Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, toukokuuta 13, 2024

"Millä perusteella tämän voi hylätä?"

Minua on alkanut kyllästyttää tämä virtuaalimaailman joskus hyvinkin byrokraattinen meno. Näyttelyistä, kisoista, kantakirjoista ja laatuarvosteluista hylätään joskus todella mielikuvituksellisilla syillä. Ja ihan aina ei ole lainkaan selvää, ovatko kaikki hylyt järkeviä tai edes asianmukaisia. Suomen oikeuslaitoksella on periaate, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Virtuaalimaailmassa mentaliteetti on täysin päinvastainen: "rangaistus" tulee jos on pienintäkään syytä epäillä, ettei kaikki ole ihan pilkuntarkasti sääntöjen mukaan. Minkäänlainen harkinta tai kohtuullisuus ei tunnu olevan muodissa.

Toisaalta ymmärrän oikein hyvin, miksi VRL vaalii sääntöjään. Virginia siitä kirjoitti vuosia sitten tänne blogiin. En nyt löytänyt kyseistä postausta lainatakseni suoraan, mutta ajatus oli se, että vuosien mittaan VRL:ää on haukuttu niin monesti suosimisesta ja/tai sorsimisesta. Sen takia on ollut pakko luoda tiukat säännöt, joista ei ikinä poiketa milliäkään millään perusteella. Tällöin pystytään edes joskus sanomaan virtuaalimaailman yleisille syyttäjille, että me emme suosi tai syrji ketään, koska kaikilta vaaditaan pilkuntarkasti asiat x, y ja z.

Mutta se, että VRL ripustautuu sääntöihinsä tiukasti, ei tarkoita sitä, että esimerkiksi näyttelytuomareiden tai kisajärjestäjien pitäisi tehdä niin.

Minä kuulun niihin harrastajiin, jotka lukevat säännöt parhaimmillaankin pintapuolisesti ja saattavat välillä venytellä niitä ihan tietoisesti. Koska eihän sääntö voi oikeasti pitää paikkaansa, jos se on tyhmä, eihän? Tästä muistutti taannoinen keskustelu siitä, kiittävätkö harrastajat kisajärjestäjää osallistumisposteissaan. Useat kiittävät, minäkin, mutta tunnistin kyllä monen huolen siitä, että kisajärjestäjä saattaa hylätä osallistumisen, jos viestissä on yhtään mitään ylimääräistä. Tätä on männävuosina todellakin tapahtunut! Kyseessä saattoi olla jokin laatuarvostelu tai kantakirja, jossa osallistuminen hylättiin ihan oikeasti siksi, että viestin alussa luki "Moi". Kun peruskohteliaisuudesta tulee "rikos", niin onhan se nyt naurettavaa.

Vastikään törmäsin YLA:n sääntöön, että kisa- ja sijoitusmäärät pitää omistajan itse laskea ja merkitä hevosen sivuille. Pelkkä kisakalenteri ei riitä. Luin tämän kyllä, mutten voinut uskoa lukemaani, niin että hylkyhän siitä tuli kun hevoseni YLA:an ilmoitin eikä sillä mitään kisamääriä ollut laskettuna. Jäin ihmettelemään, sillä pakkohan YLA-tuomareiden on laskea ne kisakalenterit läpi. Muuten tämä tarjoaisi liian helpon keinon huijata. Melkein houkuttaisi testata, koska onhan tyhmien sääntöjen pointtaaminen kivaa, mutten ehkä viitsi olla niin mulkvisti.

Muuttuvat säännöt ovat tuoneet meikäläiselle usein päänvaivaa, koska jonkin uuden asian vaatiminen esimerkiksi rekisteröitävältä hevoselta tarkoittaa minulle käytännössä satojen sivujen päivitysurakkaa. Ja minä tunnetusti vastustan ylimääräistä työtä! Viime aikoina näitä ei onneksi ole ollut, mutta vuosia sitten marisimme useinkin täällä blogissa mm. siitä, että omistajan VRL-tunnus pitää olla hevosen sivuilla (ei riitä pelkkä Ionic) tai että hevosen sivuilla pitää lukea virtuaalihevonen (ei riitä headerissa lukeva virtuaalihevonen). Puhumattakaan nyt siitä, että useat instanssit alkoivat vaatia hevosen sivuille linkkiä VRL-profiiliin ja myös sitä omistajan VRL-tunnusta. Näiden kanssa olen nähnyt ihan merkittävän vaivan, että näitä olen hevosten sivuille päivittänyt.

Ja nyt ei riitä, että hevosen sivuilla on linkki VRL-profiiliin. NJ:ssä jaetaan hylkyjä, jos nimenomaan VH-numero ei ole linkitettynä. Ionicissa on tapana, että perustietolistassa heti hevosen nimen alla lukee "VRL-profiili" ja siitä menee linkki hevosen VRL-sivulle. Tämä on vastoin NJ:n sääntöjä, sillä pitää olla se VH-numero, joka on linkitetty, muu ei kelpaa. En tiedä onko tämä uusi sääntö, koska aiemmin tällä syyllä ei ole minun hevosia NJ-näyttelyistä hylätty. Tai sitten oli vain virkaintoinen NJ-tuomari tai NJ:n puolelta on käsketty olla tarkempia. 

VSN:ssä on muuten sama sääntö, mutta sieltä on toistaiseksi tullut tasan yksi hylky. Jos tämä tämmöinen pilkun-tiedätte-kyllä-mikä yleistyy, niin taisi minun näyttelyurani loppua sekä osallistujana että tuomarina. Tai sitten alan järjestää itse anarkistinäyttelyitä, tosin jos tuomaroin itse niin en voi omia hevosiani niihin viedä. 

Muuten, hevoskantakirjan ja suomenhevoskantakirjan säännöissä ei ole mainittu mitään siitä, että VRL-profiili pitäisi olla edes linkitetty. Ponikantakirja mainitsee että linkki on oltava, muttei määrittele sitä, että nimenomaan VH-numeron pitää olla linkitetty. Performance Studbook vaatii "selkeän linkin", mutta sekään ei vaadi VH-numeron linkittämistä.

Sitten voi arvata mitä tapahtuu, kun meikäläinen lähtee tuomariksi ja pitäisi jotakin sääntöjä noudattaa. Eihän siitä mitään tule. VSN-näyttelyissä minulta saa hylyn, jos hevosen sivu tai kuva ei toimi, siltä puuttuu relevantteja tietoja, se on väärässä luokassa (ori tammaluokassa tai suomenhevonen arabien seassa) tai se on selkeästi rotumääritelmän vastainen. Jälkimmäisestä syystä olen pääasiassa hylännyt yli- tai alikorkeita poneja, en muita. Minä en aikanani lähtenyt edes värin perusteella hylkäämään. Mutta että jos omistajatieto nyt ei ole pilkulleen niin kuin vaadittu, niin ei se minua kiinnosta. Kai nyt ihmiset tietävät kenen hevosia ilmoittavat näyttelyihin eikä se vaikuta hevoseen tai sen rakenteeseen. Minä haluan arvioida hevosten rakenteita, en sitä miten ja millä perusteella hevosen voisi hylätä.

Ja luuletteko tosiaan, että minä VSN-tuomarina alkaisin kytätä, että onko nimenomaan se VH-numero nyt linkitetty VRL-profiiliin vai ei? Enhän minä yleensä edes katso koko VRL-profiilia, koska se ei tarjoa rakennearvosteluun mitään sellaista, mitä hevosen sivuilla ei pitäisi lukea jo muutenkin.

Miten pahasti virtuaalimaailman perusteet järkkyisivät, jos ajatustapa muutettaisiin "Millä perusteella tämän voi hylätä?"-mallista "Millä perusteella tämän voisi hyväksyä?"-malliin? Ihan noin vain niin kuin ajatusleikkinä, älkää nyt kuvitelko että minä tosissani olisin...

maanantaina, syyskuuta 21, 2020

Adinan VSN-näyttelyt 13.8.

Tuomaroin elokuussa Adinan VSN-näyttelyissä pari luokkaa. En tiedä mitä olin varsinaisesti ajatellut, kun olin tuomariksi suostunut. Ei haflinger-luokassa mitään ongelmaa, haflingerien tuomarointi onnistuu kyllä. Mutta kun sen lisäksi olin lupautunut arvostelemaan myös muiden harvinaisten rotujen luokan! Yleensä pidän tapanani pysytellä visusti erossa suomenhevosten lisäksi friisiläisistä ja raskaista kylmäverisistä ja siksi kieltäydyn yleisistä harvinaisten rotujen luokista. Nyt en tiedä mitä olin oikein ajatellut suostuessani tähän tuomariksi, vaikka sinne olisi voinut tulla ties mitä kamalan vaikeita rotuja.

En nimittäin huomannut erhettäni ennen kuin aloin luokkaa arvostella. Ensimmäinen hevonen luokassa taisi olla shire ja olin pyörtyä. Piti ihan tarkistaa sähköpostista, että se todellakin olin minä joka olin lupautunut tuomaroimaan luokan ja että todellakaan raskaita kylmäverisiä ei oltu rajattu luokan ulkopuolelle. Ei siinä kuitenkaan muu auttanut kuin alkaa paukuttaa läpi shirenhevosten rotumääritelmää ja vertailun vuoksi kaivaa muutamia kuvia reaalimaailman voittoisista shirenhevosista. Luulen, ja totisesti toivon, selvinneeni siitä jotakuinkin kelvollisesti, samoin kuin luokasta löytyneestä suffolkinhevosesta. Onneksi loput luokan hevoset olivat tuttuja ja turvallisia jenkkirotuja eivätkä esimerkiksi niitä friisiläisiä, joista tajuan ehkä vielä vähemmän. Se shire muuten oli sen verran hyvännäköinen tapaus, että se voitti luokkansa 39 pisteellä. En tiedä sorruinko yleiseen löperyyteen arvostelussa.

Haflingerienkin luokasta on sanottava sananen. Haflinger on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, puhumattakaan VSN-näyttelyistä, mutta rotuna se ei ole sinänsä vaikea. Se on itse asiassa varsin nätti ja kiva rotu. Tuomaroin niitä oikein mielelläni ja tuomaroisin enemmänkin jos niitä vain olisi! Luokkaa tuomaroidessa piti kuitenkin käydä lunttaamassa rotumääritelmiä suurennuslasin kanssa, sillä luokasta löytyi lopulta yksi alamittainen hevonen. Kaikki rotuyhdistykset maailmalla ovat selkeästi sitä mieltä, että alle 140 sentin säkäkorkeus ei ole toivottavaa ja sellaisella ei ole asiaa ainakaan varsinaisiin kantakirjoihin.

Niin tai näin, selvisin raskaiden kylmäveristen tuomaroinnista hengissä ja ehkä jopa kunnialla. Tapaa tästä ei kuitenkaan tule, sillä olen edelleen varsin epävarma näiden kanssa. Aion jatkossa kytätä entistä tarkemmin luokkarajoitukset läpi, ettei tule tehtyä samanlaisia möhläyksiä, mutta jos niin käy, tiedän ettei se ehkä ole katastrofi ja virtuaalimaailmanloppu.

– S

torstaina, kesäkuuta 11, 2020

Alkukesän tilannekatsaus

Jos blogista pitäisi päätellä, on meininki ollut viime aikoina melkoisen kuollutta. Se ei kuitenkaan ole lähellekään totuus! Blogin suhteen on ehkä iskenyt lorvikatarri mutta muuten olen ollut varsin aktiivinen Ionicin kanssa ja saanut paljon kaikenlaista aikaiseksi. Laiska töitään luettelee, joten tässä olisi jonkinlaista koontia siitä, mitä kaikkea olen puuhaillut. 

Askellajihevosten kilpailuasioita
Olen kauan kilpailuttanut askellaji- ja saddleseat-rotuja ARJ:n alaisissa kilpailuissa, monella hevosella on jopa sijoituksia näistä! Homma on kuitenkin ollut kohtuullisen kaoottista, koska harvoista kilpailuista olen muistanut/jaksanut/viitsinyt kirjata tuloksia hevosten sivuille. Tuttu ongelma muistakin lajeista.

Siitä on kuitenkin seurannut kahden sortin ongelmia: ensinnäkin ARJ Cupiin saa osallistua vain sellaiset hevoset, jotka ovat jo kisanneet muistaakseni vähintään kaksissa ARJ-kisoissa. Cupiin osallistuakseni on minun pitänyt kaivaa kovasti vanhoja kisailmoja sähköpostista, että keitä olen ilmoittanut ja kuka siis saa osallistua ARJ Cupiin.

Toinen ongelma koskee sitten saddleseat-luokkia, joissa sekakisausta ei katsota hyvällä. Yksi hevonen saa osallistua vain yhteen "lajiin" (tarkoitan yhden "lajin" ratsastus-, ajo- ja yhdistelmäluokkia) eikä suinkaan kilpailla kaikissa mihin sattuu mahtumaan mukaan. Mistäs minä sitten tiedän kisailmoa vääntäessäni, kuka on osallistunut mihin lajiin, jos edes sijoituksia ei lue sivuilla? Lajipainotuksen kohdalla lukee tietenkin vain saddleseat tai askellaji. Joskus maailmassa minulla oli jonkinlainen lista ja kirjanpito asiasta, mutta sekin sitten vähän niinkuin jäi ylläpitämättä.

Nyt olen lähtenyt parantamaan tätä kahdella tavalla:
  1. Olen kaivanut sähköpostista vanhoja kisailmoja ja sieltä tuloksia hevosten sivuille.
  2. Olen merkinnyt hevoslistauksiin tarkemmin missä kaikissa lajeissa kyseinen hevonen kilpailee.
Toistaiseksi en osaa sanoa miten paljon tämä helpottaa asioita, mutta mitä luultavimmin kyllä melkoisesti. Ja onhan se nyt ollut hienoa huomata, että hevosille on sijoituksiakin sadellut. Meiltähän saisi kohta muodollisesti päteviä askellajirotujen tilausvarsoja, nimittäin ihan laatuarvostelukäyttöönkin soveltuvia!

Kasvatteja
Iso kasa kasvatteja on saanut sivuja tässä viime aikoina ja uusia varsoja on suunnitelmissa runsaasti, kuten tuttua. Tässä puolentoista kuukauden aikana olen käsitellyt useamman rodun enemmän tai vähemmän huolellisesti ja tässä lyhyitä katsauksia niihin.

Näitä on jo lähes 30 kappaletta, joten ei voida puhua varsinaisesta pikkurodusta enää. Homma näyttää kaikin puolin ihan hyvältä taas hetken aikaa, suvuissa on kohtuullisesti vaihtelua ja jalostus ei ole toivotonta.

Tämä koostuu perinteiseen tapaan kaikista puoliverisistä, joiden polveutuminen ei ihan täysin osu FWB:n polveutumisvaatimuksiin. Tämä on ollut vähän sellainen kiusankappale roturyhmänään ja nyt sille tuli loppu. Yhtään puoliveriseksi merkittyä varsaa ei synny enää vaan näistä nykyisistä hevosista kaikki jättävät kavionjälkensä SGSH:n jalostukseen. Olen risteyttänyt noita kaiken mahdollisen kanssa. Niitä on yhdistetty puoliverisen kaltaisiin urheiluhevosrotuihin, kuten budjonnyyn, terskiin ja wielkopolskiin, mutta myös barokkeihin: friisiläisiin, kladrubeihin ja lipizzoihin. Ja sitten on pari tosi villiä korttia: morgan ja NSH!

Lusitanojenkin kohdalla päätin lopettaa rimpuilun rodun tulevaisuuden kanssa ja jatkaa reilusti sen kanssa ainakin nyt toistaiseksi. Kanta on pieni ja suppea, joten sille täytyy tehdä jotakin, ellei jostakin löydy isoa määrää valmiita lusitanoja, mutta sitten teen, ei se ole sen kummempi asia.

Samansuuntaisen päätöksen tein myös lipizzojen kohdalla: jatketaan. Valittamisen aihettahan siitä tulee, mutta sama sen väliä. Pari uutta, suvutonta oria tuli keksittyä myös.

Järjestelin näiden hevoslistauksen uuteen uskoon: oriit ja tammat omille sivuilleen ja jako suvun pituuden mukaan. Auttaa meinaan kummasti varsasuunnitelmien tekoa! Ja täällä on nyt sellainen onnellinen tilanne että kaikilla vuonna 2012 (tai sitä ennen) syntyneillä hevosilla on tällä hetkellä tulossa vähintään yksi varsa tämän vuoden aikana. Päätin että tämänkokoisella rodulla yksi varsa riittää, ettei se paisu ihan mahdottomaksi.

Myös kladrubien kanssa tein päätöksen, mutta toisenlaisen kuin lusitanojen ja lipizzojen kanssa: luovun rodusta kokonaan. Ei vain tule mitään. Minulla on niin monta hevosta, joille ei vain ole yhtään järkevää oria/tammaa tallissa. Hevoset ovat myynnissä Keskustassa ja yllättävän monta on varattu jo, ottaen huomioon rodun harvinaisuuden. Luulin etteivät ne kiinnostaisi ketään!

VSN-näyttelyt
VSN on ollut vähän vaisu tässä viime aikoina ja minullakin tuomarina on ollut varsin rauhallista. Onneksi nyt näyttää taas jo vähän paremmalta. Itsekin olen innostunut järjestämään parit näyttelyt, huhtikuun lopussa yhdysvaltalaisille ratsuroduille ja nyt juhannuksen nurkilla on barokkiroduille (poislukien friisiläiset). Varsinaista tungosta ei luokkiin ole ollut, mutta ei sitä kukaan ole kai odottanutkaan. Ja huomio kaikkien barokkien omistajat: vielä on muutama päivä aikaa osallistua! 

Uusi koira
Ionicin koiravalikoima (löytyy hevossivun alareunasta, ei kovin looginen paikka, tiedetään) sai juurikin tänään uuden vahvistuksen, ostin nimittäin tanskandoggi-narttu Goldane's E.T. Phone Homen eli Iitun. En ole sillä tavalla välttämättä rodun ylin ystävä edes reaalimaailmassa, vaikka komea ilmestys se on kyllä, mutta jos sillä on tuollainen nimi niin pakkohan se oli ostaa!

Vähän uutta blogin ulkoasuun
Tämä ei varsinaisesti ole minun valintani lainkaan, mutta Blogger uudisti editoriaan ja muutenkin hallintasivujaan tässä viime aikoina enkä ole ihan varma sopeudunko tähän. Jumalattomasti tämän kanssa saa säätää kirjoittaessa ja jotenkin on ikävä sitä HTML-koodia (jota sitäkin kyllä pystyy kirjoittamaan, mutta kokeilin nyt huvin vuoksi tätäkin). Onko mielipiteitä siitä että miltä tämä postaus näyttää verrattuna vanhaan malliin?

 S

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2019

Tuomarikommentit 3.8.19 harvinaisten rotujen VSN-luokista

Olin tuomaroimassa Adinan harvinaisten rotujen VSN-näyttelyä, vastuullani olivat clevelandinruunikot, kanadanhevoset, Irish Sport Horset, marwarit ja budjonnyt eli melkoisen sekalainen seurakunta harvoin nähtyjä rotuja. Tässä tuomarikommentit luokista, jotka valitettavasti, vaikkakaan eivät yllättävästi, olivat hyvin pieniä.

2. Clevelandinruunikot
Tässä ainoa osallistuja oli taas vanha tuttu ori Basingstoke, joka niistää minulta aina sellaisen vähän vajaa 40 pistettä. Hieno ori, muttei siitä sen enempää, olen siitä jo muutaman saman kirjoittanut aiemmin.

4. Kanadanhevoset
Mukana oli vain yksi osallistuja ja ikävästi sen kuva ei ole kanadanhevosta nähnytkään. Yleisvaikutelmasta ja rotuleimasta tuli ykköset ja nekin on yläkanttiin. Eikä rakenne muutenkaan vastaa kanadanhevosen ihannetta edes sinne päin. Päästä ja etuosasta annoin kolmoset, kun ne nyt eivät ole noin erikseen arvioituina ihan mahdottoman toivottomia, muista sitten kakkoset mutta olisi voinut antaa ykkösetkin.

5. Irish Sport Horset
Yksi osallistuja tässäkin ja sekin on tuttu ori. Noin yleisesti ottaen ihan ok, pikkuisen kaipailisin enemmän ori-ilmettä ja massaa runkoon ja takaosaan, nyt näyttää varsin hennolta. Varsinainen ongelma löytyy etujaloista, vuohiset ovat pitkät ja vennot. Arvioin ne kakkosen arvoisiksi ja paitsi pudottaa pisteitä, se pudottaa myös enimmät palkinnot pois. Ei siis CH:ta vaikka luokkavoittaja onkin.

6. Marwarinhevoset
Marwareitakaan ei tule tuomarille vastaan kovinkaan usein, en muista että olisin aikaisemmin arvioinut tätä rotua! Ensimmäiseksi pitikin siis lähteä katsomaan, että miltä marwarin tulisi näyttää. Varsinaista rotumääritelmää ei oikein löydy ainakaan englanniksi, joten paras arvaukseni on sirohko, kevyt ratsutyyppi tai oikeastaan ehkä autiomaatyyppi, vähän samaan tapaan kuin vaikka ahaltek tai arabi, muttei niin hienostunut kuin jälkimmäinen. Rotutyypissä merkittävää ovat myös korvat. No, ainoa osallistuja oli tyypeiltään oikein hieno, mutta koska kuva on kovin vinosta otettu ja jouduin jättämään sekä kaulan että takaosan nollille, koska niitä ei vain näe, ei voi odottaa minkäänlaisia pisteitä. Muistakin rakennekohdista tuli kolmosta ja nekin vähän niinkuin säälistä.

10. Budjonnyt
Budjonny-luokassa muhi päivän jättiylläri. Olen budjonnyjen rakennearvostelun haastavuudesta kirjoittanut jo aiemmin (Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä), joten ei siitä sen enempää. Usein budjonnyluokissa pisteet eivät nouse kovin kummoisiksi, koska osallistuvat hevosetkaan eivät ole kovin kummoisia. Toisin oli nyt!

Voittanut ori Priton Viktor on jotakuinkin tajunnanräjäyttävä tapaus. En ole ehkä koskaan nähnyt näin hienoa ja selkeää budjonnya. Okei, on sen rakenteessa omat ongelmansa (ehkä ei nyt voi puhua varsinaisista ongelmista, mutta sanotaan vaikka että eivät ole ihan täydelliset), runko on vähän kevyt eikä oikein suhteessa varsinkaan massiiviseen kaulaan, takaosa on lihakseton ja takajalkojen asennossa ja erityisesti lihaksikkuudessa olisi hieman toivomisen varaa. Mutta katsokaa nyt tuota rotuleimaa. Jos tämä ei huuda budjonnya, en tiedä mikä huutaisi. Pää on hieno myös, oli pakko rokottaa kuitenkin vähän jalouden puutteen takia, vaikka budjonnylta ei nyt odotetakaan erityisen jaloa ja kaunista päätä. Kaula on massiivinen, kuten sanoin, mutta muodoltaan erinomainen. Etuosa on lähellä täydellistä sekin.

Sitten samaan luokkaan osuu toinen erinomaista lähentelevä, hyvätyyppinen budjonnyori, Mironov. Ei ihan niin tyypikäs kuin voittaja, mutta selkeä budjonny joka tapauksessa ja tällä on erityisen hieno pää; runko, takaosat ja jalat ovat myös nelosen arvoisia. En yleensä anna 4 pistettä jaloista, jos kaviot jäävät piiloon, kuten tässä, mutta tällä kertaa kuitenkin sorruin. Etujalat ovat oikein hyvät, takajalkoja mietin kauan, pikkuisen antaisivat vaikutelmaa käyristä kintereistä, mutta on lihaksikkaat ja hyvät, vahvat sääret.

Luokan ainoa tamma jäi valitettavasti sitten melko vähille pisteille, se on hivenen takakorkea ja varsamaisen oloinen. Näiden häikäisevien orien tällä ei ollut paljon jakoa pisteiden suhteen.

– S

sunnuntaina, syyskuuta 01, 2019

Tuomari- ja järjestäjäkommentit 28.6.19 ranskalaisten rotujen VSN-näyttelyistä

Kesäkuussa tulin järjestäneeksi VSN-näyttelyt ranskalaisille roduille ja tuomaroin niissä kaikki ne luokat, joihin ei ollut tulossa vaikeita rotuja. Reibilille ja Spookinessille menivät sitten ravuri- ja kylmäveriluokat (kiitos muuten heille tuomaroinneista). Koska suurin osa ranskalaisista roduista on harvinaisia, mukaan pääsivät myös vähän muita rotuja, sellaisia yksilöitä, joilla on ranskalaisia sukujuuria:
– lämminveriravurit, joiden suvussa on vähintään puolet ranskanravuria
– puoliveriset, joiden suvussa on vähintään 25% ranskanpuoliveristä
– muut rodut, joissa on vähintään 25% angloarabia

Viimeksi mainittu luokka jäi valitettavasti tyhjäksi, kuten jäi myös angloarabien luokka. Harmillista, onko angloarabeja todellakin näin olemattoman vähän? Olin odottanut että tuohon "vartti-anglojen" luokkaan olisi eksynyt edes joku anglo-trakehner ja FWB tai muu puoliverinen, 25% ei ole järin suuri prosentti, se tarkoittaa käytännössä sitä että toisessa polvessa on yksi angloarabi. Toivoin salaa myös joitain ratsuponeja ja ehkä jopa RBSH:ia, mutta turhaan niitäkin.

Peruttuihin luokkiin kuului myös muiden ranskalaisten ponien (tai poninkaltaisten) luokka, johon olisivat olleet tervetulleita arieget, pottokit, landesit ja camarguet. Tämän peruuntumista osallistujien puutteessa en ihmettele ja toisaalta olen ehkä jossain määrin kiitollinen siitä, koska noiden rotujen rakennearvostelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, ikinä nähnytkään niitä näyttelykehissä. Vähän kuitenkin elättelin toiveita siitä, että jokin yksittäinen camargue olisi löytynyt, muttei näemmä sitten.

Luokka 2. Ranskanpuoliveriset
Luokkavoitto meni todella komealle oriille, joka sai 4,5 pistettä sekä rungosta että takaosasta, niin ja myös yleisvaikutelmasta. Se on muutenkin erinomainen ori, mutta kuva ei ole niitä ihan parhaita rakennearvosteluun, kaula ja pää jäävät vähän arvailun varaan, 3,5 kummastakin tuli silti.

Myös kakkoseksi tullut sai erinomaiset pisteet rungosta ja takaosasta ja muutenkin sillä on ihan samanlainen pisterivi kuin voittajalla, vain yleisvaikutelma jäi 4 pisteeseen ja niinpä se hävisi puolella pisteellä. Jos vertailee näitä kahta ja niiden yleisvaikutelmaa keskenään, niin jako on ihan selvä kyllä, voittaja näyttää mielestäni aavistuksen verran kivemmalta noin kokonaisuutena, vaikkei kakkonenkaan huono ole mitenkään.

Kolmonen oli 36,5 pisteen ori, rakenteeltaan tosi korrekti kyllä, mutta vähän tavanomaisen näköinen. Se vaikutti erityisesti sukupuolileimaan. Etuosa, runko ja takaosa kaikki sen sijaan arvioin nelosiksi, ne ovat eittämättä hyvät.

Neljänneksi sijoittunut sai vielä ihan hyvät pisteet, mutta jätin sen ilman RCH:ta, koska annoin sille kaulasta vain 2 pistettä. Etuosakin jäi vain kolmoseen, sillä lapa on varsin pysty, vaikka erinomaisen pitkä ja säkäkin on hyvä. Sen sijaan se sai neloset tai paremmat päästä, takaosasta ja jaloista. Jalat varsinkin ovat hienot, hyväasentoiset ja kaikin puolin korrektit (etujaloissa lievästi vennot vuohiset, muuten se olisikin saanut etusistaan täydet 5 pistettä) ja tuomarin mieltä lämmittää toki myös se, että jalat näkyvät oikein hyvin, ei tarvitse arvailla kavioita tai vuohisia tai asentoja. Harmittaa sinänsä että jäi ilman palkintoa, mutta tuo kaula nyt vain on mitä on.

Luokka 4. Ranskalaiset ratsuponit
Vastoin pieniä epäilyksiäni, tähän todella tuli yksi osallistuja. Nätti, hieman welshimäinen ori, mutta hivenen korkeajalkaisen ja kevytrunkoisen näköinen. Sitten en osaa oikein sanoa mistä johtuu vaikutelma siitä että se olisi myös aavistuksen notkoselkäinen ja/tai takakorkea, vaikkei se nyt varsinaisesti kumpaakaan ole, mutta jokin tuossa ylälinjassa kiusaa silmää. Siksi yleisvaikutelma jäi 3,5 pisteeseen, muut leimapisteet sitten olivat hyviä. Pääkin on hyvä, kaula sen sijaan sai vain kolmosen, se on hieman... paksu. Vaikka kyseessä on ori, kaulan yläpuoli näyttää jotenkin turhan massiiviselta ja se ei oikein ole hyvä. Ei huonokaan, en minä siitä pysty oikein muuta vikaa osoittamaan. Loput pistekohdat suunnilleen ovatkin 3,5 pisteeseen arvioituja, ihan ok, ei vikoja, muttei suuria ansioitakaan. 36,5 pisteellä kuitenkin saa ihan selkeästi CH:n minulta kun ei rivistä kolmosta pienempää löydy.

Luokka 9. Puoliveriset, joissa vähintään 25% ranskanpuoliveristä
Valitettavasti vetkuttelin näiden tuomarikommenttien kanssa sen verran että kakkoseksi sijoittuneen hevosen sivut eivät toimi ja muistikuvat hevosesta ovat hieman hatarat.
Voittaja on joka tapauksessa hyvin asiallisen näköinen tamma, asento antaa tietyn kuvan ryhdittömyydestä ja se pudottaa yleisvaikutelmaa. Se on kuitenkin hyvin sopusuhtainen rakenteeltaan, pitkälinjainen ja kaunis. Sukupuolileimasta se sai täydet 5 pistettä. Tässä tammassa on paljon piirteitä, joista pidän vaikkeivät ne varsinaisesti olekaan täysien pisteiden arvoisia rakennekohtina: kaula, runko, takaosa nyt ainakin, etuosakin.

Toiselle sijalle tullut jää siis kommentoimatta, kolmanneksi tuli ori, jonka pisteet jäivät sen verran alhaisiksi, että se jäi ilman RCH:ta. Sen rakenteen ongelmat eivät ole mitenkään järjettömän suuria, siitä todistaa se, että yhtään kakkosella alkavaa pistemäärää ei rivistä löydy, mutta koska suurin osa pisteistä jää 3:een tai 3,5:een, niin kokonaispistemäärä ei korkeaksi nouse. Voisin listata rakenteen ongelmia: suht epäjalo pää jossa pieni silmä, alakaulaisuutta eikä päänliittymäkään ole välttämättä paras mahdollinen ratsulle, matalahko säkä ja lapakin saisi olla viistompi, kevyt pitkänlainen runko ja niin edelleen. Mikä on plussaa on ehdottomasti lavan pituus ja etuosa noin muuten sekä rungon malli, se näyttää varsin kivalta noin muodoltaan. Takaosasta voisin sanoa samaa.

– S

keskiviikkona, toukokuuta 29, 2019

Loput tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyistä

Sain taannoin vietyä loppuun brittiläisten rotujen VSN-näyttelyt, jotka kylmäveriluokkaa lukuunottamatta tuomaroin itse. Parista luokasta tuomarikommentit onkin jo (welsh C&D, connemara), tässä lopuista luokista sitten lyhyet kommentit.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Luokka 3. Welsh A- ja B-sektiot
Pikkuwelshien tuomarointi on aina kivaa kun ne ovat niin nättejä. Mountaineilla rokotan kuitenkin pahasta notkoselästä, jota näkee aina toisinaan. En tiedä onko kyse vain asennosta, toivon niin koska pahimmat notkot ovat olleen sellaisia että mietin miten sellainen poni pystyy liikkumaan edes. B-sektio on tässä suhteessa helpompi, sillä tulee olla hyvä ratsun rakenne (mountainin kohdalla asiasta ei ole mainintaa rotumääritelmässä).

Tässä luokkavoittaja olikin B-sektion tamma. Superkaunis kaikin puolin, tasapainoinen kokonaisuus, ei liian kevyt runko, upea kaula ja kertakaikkiaan moitteeton. Siitä todistaa 42 pistettä.
Seuraavilla sijoilla on useampia mountain-oreja. Kolmanneksi sijoittuneella Rhaith Liverswortilla on päivän parhaat takajalat ja jalat muutenkin, muttei kakkoseksikaan sijoittuneella huonot kintut ole.
Muutenkin luokka oli varsin korkealaatuinen, kun 10. sijan saaneellakin oli vielä 36,5 pistettä. Jotkut luokat voitetaan tuolla pistemäärällä. Ei se kyllä mikään yllätys ole, virtuaalimaailmassa on paljon todella hienoja welsh-kuvia.

Luokka 5. Newforestinponit
Nyddi on yllättävän hankala rotu tuomaroida, koska rotumääritelmä on aika ylimalkainen. Emämaan rotuyhdistys sanoo "of working type with substance" eli käyttöponi, joka ei saa olla liian hento. Sen lisäksi mainitaan vahva takaosa, loivat lavat, syvä mutta kapeahko runko ja hyväasentoiset, vahvat jalat, ja siinäpä se sitten suunnilleen onkin. No, tuosta tyypistä voi päätellä, että hakusessa on hyvä ratsun rakenne, ei liian siro. Itse haluan tähän vielä päälle hyvän ponileiman ja vähintään kohtalaisen sukupuolileiman molemmilta sukupuolilta.

Eniten ehkä rokotin rungosta, monella osallistujalla oli mielestäni hieman heikko se rungon syvyys. Ei pahasti, mutta ylivoimaisesti suurin osa sai rungosta vain 3 tai 3,5 pistettä. Voittaja on tässä kohdin poikkeus, sillä on peräti 5 pistettä rungosta, samoin kuin takaosasta. Kakkoseksi sijoittuneella on sitten tämän luokan ehdottomasti kaunein pää, ainakin pisteiden valossa, oli siellä toki muitakin nättipäisiä poneja. Voittaja taas ei kuulu niihin, mielestäni sen päässä ja kaulassa olisi vähän parantamisen varaa.

Luokka 7. Muut harvinaiset brittiläiset ponit
Tässä luokassa oli pääsääntöisesti fellponeja, mukaan mahtui ainoastaan yksi exmoor ja pari ylämaanponia, joista toinen valikoituikin voittajaksi. Varsin hienoja poneja kaikki, luokka oli tosi tasainen, kun voittajalla on 39,5 pistettä ja viimeiseksi jääneellä 35,5 pistettä.

Voittaneella ylämaanponitammalla on hieno rotuleima eikä siinä muutenkaan paljon huomautettavaa ole. Alle 4 pistettä tuli ainoastaan etuosasta ja takajaloista, pääosin siksi että etuosa jää vähän tuonne palkintonauhan alle piiloon ja takajaloissa on suorahkot kintereet. Vähän samaa voisin sanoa kakkoseksi sijoittuneesta fell-oriista: etuosa ja takajalat jäävät runsaiden jouhien alle sen verran piiloon että pistemäärä jää 3,5 pisteeseen.

Luokka 8. Clevelandinruunikot
Kuten oletettua, tässä luokassa oli tasan se yksi tuttu osallistuja, ori Basingstoke. Ja koska sillä on hieno kuva hienosta hevosesta, se niittää aina sen lähemmäs 40 pistettä. Alle 4 pistettä tuli tällä kertaa takaosasta (pitkä mutta vähän liian laskeva lautanen) ja jaloista (molemmissa vuohiset ovat melko lyhyet ja pystyt, takajalat jäävät vähän hännän alle piiloon).

Luokka 9. Englantilaiset täysiveriset
Olen kirjoittanut taannoin täysiveristen rakennearvostelusta ja siitä että se on jokseenkin haastavaa. Koska rotumääritelmää ei käytännössä ole, haluan itse nähdä näillä tasapainoista rakennetta, ratsumaista tietenkin, mutten tuijota sitä niin paljon kuin puoliverisillä.
Voittaja onkin juuri tällainen, kakkonen ja kolmonenkin jossain määrin. Sen sijaan luokan viimeiseksi ja ilman RCH:ta jäänyt on kovin kehittymättömän oloinen ja selkeän takakorkea. Ei välttämättä mikään vakava vika oikealle täysiveriselle, mutta näin virtuaalimaailmassa se ei kyllä saa armoa minulta.

Luokka 12. Irish Sport Horset, Irish Hunterit, irlanninpuoliveriset
Tässä luokassa lopulta oli 4 Irish Sport Horsea. Niiltä odotan hyvää ratsun rakennetta, en välttämättä kovin jaloa, mutta ei se pahitteeksi ole, ja ennen kaikkea tiettyä tukevuutta, muistona IDH-esivanhemmista. Jalat eivät siis saa olla liian hennot ja rungossakin on oltava syvyyttä. Voittajaksi päätyi hieman epäsuhtainen ori, ei mikään orimaisuuden perikuva ja yleiskuvaa häiritsee korkeajalkaisuus/lyhytselkäisyys, vaikka runko itsessäänhän on ihan hyvä. Lievä notkoselkäisyys tiputtaa pisteet 4,5:een. Sillä on myös hyvät jalat.
Kakkoseksi sijoittui hyvännäköinen tamma, jolla taas on jaloissa vähän sanomista, niin että niiden pisteetä jäävät kolmosiin.

– S

keskiviikkona, toukokuuta 01, 2019

Tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyiden connemara-luokasta

Jatkan edelleen omien VSN-näyttelyiden tuomarikommenteilla, nyt vuorossa connemaranponit, joiden luokka myös tuli nopeasti täyteen.


Ensimmäiseksi muistutan mieliin connemaranponin rotumääritelmän. Oma näkemykseni virtuaalisesta connemaranponista on ratsutyyppinen, ei liian hento poni.
Voittaja onkin juuri tällainen, ainoa missä varsinaisesti on sanomista on kaula eikä siinäkään paljon. Rotumääritelmä sanoo ettei kaula saa olla liian paksu, muttei mainitse mitään oreista. Tämä ei ole ainoa näkemäni connemaraori, jolla on suhteellisen muhkea orikaula ja jos se nyt ei sataprosenttisen toivottavaa olekaan, niin minä en oikein halua siitä rangaista merkittävästi. Varsinkin tällä oriilla kaula on muuten erinomainen, pitkä, kaareva, päänliittymäkin hyvä, lapojen liittymää on vaikea arvostella noiden palkintonauhojen takia. Tämä sai 4,5 pistettä myös rungosta ja takaosasta, jotka ovat mielestäni jo hyvinkin lähellä ideaalia.

Kakkoseksi kiri sitten tamma, joka on selkeästi vaatimattomamman näköinen. Varsinkin pää saisi mielestäni olla ns. nätimpi. Muuta varsinaista vikaa päässä ei ole. Tämä on saanut myös hyvät pisteet rungosta ja takaosasta, runko on vähän pitkänlainen, mutta rotumääritelmän mukaan se ei vähäisissä määrin haittaa jos runko on muuten vahva ja mielestäni tämä nyt näyttää ainakin siltä. Ja tamma kun on kyseessä, niin olen vähän hövelimpi rungon suhteen.

Kolmossijalle tuli tamma, jonka arvostelin keskimmäisestä kuvasta. Vasemmanpuolimmaisessa kuvassa sen runko näyttää hirmuisen pitkältä, keskimmäisessä huomattavasti paljon lyhyemmältä ja tiiviimmältä ja itse asiassa niin hyvältä että 4,5 pistettä on ihan ansaittu tulos. Tällä myös vähän tuohon päähän kaipailisin sitä "nätteyttä" ja kaulakin on hieman lyhyensorttinen.

Neljäs sija ja viimeinen RCH meni myös tammalle, joka on vähän kevyempi kuin nämä muut. Se voisi olla myös hieman lihaksikkaampi, nyt siitä saa aivan aavistuksen varsamaisen tai ainakin nuoren vaikutelman, mutta muutenhan tuo on aivan korrekti rakenteeltaan. Pokkasi myös neloset sekä etu- että takajaloista.

Kaikkinensa luokka oli tasainen ja kiva arvostella. Jos omaa suosikkia pitäisi valita, niin voittajan lisäksi mainitsisin 8. sijoittuneen Brunnby Brightglow'n, se on aika kevyt rakenteeltaan mutta muuten tosi kivan ja persoonallisen näköinen poni, joka kiinnitti huomiota kyllä. Mietinkin tässä, että tuontyyppinen poni on kyllä varmasti erinomainen lasten ratsu, ehkä jopa enemmän kuin nuo massiivisemmat yksilöt. Mahdoinkohan siis rokottaa vähän liikaa rungon keveydestä...

– S

sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2019

Tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyiden welsh C/D-luokasta

Ionicissa järjestetään 5.5. VSN-näyttelyt brittiroduille, tosin joukosta on pudotettu pois irlannincob ja shetlanninponi. Isojen welshien luokka täyttyi jo hyvissä ajoin ja arvostelin sen heti pois alta. Tässä tuomarikommentit siitä.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Welsh C- ja D-sektiot ovat rakennearvostelun kannalta identtisiä, niitä erottaa vain säkäkorkeus. Itse odotan näkeväni näiltä tuhtia, tasapainoista rakennetta, vahvoja jalkoja ja erinomaista poni- ja welsh-leimaa. Jälkimmäinen näkyy erityisesti päästä, jonka pitää olla ns. nätti ja selkeästi tunnistettavissa welshiksi. Jonkin verran näillä näkee erittäin notkoa selkää ja takakorkeutta, ihan näyttelykuvissa. En tiedä mitä mieltä emämaan tuomarit ovat tällaisista, mutta itse ainakin rankaisen niistä. Periaatteessa rotumääritelmä ei sano asiasta suoraan mitään, "lihaksikkaat ja voimakkaat selkä ja lanne" ei ota kantaa sen tarkemmin rungon malliin. Minun tuomaroimissa luokissa notkoselällä ei kuitenkaan saa arvonimiä.

Ionicin näyttelyissä luokkavoittaja on erinomainen tamma minun silmiini, nelosta sai joka kohdasta paitsi jaloista (osin siksi ettei niitä näe vuohisista alaspäin). Erityisesti pidän tuon tamman rungosta, vaikka se ehkä onkin hieman pitkänsorttinen. Myös takaosa on hyvä eikä muissakaan rakennekohdissa oikeasti moittimista ole.

Kakkoseksi sijoittunut on juuri niin komea ja massiivinen ori kuin haluankin nähdä ja jouduin melkein antamaan itselleni luunappeja etten olisi vallan täysin hurmioitunut antamaan sille pelkkiä vitosia. Mieli teki. Tämän ehkä heikoin kohta on pää, joka vähän tuollainen tavanomaisen näköinen. Saisi olla jalompi, ehkä vähän pienempi ja ehdottomasti welshimäisempi. Tällä on vähän merkkiä tuosta mainitusta rungosta, selkä on lievästi notko, runko on lievästi pitkä, mutta kumpikaan ei ole vielä pahasti silmiinpistävä.

Kolmantena on musta ori, tyypiltään selkeästi kevyempi kuin tuo kakkonen, mutta aivan yhtä pätevä welsh silti. Ei se tukevuus mikään ehdoton vaatimus ole eikä tämäkään mikään varsinainen rimpula ole. Takaosa on erinomainen.

Neljänneksi sijoittuneella on mielestäni vähän ongelmia rotutyypin kanssa, tuo ei suoraan huuda kuvasta että hei, minä olen welsh. Hieman korkeajalkainen ja pää saisi olla jalompi. Kaula, etuosa, ja runko sen sijaan ovat hyvät ja takajalat suorastaan erinomaiset.

Viidentenä, juuri RCH-sijojen ulkopuolella on taas ori, jonka rivistössä on varsin laajalla skaalalla pisteitä. Etuosasta on peräti vitonen, se on erinomainen kaikin tavoin. Sen sijaan rungosta on 2,5 pistettä, se alkaa olla myös tuota "welsh-notkoa", vaikka selkä ei kovin pahasti notko olekaan. Mutta runko on pitkä ja syvyydessäkin olisi vähän toivomista, ei niinkään etuosassa mutta takapolven edessä.

Kuudennella on vähän sama juttu: etuosasta myös vitonen, mutta rungon arvioin vain 2 pisteen arvoiseksi. Tuolla rungossa on syvyyttä kyllä, mutta se on ihan liian pitkä ja notkokin.

Luokan hännillä on sitten se ori, joka sai rungosta sen ykkösen, koska se vain on niin notko että pahaa tekee katsoa. Osansa tuossa tekee tietenkin myös tuo näyttelyasento, liikekuvissa selkä ei näytä niin pahalta.

– S

keskiviikkona, huhtikuuta 03, 2019

Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä

Järjestin itse Ionicissa 19.3. VSN-näyttelyt venäläisille roduille, tosin olin jättänyt tällä kertaa ahaltekin pois. Muutenkin rotulista oli aika karsittu, luokkia oli vain budjonnyille, terskeille, RBSH:ille ja venäjänratsuhevosille. Juu, harvinaisia rotuja, tiedän, mutta siltä oli järjetön pettymys, että kaikki muut paitsi budjonnyjen kaksi luokkaan jouduttiin perumaan kun niihin ei tullut ketään! Olen minä aiemminkin järjestänyt noille omia luokkia ja aina jostain on muutama yksilö kaivautunut esiin. Tällä kertaa kuitenkaan ei ja budjonnyluokatkin olivat super-pieniä, oriluokassa 3 hevosta ja tammoissa 2. Meh.

Koska näyttelyt kutistuivat näin pieneen, kirjoitan yleisten tuomarikommenttien sijaan arvioni kaikista osallistujista linkkien kera.

Sanottakoon nyt kuitenkin alkuun, että budjonny ei ole arvosteltavana rotuna sieltä helpoimmasta päästä. En oikein tiedä mitä ihanteelliselta edustajalta pitäisi odottaa ja vaatia. Se on kuitenkin selvää, että se on ratsuhevonen. Se ei kuitenkaan ole puoliverinen, varsinaisesti, mutta jotkut yksilöt kyllä näyttävät aika puoliverimäisiltä. Yleisesti laskisin budjonnyt monen muun itäeurooppalaisen ratsurodun kanssa kategoriaan "vähän kolhommansorttinen puoliverinen", mutten oikein tiedä miten paljon sillä on todellisuuspohjaa. Että olisiko täysiverinen parempi lähtökohta? Täysiverisistähän rotu paljolti polveutuu. Entäs sitten tyyppi noin muuten, pitäisikö olla kevyttä, raskasta vai jotain siltä väliltä? Vähän kaikenlaisia olen nähnyt. Jaloutta ja korrektia rakennetta noin muuten pitäisi kaiketi olettaa mutta tässäkään todellisuus ei ihan aina täsmää tavoitteisiin, että miten paljon sitä sitten pitäisi antaa anteeksi vai pitäisikö lainkaan? Kyllä, tuli taas mieleen että pitäisi varmaan lopettaa nämä tuomarin hommat kun en tiedä yhtään mitään...

LUOKKA 1, BUDJONNYORIIT

1. Angren Bronislav, 3,5+4+4+3,5+3+3+3+3+3+3 = 33p, CW
– Yleisvaikutelmasta varovainen 3,5 pistettä, ihan ok kaikkinensa muttei mikään helmi. Kohtuullisen sopusuhtainen, mutta vähän ryhdittömän oloinen.
– Rotuleima 4 pistettä, ihan uskottava budjonny minun mielestäni ja yritän olla ajattelematta sitä, että tunnistan itse kuvan ja tiedän siinä olevan budjonnyn. Ei menisi puoliverisestä.
– Sukupuolileimasta 4 pistettä eli hyvä, mutta en nyt tiedä. On se ehkä budjonnylle hyvä, puoliverisellä olisi jäänyt kolmoseen. Ei tuo mikään maskuliinisuuden multihuipentuma ole.
– Pää 3,5 pistettä, vähän pitkänlainen pää, ei niin jalo kuin voisi olla, muuten ihan perus-ok.
– Kaula (3p) on matala, lihaksikkuus kohtuullinen, pituus samoin, hyvin lievää alakaulaisuutta olisin näkevinäni. Päänliittymä on paksu, se on aika paha juttu.
– Etuosasta 3p, kohtalainen. Säkä on matalahko, mutta erottuu nyt kuitenkin. Lapa on melko pitkä, mutta hieman pysty.
– Rungosta annoin taas 3p, se on kohtalainen. Pituus on hyvä, saisi ehkä olla vähän syvyyttä enemmän. Satulansija sen sijaan on aika riittämätön, selkä on kovin suora.
– Takaosasta myös se kohtuullinen kolmonen. Ihan ok, mutta lihakseton. Ehkä se parantaisi tuota lautastakin, jossa on mielestäni jotain vikaa, en vain oikein osaa sanoa että mitä. Lyhyehkö ehkä. Hännänkiinnitys on korkealla, ei kovin tyypillistä budjonnyille, mutta siitä en kyllä rankaisisi.
– Etujalkojen (3p) asento on vähän vinksin vonksin, muuten kyllä sirot, melko pitkät ja lihaksia saisi olla kyynärvarressa enemmän. Sen verran mitä tuosta vasemmasta vuohisesta näkee, niin sanoisin että on ok, mutta kaviot ovat ehkä hieman pitkänlaiset.
– Takajalat (3p) ovat vähän paremmin asennossa, lihaksia kaipaisin sinnekin, vuohiset näyttävät vähän pystyiltä ja/tai lyhyiltä, muttei paljon. Kaviot ovat mielestäni selvästi paremman näköiset.

2. Volhv, 3+4+3,5+3,5+3+4+3+3+4+2 = 33p
– Yleisvaikutelma 3p, epäsopusuhtainen selkeästi. En tiedä olisiko pitänyt oikeastaan antaa vähemmänkin.
– Rotuleima 4p, vähän sama kuin yllä, ihan uskottava budjonny, vaikkei mikään loistoyksilö.
– Sukupuolileima 3,5p ja vähän mietin tätäkin että mahdoinko nyt olla liian lepsu. Ei todellakaan mikään erityisen orimainen, mutta päästä ja ilmeestä kyllä näkee (ainakin hyvällä mielikuvituksella), että voisi olla kuitenkin enempi ori kuin tamma.
– Pää 3,5p, ihan kohtuullinen, ei mitään vakavaa vikaa oikeastaan ole, muttei suurempia ansioitakaan. Koko on ihan sopiva, silmät suuret ja sieraimetkin vähintään kohtuulliset. En odota budjonnyiltä erityisen ns. kaunista päätä.
– Kaulasta 3 pistettä, se näyttäisi olevan vähän eri paria rungon ja etuosan kanssa. Lyhyesti: ohut ja lyhyt. Muoto on kyllä kiva ja päänliittymä ehkä jopa erinomainen (varsinkin jos vertaa luokkavoittajaan), mutta kyllä pitäisi olla enempi lihaksia ja pituuttakin, että tämän parempaa saisi minulta.
– Etuosa 4p eli hyvä. Vähän tuollainen kulmikkaan oloinen, voisi olla lihaksikkaampi, mutta noin pääpiirteissään kyllä ihan hyvä. Säkä on aika ulkoneva, lyhyenlainenkin, se on ehkä se mikä eniten silmään pistää (negatiivisessa mielessä), mutta lavat ovat viistot ja pituuttakin niissä on riittävästi.
– Runko 3p, tällä on taas sitten aika paha notkoselkä, selän linja niiaa kovasti tuosta säkän takaa heti ja vähän niinkuin takakorkeakin olisi. Rungon pituus kuitenkin on hyvä ja syvyyskin vähintään riittävä, joten notkoselkäisyydestä huolimatta en pudottanut pisteitä kakkosella alkaviksi.
– Takaosasta 3p myös, kovin jyrkkä lautanen. Kulmaukset kuitenkin ovat ok, lautanen on pitkähkö ja mielestäni tuo on ainakin välttävän lihaksikaskin, toki sitä on kuvien perusteella aina vähän vaikea sanoa. Mutta ei silti kolmosta parempaa tipu.
– Etuset (4p) ovat hyvät. Sirot kuten usein budjonnyilla on, mutta sopivan pituiset. Saisi taas olla vähän enemmän lihaksia siellä kyynärvarressa ja nivelet voisivat olla erottuvammat. Vuohiset ovat mielestäni aika kivat, ehkä aavistuksen pitkänomaiset.
– Takasista tuli sitten se kakkonen, kun näyttävät olevan kovasti käyrät. Koska hevonen noin muuten näyttää seisovan aika kivasti ja tasapainossa, en voi tätä nyt oikein panna ilmiselvästi huonon kuvausasennon piikkiinkään. Takasääret ovat asiallisen näköiset, vuohisista on paha mennä sanomaan mitään.

3. Priton Spyridon, 3+3,5+3+3+2+4+3+3+2,5+2,5 = 29,5p
– Yleisvaikutelma 3p, vaatimattoman näköinen hevonen, korkeajalkainen eikä muutenkaan mikään sopusuhtaisuuden huipentuma.
– Rotuleimaa (3,5p) tämä silmiinpistävä vaatimattomuus heikentää myös, sillä vaikka voin kohtuullisen helposti uskoa tämän hevosen budjonnyksi, en usko että tämä on tavoite.
– Sukupuolileima (3p) kärsii kovin samasta asiasta myös. Tästä olisi voinut antaa kakkosenkin, mutta vähän tuo pää taas pelasti: ei se nyt tammaltakaan näytä suoraan.
– No, se pää (3p) ei nyt kuitenkaan ole mitenkään kummoinen. Vähän jaloutta kaipaisin ja sitä ori-ilmettä, muuten ihan kohtuullinen eli kolmosen arvoinen.
– Kaula (2p) on sitten selkeästi siellä heikolla puolella, lyhyt, ohut ja alakaulainenkin. Jos positiivisia asioita pitäisi keksiä niin liittymät molemmissa päissä ovat kivat, mutta muuten ei kyllä saa armoa.
– Etuosa (4p) on aikas kiva, sanoisin pitkälti samaa kuin tuolla luokan kakkosella. Tällä säkä on matalahko, mutta olemassa kuitenkin. Lavassa on riittävä pituus ja on se ihan kivan loivakin. Etujalat ovat kyllä sijoittuneet tosi eteen.
– Runko (3p) ja erityisesti lanne on pitkä. Syvyys takapolven edessä on jossain määrin puutteellinen. Hyvää on syvyys edessä ja satulansija (varsinkin kun vertaa noihin kahteen muuhun oriin).
– Takaosan (3p) arvostelu on vähän hankalaa, kun se ei ihan kunnolla näy, mutta tästäkin kulmasta voi kyllä sanoa että laskeva on lautanen. Kulmauksista en uskalla sanoa mitään.
– Etujalat (2,5p) ovat sirot, lihaksettomat ja vuohiset ovat varsin pitkät.
– Takasista myös 2,5p, taas tuo kuvakulma tekee arvioinnin vähän haastavaksi, mutta kintereet näyttävät tosi suorilta tästä kulmasta. Kintereen pää on aika ulkoneva, en tiedä onko tämä nyt vielä varsinainen kinnerpatti. Ja lihaksia kaivattaisiin koipeen ja reiteen.


LUOKKA 2, BUDJONNYTAMMAT

1. CH Priton Ninette, 4+3,5+4+4+3+3,5+4+3+3,5+4 = 36,5p
– Yleisvaikutelmasta 4p, sopusuhtainen ja kaikkinensa järkevännäköinen tamma.
– Rotuleimasta vähän varovainen 3,5p, hieman puoliverimäinen, mutta kuten sanottu: tyyppi vaihtelee ja kyllä tuon budjonnysta menee ilman että tarvitsee suuresti mielikuvitustaan käyttää.
– Sukupuolileimasta myös 4p, ihan uskottava tamma
– Pää on myös 4 pisteen arvoinen eli hyvä, koko ok, riittävän jalo, kaikinpuolin asiallinen, ei huomauttamista kyllä jos tosin en suuria kehun aiheitakaan tästä oikein löydä.
– Kaula 3p, alakaulainen ja se ei ole ratsurodulle hyvä asia. Muuten kaula on ihan kohtuullinen, liittymät kelvolliset, päänliittymää sanoisin ehkä jopa jo hyväksi, lihaksiakin löytyy, pituus ok.
– Etuosasta 3,5p, jos tuo lapa olisi vähän loivempi, niin tässä olisi kyllä 4 pisteen etuosa tai jopa enemmän. Ansiot ovat kiistämättömän: hyvä säkä, pitkä lapa, rungon syvyys erinomainen. Mutta sitten taas: se lavan asento on aika merkittävä asia ratsurodulle ja siksi ei nyt 3,5 pistettä enempää.
– Runko on 4p, se syvyys edestä tulikin jo mainittua että oikein hyvä, syvyys takapolven edestä sen sijaan vähän puutteellinen. Runko on pitkänlainen, tammoille se on tyypillistä enkä siitä pahasti rokotakaan. Lanne näyttäisi aavistuksen köyryltä, mutta kyllä tämä silti oikein hyvä runko on.
– Takaosasta annoin vain 3 pistettä, kulmaukset eivät ole mielestäni ihan niin hyvät kuin voisi. Lautanen on vähän lyhyensorttinen myös, vaikkakin suhteellisen tasainen ja hännänkiinnitys on ylhäällä.
– Etujaloista 3,5p, ovat asiallisen näköiset muuten, mutta ihan kuin olisin näkevinäni pientä koukkupolvisuutta. Vuohiset ovat myös hieman pystyt ja lyhyet.
– Takajaloista sen sijaan päivän paras eli 4 pistettä. Vähän lyhyet vuohiset tässäkin päässä, mutta muuten kyllä hyvät takaset.

2. Priton Yelena, 3,5+4+3,5+3+3+3,5+4+4+3,5+3,5 = 35,5p
– Yleisvaikutelma 3,5p, vähän kevyt ja korkeajalkainen, tekee yleiskuvasta hieman varsamaisen oloisen.
– Rotuleima 4p on selkeästi hyvä, uskottava budjonny eikä suoraan huuda kuvasta että hei, minä olen puoliverinen/täysiverinen/jotain muuta.
– Sukupuolileima 3,5p, tuo varsamaisuus syö vähän tätäkin ja muutenkin, ei tuo ole mitenkään erityisen selkeä tamma, jos nyt ei erityisen selkeä orikaan.
– Päästä 3p, kun ei sitä oikein näe mutta tuosta mitä näkee, ei pysty oikein virheitä esittämään. Leveä otsa, näyttää ihan jalolta tästä kulmasta, mielestäni pätevä budjonnylle.
– Kaulasta annoin sen saman 3p, vaikka senkin arvostelu jää kameraa kohti kääntyneen pään takia vähän puolitiehen. Liittymä runkoon on ihan hyvä, pituuttakin voisi olettaa olevan vähintään välttävästi, ei ole liian hento. Se päänliittymä nyt jää pimentoon. Tämän pään ja kaulan takia jätin jakamatta RCH:n vaikka tamma olisikin ollut sääntöjen puitteissa siihen oikeutettu. RCH kuitenkin tarkoittaa ktk-kelpoisuutta ja oli kuitenkin aika lähellä etten antanut kaulasta nollaa, koska ei voi arvostella.
– Etuosasta 3,5p, vaikka se ei ole kovin kummoinen. Lapa voisi olla viistompi, säkä, jos sitä on, jää vähän tuonne harjan alle piiloon. Mutta lavan pituus on ihan ok, rungon syvyys myös ja noin muuten etuosa istuu muuhun hevoseen nähden ihan kivasti, joten hellyin nyt antamaan 3,5 pistettä vaikka 3 pistettäkin olisi ollut ihan perusteltu.
– Rungosta tämä sai 4p, vaikka se on vähän hento. Pituus on ok ja muutenkin se on ihan kivannäköinen.
– Takaosasta myös 4p, kaipaisi lihaksia ehkä sekin ja ehkä hieman laskeva lautanen, mutta muuten tosi kiva. Kulmaukset ovat hyvät ja lautasessa on pituutta mukavasti.
– Etuset (3,5p) ovat hieman pitkät, etusääret varsinkin ja aika sirot myös, vaikkeivät mielestäni ihan vielä liian ohuet. Kyynärvarsi on pitkä ja vuohiset mielestäni hyvät.
– Takajalat (3,5p) ovat myös pitkät, säärten mitta on kuitenkin ok eivätkä ole liian hennot lainkaan. Koipi ja reisi ovat pitkät vaikka voisivat olla ehkä hieman lihaksikkaammat. Vuohiset ovat aika pystyt ja lyhyet.

– S

keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2019

Tuomarikommentit 28.2. welsh B-ponien luokista

Adinassa järjestettiin 28.2.19 VSN-näyttely pienille welsh-sektioille ja minä olin lupautunut tuomaroimaan kaikki 4 B-ponien luokkaa. Tässä niiden luokkien tuomarikommentit.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Aloitetaan nyt siitä, että olen aika tarkka welsh B-ponien arvioinnissa. Rotumääritelmä toki nojaa mountainin määritelmään, mutta erikseen sanotaan että B-sektio on enemmän ratsuponi ja nimenomaan laadukas ratsuponi. Joten edellytän poneilta hyvinkin moitteetonta ratsun rakennetta, sen lisäksi että niiden pitää olla myös welshimäisiä ja niinollen "nättejä".

Mielestäni erityisen tärkeitä piirteitä ratsulle ovat nämä (ainakin):
– Kaula: pituus, muoto, liittymät päähän ja lapoihin
– Etuosa: pitkä, viisto lapa ja hyvämuotoinen, erottuva säkä
– Runko: erityisesti satulansija ja syvyys
– Takaosa: lihaksikkuus, hyvät kulmaukset
– Etu- ja takajalat: asennot ja vahvuus ts. ei liian sirot sääret

Kun näiden lisäksi sitten vielä syynään päänkin tarkkaan, sen pitää olla kaunis, jalo ja ponimainen, niin onhan sitä siinä vaatimuslistaa yhdelle ponille. Ja ei ihme, ettei tuomaroitujen ponien pistemäärät nouse mitenkään hirmuisen korkeiksi, kun tuomarilla on (kuvitteellinen) nuttura tiukalla.

Toki luokkaan 3 (welsh B-oriit) mahtui se säännön vahvistava poikkeus, luokkavoittaja Moana's Unforgivable, joka pokkasi peräti 43 pistettä. Tuijotin sen pisteitä pitkään ja mietin, olenko nyt sokaistunut sille ihan täysin ja epäreilu muille, mutta en saanut itseäni tällaisesta kyllä kiinni. Se on hieno poni, kertakaikkiaan ja jokaisen pisteensä arvoinen. Muuten sekä ori- että tammaluokat olivat melkoisen tasaisia, pistemäärät liikkuivat pääsääntöisesti välillä 33-37 eli hyviä poneja, muttei aivan erinomaisia. Joillain poneilla pisteitä rokotti huonohko kuva, joko pieni, huonolaatuinen tai vinosta otettu. Sinänsä tällainen tasaisuus on tuomarille vähän tylsää, mutta pelkään että se on sitä myös osallistujille. Eikä niistä edes irtoa tämän kummempia tuomarikommentteja!

–S

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2019

Tuomarikommentit 19.1. yhdysvaltalaisten rotujen VSN-näyttelystä

Koska uudenvuodenlupaukset täytyy yrittää pitää, järjestin heti nyt tammikuussa ensimmäiset VSN-näyttelyt likimain vuoteen. Tällä kertaa luokkia oli pohjois-amerikkalaisille ratsuroduille alkaen quarterista ja muista karjaroduista ja päätyen askellajirotujen kautta mustangeihin ja miniatyyreihin. Osanotto ei ollut mitenkään suunnatonta vaikka varsinaisesti vain amerikanponien luokka jäi tyhjäksi. Tässä tuomarikommentit luokista.


© Bob Langrish

1. Quarterhevoset
Todella korkeatasoinen luokka, harvoin pistemäärällä 38,5 jäädään sijalle 5. eli RCH-sijojen ulkopuolelle, mutta nyt kävi näin. Voittaja oli kuitenkin melko ylivoimainen, mikä oli kyllä itselleni vähän ylläri, koska en nyt varsinaisesti pitänyt tuosta tammasta mitenkään erityisen paljon. Jotenkin tuo ylälinja ei ole ihan niin hyvä kuin se voisi olla, osan siitä tekee matala säkä. Ja tietenkin takakorkeus särkee aina puoliverisiin kallellaan olevan tuomarin silmää, mutta siitä nyt ei quartereiden kohdalla pääse mihinkään. Mutta kyllä se on voittonsa ja jokaisen pisteensä ansainnut, en minä sillä. Erittäin laadukas, kaunis ja hyvärakenteinen tamma, varsinkin päätä ja kaulaa pidän likimain täydellisinä.

2. Paint Horset
Kahden hevosen miniluokka, jossa pisteet jäivät niin alhaisiksi, etten jakanut CH:ta voittajalle. Voittaja on periaatteessa näyttävä ori, mutta melkoisen epäsuhtainen ja se rokottaa pisteitä. Ensinnäkin se on korkeajalkainen ja lyhytrunkoinen ja toiseksi kaula ja pää näyttävät olevan vähän kuin eri paria rungon kanssa. Toiseksi tulleen kuva on hieman viistosta otettu ja varsinkin takaosan ja jalkojen arvostelu jää vähän puolitiehen. Siksi niistä vain kolmosta tai 3,5:tä. Noin muuten se ei ole erityisen tyypikäs, mutta sopusuhtaisempi kuin voittaja.

3. Appaloosat
Appaloosien luokka oli pieni myös, kolme osallistujaa ja jäi myös ilman CH-/RCH-titteleitä. Voittaja sai niukin naukin 35 pistettä, jota pidän alarajana CH:n tai RCH:n saamiseen. Huolimatta tästä pistemäärästä päätin jättää CH:n jakamatta, koska voittaja on kovin hento ja varsamainen. Se on kohtuullisen korrektin näköinen pikkuheppa, mutta kovin hento siis. Toiseksi sijoittui tamma, joka muuten oli ihan appaloosan näköinen, mutta tuo runko on noin kolme metriä liian pitkä. Lievää liioittelua, mutta ykkösen annoin rungosta, olkoon kuinka vain tamma. Se vaikutti alentavasti myös yleisvaikutelmaan ja rotuleimaan. Viimeiseksi jääneellä oli liian pieni ja huonosta kulmasta otettu kuva rakennearvosteluun ja se sai kaulasta nollan, koska sitä vain ei käytännössä näe.

4. Saddlebredit
Tämä luokka meni näin tuomarin kannalta vähän pipariksi, kun hevosilla on huonot kuvat rakennearvostelua varten. Ja pipariksi se toki meni osallistujienkin kannalta, kun ei tullut titteleitä eikä kaikille edes tuloksia. Kuvat sinänsä ovat hienoja ja hevoset myös, mutta kun rakenteesta jää vähän liian paljon arvailun varaan. Harmi.

5. National Show Horset
Pieni luokka tämäkin, mutta tasainen ja laadukas. Itse asiassa niin tasainen että kumpikin osallistuja sai saman pistemäärän. Harvinaista! Molemmat varsin hienoja hevosia, mutta molemmilta jäi ehkä se nk. viimeinen silaus puuttumaan että pisteissä oltaisiin päästy yli 40:n. Mutta 38,5 pistettä on kyllä varsin hyvä pistemäärä.

6. Tennesseenwalkerit
Tennesseenwalker on yleensä haastava rotu arvostella. Sen rotumääritelmä on (ainakin ollut, pitää tarkistaa) jokseenkin ympäripyöreä, pääpaino on askellajeissa. Iso osa walkereista on varsin tavanomaisen näköisiä hevosia, rotuleiman arviointi on haastavaa. Ja sitten monissa kuvissa takajalat on venytetty taakse, mikä tekee niiden ja takaosan arvostelusta hankalaa. Tässä luokassa nähtiin näitä ongelmia nyt, pisteet eivät nousseet kovin korkeiksi, mutta kuitenkin sinne 35:n pintaan ja mitään vakavia vikoja kummassakaan osallistujassa ei ole.

7. Missourinfoxtrotterit
Näistä voisi sanoa samaa kuin walkereistakin, ainakin tuon rotumääritelmän ylimalkaisuuden suhteen ja kyllä nuo muutkin ongelmakohdat ovat aika yhtenevät. Ei siis maailman helpoin rotu arvostella! Yksi hevonen kuitenkin vain luokassa, joten ylenmäärin ei tarvinnut aivojaan rasittaa tässä. Kivannäköinen ori kaikkinensa, muutamia heikompia piirteitä, jotka laskivat kokonaispistemäärää hieman, mutta ehdottoman laatuisa hevonen silti.

8. Kalliovuortenhevoset
Ja oikeastaan kalliovuortenhevosten kanssa on aika samat ongelmat kuin noilla kahdella edelliselläkin. Yhden hevosen luokka on toki helppo arvostella ja se ilahduttaa toki rockyjen ystävää, että se ainokainenkin on hieno ja kiva 38 pisteen hevonen.

9. Morganinhevoset
Tässä luokassa oli ilahduttavasti sentään muutama hevonen (3), joista voittaja erottui pistemäärältää kohtuullisen selvästi muista, mutta kaikki ehdottoman hyviä hevosia kyllä ja RCH:nsa ansainneet. Voittaja ei ole ehkä se näyttävin hevonen näistä, mutta rakenne on hyvä.

11. Miniatyyrihevoset
Yllättäen sitten miniatyyrien luokassa oli eniten osallistujia! Minun täytyy tunnustaa, etten ole oikein hyvää pataa minien kanssa. Minulla on se tietty mielikuva täydellisestä miniatyyrihevosesta: hyvin siro, jalo, arabimainen tai saddlebredin kaltainen, mutta pienoiskoossa. Tässä luokassa erityisesti voittaja edustaa juuri sitä ihannetta. Mutta sitten kohtuullinen prosentti miniatyyreistä on vähän tuhdimpia, ei paljon mutta jonkin verran. Tässä luokassa kakkonen ja kolmonen ovat ehdottomasti sitä tyyppiä. Tosi moitteettomia rakenteeltaan kumpikin kyllä. Ja sitten on niitä, jotka muistuttavat tietyiltä piirteiltään jopa brittiläistä shetlanninponia, tuhdimpia, selkeän ponimaisia, tuuheajouhisia. Näilläkin voi olla ihan korrekti rakenne, usein onkin, mutta leimapisteiden kanssa joudun painiskelemaan että miten niitä pitäisi arvostella. Tällä kertaa mentiin nyt näin.

12. Mustangit
Jännä luokka, en ole aiemmin mustangeja tainnut arvostella ja tälläkin kertaa menin siitä mistä aita on matalin ja ilmoitin arvostelevani ne karjatyyppisinä. Mustangi ei silti ole mikään helppo rotu sinänsä arvostella, koska määrätietoisen jalostuksen puute näkyy rakenteessa ja tyypissä ja sen takia nyt vain pitää antaa asioita anteeksi. Kiva että kaksi hevosta saatiin mukaan, olin varma että tämä luokka nyt ainakin peruttaisiin, onneksi olin väärässä.

– S

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2018

Tuomarikommentit 23.10. harvinaisten ponitammojen luokasta

Ajattelin näin tuoreeltaan kirjoitella tuomarikommenttia arvostelemastani VSN-luokasta. Kyseessä on Dóchas Acresin 23.10. järjestämä näyttely, jossa tuomaroin harvinaisten ponirotujen luokat. Oriluokan arvostelin jo aikaisemmin, sen vaikutelmia en sen paremmin muista enää (tuomarikommentit pitäisi kirjoittaa heti!), mutta tammaluokasta eli luokasta 4 voisin sanoa muutaman sanasen.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Luokka oli pieni, vain 5 ponia. Sinänsä se oli tietenkin helppo tuomaroida mutta noin muuten pettymys, koska näiden monen rodun kokoelmaluokkien kanssa ei pääse isommallakaan määrällä iskemään pitkästyminen. Tälläkin kertaa oli mukana peräti kolmen rodun edustajia: fellponeja, miniatyyrejä ja yksi ylämaanponi.

Voittajaksi selviytyi laadukas, tyypikäs ja tyylikäs miniatyyritamma Wicked Wonderland. Myönnän että tällaisen hyvin jalon ja siron ponin arvosteleminen muutaman rotevan karvaturrin jälkeen on haastavaa ja saa olla varuillaan ettei ihan kokonaan häikäisty sen kauneudesta. Mutta niin tai näin, hieno tamma ja rakenteessa ei moitteen sanaa.

Toisen sijan fell-tamma on myös varsin hyvänoloinen rotuisekseen ja pidin tamman ulkonäöstä. Kolmossijan sai luokan toinen miniatyyritamma, joka oli rakenteeltaan ihan ok, mutta tyypiltään ei ihan niin hyvä kuin voittaja. Rakennepisteitä rokotti pitkähkö, hieman notko selkä ja lyhyt, luisu lautanen.

Neljäs sija meni toiselle fell-tammalle, jonka senkään rakenteessa ei ole suurempia moitteita, mutta se oli kuitenkin jollain tavoin... ei nyt varsinaisesti varsamainen, vaikka ehkä vähän lihakseton ja hieman etupainoisen oloinen. Koska en nähnyt rakenteessa mitään hirmuisen kiitettävääkään, jäi kokonaispistemäärä 34 pisteeseen, mikä ainakin minulla tarkoittaa yleensä sitä, että jätän hevosen ilman palkintoa, vaikka se ehkä sijansa perusteella olisi siihen oikeutettukin. Niin tälläkin kertaa. RCH kuitenkin jo oikeuttaa kantakirjaustilaisuuteen ja mielestäni tämä tamma ei ole ihan ktk-kelpoinen.

Luokan viimeiseksi jäi ylämaanponitamma, jonka kuva oli kovin vinosta otettu ja niinpä pisteet jäivät mataliksi. Takaosasta annoin nollan sillä perusteella että sitä ei voi arvostella, mutta monen muunkin rakennekohdan arvostelu jäi vähän hyvän mielikuvituksen varaan eikä kolmosta enempää sellaisista heru.

–S

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2018

Meritoituneita ionicilaisia

Kun muissakin blogeissa listataan laatiksissa sun muissa pärjänneitä hevosia, niin kyllä meilläkin! Tässä siis vähän katsausta siihen, mitä kaikenlaisia palkintoja meidän hevosilta löytyy.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

KANTAKIRJATUT
conn-o. Breezy Belenos, 98p. KTK-I
wC-o. Meistr Rhaglaw Ion, 80p. KTK-I

kisb-o. Lorand Ion, 77p. KTK-II
ox-o. Thaz Exotikk, 76p. KTK-II
sdb-o. Hahana Loa Ion, 75p. KTK-II
austp-t. Larrakeyah Ion, 75p. KTK-II
old-t. Valeriana Ion, 75p. KTK-II
highl-o. Suaimhneach Ion, 73p. KTK-II
sha-o. Lukacs KTN, 72p. KTK-II
twh-o. Kill Game Ion, 71p. KTK-II
kisb-t. Rozsa Ion, 70p. KTK-II
non-o. Megyesz Tamas GA, 70p. KTK-II

nf-t. Forest Creek Queenie, 64p. KTK-III

Aika tasaista kakkospalkintojen riviä! No, meillä on kyllä ihan hyvärakenteisia hevosia, joilla on ktk-meriitit kerättynä, joten voi aina valita sieltä parhaasta päästä. Kiellän että valitsisin kantakirjaan vähän harvinaisempia rotuja, vaikka tuolla nyt onkin kaikenlaista noniusta, shagyaa ja australianponia.

Pari poimintaa: Breezy Belenos, 98 pisteen kantakirja-connu! Jestas, siitä on tykätty kyllä. Ja se meni tilaisuuteen vielä ns. ktk-kelvottomana, se ei ollut näyttelyistä saanut siihen mennessä kuin yhden SA:n. Olen sitä muutaman kerran näyttelyttänyt kantakirjauksen jälkeen, tuloksena SA ja RCH eli sen perusteella ei mikään "never better"-poni. Mutta siis onhan tuo komea ori, en minä sillä.

Sitten Thaz Exotikk, ikisuosikkini. Tuo kuva on ollut jo toistakymmentä vuotta se, jonka valitsen aina kunkin ajan ehdottomasti hienoimmalle arabioriille. Exotikkin suku on 100% kuolattava, ensinnäkin rakastan tuota sen isää, Kerpan omistamaan Hib Ibn Erotikkiä. Hieno ori, hieno suku, hieno nimi (joskus tosin mietin, että miksen tehnyt tästä meidän orivarsasta Thaz Erotikkiä? Olisi linja jatkunut. Toki Exotikk on hyvin lähellä, ehkä sitten Exotikkin varsa). Ja emän suvusta löytyy kaikenlaisia vanhoja suosikkeja: Piekna Kobieta, Starline Enzo, Gajrat, Farr Dammar, Ramzes GA, Thaz Mahjal GA... Ja sitten Exotikkillä itsellään on vielä kivasti sijoituksia saddleseat-luokista. Että tässä olisi nyt sitten muodollisesti pätevä siitosori, luonnekuvauksen kirjoittelen heti kun pystyn keksimään siihen jotain muutakin kuin "Täydellinen!" Vaikea tehtävä.

SPC-tittelit
En nyt listaa tähän kaikkia, joilla on vähintään Supreme Champion jostain lajista, vain valikoituja herkkuja.

austp-o. Gold Coin’s Splendor: elite (IH), elite (D), elite (allround)
austp-t. Elegy JDB: elite (R), supreme champion (D)
austp-t. Larrakeyah Ion: elite (IH), supreme champion (R), elite (allround)
hacknp-o. Hadrian REB: elite (D), supreme champion (IH)
hacknp-t. Alayna Ion: elite (D), supreme champion (IH)
wpb-t. Neniadol Ion: supreme champion (R), supreme champion (D), champion (IH, elite (allround)

No joo, tässä on vain ihan murto-osa niistä poneista, jotka ansaitsisivat tulla listatuiksi, noita suosikkejani eli ryhmän 3 poneja. Meillä on päälle 30 ponia, joilla on elite-titteli jostain lajista tai sitten allround elite.
Mutta ehkä kaikkein huomionarvoisinta on se, että olen SPC:n omistajarankingissa sijalla 3 joka lajissa paitsi in-handissa (siinä 4.) ja samoin myös allroundissa, jossa lasketaan kaikkien lajien pisteet yhteen. Minä! Top-3 kilpailija! En olisi tätä päivää kuvitellut näkeväni.

Harvinaisten M&M-ponien laatuarvostelu
Harvinaisten M&M-ponien laatuarvostelun mainitsin jo syksyn trendejä esittelevässä postauksessa taannoin ja kyllä, tähän on tultu: meillä on laatispalkittuja poneja (ja minulla ei ole hermoromahdusta).

Premier-palkitut:
highl-t. Bhana-Phrionnsa Ion

Excellent-palkitut:
highl-o. Suaimneach Ion
highl-t. Dh'èirich Ion
exm-t. Aelinor Ion
exm-o. Alaric Ion

Jos ihan rehellisiä ollaan, meillä olisi useampikin premier, jos jaksaisin yhtään panostaa. Ja on tuonne tullut ilmoitettua sellaisiakin poneja, jotka eivät ole saaneet mitään palkintoa.

Näin, siinä meidän ns. hienoimmat hevoset. Ei kannata pelätä että voisin kovin pian kirjoittaa toisen samanlaisen listauksen, mutta uusilla hevosilla. Palataan asiaan kahden vuoden kuluttua, aikaisintaan.

– S

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2018

VSN-pohdintaa

Olen kuluvan vuoden puolella järjestänyt kahdet VSN-näyttelyt ja vaikka olen aiemminkin miettinyt blogissa luokkien valintaa VSN-näyttelyihin, jatkan sillä aiheella taas. Koska se on niin kamalan vaikeata valita mitä luokkia järjestäisi! Kun on tällainen rotuongelmainen!


© Bob Langrish

Yleensähän tykkään tuomaroida omat näyttelyt itse, pääsee kaikkein vähimmällä säädöllä, kun ei tarvitse mailailla muille tuomarointipyyntöjä. Ei sinänsä että se iso vaiva olisi ja ne harvat kerran kun näin olen tehnyt, olen saanut toiset tuomarit hyvinkin nopeasti. Mutta kun ihminen on perusluonteeltaan niin laiska... No, minun ongelmani rotujen kanssa on se, että en osaa tiettyjä rotuja tuomaroida. Näihin kuuluvat kaikki kylmäveriset, erityisesti suomenhevonen; shetlanninponi ja friisiläinen, lv-ravuritkin ovat vähän siinä ja tässä. En siis voi enkä halua tuomaroida luokkia, joihin on edes etäisesti mahdollista tulla näitä rotuja. Kylmäveriset eivät ole ongelma sinänsä, ovat suomenhevosta lukuunottamatta varsin harvinaisia ja muutenkin panostan itse enemmän näihin lämminveristen luokkiin. Shetlanninponikaan harvoin tuottaa murheita, harvinaisten ponien luokkaan niillä ei ole pääsyä.

Mutta friisiläinen! VSN lukee sen lämminveriseksi ja harvinaiseksi, ihan ok sinänsä, mutta kun minä en voi ikinä järjestää yleistä harvinaisten lämminveristen luokkaa siinä pelossa, että sinne tulee niitä friisejä. Viimeisimmissä näyttelyissä ratkaisin asian järjestämällä friisiläisille oman luokkansa ja hankkimalla sille toisen tuomarin, itsehän hoidin sitten muiden harvinaisten lämminveristen luokat.

Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ole se, että pitää hankkia toinen tuomari. Kuten sanoin, se ei ole paha nakki ja toisaalta luulen että pystyisin ehkä ystävystymään friisiläisten kanssa sen verran että pystyisin niitä arvostelemaan. Se ei ole minulle niin mahdoton rotu kuin suomenhevonen ja shetlanninponi, en ole vain saanut aikaiseksi. Mutta kun muistan vähän liian hyvin ajan, jolloin VSN:n kalenterista löytyi lähestulkoon pelkkiä friisiläis-näyttelyitä, jos jätettiin suomenhevosten ja puoliveristen näyttelyt pois laskuista. On jäänyt tietty vastenmielisyys friisiläisluokkia kohtaan, anteeksi kaikki friisiläisten omistajat. Ehkä minun jo pitäisi tunnustaa itselleni, että jos sattuu vilkaisemaan kalenteriin, niin ajat ovat todellakin muuttuneet ja voisin jo ihan hyvin luopua kivettyneestä asenteestani. Vielä ei kuitenkaan ole ihan tullut se päivä.

Tuomaroin itse noissa Ionicin näyttelyissä muiden harvinaisten lämminveristen ja kaikkien harvinaisten ponien luokat ja ei voi muuta sanoa kuin että olipa kivaa. Totta kyllä, joukkoon osui useita rotuja, joiden tuomarointia varten piti käydä lunttaamassa rotumääritelmää, kun niitä harvemmin näkee ja arvostelee. Tuomarointiin meni siis enemmän aikaa kuin vaikkapa jonkin puoliveriluokan arvosteluun, mutta olihan se nyt hitsin mielenkiintoista. Kun tuomaroi muutaman pv-luokan putkeen, tulee vähän sellainen fiilis, ettei haluaisi sen jälkeen hetkeen nähdäkään puoliveristä, mutta näissä monen rodun luokissa ei ole sitä ongelmaa kun rotuja on laidasta laitaan.

Niinpä olen tässä dilemman edessä: miten voisin järjestää harvinaisille roduille näyttelytoimintaa ilman että friiseille pitäisi järjestää omaa luokkaa ja hankkia sille toista tuomaria? Voisinkohan järjestää luokan nimeltä "Harvinaiset lämminverirodut paitsi friisiläinen"? Pitäisi varmaan kysyä VSN:n ylläpidosta. Tietenkin voisin järjestää harvinaisille roduille rotukohtaisia luokkia ja niin tulen toki tekemäänkin, mutta kun sitten minä tiedän tarkalleen mitä rotuja sinne tulee. Noissa kokoelmaluokissa on aina tietty jännitysmomenttinsa, kun sinne voi tulla jotain todella eksoottisiakin rotuja. Osaisinko järjestää luokan esimerkiksi australianhevosille? Tai clevelandinruunikoille, joista tiedän että sinne tulee todennäköisesti vain se yksi ori, joka tosin on superhieno? Toisaalta on tylsää järjestää luokkia, jotka joutuu sitten perumaan, kun ei tulekaan osallistujia.

Tietenkin harvinaisten rotujen rotukohtaisten luokkien plussapuoli on se, että sinne yleensä mahtuu hyvin, toisin kuin yleiseen harvinaisten rotujen luokkaan, joka tulee helposti täyteen ja usein varsin nopeastikin. Ja toisaalta jos joku omistaja omistaa useita harvinaisia rotuja, niin kivahan se on ilmoittaa kaksitoista hevosta rotukohtaisiin luokkiin kuin kaksi hevosta siihen yleiseen luokkaan. Ei mitenkään oma lehmä ojassa tässä tai mitään...

Mitä te tekisitte näillä reunaehdoilla? Entä mille harvinaiselle ponille tai lämminverirodulle haluaisitte edes kerran oman VSN-luokkansa?

– S

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2018

Väärän värinen hevonen – ja entä sitten?

VSN-näyttelyissä yksi mahdollinen hylkäyssyy on se, että hevoselle on ilmoitettu selkeästi sen kuvasta poikkeava väri. Olen kritisoinut tätä hylkäysperustetta jo aiemmin VSN:n ylläpidolle, mutta siellä se vain keikkuu listalla edelleen. Kritiikkini syy oli ensisijaisesti se, että väri ei vaikuta millään tavoin hevosen rakenteeseen tai sen arvosteluun. Ja rakennearvostelustahan VSN:ssä on kyse! Mutta se ei ole läheskään ainoa syy siihen, miksi kyseinen sääntö on typerä ja jopa vahingollinen joissain tapauksissa.


Tietenkin joillain roduilla on värirajoituksia ja jos jollain hevosella on selkeästi rodulla kielletty väri, silloin hylkäämiselle olisi perusteluna se, ettei hevonen ole rotumääritelmän mukainen. Sekin on hylkäyssyy ja ihan hyvä sellainen noin yleisesti ottaen. Tämänkin kanssa olisin itse erittäin varovainen hylkäämään vähän erikoisemman väristä hevosta, koska varsin harvassa ovat lopulta ne rekisterit, joilla ei-perinteinen väri on ehdoton ja ikuinen hylkäysperuste. Jopa useimmat värirotuina pidetyt rekisterit sallivat ainakin tietyin ehdoin ns. "vääränväristen" hevosten rekisteröinnin, jotkin jopa kantakirjauksen. Näitä ovat esimerkiksi appaloosa, paint ja knabstrup, näiden kaikkien rekisteriin otetaan tietyin ehdoin yksivärisiä tai hyvin pitkälti sellaisilta näyttäviä hevosia.

Lisäksi tieto väreistä karttuu koko ajan. Jos kaksikymmentä vuotta sitten olisi ollut VSN-näyttelyitä ja sinne olisi joku tuonut hevosen, jolla olisi Intiaanin kuva ja sen väriksi ilmoitettu rautias splashed white, se olisi senaikuisen tiedon perusteella naurettu ulos: "Ei suomenhevoset ole kirjavia, ootko vähän idiootti!". Kymmenen vuotta sitten se olisi naurettu myös ulos: "Ei suomenhevoset ole splasheja, tuo on sabino, ootko vähän idiootti!"

Nyt ei enää naurettaisi ulos eikä sanottaisi idiootiksi, paitsi tietenkin jos joku kävisi katsomassa Intiaanin tietoja Hippoksesta. Siellä se on merkitty punarautiaaksi, mutta eihän se ole ensimmäinen hevonen, jolla on rekisterissä virheellinen väri. Tämän tarinan opetus on se, että vaikka Hippoksessa tai Sukupostissa sanottaisiin jonkin hevosen olevan väriltään jokin, ei se välttämättä sitä ole. Jos jonkin epämääräisen tapauksen hylkää VSN:ssä tällä perusteella, ollaan vähän heikoilla jäillä.

Varsinainen syyni värihylky-säännön vastustamiseen on se, että VSN-tuomarit oikeasti käyttävät sitä hylkäyssyynä ja monessa tapauksessa on vähän siinä ja siinä, ovatko hylkäykset olleet reiluja ja asianmukaisia.

Ensinnäkin on sattunut ihan puhtaasta tietämättömyydestä johtuneita virheitä. Isokuvioinen sabino-tammani Ringwraith Ion hylättiin joskus värin perusteella. Hylännyt tuomari ei ilmeisesti tiennyt että sabino voi olla kokovalkoinen. Tietenkään kaikki eivät ole kovin syvällisesti perehtyneet väreihin ja kaikkiin kommervenkkeihin, eikä sitä rakennetuomarilta pidä olettaakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitäisi välttää hylkäys-päätösten tekemistä mutu-tuntumalla. Hylännyt tuomari sai tässä tapauksessa sähköpostiinsa pyynnön korjata tulokset ja perua virheellinen hylkäys, lyhyen selostuksen sabino-kuviosta ja listan linkkejä, joista voi tarkistaa etten keksinyt kokovalkoista sabinoa omasta päästäni. Ja jos joku miettii, niin ei, en todellakaan ilmoittanut tuota tammaa näyttelyihin sen takia että pääsisin pätemään väriasioissa.

Toisekseen värien kanssa pitäisi aina muistaa se, että rajatapauksia on paljon ja kaikki eivät ole aina niitä oppikirja-esimerkkejä väristään. On rautias joka näyttää mustalta, on voikonpäistärikkö joka näyttää tavalliselta voikolta, on rautias joka näyttää klipattuna melko lailla päistäriköltä tai kimolta ja on voikko joka näyttää ruunikolta, vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Sitten on tietenkin näitä vanhoja klassikoita: musta, kulomusta, mustanvoikko, mustanruunikko vai kenties sysirautias? Tumma voikko vai vaalea liinaharja raudikko? Ruunihallakko, ruunivoikko, ruunivoikonhallakko vai ihan vain vaaleansorttinen ruunikko, jolla on siima ja auringossa kulottuneita jouhia? Lisäksi muistutan siitä, että valokuva on aina vähän epäkiitollinen kohde arvioida hevosen väriä. Siitä ei näe kaikkea ja esimerkiksi valaistusolosuhteet voivat vaikuttaa paljonkin siihen, minkä väriseltä hevonen näyttää. Kun sitä väriä ei kaikissa tapauksissa pysty varmaksi sanomaan vaikka näkisi hevosen ihan luonnossa, miten sitä pystyisi päättelemään valokuvista yhtään sen paremmin?

Lopulta sillä ei edes ole mitään väliä, minkä värinen jonkin kuvan hevonen oikeasti on! Sen voi silti tietyissä tilanteissa laittaa ihan hyvillä mielin toisen värisen virtuaalihevosen kuvaksi. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin blogiin otsikolla Kysy oikein hevosen väriä! Mitä olen bongaillut noita värihylkyjä VSN-näyttelyistä, välillä on tullut epäilys siitä, että onkohan hevosen hylännyt tuomari tiennyt että kuvan hevonen on tunnistettu reaalimaailmassa mustaksi ja nyt sitten hylkää sen perusteella mustanruunikoksi tai mustanvoikoksi merkityn virtuaalihevosen. Kun tiedetään, että mustan ja mustanruunikon raja on välillä hyvinkin häilyvä ja mustanvoikkoa ei mustasta välttämättä pysty erottamaan mitenkään, niin tällaiset hylyt ovat mielestäni varsin kyseenalaisia. Erittäin harvassa ovat lopulta ne tilanteet, joissa on ihan selkeästi väärä väri merkitty hevoselle niin että sitä ei voi perustella enää sävyerolla tai ei-oppikirjanmukaisella värityksellä. Ja yhtään selkeästi kielletyn väristä hevosta en muista värihylkyjen seasta löytäneeni.

Mitä ihmettä varten minä nyt sitten kitisen tästä, kun eihän asia koske minua sinänsä? Minun hevosilla värimääritykset ovat yleensä oikein (värifriikkinä saatan joskus erikoisvärien kohdalla tulkita värejä ja kuvia vähän lepsusti) ja jos tulee ongelmia muiden tuomareiden kanssa, niin pystyn useimmissa tapauksissa perustelemaan värimääritykseni lähteiden kera, kuten tämä eräs tuomari sai tuta. Valittamiseen on kuitenkin kaksi syytä.

Ensimmäinen on se, että tuomareiden ja arvostelun pitäisi olla reilua kaikille ja yhdenmukaista siinä määrin kuin se nyt voi olla. En tarkoita sitä, että kun yksi tuomari antaa hevoselle rakenteesta tietyt pisteet, niin toisen pitäisi antaa samanlainen rivi vaan sitä, että jos yksi tuomari arvostelee hevosen ilman ongelmia, toinen ei saisi hylätä sitä. Säännöt ovat kaikille samat vaikka tietenkin inhimillisiä virheitä ei voi aina välttää. Tämän väriasian kanssa on kuitenkin kovin helppo jakaa virheellisiä hylkyjä tai ainakin sellaisia, että niiden oikeutuksesta voitaisiin keskustella. Totta kyllä, minä pystyn haastamaan omille hevosilleni jaetut selkeästi virheelliset värihylyt, mutta kaikki eivät siihen uskalla lähteä, varsinkin jos kyseessä on rajatapaus.

VSN-näyttelyihin on kuitenkin yleisten rotujen kohdalla sen verran tungosta, että kun kerran saa hevosensa mahdutettua mukaan näyttelyihin, ns. turha hylky rakenteeseen vaikuttamattoman pikkuasian takia närästää taatusti. Eikä harvinaisilla roduilla ole sen helpompaa: kaikille harvinaisille avoimiin luokkiin on tulossa paljon hevosia, toisaalta yhdelle tietylle harvinaiselle rodulle avoimia luokkia on ehkä tarjolla vain aniharvoin. Siinäkin tapauksessa heppoisin perustein annettu hylky syö rotan lailla.

Toinen syy närinään on se, että hylkyjen pelossa osallistujat ehkä jättävät merkitsemättä värin hevostensa sivuille. VSN ei vaadi sitä, että väri olisi kirjallisesti määritelty. On ihan loogista jättää väri merkitsemättä sivuille, jos siitä voidaan olla montaa mieltä, tällä vältetään kätevästi hylkäys sen takia. Olen ollut huomaavinani tätä tapahtuvan ainakin satunnaisesti.

Värien merkitsemättä jättäminen kuitenkin rassaa pahasti minua ja oletettavasti myös muita kaltaisiani "värijalostajia"! Meille on todellakin eroa sillä, onko virtuaalihevonen määritelty mustaksi, mustanruunikoksi, sysirautiaaksi vai mustanvoikoksi, vaikka sillä olisi kuva epämääräisen tummasta, kovasti mustaa muistuttavasta hevosesta.

Virtuaalimaailmassa on oletuksena se, että värit tunnistetaan aina oikein ja niinpä esimerkiksi mustaksi merkitty ori ei voi jättää voikkoväristä varsaa sillä perusteella, että varsanomistaja ajattelisi: "No tuo nyt on varmaan väärin tunnistettu, se voi ihan yhtä hyvin olla mustanvoikkokin". Toki jos varsanomistaja ei tiedä värien periytymisestä mitään tai ei syystä tai toisesta halua realistista periytymistä noudattaa, tällainen on ihan mahdollista. Toisaalta se, että varsan isä on määritelty mustaksi, ei ole heille mitenkään relevantti tieto. Mutta meille värijalostajille se on hyvin tärkeä asia! Eikä tarvitse tulla sanomaan että kyllä on pienet murheet minulla, koska jos pitäisi valita se kollektiivisesti maailman pahin ongelma ja saisi puhua vain siitä, olisi tässäkin blogissa aika hiljaista.

Entistä suurempia ongelmia värijalostajalle on tiedossa siinä vaiheessa, kun kuva ei jostain syystä toimikaan ja sivuilla ei väriä ole kerrottu. Silloin ei voi sen kuvan perusteella päätellä väriä edes auttavasti ja se vasta harmittaakin. Se harmittaa jo vanhojen hevosten kohdalla, joiden sivuja kaivetaan hiellä ja vaivalla Archiven syövereistä ja ollaan onnellisia, että edes jonkinlainen sivu löytyy, viis siitä vaikkei yksikään kuva toimisi. Silloin olisi kuitenkin kiva, jos se väri olisi kirjoitettu sivuille ylös. Monella näin ei ole. Eikä tarvitse mennä vuosikymmentä taaksepäin tai Archiveen asti, nykyään monen käyttämä PhotoBucket ei toimi lainkaan ja TinyPicin ja muiden vastaavien kanssa tuntuu olevan säännönmukaisesti ongelmia, niin että kuvat jäävät näkymättä.

Tunnustan tässä toki julkisesti olevani VSN-tuomari, joka ei ole koskaan noudattanut tuota värihylky-sääntöä eikä tule noudattamaankaan. Voin erota tehtävästäni, jos tämä on ongelma VSN:n ylläpidon mielestä tai tarpeeksi moni muu on sitä mieltä, että tällainen anarkisti ei sovi tuomariksi. Perustelen käytäntöäni sillä, että mitä enemmän hankin tietoa hevosten väreistä, sitä vähemmän varsinaisesti tunnen niistä tietäväni. Aina tuntuu olevan poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia ja uusia mutaatioita ja vaikka mitä. Jos ihminen ei erota hiirakkoa rautiaasta (tosi tarina, harmi etten löydä kyseisiä kuvia enää mistään), miten voisin hylätä mustanvoikoksi merkityn hevosen, jolla nyt sattuu olemaan vähän ketunpunaista kainalokuopassa?!

– S

Ps. Viimeisestä kappaleesta huolimatta minulta voi edelleen kysellä väriasioita, yritän neuvoa parhaani mukaan (ja niin toivottaessa ilman turhaa genetiikkajauhantaa). En takaa, että minun värimääritykseni menisivät ilman muuta läpi muille VSN-tuomareille, mutta minulta voi kysyä taustatukea hylkyjen kyseenalaistamiseen.

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2017

VSN-arvonimiä

Taivas varjele, meillä on peräti kaksi hevosta, joille hain ja sain VSN-arvonimet!

VSN Championin arvonimet sai nyt jo edesmennyt welsh mountain -tamma Hugan Goch Fach Ion. Hugan valittiin pari vuotta sitten kuukauden tammaksi ja esiteltiin sen kunniaksi blogissa. Tuosta bloggauksesta löytyy enemmän tietoa tammasta, itse tyydyn vain toteamaan, että tuo kuva lähtee kiertoon kyllä muillekin poneille, on se niin nätti.

Toinen palkittu on oldenburg-tamma Valeriana Ion, joka ampaisi suoraan VSN National Championiksi. Hups. Valerianan sivuille ei edes ole merkitty kaikkia näyttelyitä, olen kovin laiska näiden kanssa, mutta sähköpostissa ne ovat edelleen tallessa. Niin ja tietenkin myös VSN:n tulosarkistosta, josta noita pisteitä kaivelinkin. Tämä VSN:n systeemi sopii näemmä hyvin tällaisille leväperäisillekin hevosenomistajille.

Valeriana onkin VSN-näyttelyiden vakiokaartia. Yritän osallistua näyttelyihin aina kun muistan, jaksan ja ehdin (eli välillä osallistun, välillä en), toisaalta tuomaroin itse jonkin verran myös puoliveriluokkia ja silloin tietenkin omat puoliveriseni eivät saa osallistua. Yleensä minulla ei ole mitään selkeää suunnitelmaa mitä hevosia näyttelytän, mietin joka kerta ilmoittautumiset oman fiiliksen mukaan. Aika monen rodun kohdalla tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että etsin ne harvat hevoset joilla on rakennekuva ja ilmoitan ne mukaan. Meidän hevosilla on yleisesti ottaen melko vähän kuvia, kuvattomina roikkuu niin paljon hevosia, ja niillä harvoilla kuvallisilla ei usein ole rakennekuvaa.

Valeriana on edellä esitetyn seikan takia ollut yksi harvoista vakio-näyttelyhevosistani. Puoliveritammoille ja oldenburgeille on tarjolla varsin paljon VSN-luokkia. Kuitenkin Ionicissa varsinkin rakennekuvalliset oldenburg-tammat ovat harvinaisuus, niitä on Valerianan lisäksi vain muutama. Sama koskee puoliveritammoja yleensä, rakennekuvallisia saisi olla enemmän, mutta kun ei nyt just ole, niin näyttelytän niitä harvoja, joilta rakennekuva löytyy. Valeriana osuu mukaan aika usein, koska sen kuva on yksi suosikeistani.

Jännä kuitenkin, että en ole koskaan oikein katsonut tarkkaan ja "sillä silmällä" Valerianan kuvaa ja rakennetta. VSN National Championin tittelin saaminen oli jonkinasteinen yllätys jopa. Nyt kun katselin sitä kriittisellä tuomarisilmälläni, huomasin toki itsekin, ettei se ole rakenteeltaan lainkaan hassumpi. Varsinkin kaula on kiva, vähän hoikanlainen kyllä, ja etuosa samoin. Pää on myös ihan ok, runko on lievästi avoin ja pitkänlainen, mutta tämä on tammoille aika tyypillistä. Takaosakin on aika jees, lautanen voisi ehkä olla pidempi tai ainakin tasaisempi, ei se kuitenkaan mikään toivoton ole tuollaisenakaan, perus-kolmosen persaus. Jalat ovat myös ok, takajaloissa kintereet ovat suoranlaiset, etusääret ovat polven alta vähän kapeat.

– S