keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2021

Keskiviikkomyynti: FWB:itä

Tänään tarjolla on muutamia suomalaisia puoliverisiä.

Myyntiehdot ovat helpot:

  • Kerro jotakin kautta, minkä hevosen haluat ostaa: tämän postauksen kommenteissa (muista jättää sähköpostiosoitteesi!), sähköpostitse osoitteeseen vtionic@gmail.com, Discordissa (siellä nimellä Sirpa, avatarina Ionicin logo) tai Keskustassa privaviestillä, kunhan Keskusta aukeaa.
  • Tee sivut ja ilmoita osoite.
  • Ilmoita myös VRL-tunnuksesi, ainakin osa hevosista on kuitenkin rekisterissä.

Lisää myymisestä, ehdoista ja suosituksista löytyy blogitekstistä Hevosten myyntiehdot.

  • Pitkäsukuinen: Carrot In Cappuccino DFC - Cassandra Ion
    • Paljon hannoveria suvussa
  • s. 3.5.2020
  • Estepainotteinen

maanantaina, huhtikuuta 26, 2021

Oma domain 20v ja vähäsen Hevosmaailma.netin historiaa

Tämä postaus ei suoranaisesti käsittele virtuaalihevosia sinänsä, mutta sinne päin kuitenkin. Onhan monella harrastajalla oma domaininsa. Laskeskelin nimittäin tuossa että ensi kuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun hankin hevosmaailma.net-domainin. Ja sen saman domain-nimen alla pyörii myös Ionic, kuten on tehnyt koko 17-vuotisen historiansa ajan. Silläpä ajattelin kertoa vähän miten tähän päädyttiin ja mitä 20 vuoden aikana on tapahtunut. Hevosmaailma.net-sivuston historiaakin tässä vähäsen sivuan, mutta se saattaisi tarvita oman postauksensa. Ehkä joskus.

Hevosmaailma.net tunnettiin pitkän aikaa suurimpana tai ehkä jopa ainoana suomenkielisenä hevosrotusivustona aikana ennen Wikipediaa. Se alkoi minun mielenkiinnostani hevosrotuihin ja hevosiin yleensä, mutta aloitin sen kehittämisen jo ennen hevosmaailma.net-domainia ja kevättä 2001. Alunperin keräsin tietoja hevosroduista ihan vain itselleni, ensin kirjoista, sitten netistäkin. Kun opinnoissa tuli vastaan HTML ja nettisivujen teko, päässäni välähdi idealamppunen, että hei, tässäpä mainio aihepiiri tehdä oma sivusto. Jos en väärin muista, aivan alkuperäisin hevosrotusivuston runko syntyi jonkin kurssin loppuharkkana, jonka sitten päätin siirtää nettiin ja alkaa laajentaa. 

Ennen omaa domainia sivusto vaihteli paikkaa joitain kertoja, se taisi olla Geocitiesissä tai Sunpointissa tai kenties hetken aikaa molemmissa ja sitten jonkin aikaa koulun tarjoamassa kotisivukansiossa. Mutta tosiaan toukokuussa 2001 pitkällisen hautomisen ja muutaman hyvän vinkin jälkeen hankin itselleni oman domainnimen ja webbihotellipalvelun, jonka uskollinen asiakas olen siitä lähtien ollut.

Kerrottakoon tähän väliin, että pyörittelin sivuston nimeä pitkän aikaa ja päädyin sitten hevosmaailma.netiin. Se ei kyllä ollut lopulta mikään hyvä idea, koska tuolloin oli olemassa myös Hevosmaailma-niminen lehti, muistaakseni Karprintin julkaisema. Tiedä vaikka olisi olemassa edelleenkin. Välillä ihmisille tuli väärinkäsityksiä ja sain Hevosmaailma.netin webmasterin sähköpostiin jotakin kyselyä lehtiin liittyen. Näitä piti sitten neuvoa oikeaan osoitteeseen.

Palveluntarjoajaksi valikoitui K&T Neutech ystäväni suosituksesta. Neutech oli perustettu vuonna 1997 ja se taisi olla ihan ensimmäisiä suomalaisia webhotelli-palveluiden tarjoajia. Ostamani paketin hinta oli tuolloin 600 markkaa vuodessa, opiskelijalle iso raha eikä se ollut sieltä halvimmasta päästä, mitä oli tarjolla, mutta se oli hyvä. Ja tiedättekö? Vuosimaksuni on edelleen sama, karvan vajaa 100 € vuodessa! Palvelupakettia on päivitetty vuosien mittaan useasti, tilaa ja kaistaa on lisätty, mutta hinta on pysynyt samana. Neutech myytiin muutama vuosi sitten Planeetta Internet Oylle ja nykyään Neutech on lakannut olemasta edes brändinä (se roikkui muutaman vuoden Planeetan kanssa rinnakkain, muistaakseni). Kauppakaan ei ole vaikuttanut hintaan ja mitä tuossa katselin noita hinnastoja, se on edelleen ihan kilpailukykyinen summa käyttämästäni paketista.

Tässä vuosien mittaan on usein virtuaalihevospuolella kyselty webbihotelleista suosituksia ja olen aina muistanut mainita K&T Neutechin. Se ei ehkä koskaan ole ollut se halvin palveluntarjoaja, mutta se on ollut aina ihan hillittömän hyvä. Vioista johtuvia käyttökatkoja muistan 20 vuoden ajalta ehkä pari kappaletta ja nekin korjattiin nopeasti. Asiakaspalvelu on ollut aina asiallista, suomenkielistä ja miltei valoa nopeampaa. Olen saanut vastauksia ei-kiireellisiin kysymyksiini jopa viikonloppuisin ja sen kerran kun unohdin itse maksaa laskun ja kun vihdoin sen maksoin, lähetin viestiä että kävi näin, maksoin myöhässä, anteeksi, mutta milloinkohan saisin saittini takaisin linjoille, niin siihen meni valehtelematta 4 minuuttia. Toki olen ihan perusasiakas, jolla ei ole juuri tavan HTML-sivuja kummempaa käytössä.

Planeetta Internetistä (joka muuten ei millään tavoin sponssaa tätä postausta, harmi kyllä...) tai sen asiakaspalvelusta en osaa sanoa vielä sitä enkä tätä. Domainin toiminnassa ei ole ollut tässä 4 vuoteen mitään sanomista ja kun taannoin ekaa kertaa otin yhteyttä laskutusasioiden tiimoilta asiakaspalveluun, niin se toimi yhtä lailla rivakasti kuin Neutechillä aikoinaan. Ettei se nyt ihan kauhean huonolta vaikuta.

Kyllähän minä olen mietiskellyt, että pitäisikö vaihtaa domain, kun hevosmaailma.net-sivusto on ajettu alas. Käytännössä lopetin sen ylläpidon joskus kymmenkunta vuotta sitten jo, mutta jätin sen kuitenkin näkyville ja poistin lopullisesti vasta ehkä pari vuotta sitten. Tällä hetkellä Hevosmaailma.netissä majailee oikeastaan vain Ionic ja Gin Ahaltek sekä tietenkin Pinkin rauniot. Että jos sitä muuttaisi domain-nimeä viittaamaan enemmän virtuaalihevosiin tai jotakin. Ionic.net olisi tietysti komea, mutta en ole saanut aikaiseksi. Hyödyllistä se toki on, että domain ja sitä myöten hevosten osoitteet pysyvät vuodesta toiseen samoina.

Eikun sitten vain seuraavaa 20 vuotta kohti!

— S

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2021

Keskiviikkomyynti: lyhytsukuisia suomenhevosia

Koska Keskusta edelleen tietääkseni on pois linjoilta, ajattelin tehdä nyt myyntipostauksia tänne blogiin. Toistaiseksi siis joka keskiviikko tärähtää myyntiin jokusia hevosia. Pyhä tarkoitus olisi että hevoslista olisi suht lyhyt ja keskittyisi yhteen rotuun, mutta katsotaan miten tämä tästä kehittyy.

Myyntiehdot ovat helpot:

  • Kerro jotakin kautta, minkä hevosen haluat ostaa: tämän postauksen kommenteissa (muista jättää sähköpostiosoitteesi!), sähköpostitse osoitteeseen vtionic@gmail.com, Discordissa (siellä nimellä Sirpa, avatarina Ionicin logo) tai Keskustassa privaviestillä, kunhan Keskusta aukeaa.
  • Tee sivut ja ilmoita osoite.
  • Ilmoita myös VRL-tunnuksesi, ainakin osa hevosista on kuitenkin rekisterissä.

Lisää myymisestä, ehdoista ja suosituksista löytyy blogitekstistä Hevosten myyntiehdot.

Tänään tarjolla on suomenhevosia.

o. Ionin Iku-Turso VARATTU

  • 1p suku: Vetehinen - Periäisen Santra
  • Yleispainotteinen, muutamia kisatuloksia eri lajeista
  • Vastoin sivujen tietoa, ori astuu vielä tässä kuussa meillä pari tammaa ja varsat jäävät meille (sivuille merkitty huhtikuu 2022) 
  • 1p suku: Lännen Lokari - Periäisen Santra
  • Työhevonen, muutama TYH-sijoitus
  • 1p suku: Raalan Patruuna - Kullantöyrään Kinuskimansikka
  • Työhevonen, muutama TYH-sijoitus
  • Saanut nykyisellä kuvalla RCH:n että periaatteessa lienee ktk-kelpoinen
  • Suvuton
  • Työhevonen, muutama TYH-sijoitus
  • Saanut nykyisellä kuvalla RCH:n että periaatteessa lienee ktk-kelpoinen
  • Sivuilla olevat tekstit saa mukaan soveliain tekijänoikeusmerkinnöin (© S/Ionic), sukuselvitys on tarjottava jälkeläisten omistajille kopioitavaksi
  • 1p suku: Raalan Patruuna - Huissan Huhu
  • Yleishevonen, kilpaillut eri lajeja, mm. VMRJ

maanantaina, huhtikuuta 19, 2021

Kilpaileminen – hourupäiden hommaa?

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanhuja, sanoo vanha kansa, tai jotain. Niinpä muutaman vuoden suht aktiivisen ARJ- ja WRJ-kilpailu-uran lisäksi päätin kokeilla muutakin: muita lajeja, kilpailuiden järjestämistä itse ja porrastettuja. Mitä tästä on jäänyt käteen? En tiedä, mutta välillä tulee mieleen, ettei se ihan tervepäistä hommaa ole tai sitten vain olen ARJ:n ja WRJ:n pilalle lellimä. Tässä muutamia havaintoja.

Muut lajit

Kyllähän minä sen tiedän, että ARJ ja WRJ ovat pienempiä lajeja kaikin puolin kuin vaikkapa KRJ ja ERJ. Niinpä WRJ:ssä ja erityisesti ARJ:ssä on usein tarjolla tosi isoja kisoja, joissa on tosi paljon eri luokkia tarjolla ja kukin osallistuja saa tuoda sen maksimin eli 10 hevosta mukaan. ARJ taitaa jopa kannustaa tähän. Onhan se tietysti loogista: silloin harvoin kun kisoja on, sinne saa sitten monipuolisesti ja paljon hevosia mukaan. Ja varsinkin ARJ:ssä on muutamia suuria hevosenomistajia, joilta löytyy helposti se 10 hevosta mukaan joka luokkaan. Puhun tässä itsestäni, mutten ole edes ainoa! Yksittäisiä tai muutamia hevosia kilpailuttaa vain harva. Luokat tulevat harvoin, jos koskaan täyteen ja suuri osallistujamäärä per osallistuja suosii suuria hevosenomistajia. Kun luokassa on 20 osallistujaa, joista 10 on minun, sijoitusten kerääminen on aika helppoa.

Tästä iloittelusta seuraa se, että sijoitusten määrän kerääminen on suhteellisen vaivatonta. Olin peräti hämmentynyt kun löysin Ionicista askellajihevosia, jotka sijoitusten määrän perusteella nappaisivat täydet kisapisteet laatuarvosteluissa. Ja todella monella oli vähintään 20 sijoitusta, mikä minun ymmärtääkseni tekee niistä muodollisesti päteviä varsojen vanhemmiksi. Sillä lailla! Juu juu, olenhan minä tosiaan kolmisen vuotta kisannut ARJ:ssä hevosillani, mutta ei niitä kisoja kuitenkaan tuhkatiheään ole, aina ei ole sopivia luokkia, minulla on paljon enemmän hevosia kuin yksiin kisoihin voi ilmoittaa ja minun kisaamiseni ei ole missään määrin järjestelmällistä.

Suositummissa lajeissa meno on ihan toisenlaista. Kisat ja luokat ovat pieniä, voi olla että tarjolla on esimerkiksi vain kaksi heA-koululuokkaa, yksi osallistuja saa tuoda kolme hevosta. Luokat ovat täynnä siltikin. Kerää tässä sijoituksia sitten! Onkin muuten tosi nihkeätä, toki olisi helpompaa, jos olisi vain ne 3-5 hevosta, joita kilpailuttaa aktiivisesti eikä vaihda kisahevosiaan joka kisoihin aina sen mukaan, mikä sattuu kunakin päivänä kiinnostamaan.

Ei sillä että valittaisin, ymmärrän erittäin hyvin nuo suosittujen lajien pienet kisat ja luokat. Tulosten kaahiminen hevosten sivuille on helpompaa tällaisista kisoista. Vaikeaksi homman tekevät eri luokat (jotka täytyy aina muistaa merkitä oikein hevosten sivuille, ei sovi pelkkä apina-copypaste) ja se, jos luokissa on eri määrä hevosia mukana (vaikuttaa sijoittujien määrään ja tulosmerkintään). Helppoa jos niihin ei tarvitse mennä koskemaan.

Kilpailuiden järjestäminen itse

Haluaisin kovasti, että minulla olisi tästä pelkkää positiivista sanottavaa. Paljon onkin. Prosessi sekä kisojen anomiseen että tulosten ilmoittamiseen on VRL:n puolelta varsin helppo. Sitä oli oikeasti aika vaikea edes möhliä. Mutta sitten on se mutta. Pieni asia sinänsä, joka kuitenkin saa minut repeämään harmista. 

Sijoitusnumerot! 

Ne pitää olla merkittynä kun lähettää tuloksia VRL:lle. Sehän on helppoa, jos ne sijoitusnumerot ovat suoraan kopioitavissa kisakutsun sivuilta, mutta kun minä taas tahtoisin käyttää <ol>-tagia, joka numeroi automaattisesti, mutta sijoitusnumeroita ei voi kopioida, vain pelkän tuloslistan kopiointi onnistuu. Random.org:sta sain tulokset nätisti nyky-Bloggeriin, mutta sekin käyttää samaista <ol>-tagia ja joudun joka tapauksessa askartelemaan ne sijoitusnumerot tuloksiin, joko kisakutsuun tai sitten VRL:n lomakkeeseen. Ja sekös syö naista, joka haluaa minimoida tällaisen tylsän ja virheherkän näpräämisen.

Hyvästit siis suunnitelmille ryhtyä aktiiviseksi kisajärjestäjäksi! Hyvästi monien kymmenien kutsujen ryppäät! Hyvästi suuret ARJ-kisat monine luokkineen! Ei vain tule mitään, hermohan minulla menee.

Vai miten te muut tuon teette, te jotka järjestätte aktiivisesti isoja kisoja ja kisaryppäitä? Onko teillä jokin kikkakolmonen? Älkää vain sanoko että ihan käsin ähräätte numeroita satoihin ja tuhansiin tuloslistoihin? Itse mietin, että jos saisi jotenkin Excelin kautta viriteltyä jonkinlaisen systeemin, mutta saas nähdä miten käy.

Porrastetut kisat

Monet hehkuttivat uuden VRL:n myötä, että porrastetuissa kilpaileminen on entistä helpompaa. Aiemmin olen kuullut väitteen sen sopivan laiskoille, kun tuloksia ei tarvitse kirjata hevosten sivuille ja että niiden edistys kisaamisessa päivittyy automaattisesti niiden sivuille tai jotain. Päätin sitten antaa pikkusormen ja kokeilla, semminkin kun siihen kannusti se seikka, että perinteisiä ARJ-kisoja on niin kovin harvakseltaan tullut kalenteriin.

Alkuvaikeuksien jälkeen jälkeen olen saanut kisalistat näyttämään suunnilleen oikeilta. VRL:lle suurkiitos hevosten muokkauksen massatyökaluista, ilman niitä mistään ei olisi tullut mitään. Ne kisalistat ovat kuitenkin minun nähdäkseni harminaihe ARJ:ssä, olisivat myös WRJ:ssä, mutta siinä ei järjestetä porrastettuja, ainakaan vielä. Ymmärrän että ne toimivat perinteisissä lajeissa, kun lajeja on vain se yksi: tason 3 estehevonen hyppää aina tason 3 esteitä, mutta tason 3 tennesseenwalker ei oikein voi osallistua tason 3 tölttiluokkaan. Itsehän rajoitan vielä ARJ-hevosillani noita lajeja sen jaoksen sisällä, en kilpaile kaikilla askellajiratsuillani esimerkiksi saddleseatia ja silloin kun kilpailen, keskityn yhden hevosen kohdalla vain yhteen lajiin. ARJ:ssä osa luokista on rotukohtaisia eikä lajijaos varsinaisesti suosittele saddleseat-lajien sekakisausta.

Niinpä minulle toimiva kisalista olisi sellainen, jossa tason lisäksi näkyisi rotu, jotta tiedän mihin erikoisaskellajiluokkiin voin sen ilmoittaa, ja itse määrittelemäni laji tai lajit, joissa haluan sitä kilpailuttaa. Sinänsähän tuo systeemi muistuttaa vanhaa Show Pony Circuitia, jota olen totta tosiaan jäänyt kaipaamaan. Perinteisissä lajeissa tuo on varmasti ihan toimiva järjestelmä ja pitänee joskus kokeilla sitäkin puolta. Ymmärtääkseni ARJ:n lisääminen porrastettujen puolelle on uusi juttu ja ehkä hommassa on vielä alkukankeutta ja vaikeutta kun lajit eivät ole yhtä yksiviivaisia kuin perinteiset lajit.

Menin minä ilmoittamaan jo yhden hevoseni ARJ:n porrastettuihin kisoihin. Vielä pitäisi muistaa että kuka hevonen ja mihin kisoihin, pääsi nimittäin unohtumaan. Niin ettei tämä minun porrastettujen urani kovin hohdokkaasti alkanut.

– S

maanantaina, huhtikuuta 12, 2021

Kalliovuortenhevosten säkäkorkeudet

Minä olen näitä eri rotujen säkäkorkeustilastoja esitellyt jonkin verran, viimeisimpänä tammikuussa arabiristeytysrotujen säkäkorkeuksia. Tällä kertaa vuoron saa kalliovuortenhevonen, mutta tilastojen lisäksi kerron vähän tuon rodun säkäkorkeusasioista muutenkin. Kalliovuortenhevosten korkeuksien kanssa on nimittäin ollut tässä parin vuosikymmenen aikana vähän säätöä ja rotu on vaihtanut nimeäänkin siinä välissä ponista hevoseksi. 

Minä itse kuulin koko rodusta ensimmäisen kerran joskus 90-luvulla, kun sain käsiini Elwyn Hartley Edwardsin kirjan Koko maailman hevoset. Tässä suomennoksessa rotu esiteltiin nimellä kalliovuortenponi ja sille ilmoitettiin säkäkorkeus, joka osoittautui sittemmin hieman virheelliseksi. Kun 2000-luvun alussa perustin Hevosmaailma.netin, rotu meni sinne  kalliovuortenponina enkä sitä säkäkorkeuttakaan tarkistanut oikeaksi. Saattoi tosin olla, että tuolloin ei ollut vielä oikein mitään paikkaa mistä tarkistaakaan.

Koska Virginia ja minä käytimme Hevosmaailma.netiä paljon lähteenä, virheellinen säkäkorkeus ja rodun nimi valuivat sieltä virtuaalimaailmaan. Emme me olleet ainoita, sillä kalliovuortenhevonen roikkui melko pitkään NJ:n ponirotujen listalla. Sittemmin se on kyllä korjautunut kiitettävästi ympäri virtuaalimaailman ja tunnetaan hevosrotuna. Ainoastaan minä vanha kanto saatan joskus vielä lipsahtaa ainakin ajatuksissani nimittämään sitä poniksi.

Miksikö tuossa Edwardsin kirjan suomenkielisessä versiossa sitten oli väärä säkäkorkeus? Tajusin ongelman todennäköisen alkusyyn vasta kun sain käsiini alkuperäiskielisen version. Suomennoksessa säkäkorkeudeksi oli todennäköisesti ilmoitettu 140-160 (150?) cm. Alkuperäisessä versiossa korkeus oli ilmoitettu kämmenenleveyksinä 14-16 (15?) hh. Kämmenenleveys on noin 10 cm, mutta se ei ole ihan tarkka vaan oikeasti se on 4 tuumaa eli 10,16 cm. Ero on pieni, mutta 14-16 hh on sentteinä 142-163 cm (pyöristetty arvo). Jos nämä säkäkorkeusasiat kiinnostavat, siitä löytyy vanha blogiteksti: Kämmenenleveydet hevosten mittana.

Huomautan kuitenkin tässä välissä, että minulla ei ole enää kumpaakaan kirjaa saatavilla, joten en ole varma mitä siinä varsinaisesti ilmoitettiin säkäkorkeudeksi. Alunperin Hevosmaailma.netissä säkäkorkeuden yläraja oli 150 sentissä, en tiedä miksi mutta olettaisin pääasiallisena lähteenä olleen tuon suomenkielisen Edwardsin kirjan. On tietysti mahdollista, että rotuyhdistys on muuttanut säkäkorkeusrajoituksia vuosien mittaan, jolloin kirjojen tieto jää auttamatta vanhentuneeksi. Toisaalta se on voinut olla myös ihan inhimillinen virhekin, epätarkkuus tai painovirhepaholainen, sattuuhan näitä.

Toinen ongelma tuossa kirjassa ja useimmissa muissakin hevosroduista kertovissa kirjoissa oli se, että rotujen kohdalla ei välttämättä mitenkään tarkenneta sitä säkäkorkeustietoa, että onko se ehdoton raja vai jonkinlainen yksilöiden keskisäkäkorkeus vai ihannekorkeus vai jotain muuta. Toki rotuyhdistykset ja kantakirjat suhtautuvat asiaan eri tavoin ja vaihtoehtoja on monia:

  • Säkäkorkeutta ei teoriassa rajoiteta mitenkään. Esimerkki: englantilainen täysiverinen, lämminveriravuri.
  • Säkäkorkeutta ei teoriassa rajoiteta mitenkään, mutta on olemassa tietty ihanneväli, johon yksilöiden toivotaan osuvan. Näitä voi olla yksi yhteinen molemmille sukupuolille tai oreille ja tammoille omansa. Esimerkki: FWB.
  • Säkäkorkeutta ei teoriassa rajoiteta, mutta korkeuden perusteella tehdään jonkinlaista jakoa rodun sisällä. Esimerkki: suomenhevonen.
  • On olemassa ala- tai yläraja tai molemmat, mutta ne ovat hyvin väljät. Tällöin voi olla myös ihannekorkeus. Esimerkki: muistaakseni jotkin pv-kantakirjat.
  • On määritelty tarkasti säkäkorkeuden ala- tai yläraja tai molemmat, jonka alittajaa/ylittäjää ei hyväksytä rekisteriin tai kantakirjaan, tai ainakin siinä voi olla rajoituksia. Raja voi olla oreille ja tammoille eri tai sama. Esimerkki: monet ponirodut.

Kalliovuortenhevonen on ymmärtääkseni aika tiukka tässä asiassa, sillä se määrittelee sekä ala- että ylärajan säkäkorkeudelle ja ilmeisesti ainakin alaraja on tiukka. Kalliovuortenhevoset kyllä rekisteröidään varsana, jolloin säkäkorkeudesta ei vielä tiedetä, mutta jonkinlainen kantakirjaus (puhutaan termillä certificate) vaatii ainakin sen, että hevonen on vähintään 14 hh.

Tämän pitkällisen sepustuksen jälkeen totean siis, että kautta aikain Ionicissa on ollut alamittaisia kalliovuortenhevosia ja meni itse asiassa aika kauan ennen kuin kumpikaan meistä edes tajusi, että se on ongelma. Itse asiassa meillä on edelleen yksi selkeästi liian matala hevonen, 138-senttinen Nevaeh Ion. Tamma on syntynyt vuonna 2010 ja sen vanhemmat ovat vuodelta 2008, molemmat hyvin matalia myös, joten siksipä Nevaehista ei kovin korkeaa tullut. Pidän kyllä huolen siitä, että tamman jälkeläiset tulevat olemaan kyllä ihan sallituissa rajoissa. Virtuaalihevosten jalostus on sitten ihanaa kun voi vain päättää että vaikka tämä nyt on vajaamittainen, niin sen varsat menevät rajoihin!

Tässä sitten se tilasto itse:


Orien keskiarvo on 151,66 cm (85 hevosta) ja tammojen 149,74 cm (99 hevosta). Kuten näkyy, tuossa 150 sentin tietämillä on tämän rodun piikki, tammoilla selkeämpi kuin oreilla. Viivadiagrammina se näkyisi ehkä selkeämmin.

Minkälaisia päätelmiä tästä nyt voitaisiin tehdä? Tuo alunperin ylärajana pidetty 150 cm taitaa edelleen jonkin verran vääristää meidän rockyjen säkäkorkeuksia. Minä ainakin Ionicin alkuvuosina pidin yli 150-senttistä kalliovuortenhevosta jotenkin kauhean isoina ja vaikka jossain vaiheessa otinkin tavoitteeksi kasvattaa rodun säkäkorkeutta, se keskisäkäkorkeus pyörii edelleen siinä 150 sentin tuntumassa, vaikka voisi olla isompikin. 160 sentin ylittäjiä ei tallissa tällä hetkellä ole ainoatakaan, tasan 160-senttisiä vain kaksi ja yli 155-senttisiäkin aika vähän.

Jatkossa voisi ehkä vieläkin enemmän kasvattaa tuota rodun kokoa, mutta ottaa enemmän käyttöön myös tuota pienempää päätä, kunhan nyt pysytään siellä 142 sentin yläpuolella. Vaihtelu tunnetusti virkistää.

– S

maanantaina, huhtikuuta 05, 2021

Rotuesittelyssä menorcanhevonen

Tuli yleisöltä pyyntö, että kirjoittaisinko blogiin menorcanhevosesta jotakin. Lupasin, vaikka rotu on kyllä hyvin tuntematon minulle ja muutenkin. Se oli jäädä yritykseksi, sillä rodusta on lopulta varsin vähän tietoa, varsinkin kun en ymmärrä espanjaa tai katalaania. Haluaisin myös esittää kysymyksen, että miten ihmeessä ja kenen mielestä on mitään järkeä tehdä PDF-tiedosto, jonka tekstiä ei saa kopioitua tekstinä?! Aargh! 

Lisähaastetta tuo se, että Hendricksin hevosrotu-ensyklopedia ei tunne rotua lainkaan eikä mikään muukaan kirjalähteistäni. Sama kohtalo on myös mallorcanhevosella, joka on ainakin jossain määrin lähisukuinen menorcanhevoselle. Mutta katsotaan mitä olen saanut raavittua kasaan.

Rodun nimi

Englanniksi rotu tunnetaan useimmiten nimellä Menorquín (horse), mutta myös nimellä Menorquina tai Menorcan Horse. Espanjalainen nimitys on caballo menorquín tai toisinaan (caballo de) Pura Raza Menorquína. Katalaaniksi se on melkein sama: cavall menorquí tai Raça Menorquina.

Suomalainen nimi menorcanhevonen on minun keksimä, tosin se nyt ei vaatinut juurikaan mielikuvitusta. Joissain lähteissä näkyy nimitys menorquinanhevonen, mutta jos minulta kysytään, niin se on hieman väärin. Menorca on kuitenkin sen saaren nimi, mistä rotu on kotoisin, joten menorcanhevonen on yhtä looginen nimitys kuin suomenhevonen.

Historiaa

Tämä on suuri kysymysmerkki koko rodussa, sillä historiasta on (englanninkielistä) materiaalia kovin vähän. Kyseessä on vanha rotu, se tiedetään, kenties jopa hyvinkin vanha. Sekä menorcanhevonen että mallorcanhevonen periytynevät suuressa määrin sukupuuttoon kuolleesta katalaaninhevosesta, joka oli jonkinlainen hevostyyppi Katalonian alueella ja todennäköisesti lähisukuinen muille iberialaisille hevosille. Katalaaninhevosen mainitaan olleen usein tai aina musta, samoin kuin menorcanhevonen ja mallorcanhevonen.

Córdoban kalifaatti hallitsi Menorcaa vuosina 903-1287 ja mahdollisesti tällöin saarelle tuotiin arabi- tai berberisukuisia hevosia tai molempia. Toisen teorian mukaan Aragonian ja myös Mallorcan kuningas Jaume I (engl. James I, suom. Jaakko I, hallitsi Mallorcaa 1213-1276) olisi tuottanut Menorcalle (tai ehkä Mallorcalle?) hevosia keski-Euroopasta. 

Rotuyhdistys perustettiin kuitenkin vasta niinkin myöhään kuin 1989. Sittemmin rotu on tunnustettu kotoperäiseksi roduksi Menorcalla ja Espanjassa, ja niinollen säilyttämisen arvoiseksi. Se on varsin harvinainen, tällä hevosia on reilu 3000 yksilöä Baleaareilla, pääasiassa kai kotisaari Menorcalla, mutta joitain yksilöitä myös manner-Espanjassa.

Rakenne

Myös tässä osassa on paljon kysymysmerkkejä, koska käytännössä ainoat lähteeni olivat rotuyhdistyksen englanninkielinen osio ja espanjankielisen määritelmän konekäännös, ja kummankin käännöksen laadussa saattaa olla sanomista. Olen joutunut siis tulkitsemaan varsin paljon asioita eikä tätä voi pitää mitenkään ehdottomana totuutena. 

  • Yleisesti menorcanhevonen on keskikokoinen hevonen, jonka iberialainen leima on hyvin selkeä.
  • Yleisvaikutelma on vahva, mutta silti suhteellisen kevyt, rotu ei ole läheskään yhtä massiivinen kuin jotkin andalusianhevoset.
  • Sukupuolileimat ovat yleensä selkeät, tammoilla on pidempi runko ja pää, ja kevyempi kaula kuin oreilla. 
  • Erityisesti oriit ovat usein hieman korkeajalkaisen oloisia ja neliömäisiä.
  • Orien minimisäkäkorkeus on 154 cm, tammojen 151 cm. Keskikorkeudet ovat 161 cm (oriit) ja 157 cm (tammat).
  • Profiili on yleensä lievästi kyömy, mutta voi olla myös suora. Pää on jalo samaan tapaan kuin andalusianhevosilla.
  • Silmät ovat tummat ja katse on eloisa.
  • Sieraimet ovat suuret. 
  • Kaulanliittymä on avoin.
  • Korvat ovat keskipitkät, kapeat ja hieman sisäänpäin kaartuneet.
  • Kaula on vähintään keskipitkä, kaareva ja lihaksikas. Alakaulaisuus tai joutsenkaulaisuus on virhe.
  • Säkä on pitkä ja erottuva.
  • Lapa on melko pitkä ja viisto.
  • Runko on suhteellisen kapea eikä useinkaan mahdottoman syvä. Tätä piirrettä korostavat vielä pitkät jalat.
  • Selkä on lyhyehkö ja lihaksikas. Selkä-lanne -linja on suora.
  • Lautanen on jonkin verran laskeva, takaosa on yleisesti ottaen melko lihaksikas ja hännänkiinnitys on matalalla.
  • Jalat ovat yleensä melko pitkät ja sirot mutta varsinkaan etusääri ei saa olla liian hento. Nivelten tulee olla suuret ja erottuvat. Vuohisten asennon tulee olla myös hyvä.
  • Liikkeet ovat joustavat, sulavat ja säännölliset, erikseen mainitaan hyvä kyky lisätä.
  • Jouhet ovat paksut, usein kihartuvatkin.
  • Väriltään menorcanhevoset ovat aina mustia, pienet merkit päässä sallitaan, mutta sukista en ole varma. Erikseen on mainittu että kavioiden tulisi olla mustat, joten voi olla että sillä perusteella sukkajalat on karsittu pois.

Käyttö

Menorcanhevosta ei ole tietojen mukaan koskaan käytetty maatöihin, se on ollut selkeämmin ratsuhevonen. Mallorcanhevonen sen sijaan on ollut enemmän maatalouskäytössä ja sitä mainitaan käytetyn myös muulien kasvatukseen.

Perinteisesti menorcanhevosta on käytetty doma menorquína -ratsastukseen, joka on jonkinlainen yhdistelmä espanjalaista doma vaqueraa ja korkeaa kouluratsastusta. Erityisesti ratsukot ovat esitelleet näitä taitojaan juhlakulkueissa. Nykyään rotu on kohtalaisen hyvä myös tavallisena kouluratsuna. Rodun sanotaan olevan hyväluonteinen, älykäs ja helposti koulutettava.

Lähteet

Associació de Criadors i Propietaris de Cavalls de Raça Menorquina: Description
Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación: Cavall Mallorquí
Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación: Cavall Menorquí
Wikipedia: Caballo catalán
Wikipedia: Menorquín horse
Muut soveltuvat lähteet esim. Wikipedian muut sivut, sanakirjat