Laukkakuulumisia

CAS XIII-vuosi alkaa olla kääntymässä loppupuoliskolle, heinäkuu alkaa ylihuomenna. Tähän mennessä kuluneesta vuodesta voisi käyttää termiä "nihkeä".

Syyskuun ja lokakuun alun ihmeellinen laukkakisojen vähyys tuntuu meilläkin hevosten kisakalentereissa. Asiaa ei paranna tippaakaan se, että omien laukkojenkin järjestäminen on ollut vähän niukkaa. Kas kun ei kukaan viitsi vääntää niitä kisakutsusivuja valmiiksi! Se on meillä se suurin homma, muuten kisojen pitäminen sujuu suunnilleen omalla painollaan. Syyskuun lähdöissä on ollut kyllä kivasti hevosia mukana, johtunee siitä tietysti ettei valinnanvaraa ole ollut, jos on halunnut hevosiaan kilpailuttaa.

Mutta siitä ei päästä mihinkään, että meidänkin hevosten kalentereissa on muutamien viikkojen taukoja kisoissa, mikä ei ole kiva juttu. Pyrimme varsinkin kolmivuotiaita kilpailuttamaan jo jossain määrin säännöllisesti noin kerran viikossa, joka CASin tahdilla tekee kisan kuukaudessa. VHKR:n mukaan ikääntyvät arabit ja nelosryhmäläiset ovat asia sitten erikseen, niillä kilpaillaan niin paljon kuin pystytään.
Suurimmat ongelmat ovat ehkä allowance-tason hevosilla, nurmiradan hevosilla ja pitkien matkojen hevosilla, jos nyt puhutaan siis ykkösryhmästä. Allowance-lähtöjä on niukalti ja nekin vähät yleensä hiekkaradalla keskimatkoilla. Kilpailuta siinä sitten pitkän matkan nurmihevosta! On vähän epätoivoista, voin kertoa.
Nurmistarttien vähyys ajaa kilpailuttamaan nurmihevosia hiekalla. Pienessä määrin se ei mielestäni ole katastrofi, mutta jos vaihtoehtoja hiekkastarteille ei ole viikosta toiseen, niin se alkaa olla jo harmillista. Teimme tuossa periaatepäätöksen, että Pinkin kisatoiminta alkaa keskittyä yhä enemmän ja enemmän nurmilaukkoihin.
Miten paljon nurmistarteilla ylipäänsä on kysyntää? Sitäpä en tiedä, mutta kulissien takaa voin paljastaa, että teemme marraskuun alussa pienen tsekkauksen. Järjestämme tuolloin Milers' Meetingin, koko päivänä juostaan vain mailin (1609m) lähtöjä ja ykkösryhmälle on joka tasolla kaksi starttia: toinen maili hiekalla ja toinen maili nurmella. Katsotaan sitten miten paljon hiekka- ja nurmiradan lähtöjen osallistujamäärät eroavat toisistaan.

Triple Crown on myös lähestymässä uhkaavasti ja meitä harmittaa suunnattomasti, että E-Terrestrial GA kvalifioitui siihen sijoituttuaan kolmanneksi Illinois Derbyssä, mutta sen jälkeen sille ei ole ollut tarjolla sopivia startteja ja niinpä se ei ole voittanut G2-tasoa eikä näinollen voi osallistua TC-lähtöihin. Se on nyt ilmotettu kahteen G2-starttiin ja pidämme peukkuja pystyssä että voitto tulisi. Tosin, täytyy kyllä myöntää että TC:n kaikki startit ovat vähän pitkiä matkoja sille.

Jotenkin on tuntunut myös siltä, että kakkosryhmän suosio on hiipumassa. Muutaman aiempana CAS-vuonna osallistujia on kakkosryhmän lähtöihin ollut aika paljon, mutta viime aikoina vähemmän. Tosin kakkosryhmälle on nykyisin aika vähän lähtöjä tarjollakaan. Meilläkin on ollut laukka-arabit vähissä, koska kesällä ei syntynyt kovin paljon arabivarsoja. Koska arabimme ikääntyvät VHKR:n mukaan, nyt aloittavia kolmivuotiaita ei siis ole oikeastaan yhtään.
Myöhemmin syksyllä aloittaa kaksi uutta tulokasta: pintabian-oriit Gentoo Ion ja Hey It's Jazz Ion. Meillä ei laukka-pintabianeja ole ollutkaan, mutta noita nyt aiomme kokeilla. Gentoo ei ole varsinaisesti pintabian, siinä on "vain" 98,4375% prosenttia arabiverta, pitäisi olla 99% tai yli. LJ ei kuitenkaan ole määritellyt, miten paljon arabia laukka-pintabianissa pitää olla, ajattelimme, että ehkä tuo kelpaa. Hey It's Jazz Ion sen sijaan on ihan oikea pintabian, se polveutuu alunperin meidän tuonti-pintabianeista, joihin on myöhemmin risteytetty vain arabeja, joten arabiprosentti on taatusti korkea. Gentoo aloittaa marraskuun lopulla, Jazz joulukuun puolivälissä.

Kolmosryhmän laukkatoiminta on myös ollut aika tavalla jäissä, alkukaudesta ei yhdelläkään hevosella ole ollut montaa starttia. Nyt tilanne näyttää kuitenkin parantuvan, kun Il'ya näyttää palanneen maisemiin. Meillä on tällä hetkellä vain 9 kilpailevaa kolmosryhmäläistä, suurin osa suvuttomia Irish Sport Horseja, mutta joukossa on muutama suvuton angloarabikin. Ensimmäinen oma angloarabikasvatti aloittaa kilpailemisen ensi CAS-vuonna marraskuussa. Sitä seuraavana CAS-vuonna, helmikuun lopulla aloittaakin peräti neljä omaa RBSH-kasvattia! Maltan tuskin odottaa. Nuo RBSH-varsat polveutuvat kaikki kovista laukkavanhemmista, suvuista löytyy ahaltekiä, terskiä ja täysiveristtä.

Nelosryhmällä menee kovaa koko ajan, tekkejä on radalla paljon. Itse asiassa niin paljon että tuossa jokin aika sitten piti jo vähentää niitä huonoimmin menestyneitä hevosia. Lähiaikoina aloittaa muutama uusi tersk-varsakin. Terskejä ei meiltä ole radoilla ollutkaan hetkeen.
Silti Knoxdalen järjestämä Trophée de la Belgique taitaa kuivua kokoon, koska osallistujia ei ole. Meiltäkään ei löytynyt yhtään sopivaa hevosta, likimain kaikki grade-tasoilla kilpailevat hevoset ovat vanhempia kuin 4 vuotta.

Viitosryhmä potee myös starttien vähyyttä. Tähän mennessä tänä CSA-vuonna useimpien hevosten kalenteriin on kertynyt vain 4-5 starttia, joista 3-4 on ollut meidän järjestämiä. Ja sama tahti jatkuu. Osallistujia kuitenkin on muitakin kuin vain meidän hevoset, joten tilausta starteille kyllä olisi.

Ja risuestehevoset... En edes haluaisi puhua niistä! Alkuvuonna on saatu hevosille pari starttia ja kaikki ovat olleet meidän järjestämiä. Mitä jos me emme järjestäisi risuestelähtöjä?! Luojan kiitos Agave tuntuu nyt aktivoituneen sillä rintamalla ja toivottavasti saataisiin edes vähän niitäkin lähtöjä.