Edellisen postauksen kommenteissa tuli ilmi parin vanhan tekkekasvatin muistosivut. Ne myytiin alunperin joskus ehkä vuonna 2006 Geocities-tallille ja senhän tietää, miten Geon kävi muutama vuosi sen jälkeen: katosi. Oletin ilman muuta, että nämäkin hevoset ovat kadonneet täysin ja lopullisesti Geon mukana ja eipä meille sillä juuri väliä sinänsä ole, myyty mikä myyty. Emme me myytyjen kasvattien perään paljon huutele.
Siksi olikin oikein mukava yllätys kuulla, että ori Gin Svjatopolkille ja tamma Gin Theodoralle on omistaja värkännyt nyt myöhemmin muistosivut nettiin, oikein vielä kuvien kera. Tällaiseen viitseliäisyyteen harvemmin virtuaalimaailmassa törmää!
Tulinpa tehneeksi havainnon, että molemmilla on varsin mielenkiintoinen suku, periaatteessa täynnä vanhoja, tuttuja nimiä, mutta kuitenkin sellaisia, joita nykyisin Gin Ahaltekissa harvemmin näkee. Niinpä ajattelin tehdä katsauksen Gin Svjatopolkin sukuun ja katsoa, mitä sieltä oikein löytyy niiden tutunoloisten nimien takaa.
Svjatopolkin isä Gin Stanislav pysyi koko elämänsä meidän omistuksissa ja sen kautta orilinja jatkuu vielä meillä. Stanislav on isänsä Gin Slavakin tiettävästi ainoa orijälkeläinen ja Slavak puolestaan on kantaori Slowakin ainoa orijälkeläinen, ainakin ainoa, joka on jatkanut sukuaan.
Stanislavista jäi viisi varsaa, joista ensimmäinen, Agaven kasvattama tekkeori Selam A.S.H. (e. Quiero's Finola) on kadonnut tyystin. Se päätyi jossain vaiheessa Kromi Gardiin, mutta on tosiaan kadonnut kokolailla jälkiä jättämättä. Seuraava varsa oli Gin Svjatopolk (e. Gin Palmira), joka myytiin. Sitten oli vuorossa tamma GLB Helwa (e. Siréne's Hennessy), Gelbin kasvatti, joka päätyi Gin Ahaltekiin ja jätti meillä pari varsaa, joista molemmat ovat olleet hyvin tuottoisia jalostuksessa.
Neljäs varsa oli taas tamma, Gin Pauletta (e. Gin Perishde), joka jätti pari kappaletta hyvin laukoissa pärjänneitä varsoja ja näidenkin varsoissa on joitain laukkahevosia.
Varsoista nuorin on nyt jo kuollut ori Gin Stanimir (e. Wiktorina), joka on jättänyt Slowakin orilinjalle parikin komeaa jatkajaa sekä muutaman tamman.
Isänisä Gin Slavak on syntynyt keväällä 2002. Tietojen mukaan se päätyi Rakenloviin, palautui sieltä Marineaan syksyllä 2003 ja kun Marinea lopetti, Slavak jäi myymättä ja sittemmin sivut katosivat netistä. Slavak jätti neljä varsaa, kolme tammaa ja yhden oriin, Stanislavin.
Slavakin tammavarsoista kaikki ovat jättäneet jälkikasvua ja niiden nimet näkyvät vielä tänäkin päivänä Gin Ahaltekin hevosten suvuissa. Gin Caldin (e. Gin Charastvo) viidestä varsasta neljä kuitenkin päätyi myyntiin (mikä yleensä tarkoittaa sitä, että ne katoavat jättämättä suurempaa jälkeä jalostuksessa), mutta varsoista nuorin Gin Cyra jäi GA:han sukua jatkamaan. Caldin emälinjasta löytyykin legendaarinen kantatamma Haldi ja yksi sen haaroista jatkuu nimenomaan Gin Charastvon ja Gin Caldin kautta.
Gin Elite (e. San Elysé) jälkeläisineen jatkaa toista vanhaa ja merkittävää tammalinjaa, Nobjalewian linjaa. Eliten kolmesta Gin-varsasta kaksi myytiin Akivaan ja kolmannen varsan jälkeen Elite itse päätyi Airleaan eikä sen myöhemmästä kohtalosta ole tietoa. Varsoista nuorin, Gin Nougat, jäi GA:han ja jätti tamma Gin Nadedjan, joka puolestaaj varsoi peräti kuusi varsaa ja näistä jo muutama on jättänyt itsekin varsoja.
Gin Stepania (e. AM Dabra Russ) jätti vain kaksi varsaa ja niistäkin tamma Gin Solgun ei varsonut kertaakaan. Syytä olisi kyllä ollut, koska tammalinja on harvinainen Veronica's Sweet, jonka onnistuin myöhemmin "pelastamaan" puhtaalla onnella. Sen sijaan Stepanian orivarsa Gin Semjon jätti itse kolme varsaa ja niistä taas kaikki ovat jatkaneet sukuaan eteenpäin.
Isänemä Gin Moladz on myös vanhoja kasvattejani, syntynyt keväällä 2002. Myin sen jollekin tallille ja hankin myöhemmin takaisin, tamma saattoi olla unohdettu kokonaan ja niinpä päätin vähin äänin ottaa sen takaisin hoiviini Ioniciin. Moladz jätti neljä varsaa, mutta sen ainoa tammavarsa ei varsonut lainkaan. Emä Mrs Jonesin linja kuitenkin jatkuu oikein hienosti ilman Moladziakin. Sen sijaan kaikki kolme orivarsaa olivat meidän mittakaavassa jopa paljon käytettyjä oreja ja nykyisin Moladzin nimi sukutaulussa on osin jopa harmi, kun se on aika yleinen. Mutta ei se tammaa itseään pahenna.
Svjatopolkin isälinja on siis Slowak, joka on vanha ori, muttei erityisen tunnettu eikä sukulinja todellakaan ole laaja, kun se monta sukupolvea on jatkunut aina vain yhden orijälkeläisen varassa. Slowak oli alunperin Rakenlovin oreja eikä se jättänyt kuin kaksi varsaa, tamma Serenadan EVM-emästä ja mainitun Gin Slavakin. Serenadasta jäi kuitenkin elossa oleva tammalinja, mutta sen orivarsat Lyrika R ja Gin Azur eivät kaiketi koskaan astuneet tammoja.
Isänisänemä Kilimanjaro on itselleni erityisen merkittävä tamma: sehän varsoi virtuaalimaailman ensimmäisen Gin-ahaltekin marraskuussa 2001. Kyseessä oli ori Gin Pervyj, jonka isä oli Laakson Salomon. Pervyj ei kuitenkaan koskaan vaikuttanut jalostuksessa. Kilimanjaron varsoista tärkeimmät olivat Gin Slavak ja tamma Gin Lodowiec, jonka kautta Kilimanjaron tammalinja elää edelleen.
Kilimanjaron nimi on varsin yleinen nykyisin GA:n ahaltekeissä, jos tosin se on usein jo siellä 6. polvessa tai kauempana. Sen tammalinja on vahva ja toisaalta sen varsoista ja näiden varsoista löytyy useita paljon käytettyjä orejakin. Jotkut Kilimanjaron jälkeläisten jälkeläisistä ovat menestyneet laukoissa kohtalaisesti tai jopa hyvin ja ehkä jonkinlaisena "meriittinä" voidaan pitää sitäkin, että ensimmäinen nykymuotoiseen VRL:n hevosrekisteriin rekisteröity hevonen eli VH-0001 (nykyisin VH00-001-0001) oli ahaltek-ori Gin Costja (e. Gin Lavina, ee. Gin Lodowiec, eee. Kilimanjaro)...
Isänemänisä Chimancee Floytoy oli Quieron hevosia ja tiedot siitä loppuvatkin sitten suunnilleen tähän. Oriista ei ole jäänyt jälkeen juuri muuta kuin nimi ja pari varsaa. Tamma Gin Moladzia ei ole edes listattu oriin muistosivulle, mutta VRL:n rekisteristä se kyllä löytyy. Toinen varsoista oli Nightmaresin kasvattama ori Chimayala NM (e. Yjila) ja sillä puolestaan on orivarsa Q'Chelemala (e. Celenka), joka oli aikanaan jonkinlainen nimi tekkepuolella, mahtoikohan pärjätä NJ-näyttelyissä hyvin. Chelemalasta jäi orilinja elämään Quieroon ja olisi jäänyt meillekin, ellen idioottimaisuuksissani olisi jättänyt käyttämättä jalostuksessa Chelemalan varsoja Gin Cassiusta ja Cin Chernyä. Teoriassa tämän orilinjan voisi vielä siis pelastaa pakastesperman avulla. Mutta niin tai näin, Chimancee Floytoyn nimi ei ole sieltä yleisimmästä päästä GA:ssa, mutta kyllä sitä näkee. Pääasiassa siitä lienee kiittäminen tammoja Gin Charastvo ja AG Celeste, jotka ovat jättäneet kavionjälkensä GA:n hevoskantaan.
Isänemänemä on Mrs Jones joka on yksi niitä "klassisia" kantatammoja, hankittu jostain Kalmoniemeen, tuli sieltä minulle ja minulta meni Quieroon ja näinollen on jättänyt K-, Gin- ja Q'-varsoja. Lyhyesti sanoen: vanha tammalinja, yleinen nimi. Meillä linja kuitenkin siis jatkuu muiden varsojen kautta, ei Gin Moladzin.
Svjatopolkin emä on Gin Palmira, kaunis ja erikoisen värinen tamma, joka varsoi kolmesti. Vanhin varsoista kuoli ilman omia jälkeläisiä ja kaksi muuta myytiin. Näin jälkikäteen sopii minunkin vain hakata päätäni seinään, että mitä olen tuolloin ajatellut, sillä vaikka S olisikin virallisesti ollut tallien omistaja, on minä aina pitänyt itselläni jonkinlaisen veto-oikeuden, varsinkin mitä tulee tekkeihin.
Palmiran isä on KK's Pendolino, joka on viettänyt vilkasta elämää. Tiedän sille ainakin kolme vanhaa osoitetta, jotka kaikki ovat nykyisin toimimattomia eikä edes Wayback Archive löydä niistä mitään järkevää. Ori on kiertänyt maailmaa, se on ollut meillä Marineassakin ja sinä aikana on syntynyt Gin Palmirakin. Palmira saattaa olla Pendolinon ainoa varsa, en ole löytänyt mitään viitteitä muista varsoista mistään.
Palmiran emä Gin Zoya on – kuten nimi kertoo – minun kasvatteja, se myytiin Marineasta siittola Vuorenhuippuun ja sivut katosivat Geocitiesin myötä.
Svjatopolkin emänisänisä on ori Gin Sasha, taas minun kasvatteja, mutta se myytiin muistaakseni hyvin nuorena Koivukallioon ja se teki siitosuransa siellä. Sasha oli ja on edelleen merkittävä ori, vanhan Felixin linjan jatkaja ja onpa sillä monia hyviä tammavarsojakin. Sasha on kohtuullisen yleinen nimi suvuissa vielä nykyisinkin.
Sashan isä on Halodny, ori joka ei koskaan saanut kasvattajatunnusta, koska sen emä oli kantavana kun se myytiin Kalmoniemestä minulle ja varsa syntyi periaatteessa minulle, muttei ollut varsinaisesti minun kasvattama, muttei oikein Kalmoniemenkään. Halodnyn vanhemmat ovat ahaltekien legendat, Felix ja Haldi ja Halodny on ollut tärkeä ori jatkamassa Felixin orilinjaa, vaikka se jatkuu myös Tomorrow's Light K:n kautta.
Sashan emä on suvuton tamma Tatjana, joka keksittiin Marineaan siitostammaksi.
Emänisänemä Tratova oli yksi kolmesta tammasta, jotka alunperin vaikuttivat Koivukalliossa, muut olivat Dolina ja Davina. Tratova jätti useita varsoja, joista useampaa kuin yhtä käytettiin jalostuksessa, mutta myöhemmin Tratovan nimi on harvinaistunut suvuissa. Siitä on kuitenkin suora tammalinja edelleen olemassa, mutta linja ei ole todellakaan laaja.
Emänemänisä on Moderato K, joka oli ahaltekien alkutaipaleella kuuluisimpia oreja ja varsalistastakin näkee, että sitä käytettiin jalostuksessa sumeilematta. Olivathan sen vanhemmat myös näitä alkuaikojen merkittävimpiä hevosia, Master ja Haldi. Moderato saattaa edelleen olla pisteillä koskaan kantakirjattu ahaltek (76p).
Svjatopolkin emälinja menee Zaragushiin, suvuttomaan tammaan, joka keksittiin Marineaan yhtäaikaa Tatjanan kanssa. Zaragush jätti 6 varsaa, joista kolme oli tammoja. Suora tammalinja jatkuu ainoastaan Gin Sonjan kautta, mutta on kohtalaisen vahva tällä hetkellä. Melko paljon käytetyt orivarsat takaavat sen, ettei Zaragushin nimi tule ahaltek-suvuista katoamaan.
– Gin
Gin Ahaltekin ja Ionicin yhteinen blogi. Asiaa virtuaalihevosten kasvatuksesta, omistamisesta, kilpailuttamisesta, kilpailemattomuudesta, kuvista ja ylipäänsä kaikenlaisista virtuaalimaailman ilmiöistä. Kommentoida saa.
perjantaina, elokuuta 30, 2013
maanantaina, elokuuta 26, 2013
Ajatuksia ahaltekeistä
Laitoin juuri Gin Ahaltekiin menemään päivityksen, pitkästä aikaa. Muutamat hevoset ovat saaneet kuvia ja ennen kaikkea olen viime päivinä raivannut kasvattilistan siihen kuntoon, että nyt mennään jo vuodessa 2012. Eli tein loppuvuoden 2010 ja vuoden 2011 kasvateille sivut. Edistystä se on pienikin edistys.
Suurin uutinen siis koskeekin juuri tätä: Gin Ahaltek ei ole missään määrin kuollut, vaikka siltä onkin vaikuttanut. Se on viime ajat (viimeiset 3 vuotta?) ollut tärkeysjärjestyksessä se vihoviimeinen talli. Työläs Pink laukkahevosineen ja -kilpailuineen on vienyt enimmän osan ajasta ja vaivasta, sitten tulee Ionic monipuolisine kasvatteineen. Kymmenittäin ja sadoittain lähestulkoon pelkkiä pitkäsukuisia ahaltek-varsoja tuottava GA ei ole jaksanut ihan hirveästi enää kiinnostaa näiden jälkeen. Mutta lopettaminen ei ole käynyt mielessä koskaan. Uskon ja toivon, että Gin-ahaltekit ovat edelleen "jotain" virtuaalimaailmassa ja Gin on kasvattajatunnuksena taatusti sieltä pitkäikäisimmästä päästä: ensimmäinen Gin-tekke syntyi lähes 12 vuotta sitten, 16.11.2001. Tällaista historiaa ei voi heittää noin vain menemään hetken mielijohteesta!
Mutta se ei poista sitä seikkaa, että GA:lle pitäisi tehdä jotain. Tallissa seisoo yli 400 hevosta, joista suurin osa on ikäloppuja ilman varsoja. Erittäin suuri osa on myös pitkäsukuisia hevosia, jolloin sopivan tamman/oriin etsiminen on työlästä. Ja sen varsan sivujen vääntäminen käsin kasaan on myös työlästä. Tarttis tehdä jotain näille asioille. VRL:n tarjoama unelmasuku-feature menee ainakin testiin, kunhan saan noita elukoita rekisteriin ja jos se toimii, niin ratkeaa ainakin se jalostusongelma.
Päätin myös jo, että rajoitan hevosten varsamäärän jotakuinkin kahteen, tavoitteena on se, että jokaisesta tammasta jäisi tammavarsa ja jokaisesta oriista orivarsa, joten käytännössä yleensä käy niin, että kullekin hevoselle ilmaantuu kaksi varsaa, tamma ja ori. Kaikista ei tarvita aina niitäkään, päätin että voin ihan hyvin "tappaa" joitain suoria ori- ja tammalinjoja. Jääväthän ne sukutauluihin elämään, vaikka suoraa linjaa ei olisi. Virginia on tätä tehnyt aikoinaan ja yleensä viiden vuoden kuluttua hakannut päätään seinään, että mitä typeryyksiä tulikaan tehtyä, mutta pakkohan se on itse kokeilla.
Orilinjoista "tappolistalla" ovat seuraavat:
- Basarap Efim
- Dsheren
- Dynasty 70
- Jambantroe
- Peligroso
- Phantom Joy von Siréne
- Ridiculous' Glasslike Jackdaw
- Satrap (ellei ole kuollut jo)
Tammalinjoista giljotiini nappaa pois nämä:
- Akgozel
- Rosenfeld
- Sinovia
- Siréne's Hennessy
Kuten näkyy, kaikki nämä linjat ovat suht nuoria ja pieniä, yhtään vanhaa linjaa en lopeta.
Lisäksi yritän myydä niitä "tarpeettomia" hevosia pois, mutta se on kyllä vaikeata kun ahaltek kiinnostaa niin harvaa ja pitkäsukuiset vielä harvempaa ja kun ei niillä ole edes kilpailtu...
Lisäksi tarvitsisi suosia niitä harvoja vierassukuisia hevosia, etsiä aktiivisesti sellaisia lisää, joko tilareiden, tammojen astutuksen tai ostamisen avulla. Kiinnostaisi siis kaikki ahaltekit, joilla on sukua 2 polvea tai enemmän, joten jos löytyy tämmöisiä, niin ei kun tarjoamaan vain.
Niin että eiköhän tuo tekkepuoli saada vielä lentoon tässä näin.
Suurin uutinen siis koskeekin juuri tätä: Gin Ahaltek ei ole missään määrin kuollut, vaikka siltä onkin vaikuttanut. Se on viime ajat (viimeiset 3 vuotta?) ollut tärkeysjärjestyksessä se vihoviimeinen talli. Työläs Pink laukkahevosineen ja -kilpailuineen on vienyt enimmän osan ajasta ja vaivasta, sitten tulee Ionic monipuolisine kasvatteineen. Kymmenittäin ja sadoittain lähestulkoon pelkkiä pitkäsukuisia ahaltek-varsoja tuottava GA ei ole jaksanut ihan hirveästi enää kiinnostaa näiden jälkeen. Mutta lopettaminen ei ole käynyt mielessä koskaan. Uskon ja toivon, että Gin-ahaltekit ovat edelleen "jotain" virtuaalimaailmassa ja Gin on kasvattajatunnuksena taatusti sieltä pitkäikäisimmästä päästä: ensimmäinen Gin-tekke syntyi lähes 12 vuotta sitten, 16.11.2001. Tällaista historiaa ei voi heittää noin vain menemään hetken mielijohteesta!
Mutta se ei poista sitä seikkaa, että GA:lle pitäisi tehdä jotain. Tallissa seisoo yli 400 hevosta, joista suurin osa on ikäloppuja ilman varsoja. Erittäin suuri osa on myös pitkäsukuisia hevosia, jolloin sopivan tamman/oriin etsiminen on työlästä. Ja sen varsan sivujen vääntäminen käsin kasaan on myös työlästä. Tarttis tehdä jotain näille asioille. VRL:n tarjoama unelmasuku-feature menee ainakin testiin, kunhan saan noita elukoita rekisteriin ja jos se toimii, niin ratkeaa ainakin se jalostusongelma.
Päätin myös jo, että rajoitan hevosten varsamäärän jotakuinkin kahteen, tavoitteena on se, että jokaisesta tammasta jäisi tammavarsa ja jokaisesta oriista orivarsa, joten käytännössä yleensä käy niin, että kullekin hevoselle ilmaantuu kaksi varsaa, tamma ja ori. Kaikista ei tarvita aina niitäkään, päätin että voin ihan hyvin "tappaa" joitain suoria ori- ja tammalinjoja. Jääväthän ne sukutauluihin elämään, vaikka suoraa linjaa ei olisi. Virginia on tätä tehnyt aikoinaan ja yleensä viiden vuoden kuluttua hakannut päätään seinään, että mitä typeryyksiä tulikaan tehtyä, mutta pakkohan se on itse kokeilla.
Orilinjoista "tappolistalla" ovat seuraavat:
- Basarap Efim
- Dsheren
- Dynasty 70
- Jambantroe
- Peligroso
- Phantom Joy von Siréne
- Ridiculous' Glasslike Jackdaw
- Satrap (ellei ole kuollut jo)
Tammalinjoista giljotiini nappaa pois nämä:
- Akgozel
- Rosenfeld
- Sinovia
- Siréne's Hennessy
Kuten näkyy, kaikki nämä linjat ovat suht nuoria ja pieniä, yhtään vanhaa linjaa en lopeta.
Lisäksi yritän myydä niitä "tarpeettomia" hevosia pois, mutta se on kyllä vaikeata kun ahaltek kiinnostaa niin harvaa ja pitkäsukuiset vielä harvempaa ja kun ei niillä ole edes kilpailtu...
Lisäksi tarvitsisi suosia niitä harvoja vierassukuisia hevosia, etsiä aktiivisesti sellaisia lisää, joko tilareiden, tammojen astutuksen tai ostamisen avulla. Kiinnostaisi siis kaikki ahaltekit, joilla on sukua 2 polvea tai enemmän, joten jos löytyy tämmöisiä, niin ei kun tarjoamaan vain.
Niin että eiköhän tuo tekkepuoli saada vielä lentoon tässä näin.
–S
lauantaina, elokuuta 10, 2013
Ajatuksia kilpailemisesta
Heräsi taas muutama ajatus virtuaalihevosten laadusta ja kilpailemisesta ja siitä, onko kilpailemisella ja kisoissa menestymisellä mitään tekemistä ns. laadun kanssa. Ja tässä käsitellään nyt siis ratsuja, ei laukkahevosia, joiden kohdalla tilanne on kokolailla toinen.
Pitkästä aikaa tuli taas vastaan näitä kommentteja, että joku ei yhtään ymmärrä, miksi jalostukseen voisi käyttää hevosta, jolla ei ole kisattu ja sehän on vain nimi ja linkki sukutaulussa ja niinollen täysin tarpeeton tai että sukuselvityksiä ei voi kirjoittaa jos hevosella ei ole tehty mitään ja että vain kisaamisella on merkitystä ja se ja vain se edustaa laatua ja panostusta. No, lienee yleisesti tunnettua, että meillä ajatellaan toisin, meidän hevoset ovat niin hyviä ihan pelkkänä itsenään, että ne eivät tarvitse arvottuja kisatuloksia pönkittämään omaa egoaan eikä sitä tarvitse tallinomistajatkaan.
Eihän kilpailemisella ole mitään merkitystä!
Kilpaileminen itsessään ei ole minkään arvoista eikä kukaan arvosta kilpailemista sinänsä. Ainoa, mitä kilpailemisella haetaan on sijoitukset. Ja toisaalta ei yksittäinen sijoituskaan merkitse mitään, se vain lisää yhden pykälän siihen maagiseen lukuun, joka tunnetaan nimellä "sijoitusten määrä". En ole koskaan nähnyt kenenkään esteratsastajan hehkuttavan, että hänen hevosensa otti ekan voiton 150 sentin luokassa. Ei, se on vain sijoitus muiden samanlaisten joukossa, suurta massaa, josta kukaan ei halua tietää mitään muuta kuin lukumäärän. Enkä ole koskaan lukenut kenenkään mainostavan kouluoriaan sanoen, että se muuten voitti tänä vuonna Ruusuponin tallin GP-luokan. Ei, oriilla on 42 sijoitusta, ketään ei kiinnosta mistä ne ovat tulleet eikä ketään kiinnosta miten monesta kisasta EI ole tullut sijoitusta.
Tätä merkityksettömyyttä, pelkkää numeroa sitten sanotaan laaduksi, panostamiseksi, ja jalostusperusteeksi. Nauraisin ivallisesti ellei se olisi niin surullista. Onneksi ei juuri vaikuta minun elämään.
– S
Pitkästä aikaa tuli taas vastaan näitä kommentteja, että joku ei yhtään ymmärrä, miksi jalostukseen voisi käyttää hevosta, jolla ei ole kisattu ja sehän on vain nimi ja linkki sukutaulussa ja niinollen täysin tarpeeton tai että sukuselvityksiä ei voi kirjoittaa jos hevosella ei ole tehty mitään ja että vain kisaamisella on merkitystä ja se ja vain se edustaa laatua ja panostusta. No, lienee yleisesti tunnettua, että meillä ajatellaan toisin, meidän hevoset ovat niin hyviä ihan pelkkänä itsenään, että ne eivät tarvitse arvottuja kisatuloksia pönkittämään omaa egoaan eikä sitä tarvitse tallinomistajatkaan.
Eihän kilpailemisella ole mitään merkitystä!
Kilpaileminen itsessään ei ole minkään arvoista eikä kukaan arvosta kilpailemista sinänsä. Ainoa, mitä kilpailemisella haetaan on sijoitukset. Ja toisaalta ei yksittäinen sijoituskaan merkitse mitään, se vain lisää yhden pykälän siihen maagiseen lukuun, joka tunnetaan nimellä "sijoitusten määrä". En ole koskaan nähnyt kenenkään esteratsastajan hehkuttavan, että hänen hevosensa otti ekan voiton 150 sentin luokassa. Ei, se on vain sijoitus muiden samanlaisten joukossa, suurta massaa, josta kukaan ei halua tietää mitään muuta kuin lukumäärän. Enkä ole koskaan lukenut kenenkään mainostavan kouluoriaan sanoen, että se muuten voitti tänä vuonna Ruusuponin tallin GP-luokan. Ei, oriilla on 42 sijoitusta, ketään ei kiinnosta mistä ne ovat tulleet eikä ketään kiinnosta miten monesta kisasta EI ole tullut sijoitusta.
Tätä merkityksettömyyttä, pelkkää numeroa sitten sanotaan laaduksi, panostamiseksi, ja jalostusperusteeksi. Nauraisin ivallisesti ellei se olisi niin surullista. Onneksi ei juuri vaikuta minun elämään.
– S
Tunnisteet:
ajattelemisen aihetta,
kilpaileminen
perjantaina, elokuuta 09, 2013
Miten meillä meni: Breeders' Cupin ja Fience Cupin tulokset
CAS 29 on sitten ohitse ja vuoden loppuun kuuluu ehdottomasti Breeders' Cup. Sen lisäksi tänä vuonna saatiin raavittua pitäjä ja hevosia kasaan Fience Cupiinkin, vaikka jossain vaiheessa näyttikin kehnolta. Tässä meidän tulokset niistä.
BC:ssä meiltä oli mukana 15 hevosta. Voittoja tuli 2, kakkossijoja 3, kolmosia 1 ja nelossijoja 2, joten puolen hevosista jäi ilman sijoitusta. No, eihän useimmilta odotettukaan mitään, joten nuo kaikki sijoitukset ovat aina plussaa.
BC:n huippukohdat olivat 2-vuotiaan tamman Pink Cersein kakkossija Juvenile Turfissa, Pink Ascarin voitto (!) Sprintissä, ja meidän kaksoisvoitto (!!!) Steeplechasessa. Suvuton tamma Golden Garden GA vei voiton, vaikken siltä sitä todellakaan odottanut ja meidän suurin toivo, ori Pink Anthony oli kakkonen. Aivan mahtavaa!
Mainitsemisen arvoisia suorituksia ovat myös Pink JP Gaultierin kolmossija Turf Sprintissä, Pink Anita Garibaldin kakkossija Filly & Mare Sprintissä, ja Pink Dismal Downsin nelossija Turf Milessa.
Fience Cupin odotukset olivat kohtuullisen korkealla, osin siksi, että meidän hevosilla oli hyvät statistiikat ja osin siksi, ettei osallistujia olisi tulossa kovin paljon. Niinpä kävi sitten aika köpelösti miltei kaikissa lähdöissä. Positiivista päivässä oli Pink Flash Pointin voitto G2-tasoisessa, tavallisella arvonnalla suoritetussa Fience Cup Easy -lähdössä ja päivän ainoa G1-voitto Fience Cup Quarter Specialista, jossa suvuton quarter-tamma Zippendale GA näytti muille taivaan merkit, vaikka alkuasetelmissa kuului lähdön altavastaajiin.
Muistakin lähdöistä tuli sijoituksia, mutta mitä muuta voi odottaa, jos lähdössä on 5 hevosta tai ehkä peräti vain neljä? Voitot siis jäivät tähän ja syynä on tietenkin se, että meidän lisäksi toinen hevosiaan mukaan ilmoittanut oli Dea, jolla oli joka lähtöön hitonmoinen ennakkosuosikki ja sitten se meidän yhden lähdön ennakkosuosikki meni tyrimään niin ettei siitä sitten ollut mihinkään. Ei muuta kuin onnittelut Dealle ja hänen kivikoville hevosilleen!
BC:ssä meiltä oli mukana 15 hevosta. Voittoja tuli 2, kakkossijoja 3, kolmosia 1 ja nelossijoja 2, joten puolen hevosista jäi ilman sijoitusta. No, eihän useimmilta odotettukaan mitään, joten nuo kaikki sijoitukset ovat aina plussaa.
BC:n huippukohdat olivat 2-vuotiaan tamman Pink Cersein kakkossija Juvenile Turfissa, Pink Ascarin voitto (!) Sprintissä, ja meidän kaksoisvoitto (!!!) Steeplechasessa. Suvuton tamma Golden Garden GA vei voiton, vaikken siltä sitä todellakaan odottanut ja meidän suurin toivo, ori Pink Anthony oli kakkonen. Aivan mahtavaa!
Mainitsemisen arvoisia suorituksia ovat myös Pink JP Gaultierin kolmossija Turf Sprintissä, Pink Anita Garibaldin kakkossija Filly & Mare Sprintissä, ja Pink Dismal Downsin nelossija Turf Milessa.
Fience Cupin odotukset olivat kohtuullisen korkealla, osin siksi, että meidän hevosilla oli hyvät statistiikat ja osin siksi, ettei osallistujia olisi tulossa kovin paljon. Niinpä kävi sitten aika köpelösti miltei kaikissa lähdöissä. Positiivista päivässä oli Pink Flash Pointin voitto G2-tasoisessa, tavallisella arvonnalla suoritetussa Fience Cup Easy -lähdössä ja päivän ainoa G1-voitto Fience Cup Quarter Specialista, jossa suvuton quarter-tamma Zippendale GA näytti muille taivaan merkit, vaikka alkuasetelmissa kuului lähdön altavastaajiin.
Muistakin lähdöistä tuli sijoituksia, mutta mitä muuta voi odottaa, jos lähdössä on 5 hevosta tai ehkä peräti vain neljä? Voitot siis jäivät tähän ja syynä on tietenkin se, että meidän lisäksi toinen hevosiaan mukaan ilmoittanut oli Dea, jolla oli joka lähtöön hitonmoinen ennakkosuosikki ja sitten se meidän yhden lähdön ennakkosuosikki meni tyrimään niin ettei siitä sitten ollut mihinkään. Ei muuta kuin onnittelut Dealle ja hänen kivikoville hevosilleen!
perjantaina, elokuuta 02, 2013
Breeders' Cup tuloillaan
Kerrottakoon virtuaalimaailman ulkopuolelta sellainen seikka, että olen saattamassa loppuun projektia nimeltä "Insinööriksi ennen kuin olen ollut koulussa kirjoilla 20v", niin että tässä ei ihan hirveästi ole tullut näppejään rasitettua esimerkiksi Pinkin ja laukkakisojen kanssa. Oli siis suunnaton tuuri, että eilen viitsin käydä sen verran LJ:n sivuilla, että tsekkasin kisakalenterin. Ja hyvä olikin: tämän CAS-vuoden Breeders' Cup juostaan huomenna ja ylihuomenna, tänään on vika ilmoittautumispäivä huomisiin lähtöihin. Joten ei muuta kuin näppis kauniiseen käteen, hiiri toiseen, etsimään puuttuvia kisatuloksia, ja ilmoittamaan hevosia mukaan kauden päälähtöihin. Olisi karvastellut meinaan aika pahasti, jos olisin Breedersin missannut.
Kuten edellisinäkin vuosina, eniten päänvaivaa aiheuttivat seuraavat asiat:
- hevoset, jotka ovat prepanneet G2-/G1-tasoisiin BC-lähtöihin, mutta joilla ei ole osallistumisoikeutta niihin (puuttuu G3-/G2-tasolta voitto ja suku ei riitä)
- lähdöt, joihin meiltä on prepannut enemmän kuin kaksi hevosta (vain kaksi saa ilmoittaa mukaan yhteen lähtöön)
- hevoset, jotka ovat prepanneet useampaan kuin yhteen lähtöön
Näiden kaikkien asioiden ottaminen huomioon ja sen ynnäileminen, kenet voisi ja pitäisi ilmoittaa mihinkin lähtöön, on jonkinasteinen palapeli, joka tunnetaan myös nimellä "no mutta kun toikin pitäis saada mukaan". Tänä vuonna tulos on se, että meiltä on mukana 15 hevosta ja kuten edellisinäkin vuosina, mukana ei juuri huippuja ole ja harvalta odotetaan mitään. Rahasija on aina plussaa, sijoitus jo loistava saavutus ja jos joku menee vahingossa voittamaan jotain, putoan tuolilta.
Tunnustettakoon kuitenkin, että on meillä yksi voittajasuosikki, Steeplechaseen osallistuva nelivuotias oma kasvatti, ori Pink Anthony. Sen statistiikka on komeaa katsottavaa, voittoprosentti on 62,4% ja sijoitusprosentti täysi sata. Lisäksi se taitaa saada suvustaan jotain pisteitä, emä on kisannut risuilla ja vaikkei G1-tasoa olekaan voittanut, on prosentit kohtuulliset.
Huolestuttavia asioita kuitenkin on. Antti on prepannut BC Steeplechaseen tämän vuoden Puyyma Kinenissä, mutta vaikka lähtö on pidetty kesäkuussa, ei sen tuloksia näy LJ:n preppituloslistalla! Tuleeko siis hylky, olisiko asiasta pitänyt ilmoittaa osallistumisen yhteydessä, kenelle voi valittaa? Toinen huolenaihe liittyy siihen risujen yleiseen ongelmaan: tuleeko siihen osallistujia edes sen vertaa, että lähtö saataisiin pidettyä? Meiltä on siis mukana kaksi hevosta, meiltä saisi lainaan vielä kolmannenkin, jos joku haluaisi ilmoittaa Pink Sayurin (on muuten Anthonyn täysisisko) mukaan omissa nimissään ja kerätä kaiken maineen ja kunnian, mitä varsin kivoilla prosenteilla varustettu tamma pienestä lähdöstä toisi. Mutta sitten, Daymor Jocelynin, Bittersweetin, Biscuitin, ja Momentum CTB:n omistajat, nyt niitä kopukoita mukaan lähtöön ja kiireesti sittenkin. Minä haluan voiton meille tästä lähdöstä, edes tämän kerran. Tai ainakin sijoituksen.
Meidän toinen osallistuja on vanhempi tamma Golden Garden GA. Hyvät statistiikat, muttei paperilla pärjää Antille. Mutta näistä suhteutetuistakaan arvonnoista ei koskaan tiedä.
Marathoniin on menossa kaksi hevosta mukaan, Pink Arrestee ja Graham Greene GA, jota blogissa kerran hehkutettiin ja sitten alkoivat asiat mennä päin mäntyä. Ei olisi pitänyt ihkuttaa. Sillä on kyllä kivahko statistiikka, mutta viimeisimpien lähtöjen sijat jättävät paljon toivomisen varaa. Suvuttomana se ei saa siltä puolelta yhtään pisteitä, mutta sillä on viime vuodelta Marathonin voitto ja pari preppivoittoakin. Katsotaan mihin asti näillä päästään, mutta voitto olisi yllätys.
Arresteesta voisi sanoa suunnilleen samaa: kivahkot statistiikat, viime lähdöt eivät ole ihan menneet putkeen, sillä on yksi preppivoitto tältä vuodelta ja suvustaan se saattaa saada joitain säälipisteitä.
Kaksivuotiaille avoimet Juvenile-lähdöt ovat meille aina vaikeita, koska kilpailemme joko suvuttomilla tai huonosukuisilla kaksivuotiailla, siis niillä, jotka eivät maidenin voitettuaan pääse suoraan preppilähtöihin. Siksi on ylen harvinaista, että meiltä on kaksivuotiaita mukana, varsinkaan G1-tasoisissa Juvenile Fillies- ja Juvenile-lähdöissä. Tänäkin vuonna ainoa kaksivuotias osallistuja on tamma Pink Cersei, joka osallistuu G2-tasoiseen Juvenile Turfiin. Toiveet ovat kovat, sillä on hienot statistiikat ja jopa voitto Future Starista, vanhemmatkaan eivät ole ihan sieltä pahimmasta päästä, vaikka nyt kaukana mistään huipusta. Lisäksi se on nimensä takia meikäläisen lemmikkihevonen. Tälle olisi kiva saada sija kolmen parhaan joukkoon (varsinkin jos lähdössä on kolme osallistujaa, ehe-ehe, ilmoitelkaas nyt niitä hevosianne mukaan niin saadaan kunnon lähdöt), mutta on olemassa myös pieni toive jopa voitosta.
Turf Sprintissä on mukana kaksi vähän vanhempaa oria, Pink Springsure ja viime vuoden kolmonen Pink JP Gaultier. Minun nähdäkseni kumpikaan nyt ei ole ihan toivottomissa alkuasetelmissa, mutta oletettavaa on, ettei noilla numeroilla vielä mitään voiteta kuin ehkä vahingossa.
Filly & Mare Sprintissä on myös pari tammaa, Pink Eowyn ja Pink Anita Garibaldi, mutta eipä niistäkään nyt taida voittajiksi olla.
Filly & Mare Turfiin osallistuu nelivuotias Pink Anno Domina, joka lähtee sen jälkeen Farleighiin. Olisi tietysti kauhean kiva myydä meiltä ulos arvokisavoittaja, mutta ainahan sitä haaveilla saa. Ei taida Anno riittää, hyvä jos sijoille pääsee. Mutta toistaakseni itseäni: eihän näistä koskaan tiedä varmaksi.
Ekan päivän päättää Ladies' Classic, mutta sillä lähdöllä on paha karma. Meiltä löytyy tallista yksi Ladies' Classic -voittaja, Adagietto GA vuodelta CAS25, mutta muuten meillä ei ole ollut tähän lähtöön hevosia lainkaan tai jos on, on tuloksena ollut viimeinen sija tai jotain sitä mallia. Vaikka meillä muuten hyviä tammoja onkin, niin jotenkin ne aina preppilähdöissä jätetään häntäpäähän. Tai sitten käy niin, että tamma on prepannut vaikka Classiciin ja ilmoitan sen siihen sitten. Tänäkään vuonna ei ollut ketään meiltä mukana. Harmi, koska tykkäisin kyllä tästä lähdöstä, se on tammojen päivän ehdoton päälähtö ja rahaa on jaossa roheesti.
Main Dayn toiseen lähtöön, BC Sprintiin meiltä oli prepannut enemmän hevosia kuin mahtui lopulta mukaan. Tänä vuonna siinä kilpailee Pinkin väreissä kaksi nelivuotiasta, tamma Pink Amica ja ori Pink Ascari. Ascari oli viime vuonna Sprintissä neljäs ja melkein nyt tänäkin vuonna odottaisin hyvää sijaa. Voittoja uupuu, mutta prosentit on hyvät, viisi vikaa starttia ollut aina sijoilla ja viime vuodelta olisi preppivoittokin. Ei Amicakaan ehkä hassumpia alkupisteitä kerää tuolla datalla. Toivotaan, toivotaan, sijoitusta toivotaan, voitto olisi plussaa eikä välttämättä mikään järjetön suurjymy-yllätys. Ehkä.
Turf Milessa juoksevat tamma Pink Dismal Downs ja ori Pink Am I Not. Dismal on ilmoitettu mukaan ihan pelkän kannatuksen vuoksi, muistuttelen taas mieleen Virginian lohkaisun "Jollekin ne viimeisetkin sijat on annettava". Eikä Aminokaan juuri juhli. Se oli viime vuonna Sprintissä kolmonen, mutta tämä vuosi ei ole mennyt ihan putkeen.
Koska Steeplechase käsiteltiin jo, jäljellä on enää vain Classic. Siihen olisi prepannut ainakin yksi G2-tasolla kilpaileva ori, mutta siitä ei kyllä olisi ollut mihinkään, vaikka se olisi ennen tätä koitosta sen G2:n voittanutkin. Niinpä meillä ei ole Classiciin muuta ilmoitettavaa kuin kolmivuotias ori Pink Battle of Hastings, kaksivuotiskauden komeetta, Juvenilen voittaja, joka nyt kolmivuotiaana on osoittautunut tavalliseksi kuolevaiseksi. Voi, miten teki mieli pyyhkiä kisakalenterista pois Cullamore Derbyn ja Kentucky Derbyn perseilyt. Näin jälkikäteen on kyllä hyvä pohtia, että mitähän minun aivoissa eilen liikkui (ei mitään), kun en ilmoittanut Hastia Dirt Mileen, josta se on voittanut tänä vuonna peräti kaksi preppilähtöä?
No, Hastilla on ihan kivat statistiikat, voittoprosentti 40, sijoitusprosentti 85. Viimeisimmät startit ovat menneet enemmän tai vähemmän puihin, mutta on siellä nyt jotain kivojakin numeroita. Vanhemmat ovat yhtä kälyset kuin aina ennenkin. Tällä jos ei jäädä viimeiseksi vuoden ehdottomassa päälähdössä, johon osallistuvat vain parhaista parhaat, se on ihme.
–S
Kuten edellisinäkin vuosina, eniten päänvaivaa aiheuttivat seuraavat asiat:
- hevoset, jotka ovat prepanneet G2-/G1-tasoisiin BC-lähtöihin, mutta joilla ei ole osallistumisoikeutta niihin (puuttuu G3-/G2-tasolta voitto ja suku ei riitä)
- lähdöt, joihin meiltä on prepannut enemmän kuin kaksi hevosta (vain kaksi saa ilmoittaa mukaan yhteen lähtöön)
- hevoset, jotka ovat prepanneet useampaan kuin yhteen lähtöön
Näiden kaikkien asioiden ottaminen huomioon ja sen ynnäileminen, kenet voisi ja pitäisi ilmoittaa mihinkin lähtöön, on jonkinasteinen palapeli, joka tunnetaan myös nimellä "no mutta kun toikin pitäis saada mukaan". Tänä vuonna tulos on se, että meiltä on mukana 15 hevosta ja kuten edellisinäkin vuosina, mukana ei juuri huippuja ole ja harvalta odotetaan mitään. Rahasija on aina plussaa, sijoitus jo loistava saavutus ja jos joku menee vahingossa voittamaan jotain, putoan tuolilta.
Tunnustettakoon kuitenkin, että on meillä yksi voittajasuosikki, Steeplechaseen osallistuva nelivuotias oma kasvatti, ori Pink Anthony. Sen statistiikka on komeaa katsottavaa, voittoprosentti on 62,4% ja sijoitusprosentti täysi sata. Lisäksi se taitaa saada suvustaan jotain pisteitä, emä on kisannut risuilla ja vaikkei G1-tasoa olekaan voittanut, on prosentit kohtuulliset.
Huolestuttavia asioita kuitenkin on. Antti on prepannut BC Steeplechaseen tämän vuoden Puyyma Kinenissä, mutta vaikka lähtö on pidetty kesäkuussa, ei sen tuloksia näy LJ:n preppituloslistalla! Tuleeko siis hylky, olisiko asiasta pitänyt ilmoittaa osallistumisen yhteydessä, kenelle voi valittaa? Toinen huolenaihe liittyy siihen risujen yleiseen ongelmaan: tuleeko siihen osallistujia edes sen vertaa, että lähtö saataisiin pidettyä? Meiltä on siis mukana kaksi hevosta, meiltä saisi lainaan vielä kolmannenkin, jos joku haluaisi ilmoittaa Pink Sayurin (on muuten Anthonyn täysisisko) mukaan omissa nimissään ja kerätä kaiken maineen ja kunnian, mitä varsin kivoilla prosenteilla varustettu tamma pienestä lähdöstä toisi. Mutta sitten, Daymor Jocelynin, Bittersweetin, Biscuitin, ja Momentum CTB:n omistajat, nyt niitä kopukoita mukaan lähtöön ja kiireesti sittenkin. Minä haluan voiton meille tästä lähdöstä, edes tämän kerran. Tai ainakin sijoituksen.
Meidän toinen osallistuja on vanhempi tamma Golden Garden GA. Hyvät statistiikat, muttei paperilla pärjää Antille. Mutta näistä suhteutetuistakaan arvonnoista ei koskaan tiedä.
Marathoniin on menossa kaksi hevosta mukaan, Pink Arrestee ja Graham Greene GA, jota blogissa kerran hehkutettiin ja sitten alkoivat asiat mennä päin mäntyä. Ei olisi pitänyt ihkuttaa. Sillä on kyllä kivahko statistiikka, mutta viimeisimpien lähtöjen sijat jättävät paljon toivomisen varaa. Suvuttomana se ei saa siltä puolelta yhtään pisteitä, mutta sillä on viime vuodelta Marathonin voitto ja pari preppivoittoakin. Katsotaan mihin asti näillä päästään, mutta voitto olisi yllätys.
Arresteesta voisi sanoa suunnilleen samaa: kivahkot statistiikat, viime lähdöt eivät ole ihan menneet putkeen, sillä on yksi preppivoitto tältä vuodelta ja suvustaan se saattaa saada joitain säälipisteitä.
Kaksivuotiaille avoimet Juvenile-lähdöt ovat meille aina vaikeita, koska kilpailemme joko suvuttomilla tai huonosukuisilla kaksivuotiailla, siis niillä, jotka eivät maidenin voitettuaan pääse suoraan preppilähtöihin. Siksi on ylen harvinaista, että meiltä on kaksivuotiaita mukana, varsinkaan G1-tasoisissa Juvenile Fillies- ja Juvenile-lähdöissä. Tänäkin vuonna ainoa kaksivuotias osallistuja on tamma Pink Cersei, joka osallistuu G2-tasoiseen Juvenile Turfiin. Toiveet ovat kovat, sillä on hienot statistiikat ja jopa voitto Future Starista, vanhemmatkaan eivät ole ihan sieltä pahimmasta päästä, vaikka nyt kaukana mistään huipusta. Lisäksi se on nimensä takia meikäläisen lemmikkihevonen. Tälle olisi kiva saada sija kolmen parhaan joukkoon (varsinkin jos lähdössä on kolme osallistujaa, ehe-ehe, ilmoitelkaas nyt niitä hevosianne mukaan niin saadaan kunnon lähdöt), mutta on olemassa myös pieni toive jopa voitosta.
Turf Sprintissä on mukana kaksi vähän vanhempaa oria, Pink Springsure ja viime vuoden kolmonen Pink JP Gaultier. Minun nähdäkseni kumpikaan nyt ei ole ihan toivottomissa alkuasetelmissa, mutta oletettavaa on, ettei noilla numeroilla vielä mitään voiteta kuin ehkä vahingossa.
Filly & Mare Sprintissä on myös pari tammaa, Pink Eowyn ja Pink Anita Garibaldi, mutta eipä niistäkään nyt taida voittajiksi olla.
Filly & Mare Turfiin osallistuu nelivuotias Pink Anno Domina, joka lähtee sen jälkeen Farleighiin. Olisi tietysti kauhean kiva myydä meiltä ulos arvokisavoittaja, mutta ainahan sitä haaveilla saa. Ei taida Anno riittää, hyvä jos sijoille pääsee. Mutta toistaakseni itseäni: eihän näistä koskaan tiedä varmaksi.
Ekan päivän päättää Ladies' Classic, mutta sillä lähdöllä on paha karma. Meiltä löytyy tallista yksi Ladies' Classic -voittaja, Adagietto GA vuodelta CAS25, mutta muuten meillä ei ole ollut tähän lähtöön hevosia lainkaan tai jos on, on tuloksena ollut viimeinen sija tai jotain sitä mallia. Vaikka meillä muuten hyviä tammoja onkin, niin jotenkin ne aina preppilähdöissä jätetään häntäpäähän. Tai sitten käy niin, että tamma on prepannut vaikka Classiciin ja ilmoitan sen siihen sitten. Tänäkään vuonna ei ollut ketään meiltä mukana. Harmi, koska tykkäisin kyllä tästä lähdöstä, se on tammojen päivän ehdoton päälähtö ja rahaa on jaossa roheesti.
Main Dayn toiseen lähtöön, BC Sprintiin meiltä oli prepannut enemmän hevosia kuin mahtui lopulta mukaan. Tänä vuonna siinä kilpailee Pinkin väreissä kaksi nelivuotiasta, tamma Pink Amica ja ori Pink Ascari. Ascari oli viime vuonna Sprintissä neljäs ja melkein nyt tänäkin vuonna odottaisin hyvää sijaa. Voittoja uupuu, mutta prosentit on hyvät, viisi vikaa starttia ollut aina sijoilla ja viime vuodelta olisi preppivoittokin. Ei Amicakaan ehkä hassumpia alkupisteitä kerää tuolla datalla. Toivotaan, toivotaan, sijoitusta toivotaan, voitto olisi plussaa eikä välttämättä mikään järjetön suurjymy-yllätys. Ehkä.
Turf Milessa juoksevat tamma Pink Dismal Downs ja ori Pink Am I Not. Dismal on ilmoitettu mukaan ihan pelkän kannatuksen vuoksi, muistuttelen taas mieleen Virginian lohkaisun "Jollekin ne viimeisetkin sijat on annettava". Eikä Aminokaan juuri juhli. Se oli viime vuonna Sprintissä kolmonen, mutta tämä vuosi ei ole mennyt ihan putkeen.
Koska Steeplechase käsiteltiin jo, jäljellä on enää vain Classic. Siihen olisi prepannut ainakin yksi G2-tasolla kilpaileva ori, mutta siitä ei kyllä olisi ollut mihinkään, vaikka se olisi ennen tätä koitosta sen G2:n voittanutkin. Niinpä meillä ei ole Classiciin muuta ilmoitettavaa kuin kolmivuotias ori Pink Battle of Hastings, kaksivuotiskauden komeetta, Juvenilen voittaja, joka nyt kolmivuotiaana on osoittautunut tavalliseksi kuolevaiseksi. Voi, miten teki mieli pyyhkiä kisakalenterista pois Cullamore Derbyn ja Kentucky Derbyn perseilyt. Näin jälkikäteen on kyllä hyvä pohtia, että mitähän minun aivoissa eilen liikkui (ei mitään), kun en ilmoittanut Hastia Dirt Mileen, josta se on voittanut tänä vuonna peräti kaksi preppilähtöä?
No, Hastilla on ihan kivat statistiikat, voittoprosentti 40, sijoitusprosentti 85. Viimeisimmät startit ovat menneet enemmän tai vähemmän puihin, mutta on siellä nyt jotain kivojakin numeroita. Vanhemmat ovat yhtä kälyset kuin aina ennenkin. Tällä jos ei jäädä viimeiseksi vuoden ehdottomassa päälähdössä, johon osallistuvat vain parhaista parhaat, se on ihme.
–S
torstaina, elokuuta 01, 2013
Esittelyssä kuukauden valinnat
Aina tämä kuunvaihde pääsee yllättämään, mutta tällä kertaahan en ole edes myöhässä kun ensimmäisenä päivänä muistin asian. Tämän kuun teema on "omituisten otusten kerho", oriiksi on valikoitu kalliovuortenhevonen Southern Star Ion, tammaksi frederiksborg Tara af Evengaard, ja talliksi Stajnia Trzebielino.
Southern Star Ionissa varmastikin pistää ensimmäisenä silmään nimihirvitys värin kohdalla: hopeanruunivoikonhallakko. Se on siis pohjaväriltään ruunikko ja ruunikkoa muokkaa hallakko- ja voikkogeeni sekä kalliovuortenhevosilla yleinen hopea. Kalliovuortenhevosten väreistä on kirjoitettu blogissa moneen otteeseen (viimeisin teksti aiheesta, liippaa läheltä) ja aina hoettu sitä samaa mantraa: RMH on walkerien ohella meidän värikkäimpiä rotuja. Star on oiva todiste siitä, eihän tuosta puutu kuin päistärikkö!
Noin muuten Starissa ei ole oikeastaan mitään kummallista, se on varsin tyypillinen kalliovuortenponi. Sukua on tasan kolme polvea ja kaikki meidän hevosia. Suvun ainoa erikoisuus liittyy väreihin: suvussa on tosi vähän sitä hopeaväriä. Jos katsotte kolmatta polvea eli kantahevosia, siellä on vain kaksi hopeaväristä ja sitten yksi voikko tamma, joka kantaa hopeaa (sehän ei näy rautiaassa ja rautiaspohjaisissa väreissä, kuten voikossa). Muut ovat sitten jotain muuta. Isän puolelta tulee voikkoväri ja emän puolelta sekä hopea että hallakko.
Varsoja Starille ei ole vielä ilmaantunut, mutta minun pitäisi kiireesti aloittaa RMH-laumassakin se tuttu "vanhukset jalostukseen ja kuoppaan" -projekti. Star ei ole vielä edes vanha, mutta sopivia tammoja sillekin varmasti ilmaantuu.
Tara af Evengaard on meidän tuoreimpia tuonti-frederiksborgeja, se, seitsemän muuta suvutonta frederiksborgia ja niiden varsat keksittiin Ioniciin viime vuonna, kun piti saada yksi edes kolmen sukupolven ori astumaan meidän vanhat muorit. Tarassa erikoista ei pelkästään ole sen rotu, vaikka harvinainen sekin on, vaan väri: se on ruunivoikko. Meillä, kuten reaalimaailmassakin, frederiksborgien ylivoimaisesti yleisin väri on rautias, usein merkeillä, toisinaan liinaharjainen, mutta aina rautias. Tässä on nyt sitten tamma, joka on ruunikkopohjainen ja voikkovärinen. Sen ensimmäinen varsakin on voikko, toinen varsa, ori Amund Ion myytiin Bromfieldiin (MAINOS-MAINOS! Selle francais- ja frederiksborgsiittola. Suosittelen) ja uusi omistaja uhkasi etsiä sille muun kuin rautiaan hevosen kuvan. Onnea etsimiseen, tuon Taran ja sen varsan kuvien löytämiseen vaadittiin aika paljon työtä ja ne ovatkin melkein ainoat kuvat.
Mitäpä Tarasta muuta, tosi hieno ja nätti tamma. Hankkikaas tekin itsellenne frederiksborg tai pari, vaikka sitten perusrautiaita, ihan sama. Komea rotu.
Malopolskeja, arabeja, trakehnereita, ja wielkopolskeja. Ukrainanratsuhevosia, venäjänratsuhevosia, terskejä, ja budjonnyja. Raskaita neuvostoliitontyöhevosia, vladimirintyöhevosia, eestinhevosia, ja vjatkanponeja. Tarviiko muuta enää sanoa? Tämän lähemmäs taivasta ei itä-eurooppalaisiin rotuihin friikahtanut pääse.
Ja nuo kuvat! Jos eivät nyt just satu olemaan kyseisestä rodusta, niin ainakin ovat niin uskottavia, että minulle ainakin menevät läpi ihan täysin. Ja ne ovat niin upeita.
No, Christalla on tietysti liuta muitakin talleja, pari yhdistystä ja jo yksinäänTrez Tzrel Trzebielinossa on sen verran hevosia, että näiden kanssa ei voi suorittaa hampaat irvessä. Se näkyy Trzebielinonkin hevosten sivuilla: kuviin on panostettu, mutta luonnekuvaukset ovat inhimillisen mittaisia ja kisoja, tai ainakaan sijoituksia ei ole kuin joitain harvoja. Tosin Christa jytkyineen on ollut tuttu näky TYH:n työhevoskilpailuissa.
Kun soppaan vielä lisää siistin ulkoasun, niin onhan tässä ylistyssanoja kerrakseen. Huonoja puolia ei ole vastaan tullutkaan ja Trzebielino on todellakin talli, jossa vierailen usein ja mielelläni. Toivottavasti tämä postaus pieneltä osaltaan antaa Christalle potkua jatkaa talli(e)nsa kanssa hamaan tulevaisuuteen.
–S
Southern Star Ionissa varmastikin pistää ensimmäisenä silmään nimihirvitys värin kohdalla: hopeanruunivoikonhallakko. Se on siis pohjaväriltään ruunikko ja ruunikkoa muokkaa hallakko- ja voikkogeeni sekä kalliovuortenhevosilla yleinen hopea. Kalliovuortenhevosten väreistä on kirjoitettu blogissa moneen otteeseen (viimeisin teksti aiheesta, liippaa läheltä) ja aina hoettu sitä samaa mantraa: RMH on walkerien ohella meidän värikkäimpiä rotuja. Star on oiva todiste siitä, eihän tuosta puutu kuin päistärikkö!
Noin muuten Starissa ei ole oikeastaan mitään kummallista, se on varsin tyypillinen kalliovuortenponi. Sukua on tasan kolme polvea ja kaikki meidän hevosia. Suvun ainoa erikoisuus liittyy väreihin: suvussa on tosi vähän sitä hopeaväriä. Jos katsotte kolmatta polvea eli kantahevosia, siellä on vain kaksi hopeaväristä ja sitten yksi voikko tamma, joka kantaa hopeaa (sehän ei näy rautiaassa ja rautiaspohjaisissa väreissä, kuten voikossa). Muut ovat sitten jotain muuta. Isän puolelta tulee voikkoväri ja emän puolelta sekä hopea että hallakko.
Varsoja Starille ei ole vielä ilmaantunut, mutta minun pitäisi kiireesti aloittaa RMH-laumassakin se tuttu "vanhukset jalostukseen ja kuoppaan" -projekti. Star ei ole vielä edes vanha, mutta sopivia tammoja sillekin varmasti ilmaantuu.
Tara af Evengaard on meidän tuoreimpia tuonti-frederiksborgeja, se, seitsemän muuta suvutonta frederiksborgia ja niiden varsat keksittiin Ioniciin viime vuonna, kun piti saada yksi edes kolmen sukupolven ori astumaan meidän vanhat muorit. Tarassa erikoista ei pelkästään ole sen rotu, vaikka harvinainen sekin on, vaan väri: se on ruunivoikko. Meillä, kuten reaalimaailmassakin, frederiksborgien ylivoimaisesti yleisin väri on rautias, usein merkeillä, toisinaan liinaharjainen, mutta aina rautias. Tässä on nyt sitten tamma, joka on ruunikkopohjainen ja voikkovärinen. Sen ensimmäinen varsakin on voikko, toinen varsa, ori Amund Ion myytiin Bromfieldiin (MAINOS-MAINOS! Selle francais- ja frederiksborgsiittola. Suosittelen) ja uusi omistaja uhkasi etsiä sille muun kuin rautiaan hevosen kuvan. Onnea etsimiseen, tuon Taran ja sen varsan kuvien löytämiseen vaadittiin aika paljon työtä ja ne ovatkin melkein ainoat kuvat.
Mitäpä Tarasta muuta, tosi hieno ja nätti tamma. Hankkikaas tekin itsellenne frederiksborg tai pari, vaikka sitten perusrautiaita, ihan sama. Komea rotu.
Malopolskeja, arabeja, trakehnereita, ja wielkopolskeja. Ukrainanratsuhevosia, venäjänratsuhevosia, terskejä, ja budjonnyja. Raskaita neuvostoliitontyöhevosia, vladimirintyöhevosia, eestinhevosia, ja vjatkanponeja. Tarviiko muuta enää sanoa? Tämän lähemmäs taivasta ei itä-eurooppalaisiin rotuihin friikahtanut pääse.
Ja nuo kuvat! Jos eivät nyt just satu olemaan kyseisestä rodusta, niin ainakin ovat niin uskottavia, että minulle ainakin menevät läpi ihan täysin. Ja ne ovat niin upeita.
No, Christalla on tietysti liuta muitakin talleja, pari yhdistystä ja jo yksinään
Kun soppaan vielä lisää siistin ulkoasun, niin onhan tässä ylistyssanoja kerrakseen. Huonoja puolia ei ole vastaan tullutkaan ja Trzebielino on todellakin talli, jossa vierailen usein ja mielelläni. Toivottavasti tämä postaus pieneltä osaltaan antaa Christalle potkua jatkaa talli(e)nsa kanssa hamaan tulevaisuuteen.
–S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)