lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Sikakisaus laukkamaailmassa

LJ on yrittänyt vallan kiitettävästi tuoda esille juttua laukkahevosen realistisesta kilpailuttamisesta ja siitä, mikä oikeasti tekee hyvän laukkahevosen. Ei siis starttien tai sijoitusten määrä tai voittosumma vaan voitto- ja sijoitusprosentit. Aiheesta on kirjoitettu Sasnakin blogiin (yleinen kilpaileminen, laadukas laukkahevonen, kaikista ei tule parhaita) ja myös me olemme puineet asiaa pariin otteeseen (lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun, hyvä laukkahevonen ja hyvä laukkakisaaminen). Olemmekin eläneet siinä uskossa, että laukkamaailmasta puuttuu täysin tämä minun sikakisaamiseksi nimittämäni ilmiö.

Mutta noinkohan vain on? Epäilyksiä alkoi herättää jo se, kun jokin aika sitten kyselimme blogin gallupissa, että miksi lukijat kilpailuttavat hevosiaan ungrade-lähdöissä. Olin pöyristynyt kun parikin oli vastannut "Haluan saada hevosilleni enemmän startteja". Eijeijei! Se on väärä vastaus! Laukkahevonen ei tarvitse satoja startteja, ei edes kymmeniä ollakseen hyvä laukkahevonen. Pikemminkin päinvastoin.
Eikä sillä hetkellä minkään roturyhmän laukkatilanne ollut sellainen, että ylipäänsä kilpailuttaakseen hevostaan olisi pitänyt tyytyä ungraded-lähtöihin. Paitsi ehkä risuilla ja tuolloin ei ollut risuille tarjolla ungraded-lähtöjä lainkaan, joten sekään ei kelpaa selitykseksi.

Vaan mitä voi sanoa hevosesta, joka tällä viikolla kilpailee kilometrin lähdössä ja ensi viikolla 2500 metrillä? Ja sitä seuraavalla viikolla risuesteillä?! On kuulkaa totta, nimeä en sano, mutta sähköpostilla voi kysyä jos ei muuten usko. Löytyy kisakutsuista todisteet. Säälittävää, naurettavaa, epärealistista ja ennen kaikkea vaarallista laukkamaailman rentouden kannalta. Tänne ei todellakaan kaivata ratsupuolen veristä tappelua sijoitusmääristä. Onneksi ilmiö ei ole missään määrin laajalle levinnyt ja toivottavasti ei leviäkään.

Laukkapuolen ihmisten tulisi kerta kaikkiaan kerrasta toiseen selventää uusille tulokkaille kilpailemisen periaatetta. Monet heistä tulevat ratsupuolelta, joka on yhtä helvettiä kilpailemisen kanssa ja toisaalta ainakin osa ravipuolestakin taitaa nykyisin olla samanlaista hullunmyllyä. Joten on niin helppo siirtää näitä muualla opittuja tuttuja tapoja muuten uuteen laukkamaailmaan ja sehän nyt ei millään sovi.

Tässä suhteessa ehkä nuo yhden laukkahevosen omistajat ovat niitä vaarallisimpia. Kun heillä vain on se yksi ainoa kullanmuru eivätkä he jaksa odottaa millään, että viikon päästä pidettävistä laukoista tulisi tulokset, niin helpostihan siinä tulee mieleen: "Jospa ilmoittaisin sen noihin kaikkiin tämän viikon laukkoihin? Kun niissä kerran on tilaa..."
Näin loogisesti ajatellen yhden laukkurin omistajat ovat myös potentiaalisesti niitä, jotka viis veisaavat hevosen järkevästä kilpailutuksesta noin muutenkaan. Sen ainoan kanssa tahkotaan maidenia parikymmentä kertaa, että saadaan se voitto ja sitten jatketaan samaa allowancessa ja kun on startattu 25 kertaa ja saatu kaksi voittoa ja muutama sijoitus, kuvitellaan että tässä on nyt grade-tason hevonen. Isolla tallilla tämä on niin paljon helpompaa: yksi ei pärjää, siirretään se syrjään, otetaan seuraava tilalle. Sen yhden hevosen huono menestys ei ole ongelma, koska joku toinen voi samalla menestyä paljon paremmin. Meillä tämä on vielä helpompaa, koska käytämme suvuttomia hevosia eikä varsoille aseteta minkäänlaisia odotuksia suvun perusteella.

En tarkoita tällä parjata yhden tai muutaman hevosen omistajia, mutta haluan muistuttaa siitä, että ensinnäkin laukkamaailmassa ei startteja kerätä kuin mansikoita aholta ja toiseksi kaikista hevosista ei tule hyvää laukkahevosta. Kaikista ei tule edes kelvollista laukkahevosta ja se voi olla juuri se sinun kultapallerosi, vaikka se miten olisi surkeata.

torstaina, tammikuuta 28, 2010

Nimistä taas lätisen

Näitä nimipohdintoja ja nimeämiskäytäntöjen esittelyjä sekä muuta hevosten nimiin liittyvää on täällä mietitty julkisesti jo varmaan niin paljon, että lukijoilta alkaa varmaan tulla koko aihe jo korvistakin ulos. Pahoittelen tilannetta, mutta sama juttu jatkuu edelleen. Hevosten nimeäminen ja nimien keksiminen on kuitenkin meille yksi suurimmista asioista, joita talliemme kanssa teemme. Ehkä sen ymmärtää, jos miettii että viime vuonna Ioniciin syntyi yli 400 varsaa, Gin Ahaltekinkin kasvatit lasketaan sadoissa, Pinkkiin keksittiin kymmeniä ja satoja suvuttomia laukkahevosia ja kaikille muillekin talleille keksittiin suvuttomia hevosia laumoittain. Hevosen keksiminen alkaa siitä, että sille keksitään nimi, kun rotu ja sukupuoli on päätetty.

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa laukkahevosten nimistä. Pinkkiin keksitään pääasiassa ykkös-, kolmos- ja viitosryhmän laukkahevosia sekä risuestehevosia. Kakkos- ja nelosryhmät kilpahevoset tulevat muilta talleilta, arabit ja harvat pintabianit ja appaloosat Ionicista, terskit samoin ja teket Gin Ahaltekistä. Muiden ryhmien hevoset ovatkin sitten pääasiassa suvuttomia hevosia, mutta nekin tarvitsevat nimet, jok'ikinen.
Onneksi varsinkin ykkösryhmän täysiveriset ja viitosryhmän quarterit, paintin, appaloosat ja quarabit ovat kaikki sellaisia rotuja, että englanninkieliset nimet kelpaavat mainiosti. Aika monella kolmosryhmänkin edustajalla on englanninkielinen tai ainakin sinne suuntaan oleva nimi. Niinpä laukkahevosten nimien keksiminen ei ole vielä osoittautunut tuskalliseksi. Lisäksi meitä lohduttaa suunnattomasti se, että eipä reaalimaailmankaan laukkahevosilla niin kovin ihmeellisiä nimiä ole.
Hyödyllistä on myös käyttää tuontitunnustamme GA:ta, joka tulee kaikkien keksittyjen hevosten nimien perään. Se on muuten kiva juttu siinäkin mielessä, että meiltä pois myydyt hevoset tunnistaa jatkossakin, jos niitä näkyy kisoissa tai muiden hevosten suvuissa.

Mutta ei se nimien keksiminen silti mitenkään yksiselitteistä ole, vaikkei kovia vaatimuksia nimille asettaisikaan. Joskus tulee keksityksi joitain varsinaisia aivopieruja, nimiä joista ei sitten pidemmän päälle oikeastaan tykkääkään. Tällaisia ovat ainakin Valance, Pharmaca, Got Discount, De Venoge, Poison Lemonade, Fruitfact, Water Rice, Weekly Sync ja Isis Zed täysiveripuolelta. Useimmat nimet ovat kyllä meistä kivoja tai ainakin kohtuullisen ok, joten kovin usein tällaisia ei tule keksittyä, onneksi!

Täysiveristen puolelle on tullut tuupattua monta formuloihin liittyvää nimeä: Mutta Missä On JJ, Senna, G Amati, Fittipaldi ja Ratzenberger ainakin. Formula-aiheiset nimet jotenkin sopivat laukkahevosille, hevosmaailman formulaykkösille. Siellä on vielä kasoittain käyttämätöntä potentiaalia: Alboreto, Alesi, Andretti, Ascari, Belmondo, Fangio, Farina, Arrows, Dallara ja niin edelleen.
Taistelemme kuitenkin kiusausta vastaan, ettei meille tulisi hevosta nimeltä Hameet Korviin Skotti. Vaikka toisaalta... Mikä jottei?

Yksi keino saada persoonallisia ja joskus todella toimiviakin nimiä on kirjoittaa sanoja yhteen ja näitähän meillä riittää: Notsohot, Postmanringstwice, Willbetreasure, Hackerattack, Anyoneoutthere, Bluemoonshine ja molempien suosikki Quinoaqueue. Näistä (kuten muistakin nimistä) muutamat ovat oikeastaan kivemman kuuloisia ääneen lausuttuina kuin kirjoitettuina, joitain voisi pitää jopa sanaleikkeinä. Gin on näissä hyvä, ei sinänsä yllätys, koska onhan englanti hänen toinen äidinkielensä (vaikkakin hän käskee aina huomauttaa, ettei se suinkaan tarkoita sitä, että hän osaisi englantia virheettömästi, varsinkaan kirjoittaa).

Viihdemaailma, musiikki ja elokuvat ovat tietysti inspiraation lähde, yläpuolella tuli mainittua jo Anyoneoutthere, muita selkeästi sarjoista, leffoista tai musiikkipuolelta napattuja nimiä ovat ainakin Seeley Booth, Kisskiss Bangbang ja Worthaboutapig.

Laukkamietintöjä

LJ:n foorumilla, muissa laukkablogeissa ja täällä meilläkin on monesti pohdittu laukkamaailman epäsuhtaa siitä, että niin moni hevonen kilpailee grade-tasoilla ja että edes korkein taso G1 ei ole "mitään" kun melkein mikä tahansa jalaton karvapallo kilpailee G1-tasolla joka tapauksessa. Reaalimaailmassa vain ne parhaat pääsevät ylipäänsä grade-tasoille ja G1-tason kilpailut ovat vain todella parhaiden hevosten mittelöitä. Samaan kasaan liittyy ungraded-lähtöjen lähes täydellinen puuttuminen. Meidän ungraded-päiviä on nyt järjestetty säännönmukaisesti joulu- ja tammikuussa ja ne ovat keränneet vähän nihkeästi osallistujia, mutta aina nyt sentään muutamia on ollut omien hevostemme lisäksi joissain lähdöissä.

Niinpä mielessä kävikin, että jospa vaikka ensi CAS-vuoden alusta tekisimme muutoksen laukkajärjestelyihimme. Järjestäisimme laukkoja suunnilleen entiseen malliin, yleensä siis kolmet laukat viikossa, joskus vähemmän, joskus enemmän, mutta lähtötarjonta supistuisi maiden-, allowance- ja ungraded-lähtöihin. Grade-tasojen lähtöjä järjestäisimme ehkä vain kerran reaalikuussa G3-/G2-/G1-päivien muodossa.
Näin siis ykkösryhmäläisille, muista roturyhmistä en tiedä vielä, mitä niiden kanssa teemme, luultavasti jotain samansuuntaista. Tosin pohdintaa edellyttää se, pitäisikö ungraded-lähdöissä olla rajoitus, että vain maidenin voittaneet saisivat osallistua niihin. Nythän ne ovat täysin rajoittamattomia, mutta voisi olla kuitenkin järkevää rajata maiden-hevoset vain maiden-lähtöihin.

Tiedän, että tätä blogia lukee ainakin jokunen laukkapuolen ihminen, joten nyt kaipaisimme kommenttia siitä, että olisiko tällainen järjestely kannattavaa lainkaan ja toisaalta: vaikuttaisiko se mitenkään, koska vaikka Pink onkin yksi niitä ehkä aktiivisimpia laukkajärjestäjiä, emme me kuitenkaan ole ainoa ja luultavasti monet muut laukkajärjestäjät jatkaisivat nykyisellä linjalla, jossa grade-lähtöjä on tarjolla jatkuvasti ja allowancea vähän. Lisäksi myös kaipaisimme kommentteja tuohon ungraded-lähtöjen rajoitukseen.

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Uusi "logo"!

Koska Ionicin ulkoasu on vaihtunut noin kerran sen kuusivuotisen historian aikana ja ylipäänsä siihen ei ole tehty mitään muutoksia muutamaan vuoteen, on tietenkin uusi logo suuri uutinen.
Vanhastaanhan Ionicin sivujen vasemmassa yläreunassa on keikkunut mustavalkoinen ahaltekin pää, mutta vasta nyt heräsimme huomaamaan, että ahaltekit ovat olleet jo ainakin 3 vuotta Gin Ahaltekissä, niin että jokohan olisi aika vaihtaa se johonkin.
Vaan mikä olisi sopiva Ionicin sivujen näkyvimmäksi ja melkeinpä myös ainoaksi koristekuvaksi? Luonnollisesti tietysti maapallo ja kokoelma erilaisia hevosia kuvaamaan sitä, että Ionicilla on jo oma planeettansa virtuaalimaailmassa ja että täältä löytyy laidasta laitaan hevosia.

Niinpä yön myöhäisinä tunteina S askarteli tällaisen. hänen omien sanojensa mukaan: "ei ehkä maailman hienoin tai kekseliäin, saati vaativin grafiikkatyö, mutta sopii Ionicille kuin vanupuikko korvaan". Myönnettävä se on, tämä logo suorastaan huutaa Ionicia. Ehkä pitäisi väkästellä bannerikin tuosta.

torstaina, tammikuuta 21, 2010

Ketä tässä sorrettiinkaan?

Säännöllisin väliajoin ht.nettiin (ja varmaan muillekin foorumeille) kirjoitetaan viesti, jossa märehditään negatiiviseen sävyyn näitä massakisaajia, jotka kilpailuttavat hevosiaan satoja ja satoja startteja. Yhtä väistämättä näiden sikakisattujen hevosten omistajat tulevat samaiseen viestiketjuun parkumaan, miten heidän pitäisi antaa harrastaa rauhassa haluamallaan tavalla.
Pitäisikö?
Antavatko he muiden harrastaa virtuaalihevosia haluamallaan tavalla?

Eivät.
On erittäin vaikeata kuvitella, että joku kasvattaja, joka kisaa maltillisesti tai ei lainkaan jalostushevosillaan, asettaisi kisaehtoja kasvattien ostajille. Vaatimuksella ei oikein olisi pohjaa.
Siis varsin usein nämä sikakisaajat ovat samalla myös niitä, jotka asettavat kovimmat kilpailuvaatimukset myytäville kasvateille, haluavat oreilleen vain kisattujen tammojen kisattuja varsoja ja tammoilleen sikakisattuja oreja. He siis nimenomaan ovat eniten niitä, jotka haluavat puuttua muiden harrastamiseen ja muiden hevosiin, vaikka ne nyt olisivatkin omia kasvatteja. Myyty hevonen on myyty hevonen, ei enää oma.
Ja kehtaavat sitten vielä parkua, että on niin kamalaa kun heitä sorretaan. Mitenköhän päin asia nyt oikeasti on?

Minusta ei ole hyvä asia, että virtuaalimaailma jakautuisi tiukasti kahteen leiriin, sikakisaajiin ja muihin ja että nämä leirit toimisivat pääasiassa vain keskenään: myisivät toisilleen varsoja, pyytäisivät astutuksia ja viis veisaisivat toisen puolen jutuista. Siihen tämä saattaa ajan kuluessa mennä tämä virtuaalimaailma. Kuitenkin tämän pitäisi olla yhteisö eikä taistelutanner, jossa halveksitaan toista osapuolta eikä haluta olla missään tekemisissä sen kanssa.
Sen takia meidän ei-kisaajien pitäisikin lopettaa sikakisauksen (en silti luovu tuosta termistä, se on niin osuva) ja epärealistisen kisaamisen dissaus, mutta niinpä sikakisaajien pitäisi myös lopettaa kisaamisen vaatiminen muilta.

Ja muistinvirkistykseksi: Myyntiehdot á la Ionic.

maanantaina, tammikuuta 18, 2010

Laukkahevosen sijoitusten suhdeluku

Puuttumatta sen enempää Virginian "matemaattisiin" pohdintoihin (ja siihen, että tuollainen pönttöily tuo häpeää koko insinöörikunnalle), esittelen metodin, jolla saadaan selvitettyä voitto- ja sijoitusprosentteja tarkemmin laukkahevosen niinsanottu hyvyys. Varmasti sama metodi sopii hyvin myös muihinkin lajeihin.
Tämä ei ole mikään uusi juttu, samankaltaista ellei peräti aivan samaa tekniikkaa lienee käytetty joissain arvokilpailusarjoissa, jossa on esimerkiksi viisi starttia ja starttien sijoituksista on jokaiselle hevoselle laskettu oma suhdeluku. Se jolla on ollut pienin suhdeluku eli joka on sijoittunut parhaiten suhteessa muihin, on ollut voittaja.

Kaava on yksinkertaisesti seuraava: lasketaan hevosen jokaisesta sijoituksesta ja lähdön osallistujamäärästä suhdeluku, ts. jaetaan sijoitus osallistujamäärällä. Jos sijoitus on jollain kerralla ollut vaikka 2/8, jaetaan 2 kahdeksalla ja saadaan 0,25. Jos hevonen on ollut lähtönsä viimeinen, suhdeluku on tietysti 1. Jokaisesta sijoituksesta siis lasketaan tämä suhdeluku ja kaikista suhdeluvuista lasketaan keskiarvo. Keskiarvo lasketaan siten, että summataan kaikki suhdeluvut yhteen ja jaetaan starttien lukumäärällä.

Sijoitusten suhdeluku on siis jotain välillä 0...1 ja mitä pienempi, sen parempi. Nyrkkisääntönä voisi vaikka pitää sitä, että jos suhdeluku on pienempi kuin 0,5 niin se on hyvä. Silloin hevonen on keskimäärin ollut starteissaan "paremmassa puolikkaassa". Käytännössä laukkapuolella pienin mahdollinen sijoitusten suhdeluku on 0,0667 (sileällä), koska osallistujien määrä on rajoitettu 15 hevoseen. Mutta jo alle 0,25 oleva suhdeluku on jo *todella* hyvä.

Esitän tähän erään vertailun, jonka tuossa nopsasti tein. Toinen verrokki on sileällä laukannut xx-ori RC Firestarter ja toinen risuesteruuna Sinewave GA. Molemmat ovat päättäneet jo uransa, Sinewavella on 25 starttia, Firella 19, molemmat ovat voittaneet G1-tasolla. Firellä on aavistuksen parempi voittoprosentti, 31,4% mutta sijoitusprosentti on "vain" 84,2%. Erittäin laadukas ori siis kyseessä. Sinewaven voittoprosentti on 28%, mutta sijoitusprosentti täydet sata. Pelkän sijoitusprosentin valossa Sine olisi siis selkeästi parempi, voittoprosentin perusteella arvioiden Fire olisi hieman parempi ja kokonaisuutena molempia katsoen oriit olisivat minun mielestäni aika tasavahvat, varsinkin kun starttimäärät ovat suunnilleen samaa tasoa.
Sinen tuloslistaa katsellessa kuitenkin herää kysymys, että onko se nyt oikeasti parempi hevonen kuin Fire tai edes samantasoinen, kun monessa lähdössä se on ollut viimeinen (3/3 tms) vaikka kuitenkin saanut sijoituksen.

Lasketaan molemmille oreille siis sijoitusten suhdeluku edellä esitetyn kaltaisesti. Käsin tehden siinä on melkoinen askarteleminen, mutta Excelillä homma hoituu nopsasti (voin laittaa seikkaperäiset ohjeet joskus tänne, jos jotakuta kiinnostaa). Tulokseksi saadaan Sinewavelle 0,64 ja Firelle 0,40. Ero siis on ihan selkeä, Firella on parempi suhdeluku ja jos katsotaan sen kalenteria, se onkin sijoittunut monta kertaa isojenkin lähtöjen kärkipäähän, toisin kuin Sinewave.

Laukkahevosten statistiikoista ja prosenteista

Laukkalähtöjen pienuus on aiheuttanut meille viime aikoina päänvaivaa. Suurin ongelma on se, että meidän mielestä yksinkertaiset voitto- ja sijoitusprosentit eivät kerro enää koko totuutta hevosen hyvyydestä tai huonoudesta.
Varsinkin pienten roturyhmien (3, 5, risuestehevoset) kohdalla monet lähdöt jäävät sellaisiksi 3-5 hevosen kääpiöstarteiksi. Koska sijoitusprosentti lasketaan neljästä ensimmäisestä sijoituksesta, sija 4/4 on prosenttien kannalta täysin samanarvoinen kuin 4/12. Maalaisjärjellä ajatellen kuitenkin sijoitus 4/12 on huomattavasti parempi tulos kuin 4/4 ja sen pitäisi siis olla arvokkaampi kun mitataan hevosen hyvyyttä. Sijalle 4/12 sijoittunut hevonen on luultavasti todella taistellut sijastaan, kun taas sijan 4/4 saa vaikka kävelemällä koko matkan.

Jo sekin riittäisi hyvin, että olisi jokin tunnusluku, joka kertoisi, miten usein hevonen on sijoittunut paremmin kuin puolet lähdön hevosista. Siis puolen välin paremmalle puolelle. Tämä olisi ehkä armeliaampi isoissa lähdöissä, esimerkiksi 12 hevosen startissa 6 parasta saisi "hyvyyspisteitä" eikä vain ne neljä sijoittunutta. Toisaalta kahden hevosen lähdössä vain voittaja olisi "hyvä" ja kakkonen "huono".

Tilastotiede ei ollut lukiossa vahvinta alaani ja AMK:ssa sitä ei ole käsitelty enää lainkaan, joten tällä hetkellä on vakavassa mietinnässä se, miten noista sijoituksista ja kokonaisosallistujamääristä saataisiin jotenkin helposti laskettua sopiva tunnusluku, joka kertoisi simppelisti hevosen hyvyyden tässä suhteessa. Sijoitus jaettuna lähdön osallistujamäärällä lienee hyvin käytännöllinen luku, mutta kysymys on vielä, miten eri lähdöistä saadut luvut yhdistellään. Matemaattisia vihjeitä otetaan vastaan.

*edit*
Gin rakas, sitä kutsutaan keskiarvoksi...
T. Sirpa

lauantaina, tammikuuta 16, 2010

Knabstrupien hätätila

Knabstrup on viime vuodet ollut se rotu, jonka kanssa on aina jalostusongelmia. Tallissa roikkuu koko ajan vanhoja hevosia, joilla ei ole jälkeläisiä lainkaan tai ainakaan tarpeeksi. Osa näistä hevosista on sellaisia, ettei niille kertakaikkiaan löydy suvultaan ja painotukseltaan sopivaa kaveria jalostuspuuhiin. Suvut ovat ihan liian suppeat vaikka olemmekin mukamas olleet tuovinamme niin paljon uutta verta. Se ei vain riitä.

Kuoppasin tänään reilut 30 vanhaa knabstrupia, mutta eloon jäi vielä kasoittain hevosia, jotka vanhenevat tämän vuoden aikana, ts. ovat syntyneet vuonna 2008 ja niille pitäisi varsoja saada aikaiseksi. Vaan kun ei yksinkertaisesti kykene. Olen joutunut astutuksia miettiessäni tinkimään lähestulkoon kaikesta: tasaisista suvuista, sisäsiitoksen välttämisestä, lajipainotuksesta ja sittenkään ei mätsää minkään hevosen kanssa.

Tämä tarkoittaa sitä, että taas on pantava aivot raksuttamaan ja keksittävä tolkuttomasti hevosia. Kun vain knabstrupeille nimien keksiminen ei olisi niin tolkuttoman hankalaa...

perjantaina, tammikuuta 15, 2010

Vvenla vs. VTSY

Jahah, taas menee mehevä riita ihan ohitse, kun ei jaksa seurailla niin aktiivisesti ht.netiä.

Riidassa on kyse virtuaalisesta työsuomenhevosyhdistyksestä, sen riidaksi paisuneesta esittelytopikista ht.netissä ja Vvenlan kirjoittamasta blogitekstistä.

En puolusta kiroilua tai muuta huonoa kielenkäyttöä, mutta jos tuosta Vvenlan blogitekstistä jättäisi kirosanat ja muun ala-arvoisen kielenkäytön pois, se olisi täysin asiallinen arvostelu VTSY:stä. Vvenla on aivan oikeassa moittiessaan VTSY:n ulkoasua, kieliasua ja myös ylläpitäjän käytöstä ht.netin topikissa.

Itselläni pahaa närää herättää sääntösivun tekstien suora kopiointi oikean Työhevosseuran sivuilta. Tietenkin oikean maailman säännöistä on hyvä ottaa mallia virtuaalimaailmaan, mutta suora kopiointi ja tekstin väittäminen omaksi (ei tekijänoikeus- tai lainausmerkintöjä) on suuremman luokan laiskuutta. Luulen etten ole ainoa, joka myös haluaisi sääntöteksteihin selvennyksiä. Mitenkä tavallisella virtuaaliharrastajalla voisi olla käsitys siitä, mikä on juontolaite, kuitupuu, puusilta, kuormalaite, aluspuu, vetokarttu, mitä tarkoittaa käytännössä juonto ja niin edelleen. Jos yhdistyksen pitäjä ei näitä tiedä, vaikka helposti käyttääkin moisia termejä, ollaan erittäin heikolla pohjalla. Työhevosajo on varmasti monelle reaalimaailmassa hyvin tuntematonta aluetta ja niinpä virtuaalisen yhdistyksen ylläpitäjän täytyisi oikeasti tietää jotakin lajista, sen perustermistöstä ja kilpailuista. Siinä nämä harvinaiset lajit poikkeavat suuresti vaikkapa kouluratsastusjaoksesta, koska kouluratsastus on miltei kaikille tuttua eikä selityksiä juuri tarvita.

Tässä suhteessa VTSY:n "kilpailija" VSTH tarjoaa huomattavasti enemmän informaatiota mm. realistisista kilpailutuloksista. Siksi vähän ihmettelenkin, että miksi on työsuomenhevosille perustettu kaksi yhdistystä. Povaan VSTY:stä kuitenkin lyhytaikaista juttua, mutta VSTH:lle toivotan pitkää ikää.

Sitä minä vain ihmettelen, että miksi Vvenlan kieliasua lukuunottamatta asiallinen arvosteluteksti sai tuollaisen hyökkäyksen ht.netissä aikaiseksi. Ellei sitten hyökännyt Tessa ole VTSY:n pitäjän Nooran alter ego...

tiistaina, tammikuuta 12, 2010

Harmistus tekstien katoamisesta

Olen ollut täysin lohduton, koska osa vanhoista Vippos-artikkeleistani on Geocitiesin ja parin muun sivuston kadotessa kadonnut. Täysin. Lopullisesti. Minulla ei ole niistä enää kopioita mistään, kaikki sähköpostit olivat vuonna 2003 Sunpointissa, joka on lopettanut aikoja sitten sekin eikä Web Archive löydä noita dokumentteja. En voi ymmärtää, miten olen voinut olla näin huolimaton, miksi en reagoinut mitenkään, kun alkoi liikkua huhuja Geon alasajosta? Enkö vain muistanut vai luotinko liikaa Web Archiveen? Enkä voi uskoa, että kellään olisi noita vanhoja Vippoksia tallennettuna mihinkään kovalevynsä syövereihin...

Enemmän pelottaa se, että kun VRL ja sen foorumi palaavat, on foorumi jotenkin mystisesti formatoitu ja kaikki sinne suurella vaivalla kirjoittamani rotukuvaukset ja ohjeistukset VNT-tuomareille ja -tuomarikokelaille ovat kadonneet. En ole ottanut niitä tekstejä koskaan talteen mihinkään, luotin siihen, että foorumi pysyy hamaan ikuisuuteen asti VRL:n ja Feanaron huomassa. Toivottavasti foorumi palaa kuitenkin toimintaan vanhojen viestiketjujensa kanssa.

Joka tapauksessa aion tästä lähin nappailla talteen itselleni kaikki vähänkään merkittävämmät tekstit, mitä koskaan kirjoitan mihinkään. Jopa tämän blogin aion jollain tavalla säilöä jonnekin turvaan. Kun kerran Geokin, myös Googlen palvelut voivat kadota minä tahansa hetkenä: tämä blogi, kaikki muut blogit, sähköpostit, RSS-syötteet ja vaikka mitkä. Virtuaalimaailma ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin tekstejä, kuvia ja mielikuvitusta. Jos tekstit katoavat, katoaa koko virtuaalimaailmakin.

Ja myös oman tietokoneen varmuuskopiot on syytä hoitaa kuntoon. Suosittelen tätä kaikille muillekin. IT on arvaamatonta.

lauantaina, tammikuuta 09, 2010

Hoitohevonen

Muutama päivä sitten mm. Rifiutin omistaja Viona Z kirjoitti blogissaan aktiivisten kävijöiden puutteesta yleisesti, ei vain omilla talleillaan. Niinhän se on, jokainen tuijottaa nykyisin omaan napaansa eikä muista juuri välitä, vaikka oikeasti voisi silloin tällöin kirjoitella jonkin hoito- tai tuntitarinan tai mitä nykyisin nyt tehdäänkään ollakseen aktiivisia muuten kuin kilpailemalla tai kasvattamalla.

Minun kommenttini asiaan onkin luettavissa sieltä, kirjoitinhan tänne blogiin jo heinäkuussa esittelyn Rifiutista ja mainitsin jo tuolloin, että jos sitä vaikka hoitohevosta, kun on sen verran lupaava talli.

Sanoista tekoihin, sanoo hän ja minulla todella on nyt hoitohevonen Rifiutista! Se on jokaisen pikkutytön unelma, musta arabiori Nazadni DRO, joka kuin ihmeen kaupalla on myös äärimmäisen kiltti ja helppo käsitellä. Persoonallisuutta lisäävät vielä oriin isot merkit, tuonnäköisen hevosenhan voisi kehystää ja ripustaa seinälle!
Hoitopäiväkirjan olen tehnyt ajan hengen mukaisesti blogin muotoon ja se on kaikkien luettavissa osoitteessa http://nazadni.blogspot.com/. Luultavasti otan käyttöön kommenttien moderoinnin, koska tuonne ei oikeastaan kaivata juuri muita kuin Vionan kommentteja.

Itse asiassa en ole ensimmäistä kertaa raapustelemassa päiväkirjaa! Omistin nimittäin vuonna 2004 Ionicissa asustelevan ja Ginin keksimän cleveland-ori Chapman's Rufordin! Sittemmin ori siirtyi takaisin Ionicin nimiin, mutta minun se joka tapauksessa oli aktiiviaikansa. Minähän en tuolloin liikkunut vielä julkisesti virtuaalimaailmassa, mutta aihepiiri kiinnosti kuitenkin sen verran, että päätin kokeilla vähän niinkuin kepillä jäätä, mitä virtuaalimaailma oikeastaan on ja niinpä Gin antoi minulle tuon oriin.
Ja sivuilta löytyy vielä minun ja Ronin päiväkirja. En ollut kovin aktiivinen kirjoittelija tuolloin, mutta toivottavasti nyt en pääse unohtamaan tuota uutta hoitohevostani.

Muuten, Nazadni DRO tarvitsisi jonkin järkevän kutsumanimen, minultahan menee kieli ja sormet solmuun jos joudun käyttämään tuota Nazadnia. Ainoa, jonka pystyn keksimään oriin omasta nimestä on Nasu tai Nasse ja sehän ei millään käy.
Olisiko lukijoilla ehdotuksia?

torstaina, tammikuuta 07, 2010

Kisakutsun syvin olemus

Oletteko koskaan miettineet, ettei suinkaan ole ihan yhdentekevää, mitä kirjoittaa kisakutsujen sivulle? No, varmasti olette, ainakin jaosten säännöissä lienee ihan erikseen mainittu ne asiat, jotka tulee kisakutsusta selvitä. Yleensä ne kuitenkin ovat sellaisia, että ne pystyy ihan puhtaalla maalaisjärjelläkin päättelemään.
Vuosien mittaan olen kuitenkin hionut itselleni käyttöön ns. "täydellisen" kisakutsun pohjan, jota jossain muodossa noudattelevat kaikki kilpailut, joita ikinä olen järjestänyt. Tässä sen rakenne.

Otsikko
Pinkin laukat
Ionicin ravit
Jos vilkaisette nuo kisakutsut, jo heti otsikosta selviää laji ja päivämäärä sekä myös se, onko tulokset näkyvillä jo vai eivät. Laukkakutsuissa on mainittu vielä CAS-vuoden kuukausi, jolloin laukat pidetään.
Minusta on hirveän tärkeätä kertoa kisaajille se, että tässä on nyt tulokset näistä kisoista ja se alkaa heti siitä, että otsikossa lukee "Tulokset", yleensä vielä tikkukirjaimilla.
Itseäni ei inhota mikään muu niin paljon kuin se, että kisasivulla ei puhuta tuloksista mitään, mutta osallistujalistalle on tapahtunut jotain eli nimet ovat sekaisin. En voi ikinä tietää, onko tulokset arvottu jo, vai onko homma jäänyt kesken ja arvottu järjestys onkin vasta jokin lähtöratojen numerointi tai jotain muuta.

Jaoksen alainen vai ei?
Otsikon alla on heti yleensä jonkinlainen tervetulo-toivotus ja myös tieto siitä, ovatko kisat jonkin jaoksen alaiset vai eivät. Siitä löytyy myös linkki jaoksen sivuille ja se puolestaan tarkoittaa sitä, että jokaisen osallistujan oletetaan näin tuntevan jaoksen säännöt ja yleiset periaatteet tai ainakin tutustuvan niihin ennen kuin ilmoittaa hevosiaan mukaan.
Joskus kun järjestimme villejä raveja, saattoi kisakutsussa lukea näin: Ravit eivät ole VRER:n alaiset, mutta palkintosummia lukuunottamatta niissä noudatetaan VRER:n sääntöjä. Tässä on siis toivoakseni selkeästi sanottu ja kaikkien ymmärrettävissä, että nämä ovat kuin VRER-ravit, ei mitään erikoisia lisäsäännöksiä ole tiedossa, mutta voittosummat ovat isommat kuin VRER-raveissa.

Säännöt
Sitten seuraa sääntöosio, johon on kerätty kaikki tarpeellinen tieto kisojen järjestämisestä, osallistumisen säännöistä, rajoituksista ja muusta sen sellaisesta. Pyrimme ilmoittamaan säännöt lyhyesti ja ytimekkäästi listojen avulla, koska putkeen kirjoitettua sääntötekstiä kukaan ei viitsi koskaan lukea.
Tärkeimmät seikat eli osallistumisrajoitukset (miten monta hevosta saa tuoda yhteen lähtöön, miten moneen lähtöön yksi hevonen voi osallistua) on kirjoitettu heti ensimmäiseksi, niitä ihmiset yleensä eniten kaipaavat. Niitä seuraavat sitten ikärajat, vaikka usein eri lähtöjen ikärajat on ilmoitettu vielä lähtölistauksessakin.
Tästä kohdasta löytyvät myös kilpailujen pitämiseen, lähtöjen perumiseen, yhdistelyyn tms. liittyvät säännöt, jotka sinänsä eivät vaikuta kisaosallistujien toimintaan, mutta kertovat heille kuitenkin meidän menettelytavoista. Yritämme pitää nämäkin mahdollisimman selkeinä, oikeudenmukaisina ja muuttumattomina kisoista toiseen.

Ilmoittautumistapa
Ilmoittautumistapa kerrotaan mahdollisimman selvästi tietenkin. Mihin sähköpostiosoitteeseen, millä otsikolla, mihin päivään ja kellonaikaan mennessä.

Ja tietysti annetaan myös käytetty ilmoittautumismuoto, joka on jo varsin vakiintunut sekä laukka- että ravipuolella. Pinkin laukoissa kilpailleet varmaan jo osaavat ulkoa sen ilmoittautumisrimpsun, koska samaa käyttävät kai melkein kaikki muutkin laukkajärjestäjät. Muistakaa kuitenkin aina noudattaa annettua muotoa, ei mitään ylimääräisten pisteiden tai pilkkujen lisäilyä mihinkään väliin eikä mitään toki saa jättää poiskaan.

Ravipuolella sen sijaan on näemmä enemmän hajontaa pikkuasioissa ja ravi-ihmisiltä toivoisinkin tarkkuutta ilmoittautumismuodon käyttöön. Se ilmoittautumismuoto on annettu aivan pilkuntarkasti kisakutsussa eikä siihen kukaan osallistuja saa tehdä muutoksia. Emme ole kuitenkaan toistaiseksi hylännyt väärin osallistuneita, kuten esimerkiksi niitä, jotka käyttävät viivan - paikalla kenoviivaa / tai jättävät ennätykseen minuuttimerkinnän.
Tästä on nyt punaisella boldilla huomautus kisakutsussa ja toivon, että se huomioidaan. Kuten sanoin, emme ole hylänneet ketään sielä virheellisen ilmoittautumismuodon takia vaan olemme korjanneet osallistumiset yhteneväisiksi muiden kanssa, mutta koska osallistujia näköjään näyttää riittävän, saatamme alkaa v-mäisiksi ja hylätä kaikki osallistumiset, jotka eivät ole oikein. Olkoon se opiksi.
Varsinkin raveja me järjestämme aivan pelkän huvin vuoksi, koska itsellämme ei ole ainoatakaan juoksevaa ravuria ja jos se huvi alkaa käydä liian työlääksi, lopetamme sen hyvin lyhyeen. On siis kaikkien ravi-ihmisten etu (kai kaikki haluavat kilpailuttaa hevosiaan?), että kaikki osallistuvat raveihin annetussa muodossa.

Sanasto
Laukkakutsuissa on vanhoille pieruille muistinvirkistykseksi ja uusille tulokkaille tiedoksi perussanasto ja käytetyt lyhenteet. Siellä on selvitetty mitä tarkoittaa maiden ja ketkä siihen voivat osallistua ja kaikki muut tasot. Loput sanastosta onkin sitten lähinnä käytettyjen lyhenteiden selvennöksiä.
Tämän kirjaamme kaikkiin laukkakutsuihin siksi, että kokemattomienkaan harrastajien ei tarvitsisi ärsyyntyä vaikeista termeistä, jotka täytyy sitten käydä vaivan kanssa tarkistamassa LJ:n sivuilta. Itse olisin laukkauraa aloitellessani ollut kiitollinen tällaisista, koska eivät ne käytetyt termit kertavilkaisulla jääneet päähän vaan ne piti käydä monta kertaa selvittämässä itselleen LJ:n sivuilta.

Ravikutsuissa sanastoa ei ole koskaan ollut tarjolla, mutta mietin tässä juuri, että mahtaisi sellaista tarvita esimerkiksi ennätysten lyhenteiden selvittämiseen. Ehkä, harkitaan.

Lähtöjen listaus
Lähtölistat ovat meillä taulukkomuodossa ja nekin tietysti mahdollisimman selkeinä ja laukkapuolella niin suomenkielisinä kuin mahdollista. Yritämme välttää turhaa lyhenteiden käyttöä, siksi kirjoitamme suomeksi nurmi emmekä T. Lisäksi laukkapuolella käytämme aina ja ehdottomasti metrilukemia lähtöjen pituuksissa.
Lähtölistassa on kaikki tiedot lähdöistä alkaen numerosta ja päättyen ikä- ja sukupuolirajoituksiin sekä annettuihin voittosummiin.

Ravikutsuissa listaus ajaa tietenkin saman asian, vaikka listan muoto onkin vähän erilainen. Ravipuolella ei - luojan kiitos - ole koskaan ollut ongelmia vieraskielisten termien tai brittiläisen yksikköjärjestelmän matkojen kanssa.

Osallistujalistat
Osallistujalistoihin kirjataan kaikki osallistuneet hevoset, ravipuolella usein myös hylätyt sekä hylkäyksen syy. Lähtöjen otsikoissa on vielä kertaalleen kerrattu lähdön numeron lisäksi sen avoimuus ja rajoitukset. Tämä on osin meitä itseämme varten, lisätessämme osallistujia näemme lähdekoodista heti kelle lähtö on avoin ja voimme sitten hylätä väärään lähtöön osallistuneen hevosen eikä meidän tarvitse skrollata ylempää lähdön osallistumisrajoituksia.

Päivitämme osallistujalistoja varsin laiskasti, joten ei kannata hätääntyä, jos ei omia hevosia ala näkyä kisakutsussa. Tämä on tietyisti harmillista siinä mielessä, että jos on ilmoittanut hevosensa väärin ja ilmoittautumiset päivittyvät nettiin asti vasta vähän ennen kisapäivää, ei aikaa väärän ilmoittautumisen korjaamiseen välttämättä ole tarpeeksi. Se on kyllä huono juttu, tiedän, mutta tämän takia toivomme jokaiselta suurta huolellisuutta ilmoittautumisten kanssa jo etukäteen.

Jos näyttää siltä, että ilmoittautumisesi ei ole tullut perille lainkaan, lähetä ilman muuta meille kyselyä asiasta. Aina silloin tällöin jokin ilmoittautumisposti voi löytyä Googlemailin roskapostikansiosta. Pyrimme tarkkailemaan spämmikansiota ajoittain, mutta lopultakaan emme sitä kovin usein tee. Jos kuitenkin tulee kyselyitä kadonneista ilmoittautumisposteista, luultavasti tutkimme spämmikansion useammin.

Säästämme kaikki ilmoittautumispostit, myös virheelliset vähintään kisojen pitopäivään asti, yleensä vähän kauemminkin. Jos siis ilmoittautumisissa ilmenee jotain outoa ja oma ilmoittautumisposti on tuhottu jo, voi meiltä kysyä epäselvissä tilanteissa, että mitäs ihmettä kirjoitinkaan siihen ilmoittautumispostiini, kun on noin hullusti mennyt.
Mutta ennen kuin kysyy mitään, laukkapuolella kannattaa tarkistaa lähtöjen ikärajat! Täysiverilähdöissä ylivoimaisesti suurin syy osallistumisten hylkäämiseen on ollut hevosen väärä ikä. Kaksivuotiaat eivät saa osallistua lähtöön, jonka ikäraja on 3-8 vuotta ja toisaalta nelivuotiailla ei ole mitään asiaa kaksivuotiaiden lähtöihin.

Tulokset
Kuten ylempänä sanoin, pyrimme merkitsemään tulokset siten, että kellään ei ikinä ole mitään epäselvää siitä, minkä lähdön tulokset ovat tulleet ja minkä eivät. Lisäksi hommaa saattaa sekoittaa se, että meitä omistajia on kaksi ja joskus voi käydä niin onnettomasti, että lähdemme kumpikin tahoillamme arpomaan tuloksia. Pyrimme tätä tietysti välttämään, mutta näin voi silti joskus käydä.

Siksi merkitsemme jokaisen lähdön otsikkoon tekstin "TULOKSET" heti sen jälkeen kun olemme päivittäneet tuloslistan osallistujalistan tilalle. Pikkudetaljina täytyy mainita, että teemme tämän aina vasta sen tulosten lisäyksen jälkeen. Näen nimittäin painajaista siitä, että kirjoitan ensin lähdön otsikkoon TULOKSET-tekstin ja sitten ajattelen vasta kirjata tuloslistan, mutta tapahtuukin jotain. Kone kaatuu, talo palaa, kissa tuhoaa jotain tai muuten vain työ keskeytyy. Tällöin otsikossa siis lukee TULOKSET, mutta tuloksia ei olekaan vielä päivitetty! Sitten S näkee tämän eikä tarkista tuloslistaa sen enempää vaan toteaa: kas vain, tulokset on siinä, hyvä ja päivitetään.
Erityisen tärkeätä on huolehtia tuosta TULOKSET-merkinnästä myös silloin, jos jokin lähtö/luokka täyttyy ennen varsinaista kisapäivämäärää ja tulokset voidaan siis arpoa jo etukäteen.

Ja tietysti tähän liittyy myös se, että koko kisakutsun otsikkoon kirjoitamme "tulokset" vasta sitten kun kaikista lähdöistä on tulokset päivitetty!

Tuloslistaan lisäämme myös kunkin hevosen voittosumman sen nimen perään. Tämä siksi, että tuloksia kaivellessaan ei tarvitsisi skrollailla pitkääkin sivua edes takaisin tuloslistasta lähtölistaan tarkistamaan voittosumma ja sitten takaisin etsimään seuraavan hevosen sijoitusta. Nyt, kun lähdön viimeinen jää aina ilman rahaa, voittosummien merkintä jokaisen hevosen kohdalle selkeyttää myös sitä tilannetta, tällöin näkee heti, että hei, mun hevonen oli kolmas mutta saikin vaan 0v€.
Itse tuloksia etsiessäni tuskastun yleensä nimenomaan tähän seikkaan, että mistään ei näe, miten paljon kukin hevonen on lähdössä rahaa voittanut. Ylimääräistä työtähän voittosummien merkintä hevosille aiheuttaa, mutta mielestäni se on hyvinkin sen arvoista.

Pinkin laukkojen tuloslistasta näkyy myös perumis- ja yhdistämismerkinnät. Jos lähtö perutaan, sen otsikkoon kirjoitetaan PERUTTU, mutta osallistuneiden hevosten nimet jätetään osallistujalistaan. Tämä siksi, että siitä näkee heti, että hei, olen tuon hevosen ilmoittanut tuohon lähtöön, mutta lähtö peruttiin, joten minun täytyykin poistaa tuon hevosen sivulta kisamerkintä.
Tämä perustuu myös siihen, mikä meitä itseämme ärsyttää. Varsinkin niissä laukoissa, joissa meillä on paljon osallistujia, tarkistamme tulokset lähtö kerrallaan emmekä käy kaikkia hevosiamme läpi tarkistaaksemme, että onko se nyt osallistunut näihin laukkoihin. Jos siis jonkin lähdön kohdalla lukee peruttu ja hevosten nimet on poistettu, emme rekisteröi sitä millään tavoin, mutta jos meidän hevosia on tässä perutussa lähdössä ollut, niiden sivuille jää kummittelemaan lähtö, josta ei ole tuloksia tullut, koska emme tienneet tuloslistaa lukiessamme, että meidän hevosia oli perutussa lähdössä.

Lähtöjä yhdistellessä toimimme puolestaan toisin: kirjaamme lähdön otsikkoon, että tämä on yhdistetty lähtöön x ja siirrämme osallistujalistan lähdön x osallistujalistan jatkoksi.

Osa näistä jutuista saattaa kuulostaa mitättömiltä pikkuseikoilta, mutta korostan tässä edelleen sitä, että tällaista järjestelmää olen osin alitajuisestikin kehittänyt vuosien mittaan. En ole koskaan ollut mikään kovin aktiivinen kisajärjestäjä, Ionicissa tuli järjestettyä raveja tiuhaan joskus muinoin ja nyt Pinkin ja sitä ennen Gin Ahaltekin aikana laukkoja on pidetty usein. Silti satunnaisia kisoja on aina pidetty ja mikä tärkeintä: olemme aina S:n kanssa osallistuneet eri kilpailuihin ja turhan usein kiroilleet huonosti mietittyjä kisakutsuja. Niin että kisojen järjestäminen, kisoihin ilmoittautuminen ja tulosten etsintä ovat kyllä hyvin tuttuja meille.

Kannattaa aina myös muistaa se, että vaikka sitä itse ajatteleekin, että tuommoinen pikkujuttu nyt ei voi olla tärkeä, kyllä sitä jaksaa nyt tämän *yhden* sivun skrollata turhaan voittosummia etsiessä, monella tilanne on kuitenkin se, että hevosia ja kisakutsuja on paljon, jopa satoja. Silloin ei paljon naurata edes sen yhden kisasivun huono suunnittelu ja käytettävyys.

keskiviikkona, tammikuuta 06, 2010

Laukka-arabeja

Täällä blogissakin on pohdittu sitä, miten suurta meidän arabikasvatustoiminta onkaan. Ja sitä se on, hevosia on pitkälti yli pari sataa ja kasvatteja syntyy vuoden jokaisena päivänä, parhaina kaksi. Osa kasvateista on kilpaillut laukkaradoillakin, laukkahevoset on valittu vähän sattumanvaraisesti, koska alunperinhän meillä ei ole laukka-arabeja vaan kaikki on merkitty yleishevosiksi. Ainoastaan osto-ori SA Zahir Shahab on laukkapainotteisesta suvusta ihan alunperin.
Kuitenkin meidän omistakin linjoista on silloin tällöin putkahtanut esiin hyvä laukka-arabi tai joskus harvoin todellinen lahjakkuus. Näiden varsoja ja lähisukulaisia on sitten ilman muuta koulutettu laukkaradoille.

Nyt kuitenkin nousi idea: miksipä me emme kokeilisi kaikkia tai ainakin lähes kaikkia arabikasvattejamme radalla? Tällä hetkellä, kiitos Amelien, Shadiyan ja Star Avenuen kakkosryhmäläisille on tarjolla paljon laukkoja ja varsinkin Amelien maiden-lähtöihin saa iso omistaja ilahduttavan monta hevosta mukaan.
Kuitenkin varsoja syntyy todellakin jatkuvasti ja koska arabimme eivät ikäänny CASin vaan VHKR:n mukaan, jolloin jokainen varsa ikääntyy periaatteessa omaa tahtiaan, uusia hevosia olis jatkuvasti tulossa radoille kokeiluun. Niinpä emme voisi yksinkertaisesti kilpailuttaa yhtä hevosta kovin montaa kertaa maidenissa vaan jos voittoa ei tulisi melko nopeasti, siirtyisi hevonen hyvin äkkiä pois radoilta. Heikosti menestyvä hevonen olisi pakko vetää suht nopeassa tahdissa pois radoilta, koska jatkuvasti olisi tulossa uusia varsoja maiden-lähtöihin. Näin vain kaikista lahjakkaimmat pääsisivät jatkamaan kilpailua allowancessa ja grade-tasoilla.