keskiviikkona, maaliskuuta 27, 2019

Spämmianalyysia

Tämän blogin kommentoinnissa ei ole mitään muita spämmiestoja kuin se, että kahta viikkoa vanhempiin postauksiin tulevat kommentit menevät automaattisesti hyväksynnän kautta. (Niin, anteeksi te kaikki joiden kommentit ovat lojuneet ehkä viikkojakin julkaisematta! Olen kyllä huomannut ne sähköpostissani, mutten välttämättä aina tajunnut, että tämä pitää käydäkin hyväksymässä että se näkyy.) Tästä huolimatta blogikommentteihin tulee minkäänlaista spämmiä vain aniharvoin. Lisäksi Googlen omat roskapostifiltterit blokkaavat näistä vielä ylivoimaisesti suurimman osan.


© Pixabay

Nyt on taas ollut menossa jonkinlainen spämmikausi tai ehkä syynä on englanninkielinen otsikko (Horse Reality), joka saattaa näyttää paremmalta kohteelta spämmiboteille kuin nämä muut. Ja siis spämmikaudella tarkoitan sitä että välillä 11.-24.3. tuli tuohon yhteen postaukseen peräti kymmenkunta spämmikommenttia, kun koko viime vuoden saldo oli 7. Toivon kuitenkin ettei trendi ole jatkuva, sillä vaikka spämmi ei aiheutakaan ongelmia tällä hetkellä, siitä voi tulla ongelma jos määrä paisuu kovasti.

Uskoisin kuitenkin että tämä on tilapäistä, koska loppuvuonna blogi koki vähän samankaltaisen "aallon": ikivanha postaus Suvun vaikutus laukkahevosilla keräsi joulun alla kahden päivän sisällä 4 spämmikommenttia. Sitten se loppui, yhtä yhtäkkisesti kuin oli alkanutkin. Tai ei sitä ehkä yhtäkkisesti alkaneeksi voi sanoa, tähän postaukseen oli tullut jo yksi spämmi kesällä 2018. Sitä en ymmärrä, mikä tässä nimenomaisessa postauksessa on trigannut spämmibotteja kymmenen vuotta postauksen ilmestymisen jälkeen.

Selasin tässä vähän läpi noita vanhoja blogin roskaposteja, nehän näkyvät Bloggerissa omassa roskaposti-kansiossaan, ellei niitä mene poistamaan. Ja minähän en koskaan poista mitään, joten kansiosta löytyy oletettavasti kaikki blogiin tullut spämmi vuodesta 2012 alkaen. Tällainen pidempi aika ja jonkinlainen määrä (250 spämmikommenttia) tarjoaa jonkinlaista perspektiiviä asiaan, joten tässä minun havaintoja viimeisen 7 vuoden ajalta.

Spämmi voidaan jakaa nähdäkseni 5 eri tyyppiin:
– Näennäiskommentit
– Näennäiskommentit mainoslinkeillä
– Random-tekstit, mainoslinkeillä tai ilman
– Pelkät mainoslinkit
– Sekasotkut

Näennäiskommentit ovat olevinaan ihan relevantteja kommentteja blogitekstiin eikä niissä ole linkkejä millekään toisille sivustoille (kommentoijan profiili voi viedä jonnekin, mutta niitä en näe Bloggerissa), joten minulle on aina ollut vähän mysteeri, että mitä näillä oikein ajetaan takaa. Ei näitä kyllä kukaan pysty oikeiksi kommenteiksi luulemaan, koska kommentit ovat vieraskielisiä, yleensä englantia, mutta vaihtelee. Lisäksi kommentit ovat hyvin geneerisiä, sellaisia joita voi lätkiä ihan mihin tahansa postaukseen, se ei siis mitenkään spesifioi juuri sitä kyseistä postausta. Yleensä niissä kehutaan ja kiitellään postausta, tyyliin "Vau, oletpa analysoinut aihetta tosi perusteellisesti, on mielenkiintoinen teksti".

Näennäiskommentit mainoslinkeillä ovat samanlaisia kuin pelkät näennäiskommentit, mutta sinne sekaan on ujutettu linkkejä, jotka vievät epämääräisille sivuille. Ei kannata klikata.

Random-tekstit ovat juuri sitä mitä nimi sanoo: random-tekstejä. Ne eivät yritä liittyä blogiin tai postaukseen edes sitä vähää kuin näennäiskommentit. Tällainen on esimerkiksi yksi viimeisimmistä spämmeistä tuohon Horse Reality -postaukseen: "Whole revenue rose 13 percent to $250.9 million, but fell short of analysts' estimate of $254.5 million." Kuten näkee, tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Joskus näissä on mainoslinkkejä saiteille, jotka eivät liity mitenkään tekstin aiheeseen.

Tunnetuin tyyppi lienee erilaiset mainoslinkit, joskus mukana on tekstiäkin jossa kerrotaan mitä kaikkea on tarjolla (yleensä joko jotain aikuisviihteeseen liittyvää tai sitten lääkkeitä/huumeita), joskus vain pelkkä linkki joka ei kerro mitään mihin se vie. Ja näitähän tulee sitten "parhaassa" tapauksessa ihan joka kielellä, toisinaan myös ihan sekasotkuja.
Tämän spämmityypin määrä on vähentynyt varsin radikaalisti täällä meidän blogissa, vuosina 2012-16 suurin osa blogispämmistä oli juurikin näitä, vuonna 2017 oli yksi yhden päivän aalto, jolloin vanhaan postaukseen tuli nopeassa tahdissa useampi kymmenen "Tilaa Viagraa" -linkkiä. Sen jälkeen niitä ei olekaan juuri näkynyt. En tiedä onko Bloggeriin tehty suoraan jokin esto, näissä nimittäin oli lähes poikkeuksetta linkki-täginä hakasulkeet [url=...], joka ei Bloggerissa toimi lainkaan. Tällainen merkkijono olisi helppo blokata suoraan, jolloin spämmikommentit eivät tulisi läpi lainkaan.

Sekasotku on sitten linkitön kommentti, joka ei ole mitään tunnistettavaa kieltä edes tai ainakaan varsinaisesti mitään järkeenkäypiä lauseita. Jotkut ovat melko selkeitä injektiohyökkäyksen yrityksiä tai jotakin vastaavaa, jotkut sitten taas... ei pysty ymmärtämään.

– S

*Lisäys 10.5.19*
Blogiin on nyt lisätty varmistus bottien varalta, koska tuo Horse Reality -postaus alkoi kerätä spämmikommentteja enemmänkin. No, se loppui nyt.

keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2019

Tuomarikommentit 28.2. welsh B-ponien luokista

Adinassa järjestettiin 28.2.19 VSN-näyttely pienille welsh-sektioille ja minä olin lupautunut tuomaroimaan kaikki 4 B-ponien luokkaa. Tässä niiden luokkien tuomarikommentit.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Aloitetaan nyt siitä, että olen aika tarkka welsh B-ponien arvioinnissa. Rotumääritelmä toki nojaa mountainin määritelmään, mutta erikseen sanotaan että B-sektio on enemmän ratsuponi ja nimenomaan laadukas ratsuponi. Joten edellytän poneilta hyvinkin moitteetonta ratsun rakennetta, sen lisäksi että niiden pitää olla myös welshimäisiä ja niinollen "nättejä".

Mielestäni erityisen tärkeitä piirteitä ratsulle ovat nämä (ainakin):
– Kaula: pituus, muoto, liittymät päähän ja lapoihin
– Etuosa: pitkä, viisto lapa ja hyvämuotoinen, erottuva säkä
– Runko: erityisesti satulansija ja syvyys
– Takaosa: lihaksikkuus, hyvät kulmaukset
– Etu- ja takajalat: asennot ja vahvuus ts. ei liian sirot sääret

Kun näiden lisäksi sitten vielä syynään päänkin tarkkaan, sen pitää olla kaunis, jalo ja ponimainen, niin onhan sitä siinä vaatimuslistaa yhdelle ponille. Ja ei ihme, ettei tuomaroitujen ponien pistemäärät nouse mitenkään hirmuisen korkeiksi, kun tuomarilla on (kuvitteellinen) nuttura tiukalla.

Toki luokkaan 3 (welsh B-oriit) mahtui se säännön vahvistava poikkeus, luokkavoittaja Moana's Unforgivable, joka pokkasi peräti 43 pistettä. Tuijotin sen pisteitä pitkään ja mietin, olenko nyt sokaistunut sille ihan täysin ja epäreilu muille, mutta en saanut itseäni tällaisesta kyllä kiinni. Se on hieno poni, kertakaikkiaan ja jokaisen pisteensä arvoinen. Muuten sekä ori- että tammaluokat olivat melkoisen tasaisia, pistemäärät liikkuivat pääsääntöisesti välillä 33-37 eli hyviä poneja, muttei aivan erinomaisia. Joillain poneilla pisteitä rokotti huonohko kuva, joko pieni, huonolaatuinen tai vinosta otettu. Sinänsä tällainen tasaisuus on tuomarille vähän tylsää, mutta pelkään että se on sitä myös osallistujille. Eikä niistä edes irtoa tämän kummempia tuomarikommentteja!

–S

keskiviikkona, maaliskuuta 13, 2019

Siitä nimien keksimisestä vielä

Edellisessä postauksessa sivusin sitä, että kasvattilista raahaa pahasti jäljessä jo ihan pelkästään nimitietojen suhteen. Olin juuttunut siihen kohtaan, kun kasvattilistalla oli vastassa suuret määrät welshejä, wielkopolskeja ja venäjänratsuhevosia, kaikki sellaisia rotuja joille nimien keksiminen ei ole mikään ihan läpihuutojuttu. Päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja hoitaa kasvattilistaa vähän parempaan malliin. Nyt olenkin saanut jo muutaman kuukauden kasvateille nimiä ja kymri-puola-venäjä-nimeäminen on muuttunut ranska-espanja-painotteiseksi. Vaihtelu virkistää! Kohta on sitten vastassa noniukset ja se tietää taas harmaita hiuksia unkarilaisten nimien muodossa.

Mutta palataanpa tähän nimien keksimiseen ja siihen käytettyihin keinoihin. Tunnettua on että Ionic on suuri talli ja historia pitkä. Ionicin kasvatteja on syntynyt yli 5000 kappaletta, joten aika monta nimeä on jo keksitty ja käytetty! Ja päälle toki kaikki itsekeksityt tuontihevoset, joiden määrää ole koskaan laskenut enkä uskalla sitä edes arvella. Kyllä niitäkin paljon on. Ja lisähaasteena on vielä tietenkin se, että kullekin rodulle pitäisi olla jossain määrin ns. realistinen nimi. En vieläkään taivu käyttämään vaikkapa niillä wielkopolskeilla ja noniuksilla englanninkielisiä nimiä. Ei, pitää olla jotain mikä edes etäisesti muistuttaa rodun kotimaan kieltä tai vähän sinne päin. Harmi vain että kieliosaamiseni on varsin suppea verrattuna Ionicin rotuvalikoimaan. Että keksipä toki siinä sitten lisää uusia, hyviä nimiä!

Inspiraation varaan ei kannata missään tapauksessa jättäytyä, koska inspiraatio on hyvin piilotteleva otus ja silloin kun sen saa kiinni, se tuppaa keksimään niitä samoja nimiä joita on jo käytetty. Toki silloin tällöin putkahtaa ideoita mieleen, sitä varten on muistilista, mutta jos muistilistalla on muutama kymmenen ideaa, suurin osa englanninkielisiä, ja kasvattilistalla on satoja nimettömiä kasvatteja kaikista maailman roduista, niin onhan siinä tietty epäsuhta. Niinpä nimien keksiminen on raakaa työtä: otetaan nimilista ja keksitään seuraavalle nimettömälle kasvatille nimi, sen jälkeen kun sen sukupuoli on päätetty. Tätä toistetaan niin kauan kuin jaksetaan tai kasvattilista on läpikäyty kokonaan. Eli niin kauan kuin jaksetaan.

Yleensä nimen keksiminen lähtee vanhempien nimistä. On mieluista, jos varsan nimi liittyy jollain tasolla toisen vanhemman nimeen, parhaassa tapauksessa molempien vanhempien nimiin. Näin ovat saaneet alkunsa useimmat nimiperheet. Joskus kaivan osia ja ideoita kauempaa suvusta. Usein lähden myös siitä, että varsan nimi alkaisi samalla nimikirjaimella kuin vanhemman nimi, tammoilla emän mukaan, oreilla isän mukaan, mutta joskus menee ristiinkin. Itse asiassa on aika harvinaista, että mikään näistä asioista ei toteudu vaan että varsa saa jonkin aivan tyhjiöstä temmatun nimen, johon ei vaikuta vanhemmat eikä suku millään tavalla.

Minä en suinkaan kaiva nimiä päästäni vaan haen ideoita, inspiraatiota, nimiä ja sanoja mistä vain satun löytämään. Nimien keksimisen työkalut ovat siis moninaiset. Työpöydältä löytyy pari venäjän sanakirjaa ja selainikkunassa on helposti parikymmentä tabia auki. Koska eihän niitä voi sulkea, koska kohta voi joutua taas keksimään samaan kieleen tai teemaan sopivia nimiä lisää! Vanha suosikkini on Behind The Name, uusi suosikkini Glosben nettisanakirja, sieltä löytyy todella kattavasti kieliä, havaijista turkmeniin, venäjästä kymriin. Google Translatea käytän myös paljon, sielläkin on ihan kohtuullinen kielivalikoima. Sanakirja.org palvelee lähinnä eurooppalaisten kielien kanssa. Monia muitakin sanakirjoja käytän varsinkin havaijin ja Australian alkuperäisasukkaiden kielten kanssa, jälkimmäiseen voin suositella Australian Society for Indigenous Languages sanakirjoja. Suosikkini on silti tuo Glosbe, koska siellä voi selailla sanalistoja, muissa täytyy tietää mitä hakee.

Sitten on toki englanninkielinen Wikipedia ja Google. Wikipedia on erityisen kätevä siitä, että kun löydän jostain asiasta artikkelin, pystyn avaamaan saman aiheen artikkelin toisella kielellä. Wikipediassa on myös paljon listoja, jotka ovat aina hyödyllisiä ja monet listat ja taulukot saa järjestettyä aakkosittain. Googlen kautta päädyn usein kyllä Wikipediaan. IMDB on myös suhteellisen ahkerassa käytössä, nyt varsinkin kun olen noille Sally Spectra Ionista polveutuville saddlebredeille keksinyt nimiä.

Puoliso ei enää erikseen kysele näistä mitään ja ehkä hyvä niin. Vastaus kuulostaisi tänään suunnilleen tältä: "Tässä on tämä Ionicin nimilista, tuossa Wikipedian lista väreistä, espanjaksi toki. Eii, en minä espanjaa ymmärrä, metsästän vain sanoja. Juu, tuo toinen Wikipedia-sivu kertoo tähdistöistä. Käänsin just pari termiä englannista kymriksi. Kolme saittia pelkkiä drinkkiohjeita? No kun en löytänyt mitään kivaa drinkin nimeä, pitäisi olla ginipohjainen drinkki ja alkaa D:llä. Ranskalaisia yöperhosia tässä. Lista Ukrainan kaupungeista. Totta kai mulla on auki turkmeenin sanakirja. Ja neljä Google-hakua. Kaulua-koko tarkoittaa Betelgeuse-tähteä havaijiksi. Ai mistäkö tiedän? No just katsoin sanakirjasta sen."


lähde ei tiedossa

– S

keskiviikkona, maaliskuuta 06, 2019

Mitä kuuluu, Ionic?

Puolitoista vuotta sitten esittelin uuden työskentelytavan Ionicin suhteen. Lyhyesti sitä voisi kuvata näin: keskityn yhteen rotuun viikon ajan, teen kasvateille sivuja, lopetan vanhoja hevosia, suunnittelen uusia kasvatteja, ostankin ehkä hevosia, keksin uusia jos on tarve, etsin hevosille kuvia. Ja kun viikko on ohitse, teen saman seuraavan rodun kanssa. Muutaman kuukauden jälkeen pidin pienen reality checkin.

Mites nyt menee?

No, meneehän se. Menisi ehkä paremminkin jos en olisi tällainen lusmu kuin olen virtuaalihevosten suhteen, mutta sille ei nyt mahda mitään. Ehdottomasti tämä on parempi tapa harrastaa Ionicin kanssa kuin aikaisempi, ei 50+ rotuun voi keskittyä koko aikaa ja yhtä aikaa. Maanantaita ja uutta rotua odottaa aina ihan innolla. Jos nyt siis ehtii asiaa miettiä. Tässä viime aikoina on ollut vähän huonosti aikaa ja varsinkaan inspiraatiota virtuaalihevosille.

Sitten joskus vain on viikkoja ettei nappaa, ei nyt juuri se rotu joka olisi vuorossa tai muuten vain. Ei se mitään: teen silloin jotain muuta. Viime viikolla esimerkiksi pääasiassa päivitin kasvattilistaan nimiä ja sukupuolia sekä kaikkien kasvattien nimilistaa, joka tätä nykyä majailee Google Sheetissä. Kumpikin on pahasti jäljessä.

Jos totta puhutaan, tämä työskentelytapa on pääsyyllinen siihen, että tuo kasvattilista laahaa niin pahasti jäljessä. Tällä hetkellähän viimeisin nimetty varsa on syntynyt 14.3.2018! (Toki siellä on myöhemmin syntyneitä, jotka ovat saaneet nimen ja sukupuolitiedon jo vähän niinkuin etukäteen, mutten puhu nyt niistä yksittäistapauksista.) Syy on se, että tällä hetkellä nimien keksiminen on erittäin hankalassa vaiheessa, listassa on todella paljon welshejä, venäjänratsuhevosia, ukrainanratsuhevosia ja wielkopolskeja. Näille kaikille on erittäin hankalaa keksiä nimiä, varsinkaan suurissa määrissä. Miksi näitä on nyt kerääntynyt tällä tavalla yhteen kasaan? No kun aloitin tuon "rotu kerrallaan"-metodin sieltä rotulistan häntäpäästä, niin suunnilleen ensin tuli wielkopolskit, sitten welshit ja sitten venäläiset ja ukrainalaiset. Tietenkin survoin ne syntyvät kasvatit peräkanaa tuonne kasvattilistalle ja nyt olen sitten pulassa nimien kanssa. Ihan oma vika, mutta kun en tullut ajatelleeksi asiaa tuolloin. Joka tapauksessa odotan kiihkeästi sitä, että pääsen tuosta pahimmasta ryppäästä yli ja vastaan tulee helpompia rotuja, kuten tennesseenwalkereita ja puoliverisiä.

Näillä samoilla eväillä kuitenkin aion jatkaa eteenpäin ja haaveilen, että joskus pääsen rotulistan loppuun ja että voin aloittaa taas alusta, tai siis lopusta, sieltä ylämaanponeista.

– S