tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Kisauutisia


Laukkauutisia
Steeplechase Seriesin ensimmäinen osakilpailu järjestettiin tänään ja toki mukana oli paljon muitakin risulähtöjä alemmilla tasoilla. Osallistujia oli tosi kiitettävästi mukana, ainoatakaan kääpiölähtöä ei ollut, kaikissa oli vähintään 5 osallistujaa ja päälähdössäkin 7 hevosta. Toivottavasti tämä ei ole mikään ohimenevä trendi, vaan risuilijoita riittää jatkossakin.

Tässä vielä päälähdön juoksuselostus:
Tervetuloa seuraamaan muutaman vuoden tauon jälkeen Pinkin Steeplechase Seriesiä ja sen ensimmäistä osalähtöä. Hevosia on ilmoittautunut mukaan 7, niistä suurin osa täysiverisiä, joukossa on vain yksi angloarabi ja yksi RBSH. Sää on poutainen, mutta hyytävän kylmä tuuli pitää huolen siitä, että katsojat ovat siirtyneet sisätiloihin katsomaan juoksua. Rata on kuiva ja hyvässä kunnossa, Pinkin uusittu laukkarata tarjoaa hyvän pohjan vaikka sää olisi haasteellisempikin.

SS January on sarjan kilpailuista lyhyin, 2000 metrin pikamatka ja esteitä on vain 6. Uusitut esteet tarjoavat kuitenkin haasteita matkalle.

Hevoset asettuvat lähtöviivan tuntumaan. Lähtö sujuu rutiininomaisesti, vain joukon nuorin, kotitallin nelivuotias tamma Golden Garden GA sählää omiaan ja jääkin lähdössä joukon hännille. Lähtö on muuten tasainen ja hevoset laukkaavat tiiviissä ryhmässä kohti ensimmäistä estettä, joka on vain 200 metrin päässä lähtölinjasta. Ensimmäinen pensasaita sujuu moitteettomasti kaikilta, mitään kompurointia tai tönimistä ei tule.

Toinen pensasaita tulee melko pian ensimmäisen jälkeen. Tänne aidalle niukasti ensimmäisenä tulee Ownmyopium, joka hyppää sen rohkeasti vinoon tulevan kaarteen suuntaan ja voittaa tässä muihin nähden jopa hevosenmitan. Kaarteessa ensimmäisenä siis Ownmyopium, sen perässä tiiviinä ryhmänä Jaya Zalina, Drift's Crowqueen ja Oh Dear Ion. Muut tulevat heti näiden takana, Golden Garden GA pitää edelleen perää.

Kaarrejuoksua on muutama sata metriä, mutta melko pian kaarteen jälkeen tulee kolmas este, korkea risuaita ja sen takana vesihauta. Vesihaudassa kompuroi Oh Dear Ion ja sen perässä tullut Death Glow SKY on törmätä siihen. Hevoset kuitenkin pääsevät jatkamaan matkaa eivätkä jää pääjoukosta juuri lainkaan. Ownmyopiumin hyppykään ei ole täydellinen ja se menettää saamansa johtoaseman.

Neljännelle esteelle Drift's Crowqueen tulee kärjessä, sen perässä heti Jaya Zalina ja Ownmyopium. Golden Garden GA on myös parannellut asemiaan, se on tiiviisti joukossa myös. Death Glow SKY kompastelee neljännelläkin esteellä ja näyttää siltä, että se alkaisi menettää peliä, se on pudonnut pääjoukosta pari hevosen mittaa. Stormsky Power ja Oh Dear Ion roikkuvat pääjoukon hännillä.

Viidennen esteen lähestyminen on haastava, se tapahtuu loivaan ylämäkeen. Este muuten ei ole erityisen vaativa. Drift's Crowqueenin jockey varmistelee tammalle hyvää asemaa estettä seuraavaan kaarteeseen sisäkaarteen puolelle. Drift's Crowqueen selvittää esteen moitteettomasti, monella muulla sen sijaan ylämäki painaa jaloissa ja Stormsky Power sekä Death Glow SKY kompuroivat siinä suht pahannäköisesti.

Viidennen esteen jälkeen on kaarre vasempaan ja pidempi matka ilman esteitä, sillä viimeinen este on vain 100 metriä ennen maalilinjaa. Sen on onnistuttava täydellisesti, sillä kompurointeja ei ole paljon aikaa enää paikkailla. Viimeiselle esteelle tulee ensimmäisenä Drift's Crowqueen, toisena rinta rinnan Ownmyopium, Golden Garden GA ja Oh Dear Ion. Jaya Zalina seuraa näitä. Stormsky Power ja Death Glow SKY pitävät perää, niillä ei ole enää mahdollisuuksia voittokamppailuun, niiden ainoa toivo on se, että joku edellä menevistä kompuroi pahasti viimeisellä esteellä. Oh Dear Ion melkein tekeekin tämän eikä Ownmyopiuminkaan hyppy ole täydellinen.

Loppusuoralla Drift's Crowqueen on lyömätön, se on hypännyt loistavasti koko ajan ja se voittaa lopulta kahdella hevosenmitalla. Kakkossijasta kamppailevat tasaväkisesti Golden Garden GA ja Ownmyopium, jälkimmäinen joutuu taipumaan kuitenkin kolmanneksi ja saa kimppunsa vielä Jaya Zalinan, mutta onnistuu pitämään tämän takanaan. Jaya Zalinan perässä tulee Oh Dear Ion, jonka jockey kuitenkin saa huomautuksen raipankäytöstä loppusuoralla. Kuudennen sijan saa Stormsky Power ja viimeisenä maaliin tulee Death Glow SKY.

Työhevosuutisia
Kuten on jo kerrottu, Ionicin kylmäveripuoli on saanut täytettä pitkän hiljaiselon jälkeen ja nyt kun työhevosyhdistyskin kisoineen on saatu pyörimään, niin miksipä sitä ei kilpailuttaisi vähän noita jyhkyjään? Muutamista kisoista on tulokset tulleet ja joitain sijoituksiakin meidän hevoset ovat saaneet.

Ja ei, ette näe omianne. Siellä on joukossa todellakin myös yksi suomenhevonen, ori Raalan Patruuna. Olihan se pakko, kun noista työhevoskisojen luokista niin moni sopii erityisesti suomenhevoselle ja sitten vielä Jenny K:n kopioitavista löytyi mahdollisesti-ehkä-uskottavat kuvat (on niissä kuvissa suomenhevonen, muttei välttämättä se työmallinen). Ja tietenkin erikoisvärillä, Patu on hopeanruunikko!
Ajattelimme ottaa tästä itsellemme projektin, kirjoittelemme sille luonteen ja sukuselvityksen ja kilpailutamme (suunnitelmissa oli työhevoskisojen lisäksi myös valjakkoajo helpolla tasolla, mahdollisesti myös ratsastuskisat) ja ehkä jopa yritämme tarjoilla sitä jalostukseen vieraille tammoille. En tiedä onko suvuttomalle työsuokille hirveästi tarvetta, mutta sittenhän sen näkee.

Minä sekä Gin olemme useasti miettineet noita suomenhevosia, kun niille olisi kiva keksiä nimiä. Nyt kun päätimme sitten yhden uuden virtuaalisen suomenhevosen äpästää virtuaalimaailmaan, tärkein pointti oli tietysti nimi. Luonnollisesti siinä vaiheessa iski täydellinen aivokuolio: yhtä ainoata kelvollista ehdotusta ei päästä ulos tullut. Bonsaikissa hylättiin räävittömänä, oriille sopimattomana ja kaikin puolin kelvottomana, Tasavirtamies ei ehkä olisi mennyt läpi VRL:n rekisteriin, ainakaan jos olisi ollut hyväksyjä sieltä tarkimmasta päästä. Puuttuva Parametri ei kuulostanut niin hyvältä kuin ehkä joskus muinoin eikä Säätövastuskaan ollut oikein mieleen. Mistään vanhoista nimisuunnitelmalistoista ei irronnut yhtään kelvollista ideaa. Sitten siitä tuli Raalan Patruuna. Tässä tapauksessa patruunalla tarkoitetaan isäntää eikä suinkaan ammusta.

–S

maanantaina, helmikuuta 11, 2013

Breeders' Cupin kuulumiset ja muita laukkauutisia

Kuluvan CAS-vuoden Breeders' Cupista ovat tulokset tulleet, varsin rivakasti miltei heti kisapäivänä, kiitos siitä LJ:lle. Lienee siis aika summailla vähän yhteen, että miten meidän kopukoiden kävi. Meiltä ilmoitettiin mukaan 11 hevosta, mutta varsinaisia menestyspaineita kasattiin vain kahden selkään. Kiitos suhteutetun arvontatavan, nämä toivatkin kotiin mainetta ja kunniaa. Muuten jo kuvailin meidän menestystä ht.netissä sanoilla: "Jollekin ne häntäpään sijatkin on pakko antaa".

Minä tunnustan suoraan, että meidän ongelma tässä asiassa on se, että emme tajua mitään tuosta suhteutetusta arvontatavasta. Tai tajuamme perusteet, olemme kyllä käyneet lukemassa ne ohjeet, jotka tuonne kisakutsuunkin on linkitetty. Se ei kuitenkaan ole ihan selvä, että miten ne pisteet nyt sitten oikeasti määräytyvät tuonne kisakutsuun, kun jos itse yritän noita pisteitä laskeskella omille hevosille, päädyn ihan toisenlaisiin tuloksiin. Ja koko arvontaprosessikin on vähän pimeän peitossa, kun ohjeissa puhutaan arvontakierroksista. No, ei se sinällään ole ongelma, koska emmehän me niitä arvontoja suorita. Tajuamme kyllä, että mitä parempi statistiikka hevosella on, mitä paremmin se on 5 viime startissa sijoittunut (ja mielellään samalla matkalla kuin mitä suhteutettu lähtökin on), jos sen vanhemmat ovat voittaneet G1-tasolla ja mitä paremmat niiden statistiikat ovat ja sitten lisää pisteitä eli nimiä saa, jos on voittanut prepin tai voittanut saman lähdön viime vuonna. Että periaatteessa pystyisimme taktikoimaan ainakin noiden statistiikkojen ja kisasijoituksien kanssa, jos haluaisimme.

Me kuitenkaan emme yleensä halua taktikoida. Tänä vuonna taktikoimme ainoastaan meidän suurimman menestystoivon Pink Never Againin kanssa. Siitähän oli aiemmin jo puhekin, oriin statistiikat olivat jo ennen BC:tä komeat ja viiden viimeisen startin sijat 1-1-1-2-2. Niinpä sen jälkeen kun se voitti noita lähtöjä putkeen ja preppasi Sprintiin (sekä Turf Sprintiin), emme kilpailleet sillä ennen BC:tä, etteivät statistiikat vain mene pilalle. Meillä ei kuitenkaan ole ihan järjetöntä määrää noita G2-G1-tasojen hevosia ja koska haluamme kilpailuttaa niitäkin, emme mielellämme pidä tuollaisia kilpailutaukoja monilla hevosilla. Lisäksi meidän kilpailemisemme ei ole niin suunnitelmallista, että ynnäilisimme statistiikkoja, preppilähtöjä, osallistujamääriä sun muita yrittääksemme maksimoida menestyksen suhteutetuissa arvonnoissa. En tosin tiedä, tekevätkö muutkaan laukkaharrastajat tällaista, mutta ehkä jotkut meitä kokeneemmat harrastajat näkevät helpommin, mitä kullekin hevoselle kannattaa tehdä.

No, mutta sitten niihin BC-startteihin. Ladies' Dayn ensimmäinen startti oli G2-tasoinen BC Marathon, johon meiltä oli prepannut useampiakin hevosia. Mukaan valikoitui 5-vuotias tamma Pink Quite A Queen ja nelivuotias oli Pink Silverstone. Menestystä ei tullut, Queen oli sijalla 6/10 ja Silverstone koko lähdön viimeinen.
Juvenile Turfiin (G2) oli meiltä prepannut kaksi hevosta. Toinen niistä, Pink Alize oli periaatteessa prepannut myös Juvenileen, mutta kun Alize on tamma ja Juvenile on avoin vain oreille ja ruunille. Emme muistaneet tätä ja olimme hyvin tyytyväisiä Juvenile-prepin voitosta ja vasta pari viikkoa ennen BC:tä hoksasimme, että vaikka tamma kuinka olisi prepannut Juvenileen, ei se siihen voi osallistua. Onneksi jäljellä oli vielä muutamia Juvenile-lähtöjen preppejä, mutta ihan kalkkiviivoille se meni, että saimme Alizen sitten mukaan Juvenile Turfiin ja sittenkin se oli tiukilla, sija 4/8 on viimeinen, jolta mukaan pääsee. Alizen statistiikat olisivat olleet paljon paremmat, jos se olisi päässyt Juvenileen eikä sitä olisi tarvinnut juoksuttaa muissa preppilähdöissä, joista tuli vähän takkiin. Silti sen statistiikat ja onni olivat sillä mallilla, että tuli kakkossija Juvenile Turfista. Toinen osallistuja, ori Pink Arctic oli sijalla 5/5.
G1-tasoiseen BC Filly & Mare Turfiin meiltä osallistui yksi tamma, nelivuotias Pink What Is Love. Sija 3/6 oli varsin kiva.
Päivän päälähtö BC Ladies' Classiciin meiltä oli kaksi tammaa, Pink Mill Abbey ja Pink Carinella. Mill sijoittui sijalle 5/7 ja sai viimeiset rahat, Carinella oli lähdön viimeinen.

Toisen päivän odotetuin lähtö meille oli se BC Sprint, jossa kilpaili meidän suurin toivo, se Never Again. Ja toiveet eivät menneet hukkaan, voitto tuli! Hienon lähdön viimeisteli 3-vuotias tamma Pink Dorinda, joka sijoittui sijalle 5/8.
BC Turfissa kilpaili Pink New Kids On The Block, mutta sen sija oli 6/7. Se ei ollut kuitenkaan yllätys, koska oriin viimeisimmät lähdöt ovat menneet päin mäntyä ja statistiikat eivät ole kaunista katseltavaa.
Päivän viimeinen epäonnistuminen tuli päälähtö BC Classicissa, jossa tamma Pink Not My Love otti turpiinsa sijalla 6/8. Senkin statistiikat ovat varsinaista sillisalaattia, joten ilmeisesti se olisi voinut paikkailla tätä vain hirvittävällä tuurilla.

CAS-vuosi ei ole ihan vielä lopussa, vitosryhmälle avoin arvokilpailu Fience Cup on tulossa vielä. Toivottavasti sinne nyt tulee hevosia muualtakin kuin vain meiltä! Toivottavasti vitosryhmäläisten omistajat eivät ajattele, että eivät he viitsi ilmoittaa hevosia mukaan kun niiden statistiikat eivät ole hyvät ja voittoa ei ehkä ole odotettavissa... Kuitenkin viikon päästä maanantaina starttaa käyntiin uusi CAS-vuosi ja meidän järjestämä arvokisasarja risuesteille, Steeplechase Series starttaa jälleen käyntiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Se on avoinna kaikille risuroduille ja sarjaan kuuluu 4 starttia CAS-kuukauden välein. Kaikkiin neljään lähtöön osallistuneet hevoset osallistuvat myös sarjan voittokamppailuun, voittaja on se, jolla on paras kisaindeksi (alle 0,45). Kaikki lähdöt löytyvät jo LJ:n kalenterista. Toivon kovasti, että näihin risuestelähtöihin saataisiin porukkaa mukaan!
Samoin kalenterista löytyy toisen arvokilpailusarjan kaksi ensimmäistä kilpailupäivää. Nimittäin xx-tammoille avoin Pretty In Pink pidetään jälleen. Jos PIP saa paljonkin suosiota, ajattelimme laajentaa tätä arvokisamallia myös xx-oreille ja myös muille ryhmille.

–Gin

maanantaina, helmikuuta 04, 2013

Mikä vikana allowance-starteissa

Mutisimme jo marraskuussa siitä, miten ykkösryhmän laukkahevosten urakehitys kerta kaikkiaan stoppaa allowance-tasolle. Syynä on allowance-starttien vähäisyys, yhtenä kisapäivänä saattaa olla tarjolla hyvinkin 4-5 maiden-starttia ja hieno valikoima grade-lähtöjä, mutta vain 1-2 allowance-starttia. Tai sitten ei ainoatakaan. Maiden-lähdöt sopivat jostain syystä myös arvokisapäiville, mutta allowance-startteja näkee harvemmin arvokisojen yhteydessä juostavan.

Lisäongelma on se, että allowance-starttien matkat jakautuvat todella epätasaisesti, ainakin jos kyseessä on 3-vuotiaille tai vanhemmille avoinna olevat allowance-startit. Pitkien matkojen lähtöjä on tarjolla ihan julmetusti, lyhyttä tai keskimatkaa huomattavasti vähemmän. Kaksivuotiaille matkatarjontaa on tasaisesti ja hyvin, mutta meidän vanhemmista allowance-hevosista ovat enemmän päässeet starttaamaan vain stayerit ja muut seisovat tyhjänpanttina.

Tämä ei ole mikään hihasta ravistettu väite, vaan tein asiasta hieman laskelmia. Niinpä tarkistin kaikki tänä vuonna (aikavälillä 1.1.-3.2) pidetyt laukkakisat, joissa oli tarjolla sileän radan lähtöjä ryhmälle 1.
Tällaisia kisapäiviä oli yhteensä 32 kappaletta. Niistä 13 päivänä ei ollut tarjolla lainkaan allowancelähtöjä 3-vuotiaille tai vanhemmille, 10 päivänä ei ollut tarjolla lainkaan allowance-lähtöjä ja 3 päivänä ne olivat avoimet vain 2-vuotiaille.
Yhteensä 3-vuotiaille tai vanhemmille avoimia allowance-startteja oli 43 kappaletta. Tähän on laskettu mukaan ne lähdöt, jotka ovat avoimia esim. ikäryhmälle 2-3-vuotiaat tai 2-4-vuotiaat ja myös ne lähdöt, jotka ovat avoimia 4-vuotiaille tai vanhemmille. Siis kaikki, joihin voi osallistua muunkin ikäiset kuin vain kaksivuotiaat.

Näiden 43 lähdön matkat jakautuivat seuraavasti (furlongin oletetaan olevan tasan 200m):
1000-1199m: 2 lähtöä
1200-1399m: 3 lähtöä
1400-1599m: 8 lähtöä
1600-1799m: 5 lähtöä
1800-1999m: 3 lähtöä
2000-2199m: 7 lähtöä
2200m ja yli: 15 lähtöä

Kolmannes lähdöistä on yli 11 furlongin matkoja. Mistä lähtien virtuaalimaailmassa on ollut näin hemmetin paljon stayereita, että kannattaa järjestää itsepäisesti allowance-lähtöjä niille jatkuvalla syötöllä viikosta toiseen? Ei mistään lähtien, sillä tältä näyttää osallistujamäärät näissä lähdöissä:
peruttu osallistujien puutteessa: 5 lähtöä
2 osallistujaa: 1 lähtö (osa järjestäjistä peruu 2 hevosen startit)
3 osallistujaa: 5 lähtöä
4 osallistujaa: 3 lähtöä
8 osallistujaa: 1 lähtö (ja tämä oli LJ:n arvokisan yhteydessä juostu pitkän matkan allowance-startti)

Osallistujamäärä pidetyissä starteissa oli keskimääräisesti 3,7. Jos laskuista poistetaan tuo huomattava poikkeus eli yksi 8 hevosen lähtö, on keskimääräinen osallistujamäärä 3,2 hevosta lähtöä kohti. Ketä tällaiset minilähdöt palvelevat?
Vertailun vuoksi 2000 metrin tai lyhempiä allowance-lähtöjä ei peruttu tarkastelujaksolla kertaakaan ja näissä lähdöissä oli keskimäärin 5,3 osallistujaa. Tähän lukuun on kuitenkin laskettu mukaan kaikki osallistujat, myös 2-vuotiaat, jotka eivät saa osallistua yli 2000 metrin lähtöihin ja niinollen keskiarvolukemat eivät ole täysin vertailukelpoiset keskenään. Suuntaa ne kuitenkin antavat.

Rakkaat ystävät laukkamaailmassa.
Näiden lukemien valossa (voitte itse käydä laskemassa ja tarkistamassa, jos olen laskenut jotain pahastikin metsään) pyydän ja toivon, että järjestäkää nyt hyvänen aika niitä allowance-lähtöjä lyhyille ja keskimatkoille muillekin kuin vain kaksivuotiaille! Ketään ei palvele tällainen epäsuhta allowance-lähdöissä ja niiden matkajakaumassa.

–S

perjantaina, helmikuuta 01, 2013

Kuukauden valintojen esittelyt

Tämän kuun esittelyyn valittiin connemara-ori Turlough Ion, poitou-tamma Marmot de Libere ja talliksi Criallt Welsh Cobs.


Turlough Ion on meidän ensimmäinen connemara-kasvatti ikinä ja toistaiseksi ainoakin, muttei kyllä jää ainoaksi. Kuten olemme kertoneet, aiomme nyt alkaa panostaa enemmän poneihinkin, jotka ovat meillä jo pidemmän aikaa olleet vähän taka-alalla. Connemara ei ole ehkä siellä listan kärkipäässä, mutta kyllä meille niitäkin tulee.
No, koska meillä ei ole mitään käsitystä connemarojen nykytilanteesta, en osaa sanoa esimerkiksi Turloughin suvusta mitään, esimerkiksi siitä miten yleisiä tai harvinaisia nuo nimet ovat connemarojen parissa. Ainoastaan isänisä Halwin's Balinilla näyttäisi olevan yhtään enemmän jälkeläisiä, se kuitenkin on vanha ori, varsat ovat syntyneet vuosina 2005-06.


Marmot de Libere on ihan uusi tuontihevonen, tämän vuoden puolella keksitty. Paitsi poneja, aiomme myös herätellä meidän kylmäveripuolta ja Marmot kavereineen ovat niitä ensimmäisiä, mitä olemme keksineet. Tällä hetkellä Ionicissa on myös toinen suvuton poitou-tamma ja ori olisi tarkoitus keksiä myös.
Poitou on rotuna ehdottomasti sieltä harvinaisimmasta päästä virtuaalimaailmassa eikä niin kovin yleinen reaalimaailmassakaan. Persoonalliseksi sen tekee värit (hallakkovärejä, päistärikköä, joitain voikkoja, kimoja) sekä se, että niiden rakenne ei aina ole sieltä parhaasta päästä. Ne ovat usein melko isopäisiä ja epäsopusuhtaisia, runko ei ole niin vankka kuin kylmäverisillä yleensä ja lautanen on yleensä silmiinpistävän luisu.


Crialltin omistajat Elen ja Pdm ovat todella ottaneet sydämenasiakseen welsh cobien kannan lisäämisen. Crialltissa on ihan tuhottomasti poneja ja jalostustoiminta on varsin määrätietoista. Ei mitään pientä piperrystä! Suvuttomia poneja on keksitty aikanaan paljon, esimerkiksi tammoja näyttäisi olevan lähes 70 kappaletta. Oreja on vähemmän, mutta luulen etten erehdy ainakaan paljon arvellessani, että Crialltin tammoille on käytetty myös vieraita oreja. Näillä on sitten teetetty näemmä pnljon varsoja ja Crialltista löytyy näemmä jo pari kappaletta poneja, joilla on sukua 5 polvea ja suku täynnä Criallt-poneja.

Crialltin poneilla ei juuri kilpailla eikä sitä odoteta kasvattien omistajiltakaan. Erityisesti minun mieltä lämmittää kasvatussivulta löytyvä lause:
Olisi erittäin toivottavaa, että kasvattiamme käytettäisiin mahdollisimman paljon siitokseen ja näin sukulinjat saisivat jatkoa!
Tämä poikkeaa paljon useimmista muista kasvattajista, joiden suurin pelko on se, että jostain heidän kasvatista tulee ns. "massanimi" ja jotka haluavat hevosilleen jälkeläisiä vain vähän, mutta niiden on oltava kuoliaaksi kisattuja laadukkaita. Crialltissa on oikeasti ymmärretty se, mikä on hyväksi rodun kannalle ja tilanteelle pidemmälläkin tähtäimellä ja olen aivan varma, että vaikka Criallt ehkä joskus lopettaisikin toimintansa, sen hevosia tulee varmasti näkymään cobien suvuissa vielä pitkään.

Lisäplussia Criallt saa minulta siitä, että värien periytyminen (pääasiassa voikkovärit) on yleensä hyvin oikeansuuntaista tai ainakin siksi kuviteltavaa, poneilla on persoonalliset kuvat ja nimet ovat oikein sopivat welsheille.

–Gin