Ionicin kuulumisia

Olen tässä syksyn mittaan ja oikeastaan jo kauemminkin ollut varsin aktiivinen Ionicin kanssa, joten lienee sopivaa päivittää vähän tallin pikkukuulumisia.

1. Kasvattilista (melkein) ajan tasalla!

Nyt ollaan sellaisessa ihmeellisessä maailman vaiheessa, että Ionicin pääkasvattilistalla sekä arabikasvattilista mennään jo tämän vuoden puolella! Tämä siis tarkoittaa sitä, että kaikille ennen vuotta 2022 syntyneille varsoille olen tehnyt sivut! Tällaista tilannetta ei ollakaan nähty varmaan vuosikymmeneen tai silleen... 

Jotta totuus ei kuitenkaan unohtuisi, niin Gin Ahaltekin kasvattilista menee vielä vuodessa 2020. Mutta hei, tämänkin olen saanut jo tämän vuosikymmenen puolelle! Osakilpailuvoitto sekin.

2. Tallin todennäköisesti ensimmäiset Ch- ja VIR MVA Ch -palkinnot

First time ever: anoin tässä lokakuussa nyt ensimmäiset NJ:n näyttelypalkinnot Ionicin ja GA:n hevosille. Ihan totta on eka kerta! Tai en ainakaan muista, että olisin näitä koskaan hakenut. VSN-arvonimiä olen kerran anonut, 5 vuotta sitten ja sitäkin piti blogissa ihkuttaa. 

Kun kaivelin hevosiani läpi ihan tarkemmalla kammalla, niin ne saalistivat reilun tusinan verran Ch-arvonimiä ja muutaman VIR MVA Ch:n. Merkitsin ne jopa hevosten sivuille ja hevoslistauksiin, vaikken oikeasti tiedä mitä niillä tekee. Kantakirjauksesta ja laatispalkinnoista on jotakin hyötyä varsoille, jos niille haetaan näitä palkintoja, mutta mitä virkaa on VIR MVA Ch:lla? Muuta kuin että se oli noin 20 vuotta sitten kuulemma tärkein ja ainoa meriitti, mitä hevosella kannatti olla?

3. ARJ-laatis tukossa Ionicin hevosia

Kumma ettei Virginia ole vielä pöyristynyt asioiden tilasta, mutta sen lisäksi että Ionicin hevosilla on NJ-arvonimiä, ovat tallin hevoset vakinäky ARJ:n laatuarvostelussa. Sääli-kolmosiahan sieltä pääasiassa tulee, mutta aina joskus jokin yksilö saa kakkosenkin. Eikä sillä ole väliä, palkinto on palkinto ja niistä kolmosistakin saa varsa sitten lisäpisteitä kun itse menee laatiksiin.

Mitä tuossa nopeasti tein laskeskeluja tämän vuoden ARJ-arvosteltujen hevosten listasta, niin suunnilleen puolet arvostelluista hevosista on ionicilaisia. Tässä puhutaan siis lähes 40 hevosesta! Ja lisää on tulossa, sillä ilmoitin taannoin jälleen uuden satsin hevosia laatiksiin. Mainitsinko jo jotakin siitä porrastettujen helppoudesta? Tämähän tuntuu ihan huiputtamiselta että näin helposti saa palkintoja eivätkä ne Ionicin hevoset ole sen ihmeellisempiä kaakkeja kuin tähänkään asti.

4. Uusi tallikissa ja useampia koiria

Keväällä esittelin Ionicin muita eläimiä blogissa ja narisin vähän sitä, että kun virtuaalikissoja ei tahdo oikein löytyä. No, ehkä tietysti Keskusta on väärä paikka niitä etsiä, mutta en tiedä muitakaan paikkoja. Nyt Keskustasta kuitenkin löytyi uusi kissatulokas, Kaukovallan Kummitus. Se on maailman komein kolli.

Koirien kanssa Keskustassa pääsee säännöllisesti yllättymään iloisesti ja taannoin ostin taas niitäkin lisää. Kaukovallasta tuli kissan lisäksi cockerspanieli ja Saragisista useamman koiran verran jatkoa meidän vinttikoiralaumaan.

No, meillä on nyt kolme kissaa (ja minulla tiettyjä suunnitelmia, jotka lisäisivät kissojen määrää...) ja toistakymmentä koiraa. Ne ovat edelleen linkitetty tosi epäloogisesti hevossivun alalaitaan ja minulla on tosi paljon houkutuksia kehitellä jokin muu systeemi. Todennäköisesti ne tulevat saamaan oman sivunsa, pitää vain vielä keksiä että mihin sen sitten linkittäisi Ionicin sivuilla niin, että ihmiset ne löytäisivät. Ja voi, löysin taannoin niin kauniin valmisleiskankin! Tästä voi siis tulla isompikin projekti tai sitten tulen järkiini, aika näyttää.

Hyvä kuva virtuaalihevosella 3: hevosen ja kuvan edustavuus

Tämä on kolmas osa tähän alunperin Nintsun blogitekstin inspiroimaan pieneen tekstisarjaan siitä, millainen on hyvä kuva virtuaalihevosella. Ensimmäisenä käsittelin kuvan realistisuutta kullakin hevosella, toisena kuvan kokoa ja laatua, nyt on vuorossa hevosen edustavuus kuvassa.

Mitä enemmän tätä asiaa mietin, sen vaikeammaksi se kävi. Ensinnäkin tämä edustavuus-asia liittyy tosi paljon useisiin muihin kohtiin, erityisesti seuraavana tulevaan eettisyyteen ja jossain määrin myös tuohon kuvan kokoon ja laatuun, ja hevosen näkymiseen kuvassa. Jos yritän sulkea nämä muut tekijät pois ja kuvitella, että minulla on kuva, jossa hevonen on hyvinvoivan näköinen, se näkyy hyvin ja kuvan laatu on hyvä, mutta hevonen näyttää jollain tavoin silti epäedustavalta, niin käyttäisinkö sitä?

Ongelma on se, etten osaa kuvitella tällaista kuvaa! Minusta hevoset ovat aina hienoja. Jos se nyt on vähän kurainen laitumella piehtaroituaan, niin ei haittaa jos sen nyt hevoseksi tunnistaa. Jos se on pörrökarvainen, mutta noin muuten huolehditun oloinen, niin ei sekään minusta mikään este kuvan käytölle ole. Ja sitä en varsinkaan osaa kuvitella, että hevonen olisi jossain epäedustavassa asennossa tai liikkeen kohdassa, koska... No, onko sellaista? En oikein osaa kuvitella tällaista olettaen, että asento on luonnollinen ja vapaaehtoinen, ei ihmisen aikaansaama (minulla olisi vähän muristavaa mm. tästä parked out -asennosta, mutta tämä menee sinne eettisyyden puolelle sitten jo).

Minä toki käytän muiden ottamia valokuvia ja yleensä valokuvaaja on jo tehnyt ainakin jonkinlaista alustavaa karsintaa siitä, millaisia kuvia ylipäänsä haluaa näyttää muille. Ehkä ne kaikkein epäedustavimmat kuvat eivät minun silmien alle edes päädy ikinä. Kenties epäedustavia hevoskuvia on siis olemassa, vaikka minun on vaikea kuvitella.

Sen sijaan ratsastaja tai joskus taluttaja tai muu käsittelijä saattaa näyttää kuvissa jollain tavoin epäedustavalta. Varsinkin kilparadalla ratsastajan ilme voi olla vähän mitä sattuu, koska juuri siinä hetkessä on varmasti vähän muutakin ajateltavaa kuin oma naama. Minusta tämä on tosi ymmärrettävää ja toisaalta jos se oikein häiritsee, kasvot voi blurrata. Itse teen tätä kyllä tosi harvoin edes kotimaisille kuville, laiska kun olen.

Joskus harvoin kuitenkin tulee vastaan sellaisia kuvia, joissa (yleensä) ratsastajan asento on kokonaisuudessaan jotenkin kehno ja sellaiset kuvat saattavat jäädä minultakin käyttämättä. Yritän kyllä ajatella, että kuva on otettu yhtenä tiettynä hetkenä eikä se siis kerro välttämättä mitään siitä, miten ratsastaja ratsastaa noin kokonaisuudessaan. Näitä näkee joskus varsinkin suuremmissa sarjoissa, joissa samasta ratsukosta on otettu useampia kuvia esimerkiksi kouluradalta. Ratsastaja voi ratsastaa muissa kuvissa hyvinkin nätisti, mutta sitten on se yksi onneton ruutu, jossa hän könöttää jotenkin vinossa ja kenossa, pohje puoli metriä satulavyön takana ja kieli ulkona. Tällaisen kuvan käyttämistä pyrin välttämään ja se on helppo valinta, jos tarjolla on parempiakin kuvia samasta ratsukosta.

Summa summarum: hevoset ovat minusta aina edustavia tai vähintäänkin persoonallisia ja minä pidän myös persoonallisista kuvista. Kuvien käyttöä estää yleensä enemmän ratsastajan huono hetki.

– S

Ajan kulku

Olen monessakin yhteydessä maininnut kaikenmoisia seikkoja siitä, miten Ionicissa ja Gin Ahaltekissä aika kulkee, mutta minkäänlaista kokonaiskatsausta siihen aiheeseen en ole tehnyt. Korjaan sen nyt ja esittelen tässä sen, millaisia käytäntöjä minulla on ajankulun kanssa.

Jokaisella tallilla ja harrastajalla tuntuu olevan vähän omanlaisensa aikakäsitys. Reaaliaikaa käytetään harvoin, koska monet haluavat nopeampaa ajankulkua. On niitä reaaliajassakin harrastavia, itsekin teen sitä tarinapuolella. Useimmat kuitenkin käyttävät jollain tavoin nopeutettua ajankulkua, mutta siinäkin on useita erilaisia tapoja. Joillain ajankulku on säännöllistä ja säänneltyä, toisilla satunnaista, kolmannet eivät juurikaan välitä asiasta vaan tekevät juttuja milloin ja miten sattuvat huvittamaan.

© Gordon Johnson via Pixabay

Original cropped, changed the size, added background and frame

Ikääntymisen perustavimmanlaatuiset perusteet

Yksinkertaistetusti totean, että Ionicin ja GA:n hevosilla on syntymäpäivä. Kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän vapaaehtoista:

• Se syntymäpäivä on tosiaan aina.
• Hevosten sivuille ei merkitä niiden ikää eikä ikääntymismetodia, vain syntymäpäivä. Vanhastaan hevosten sivuilla voi lukea VHKR, mutta tämä ei pidä enää paikkaansa elossaolevien hevosten kohdalla ja poistan merkintöjä aina kun niitä tulee eteen.
• Hevoset eivät varsinaisesti ikäänny. Ne lopetetaan sitten kun ajankohta sille on sopiva.
• Käytännössä lopetan hevosia harvoin alle 2 vuoden kuluttua niiden syntymästä.
• Kuolleen hevosen sivuille merkitään yleensä sen kuolinpäivä. Joskus se voi puuttua.

VHKR:n jäljet

Aivan alunperin Ionicissa käytettiin VHKR:n ikääntymistä, jota käytettiin Marineassakin ja oletettavasti Virginia käytti sitä jo ennen Marineaakin. Nykyään minkäänlaisesta säännöllisestä ikääntymisestä on luovuttu, kuten yllä todettiin, koska se nyt ei vain toimi. VHKR:stä on kuitenkin jäänyt rippeitä elämään. 

VHKR näkyy Ionicin ja GA:n aikatauluasioissaa näin:

• Tammat varsovat tiheimmillään kuukauden välein.
• Tammat varsovat useimmiten ensimmäisen kerran aikaisintaan 4 kk:n kuluttua omasta syntymästään.
• Oriit astuvat tamman varsomista edeltävässä kuussa. Tämä on viimeisin muutos: vielä alkuvuodesta noudatin 3 viikon kantoaikaa.
• Oriit astuvat tamman useimmiten ensimmäisen kerran 4 kk:n kuluttua omasta syntymästään, mutta joskus jo aiemmin.
• Jos vieras ori astuu meidän tamman, ehdotan yleensä että astutus tapahtuu kuluvana päivänä ja varsa syntyy 3 viikon kuluttua tästä (ei siis 1 kk, kuten nykyään omien orien kanssa).
• Ilmoitan hevosen ei-porrastettuihin kilpailuihin yleensä vasta 4 kk:n kuluttua sen syntymästä.
• Jos ei-porrastetuissa kilpailuissa on ikärajoitettuja luokkia, joihin osallistumiselle on alaikärajat, hevoset noudattelevat VHKR:n ikääntymistä.
• Jos ei-porrastetuissa kilpailuissa on ikärajoitettuja varsaluokkia, en yleensä osallistu niihin, mutta noudattelen tässäkin tilanteessa VHKR:n ikääntymistä.

Hevosten ikääntyminen VRL:n profiilissa

Porrastettuihin tutustuttuani olen joutunut merkitsemään hevosten syntymäpäiviä niiden VRL-profiileihin ja ne ovat ihan mitä sattuu. VRL-profiiliin merkityllä iällä tai vuosipäivillä ei ole varsinaisesti mitään merkitystä hevoselle. Ne ovat puhtaasti vain porrastettuja varten. Varsomiset, astutukset ja muut tapahtuvat edellä olevan listan mukaisesti ja riippumatta siitä, minkäikäinen hevonen on VRL-profiilinsa mukaan. 

Kuitenkin profiilin ikä pitää paikkansa silloin kun siitä tarkistetaan hevosten ikä laatuarvosteluissa. ARJ vaatii hevosen 6-vuotispäivän tai senhetkisen iän merkityksi joko hevosen sivuille, mutta se voidaan todeta myös VRL-profiilista. Tällöin VRL-profiilissa näkyvä ikä on paikkansapitävä.

Hevosen kuolinpäivä VRL-profiilissa ei välttämättä täsmää sivuilla ilmoitetun kuolinpäivän kanssa. Sivuilla oleva on oikea päivämäärä, jos se on merkitty.

Asioiden tapahtuminen takautuvasti

Toisinaan tulee tilanteita, kun sovitaan jotakin tapahtuneeksi takautuvasti. Se on yleensä minulle aivan ok, pyrin olemaan joustava, mutta seuraavista asioista yritän pitää kyllä kiinni:

• Oriit voivat astua tammoja takautuvasti kunhan astutus on tapahtunut ja varsa syntynyt oriin oman syntymäpäivän jälkeen.
• Tammoille voidaan sopia leasing-varsa siten että varsa on syntynyt tamman syntymäpäivän jälkeen.
• Tammoille voidaan sopia tilausvarsa takautuvasti kuluvan kalenterivuoden aikana, muttei aiemmin. Syy on se, että yleensä vuoden vaihtuessa suljen kasvattilistan enkä halua tehdä sinne enää muutoksia. Miksi se vaikuttaa tilausvarsaan muttei leasing-varsaan, johtuu siitä että leasing-varsat eivät ole minun kasvatteja. Tarkemmin tilausvarsan ja leasing-varsan eroista on kerrottu asiaa käsittelevässä postauksessa.
• Sekä tilaus- että leasingvarsan syntymäajan täytyy sovittaa siten, että edelliseen ja seuraavaan varsaan on vähintään 1 kk väli.
• Tilaus- ja leasingvarsojen syntymäajan suhteen noudatan mielelläni myös sitä 4 kk sääntöä, mutta joustan siitä, jos ostaja sitä ehdottomasti haluaa.
• Tilaus- tai leasing-varsaa pyydettäessä ehdotan kuluvaa päivää varsan syntymäpäiväksi, jos se sopii tamman varsalistaan ja ostajalla ei ole muita toiveita.

Kun hevonen myydään

Mitä sitten jos ostaa Ionicista hevosen? Ikääntymisen suhteen ostaja saa tosi vapaat kädet, kun ei meilläkään sitä ikääntymistä noudateta. Syntymäpäivä on se mikä se on ja se pysyy. Myös astutusten ajankohdat ja varsojen syntymäpäivät ovat ns. kiveenhakatut enkä lähde niitä muuttamaan mistään syystä. Usein hevoset on rekisteröity syntymäaikoineen VRL:oon ja muutokset syntymäaikaan pitäisi joka tapauksessa tehdä tuen kautta.

Sekalaisia huomioita

Sitten on muutamia sekalaisia asioita, mitä tulee mieleen:

• Kasvatuslistalla on yleensä yksi syntyvä varsa per päivä. Gin Ahaltekin kasvattilista ja arabivarsojen kasvattilista toimivat samalla tavoin, mutta nämä kaikki ovat päällekkäisiä keskenään.
• Hevonen voi osallistua useisiin eri kisoihin (perinteisiin, porrastettuihin tai molempiin) yhden päivän aikana, en laske enkä rajoita sitä millään tavoin.
• Kaikkien sivujen alatunnisteessa on merkittynä kyseisen sivun luontipäivä. GA:ssa on myös viimeisimmän päivityksen päivämäärä muodossa vvvv-kk-pp, mutten ole ihan varma miten luotettava se on. Kertoo se nyt ainakin sen, minkä päivän jälkeen sivua ei olla päivitetty.
• Minkäänlaista vuodenkiertoa talleilla ei ole ja esimerkiksi kasvatteja syntyy milloin tahansa.
• Tammojen sivuille merkitään kunkin varsan syntymäpäivä.
• Oriiden sivuille merkitään astutukset vain kuukauden tarkkuudella muodossa kk/vvvv.
• Orien ja tammojen varsa- ja astutustaulukot on yleensä järjestetty vanhimmasta uusimpaan.
  

Miten lukijoilla aika kulkee? Olisi kiinnostavaa lukea muiden käytännöistä. Ja unohdinko jotakin?

Hyvä kuva virtuaalihevosella 2: kuvan koko ja laatu

Jatkan tätä Nintsun blogin innoittamaa pientä tekstisarjaa siitä, millainen on hyvä kuva virtuaalihevosella. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin laajaa kokonaisuutta kuvan realistisuudesta hevosen väitettyihin tietoihin nähden. Seuraava asia ei ole niin laaja: kuvan koko ja laatu.

Allekirjoitan ihan täysin Nintsun mietteet siitä, että olisi tosi kiva kun hevosen kuva olisi iso ja hyvälaatuinen. Käytännössä en tähän kuitenkaan pääse läheskään aina. Varsinkin harvinaisilla roduilla ja väreillä joudun joskus katsomaan näitä asioita tosi paljon sormien läpi ja käyttämään pieniä ja/tai huonolaatuisia kuvia.

Mutta: käytän joskus kehnolaatuisia kuvia ihan yleisilläkin roduilla enkä oikein osaa selittää että miksi. Yksi syy on ehkä se, että onpahan erilainen kuva eikä sellainen, joka tulee vastaan jok'ikisellä tallilla jo muutenkin. Ihan kuin minä semmoista noin muutenkaan pohtisin, että sen puoleen... Osittain asiaa voisi selittää myös hevosten määrällä, joka tunnetusti on suuri, mutta ei kyse ole siitä, että olisin käyttänyt jo kaikki hyvälaatuiset, isot kuvat ja sitten joutuisin tyytymään muihin. En osaa asiaan muuta kuin että lopulta en ole kauhean nirso.

Sitten on pakko mainita, että yksi syy pieniin kuviin on myös historia! Ionic on ollut tunnetusti pystyssä yli 18 vuotta ja Virginia on harrastanut virtuaalihevosia jo useamman vuoden ennen sitä. Minulla on edelleen käytössä Virginian keräämä "kuvapankki", josta vanhimmat kuvat ovat helposti 20 vuotta vanhoja. Tuolloin näytöt olivat merkittävästi pienempiä sekä resoluutioltaan että ihan fyysisestikin. Samoin nettiyhteyksien kapasiteetti oli nykyistä huomattavasti pienempi. Tällöin pienet kuvat olivat ok ja näyttivät senaikuisilla monitoreilla ihan hyviltä, mutta kehitys on todellakin mennyt eteenpäin.

Alunperin Ionicissa hevosten kuvien vakiokoko oli 400 px (pidempi sivu, yleensä vaakasivu) ja se oli silloin ihan hyvä! Nykyään pidän miniminä 550-600 px ja hyvät kuvat saattavat olla 800 px leveitä. Tuommoinen 400 px:n kuva alkaa näyttää nykyisellä näytölläni aika kärpäsenläjältä jo. Mutta koska osa käytettävissä olevista kuvista on tosiaan kotoisin sieltä aikojen alusta, niin joskus pitää edelleen taipua pienten kuvien käyttöön tai sitten sietää niiden rakeisuus. Yleensä pyrin jonkinlaiseen kompromissiin kuvia muokatessani, etteivät ne olisi ihan kauhean pieniä, mutta että laatukin olisi jotenkin päin kelvollinen.

Joskus aikojen alussa olin myös hyvin tarkka siitä, minkäkokoisia kuvatiedostoja käytin nettisivulla ja toisinaan tallensin kuvia niin huonolaatuisina, että nykyään hävettäisi. Nykyisin jokin 300-400 kilotavun kuvatiedosto ei ole mikään ongelma. Kuten viittasin jo kertaalleen, internetyhteyksien kapasiteetit ovat nousseet enkä oikeasti jaksa juuri edes vilkaista kuvatiedostojen kokoa niitä tallentaessani. Enkä muista aikoihin törmänneeni sellaiseen talliinkaan, jolla käytetään niin isoja grafiikkoja, että sivusto on käytännössä käyttökelvoton kun se ei lataudu säällisessä ajassa. Joskus vuonna 2004 sellaisia saattoi vielä ollakin.

Mitenkäs lukijoilla, onko teillä jotakin rajoja, pikseleissä tai kilotavuissa, sille minkä kokoisia kuvia käytätte? 

– S

Connemaranponien säkäkorkeudet

Näitä eri rotujen säkäkorkeuksia ja niistä tehtyjä tilastoja olen esitellyt blogissa monta kertaa aiemminkin ja tällä kertaa vuorossa on connemaranponi.

Connemaranponin säkäkorkeus tulee reaalimaailmassa olla välillä 128-148 cm. Tätä korkeammat ponit voidaan merkitä kantakirjaluokkaan 2. Teoriassa kai myös tätä matalammat ponit voisivat kuulua samaan kantakirjaluokkaan, mutta käytännössä niitä tuskin on. Minä nimittäin katselin tuossa vähän myös reaalimaailman connemarojen säkäkorkeuksia. Mitään kattavaa tilastoa en lähtenyt Sukupostin säkäkorkeustietojen perusteella tekemään, sillä connemaroja on siellä tuhottomasti. Koostin sieltä kuitenkin jonkinlaista numerodataa, jossa oli otettu huomioon vuonna 1980 ja sen jälkeen syntyneet ponit. Näistä etsin tiettyllä säkäkorkeusvälillä olevia hevosia. 

Oreista selkeästi yli 90 % osuu välille 140-149 cm. 130-139-senttisiä on vain muutama prosentti ja tätä matalampia ei lainkaan. Ylikorkeitakin eli yli 150-senttisiä oli muutama prosentti.

Tammoista noin 77 % osuu myös välille 140-149 cm, mutta 130-139-senttisiä on noin 20 %. Alle 130-senttisiä on joitain, mutta prosenttiosuus jää alle prosenttiin. Tammoistakin löytyy prosentin verran 150-senttisiä tai sitä korkeampia.

Jos oikein ymmärsin, Yhdysvaltojen connemaranponiyhdistys on lähtenyt vähän omille teilleen säkäkorkeuden kanssa. Siellä hyväksyttävät rajat ovat n. 132-152 cm. Tosin sivuilla todetaan, että keskimääräisesti ponit osuvat haarukkaan n. 142-147 cm. Muiden maiden rotuyhdistykset noudattelevat tuota 128-148 cm rajoitusta, joka ilmeisesti on myös emäkantakirjan säkäkorkeusrajoitus.

Tässä on sitten kuvaajan muodossa Ionicin 81 connemaranponia (ponit on tilastoitu ennen kuin lähdin myymään niistä osaa pois):

Orien säkäkorkeudet vaihtelevat välillä 137-147 cm, keskiarvo on 143,69 cm. Tammojen vaihteluväli on 132-146 cm, keskiarvo 140,21 cm.

Sanoisin, että tosi realistissa arvoissa kyllä mennään Ionicissa. Ylikorkeita nyt en ole tavannut muutenkaan harrastaa, voisi tietysti joskus venyttää jostain kasvatista 148-senttinen. Paljon 140 sentin alle ei kannata mennä, nuo muutamat ponit siellä nyt ovat ja se on ihan ok niin.

—S