keskiviikkona, tammikuuta 31, 2018

Vieraskirjan helmet

Joskus 10-15 vuotta sitten virtuaalitalli ei ollut virtuaalitalli, jos sillä ei ollut vieraskirjaa. Ja vieraskirjoilla oli ihan paikkansa, ne olivat osa kommunikointia. Niinpä Ionicillakin oli omansa, Freebokissa tietysti, kuten suurimmalla osalla muillakin. Se vain oli toimiva vieraskirja. Harmi sinänsä että se lopetti, sillä vaikka vanhat vieraskirjaviestit olisivatkin jääneet sähköpostien syövereihin, ei niihin kirjoitetut vastaukset ole tallessa missään. Siellä kuulkaa niitä helmiä vasta olisi ollutkin!

Mainitsin nuo sähköpostien syöverit, meiltä tosiaan löytyy vielä vieraskirjaviestejä vuodesta 2006 lähtien. Suurin osa viesteistä ei tietenkään ole kovin erikoisia, vaan ostopyyntöjä, varsakyselyitä, kisojen tai oman tallinsa mainostamista (meillä ei koskaan sitä kielletty ainakaan kokonaan), yleisiä kehuja ja sen sellaista. Mutta sitten satunnaisesti oli sitä kaikkea muuta... Ajattelin kerätä tähän parhaita/pahimpia paloja vanhoista vieraskirjaviesteistä ja siitä, millaista vieraskirjaviestiliikennettä meidän blogissa on ollut näiden tavanomaisten viestien lisäksi.

Usein toistuvia aiheita on kaksi:
– Ionicin suuri hevosmäärä
– Ionicin ulkoasu

Näiden lisäksi aika paljon kommentteja tuli bannereista, jotka olivat suhteellisen uusi asia silloin kun ne tulivat vuonna 2006 tai niillä tienoin. Ne olivat tietenkin (itse)ironisia aikana ennen kuin hipsterit tekivät ironiasta valtavirtaa. Monelta ironia meni ohitse, kyllä niitä niin paljon vihattiin. Toki myös rakastettiin:
Ja bannerit ovat kuolettavan hauskoja 8'D

Vaikka hevosmäärä vuosina 2006-07 olikin nykyiseen verrattuna varsin pieni, jotain viitisen sataa hevosta (nykyään mennään pitkälti päälle tuhannessa hevosessa), oli talli silti virtuaalimaailman suurin. Tai ainakin sieltä suurimmasta päästä, olihan noita isoja omistajia muitakin, kuten Kerppa, mutta näillä hevoset olivat yleensä jakantuneet eri talleihin eikä tilanne näyttänyt ehkä niin pahalta. Me Ionicin omistajat sen sijaan öyhötimme häpeilemättä meidän hevosmäärää foorumeilla. Totta kai sekin oli suurilta osin ironiaa ja toisaalta hevosmäärän kasvattaminen ei ole koskaan ollut Ionicissa se ykköstavoite. Se nyt vain on tapahtunut kun haluaa omistaa 50+ eri rotua ja kasvattaa niitä. Tuolloin jotkut harrastajat ottivat varsin tosissaan tämän harrastuksen ja niinpä saimme vuosien mittaan aika paljonkin kauhisteluita meidän hevosmäärästä. Toki ihasteluja oli paljon enemmän, moni tuli sanomaan vieraskirjassa, että onpa mahtavaa ja miten te jaksatte, hattua pitää nostaa.

tämä paikka on hieno,mutta ehkä hevosia on liikaa vaikka tiedän,että olette varmaan tehnyt niitä tarkoituksella noin paljon,muttaminulla ei ainakaan tulisi koskaan mieleen tehdä 500 hevosta talliin,no ei ole ainakaan monella muulla samanlaista tallia!Sen takia pidän tästä!!
Siistiähän se on että jollain on pokkaa pitää 500 hevosta tallissaan :D Jatkakaa samaan malliin, älkääkä vaan lopettako ennen 1000 rajan rikkoutumista ;)
Todella upea virtuaalitalli. En ennen ole nähnyt näin laajaa hevostoimintaa virtuaalimaailmassa – – Olette tainneet tehdä kovan työn tallinne eteen ? Toivotan teille kivat jatkot hauskan harrastuksenne parissa !
Jaaha. Vai että näin iso talli. Ettekö yhtään välitä keskittyä hevosiin yksilöinä, vaikka ne virtuaalihevosia ovatkin??? 500 on jo mielestäni liikaa!
– – minusta on melkeimpä vastuutonta ylläpitää neljääsataa virtualihevosta samaan aikaan. Minusta se kertoo vain omistajan ahneudesta, siitä kun on tarve olla "internetin suurin virtuaalitalli". Ehdittekö esimerkiksi kisaamaan kaikilla? Enpä usko. Luulen lähinnä että ette muista edes kaikkien nimiä ulkoa, teette vain hevosille lyhkäiset luonteet ja vähän perustietoja ja paketti valmis. Sitten kaakki vain talliin 399 hevosen kanssa, sinne pölyttymään. Kiva juttu, yksi hevonen enemmän.Jos haluatte vetää vokki vihannekset nenään, niin olkaa hyvät.

Tämä loukkasi ehkä kaikkein eniten: jonkun mielestä Ionic ei ollut virtuaalimaailman suurin talli!
Hei!Miksi teillä on niin monta hevosta? Itselleni riittää vallan mainiosti alle kymmenen, sillä jokaisen kanssa haluan kisata muutaman kisan, kasvattaa sitä, käydä tunneilla ja valmennuksissa sekä rekisteröidä se VRL'n hevosrekisteriin. Muistatko kaikkien hevostesi nimet ulkoa? Sitähän minäkin, itse muistan sillä ne ovat minulle kuin omat hevoseni ja on "tyhmää" tehdä noin monta hevosta. Mutta on tämä ihan kiva sivu.PS. Itserakkautta? ;)) Etusivulla on, että olette virtuaalimaailman yksi "suurimmista" talleista tms. vaikka ette edes ole, hevosia teillä on paljon, mutta et selvästikään "rakasta" niitä ja en ole edes koskaan kuullut teistä, huomasin teidät VRL'n sivuje kautta!

Nykyään meno ulkoasujen suhteen on vähän aika paljon rauhoittunut noista vuosista. Muistan edelleen elävästi, miten ulkoasu tuntui olevan se tärkein asia virtuaalitallilla ja Virginialla oli ihan aihetta purnata erinnäisistä käytettävyysongelmista. Olisi vieläkin kyllä, mutta ei vain jaksa enää, siitä toiste, jos jaksaa. Ionic mustavalkoisen, yksinkertaisen ulkoasunsa kanssa (jossa ei ollut edes brusheja, voi herranen aika sentään, ei voi olla virtuaalitalli sellainen!) oli todellakin jotain hyvin poikkeuksellista. Ja kun joku tekee jotain täysin eri tavalla kuin muut, toiset tykkäävät, toiset eivät. Ja se todellakin näkyi vieraskirjassa.

Ihan kivat sivut. Fiksut, mutta tosiaan hienommatkin olisi voinut tehdä. (esim. ulkoasu)
Sulla on todella hienot sivut. erilaiset. ja hienollla tavalla erilaiset.
Hyvä tällanenkin, jossa ei oo mitään räikeetä leiskaa

"Valmisleiskatalli". Vuonna 2006 ei pahempaa haukkumasanaa voinut tallista sanoakaan. Ja meillä oli hauskaa! Jos äärimmäisen hatariin muistikuviini on luottaminen, tämä saattoi saada vastaukseksi sen, että legenda se legendaarisen huonokin talli on.
Hmm. Mitä järkeä tälläisen tallin perustamisessa loppujen lopuksi on? Leiska on persuksista ja herranen aika - 500 hevosta! Tulee mieleen 9-vuotiaan naperon perustama valmisleiskatalli, jonne kootaan mahdollisimman paljon hevosia ja joille ei jakseta kirjoittaa luonnetta yhtä lausetta enempää. En tykkää tästä paikasta tippakaan, ja uskon ettei kovin moni muukaan.Ps. tämä ei todellakaan ole minkään sortin legenda - täys floppi koko paikka.

Ja sitten tietenkin yleiset vihaajat vihasivat sekä hevosmäärää että ulkoasua. Niin ja nimeä ja vanhan ulkoasun kuvaa ja sen semmoista. Tämmöistä tanakkaa palautetta tuli kerran. Ei muuten saanut IP-estoa, meillä ei ollut tapana jakaa moisia, paitsi selkeästä spämmäämisestä. Tämähän ei ollut varsinaisesti spämmiä, vain yleistä itkua.
Että Ionic on huono talli... Kyllä, luin kyllä nuo "valmiit vastaukset", mutta haukun silti. Huono talli, kun ette ehdi hoitamaan hevosianne. Kannattaisi ottaa tallinne reaalina - miten pystyisitte oikeasti koskaan hoitamaan viittäsataa hevosta päivässä? Ette mitenkään. Ionic on kamala tunaus virtuaalitallien maailmassa, eikä se ole todellakaan maailman paras virtuaalitalli, kuten saatatte väittää. Minä voisin väittää teidään toimintaanne ihan kunnolla VIRTUAALIHEVOSTEN TEHTAILUKSI, ja suosittelenkin nyt, että "hieman" vähentäisitte Ionicin hevosten määrää. Miten te oikein päivit?tte tätä tallia? Viisisataa hevosta ja vielä vähän päälle... Tämä jos mikä on tehtailua! Ulkoasu on myöskin hirveä, hevonen näyttää joltain teuraskuntoiselta, mitä te olette oikein ajatelleet tehdessänne tätä tallia? "Mukavaa, kaikki saa ihastella meidän tehdasta"? Niin minä ainakin luulisin. Kannattaisi hieman takoa järkeä omaan päähän, Ionichan on oikea munaus - nimeään myöten. Onkohan teistä mukavaa olla hevostehdas? Sitten vielä julkeatte väittää tallianne maailman parhaaksi - ja nyt tietenkin laitatte minulle IP - eston - minähän annoin vain mielipiteeni tehtaastanne!

Tietenkin myös Ionicin omistajat olivat ihan hirveitä, ei vain leiska, hevosmäärä, bannerit ja nimi:
Musta te ootte aika itterakkaita tyyppei. Jotai parasvirtuaalitalli IONIC! Nimi Legenda IONIC ! Tollassia otteko vähän PIIP! PIIP! PIIP! Lopettakaaa koko touhu! Säänöstelkää hevsia! Myykää osa ja tehkää vähän pienmpi. Ja viö: Tehkää hianompi leiska tai eikö arvon neidit pysty parempaan! Osaan itteki parempii!

Niin, ja hevosmaailma.net oli sekin ihan huono paikka, olis kannattanut vaihtaa johonkin parempaan:
– – sivut voisivat muuttaa vaikka freewebsiin tai johonkin muuhun paikkaan, ehkä hevosmaailma.net ei ole ehkä paras mahdollinen

Tunneasiat ovat toki olleet joillekin tärkeitä. Tämä kommentti itse asiassa sai oman blogitekstinsä Vierivä kivi ei sammaloidu.
Jotenkin vain Ionic saa minut pahalle tuulelle: ruma nimi, ruma leiska (leiskan kuva on kauhea!) ja hevosia on niin paljon, ettette voi mitenkään pitää tätä tallia oikeasti tunteella. En pidä koko paikasta.

Mutta sitten on näitä, jotka ilahduttavat tänäkin päivänä:
Minä en pidä talleista, joissa on kaksi hevosta ja muutama päälle. Mikäs se sellainen talli on? Enkä myöskään pidä isoista talleista, joissa on satoja hevosia. Minä pidän talleista, jotka ovat kokoluokkaa Ionic! Ihana talli, bannerit upeita ja hevoset mahtavia. Jatkakaa samalla lailla! Ja ei, ette saa lopettaa, ennen kuin tuhannen hevosen raja menee rikki ;)

Mielessä kävi, että ehkä vieraskirjalle olisi edelleen jonkinlainen pieni paikkansa virtuaalimaailmassa. Kukaan ei nimittäin tule enää kertomaan missään, että hei, mä rakastan sun tallia. Toisaalta kukaan ei haukukaan kirjoitusvirheitä vilisevälla viestillä, että siinä mielessä vähän niinkuin tasapeli. Vaikka toisaalta en kyllä koskaan osannut noita haukkuja ottaa kovin vakavasti enkä varsinkaan itseeni. Ei kaikki tykkää kaikesta ja toisaalta osa haukkujista ei selkeästikään ymmärtänyt meidän harrastusfilosofiaa. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisinä vuosina Ionicin vieraskirja oli hiljainen kuin huopatossutehdas, joten jos vaikka jostain hankkisinkin uuden vieraskirjan, sinne tuskin enää nykyään kukaan kirjoittaisi mitään. Aika aikaansa kutakin.

– S

PS. "Me vihaamme Ionicia"-klubia ei koskaan perustettu, vaikka ehdotimme sitä vieraskirjassa useammallekin kommentoijalle.

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2018

Ionin Punaorpo ja Köydestä Karannut

Joka on Ionicin kasvattien nimiä seuraillut pidemmän aikaa, on tuskin voinut välttyä siltä tiedolta, että ainakin toinen omistajista on pahemman kertaluokan historianörtti. Tunnustan! Ja olenhan sitä jo vihjaillut blogissakin, niin ettei se nyt varsinaisesti mikään uutinen ole. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta sisällissodasta ja ajattelin antaa sen teeman näkyä Ionicin suomenhevosten nimissä.


Alkuperäiskuvat © E. Räikkönen, P. Kyytinen, G. Lönnqvist, Elfelt Kgl. Hoffotograf (Finna.fi)
Alkuperäiskuvien lisenssi: CC BY 4.0
Alkuperäiskuvia muokattu (rajaus, leikkaus, värien säätö, yhdistely, ym)
Photoshop brush: pstutorialsws

Yleensä pyrin välttämään hevosten nimissä poliittisia tai varsinaisesti muunkaanlaisia kannanottoja. Ei niissä minusta sinänsä mitään varsinaista vikaa olisi, mutta jostain syystä vierastan sellaisia kuitenkin. Ensimmäinen syy on se, että virtuaalimaailma on hyvin epäpoliittinen paikka, täällä ei politiikka eivätkä varsinkaan poliittiset kannanotot ole kuuluneet kuvioihin sen paremmin keskustelupalstoilla kuin hevosten nimissäkään. Toinen syy on se, että ei se minua haittaa jos virtuaalihevosilla on minun makuni mukaisia, poliittisesti värittyneitä nimiä, mutta jos vastaan tulee virtuaalihevonen nimeltä "Bros B4 Hoes", "Suvakkihuora" tai "Sieg Heil", minulla nousee verenpaine tappiin välittömästi. Niin että jos tulisin itse avanneeksi kantaaottavien hevostennimien matolaatikon, vaarana olisi se, että tuollaisia nimiä pitäisi sitten kestää. Tai nimenomaan en kestäisi. (Toki minä toivon ja melkein oikeastaan uskonkin, ettei tällaisia nimiä kukaan virtuaalihevostelija käyttäisi. Älkää kertoko jos olen väärässä, haluan säilyttää kauniin illuusioni.)

Mutta ovatko sisällissotaan liittyvät nimet kantaaottavia, toista puolta glorifioivia tai toista puolta halventavia? Eivät välttämättä. Tietenkin sellaisiakin nimiä saisi keksittyä, mutta en aio. Vaikka se voi olla kyllä vaikeata, sillä joku voisi pitää suorastaan rienaavana nimeä "Ionin Suojeluskuntalainen" vaikka tallista löytyisi tasapuolisuuden nimissä myös "Ionin Punakaartilainen" tai päinvastoin. Tietenkin osa nimistä on väkisinkin synkeitä, kuten otsikossa mainittu "Punaorpo". "Köydestä Karanneen" taustalta löytyy tarina eikä sekään mikään iloinen ole.

Miksi juuri sisällissota? Olisihan tässä ollut iloisempiakin asioita, kuten esimerkiksi itsenäistymisen juhlavuosi viime vuonna. Tai jos välttämättä haluaa sotahistoriaa, niin vaikka sitten talvisota, jossa kaikki suomalaiset olivat samalla puolella ja riski loukkaaviin nimiin minimaalinen. Mutta siihen on syynsä.
On henkilökohtainen syy: sisällissota on aina ollut sodista ja oikeastaan koko Suomen historiasta se, mikä itseäni on kiinnostanut eniten. Syytän tästä pokkana mummua, isäni äitiä (s. 1911), joka oli pikkutyttö sisällissodan aikana ja muisti siltä ajalta paljonkin asioita. Eihän hän toki mitään taisteluita nähnyt, ei tiennyt taustoja eikä tapahtumia, mutta osasi kyllä kertoa omista kokemuksistaan: pelosta ja epävarmuudesta.
Toinen syy on – sanoisinko? – sosiaalinen. Sisällissodasta on todellakin sata vuotta. Mielestäni alkaa olla jo hyvinkin aika tehdä sovinto historian kanssa. Kyllä, sisällissota ei kuulu todellakaan Suomen historian hienoimpiin hetkiin, mutta se on tapahtunut, sitä ei voi siivota pois. Mutta siitä on jo sata vuotta, siitä voisi vihdoin puhua, syyttelemättä, mutta totta vaikka se totuus onkin karmea. Jotkut historioitsijat sanovat, että sisällissodan trauma jatkuu vielä, että suvut ja perheet osaavat edelleen sanoa kumpaa puolta oltiin, se puoli oli se hyvä ja toinen puoli oli se paha. Tai ehkä eivät halua puhua siitä lainkaan, koska mennyt on mennyttä eikä sitä kannata kaivella. Tästä olisi jo korkea aika päästä tästä eroon. Virtuaalihevosten nimillä ei tietenkään maailmaa ja asioita paljon muuteta, mutta se saa nyt luvan olla minun korteni tähän kekoon.

Ja kolmas syy on se, että sisällissota ei saa unohtua, koska se ei saa ikinä toistua. Kuulostan maailmanparantajalta, mutta olkoon sitten niin.

– S

Ps. Ja että mikäkö sitten oman perheeni puoli oli? Jotkut väittävät että puolueetonta maaperää ei tässä suhteessa ole, se on joko-tai, mutta minä väitän että kyllä on, ainakin jonkinlainen. Ja minun perheeni sekä isän että äidin puolelta ovat olleet juurikin siellä. Ehkä olen siis totaalisen väärä ihminen arvioimaan sitä, mitkä termit ja asiat ovat loukkaavia millekin osapuolelle. Pyydän anteeksi jo etukäteen.

keskiviikkona, tammikuuta 24, 2018

Parhaaat blogitekstit 2017, feat. Virginia


© ST

Olen nykyään kovin pihalla virtuaalimaailmasta, kaikin tavoin, mutta tätä blogia seuraan kyllä aktiivisesti. Kun S esitteli mielestään parhaat blogitekstit viime vuodelta, ajattelin tehdä nyt samoin.

1. Väriteoria-sarja
Kyllä, tämä on viime vuoden parasta antia minunkin mielestäni. S on tehnyt melkoisen työn tämän väriteoria-sarjan kanssa vuoden mittaan.

2. Ionicin rotukuulumiset (ylämaanponit, wielkopolskit, welstfalenit, welsh A, B, C, D, venäjänratsuhevoset, ukrainanratsuhevoset, trakehnerit, pikkurodut, terskinhevoset)
Kuten sanoin, olen kovin pihalla asioista, jopa Ionicin asioista koska en ehdi varsinaisesti niihin puuttumaan. Siksi onkin kiva lukea näitä rotujen kuulumisia, tiedän vähän missä mennään ja mitä kaikkea uutta S on keksinyt kunkin rodun kanssa.

3. Bullet journal virtuaalihevostelun apuna
BuJo oli itselleni vieras käsite ennen tätä tekstiä, mutta tajusin tuota linkitettyä artikkelia lukiessani, että BuJo sopii virtuaalihevostelun lisäksi myös eräälle lievästi kiireiselle atk-nörtille... Vajaa vuosi kokeilua takana ja ilman ei kyllä voisi enää olla. Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä virtuaalihevosten kanssa, mutta halusin vain kertoa.

4. Virtuaalihevostelijoiden valtakunta
Mielestäni S tavoitti tässä jotain todella olennaista!

5. Jacarandan joululahjatoiveet
Aina on hyvä hetki pienelle naurulle. Näkisin että Jacarandan ajatuksia voisimme lukea jatkossakin?

– Virginia

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2018

Väriteoriaa: lehmänkirjavat – tovero

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.


© Bob Langrish

Ulkonäkö
Tovero on – kuten nimensäkin – yhdistelmä tobianoa ja jotain overo-kuvioista: sabinoa, splashed whitea tai framea, myös valkomerkkisyys lienee mehdollinen. Teoriassa olisi mahdollista, että tobianoon yhdistyisi useampia kuin yhtä overo-kuviota.

Tovero on yhdistelmäkuviona varsin monimuotoinen, mutta tässä on tyypillisiä toveron piirteitä:
– Tummat korvat, tumma väri voi levitä korvista otsalle ja silmien ympärille
– Toinen tai molemmat silmät siniset
– Turvassa, erityisesti suun ympärillä tumma laikku tai useampia
– Yksi tai useampi tumma laikku rinnassa, koko vaihtelee ja se voi levitä ylös kaulalle, erityisesti kaulan alaosiin
– Yksi tai useampi tumma laikku kupeilla, sen ympärillä voi olla pienempiä tummia laikkuja jotka sijoittuvat kylkiin tai lantion alueelle
– Yksi tai useampi tumma laikku hännäntyvessä tai sen lähettyvillä

Pienikuvioinen tovero voi näyttää esimerkiksi pienikuvioiselta tobianolta, jolla kuitenkin on tobianoille epätyypillinen iso päämerkki ja/tai sininen silmä. Suurimmillaan tovero on kokovalkoinen, jolla on tummaa väriä korvien ympärillä, ns. medicine hat ja mahdollisesti pienehköjä tummia laikkuja rinnassa, kupeilla ja/tai hännäntyven alueella.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Teoriassa tovero on helppo erottaa muista lehmänkirjavan kuvioista: siinä on aina jotain piirteitä "liikaa" verrattuna yksittäisten kuvioiden normaaliin ulkoasuun. Tunnistaminen ei silti ole välttämättä helppoa ja esimerkiksi toveron eri kyljet voivat olla hyvinkin erinäköiset. On ollut tapauksia, joissa tovero hevonen näyttää aivan perinteiseltä tobianolta toiselta puolelta katsottuna, toisella puolella taas on näkyvissä esimerkiksi toispuoleinen päämerkki tai herasilmä. Toisaalta isokuvioisella tobianolla voi olla paljon valkoista päässä, jolloin sitä voi helposti luulla toveroksi.

Esimerkkikuvia
Ruunikko tovero, vaikka onkin merkitty tobianoksi... Tosi tyypillinen tapaus yllä esitetyn listan mukaan.
Tovero, pohjaväri jokin tumma, ehkä tummanruunikko. Erittäin suurikuvioinen tovero, väriä on vain päässä (ainakin kuvatulla puolella). Se että onko tässä tobianoon oikeasti yhdistynyt juuri sabino, ei ole varmaa, vaikka niin hevosen värikuvauksessa sanotaankin. Ei se mahdotontakaan ole.
Tovero, pohjaväri ruunikko tai rautias. Hyvin tyypillinen tämäkin on, paljon valkoista. Laikkujen reunat ovat varsin repaleiset, voi hyvinkin olla merkki sabinosta siellä taustalla.
Rautias tovero, tai voisin kuvitella ainakin sellaiseksi. Osa tummista laikuista asettuu juuri kuten tyypillisellä toverolla, mutta selkälinjalla ja säkän kohdalla oleva tumma alue vähän epäilyttää. Voisin epäillä isokuvioiseksi frameksikin, mutta kun jalat ovat kokonaan valkoiset.
Rautias tovero, mainitsin tämän jo framen kohdalla, mutta nyt kun olen selvittänyt enemmän toverosta, niin kyllä tämä selvä tovero on.
Ruunikko tovero, jos ei näe päätä, tämä menisi varmasti ihan tobianosta, melko valkojalkaisesta sellaisesta, mutta kuitenkin. Iso päämerkki ja herasilmä kuitenkaan eivät ole tobianoille tyypillisiä. Tämän isäori Dancing Snow Boy löytyy netistä myös ja se on kokolailla poikansa kaltainen: ihan tyyppi-tobiano jos ei lasketa päätä mukaan, silläkin on jonkin verran valkoista päässä ja ainakin vasen silmä on sininen. Isäoriista sanotaan että testattu N/N OLWS, minkä tulkitsen siten, että tällä ei ole frame-geeniä. Jokin muu sitten. Emätammasta en löytänyt kuvaa, ruunikoksi quarteriksi merkitty kuitenkin.
Ruunikko tovero, taas erittäin selkeä tapaus!

Esiintyminen ja yleisyys
Tovero on ainakin teoriassa mahdollinen kaikilla roduilla, joilla esiintyy tobianoa ja jotain overokuvioista. Yleisin se on melko varmasti painteilla.

Lyhenteet ja nimitykset
Wikipedia mainitsee toveron vaihtoehtoiseksi nimitykseksi toberon, mutta se on erittäin harvinainen nimitys.
Toverolla ei ole virallista lyhennettä olemassa, virtuaalimaailmassa se joskus lyhennetäät tov, tyyliin rn tov (ruunikko tovero).

Vieraskieliset nimet
Saksa & ruotsi: käytetään englanninkielistä nimitystä.

Genotyyppi
TO + FR
TO + SW
TOto + SAB
(TOto + W)

Huomattavaa periytymisessä
Toveron täytyy saada vanhemmiltaan sekä tobiano että jokin overo-geeneistä. Frame ja splashed white voivat tulla samalta vanhemmalta kuin tobianokin, ts. tovero + yksivärinen voi näissä tapauksissa tuottaa tovero-varsan. Koska sabino ja valkomerkkisyyden W-geeni liittyvät samaan KIT-geeniin kuin tobianokin, yksi vanhempi ei voi periyttää molempia. Tällöin tobiano tulee toiselta vanhemmalta ja sabinon tai W:n on tultava sitten toiselta.

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2018

Rotuesittelyssä ylämaanponi

Viime aikojen ylämaanponi-tekstien innoittamana lähdin etsimään yhtä artikkelia, jonka olin kirjoittanut Vippokseen vuonna 2012, rotuesittelyn ylämaanponista. Sikäli kuin joku vielä muistaa muinaisjäännöksen nimeltä Vippos... En muista julkaistiinko teksti koskaan mutta ainakaan senaikuista Vipposta en mistään löytänyt, joten artikkelinikin lienee kadonnut. Asia sinänsähän ei ole vanhentunut, kun Swildiekin on vielä elossa, joten tässä rotuesittely ylämaanponista.

Historia virtuaalimaailmassa
Ylämaanponeja putkahteli virtuaalitalleille harvakseltaan jo 2000-luvun alkuvuosina, mutta tuolloin ne olivat lähinnä eksoottisia erikoisuuksia. Muutama kasvatusyrityskin toki oli, vuoden 2002 tienoilla Chestnut kasvatti ainakin muutaman yksilön tunnuksilla Chestnut's ja Villiruusun. Vuonna 2004 oli jonkin aikaa toiminnassa myös Highland Stud - niminen virtuaalitalli, jonka tarkoituksena oli sekä tuoda että kasvattaa ylämaanponeja. Muutaman hevosen se toikin, mutta yhtään kasvattia ei ehtinyt syntyä. Näiden lisäksi on voinut olla muitakin talleja, jotka ovat omistaneet ylämaanponeja ja mahdollisesti jopa kasvattaneet niitä, mutta ne ovat kadonneet ajan myötä niin perusteellisesti ettei niistä ole jäänyt tietoja.

Muutamia Chestnutin ja Highland Studin poneista päätyi vuonna 2004 Ioniciin, jossa tuona vuonna kasvatettiin 12 ylämaanponivarsaa. Sen jälkeen ylämaanponikasvatus kuitenkin lopetettiin ja ponit joko lopetettiin vanhuuttaan tai myytiin muualle. Myös toisella suurtallilla, Kerpan RDN:ssä syntyi joitain ylämaanponeja vuosina 2004-05. Nämä ponit ovat varsin todennäköisesti kuitenkin kadonneet sittemmin eivätkä ne ole vaikuttaneet myöhempään jalostukseen.

Vuonna 2007 perustettiin Swildie Highlanders, joka toimii edelleen. Swildie on ainoa pitkäikäinen talli, joka on keskittynyt yksinomaan ylämaanponeihin. Sen kasvatteja on myyty useille eri talleille näiden vuosien aikana ja sitä myötä rotu on tullut tutuksi useammille harrastajille. Kirjoitushetkellä ylämaanponeja tuntuu löytyvän vähän sieltä sun täältä, Swildien kasvattien lisäksi myös suvuttomia poneja on jonkin verran.

Rakenne ja ulkonäkö
Ylämaanponi on suhteellisen isokokoinen (n. 132-148 cm) ja roteva rotu. Koosta ja massasta huolimatta sen ponileiman tulisi olla selkeä. Ylämaanponin pää on keskikokoinen, profiili on usein suora mutta joskus aivan aavistuksen kyömy. Silmät ovat suuret, tummat ja kirkkaat, korvat pienet, ja pään yleisilme on ystävällinen ja ponimainen. Kaula on keskipituinen ja usein melko paksu, erityisesti oreilla on toisinaan varsin massiivinen orikaula. Kaula on yleensä kuitenkin kaareva ja useimmilla poneilla pään ja kaulan liittymä on kohtalaisen avoin. Lavat ovat pitkät ja voimakkaat, ihanteellisella ponilla viistot. Runko on hyvin leveä ja syvä, toisinaan hieman pitkänlainen, mutta sitä ei katsota virheeksi, jos se on muuten vahva. Myös takaosa on hyvin voimakas. Jalat ovat lyhyet ja tukevat.

Ylämaanponeilla on varsin runsaat jouhet ja myös vuohisissa on pitkää karvaa. Rodun talvikarva on kaksikerroksinen ja erittäin paksu, samoin kuin shetlanninponilla. Ylämaanponien jouhia ei yleensä nypitä eikä lyhennetä eikä niitä esitetä letitettyinä, kuten ei muitakaan alkuperäisrotuja.

Ylämaanponeilla esiintyy yleisesti hallakkovärejä, lähinnä tosin ruunihallakkoa ja hiirakkoa. Myös kimo on yleinen väri. Musta ja ruunikko ovat melko tavallisia värejä, sen sijaan rautias ja punahallakko ovat erittäin harvinaisia vaikkakin hyväksyttyjä. Joidenkin lähteiden mukaan myös voikkovärejä esiintyisi rodussa, pääasiassa yhdistyneenä hallakkoväreihin, jolloin ne ovat vaikeita tunnistaa. Tämä ei kuitenkaan ole varma tieto. Valkoisista merkeistä sallitaan vain pieni tähti ja ainakin Saksassa tulee jalostukseen hyväksyttyjen ponien kavioiden olla mustat.

Käyttö
Voimakas ja vankka ylämaanponi ei yleensä loista ratsuna olympialajeissa vaativalla tasolla. Niillä on kuitenkin yleensä melko pitkät ja matalat askeleet, jotka sopivat kouluratsulle. Ajoponina ylämaanponi on myös hyvä, ei ehkä kovin nopea, mutta voimakas ja matkaavoittavan askelluksen ansiosta myös kestävä. Reaalimaailmassa ylämaanponeilla kilpaillaan valjakkoajossa ja virtuaalimaailmassakin moni poni on nimenomaan valjakkoponi.
Parhaimmillaan reaalimaailman ylämaanponit ovat monipuolisia harrasteponeja. Niiden sanotaan olevan luonteeltaan kilttejä, rauhallisia ja yhteistyöhaluisia ja ne sopivat moneen käyttöön. Ne pystyvät myös kantamaan aikuista vaikka ovat ponikokoisia. Britanniassa ja Australiassa ne kilpailevat joko ratsastettuina tai talutettuina mountain&moorland-rotujen luokissa.

Ylämaanponi on sallittu rotu myös reaalimaailman brittiläisen ratsuponin (National Pony Societyn mukaan) jalostuksessa siinä missä muutkin mountain&moorland-rodut. Virtuaalimaailmassa niitä ei kuitenkaan ole käytetty ratsuponijalostuksessa ja itse epäilen myös, mahtaako se olla Britanniassakaan kovin käytetty kantarotu. Ylämaanponi on kuitenkin kovin raskastyyppinen. Ainakin Australiassa ylämaanponeja kuitenkin käytetään risteytysjalostukseen ja australialaisten tallien nettisivuilla on näkynyt varsin mukavannäköisiä ylämaanponi-risteytyksiä.


© Bob Langrish

– Virginia

sunnuntaina, tammikuuta 14, 2018

Mielenmaisemia ja maisemakuvauksia

Keskustassa keskusteltiin taas vaihteeksi siitä, missä kenenkin tallit sijaitsevat. Minulla oli asiaan harvinaisen vähän sanottavaa: Ionic on aina sijainnut virtuaalimaailmassa, Gin Ahaltek samoin. Talleilla ei ole koskaan ollut varsinaisesti määriteltyä sijaintia, missä ne sijaitsisivat. Ionicillahan on perinteisesti ollut oma mantereensa, jonne mahtuvat kaikki sadat ja tuhannet hevoset. Mutta eihän se tietenkään koko totuus ole.


Useammin kuin kerran olen maininnut sivulauseessa sen, että Ionicin eri rodut elävät erilaisissa ympäristöissä ja että pyhä tarkoitus on ollut jossain vaiheessa kirjoittaa näitä "tunnelmointeja" ihan tallin sivuillekin. Kalliovuortenhevosilta löytyy esimerkki tällaisesta. Viimeksi asia oli tapetilla vajaa 4 vuotta sitten kun tein Ionicissa uudelleenorganisointia ja kaikki rodut ovat nyt omilla sivuillaan. Nnoh. En ole ihan saanut aikaiseksi.

Aikaansaamattomuus ei johdu siitä, ettei olisi ideoita ja selkeätä käsitystä siitä, millaiseen ympäristöön kunkin rodun sijoitan. Kyllä minä omassa mielikuvituksessani olen hyvinkin selvillä siitä, minkälaisissa maisemissa Ionicin hevoset elelevät. Se vain ei tule päästä ulos ruudulle ilman jonkinlaista tiedonhankintaa ja ennen kaikkea maisemakuvien selailua. Niinpä tuon Keskustan viestiketjun jälkeen ryntäsin Pinterestiin tekemään muutaman inspiraatio-boardin itselleni. Katsotaan saanko asiaa edistettyä mihinkään lähitulevaisuudessa. Hmm, kuka estäisi kirjoittamasta niitä blogiinkin...

Ylivoimaisesti suurin osa roduista asuu sellaisessa ympäristössä, joka muistuttaa ainakin jossain määrin rodun kotiseutua. Ylämaanponit asustelevat seudulla, joka muistuttaa Skotlannin Ylämaata kukkuloineen, nummineen ja kivilinnoineen. Islanninhevostallin naapurissa on jäätikkö ja kuuma lähde, sen sijaan puita ei ole näköpiirissä. Perchenhevoset tekevät töitä pienellä ranskalaisella viinitilalla. Arabit (ja myös ahaltekit) laukkaavat autiomaassa kilpaa aavikkotuulen kanssa. Puoliveriset asuvat ehkäpä paikassa, jonka maisema muistuttaa paljon tiettyjä Saksan seutuja, mutta ilmasto on lämpimämpi talvisin. Itse asiassa siellä on vuoden ympäri poutaista ja suhteellisen lämmintä päivisin, mutta lämpötila harvoin ylittää +25C. Öisin sitten sataa, että rehevien laitumien ruoho ei kärsi kuivuudesta. Ja suomenhevoset asuvat tietenkin Suomessa, tarkemmin sanoen Nurmijärvellä (jossa olisi kyllä joka vuosi hyvä talvi).

Näihin ympäristökuvauksiin voisi tosiaan helposti käyttää kaiken valveillaoloaikansa: miettiä millainen olisi ilmasto ja säätyyppi, maksimi- ja minimilämpötilat, sademäärät eri kuukausina, kasvillisuus, villieläimet, polut, vesistöt, metsät. Vain taivas on rajana – kirjaimellisesti! Ajatus on kiehtova, saisi luoda ihan oman maailmansa tai tässä tapauksessa monta.

Luen silloin tällöin muiden tallien ympäristökuvauksia ja varsinkin katselen kuvia, moni tallinomistaja on nähnyt sen vaivan, että on etsinyt esittely-sivulle valokuvia, jotka antavat osviittaa siitä, millaisessa ympäristössä talli sijaitsee. Moni on myös kirjoittanut tallin henkilöhahmoista, nekin ovat periaatteessa mielenkiintoista luettavaa varsinkin silloin kun hahmot ovat persoonallisia. Tässä kohtaa pitää antaa erikoismaininta Zenin seurapiirille, jotka ovat pyörineet myös tallin tarinoissa. Minä itse sen sijaan en tunne varsinaista halua lähteä kehittelemään henkilöhahmoja Ioniciin, hevosten luonnekuvauksissa ja satunnaisissa tarinoissa pyörii vain kasa nimettömiä hevosenhoitajia, valmentajia, eläinlääkäreitä, kengittäjiä, tallimestareita ja muita. Sekä tietenkin minä itse, mutta se on tarina erikseen.

Niin että voisin lisätä uuden vuoden lupauksien listaan vielä sen, että saisin kirjoitettua edes muutaman ympäristökuvauksen. Kuten sanoin, ideoistahan ei varsinaisesti ole pula.

– S

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2018

Väärän värinen hevonen – ja entä sitten?

VSN-näyttelyissä yksi mahdollinen hylkäyssyy on se, että hevoselle on ilmoitettu selkeästi sen kuvasta poikkeava väri. Olen kritisoinut tätä hylkäysperustetta jo aiemmin VSN:n ylläpidolle, mutta siellä se vain keikkuu listalla edelleen. Kritiikkini syy oli ensisijaisesti se, että väri ei vaikuta millään tavoin hevosen rakenteeseen tai sen arvosteluun. Ja rakennearvostelustahan VSN:ssä on kyse! Mutta se ei ole läheskään ainoa syy siihen, miksi kyseinen sääntö on typerä ja jopa vahingollinen joissain tapauksissa.


Tietenkin joillain roduilla on värirajoituksia ja jos jollain hevosella on selkeästi rodulla kielletty väri, silloin hylkäämiselle olisi perusteluna se, ettei hevonen ole rotumääritelmän mukainen. Sekin on hylkäyssyy ja ihan hyvä sellainen noin yleisesti ottaen. Tämänkin kanssa olisin itse erittäin varovainen hylkäämään vähän erikoisemman väristä hevosta, koska varsin harvassa ovat lopulta ne rekisterit, joilla ei-perinteinen väri on ehdoton ja ikuinen hylkäysperuste. Jopa useimmat värirotuina pidetyt rekisterit sallivat ainakin tietyin ehdoin ns. "vääränväristen" hevosten rekisteröinnin, jotkin jopa kantakirjauksen. Näitä ovat esimerkiksi appaloosa, paint ja knabstrup, näiden kaikkien rekisteriin otetaan tietyin ehdoin yksivärisiä tai hyvin pitkälti sellaisilta näyttäviä hevosia.

Lisäksi tieto väreistä karttuu koko ajan. Jos kaksikymmentä vuotta sitten olisi ollut VSN-näyttelyitä ja sinne olisi joku tuonut hevosen, jolla olisi Intiaanin kuva ja sen väriksi ilmoitettu rautias splashed white, se olisi senaikuisen tiedon perusteella naurettu ulos: "Ei suomenhevoset ole kirjavia, ootko vähän idiootti!". Kymmenen vuotta sitten se olisi naurettu myös ulos: "Ei suomenhevoset ole splasheja, tuo on sabino, ootko vähän idiootti!"

Nyt ei enää naurettaisi ulos eikä sanottaisi idiootiksi, paitsi tietenkin jos joku kävisi katsomassa Intiaanin tietoja Hippoksesta. Siellä se on merkitty punarautiaaksi, mutta eihän se ole ensimmäinen hevonen, jolla on rekisterissä virheellinen väri. Tämän tarinan opetus on se, että vaikka Hippoksessa tai Sukupostissa sanottaisiin jonkin hevosen olevan väriltään jokin, ei se välttämättä sitä ole. Jos jonkin epämääräisen tapauksen hylkää VSN:ssä tällä perusteella, ollaan vähän heikoilla jäillä.

Varsinainen syyni värihylky-säännön vastustamiseen on se, että VSN-tuomarit oikeasti käyttävät sitä hylkäyssyynä ja monessa tapauksessa on vähän siinä ja siinä, ovatko hylkäykset olleet reiluja ja asianmukaisia.

Ensinnäkin on sattunut ihan puhtaasta tietämättömyydestä johtuneita virheitä. Isokuvioinen sabino-tammani Ringwraith Ion hylättiin joskus värin perusteella. Hylännyt tuomari ei ilmeisesti tiennyt että sabino voi olla kokovalkoinen. Tietenkään kaikki eivät ole kovin syvällisesti perehtyneet väreihin ja kaikkiin kommervenkkeihin, eikä sitä rakennetuomarilta pidä olettaakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitäisi välttää hylkäys-päätösten tekemistä mutu-tuntumalla. Hylännyt tuomari sai tässä tapauksessa sähköpostiinsa pyynnön korjata tulokset ja perua virheellinen hylkäys, lyhyen selostuksen sabino-kuviosta ja listan linkkejä, joista voi tarkistaa etten keksinyt kokovalkoista sabinoa omasta päästäni. Ja jos joku miettii, niin ei, en todellakaan ilmoittanut tuota tammaa näyttelyihin sen takia että pääsisin pätemään väriasioissa.

Toisekseen värien kanssa pitäisi aina muistaa se, että rajatapauksia on paljon ja kaikki eivät ole aina niitä oppikirja-esimerkkejä väristään. On rautias joka näyttää mustalta, on voikonpäistärikkö joka näyttää tavalliselta voikolta, on rautias joka näyttää klipattuna melko lailla päistäriköltä tai kimolta ja on voikko joka näyttää ruunikolta, vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Sitten on tietenkin näitä vanhoja klassikoita: musta, kulomusta, mustanvoikko, mustanruunikko vai kenties sysirautias? Tumma voikko vai vaalea liinaharja raudikko? Ruunihallakko, ruunivoikko, ruunivoikonhallakko vai ihan vain vaaleansorttinen ruunikko, jolla on siima ja auringossa kulottuneita jouhia? Lisäksi muistutan siitä, että valokuva on aina vähän epäkiitollinen kohde arvioida hevosen väriä. Siitä ei näe kaikkea ja esimerkiksi valaistusolosuhteet voivat vaikuttaa paljonkin siihen, minkä väriseltä hevonen näyttää. Kun sitä väriä ei kaikissa tapauksissa pysty varmaksi sanomaan vaikka näkisi hevosen ihan luonnossa, miten sitä pystyisi päättelemään valokuvista yhtään sen paremmin?

Lopulta sillä ei edes ole mitään väliä, minkä värinen jonkin kuvan hevonen oikeasti on! Sen voi silti tietyissä tilanteissa laittaa ihan hyvillä mielin toisen värisen virtuaalihevosen kuvaksi. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin blogiin otsikolla Kysy oikein hevosen väriä! Mitä olen bongaillut noita värihylkyjä VSN-näyttelyistä, välillä on tullut epäilys siitä, että onkohan hevosen hylännyt tuomari tiennyt että kuvan hevonen on tunnistettu reaalimaailmassa mustaksi ja nyt sitten hylkää sen perusteella mustanruunikoksi tai mustanvoikoksi merkityn virtuaalihevosen. Kun tiedetään, että mustan ja mustanruunikon raja on välillä hyvinkin häilyvä ja mustanvoikkoa ei mustasta välttämättä pysty erottamaan mitenkään, niin tällaiset hylyt ovat mielestäni varsin kyseenalaisia. Erittäin harvassa ovat lopulta ne tilanteet, joissa on ihan selkeästi väärä väri merkitty hevoselle niin että sitä ei voi perustella enää sävyerolla tai ei-oppikirjanmukaisella värityksellä. Ja yhtään selkeästi kielletyn väristä hevosta en muista värihylkyjen seasta löytäneeni.

Mitä ihmettä varten minä nyt sitten kitisen tästä, kun eihän asia koske minua sinänsä? Minun hevosilla värimääritykset ovat yleensä oikein (värifriikkinä saatan joskus erikoisvärien kohdalla tulkita värejä ja kuvia vähän lepsusti) ja jos tulee ongelmia muiden tuomareiden kanssa, niin pystyn useimmissa tapauksissa perustelemaan värimääritykseni lähteiden kera, kuten tämä eräs tuomari sai tuta. Valittamiseen on kuitenkin kaksi syytä.

Ensimmäinen on se, että tuomareiden ja arvostelun pitäisi olla reilua kaikille ja yhdenmukaista siinä määrin kuin se nyt voi olla. En tarkoita sitä, että kun yksi tuomari antaa hevoselle rakenteesta tietyt pisteet, niin toisen pitäisi antaa samanlainen rivi vaan sitä, että jos yksi tuomari arvostelee hevosen ilman ongelmia, toinen ei saisi hylätä sitä. Säännöt ovat kaikille samat vaikka tietenkin inhimillisiä virheitä ei voi aina välttää. Tämän väriasian kanssa on kuitenkin kovin helppo jakaa virheellisiä hylkyjä tai ainakin sellaisia, että niiden oikeutuksesta voitaisiin keskustella. Totta kyllä, minä pystyn haastamaan omille hevosilleni jaetut selkeästi virheelliset värihylyt, mutta kaikki eivät siihen uskalla lähteä, varsinkin jos kyseessä on rajatapaus.

VSN-näyttelyihin on kuitenkin yleisten rotujen kohdalla sen verran tungosta, että kun kerran saa hevosensa mahdutettua mukaan näyttelyihin, ns. turha hylky rakenteeseen vaikuttamattoman pikkuasian takia närästää taatusti. Eikä harvinaisilla roduilla ole sen helpompaa: kaikille harvinaisille avoimiin luokkiin on tulossa paljon hevosia, toisaalta yhdelle tietylle harvinaiselle rodulle avoimia luokkia on ehkä tarjolla vain aniharvoin. Siinäkin tapauksessa heppoisin perustein annettu hylky syö rotan lailla.

Toinen syy närinään on se, että hylkyjen pelossa osallistujat ehkä jättävät merkitsemättä värin hevostensa sivuille. VSN ei vaadi sitä, että väri olisi kirjallisesti määritelty. On ihan loogista jättää väri merkitsemättä sivuille, jos siitä voidaan olla montaa mieltä, tällä vältetään kätevästi hylkäys sen takia. Olen ollut huomaavinani tätä tapahtuvan ainakin satunnaisesti.

Värien merkitsemättä jättäminen kuitenkin rassaa pahasti minua ja oletettavasti myös muita kaltaisiani "värijalostajia"! Meille on todellakin eroa sillä, onko virtuaalihevonen määritelty mustaksi, mustanruunikoksi, sysirautiaaksi vai mustanvoikoksi, vaikka sillä olisi kuva epämääräisen tummasta, kovasti mustaa muistuttavasta hevosesta.

Virtuaalimaailmassa on oletuksena se, että värit tunnistetaan aina oikein ja niinpä esimerkiksi mustaksi merkitty ori ei voi jättää voikkoväristä varsaa sillä perusteella, että varsanomistaja ajattelisi: "No tuo nyt on varmaan väärin tunnistettu, se voi ihan yhtä hyvin olla mustanvoikkokin". Toki jos varsanomistaja ei tiedä värien periytymisestä mitään tai ei syystä tai toisesta halua realistista periytymistä noudattaa, tällainen on ihan mahdollista. Toisaalta se, että varsan isä on määritelty mustaksi, ei ole heille mitenkään relevantti tieto. Mutta meille värijalostajille se on hyvin tärkeä asia! Eikä tarvitse tulla sanomaan että kyllä on pienet murheet minulla, koska jos pitäisi valita se kollektiivisesti maailman pahin ongelma ja saisi puhua vain siitä, olisi tässäkin blogissa aika hiljaista.

Entistä suurempia ongelmia värijalostajalle on tiedossa siinä vaiheessa, kun kuva ei jostain syystä toimikaan ja sivuilla ei väriä ole kerrottu. Silloin ei voi sen kuvan perusteella päätellä väriä edes auttavasti ja se vasta harmittaakin. Se harmittaa jo vanhojen hevosten kohdalla, joiden sivuja kaivetaan hiellä ja vaivalla Archiven syövereistä ja ollaan onnellisia, että edes jonkinlainen sivu löytyy, viis siitä vaikkei yksikään kuva toimisi. Silloin olisi kuitenkin kiva, jos se väri olisi kirjoitettu sivuille ylös. Monella näin ei ole. Eikä tarvitse mennä vuosikymmentä taaksepäin tai Archiveen asti, nykyään monen käyttämä PhotoBucket ei toimi lainkaan ja TinyPicin ja muiden vastaavien kanssa tuntuu olevan säännönmukaisesti ongelmia, niin että kuvat jäävät näkymättä.

Tunnustan tässä toki julkisesti olevani VSN-tuomari, joka ei ole koskaan noudattanut tuota värihylky-sääntöä eikä tule noudattamaankaan. Voin erota tehtävästäni, jos tämä on ongelma VSN:n ylläpidon mielestä tai tarpeeksi moni muu on sitä mieltä, että tällainen anarkisti ei sovi tuomariksi. Perustelen käytäntöäni sillä, että mitä enemmän hankin tietoa hevosten väreistä, sitä vähemmän varsinaisesti tunnen niistä tietäväni. Aina tuntuu olevan poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia ja uusia mutaatioita ja vaikka mitä. Jos ihminen ei erota hiirakkoa rautiaasta (tosi tarina, harmi etten löydä kyseisiä kuvia enää mistään), miten voisin hylätä mustanvoikoksi merkityn hevosen, jolla nyt sattuu olemaan vähän ketunpunaista kainalokuopassa?!

– S

Ps. Viimeisestä kappaleesta huolimatta minulta voi edelleen kysellä väriasioita, yritän neuvoa parhaani mukaan (ja niin toivottaessa ilman turhaa genetiikkajauhantaa). En takaa, että minun värimääritykseni menisivät ilman muuta läpi muille VSN-tuomareille, mutta minulta voi kysyä taustatukea hylkyjen kyseenalaistamiseen.

sunnuntaina, tammikuuta 07, 2018

Ionicin quarterit

Olenko minä koskaan sanonut miten paljon rakastan Ionicin quartereita? Jos en, niin sanon sen nyt: minä rakastan quartereita! Omia ja vieraita!


Quarterien tarina on samankaltainen kuin kovin monella muullakin rodulla: sitä kasvatettiin aluksi, sitten siitä luovuttiin ja ainakin suurin osa hevosista lopetettiin tai myytiin. Sitten se jotenkin palasi takaisin, lupaa kysymättä ja melkein vahingossa. En kyllä ihan ymmärrä, että mitä meidän päässä on liikkunut silloin vuosina 2005-07 kun niin monen rodun kanssa on näin käynyt. Onneksi olemme sittemmin tulleet järkiimme, ainakin osittain, onhan tuo jalostus muutaman rodun kohdalla edelleen melkoista rimpuilua sisäsiitoksen välttämiseksi. Vaan ei piitata nyt siitä.

Quartereidenkin jalostus saattaisi olla samanlaista rimpuilua, mutta onneksi on Pink! Pinkkiinhän keksittiin melkoisia määriä suvuttomia laukkahevosia ja sitten niistä kasvatettiin jonkin verran laukkavarsoja. No, Pink on olemassa edelleen, lopettanut toki ja tulee sellaisena pysymäänkin, mutta ne hevoset ovat siellä edelleen. Ja tietenkin vapaasti käytettävissä jalostukseen. Muutamia hevosia on siirretty ihan virallisesti Ionicin puolella, ne on samalla koulittu laukkaratsuista kelvollisiksi western-hevosiksi. Sen lisäksi Ionicin tammoilla saatetaan käyttää Pinkin oreja silloin kun on tarvis.

Lisäksi quarter on siitä jännä rotu, että vaikka se on olevinaan melko harvinainen, niin kyllä niitä kuitenkin löytyy kun vähän kaivelee. Muutama aktiivinen tai ainakin semiaktiivinen western-talli on pystyssä ja mitä olisi western-talli ilman quartereita, joten niitä on. Sitten löytyy muutama muukin omistaja ja kasvattaja, quarterien kanssa ei tarvitse ihan ypöyksin harrastaa. En tiedä mikä on laukkapuolen tilanne, pitäisi varmaan käydä vähän vakoilemassa vitosryhmän tilannetta.

Näiltä kasvattajilta löytyy pitkäsukuisiakin hevosia sekä vanhoja sukulinjoja, esimerkiksi Mayzie Mackenzien suku menee emän puolella ihan sinne virtuaalimaailman alkuvuosiin, on Punikin, Laakson, Fanononen, Kalmoniemen ja Vaahteran hevosia. Marinea omisti tuolloin joitain quartereita, mutta Mayzien sukuun ei ole osunut nähdäkseni ketään sellaista hevosta, joka olisi ollut Marinean omistuksissa, saati sitten kasvatteja. Läheltä kyllä liippaa, Need To Fly AQ:n suvusta kauempaa löytyy esimerkiksi Laakson Lucky, joka puolestaan on isä myös tamma Punikin Melianille, joka emänsä tavoin päätyi jossain vaiheessa elämäänsä ensin Virginialle vuonna 2002 ja myöhemmin Marineaan. Se on ihan mielenkiintoista kaivella näitä, Virginialla kun on historiaa vähän yhden jos toisenkin rodun kanssa.

Quarter on rotuna erittäin monipuolinen ja tyyppi vaihtelee kovasti linjan mukaan. Monet reaalimaailman laukkaquarterit ovat suvuiltaan hyvin täysiveripainotteisia (ns. appendix quarter), toisaalta vaikka täysiveriprosentti olisi suurikin, laukka-quarterit ovat silti rakenteeltaan tyypillisiä sprinttereitä: lihaksikkaita varsinkin takaosasta, tiiviitä, takakorkeita. Sitten on näitä halter-möhköjä (en pidä niistä sanottavasti, liika on liikaa), reining-hevosia, huntereita ja kaikenlaisia muitakin, aina käyttötarkoituksen mukaan. Olen niin pahoillani että Stiinun aikoinaan kirjoittama info-sivu quartereista on kadonnut jäljettömiin netistä, siinä oli selvitettynä perinpohjaisesti eri tyypit. Muistelisin tallentaneeni sen omalle koneelleni pitääkseni sen tallessa, mutta se taisi kuitenkin kadota muutaman vuoden takaisessa levyrikossa.

Ja tietenkin värit! Quarter on yksi värikkäimmistä hevosroduista, sillä esiintyy lähes kaikkia diluutiovärejä, päistärikköä, kimoa, sabinoa, splashed whitea ja joitain W-geenin muunnoksia. Vanhan white rulen poistuttua nämäkin ovat rekisterikelpoisia AQHAan. Tietenkin rautias on erittäin yleinen väri quartereilla, erikoisvärisiä hevosia on ymmärtääkseni melko pieni prosentti. Mutta virtuaalimaailmassa asia on toki aivan toisin, voitte vain kuvitella (tai no, näkeehän sen jo heti hevoslistauksestakin), että Ionicin quarterien kanssa villi värijalostaja on päässyt todellakin irti! Meiltä löytyy voikkoja, hallakoita ja samppanjavärisiä, hopeavärejäkin on Pinkistä mahdollisesti tulossa, mutta vielä ei ole Ionicissa ollut virallisesti hopeaväristä quarteria. Päistärikköjä on melko paljon, kimo sen sijaan on harvinainen, mutta löytyy meiltä yksi kimo sukulinjakin. Noihin kirjavuusasioihin en ole toistaiseksi sotkeutunut quarterien kanssa, ehkä jätän ne painteille.

Kaiken kaikkiaan quarter on sellainen rotu, jonka kanssa on ilo puuhata virtuaalimaailmassa!

–S

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2018

Ionicin saddlebredit


© Bob Langrish

Saddlebred alkaa olla Ionicissa jo vähintään keskikokoinen rotu, tällä hetkellä hevosia on kuutisenkymmentä. "Käsittelin" saddlebredit tuossa joulun aikana ja tilanne on nyt siis melko hyvin ajantasalla. Kaikille vähän vanhemmille tammoille on suunniteltu varsat ensi vuodelle ja tulin samalla keksineeksi myös uusia suvullisia tuontihevosia, kolmipolviset täysisisarukset Oh My Your Highness GA ja Oh My Sweetheart GA. Oli taas vain pakko, kun alkoi olla vähän liian paljon samoja nimiä suvuissa, vaikka olenkin viime vuosina käyttänyt ja ostanut melko paljon ulkopuolisten kasvattajien hevosia, lähinnä Hawan ja Calan, mutta satunnaisesti löytyy muidenkin tallien hevosia.

Saddlebred kuului Ionicin alkuperäisiin kasvatusrotuihin ja vuosina 2004-05 syntyi yhteensä 13 kasvattia. Sitten rodusta luovuttiin ja kaikki hevoset myytiin, kunnes jo vuonna 2007 keksittiin pari suvutonta hevosta lisää ja seuraavana vuonna syntyi taas jo muutama kasvatti. Näitä uusia saddebredejä onkin nykyisten hevosten sukutauluissa tiheästi, jopa niin paljon että niistä alkaa olla melkein jo haittaa. Vanhat nimet sen sijaan katosivat lähes kokonaan, nyt olen saanut ostettua muutamia pitkäsukuisia saddlebredejä, joiden suvuissa on joitain meidän vanhoja hevosia.

Näitä uudempia tuontihevosia ovat nämä:
– t. Aloha GA
– o. Flash Cube GA
– o. Hologram GA
– t. Krakatau GA
– t. Too Hot To Touch

Tammojen astutuslistoilta näkee käytännössä tuon mitä yllä kirjoitin: vieraita oreja on käytetty joltisestikin. Lisäksi en ole ollut saddlebred-varsoja suunnitellessani mitenkään erityisen tarkka sukujen tasaisuudesta: yksipolviset oriit ovat astuneet suvuttomia tammoja ja suvuttomat oriit suvullisia tammoja. Kun kanta on ollut pieni, ei ole ollut vaihtoehtojakaan. Se epätasaisuus katoaa kyllä jossain vaiheessa näkyvistä ja jos katsoo esimerkiksi Higgs Boson Ionin sukua, ei tuo yksi "kolo" sukutaulussa tunnu missään. Itse asiassa tällainen jalostus on kyllä meille ihan normaalia muidenkin rotujen kohdalla: tasasukuisuus on kiva juttu, mutta yhden sukupolven kolo jossain kohtaa suvussa ei menoa haittaa. Että vaikka olemmekin joskus mainostaneet suosivamme ehdottomasti tasasukuisia hevosia, niin emme me mitään ehdottomia sen suhteen ole. Emme voi olla, yksinkertaisesti.

Ja jos jotakuta kiinnostaa historia, meillä oli vuosina 2004-05 seuraavat saddlebredit:
– t. Chilly Wind, suvuton tuontihevonen
– o. Dollarin Kultainen Baarimikko, Dollar Farmilta ostettu suvullinen ori
– t. Dream Vendela, suvuton tuontihevonen
– t. Saibara Supreme, suvuton tuontihevonen
– o. Silver And Platinum, suvuton tuontihevonen

Saddlebred on toki erittäin tarpeellinen National Show Horsen jalostuksessa ja moni vanhakin hevonen on jossain vaiheessa jättänyt virtuaalimaailmaan NSH-varsoja, vaikka NSH ei alunperin ollutkaan varsinainen kasvatusrotu. Itse asiassa NSH on vasta viime vuosina saanut ihan oikean kasvatusrodun statuksen. Aikaisemmin se on ollut lähinnä sellainen sivutuote, joita on syntynyt lähinnä siksi että risteyttäminen nyt vain on kivaa. NSH:n jalostuksessa on omat kiemuransa, joista olenkin kirjoittanut blogiin jo aiemmin otsikolla National Show Horsen jalostus.

Olen blogissa maininnut useammin kuin kerran, että olen viime vuoden aikana kilpailuttanut jonkin verran askellajihevosiani ARJ:ssä, pääasiassa saddleseat-luokissa koska niitä on tarjolla paljon. Varsinaisia askellajiluokkia tuntuu olevan vähemmän. Ehkä se on ymmärrettävää koska varsinaisia askellajirotuja on vähemmän verrattuna siihen, että saddleseatissa rotuvalikoima on varsin laaja ja esimerkiksi arabianhevonen voi niissä kilpailla. On meilläkin arabeja, jotka ovat kokeilleet siipiään saddleseat-luokissa. Saddlebredit (ja myös NSH:t) ovat toki hyvin edustettuina meidän saddleseat-hevosten joukossa, ne kilpailevat Park-luokissa (Park, Park harness, Formal combination). Itse asiassa meillä on jo muutamia saddlebredejä, joilla alkaa olla ihan kivasti sijoituksia. Niin että osa hevosista alkaisi kelvata laatuarvosteluhevosten vanhemmiksi.

Väreistä on pakko sanoa vielä sananen, tietenkin. Meidän saddlebredeillä ei juuri erikoisvärejä ole. Eriperintäiset voikkovärit ovat toki suhteellisen yleisiä, lähinnä voikko, tuplavoikkoja on harvakseltaan kuvien puutteessa. Tobianoa löytyy myös, mutta muita ei sitten olekaan. Toki noiden uusien, suvuttomien tuontihevosten kanssa voisi yrittää irrotella vähän, keksiä vaikka kimoja, päistärikköjä ja samppanjavärejä, mutta taitaa jäädä tekemättä, ei niillekään kuvia taida olla tarjolla. Toisinaan nämä nytkin löytyvät värit tuottavat ihan tarpeeksi päänvaivaa!

– S