Noita voitto- ja sijoitusprosentteja on pohdittu ohimennen "Lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun"-tekstissä ja pidemmin "Virtuaalihevosen hyvyys: prosentit vai määrät?"-tekstissä, jonka Gin kirjoitti koskemaan enimmäkseen kaikkia ratsastuksen lajeja. Tässä ajattelin nyt kuitenkin esittää omia mietelmiäni laukkahevosten prosenteista.
Lyhyesti esitin tuossa perehdytyspaketissa omana mielipiteenäni, että voittoprosentin olisi suotavaa olla yli 25% ja sijoitusprosentin vähintään 60%, mielellään yli 70%. Nämä lukemat perustuvat siihen, että kun LJ aloitti toimintansa, ei grade-järjestelmää ollut. Luultavasti tuolloin kaikki hevoset saivat kilpailla kaikissa lähdöissä.
Grade-järjestelmä ja sen mukana myös sukuluokitusjärjestelmä tulivat kuvioihin jossain vaiheessa ja sitten piti keksiä jokin keino, miten voitaisiin niille tasottomissa lähdöissä kilpailleille hevosille määritellä se grade-järjestelmän mukainen taso, joka niille voitaisiin ottaa huomioon jalostuksessa. Päädyttiin sitten siihen, että asetettiin tietyt rajat voitto- ja sijoitusprosenteille.
Grade 1-tason hevoseksi pääsi, jos voittoprosentti oli 25% tai yli ja sijoitusprosentti 75% tai yli. Tämä on muistinvarainen tieto enkä löytänyt noita prosenttirajoja enää LJ:n sivulta. Tähän kuitenkin nojaa nuo meidän hyvinä pitämät prosentit.
Asiat ovat helppoja tietysti silloin, jos hevosella on selkeästi rajat ylittävät tai alittavat prosentit. Tällöin on helppo sanoa, että tämä on hyvä hevonen ja tämä toinen puolestaan kehnompi. Kimurantin asiasta tekee se, jos toinen prosentti on hyvä ja toinen huono.
Jos ajattelee, että hevosella on hyvä voittoprosentti, 25% tai jopa enemmän, mutta toisaalta taas sijoitusprosentti jotain 50%:n pintaan. Mitä tällaisesta hevosesta pitäisi ajatella? Kova voittoprosentti on tietysti hyvä juttu, sijoitusprosentin heikkous sen sijaan voisi kertoa siitä, että hevonen ei juokse hyvin joukossa. Hevonen siis haluaa juosta kärjessä ja voittaa tai sitten se heittää hanskat kehään eikä juokseminen kiinnosta. Ei siis välttämättä mitenkään huono hevonen, vähän vain omapäinen.
Heikko voittoprosentti, mutta kova sijoitusprosentti taas voisi kertoa luotettavuudesta. Hevonen on hyvä juoksija ja sijoittuu usein kärkipäähän, mutta joko nopeus tai voitontahto ei riitä siihen, että se jaksaisi punnertaa sieltä kärkipäästä kovin usein voittoihin. Meillä tällaiset hevoset päätyvät usein niiksi hevosiksi, joita kilpailutetaan melko paljon ja kauan, muttei erityisen kunnianhimoisesti.
Paras esimerkki tästä lienee tersk-tamma Godiva Ion, joka kolmivuotiskauden töppyröintien jälkeen jäi ilman rahaa vain harvoin. Tämän takia sillä startattiin 39 kertaa, luku on suurimpia, mitä meidän laukkahevosilla on koskaan kilpailtu, mieleen ei tule kovin montaa edes 30 startin ylittäjää. Yleensä meidän hevosten starttimäärät ovat siinä 15-29 startin välissä, mutta juuri tämän luotettavuuden takia Godivan kohdalla tehtiin poikkeus ihan tietoisesti. Emmekä tehneet sitä turhaan, 39 starttia on iso määrä ja karvan vajaa 70% sijoitusprosentti on kova saavutus vaikka voittoprosentti jääkin vaatimattomaksi.
Tietenkin nämä ovat vain selittelyjä. Todella hyvällä hevosella tulee olla sekä hyvä voittoprosentti että hyvä sijoitusprosentti, siitä ei pääse mihinkään. Ei kuitenkaan kannata aivan täysin teilata niitä hevosia, joilla jompikumpi on jäänyt kehnommaksi. Nekin voivat olla hyviä hevosia, vaikka eivät olekaan prosenttien valossa mitään ehdottomia huippuja. Huippujahan pitäisi olla vain harvassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti