keskiviikkona, tammikuuta 17, 2018

Rotuesittelyssä ylämaanponi

Viime aikojen ylämaanponi-tekstien innoittamana lähdin etsimään yhtä artikkelia, jonka olin kirjoittanut Vippokseen vuonna 2012, rotuesittelyn ylämaanponista. Sikäli kuin joku vielä muistaa muinaisjäännöksen nimeltä Vippos... En muista julkaistiinko teksti koskaan mutta ainakaan senaikuista Vipposta en mistään löytänyt, joten artikkelinikin lienee kadonnut. Asia sinänsähän ei ole vanhentunut, kun Swildiekin on vielä elossa, joten tässä rotuesittely ylämaanponista.

Historia virtuaalimaailmassa
Ylämaanponeja putkahteli virtuaalitalleille harvakseltaan jo 2000-luvun alkuvuosina, mutta tuolloin ne olivat lähinnä eksoottisia erikoisuuksia. Muutama kasvatusyrityskin toki oli, vuoden 2002 tienoilla Chestnut kasvatti ainakin muutaman yksilön tunnuksilla Chestnut's ja Villiruusun. Vuonna 2004 oli jonkin aikaa toiminnassa myös Highland Stud - niminen virtuaalitalli, jonka tarkoituksena oli sekä tuoda että kasvattaa ylämaanponeja. Muutaman hevosen se toikin, mutta yhtään kasvattia ei ehtinyt syntyä. Näiden lisäksi on voinut olla muitakin talleja, jotka ovat omistaneet ylämaanponeja ja mahdollisesti jopa kasvattaneet niitä, mutta ne ovat kadonneet ajan myötä niin perusteellisesti ettei niistä ole jäänyt tietoja.

Muutamia Chestnutin ja Highland Studin poneista päätyi vuonna 2004 Ioniciin, jossa tuona vuonna kasvatettiin 12 ylämaanponivarsaa. Sen jälkeen ylämaanponikasvatus kuitenkin lopetettiin ja ponit joko lopetettiin vanhuuttaan tai myytiin muualle. Myös toisella suurtallilla, Kerpan RDN:ssä syntyi joitain ylämaanponeja vuosina 2004-05. Nämä ponit ovat varsin todennäköisesti kuitenkin kadonneet sittemmin eivätkä ne ole vaikuttaneet myöhempään jalostukseen.

Vuonna 2007 perustettiin Swildie Highlanders, joka toimii edelleen. Swildie on ainoa pitkäikäinen talli, joka on keskittynyt yksinomaan ylämaanponeihin. Sen kasvatteja on myyty useille eri talleille näiden vuosien aikana ja sitä myötä rotu on tullut tutuksi useammille harrastajille. Kirjoitushetkellä ylämaanponeja tuntuu löytyvän vähän sieltä sun täältä, Swildien kasvattien lisäksi myös suvuttomia poneja on jonkin verran.

Rakenne ja ulkonäkö
Ylämaanponi on suhteellisen isokokoinen (n. 132-148 cm) ja roteva rotu. Koosta ja massasta huolimatta sen ponileiman tulisi olla selkeä. Ylämaanponin pää on keskikokoinen, profiili on usein suora mutta joskus aivan aavistuksen kyömy. Silmät ovat suuret, tummat ja kirkkaat, korvat pienet, ja pään yleisilme on ystävällinen ja ponimainen. Kaula on keskipituinen ja usein melko paksu, erityisesti oreilla on toisinaan varsin massiivinen orikaula. Kaula on yleensä kuitenkin kaareva ja useimmilla poneilla pään ja kaulan liittymä on kohtalaisen avoin. Lavat ovat pitkät ja voimakkaat, ihanteellisella ponilla viistot. Runko on hyvin leveä ja syvä, toisinaan hieman pitkänlainen, mutta sitä ei katsota virheeksi, jos se on muuten vahva. Myös takaosa on hyvin voimakas. Jalat ovat lyhyet ja tukevat.

Ylämaanponeilla on varsin runsaat jouhet ja myös vuohisissa on pitkää karvaa. Rodun talvikarva on kaksikerroksinen ja erittäin paksu, samoin kuin shetlanninponilla. Ylämaanponien jouhia ei yleensä nypitä eikä lyhennetä eikä niitä esitetä letitettyinä, kuten ei muitakaan alkuperäisrotuja.

Ylämaanponeilla esiintyy yleisesti hallakkovärejä, lähinnä tosin ruunihallakkoa ja hiirakkoa. Myös kimo on yleinen väri. Musta ja ruunikko ovat melko tavallisia värejä, sen sijaan rautias ja punahallakko ovat erittäin harvinaisia vaikkakin hyväksyttyjä. Joidenkin lähteiden mukaan myös voikkovärejä esiintyisi rodussa, pääasiassa yhdistyneenä hallakkoväreihin, jolloin ne ovat vaikeita tunnistaa. Tämä ei kuitenkaan ole varma tieto. Valkoisista merkeistä sallitaan vain pieni tähti ja ainakin Saksassa tulee jalostukseen hyväksyttyjen ponien kavioiden olla mustat.

Käyttö
Voimakas ja vankka ylämaanponi ei yleensä loista ratsuna olympialajeissa vaativalla tasolla. Niillä on kuitenkin yleensä melko pitkät ja matalat askeleet, jotka sopivat kouluratsulle. Ajoponina ylämaanponi on myös hyvä, ei ehkä kovin nopea, mutta voimakas ja matkaavoittavan askelluksen ansiosta myös kestävä. Reaalimaailmassa ylämaanponeilla kilpaillaan valjakkoajossa ja virtuaalimaailmassakin moni poni on nimenomaan valjakkoponi.
Parhaimmillaan reaalimaailman ylämaanponit ovat monipuolisia harrasteponeja. Niiden sanotaan olevan luonteeltaan kilttejä, rauhallisia ja yhteistyöhaluisia ja ne sopivat moneen käyttöön. Ne pystyvät myös kantamaan aikuista vaikka ovat ponikokoisia. Britanniassa ja Australiassa ne kilpailevat joko ratsastettuina tai talutettuina mountain&moorland-rotujen luokissa.

Ylämaanponi on sallittu rotu myös reaalimaailman brittiläisen ratsuponin (National Pony Societyn mukaan) jalostuksessa siinä missä muutkin mountain&moorland-rodut. Virtuaalimaailmassa niitä ei kuitenkaan ole käytetty ratsuponijalostuksessa ja itse epäilen myös, mahtaako se olla Britanniassakaan kovin käytetty kantarotu. Ylämaanponi on kuitenkin kovin raskastyyppinen. Ainakin Australiassa ylämaanponeja kuitenkin käytetään risteytysjalostukseen ja australialaisten tallien nettisivuilla on näkynyt varsin mukavannäköisiä ylämaanponi-risteytyksiä.


© Bob Langrish

– Virginia

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä oletko huomannut mutta Tinuvél myy aika mielenkiintoisia tekkejä Keskustassa! Jos vielä kasvattaisin niitä niin varsinkin nuo lyhyempisukuiset olisin jo talliini hamstrannut.
t. ex-at-kasvattaja

http://virtuaali.net/keskusta/topic/3083/s%C3%AEr-angrenin-myyntitopa-p%C3%A4iv-14-01/2

S + Gin kirjoitti...

Juu, kyllä tuo Sîr Angrenin myyntiketju on seurannassa ja olen katsellut noita tekkejäkin vähän sillä silmällä. Talliin tuli kyllä juuri muutama Branwenin kasvatti, joten osa noista suvuista ei ole ihan tyystin ennennäkemättömiä, mutta kiinnostavia ja erilaisia kyllä silti.