Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielenkiintoiset virtuaalitallit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielenkiintoiset virtuaalitallit. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, toukokuuta 15, 2023

Lavender Fields

Katariina A:n Lavender Fields on uusi ja vielä keskeneräinen talli, mutta otan silti asiakseni esitellä sen blogissa, koska se on kovasti kiinnostava. Toivon lisäksi, että talli saa ilmaa siipiensä alle ja siitä tulee pitkäikäinen, toivottavasti suorastaan ikuinen talli.

Kiinnostavinta Lavender Fieldsissä ovat tietysti rodut. Heti lähtöönsä talli painottuu harvinaisiin ja kuulemma erityisesti kylmäverisiin. Loistava yhdistelmä, sillä moni kylmäverinen onkin harvinainen ja kylmäverisiä (poislukien suomenhevoset, vuonohevoset ja issikat, jos nämä luetaan kylmäverisiksi). Ja jo nyt, keskeneräisenäkin, hevosrotujen valikoima on niin laaja, että Ionic vaikuttaa tylsältä sen rinnalla! Auxois, muraközinhevonen, dölehevonen, perunpaso, kanadanhevonen, American Walking Pony, landesinponi, vain muutamia mainitakseni.

Toki sekaan mahtuu yleisiäkin rotuja. On arabianhevosia, welshejä, ratsuponeja, FWB:itä, trakehnereita ja niitä suomenhevosia. Eli siinäkin mielessä talli muistuttaa Ionicia, on vain valikoimaltaan laajempi. Tuntuukin vähän siltä että mitä tahansa etsitkin, niin kaikkea löytyy. Ja minä sitten rakastan tällaisia talleja! Voin kuvitella mielessäni jo sen sähköpostin, jolla on pituutta kuin joulupukin parralla: kymmenittäin astutuspyyntöjä ja vähintään pari tusinaa tilausvarsaa. Ehkäpä yritän vielä post scriptumissa kaupata muutamaa omaa kasvattia tallille.

Ulkoisestikin talli miellyttää. Okei, minä olen helppo: violetti väri ja kukkakuvio, niin olen myyty (toki myös muunväriset kukat kelpaavat ja väreistä sininen). Talli on tosi yksinkertainen tai itse asiassa niin yksinkertainen, että minua alkaa vähän hävettää Ionicin ja GA:n kanssa. Mitäpä sitä muuta tarvitsee kuin hevoslistan, kasvatussivun ja pääsivun. No, ehkä jonkinlainen info, jonne voi lykätä kaiken muun, jota ei halua pitää pääsivulla ja joka ei sovi muille sivuille. Valitettavasti talli sortuu virtuaalitallien ja vähän muidenkin sivustojen helmasyntiin: linkkien väri ei vaihdu kun sivulla on käyty. Ison rotu- ja hevosmäärän kanssa se olisi aika tärkeätä nähdä, missä on käynyt jo, kun selailee.

Siitä minulla ei ole vielä tietoa, millaista käyttöä hevosille aiotaan. Nähtävästi kaikki tai ainakin miltei kaikki ovat käyneet RMP:ssä ja siihen kuulemma jalostuskin nojaa. Sitten on toki jalostuskäyttöä, jota on ainakin jo aloiteltu. Moni nähtävästi kilpailee myös porrastetuissa, mikä on tietysti ison hevosmäärän kanssa helpompi ratkaisu kuin työläät perinteiset kisat. Kuvissa ei ole lähdetty tarpeettomasti hienostelemaan, vaan käytössä on tosi paljon kaikkea vapaastikopioitavaa eikä kaikilla todellakaan ole rakennekuvaa. Sen sijaan kuvien rodunmukaisuus on erinomaisella tolalla. Eli tässäkin mielessä se noudattelee varsin samoja linjoja kuin Ionic.

Kuten sanoin, toivotan Lavender Fieldsille pitkää ikää ja mainioita vuosia harvinaisten rotujen parissa. Minä ainakin arvostan kovasti tallia jo nyt!

maanantaina, joulukuuta 19, 2022

Joulukalenteri 19: talliesittelyssä Glowdale (ja vähän myös Ljóma)

Seuraavana esittelyvuorossa on Mari H:n Glowdale, askellajihevosiin erikoistunut talli! Käsi ylös kuka varsinaisesti yllättyi valinnasta, sen verran tohkeissani minäkin olen näistä askellajihevosista ollut jo pidemmän aikaa...

Glowdale on islanninhevostalli Ljóman sisartalli, alunperin Marin kaikki askellajihevoset taisivat asustella Ljómassa, mutta vuonna 2020 hän teki niille oman tallin, Glowdalen. Ljóma ja myös Glowdale tunnetaan askellajipuolella myös ahkerina kisajärjestäjinä.

Ljóma on vanha talli, sillä mikäli kasvattilistaan on luottamista, ensimmäiset frá Ljóma -issikat syntyivät jo vuonna 2009. Että ihan kunnioitettava ikä jo! Alkuvuosina of Ljóma- tai Ljómas-tunnuksilla syntyi muutama muunkin rotuinen kasvatti, mutta vuodesta 2013 lähtien muut rodut ovat syntyneet Glow-tunnuksen alla.

Glowdalesta löytyy tällä hetkellä seitsemän eri askellajirotua ja hyvän matkaa päälle toista sataa hevosta. Rodut ovat nämä:

  • Arabianhevonen
  • Hackneyponi
  • Missourinfoxtrotter
  • Morganinhevonen
  • National Show Horse
  • Saddlebred
  • Tennesseenwalker

Voitte siis arvata miten paljon tykkään tästä tallista jo pelkästään noiden rotujen takia! Kaikkia löytyy itseltä, kaikki harvinaisia (paitsi arabi sinänsä) ja kaikki askellajihevosia. Ei liene siis ihme, jos Ioniciin on uinut tusinan verran Glow-hevosia. Tai että Glowdalesta löytyy puolen tusinaa Ion-kasvattia ja lisäksi joitain sellaisia, joiden isänä on Ionicin ori. Enemmänkin yhteistyötä voisi varmasti olla, sillä Glowdalessa on tosi paljon itsetuotuja suvuttomia hevosia, suomeksi sanottuna niitä uusia sukulinjoja, joita aina kaipailen.

keskiviikkona, joulukuuta 07, 2022

Joulukalenteri 07: esittelyssä Kaukovalta

Keskustassa esitettiin toive, että joulukalenterissa voitaisiin esitellä virtuaalitalleja. Niin voitaisiinkin! Tämä tallien esittely on jäänyt aika tavalla sivuun. Männävuosinahan minä valitsin aina kuukauden alussa Ionicin pääsivulla näkymään kuukauden oriin, tamman ja tallin, ja esittelin niitä blogissakin. Mielenkiintoiset virtuaalitallit -tunnisteen alta niitä löytyy edelleen.

Ajattelin ensimmäisenä tarttua vanhaan tuttuun tai ehkä tuntemattomaan, nimittäin Kaukovaltaan. Talli on perustettu jo vuonna 2012 ja on minun ymmärtääkseni ollut koko tämän kymmenen vuoden ajan säännönmukaisen aktiivinen. Alunperin talli aloitti Suntuubissa, mutta siirtyi sen lopettaessa Altervistaan ja jatkaa nyt siellä.

Kaukovalta on virtuaalitalliksi vähän erikoinen, se tulee selväksi jo pääsivulta. Se ei ole mikään kilpatalli eikä varsinainen siittolakaan, vaan sijoituspaikka loppuelämän kotia etsiville hevosille. Näissä merkeissä minäkin siihen ensimmäisen kerran törmäsin, sillä omistaja lähestyi minua vuosikausia sitten Pinkin hevosten tiimoilta, että voisiko hän ostaa niitä Kaukovaltaan. Toki se minulle sopi ja Kaukovallasta löytyykin melkoinen lauma vanhoja GA-laukkahevosia sekä myös Pinkin ja Ionicin kasvatteja.

Rotuvalikoima on muutenkin mehukas sillä eri rotuja on toista sataa. Monen rodun yksilömäärä on kuitenkin pieni, joten hevosten määrä kokonaisuudessaan ei vielä uhkaa Ionicin kärkisijaa. Seasta löytyy yleisiä rotuja, kuten suomenhevosia, arabeja ja montaa sorttia ponia ja puoliveristä, mutta on siellä harvinaisempiakin: shagya, abstang (!), dalesponi, boulonnais, navarranponi (!!) ja kaikenlaista muuta. Olettaisin, että jos tarvitsee hevosia jalostukseen, niin astutukset ja tilausvarsat onnistuvat kyllä kysyttäessä. Itse ainakin olen varsottanut omia tammojani noista Kaukovallan shagya-oreista. 

Kaukovalta muistuttaa kovasti Ionicia, ei vain hevosten määrässä tai rotujen paljoudessa. Hevosilla ei juurikaan kilpailla tai jos kilpaillaankin, ei tuloksia juurikaan ole merkitty niiden sivuille. Luonnekuvauksiakaan ei mitenkään suuressa mitassa ole ja kuvissa suositaan hävyttömästi vapaastikopioitavia gallerioita ja Bob Langrishia.

Hevosten lisäksi Kaukovallasta löytyy muitakin eläimiä: kissoja, koiria, kaneja ja sekalaisia muita. Kehuinhan vastikään hankkineeni Kaukovallasta Ioniciin cockeri-nartun ja maatiaiskollin. Koirarotuja on myös monipuolisesti, mutta kissoista löytyy vain maatiaisia.

Sellainen on Kaukovalta. Toivotan tallille pitkää ikää ja menestystä, koska se on mielestäni varsin virkistävä poikkeus virtuaalitallien joukossa!

maanantaina, syyskuuta 28, 2020

Brandubh Stud ja irlannintyöhevoset

 Keskustassa tuli vaihteeksi vastaan mielenkiintoinen tallitulokas, Brandubh Stud. Kiinnostavan siitä tekee kasvatusrotu, talli nimittäin keskittyy irlannintyöhevosiin. Irkku on harvinainen näky virtuaalimaailmassa vaikka aina satunnaisesti niitä saattaa tulla vastaan ja muistelen lukeneeni jonkun harrastajan haaveilleen niiden kasvatustoiminnastakin. En tiedä sitten, minun tutkaani ei ole koskaan osunut oikeasti vakavasti otettavaa irkkukasvattajaa, joten oletan ettei niitä suuremmin ole. Olisin mielelläni kuitenkin väärässä.

Kommentoin tallista jo tärkeimmän Keskustassa: hevosten kuvat alleviivaavat sitä, miten hieno rotu irlannintyöhevonen on. Siinä on paljon samaa kuin clevelandinruunikossa, vaikka tiettävästi nämä eivät ole mitenkään erityisen lähisukuisia hevosia keskenään. Molemmat ovat tuhteja, mutta selkeästi lämminverisiä (irkkukin nimestään huolimatta), urheilullisia vaikka vahvarakenteisia ja varsinkin oriit ovat parhaimmillaan niin komeita ettei niitä usko oikein edes todellisiksi.

Irlannintyöhevonen oli yksi Ionicin alkuperäisiä kasvatusrotuja, mutta sen tarina tuli päätökseen muutaman vuoden kasvatuksen jälkeen. Aina se vähän on harmittanut, niin harmitti aikoinaan clevelandienkin hukkaaminen. Clevelandinruunikko on tehnyt paluun Ioniciin, olisiko nyt irlannintyöhevosen aika? Brandubhista kuulemma saisi kasvatteja...

– S

sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2019

Hopiavuori

Myönnän: en ole koskaan kovin syvällisesti tutustunut tarinapainotteisiin talleihin. Kyllä minä tiedän millaisia ne ovat ja mitä niissä tehdään, mutta jotenkin varsinaisten tarinoiden lukeminen on aina jäänyt tekemättä. Ehkä osin siksi, että joillain talleilla, toteutustavasta riippuen, tarinoita ei välttämättä jaeta julkisesti edes. Tai ainakin olen kuvitellut niin tai joskus oli niin tai tai tai... Miten vain, ei vain ole osunut silmiin tai en ole jaksanut lukea niitä sen ihmeemmin.

Sitten tuli vastaan Hopiavuori.

Sehän ei ole ollut pystyssä kuin vasta ehkä kuukauden, itse eksyin tallin sivuille ensin blogin kautta (tallinomistajan blogi löytyy tuosta meidän blogin sivupalkista ja kun se on yksi niitä valitettavan harvoja edes suhteellisen aktiivisesti päivittyviä blogeja, se keikkuu listan kärkipäässä) ja sitten Keskustankin kautta. Melkoista altistusta. Ihastuin talliin melko lailla välittömästi, tallin miljöö, hevoset ja ihmiset on kuvattu hyvin ja tarinat ovat kivoja. Lisäksi se on realistinen ja omaa fossiili-ikäistä mieltä lämmittää se, että ihan kaikki hahmot eivät ole niitä parikymppisiä, vastikään teini-iän ylittäneitä.

Tarinoita olen lukenut ahkerasti, kas kun ne ovat siellä foorumilla kaikkien luettavina. Joskus menee vähän ihmiset sekaisin, pitää aina tarkistaa että kuka oli kuka ja teki mitä. Foorumilla on jo tosi paljon tekstejä, esittelyitä, hevosten päiväkirjoja, tallin tapahtumia ja ehkä mielenkiintoisimpana hahmojen spin-off-päiväkirjat. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että tarinatallin hahmoilla "voi" ja "saa" olla elämä siellä tallin ulkopuolellakin ja että se kiinnostaisi jotakuta.

No, meikäläisen ei koskaan niin kauhean sikeästi nukkuva mielikuvitus starttasi ja noin viidessä minuutissa loin mielessäni jo hahmon Hopiavuoreen, mutta muutaman päivän mietittyäni olen päättänyt toistaiseksi olla sotkeutumatta tuohon.
Syy nro 1: aika. Sitä ei ole varsinkaan Ionicin jälkeen ja tässä olisi vähän muutakin, relevantimpaa kirjoitusprojektia mitä pitäisi saada edistettyä.
Syy nro 2: inspiraatio. Olen melko varma että vaikka nyt onkin ajatuksia ja ideoita hahmon suhteen, niin ensihuuman laannuttua inspiraatiokin saattaisi osoittautua heikoksi.
Syy nro 3: hahmo. Ei se hahmo ehkä kantaisi lopultakaan kovin pitkälle. Realismista uupuu myös.
Syy nro 4: spin-offit. Hah! En muuta tekisikään kuin kirjoittaisi sille spin-off-tarinoita. Yhteydet hevosiin olisivat hatarat.
Syy nro 5: yhteisöllisyys ja Hopiavuoren sanelemat puitteet. Tuntuu vaikealta asettaa se hahmo lopulta puitteisiin, joista ei ole ihan kauhean varma. Ja sitten kun ei kokemustakaan ole tarinatoiminnasta niin rimakauhua pukkaa.

Mutta never say never, ehkä sitä joskus.

– S

(ps. Mietin kyllä sitäkin, että tekisin omaan blogiini jatkokertomuksen tästä hahmosta, mutta eihän se liittyisi Ioniciin millään tavoin ja hevosiinkin aika vähän, hahmon tarina lähti elämään toiseen suuntaan. Niin että se siitä.)

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2019

Scuderia Sierra

Ajattelin vähän verestää vanhoja muistoja (sekä irroittautua tästä oman navan tutkimisesta) ja esitellä blogissa silloin tällöin kiinnostavia virtuaalitalleja. Jos oikein saan aikaiseksi, saattaa joku tallinomistaja joskus saada yhteydenottoa jonkinlaisen haastattelun muodossa, jolloin pääsee kertomaan omia ajatuksia tallistaan ja hevosistaan. Otan mielihyvin toki vastaan ehdotuksia ja vinkkejä kivoista talleista, omaansa saa (ja pitää) ehdottaa.

Mutta nyt esitteillä on aivan tuore löytö, Scuderia Sierra.

Scuderia Sierra on viime vuonna perustettu talli, siittola oikeastaan, joka omien sanojensa mukaan keskittyy kaikenrotuisten hevosten kasvattamiseen, harvinaisten varsinkin. No, voitte kuvitella että tässä kohtaa alkoi minulla jo pyöriä sukat jalassa innostuksesta. Kaikkia rotuja! Kasvatus! Harvinaiset rodut! Voi kyllä!

Ja voin sanoa, että rotuvalikoimaahan sitten riittää. Tallista löytyy myös ensimmäinen hensoninhevonen, johon olen koskaan törmännyt virtuaalimaailmassa. Rotunimike on tuttu, mutta omat tietoni päättyvätkin sitten siihen. Yhden henson-oriin lisäksi tallista löytyy ainakin deliboz, freiberg, kisber, kanadanhevosia, walkaloosia, mangalargoja, florida crackereita ja kirsikkana kakun päällä yksi zebroid (zorse). Sitten on kaikenlaista muuta, harvinaisempaa ja yleisempää, alkaen puoliverisistä ja shirenhevosista ja päättyen arabeihin ja welsheihin.

Tiedättekö, Ionic oli suunnilleen tämännäköinen vuonna 2005, kun se oli toiminut vuoden. Ehkä hevosia oli vähän enemmän, rotuja ehkä vähän vähemmän, mutta idea oli sama. Toteutus oli aika paljon karummannäköinen kuin tyylikäs, simppeli Sierra. Niinpä minä toivotankin Sierralle pitkää ikää ja suurta hevosmäärää, kyllä virtuaalimaailmaan toinenkin megatalli mahtuu ja tässä on jo hyvä alku. Ja vaikka talli ei koskaan paisuisi Ionicin mittasuhteisiin, niin tällainen talli on kyllä iloinen tuttavuus kaikin puolin.

–S

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2017

Swildie Highlanders (ja vähän ylämaanponien historiaa)

Swildie Highlanders kasvattaa ylämaanponeja, kuten nimestäkin voi jo päätellä. Tallilla on takanaan kymmenen vuoden taival jo tämän hienon mutta valitettavan harvinaisen skottirodun kanssa. Itse tässä taannoin kyselin Swildiestä tilausvarsoja ja astutuksia omille tammoilleni, ja nyt kun olen näille varsoille tehnyt sivuja, olen tehnyt kohtuullisen sukelluksen Swildien sukuihin. Ja sanonpa vain, että hattua täytyy nostaa!

Swildien kasvatustoiminta ei ole ollut minään vuonna mitenkään erikoisen laajaa, parhaina vuosina kasvatteja on syntynyt vähän toistakymmentä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kymmenen vuoden aikana Swildieen on saatu omasta kasvatuksesta vasta jotakuinkin kolmipolvisia sukutauluja, ei sen pidempiä. Toki tallissa joitain pitkäsukuisempiakin poneja on, mutta niillä on sitten yleensä taustalla muiden kasvatteja. Enpä ollutkaan tiennyt, että ylämaanponeja oli aikoinaan mm. Djoehemissa (vaikka mitä siellä ei olisi ollut) ja Bayou d'Armensissa. Kerpan RDN:n ja sen seuraajan Pijnboompitin sukulinjoja Swildiestä löytyy myös, samoin kuin vähäisissä määrin myös ionicilaisia, näitä tuoreempia nimittäin.

Yllätys ja myös ilo oli suurta, kun löysin joidenkin Swildien ponien suvuista vanhoja ionicilaisia, sieltä aivan tallin alkuvuosilta, kun rotu kuului meidän valikoimaan. Luulimme Virginian kanssa, että ne olisivat kadonneet tyystin vuosien mittaan. Ja nyt sitten saimme näitä nimiä omien ponien sukuihin! Neach-Seilge Ionilta, Pòsadh Ròs Ionilta ja Kinlochruel of Swildieltä löytyy suvusta tamma Muirne of Cornwall, joka oli Kerpan omistuksissa, mutta jonka vanhemmat ovat Gawin of Eamigh (joskus myös Gavin of Eamigh) ja Moira of Innes. Tuo Muirne of Cornwall on vähän mysteeri, sillä se ei ole Marinkan eikä Virginian kasvatti, eikä tietenkään Ionicin, koska se on syntynyt vuonna 2003, ennen Ionicin perustamista. Vanhemmat ovat kuitenkin Marinean tuontiponeja, jotka sitten siirrettiin Marinean raunioilta Ioniciin. Astutus ja syntyvä varsa oli merkitty Marinean listoille, mutta se ei koskaan saanut sivuja Marineassa, koska talli lopetti juuri varsan syntymän aikoihin. Olisikohan ollut vaikka niin että ne liisattiin jollekulle tai varsa myytiin ilman kasvattajatunnusta (Kerpan sivuilla sille on kyllä merkitty ihan joku vieras kasvattajaksi). Mene ja tiedä.

Sitten on pitkäsukuinen orivarsa Craignethan of Swildie, jonka emän suvusta löytyy tamma Ramette d'Armens. Ramette on kadonnut itse, mutta onneksi sen vanhemmat löytyivät vielä Web Archivesta. Kyllä tätäkin voi kohtuullisena yllätyksenä pitää, että sen takaa löytyi lisää vanhoja Ionicin kasvatteja ja meillä joskus asustaneita hevosia. Isä Ramiro RC:n vanhemmat ovat Murdoch Ion ja Gavina Ion, Murdochin vanhemmat ovat suvullinen ori Villiruusun Histamiini ja jostain muualta Ioniciin ostettu suvuton tamma Fell's Primrose. Gavinan isä on tuo yllämainittu Gawin of Eamigh, emä puolestaan on Ioniciin vuokrattu (ja sinne mitä ilmeisimmin myös jäänyt) tamma Sadd Gerda. Rametten emä Sicrid RC:n isä on Mystery Moller, joka ostettiin Highland Studista Ioniciin ja myytiin sieltä eteenpäin ennen kuin se ehti jättää yhtään varsaa. Sama tarina on myös emä Hould Rosella. Itse en näistä alkuaikojen poneista edes tiennyt ja Virginiakin oli unohtanut!

Mutta eihän Swildie mikään museo ole, ei suinkaan! Mikäli minä en ihan pahasti erehdy, talliin on keksitty tässä vuosien mittaan useampiakin tuontiponeja ja niitä on käytetty suhteellisen ahkerasti jalostuksessa. Niinpä Swildie voi todellakin ylpeillä ihan omilla ylämaanponi-linjoillaan. Minä puolestani olen iloinen tällaisesta tallista, sillä omat ylämaanponilinjani ovat melkoisen suppeat tällä hetkellä, mutta kaikille ongelmaponeille löytyi Swildiestä suvultaan sopiva ori tai tamma. Olisipa tällaisia talleja enemmänkin!

Sukujen lisäksi Swildiessä on parasta ponien kuvat, ne ovat aivan ihania. No tietenkin, ylämaanponihan on kertakaikkiaan suloinen rotu ja rodunomaisten ylämaanponien kuvia katselee mielellään. Väriasiatkin ovat jotakuinkin kunnossa, erikoisvärien (tässä tapauksessa kimojen ja hallakkovärien) periytymisessä ei ole mitään epämääräisyyksiä ja kuvista on väritkin tunnistettu oikein. En tiedä, voiko tallilta enää muuta toivoa?

– S

maanantaina, tammikuuta 02, 2017

Virtuaalisia suffolkinhevosia: Norton Hill Suffolks

Tänään oli taas päivä, jolloin olin pudottaa silmät päästäni nähdessäni ensiesittelyssä olevan tallin nimen: Norton Hill Suffolks. Suffolkinhevosia! Suffolkinhevoset ovat aina olleet Brittein saarten kylmäveriroduista se vähiten tunnettu, tinkereitä on suorastaan runsain mitoin niihin verrattuna ja suurelle yleisölle ovat tuttuja myös shiret ja clydesdaletkin, mutta suffolkinhevosia ei virtuaalimaailmasta löydä eikä ole koskaan löytänytkään.
Ehdin nopeasti jututtaa kävelevää historiankirjaa (tunnetaan myös nimellä Virginia) aiheesta ja hän totesi, ettei ainakaan muista koskaan törmänneensä suffolkinhevosiin muutamaa aivan satunnaista hajayksilöä lukuunottamatta, saati sitten että yksinomaan niihin keskittyvää tallia olisi nähnyt koskaan. Marineassa kuulemma oli aikoinaan yksi suffolk, suvuton ori Royal Heritage's Maximillian, mutta siitä ei koskaan mitään sen enempää tullut. Joten Norton Hill tekee kyllä historiaa rotunsa kanssa.

Koska suffolkinhevonen on listattuna meidän pitkän-pitkällä "näitä pitäisi joskus hankkia talliin" -listalla, alkoi jo pikkuisen syyhyttää että jos sitä omankin suffolkin hommaisi. Keksisi vaikka oriin ja tamman, varsan saattaisi saada kaupattua Norton Hilliin sitten.

–S

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2016

Penrose Shires

Milloin olette viimeksi nähneet shirenhevostallin? Tai ylipäänsä mihinkään raskaisiin kylmäverisiin erikoistuneen siittolan? Niin, kunhan ei jouduttaisi menemään Aiasiin asti, jotain irlannincob-kasvattajia on saattanut olla kyllä sen jälkeenkin. Mutta nyt osui foorumeilta silmään Penrose Shires, nimensä mukaisesti shirenhevosiin keskittyvä talli.

Koska shirenhevosia on virtuaalimaailmassa kovin vähän ja nekin hajallaan, yksi siellä, toinen täällä, Penrose on aloittanut kasvatustaan pääasiassa suvuttomilla hevosilla. Muutaman suvullisenkin hevosen omistaja on talliinsa löytänyt ja yksi oma kasvatti on syntynyt jo. Siitä se alkaa, toivottavasti myös jatkuu mahdollisimman kauan, vaikka tiedän toki helpompiakin asioita kuin kasvattaa jotain rotua käytännössä yksin. Se loppuu jossain vaiheessa, joko jalostushevosten puutteeseen tai hevosmäärän räjähdykseen.

Penrosen hevosilla on aivan ihastuttavia kuvia ja siitäkös minä pidän. Törkeän hienoja ja upeita hevosia jok'ikinen. Plussaa toki on se, että meidän ainokainen shiretamma Masquerade LAC löysi sieltä itselleen sulhon, Odds Of Vengencen. Komea kaveri ja vieläpä kimo!

–S

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tekkesyksy on julistettu ja kuukauden valinnatkin ovat siihen suuntaan kallellaan, vaikka yleensä esitellyt hevoset ovatkin olleet Ionicin hevosia. Vaihtelu virkistää, eikö vain?

– ori Arkadiy Daff
– tamma Gin Vselennaja
– talli Daff Akhal-Tekes


Arkadiy on aivan meidän uusimpia hankintoja, se vastikään tuli Daffista meille. Sillä on neljä polvea sukua ja koko suku on ihan tuntematonta meillä tai ainakin hyvin harva noista suvun nimistä löytyy meidän muiden hevosten suvuista. Tosin hankimme samalla myös Jeremy Daffin, jonka emä on sama kuin Arkadiyn emänemä, ei sinänsä mikään maailman fiksuin veto, mutta kyllä molemmille varmasti tammoja löytyy. Molemmilla onkin ekat astutukset jo mietittynä marraskuulle.

Arkadiyn emälinja koostuu Branwenin hevosista, mutta muuten suvun kasvattajat ovat yhtä sillisalaattia: pari Herring-tekkeä, vecnolaisia, ja Tinúvelin hevosia jonkin verran. Suvusta löytyy vanha suosikkini, Vecnon ruunivoikko sabino-ori Bulam-Bujar. Kaiken kaikkiaan sen suku on täynnä hienoja hevosia!


Gin Vselennaja on taas ihan ikiomaa kasvatusta ja täynnä niitä meidän hartaudella säilyttämiä vanhoja sukulinjoja. Isän puolelta suku menee pidemmälle kuin mitä sivuille on merkitty, jostain kohtaa jopa 10. polveen. Ja siellä isän puolella on todellakin kaikki vanhat nimet, tunnetut ja vähemmän tunnetut (suluissa merkitty miten monta kertaa hevonen esiintyy Vselennajan suvussa):
– Master (2)
– Haldi (7)
– Chimancee Floytoy (4)
– Yjila (4)
– Wind From Hills (2)
– Nice-n-Easy Cross Your Brains (7)
– Felix (5)
– Ayrel ID (2)
– Khalejik (5)
– My Memory (2)
– Laakson Salomon (3)
– Mrs Jones (2)
– Polak (3)
– Grannuke (7)
– Celenka (3)
– Qataran (3)
– Gentle Geno (1)
– Nobjalewia (1)
– Slowak (2)
– Kilimanjaro (2)

On tosin myönnettävä, että Vselennajan suvussa on pari sellaista hevosta, jotka aiheuttavat nykyään harmaita hiuksia meille jalostuksessa, koska ne ovat niin yleisiä hevosten suvuissa. Nämä ovat tammat Wiktorina sukuineen (Suwulgan - Witrina) ja Gin Moladz. Jossain määrin myös Gin Natasa ja Gin Primos ovat vähän harmillisia samasta syystä.


Daff on mainittu blogissa jo aiemminkin ja onhan se myös Arkadiy Daffin kasvattaja. Se on uusi talli, aloittanut vasta tässä loppukesästä varsinaisesti Daff Akhal-Tekesin nimellä. Miten kauan emotalli Daffodilissa on tekkejä ollut, en tiedä, mutta en ole itse koskaan varsinaisesti noteerannut sitä ahaltek-tallina (se ei tietenkään tarkoita mitään). Huolimatta lyhytikäisyydestään, Daff on saanut jo paljon aikaiseksi tekkepuolella: se on kaivanut koloistaan meitä vanhoja tekkeihmisiä foorumille juttelemaan, se on ostanut, kasvattanut ja myynyt hevosia, ja NJ-näyttelytkin on parhaillaan menossa, ahaltekeille tietysti.

Parasta tietysti Daffissa meidän kannalta on se, että vaikka omistaja itse kilpaileekin hevosilla ahkerasti, ei hän epäröi lainkaan käyttää meidän kisaamattomia tekkejä jalostuksessa. Daffiin on Alegresta päätynyt muutama Gin-tekke ja useampi meidän oreista on astunut Daffin tammoja. Ja se on loistavaa! Meillähän tuota hevosvalikoimaa riittää, varsinkin pitkäsukuisia ja jos yhtään arvostaa vanhoja linjoja (siis todellakin 15 vuotta sitten olemassaolleita virtuaalihevosia), meidän hevoset ovat must. Koska meillekin on tosiaan pari daffilaista päätynyt, vaihto on molemminpuolista ja toivottavasti se tulee sellaisena säilymäänkin.

Kaiken kaikkiaan toivotankin Daffille pitkää ikää virtuaaliahaltekien parissa. Voin luvata, ettet ole yksin.

–S

torstaina, elokuuta 04, 2016

Kuukauden valintojen esittelyt

Elokuussa valitsin seuraavat hevoset ja tallin esittelyyn:
– wB-ori Cwpan Warthol Ion
– x-tamma Amorica Ion
Goldoak Farm


Ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita, että tässä ponissa kaikkein parasta on kuva. Mainitsen kuitenkin. Mielestäni rakenteessa näkyy sopivasti mountain-emän vaikutus, mutta on silti riittävän ratsumainen soveltuakseen B-welshille. Minulla on kuvassa esiintyvän ponin nimi kyllä ylhäällä, muttei saatavilla juuri nyt tätä kirjoittaessa, joten en voi tarkistaa kumman sektion edustaja kuvassa oikeasti on. Eipä silti, ei sillä niin väliä ole, kuva on tälle virtuaaliponille juurikin täydellinen! Cwpan on osallistunut myös yksiin VSN-näyttelyihin, tuloksia ei ole vielä tullut, mutten odota kovin kummoista tulosta. Pää on hivenen kääntynyt kameran suuntaan ja jotenkin minulle tulee aavistuksen takakorkea vaikutelma tuosta. Puhumattakaan toki siitä, että welsh-luokat ovat perinteisesti erittäin korkeatasoisia. Ei siitä niin kauaa ole kun yhdessä D-sektion luokassa jaoin peräti 7 parhaalle yli 40 pisteen tuloksia! Aivan poikkeuksellista minulle.

Vaan eipä Cwpanin tarvitse sukuaankaan hävetä. Sen isä on lopettaneesta Lai'esta oleva osto-ori, suvultaan puhdas B-sektion poni. Emä on meidän oma mountti-kasvatti ja emänisä Greenwich's Geraintin kautta sukuun saadaan vanhoja, legendaarisia nimiä welshien historian alkuhämäristä. Emän sivulla on sukua listattu pidemmälti, sen mitä olemme onnistuneet netistä löytämään. Mountainin käyttäminen B-sektion jalostuksessa kuitenkin kertoo sen, että meidän B-welshien lauma on kovin pieni eikä suvultaan aina niin sopivaa toisilleen. Minä nimittäin en kovin mielelläni käyttäisi mountainia B-ponien jalostuksessa, mutta kun vaihtoehtojakaan ei ole. Jos siis joltakulta lukijalta löytyisi suvullisia B-poneja, olisin erittäin kiinnostunut ostamaan niitä jalostusponeiksi. Mitä pidempi suku, sen parempi, paitsi jos sattuu olemaan kovin täynnä Ionicin poneja, mutta niitäkin kannattaa kyllä tarjota.


Amorica on poikkeus siinä mielessä, että yleensä yritän valita esittelyyn sellaiset hevoset, joilla olisi nyt edes kuva. Amoricalla ei kirjoitushetkellä ole, mutta noin muuten se on erittäin mielenkiintoinen tapaus. Tamma nimittäin palautui meille aivan vastikään VRL:n kautta, se on meidän oma kasvatti vuosikymmenen takaa. Amoricaa ovat sen omistajat tarjonneet meille takaisin vuosien mittaan parikin kertaa, mutta tuolloin sille ei ole tuntunut olevan käyttöä. Nyt totesin asiaa jälleen kerran kysyttäessä, että eipä tuolla kehnompi suku ole, ei lainkaan ja koska olemme muutenkin heittäneet VHKR-ikääntymisen jotakuinkin romukoppaan, voisimme siis ottaa vanhan tamman takaisin, teettää sillä pari varsaa ja kuopata kunniallisesti.

Vanhasukuisella tammalla on toki vanhat vanhemmat, sellaiset joita ei enää näe hevosten suvuissa kovinkaan lähellä. Muuten tuo ei angloarabina ole suvultaan mikään erityisen eksoottinen. Toki se on isänsä Salah Ad-Din Ionin ainoa angloarabivarsa, joten siinä mielessä kyllä, mutta emä Raincome's Amien toista varsaa, xx-tamma Aminda Ionia on käytetty angloarabijalostuksessa jonkin verran. Mutta viis siitä, tuollainen lyhyt ja muutenkin kiva suku on tervetullut meille ja kuten varsalistasta näkyy, Amoricalle on löytynyt jo sulhasia. Parin täysiverioriin kanssa se saa angloarabivarsoja, sitten on yksi trakehner-ori ja yksi muu puoliverinen.


Goldoakin kanssa täytyy taas esittää se sama laulu, että sivujensa mukaan talli on ollut pystyssä muutaman vuoden, mutta minä en ole tiennyt mitään enkä voi käsittää miksi. No, on se tietysti voinut joskus vilahtaa jossain, mutten ole kiinnittänyt siihen erityisempää huomiota. Jotenkin tuntuu siltä, että näitä western-talleja on viime aikoina putkahdellut tietoisuuteeni aika usein eikä ole mitenkään harvinaista, että löytää ht.netistä myyntitopikin western-roduista, mutta en nyt ainakaan vielä menisi sanomaan että elämme jonkinlaista western-buumia.

Ja kivahan se on, että aiemmin melko harvinaisia quartereita ja painteja aletaan omistaa, jalostaa ja kilpailuttaa. Nämä ovat hienoja rotuja, vaikka meillä aina jääneet vähän lapsipuolen asemaan, paintit varsinkin kun kuvien kanssa on lieviä ongelmia (voin nimittäin kertoa, että erikoisvärien sotkeminen lehmänkirjavuuteen tuottaa välittömästi harmeja). Goldoakinkin hevoset ovat erittäin hienoja yksilöitä, vaikka tallissa ei ollakaan lähdetty erityisesti kikkailemaan erikoisvärien kanssa. Jos minun pitäisi valita suosikkini tallin hevosista, se olisi kovin vaikeaa. Quarter-ori Atacosa Apache olisi listalla varsin korkealla kyllä.

–S

torstaina, heinäkuuta 07, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Meinaa myöhästyä, mutta kyllähän nyt kuukauden valinnat pitää tehdä! Vanhalla, tutulla RA-HI-menetelmällä (RAvista HIhasta) tässä kuussa esittelen NSH-ori Too Russian Ionin, nonius-tamma Midriacs GA ja tallina uutuuttaan hohtava Zemniak Stud.


Blogissa on puhuttu NSH:n jalostuksesta ja vaaditusta arabiveriprosentista jo aikaisemmin (National Show Horsen jalostus), joten en puutu siihen nyt sen enempää. Totean vain, että Russianin isä oli juuri tällainen "puoli-NSH", sen suvussa oli uuden säännön mukaan liian vähän arabia, vain 25%. Se astuikin sitten vain arabitammoja ja jälkeläisten arabiveriprosentti onkin ihan ongelmaton, 62,5%.

Jännittävän Russianista tekee sen väri, se kun on kimo. Kimon kuvittelisi olevan suhteellisen yleinen väri NSH:illa, koska arabeilla sitä esiintyy niin paljon, mutta kimojen NSH:ta muistuttavien hevosten kuvien löytyminen on aika työlästä. Minulla on ylipäänsä hyvin vähän aitoja NSH-kuvia varastossa, yleensä mennään jollain sinnepäin olevalla kuvalla. Mutta eipä kimoja saddlebredejäkään juuri löydy, silti Too Russianin kuvassa on puhdas saddlebred.

Russian onkin NSH:ksi melko järeä rakenteeltaan, mutta vilkaiskaapa hieman sen sukua. Emä on puhdas venäjänarabi, rakenne ei sinänsä näy, mutta perinteisesti venäjänarabi on arabien verilinjoista se tukevin. Eivät kaikki emän puolen suvun hevosista ole mitään mörssäreitä arabeiksi, mutta tyyppi ja rakenne eivät aina periydy ihan yksi yhteen. Joka tapauksessa pidän kovasti Russianin kuvasta ja suvusta.


Midriacs ja pari muuta noniusta tuli keksittyä taannoin, kun kävin läpi meidän noniuksia ja totesin, että siellä vanhenee pari suvullista oria, joilla ei ole tarpeeksi varsoja eikä meillä ole niille suvultaan sopivia tammoja. Vaihtoehdot ovat vähissä: lopeta ilman varsoja (ei käy!) tai keksi lisää hevosia. Kunpa vain ei unkarilaiselta vaikuttavien nimien keksiminen olisi niin saakutin vaikeaa.

Ja kunpa vain ei nonius-kuvien löytäminen olisi niin haastavaa! Nonius ei ole puoliverinen, se ei ole barokkirotu, se ei ole kylmäverinen, saati nyt sitten poni, se on... nonius. Osa reaalimaailman noniuksista muistuttaa kyllä jonkin verran raskastyyppistä puoliveristä ja joissakin näkyy jopa jotain barokkirotujen piirteitä. Toisaalta varsinkin tammat voivat olla melko vaatimattoman ja "geneerisen hevosen" näköisiä. Siitä sitten vain arpomaan kuvia, mitä sitä nyt itseään liian helpolla päästämään edes virtuaalimaailmassa...


Tavasin ht.netistä sanan budjonnysiittola ja sydänalassa muljahti heti. Voisiko olla, uskoisiko tuota? Kyllä vain, linkin takaa löytyi aloitteleva budjonnysiittola, jonka listoilta löytyi jo suvuttomia tuontihevosia ja muutama suvullinenkin hevonen. Tätä on kaivattu.

Ja vaikka Zemniak ei olisi kiinnittänyt huomiota rodullaan, olisi se muutenkin ihan vierailemisen arvoinen talli. Siisti, simppeli, kivat kuvat, hevoset likipitäen(*) rodunmukaisia. Kaikki muotoseikat ovat siis kunnossa. Erityisesti pidän siitä, että heti perustietojen alla on hevosen luonteesta kerrotty lyhyesti muutamalla lauseella. Laiskat lukijat, kuten allekirjoittanut, voivat siitä heti tsekata että millainen hevonen mahtaa olla luonteeltaan, ilman että tarvitsee lukea läpi sitä tuskallisen pitkää, laatuarvosteluja varten viritettyä tekstiä. No, eipä Zemniakin hevosilla tällaisia ole ainakaan toistaiseksi.

(*) Kirjoitin "likipitäen" siksi, että vierastan kimoja budjonnyja. Kimo mainitaan kyllä muutamassa lähteessä värinä, toki rautias on yleisin, 80% budjonnyista on erisävyisiä rautiaita, loput sitten lähinnä ruunikkoja. Kimon esiintyminen ei teoriassa olisi mahdotonta, esiintyyhän niitä englantilaisissa täysiverisissä, joka on yksi tärkeä kantarotu. Kuitenkaan Hendricks ei mainitse kimoa lainkaan budjonnyista puhuessaan ja North American Budenny Horse Society väittää sen olevan epäsuotava mustan ohella. Alkuperämaan rotumääritelmiä en ole löytänyt toistaiseksi tai ainakaan mainintaa muusta kuin rautiaan värin yleisyydestä.
No, virtuaalimaailmassa toki voidaan vähän venytellä sääntöjä ja tosiaan mitään ehdottoman tarkkaa tietoa en ole asiasta löytänyt. Itse en kuitenkaan kimoa budjonnya talliini halua, mutta jos jonkin budjonnyn suvussa sattuu kimoja olemaan, en anna sen haitata.

– S

keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Se taas kuukausikin ehti vaihtua ilman ja sehän tarkoittaa kuukauden valintojen päättämistä ja esittelyä. Tällä kertaa teemana on jälleen omituiset otukset:
Jeannot Ion, poitou-ori
Nkechinyere, dongola-tamma
Breawa


Meidän poitou-lauma on pieni eikä siellä ole muutaman tamman lisäksi kuin kaksi oria: Jeannot ja sen isä, suvuton tuontihevonen Urate du Palais. Jotain tarttis tehdä ja tehdäänkin, kunhan keritään. Se ei toki Jeannotia haittaa, se on komea hallakko-ori, rotuisekseen mielestäni hyvinkin tiiviin ja hyvärakenteisen näköinen. On nimittäin myönnettävä, että kaikki poitout eivät ole aina yhtä kivannäköisiä.

Jeannot on jo yhden tamman astunutkit, yhden meidän suvuttomista tuontitammoista. Sukupuolta, saati nimeä ei olla päätetty vielä, mutta värien kanssa ei tarvitsei tyytyä mihinkään tavanomaiseen. Isältä löytyy siis hallakkogeeni ja emältä saisi päistärikköä. Tässä syy miksi pidän niin kovasti poitouista: erikoisemmat värit!


Nkechinyere ja sen kasvattajatalli Zen on mainittu blogissa jo ainakin pariin kertaan. Mutta nyt vasta, kun sain tammalle kuvan, se voidaan esitellä kuukauden valintana. Kuvasta voidaan kiittää Lymien omistajaa Petriä! Itsellä oli tarkoitus yrittää piirtää kuva Nkechinyerelle, mutta se on myös sillä samalla to-do-listalla kuin miljoona muutakin juttua.

En ole vieläkään pystynyt selvittämään itselleni sitä, mitä teen Nkechinyeren kanssa. Dongola ei ole sellainen rotu, jota alkaisin kasvattaa. No, tietysti muutaman varsan voi teettää, mutta mitä sitten niiden kanssa? Myyn Latulle Zeniin? Dongola ei ole sallittu minkään reaali- tai virtuaalirodun jalostuksessa ja mitään muitakaan, edes vähän järkeviä, risteytyksiä en keksi. Tai no, voisihan sitä koittaa risteyttää arabien kanssa. Tuloksena voisi olla aika mielenkiintoisen näköinen hevonen, sen nyt ainakin joutuisi itse piirtämään.


Breawan rotuvalikoima on taas se juttu, minkä vuoksi vähintään se ansaitsee kuukauden tallin tittelin. Se muistuttaa jossain määrin Ionicia: rotuja on paljon ja siellä elävät yleiset, harvinaiset ja erittäin harvinaiset rodut sopuisasti keskenään. On ravihevosta, laukkaponia, valjakkoeksperttiä, esteratsua, ja koulutuupparia. Jokaiselle löytyy siis jotakin, se on ihan varma.

Ja aika monta ionicilaistakin tai muuten vain meidän hevosta on Breawaan päätynyt. Olin ihan yllättynyt huomatessani tämän seikan. Toki muistin sen, että viime kuun tekkemyynnistä sinne löysi tiensä pari hevosta, mutta niiden lisäksi löytyy andalusia, budjonny, pari SGSH:ta ja olikohan vielä joitain muitakin. Kiva juttu!

Sen sijaan häpeällisesti täytyy tunnustaa, että meiltä ei taida yhtään Breawan kasvattia löytyä tällä hetkellä. Surkea asiaintila, joka täytyy korjata. Mutta sitäkin enemmän täytyy lähettää omistajalle mailia muutamasta (kymmenestä...) astutuksesta, Breawasta nimittäin löytyi kasapäin sopivia oreja meidän tammoille. Muutama tilausvarsakin voitaisiin laittaa tulemaan.

– S

sunnuntaina, toukokuuta 01, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Jahah, toukokuun teemaksi valikoitui ihan vahingossa ostohevoset noiden hevosesittelyjen kohdalla ja talli tietenkin on sellainen, johon pitäisi mennä shoppailureissulle tai ainakin tyrkyttämään meidän tammoja tallin oreille. Siis esittelyssä ovat seuraavat hevoset ja talli:
– westfalen-ori Endeavor RE
– arabi-tamma FAE Sahara
Baroque Alviano


Menipäs nyt vähän Pierren tallien mainostukseksi tämä kuukausi, en nimittäin muistanut, että RE on Prime Sporthorsesin kasvattajatunnus. Mutta syytön minä siihen olen että Pierreltä löytyy hienoja hevosia ja talleja.

Mitä Endeavoriin tulee, se lienee toisen Primestä tulleen westfalenin (tamma Trapezza Prime) kanssa ehkä ainoita Ioniciin ostettuja westfaleneita ikinä. Westfalen toki on puoliverirotuna sieltä harvinaisemmasta päästä ja meillä tuo pv-jalostus on keskittynyt kovin paljon FWB:ihin ja trakehnereihin, kolmantena rotuna on sitten oldenburg, jonka kasvatusta ollaan tässä käynnistelty jo tovin verran. Mutta näiden lisäksi siis westfaleneitakin ajattelin alkaa kasvattaa, pienimuotoisesti kylläkin, mutta katsotaan nyt miten käy tuon "pienimuotoisen" kanssa. Muutama tuonti-westie meillä onkin ollut, mutta Endeavor sukuineen tulee varmasti olemaan yksi tärkeimmistä kantaoreista meidän westfalen-projektissa. Ja onhan se nyt hieno muutenkin.


FAE Saharan ostin aivan äskettäin ht.netistä, kun siellä oli tarjolla FAE:n vanhalinjaisia arabikasvatteja. Bongasin tämän yhdistelmän heti, mutta joku toinen ostaja oli ehtinyt jo napata varsan välistä. Onneksi kasvattaja suostui teettämään toisen varsan samasta yhdistelmästä ja sain tämän kuvankauniin, huippusukuisen tamman itselleni.

Kun olin saanut sivun ja sukutaulun tehtyä, lähetin Virginialle viestiä että katsopas mitä minä menin ostamaan. sen jälkeen käytiin chatissa suunnilleen seuraavanlaatuinen keskustelu:
V: No ei voi olla totta!
S: Ihna kiva suku ainakin mun mielestä.
V: Siis eihän tuollaista voi olla olemassa. Ei enää.
S: Huomaatko isän emälinjan? Menee samaan Cleopatraan kuin mistä Saint Elizabeth oli.
V: Mä en tiennyt koskaan että siitä jäi muita varsoja tai että niitä ainakaan käytettiin mihinkään.
S: En mäkään. Olisin ostanut ton jo pelkästään Cleopatran takia.
V: Niin mäkin. Mutta että Mialin's, KTS, Wall's... Ja ennen kaikkea Greymask-arabeja! Ja noin lähellä suvussa! Toi suku on 110% kuolattava. Greymask's Teal'c, se oli aikoinaan mun suosikki, josta en koskaan saanut varsaa itselleni.

Eiköhän tuo kerro kaiken olennaisen tammasta.


Kun menette katsomaan barokkirotuihin panostavan Alvianon hevoslistaa, arvaatte kyllä varmasti miksi talli valikoitui tässä kuussa esittelyyn. Jos tallista löytyy andalusianhevosia, lusitanoja, ja frederiksborgeja, kyllä se kuukauden talliksi pääsee. Itse asiassa jos tallilla on frederiksborgeja, siinä olisi tarpeeksi potentiaalia koko loppuvuoden talliksi. Eihän Alvianossa vielä ole kuin pari frediä ja muutenkin hevosmäärä on suhteellisen vähäinen toistaiseksi, mutta luultavasti ja toivottavasti tilanne tulee muuttumaan.

Noin muuten Alviano on hyvin samankaltainen kuin Pierren muutkin tallit: simppeli, nätti ja helppo käyttää.

–S

perjantaina, huhtikuuta 01, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Päädyin valitsemaan kuukauden teemaksi amerikkalaiset rodut ja vähän myös voikkovärit, kun oriiksi valikoitui paso fino Calero Ion, tammaksi quarter Emma Lena Ion ja talliksi Kanadan Albertaan sijoittuvan Pinerock Ranchin.


Calero on meidän tuoreimpia tuotoksia paso finojen saralla. Loppuvuodesta 2013 tehtailin suuren määrän paso fino-varsoja, periaatteella "kaikki yhdistelmät mitkä nyt vain vähänkin sopivat". No, niitä varsoja sitten tuli, mutta kun kanta on aika pieni, niin nämä ovat nyt sitten liki poikkeuksetta jotain sukua toisilleen. Tarttis tehrä jotai, kuten esimerkiksi keksiä lisää hevosia. Pasot kaipaisivat todellakin piristysruisketta. Jos jollain on myydä suvullisia pasoja, olisin kiitollinen, ainakin jos olisivat erisukuisia.

Caleron isä on vanhan, mutta – ah! – niin ihanan Amelien kasvatti Calixto AML, mutta taas sen vanhemmat ovat molemmat peräisin Branwenista. Emänemä puolestaan on kotoisin toisesta kadonneesta, harvinaisia kasvattaneesta suurtallista, Djoehemista. Viis siitä, että tallit ja hevosetkin ovat kadonneet, olen ylpeä että meiltä löytyy vielä näitä harvinaisuuksia!

Kuten sanottua, Calero on voikko ja sinänsä jonkinlainen harvinaisuus, koska meidän pasolaumassa on kovin vähän voikkovärisiä. Ja se on ihan hyvä niin, ei niitä voikkoväristen pasojen kuvia turhan paljon ole tarjolla.


Quartereiden kanssa ei tarvitse vältellä erikoisia värejä ja meiltä varsin eksoottisia eläjiä löytyykin. Emma Lena on sieltä harvinaisemmasta päästä kun on cremello (ihan totta, ei meillä Ionicissa niin kovin montaa tuplavoikkoa hevosta ole! Ahaltekit ovat sitten juttu erikseen).

Emma Lenan suku on melkoinen sillisalaatti. Sen isä on Mustangin omistama ja Belmont Farmin (ihan tuntematon nimi minulle) kasvattama ori. Todella kaunis kuva sillä, pidän siitä kovasti. Sen suku on itselleni todella vierasta, mutta sehän on vain hyvä.

Emä vanhempineen on sitten omia kasvatteja, joskin emänisä Ace Dan on myyty pois. Eie. Ace Queen GA on entinen laukkahevonen, joka kehnosti sujuneen ja siksi lyhyeksi jääneen uran jälkeen tuli Ioniciin siitostammaksi. Taisi olla quarter-puolelta ensimmäisiä "siirtohevosia". Eii. Shutter Dan GA ja eee. Tic Tac Toe GA ovat molemmat suoraan Ioniciin keksittyjä ratsupuolen quartereita. Eei. Fiftysomething on taas kerran Amelien hevosia, en tosin tiedä oliko se ostohevonen jostain muualta vai keksitty suoraan Amelieen, mutta eipä tuolla kai niin väliä.


Tässä viime aikoina on nyt ollut useampiakin näitä amerikkalaisiin rotuihin keskittyviä talleja kuukauden valintana (Hazard ja Ravenwood ainakin), mutta yrittäkää kestää. Suurin osa amerikkalaisista roduista on harvinaisia ja tietenkin ne kiinnostavat minua aina.

Ehdottomasti eniten Pinerock kiinnitti huomiotani sillä, että siellä on kanadanhevosia. Kanadanhevonen on todella hieno rotu, vähän niinkuin morganin tuhdimpi Kanadan-serkku. Harmi että kuvia on tarjolla kovin vähän eikä ole itse koskaan tullut hankittua yhtään kanadanhevosta. Tosin Virginialla oli hatara muistikuva, että Ionicissa olisi joskus ollut yksi kanadanhevonen. Koska en sitä löytänyt, voi olla että Virginia on moisen omistanut Marinean aikana, muttei sellaista nopealla haulla löytynyt Marineankaan arkistoista.

Niin tai näin, kanadanhevonen on käytännössä tuntematon rotu virtuaalimaailmassa. Joskus vuosia sitten oli yksi ihan kanadanhevosiin keskittynyt kasvattaja, Ellerie vai mikä sen nimi oli. En tiedä saiko se koskaan mitään näkyvää aikaiseksi tämän rodun kanssa. Kasvatteja kyllä syntyi muistaakseni jonkin verran, mutta ne taisivat kaikki jäädä kotiin tai sitten muuten vain katosivat. Omistajan kiinnostus taisikin lopahtaa melko nopeasti vaikka talli kyllä pysyi netissä ja ainakin nimellisesti aktiivisena hyvän aikaa. Myöhemmin on ehkä muistaakseni ollut joitain yrityksiä tuoda kanadanhevosia virtuaalimaailmaan ja kasvattaa niitä, mutta taisivat jäädä yrityksiksi.

Mutta jos en ole missannut jotain, niin siinäpä kanadanhevosen historia virtuaalimaailmassa kutakuinkin oli ja se on kyllä vähän sääli. Jos nyt Pinerock pystyy tekemään tilanteelle jotain, se on yksinomaan positiivista. Voisihan sitä toki itsekin hommata hevosen tai pari (kuuluisat viimeiset sanat).

Kanadanhevosen lisäksi Pinerockissa kasvatetaan myös quartereita ja painteja, eikä niistäkään kumpikaan ole mikään erityisen yleinen kasvatusrotu. Erittäin kiva siis nähdä niitäkin ja nimenomaan ratsulinjaisia, laukkahevosiahan meiltä löytyy itseltämmekin vaikka muille jakaa. Kaiken kaikkiaan Pinerockin hevoset ovat varsin mukavaa sakkia, joilla on kivat kuvat. Jo yksinomaan se riittää hyvin pitkälle, jos minulta kysytään, mutta erityisesti kasvatustoiminnan kanssa toivotan ja toivon pitkää ikää ja menestystä.

– S

tiistaina, maaliskuuta 01, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Niin vain tahtoo päästä unohtumaan blogi (syytän siitä tosin tällä kertaa flunssaa, joka vei aivokapasiteetin liki kahdeksi viikoksi), mutta tässä ovat nyt kuukauden valinnat esittelyineen:
– SWB-ori Extanor GA
– mft-tamma Pineberry Ion
Kadotetut Suomenhevoset


Extanor GA:n keksin tuossa jokin aika sitten kun huomasin meillä olevan kovin vähän suvuttomia tai lyhytsukuisia koulupuoliverisiä. Pitkäsukuisia on vaikka muille jakaa ja vielä vähän enemmänkin, mutta niille harvoille lyhytsukuisille on vaikea löytää omasta tallista sopivaa kaveria suvunjatkopuuhiin. Ja niinpä Extanorkin on päässyt astumaan jo pari tammaa, yhden trakehnerin ja yhden DWB:n. Lisää on tulossa, onpa tallissa sille SWB-morsiankin.

Ja pakko mainita, että nimi on väännös Chimo Bayon kappaleesta "Asi me gusta a mí" (ainakin luulen että tuo on kappaleen nimi, mutta Google kyllä tuntee sen myös nimillä "X-Ta Sí, X-Ta No" ja "Extasy extano". Otapa näistä selvä, mutta hevosen nimeksi sopii kyllä Extanor.


Missourinfoxtrotter on rotuna yksi pahuksen murheenkryyni (muistelisin, että aiheesta on purnattu blogissa aiemminkin): meillä on muutama pitkä- ja vanhasukuinen yksilö, joiden sukujen kantahevoset menevät 2000-luvun alun Vista Ridgeen ja Marineaan ja herra ties mihin. Hieno juttu että vanhat linjat ovat säilyneet, mutta koska kyse on nykyisin aivan superharvinaisesta rodusta, ei mistään löydy näille meidän vanhalinjaisille sopivia oreja ja tammoja. Tai ylipäänsä mistään ei löydy yhtäkään foxtrotteria, jos ollaan hivenen pessimistisiä. Voitte siis vain arvata miten iloinen olin bongatessani Rautkymistä Pineberryn isän DD Freemanin. Suvullinen foxtrotter! Viis siitä että Freemanilla on sukua tasan yksi polvi ja Pineberryn emällä kolme tai useampia sukupolvia, tässä kohtaa ei kannata nirppailla tasaisten sukujen kanssa.

Onni luonnollisesti ei kestänyt kauaa, sillä nyt pitäisi löytää Pineberrylle jostain sulho. Meidän oma ori RWR Twisty King ei kelpaa, sen suvussa ovat suunnilleen samat nimet, vain vähän eri järjestyksessä. Niin että jos jostain löytyisi toinen onnenkantamoinen, suvullinen mft, niin voisi omistajansa vaikka ilmoitella tai jotain...


Joo, tiedän kyllä että Kadotetut Suomenhevoset on suomenhevostalli ja että siitä ei ole ihan kauhean kauan kun viimeksi valitsin kuukauden talliksi suokkitallin. Tästä ei kannata tehdä mitään sen ihmeellisempiä johtopäätöksiä, Ionicin talliesittelystä ei ole tulossa mikään suomenhevoskasvattajien lista. Itse kyllä hankkisin lisää suomenhevosia, jos minulla olisi tammakuvia, orikuvistahan ei ole pulaa kun niitä saa Hippoksesta. Jos jollain on niin voisin olla ostokannalla.

Ja eihän suomenhevosissa mitään vikaa ole. Ei ainakaan Kadotetun hevosissa, siellä on paljon hienoja kuvia hienoista hevosista ja sekaan on mahtunut muutama erikoisvärinenkin kaveri, erikoisplussa siitä että erikoisvärien polveutumiset näyttäisivät olevan kunnossa. Kyllä täältä itselleen suokin voisi ostaa! Värisuosikkini Kadotetun hevosista on kuitenkin rautias, mutta isomerkkinen Viisikon Tiltu, nimistä hauskin löytyy ori Huikauhialta ja ehdottomasti paras luonnekuvaus on tamma Riiviöiden Myyllä, mitä sitä tuon enempää sanomaan jos ei sanottavaa ole?

Mutta sitten päästäänkin siihen jännään osaan: nimestään huolimatta Kadotetusta löytyy muunrotuisiakin hevosia, pääasiassa kylmäverisiä mutta myös joitain muita rotuja. Vitsi on siinä, että mistä ne löytää, itselläni meni tovi aikaa löytää linkki, joka on kyllä tuossa hevossivun yläreunassa heti. Lusitano! Dartmooreja! Haflingereita, issikoita ja vuonohevosia! Mutta eihän tämä vielä mitään, kylmäveripuolelta löytyy vielä eksoottisempaa eläjää, kuten italiantyöhevosia (mahtavatko olla ensimmäisiä/ainoita rotuaan virtuaalimaailmassa?), jyllanninhevosia, percheroneja (kyllä, yksi meidänkin kasvatti), trait du nordeja ja sitten yksi suffolkinhevonen, yksi schwarzwaldinrautias ja yksi raskas neuvostoliitontyöhevonen. Ettei sinänsä tarvitse ihmetellä, miksi valitsin "suomenhevostallin" kuukauden talliksi...

–S

maanantaina, helmikuuta 01, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tässä kuussa teemana ovat pilkut, ainakin hevosten osalta, kun valitsin kuukauden oriiksi knn-ori Ionin Kimmon ja tammana esittelen ara-appaloosa Rhonda Ionin. Toki tallivalintakin osui harvinaisten rotujen kanssa puuhaavaan Hazardiin.


Ionin Kimmo tuli mainittua jo aiemmassa postauksessa, se on juuri se hevonen, jonka kanssa olen lähtenyt kiertämään estekilpailuja sijoitusten kiilto silmissä. Kirjoitushetkellä sijoituksia 110-140 cm luokista onkin jo toistakymmentä. Uhosin myös vieväni Kimmon ERJ:n laatuarvosteluun, mutta se voi jäädä kyllä haaveeksi, koska realistisesti laskien jopa kolmospalkinto on täysin meidän ulottumattomissa. Vanhempien ja varsojen kisatuloksilla on liian suuri vaikutus, jotta tällainen yksittäinen suvullinen hevonen voisi mitenkään pärjätä laatuarvostelussa. Jos Kimmo olisi suvuton, voisin kirjoittaa sille kuolemattoman sukuselvityksen ja näin saada edes joitain pisteitä sukuosuudesta, mutta olemassaolevien vanhempien puuttuvia kisatuloksia ei voi mitenkään kompensoida. Kakkaa käteen, jos kehtaa omistaa hevosen kisaamattomista vanhemmista. Alan ymmärtää jotenkin sitä maniaa kisatuista vanhemmista ja jälkeläisnäytöstä (siis en ymmärrä itse maniaa mutta ymmärrän mistä se johtuu).

Noin muutenhan Kimmo on maailman hienoin hevonen, ainakin jos minulta kysytään. Nimensä se sai aikanaan useammankin tuttavani mukaan, meikäläisen ikäluokassa (±5 vuotta) Kimmo tuntuu olevan melko yleinen nimi tai ainakin omaan kaveripiiriin niitä on siunaantunut useampi. Samalla perusteella on nimetty Kimmon isäkin, Ionin Jani. Suku on noin muuten varsin mukana, tasainen kaksi polvea, kaikki meidän omia tuonteja ja kasvatteja. Isälinjasta tulee isoa kokoa, isänisä oli yksi meidän suurimmista knabstrupeista ikinä, 167-senttinen eikä isänemäkään mikään minihevonen ollut (163 cm). Noin lyhytsukuisen hevosen käyttäminen jalostuksessa on helppoa ja Kimmolle onkin jo katsottuna useampi morsian. Tosin molemmat toisen polven oriit, Skytten Birkemark ja Gedde af Hedevan, ovat melko yleisiä nimiä.


Rhondan suku sen sijaan on pitkä ja syynkin näkee: se on alusta asti itse jalostettu ara-appaloosa, jonka suvussa on yli 99% arabia. Se ainokainen appaloosa löytyy jostain 7. polvesta. Rhonda itsekin on päässyt jo jatkamaan sukuaan, se varsoi tammikuussa ensimmäisen varsansa arabioriista, tuloksena tammavarsa nimeltä Romantikk Ion. Toinen varsa on tulossa parin viikon päästä.

Rhonda itse starttaili aikoinaan laukoissa kohtuullisella menestyksellä, tuloksena G2-voitto ja lähes 400.000v€ rahaa. Prosentit eivät ole ehkä niin hyvät kuin voisivat olla, mutta kelvolliset kuitenkin.


Sivujensa mukaan Hazard on ollut toiminnassa vuodesta 2014 asti, mutta minun aivoihini se löysi tiensä vasta viikko-pari sitten. Ai miten niin hidas huomaamaan asioita...

No, kukaan vähääkään tätä blogia lukenut ei varmaan ihmettele syitä Hazardin valitaan kuukauden talliksi. Tallista löytyy melkoinen valikoima erilaisia harvinaisia rotuja. Monet Hazardin roduista ovat vieläpä sellaisia joita löytyy meiltäkin ja koska Hazardiin on näemmä keksitty paljon hevosia, sieltä löytyy ihan vieraita sukulinjoja. Ja se jos mikä kiinnostaa! Pitäisi varmaan raapustella astutuspyyntöjä Hazardin oreille, meiltä löytyisi kyllä sopivia tammoja kasakaupalla.

Ja koska kuvista mainitaan niin monen muunkin tallin esittelyissä, ei tehdä poikkeusta Hazardin kohdalla: tallin kuvat ovat pääsääntöisesti oikein hienoja, on rakennekuvia, liikekuvia ja kaikenlaita muuta. Tallista löytyy myös värikästä porukkaa, bongasin mahdollisesti virtuaalimaailman ensimmäisen hallakkovärisen tennesseenvalkerin (jolla siis oikeasti myös on hiirakon kuva), ori Hooliganin. Värien periytymisetkin näyttäisivät olevan kunnossa, sitäkin seikkaa arvostan itse kovasti, helpottaa paljon hevosten käyttämistä omassa jalostuksessa kun ei tarvitse arpoa värien kanssa.

–S

perjantaina, tammikuuta 01, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Vuoden alkajaisiksi esiteltäköön vuonohevosori Brynhild Oddleik, cleveland-tamma Danette Ion ja pääasiassa amerikkalaisiin rotuihin keskittyvä Ravenwood Ranch


Vuonohevosista on ollut satunnaisesti puhetta jo kauan, tunnustin joskus pitäväni näistä pystyharjaisista hallakko-poneista (Joo, tiedän ettei se ole poni! Tämä on hellittelytermi), vaikkei niitä ollut koskaan Ioniciin asti eksynytkään. Sitten sain muutaman oikein kivan kuvan käyttööni ja joulukuun alussa osuin apajille sopivasti kun Brynhild myi kasvattejaan, niin se oli siinä sitten. Meille tuli Oddleik.

Mitäkö minä teen yhdellä vuonohevosoriilla? En tiedä. Ihailen sitä? Voip tosin olla, että jostain saattaa ihan vahingossa tarttua matkaan tamma tai kaksi ja vaikka toinen orikin. Ensimmäiset Ionin-suomenhevoset syntyivät viime vuonna, joten tänä vuonna voisi olla aika sitten ensimmäisille Jonens-vuonohevosille.

Väri-hifistelijät varmasti huomasivatkin sen jo: ei riittänyt tavallinen ruunihallakko kun piti saada valkohallakko. No kun kerran oli kuva ja tarjolla sopivansukuinen ori... Lupaan kyllä pyhästi, että sitä uhkaamaani tuplavoikkoa ei tule vaan yritän pysytellä jonkinlaisessa ruodussa vuonohevosten kanssa. Varsinkin kun ei niitä kuvia oikeasti ole ihan hirveän monelle voikkoväriselle kaverille.


Ikivanha kasvattimme Danette palautui takaisin meille VRL:n kautta, se oli myyty meiltä silloin joskus muinoin, rekisteröity, sittemmin katosivat sekä sivut että omistaja, joten VRL:stä kysyttiin jos meitä kasvattajana kiinnostaisi korjata tamma (plus pari oria) talteen. Kyllä kiinnostaa! Olemme hakanneet jo vuosia päätämme näppikseen ynnä muihin koviin pintoihin kun menimme silloin 2007 tuhoamaan koko cleveland-kantamme ja kolmen vuoden kasvatustyön. Muistan kyllä syyt: kaikki olivat sukua keskenään eikä kuviakaan ollut tuhottomasti tarjolla. Tänä päivänä nuo syyt kuulostavat varsin heppoisilta.

Daneten emä on myös meidän kasvatti, emän suku on kotoisin Hämypurosta, tallista jonka muut saattavat muistaa suomenhevostallina, mutta jonka me Virginian kanssa muistamme sen ainoastaan sen huippu-upeista clevelandinruunikoista. Tuolloin oli kolme cleveland-kasvattajaa: me, Hämypuro, ja Kerppa, ja kasvatustoiminta kukoisti kun käytimme paljon toistemme hevosia jalostuksessa ja ostimme ja myimme kasvatteja ahkerasti. Meilläkin oli useita Twilight-hevosia: Dione Twilight, Ever Dream Twilight, Batman Twilight, Carola Twilight, ja Nuit de Gelée Twilight. Hevosista upeimpia oli Hämypuron suvuton ori Saturnuksen Vuorikuusi, joka onneksi palasi Daneten mukana meidän cleveland-sukuihin.


Ravenwood Ranch olisi ansainnut esittelynsä jo paljon aikaisemmin, mutta kun kaikkea voi aina muistaa ja hoksata. Tallihan on ollut pystyssä jo kuutisen vuotta omistajansa sanojen mukaan ja koko sen ajan keskittynyt enimmäkseen amerikkalaisiin rotuihin, western-ratsastukseen ja askellajihevosiin. Löytyy tallilta toki yhtä ja toista muutakin, vaikka hevosmäärä on kovin maltillinen, roduissa on valikoimaa. Kun tarkemmin katsoo, siellähän on melkein mitä vain!

Ei siis liene yllätys, että Ravenwoodista on meillekin päätynyt muutamia kasvatteja eri roduista, niinkuin nyt esimerkiksi arabitamma, missourinfoxtrotter, saddlebred, ja pari morgania. Onneksi voin sanoa, että puuha on kaksisuuntaista, Ravenwoodissa on muutamia Ion-hevosia ja ainakin yksi vanha pinkkiläinen. Ja kun tarkkaan miettii, voisihan sitä rustailla mailia Breakille ja kysyä muutamaa astutusta tallin oreilla ja yksi tilausvarsakin olisi haaveissa...

Voisin taas esittää sen saman litanian kuin niin monen muunkin esittelemäni tallin kohdalla: kivat kuvat, hienoja värejä, persoonallisia hevosia, värien periytymiset kunnossa, ja niin edelleen. Nämä kaikki pitävät paikkansa kyllä Ravenwoodin kohdallakin, mutta harvinaisempien rotujen lisäksi Ravenwoodissa on tunnelmaa. Harvoin viitsin lukea pitkiä kuvauksia tallien ympäristöistä tai muitakaan tekstejä hevosten luonnekuvausten lisäksi, mutta Ravenwoodissa se kannattaa ehdottomasti tehdä. Teksteihin on selkeästi uhrattu aikaa ja ajatusta, samoin myös tietoja eri asioista. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon Fahrenheit-asteet!

–S

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Joulukuussakaan ei ole mitään erikoisempaa teemaa kuukauden valintojen suhteen:
– SGSH-ori Black Orlov Ion
– morgan-tamma Be Burlesque DV
L'amour aux Chevaux


SGSH ei kiinnostavuudestaan huolimatta ole ottaenut oikein tuulta alleen, ei meillä eikä varsinkaan muualla. Itse olen vähän epävarma, mitä rodun kanssa pitäisi ja kannattaisi tehdä, ottaa se tehokäsittelyyn ja alkaa jalostaa sitä tosissaan, vai antaa olla, antaa hiipua vähitellen.

Niin tai näin, Black Orlov on suosikki. Tuo kuva, tuo nimi, tuo suku. Ensinnäkin, onko hienompaa kuin pikimusta hevonen, jolla on suuret valkoiset merkit? No ei, jos minulta kysytään. Ja Black Orlov on niin täydellinen nimi oriille, joka on musta, jonka isä on venäjänratsuhevonen, ja jonka emäkin on nimetty tunnetun timantin mukaan. Mitä sukuun tulee, niin isä Aviarejs Ion on myös yksi suosikeistani ja myös emä sukuineen on aina miellyttänyt minua.


Itse muistan Be Burlesque DV:n kasvattajan Douglasvillen erityisesti clevelandinruunikko- ja fell-siittolana, nämähän olivat muistaakseni tallin kaksi ensimmäistä päärotua. Myöhemmin sinne otettiin vähäisessä määrin muitakin rotuja, onhan meillä Burlesquen lisäksi sieltä yksi paso fino-tammakin. Harmi kyllä Douglasville on ollut reilun pari vuotta unohduksissa.

Burlesque itse ostettiin meille jalostushevoseksi, kuinkas muutenkaan. Sen suku on isän puolelta vähän tuntemattomampaa arcadialaista ja emän puolelta Douglasvillen omia hevosia, joten noista nimistä ei yksikään taida esiintyä meidän muiden morganien suvuissa. Joten arvokas siitostamma on kyseessä. Ja meillä onkin orien puolella useampi tapaus, jotka sopivat erinomaisesti Burlesquelle. Pitäisi vain saada aikaan.


L'amour aux Chevaux, eli lyhyemmin LAC, kuuluu ikänsä puolesta samaan ikänestorien kaartiin kuin Ionic. Ensimmäinen tallin kasvatti on syntynyt listan mukaan 12.12.2005, joten kymmenvuotisia juhlittaneen paraikaa. Jos kasvattilistasta voi mitään päätellä, suurempia taukoja ei ole ollut ja nimikin lienee pysynyt samana, ainakin LAC-liitettä on käytetty vuodesta 2007 lähtien. Se on kunnioitettava suoritus, jonka haluaisin palkita virtuaalisella kukkakimpulla.

Minulle LAC on tutuin welsheistään, joita tallissa runsain määrin onkin. Se ei suinkaan ole koko totuus LAC:ista vaan tallista löytyy melkoinen valikoima kaikenlaista muutakin. Saattaisin kyllä väittää, että pääpaino on poneissa, welsheissä ja muissa, mutta sekin saattaa olla väärä olettama. Jos katsoo vaikkapa tämän vuoden kasvattilistaa, rotuvalikoima on ihan huomattava: on lämminveriravuria, russeja, shettiksiä, angloarabikin, suomenhevosia, irlannincobeja, friisiläisiä, niitä welshejä, connemaroja, puoliverisiä. Ionicin (toistaiseksi) ainoa LAC-kasvatti on shirenhevostamma!

LAC:ia läpi surffaillessa tulee mieleen vastustamaton halu uudistaa Ionicin navigointirakenne täysin. Se on niin monimutkainen verrattuna tähän! Tunne tosin ei ole uusi, se tulee vastaan monien samankaltaisten, yksinkertaisten tallien kanssa. Ja asia on listalla, pitäisi vain löytää aikaa, viitsimystä, inspiraatio, ja idea. Ei siis paljon mitään...

–S

sunnuntaina, marraskuuta 01, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Marraskuun kunniaksi esittelen seuraavat hevoset ja tallin:
Noble Poison Ion xx
Hledna Ion, ukrainanratsuhevonen
Marvellous Herrings


Noble Poison kuuluu suosikkeihini Ionicin täysiverisistä: lyhytsukuinen, koulupainotteinen, isokokoinen, ja vielä kiva kuvakin. Ainoa murhe onkin se, että kun sille ei oikein löydy tammoja! Tai no, kuten astutuslistasta näkee, sillä on jo parikin kivaa varsaa, knabstrup ja anglo-trakehner, mutta kun sille pitäisi omankin rodun varsoja saada! Meidän koulupainotteiset täysiveriset tulevat kaikki samasta suvusta kuin Noblekin tai sitten sukujen epätasaisuus on jo niin suurta, ettei sellaisia yhdistelmiä vain kykene tekemään. Asialle täytyy tehdä jotakin.

Kuvasta sen verran, että se on puolisoni ottama, kun kävimme muutama vuosi sitten Irish National Studissa, Kildaressa. Kuvan ori on jokin paikan siitosoreista, mahdollisesti Amadeus Wolf tai Lord Shanakill. Varastossa on noita laidunkuvia useampiakin, sekä oreista että tammoista varsoineen. Niitä on Ionicin hevosilla käytössä joitain, tunnistaa ©-tiedoista "ST" tai "KH" tai sitten on linkkiä jommankumman Flickr-albumeihin, joista ne taitavat olla saatavilla CC-lisenssillä. Vierailukohteena Irish National Stud on lämpimästi suositeltava, hevosten lisäksi siellä on pieni hevosaiheinen museo, japanilainen puutarha ja St. Fiachran puutarha. Dublinista pääsee junalla nopeasti Kildareen ja asemalta pitäisi olla kuljetus siittolalle. Toki sinne voi kävelläkin asemalta, matkaa on ehkä pari kilometriä.


Hledna sen sijaan on tehnyt jo varsin kivan uran oman rotunsa jalostuksessa: kolme varsaa vuodelta 2014 ja tänä vuonna on syntynyt kaksi lisää, sivuttomia vielä toki, mutta suvut ovat kivoja. Hlednan oma suku on ihan huomionarvoinen sekin, emä on Ionicin oma kasvatti omista tuontihevosista, isä taasen malibulainen ori.

Meidän ukrainanratsuhevos-kanta on kovin pieni, joten jokainen hevonen on huomionarvoinen, ei vain Hledna. Viime aikoina olen keksinyt sinne vähän uutta verta ja ostokannalla olen koko ajan. Kunpa kyseessä vain ei olisi niin harvinainen rotu! Tällä hetkellä Ionic taitaa kasvattaa ukrainalaisia taas ihan yksin, kun Malibu/Trzebielino lopetti eikä muita juuri ole ollut.


Marvellous Herrings iski minun tajuntaani jo ihan tallin alkuaikoina, kun alkoi VSN-näyttelyissä tulla vastaan tallin nimi ja upeita ahaltekejä. Sittemmin rotulistalle pääsivät myös puoliveriset ja tällä hetkellä vuoden tauon jälkeen uudelleen aktiiviseksi palannut mahtisilakka jatkaa puoliveristen ja ahaltekien kanssa. Toivottavasti tällä kerralla pitkään, suorastaan ikuisesti.

Ja tarvitseeko minun erikseen sanoa noista kuvista? Sanon kuitenkin: upeita kuvia upeista eläimistä. Niin puoliverisillä kuin erityisesti ahaltekeillä. Ooh! Voisin kuolata niitä aamusta iltaan, mutta niinhän minä taidan sanoa miltei mistä tahansa kuvista.

Noin muuten MH on toistaiseksi hieman keskeneräisen oloinen eikä käytettävyydeltään ihan viimeistelty, mutta se taisi olla Virginia, joka joskus lohkaisi, että talli on tasan niin kiinnostava kuin sen hevoset ovat. Ja tässä kohtaa mennään Herringsin kanssa selkeästi plussan puolella.

– S