torstaina, maaliskuuta 28, 2013

Rakennearvostelu: welsh part-bred –ori

Virginiahan on näitä rakennearvosteluita blogiin kirjoittanut, mutta ajattelin minäkin sotkea siihen soppaan lusikkani. Aion näet ryhtyä VSN-tuomariksi itsekin. Kokeen eka osa on lähetetty jo Christa W:lle, katsotaan milloin ja miten siitä lähdetään etenemään. En usko, että minulla suurempaa hätää olisi sen kanssa, kuitenkin nuo rakenneasiat ovat kokolailla tuttuja, vaikken olekaan julkisesti niihin puuttunut.

Kuitenkin ensimmäiseksi arvosteltavaksi ajattelin ottaa welsh part-bred –ori Mithrim Dawnin, jonka kuva ei laadullisesti ole sieltä parhaasta päästä, mutta mielestäni kuitenkin riittävä rakennearvosteluun. Pisteytys menee samalla tavoin kuin VSN-näyttelyissä eli kymmenestä rakennekohdasta pisteet 0-5.

Yleisvaikutelma: 3p
Hieman korkeajalkaisen näköinen, se pudottaa pisteitä nelosesta. Muuten tuo on minun silmääni ihan miellyttävän näköinen poni.

Rotuleima: 4p
Mielestäni hyvä, on ponimaisen näköinen ja kuitenkin kevyt, siro ja hyvä ratsu.

Sukupuolileima: 4p
On ihan oriiksi uskottavissa, vaikkei ehkä olekaan maailman maskuliinisin ilmestys.

Pää: 4p
Kuvan laatu takkuaa juuri pään kohdalla eniten, mutta muodoltaan hyvä, jalo, ponimainenkin, sopivan kokoinen verrattuna kaulaan ja runkoon.

Kaula: 4p
Pitkä, päänliittymä nähtävästi riittävän ohut, ei missään tapauksessa massiivinen, kaukkinensa hyvänmittainen ja -muotoinen ratsuponille.

Etuosa: 2p
Säkä on vähän piirteetön. Lapa pystyhkö, ei paljoa mutta sen verran että rokotan pisteistä näinkin paljon. Lapa on kyllä kivan pitkä, joten 3 pistettä voisi olla perusteltu. Ratsuponille etuosa kuitenkin on tärkeä.

Runko: 3p
Selkä hieman notko, runko voisi olla tiiviimpi ja lanne lyhyempi vaikka ei se nytkään mitenkään paha ole. Rungossa on hyvää sen syvyys.

Takaosa: 5p
Mukavan pyöreämuotoinen, lautanen hyvä, hännänkiinnitys korkealla, kulmaukset hyvät, lihaksikkaaltakin näyttää. En löydä kerrassaan mitään vikaa tästä.

Etuset: 2p
Pitkät, varsinkin sääri ja etusääri on kovin kapea polven alta. Tätä pidetään ratsuilla virheenä ja varsinkin kun suvussa pitäisi olla welshiä, joiden oletetaan olevan varsin tukevajalkaisia. Asennoissa en näe vikaa.

Takaset: 3p
Takaset näyttävät sopusuhtaisemmilta, sääret eivät ole liian pitkät. Kinner kuitenkin on aika suora.

Yhteensä: 34/50p
Minä en jakaisi tälle mitään palkintoja, jos se vaikka jossain VSN-luokassa sijoittuisikin 4 parhaan joukkoon. Tosi kaunis poni kyllä minusta ja osin myös hyvärakenteinen, mutta nuo puutteet mitä rakenteessa on ovat minusta kohtuullisen vakavia.

–S

keskiviikkona, maaliskuuta 27, 2013

RBSH in English

Kuten tiedettyä, RBSH on virtuaalinen hevosrotu ja koska se on Suomessa kehitetty, ei sitä tunneta ulkomailla. Ulkomainen virtuaaliharrastaja kyllä ymmärtää rodun nimen, Russian-based Sport Horse, muttei tiedä mitä se tarkoittaa ja mikä se ylipäänsä on. Niinpä meiltä joskus kyseltiin RBSH:n rotu- ja polveutumismääritelmien käännöstä englanniksi LJ:n sivuille, mutta nähtävästi sitä ei olla toistaiseksi sinne päivitetty. Kirjoitan tähän kuitenkin sen käännöksen ja tätä postausta saa linkittää ulkomaisille harrastajille, jos haluaa kertoa mikä on RBSH.

Russian-Based Sport Horse (RBSH) is a virtual horse breed developed by Finnish SIM horse enthusiasts. So far all the information about RBSH have been written in Finnish. This blog post provides an English translation of RBSH breed standard and breeding regulations. Keep in mind that this "breed" exists only in virtual world! You can have a Russian – TB cross in real world but it is not RBSH. If you have some questions about RBSH, please email us (vtionic@gmail.com) or leave comments within this blog post.


GENERAL
Russian-based Sport Horse (abbreviated RBSH) is a virtual horse breed, not a real one though it has some background in the real horse world. The starting point of RBSH are crosses between a Thoroughbred and some Russian horse breed which are quite popular in Russia as riding horses. The virtual RBSH is based on this idea although it can have some variations.

BREED STANDARD
Every RBSH must meet these conformation standards as perfectly as possible but keep in mind that RBSH is originally a sport horse, not a show horse. The breed descriptions goal is to provide a conformation suitable for best possible performance.

General appearance
RBSH must give an appearance of somewhat elegant, lightly-built and nicely proportioned horse with a good self-carriage. It must have an appearance and conformation of a good riding horse. It may resemble Throroughbred.

Height at withers
RBSH must stand over 150 cm (14.3hh), the ideal height is 158–172 cm (15.2–17.0hh).

Head
Head must be elegant, eyes and nostrils are large. The profile must be straight or slightly dished or slightly concave. Arabian-style head with extreme dish is not desirable. Ears are pricked and alert. The size of the head must be in proportion to neck and body. Too big head is a fault.

Neck
Neck must be long, elegant and and it is well set to the shoulders. Ewe neck is a fault. Stallion may have a heavily muscled neck. Arched neck is allowed. Throatlatch must be clean.

Body
Shoulders must be long and well sloped. Withers must be well defined. There must be a good depth at the girth. The chest must be moderately wide. A slightly long back is not considered as a fault if it is otherwise strong. The loin must be short and strong. The croup must be long but not too sloping. The hindquarter must be muscular and well-proportioned.

Legs
Both fore- and hindlegs must be placed well under the body. Legs must be dry and have not any conformational faults. The legs are slender and joints well-defined. Forearm and gaskin must be long and well-muscled. Cannon bones are ideally short but slightly long cannon is not a serious fault.

Hooves
Hooves must be round, well-formed and hard.

Movements
Movements in all gaits must be straight, ground-covering, active, with good impulsion and regular in rhythm. The RBSH must bear itself well in all gaits. The walk must be elastic and energetic with good cadence. The trot and the canter are light and free with clear suspension.

Coat, hairs and colours
The coat of RBSH is short, shiny and silky. Scarce hairs are not considered as a fault. All solid colours are acceptable, also a sabino with high socks, white head marks and spots under the belly.

Temperament
RBSH must be co-operative, active and intelligent to be well suited as a sport horse.

BREEDING REGULATIONS
Goals of breeding
The goal of RBSH breeding is to create light, elegant and tough horse whose conformation, size and movements are suitable for all equestrian sport disciplines. The type of the RBSH must be light, maybe resemble slightly Thoroughbred and usually lighter in build than European warmbloods.

Breeds allowed in RBSH breeding
The foundation bloodstock of RBSH is consisted of Russian saddle breeds, Thoroughbreds and Anglo-Arabs.
The accepted Russian breeds are:
– Akhal-Teke
– Budyonny
– Deliboz
– Russian Don
– Iomud
– Kabarda horse
– Kustanai horse
– Novokirghiz (New Kirgiz)
– Tersk
– Turkmen
– Russian Riding horse (Orlov-Rostopchin)

Regulations
The pedigree of RBSH must consist of 25% of these Russian breeds at minimum. There may be one or more of the Russian breeds in the pedigree. It is recommended that the amount of Thoroughbred and/or Anglo-Arab is 25% at minimum but it is not compulsory. RBSH can be a cross between two of the Russian breeds. The Anglo-Arab used in RBSH breeding must have 50% or more Thoroughbred blood. All horses used for RBSH breeding must fulfill the conformation standards of their own breed.

translated by Sirpa, the original text © Virginia

tiistaina, maaliskuuta 26, 2013

Preaknessin tulokset

Minä odotan aina kynsiäni pureskellen laukkapuolen arvokisojen tuloksia, aloitan kisakutsusivun maanisen päivittämisen varmuuden vuoksi jo heti osallistumisajan loputtua. Eihän sitä koskaan voi tietää, milloin ne tulokset tulevat... Eilen oli vuorossa The Preakness Stakes, Triple Crownin toinen osakilpailu, johon olin ilmoittanut meidän tähtihevosen, Pink Alizen. Tietenkin mukana oli muitakin arvostartteja, osa niistä oli preppejä Breedersiin, joten meiltä oli Alizen lisäksi mukana muitakin hevosia. Ja nyt on pakko hehkuttaa, että oli kyllä meidän päivä!

No, ensin siitä Alizesta, josta nyt muutenkin on puhuttu. Sillähän tosiaan on osallistumisoikeus Triple Crowniin ja on ainoa meidän hevosista, joka siinä voi juosta. Pari muutakin hevosta on prepannut siihen, mutta ne eivät ole voittaneet G2-tasoa, joten eivät voi G1-starteissa kilpailla. Se harmittaa, koska siellä olisi parikin pitkän matkan juoksijaa, jotka olisivat olleet aivan omiaan viimeisessä osakilpailussa, Belmont Stakesissa. Alizen kisasuunnitelmia olen pohtinut moneen kertaan, osallistuako arvostetumpaan Triple Crowniin vai paremmin sille sopivaan Triple Tiaraan, kun molempiin ei saa osallistua. Varsinkin Triple Crownin kolmas osakilpailu, 2400 metrin Belmont epäilyttää, koska Alize ei ole noin pitkien matkojen juoksija. Tosin mitä katselin noita muita, jotka ovat nyt Preaknessiin osallistuneet, niin kovin harvalla on tuloksia 2000 metriä pidemmiltä matkoilta. Tietenkin Belmontiin voi osallistua muita hevosia, niitä jotka ovat pitkille matkoille erikoistuneet. Onhan se arvokisastartti jo itsessään eikä arvokas pelkästään TC:n osakilpailuna.

Alizen sijoitus Kentucky Derbystä oli kehnonlainen 4/5, joka ei tuonut edes preppipaikkaa BC Classiciin (kaikki TC startit ovat preppilähtöjä BC Classiciin), mutta ajattelin sen siitä huolimatta ilmoittaa vielä Preaknessiin, jonka matka (1950 m) on sille vielä jotakuinkin sopiva. Ja nyt Alize meni sitten voittamaan Preaknessin! Aivan mahtavaa! Ja sikäli mitä minä noista merkinnöistä ymmärrän, Alize olisi ollut neljän hevosen lähdössä se, joka vähiten sai nimiä arvontaan. Ja paikka BC Classiciin on varmistettu sillä.
Mietinkin nyt pää savuten, mitä tehdä Belmont Stakesin suhteen. Siihen ei ole juurikaan vielä tullut osallistujia, joten en tiedä millaisia hevosia siihen on tulossa mukaan. Miettimisaikaa on iltaan asti, siis ei ihan hirveästi. Alize juokee joka tapauksessa PIP Semistayer –sarjan loppuun ja sitten taitaakin seuraava koitos olla se Breeders... Ellei tässä nyt sitä ennen tule jotain kivoja suhteutettuja kisoja.

Alizehan ei kuitenkaan ollut eilisen ainoa menestyjä, vaan voittoja, sijoituksia ja palkintorahoja ropisi muillekin ihan kivasti:
– UG Baltimore City Turf Sprint: Pink Apollinaris 3/7, Pink Arcadian 5/7
– G3 Hirsch Jacobs Stakes: Pink Agile 3/4, Pink Amsterdam 4/4
– G2 Woody Stephens Breeders' Cup Stakes (BC Sprint Prep): Pink Ascari 1/7 ja pääsy BC Sprintiin
– G3 Maryland Breeders' Cup Sprint Handicap: Pink Zedina 4/8, Pink White Walker 1/8
– G2 Mosquito Stakes (BC Dirt Mile prep): Pink Acrux 4/8 ja pääsy BC Dirt Mileen
– G2 Dixie Stakes: Pink Atlantis 8/8, Pink Arrestee 3/8 (tästä olisi ollut kiva saada se voitto, sillä molemmat oriit ovat prepanneet TC:hen ja jos toinen olisi voittanut tämän, se olisi ehtinyt osallistua vielä huomiseen Belmontiin. Mutta pah.)
– G3 William Donald Schaefer Handicap: Pink Adelaide 3/9, Pink Agragaun 8/9

–S

maanantaina, maaliskuuta 25, 2013

Hippoksen kuvapankki

*update*
Juttu on nyt saatu päätökseen tältä erää; sain itse Hippokselta vastauksen palautteeseeni enkä ole ollut ainoa, vaan asiaa on puitu myös ht.netissä. Asia on juuri kuten sivuilla sanotaan: kuvia saa käyttää, myös virtuaalitalleilla, ellei toisin ilmoiteta. Kuvat on tarkoitettu alunperin medialle, mutta harrastajia ei olla haluttu kuitenkaan sulkea pois ja toisaalta Hippos ei halua alkaa kuvapankissaan rajata joitain käyttötarkoituksia pois. Yksinkertaista ja helppoa. Tällä kertaa riviväleihin ei oltu kätketty mitään virtuaalitallivastaisia salasanomia.

Koko sotku olisi kokolailla vältetty, jos virtuaalihevostelijat eivät olisi niin jumalattomia pilkunviilaajia tekijänoikeuksien kanssa ja joku olisi foorumeilla levittänyt huhua kuvien käyttökiellosta virtuaalitalleilla. Että kiitti vaan heillekin. Minä kuitenkin toivon, että se oli tehty kuitenkin parasta tarkoittaen ja hyvässä uskossa.

*update päättyy*

Suomen Hippos tarjoaa hienon kuvapankin, jonka kuvat on sivulla olevan tekstin mukaan tarkoitettu "– – median vapaaseen käyttöön sekä alasta kiinnostuneiden henkilöiden katseltavaksi ja käytettäväksi". Koskeeko tämä nyt sitten virtuaalitalleja, saako kuvia käyttää virtuaalitalleilla ihan suoraan, pitääkö kysyä kuvaajalta lupa erikseen sitä varten vai saavatko virtuaalihevostelijat unohtaa koko Hippoksen kuvapankin ja mennä ruinaamaan kuviaan muualta? Tästä vallitsee tällä hetkellä kohtuullisen vankka epäselvyys, jota taas on ht.netissäkin käsitelty.

Periaatteessa tuo pääsivun teksti antaa ihan suoraan luvan käyttää kuvia virtuaalitalleilla. Virtuaalihevostelija on mielestäni "alasta kiinnostunut henkilö", joka saa siis vapaasti kuvia käyttää ja samoin mielestäni virtuaalitalli ei ole mainos tai vastaava, kuvan käyttö virtuaalitallilla ei tuota kuvan käyttäjälle taloudellista hyötyä. Leena Kahisaaren kansio on näemmä merkitty tekstillä "Kuvien käyttö virtuaalitalleilla kielletty!" ja se on selkeää asiaa se, vaikka suurin osa virtuaalihevostelijoista tietää jo muutenkin, ettei Kahisaari anna kuviaan virtuaalitalleille. Hyvä kuitenkin, että asiasta erikseen vielä kerrotaan, ei tarvitse kenenkään turvautua mutuun. Niin, koska yhden kansion kuvien käyttö virtuaalitalleilla näin kielletään, siitä tulee väkisinkin mielikuva, että muiden kansioiden kuvia sitten saisi käyttää virtuaalitalleilla, kun sitä ei ole erikseen missään tai mitenkään selkeästi kiellettykään.

Mutta saako? Pidemmän aikaa on liikkunut virtuaalipuolella juoruja, että vastoin sivulla annettua ohjeistusta kuvien käyttöön virtuaalitalleilla pitäisi pyytää erikseen kultakin kuvaajalta lupa. Nyt viimeisimpänä (ehkä? en ole seuraillut tätä keskustelua niin kovin aktiivisesti) huhuna liikkui se, että kuvien käyttö virtuaalitalleilla olisi kokonaan kiellettyä tai että se tultaisiin kieltämään. Vaikuttaako tämä niihin, jotka ovat kuvaajilta erikseen luvan pyytäneet ja saaneet, ei ole tietoa ja Hippos on asiasta kovin, kovin hiljaa.

Toisaalta ymmärrän, että kuvaajat ovat varmasti tympiintyneet siihen, että sähköposti on täynnä kuvakyselyjä, sillä meitä virtuaalihevosharrastajia riittää. Marsupienen teettämään virtuaalihevos-aiheiseen kyselyyn vastasi viime syksynä 420 ihmistä ja VRL:ssä jäseniä on lähes 13 000 (tosin suurin osa ei varmaan ole kovin aktiivisia). Harrastajia siis on aika paljon ja koska kyseessä on varsin yhteisöllinen harrastus, lähtevät erilaiset huhut liikkeelle helposti ja tavoittavat nopeasti kymmeniä ja satoja harrastajia. Koska kuvien luvat halutaan sataprosenttisesti kuntoon, moni katsoo parhaaksi varmistaa Hippoksen kuvien käytön omalla tallillaan suoraan kuvaajalta itseltään. Tarkoitus on siis hyvä, eivät virtuaaliharrastajat lähettele sähköposteja pelkkää ilkeyttään, mutta jos näitä sähköposteja tulee kymmeniä ja satoja, niin alkaahan se kuvaajia tympiä, se on ymmärrettävää.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Hippoksen tiedotuksessa on hieman parantamisen varaa tässä suhteessa tai ehkä pikemminkin Hippoksessa ei olla selvillä siitä, millaisia huhuja ja juoruja virtuaalimaailmassa liikkuu sen kuvapankista ja kuvien käytöstä virtuaalitalleilla. Jos Hippoksen kuvapankin etusivulla olisi selkeästi kerrottu, miten virtuaalihevosharrastajien pitää kuvien kanssa menetellä, se taittaisi siivet enimmiltä huhuilta ja saattaisi helpottaa kaikkien asianosaisten elämää.
Ei sen tarvitse olla kovinkaan kummoinen tekstinpätkä, mikä riittäisi selventämään asiat kunnolla:
– "Kuvien käyttö virtuaalitalleilla on sallittua, ellei kansion tai kuvan yhteydessä toisin mainita."
– "Kuvien käyttö virtuaalitalleilla on sallittua, paitsi jos kyseessä on Leena Kahisaaren ja kuvaajan xxx ottama kuva."
– "Kuvien käyttöön virtuaalitalleilla tarvitaan lupa kuvaajalta itseltään."
– "Kuvien käyttö virtuaalitalleilla on kielletty."

Minä ainakin toivon, että ne huhut siitä, ettei kuvia saisi virtuaalihevosilla jatkossa käyttää, olisivat vääriä, koska Hippoksen kuvapankki on todella upea paikka ja siellä on todella hienoja kuvia. Emme ole toistaiseksi käyttäneet Hippoksen kuvia Ionicissa, mutta mieli kyllä tekisi. Kuitenkin tämä epävarmuus siitä, ovatko kuvat luvallisia virtuaalihevosille on meitä estänyt ja toisaalta emme halua olla se seitsemässadaskolmaskymmenesyhdeksäs p*rkeleen virtuaaliheppailija-kakara (tämä ei ihan aina jaksa kolmikymppistä naurattaa, mutta itsepähän olen harrastukseni valinnut), joka taas ruikuttaa niitä kuvia jollekin leikkitallilleen. Minusta kuitenkin on väärin, jos kuvien käyttö tullaan kieltämään siksi, että käyttöehdoissa on ollut epäselvyyksiä virtuaalitallien kohdalla tai sen takia, että kuvaajat eivät halua vastata enää yhteenkään kuvalupa-postiin. Tämä on johtunut nimenomaan siitä, että tiedotus kuvien käytöstä virtuaalitalleilla on ollut aika olematonta ja ilmeisesti eri harrastajat ovat saaneet erilaista tietoa eri tahoilta. On jokseenkin epäreilua, jos Hippos "rankaisee" virtuaalihevosharrastajia siitä, että se itse on tiedottanut asioista puutteellisesti. Mutta toisaalta selkeä ja täydellinen kieltokin olisi ehkä parempi kuin nykyinen juupas-jaapas-eipäs-saapas – vehtaaminen, mitä virtuaalimaailmassa on meneillään.

Mutta voihan olla, että tämä koko teksti on ihan vain pelkkää hiustenhalkomista ja huhujen toistoa. Ehkä Hippos on tiedottanut kuvapankin käyttöehdoista riittävästi, kun etusivulla lukee: "Suomen Hippos ry:n ylläpitämän kuvapankin kuvat on tarkoitettu median vapaaseen käyttöön sekä alasta kiinnostuneiden henkilöiden katseltavaksi ja käytettäväksi." Ehkä virtuaalihevostelijat siis ovat vain ylivarovaisia uskoessaan kaikenlaisiin juttuihin, joita foorumeilla liikkuu Hippoksen kuvapankista vaikka kaikki tarpeellinen kuvista ja niiden käyttöehdoista on jo kuvapankin etusivulla sanottu.

–S

tiistaina, maaliskuuta 19, 2013

PIP toukokuu - sarjan alku

Pretty In Pink - arvokilpailusarjan ensimmäinen osakilpailu juostiin tänään ja tulokset ovat jo tulleet. Täytyy sanoa, että vähän takkuinen alku kilpailusarjalla, ainoastaan 2-vuotiaille tammoille tarkoitettu G3-lähtö sai suht kivasti osallistujia, niitä oli peräti yhdeksän. Ehkä se, että kyseessä ei ole suhteutettu arvonta verottaa osallistujia, ei haluta pilata parhaiden hevosten statistiikkoja. Toivon silti, että jatkossa osakilpailuihin osallistuisi enemmän tammoja, esimerkiksi kolmen hevosen minilähdössä on vaikeata saada kisaindeksi alle 0,45:n, mikä on vaatimus voitolle. Ja ensi vuodelle pitää kehittää jonkinlainen suhteutettu systeemi.

Mietin tässä tuota suhteutettua ja ajattelin ensin, että käyttäisin samaa kuin LJ:n arvonnoissa käytetään, mutta toisaalta PIP ei ole niin tärkeä ja merkittävä arvokilpailu kuin vaikkapa TC ja BC. Ja koska PIP on arvokilpailusarja, joka perustuu osakilpailujen kisaindeksiin, voisi kisaindeksiin perustuva suhteutettu arvonta olla ihan sopiva sitä varten. Esimerkiksi suhteutettu arvonta voisi olla, että osallistumisen yhteydessä tulisi ilmoittaa hevosen sijoitukset viidestä viimeisestä startista tähän malliin (Juvenilessa voisi riittää 3 viimeistä starttia):
3v xx-t Pink Argentine - om. Pink (6/7, 1/6, 5/5, 8/8, 2/6)
Näistä viimeisimmistä sijoituksista laskettaisiin kisaindeksi ja sen mukaan saisi lisänimiä arvontaa varten:


ki < 0,25 = 4 nimeä 0,25 ≥ ki < 0,5 = 3 nimeä 0,5 ≥ ki < 0,75 = 2 nimeä ki ≥ 0,75 = 1 nimi Esimerkkitapauksessa tamman kisaindeksi on 0,6714 ja se saisi siis kaksi nimeä arvontaa varten. Kisaindeksissä on minusta se hyvä puoli verrattuna pelkkiin sijoituksiin, että sija 3/3 on laukkaurheilussa sijoitus, vaikka se on myös viimeinen sija ja jos lähdössä on 4 hevosta tai vähemmän, kaikki sijoittuvat. Jos katsotaan pelkkiä sijoituksia, 3/3 on arvokas, mutta jos lasketaan kisaindeksi, sillä saa 1:n (huonoimman). Niinpä kisaindeksi ei suosi niitä, jotka ovat sattuneet pieniin lähtöihin toisin kuin sijoituksiin perustuva laskutapa. Toisaalta se antaa myös hieman armoa isoihin startteihin, sillä sija 1/2 on tismalleen samanarvoinen kuin 7/14. Mutta sitten tuohon PIP-sarjan ensimmäiseen päivään. Noin yleisesti ottaen meillä meni aika kehnosti, voitto- ja sijoitusprosentit jäivät alle keskiarvon (lisää) ja kakkossija oli päivän sana. Meidän 35:stä osallistuneesta hevosesta peräti 8 tuli lähtönsä toiseksi. Voittoja tuli kuitenkin 4 ja koska kaksi niistä tuli PIP-lähdöistä (Semistayer ja Dirt Miler), niin ei tässä auta valitella kuitenkaan hirveästi. Tästä on mukava lähteä jatkamaan sarjaa eteenpäin!

–S

torstaina, maaliskuuta 14, 2013

Viivat: milloin niitä käytetään ja miten ne saadaan aikaan


Tämä teksti liittyy vain hyvin epäsuorasti virtuaalihevosiin, enemmän se liittyy kielioppiin ja osin tietotekniikkaan. Mutta virtuaalihevosethan ovat pääasiassa kirjoittamisen tuotteita, vai mitä? Aiheena siis erilaiset viivamerkit tekstissä.

Erilaiset? Eihän niitä ole näppäimistössäkään kuin yksi, se viivamerkki siinä pisteen vieressä? Itse asiassa viivoja on ainakin neljä erilaista ja ne eroavat toisistaan – kuinkas muuten? – pituuden perusteella.

Yhdysmerkki -
Lyhyin (-) on yhdysmerkki (tai yhdysviiva), se jonka saa painamalla sitä mainittua viivanäppäintä. Tätä käytetään yhdyssanoissa, silloin kun se on tarpeen:
kuorma-auto
Finlandia-talo
lama-Suomi
Ruotsin-matka
suomalais-amerikkalainen
mm-kisat
syntymäaika ja -paikka
parturi-kampaaja
Ulla-täti

Tätä voi käyttää myös selventämään yhdyssanoja. Meillä käytetään sitä usein seuraavasti:
ahaltek-ori (vrt. ahaltekori)
trakehner-tamma (vrt. trakehnertamma)

Tällaisessa käytössä yhdysmerkkiä ei eroteta kirjaimista välilyönnillä, vaan sana kirjoitetaan yhteen yhdysmerkin kanssa. Jos yhdyssanan alkuosa on sanaliitto, yhdysmerkki erotetaan välilyönnillä alkuosasta:
pro gradu -tutkielma
Tuulen Viemää -romaani
New Yorkin -lento (vrt. yllä Ruotsin-matka)


Miinusmerkki −
Miinusmerkki on se, jota tulee käyttää matemaattisissa lausekkeissa. Se on hieman pidempi kuin yhdysmerkki ja sen pitäisi olla myös aavistuksen paksumpi. Valitettavasti kaikki fontit eivät näytä miinusmerkkiä näin, esimerkiksi tässä blogissa miinusmerkki näkyy kaiketi samanlaisena kuin alla esitetty n-ajatusviiva.
HTML:ssä miinusmerkin saa yhdistelmällä "&#8722;", Microsoft Wordissä puolestaan valitsemalla Insert > Symbol.

N-ajatusviiva – (lyhyt ajatusviiva)
Ajatusviivaa käytetään aika sekalaisissa yhteyksissä.
Alla esimerkkejä sen käytöstä välimerkkinä ja ilmaisemassa rajakohtia:
10–20 metriä, mutta: 10 000 – 20 000 metriä
1.4.–15.4.
Suomi–Ruotsi-maaottelu
Helsinki–Tampere-moottoritie
s. 230– (sivulta 230 eteenpäin)
Paasikiven–Kekkosen linja

Sitä käytetään myös merkitsemään lainauksesta poistettua tekstiä ja ilmaisemaan irrallista lisäystä. Jälkimmäisestä nimi ajatusviiva ilmeisesti on saanut alkunsa. Esimerkkejä:
Tämä teksti liittyy – – kielioppiin ja osin tietotekniikkaan. (kts. tekstin avausvirke)
Ne eroavat toisistaan – kuinkas muuten? – pituuden perusteella ("kuinkas muuten?" on tässä tapauksessa se mainittu irrallinen lisäys. Tässä tapauksessa ajatusviivat voisi korvata pilkuilla: "ne eroavat toisistaan, kuinkas muuten, pituuden perusteella". Joskus ne voi korvata myös sulkeilla.)

Ajatusviivaa käytetään listoissa:
Ionicissa kasvatetaan seuraavia hevosrotuja:
– arabianhevonen
– englantilainen täysiverinen
– frederiksborginhevonen

Ajatusviivaa käytetään myös repliikeissä:
– Vaikeaa, minä sanoin. – Mikseivät kaikki viivat voi olla samanmittaisia?
– Siksi, työkaveri vastasi, – että ne tarkoittavat eri asioita.
– Joo, mutta en minä siinä silti näe mitään järkeä.

Nämä voi yleensä korvata lainausmerkeillä:
"Vaikeaa", minä sanoin. "Mikseivät kaikki viivat voi olla samanmittaisia?"
"Siksi", työkaveri vastasi, "että ne tarkoittavat eri asioita."
"Joo, mutta en minä siinä silti näe mitään järkeä."

Kaunokirjallisessa tekstissä ajatusviivalla voidaan myös korostaa jotain yllättävää ja poikkeavaa:
Virginia lähetti minulle mailia, kertoi uudesta työstään – ja ilmoitti lopettavansa virtuaalihevostelun.

Ajatusviiva sopii myös otsikoihin korvaamaan verbiä tai muuten vain tehostamaan ja lyhentämään sitä:
Terskinhevonen – tuntematon suuruus
Harvinaiset rodut – miten niiden kanssa selviää hengissä?

On käyttökelpoinen myös rumien sanojen lyhentämisessä:
–kele!

HTML:ssä n-ajatusviivan saa yhdistelmällä "&#8211;" tai "&ndash;", Microsoft Wordissä se pitäisi tulla näppäinyhdistelmällä ctrl + -, mutta tämä ei toimi ainakaan versiossa 2010. Insert > Symbol - valikosta senkin pitäisi löytyä.

M-ajatusviiva — (pitkä ajatusviiva)
M-ajatusviivaa käytetään periaatteessa samoin kuin n-ajatusviivaa. Nykyinen suositus ilmeisesti suosittaa lyhyemmän n-ajatusviivan käyttöä. Sitä käytetään amerikanenglannissa lyhyen ajatusviivan tilalla, mutta tällöin sitä ei eroteta sanoista välilyönnillä:
Ionic is a Finnish SIM stable which specializes in rare breeds—including Gidrans and Noniuses—and breeds them.

HTML:ssä m-ajatusviivan saa yhdistelmällä "&#8212;" tai "&mdash;", Microsoft Wordissä sen pitäisi löytyä ainakin Insert > Symbol - valikosta.


Lähteet ja lisää luettavaa
–S

tiistaina, maaliskuuta 12, 2013

Laukkakilpailemisen viehätys

Olen miettinyt useampaankin otteeseen, että mikä tuossa laukkamaailmassa on sellaista, että siellä jaksaa kilpailla ja järjestää kilpailuja hyvinkin aktiivisesti, mutta muiden lajien kisoihin osallistuminen on niin vastenmielistä, ettei sitä juuri välitä tehdä. Eikä ravipuolikaan jaksa hirveästi houkutella.
Keksin seuraavia syitä:
- realistisuus kisamäärissä ja kilpailuttamisessa
- kilpauran nousujohteisuus
- ei massakisaamista
- hevosten yksilöllinen kohtelu
- lähtöihin mahtuu yleensä
- hevonen on joskus valmis, kisauraa ei kannata jatkaa loputtomiin
- todelliset huippuhevoset ovat harvassa
- huippuhevosta ei määritellä sijoitusmäärän perusteella
- suurkilpailut, prepit ja suhteutetut arvonnat
- voittosummat

Tuosta laukkakilpailuttamisen realistisuudesta ja järkevistä kisamääristä on ollut aikaisemmin blogissa paljonkin puhetta. Laukkahevosia nyt vain ei kilpailuteta sadoissa starteissa ja kaikissa mahdollisissa lähdöissä, mihin se vain mahtuu mukaan. Mitä olen katsellut noita reaalimaailman laukkahevosia, niin varsinkin monen huippuhevosen ura on saattanut loppua esimerkiksi kymmenen startin jälkeen. Parikymmentä starttia on ihan normaalia, joillain oli päälle 40 starttia, mutta sileän laukkaajissa ei toistaiseksi tullut vastaan sellaisia, joilla olisi kovin paljon tätä enemmän lähtöjä. Joitain harvoja poikkeuksia tietenkin voi olla, mutta niinhän joka asiassa. Risuilla tilanne on vähän toinen, siellä kilpailutetaan enemmän ja jollain estelaukkaajalla oli peräti 100 starttia. Mutta kuitenkin lähtömäärät ovat suht vähäisiä hevosta kohti ja samaa linjaa noudatellaan virtuaalisessa laukkamaailmassakin.

Tämä, kuten aika moni noista muistakin listatuista kohdista johtaa alkujaan siihen, että laukkapuolella hyvä hevonen määritellään perin toisella tavalla kuin muissa lajeissa. Hyvän laukkahevosen määrittää taso, jonka se on voittanut, voitto- ja sijoitusprosentit, sekä jossain määrin palkintosumma ja arvokisavoitot ja -sijoitukset. Voitto- ja sijoitusprosentti ovat siitä vekkuleita asioita, että niitä ei voi parantaa kilpailemalla enemmän. Yleensä ne päinvastoin heikkenevät, ellei nyt satu kohdalle tosi hyvä arpaonni. Tämä puolestaan johtaa siihen, että hevosen kilpailuttaminen kannattaa lopettaa joskus, silloin kun sen prosentit ja statistiikka näyttävät hyviltä. Jos laskettaisiin pelkkä voittojen tai sijoitusten lukumäärä, hevosia kannattaisi kilpailuttaa ikuisesti.

Ei laukkamaailmassakaan aina osu tuuri kohdalle, mutta sitten jos osuu, voi käsissä olla todellinen helmi, jotain todella harvinaista ja oikeasti hyvä ja hehkuttamisen arvoinen hevonen. Ja koska suhteutetuissa kilpailuissa ne edelliset startit ja statistiikka merkitsevät, ei menestys ole aina satunnaista. Erinomaisesti menestynyt laukkahevonen on jotain sellaista, mitä ei kaikilla todellakaan ole.

Jos sitä verrataan vaikka johonkin KRJ I-laatuarvostelupalkintoon, niin sellaisenhan saa käsittääkseni kuka tahansa, joka vain viitsii nähdä tarvittavan verran vaivaa. Hankkii loistavan kuvan (ei vaadi paljon mitään, esimerkiksi Bob Langrishilta löytyy hyviä kuvia rakenteellisesti korrekteista hevosista), kilpailee maksimipisteisiin vaadittavan määrän sekä hevosella, sen vanhemmilla että varsoilla. Tästäkin on puhuttu, ihan kuka tahansa saa vaikka 1000 sijoitusta hevoselleen, kun jaksaa kilpailla tarpeeksi. Se on pelkkää todennäköisyyslaskentaa, ne sijoitukset tulevat jossain vaiheessa. Huonolla tuurilla 60 sijoitukseen vaaditaan (satoja)tuhansia kilpailuja, mutta hei, mitä ei laatispisteiden eteen tekisi? Luonnekuvauksen kirjoittaminen, päiväkirjan kirjoittaminen, valmennukset, tarinakisat, näihin vaaditaan vain kirjoittamista. Ja tadaa, KRJ-I hevonen on valmis! Tietysti tämä on etu siinä mielessä, että menestykseen voi itse vaikuttaa, se ei ole sattumanvaraista kuten laukkamenestys. Kovasta työstä siis saa palkinnon, se on tietysti oikeutettua, mutta jos minulta kysytään, myös vähän tylsää, koska se on niin ennalta-arvattavaa. Mutta kukin tyylillään.

Myös laukkahevosen uran nousujohteisuudesta on Gin kirjoittanut. Kaikki aloittavat pohjalta ja lähtevät siitä etenemään ylöspäin, osa oman menestyksen voimin, osa suvun siivittämänä. Koska voitto on se, jonka avulla päästään tasoilla ylöspäin, jokainen startti merkitsee. En tiedä millainen muilla laukkaharrastajilla on systeemi, mutta meidän hevoset kilpailevat yleensä vain yhden startin kerrallaan. Edellisestä kisasta odotetaan tulokset ennen kuin hevonen ilmoitetaan seuraavaan.

Tästä päästään seuraaviin kohtiin eli massakisaamisen puuttumiseen ja hevosten yksilölliseen kilpailuttamiseen. Luin joskus jostain ht.netin topicista, että perinteisissä ratsastuslajeissa kilpailevilla on jonkinlainen osallistujalista, jonka he vain kopioivat kisakutsuun. Ilmeisesti he siis eivät katso lainkaan kisailmoja tehdessään sitä hevosta. Se joka kisaa 140 sentin esteitä, ilmoitetaan kaikkiin 140 sentin luokkiin riippumatta siitä, milloin se on kilpaillut viimeksi tai miten pärjännyt. Toisaalta, eipä moiseen riitä aikakaan, jos kilpailee sadoissa luokissa.

Meillä ainakin laukkakilpailuihin ilmoittautuminen on hyvin toisenlaista. Hevoslistauksista näkee hevosen perustiedot eli rodun, sukupuolen, iän, tason, erikoistumismatkan ja -ratapohjan (nämä kaksi viimeistä ovat tärkeitä vain täysiverisellä). Kun saan eteeni uuden kisakutsun, johon pitää ilmoittaa hevosia, katson sen läpi lähtö kerrallaan ja etsin jokaiseen lähtöön mahdollisesti sopivat hevoset. Hevoslistauksesta näen heti, mitä hevosta kannattaa edes harkita ja mitä ei. Jos nuo perusasiat täsmäävät, vilkaisen hevosen sivun. Saatan huomata, että hevonen on juuri kilpaillut tai siltä puuttuu viimeisin tulos, joten en ilmoita sitä seuraavaan lähtöön. Tai ehkä hevonen on muutamassa viime startissa juossut huonosti juuri tällä matkalla tai muuten vain pärjännyt kehnosti viime aikoina, jolloin saatan jättää sen vähäksi aikaa kilpailutauolle tai harkita jotain muuta matkaa. Tai ehkä odotan sen kanssa jotain tiettyä arvokilpailua enkä ilmoita sitä nyt mukaan muihin startteihin. Tai ehkä se on juuri sopiva siihen tiettyyn lähtöön, mutta silloin juuri se yksi tietty hevonen on sopiva siihen tiettyyn lähtöön. Ja sitten jotkut kehtaavat väittää, ettei suurtalleilla hevosia nähtäisi ja kohdeltaisi yksilöllisesti?

Lisäjännitystä laukkakilpailemiseen tuovat vielä arvokisat, jotka ehkä on rajattu vain niille, jotka ovat pärjänneet prep-lähdöissä, suhteutettu arvonta ja kivat voittosummat. Erityisen jännittäviä ovat suhteutetut arvonnat, joissa hevosen pärjäämiseen vaikuttaa sen statistiikka, menestys viimeisimmissä starteissa ja myös vanhemmat sekä niiden menestys. Mutta lopulta nämäkin tulokset arvotaan ja vaikka joku miten olisi vahva voittajasuosikki, kukaan ei ole varma voittaja ennen kuin tulokset tulevat.
Mitä tulee palkintosummiin, niin vaikka niillä ei ole merkitystä virtuaalimaailmassa, on silti kiva katsella, kun omien hevosten palkintosumma kasvaa. Ravipuolella esimerkiksi jaetaan rahaa paljon kitsaammin, siellähän muistaakseni voittaja saa maksimissaan 2500v€. Laukkapuolella maidenistakin saa voittaja vähintään 8000v€ ja sitten kun puhutaan arvokisoista, lasketaan voittosummat sadoissa tuhansissa, ellei perätä mene yli miljoonan virtuaalieuron. Sen jälkeen ei ihan kauheasti jaksa hehkuttaa siitä, jos oman ravurin voittosumma on 15000...

Tällaisia ajatuksia tuli minulle laukkakilpailemisesta mieleen.

–S

maanantaina, maaliskuuta 11, 2013

Hyvä kasvattaja

Ht.netissä kyseltiin tänään millainen on kunkin mielestä hyvä kasvattaja, tarjoaako sellainen kuvan kasvatin mukana, kyseleekö kuulumisia, järjestääkö toimintaa kasvateilleen ja kaikenlaista muuta (topic). Vastailin siihen jo itseni/meidän puolesta jotain sekavaa, mutta ajattelin jatkaa tajunnanvirtaa tänne aiheesta, mutta kuitenkin vähän vierestä.

No, me haluaisimme olla mieluusti hyviä kasvattajia, ellemme suorastaan maailman parhaita. Valitettavasti se ei ihan aina onnistu, vaikka tahto on hyvä ja yritystäkin joskus ja jouluna.

Me myymme kasvattejamme miltei mihin tahansa. Jos nyt on jollain tavoin järkevänoloinen virtuaalitalli tai omistaja, niin kyllä lähtee. Emme karsasta Suntuubi-tallejakaan, jos niillä on hevosten perustiedot ja tekijänoikeudet edes pintapuolisesti hallinnassa.
Tämän lisäksi ostajalta ei edellytetä mitään, paitsi joissain harvoissa poikkeustilanteissa, kun myymme esimerkiksi jotain menestynyttä laukkahevosta. Yleisesti omistaja saa kuitenkin menetellä hevosen kanssa kuten tahtoo: kisata tai unohtaa, ruunata tai tappaa, myydä eteenpäin ilman lupaa tai teettää sata varsaa. Mikä ei ole meidän, ei meillä ole oikeutta puuttua sen tekemisiin. Tällainen leväperäisyys on johtanut tietenkin siihen, että jonkinlainen osa meiltä myydyistä kasvateista on kadonnut tyystin. Kun me emme kyttää omistajien tekemisiä ja ota kasvattia takaisin, jos se on kadonnut, niin ei sitä kukaan muukaan tee. Miksi pitäisi? Meillä syntyy niin paljon varsoja, ettei se ole katastrofi, jos muutama katoaa ja me emme koskaan myy mitään sellaista, mikä olisi korvaamatonta (sillä hetkellä).

Tämä ei ole pelkästään hyvä asia omistajan kannalta. Jos aikoo lopettaa virtuaalihevostelun jotenkin kunniallisesti eikä vain kadota vähin äänin, on omistajan nähtävä se vaiva, että myy meidän kasvatin eteenpäin. Me otamme toisinaan takaisin vanhoja kasvatteja, jos niitä meille tarjotaan, mutta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että sen voi noin vain tuupata meille takaisin kun itseä ei enää kiinnostakaan.

Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää siten, etteikö meitä kiinnostaisi kasvattiemme ja ylipäänsä meidän joskus omistamien hevosten tai niiden jälkeläisten kuulumiset ja uutiset. Olihan täällä blogissakin vuosia sitten kirjoitus, että jos omistat Ion-, Iostream-, GA-, tai Gin-hevosen tai jonkin sellaisen, jolla on näitä suvussa, tai sellaisen hevosen, jonka tiedät tai epäilet jotenkin muuten olleen joskus sidoksissa meidän talleihin, niin saa tulla kertomaan kuulumisia ja uutisia. Se on ajankohtainen edelleen ja meistä on tosi hauska nähdä meidän kasvattien sivuja ja niiden jälkeläisiä ja yleisesti tietää mitä niille kuuluu. Ei muuta kuin mailia meille tai saa tänne blogiinkin jättää terveiset minkä tahansa tekstin kommentteihin.

Tähän väliin haluan kertoa siitä, kun eilisiltana selailin laukkakisoja läpi ja silmään osui yksi statistiikkojensa mukaan loistavasti pärjännyt hevonen. Lähdin sitten katselemaan, että mitä kyseisestä hevosesta löytyy tietoja. No, sen isäkin oli hienosti pärjännyt, loistavat statistiikat ja G1-voittaja. Sitten löytyi isälle kunnollinen sivu sukutauluineen kaikkineen: sen molemmat vanhemmat ovat GA-hevosia, meillä Pinkissä kisattuja laukkureita, jotka myytiin myöhemmin siitoshevosiksi. Ja niistä, meidän hevosista, polveutuu yksi tämän hetken ehkä kovimmista kolmivuotiaista täysiverisistä! Tällaisista kuulumisista pidämme aivan erityisen paljon!

Muttei sen hevosen tarvitse olla mikään huippuperiyttäjä tai ratsastuskilpailuiden suurin tähti, että sitä voisi meille hehkuttaa. Jos kyse on kasvatista, meille riittää uutiseksi jo ihan se, että sillä on olemassa omat sivut. Sekin nimittäin on enemmän kuin mitä monella meidän poismyydyllä kasvatilla on... Ja vaikka hevonen olisi millainen pullaponi, tallinkoriste ja puskaratsu, mutta suvusta jostain 5. polvesta löytyy joku ehkä-joskus-muinoin-Ionicin-omistuksessa-ollut hevonen, niin kyllä meitä silti kiinnostaa semmoinenkin nähdä.

Voidaan sanoa, että kasvateillamme ja muilla meiltä poismyydyillä hevosilla on ikuinen kasvattajan tuki. Jos et tiedä sopiiko jokin kuva rodulle tai minkä värinen sen pitäisi olla tai missä sen kadonneet esivanhemmat ovat tai minkätasoisia luokkia sillä olisi realistista kilpailla tai sen vanhemmilta puuttuu luonne ja sukuselvitys ja haluaisit kasvatille ne kirjoittaa tai et ole varma esimerkiksi RBSH-tammalle sopivasta isäoriista tai mitä tahansa muuta tällaista tuleekaan mieleen, niin älkää epäröikö laittaa mailia ja kysyä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa ja yritämme auttaa jos se vain on mahdollista. Se palvelee yleensä meidänkin etua, osa meiltä myytävistä hevosista on suoraan sanottuna suht eksoottisia kopukoita eivätkä siis välttämättä erityisen tuttuja ostajille. Jos kasvattaja ei osaisi näihin liittyvien ongelmien kanssa neuvoa, niin kukas sitten?

Meidän ongelma on se, että me emme juuri markkinoi. Jotta saa ostettua meiltä hevosen, sitä pitää yleensä itse osata tulla kysymään. Lisähaasteen ostamiseen tekee se, että varsinkin vanhempia hevosia suostumme myymään varsin harvoin muualle. Yleensä kannattaa joko kysyä suoraan tilausvarsaa tai katsoa kasvattilistalta jokin sopiva kasvatti, jolla ei vielä ole sivua olemassa. Tämä riippuu vähän rodusta ja paljon hevosen vanhemmista. Mutta jos sinulla on kiikarissa jokin hevonen, jonka aivan ehdottomasti meiltä haluaisit, niin kerro se. Me ymmärrämme perusteluna mm. sen, että jollain hevosella on niin äärettömän kiva nimi, että haluat sen siksi eikä tällöin luonnollisesti mikään korvaava tilausvarsa ole oikein sopiva ratkaisu. Useimmiten tämä on ihan vain sovittelukysymys, ehkä teetämme hevosesta varsan tai pari itsellemme tai jotain.

Toimintaakin olisi tietysti kiva järjestää omille kasvateille, mutta kun ei meillä sitä toimintaa nyt muutenkaan juuri ole, laukkoja lukuunottamatta. Periaatteessa tietysti voisi järjestää vaikka jotain valmennuksia, jotka on rajattu vain meidän hevosille. Ehkä Ion-/Gin-kasvateille avoimet VSN-näyttelytkään eivät olisi mahdoton idea. Pidetään mielessä.

–S

perjantaina, maaliskuuta 08, 2013

Laukkapuolen arvokisoja

Kuluvana CAS-vuonna näemmä muidenkin kuin vain ykkösryhmän suurimpiin arvokisoihin joutuu preppaamaan. Viime vuonnahan mukaan pääsivät kaikki, joilla oli oikeus G1-tasolla kilpailla. Tämä on minusta hieno juttu, koska sillä saadaan lisää noita muidenkin ryhmien arvolähtöjä eli hyvin pitkälti niitä kaivattuja G1-lähtöjä. Tätä olemme kaipailleet jo jonkin aikaa, valitimmehan joskus siitäkin, että kun arvokisoja muille ryhmille on niin vähän tai ei välttämättä lainkaan, kilpailutus päättyy käytännössä G2-tasolle.
Ja hei, kaikkein parasta on ehkä se, että jos minä noista preppilähdöistä mitään ymmärsin, niin tulossa myös pelkästään kolmosryhmälle avoin risuestearvokilpailu Pratap Cup Steelpechase!

Koska näille prep-lähdöille ei ole olemassa suoria esikuvia reaalimaailmassa, on niille keksitty ihan omat nimet. En tiedä kenen laukkaharrastajan loistava idea oli käyttää lähtöjen nimissä hyvin pärjänneiden hevosten nimiä. Näiden tietoja on keräilty Galloperissa. Mekin sinne olemme listanneet omia uransa jo päättäneitä laukkureita, joilla on jotain meriittiä. Ykkös- ja kakkosryhmissä meillä ei ole oikein ketään loistohevosta ollut ja risuillakin vain muutama, mutta muissa ryhmissä on itse asiassa aika paljonkin meidän hevosia siellä parhaiden listalla. Niinpä osa meidän nelosryhmäläisistä on saanut oman nimikkölähtönsä. Preppilistalta löytyy Ganymede BHE Stakes, Zephaniah KTN Stakes, Gin Akim Handicap, ja Gin Jacek Stakes.

Mitä laukkapuolelle muuta kuuluu, niin tällä hetkellä tuntuu olevan kaikkea menossa ihan hirveästi, hyvä jos hevosia riittää kaikkiin vähänkin kiinnostaviin lähtöihin.
Triple Crownin preppejä on pidetty ja ylpeänä voin kertoa, että blogissa aiemminkin hehkutettu tamma Pink Alize voitti kauden ekan kisansa, G2 Rebel Stakesin ja preppasi sillä Triple Crowniin. Tosin osa TC:n lähdöistä ei ole kovin optimaalisia Alizelle ja mietin tässä sitäkin, että jos ilmoittaisi sen yhteen TC-starttiin ja sitten kahteen Triple Tiara-starttiin. Periaatteessa yksi hevonen ei voi kilpailla sekä TC:stä että TT:stä, mutta tätä pohdiskeltiin muiden laukkaharrastajien kanssa ja kukaan ei oikein esittänyt vastalauseita tällaiselle suunnitelmalle. Alize ei kilpaile kummankaan sarjan voitosta tällä tavalla. Ei tämä nyt vielä ole sanottua, että teemme näin. Kiinnostaisi ihan hirveästi kyllä kilpailla Alizella joko TC tai TT, TC:ssä on isommat rahat ja se on siinä mielessä arvostetumpi ja kun se nyt on prepannutkin sinne jo. TT:ssä puolestaan olisi sopivampia lähtöjä ja ehkä myös vähemmän osallistujia, kun se on avoin vain tammoille. Vaikea valita.

Myös ensimmäiset BC prepit ovat just'siltään tulossa, itse asiassa huomenna juostaan G1 Sim Futurity, joka on paitsi Sim Mile Challengen eka osakilpailu, myös preppilähtö BC Turf Mileen. Samalla juostaan myös Sim Stayer Challengen eka osakilpailu G1 Distance Cup. Meiltä on ilmoitettu Sim Futurityyn kaksi hevosta ja yksi Distance Cupiin. Sim Futurityyn osallistuvilla on kohtuullisen hyvät sijoitukset viidestä viimeisestä lähdöstä, mutta katselinpa tässä muita osallistujia ja niiden statistiikkoja ja muita tietoja. Ei voi sanoa muuta kuin vikat sijat, tervetuloa. Esimerkiksi Farleighin Hypernova Feigille ei kukaan voi mitään. Sillä on käsittämättömän hyvin pärjänneet vanhemmat ja tamma itse on kulkenut voitosta voittoon. Huoh. Ehkä vielä joskus meilläkin. Ei kannattaisi aina myydä niitä huippuhevosiaan pois...

Meidän järjestämässä Steeplechase Seriesissä on edessä vielä sarjan viimeinen lähtö ensi viikolla. Tilanne on jännittävä, Stormskyn Drift's Crowqueen on sarjan kärjessä, mutta heti sen tuntumassa on meidän superlahjakkuus, vasta nelivuotias tamma Golden Garden GA, joka vasta viimeisimmässä lähdössä otti ensimmäisen kerran sen verran turpiinsa, ettei sijoittunut neljän parhaan joukkoon, oli viides. Harmi että juuri ennen SS:n viimeistä osakilpailua juostava Grand National on avoin vain 5-vuotiaille tai vanhemmille, joten GG ei pääse siellä siellä näyttämään muille kaapin paikkaa. Siellä on onneksi tarjolla myös nelivuotiaille avoin G2 King George VI Chase.

Sitten kun SS saadaan pakettiin, alkaa Pretty In Pink - arvokilpailusarja täysiveritammoille. Meiltä on tulossa siihen omia hevosia, kun noita G1-tason tammoja kerran tallista löytyy. Sen lisäksi pureskelen tässä kynsiäni sen takia että jossain vaiheessa saisimme edes jonkun nyt kaksivuotiaista tammoista G3-tasolle, että saataisiin PIP Juvenileenkin edes yksi oma hevonen. Kauden ensimmäiset startit kaksivuotiaille olivat vasta vähän aikaa sitten Cullamoressa ja meidän hevosilla oli hyvä tuuri, koska yli kymmenen kaksivuotiasta varsaa on saatu jo allowanceen. Muutama tammakin on joukossa ja niitä kilpailutetaan nyt aika rivakassa tahdissa, jos sieltä löytyisi se allowancenkin voitto.

–S

maanantaina, maaliskuuta 04, 2013

Angloarabien kuvat

Ioniciin syntyi loppukesällä useampiakin angloarabeja. Aika suuri osa niistä on ihan ensimmäisen polven risteytyksiä, emä englantilainen täysiverinen, isä arabi. Kuten otsikko viittaa, niille pitäisi kuviakin keksiä jossain vaiheessa. Ja minä en löydä mistään uskottavia kuvia tai ainakaan sellaisia kuvia, joita haluaisin.

Olemme Ginin kanssa keskustelleet usein angloarabeista ja niiden rotuleimasta ja rakenteesta. Meidän tarkoitus on kasvattaa sellaisia angloja, joiden suvussa on enimmät puolet täysiveristä ja arabia taas vähemmän. Näinhän se on usein reaalimaailmassakin, ainakin jos puhutaan suoritushevosista. Ja toisaalta osassa angloarabeja se arabi on korvattu rotevammalla ja urheilullisemmalla shagyalla. Meillehän tuli yksi shagyaori, mitähän mahtaisivat kanssavirtuaaliharrastajat sanoa, jos käyttäisimme sitä arabin tilalla ja ohella angloarabijalostuksessa? Tosin angloarabi kiinnostaa niin kovin harvaa, että varmaan saisimme tehdä sen kanssa ihan mitä lystäämme ilman että siitä kukaan jaksaa äläkkää nostaa...

Siis angloarabi-kuvien hevoset eivät saisi mielellään olla kovin arabimaisia. Olisi kuitenkin toivottavaa, että arabisuku näkyisi edes vähän, erityisesti päässä ja kaulassa, mieluusti myös takaosassa. Rivipuoliveristen kuvat eivät yleensä kelpaa, ne ovat yleensä liian tukevia ja toisaalta niistä puuttuu vaadittava jalous ja täysiverisiltä tuleva rohkea ilme. Vaikka on kyllä myönnettävä, että aika moni reaalimaailman angloarabi on kovin puoliverityyppinen. Eikä kaikilla ole erityisen tasaista lautastakaan, saati sitten kovin jaloa päätä, ei vaikka olisi ensimmäisen polven risteytys.

Ja sitten kun näkee muiden omistamilla angloarabeilla kuvia, joiden hevosista paistaa läpi molemmat kantarodut, mutta jotka eivät ole liioitellusti kumpaakaan, rakenne moitteeton ja tavoite saavutettu: hevosessa yhdistyvät molempien rotujen parhaat rakennepiirteet. Missä puussa noita kuvia oikein kasvaa, kun minä en niitä löydä?

–S

perjantaina, maaliskuuta 01, 2013

Kuukauden valintojen esittelyt

Maaliskuussa tapetille nostetaan vanha nonius-ori Jacob v.d. Djoehem, issikkatamma Krafla frá Teigaholti ja talleista Oldsfellin kartano.


Jacob v.d. Djoehem on lopettaneen ja kadonneen Djoehemin kasvatteja ja sen vanhemmat ovat kadonneet sitä myötä kokonaan virtuaalimaailmasta. Se on harmi, koska Ionicin ohella juuri Djoehem taitaa olla ainoa talli ikinä, jonka suojista on löytynyt noniuksia enemmän kuin pari satunnaista yksilöä. Onneksi meille sentään löysi tiensä edes muutama Djoehemin unkarilaiskasvateista vuonna 2009 ja Djoehemin perintö elää meillä edelleen.
Jacob itse on ihan tavallinen Ionicin hevonen: ei pitkää sijoituslistaa, ei luonnekuvausta, ei ylipäänsä mitään tekstejä sivulla, muutama varsa. Jacob on kuitenkin osallistunut muutamiin VSN-näyttelyihin ja saalistanut ainakin pari RCH:ta harvinaisten luokissa. Ja onhan se toki komea kaveri. Kuvassa muuten on ihan ehta nonius ja vieläpä varsin hyvärakenteinen (ei esimerkiksi sellainen nonius kuin vaikka Ildikon kuvassa...).


Meillähän oli issikoita vuosina 2008-09 ja tuolloin syntyi viisi kasvattiakin. Tosin kaikkien emä oli silloinen tamma Snotra frá Syndur, joka oikeastaan oli tuolloinkin ainoa issikka meillä. Sille käytettiin vieraita oreja ja kaikki varsat menivät myyntiin. Ai niin, täytyy muuten muistaa, että Kerpalta tuli vähän aikaa sitten takaisin ori Vakri-Skjóni frá Jón.
No, nykyisin issikkakasvattajat tuntuvat olevan aika harvassa ja siksi oli kiva, että löysin tuossa vuosi takaperin pari myynnissä olevaa Teigaholtin kasvattia, Kraflan ja ori Brellirin. Krafla on saanut jo pari varsaa, yhden juuri Brelliristä, toisen Pijnboompitin oriista. Lisää olisi tarkoitus teettää, ainakin jos löytyy suvullisia oreja. Toisin kuin Snotraa, ei Kraflaa sen paremmin kuin Brelliriäkään ole kilpailutettu askellajikisoissa, vaikka se alunperin haaveena olikin. Nyt Krafla on ainakin jäämässä ihan puhtaasti siitostammaksi.
Ja totta kai tarvitsee mainita väri, Krafla kun on hopeanmusta. Teigaholti on siitä kiitollinen siittola, että siellä ei pelätä erikoisvärejä ja toisaalta niiden periytyminen on realistista, kuten Kraflankin sukutaulusta näkyy.


Oldsfell on omien sanojensa mukaan perustettu jo niinkin varhain kuin 2004, mutta minun täytyy tunnustaa, että itse opin tuntemaan sen vasta vuosi, pari sitten. Nykyisin kasvatusroduiksi on valikoituneet oldenburg ja wielkopolski ja nähtävisti siellä on ratsuponejakin. Wielkopolskikasvatus jo pelkästään riittäisi siihen, että talli on meidän silmissä kiinnostava ja suosittelemisen arvoinen, mutta kyllä meitä kiinnostaa tuo oldenburg-kasvatuskin.
Meiltä on Oldsfelliin päätynyt yksi wielkopolskitamma, sieltä puolestaan meille yksi oldenburg-ori ja muutamat Oldsfellin oriit ovat astuneet meidän wielkopolskitammoja. Tarkoitus olisi jatkossakin tehdä yhteistyötä näiden kahden rodun tiimoilta, varsinkin kun Oldsfell on meidän lisäksi kaiketi ainoa talli, joka wielkopolskeja kasvattaa virtuaalimaailmassa.
Noin muuten Oldsfell on varsin kodikas talli. Pääosin sen tekevät kai hevosten kuvat, sillä suurimmalla osalla hevosista ei todellakaan ole mitään maailmankaikkeuden parasta rakennekuvaa maailmankaikkeuden parhaasta hevosesta. Päinvastoin, siellä on ratsastuskuvia, kuvia suhteellisen vaatimattoman näköisistä hevosista, sekaisin piirrettyjä ja valokuvallisia hevosia eikä omistaja näemmä karsasta Bob Langrishiakaan (koska Langrishin kuvissa ei ole mitään karsastamista!). Oldenburgien puolella löytyy muutama erikoisvärinenkin hevonen, ainakin yhden kirjavan bongasin ja yhden voikonnäköisen.
Lisäksi oldenburg-puolella omistaja on kerännyt Kerpan vanhasukuisia hevosia itselleen, osa niistä on pitkäsukuisia ja ainakin yhden suvusta löytyy meidän iankaiken vanha tuontiori Götterdämmerung. Minä olen vanhojen sukujen ja pitkäsukuisten hevosten hyljeksimisestä kirjoittanut jo kertaalleen Douglasvillen kohdalla ja Oldsfellistäkin voi näemmä sanoa, ettei siellä näitä ei katsota vinoon (kuten ei pidäkään!).

–Gin