Ionicin islanninhevoset – historiaa ja nykypäivää

Islanninhevosen historia Ionicissa on jossain määrin mielenkiintoinen, mutta nykyään se on vähintäänkin keskikokoinen rotu ja yksi tärkeimmistä askellajiroduista. Ajattelinkin kirjoitella lyhyen koosteen siitä, miten issikasta on tullut Ionicissa sellainen rotu kuin se nykyään on.

Ionicin ihan ensimmäinen issikka oli tamma Snotra frá Syndur, suorastaan legendaarisen Syndurin kasvatti, joka syntyi syksyllä 2007 ja tuli varmaankin aika suoraan Ioniciin. En varsinaisesti muista, miksi tamma talliin hankittiin, mutten välttämättä erehdy kovin pahasti, jos se on ollut taas jokin "ostettiin kun kerran oli myynnissä" -tyyppinen tapaus.

Snotralla kilpailtiin jonkin verran ARJ:ssä, tuolloin vielä ihan perinteisissä kisoissa, kun muitakaan ei ollut tarjolla. Sen lisäksi se varsoi peräti viisi varsaa, ensimmäiset frá Jón -issikat ikinä. Isänä näillä kaikilla oli ulkopuolinen ori, tietenkin, koska Snotra oli ainoa rotuaan meillä.

Koska yhden hevosen pohjalta on vaikea mitään jalostaa eteenpäin, ei issikkajalostus tuolloin ottanut sen enempää tuulta alleen. Kaikki Snotran varsat päätyivät myyntiin joko ennemmin tai myöhemmin. Snotra itse lopetettiin vuonna 2009.

Seuraavia issikoita saatiin odotella vuoteen 2012 asti. Silloiset tulokkaat olivat Teigaholtin kasvatit, ori Brellir frá Teigaholti ja tamma Krafla frá Teigaholti. Nämä kaksi ja varsinkin Krafla neljän varsansa kera ovat nykyisen issikkalauman kulmakiviä ja kantahevosia. Snotrankin suku palasi Ioniciin, kun ostin takaisin sen varsan, ori Vakri-Skjóni frá Jónin. Muistelen sen olleen Kerpalla RDN:ssä, mutten ole varma. 

Seuraavina vuosina issikkalauma karttui ostohevosilla, joita olivat ainakin nämä:

• t. Alvör frá Rósgarður
• o. Barón frá Ljóma
• t. Blæja frá Ljóma
• o. Brimir frá Ponipallero
• o. Draupnir frá Ljóma
• o. Eldur
• o. Farmóður frá Syndur
• o. Harkur frá Ljoma
• t. Náttfreyja frá Syndur
• t. Sokkadís frá Ljoma
• t. Sóley frá Ponipallero
• t. Svandís frá Skógur
• t. Tvenna frá Ljóma
• t. Tvista frá Daydream
• o. Ögri frá Rósgarður

Näistä osa on jo tehnyt komean uran jalostuksessa ja lopetettukin, osa on niin uusia tulokkaita, ettei niille ole vielä syntynyt varsoja. Joka tapauksessa Ionicin issikkakanta on ollut varsin pitkäsukuista, toisinaan melko vanhasukuistakin, ja aika suppeaa, vaikka tammoille toki on käytetty ulkopuolisia oreja usein.

Vuonna 2022 sain idean keksiä ihan uusia, suvuttomia tuonteja ja teinkin sen: talliin tuli 4 tammaa ja 4 oria. Ne kilpailivat itsensä valmiiksi ARJ:n porrastetuissa ja jättivät sittemmin hyvän lauman varsoja. Tästä ensimmäisestä setistä on osa hevosista myyty jo muualle, mutta osa on vielä Ionicissa. 

Vuonna 2024 keksin toisen vastaavan lauman suvuttomia issikoita. Prosessi oli sama eli ensin kisasin ne ARJ:ssä ja nyt loppuvuodesta syntyy taas melkoinen määrä yksipolvisia issikkavarsoja.

Niinpä Ionicissa on kolmea sorttia hevosia: on niitä pitkäsukuisia, vanhempia kasvatteja tai niistä polveutuvia hevosia. On jonkin verran suvuttomia hevosia ja sitten on melkoinen määrä yksipolvisia kasvatteja, niistä omista tuonneista syntyneitä. Näiden yhdistäminen keskenään on toki vielä vähän vaikeata, kun kuitenkin yritän jossain määrin pitää kiinni tasaisista suvuista tai edes sinne päin, mutta katse onkin tulevaisuudessa.

Kilpailukeskus, welshien sukuarkisto ja mitä yleistä keksin sanoa tietotekniikasta

Tässä viime aikoina olen törmännyt pariin uutuuteen virtuaalimaailmassa, nimittäin Welshien sukuarkistoon (WSA) ja Tillin tekemään virtuaaliseen kilpailukeskukseen. Ensin mainittu tallentaa historiaa ja toinen tekee kilpailemisesta entistä helpompaa, joten kukaan tuskin ihmettelee sitä, miksi minä näistä olen niin innoissani. Joka tapauksessa nämä molemmat ovat minun mielestäni tosi hienoja juttuja ja siksi halusin nostaa ne ihan blogipostauksen aiheeksi.

No, oikeastihan nuo eivät ole sinänsä mitään erityisen uusia ideoita. WSA sanoo jo heti etusivullaan ottaneensa mallia Marsupienen russiarkistosta, joka sekin oli tosi hieno juttu, harmi ettei toimi enää. Virtuaalisen kilpailukeskuksen idea ei niin kovin paljon poikkea vanhasta SPC:stä ja mahtaako nykyinen laukkajaos toimia samalla tavalla. Toki näissä ei ollut tuota uuden kilpailukeskuksen automaattista kilpailuttamista ja lajivalikoimatkin ovat hyvin toisenlaiset. Vaan ei sen väliä, täysin uusien ideoiden keksiminen on perin harvinaista. Mutta vaikka pyörän keksiminen uudestaan ei kannata, pyörän parantaminen kyllä kannattaa.

Kauas on tultu niistä virtuaalimaailman alkuajoista, jolloin VRL:kin toimi käsipelillä. Silloin 20 vuotta sitten osasin kyllä haaveilla kaikenlaisesta, mutten koskaan uskonut haaveiden toteutuvan. Kehitys onneksi kehittyy ja haluan nostaa hattua jokaiselle harrastajalle, joka tällaisia projekteja kehittelee virtuaalimaailmaan.

Samalla vähän hävettää salaa. Ionicin takana on kaksi ohjelmistotekniikan insinööriä (toinen melkein valmiskin jopa, köh) ja kumpikaan meistä ei ole saanut virtuaalimaailman eteen tehtyä yhtään mitään. Tosin vetoan siihen, että meistä kumpikaan ei ole varsinaisesti koodari ammatiltaan. En kyllä tiedä, ovatko nuo muutkaan vai innokkaita harrastajia. Virginia erikoistui jo ajat sitten tietoliikennetekniikan puolelle. Minä puolestani ajauduin dokumentointihommiin. Esimerkiksi DITAsta osaisin sanoa paljonkin, mutten ole vielä keksinyt sille käyttöä virtuaalimaailmassa.

Mutta onneksi ei ole tarvinnut! Onneksi on muitakin harrastajia, joilta onnistuu tällaisten systeemien tekeminen! Ja haluan myös mainita VRL:n ja sen taustatiimin! Kiitos! 

Pikseliarkeologin kootut valitukset

(Ensiksikin kiitos sille harrastajalle, joka keksi termin pikseliarkeologia. Se on loistava. Sillä tarkoitetaan siis vanhojen hevosten sivujen ja tietojen kaivelemista internetin syövereistä.)

Kuvittelen olevani jossain määrin etevä pitkien ja vanhojen sukujen selvittämisessä, koska olen sitä aika paljon tehnyt näiden kaikkien harrastusvuosien aikana. Viimeisimpänä nyt oli tuo Pyökin Bifrost ja sen suvun kaivaminen täydellisenä sivuille, mutta olen minä harrastanut sitä muutenkin. Lisäksi minulla on tuo kokoamani kadonneiden hevosten lista, muistilapuksi itselleni ja toivottavasti hyödyksi ja avuksi muille.

© Klaus Hausmann

Olen joskus kirjoittanutkin, että vanhan suvun kaivaminen muistuttaa salapoliisin työtä: johtolangat ovat vähissä ja niitä vähiä pitää osata hyödyntää. Web Archive, Google ja VRL ovat ne parhaat työkalut, mutta haluan nostaa esille myös kaikki ne harrastajat, jotka ovat koonneet omien hevostensa sivuille niitä vanhoja sukuja täydellisinä. Näistä on niin paljon apua! Kiitos jokaiselle!

Pikseliarkeologin totaaliharmistus on hevonen, joka on täydellisesti kadonnut, niin ettei siitä löydy mitään linkitettävää. Pahimmillaan hevonen on pelkkä nimi jonkin toisen hevosen suvussa eikä siitä löydy edes tietoa siitä, onko kyseessä EVM-sukuinen hevonen vai jatkuuko suku hevosen takana vielä jonnekin. Mutta on niitä harminaiheita muitakin ja tässä niistä listaa.

Muistosivut, joilta on poistettu tiedot

Ai että kun jurppii löytää toimiva sivu hevoselle joko suoraan tai Archiven kautta, ja sitten todeta, että sivuilla on vain koskettava muistoteksti eikä mitään tietoja hevosesta itsestään. Kirjoitin kymmenen vuotta sitten muistosivuista (Muistosivujen anatomia) ja neuvonani oli se, että älä poista muistosivuilta mitään tietoja. Oli siellä muitakin neuvoja ja ne ovat edelleen tosi hyviä. Joidenkin kohdalla vahinko vain on päässyt tapahtumaan jo. Suosikki-inhokkini on xx-tamma Angelic Goddesin sivu, joka on ihan torso.

Relevantti tieto esitetty kuvina

Tästäkin olen räntännyt aiemmin ja onneksi nykyiset virtuaaliharrastajat toimivat fiksummin, mutta vanhoilla sivuilla näkee joskus sitä, että jotakin tärkeätä tietoa, kuten hevosen nimi, on vain kuvatiedostona. Sitten kun sivu katoaa, mutta on kuitenkin tallentunut Archiveen, kuvat vain ovat jääneet jonnekin matkalle, niin siinähän sitä ollaan. Meillä on hevosen sivu, muttei tiedetä minkä hevosen sivu!

Tästä löytyi esimerkki kadonneiden hevosten listastani. Liinun virtuaalitallia kaivaessani olin törmännyt vuonohevostamma "Dooran" sivuihin. Oli kuvat ja luonnekuvaukset ja kaikki, mutta se virallinen nimi jäi hämärän peittoon, kun otsikkokuva ei toimikaan. Nyt myöhemmin sain toista kautta selville, että kyseessä on mitä todennäköisimmin Isadora. Löytyy muuten Bifrostin suvusta.

Relevanttia tietoa puuttuu muutenkin

Tähän on VRL panostanut kautta vuosien kiitettävästi, että rekisteröitävien hevosten sivuilta löytyisivät ne perustiedot. Nimi on tietysti hyvin tärkeä perustieto, mutta rotu ja sukupuoli ovat tärkeitä myös. Värikin, jos minulta kysytään, mutta jos väri ei ole tiedossa, niin siitä nyt voi selvitä hengissä. Virtuaalimaailman alkuaikoina ei kuitenkaan ollut VRL:ää, meno oli muutenkin sekalaisempaa ja joskus törmää sivuihin, joista ei ilmene nämä perustiedot lainkaan. Jos hevosella on luonnekuvausta tai muita tietoja sivuillaan, niistä saattaa pystyä päättelemään sukupuolta tai rotua, joskus värinkin, mutta aina näin onnellisesti ei käy.

Suku erillisellä sivulla

... joka ei sitten ole tallentunut Archiveen... Tämäkin on onneksi melko kadonnut perinne eikä siihen törmää kuin joskus harvoin vanhoja hevosia kaivellessa. Vaan ottaa se silti päähän löytää hevosen sivu, huomata että sen suku on esitetty erillisellä sivulla ja sitten se sivu ei olekaan tallentunut Archiveen tai ei muuten vain toimi. Miksi, voi miksi?

Virheellinen tai muuten epätäydellinen suku ja sen merkinnät

Onhan se totta, että virheitä sattuu. Itsellekin, tunnustettava on. Joskus nämä virheet vain jäävät elämään internetiin ja pahimmillaan hämmentävät harrastajia vielä 20 vuoden jälkeenkin. Tuota vuonohevossukua selvittäessäni törmäsin erääseen hevoseen, jonka sivuille oli ilmeisen vahingossa jäänyt ihan väärä sukutaulu. Linkit oletettavasti menivät andalusianhevosten sivuille, mutta koska sivut eivät toimineet, en pystynyt tätä varmistamaan. Onneksi hevoselle oli löytynyt toista kautta toinen suku.

Toinen tapauskin oli: erään hevosen sukutaulussa väitettiin EVM-hevosiksi useampia sellaisia hevosia, jotka nimenomaan eivät olleet EVM-hevosia. Olin löytänyt niille ihan sivutkin jo!

Noin yleisesti rakastan sukutauluja sukutaulumuodossa ja vihaan sitä vanhaa tapaa, jossa hevosen sivuille oli listattu vain isän ja emän nimet, joko linkkien kanssa tai pahimmillaan ilman. Niin, ja sitten ovat nämä vanhat harmit, kun jokin hevonen on merkitty kuolleeksi eikä sillä ole linkkiä. Näistä ei koskaan tiedä, onko kyseessä oikea virtuaalihevonen vai EVM-hevonen, sillä entivanhaan saatettiin merkitä EVM-hevonen kuolleeksi.

Sitten voisin listata pitkälti kaikenlaisia muita pikkujuttuja, epätarkkuuksia, vaihtuvia tietoja ja niin edelleen, mutta ehkä annan olla. Voisin myös kirjoittaa ohjeistuksen siitä, miten teet järkevät sivut virtuaalihevoselle, mutta ehkä annan senkin olla. Virtuaalimaailman kehittyminen ja yhtenäistyminen on hoitanut monet näistä ongelmista pois nykysivuilta. Menneisyydessä tapahtuneita vahinkoja sillä ei voi korjata.

Vanha vuonohevossuku ja muutakin vuonohevosasiaa

Viime vuonna esittelin blogissa asti erästä puoliverikasvattiani, jonka suku oli vähintäänkin mainitsemisen arvoinen eli pitkä ja vanha (Arkeologisia kaivauksia eli mihin päädyin puoliverisukua selvittäessäni). Olin tehnyt oriille kattavamman sukulistauksen sen sivuille ja olin innoissani siitä, vaikka aikaa siihen meni. Nyt tuli hankittua vuonohevonen, jolla on samanlainen suku ja myös samanlainen sukulistaus: 

Tamma Pyökin Bifrost

Homma lähti siitä, että katselin vuonohevosiani läpi ja totesin, että jalostus ei inahdakaan eteenpäin, jos en tee jotakin. Lähdin kyselemään muilta harrastajilta ostohevosia ja tilausvarsoja. Koukkuun tarttui myös Veera, jolla oli tarjota pitkäsukuinen tamma. Minulta löytyi sille pitkäsukuinen ori ja niin Bifrost sai alkunsa.

Jo Bifrostin isä, oma kasvattini Jonens Torkjell, on isänsä puolelta jossain määrin pitkäsukuinen, mutten ollut oriille itselleen tehnyt sen pidempää sukutaulua kuin normaalin viisipolvisen. Kaivoin nyt Tjorkellinkin puolen suvun Bifrostin sivulle. Mutta se Bifrostin emän suku...! Laskeskelin, että se menisi pisimmillään 17. sukupolveen ja siellä liikutaan virtuaalimaailman esihistoriassa.

En tiedä vuonohevosista ja niiden historiasta yhtään mitään. Puoliverisistä sentään olen jossain määrin perillä ja tunnistan vanhoja hevosia ja vanhoja kasvattajia. Vuonisten kanssa liikun aivan tuntemattomalla maaperällä. Siksipä olikin kiva bongailla suvusta noita tuntemiani kasvattajatunnuksia, on Liinua, Laaksoa ja Hevosenkenkää, mutta myös Waterfallsia, Pijnboompitia ja yksittäinen Dollarinkin kasvatti. Ja tietenkin paljon sellaisia omistajia ja kasvattajia, joista en tiennyt mitään. Tämä olikin varsin hyvä oppitunti vuonohevosten historiaan.

Ehkä se olen vain minä ja minun oma kuplani, mutta oli sellainen kutina, että vuonohevosia on nykyään kovasti vähän. Se oli sinänsä positiivinen yllätys, että ostoketjuuni nyt jokunen omistaja ja kasvattaja tarttui, mutta ei niitä hevosia riesaksi asti löytynyt. 

Katselin myös VRL:n rekisteröintitilastoa (Rotu: Norjanvuonohevonen) enkä tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Vuonis oli melko suosittu sieltä 2010-luvun alusta lähtien ja vuosina 2014-15 rekisteröintimäärissä oli suurikin piikki, yli 200 rekisteröityä hevosta. Sen jälkeen on tultu alaspäin, jopa alle sataan hevoseen vuodessa. 

Vuosina 2022-23 oli jälleen vähän nousua havaittavissa yli sadan hevosen vuosittaisilla rekisteröintimäärillä, mutta vuonna 2024 tehtiin taas pohjalukemat vaivaisella 41 rekisteröidyllä hevosella.

Vuonohevonen on eittämättä ollut virtuaalimaailman alkuvuosina kohtuullisen yleinen rotu, uskoisin näin. Se ei ihmetytä, koska rotu on monelle tuttu reaalimaailmastakin. Nyt myöhemmin sitä pidetään ehkä juuri historiansa ja tuttuutensa takia yleisenä rotuna, vaikkei se välttämättä ole sitä enää. Jos minun olisi pitänyt listata tietämiäni vuonohevoskasvattajia, en olisi osannut nimetä yhtään ennen tuota ostoketjuani, paitsi ehkä Adinan. Ja pelkästään vuonohevosiin keskittyviä talleja ei taida olla ainoatakaan (en ole tästä mitenkään pahoillani, enemmän rotuja on enemmän rotuja).

Itsehän olen myöhäisherännäinen vuonohevosten kanssa, sillä ensimmäinen varma tieto vuonohevosesta Ionicissa on vuodelta 2015, jolloin hankin Bifrostin isänemänisä Brynhild Oddleikin. En tiedä tai ainakaan muista, että aiemmin olisi vuonohevosia ollut lainkaan, mutta jos onkin, niin ei montaa eivätkä ne ole varsoja saaneet aikaiseksi. Bifrostin isänemä Jonens Alvekvinne taitaakin olla Ionicin ensimmäinen vuoniskasvatti, joten Bifrostin suvussa on tippanen Ionicinkin vuonishistoriaa.

Vuonohevonen on kuitenkin hyvin viehättävä rotu, kuten olen monta kertaa todennut aiemminkin. Niinpä ajattelin pitää sen Ionicin valikoimassa, vaikka se onkin viime aikoina ollut vähän unohduksissa.

Jalostuksessa käytetyt kuolleet oriit

Olen useinkin maininnut käyttäväni varsin mielelläni ja usein aiemmin kuolleita oreja jalostuksessa nykyisille tammoille. Vetoan aina siihen, että näistä oreista luonnollisestikin löytyy entiseltä omistajalta pakastespermaa jostain arkkujen kätköistä. Tai miten niitä nyt säilötäänkään. Käytän pakastetta siis vain sellaisilta oreilta, jotka olen joskus omistanut itse.

Tämmöinen takautuva jalostuskäyttö on monin tavoin kätevää. Sillä saa nykyhevosten sukuihin vanhoja nimiä lähelle ja joskus myös käyttöön sellaisia sukuja, joita ei ole säilynyt muuten. Joskus on sellaisia tammoja, joille ei omasta tallista löydy yhtään järkevää, elossaolevaa oria. Jos, ja usein kun, tamman rotu on sellainen, että sitä on melko turha lähteä muiltakaan harrastajilta hakemaan, voi kuolleiden hevosten listasta löytyä pelastus.

Ajattelin tässä käydä läpi, millaisia oreja olen käyttänyt niiden kuoleman jälkeen. Lopulta pakasteesta syntyneitä varsoja ei ihan järkyttäviä määriä Ionicissa ole syntynyt.

Frederiksborgit

Tässä keväällä syntyi kolme tammavarsaa ja pari oria kuolleista oreista: tammat Jonens Ottilia ja Jonens Sandara (i. Othello Ion) ja  Jonens Oleanna (i. Oliver Ion) sekä oriit Jonens Hjarrand (i. Hjalmar Ion) ja Jonens Alvart (i. Alvorlig Ion). 

Sinällään tuo tammojen rypäs oli ehkä vähän tyhmä, kun Othello on Oliverin varsa, mutta tulipa nyt tehtyä kuitenkin. Oliver on syntynyt vuonna 2004 ja Othello seuraavana vuonna. Isälinja näillä oreilla menee Fem's Rashalliin, jonka kuvittelin olleen Saharan omistama ori, muttei ilmeisesti ollut kuitenkaan. Oliverin emä taas oli Marinean kasvatti, joten tässä puhutaan ehkä virtuaalimaailman vanhimmista frederiksborgeista.

Saharan kasvatteja ja Fem's Rashall näkyy noiden orienkin, Hjarrandin ja Alvartin, suvuissa.

Vuonna 2027 tulee syntymään pari frederiksborg-varsaa, joista toisen isä on Ketilbjörn Ion ja toisen Max Engsby.

Aikaisempina vuosina käytin useitakin kuolleita frederiksborg-oreja tammoille. En lähde niitä tässä luettelemaan, sillä niitä on aika paljon. Sanonpa vain, että olivat varsin mukavia lisäyksiä sukuihin.

Quarterit

Historiasta sen verran, että Ionicissa kasvatettiin quartereita alkuvuosina, mutta niistä luovuttiin vuoden tai parin jälkeen. Hevosia myytiin ja lopetettiin eivätkä Ionicin sinänsä melko harvat sukulinjat tainneet jäädä elämään sukuihin lainkaan. Onneksi on se pakasteen käyttömahdollisuus!

Ensi vuonna tulee syntymään lyhytsukuisia varsoja yksipolvisista oreista Steel Ion, Image Ion ja Just Before Ion. Näistä ehkä Imagen isä Ima Bad Karma on sellainen nimi, joka saattaa vielä näkyä joidenkin vanhasukuisten quartereiden suvussa jossain kaukana, muut vanhemmat olivat Ionicin tuonteja ja tosiaan kadonneet tiettävästi.

Terskinhevoset

Tersk on myös sellainen rotu, jota on kasvatettu alusta lähtien Ionicissa. Tosin siitä ei olla koskaan haluttu luopua, mutta joka tapauksessa sieltä tallin alkuajoilta löytyy varsinaisia herkkuja. Niinpä ensi vuonna syntyy useampi varsa kuolleista oreista. Tässä muutama erityisen maininnan arvoinen tapaus.

Shilanka Ion on isänsä Shiloh Zenin ainoa varsa, joka Ioniciin syntyi. Ja Shiloh taitaa olla isänsä, kantaori Slathanin ainoa jälkeläinen, joka jatkaa suoraa orilinjaa. Ionicissa on pari oria Slathanin linjasta, mutta ei lisä pahaa tee (tosin varsan sukupuolta ei ole päätetty vielä, voi olla tammakin).

Zenite Ion on myös noita todella muinaisia oreja, sen isälinja tulee Dopizasta ja isänemäkin on Stella, myöhemmin Cendarlen omistajana tunnetun Katjan ensimmäisiä terskinhevosia. Tämäkään sukulinja ei varsinaisesti ole katoamassa Ionicista, mutta se on kovin kaukana suvuissa jo. Kiva saada vähän lähemmäs noita vanhoja nimiä.

Vadnost on sukutuontiori ja saattaa olla ihan niitä ensimmäisiä sellaisia, joita Ioniciin keksittiin. Ja taas puhutaan 20 vuoden takaisista asioista, kun ori on keksitty vuonna 2005.

Tennesseenwalkerit

Viime vuonna syntyi ori Just A Shadow 2702, jonka isä on Sétif Sah, yllättäen taas Saharan kasvatti. Sétifin suku katosi Ionicista siinä vaiheessa, kun yritimme walkereistakin luopua, mutta joitain murenia siitä jäi eloon muiden sukulinjoissa. Käytännössä se näkyy kuitenkin erittäin pitkällä walker-suvuissa, niin että oikeastaan tässä on taas kyseessä lähes uusi suku nyky-Ionicissa.

Samanlainen tarina on ori Roxygen's Frozen Imagella, josta syntyi tammavarsa Ice In Shadow 2702. Frozen itse on vielä Sétifiäkin vanhempi tapaus, syntynyt vuonna 2003 ja tullut keväällä 2004 Ioniciin. Roxygen-siittola on mainittu vuoden 2019 twh-postauksessa täällä blogissa (Ionicin tennesseenwalkerit).

Kolmas viime aikoina käytetty ori on Argos BRN, jolla on 2023 syntynyt tammavarsa Anya Amasova 2702. Argos nyt ei ole mikään kadonnut nimi vaan sitä näkee edelleen aika monellakin elossa olevalla walkerilla suvussa, mutta se nyt vain sattui sopimaan muuten vähän hankalasukuiselle tammalle.

Kalliovuortenhevoset

Toissavuonna syntyi kolmesta kuolleesta oriista RMH-varsojakin. Oriit olivat Armageddon Knox, Washington Ion ja Emerald Ion. Näistä varsinkin tuo Emerald on vanha, syntynyt jo 2006 ja sen isä on West Enric. Toki Enricistäkin on syntynyt sen kuoleman jälkeen tamma Escape In Mist Ion.

Kuoleman jälkeen käytettyjä oreja on muitakin, mutta ne eivät ole niin erikoisen merkittäviä. Tai ovat tietysti, mutta jotta tästä ei tulisi ihan kauheata romaania, en ala niitä listata.

Lusitanot

Tai oikeammin pitäisi kirjoittaa varmaan "lusitano", yksikössä. Sillä näitä on vain yksi ori, todella muinainen SWS Baroque, joka kuoli aikoinaan varsattomana, mutta on sittemmin jättänyt peräti neljä varsaa, joista yksi meni myyntiin ja päätyi Delmenhorstiin. Lusitano on pieni rotu ja tämäkin ori ollut arvokas tekijä.

Englantilaiset täysiveriset

Unohtakaamme iloisesti se tosiseikka, että reaalimaailman The Jockey Club ei salli keinosiemennystä käytettävän täysiverijalostuksessa lainkaan, joten myös pakasteen käyttö on pannassa. Kovin vähän kuolleita xx-oreja on Ionicissa käytetty, mutta nostan esille pari tapausta, nimittäin La Sirène Wickedin ja Millenium Ionin. Kun vilkaisette noita sukuja, ymmärrätte varmaan miksi: Wizzerria. Tamma on Wickedin suvussa toisessa polvessa ja Milleniumilla kolmannessa. Ja isäoriitkin ovat suoraan sieltä suosikkilistalta: Marinean kasvatti MVS Lord Fenton ja sen poika SK Grand Duke, Ionicin varhaisen xx-jalostuksen kivijalka.

Sitten on Ozon Ion, joka jostain mystisestä syystä päätettiin lopettaa ilman jälkeläisiä. En yhtään muista, että miksi näin. Sen suku nyt ei ole mitenkään huippuerikoinen, mutta kiva kuitenkin ja istui oikein hyvin yhdelle nykyisistä tammoista.

Clevelandinruunikot

Cleveland kuuluu myös niihin rotuihin, joita kasvatettiin Ionicin alkuvuosina melko runsaastikin ja tallissa oli tosi hieno valikoima omia ja muiden sukulinjoja. Sitten niistä luovuttiin ja ne katosivat melko perusteellisesti. Toistan itseäni, mutta onneksi on tämä pakasteenkäyttömahdollisuus, nyt kun ne clevelandit tulivat reilu vuosikymmen sitten rytinällä takaisin.

Tällä kertaa kuolleiden orien sukusoluja emme olleet käyttämässä vain me, sillä vuonna 2012 aloitteli Douglasville cleveland-kasvatusta ja kyseli vanhojen orien käyttömahdollisuutta myös meiltä. No totta kai suostuimme! Douglasvilleen syntyikin ainakin kaksi kasvattia, joiden isänä oli vanhoja ionicilaisia. Näistä Douglas Erican (i. Hal of Cherrydale) varsa Douglas Estelle ja Douglas Chavinin (i. WF Cherokee) poika Douglas Chickasaw päätyivät Ioniciin.

Ja kun ne clevelandit palasivat, olen myöhemmin käyttänyt tietysti muitakin oreja takautuvasti: Foolproof Ion, Nolan Ion, Valiant Ion ja Batman Twilight. Näiden lisäksi varsinkin Estellelle käytettiin muitakin oreja.

Oldenburgit

Nyt jo myydyllä Lisandro Ionilla on isänä pitkäsukuinen, vanha HRS Lirezoso, jonka suku menee mäntysuolaisiin ja RG-tallin kasvatteihin. Näihin nähden Ionic on aivan tuore tulokas virtuaalimaailmassa.

Poitounhevoset

En todellakaan tiedä tai muista, miksi vuonna 2006 Ioniciin keksittiin yksittäinen poitou-ori Le Rex Soleil. No, oli sille toki yksi tamma tarjolla ja näistä syntyi yksi varsakin, mutta siitä ei sen kummempaa tullut. Myöhemmni poitousta tuli kuitenkin varsinainen kasvatusrotu, joten Le Rex Soleil pääsi vaikuttamaan myös nykyhevosiin.

Welshit

Näitä myös oli silloin alkuaikoina ja siltä ajalta onkin peruina pari vanhasukuista tapausta, nimittäin mountain-ori Whiten Melfyn ja cob-ori Ceridwyn Emyr. Emyriä ovat käyttäneet muutkin kasvattajat enkä ihmettele, sillä onhan sen suku niin hieno ja Ceridwynin nimi kuuluisa.

Arabianhevoset

Arabeilla olen käyttänyt pakastemahdollisuutta melko vähän, ottaen huomioon sen, että kyseessä on suurin rotu Ionicissa. Yhden näistä haluan nostaa esille, Umayr al Magnolin. Vanhat harrastajat tunnistanevat Magnolia Groven vanhaksi talliksi ja Umayr oli syntynyt vuonna 2004. En ymmärrä, minkä takia Umayrilla ei teetetty tuon enempää varsoja sen elinaikana ja miksi se ainoa arabivarsa myytiin. Arabeista ei koskaan pitänyt luopua, että kyse olisi ollut edes siitä.

Onneksi on se takautuvat käyttömahdollisuus! Umayrista syntyi vuonna 2015 peräti kolme varsaa, joista yksi myytiin (toinenkin myytiin, mutta se palasi myöhemmin takaisin). Umayrin suku on ihan sataprosenttisen kuolattava ja mahtava saada näitä vanhoja nimiä "takaisin".

Viime vuonna käytin myös toista ikänestoria, MVS Billy The Kidiä, jonka kasvattajatunnus paljastaa Marinean kasvatiksi. Vanha se senkin suku on, muttei ymmärtääkseni yhtään niin tunnettu tai yleinen. No, Wall's Rashall saattoi olla jonkinlainen nimiori joskus, en tiedä. Yhdistettynä vierassukuiseen tammaan tästä syntyi tosi kivasukuinen arabivarsa!

Arkeologisia kaivauksia eli mihin päädyin puoliverisukua selvittäessäni

(Ei, vastaus ei ole hullujenhuone.)

Minä tuossa loppuvuodesta kyselin astutuksia muutamalta tallilta ja Ioniciin syntyikin joulukuussa ja tämän vuoden puolella jonkinlainen lauma varsoja, joiden isät ovat jostain muualta. Ei niistä sen enempää tällä kertaa, mutta haluan nostaa yhden erityisesti esiin: FWB-ori Centenary Diamond Ionin.

© Klaus Hausmann

Sen isä on Pyökkipolun omistama Sundowner von Gateaway. Astutuspyyntöä kirjoittaessani vilkaisin tapojeni mukaan oriin lajipainotuksen, sukua sen verran, ettei nyt ihan lähellä ole mitään tutulta kuulostavia nimiä ja sitten vain valitsemaan sopivaa tammaa sille. Toki huomiota kiinnitti se, että sivuille merkitty emälinja meni Laakson-alkuiseen nimeen. Esittelyssäkin oriilla sanottiin olevan vanha ja komea suku. Kelpaa minulle.

Kun sitten tein varsan sivuja ja erityisesti sukutaulua, havahduin siihen, että suku näyttäisi menevän monin paikoin pidemmälle kuin mitä sivuilla olevaan sukutauluun merkitsen eli sen viisi sukupolvea. Itse asiassa aika lailla pidemmälle. Ja että siellä oli vanhoja nimiä. Tosi vanhoja nimiä. Paljon.

Ihan silkkaa uteliaisuuttani aloin listata sivuille täydellisempää sukupuuta. Tunnetusti uteliaisuus tappoi kissan, minulle ei käynyt niin huonosti, mutta pelkästään isän puolen suvun läpi perkaamiseen meni valehtelematta kaksi päivää. Lisäksi tein vielä huolimatonta työtä enkä kirjannut kaikkia löytämiäni linkkejä sivuille enkä kadonneiden hevosten listalleni. Olin aluksi kiinnostunut vain nimistä. Niitäkin on jotain kuutisensataa kappaletta tuolla listalla. Ja emänhän sukua ei tarvinnut kahlata läpi lainkaan, kun se loppui kuudenteen polveen joka tapauksessa.

Ei liene tarpeen korostaa sitä, että vanhoista suvuista kiinnostunut harrastaja on ihan mehuissaan tällaisesta suvusta. En osaa tehdä tuosta kuitenkaan mitään sen tarkempaa analyysiä, mutta tässä joitain huomioita.

• Suku menee paikoin viidenteentoista polveen, jos nyt laskin oikein ja jos en ole onnistunut tyrimään mitään. Se on tosi paljon, vaikka olen kyllä kuullut virtuaalihevosista, joiden kaukaisimmat esivanhemmat löytyvät kahdenkymmenen sukupolven päästä.
• Ajallisesti vanhimmat hevoset ovat sieltä ihan 2000-luvun alkuvuosilta, virtuaalimaailman historian alkuhämäristä. Se näkyy nimistä: on Greymaskia, Laaksoa, Rivuletia, RG:tä, Lunaa ja sen sellaisia. Ionic on hyvin tuore tulokas verrattuna näihin, jotka olivat saavuttaneet legendan aseman jo silloin kun Ionicia vasta suunniteltiin.
• Alté on suvussa yhdeksän kertaa, Oroaq kymmenen. Skyékin löytyy kuusi kertaa, samoin Lanzinger. Tammoista Eternity xx ja sen tytär Apple Tree's Milly ovat suvussa neljästi. Neljä kertaa löytyy myös trakehner-tammat Temporal Katrel ja Autumn Avenue sekä oldenburg-ori Leap Of Faith. Regina Orwill on suvussa viisi kertaa ja Bellantine's Pavlova on peräti kuudesti. Voi olla, että muitakin nimiä esiintyy usein, nuo nyt olivat ne kuuluisimmat, mitä osasin hakea.
• Laakson-hevosia esiintyy kahdeksan kertaa, kuusi eri hevosta. Greymaskilaisia on neljätoista, osin toki samoja nimiä. Star-tallin kasvatteja on neljätoista myös, tunnuksilla Star Theme's ja Star T. Luna-hevosia on peräti 23 kappaletta! Ensimmäinen löytyy jo sieltä viidennestä polvesta.
• Suku on hyvin pitkälle FWB-painotteista, siis ihan jopa niin, että ne ensimmäiset suvuttomat kantahevosetkin saattavat olla FWB:itä.
• Muista pv-kantakirjoista trakehner jyrää. Karkeasti arvioiden ehkä neljännes suvun hevosista on trakehnereita. Seuraavaksi tulee englantilainen täysiverinen, mutta niitä on vain puolet trakehnerien lukumäärästä. Hannovereja on hieman vähemmän kuin täysiverisiä ja sitten tulevat holstein ja oldenburg. Ranskanpuoliverisiä ja arabeja on jonkin verran, melko vähän kuitenkin. Yksittäisiä hevosia löytyy muutamasta pv-kantakirjasta, kuten ISH, KWPN, SWB ja DWB.
• Suvusta löytyi myös vanhoja "epämääräisyyksiä": 
• RBSH-ori BDJ Yaroslav, budjonny-xx -risteytys
• Budjonny-tamma Ekbatana, joka oli varsonut pv-oriista FWB:ksi merkityn varsan
• Morgan-ori EQ's Chili Pepper, jota sitäkin käytettiin FWB-jalostuksessa ennen kuin tiedettiin paremmin
• Muutamia muitakin epätarkkuuksia löytyi, kuten vaikkapa FWB:ksi merkitty xx-ox -risteytys eli angloarabi. Nimien kirjoitusasuissa oli välillä myös vaihtelua ja toisinaan suvut oli joillekin sivuille merkitty väärin.
• Onnistuin löytämään vanhalle ja perusteellisesti kadonneelle puoliveriori Wim Fougerelle tiedon, että se olisi KWPN. Ori on roikkunut kadonneiden listan tuntemattomien tapausten listalla jo kauan, mutta sain sille nyt jotenkin päin luotettava(hko)n rotumerkinnän.

Tällaisia sukulistauksia olisi kiva tehdä enemmänkin. Erityisen kivaa on se, että muut ihmiset ovat niitä tunnollisesti tehneet. Olisin monta kertaa saanut hakata päätäni seinään turhaan ilman Googlen avulla löytyneitä muiden hevosten sivuja, joilta löytyi täydelliset sukulinjat, parhaassa tapauksessa linkkien kera. Tämä on virtuaalimaailman historiaa ja historian säilyttämisellä on tietty arvonsa, ainakin jos minulta kysytään. Mutta sitten on se mutta: olihan tuossakin nyt ihan jäätävä työmäärä.

Kadonneiden listan kuulumisia

Marraskuussa esittelin koostamaani kadonneiden hevosten listaa täällä blogissa (Kadonneiden hevosten lista). Sinänsä listalle ei kuulu mitään erikoista. Olen jatkanut sen päivittämistä ja lisännyt hevosia ja linkkejä sinne aina kun on ollut tarpeen. Itselleni se on osoittanut hyödyllisyytensä juuri siinä asiassa, mitä varten sen alunperin teinkin: kaikkia linkkejä ei tarvitse kaivaa Archivesta, Googlesta tai VRL:stä, kun ne löytyvät listasta.

On siitä muillekin ollut jo apua. Taannoin Keskustassa kyseltiin yhden ikivanhan puoliverisen sukua, kun kysyjä ei mistään itse löydä. Hevonen itse oli ihan tuntematon nimi minulle, kasvattajanimikään ei aluksi sanonut mitään, mutta olin varma että olin nähnyt sen jossain. Lähdin katsomaan tuota listaani, löysin sieltä hevosen, jolla oli sama kasvattajanimi ja selvisi, että kyseessä on Brise Estaten kasvatti. Suuntasin seuraavaksi BE:n kasvattilistalle ja sieltä löytyikin kyseinen hevonen ja sen vanhemmat. Vanhempien linkit löytyivät kadonneiden listalta, niin että niitä ei tarvinnut sen enempää edes etsiä, kun sai ne nimet ensin selville.

Kuten esittelyssä kerroin, tuo lista keskittyy paljolti niihin hevosiin, joita löytyy minun hevosteni sukutauluista. Eihän mitään täydellistä kadonneiden virtuaalihevosten listaa koskaan saisi aikaiseksi, joten tallennan tuonne niitä tietoja, joista on minulle itselleni hyötyä. 

Ihan aina tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kun tarpeeksi myllää internettiä, tulee välillä vastaan sellaisia asioita, jotka vain haluaa tallettaa, koska ei ole yhtään varma milloin niihin törmää seuraavan kerran. Niinpä olen lisännyt listalle hevosia, joilla katson olevan jonkinlaista historiallista arvoa, vaikken ainakaan minä niitä linkkejä mihinkään varsinaisesti tarvitse.

Erään kerran osuin Archivessa vanhan Kalmoniemen sivuille. Tallensin sieltä tuonne listalle aivan kaiken, koska ne ovat hyvin vanhoja hevosia. Harmi kyllä hevoset olivat pääasiassa puoliverisiä, Meepun aikaisia kalmoniemeläisiä ei juurikaan löytynyt. Mutta ne olivat silti tosi vanhoja puoliverisiä!

Toisella kerralla onnistuin löytämään Archivesta Quieron Angelfiren aikaisia sivuja, jostain vuodelta 2002. Sieltä löysin jonkin verran vanhojen ahaltekien sivuja. Joukossa oli paljon sellaisia hevosia, jotka ovat olleet kateissa 20 vuotta ja joista Gin ja myöhemmin minä olemme tallentaneet tietoja ensin VATYn sivuille ja myöhemmin kadonneiden ahaltekien blogiin. Nyt osalle niistä löytyi ihan oikeat sivut. Monen kohdalla se oli yllätys ainakin minulle.

Kohnasin läpi Marinean nettiin tallennettua arkistoa ja lisäsin sieltä hevosia myös. Tekkejä oli tietysti paljon, mutta paljon oli kaikenlaista muutakin. Katselin sieltä useampaa vanhaa oria ja pohdin, joskohan niistä vielä löytyisi vaikka pakastetta jostain... Niinkuin nyt vaikka arabiori Taikajoen Abracadabra. Pitäisi saattaa tämä projekti loppuun ja tehdä sitten sama Tijuanan arkistolle. Olettaisin, että tuolta listalta nekin hevoset saattaisivat ehkä paremmin löytyä.

Sen Brise Estaten mainitsinkin jo ja olen lisäillyt myös sen hevosia, vaikka ne eivät teknisesti ottaen olekaan kadonneita. BE:n sivut nimittäin toimivat vielä, vaikka talli onkin lopettanut joskus vuoden 2002 tienoilla. BE:ssä kuitenkin oli useampia hevosia, joilla on ollut jokin toinenkin osoite, joka sittemmin on kadonnut. Sen takia ne hevoset ovat päätyneet kadonneiden listalle. Tämä lienee seurausta siitä, että entivanhaan yksi hevonen saattoi kiertää useammalla omistajalla elämänsä aikana. Sen vuoksi niitä kadonneita tai toimivia osoitteita yhdelle hevoselle saattaa olla useampia.

Vaikka kyllä minä ajattelin jo vähän, että mihinköhän sitä päätyy tuon listansa kanssa. Siinä on jo tällä hetkellä yli 50 välilehteä. Pisimmässä listassa (arabit) on miltei 600 hevosta. Onneksi tuo Google Docs nyt tuntuu toimivan suhteellisen rivakasti vaikka dokumentilla olisikin kokoa yli kaiken järjen. Ja eihän tuo ole muuta kuin tekstidataa, niin että sinänsä varmaan kestää kasvattaa vielä. En nimittäin halua lukea iltapulujen lööpeistä: "Suomalaisen naisen jättitiedosto räjäytti Googlen serverit – katso järkyttävät kuvat!"

Esittelyssä muutama mielenkiintoinen uusi tulokas

Keskustassa oli taannoin lopetusmyynti, jossa Welby myi Einfallin puoliverisiä ja Carterin laukka-täysiverisiä. Tapani mukaan olisin halunnut ostaa kaikki tai ainakin melkein, mutta pystyin jollain ihme konstilla tiivistämään ostoslistani suunnilleen puoleen tusinaan hevoseen. Sitä auttoi myös se, etten ollut paikalla ensimmäisenä ja muutama kiinnostava hevonen oli ehditty jo varata. Pahus!

Joka tapauksessa onnistuin kaivamaan sieltä muutaman suvullisesti niin mielenkiintoisen tapauksen, että ne on pakko esitellä nyt heti. Tai oikeastaan ne kaikki ovat suvullisesti kiinnostavia.

Ainoa mukaan tarttunut puoliverinen on trakehner-ori Weyanoke. Sillä on hieman epätasainen suku, mutta pääosin kuitenkin pitkä. Ja toki vanha, sillä kun sanon "mielenkiintoinen suku", tarkoitan lähes aina "vanha suku".

Emän puolelta löytyy Alté peräti niinkin läheltä kuin neljännestä polvesta. Enpä taida olla hetkeen nähnyt tällaista hevosta, kun yleensä Alté kumppaneineen on siellä jossain viidennen polven takana ja siis käytännössä jo näkymättömissä. Lisäksi Alté löytyy isän puolelta peräti kolme kertaa, jos laskin oikein! Weird Relationship SZ:n suvussa se on kaksi kertaa ja Greymask's Opalin suvussa kerran. Altén lisäksi isän puolen suvusta löytyy kasakaupalla kaikkea muutakin vanhaa: Oroaq, My Name Is Bond Cinchin Fox, Regina Orwill, Echo V, Autumn Avenue ja Lady Graniit, isoimmat nimet mainitakseni.

Mutta näiden tuttujen nimien lisäksi Weyanoken suvusta löytyy vieraitakin nimiä ja nehän toki ovat jalostuksellisesti enemmän kuin tervetulleita. Isän ja sen vanhempien kasvattaja Manór on itselleni ihan tuntematon nimi ja isänemän vanhemmat vieraita. Emän puolella on jonkin verran tuollaista semi-tuttua nimeä, mutta tokkopa niitäkään nyt liiaksi asti Ionicista löytyy.

Se pääasia Weyanoken hankintaan tulikin jo mainittua: iiee. Greymask's Opal. Tamma oli meidän omistuksessa viimeisen vuotensa ja jätti sinä aikana neljä Ion-kasvattia. Harmi kyllä tuolloin oli menossa puoliverisistä luopuminen ja ne kaikki lähtivät myyntiin. On vähän sylettänyt nyt myöhemmin, mutta onneksi sain Weyanoken korjaamaan vähän tilannetta!

Laukka-täysiveristen sukujen kanssa olen pääasiassa ihan ulapalla, sillä minä en ole kymmeneen vuoteen seurannut yhtään mitä laukkamaailmassa tapahtuu. Sitä ennenkin se jalostustoiminta oli lähinnä omien hevosten astuttamista toisillaan. Mutta laukka-täysiverisissä on yleensä se hyvä puoli, että niiden suvut ovat niin erilaiset verrattuna ratsupuolen täysiverisiin, että ne tuovat ratsukasvatukseen sitä paljon kaivattua uutta verta. Itse olen päättänyt ihan surutta yhdistää noita laukkahevosia omiin ratsuhevosiini ja väittää varsoja ratsuiksi. Niin olen tehnyt ennemminkin ja siksi nyt hyökkäsin Carterin pitkän hevoslistan kimppuun.

No, minullahan oli todellakin "pätevät" kriteerit ostamilleni täysiverisille: olisi kiva jos löytyisi Pinkin tuontihevosia tai kasvatteja suvusta. Onnistuinkin niitä muutaman löytämään enkä vienyt vielä edes kaikkia. Kiva nähdä että Pinkin toiminnalla on ollut jotain väliä.

Kolmipolvisia täysiverisiä tarttui mukaan kolme, oriit Rio De Janeiro CTB ja Solario CTB sekä tamma Teresaofcalcutta CTB. Teresan molempien vanhempien isälinja menee pinkkiläisiin, suosikkeihini The Stig GA:han ja JM Fangio GA:han. Molemmat olivat ihan kovan luokan tekijöitä radalla, mutta tärkeämpää toki ovat niiden kivat nimet. Jep, prioriteetit kunnossa jne. 

Solarion suvussa on pari Pinkin kasvattia, Pink Argentine ja Pink Never Again ja tamma Neva Eva GA kertautuu 3+3. Linjaus ei haittaa pätkän vertaa, koska kyseessä on ihan huippuluokan siitostamma, jota on blogissa esitelty kymmenen vuotta sitten.

Rion suvussa on kolme kappaletta pinkkiläisiä tammoja, joista yksikään ei ole erityisen huomionarvoinen omilta tuloksiltaan, mutta varsoista löytyy parempia laukkahevosia.

Pitkäsukuisempia täysiverisiä ostin kaksi kappaletta. Toinen on ori Plantagenet CTB, josta tunnustan suoraan, että se on ihan nimen perusteella ostettu. Historianörtti vauhdissa taas. Muttei sen sukua voi moittia, tulee sopimaan meidän pitkäsukuisille ratsutammoille kuin nenä päähän.

Sitten on tamma Gentle Storm CTB, jonka suvusta löytyi paljon mieluisia yllätyksiä, kun aloin sitä perata sivuille. Ensimmäiseksi on mainittava emänisä GVR Double Falcon, joka ei minulle suoraan sanonut mitään, mutta oli jonkinlainen kutina, että ihan kuin olisin kuullut nimen joskus, jossain. Sen varsalistasta löytyi parikin Marinean kasvattia vuodelta 2003! Virginia osasi kertoa, että kyseessä oli jonkinlainen nimiori aikoinaan vai mahtoiko olla vain hänen ja Marinkan supersuosikki. Ainakin sillä oli kuulemma upeat kuvat, joista osa vielä jopa toimii. Kuvissa on todennäköisesti RL-ori Hopalong Cassidy. Giniltä sain peukkua Gentle Stormin ostosta.

Isän puolelta löytyi sitten seuraava yllätys, nimittäin Gold Kid. Sinänsä se ei kaiketi ole mitenkään erityisen huomionarvoinen ori, mutta se on meillä hyvin, hyvin tuttu nimi, sillä se on MVS Lord Fentonin isä. Fentonhan on Marinean kasvatti ja sen emä on Wizzerria. Fenton esiintyy meidän pitkäsukuisten täysiveristen ja vähän muunrotuistenkin hevosten (RBSH, FWB, anglo-trakehner) suvuissa useammin kuin kukaan jaksaa laskea, sillä Fenton ja erityisesti sen poika SK Grand Duke olivat todella paljon käytettyjä oreja, ei vähiten sen Wizzerrian takia. Joka tapauksessa on kiva saada Gold Kid mukaan sukuihin muutenkin kuin vain Fentonin kautta.

Emän puolelta löytyy mm. Oré, joka kuulemma oli jonkinlainen nimiori sekin, sekä tamma OG Amélie. Itse en tiedä tästä tammasta sen enempää enkä juuri sen suvustakaan, paitsi että sieltä löytyy jostain kauempaa ori Faraol de Trans, jonka osaan myös nimetä ainakin tosi vanhaksi oriiksi, mahdollisesti suosituksikin. Mutta Virginia tiesi heti kertoa että OG on ikivanhan Oak's Gnomen kasvattajatunnus ja että hän ennen Marinean perustamista kävi kenttävalmennuksissa OG:ssä tersk-ori Dopizalla, jos muisti ei pahoin petä. Tässä puhutaan taas yli 20 vuoden takaisista asioista, että tulipahan kerralla ostettua kasa historiaa Ioniciin.

Ionicin kasvatit kautta vuosien

Olen täällä blogissa välillä ilmoittanut sivulauseessa, että Ionicin kokonaiskasvattimäärää ei ole koskaan laskettu ja että pitäisi. Ja etten edes tiedä miten monesta rodusta kasvatteja on edes syntynyt ja että sekin pitäisi laskea. No, nyt laskin!

Ionicin kokonaiskasvattimäärä vuoden 2022 loppuun mennessä on 7846 kasvattia. Lukumäärässä voi olla jonkin verran heittoa, koska nämä on kuitenkin käsin laskettu varsinkin niistä alkuvuosien kasvattilistoista. 

Kasvatusvuosia on takana 19 ja tämä lukema tarkoittaakin, että keskimäärin vuodessa on syntynyt 413 kasvattia. Eli enemmän kuin kasvatti per päivä. Kun silloin alkuvuosina joku Ionicin vihaaja ilmoitti tallin olevan järkyttävä hevostehdas, niin kaveri oli kyllä ihan oikeassa! Lisäksi ahaltekit siirtyivät Ionicista pois vuonna 2006 ja syntyneitä tekkejä ei ole tietenkään laskettu sen jälkeen Ionicin kasvateiksi.

Yhteensä kasvatteja on syntynyt 122 eri rodusta. 16 rodun kasvattimäärä on yli 100, mutta vain yksi rotu pääsee yli tuhanteen. Tässä lista suurimmista kasvatusroduista kautta aikojen:

1. Arabianhevonen, 1244 kasvattia
2. Knabstrupinhevonen, 572 kasvattia
3. Terskinhevonen, 424 kasvattia
4. Kalliovuortenhevonen, 396 kasvattia
5. Suomalainen puoliverinen 300 kasvattia
6. RBSH, 229 kasvattia
7. Tennesseenwalker, 228 kasvattia
8. Frederiksborginhevonen, 218 kasvattia
9. Englantilainen täysiverinen, 213 kasvattia
10. Budjonnynhevonen, 154 kasvattia
11. Saddlebred, 152 kasvattia
12. Ahaltekinhevonen, 143 kasvattia
13. Quarter-hevonen, 137 kasvattia
14. Kladrubinhevonen, 131 kasvattia
15. Morganinhevonen, 125 kasvattia
16. Paso fino, 107 kasvattia

Lisäksi on mainittava, että sadan kasvatin kerhon oveen koputtelee pontevasti venäjänratsuhevonen 99 syntyneen kasvatin kanssa ja trakehnereitakin (ml. anglo-trakehner) on syntynyt 97 kappaletta.

Näiden ohessa on myös 18 rotua, joista on vuosien mittaan syntynyt vain yksi varsa:

• Altainhevonen
• American Bashkir Curly
• Anglo-argentino
• Appendix QH
• Berberihevonen
• Dartmoorinponi
• Dongola
• Gelderlandinhevonen
• Hackney
• Hollanninpuoliverinen
• Huzul
• Irlannincob
• Kaspianponi
• Marwarinhevonen
• Mecklenburginhevonen
• Ranskanravuri
• Spotted Draft
• Suffolkinhevonen

Laskeskelin tuossa myös huvikseni sitäkin, miten monesta rodusta kasvatteja on syntynyt vuotta kohti. Keskiarvo on 44 rotua vuodessa. Alin lukumäärä on 12 eri rotua, se on silloin taukovuodelta 2011. Vuonna 2017 puolestaan on huippu, silloin syntyi 65 eri rodun varsoja.

Semmoisia lukemia! En voi sinänsä väittää olleeni suunnattoman yllättynyt oikeastaan... mistään. Noh, ehkä en olisi osannut arvata, että noita rotuja on tullut kahlattua läpi noinkin paljon, vaikka toki nytkin Ionicin rotumäärä lienee jossain 70:n pinnassa. Jos kiinnostaa tarkemmin katsoa Ionicin numeroita, niin tässä on linkki taulukkoon: Ionicin kasvatit vuosittain.

Yleiset nimet pitkäsukuisten arabien suvuissa, v. 2023

Vuosi sitten listasin vajaa kymmenen sellaista vanhaa arabianhevosta, jotka alkoivat esiintyä ihan mieliharmiksi asti pitkäsukuisten arabien suvuissa (Yleiset nimet pitkäsukuisten arabien suvuissa). Olen tässä taas kohnannut läpi arabeja ja miettinyt vanhoille hevosille varsoja. Lopetinkin semmoisen parisataa hevosta tuossa myös, muttei mennä nyt siihen.

© Dorota Kudyba / Pixabay

Tuo vuosi sitten esitetty lista on edelleen ihan pätevä, erityisesti Pariz GA, Wajaz GA ja Zabhais GA ovat turhan yleisiä nimiä tänäkin päivänä. Toivon että asiat muuttuvat tästä vähitellen, kun ne alkavat jäädä sukutauluissa sinne viidenteen polveen ja sen taakse, jolloin niillä ei ole enää merkittävästi väliä minulle.

Mutta löysin minä lauman muitakin nimiä, jotka aika usein torppasivat varsasuunnitelmat ja ajattelin katsastaa niitä vähän tässä.

o. Ashraf Ion (Equivalent Ion - Abia Ion) ja sen isä Equivalent Ion (Starline Enzo - Zaby Ashqar)

No, Ashraf mainittiin jo vuosi sitten, koska sen emä on yksi tuolla vanhalla kiusalistalla. Abian varsoista tosi moni on paljon käytetty jalostuksessa, mutta Ashraf ehkä eniten. Tamma Amab Etelkalla (Etrusk GA - Abia Ion) on ehkä hieman enemmän varsoja, mutta Etelkan varsoilla sitten puolestaan on omia varsoja melko maltillisesti. Ashrafin varsoilla sen sijaan on hyvinkin se 4-6 varsaa per hevonen. Ei ihme jos on vähän turhan yleinen nimi...

Mitä Equivalent Ioniin tulee, niin sillä on Ashrafin lisäksi kaksi muutakin kohtuullisesti käytettyä jälkeläistä, joten ei ole sinänsä pelkoa, että sen nimi katoaisi suvuista.

o. Chaths al Nathifa (Nuuhku's Chinatown - Ghaada Layali)

Olen oikeastaan iloinen siitä, että tälle listalle on päässyt yksi ostohevonenkin! Yleensä tykkään käyttää niitä omia hevosiani ongelmaksi asti, mutta Chaths on tosiaan muualta tullut ja (lähes?) täysin vierasverinen meidän arabeihin nähden. Se oli nappiostos aikoinaan ja käytin sitä paljon jalostuksessa, kun se vähän kaikille sopi. Okei, se on nyt aika yleinen nimi hevosten suvuissa, toki jo paljolti siellä toisessa tai kolmannessa polvessa, mutta olen vain hyvilläni.

o. Ghanim Ion (Gajrat - Mikeno Sumnah)

Ghanim oli yksi alkuvuosien suosikkihevosia, sillä oli kiva kuva (JOO! Liikekuvafani jo vuodesta 2006) ja sen isä Gajrat oli myös yksi lempihevosistani. Emäkin oli kiva, niin että niitä lemppareista periytyvää lempparihevosta sitten tuli käytettyä. Ei Ghanimin varsamäärä silloin aikoinaan ollut merkittävän suuri, sillä meillä oli aika yleistä että hevosella on neljä puhdasta varsaa. Vaan sitten kun lasketaan, että jokaisella neljällä varsalla oli vähintään se neljä varsaa itselläänkin, niin tuleehan siitä lukumäärää.

o. Ibenka Damir Ion (Farr Dammar - Zirkonium Ion) ja sen emä Zirkonium Ion (Malakhit - Ibenka)

Kuten näkyy, Damirin isä on Farrin kasvattama ja omistama Farr Dammar (Dassais - Mojave Queen), joten siksi aikoinaan sitä on tosi mieluusti käytetty jalostuksessa. Damirin oma varsamäärä on kohtuullisen maltillinen kuitenkin, mutta sen nuorimmainen sattuu olemaan tamma Haday Damira (Ibenka Damir Ion - Dahabu Henryka), jonka emä on ostotamma meillä ja koska tätä vierasta verta on meillä suosittu, niin Damiralla on paljon varsoja. Siksi Damirinkin nimi on varsin yleinen näky, ei varsinainen ihme kyllä.

Damirin emällä Zirkonium Ionilla on neljä varsaa yhteensä ja niistä taas kaikki ovat varsin paljon käytettyjä, ei vain Damir, joten Zirkoniumin nimi on tosiaan melko yleinen eikä vain Damirin (ja Damiran) takia.

o. Solanka Ghalib Ion (El Gazlana - Sagira) ja sen emä Sagira (Omar Qarib - Sameerah)

Ghalibin suku on varmaan noita kaikkein aikaisimpia "sukutuonteja", kun olemme keksineet yksittäisten hevosten sijaan kokonaisen hevossuvun. Ghalib oli siis aikoinaan erisukuinen kaikkiin muihin arabeihin nähden, niin ettei ihme, jos sitä käytettiin varsin paljon. Sen varsoista muutama on kuitenkin myyty pois ja nyt kun katselin varsalistaa, niin kylläpä muuten närästää, että olen myynyt sen ja Amal's Taminan tammavarsan pois! Ioniciin nimittäin ei ole jäänyt Taminasta yhtään varsaa. Kylläpä on taas tullut mokattua... 

Niin tai näin, Ghalibista jäi kuitenkin neljä varsaa ja vaikka yhdelläkään niistä ei ole mitään hillittömän suurta varsamäärää, niin kyllä kaikki ovat jalostuksessa oman osuutensa tehneet. Ei siis pitäisi ihmetellä, jos Ghalibin nimi on aika yleinen.

Ghalibin emästä Sagirasta jäi lopulta vain kaksi varsaa, Ghalib ja tamma Solanka Ayesha (i. Ashraf Ion) ja Ayeshastakin jäi neljä varsaa Ioniciin, ettei Sagiran näkyminen suvuissa johdu pelkästään Ghalibista.

t. Abriko Perdita (Pariz GA - Abrikonis GA)

Perditan molemmat vanhemmat mainittiin jo tuolla aiemmalla listalla, mutta Perdita näiden kahden varsana on merkittävä syypää siihen, että Pariz ja Abrikonis ovat nykyään tosi yleisiä nimiä. Toki Perditalla on täysiveli Prizma GA, joka sekin on jättänyt paljon varsoja.

Perditan varsalista näyttää pitkältä, mutta siellä on pari risteytystä ja kolme sen varsoista on myyty ennen kuin ne ehtivät varsoa Ionicissa. Varsinaisesti Ioniciin jäi kolme sen arabivarsaa, joista yksikään ei ole jättänyt mitenkään suuria varsamääriä. Siitä huolimatta Perdita tuntuu kummittelevan suvuissa vähän turhankin usein, vaikkei toki niin usein kuin vanhempansa.

t. Solanka Fawziya (Fadil Ion - Sultana Ion)

Tämä on taas näitä, että kun katselee varsoja ja niiden varsalistoja, niin ei ole suunnaton ihme, jos Fawziyaa näkyy edelleen nykysuvuissa. Tamma itsehän jätti neljä varsaa ja niistä jokainen puolestaan vähintään sen neljä, että siinä on heti jo yli 16 hevosta, joilla on Fawziya toisessa polvessa. Lisäksi Solanka Faridan varsoista muutama on vielä elossakin kirjoitushetkellä, niin Fawziyaa näkyy suvuissa tosi lähelläkin vielä.

o. Ibenka Bahir Ion (Picazo - Ibenka)

Bahir on yksi näitä, joiden suvussa on vieraita hevosia, tässä tapauksessa isä Picazo, ja joita on sen vuoksi sitten käytetty jalostuksessa aika liberaalisti. Bahirilla itsellään on viisi varsaa, joista nähdäkseni kaikki ovat jättäneet jotakin kotiin jatkamaan sukua. Bashashalla, Breyynalla ja Baqirilla on ihan määrissäkin varsoja.

Semmoisia hevosia! Olisi näitä vielä muutama muukin, mutta jääköön toiseen kertaan tai ehkä odotan niin kauan, että ne katoavat vähitellen sinne viidenteen polveen ja sen taakse, jolloin en viitsi enää välittää tai valittaa asiasta.

Hyvä kuva virtuaalihevosella 2: kuvan koko ja laatu

Jatkan tätä Nintsun blogin innoittamaa pientä tekstisarjaa siitä, millainen on hyvä kuva virtuaalihevosella. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin laajaa kokonaisuutta kuvan realistisuudesta hevosen väitettyihin tietoihin nähden. Seuraava asia ei ole niin laaja: kuvan koko ja laatu.

Allekirjoitan ihan täysin Nintsun mietteet siitä, että olisi tosi kiva kun hevosen kuva olisi iso ja hyvälaatuinen. Käytännössä en tähän kuitenkaan pääse läheskään aina. Varsinkin harvinaisilla roduilla ja väreillä joudun joskus katsomaan näitä asioita tosi paljon sormien läpi ja käyttämään pieniä ja/tai huonolaatuisia kuvia.

Mutta: käytän joskus kehnolaatuisia kuvia ihan yleisilläkin roduilla enkä oikein osaa selittää että miksi. Yksi syy on ehkä se, että onpahan erilainen kuva eikä sellainen, joka tulee vastaan jok'ikisellä tallilla jo muutenkin. Ihan kuin minä semmoista noin muutenkaan pohtisin, että sen puoleen... Osittain asiaa voisi selittää myös hevosten määrällä, joka tunnetusti on suuri, mutta ei kyse ole siitä, että olisin käyttänyt jo kaikki hyvälaatuiset, isot kuvat ja sitten joutuisin tyytymään muihin. En osaa asiaan muuta kuin että lopulta en ole kauhean nirso.

Sitten on pakko mainita, että yksi syy pieniin kuviin on myös historia! Ionic on ollut tunnetusti pystyssä yli 18 vuotta ja Virginia on harrastanut virtuaalihevosia jo useamman vuoden ennen sitä. Minulla on edelleen käytössä Virginian keräämä "kuvapankki", josta vanhimmat kuvat ovat helposti 20 vuotta vanhoja. Tuolloin näytöt olivat merkittävästi pienempiä sekä resoluutioltaan että ihan fyysisestikin. Samoin nettiyhteyksien kapasiteetti oli nykyistä huomattavasti pienempi. Tällöin pienet kuvat olivat ok ja näyttivät senaikuisilla monitoreilla ihan hyviltä, mutta kehitys on todellakin mennyt eteenpäin.

Alunperin Ionicissa hevosten kuvien vakiokoko oli 400 px (pidempi sivu, yleensä vaakasivu) ja se oli silloin ihan hyvä! Nykyään pidän miniminä 550-600 px ja hyvät kuvat saattavat olla 800 px leveitä. Tuommoinen 400 px:n kuva alkaa näyttää nykyisellä näytölläni aika kärpäsenläjältä jo. Mutta koska osa käytettävissä olevista kuvista on tosiaan kotoisin sieltä aikojen alusta, niin joskus pitää edelleen taipua pienten kuvien käyttöön tai sitten sietää niiden rakeisuus. Yleensä pyrin jonkinlaiseen kompromissiin kuvia muokatessani, etteivät ne olisi ihan kauhean pieniä, mutta että laatukin olisi jotenkin päin kelvollinen.

Joskus aikojen alussa olin myös hyvin tarkka siitä, minkäkokoisia kuvatiedostoja käytin nettisivulla ja toisinaan tallensin kuvia niin huonolaatuisina, että nykyään hävettäisi. Nykyisin jokin 300-400 kilotavun kuvatiedosto ei ole mikään ongelma. Kuten viittasin jo kertaalleen, internetyhteyksien kapasiteetit ovat nousseet enkä oikeasti jaksa juuri edes vilkaista kuvatiedostojen kokoa niitä tallentaessani. Enkä muista aikoihin törmänneeni sellaiseen talliinkaan, jolla käytetään niin isoja grafiikkoja, että sivusto on käytännössä käyttökelvoton kun se ei lataudu säällisessä ajassa. Joskus vuonna 2004 sellaisia saattoi vielä ollakin.

Mitenkäs lukijoilla, onko teillä jotakin rajoja, pikseleissä tai kilotavuissa, sille minkä kokoisia kuvia käytätte? 

– S

Ionicin shagyat

Shagyoiden tilanne sekä Ionicissa että muualla virtuaalimaailmassa tuntuu melko lohduttomalta. Hevosia on vähän, monet niistäkin sukua keskenään. Yhtään varsinaista kasvattajaa ei taida olla tällä haavaa eikä niitä kovin montaa ole koskaan ollutkaan. Ja se on sääli, sillä shagya on oikeasti tosi hieno rotu!

© Bob Langrish

Meillä Ionicissa noita on jokunen, olen yrittänyt keräillä kaikki kohdalle osuneet yksilöt talteen joko ostamalla tai lainaamalla jalostukseen. Kantaori on pitkäsukuinen Lukacs KTN, joka on mainittu blogissa useammin kuin kerran, sillä onhan kyseessä yksi suosikkihevosiani. Lukas on shagyaksi pitkäsukuinen ja suku on myös epätasainen, kun pääosin se on vain 3 polvea, mutta sitten emälinja menee viidennen polven taakse. Mutta se emälinja oli aikoinaan se syy, miksi Lukas meille tuli: Gin Amora. Glorieta Khofo. Bint Amouna. Dahabu Amora. Gin Amora on Virginian kasvatti joskus ajalta ennen Marineaa!

Lukas on siinä mielessä myös poikkeustapaus, että se on kilpaillut vähän yhtä ja toista ja onpa tuo kantakirjattukin kakkosella. Se on myös vaikuttanut puhtaan shagyajalostuksen lisäksi myös puoliveri- ja angloarabipuolella. Shagya on nimittäin arabin, angloarabin ja englantilaisen täysiverisen ohella sallittu rotu trakehner-jalostuksessa ja Lukasilla on muutamakin anglo-trakehner-varsa. Shagyoita käytetään myös toisinaan angloarabi-jalostuksessa arabin ohella/sijasta ja ajattelin kokeilla sitä myös virtuaalimaailmassa.

Lukas alkaa olla jo ikänestori, se on syntynyt loppuvuodesta 2012 ja tuli Ioniciin heti vuodenvaihteen jälkeen. Seuraavia shagyoita saatiin odottaa nelisen vuotta. Vuonna 2015 Lukas sai pari morsmaikkua, Branwenin yksipolviset tammat Tharia BRA ja Yasit BRA. Näin harvinaisesta rodusta kun on kyse, ei haittaa tippaakaan se, jos yhdistää yksipolvisen tamman tuollaiseen sukuhirmuun kuin Lukas. Kas kun vaihtoehtoja ei ole! Yasit ja Tharia ovat molemmat melko poikkeuksellisesti merkitty suoraan matkaratsuiksi ja nyt viime vuosina ne ovat jonkin verran kilpailleetkin tässä lajissa. Molemmat ovat hyvin pienikokoisia, alle 150-senttisiä, mikä on välillä harmittanut sillä ne ovat ehkä liiankin matalia shagyoiksi ja se on ollut vähän kiusallinen asia pv- tai angloarabijalostuksessa. Sen sijaan VRP-jalostukseen ne ovat hyviä. Molemmille kantatammoille on löytynyt myös muutamia ulkopuolisia, suvuttomia oreja, joita käytän tosi mielelläni.

Tuoreimpia tulokkaita edustaa ori KF Polarion, 1,5-polvinen, HM:n kasvattama ori. Sen isä on tuttu Pomar V Yasitin suvusta, mutta emä on Yemenen kasvatti ja edustaa ihan uusia nimiä meillä. Täytyykin tehdä tehoisku Yemeneen katsomaan, millaisia shagyoita sieltä mahtaa löytyä.

Ja sitten on tietysti uus-vanha tulokas, ori Gin Noir. Se on tämmöinen ikivanha "takaisinotto", Virginian kasvatti vuodelta 2002, joka myytiin silloin aikoinaan ja se katosi jälkiä jättämättä. Sen vanhemmat ovat juurikin nuo mainitut Bint Amouna ja Glorieta Khofo, jotka Gin omisti silloin joskus vuonna 2002. Se tulee olemaan täydellinen ori Tharialle ja Yasitille.

Shagyalauma ei kuitenkaan tällä vielä kovin pitkälle pötki vaan uutta verta on saatava, ei auta. Tämä onkin siis vähän tällainen epätoivopostaus, että jos teillä on tiedossa mitään shagyoita (joita ei tiettävästi vielä ole Ionicin hevosten suvuissa), niin kertokaa toki! Ostan, astutan tammojani, kinuan tilausvarsoja. Aion kyllä keksiäkin niitä kunhan saan taas nimi-ideoiden päästä kiinni.

— S

Rotuesittelyssä Royal Hanoverian Cream

Oikeastaan otsikko huijaa: tämä ei ole varsinainen rotuesittely vaan jonkinlainen historiakatsaus, jonka lähteisiin ei ole juurikaan luottamista, ne ovat kaikki jossain määrin epäilyttäviä. Tämä postaus perustuu pääasiassa Kathryn Kanen tekstiin (linkki lähteissä) ja oikeastaan tätä tulee lukea tarinana, jonka minä kuvittelen olevan mahdollisesti totta tai ainakin siellä päin. Lisäksi Royal Hanoverian Creamista (RHC) ei voida puhua varsinaisena rotuna vaan ehkä paras sana olisi käyttötyyppi. 

© The Library of Congress: Royal Progress, London, 1911 (LOC) (public domain)

Mikä Royal Hanoverian Cream on?

RHC oli Ison-Britannian kuninkaallisen hovin vaunuhevonen 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun. Se ei ollut varsinainen rotu, kuten sanoin vaan tosiaan tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu tietynvärinen ja -tyyppinen hevonen. Sittemmin brittihovi vaihtoi vaunuhevosensa kotoperäisiin kimoihin (Windsor Grey), RHC:istä luovuttiin ja vähitellen ne katosivat. Niitä ei siis enää tiettävästi ole olemassa.

Royal-sana tuleekin sieltä: hevoset olivat nimenomaan kuningashovin hevosia. Mahdollisesti niitä toisinaan myytiin tai lahjoitettiin hovin ulkopuolelle, mutta vain ruunia. Oriit (jotka vaunuja vetivät) ja oletettavasti myös tammat (joista on todella vähän mitään tietoa) pysyivät tiukasti hovin hallussa.

Hanoverian ei tarkoita sitä, että niillä olisi mitään tekemistä nykyisen hannoverinhevosen kanssa. Ensimmäiset RHC:t tuotiin Britteinsaarille Hannoverista vuonna 1714 kun George I (suom. Yrjö I, 1660–1727), ensimmäinen Hannover-sukuinen Ison-Britannian kuningas peri valtaistuimen ja muutti Hannoverista Britanniaan.

Creamilla viitataan hevosten väriin, joka oli kuvausten mukaan kermanvaalea. Siitä puhun enemmän myöhemmin.

Historia ennen Britanniaan saapumista

Legendan mukaan Espanjan kuningatar Isabella (1451-1504) olisi lahjoittanut saksalaisille ritareille kermanvärisiä hevosia kiitoksena uskollisesta palveluksesta. Näitä hevosia pidetään todennäköisinä kantavanhempina RHC:lle ja värin puolesta se onkin uskottava väite. Palaan väriin myöhemmin. On tietenkin mahdollista, että hevosten alkuperä on jossain muualla, esimerkiksi Persian suunta mainitaan toisinaan. 

Näitä hevosia kasvatettiin vaunuhevosiksi Hannoverissa jo ennen kuin George I nousi valtaistuimelle Isossa-Britanniassa. Hannoverin vaaliruhtinatar Sofia, George I:n äiti, tiettävästi aloitti kermanväristen hevosten kasvatuksen vuonna 1653 Memsenin siittolassa. Mahdollisesti niitä kasvatettiin myös muissa siittoloissa, on mainittu mm. Herrenhausen ja Celle, joka perustettiin 1735. Tuohon aikaan vaunuhevosilla oli todellakin käyttöä ja ehkä Hannoverin hovi suosi juuri näitä erikoisemman värisiä hevosia näyttävyyden takia. Joka tapauksessa voisi kuvitella niiden olleen jonkinlainen "juttu" Hannoverissa, jos kerran Isoon-Britanniaan kuninkaaksi lähtevä George I halusi niitä mukaansa sinnekin.

Royal Hanoverian Creamit Britanniassa

RHC:t tulivat uudessa kotimaassaan heti käyttöön: tiettävästi ne vetivät kuninkaan vaunuja George I:n kruunajaisissa syksyllä 1714. Sama perinne jatkui ensimmäiseen maailmansotaan asti, mutta RHC:t eivät olleet pelkkiä kruunajaisvaunujen vetäjiä vaan niitä käytettiin muissakin tilaisuuksissa, oletettavasti myös kuninkaan ja kuningasperheen yksityisinä vaunuhevosina ja kenties ratsuinakin. Tässä vaiheessa Britanniassa oli todennäköisesti vain oreja, sillä RHC:itä kasvatettiin edelleen Hannoverissa ja hevosia tuotiin sieltä tarpeen mukaan hovin käyttöön. 

Sitten tuli Napoleon, joka 1800-luvun alun sotaretkillä, mahdollisesti vuonna 1803, alkoi uhata myös Hannoveria ja sen siittololoita (niitä oli ilmeisesti useampia). Parhaat RHC-tammat ja -oriit pelastettiin Britteinsaarille ja ne sijoitettiin ensin Cumberland Lodgeen, Windsor Parkiin ja myöhemmin Hampton Courtiiin. Napoleon mahdollisesti takavarikoi Hannoveriin jääneet creamit itselleen ja kuin iskuna vasten vihaamansa George III:n kasvoja käytti niitä omissa kruunajaisissaan. Toisten lähteiden mukaan Napoleonin ja keisarinna Joséphinen vaunuja veti kahdeksan ruunikkoa, joten tiedä sitten miten asia oli. 

Isossa-Britanniassa RHC:t olivat kuningashovin näyttävimpiä vaunuhevosia, joita käytettiin kaikissa kruunajaisissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa valtion vaunujen eteen tarvittiin kuninkaallisten arvoiset vetohevoset. Hautajaisissa saatettiin kuitenkin käyttää mustia hevosia. RHC:istä näkee vilahduksia maalauksissa, valokuvissa ja harvoissa, mustavalkoisissa videopätkissä, joita on tehty ja otettu Ison-Britannian hovitilaisuuksista. Esimerkiksi tämän tekstin kuvituskuva on otettu George V:n kruunajaisissa vuonna 1911. YouTubesta löytyy lyhyt videopätkä kuningatar Victorian timanttiriemujuhlasta vuodelta 1897 ja kohdasta 0:32 eteenpäin videolla näkyy kuningatarta itseään vetävä valjakko: 8 vaaleata hevosta, kaikki Royal Hanoverian Creameja.

Politiikka tuhosi Royal Hanoverian Creamit – mutta oliko se ainoa syy?

RHC:n kohtaloksi Isossa-Britanniassa koitui ensimmäinen maailmansota, joka alkoi 1914, tasan 200 vuotta sen jälkeen kun George I:stä tuli saarivaltakunnan ensimmäinen Hannover-syntyinen kuningas. Maailmansota nostatti vahvaa saksalaisvihaa Britteinsaarilla ja siinä rytinässä myös kuningassuku muutti sukunimensä saksalaisperäisestä Saxe-Coburg-Gothasta peribrittiläiseksi Windsoriksi.

Koska kaikesta saksalaisesta haluttiin päästä eroon, ei ehkä nähty enää soveliaaksi että saksalaissukuiset hevoset vetäisivät hovin vaunuja. Ne päätettiin korvata Windsor Grey -hevosilla, brittiläissyntyisillä kimoilla. Vuonna 1921 hovin viimeiset RHC:t myytiin huutokaupassa ja yksilöt hajaantuivat pitkin valtakuntaa, kenties ajan mittaan pitkin maailmaakin. Ainakin Sir Garrard Tyrwhitt-Drake yritti jatkaa RHC:ien kasvatusta, mutta muutamassa vuosikymmenessä niiden määrä hiipui olemattomiin ja ne katosivat Britteinsaarilta.

Saksalaisviha ei välttämättä ollut ainoa syy RHC:ien häviämiseen. Itse asiassa se saattoi vain olla viimeinen naula RHC:n arkkuun. Koska Hannoverista ei oltu saatu uutta verta enää vuosisataan, Hampton Courtin RHC-kanta oli pieni ja sisäsiittoinen. Jalostus oli vaikeata ja hevosten laatu kärsi. Jos hevoset olivat pearl-värisiä, kuten tällä hetkellä uskottavin teoria kuuluu, se tuotti oman ongelmansa. Pearl-värien jalostaminen on hankalaa, sillä pearl-värisen hevosen risteyttäminen tumman hevosen kanssa tuottaa aina tumman varsan, joka toki kantaa pearl-geeniä piilossa, mutta tuolloin ei perinnöllisyydestä tiedetty vielä juurikaan mitään. On siis oletettavaa, että RHC:eja risteytettiin vain keskenään.

Mitä tapahtui manner-Euroopan kermanvärisille hevosille?

Tiedonmurusia kermanväristen hevosten kasvatuksesta erityisesti Saksan alueella vilahtelee siellä täällä. Ne eivät siis välttämättä olleet pelkästään Hannoverin juttu vaikka toki Hannoverista on voitu myydä, lahjoittaa tai vaihtaa hevosia muualle. Vuonna 1724 Beberbeckin siittolasta tuli hovisiittola ja siellä kasvatettiin "kultaisia hevosia", mutta ne saattoivat olla voikkovärisiä. Vuonna 1728 kermanvärinen ori Eutiner tuotiin Herrenhausenin siittolaan ja siitä muodostui ilmeisesti tärkeä siitosori.

Napoleon ei ilmeisesti takavarikoinut kaikkia kermanvärisiä hevosia Ranskaan vaan osa saattoi jäädä Hannoveriin. Joka tapauksessa ainakin Herrenhausenin siittolassa jatkui jonkinlainen kermanväristen hevosten kasvatus. Lopun niistä teki tiettävästi joko natsi-Saksan hallinto tai toisen toisen maailmansodan tuhot yleisesti.

Mahdollisesti ainakin joitakin kermanvärisiä yksilöitä säilyi hengissä Saksassa ja ehkä niitä yritettiin vielä pelastaakin, mutta kannan pienuus johti sisäsiittoisuuteen ja elinvoiman hiipumiseen. Todennäköisesti jo 60-luvulle tultaessa kaikki alkuperäiset RHC:t tai niiden kaltaiset hevoset olivat kadonneet.

Ranskaankin niitä kermanvärisiä hevosia päätyi siis Napoleonin matkassa, mutta mitä niille tapahtui ja säilyikö siellä kermanvärisiä linjoja, on täysi kysymysmerkki. Löysin yhden epämääräisen lähteen asiasta (Susanna Forrest), mutta siinä sekoitetaan iloisesti cremellot sekaan enkä tiedä mitä tuosta tulisi ajatella.

Väri

Täyttä varmuutta RHC:ien väristä saadaan tuskin koskaan, mutta niitä on hyvin syin epäilty pearleiksi. Aikalaisten kuvausten perusteella ne eivät olleet voikkovärisiä. Peitinkarvan väriä kuvattiin pääasiassa norsunluunväriseksi tai jonkinlaiseksi vaalean oranssinruskeaksi, ei niinkään keltaiseksi. Jouhet olivat tummemmat, keltaruskeat ("caramel"). Iho oli vaaleanpunertava, mikä sulkee yksinkertaiset voikkovärit pois. Silmätkin olivat vaaleat, mutta niiden varsinaisesta värisävystä on paljon erilaisia käsityksiä. Tämä kaikki istuisi pearliin paremmin kuin voikkoväreihin.

Pearlista tekee loogisen vaihtoehdon se, että sitä todistettavasti esiintyy Iberian niemimaan hevosilla ja espanjalaisista juurista RHC:n oletetaan polveutuvankin. Olisi siis ihan mahdollista pearl-värityksen tulla sieltä. Lisäksi pearlia on nyt myöhemmin löydetty irlannincobeilta ja muilta lähisukuisilta hevosilta, jotka ovat kotoisin Britteinsaarilta. Ne polveutuvat vaeltavaa elämää viettävien romanien vankkurihevosista ja on mielestäni mahdollista, että hovista poismyytyjä RHC:itä tai niiden jälkeläisiä päätyi heille.

Pearlin puolesta puhuu mahdollisesti myös se, että väritys on niin tyystin kadonnut sittemmin. Sivusin tätä perinnöllisyys-aihetta tuolla jo kertaalleen: väritys tosiaan katoaa kun hevosia risteytetään ei-pearlien kanssa. Tietenkin pearl voi tupsahtaa yllättäen uudestaan näkyviin, jos kaksi kantajaa risteytetään keskenään ja tähdet ovat sopivassa asennossa. Kannan pienuus ja hajaantuminen selittänee sen, miksi väri näyttäisi kadonneen kokonaan.

Voisivatko RHC:t olla samppanjanvärisiä? Värin kuvaukset sopisivat kyllä samppanjaväreihinkin. Jos samppanja olisi kulkeutunut jotain kautta Amerikan mantereelle ja kadonnut sittemmin Euroopasta? En sano että se aivan varmasti olisi ehdottoman mahdotonta, mutta kyllä se melkoisen epätodennäköiseltä vaikuttaa. Yhdysvalloissa ensimmäiset viitteet samppanjavärisistä hevosista ovat 1900-luvun alusta, ennen kuin brittihovi luopui RHC:istään. Tietenkin niitä olisi voinut tulla siirtolaisten mukana suoraan Saksan alueelta. 

Samppanjan olisi kuitenkin pitänyt kadota tyystin Euroopan mantereelta sittemmin. Ei sekään aivan täysi mahdottomuus olisi, koneellistuminen pudotti hevosten määrää rajusti ja samalla on voinut kadota myös värejä. Pidän silti pearlia todennäköisempänä vaihtoehtona, ainakin sille on olemassa loogisemmat perusteet.

Rakenne ja muut ominaisuudet

RHC:n ulkonäöstä puhuttaessa mainitaan lähes poikkeuksetta sen kyömy pää. Muuten niitä kuvataan melko raskastekoisiksi, kevyen kylmäverisen tyyppisiksi, voimakkaiksi mutta silti eleganteiksi hevosiksi. Lisäksi niiden jouhet on mainittu kihartuviksi ja runsaiksi. Olettaisin itse niiden olleen ainakin jossain määrin barokkihevosten tyyppisiä. Säkäkorkeus lienee ollut yleensä jossain 160 cm:n tienoilla, mutta suurempiakin yksilöitä on saattanut olla.

Luonteeltaan RHC:ien tuli olla erittäin hyväluonteisia ja rauhallisia, mikä tietenkin on loogista kun ottaa huomioon niiden tärkeimmän käyttötarkoituksen: kuninkaallisten vaunujen vetämisen seremonioiden yhteydessä.

Royal Hanoverian Creamit nykypäivänä ja virtuaalimaailmassa

RHC:t ovat kadonneet peruuttamattomasti, sille ei voi mitään. Toki Yhdysvalloissa perustettiin ilmeisesti jo 80-luvulla International Royal Hanoverian Cream Horse Registry, mutta sen rekisteröimät hevoset ovat kaiketi olleet pääasiassa samppanjavärisiä American Cream Drafteja. Niistä ei kuitenkaan tule oikeita RHC:eja vaikka niitä miten sellaisiksi väitettäisiin.

Virtuaalimaailmaan Royal Hanoverian Creamiksi nimetty hevosrotu tuli viime vuoden puolella. Se poikkeaa alkuperäisestä RHC:stä jonkin verran. Ensinnäkin sen tulisi olla samppanjanvärinen, ei välttämättä siis pearl, vaikka pearlia rodusta löytyy kyllä, kuten tosi monia muitakin diluutioita. Se on periaatteessa risteytysrotu, jonka kantarotuina ovat American Cream Draft yhdistettynä andalusianhevoseen tai lusitanoon. Muitakin barokkirotuja voitaneen käyttää jalostuksessa. Tämänhetkiset virtuaali-RHC:t ovat selkeästi barokkityyppisiä, melko raskaita sellaisia ja ne ovat myös pääasiassa ratsuja, eivät valjakkohevosia. Kenties virtuaali-RHC:iin tulevaisuudessa syntyy myös valjakkopainotteisia linjoja, mutta toistaiseksi päälajit ovat kouluratsastus ja historialliset lajit.

Lähteet

• Boniface, Katrin. Horse Power: Social Evolution in Medieval Europe. https://scholarworks.calstate.edu/downloads/qb98mg704
• Forrest, James. The Royal Mews. https://www.victorianvoices.net/ARTICLES/EM/EM1892A/EM1892A-RoyalMews.pdf
• Forrest, Susanna. The Cremellos of Versailles. https://susannaforrest.blog/2014/12/12/the-cremellos-of-versailles/
• International Champagne Horse Registry. An attempt at tracing the origins of the Champagne color gene. http://www.ichregistry.com/history.htm (täällä on valokuvia)
• Kane, Kathryn. Royal Hanoverian Creams. https://regencyredingote.wordpress.com/2010/04/30/royal-hanoverian-creams/
• Kathman, Lesli. The Equine Tapestry.
• Royal Collection Trust. State Horses. https://www.rct.uk/collection/themes/Trails/royal-mews/state-horses (hyvä vesivärityö RHC:ista)
• Royal Garden. Kasvatus. https://royalgardens.boards.net/thread/5/kasvatuksesta
• Muut määrittelemättömät lähteet

Kesälukemista blogin arkistoista

Kesätauko on päällä edelleen (nyt sille on oikeasti syytäkin, palataan siihen joskus myöhemmin), mutta ajattelin silti tehdä tänne kesä-listan vanhoista ja vähän tuoreemmistakin blogipostauksista, joista on ehkä iloa ja hyötyä lukijoille. Tätä blogiahan on kirjoitettu yli 15 vuotta ja tosi paljon kaikenlaista on sanottu. Kirjoitin joskus että jos muista tuntuu siltä, että jokaiseen foorumeilla käsiteltävään aiheeseen minulta löytyy ~10 vuotta vanha blogipostaus linkitettäväksi, niin ei se mitään, minusta itsestäni tuntuu ihan samalta!

Lista on jaettu väri-asioihin ja muihin. Muuten ne ovat ihan satunnaisessa järjestyksessä.

Väri-postaukset

Jos musta ei olekaan musta

Tämä on ajankohtainen tänäkin päivänä: hevosen väri ei aina välttämättä ole se miltä se näyttää.

Kysy oikein hevosen väriä

Olennaisilta osilta mikään ei ole tässäkään asiassa muuttunut.

Noki-kuvio

Tämä postaus ehkä kaipaisi päivitystä. Ei niin että asiat olisivat muuttuneet, en ole ainakaan kuullut mitään uutta tietoa noki-kuvion tiimoilta, mutta kieliasua voisi hioa. 

Gulastra plume

Tätä onkin päivitetty tänä vuonna kun en enää kestänyt mainintaa siitä, että tuota epäillään sabinokuvioksi. Muuten kyllä pätee edelleen.

Tetrarch-, Birdcatcher- ja Bend Or -täplät

Linkit eivät välttämättä toimi enää, mutta asia sinänsä on edelleen ihan relevanttia. Näiden aiheuttajista ei tosin ole tietoa ja perinnöllisyydestäkin tiedetään lähinnä se, että todennäköisesti ovat jollain tavalla perinnöllisiä.

Eri puoliverirotujen värit

Edelleen jossain määrin ylläpidetty lista siitä, mitä värejä eri pv-kantakirjat sallivat ja mitä niillä esiintyy. En väitä että tämä olisi mitään ehdottoman varmaa jumalansanaa, koska ei se ole, asiat muuttuvat aina.

Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit

Tässä vuodelta 2014 olevassa tekstissä aletaan nyt vihdoin penkoa sitä käärmeenpesää, joka tunnetaan nimellä KIT-geeni ja W-variantit.

Värien periytyminen – miten realistista se lopulta on?

Koska on olemassa lempivärejä ja toisaalta jonkinasteisia inhokkejakin sekä tieto siitä, mitkä genotyypit tekevät elämän vaikeaksi varsojen väriä miettiessä, niin värien periytyminen meidän talleilla ei välttämättä ole ihan realistista noin kokonaisuutena.

Värikkäin hevosrotu

Tässä on listattu ensiksikin hevosten erikoisvärejä ja sitten rotuja, joilta löytyy useampia niistä. Huomatkaa historian siipien havina: tässä puhutaan vielä ht.netistä!

Muut aiheet

Arvontakoneet: oikeasti satunnaisia vai leikisti satunnaisia?

Vanha teksti arvontakoneista ja niiden antamista tuloksista. En tiedä ovatko arvonnoissa käytetyt metodit päivittyneet sittemmin paremmiksi. Jos eivät, tämä on edelleen ajankohtainen kyllä.

VSN: kysy pois!

Virginian kirjoittama teksti siltä ajalta, kun VSN-tuomaroinnissa vielä annettiin pisteet julkisesti. Pätee kuitenkin minuun edelleen, vaikka nykyään ilman pisteitä tuomaroidaankin: saa kysyä, jos oman hevosen sijoituksessa tai näyttelytuloksissa muuten on jotakin epäselvää. Tosin voin kyllä luvata, että vastaus alkaa suunnilleen näillä sanoilla: "No tämähän oli niin korkeatasoinen luokka, että mitään absoluuttista paremmuusjärjestystä ei oikeastaan taida olla olemassakaan ja kun tämän tuomaroin, niin sattui olemaan tällainen päivä että..."

Sisäsiitos ja linjasiitos

Valitettavasti en tuolloin tajunnut merkitä käyttämiäni lähteitä, mutta vakuutan kuitenkin että tätä ei olla kirjoitettu ihan omasta päästä.

Kämmenenleveydet hevosten mittana

Jos haluat käyttää kämmenenleveyksiä (hh) säkäkorkeuden mittayksikkönä, niin tee se oikein.

Viivat: milloin niitä käytetään ja miten ne saadaan aikaan

Kielioppiasioita on blogissa käyty läpi melko vähän siihen nähden, että allekirjoittanut työskentelee kielen ja tekstien kanssa. Vetoan siihen, että tähän mennessä olen keskittynyt töissä englannin kielioppiin, mutta nyt sekin asia tulee muuttumaan. Ehkä tämä näkyy blogissa tulevaisuudessa.

Säkäkorkeuden määräytyminen

Pitkä postaus säkäkorkeuden määräytymisestä ja siitä, miksi se on tuottanut meille ongelmia. Se tuntuu edelleen olevan vähän hankala juttu.

Näin pidät hevosen sivut tallessa

Jos virtuaalimaailmassa olisi ajokortti, tämän pitäisi kuulua perusoppimäärään.

Hevoskaupan merkitys virtuaalimaailmassa

Syntyjä syviä siitä, mikä oikeasti on yhteistyötä virtuaalimaailmassa.

Muistosivujen anatomia

Mitä minun mielestäni tulisi löytyä hevosen muistosivuilta.

Puoliveristen nimeämistavat

Olen listannut omia havaintojani siitä, miten eri pv-kantakirjojen hevosia yleensä nimetään.

Kuvamuisteluita 2000-luvun alkupuolelta

Virginia muisteli vanhoja aikoja ja kuva-asioita.

Off-topic: Wienin Espanjalainen Ratsastuskoulu

Koska Espanjalainen Ratsastuskoulu nyt vain on tosi hieno instituutio. Kirjoitin siitä myös lyhyen historiaesittelyn.

Jacarandan joululahjatoiveet

Ikävästi knabstrup-tamma Jacaranda tuli maallisen taipaleensa päähän tänä kesänä, mutta jäihän siitä tammavarsa, joka ehkä ja toivottavasti jatkaa arvonsa tuntevien, jaloveristen kuningattarien perinnettä.

Virtuaalimaailman pirstaleisuus

Tällä taitaa olla jo historiallista arvoa, sillä paljon on muuttunut sitten vuoden 2009! 

– S

Ionicin suomenhevoset, osa 1: muinaishistoriaa

Olen tässä käynyt läpi Ionicin suomenhevosia ja se on tunnustettava, että minun pienestä hyvän mielen projektista onkin tullut ihan kohtalaisen kokoinen hevoslauma. Ajattelin kirjoitella Ionicin suomenhevosten kuulumisia, mutta siitä olisi tullut romaani. Niinpä päädyin pilkkomaan tekstin pienempiin osiin ja ensimmäiseksi käsittelen suomenhevosten historiaa Ionicissa ennen kuin siitä tuli kasvatusrotu.

© ST

Enpä tiedä onko täällä enää niin vanhoja harrastajia, jotka muistaisivat ajan kun Virginia ei tykännyt suomenhevosista ja niitä ei Ioniciin haluttu mistään hinnasta. No, ei se ihan niinkään ollut, mutta on myönnettävä, että Virginia oli aina jotenkin kovin varovainen suomenhevosten kanssa. Suomenhevonen on hyvin vanha rotu virtuaalimaailmassa ja suurin rotu myös, sillä on aina ollut vannoutuneet harrastajansa ja tunnetut sukunsa. Virginia oli suomenhevosten suhteen vähän myöhäisherännäinen eikä niinollen tuntenut näitä. Siitä varmaan se varovaisuuskin johtui ja se taisi tarttua ajan mittaan minuunkin. 

Siksi voikin tuntua yllättävältä, että Ionicissa on kyllä vuosien saatossa asustellut muutamia suomenhevosia! Ne tosin olivat vain yksittäisiä yksilöitä, jotka lähtivät meiltä eteenpäin ilman että olisivat jättäneet mitään varsinaista jälkeä Ioniciin. Ensimmäinen Ionin-suomenhevoskasvatti syntyi nimittäin vasta 2015.

Ensimmäinen oli pienhevosori LNA Domino, joka sivun tekopäivän perusteella tuli Ioniciin ihan sen aloittaessa. Voisi siis epäillä Dominon tulleen Marineasta, mutta ei sitä Marinean tiedostoista löydy. (Marineassa oli kyllä aikanaan ainakin sellainen suomenhevonen kuin Erokedon Leso-Heikki.) Poikkeuksellista kyllä, Dominolla kilpailtiin vielä sinäkin aikana kun se asui Ionicissa, mutta on syitä uskoa, että sillä kilpaili kasvattaja, ei Virginia. 

Siitä huolimatta, että Domino saattoi olla aikanaan jonkinlainen nimiori, se on ehkä kadonnut nykysuomenhevosten suvuista. Ainakaan Google ei löydä siitä juurikaan mitään. Niinpä voisin tarjota Dominon pakastetta sillä verukkeella, että totta kai sitä vanhalta omistajalta löytyy jostain typpisäiliöiden kätköistä. Epätasainenhan sen suku on ja varmasti kadonnutkin, mutta ehkä Archiven kätköistä vielä jotakin voisi löytyä linkitettäväksi.

Ionicissa asusteli jonkin aikaa myös toinen piekkariori, FNS Eepos. Virginia tiesi kertoa, että Eepos nyt ainakin oli tunnettu huippuori jo Ioniciin tullessaan, kantakirjattu, kisattu ja mitä kaikkea. Se tuli Ioniciin ns. valmiina, mutta lähti meiltä eteenpäin. Se on muuten edelleen olemassa sivuineen, jos tosin lienee unohdettu vuosia sitten ja on rekisterissäkin. En tiedä kehtaisinko tarjota tämänkin pakastetta vielä...

Ensimmäinen Ioniciin keksitty suomenhevonen oli ori Mörkö-Majuri, joka kilpaili raveissa vuonna 2006 ja sekin myytiin eteenpäin sitten. Majuri on tietääkseni vaikuttanut suomenhevosravurien jalostuksessa ainakin jonkin verran. Olisipa kiva tietää jos nykyisin löytyisi hevosia, joiden suvussa tämä olisi.

Muitakin suomenhevosia on saattanut olla, mutta minä ja Virginia emme niitä enää muista enkä millään haulla löytänyt enää muita. Se ensimmäinen nyky-suomenhevosten kantaisä sen sijaan oli ori Raalan Patruuna, joka keksittiin vuonna 2013 ja joka on jättänyt jälkeensä melkoisen määrän Ionin-varsoja.

– S