"Millä perusteella tämän voi hylätä?"

Minua on alkanut kyllästyttää tämä virtuaalimaailman joskus hyvinkin byrokraattinen meno. Näyttelyistä, kisoista, kantakirjoista ja laatuarvosteluista hylätään joskus todella mielikuvituksellisilla syillä. Ja ihan aina ei ole lainkaan selvää, ovatko kaikki hylyt järkeviä tai edes asianmukaisia. Suomen oikeuslaitoksella on periaate, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Virtuaalimaailmassa mentaliteetti on täysin päinvastainen: "rangaistus" tulee jos on pienintäkään syytä epäillä, ettei kaikki ole ihan pilkuntarkasti sääntöjen mukaan. Minkäänlainen harkinta tai kohtuullisuus ei tunnu olevan muodissa.

Toisaalta ymmärrän oikein hyvin, miksi VRL vaalii sääntöjään. Virginia siitä kirjoitti vuosia sitten tänne blogiin. En nyt löytänyt kyseistä postausta lainatakseni suoraan, mutta ajatus oli se, että vuosien mittaan VRL:ää on haukuttu niin monesti suosimisesta ja/tai sorsimisesta. Sen takia on ollut pakko luoda tiukat säännöt, joista ei ikinä poiketa milliäkään millään perusteella. Tällöin pystytään edes joskus sanomaan virtuaalimaailman yleisille syyttäjille, että me emme suosi tai syrji ketään, koska kaikilta vaaditaan pilkuntarkasti asiat x, y ja z.

Mutta se, että VRL ripustautuu sääntöihinsä tiukasti, ei tarkoita sitä, että esimerkiksi näyttelytuomareiden tai kisajärjestäjien pitäisi tehdä niin.

Minä kuulun niihin harrastajiin, jotka lukevat säännöt parhaimmillaankin pintapuolisesti ja saattavat välillä venytellä niitä ihan tietoisesti. Koska eihän sääntö voi oikeasti pitää paikkaansa, jos se on tyhmä, eihän? Tästä muistutti taannoinen keskustelu siitä, kiittävätkö harrastajat kisajärjestäjää osallistumisposteissaan. Useat kiittävät, minäkin, mutta tunnistin kyllä monen huolen siitä, että kisajärjestäjä saattaa hylätä osallistumisen, jos viestissä on yhtään mitään ylimääräistä. Tätä on männävuosina todellakin tapahtunut! Kyseessä saattoi olla jokin laatuarvostelu tai kantakirja, jossa osallistuminen hylättiin ihan oikeasti siksi, että viestin alussa luki "Moi". Kun peruskohteliaisuudesta tulee "rikos", niin onhan se nyt naurettavaa.

Vastikään törmäsin YLA:n sääntöön, että kisa- ja sijoitusmäärät pitää omistajan itse laskea ja merkitä hevosen sivuille. Pelkkä kisakalenteri ei riitä. Luin tämän kyllä, mutten voinut uskoa lukemaani, niin että hylkyhän siitä tuli kun hevoseni YLA:an ilmoitin eikä sillä mitään kisamääriä ollut laskettuna. Jäin ihmettelemään, sillä pakkohan YLA-tuomareiden on laskea ne kisakalenterit läpi. Muuten tämä tarjoaisi liian helpon keinon huijata. Melkein houkuttaisi testata, koska onhan tyhmien sääntöjen pointtaaminen kivaa, mutten ehkä viitsi olla niin mulkvisti.

Muuttuvat säännöt ovat tuoneet meikäläiselle usein päänvaivaa, koska jonkin uuden asian vaatiminen esimerkiksi rekisteröitävältä hevoselta tarkoittaa minulle käytännössä satojen sivujen päivitysurakkaa. Ja minä tunnetusti vastustan ylimääräistä työtä! Viime aikoina näitä ei onneksi ole ollut, mutta vuosia sitten marisimme useinkin täällä blogissa mm. siitä, että omistajan VRL-tunnus pitää olla hevosen sivuilla (ei riitä pelkkä Ionic) tai että hevosen sivuilla pitää lukea virtuaalihevonen (ei riitä headerissa lukeva virtuaalihevonen). Puhumattakaan nyt siitä, että useat instanssit alkoivat vaatia hevosen sivuille linkkiä VRL-profiiliin ja myös sitä omistajan VRL-tunnusta. Näiden kanssa olen nähnyt ihan merkittävän vaivan, että näitä olen hevosten sivuille päivittänyt.

Ja nyt ei riitä, että hevosen sivuilla on linkki VRL-profiiliin. NJ:ssä jaetaan hylkyjä, jos nimenomaan VH-numero ei ole linkitettynä. Ionicissa on tapana, että perustietolistassa heti hevosen nimen alla lukee "VRL-profiili" ja siitä menee linkki hevosen VRL-sivulle. Tämä on vastoin NJ:n sääntöjä, sillä pitää olla se VH-numero, joka on linkitetty, muu ei kelpaa. En tiedä onko tämä uusi sääntö, koska aiemmin tällä syyllä ei ole minun hevosia NJ-näyttelyistä hylätty. Tai sitten oli vain virkaintoinen NJ-tuomari tai NJ:n puolelta on käsketty olla tarkempia. 

VSN:ssä on muuten sama sääntö, mutta sieltä on toistaiseksi tullut tasan yksi hylky. Jos tämä tämmöinen pilkun-tiedätte-kyllä-mikä yleistyy, niin taisi minun näyttelyurani loppua sekä osallistujana että tuomarina. Tai sitten alan järjestää itse anarkistinäyttelyitä, tosin jos tuomaroin itse niin en voi omia hevosiani niihin viedä. 

Muuten, hevoskantakirjan ja suomenhevoskantakirjan säännöissä ei ole mainittu mitään siitä, että VRL-profiili pitäisi olla edes linkitetty. Ponikantakirja mainitsee että linkki on oltava, muttei määrittele sitä, että nimenomaan VH-numeron pitää olla linkitetty. Performance Studbook vaatii "selkeän linkin", mutta sekään ei vaadi VH-numeron linkittämistä.

Sitten voi arvata mitä tapahtuu, kun meikäläinen lähtee tuomariksi ja pitäisi jotakin sääntöjä noudattaa. Eihän siitä mitään tule. VSN-näyttelyissä minulta saa hylyn, jos hevosen sivu tai kuva ei toimi, siltä puuttuu relevantteja tietoja, se on väärässä luokassa (ori tammaluokassa tai suomenhevonen arabien seassa) tai se on selkeästi rotumääritelmän vastainen. Jälkimmäisestä syystä olen pääasiassa hylännyt yli- tai alikorkeita poneja, en muita. Minä en aikanani lähtenyt edes värin perusteella hylkäämään. Mutta että jos omistajatieto nyt ei ole pilkulleen niin kuin vaadittu, niin ei se minua kiinnosta. Kai nyt ihmiset tietävät kenen hevosia ilmoittavat näyttelyihin eikä se vaikuta hevoseen tai sen rakenteeseen. Minä haluan arvioida hevosten rakenteita, en sitä miten ja millä perusteella hevosen voisi hylätä.

Ja luuletteko tosiaan, että minä VSN-tuomarina alkaisin kytätä, että onko nimenomaan se VH-numero nyt linkitetty VRL-profiiliin vai ei? Enhän minä yleensä edes katso koko VRL-profiilia, koska se ei tarjoa rakennearvosteluun mitään sellaista, mitä hevosen sivuilla ei pitäisi lukea jo muutenkin.

Miten pahasti virtuaalimaailman perusteet järkkyisivät, jos ajatustapa muutettaisiin "Millä perusteella tämän voi hylätä?"-mallista "Millä perusteella tämän voisi hyväksyä?"-malliin? Ihan noin vain niin kuin ajatusleikkinä, älkää nyt kuvitelko että minä tosissani olisin...

YLA2-palkinto!

Tauko ei ole varsinaisesti ohi, mutta tuli nyt sen kertaluokan uutisia, että minä halkean jos en pääse leveilemään. Meidän perche-ori Gilles de Beauregard meinaan nappasi maaliskuun YLA-tilaisuudesta peräti kakkospalkinnon!

Tunnustan toki, että valmistauduin tilaisuuteen kovasti, kirjoitin historiaa ja vähän päiväkirjaakin (millaista fuskaamista kirjoittaa päiväkirjaa vuosien takaisilla päivämäärillä, mutta kun en keksinyt muutakaan!), kaivoin kisatuloksia ja viilasin luonnekuvausta. Sukuselvitys oli kuitenkin kirjoitettu jo aikaisemmin ja varsojenkin tilanne oli oikein hyvä. Kuva oli myös jo vanhastaan, vaikkei siinäkään hurraamista ole.

Gillesin pistesaalis oli 28 (18+10) - 24 (14+10) - 17 - 15 - 3 = 87p

Jos lähdetään ensin noista tekstipisteistä eli luonnekuvaus ja muut tekstit. Luonteesta tuli tuo 18/20 pistettä ja olen tosi iloinen siitä. Luonnekuvaus on kirjoitettu vuosia sitten enkä muista tarkalleen mistä sain inspiraation siihen, mutta itse olen aina tykännyt tuosta kovasti. Kiva että muutkin tykkäävät. Lisäsin YLAa varten luonnetekstiin vain viimeisen kappaleen, jossa kerrotaan hoitamisesta.

Muista teksteistä tuli 10/20 pistettä:
– Historia-osuus 2 pistettä
– Päiväkirja 4 pistettä: 4 kappaletta yli 50 mutta alle 100 sanan tekstejä, 0,5p per merkintä, omistajan kirjoittamista teksteistä saa lisää 0,5p per merkintä
– "Pitkäjänteisyys" 1 piste
– Lisäpisteet mitä ilmeisimmin sitten 3 pistettä

Jalostusosiossa suvusta tuli 14/21 pistettä. Gillesille on kirjoitettu sukuselvitystä kahdesta polvesta, kolmeen polveen asti on merkitty väri ja säkäkorkeus. Ilmeisesti sain näistä kahdesta ensimmäisestä polvesta täydet sukuselvityspisteet, koska 1. polven hevosista voi saaja 2,5p/hevonen eli yhteensä 5 ja toisen polven hevosista 2p/hevonen eli 8. Ja sitten vielä sain kahdeksasta 3. polven hevosesta 0,125p/hevonen, kun niillä tosiaan oli ne säkäkorkeudet ja värit merkitty eli yhteensä yksi piste. Tästä tulee Leinon laskuopin mukaan 14 pistettä. Yllättävää on se, että sain näinkin hyvät pisteet, vaikka sukuselvitys onkin aika tiivis eikä yhdestä hevosesta ole kerrottu mitenkään laveasti. Yhteismittaa sukuselvityksellä on 380 sanaa ja kun siinä 6 hevosta on esitelty, yhdelle hevoselle on uhrattu vain vähän yli 60 sanaa tekstiä. Minä ihan luulin että sukuselvityksissäkin lasketaan sanoja ja mitä pidempi, sen parempi (vaikka oikeasti se on ihan päinvastoin).

Varsapisteitä tuli 10/12 pistettä. Gillesillä on 4 varsaa, kaikilla on sivut, joten 4 pistettä tulee siitä. Remyllä on kuva ja sijoituksia, joten siitä sai 2 pistettä lisää. Liloulla on kuva ja varsoja, joten toiset 2 pistettä. Näistä pitäisi tulla 8 pistettä enkä ymmärrä, että mistä tuo 10 on saatu. Amédéella on kuva ja yksi sijoitus ja yksi astutus (varsaa sopii odotella syntyväksi heinäkuussa); Géraudilla ei ole kuvaa, mutta useampi astutus merkittynä. Olisiko siis tuomarilla käynyt lipsahdus ja olisi antanut Amédéesta 2 pistettä lisää vai olisiko niin että Amédéesta olisi saanut yhden pisteen ja Géraudista yhden pisteen myös. Tosin pisteytysohjeessa ei puhuta mitään siitä, että voi jakaa 2 lisäpisteen sijaan yhden pisteen. No, ei sillä, en minä valita noista lisäpisteistä.

Kisapisteet ovat 17/22. Tavallisia kisaosallistumisia on päälle 40, näistä saa 10 pistettä, ja sijoituksia 8, joilla saa jo maksimipisteet 7.

Rakennepisteitä tuli 15/20 ja niistä minä en sano mitään. Kuvan laadun ja hevosen asennon huomioonottaen pistemäärä on mielestäni vähän yläkantissa. Muuten en osaa sanoa sitä enkä tätä että onko tuo nyt hyvä- vai huonorakenteinen percheron.

Lisäpisteitä tuli 3/10. Suvulla ei luonnollisesti YLA-palkintoja ole, eikä niitä löydy varsoiltakaan, joten oletan Gillesin saaneen 2 pistettä sivujen selkeydestä ja yhden pisteen ulkoasun persoonallisuudesta (vaikka siellä just sanotaan, että persoonallinen ei ole teksti valkoisella taustalla). Kritisoin hieman tuota "persoonallisuuden" vaatimusta jo Köpin YLA-palkintoa ruotiessani ja totesin silloin, että virtuaalimaailmassa edelleen musta teksti valkoisella taustalla ja sinisillä linkeillä on varsin harvoin nähty kombinaatio ja sen takia sitä voidaan pitää persoonallisena valintana, vaikkei se räjähdäkään silmille värien ilotulituksena, mikä oli "persoonallisen" ulkoasun määritelmä joskus 15 vuotta sitten...

Mutta ulkoasun toimivuus! Gillesin sivut ovat vielä Ionicin vanhan leiskan mukaiset ja sen viritelmän, mikä Ionicin ulkoasu alunperin oli, ei olisi koskaan pitänyt päästä mihinkään julkisesti saataville. Se koodi on meinaan niin hirveää risukkoa ja koko sivun toteutus on niin tyhmä. Okei, se voi näyttää selaimessa hyvällä tsägällä ihan kivalta ja siistiltä, mutta ei se toimi. No, eipä YLA ole koskaan keskittynyt sivujen teknisiin ratkaisuihin, mutta kai minä nyt saan itsekseni vähän nauraa tuolle "toimivuudelle" ja siitä saadulle yhdelle pisteelle.

Eipä siinä, kyllähän minä ihan tosissani lähdin hakemaan palkintoa Gillesille, mutta olisin ollut siihen kolmoseenkin tyytyväinen. Ja erityisen tyytyväinen olen siitä, että Remyä lukuunottamatta kaikki jutut ovat ihan itse tekemiäni, ei ole kasvattaja kilpailuttanut enkä ole ostanut valmennuksia tai luonnekuvauksia muilta. Kyllä tämä sydäntä lämmittää ja olen oikein ylpeä itsestäni!

–S

YLA-palkittu poni!

Twitterissä mainitsinkin jo, että maailmankirjat ovat sekaisin ja meillä on YLAan ilmoitettu poni, nyt jo kolmospalkinnolla palkittukin, nimittäin welsh mountain-ori KW Ysbryd y Gaeaf. Tulokset maaliskuun YLA-tilaisuudesta tulivat tässä taannoin, en tunnusta että olisin kytännyt niitä mitenkään pakonomaisesti, mutta aika usein tuli käytyä katsomassa, että joko nyt vihdoin... YLA-tilaisuuden sivulla oli mainiosti kerrottu tulostilanne, josta saatoin nähdä että rakennearvostelu on hoidettu jo, tekstiarvostelukin on aloitettu mutta on vielä kesken ja niin edelleen. Perjantaiaamuna olikin ilo ylimmillään, kun kaikki kohdat näyttivät sataa prosenttia.

"Köpi" sai siis YLA3-palkinnon pisteillä 16 (16+0) - 22,5 (19,5+3) - 17 - 13 - 3 = 69,5p. Tutkiskelin tuossa noita pisteitä ja pisteytysohjetta ja totesin, että pienehköllä panostuksella YLA2 ei ehkä olisi ollut mitenkään mahdoton saavutus. Pisteytystä olisi ehkä kannattanut tutkia tarkasti jo ennen mukaan ilmoittautumista, koska muutamalla ihan pikkujutulla olisin saanut kasvatettua ponin pistesaldoa ainakin jonkin verran. Ei se mitään, olen todella ylpeä tuosta YLA3-palkinnosta ja siitäkin lähes kaikki kunnia kuuluu muille kuin minulle.

Tekstiosion maksimipisteet olivat 40, mutta Köpi sai vain 16 pistettä. Se on ihan hyvä pistemäärä siinä mielessä, että Köpillähän ei ole näitä lisätekstejä lainkaan, vain luonnekuvaus. Luonnekuvauksen maksimipistemäärä on 20 ja jos 16 pistettä saa, niin olettaisin kyllä että ihan ylpeä tässä saa olla siitä. Varsinkin kun olen maksimaalisen huono kirjoittamaan luonnekuvauksia ja luonnekuvaus on lähtöisin sataprosenttisesti omasta kynästäni.
Valmennuksia tai päiväkirjatekstejä en ollut jaksanut enää väkästellä Köpille, vaikka olisi kyllä ehkä kannattanut: koska tästä osiosta tuli puhdas nolla, lähti kokonaispistemäärästä 2 pistettä pois. YLA haluaa panostettavan kaikkiin osioihin ja nolla pistettä jostain arvostelukohdasta aiheuttaa tämän pienen sanktion. Tämä olikin se heikoin kohta ja epäilen että muutaman päiväkirja- ja valmennustekstin kirjoittamisella olisin saanut hilattua palkinnon sinne YLA2:n puolelle. Tuon historiaosuudenkin olisi voinut kirjoittaa eikä vain aloittaa. Tai siis sehän olisi tarvinnut vain pari lausetta, nykyisen pätkän sanamäärä on 38 ja 50:stä sanasta ilmeisesti olisi saanut jo pisteen.

Sukupisteistä kaikki kunnia menee kasvattajalle, joka on kirjoittanut vanhemmille luonteet, kisannut ja käyttänyt jalostuksessa. 19,5/21 pistettä sukutaulusta on mainio, joskaan ei mitenkään odottamaton saavutus. Jälkeläispisteiden kanssa oli käydä kehnommin, koska ilmoitin Köpin YLAan ennen kuin olin saanut sen toistaiseksi ainoalle varsalle sivuja tehtyä. Sitten piti vielä etsiä tiukalla aikataululla sille kuva ja kirjoittaa luonnekuvauskin, kun eihän sillä kisoja tai varsoja ole. Onneksi sukuarvostelu aloitettiin sen verran myöhään, että ehdin nämä tehdä Tywysoges Gaeaf Ionille.

Kilpailupisteistä 17/22p oli myös oletettu tulos, kasvattaja on näet kilpaillut Köpillä 20 sijoitusta sekä esteillä että koulussa. Köpi olisi siis muodollisesti pätevä jopa laatuarvosteluihin tähtäävän ponin isäksi. Että!

Rakennearvostelun 13/20 pistettä on myös aika odotettu tulos. Köpillähän on pääsääntöisesti hyvä rakenne, mutta pää on kääntynyt hieman sivuun, kaviot eivät näy ja tuo takaosa on aika ihmeellinen venkula, kun lautanen on noin jyrkkä. Welsheillä näkee toisinaan aika mielenkiintoisia takaosia, rotumääritelmät eivät sano niistä yhtään mitään, mutta minä en sanottavasti tykkää. Silti olisi ihan mielenkiintoista nähdä rakennetuomarin pisteytys tarkemmin. Ja siis mitään kuvagalleriaahan Köpillä ei ole, kuten ei meidän hevosilla ikinä, joten se ei sen kanssa pystynyt kompensoimaan noita rakennepisteitä mitenkään.

Lisäpisteitä tuli 3. Vanhempien YLA-palkintoja ei ole merkitty sukutauluun (olisi kyllä pitänyt, molemmilla sellaiset kyllä oli), sillä ainokaisella varsalla ei tietenkään mokomaa ole. Sivut ovat toki selkeät, käyttäjäystävälliset ja luulisin, että tarvittavat asiat löytää nopeasti ja teksteistäkin saa selvän. Persoonallisen ja toimivan ulkoasun vaatimus ja valkoisella taustalla olevan tekstin dissaaminen tuo mieleen lähinnä vuoden 2006, jolloin saattoikin olla toimimattomia ulkoasuja (lue: väärillä tekniikoilla toteutettuja tai ei oltu muuten vain osattu) ja persoonallisuus käsitettiin mahdollisimman raskaiden grafiikoiden käyttönä. Ihan vain tiedoksi: musta teksti valkoisella pohjalla on ollut ja on edelleen maailman paras ulkoasu, ainakin jos sivulla on tekstiä jota pitäisi lukea. Toisaalta virtuaalimaailmassa mustavalkoinen, yksinkertainen talli on ollut aina se persoonallisin tai ainakin erilaisin, koska niitä niin vähän on. Niin että neljä pistettä tästä kohdasta ei olisi ollut mielestäni liioiteltua, mutta piste sinne tai tänne, ei se nyt niin justiinsa.


Laatuarvostelut on siis korkattu, jatkanko Köpin kanssa muihin? No, en jatka. Huolimatta siitä, että sillä on kilpailtu, sen vanhemmat ovat kilpailtuja ja isä vieläpä sekä ERJ- että KRJ-palkittu, ei Köpillä ole juuri saumaa edes kolmospalkinnolle näissä lajikohtaisissa laatuarvosteluissa. Sijoituksia pitäisi olla se 40 per laji 20:n sijaan, jälkeläisiä pitäisi olla useampi ja nekin kilpailtuja. Arvaatte varmaan ettei tule tapahtumaan!

–S

YLA-pohdintoja

Ht.netissä on ollut viime päivinä paljonkin puhetta YLA:sta ja siitä, pitäisikö sen pisteytystä uusia ja jos pitäisi, niin miten. Uusia ehdotuksia on sadellut ja olen lueskellut niitä mielenkiinnolla. Hyvä että tähän on tartuttu, koska YLA:n nykyinen pisteytysjärjestelmä on vuodelta 2002 eikä siihen sen jälkeen ole tehty kuin pieniä tarkennuksia. Vuosikymmenessä ajat ja asiat muuttuvat ja vaikka YLA onkin ihailtavasti pitänyt pintansa muutoksissa, on se silti melkoinen muinaisjäänne.

Jotta YLA:n uudistamisen kanssa ei mentäisi perse edellä puuhun, pitäisi ihan ensimmäisenä miettiä YLAn funktiota. Mikä on sen tarkoitus? Mitä se haluaa palkita? Millainen on YLA1-palkittu hevonen? Halutaanko palkita vaivannäköä? Halutaanko palkita realistisuutta? Persoonallisuutta? Rakennetta? Kilpailemista? Jalostusta? Rodunmukaisuutta? Kirjoittamista?

Alunperin YLA:n tarkoitus oli huomioida ja palkita hevosta kokonaisuutena, YLA:n historia juontaa siitä, että vuonna 2002 NJ-menestys oli kaikki kaikessa ja millään muulla ei ollut merkitystä. Suosituin siitosori oli se, jolla oli VIR MVA CH nimensä edessä, kisatulokset, luonne tai suku olivat yhdentekeviä, eikä niitä aina edes ollut. YLA oli suora vastaisku tälle, alkuperäisessä pisteytyksessä hevonen ei voinut saada pisteitä näyttelyistä eikä näyttelymenestyksestä. Tämä toki ei ollut pelkkää NJ-vastaisuutta vaan ihan maalaisjärkeä: hevosen rakenne arvioitiin YLA:ssa erikseen, joten jos se olisi saanut vielä ekstrapisteitä näyttelymenestyksestä, olisi se hyötynyt hienosta rakenteesta periaatteessa kahteen kertaan. Osin YLA vetosi myös realismiin, koska eihän ole missään määrin realistista suosia jalostuksessa sellaista hevosta, joka on vain kaunis. Rakenteen rinnalle nostettiin siis luonne, suku, ja kilpailutulokset. Kolmas seikka, johon YLA halusi puuttua, oli hevosten realistisuus. Yleisesti ottaen YLA:n avulla haluttiin laajentaa "hyvän virtuaalihevosen" määritelmää.

Nykyisin "hyvän virtuaalihevosen" käsite on laaja, jokaisella on vähän omanlaisensa käsitys siitä. Meille se tarkoittaa mieluisaa sukua ja realistista värigenetiikkaa, parhaassa tapauksessa myös nättiä kuvaa ja mukavaa nimeä. Jollekin toiselle 100 sijoitusta painotuslajista on ainoa merkitsevä tekijä. Kolmas haluaa viisi sivua luonnekuvausta ja kolme sivua sukuselvitystä, mutta kisatuloksia vain muutaman, sen verran että nyt näkyy että on kisattu. Neljäs haluaa hienon kuvan ja mielellään vähän vielä näyttelymenestystäkin. Viides haluaa nämä kaikki ja pari muuta juttua siihen vielä lisäksi. Kenen kelkkaan YLA hyppää? YLA ei voi olla enää sellainen kaiken ylitse menevä sateenvarjo, jonka alle mahtuvat kaikki mielipiteet ja näkemykset, koska tässä pätee loistavasti se sanonta, että kun yhdelle kumartaa, toiselle väistämättä pyllistää samalla.

Toisaalta ainakin KRJ:n ja ERJ:n laatuarvosteluiden arvosteluperusteet ovat noudatelleet jo vuosia YLA:n antamia raameja. Ei niissäkään tuijoteta pelkkää sijoitusten kokonaismäärää, pisteitä saa niin rakenteesta, luonteesta kuin suvustakin, tietenkin siihen omaan lajiin painotettuina. Nämä ovat siis vallanneet YLA:lta sen omaa aluetta, mutta minusta se niille sallittakoon, koska onhan se realistisempaa jossain kouluratsastuksen laatuarvostelussa katsoa vähän muitakin kohtia kuin vain arvottujen kisatulosten määrää. Mutta toisaalta KRJ:n ja kaverien hyppiminen YLA:n tontilla aiheuttaa sen, että YLA:lla ei ole oikein tarkoitusta enää. Suositummat (viime vuosina ehkä myös luotettavammin toimivat?) laatuarvostelut ovat ajaneet YLA:sta ohitse ja nyt YLA:lle pitäisi keksiä uusi tarkoitus tai muuten se jää vähän arvostetuksi, oudoksi sekasikiöksi lajikohtaisten laatuarvostelujen jalkoihin. Sellainenhan se nyt tuntuu vähän olevan, YLA-palkintoa kukaan ei kai oikeastaan tavoittele, mutta jonkinlaisen YLA-palkinnon saa lajikohtaisten laatispalkintojen ohella, jos viitsii YLA-tilaisuuteen hevosensa ilmoittaa.

Niin että YLA:n pitäisi löytää se oma juttunsa ja sitten pitää siitä kiinni, vaikka jotkut valittaisivatkin, että se on heille epäreilu. Nykyisin yksikään laatuarvostelu ei voi olla reilu kaikille eikä ottaa kaikkien mielipiteitä huomioon. Jos joku on eri mieltä, saa hän esittää pisteytysjärjestelmän, joka ei sorsi minun lempihevostani, joka sattuu olemaan kuvaton, luonteeton ja kisaamaton ahaltek, jolla on 10 polvea sukua täynnä Gin-tekkejä, mutta on aivan yhtä tasa-arvoinen sille suvuttomalle kisajyrälle, jolla on kasoittain sijoituksia, pitkänpitkä luonnekuvaus ja upea kuva. Itse asiassa tällä hetkellä YLA yrittää olla juuri tällainen, se yrittää välttää pyllistämästä suoraan kellekään, niinpä se haluaa hevoselta vähän sitä ja vähän tätä. Vähän kisoja, ettei suututeta sikakisaajia, muttei paljon, etteivät vähemmän kisaavat ota nokkiinsa ja hylkää YLAa. Rakennekuva on hyvä olla olemassa, mutta muullakin kuvalla voi saada pisteitä, ettei kukaan vain loukkaannu sen takia, ettei pääkuvasta saa mitään. Luonnekuvaus pitäisi olla, kun se nyt on historiallisesti kuulunut mukaan kuvioon. Suvusta saa pisteitä, mutta kun suvuttomien omistajat ovat niin pahoillaan, niin annetaan nyt vähän sukuselvityksistäkin pisteitä. Päiväkirjasta saa vähän pisteitä, muttei paljon, ettei vain karkoiteta niitä, jotka eivät päiväkirjaa pidä. Tarinakisoista saa myös muutaman pisteen, samalla perusteella. Ollaan kilttejä vähän kaikille, mutta oma linja puuttuu. Ei siis ihme, että YLA on jäänyt jalkoihin.

Siksi sanoinkin, että YLA:n pitäisi kipeästi löytää se tarkoitus ja syy, mistä se haluaa hevosia palkita. Se tosin voi tarkoittaa aivan totaalista täyskäännöstä koko YLA:ssa, mutta kukas sen estää? Jos halutaan palkita vaivannäköä, itsetehtyjen piirroskuvien pitäisi ajaa valokuvien edelle, itsekirjoitetun luonteen pitäisi olla pisin mahdollinen, tietysti myös persoonallinen, kielellisesti oikea ja sujuva lukea. Kisaamisessa määrä korvaa laadun, samoin suvussa, varsojen määrässä ja päiväkirjamerkinnöissä. Kaikki luonnollisesti pitäisi olla itse tehtyä, jos on aavistuskaan siitä, että oltaisiin fuskattu ja teetetty jollain toisella, siitä tulisi sanktiota.
Kokonaan toiselta näyttäisi sellainen pisteytys, jossa keskitytään realistisuuteen. Onko kuva, piirros tai valokuva, rodunmukainen, sukupuolileima hyvä, väri oikein määritelty, onko väri mahdollinen suvun perusteella, onko lajipainotus realistinen ottaen huomioon rodun, rakenteen, koon, luonteen, suvun, onko koulutustaso realistinen, ovatko perustiedot realistiset, onko kisaaminen realistista (tässä kohtaa sikakisaaminen vetäisi pisteet nolliin), onko luonnekuvaus realistisen tuntuinen, valmennukset, päiväkirjat ja niin edelleen.
Persoonallisuus on vähän vaikeampi määritellä. Persoonalliset kuvat (pelkistä rakennekuvista ja Bob Langrishista miinusta), persoonallinen luonne kirjoitettu persoonallisella otteella, kisaamisella ei niin väliä, mutta harvinaisemmista lajeista ja tarinakisoista saisi paljon lisäpisteitä. Suvun harvinaisuudesta voisi saada pisteitä myös, mutta kuka senkin määrittää.

Nämä ovat vain karrikoituja esimerkkejä, mutta tätä minä ajan takaa puhuessani YLA:n muutoksesta. YLA oli silloin aikanaan mullistava uutuus, joka pakotti harrastajia ajattelemaan asioita kokonaan uudesta näkökulmasta. Voisiko se olla sitä samaa vielä tänäkin päivänä?

– Gin

Hei hei, YLA

Olen ollut YLAn tuomarina taas jonkin aikaa, siitä lähtien kun YLA palasi tauolta ja jo ennen sitä. Olen arvostellut kaikkien YLA-vuosieni aikana useampia luokkia, täysiverisiä, puoliverisiä ja lämminverisiä, D-poneja ja taisin joskus aikojen alussa tuomaroida B-ponejakin. Kaikenlaista on siis nähty. Nyt kuitenkin erosin, luullakseni lopullisesti. En halua enää YLAa.

Kuten joissain yhteyksissä on tullutkin ilmi, aikoinani kehitin YLAn idean ja pisteytyksen, joten minua voidaan kiittää tai syyttää YLAn luomisesta. Tuolloin aikoinaan YLAn tarkoitus oli siirtää painopistettä pois pelkän NJ-menestyksen haalimisesta tasapuolisemmin muihinkin asioihin. Tuolloin nimittäin "hienoimmat" hevoset olivat VIR MVA CH-hevosia, kantakirjattuja otuksia, joilla oli hienot kuvat muttei luonnetta, sukua tai kisoja. NJ-kalenteria kytättiin monta kertaa päivässä ja kiireellä raapustettiin osallistumisposteja, jotta saataisiin omat kultamussukat mukaan näyttelyihin ennen kuin luokat täyttyvät. Ja tuomarit luonnollisesti olivat ylityöllistettyjä, samoin NJ:n ylläpito, jolla oli tekemistä osallistujien keksimien porsaanreikien tukkimisessa, kisakalenterin päivittämisessä ja kaikkiin valituksiin vastaamisessa tai ainakin niiden sietämisessä.

Se kaikki alkoi siitä, että eihän tällainen pelkän näyttelymenestyksen haaliminen ole realistista. Olisi kiva jos hevosella olisi jotain muutakin sivuilla kuin kuvat ja arvonimilitaniat. Ja että hevosta oikeasti käytettäisiin johonkin muuhunkin kuin vain näyttelyihin. Niinpä YLAssa pisteytettiin hevonen kokonaisuutena: pisteitä sai rakenteesta toki, mutta myös luonnekuvauksesta, suvusta ja jälkeläisistä ja kisoista. Siitä se sitten lähti, minun ja muutaman muun suunnitelma "täydellisen hevosen" määritelmän muuttamisesta ja laajentamisesta.

Ja sehän muuttui. Nykyisin nauretaan jos hevosella ei ole kisoja, sukua tai ainakin sukuselvitystä ja luonnekuvausta, joten tavoite saavutettu ja minun pitäisi olla iloinen. No en kuitenkaan ole. Homma on mennyt ylitse, enää ei riitä maltillinen kisaaminen (vaikka se YLAssa kyllä riittäisikin) eikä järkevän pituinen luonnekuvaus. Näyttelymenestystä ja ktk-palkintoja halutaan edelleen. Nyt täytyy hevosenomistajan tehdä paljon enemmän töitä saavuttaakseen käsitteen "hyvä virtuaalihevonen". Minä puolestani olen pudottautunut siitä kelkasta jo kauan sitten.

YLA-tuomaroinnista on tullut perin tylsää. Sieltä puuttuu nykyään ne wow-elämykset, se kun huomaa johonkin hevoseen todella panostetun aikaa ja vaivaa ja jolla on vielä hieno kuvakin ja pitkä suku ja kaikki hyvin. Kaikki YLAan tuodut hevoset ovat sellaisia! Saman kaavan mukaisia: hyvä rakennekuva, luonnekuvaus jonka arvaa jo etukäteen, kisoja ja sijoituksia vähintään se 60 kappaletta, että saa täydet pisteet, sukua tai ainakin pitkänpitkä sukuselvitys ja varsat sekä päiväkirja joka on viime viikolla kirjoitetun oloinen vaikka päivämäärät on merkitty vuoden ajalle.

Toistan itseäni: se on tappavan tylsää. Hevosista saa niin laskelmoidun kuvan, niiden sivut on ikäänkuin viritetty nimenomaan sitä varten, että niillä saa YLAsta mahdollisimman hyvät pisteet. Luultavasti suunnilleen samalla kaavalla kuitenkin saa pisteitä myös jaosten laatuarvosteluista, joten kaikki on todennäköisesti tarkkaan laskelmoitu laatuarvostelumenestystä varten.

Sana "laskelmointi" onkin tässä se avainsana. Sitä tehdään (kuvitteellinen) laskin kourassa ja kuinka moni teistä pitää hauskaa taskulaskimen kanssa? Virtuaalimaailma ei ole enää hauska, kun täällä laskelmoidaan. YLA-tuomaroinnistakin katosi hauskuus kun kaikkien osallistujien sivut ovat laskelmoituja maksimaalista menestystä varten. Minä innostun heti, kun joku tekee asioita toisella tavalla, siis yleensä jättää jotain tekemättä. Suprant sai kehuja juuri siitä, että hevosilla ei ole (pitkiä) luonnekuvauksia, ei (pitkiä) kisakalentereita eikä täydellisiä rakennekuvia. YLAan niitä tietenkään ei tuoda.

YLAsta on tullut turha. Se oli aikanaan tarpeellinen, se kertoi että hevosella olisi hyvä tehdä muutakin kuin vain näyttelyttää, koska siitä sai pisteitä. Nyt hevosilla tehdään jo ihan ilman YLAa paljon kaikenlaista että ne olisivat hyviä ns. yleisen mielipiteen mukaan. Siihen ei enää tarvita YLA-menestystä porkkanaksi. Nyt puolestaan tarvittaisiin jotain, jolla saataisin harrastajien pipoja löysättyä.

-Gin

Joulukalenterin luukku 9: kiltteys valtaa ylaa

Olen toiminut taas taukoilujen jälkeen YLAn tuomarina luokkia vaihdellen. Kuluneen vuoden aikana olen arvostellut täysiverisiä, puoliverisiä ja lämminverisiä eli rotuvalikoimaa ja hevosia on riittänyt, vaikka viimeisimmän tilaisuuden täysiveriluokissa oli peräti kolme hevosta. Luonnekuvauksia on tullut luettua läpi sen verran, että voin väittää tietäväni aiheesta jotakin.

Yksi asia on alkanut erityisesti pistää silmään: kiltteys. Hevoset ovat kautta linjan kilttejä tai ainakin suht hyvätapaisia. Juuri niin, sellaisia soveliaita kilpahevosia, eivät mitään ihan aloittelijoiden ratsastettavissa olevia lussuja, mutta kokeneemman alla kuuliaisia, tottelevaisia, sopivan säpäköitä ja loistavia omassa lajissaan. Puhumattakaan nyt siitä, että ovat kovin rauhallisia kisapaikoilla ja kuljetuksissa. Ei stressiä, ei syömättömyyttä, ei nirsoilua, sellainen kun käy mahan ja kisakunnon päälle.
Tälle on luonnollisesti selitys: kilpaileminen. YLAan tuodaan mielellään sellaisia hevosia, jotka on kilpailtu jalattomiksi jo hyvissä ajoin ennen nelivuotissyntymäpäivää (minun henkilökohtainen mielipide, ei YLA-tuomari-Virginian mielipide), joten vaatiihan se tietysti hevoselta jossain määrin nöyrää luonnetta ja hyvää ratsastettavuutta sekä muuta soveliaisuutta kilpailemiseen.
YLAssa ei saa rokottaa kisakalenterin epärealistisuudesta eikä hevosen liiallisesta kiltteydestä edes niiden täysiveriorien kohdalla. Toisaalta realistisuus- ja koulutustasopisteisiin vaikuttaa alentavasti se, että hevosen koulutustaso on epärealistisen korkea, jos se on hankala tai suorastaan mahdoton ratsastettava tai että huolimatta ankarasta kisa- ja kuljetusstressistä, hevosella on 68 sijoitusta ja 1347 kisaa.

Kisaamisen ihannointi vaikuttaa siis luonnekuvauksiin yksipuolistavasti. Ja YLA-tuomariin se vaikuttaa unettavasti. Kun huomaa ajattelevansa uuden hevosen kohdalla jotakuinkin näin: "Jos tää kaakki on nyt taas kiva ratsastettava ja ihan huippu jossain lajissa ja kaikki muut kliseet samassa kasassa, niin mä en kyllä ala...", on syytä miettiä, onko vika vain tyhmässä puusilmä-tuomarissa vai siinä, että hevosten luonteet ovat lautta linjan toistensa kopioita, on vain sanottu sama asia eri sanoilla.

Mihin ovat kadonneet ne kipenöivän kiukkuiset nelijalkaiset tappajat, joita ei saa edes tallista ulos ilman henkilövahinkoja, saati sitten kisakentille? Missä ovat ne rauhalliset, alati luotettavat mussukat, jotka eivät loista kisakentillä, mutta kylläkin alkeiskurssien rakastetuimpina luottoratsuina? Ja ne kaikki muut siltä väliltä, ne jotka eivät ole huippukisaratsuja?
Niin, siellähän ne ovat toki, virtuaalisten ratsastuskoulujen harvalukuisessa joukossa. Niillä ei ehkä kilpailla eikä rakennekuva ole välttämätön, suvusta ei ole tietoakaan, saati sitten varsoista, mutta niissä on jotain persoonallista. Ei niillä YLAssa ole mitään saumaa, kun siellä loistavat ne kiltit kisatykit. Huoh.

Kohtuullisuus on oikeasti hyve

Törmäsinpä tässä päivänä muutamana virtuaalihevoseen, jonka kerrottiin olevan omistajansa lemmikki ja huoliteltu silmäterä. No sen huomasi, jos ei muusta niin ainakin luonnekuvauksen pituudesta. Se oli nimittäin täysin kohtuuton, sitä jatkui näyttökaupalla alaspäin, onneksi sentään oli väliin ripoteltu vähän kuvia pätkimään romaania. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että tekstiä oli liikaa.

Ai miten niin muka voi olla liikaa tekstiä nettisivulla? No sitenniin.
Yli kymmenen vuotta sitten johtava käytettävyysasiantuntija Jacob Nielsen kirjoitti lukunopeuden näytöltä olevan 25% hitaampi kuin lukunopeus paperilta (lähde) ja toisaalta myös, että ihmiset eivät mielellään lähde lukemaan ajatuksen kanssa pitkää tekstiä läpi netistä. Näistä seikoista päästään siihen, että nettiin pitäisi kirjoittaa noin puolet siitä, mitä kirjoittaisi samasta asiasta paperille. Tiivistäminen, tiivistäminen ja tiivistäminen.
(Nielsen kylläkin kirjoitti että huipputarkat näytöt tulevat yleistymään 10 vuoden kuluessa, mutta näin ei ole käynyt vaan todella hyviä näyttöä on tällä hetkellä lähinnä vain e-kirjalaitteissa.)

Siis harrypotterin kirjoittaminen nettiin ei kannata, koska kukaan ei viitsisi lukea sitä sieltä.

Ikävä kyllä, jos tämän hevosen omistaja päättäisi tuoda hevosensa YLAan, jonkun tuomariparan pitäisi lukea se luonneteksti läpi ajatuksen kanssa ja huolella. Harva asia ärsyttää ainakin minua niin paljon kuin pitkät luonnekuvaukset, koska se luonneosion arvostelu on tuomaroinnin aikasyöppö. Rakenteen arvostelen yleensä varsin nopeasti, arvosteluun ja pisteytykseen on kehittynyt jo rutiini ja enää harvan rodun kanssa joudun etsimään rakennetietoa netistä. Kilpailujen pisteytys on myös hyvin yksiviivaista, suvunkin jossain määrin.
Ylivoimaisesti suurin aika menee siis luonteen kanssa tuhratessa. Jos luonnekuvaus on liioitellut pitkä, sen kanssa menee entistä enemmän aikaa ja useissa YLA-luokissa osallistujia on paljon. Tällöin iskee joskus jopa epätoivo: en saa ikinä tätä luokkaa valmiiksi! Asiaa ei auta tippaakaan se, että foorumeilla huudellaan epäystävälliseen sävyyn tulosten viipymisestä, yleensä vielä jonkin viivanickin takaa, niin ettei voi edes mennä kiukkupäissään sanallisesti rökittämään vinkujaa oman hevosen luonnekuvauksen pituudesta.

Voisinkohan YLA-tuomarina kieltäytyä tuomaroimasta selkeästi ylimittaisia luonnekuvauksia yhteisen hyödyn nimissä?

YLA-tuomarointia pitkästä aikaa

Virtuaalimaailman uudemmille tulokkaille ensin tiedoksi se, että olen toiminut YLA-tuomarina heti YLAn perustamisen jälkeen, vuosiluku oli 2001 ja/tai 2002, en muista nyt enää ihan tarkasti. Tuomaroin tuolloin puoliveriluokkia, jotkut poniluokat ja muistaakseni myös täysiveriluokat. Marinean lopettaessa syksyllä 2002 ja minun vetäytyessä lopullisesti (hahhah mitä sarkasmia!) lopetin YLA-tuomaroinnin siinä missä kaikki muutkin haalimani tehtävät. Tein paluun virtuaalimaailmaan nopeammin kuin pöly ehti laskeutua, mutta YLAan en ole käpäliäni sotkenut sen koommin. Jos joku joskus väittää, että olisin ollut joskus YLAn ylläpitäjä, niin se ei pidä paikkaansa, sillä vaikka YLA onkin osin minun ideoimani (mm. pisteytysjärjestelmä on pohjimmiltaan edelleen sama kuin se minkä alunperin kehitin), en ole koskaan sitä ylläpitänyt.

Joitain aikoja sitten sorruin ja YLAn ylläpitäjän hakiessa uusia tuomareita lopettaneiden tilalle kirjoittelin viestiä, että vieläkö vanha patu kelpaisi remmiin. Kelpasin, kunhan ensin olin kerrannut vanhat systeemit ja tutustunut uusiin ja suorittanut koetuomaroinnin. Niin pääsin sitten lämminveriluokkien ja D-ponien tuomariksi, varatuomarina olen B- ja C-poneissa. Ensimmäiset lämminveriluokat on nyt arvosteltu vuosien tauon jälkeen, pahoittelen että olen vähän myöhässä niiden kanssa, mutta tuomarointi on yllättävän aikaa vievää puuhaa ja siihen pitää keskittyä, sitä ei voi hoitaa tuosta noin vain toisella kädellä työasioiden lomassa.

Koska tuo lämminveriluokka pitää sisällään kaikki lämminverirodut lukuunottamatta täysiverisiä ja puoliveriratsuja, olen joutunut astumaan mukavuusalueeltani pois ja opettelemaan rakennetuomarointia sellaisille roduille, joihin en koskaan kuvitellut haluavani kajota, kuten friisiläiset ja lv-ravurit. Rakennetuomarointi ei ole kuitenkaan YLAn pääasia ja niinpä katson voivani tuomaroida näitäkin rotuja, vaikken mikään varsinainen asiantuntija olekaan. Perusasiat tiedän kuitenkin ja se on ihan riittävä, koska YLAssa hevosia ei aseteta rakenteen perusteella paremmuusjärjestykseen, jolloin tarvitsisi olla selvillä kaikista toivotuista ja ei-toivotuista pikkuseikoista ja painotuksista.
Vanha koira oppii todistettavasti uusia temppuja ja olinkin yllättynyt tammaluokkaa arvostellessani kun vastaan tuli lv-ravuri, josta huomasin heti että hei, tässäpä kivannäköinen lämppäri ja rakennekin on ihan moitteeton.
Ponipuolella on vielä tulossa vuonohevosia ja melko tuntemattomat buurinponi ja galiceno.

Muistin myös sen, miksi YLA-tuomarointi on varsin virkistävää, vaikka se onkin aika raskasta. Siinä joutuu keskittymään siihen yhteen hevoseen ihan eri tavalla kuin mitä muuten tekisin. Yleensähän katson virtuaalihevosen sivulta ensin rodun, jos kiinnostava, saatan katsoa enemmän, jos ei kiinnosta, menen pois. Sitten katson kuvat, jos tykkään, niin kiva; jos en niin sitten en. Jos luonne on liian pitkä teksti, en lue sitä. Jos kisoja on liikaa, tuomitsen hevosen surkeaksi luuskaksi. Jos suku on jollain tavoin huono, häivyn viimeistään tässä vaiheessa.
YLA-tuomarina en voikaan tehdä näin! Rodusta riippumatta hevonen on tuomaroitava. Luonne on luettava, kisakalenterin suhteen saan jättää omat henkilökohtaiset mielipiteeni narikkaan ja sama suvun kanssa. Tässä on aivan huomattava ero normaaliin käytökseeni nähden! Vaikka silti minä kiroan ja kiroan liian pitkiä luonnekuvauksia, jotka pahimmillaan on vielä kirjoitettu yhteen putkeen. Se ei kuitenkaan saa näkyä pisteissä.

Niin ja sitten himokisaajille tiedoksi: YLA-tuomarit eivät lähte selailemaan VRL:n kisa-arkistoja etsiäkseen teidän hevosten kaikkia kisatuloksia, kun te laiskat olette merkinneet hevosen sivuille vain sijoitukset. YLAssa pisteitä saa vain ja ainoastaan niistä kisoista, jotka on merkitty hevosen sivuille, muita kisoja ei meille ole olemassa. 60 kisaa riittää täysien kisapisteiden saamiseksi, 10 sijoitusta täysien sijoituspisteiden saamiseksi. Harmi ettei epärealistisen paljosta kisaamisesta saa jakaa miinuspisteitä...

Masentavaa sen sijaan on huomata, etteivät virtuaalihevoset ole parantuneet mitenkään tässä vuosien saatossa. Samanlaisia pisteitä jaoin silloin vuonna 2002, ihan samalla tavalla suurin osa sai jo tuolloin YLA3-palkinnon, jollain 60-80 pisteellä.
Yhtä kehnoja olivat luonnekuvaukset silloin kun nytkin. Jouduin pari kertaa ihan tosissani ihmettelemään, että eivätkö ihmiset tajua kirjoittamaansa tekstiä. Yhden ja saman hevosen luonnekuvauksessa voi lukea "rauhallinen ja kaikin puolin mukava" ja "tulee toimeen vain hyvin harvan kanssa" ja minä en ymmärrä miten nämä kaksi asiaa sopivat mitenkään riitelemättä samaan hevoseen... Voin paljastaa, että luonnekuvauksen realistisuuspisteitä ei paljon tällaisella heru.

Paljastuksia kulisseista

No, paljastuksia ja paljastuksia, kyllä nämä kaikki ovat ihan julkisia juttuja enkä näe mitenkään tärkeänä pitää niitä salassa, vaikka asiat eivät vielä välttämättä virallisia olekaan.

VRNJ:n toimintaan lähdin mukaan jonkinlaisena asiantuntijana, joka arvostelee tuomarikokelaiden lähettämiä koetuomarointeja. Lisäksi olen siellä myös tuomarina, luonnollisesti. Pitäisikin suunnitella omia VRNJ-näyttelyitä pidettäväksi piakkoin. VRNJ:n arvostelukaavake taitaa myös olla aika pitkälle se sama, jota itse ehdotin. Samanlainen lienee tulossa myös VNT:lle ja toisaalta YLA:n rakennepisteytyskaavake on aika pitkälti samankaltainen, sekin.

VRL:n alaisen arabianhevoskantakirjan ylläpitäjä Sanna kyseli kiinnostunutta tuomaria enkä voinut vastustaa halua ainakin kysyä arabi-ktk:sta. Kantakirjaustouhu on pysynyt samanlaisena kuin mitä se oli vuonna 2003, kun toimin hetken aikaa lämminveristen ktk-tuomarina, ennen Marinean lopetusta syksyllä 2003.
Tämä kantakirjasysteemi tulee todennäköisesti olemaan vaikein, koska yksi tuomari antaa hevoselle vain yhden pistemäärän, 0-25 pistettä kokonaisarvosanaksi koko rakenteesta. Mitä katselin muutaman tilaisuuden pisteitä, on käytännön pisteskaala vieläkin suppeampi, yleensä pisteet osuvat välille 14-18. Se tarkoittaa sitä, että aika moni hevonen saa sen kolmospalkinnon. Minun täytyy yrittää kehittää jokin keino, jolla saan jotenkin järkevästi arvosteltua hevosen ja muunnettua sen ktk-pisteiksi.

Eikä tässä vielä kaikki!
Nyt myös YLA:n ylläpitäjä hakee päätuomaria puoliverisille ja lämminverisille sekä varatuomaria kylmäverisille. Puoliveriset ja osin myös lämminverisetkin olisivat minulle varsin tuttuja, mutta pohdin tuossa että kummankin päätuomarointi lienee varsin rankka puuha kun ainakin perinteisesti kummassakin luokassa on ollut paljon osallistujia. Puoliverituomarin paikasta haaveilen enemmän.
Tarvitsen kuitenkin roppakaupalla muistinvirkistystä YLA-tuomaroinnissa, koska siinähän rakenne on ainoastaan neljännes pisteistä. Muut neljännekset ovat sitten luonnekuvaus, suku ja kisakalenteri. Toivottavasti YLAlla on vielä selkeät pistetaulukot kaikkien arvosteltavien asioiden suhteen! Ja toivoa myös sopii, ettei tuomarointi ole muuttunut mitenkään ratkaisevan erilaiseksi vuodesta 2003, jolloin toimin paitsi ktk-tuomarina, myös YLA-tuomarina.
Hmm, toivon että näkisin vielä joskus sen päivän, että YLAssa rangaistaisiin tuntuvasti epärealistisesta kilpailemisesta, jopa niin että sikakisatut hevoset hylättäisiin ilman muuta vaikka muuten olisivat miten hyviä tahansa...