keskiviikkona, elokuuta 31, 2016

Kun virtuaalitallin nimi on jonkun sukunimi, ft. ht.net

Tämä postaus on saanut innoituksensa samannimisestä viestiketjusta ht.netissä (Kun virtuaalitallin nimi on jonkun sukunimi). Siellä asiaa on jo pohdittu yli 50 viestin verran eikä tämä blogiteksti varsinaisesti tuo mitään uutta asiaan.

Periaatteessa virtuaalitallin nimeä ei rajoita mikään. Virtuaalitalli ei ole yritys eikä muu kaupallinen toimija eikä se ole sukunimi eikä mikään muukaan asia, jonka nimeämiseen mikään laki, asetus, tai käytäntö puuttuisi. Ainoa rajoittava instanssi on VRL, jos haluaa tallinsa rekisteriin, mutta sekään ei ole tietysti pakollista. Tai no, tarkemmin katsoessani en löytänyt VRL:n tallirekisteriosiosta mitään mainintaa siitä, että tallin nimen tulisi olla hyvän tavan mukainen eikä sisältää loukkaavia, väkivaltaan, huumeisiin tms. viittaavia nimiä. Tällainen sääntöhän on hevosten rekisteröintiohjeissa, mutta epäilen että samaa sääntöä sovellettaneen myös tallien nimiin. Syytä mielestäni ainakin olisi, vaikka enpä kyllä muista koskaan törmänneeni talliin, jonka nimi olisi mielestäni jotenkin ongelmallinen.

Sitten on toki olemassa määrittelemättömät asiat, kuten hyvät tavat, kohteliaisuus, ja muiden huomioonottaminen. Näiden perusteella ei ole välttämättä hyvä idea valita tallin nimeksi jonkun sukunimeä. Kunpa asia vain olisikin näin yksinkertainen! Entä jos sukunimi on samalla myös yleisnimi, kuten Saari, Metso, Niemi, tai Korpi? No, ainakaan minun logiikan mukaan tällaisten sanojen kieltämistä virtuaalitallien niminä ei voida mitenkään perustella. Oman logiikkani perusteella jättäisin moitteiden ulkopuolelle myös sanat, jotka on saatu yhdistämällä kaksi yleisnimeä, kuten vaikka Petäjäaho, Kuusimäki, tai Korpimaa. Mahdollisia yhdistelmiä on tietenkin loputtomasti, mutta mielestäni yhdistelmien uniikkius on aina vähän kyseenalainen, koska ne kantasanat eivät itsessään ole uniikkeja. Teoriassa kellä tahansa on mahdollisuus päätyä samaan nimeen yhdistämällä kaksi yleisnimeä ilman että sitä on kopioitu jostain muualta.
Ennen kaikkea luonto-aiheiset sanat tuntuvat olevan hyvin yleisiä mitä tulee suomalaisiin nimiin, oli kyseessä sitten sukunimet, paikannimet, tai virtuaalitallit. Luontonimistä onkin aikoinaan kirjoitettu meidänkin blogissa otsikolla Tallien nimistä. Tuossa blogitekstissä esiintyvät esimerkkinimet kaikki ovat virtuaalitallien nimiä (tai ainakin ovat olleet) ja noista luonto-aiheisista tallinnimistä aika moni on myös sukunimi.

Entäs paikannimet sitten? Niitä ei tietääkseni suojaa erityisesti mikään ja on aika uskallettua väittää, että olisi jotenkin kohteliasta (ketä kohtaan?) jättää oikeat paikannimet rauhaan, kun valitaan virtuaalitallille nimeä. Noin täydellisessä maailmassa tietenkin vältettäisiin suoraan varsinkin tunnettujen paikkojen nimiä, moni reaalimaailman talli ja ratsastuskoulu on nimetty sijaintipaikkansa mukaan ja jos virtuaalitalli saa samalla paikannimellä varustetun nimen, sekaannusten riski on olemassa. VRL olettaa rekisteröitävien tallien sivuilla lukevan selkeästi "virtuaalitalli", ensinnäkin siksi että virtuaalitallin sivuille eksyvä ei luulisi paikkaa oikeaksi ja toisekseen siksi, että sen avulla pystyttäisiin hauista sorttaamaan heti pois virtuaalitallit, jos oikeita talleja haetaan. Teoriassa siis virtuaalitalli nimeltä Helsingin Suomenhevostalli ei olisi ongelmallinen, mutta käytännössä on aika (liian?) uskallettua olettaa, että Helsingin seudun talleja etsivä osaisi suodattaa hausta pois virtuaalitallit, tai että virtuaalitallin sivuille eksynyt lukisi sivuja niin tarkkaan, että huomaisi sieltä virtuaalitalli-tekstin(*), jos se ei ole punaisella 50 pikselin fontilla jokaisen sivun yläreunassa. Lisäksi läheskään kaikki hevosalan yrittäjät eivät osaa tai näe tarpeelliseksi tehdä minkäänlaista hakukoneoptimointia omille sivuilleen, niin Helsingin alueen talleja etsiessä hakutulosten kärjessä saattaisi todellakin komeilla virtuaalitalli. Jos hakukoneoptimointi kiinnostaa, siitä löytyy meidän blogista lyhyt juttu Hakukoneoptimointi.

Näinollen siis ht.netin tapauksessa käsitelty virtuaalitalli nimeltä Kärmeniemi saisi minulta puhtaat paperit. Okei, kärme on tietenkin hieman poikkeuksellinen sana, ei suoraan yleisessä käytössä oleva yleisnimi (käärme), mutta kärme on kuitenkin ymmärrettävä ja varsinkin paikannimissä paljon käytetty sana. Nopealla haulla löysin ainakin Kärmemäen, Kärmejärven, ja Kärmeahon, joten Kärmeniemi ei ole mitenkään poikkeuksellinen tai uniikki nimi. Sen pystyy keksimään ihan itse (kuten tässä tapauksessa on käynyt, tai korkeintaan otettu jostain paikannimestä mallia), se ei ole paikannimenä niin tunnettu että se aiheuttaisi tunnistamisvaikeuksia reaali- ja virtuaalimaailman välillä, ja koska kyseessä ei tosiaan ole mikään kaupallinen tai edes millään tasolla virallinen juttu vaan virtuaalitalli, on varsin epäreilua alkaa vaatia vaihtamaan tallin nimeä sillä perusteella, että se on jonkun sukunimi. Siihen ei ole mitään laillistakaan perustetta, joten oma neuvoni tilanteessa on vanha kunnon "Live with it" (ja tarkoitan tällä siis viestiketjussa mainittua Kärmeniemi-nimistä henkilöä, joka oli vaatinut samannimisen virtuaalitallin omistajaa vaihtamaan tallinsa nimen vedoten siihen, että nimeä käytetään myös sukunimenä).

Toisaalta minun on myönnettävä, että tietyllä tapaa kyllä ymmärrän vähän kyseistä henkilöä. Saattaisin itsekin nikotella jonkin aikaa, jos jostain ilmestyisi virtuaalitalli, jonka nimi olisi minun sukunimeni. Ei se periaatteessa mahdottomuus olisi, sukunimeni on erään kasvisuvun nimi (joskin kyseisen kasvisuvun virallinen nimi on toinen, sukunimi on listattu KASSUssa vaihtoehtoisena, kansankielisenä nimenä), vaikka sukunimenä se on hyperharvinainen (3 elossa olevaa tällä hetkellä) ja paikannimenä sitä ei käytetä. Erään virtuaalisen suomenhevosen suvusta löytyy samanniminen EVM-hevonen ja vajaa 15 vuotta sitten nimettiin myös yksi RL-koira samannimiseksi, se kummitteli Googlen hakutuloksissa joitain vuosia, mutta löytyy nykyään vain Kennelliiton tietokannasta. Liekö koira itse jo kuollut, vanha se ainakin on. Ne eivät ole haitanneet, mutta se haittasi kun 5 vuotta sitten löysin erään nettikaupan sivuilta sukunimelläni myydyn äitiysmekon. Otin siskoni kanssa kohteliaasti yhteyttä verkkokaupan ylläpitoon ja nimi katosi sovinnolla. En tiedä olisiko minulla/meillä ollut mitään lakiperustetta lähteä riitelemään asiasta, mutta onneksi ei tarvinnut (pakko huomauttaa tähän, että itseäni risoi ehkä eniten se, että kyseessä oli nimenomaan äitiysmekko. Jos olisi ollut vaikka korkokengät, olisin ollut pääasiassa iloinen). Ehkäpä sen virtuaalitallinkin kanssa voisi elää, vaikka kyllä sitä varmasti aina hätkähtäisi. Hätkähdän joka kerta myös nähdessäni Hervannan oriaseman nimen mainittuna ht.netissä tai muualla, hervantalainen kun olen.

Jos haluaa vältellä konflikteja, kannattaa se kaavailtu tallin nimi syöttää Googleen ja katsoa minkätyyppistä materiaalia tulee tuloksena. Sukunimien kanssa auttaa Väestorekisterikeskuksen oivallinen nimipalvelu.

(*) Tähän väliin on pakko kertoa vajaan kymmenen vuoden takainen tositapaus siitä, kun eräällä foorumilla (ei muuten ollut ht.net) ihmeteltiin kovasti, että minkä takia Saksassa sijaitsevalla puoliverisiittolalla on nettisivut selvällä suomenkielellä. Ei kai nyt mikään saksalainen talli niin paljon panosta nimenomaan Suomeen, että tekisi sivut suomeksi ja kun samalle tallille ei löydy saksan- tai englanninkielisiä sivuja edes Googlella. Sivuilla kyllä luki ihan selvästi että kyseessä on virtuaalitalli, mutta se oli mennyt aivan ohitse lukijalta eikä hän siitä sanottaessa tiennyt, mikä on virtuaalitalli. Viestitopikki johti siihen, että kaikki virtuaalitallit haukuttiin lyttyyn ihan turhina, vaarallisina ja vahingollisina ihmisten huijaussaitteina. Yritin itse kirjoittaa ketjuun jotakin mediakriittisyyden, sisälukutaidon, ja hakukoneiden käytön perusteiden puolesta, ynnä siitä että virtuaalitallit eivät ole ehkä se maailman huonoin harrastus teini-ikäisille tytöille, mutta... No, sanotaan vaikka niin etten saanut juuri vastakaikua.

–S

sunnuntaina, elokuuta 28, 2016

Rakennearvostelu: ahaltek-ori

Jatketaan tällä tekkelinjalla ja otetaan seuraavaksi arvosteluun hyvin erityyppinen ahaltek, ori Gin Agripin.

Yleisvaikutelma 4/5p
Sopusuhtainen, hyvännäköinen ori, pientä miinusta annan siitä että on melko pitkärunkoinen ja siihen nähden matalajalkainen eli yleiskuva on vähän matala. Vähän saisi myös olla ryhdikkäämpi. Myös lievästi takakorkea, jos eivät silmäni valehtele.

Rotuleima 4/5p
Kyllä tämä ahaltekista menee, vaikkei olekaan sieltä aivan siroimmasta päästä. Pää on hyvin rotutyypillinen, kaula samoin ja oikeastaan koko hevonen on kyllä ihan tekkemäinen, vaikkakin vähän "paksu". Pisteen miinus erinomaisesta tulee juuri tämän takia, mutta huono rotuleima ei ole.

Sukupuolileima 4,5/5p
Tämäkin on hyvä, pieni miinus tulee siitä, että saisi olla ryhdikkäämpi. Ja sekin on vähän makuasia.

Pää 3,5/5p
Muoto ja koko ovat hyvät, silmien koko samoin. Turvasta ja sieraimista en sitten ole ihan varma, kuvan kehnohko laatu ei auta arvostelua tässä kohtaa. Myös kuivuudesta en osaa sanoa, näyttäisi vähän siltä että siinä voisi olla toivomisen varaa.

Kaula 4/5p
Pituus on hyvä, lihaksikkuus myös, muotokin on vielä ihan mallikas, näin lievä joutsenkaula on vielä ihan ok. Kaula on kuitenkin matala.

Etuosa 4/5p
Säkä on hyvä vaikka hieman lyhyt, lapojen pituuskin on ok, mutta voisivat olla hieman loivemmat vielä. Rungon syvyys on hyvä.

Runko 4,5/5p
Pituus tosi hyvä, syvyys hyvä, vähän piirteetön jos vertaa oikein hoikkiin tekkeihin, mutta kuten sanoin, ei se ole ehdoton vaatimus. Selän linja on ok, risti nousee vähän liian ylös kuitenkin.

Takaosa 4,5/5p
Lihaksikas, sopusuhtainen, lautanen pitkä, sopivan viisto (tasainen lautanen ei ole suotavaa), kulmaukset hyvät. Häntä on kiinnittynyt melko korkealle, mutta kyllä tuo nyt on ihan hyvä noinkin.

Etujalat 3,5/5p
Asento hieman takanojoinen (luultavasti johtuu siitä ettei hevonen seiso tasan), kyynärvarren lihaksikkuutta on mahdoton arvostella. Sääret lyhyet, sanoisin että jopa järeät ahaltekeille, eivät kuitenkaan liikaa. Vuohiset pitkät, oej vuohinen hieman vento.

Takajalat 3/5p
Asennot vinksin vonksin. Koipi ja reisi lihaksettomat. Sääret hyvät, vuohiset aika ok.

Yhteensä 39,5/50p
Tässä on sitten jo laadukas tekke, vaikka ei olekaan "vinttikoira". Minä itse toki pidän kovasti niistä äärimmäisen hoikista ahaltekeistä, mutta VSN-tuomarina minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta jättää rotevampaa, mutta silti hyvää ahaltekiä huonoille pisteille. Ja kun oikein miettii ja katselee, niin kyllä tämäkin silmää miellyttää, joten ihan hyvillä mielin saisi minulta näillä pisteillä vaikka luokkavoiton.

– S

keskiviikkona, elokuuta 24, 2016

Rakennearvostelu: ahaltek-tamma

Ahaltekien rakennearvosteluja on blogissa ollut parikin kappaletta, molemmat Virginian kirjoittamia (ori, tamma) ja ajattelin jatkaa näitä, kun tuli taannoin todettua, että ahaltekeillä taitaa mennä tällä hetkellä aika kivasti.

Ahaltek on kieltämättä haastava rotu tuomaroida, varsinkin jos (kun) enimmäkseen tuomaroi ratsuja, puoliverisiä ja poneja. Tekke on erilainen eikä niitä tule ihan täysin ratsun ihanteen mukaan arvostella. Toisaalta tekeillä esiintyy muutamia tiettyjä rakennevirheitä, joita pitäisi vähän katsoa sormien läpi lievinä, mutta sitten jossain kohtaa niistä pitäisi alkaa rokottaa. Niin ja tyyppihän vaihtelee, on erittäin hoikkia, vinttikoiramaisia tekkejä ja sitten rotevampia, jopa puoliverityyppisiä hevosia. Kumpikaan ei ole varsinaisesti ihanne, kumpikin käy. Ja sitten tietysti omalla kohdallani täytyy aina vähän hillitä sitä "ooh, ihana-upea-mahtava, annan tälle kutosia joka kohdasta!!11"-fiilistä, mikä yleensä tulee jokaisesta vähänkään hienomman näköisestä tekkekuvasta...

Rotumääritelmä löytyy suomennettuna joko vanhan VATY:n sivuilta tai Virtuaaliwikistä, tokikin kirjoittaja molemmissa on sama, Virginia.

Tällä kertaa päätin ottaa arvosteluun tamma Gin Batratshkan.

Yleisvaikutelma 2/5p
Olkoon miten vain ahaltek, mutta jonkinlaista sopusuhtaisuutta pitäisi silti olla. Ensinnäkin tämä on jotenkin kehittymättömän oloinen, varsamainen. Runko ja kaula ovat ihan eri paria, kaulan pituudesta ja muodosta tarkemmin alla. Lisäksi tuo näyttäisi vähän takakorkealtakin.

Rotuleima 4/5p
Hyvin selvä ahaltek on kyllä, vikoineen kaikkineen. Pisteen pudotus täysistä pisteistä tulee siitä, että ahaltekin rotuominaisuuksiin ei nyt pitäisi kuulua tuollainen epäsuhtaisuus.

Sukupuolileima 4/5p
Tästä on ollut puhetta aiemminkin, mutta tekke on aika sukupuoleton rotu, minusta varsinkin tammat ovat hyvin neutraaleita sukupuolileimaltaan ja se on ok. Tämä on selkeästi enemmän feminiininen kuin maskuliininen, joten se saa hyvän tästä, mutta kehittymättömyys rokottaa tätäkin pistemäärää sieltä erinomaisesta.

Pää 4,5/5p
Pää on hieno, se on sopivan kokoinen runkoon verrattuna (vaikka se kaula siinä välissä onkin napattu joltain toiselta hevoselta ja lisäksi väärinpäin), pituus on hyvä, muoto on hyvä, kuiva ja jalokin se on riittävissä määrin, pitkät korvat, suuri silmä. Pieni miinus tulee siitä että turpaa varsinkaan ei oikein näe.

Kaula 1/5p
Se on lyhyt ja vaikka ahaltekeillä joutsenkaulaa esiintyykin melko yleisesti, jokin raja silläkin pitää olla. Ja tässä ollaan nyt menty sen rajan ylitse, tuollaista ei voi enää hyväksyä. Sirous on ok ja päänliittymäkin kelvollinen.

Etuosa 4/5p
Säkä on ihan hyvä, syvyys on riittävä, lapa on hyvässä kulmassa mutta saisi olla vähän pidempi.

Runko 3,5/5p
Selän linja on melko suora vaikka säkä onkin hyvä. Tekeillä selkälinja saakin olla suorahko, mutta tässä häiritsee nyt jokin... Ehkä se on se, että selkälinja ei ole tasainen vaan nousee ristiä kohti. Vatsalinja saisi nousta vähän enemmän ja muutenkin runko on jotenkin piirteetön. Ja se ei ole todellakaan missään suhteessa kaulaan.

Takaosa 3/5p
Takaosa on hieman pieni verrattuna runkoon ja saisi olla lihaksikkaampi. Lautanen voisi olla hieman pidempi ja vaikka sen pitäisi olla laskeva, niin ei ehkä ihan näin paljon.

Etujalat 3/5p
Takanojoinen asento, vuohiset ovat pystyt vaikkakin pitkät. Muuten jalat ovat pitkät ja sirot.

Takajalat 2/5p
Käyrät kintereet, voi kyllä johtua siitäkin että hevonen seisoo vähän miten saattuu muutenkin. Sirot, pitkät sääret, suorahkot vuohiset. Lihaksia voisi olla vähän enemmän koivessa ja reidessä.

Yhteensä 31/50p
Juu, eihän tälle paljon enempää olisi voinut kuvitella antavansakaan. Hyviäkin puolia hevosessa on, mutta nuo huonot puolet ovat sitten niin hallitsevia, ettei niitä voi sivuuttaa edes ahaltekeillä.

–S

sunnuntaina, elokuuta 21, 2016

Tekkesyksy!

Julistamme täten tekkesyksyn alkaneeksi!

Siitä on nimittäin jotakuinkin 15 vuotta kun Kalmoniemi siirtyi Meepun omistukseen ja hän aloitti siellä harvinaisten rotujen kasvattamisen. Rotujen joukossa oli myös ahaltek. Eivät ne ihan virtuaalimaailman ensimmäisiä ahaltekejä olleet, mutta melkein kuitenkin. Ja tuolta ajalta ovat peräisin myös vanhimmat ahaltekien sukulinjat, juuri ne Kalmoniemen ja sitä vanhemmatkin kantahevoset.

Viisitoista vuotta on kulunut myös siitä, kun kaksi opiskelijatyttöä surffailivat netin hevossivuja ja eräältä sivulta löytyi kasakaupalla kuvia upeista hevosista. Olihan ahaltek toki tuttu rotunimike hevoskirjoista ja muilta sivuilta, mutta vasta KaraKumin kuvagalleria herätti molemmat huomaamaan sen, että se onkin oikeasti vähän erilainen kuin muut hevoset. Erilainen ja vastustamattoman kaunis.

7.9.16 tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun Virginia osti Kalmoniemestä Qvinnie K:n, ensimmäisen virtuaalitekkensä. Qvinnien isä oli Master ja emä Haldi, lisäksi sillä oli kaksoissisar Yvette K, jota Virginia havitteli ensin. Se oli kuitenkin ehditty myydä jo. Loppu onkin sitten historiaa.

16.11.16 täyttäisi ensimmäinen Gin-tekke 15 reaalivuotta, jos olisi vielä tallessa. Kyseessä oli ori nimeltä Gin Pervyj (Laakson Salomon - Kilimanjaro). Se oli ensimmäinen, muttei suinkaan viimeinen. Tässä 15 vuoden aikana on syntynyt toistatuhatta Gin-tekkeä lisää.

Paljon on ehtinyt tapahtua 15 vuodessa, mutta ahaltekien lumo ei vain hiivu. Jotain mystistä niissä on. Onneksi on virtuaalimaailma, niiden omistaminen ja kasvattaminen reaalimaailmassa ei ihan onnistuisi, mutta virtuaalimaailmassa ei ole sellaisia rajoituksia kuin taidot, aika, raha, hevosten saatavuus ja niin edelleen.

Niinpä aiomme tässä syksyn mittaan vauhkota ahaltekeistä vähän enemmänkin täällä blogissa. Ne ovat sen ansainneet.

S & Gin

keskiviikkona, elokuuta 17, 2016

Tekkepuolen kuulumisia

Roikuttuaan useampia vuosia likimain unohduksissa, Gin Ahaltek on nousemassa takaisin jaloilleen! Sen on voinut jo huomata, jos on ollut tarkka: alkukesästähän järjestin suuren tekkemyynnin, jossa tarjottiin ostettavaksi suuri määrä vanhoja Gin-tekkejä. Osa myymättä jääneistä meni Alegreen, mutta suurin osa kuopattiin ilman sen kummempia seremonioita. Sen jälkeen olenkin ollut ostokannalla, haaviin on tarttunut pari daffilaista oria likipitäen täysin vieraista suvuista. Lisäksi Gin Ahaltekia on päivitetty, hevoset ovat saaneet uusia kuvia ja vanhat kasvatit sivuja. Sain taannoin tehtyä lopulta omat sivut kaikille vuonna 2012 syntyneille kasvateille. Tämä kertonee vähän siitä, miten kauan ja pahasti talli on ollut heitteillä.

Joukkotuhonta toteutettiin orien kohdalla orilinjojen ja tammojen kohdalla tammalinjojen perusteella. Kustakin ori- ja tammalinjasta jätettiin henkiin yksi jatkaja jokaiselle linjalle, joka kantahevosesta lähti yhden tai kahden ensimmäisen sukupolven aikana. Toki katsoin aina myös muutakin sukua, jos siellä oli harvinaisempia nimiä, jätin hevosen henkiin. En ole vielä alkanut suunnitella uusia yhdistelmiä, joten en tiedä miten hyvin tai huonosti tämä metodi toimii. Orien kohdalla toki ei ole ongelmaa, aina voi käyttää kuolleiden orien pakastetta. Tammojen kohdalla tilanne on toki haastavampi ja tammoja jätinkin henkiin hieman hövelimmin.

Nyt on kuitenkin helpompi lähteä miettimään uusia kasvatteja ja yhdistelmiä, koska hevosten määrä on järkevämmällä tasolla. Ja sitä aionkin tehdä seuraavaksi! Aloitan vuonna 2009 syntyneistä hevosista, joiden olisi mitä kiireimmin päästävä jo bittitaivaaseen. Enkä aio lopettaa hevosten ostamista tähän, vaikka vanha kanta onkin laaja, ei se ole niin laaja etteikö ongelmia tulisi. Aion myös käyttää rohkeammin vieraita oreja omilla tammoillani ja hyödyntää pakastesperman käyttöä vanhoista, ammoin kuolleista oreista, ainakin jos löytyy jotain helmiä suvultaan.

Ahaltekeillä tuntuu tällä hetkellä menevän kohtuullisen hyvin virtuaalimaailmassa. Monta vanhaa kasvattajaa on edelleen hengissä, vaikka eivät välttämättä ole erityisen aktiivisia. Lisäksi Didi on vastikään perustanut uuden tallin, Daff Akhal-Tekesin ja hän on jaksanut kiitettävästi pitää rodun asioita tapetilla ht.netissä. Siinä on ollut helppo vanhojen kantojenkin kaivautua esiin ja esittelemään tekkejään.

–S

sunnuntaina, elokuuta 14, 2016

Rotuesittelyssä Dutch Harness Horse

Sain sähköpostiin taannoin ehdotuksen siitä, jos voisin kirjoittaa blogiin esittelyn hieman vähemmän tunnetusta Dutch Harness Horsesta. En ole mikään rodun asiantuntija, Ionicissa ei ole tainnut koskaan moisia olla, vaikka kyseessähän on todella näyttävä ja hieno rotu. Koska itsensä sivistäminen kannattaa aina, lähdin kaivelemaan mitä tietoa "lentävästä hollantilaisesta" on tarjolla ja tässä on pieni rotuesittely.

Rodun nimi
Yleisimmin vastaantuleva nimitys on englanninkielinen Dutch Harness Horse, joka lyhentyy ainakin virtuaalimaailmassa kätevästi DHH:ksi. Rodun kotimainen nimitys on Tuigpaard tai ehkä tarkemmin KWPN Tuigpaard, tuigpaard taitaa olla yleisnimitys mille tahalle ajohevoselle. Sitten on kaikenlaisia yhdistelmiä: Dutch Tuigpaard, Dutch Carriage Horse, KWPN Harness Horse. VRL tuntee rodun nimellä Dutch Harness Horse, joten pysyttelen siinä termissä myös tässä blogitekstissä.

Kantakirja
DHH:ta rekisteröi ja kantakirjaa sama Koninklijk Warmbloed Paardenstamboek Nederland (KWPN), joka rekisteröi myös hollanninpuoliveristä (tunnetaan myös samalla lyhenteellä), mutta DHH on kuitenkin itsenäinen rotu, näin olen ollut ymmärtävinäni. KWPN nimittäin rekisteröi myös gelderlandinhevosta ja se nyt ainakin on oma rotunsa, vaikka rekisteröivä taho onkin sama kuin hollanninpuoliverisellä. Yhdysvalloissa on oma rotuyhdistyksensä, American Dutch Harness Horse Association (ADHHA).

Lyhyt historiikki reaalimaailmassa
DHH:lla ja hollanninpuoliverisellä on yhteinen historia. Niiden alkujuuret johtavat paikallisiin rotuihin, gelderlandin- ja groningeninhevosiin. Molemmat olivat hieman raskastyyppisiä hevosia, jotka soveltuivat vaunuhevosiksi, ratsuiksikin ja kevyisiin maatöihin, mutta olivat kuitenkin selkeästi lämminverisiä, eivät kylmäverisiä. Näitä myös risteytettiin keskenään. Alankomaissa tiedetään olleen korkearavisia vaunuhevosia jo hyvin aikaisin ja ne ovat olleet ainakin jossain määrin suosittuja.

Yhteiskunnan koneellistuminen teki näyttävistä vaunuhevosista periaatteessa tarpeettomia ja hevoskasvatuksen tähtäin siirtyi pääpiirteissään urheilullisen ratsuhevosen luomiseen. Tästä kehittyi siis hollanninpuoliverinen. Osa kasvattajista kuitenkin jatkoi edelleen vaunuhevosten kasvatusta vanhalta pohjalta, toki käyttäen ainakin ajoittain muita rotuja hevosten parantamiseen. Siitä syntyi moderni DHH.

Käyttö
Nimensä, historiansa ja jalostustavoitteensa mukaisesti DHH on valjakkohevonen. Useimmiten sen näkee kotimaassaan kevyiden kaksipyöräisten kärryjen edessä esittämässä näyttävää, maatavoittavaa raviaan. Jotkut yksilöt ovat pärjänneet myös valjakkokilpailuissa ja Yhdysvalloissa niitä käytetään myös saddleseat-luokissa, olettaisin että sielläkin enimmäkseen ajoluokissa, mutta tiettävästi joitain yksilöitä myös ratsuina.

Rakenne
DHH muistuttaa olemukseltaan ja rakenteeltaankin paljon hackneyta eikä ihme: molemmat ovat hyvin samantyyppisiä hevosia samanlaiseen käyttötarkoitukseen. Hackneyta on käytetty DHH:n jalostuksessa ja se on edelleen tietyin ehdoin hyväksytty risteytysrotu DHH:n kanssa. Yleisvaikutelma on jalo, ryhdikäs, näyttävä ja urheilullinen.

– Pää on jalo ja kuiva, profiili on yleensä suora ja yleisesti ottaen se muistuttaa puoliveristen päätä. Silmät ovat suuret ja kirkkaat.
– Kaula on sijoittunut ylös lapoihin, se on ryhdikäs, kaareva ja pitkä. Päänliittymä on ohut.
– Lavat ovat pitkät ja lihaksikkaat.
– Säkä on erottuva ja korkeammalla kuin risti.
– Selkä ja/tai lanne on yleensä hieman pitkä verrattuna ratsuihin, mutta hevosen tulee silti antaa neliömäinen, sopusuhtainen vaikutelma.
– Takaosa on lihaksikas ja voimakas. Lautanen on melko tasainen. Häntä on kannettu korkealla.
– Jalat ovat hyväasentoiset ja voimakkaat.

Kaikenkaikkiaan rakenne tähtää siihen, että hevonen pystyy vaivatta ravaamaan näyttävästi eikä vain etujaloillaan vaan myös takajalkojen liikkeen on oltava suurta.

Värit
Perusvärit rautias, ruunikko, ja musta ovat väreistä yleisimmät, jos minun pitäisi perstuntumalta jotakin sanoa, väittäisin rautiaan olevan yleisin väri. Musta taas on harvinaisin näistä, mutta niinhän se taitaa joka rodulla olla. Suuret merkit ovat yleisiä.
Perusvärien lisäksi DHH:illa esiintyy harvinaisena useita erikoisvärejä: kimo, päistärikkö ja voikkovärit, ja erittäin harvinaisena tobiano.

DHH virtuaalimaailmassa
DHH on harvinainen rotu, siitä ei pääse mihinkään. Jos Virginian muistikuviin on luottamista, ensimmäiset yksilöt keksittiin ehkä vasta joskus vuoden 2005 tienoilla tai sen jälkeen. Pienimuotoista kasvatustoimintaa on ollut muutamalla tallilla muiden rotujen ohessa, mutta parhaimmillaankin se on ollut hajanaista.

–S

keskiviikkona, elokuuta 10, 2016

Vapaasti kopioitavia maisemakuvia, osa 2

Pari vuotta sitten yksi joulukalenteripostaus sisälsi muutaman kymmenen vapaasti kopioitavaa kuvaa (Joulukalenteri 23: vapaastikopioitavia maisemakuvia), jotka ovat edelleen ihan vapaasti kopioitavissa annetuin ehdoin eli saa käyttää sinällään, muokata, mutta jossain kohdin olisi mainittava nimikirjaimet ST. Ja linkki tähän blogiin olisi kiva, muttei pakollinen.

Tässä olisi muutama maisema- ja tunnelmakuva lisää. Käytettävissä samoilla ehdoilla.


–S

sunnuntaina, elokuuta 07, 2016

Miksi tuomaroin VSN:ssä?

Tulin taannoin ajatelleeksi otsikon kysymystä: miksi olen VSN-tuomari? Mitä saan siitä? Mitä hyödyn?
Ajatuksen alkulähde oli siinä, että VSN-tuomareillehan järjestetään kuukausittain omia näyttelyitä, joihin voivat osallistua kaikki aktiiviset tuomarit. Minkä verran hevosia voi tuomari tuoda näyttelyihin, riippuu siitä miten paljon on tuomaroinut VSN-luokkia. Aktiivinen tuomari saa mukaan siis melkoisen määrän omia hevosiaan. Minäkin yritin muutaman hevosen ilmoittaa mukaan, mutta unohdin kokonaan sellaisen asian, että mukana olevat tuomarit myös joutuvat tuomaroimaan tuomarinäyttelyissä ja siellä ei jaotella rotuja. Olisin siis saanut melkoisen läjän suomenhevosia ja shetlanninponeja arvosteltavaksi. Se kun ei millään käy (ihan sama vaikka olisin heittänyt pisteet nopalla), niin peruin sitten osallistumiseni tuomarinäyttelyihin.

Mielestäni tuomarinäyttelyt ovat kyllä erinomainen idea, kerrankin tuomarit saavat jotain ihan konkreettista hyötyä muuten niin pyyteettömästi tekemästään työstä. Lieneekin vissiin ensimmäinen kerta kun mikään virtuaalihevosmaailman instanssi tarjoaa jotakin etua siitä, että vapaaehtoiset käyttävät aikaansa tällaisten asioiden kanssa puuhailuun ja ns. yhteiseen hyvään. No jaa, taitaapa VRL:lläkin olla jonkinlainen porkkanasysteemi vapaaehtoistyön tekijöille? Mutta kuten nyt kävi ilmi, itse en oikein voi osallistua noihin tuomarinäyttelyihin, mutta aion siitä huolimatta jatkaa ilman muuta VSN-tuomarina (olen kyllä nyt kesällä ollut kovin epäaktiivinen muiden kiireiden takia, mutta syyskuun puolivälissä viimeistään luulisi tilanteen tasoittuvan taas. Olen kaavaillut omiakin VSN-näyttelyitä pitkästä aikaa).

Mikä siis ajaa ihmisen tuomaroimaan virtuaalihevosnäyttelyitä, vaikkei itse hyödy siitä mitään? Siinä on kuitenkin oma vaivansa, aikaa ja keskittymistä se vaatii ja aikataulupaineitakin on.

Pelkästään hyvää hyvyyttäni en sitä tee. Tietenkin VSN:n toiminta on hyvä ja ehkä hyödyllinenkin asia virtuaalimaailmassa, ja varmasti hyvin pärjänneiden hevosten omistajia tulokset ilahduttavat. Mutta että tuomaroisin luokkia vain sen takia, että tiedän sen ilahduttavan muita ihmisiä tai että se on hyvä virtuaalimaailman kannalta? No en, en minä mikään hyväntekijä ole enkä edes yritä olla, vaikka onhan se tietysti kivaa ajatella, että voin tehdä jotain, edes vähän, virtuaalimaailman hyväksi. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä syyksi.

Oman kokemukseni perusteella VSN-tuomarit eivät virtuaalimaailmassa ole edes mitään "julkkiksia", joilla olisi jonkinlaista statusta vain sen takia että ovat VSN-tuomareita. Jos Virginiaan on luottamista, 2000-luvun alussa kun NJ oli iso juttu, NJ-tuomarit olivat ehkä jonkinlaisia "isoja nimiä" ht.netin keskustelupalstalla. Toisaalta he myös saattoivat saada asiatonta, henkilöönmenevää kritiikkiä niskaansa tuomaroinneista, jotka eivät miellyttäneet tai joskus ihan muuten vain. Ajat ovat muuttuneet siitä enkä esimerkiksi minä osaa nimetä ainoatakaan nykyistä NJ-tuomaria, en luultavasti edes kaikkia VSN-tuomareitakaan. Olen toki tietyssä mielessä itse ylpeä siitä, että olen tuomari, mutta en odota muilta ihmisiltä sen takia mitään erityiskohtelua. Tai edes sitä, että minut tiedettäisiin VSN-tuomariksi.

Todellinen syy taitaa olla minulla se, että minä nyt vain pidän hevosista ja hienojen hevosten kuvien katselemisesta. En ainakaan keksi parempaa syytä tähän, saan silmänruokaa suoraan sähköpostiin toimitettuna. VSN-näyttelyitä tuomaroidessani tormään moniin sellaisiin hevosiin ja kuviin, joihin en ehkä olisi törmännyt muuten. Ja aina se vain jaksaa ilahduttaa kun ensimmäinen ajatus jostain tuomaroitavasta hevosesta on: "Wow! Onpa upea."

–S

torstaina, elokuuta 04, 2016

Kuukauden valintojen esittelyt

Elokuussa valitsin seuraavat hevoset ja tallin esittelyyn:
– wB-ori Cwpan Warthol Ion
– x-tamma Amorica Ion
Goldoak Farm


Ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita, että tässä ponissa kaikkein parasta on kuva. Mainitsen kuitenkin. Mielestäni rakenteessa näkyy sopivasti mountain-emän vaikutus, mutta on silti riittävän ratsumainen soveltuakseen B-welshille. Minulla on kuvassa esiintyvän ponin nimi kyllä ylhäällä, muttei saatavilla juuri nyt tätä kirjoittaessa, joten en voi tarkistaa kumman sektion edustaja kuvassa oikeasti on. Eipä silti, ei sillä niin väliä ole, kuva on tälle virtuaaliponille juurikin täydellinen! Cwpan on osallistunut myös yksiin VSN-näyttelyihin, tuloksia ei ole vielä tullut, mutten odota kovin kummoista tulosta. Pää on hivenen kääntynyt kameran suuntaan ja jotenkin minulle tulee aavistuksen takakorkea vaikutelma tuosta. Puhumattakaan toki siitä, että welsh-luokat ovat perinteisesti erittäin korkeatasoisia. Ei siitä niin kauaa ole kun yhdessä D-sektion luokassa jaoin peräti 7 parhaalle yli 40 pisteen tuloksia! Aivan poikkeuksellista minulle.

Vaan eipä Cwpanin tarvitse sukuaankaan hävetä. Sen isä on lopettaneesta Lai'esta oleva osto-ori, suvultaan puhdas B-sektion poni. Emä on meidän oma mountti-kasvatti ja emänisä Greenwich's Geraintin kautta sukuun saadaan vanhoja, legendaarisia nimiä welshien historian alkuhämäristä. Emän sivulla on sukua listattu pidemmälti, sen mitä olemme onnistuneet netistä löytämään. Mountainin käyttäminen B-sektion jalostuksessa kuitenkin kertoo sen, että meidän B-welshien lauma on kovin pieni eikä suvultaan aina niin sopivaa toisilleen. Minä nimittäin en kovin mielelläni käyttäisi mountainia B-ponien jalostuksessa, mutta kun vaihtoehtojakaan ei ole. Jos siis joltakulta lukijalta löytyisi suvullisia B-poneja, olisin erittäin kiinnostunut ostamaan niitä jalostusponeiksi. Mitä pidempi suku, sen parempi, paitsi jos sattuu olemaan kovin täynnä Ionicin poneja, mutta niitäkin kannattaa kyllä tarjota.


Amorica on poikkeus siinä mielessä, että yleensä yritän valita esittelyyn sellaiset hevoset, joilla olisi nyt edes kuva. Amoricalla ei kirjoitushetkellä ole, mutta noin muuten se on erittäin mielenkiintoinen tapaus. Tamma nimittäin palautui meille aivan vastikään VRL:n kautta, se on meidän oma kasvatti vuosikymmenen takaa. Amoricaa ovat sen omistajat tarjonneet meille takaisin vuosien mittaan parikin kertaa, mutta tuolloin sille ei ole tuntunut olevan käyttöä. Nyt totesin asiaa jälleen kerran kysyttäessä, että eipä tuolla kehnompi suku ole, ei lainkaan ja koska olemme muutenkin heittäneet VHKR-ikääntymisen jotakuinkin romukoppaan, voisimme siis ottaa vanhan tamman takaisin, teettää sillä pari varsaa ja kuopata kunniallisesti.

Vanhasukuisella tammalla on toki vanhat vanhemmat, sellaiset joita ei enää näe hevosten suvuissa kovinkaan lähellä. Muuten tuo ei angloarabina ole suvultaan mikään erityisen eksoottinen. Toki se on isänsä Salah Ad-Din Ionin ainoa angloarabivarsa, joten siinä mielessä kyllä, mutta emä Raincome's Amien toista varsaa, xx-tamma Aminda Ionia on käytetty angloarabijalostuksessa jonkin verran. Mutta viis siitä, tuollainen lyhyt ja muutenkin kiva suku on tervetullut meille ja kuten varsalistasta näkyy, Amoricalle on löytynyt jo sulhasia. Parin täysiverioriin kanssa se saa angloarabivarsoja, sitten on yksi trakehner-ori ja yksi muu puoliverinen.


Goldoakin kanssa täytyy taas esittää se sama laulu, että sivujensa mukaan talli on ollut pystyssä muutaman vuoden, mutta minä en ole tiennyt mitään enkä voi käsittää miksi. No, on se tietysti voinut joskus vilahtaa jossain, mutten ole kiinnittänyt siihen erityisempää huomiota. Jotenkin tuntuu siltä, että näitä western-talleja on viime aikoina putkahdellut tietoisuuteeni aika usein eikä ole mitenkään harvinaista, että löytää ht.netistä myyntitopikin western-roduista, mutta en nyt ainakaan vielä menisi sanomaan että elämme jonkinlaista western-buumia.

Ja kivahan se on, että aiemmin melko harvinaisia quartereita ja painteja aletaan omistaa, jalostaa ja kilpailuttaa. Nämä ovat hienoja rotuja, vaikka meillä aina jääneet vähän lapsipuolen asemaan, paintit varsinkin kun kuvien kanssa on lieviä ongelmia (voin nimittäin kertoa, että erikoisvärien sotkeminen lehmänkirjavuuteen tuottaa välittömästi harmeja). Goldoakinkin hevoset ovat erittäin hienoja yksilöitä, vaikka tallissa ei ollakaan lähdetty erityisesti kikkailemaan erikoisvärien kanssa. Jos minun pitäisi valita suosikkini tallin hevosista, se olisi kovin vaikeaa. Quarter-ori Atacosa Apache olisi listalla varsin korkealla kyllä.

–S