe – pta
Piirto – pt (pto)
Pilkku ylähuulessa – pku, pku yh
Pilkunaihe – pkua (mahdollisesti myös pka)
Puolikuutähti – pkti
Puoliläsi – plsi
Puolipiirto – ppt
Pyrstötähti – prsti
Rengasläsi – rlsi
Rengastähti – rsti
Sekakarvoja otsassa – sek ots, ks. myös valkoisia karvoja otsassa
Tähdenaihe – tia
Tähti – ti
Tähtipiirto – tipt
Valkoisia karvoja otsassa – vkots, ks. myös sekakarvoja otsassa
Valkopää – vpää
Vasen herasilmä – vhrs
Ylähuuli valkea – yhv

Jalkojen merkit

Eturuunu valkea – erv
Juovakavio – jvko
Kavion kanta valkea – ktv
Kimosukka – kmsk
Kirjokavio – kjko
Kokosukka, korkea sukka – ksk
Puolisukka – psk
Ruunu valkea – rv
Seeprajuovat – seepr
Sisäkanta valkea – sktv
Sisäruunu valkea – srv
Sukka – sk
Särkynyt sukka – srsk
Ulkokanta valkea – uktv
Ulkoruunu valkea – urv
Valkokavio – vko, vko
Vuohissukka – psk

Muut merkit ja värimääreet

Hamppuharja – hphja
Hamppujouhet – hpjh
Kimoluomi, kimoluomia – lmi, lmia, myös kmlmi
Kuloharja – klhja
Kulojouhet – kljh
Liinahtava – lht
Liinakko – lkk (lkko)
Musta luomi – mlmi, kts. myös tumma luomi
Mustia täpliä – mtpl
Papurikkokuviointia – pap
Polttomerkki – pm
Ruskeita täpliä – rtpl
Sekakarvoja – sek
Siima – sma
Siima ja aasinristi – smar
Tatuointinumero – tat n:o
Tumma luomi – mli, kts. myös musta luomi, monikko mlia
Tumma täplä – ttpl
Valkoinen luomi, valkoinen täplä – vtpl
Valkoinen läiskä – vläiskä
 

Merkkien määreet

Epäsäännöllinen (päämerkki) – e, esim. elsi (epäsäännöllinen läsi)
Etukorkea (sukka) – ek, esim. ekvsk (etukorkea vuohissukka)
Huuliin asti ulottuva, läpikäyvä (päämerkki) – l, esim. lpt (läpikäyvä piirto)
Iso (päämerkki) – i, esim. iti (iso tähti)
Kapea (päämerkki) – k, esim. kti (kapea tähti) Huom! Ei kuitenkaan kpt, koska se on kuonopiirron lyhenne. Kapea piirto lyhentyy kapea pt tai kap pt.
Katkonainen, katko- (päämerkki) – kt, esim. ktpt (katkonainen piirto)
Kimo- (päämerkki, teoriassa myös sukka) – km, esim. kmlsi (kimoläsi)
Korkea (sukka) – k, esim. kpsk (korkea puolisukka)
Matala (sukka) – m, esim. mvsk (matala vuohissukka)
Pieni (päämerkki – p, esim. pjpku (pieni jänispilkku)
Sisäkorkea (sukka) – sk, esim. skpsk (sisäkorkea puolisukka)
Takakorkea (sukka) – tk, esim. tkksk (takakorkea kokosukka)
Ulkokorkea (sukka) – uk, esim. ukpsk (ulkokorkea puolisukka)
Vino (päämerkki) – v, esim. vti (vino tähti)

Paikkamääreet

Harja – hja
Häntä – htä
Kaikki jalat – ktj, (kj, jt)
Kavio, kaviot – ko, kot
Kuono (päämerkkin yhteydessä) – k tai kn, esim. klsi/knlsi (kuonoläsi)
Molemmat etujalat – mej
Molemmat takajalat – mtj
Oikea etujalka – oej
Oikea satulansija – o.sat.
Oikea takajalka – otj
Otsa (paikka) – ots, esim. sek ots (sekakarvoja otsassa)
Otsa (päämerkin yhteydessä) – o, esim. olsi (otsaläsi)
Vasen etujalka – vej
Vasen satulansija – v.sat.
Vasen takajalka – vtj
 

Määreiden yhdistely

Eri määreitä voidaan myös yhdistellä, jolloin tuloksena voi olla monimutkaisempia lyhenteitä. Esimerkkejä:
  • elpt (epäsäännöllinen läpikäyvä piirto)
  • ikmlmi (iso kimoluomi)
  • mtj kjkot (molemmissa takajaloissa kirjokaviot)
  • pkmti (pieni kimotähti)
  • skmvsk (sisäkorkea matala vuohissukka
 

Lähteet

Hevosmaailma.net (arkistoitu).

maanantaina, maaliskuuta 27, 2023

Sukutuonti

Tuontihevonen on terminä vanha ja useimmille myös tuttu. Se tarkoittaa virtuaalihevosta, joka on keksitty ja sillä ei ole virtuaalimaailmassa olemassa sukua eikä kasvattajaa. Se on myös erisukuinen kaikille muille, sitä vanhemmille virtuaalihevosille ja myös kaikille muille suvuttomille hevosille. Voimme puhua myös kantahevosesta, varsinkin jos kyseessä on jalostuksessa käytettävä hevonen (kuten yleensä on), mutta minä ainakin saatan käyttää myös termiä keksitty hevonen, vaikka periaatteessa kaikki virtuaalihevoset ovat keksittyjä hevosia.

© Hans Benn / Pixabay

Mutta sitten on olemassa tuontihevosia, joilla on sukua. Toisin sanoen on keksitty hevonen ja sille suku. Tätä menetelmää olen käyttänyt Ionicissa aika paljonkin vuosien mittaan. Näin saan heti käyttööni 2-3 -polvisen hevosen, joka ei ole sukua yhdellekään olemassaolevalle virtuaalihevoselle. Tämän hevosen lisäksi saan käyttööni myös sen vanhemmat ja isomman lauman EVM-hevosia. Aion vastedes kutsua tätä termillä sukutuonti.

Yksi tuoreimmista esimerkeistä on kolmipolvinen arabiori Umaira Barkhad sekä sen täysisisar Umaira Bahriye. Kuten sivuilta näkyy, näillä on siis täysi kolmen polven sukutaulu ja kaikki vanhemmat, isovanhemmat ja kolmannen polven vanhemmat ovat olemassa. Silti ne kaikki, kuten Barkhad ja Bahriyekin ovat tuontihevosia, eivät Ionicin kasvattamia. 

Ionicissa tätä on tosiaan tehty jo vuosikausia, koska se on nopea ja näppärä keino tuoda uutta verta. Lisäksi se helpottaa kovasti jalostustoimintaa. Joku voisi pitää moista toimintaa jonkinlaisena fuskauksena, koska en "rehellisesti" kasvata näitä hevosia vaan keksin suoraan suvullisia hevosia sukuineen. Täydellisessä maailmassa toki tällaista sukutuontia ei tarvittaisi, vaan keksisin jatkuvasti kantahevosia ja käyttäisin niitä ja niiden varsoja jalostuksessa niin nopeassa tahdissa, että suvuissa olisi riittävästi hajontaa olemassa jo valmiiksi. Mutta se täydellinen maailma on vain kaukainen haave.

Sain taannoin varovaisen kyselyn, että voisiko eräs toinenkin harrastaja käyttää samanlaista metodia. Lupaa hän kysyi siksi, että tämmöinen metodi on ilmeisesti kovin tiiviisti profiloitunut nimenomaan Ioniciin enkä varsinaisesti tiedä, käyttävätkö muut harrastajat nykyään tätä. En ollut koskaan tajunnut ajatella asiaa näin päin.

Annoin toki luvan, sillä en ole lainkaan varma siitä, onko koko idea alunperin ollut edes minun tai Virginian keksintö. Samanlaista tai samankaltaista hevosten tuomista on harrastettu virtuaalimaailmassa aiemminkin, ei toki tässä mittakaavassa kuin Ionicissa vaan yleensä kyse on ollut siitä, että virtuaalihevoselle on keksitty toinen vanhempi joskus myöhemmin. Sittemmin asia on vaipunut unholaan, ehkä pääasiassa siksi että nykymuotoinen, järjestelmällisempi kasvatus on lyönyt itseään enemmän läpi. Mutta kyseessä ei missään tapauksessa ole meidän idea vaikka ehkä olemmekin jalostaneet sen tälle tasolle. Ja vaikka olisikin, niin hyviä ideoita saavat käyttää kaikki.

maanantaina, maaliskuuta 20, 2023

Arabien säkäkorkeudet 2023

Arabiteema jatkuu, tällä kertaa tarkastelussa ovat arabien säkäkorkeudet.

Historiasta sanottakoon sen verran, että laskin ja esittelin ensimmäisen kerran arabien korkeuksia kymmenisen vuotta sitten (marraskuu 2013: Arabien säkäkorkeudet). Tuolloin olin laskenut Sukupostin tietojen perusteella myös reaalimaailman datasta keskiarvot oreille ja tammoille. Ionicin arabit olivat tähän nähden korkeampia ja tammojen ja orien keskiarvot olivat jotakuinkin samat.

Seuraavan kerran esittelin näitä kolme vuotta sitten, keväällä 2020 (Arabien säkäkorkeudet 2020), mutta totesin tuolloin, että Ionicissa on vielä tosi paljon vuonna 2013 tai sitä ennen syntyneitä arabeja, niin että suuria muutoksia en odottanut tilastoihin. Eikä data ollut muuttunut mitenkään suuresti. Orien luvut pysyivät kokolailla samoina, tammojen keskiarvo oli laskenut vajaan sentin.

Nyt mainitsin tehneeni harvennusta arabilaumassa ja lopettaneeni ison määrän vanhempia hevosia. Tällä hetkellä elossa olevien, vuonna 2013 tai sitä aiemmin syntyneiden hevosten määrä alkaakin olla jo aika pieni, vaikka on niitä vielä jonkin verran. Niinpä ajattelin laskeskella taas säkäkorkeuksia.

Tässä ensimmäiseksi on kuvaaja lukumääristä. Kuva suurenee klikkaamalla.


Oriit:
– Keskiarvo: 155,39 cm
– Moodi: 156 cm
– Mediaani: 156 cm

Tammat:
– Keskiarvo: 153,10 cm
– Moodi: 153 cm
– Mediaani: 153 cm

Orien keskiarvo on hieman noussut kolmen vuoden takaisesta. Myös moodi ja mediaani ovat molemmat tulleet sentin verran ylöspäin. Orien skaala on 149-163 senttiä, kun vuonna 2020 se oli 148-160 cm ja vuonna 2013 sama kuin 2020.

Tammojen keskiarvo jatkaa laskuaan, vuonna 2013 se oli tasan 155 cm ja 2020 154,31 cm. Moodi ja mediaani ovat laskeneet myös vuodesta 2020. Skaala on nyt 143-160 cm, kun vuonna 2020 se oli 145-160 cm ja vuonna 2013 146-162 cm.

Jos vertaillaan niihin reaalimaailman tilastoihin, niin isojahan Ionicin arabit edelleen ovat, mutta niin saavat minun puolestani ollakin. Orien ja tammojen keskiarvojen ero on nyt suunnilleen samoissa lukemissa Ionicissa kuin reaalimaailmassakin. 

maanantaina, maaliskuuta 13, 2023

Yleiset nimet pitkäsukuisten arabien suvuissa, v. 2023

Vuosi sitten listasin vajaa kymmenen sellaista vanhaa arabianhevosta, jotka alkoivat esiintyä ihan mieliharmiksi asti pitkäsukuisten arabien suvuissa (Yleiset nimet pitkäsukuisten arabien suvuissa). Olen tässä taas kohnannut läpi arabeja ja miettinyt vanhoille hevosille varsoja. Lopetinkin semmoisen parisataa hevosta tuossa myös, muttei mennä nyt siihen.

© Dorota Kudyba / Pixabay

Tuo vuosi sitten esitetty lista on edelleen ihan pätevä, erityisesti Pariz GA, Wajaz GA ja Zabhais GA ovat turhan yleisiä nimiä tänäkin päivänä. Toivon että asiat muuttuvat tästä vähitellen, kun ne alkavat jäädä sukutauluissa sinne viidenteen polveen ja sen taakse, jolloin niillä ei ole enää merkittävästi väliä minulle.

Mutta löysin minä lauman muitakin nimiä, jotka aika usein torppasivat varsasuunnitelmat ja ajattelin katsastaa niitä vähän tässä.

o. Ashraf Ion (Equivalent Ion - Abia Ion) ja sen isä Equivalent Ion (Starline Enzo - Zaby Ashqar)
No, Ashraf mainittiin jo vuosi sitten, koska sen emä on yksi tuolla vanhalla kiusalistalla. Abian varsoista tosi moni on paljon käytetty jalostuksessa, mutta Ashraf ehkä eniten. Tamma Amab Etelkalla (Etrusk GA - Abia Ion) on ehkä hieman enemmän varsoja, mutta Etelkan varsoilla sitten puolestaan on omia varsoja melko maltillisesti. Ashrafin varsoilla sen sijaan on hyvinkin se 4-6 varsaa per hevonen. Ei ihme jos on vähän turhan yleinen nimi...

Mitä Equivalent Ioniin tulee, niin sillä on Ashrafin lisäksi kaksi muutakin kohtuullisesti käytettyä jälkeläistä, joten ei ole sinänsä pelkoa, että sen nimi katoaisi suvuista.

o. Chaths al Nathifa (Nuuhku's Chinatown - Ghaada Layali)
Olen oikeastaan iloinen siitä, että tälle listalle on päässyt yksi ostohevonenkin! Yleensä tykkään käyttää niitä omia hevosiani ongelmaksi asti, mutta Chaths on tosiaan muualta tullut ja (lähes?) täysin vierasverinen meidän arabeihin nähden. Se oli nappiostos aikoinaan ja käytin sitä paljon jalostuksessa, kun se vähän kaikille sopi. Okei, se on nyt aika yleinen nimi hevosten suvuissa, toki jo paljolti siellä toisessa tai kolmannessa polvessa, mutta olen vain hyvilläni.

o. Ghanim Ion (Gajrat - Mikeno Sumnah)
Ghanim oli yksi alkuvuosien suosikkihevosia, sillä oli kiva kuva (JOO! Liikekuvafani jo vuodesta 2006) ja sen isä Gajrat oli myös yksi lempihevosistani. Emäkin oli kiva, niin että niitä lemppareista periytyvää lempparihevosta sitten tuli käytettyä. Ei Ghanimin varsamäärä silloin aikoinaan ollut merkittävän suuri, sillä meillä oli aika yleistä että hevosella on neljä puhdasta varsaa. Vaan sitten kun lasketaan, että jokaisella neljällä varsalla oli vähintään se neljä varsaa itselläänkin, niin tuleehan siitä lukumäärää.

o. Ibenka Damir Ion (Farr Dammar - Zirkonium Ion) ja sen emä Zirkonium Ion (Malakhit - Ibenka)
Kuten näkyy, Damirin isä on Farrin kasvattama ja omistama Farr Dammar (Dassais - Mojave Queen), joten siksi aikoinaan sitä on tosi mieluusti käytetty jalostuksessa. Damirin oma varsamäärä on kohtuullisen maltillinen kuitenkin, mutta sen nuorimmainen sattuu olemaan tamma Haday Damira (Ibenka Damir Ion - Dahabu Henryka), jonka emä on ostotamma meillä ja koska tätä vierasta verta on meillä suosittu, niin Damiralla on paljon varsoja. Siksi Damirinkin nimi on varsin yleinen näky, ei varsinainen ihme kyllä.

Damirin emällä Zirkonium Ionilla on neljä varsaa yhteensä ja niistä taas kaikki ovat varsin paljon käytettyjä, ei vain Damir, joten Zirkoniumin nimi on tosiaan melko yleinen eikä vain Damirin (ja Damiran) takia.

o. Solanka Ghalib Ion (El Gazlana - Sagira) ja sen emä Sagira (Omar Qarib - Sameerah)
Ghalibin suku on varmaan noita kaikkein aikaisimpia "sukutuonteja", kun olemme keksineet yksittäisten hevosten sijaan kokonaisen hevossuvun. Ghalib oli siis aikoinaan erisukuinen kaikkiin muihin arabeihin nähden, niin ettei ihme, jos sitä käytettiin varsin paljon. Sen varsoista muutama on kuitenkin myyty pois ja nyt kun katselin varsalistaa, niin kylläpä muuten närästää, että olen myynyt sen ja Amal's Taminan tammavarsan pois! Ioniciin nimittäin ei ole jäänyt Taminasta yhtään varsaa. Kylläpä on taas tullut mokattua... 
Niin tai näin, Ghalibista jäi kuitenkin neljä varsaa ja vaikka yhdelläkään niistä ei ole mitään hillittömän suurta varsamäärää, niin kyllä kaikki ovat jalostuksessa oman osuutensa tehneet. Ei siis pitäisi ihmetellä, jos Ghalibin nimi on aika yleinen.

Ghalibin emästä Sagirasta jäi lopulta vain kaksi varsaa, Ghalib ja tamma Solanka Ayesha (i. Ashraf Ion) ja Ayeshastakin jäi neljä varsaa Ioniciin, ettei Sagiran näkyminen suvuissa johdu pelkästään Ghalibista.

t. Abriko Perdita (Pariz GA - Abrikonis GA)
Perditan molemmat vanhemmat mainittiin jo tuolla aiemmalla listalla, mutta Perdita näiden kahden varsana on merkittävä syypää siihen, että Pariz ja Abrikonis ovat nykyään tosi yleisiä nimiä. Toki Perditalla on täysiveli Prizma GA, joka sekin on jättänyt paljon varsoja.
Perditan varsalista näyttää pitkältä, mutta siellä on pari risteytystä ja kolme sen varsoista on myyty ennen kuin ne ehtivät varsoa Ionicissa. Varsinaisesti Ioniciin jäi kolme sen arabivarsaa, joista yksikään ei ole jättänyt mitenkään suuria varsamääriä. Siitä huolimatta Perdita tuntuu kummittelevan suvuissa vähän turhankin usein, vaikkei toki niin usein kuin vanhempansa.

t. Solanka Fawziya (Fadil Ion - Sultana Ion)
Tämä on taas näitä, että kun katselee varsoja ja niiden varsalistoja, niin ei ole suunnaton ihme, jos Fawziyaa näkyy edelleen nykysuvuissa. Tamma itsehän jätti neljä varsaa ja niistä jokainen puolestaan vähintään sen neljä, että siinä on heti jo yli 16 hevosta, joilla on Fawziya toisessa polvessa. Lisäksi Solanka Faridan varsoista muutama on vielä elossakin kirjoitushetkellä, niin Fawziyaa näkyy suvuissa tosi lähelläkin vielä.

o. Ibenka Bahir Ion (Picazo - Ibenka)
Bahir on yksi näitä, joiden suvussa on vieraita hevosia, tässä tapauksessa isä Picazo, ja joita on sen vuoksi sitten käytetty jalostuksessa aika liberaalisti. Bahirilla itsellään on viisi varsaa, joista nähdäkseni kaikki ovat jättäneet jotakin kotiin jatkamaan sukua. Bashashalla, Breyynalla ja Baqirilla on ihan määrissäkin varsoja.

Semmoisia hevosia! Olisi näitä vielä muutama muukin, mutta jääköön toiseen kertaan tai ehkä odotan niin kauan, että ne katoavat vähitellen sinne viidenteen polveen ja sen taakse, jolloin en viitsi enää välittää tai valittaa asiasta.

maanantaina, maaliskuuta 06, 2023

Arabianhevosten kuulumisia

Olen viettänyt varsinaisia arabiviikkoja tässä alkuvuodesta tai oikeastaan jo viime vuoden puolelta ja ajattelin nyt kertoa vähän, että mitä Ionicin arabeille kuuluu.

© Dorota Kudyba / Pixabay

Ehdin jo aiemmin keulia, että sain kasvattilistan päivitettyä vuoteen 2022 viime syksynä. Viime vuonna on syntynyt hirveä määrä arabeja (139 kappaletta), joten en ole todellakaan vielä saanut kaikille sivuja tehtyä. Työn alla ovat kyllä, enää "vain" sadan varsan sivut puuttuvat...

Kasvattilista on saanut täytettä myös tälle vuodelle, sillä olen käynyt läpi miltei kaikki vanhemmat hevoset (2013 tai sitä ennen syntyneet) ja jalostuskäytön mukaan joko lopettanut ne tai suunnitellut niille varsoja tälle vuodelle. Satakunta kasvattia on tiedossa jo tällekin vuodelle eikä urakka ole vielä lähellekään ohitse. Historialliset tilastot kertovat, että vuonna 2010 Ionicissa syntyi 331 arabivarsaa. En pyri väkisin tätä ennätystä rikkomaan, mutta paas kattoen miten käy.

Kuten sanottua, lopetin myös hevosia: lähes parisataa arabia siirtyi jyrsimään vihreämpiä bittilaitumia. Sanotaan sitä nyt vaikka sukupolvenvaihdokseksi, vaikkei se semmoinen ehkä ollut. Kyllä sitä vanhaa kantaa jäi vielä eloon ihan liiankin kanssa. On nyt kuitenkin vähän lyhyemmät hevoslistat.

Se mikä kävi karvaasti ilmi, on kaksipolvisten orien puute. Ionicista löytyy ihan hirveästi kaksipolvisia, vanhoja tammoja, joilla ei ole varsoja ja tein vielä periaatepäätöksen, että kaksipolvisiin asti hevosilla pitäisi olla kaksi varsaa kun pidempisukuisilla riittää yksi, jos suvussa ei ole mitään erityistä. No, en haluaisi silti niitä kaksipolvisia orejakaan käyttää ihan holtittomasti, mutta kun tammoja on niin paljon! Ihan kauhean lohduton tilanne kuitenkaan ei ole, sillä:

  • Kaksipolvisissa oreissa on useita täysin vierassukuisia ostohevosia, joita käytän mielelläni jalostuksessa mieluusti vähän enemmän kuin "oman osansa". 
  • Ulkopuolisia oreja löytyy, muutamalle astutukset jo sovinkin.
  • Kasvattilistalla odottelee vielä sivuttomia kaksipolvisiakin oreja, kunhan vain saisin sivuja tehtyä niille.

Noin muutenkin olen ollut kokolailla ostokannalla aina kun on arabeja ollut kaupan. Talliin on tullut useampia vierassukuisia hevosia tässä vuoden, parin sisällä. Mainittakoon tuorein hankinta, tilausvarsa Crane Kasanje ox meidän omasta egyptiläisoriista ja Lissu T:n tammasta.

Vaan päädyin minä tuomaan ihan kokonaan uutta vertakin, pitkästä aikaa! Joulun alla sain sivut tehtyä tamma Umaira Bahriyelle ja sen täysiveljelle Umaira Barkhadille sekä niiden vanhemmille kolmanteen polveen asti. Olin tylsä, koko suku on ihan pelkkiä domesticeja, mutta ovatpahan kaikki kisanneet itsensä jo porrastetuissa valmiiksi. Voin luvata, että tuo kokonaan uusi suku tulee kyllä niin tarpeeseen... Ovat toki käytössä myös ulkopuolisille tammanomistajille ja tilausvarsojen kyselijöille, että arabi-ihmisten kannattaa tsekkailla, jos haluavat todella uutta verta omiin hevosiinsa.

Semmoista! Aion jatkaa arabianhevos-teemalla pari postausta vielä, kun niistä on lisääkin sanottavaa. Tässä kuitenkin nämä yleiskuulumiset.

maanantaina, helmikuuta 20, 2023

Ionicin westfalenit v. 2023

Kirjoitin jo vuonna 2017 westfaleneista ja niiden tilanteesta. Nyt ajattelin vähän päivittää niiden tilannetta, koska kävin taannoin westfalen-laumani läpi ja nyt on taas uusi kuva siitä, missä tämän kanssa mennään.

Tuossa vanhassa blogipostauksessa listasin erinnäisiä omia tuontejani, joista on muodostunut Ionicin westfalenien kantahevosia. Niitä on tullut sittemmin muutama lisää ja suurin osa niistä on joko myyty eteenpäin tai lopetettu täysin palvelleina. Tässä katsaus niihin:

Estepainotteinen, tullut 2017, myyty eteenpäin. Jättänyt 2 westfalen-varsaa.

Estepainotteinen, tullut 2015, lopetettu 2021. Jättänyt 3 westfalen-varsaa.

Estepainotteinen, tullut 2019, vielä elossa/Ionicissa.

Estepainotteinen, tullut 2015, lopetettu 2023. Jättänyt 3 westfalen-varsaa.

Estepainotteinen, tullut 2016, myyty eteenpäin. Jättänyt 2 westfalen-varsaa.

Koulupainotteinen, tullut 2017, myyty eteenpäin. Jättänyt 4 westfalen-varsaa.

Estepainotteinen, tullut 2012, lopetettu 2015. Jättänyt 2 westfalen-varsaa.

Kenttäpainotteinen, tullut 2015, lopetettu 2016. Jättänyt yhden westfalen-varsan.

Estepainotteinen, tullut 2017, vielä elossa/Ionicissa.

Siinähän nuo ovat, jos nyt en missannut yhtäkään. Näiden lisäksi toki olen ostellut useampia westfaleneita vuosien mittaan ja käyttänyt niitä ahkerasti jalostuksessa. Ja tästä päästäänkin nykytilanteeseen: nämä kantahevoset ja ne varhaisimmat ostohevoset ovat liian yleisiä meidän westfaleneiden suvuissa. Tallista löytyy useampia hevosia, joille ei löydy yhtäkään oria/tammaa, jos yrittää pitää vähäisissäkään määrin kiinni samasta lajipainotuksesta ja edes sinne päin tasaisista suvuista.

No, olen tässä nyt viime aikoinakin hankkinut muutamia uusia tulokkaita, joten tilanne tulee parantumaan kyllä, kunhan ne uudet tulokkaat pääsevät jalostuskäyttöön ja saan niistä aikaiseksi yhtään pidempisukuisia varsoja, jotka eivät ole sukua meidän vanhemmille hevosille.

Mainittavaa on myös se, että suurin osa meidän westfaleneista oli alunperin estehevosia, kouluhevoset tulivat kuvaan vasta vähän myöhemmin. Kenttäratsuja niissä ei ole juuri ollut, tuo yksi tuontitamma oli kenttäpainotteiseksi merkitty, mutta sekään ei sitä varsinaisesti jättänyt eteenpäin. Mutta nyt on sitten jokunen valjakko-westfalenkin, sillä ostin pari vuotta sitten kaksi kasvattia valjakkopainotteisesta Vermontista. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut haaveena kasvattaa valjakko-FWB:itä ja nämä nyt tarjoavat uutta verta sinnekin puolelle. En tiedä tulevatko valjakko-westfalenit olemaan kovin pitkäaikainen tai laaja juttu, mutta sen näkee.

Väreistä myös kirjoitin tuosssa vanhassa postauksessa ja kyllä, kimo on edelleen valtaväri. Olen peräti päättänyt suosia sitä hävyttömästi westfalenien kohdalla älkääkä vain kysykö että miksi. On meillä yksi sabinonkaltaiseksikin merkitty hevonen, joka on perinyt isänsä merkit kolmella kerrottuna enkä tiedä tai osaa sanoa, että mikä se varsinaisesti on. Ehkä jokin W-muunnos tai yhdistelmä.

Semmoista kuuluu meidän westfaleneille! Jos sinulla on ns. puhtaita westfaleneita, niin kuulisin mielelläni. Tammat ainakin olisivat sopivia oreja vailla ja ostokannallakin olen, jos tulee sopivia vastaan. Mutta niinhän se on aina.