Olen blogissa välillä purnannut tätä suurtallin omistajan ainaista dilemmaa siitä, kun kaikkea on liikaa ja mihinkään ei voi kunnolla keskittyä, muista pikkuharmeista nyt puhumattakaan. Tilanne sinänsä ei ole muuttunut mihinkään, vaikka noistakin blogiteksteistä on vuosi, pari aikaa. Nyt kuitenkin saatoin löytää viisasten kiven, ainakin jonkinlaisen.
Valitsen joka viikolle oman rodun, jonka tilanteen hoidan mahdollisimman hyvään kuntoon siinä viikon aikana. Teen kasvattilistalla roikkuville varsoille sivut, mietin uusia kasvatteja, tarpeen tullen ostan ja keksin uusia hevosia, etsin hevosille kuvia, saatan jopa kirjoittaa luonnekuvauksen tai pari. Viikossa ehtii tehdä kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan ehdi tyystin leipääntyä siihen yhteen rotuun. Kun viikko on ohitse, jatkan seuraavan rodun kanssa samalla tavoin.
Aloitin tämän kokeilun nurinkurisesti sieltä aakkoslistan häntäpäästä, tässä kesän aikana olen käsitellyt ylämaanponit, wielkopolskit, westfalenit, B-welshit ja tällä viikolla keskityn mountteihin. Tuloksia näkee jo näiden rotujen sivuilta ja ylämaanponien ja wielkopolskien tilanteesta olen kirjoittanut blogiinkin jonkinlaista yleiskatsausta.
Toistaiseksi tämä vaikuttaa varsin toimivalta käytännöltä, ehdin keskittyä kunnolla yhteen rotuun (joita kaikkia tietenkin rakastan yli kaiken) mutta kuten sanoin: viikossa ei vielä pitkästy. Toki nämä tällä hetkellä läpikäydyt rodut ovat olleen hevosmäärältään suht pieniä, tilanne on tyystin toinen kun vastaan tulee terskinhevonen, josta löytyy toistasataa yksilöä. Mietin kuumeisesti jo etukäteen, miten minun pitäisi isojen rotujen kanssa toimia. Päädyin nyt ainakin ajatustasolla siihen tulokseen, että teen niiden kanssa sen verran kuin viikossa ehdin. Priorisoin asioita, koska ns. "valmiiksi" en näiden rotujen tilannetta viikossa saa, siihen menisi paljon kauemmin aikaa ja jossain kohtaa iskisi väistämättä se tympääntyminen. Viikko ja sitten seuraavaan rotuun.
Mietin tässä, että jos saisi sellaisen suunnilleen vuoden kestävän kierron tähän hommaan. Meillä on tällä hetkellä 79 eri rotua, mutta joukossa on ainakin pari, joista pitäisi päästä eroon lopullisesti. Enemmän on sellaisia rotuja, jotka ovat pieniä, kenties hyvinkin pieniä ja joita ei ole tarkoitus tai mahdollisuus kasvattaa. Tällaisia ovat ainakin shirenhevonen, vladimirintyöhevonen, dongola, shagya, russi, australianhevonen... On silkkaa turhuutta uhrata viikkoa yksinomaan kahdelle shirenhevoselle, joten näitä pieniä rotuja voisi hoitaa useamman yhden viikon aikana tai hoitaa sen yhtäaikaa jonkin isomman rodun viikolla. Minusta ei kuitenkaan kuulosta mitenkään synkän lohduttomalta, jos ajattelen että palaan tähän ja tuohon rotuun joskus ensi vuonna sitten. Virtuaalihevoset voivat odottaa.
Ei tämä tietenkään mikään täydellinen tapa ole, se on tullut jo huomattua. Jo pienenkin rodun käyminen läpi tällä tavoin vie aikaa ja varsinkin jos lähden ostelemaan hevosia, kuten olen tehnyt. Se taas vaatii säännöllistä elämää ja esimerkiksi lomalla en pystynyt mitenkään hoitamaan näitä juttuja, kun oli kaikkea muuta. Nyt arkena homma rullaa aika nätisti, mutta voin vain kuvitella jos samalle viikolle osuu pari iltamenoa ja sitten vielä vaikka viikonloppu maalla, niin voi olla hankalampaa. Toisaalta tähänkin voisi soveltaa tuota isojen rotujen tapaa, että teen sen minkä kunakin viikkona ehdin ja viitsin ja jos se ei riitä, niin ei se mitään.
Toinen ongelma on se, että tässä kärsivät sitten nuo "juoksevat" hommat ja oikeastaan kaikki, mikä ei liity kunkin viikon rotuun. Näitä ovat esimerkiksi peitsarin kilpailutus, SPC-kilpailutus, ARJ-kilpailutus, sivujen tekeminen ja ilmoittaminen vieraiden orien varsoille, hevosten ostaminen, ostohevosille sivujen tekeminen ja kaikki mailissa odottavat asiat jotka pitäisi päivittää hevosten sivuille. Näille asioille täytyy vain yrittää muistaa ottaa se oma aikansa.
Ongelmista huolimatta aion nyt katsoa ainakin loppuvuoden tällä menolla ja teen sitten jonkinlaisen katsauksen, miten homma toimii. Positiivista tässä on se, että näistä saa myös blogiin materiaalia, osin blogitekstit toimivat itselleni muistilappuina, osin ne taas esittelevät näiden rotujen tilannetta Ionicissa lukijoille. Vaan mitä te lukijat olette mieltä tällaisesta? Harvalla tietenkään on näin massiivista tallia ja rotumäärää, joten ette varmaan paini tismalleen samojen ongelmien kanssa, mutta kommentoida saa toki. Ja ideaa saa kehittää eteenpäin ja muokata kunkin omaan tarpeeseen sopivaksi, jos sellaiseen kokee tarvetta.
–S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti